Suomesta materiaaleja sähköakkuihin

Sähköakkujen kasvava tarve on tuomassa lähivuosina uudet akkukemikaalitehtaat Sotkamoon ja Harjavaltaan. Työpaikkoja arvioidaan syntyvän ainakin sata lisää molemmille paikkakunnille.

KUVA YLLÄ: ”Lopullista investoinpäätöstä odotettiin pitkään. Nyt kun se tuli, voivat esimerkiksi oppisopimuskoulutukset lähteä pyörimään”, kertoo Terrafamen pääluottamusmies Jukka Vetola. KUVA LEHTIKUVA / KIMMO RAUATMAA

– Jalostusaste nousee, teemme materiaalin valmiimmaksi akkutehtaille, Terrafame Oy:n pääluottamusmies Jukka Vetola toteaa yhtiön hallituksen päätöksestä investoida akkukemikaalitehtaaseen.

Suurimmalta osalta Suomen valtion omistama Terrafame Oy ilmoitti lokakuun lopulla rakentavansa akkukemikaalitehtaan Sotkamoon Terrafamen eli entisen Talvivaaran tehdasalueelle. Nikkelikobolttisulfidi on tehtaan nykyinen päätuote. Akkukemikaalitehtaalla siitä jalostetaan nikkelisulfaattia ja kobolttisulfaattia. Tehtaan rakentaminen alkaa ensi vuoden alussa, tehdas valmistuu 2020 ja kaupallisen tuotannon pitäisi pyörähtää käyntiin vuoden 2021 alussa.

Tällä haavaa Terrafamen kaivoksella työskentelee Vetolan mukaan noin 670 ”omilla kirjoilla” olevaa työntekijää ja noin 590 ”kumppaniyrityksen” työntekijää.

– Uusia suoria työpaikkoja tulee noin 150. Tehtaalla työskentelevät tulevat olemaan yhtiön omia työntekijöitä. Tehdäänhän valtaosa ydintoiminnoista nytkin omalla väellä, Vetola toteaa.

Suomessa puhutaan nykyisin työvoimapulasta. Vetola toteaa, että työvoiman rekrytointi voi olla osittain haasteellista. Mutta eri reittejä väen löytämiseksi on Terrafamessa jo pohdittu.

– Lopullista investoinpäätöstä odotettiin pitkään. Nyt kun se tuli, voivat esimerkiksi oppisopimuskoulutukset lähteä pyörimään. On puhuttu suorista rekrytoinneista. Nämähän ovat oikeita työpaikkoja. Tätä tuotantoa ei voi siirtää muualle, Vetola kuvailee Terrafamen vetovoimatekijöitä.

Akkukemikaalitehdas vaatii Suomen Malmijalostus Oy:n tiedotteen mukaan 240 miljoonan euron investoinnin. Malmijalostus on täysin Suomen valtion omistama, ja se omistaa puolestaan 77 prosenttia Terrafame Oy:stä. Aiemmin Malmijalostus oli myöntänyt 50 miljoonan euron sijoitussopimuksen Terrafamelle. Noista rahoista nyt siis 30 miljoonaa kohdennetaan akkukemikaalitehtaaseen.

Verovaroista Terrafamea on rahoitettu tähän mennessä lähes puolella miljardilla eurolla. Suomen Malmijalostus Oy toteaa tiedotteessaan, että se on rahoittanut Terrafamea koko tämän toiminta-aikana yhteensä 457 miljoonalla eurolla.

HARJAVALTAANKIN UUSI KEMIKAALITEHDAS

Saksalainen BASF-yhtiö on ilmoittanut perustavansa Harjavaltaan akkukemikaaleja valmistavan tehtaan. Tehdas rakennetaan BASF:n omalle tontille Norilsk Nickelin (Nornickel) omistaman nikkeli- ja kobolttijalostamon läheisyyteen. Sen pitäisi olla valmis vuonna 2020.

Lisäksi BASF ja Nornickel ovat solmineet pitkäaikaisen sopimuksen nikkeli- ja kobolttiraaka-aineiden markkinaehtoisista toimituksista Nornickelin metallijalostamosta.

– Meidän tehtaamme henkilökuntaa rakennuspäätös ei lisää. Mutta jatkuvuutta se turvaa pidemmällä aikavälillä. Emme me ole huonosti pärjänneet nytkään, mutta akkumateriaalit ovat tulevaisuutta, Nornickelin pääluottamusmies Kimmo Mäkinen toteaa.

Mäkinen kertoo, että BASFille myydään samoja tuotteita kuin mitä Nornickel nyt tuottaa. Prosessi ei siis muutu eikä jalostusaste nouse.

Akkukemikaalitehtaan yhteydessä on kuitenkin puhuttu 100 miljoonan euron investoinnista ja 100 uudesta työpaikasta. Mäkinen on myös Harjavallan Kemian ammattiosasto 468:n puheenjohtaja. Harjavalta on muuttotappiokunta, ja uusi tehdas olisikin työpaikkoinen tervetullut piristysruiske paikkakunnalle.

Medialla on otsikoiden perusteella ollut melkoisia väärinkäsityksiä uudesta tehtaasta. Mäkinen sanoo toivovansa, että Suomessa vielä tehtäisiin myös itse akkuja. Mutta akkumateriaalien valmistamisesta on vielä pitkä matka akkutehtaaseen.

– Akut tehdään ihan jossain muualla, Mäkinen oikoo tiedotusvälineiden otsikoita, joissa Harjavallasta on toisinaan puhuttu uuden ”akkutehtaan” sijoituspaikkana.

BASF:n käyttämän konsulttifirman viranomaisille toimittamassa dokumentissa määritelläänkin tehdashanke näin: ”Laitoksen ensisijainen tuote on katodimateriaalin esiaste PCAM (Pre Cathode Active Material) (…) BASF aikoo nostaa kapasiteettia vaiheittain, aloittaen aikaisintaan kun tuotannon ympäristölupa on saatu (arviolta 2020 alussa) ja lisäten kapasiteettia 30 000 tonniin vuodessa lyhyen ajan kuluessa. Pitkällä aikavälillä BASF on suunnitellut täysimittaisen PCAM-tehtaan kapasiteetin olevan 80 000 tonnia vuodessa.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA LEHTIKUVA / KIMMO RAUATMAA

TYÖYMPÄRISTÖ: Työkaari-hanke: Kuuntele – ja tienaa rahaa

”Kuuntele, kunnioita, odota, puhu suoraan.” Siinä ovat kultaiset säännöt aitoon yhteistyöhön työpaikoille. Teknologiateollisuuden kehittämishankkeen jatko Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia nostaa entistä vahvemmin esiin sen, että satsaaminen työhyvinvointiin parantaa yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä.

KUVA YLLÄ: Työkaari-hankkeen myötä työ keveni, mutta tuotos nousi MSK Cabinsillä. Yhteistyötä tekivät tuotantopäällikkö Taneli Mikkola (vas.), työsuojeluvaltuutettu Jukka Puskala ja työsuojelupäällikkö Teemu Suokko. KUVA MIKKO LEHTIMÄKI

Projektipäällikkö Kirsi Mäkelä on vetänyt nykyistäkin Työkaari-hanketta, missä Teollisuusliitto, Ammattiliitto Pro, YTN ja Teknologiateollisuus ry ovat kehittäneet yhteistyössä työhyvinvointia. Suuren EU-rahoituksen saanut jatko tuolle kehittämishankkeelle on nimeltään Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia. Se pyörähtää käytännössä vauhtiin vuoden 2019 alusta.

Mäkelä kertoo, että juuri nyt haetaan uusia yrityksiä mukaan hankkeeseen. Kohderyhmänä ovat ennen kaikkea pk-yritykset. Hän huomauttaa, että tietysti vanhatkin Työkaari-yritykset ovat lämpimästi tervetulleita jatkohankkeeseen.

Niin sanotusta vanhasta Työkaaresta otetaan matkaan mukaan ennen kaikkea yhteistyön tekeminen.

– Lähtökohtaisesti parhaimmat tulokset saadaan aikaan niin, että työnantaja ja kaikki henkilöstöryhmät tekevät yhteistyötä, Mäkelä tiivistää.

– Olemme havainneet myös sen, että toisilta oppiminen on tärkeää. Kun olemme tuoneet yrityksiä yhteen, ja myös henkilöstöä on aina ollut mukana, kysymykset pysyvät konkreettisella tasolla. Se, joka on kokenut samat haasteet ja ongelmat, osaa parhaiten puhua siitä, miten ne ratkaistaan.

– Ei ratkaisuja voi tietenkään suoraan kopioida, mutta omalle työpaikalle saa paljon ideoita.

Mäkelä viittaa tässä niihin yritysverkostoihin, joita hankkeen puitteissa perustettiin. Alueelliset verkostot eri puolilla Suomea ovat tavanneet säännöllisesti toisiaan eri yrityksissä kiertäen. ”Isäntäyritys” on esitellyt tuotantoaan ja sen ajankohtaisia asioita on nostettu vähän enemmän esiin.

– Näitä verkostoja tullaan jatkossa vielä terävöittämään, tai mikähän se oikea termi nyt olisi. Verkostossa toimivat yritykset pysyvät paremmin kärryillä toistensa kehityshankkeista. Verkostossa tiedetään, mitä suunnitelmia on tehty ja miten niitä edistetään. Kaikkea ei heti tarvitse saada valmiiksi, palastellen edetään, Mäkelä kuvaa.

MIKÄ MUUTTUU?

Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia –hankkeessa satsataan nyt työhyvinvoinnin ohella aiempaa vahvemmin kahteen teemaan, tuottavuuteen ja työelämän murrokseen.

– Nostamme entistä vahvemmin esiin työhyvinvoinnin ja tuottavuuden yhteyden, Mäkelä toteaa.

Mäkelä kertoo, että hankkeen tavoitteena on kerätä kovaa dataa siitä, miten taloudellisesti kannattavaa työhyvinvointiin satsaaminen yritykselle on.

Syyskuussa Helsingissä pidetyssä Työkaari-seminaarissa esiteltiin jo vanhassakin hankkeessa saavutettuja mainioita onnistumisia. MSK Cabinsin työsuojelupäällikkö Teemu Suokko esimerkiksi kertoi, että tehtaan erään alueen muutostöiden jälkeen samalla tuotantopanoksella saatiin 50 prosenttia enemmän tuotosta. Rahassa tämä tarkoitti täsmälleen laskettuna 117 227 euron tuottoa vuodessa yritykselle.

Ossi Aura Consulting Oy:n Ossi Auralla oli puolestaan analyysi 225 teollisuusyrityksestä, joiden keskimääräinen liikevaihto oli 91 miljoonaa euroa. Auran laskelmien mukaan tällaisissa yrityksissä työhyvinvointiin panostaminen toi miljoonia lisää käyttökatteeseen. Huonoimpien ja parhaimpien firmojen ero käyttökatteessa oli 6,8 miljoonaa.

Toinen hankkeen kärkiteema on työelämän murrokseen valmentaminen. Mäkelä kuvaa, että maailma ja työelämä sen mukana digitalisoituu yhä vahvemmin.

– Työntekijöillä voi olla esimerkiksi pelkoja sen suhteen, riittääkö oma ammattitaito. Hanke auttaa työpaikkoja löytämään tapoja tukea työntekijöitä työelämän muutoksissa.

MITÄ JA MITEN?

Hankkeessa on menossa markkinointi ja valmisteluvaihe. Mäkelä kehottaa yrityksiä ottamaan nyt yhteyttä projektiin. Hanke on pk-yrityksille ilmainen.

– Yrityksessä hanke alkaa työhyvinvoinnin ja tuottavuuden analyyseillä. Niiden perusteella työnantajan ja henkilöstöryhmien edustajat, yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa, tekevät suunnitelman, jota lähdetään toteuttamaan. Hanke tarjoaa valmennuksia, työkaluja ja verkostoitumista, Mäkelä toteaa.

Hankkeen perusta on osallistaminen ja osallistuminen, joiden edellytykset kiteytyvät projektipäällikölle aidon vuoropuhelun eli dialogin periaatteisiin. Ne esitteli syyskuisessa seminaarissa Ville Häll:

– Kuuntele, kunnioita, odota, puhu suoraan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA MIKKO LEHTIMÄKI

 

KIINNOSTUITKO HANKKEESTA?

Ilmoittautua voi osoitteessa: www.tyokaari.fi

KYSY LISÄÄ!


KIRSI MÄKELÄ
Projektipäällikkö
Teknologiateollisuus
Puh. 050 5389 668
kirsi.makela@teknologiateollisuus.fi


JUHA PESOLA
Työympäristöpäällikkö
Teollisuusliitto
juha.pesola@teollisuusliitto.fi

 

REPORTAASI: Lappset aikoo palkata sata lisää: ”Me teemme unelmia”

Leikki- ja liikuntavälineitä valmistava Lappset Group Oy teki viime vuonna historiansa toiseksi parhaan tuloksen. Rovaniemeläinen perheyritys kasvaa voimakkaasti ja vakinaisti viime vuonna kymmenenkunta työntekijää tuotantoon. Lappsetin tarkoitus on palkata kahdessa vuodessa 100 henkilöä lisää.

Lappsetin Rovaniemen tehtaalla ollaan helpottuneita myönteisestä käänteestä. Vain kolme vuotta aiemmin konsernin tulos oli tappiollinen, minkä vuoksi talossa käytiin yt-neuvottelut. Parikymmentä toimihenkilöä irtisanottiin. Koko henkilökunta lomautettiin kymmeneksi päiväksi.

– Lomautusten kanssa kävi niin, että töiden alkaessa lisääntyä kaikki eivät lopulta ehtineet niihin osallistua, kertoo Lappsetin varapääluottamusmies Heini Portimo.

”Meillä oli lomautuksia, mutta töiden lisääntyessä kaikki eivät ehtineet niihin edes osallistua”, kertoo varapääluottamusmies Heini Portimo. KUVA TIMO LINDHOLM

Tällä hetkellä tuotannossa on 88 vakinaista ja 43 määräaikaista työntekijää. Heidän lisäkseen taloon palkattiin kiireisimpien kuukausien ajaksi noin 50 sesonkityöntekijää. Jos syksyllä käytävät neuvottelut tietyistä projekteista onnistuvat, kaupat merkitsevät tuotannossa jälleen kymmenen työntekijän lisäystä.

Talossa on ollut jo 20 vuotta palkitsemisjärjestelmä, jonka kaikille yhteisenä mittarina käytetään tällä hetkellä konsernin liikevoittoa. Lappset jakoi henkilökunnalleen viime vuonna ennätyksellisen suuret bonukset. Ruiskumaalari Vesa Vanhatalolle se oli iloinen yllätys.

– Eihän työnantajan olisi välttämättä tarvinnut maksaa mitään. Kaikki on plussaa, Vanhatalo myhäilee.

– Bonuksen määrä riippuu tehdyistä työtunneista. Saamani palkkio oli satoja euroja ja vastasi melkein yhden palkkajakson ansiota, Portimo toteaa tyytyväisenä.

Takavuosina omistajaperheen taholta viljeltiin lausumaa, joka on jäänyt elämään työntekijöiden mieliin: ”Ei kukaan täällä rahan takia ole, mehän teemme unelmia.” Lauseen alkuosa hymyilyttää palkansaajaa, mutta unelmien tekemisestä on tehtaalla helppo olla samaa mieltä.

”Ennen oli muutama perusväri, nyt kuunnellaan asiakasta. Tuotteiden värikirjo on valtava”, sanoo ruiskumaalari Vesa Vanhatalo, joka tuli taloon yhtiön siirtäessä alihankintatyön itselleen. KUVA TIMO LINDHOLM

TEEMAPUISTOSTA TULI MENESTYSTUOTE

Lappset Group Oy on Euroopan johtavia leikki- ja liikuntapaikkavälineiden sekä teemoitettujen aktiviteettipuistojen valmistajia. Konserniin kuuluu 14 tytäryhtiötä yhdeksässä eri maassa. Tuotanto on jakautunut kolmen tehtaan kesken. Kotimaassa Rovaniemellä tehdään puusta valmistettavat tuotteet, metalliosat ja metalliset sarjat Tallinnassa Virossa sekä pääosa puisto- ja kadunkalusteista Enköpingissä Ruotsissa.

Toimiala on maailmalla sirpaloitunut. Lappset on Suomessa markkinajohtaja ja Pohjoismaissakin yksi kolmesta suurimmasta yrityksestä. Muualla Euroopassa toimitaan usein vain paikallisesti.

– Talouskriisi vaikutti toimialaamme todella paljon. Julkiset investoinnit vähentyivät, eikä puistoja rakennettu enää niin paljon, kuvailee toimitusjohtaja Tero Ylinenpää.

Uutta liiketoimintaa etsittäessä syntyi idea teemapuistoista. Lappset ehdotti vuonna 2011 Rovio Entertainmentille lisenssisopimusta. Ensimmäinen maailmankuulujen Angry Birds -hahmojen pohjalle rakentunut leikkipuisto nousikin seuraavana vuonna Särkänniemeen. Seuraavat aktiviteettipuistot rakennettiin Vuokattiin ja Kuusamoon kylpylähotellin yhteyteen.

Teemapuistoista alkoi kasvaa toinen tukijalka rovaniemeläiskonsernin liiketoimintaan. Puistoja rakennettiin Rovion kanssa ympäri maailmaa toistakymmentä, mutta vuonna 2014 yhteistyö päättyi. Kauppa tärkeimmän vientimaan Venäjän kanssa laski jyrkästi pakotteiden ja ruplan arvon romahtamisen myötä.

KUVA TIMO LINDHOLM

Taloudellisen tilanteen heikentyminen johti vuonna 2015 leikkauksiin ja henkilöstövähennyksiin. Lappset nousi pian jaloilleen. Konsernin rakennetta uusittiin ja solmittiin merkittäviä yhteistyösopimuksia. Tärkeä kumppani on maailman suurimpiin kuuluva leikkikaluvalmistaja, amerikkalainen Mattel.

Teemapuistoissa on kyse yleensä sisäaktiviteettipuistoista, joiden toteuttaminen ei ole kiinni vuodenajoista. Niiden valmistaminen onkin tasoittanut kesään painottunutta sesonkivaihtelua. Kauppaan kuuluu käytännössä aina myös puistojen asentaminen paikan päällä.

Lappsetin toiminta tulee laajenemaan Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Elokuussa yhtiö rakensi Shanghaihin Pipsa Possu -teemapuistoa englantilaiselle Merlin Entertainmentsille, joka on maailman toiseksi suurin elämyskohteiden operaattori. Lappsetin tuore kauppasopimus Merlinin kanssa on miljoonien eurojen arvoinen ja konsernin historian merkittävin.

Lappsetin liiketoimintaa nojaa edelleen perinteisten leikkipuistojen valmistamiseen lapsille, mutta markkinointi ulottuu nykyään kaikenikäisiin asiakkaisiin. Ikääntymisen myötä fyysinen aktiivisuus ja hyvinvointi korostuvat. Lappset on toteuttanut Espanjassa tuhansia senioripuistoja, mutta myös Kiinassa on lähdetty rakentamaan liikuntapaikkoja vanhenevalle väestölle.

KUVA LAPPSET

PORTAAT, TORNI JA LIUKUMÄKI

Lisa-leikkipuistovälineet kuuluvat Lappsetin alle nelivuotilaille leikkijöille tarkoitettuun tuoteryhmään. Leikkikentän peruselementit ovat portaat, jotka nousevat torniin, mistä päästään liukumäkeen. Torni muodostuu neljästä tolpasta, jotka sidotaan puomilla neliön muotoon. Näin syntyy tornin lattia. Lisa-tuotteeseen kuuluu toinen matalampi torni, johon yhdeltä sivulta kiinnittyy hiekkalaatikko. Takaosassa on toimintaseinä siihen upotettuine peleineen. Peruskenttää voidaan kasvattaa melkein rajattomasti. Tornissa jää kaksi sivua vapaiksi, joihin kiinnitetään erilaisia moduuleita. Niitä voivat olla esimerkiksi kaaririippusillat, palomiehen tangot ja köysisillat. Laajimmissa rakennelmissa pystyy leikkimään samanaikaisesti kymmeniä lapsia.

LAPIN MÄNTY TAIPUU MONEKSI

Lappsetin tehtaalla leijuu häkellyttävän vahva tuoreen puun tuoksu ja koneiden meteli peittää puheen alleen. Työstövaiheissa puusta irtoaa myös ohutta kaikkialle tunkeutuvaa pölyä. Sitä poistetaan esimerkiksi vastikään hankitulla tehokkaalla imurilla, jolle on rakennettu oma linjasto.

– Käsityökaluilla työskenneltäessä ei imureita ole. Osa työntekijöistä käyttääkin hengityssuojia. Kuulo- ja silmäsuojaimet ovat meillä pakollisia, Portimo kertoo.

Työskentelyä seuraamalla ei ole helppoa saada kokonaiskuvaa valmistuksesta tai itse lopputuotteista. Tuotannossa työskentelevä Matti Vaara sanoo, etteivät työntekijät itsekään aina tiedä, mihin heidän valmistamansa komponentit lopulta päätyvät.

– Me luemme aina putkelta sitä tuotantolinjaa. Valmiita tuotteita voi katsoa vaikka esitteistä, konepuusepäksi jo 1980-luvun alussa valmistunut Vaara naurahtaa.

”Käytössä on vajaat 50 eriväristä ja -vahvuista laminaattilevyvaihtoehtoa”, selittää Matti Vaara siirtäessään levyä nosturilla paloittelusahan pöydälle. KUVA TIMO LINDHOLM

Otetaanpa puun reitistä selvää. Ensiksi on mentävä metsään, eikä mihinkä tahansa metsään. Lappsetin raaka-aine hankitaan pääsääntöisesti PEFC-sertifioiduista, pohjoissuomalaisista metsistä. Puu voidaan jäljittää sen kasvumetsään saakka.

Mäntypuu tulee tehtaalle karvalankkuna, höyläämättömänä sahattuna puutavarana, aihiotuotantoon, missä tiiminvetäjänä toimii Juha Pitkäniemi.

– Höyläämisen yhteydessä lankku mitallistetaan ja jaotellaan tarvittaviin erilaisiin laatuihin eli laadullistetaan, metsämekaanikon koulutuksen saanut Pitkäniemi selittää.

Sahaus tapahtuu kameravalvotulla katkontalinjalla. Kamera kykenee löytämään sahapöydällä kulkevasta lankusta kaikki pintaviat: ylisuuret oksat, pihkataskut, mustat oksat ja halkeamat. Saha katkaisee lankun pintavian molemmin puolin.

Katkaistut laatukappaleet liitetään sormijatkoslinjalla yhteen ja laitetaan liima väliin. Sormijatkettu puutavara pilkotaan vielä kaappasahalla sopivan kokoisiksi aihioiksi. Aihiot muokataan tuotantohallissa CNC-koneilla tarvittaviksi komponenteiksi.

Massiivipuutuotteet menevät tuotannosta painekyllästykseen, minkä jälkeen ne kuivatetaan. Kuivaamosta tuotteet viedään joko suoraan pakkaamoon tai kokoonpanoon. Asiakkaan toivomuksesta puuosia myös maalataan. Laminaattilevyt ovat CNC-käsittelyn jälkeen valmiita tuotteita. Vanerilevyt sen sijaan viedään maalaamoon.

Juha Pitkäniemi kasaa oikeanmittaisiksi sahattuja aihioita kuljetettaviksi tuotantoon CNC-koneille työstettäviksi. KUVA TIMO LINDHOLM

TIIMITYÖTÄ JA LEAN-AJATTELUA

Lappsetilla aamuvuoro aloittaa kuudelta ja lopettaa kahdelta iltapäivällä. Iltavuorolaiset tekevät toitä puoleenyöhön saakka neljänä päivänä viikossa, jolloin viikkotunnit tulevat täyteen. Työtaakan niin vaatiessa otetaan käyttöön myös päivävuoro kello 6.00–14.30.

Heini Portimo kertoo heillä olevan työajan suhteen käytössä joustojärjestelmä, joka sallii työajan liukumat 40 tuntiin saakka suuntaan tai toiseen. Jouston kerryttäminen on vuorotyössä joskus hankalaa.

Tuotantotiloissa huomio kiinnittyy lattiassa pitkin ja poikin kulkeviin teippauksiin. Se on lean-filosofiaa: kulkuväylät on pidettävä avoimina trukkeja ja muita kuljettimia varten. Samoin työkalujen on oltava ojennuksessa ja oikeilla paikoillaan.

Tehtaalla on kolmen vuoden ajan ajettu sisään lean-toimintatapaa, joka on kehitetty alun perin Toyotan autotehtaalla. Sen avulla pyritään muun muassa parantamaan laatua, pienentämään kustannuksia ja lyhentämään tuotannon läpimenoaikoja. Näkyvintä lean-muutosta edustaa siirtyminen tiimityöskentelyyn.

– Pyrimme työnkiertoon. Työntekijöiden on oltava yhä enemmän moniosaajia, toteaa CNC-tiimin vetäjänä toimiva Matti Vaara.

– Työskentelen päätoimisesti robotin kanssa tolppalinjalla, missä tehdään tolpat ja liimataan pultit, mutta siirryn välillä myös muihin työpisteisiin, selittää Portimo omaa työtään.

Tiimityö kerää työntekijöiltä enimmäkseen kiitosta. Se on parantanut myös keskusteluyhteyttä johtoon päin. Joka aamu tehtaan kahvihuoneessa järjestetään tuotantovartti, missä työnjohtajat keskustelevat ajankohtaisista ongelmista tuotantopäällikön johdolla.

Leanin myötä työntekijät ovat saaneet ”kiihdytyskaistan” omille ideoilleen tai toiveilleen. Jos on ollut tarvetta vaikkapa nostimista, niitä on toimitettu meille aiempaa nopeammin, Vaara kehuu.

”CNC-ohjelma määrittää kappaleen kiinnityksen, kun poraava terä tekee avausreiän ja raakatyöstön”, kertoo Juha Hiltunen. KUVA TIMO LINDHOLM

Tehtaalla toimii seitsemän tiimiä. Juha Hiltunen valittelee sitä, ettei tiimien välistä keskustelua juuri tapahdu. Hänen työskennellessään vielä maalaamossa syntyi ongelma pakkaamon tiimin kanssa, jolta ei saatu ajoissa ohjausta lavan oikeaan pakkaamiseen.

– Lava tuli bumerangina takaisin ilman selityksiä. Pitäisi välillä sekoittaa tiimejä, että tiedettäisiin, mitä naapurissa tehdään, tuotannossa työskentelevä Hiltunen ehdottaa.

Lean-filosofian mukaisesti tavaraa ei enää valmisteta paljoakaan varastoon. Nyt pyritään tavaran nopeaan virtaamiseen ja tilausohjautuvuuteen. Vaara myöntää, että pienten sarjojen tuotannossa joskus tympäisee ”joka viikko tehdä samaa palikkaa”. Portimon mielestä autotehtaan työskentelymalli ei ole sellaisenaan soveltuva puusepänteollisuuteen.

– Se ei aina toimi, että tehdään vain tarpeen mukaan. Jos valmistat neljän kappaleen sarjaa, niin yksi voi hyvinkin haljeta kyllästyskuivauksessa ja jää uupumaan sarjasta.

TYÖTÄ JA PERHE-ELÄMÄÄ

Varapääluottamusmies Heini Portimo kohtasi aamuvuorosta lähtiessään iltavuoroon saapuneen miehensä Reima Portimon, jonka kanssa vaihtoi nopeat kuulumiset ennen poistumistaan. Rutiini on toistunut jo vuosikymmenen ajan.

Aviopari tapasi toisensa ensimmäisen kerran Lappsetin tehtaalla. Reima työskentelee nyt aihiotuotannossa sormijatkoskoneella. Heillä on yksi yhteinen lapsi, 8-vuotias Piitu-tyttö. Tytön ollessa pienempi vuoronvaihto tapahtui pihalla. Aamuvuoroon tullut puoliso nosti tytön ja hänen turvaistuimensa iltavuoroon tulleen polkupyörästä oman pyöränsä kyytiin.

– Työnantaja on joustanut perheemme kanssa hyvin. Jos menimme molemmat aamuvuoroon kuudeksi, saimme venyttää tulomme seitsemään. Ei tarvinnut repiä tyttöä niin aikaisin ylös sängystä päiväkodin ollessa vielä kiinni.

Reima ja Heini Portimo. KUVA TIMO LINDHOLM

LAPPSET GROUP OY

PERUSTETTU 1970
KOTIPAIKKA Rovaniemi
OMISTAJA Ikäheimojen perhe
TUOTANTO Leikki- ja liikuntapaikkavälineitä
HENKILÖSTÖ Konsernissa noin 400, joista Suomessa 200 ja tuotannossa 131

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT TIMO LINDHOLM

TYÖYMPÄRISTÖ: Ay-liikkeelle voitto pakokaasuilta suojaamisessa

Eurooppalainen ay-liike iloitsee EU:n tuoreesta päätöksestä, jolla suojellaan työntekijöitä dieselin pakokaasuilta. Tästä hyötyvät erityisesti kemian-, metalli- ja autoteollisuuden työntekijät.

Euroopan ammatillisen yhteistyöjärjestön EAY:n liittosihteeri Esther Lynch iloitsee siitä, että nyt karsinogeeni- ja mutageenidirektiivi tulee kattamaan myös dieselpakokaasut.

– Dieselpakokaasut ovat merkittävä syy työperäisiin kuolemantapauksiin. Valitettavasti on yhä paljon työnantajia, joiden mielestä he eivät voi pakokaasualtistukselle mitään. Tämähän ei ole totta. Ammattiliittoina tulemme tekemään yhdessä työnantajien kanssa työtä sen eteen, että laillisesti sitovia altistumisrajoja noudatetaan, Lynch lupaa.

EAY arvioi, että uusi päätös suojelee 3,6 miljoonaa työtekijää ja estää vähintään 6 000 keuhkosyöpäkuolemaa joka vuosi EU-maissa.

Työllisyys- ja sosiaaliasioista, osaamisesta ja työvoiman liikkuvuudesta vastaava komissaari Marianne Thyssen on hänkin tyytyväinen sopimukseen.

– Tämä on tärkeä edistysaskel eurooppalaisten työntekijöiden suojelemiseksi työperäiseltä syövältä. Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät sopimukseen lainsäädännöstä, joka koskee kahdeksaa uutta syöpää aiheuttavaa kemikaalia, mukaan lukien dieselpakokaasut. Näin taataan parempi suoja yli 20 miljoonalle työntekijälle Euroopassa, Thyssen toteaa.

– Muutoksesta hyötyvät erityisesti kemian-, metalli- ja autoteollisuuden työntekijät, ammattikuljettajat, rakennusalan työntekijät sekä satama- ja varastotyöntekijät. Se myös yksinkertaistaa sisämarkkinoiden toimintaa ja tekee niistä oikeudenmukaisemmat. Erityisesti pyritään auttamaan pienyrityksiä ja mikroyrityksiä noudattamaan työterveys- ja työturvallisuussääntöjä.

– Toivon, että sopimus vahvistetaan pikaisesti, jotta voimme saada aikaan todellisia muutoksia kentällä ja estää yli 100 000 syöpäkuolemaa seuraavien 50 vuoden aikana.

Sopimus toimitetaan neuvoston pysyvien edustajien komitean (Coreper) hyväksyttäväksi. Kun jäsenvaltioiden pysyvät edustajat ovat vahvistaneet sopimuksen, siitä äänestetään Euroopan parlamentin täysistunnossa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA RUBEN DE RIJCKE / WIKIMEDIA COMMONS

Lähteet:

A trade union victory in protecting workers exposed to diesel engine exhaust (ETUC 11.10.2018)

Työntekijöiden suojelu syöpää aiheuttavilta kemikaaleilta: Komissaari Thyssenin lausuma EU:n toimielinten sopimuksen jälkeen (Euroopan komissio 11.10.2018)

TYÖYMPÄRISTÖ: Vaara vaanii matkalla

Päivän valoisa aika on lyhentynyt kesäkuusta lähtien. Kuljemme työmatkat usein hämärässä tai myöhemmin syksyllä aivan pimeässä. Tämä lisää työmatkojen riskejä.

Säätila vaikuttaa näkyvyyteen. Talvella tähän lisätään liukkaus. Nämä olosuhteet myötävaikuttavat siihen, että Suomessa sattuu vuosittain noin 20 000 työmatkatapaturmaa.

Turvallisen työmatkan ainekset ovat yksinkertaiset.

  • Ennen liikenteeseen lähtöä katsotaan ulos ikkunasta ja arvioidaan säätila. Liukkaus, sade ja pimeys moninkertaistavat riskit. Liukkauteen pitää varustautua kunnolla, laittaa esimerkiksi liukuesteet kenkiin ja varustaa polkupyörä nastarenkailla ja auto kunnollisilla talvirenkailla.
  • Nukutaan riittävät yöunet. Liikenteeseen ei silloin tarvitse lähteä väsyneenä.
  • Varataan reilusti aikaa työmatkaan, sillä kiire on usean onnettomuuden syy. Liikenteeseen pitää myös aina keskittyä, oli siellä mukana sitten autolla, pyörällä, veneellä tai jalan.
  • Jokaisen pitää myös näkyä liikenteessä. Heijastinliivi päälle, niin jalan tai pyörällä kulkeva työmatkalainen näkyy kunnolla. Nykyautoissa eivät takavalot pala, jos valoa on riittävästi. Valitettavasti automatiikka ei huomioi sumua eikä sadetta, eli huonossa kelissä on itse laitettava sumuvalo päälle.

Pienillä asioilla saadaan reilusti lisää turvallisuutta liikenteeseen! Hyvää syksyä ja turvallisia työmatkoja!

TEKSTI JUHA SUTINEN
KUVA LIIKENNETURVA

TYÖYMPÄRISTÖ: Asbesti – Suomessa voitto korvausasiassa, Yhdysvalloissa ehdotetaan uutta laillistamista

Vakuutusoikeudessa on Teollisuusliiton avulla saatu merkittävä periaatteellinen voitto korvausasiassa.

Vakuutuslaitos oli maksanut liiton jäsenelle ammattitaudista korvausta sen ansion perusteella, mitä hänellä oli ollut osa-aikaeläkkeellä ollessaan. Asbestin aiheuttama mesoteliooma oli ilmennyt jäsenen jäätyä vanhuuseläkkeelle. Jäsen vaati, että ammattitautikorvaus lasketaan hänen vuosityöansionsa mukaan siltä ajalta, kun hän oli vielä kokopäivätyössä.

Jäsen oli valittanut vakuutuslaitoksen laskentatavasta tapaturma-asiain muutoksenhalulautakuntaan. Lautakunta kuitenkin hylkäsi valituksen. Jäsen kääntyi ylemmän instanssin eli vakuutusoikeuden puoleen asiassaan, liiton tuella, ja voitti juttunsa. Vakuutusoikeus katsoi, että jäsenen vuosityöansio tuli määrittää sen vuosityöansion mukaan, joka hänellä oli ennen osa-aikaeläkkeelle siirtymistä.

– Vakuutusoikeuden päätös on merkittävä, ja jäsen toivoo, että päätöksestä tiedottamisesta olisi apua muille samassa tilanteessa oleville. Osa-aikaeläke oli näet hyvin suosittu, Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi toteaa.

Marjut Lumijärvi.

”HURJALTA KUULOSTAA”

Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA on ehdottanut asbestin käytön uutta laillistamista. Asbestia saisi käyttää muiden muassa lattia- ja kattolaatoissa, tarroissa, teipeissä, liimoissa, muovissa ja sementtiä lukuun ottamatta missä tahansa rakennusmateriaalissa.

– Päätös asbestin sallimisesta kuulostaa aika hurjalta. Toivon, että Yhdysvalloista ei tuoda EU-alueelle rakennusmateriaaleja tai muitakaan asbestituotteita, jotka on täällä kielletty, Lumijärvi toteaa.

Liiton asiantuntija ei usko, että Yhdysvaltain ”outo” päätös mitenkään vaikuttaisi suomalaisiin käytäntöihin, sillä näyttö asbestin yhteydestä syöpiin ja muihinkin tauteihin on ”kiistaton”. Suomalaisissa rakennuksissa on edelleen loputtomasti asbestia, mutta Lumijärven mukaan siltä osataan nyt suojautua niin asbestikartoituksissa kuin -puruissa. Kahden vuoden takainen asbestisäädösten kiristäminen tosin unohti kaivokset, vaikka Suomen maaperässä on asbestia. Kaivosten työntekijöiden suojaamiseksi on kuitenkin olemassa Työterveyslaitoksen ohjeistus.

– Meillä on nyt riittävä tieto siitä, miten asbestiin pitää varautua. Ihmisiä osataan suojella Suomessa ihan hyvin, Lumijärvi kuvaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JAAKKO HEIKKILÄ

KÄYTÄNNÖT: Kyrelillä päätökset tehdään tuotannon ytimessä

Kyröskoskella sijaitsevan elektroniikkatuotteiden valmistaja Kyrelin tehdassalissa työskentelee koko henkilökunta toimitusjohtajasta työntekijöihin.

– Tavallaan huvittaa lukea kuinka paikallisesta sopimisesta meuhkataan mediassa. Se on meille päivänselvää, että kun asiaa on, niin sitten mennään juttelemaan, että kuinkas tämä homma hoidetaan. Kun toimitusjohtaja istuu muutaman metrin päässä, niin asioita voi huikata tuosta vaan, Kyrelillä vuodesta 1994 lähtien työskennellyt pääluottamusmies ja tiimin vetäjä Heidi Koivisto kertoo.

– Paikallinen sopiminen on meille niin arkipäiväinen asia, että ei sitä huomaakaan. Kauheasti emme ole saaneet riitoja aikaiseksi, toimitusjohtaja Simo Parhankangas arvioi.

– Päämäärä on yhteinen. Haluamme, että firma menestyy. Sitten meillä on työpaikkoja. Kränäämiseen on turha tuhlata aikaa. Ensin pitää löytää luottamus ja yhteinen sävel. Sen jälkeen pystytään puhumaan vaikeistakin asioista, Koivisto toteaa.

TULOSPALKKIOT JA TIETOA KOKO HENKILÖKUNNALLE

Kyrelin henkilöstön määrä on 165. Peruspalkan rinnalla henkilökunnalle maksetaan tulospalkkiota.

– Kun palkkio viime tilikaudella oli neljäsosa tuloksesta, niin aika paljon näkyi iloisia ilmeitä. Tässä suhteessa toimin valistuneena diktaattorina eli päätän palkkion määrän ja sen, miten palkkio jaetaan. Linjani olen pitänyt 15 vuoden ajan, Parhankangas kertoo.

– Tulospalkkio on meille todella hyvä juttu. Se motivoi porukkaa tehokkaasti, Koivisto arvioi.

Toinen Kyrelillä harjoitettu vakiintunut toimintapa on kuukausittain järjestettävä henkilökunnan infotilaisuus.

– Meille puhutaan avoimesti firman asioista. Pysymme kaikki kartalla. Se on tärkeä osa työpaikan toimintaa, Koivisto sanoo.

– Infoissa avataan numerot ja näkymät ja muut ajankohtaiset asiat. Ei se aina ihan kevyttä ja helppoa ole, mutta kun sen kaavan olen ottanut käyttöön, niin siitä olen halunnut pitää kiinni. Se on hyvä foorumi, että kaikki tietävät missä mennään, Parhankangas sanoo.

KOULUTUS JA TYÖAIKAPANKKI KEHITTÄMISKOHTEINA

Kyrelillä on 80 asiakasta, joille se valmistaa yli 1 000 erilaista tuotetta. Yritys on viimeisen 10 vuoden aikana kehittynyt pitkien sarjojen valmistajasta palveluntarjoajaksi, joka tekee myös lyhyitä sarjoja sekä avustaa asiakkaita tuotekehitysvaiheessa parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Parhankankaan mukaan henkilökunnan ammattitaito ja osaaminen on ollut tärkeä osa muutoksen läpiviemisessä.

Henkilökunnastamme kolmasosa on ollut talossa yli 20 vuotta ja toinen kolmasosa 10–19 vuotta. Meille on siten ajan saatossa kertynyt ja keskittynyt runsaasti tämän alan osaamista, ja sillä me olemme päivittäisestä toiminnasta selviytyneet. Samalla kuitenkin tiedostamme, että henkilöstökoulutus on sellainen alue muun kehittämisen rinnalla, että siinä riittää työtä, että pääsemme taas seuraavalle tasolle.

– Meillähän oli ajatuksena käyttää nämä kuuluisat kiky-tunnit työn ohella tapahtuvaan henkilökunnan kouluttamiseen, mutta reipas kasvu taisi yllättää meidät ja koulutukset jäivät pitämättä. Kun epäonnistuimme koulutuksen järjestämisessä, niin luovuimme niistä tunneistakin, Parhankangas sanoo.

– Kiky-tunteja nolla, Koivisto vahvistaa.

Esimerkki muusta kehittämisestä on uudistamisen alla oleva työaikapankki.

– Tuotantomme muodostuu pienistä sirpaleista, ja ne sirpaleet, mitä meille markkinoilta annetaan, eivät ole kahdeksan tunnin pätkiä. Työmäärän vaihtelu on tosiasia. Joidenkin ihmisten kanssa työaikajoustot toimivat todella hyvin, mutta kokonaisuuden kannalta ne eivät vielä toimi riittävästi, Parhankangas sanoo.

– Olisi kauhean kiva, jos meillä olisi huonompien aikojen varalta muitakin menetelmiä kuin käynnistää lomautukset mahdollisimman nopeasti. Se ei välttämättä ole sitä, mitä nykyaikana pitäisi tehdä, vaan mieluummin koittaisimme sovittaa asiat niin, että lomautuksiin ei tarvitsisi mennä. Hyvin toimiva työaikapankki olisi sellaisessa toimintamallissa olennainen osa, Parhankangas jatkaa.

– Toimintaympäristö on muuttunut, ja meidän pitäisi muuttua sen mukana. Kolikon toinen puoli on sitten se, että työnantaja joustaa työntekijöiden suuntaan. Se on meillä toteutunut ihmisten elämäntilanteet huomioon ottavalla tavalla, Koivisto puntaroi.

– Meillä on halu järjestää asioita. Ymmärrämme, että inhimillisiä tarpeita on. Niistä ei kannata tehdä vaikeita kysymyksiä, Parhankangas sanoo.

 

Matti Palomäki on yksi Kyrelin komponenttiosaajista. KUVA JYRKI LUUKKONEN

JATKUVAN INVESTOINNIN SUUNNITELMA

Kyrelissä on viimeisen viiden vuoden aikana investoitu noin kahdeksan miljoonaa euroa tuotannon kehittämiseen. Kasvu on toimitusjohtaja Simo Parhankankaan mukaan ollut sen myötä nopeaa ja kannattavuus on asettunut kohdalleen. Liikevaihto on kahta edellistä tilikautta vertailtaessa kasvanut noin 30 miljoonasta eurosta noin 40 miljoonaan euroon, ja tulos on noussut 955 000 eurosta 1 855 000 euroon.

– Voimme olla todella ylpeitä siitä, mitä olemme investoimalla, kehittämistyöllä, osaamisella ja asiakkaita palvelemalla saaneet aikaan. Palaute on poikkeuksetta ollut positiivista, ja puskaradiokin näyttää toimivan eduksemme. Asiakkaat soittavat, että voisitteko valmistaa meille tällaisen tuotteen? Me sitten mietimme hetken, ja vastaamme yleensä, että kyllä me varmaankin voimme.

– Tulevaisuuteen pitää kuitenkin suhtautua nöyrästi ja muistaa, että tie tähän asti ei ole ollut helppo. Olemme edelleen kovassa kilpailutilanteessa, ja kansainvälisiä markkinoita vaivaava komponenttipula vaikuttaa meihinkin. Me kuitenkin luotamme itseemme ja koitamme taistella parhaamme mukaan, Parhankangas sanoo.

Seppo Parhankankaan vuonna 1978 perustama Kyrel saavutti tänä vuonna 40 vuoden rajapyykin. Yritys myytiin vuonna 1999 amerikkalais-singaporelaiselle sopimusvalmistaja Flextronicsille. Kun Flextronics ilmoitti 2003 lopettavansa Kyröskosken tehtaan, päätti yrityksen palveluksesta 2002 lähtenyt Simo Parhankangas käynnistää neuvottelut yrityksen ostamisesta. Neuvottelut onnistuivat, ja Kyrel jatkaa toimintaansa Kyröskoskella edelleen investoiden ja tuotannon kehittämiseen panostaen. Tänä vuonna investointeihin laitetaan Parhankankaan mukaan 1,5–2 miljoonaa euroa.

– Pidimme kesäkuun lopussa henkilökunnan kanssa yrityksen 40-vuotisjuhlat. Kun sain taas kerran tehtäväkseni puheenpidon, lainasin isäni Sepon vuonna 1999 Tampere-talossa pitämästä puheesta vanhan jutun. Olimme nimittäin suunnitelleet Kyröskoskelle ensimmäiset toimitilat vuonna 1986. Tuolloin rahoitus romahti siihen, että kehitysaluerahasto Kera, jolla piti olla pieni siivu rahoituksesta, teki yritystutkimuksen ja päätti, että ei tässä ole liikeideaa.

– No, sitä sitten seurasi yrityksen valtava kasvu. Eihän niitä 1990-luvun numeroita meinaa uskoa itsekään. Liikevaihto kasvoi viidessä vuodessa 20,5 miljoonasta markasta yli miljardiin markkaan vuonna 1995. Tältä pohjalta saatoin sanoa juhlayleisölle, että jos aiotte yrityksen perustaa, niin älkää olko huolissanne. 40 vuotta menee ilman liikeideaakin.

KYREL OY

PERUSTETTU 1978
KOTIPAIKKA Kyröskoski
TUOTANTO Elektroniikan, mekaniikan ja sähkömekaniikan kokoonpanopalveluja teollisuuden, ajoneuvo-, kulutus- ja sairaalaelektroniikan, telekommunikaation, puolustusteknologian ja led-valaisintekniikan toimialojen asiakkaille. 80 asiakasta. Yli 1 000 erilaista tuotetta.
HENKILÖSTÖ 165, joista työntekijöitä 119
LIIKEVAIHTO noin 40 miljoonaa euroa (2/2018)

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

TYÖYMPÄRISTÖ: Työpaikan suunnitelmat kuntoon

Nyt on päivitysten aika. Työpaikan kehittämistyössä pitää ongelmat nostaa aidosti esiin ja käydä asiat perusteellisesti läpi.

Suunnitelmat ja ohjelmat toimivat parhaimmillaan tuotannon luonnollisena kehittäjänä parantaen myös työilmapiiriä. Tämän ansiosta työntekijät voivat paremmin ja yrityksen tulos nousee.

Tuotannon ja työhyvinvoinnin kehittyminen on mahdollista, mikäli suunnitelmat ja ohjelmat tehdään aidossa yhteistyössä henkilöstöryhmien kanssa. Suunnitelmia laadittaessa pitää ongelmat nostaa rehellisesti esiin ja käydä kaikki työpaikan asiat perusteellisesti läpi.

Ennen päivitysten aloittamista on hyvä kerrata sekä tuotannon että henkilöstön rakenne. Tämä antaa hyvän pohjan suunnittelutyön aloittamiselle. Hyvään suunnittelutyöhön vaaditaan aina myös työpaikan vaarojen selvitys ja työterveyshuollon työpaikkaselvitys.

Kaiken päivitystyön iskulauseeksi kannattaa ottaa: Ei mennä tällä kertaa vanhalla suunnitelmalla!

PÄIVITETTÄVIÄ OHJELMIA

Työsuojelun toimintaohjelma

Tämä on käsikirja työpaikan työsuojelutoiminnalle, pohjana vaarojen selvitys ja arviointi. Toimintaohjelma pitää sisällään muiden muassa kuvauksen työpaikasta, työpaikan kehittämistarpeet sekä työsuojeluvastuut.
Lisätietoja: www.tyosuojelu.fi tai työympäristöyksikön päivystysnumero 020 690 449

Työterveyshuollon toimintasuunnitelma

Työterveyshuollon toimintasuunnitelma perustuu työpaikkaselvitykseen. Yrityksellä on velvollisuus teettää ohjelma työpaikalle. Suunnitelma voi olla osana työsuojelun toimintaohjelmaa. Suunnitelma pitää sisällään muiden muassa työpaikan työolot.
Lisätietoja: www.ttl.fi tai työympäristöyksikön päivystysnumerosta 020 690 449

Tasa-arvosuunnitelma

Työnantajan pitää huolehtia, että yrityksessä on tasa-arvosuunnitelma, mikäli yrityksessä työskentelee vähintään 30 henkilöä. Suunnitelma pitää sisällään esimerkiksi selvityksen miesten ja naisten palkkaeroista ja toimet sukupuoleen perustuvan syrjinnän ehkäisemiseksi.
Lisätietoja www.tasa-arvo.fi tai työympäristöyksikön päivystysnumerosta 020 690 449

Yhdenvertaisuusohjelma

Työnantajan pitää huolehtia, että yrityksessä on yhdenvertaisuusohjelma, mikäli yrityksessä työskentelee vähintään 30 henkilöä. Suunnitelman pitää sisältää toimet siitä, miten estetään syrjintä työhönotossa, koulutuksen suunnitellussa, koulutukseen pääsyssä tai työtehtäviä jaettaessa.
Lisätietoja www.yhdenvertaisuus.fi tai työympäristöyksikön päivystysnumerosta 020 690 449

Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma

Yrityksissä, joissa työskentelee vähintään 20 henkilöä, pitää tehdä henkilöstö- ja koulutussuunnitelma. Suunnitelmassa pitää mainita toimet, joilla kehitetään ja pidetään yllä työntekijöiden ammatillista osaamista. Suunnitelmaan pitää kuulua myös tiedot henkilöstön rakenteesta.
Lisätietoa www.tem.fi tai 020 690 447

  • Listauksessa on mainittu vain pääkohdat selvitettävistä ja esiin nostettavista asioista. 
  • Näiden lisäksi on hyvä käydä läpi työpaikan päihdeohjelma.
  • Ohjelmien ja suunnitelmien päivitystä aloitettaessa onkin tärkeää kerrata niiden sisältö ja tavoite.

TEKSTI JUHA SUTINEN
PIIRROS PENTTI OTSAMO

Venatorin tehtaan lopetus järkyttää Poria

Venator ilmoitti viime viikolla yllättäen, että vuosikymmeniä huipputulosta tehnyt Porin pigmenttitehdas suljetaan vuoteen 2021 mennessä. Tehtaan henkilöstö, 450 ihmistä, menettää työpaikkansa. Pääluottamusmies Ari Dahlberg sanoo, että amerikkalainen omistaja söi sanansa.

Alun perin valtion Vuorikemia-nimellä perustama, sittemmin kansainväliseen omistukseen siirtynyt tehdas on valmistanut kemikaaleja 61 vuotta. Viime vuonna sattuneeseen tulipaloon asti henkilöstö on kokenut sen erittäin kannattavaksi ja turvalliseksi työpaikaksi.

Viime keskiviikkona konserni ilmoitti tehtaan sulkemisesta, koska omistajan mielestä sen uudistaminen toissatalven palon jälkeen tulisi liian kalliiksi.

Matkan varrella menestystuotetta titaanioksidia valmistanut tehdas on kokenut ison joukon omistajavaihdoksia. Valtionyhtiö siirtyi ensiksi osaksi Kemiraa ja vuonna 2008 osaksi saksalaista Sachtleben Chemietä, jonka puolestaan amerikkalainen kemianjätti Huntsman-konserni vuonna 2013 hankki itselleen. Viime vuonna Huntsman perusti Venator-yhtiön, johon Porin tehdas liitettiin.

Vuoden 2017 alussa tehtaalla riehui tulipalo, joka aiheutti huolta henkilökunnassa.

– Se palo oli järkytys työntekijöille. Toiveet heräsivät, kun omistaja ilmoitti, että tehdas rakennetaan uuteen uskoon, koska tämä on koko firman lippulaiva. Kaikki uskoivat. Omistaja söi sanansa, tehtaan pääluottamusmies Ari Dahlberg kertoo.

–  Omistaja on jo tienannut tehtaalla kaksi miljardia euroa rahaa. Ei sillä ole huolta.

MENESTYSTUOTE ULOS SUOMESTA

Porin pigmenttitehtaan poistumisen myötä Suomesta katoaa menestyksekäs tuote. Dahlbergin mukaan ennen paloa tehtaalla oli vain kaksi tappiollista vuotta sen yli puolivuosisataisen historian aikana.

– Tehdas oli tuottava. Me vedimme kymmenen vuotta saksalaisia perässä. Porin tehtaalla tehtiin konsernin kate. Ennen Huntsmanin ostoa vuonna 2011 teimme 50 miljoonaa euroa puhdasta voittoa ja vuonna 2012 sata miljoonaa euroa puhdasta voittoa.

Dahlbergin mukaan tehtaan palo ehkä oli sen kohtalon ratkaissut tapahtuma tai sitten ei.

– Isojen päälliköiden ajatuksista ei tiedä, ostivatko he hyvin toimivan firman voittojen takia vai siksi, että he saivat hyvät tuotteet. Se ei ole paljastunut ja tuskin koskaan paljastuu. Maailmanluokan tuotemerkit he saivat kaupassa.

Silloisen Huntsmanin pigmenttitehtaalla Porissa syttynyttä tulipaloa sammutettiin pitkin päivää 30. tammikuuta 2017. KUVA LEHTIKUVA / PETRI HAKOSALO

PORILAISTA OSAAMISTA HIDASTA KORVATA

Porin tehtaan alasajo alkoi välittömästi.

– Meille ilmoitettiin, että kuluvalla viikolla ruvetaan purkamaan laitteita ja siirtämään niitä muille tehtaille. Vaihtoehtoina ovat Italian, Espanjan, Englannin ja Yhdysvaltojen tehtaat sekä Saksan kaksi tehdasta.

– Kannattava tuotanto poistuu Suomesta. Kilpailijoille omistajat eivät halua sitä myydä, koska se voisi aiheuttaa heille ongelmia. Se on aika julmaa.

Porin tehdas jatkaa yhä 20 prosentin tuotannolla.

– Se on sellaista, jonka pohja valmistetaan Italiassa tai Saksassa ja syötetään meillä tuotantoon ja ajetaan sellaiseksi tuotteeksi kuin asiakas haluaa. Meillä tehdään se loppusilaus, mitä he eivät muualla pysty tekemään.

Sitä, missä aikataulussa ja järjestyksessä väkeä vähennetään, ei kukaan tehtaalla tiedä.

– Kauhu on päällä kaikilla, joka henkilöstöryhmällä. Se on ensimmäinen kerta minun 26 vuoden työhistoriani aikana, kun kaikki tehtaalla asemasta riippumatta pitävät yhtä.

Dahlberg arvioi, vaikka hän ei pystykään olemaan siitä varma, että 450 työntekijästä yli sata henkeä jää noin kolmeksi vuodeksi.

– Pitkä aika se todennäköisesti on, koska ne eivät ulkomailla pysty tekemään sitä laatua, mitä me teemme.

KARMEA JÄRKYTYS

Porin pigmenttitehtaalle luonteenomaista ovat olleet pitkät, jopa sukupolvesta toiseen jatkuvat työsuhteet.

– Itse olen ollut 26 vuotta töissä, isäni oli 42 vuotta ja velipoika 37 vuotta kyseisessä laitoksessa, mainitsee Dahlberg.

Lopetusilmoitus tuli hänen mukaansa yllätyksenä myös tehtaan johdolle.

– He tiesivät siitä keskiviikkoaamuna kymmeneltä, luottamusmiehet kello 12.30, kello 13 se tiedotettiin henkilökunnalle ja kello 15 pidettiin kaupungintalolla lehdistötilaisuus.

Tieto lopetuksesta oli tehtaalla Dahlbergin mukaan ”karmea järkytys”.

– Jos vastaan sydämestä, miltä tuntuu, niin sanon samalla tavalla kuin silloin keskiviikkona Ylen haastattelussa, että vituttaa kuin pientä oravaa. Sitä tunnetta eivät mitkään sanat riitä kuvaamaan.

– Tämä merkitsee valtavasti Porin kaupungille. Veroäyri nousee huomattavasti ja asuntojen hinnat laskevat, kun ei ole enää ostajia. Tämä on koko talousalueen ihmisille järjettömän rankka homma.

– Meillä on töissä paljon nuoria, joilla on valtavat velat. He ovat laskeneet hyvän työnantajan varaan, joka ollut maailman huippu alallansa. Nyt heille tulee isku suoraan leukaan. Porista löytyy työtä osalle, mutta muut joutuvat lähtemään uudella koulutuksella jonnekin muualle. Näin siinä käy.

Liitto takana: Venatorin pääluottamusmies Ari Dahlberg kävi tuoreeltaan tehtaan lopettamisuutisen jälkeen neuvottelemassa tilanteesta Teollisuusliiton toimitsijoiden kanssa Helsingissä 14. syyskuuta. KUVA KITI HAILA

USKO PAREMPAAN

Tehtaan myynnit ja ulkomaalaisomistus eivät Dahlbergin mielestä ole koituneet kansalliseksi tai työntekijöiden onneksi.

– Ei missään nimessä. Valtio hölmöyttään myi Kemiran pienissä paloissa pois. Siitä olisi saanut kymmenkertaisen hinnan järkeistämällä.

– Kemiran aikaan meillä oli hyvät palkat. Nyt kun on oltu ulkomaisessa omistuksessa, palkkoja on syöty.

– Uskon silti, että jotain hyvää vielä tapahtuu. Meillä on hyvä laitos, hyvällä paikalla. Jotain uutta pitää keksiä, mitä tuolla pystyy hyödyntämään, jotta saadaan taas työpaikkoja ja veronmaksajia.

– Näillä mennään ja uskotaan parempaan. Tämä sattuu moneen, tiedän sen. Itseenikin sattuu. On kova paikka!

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA JA LEHTIKUVA / PETRI HAKOSALO

REPORTAASI: Pesulassa tehdään puhdasta ja sileää

Raskasta. Monipuolista käsityötä, jossa näkee kättensä jäljen. Ehdottoman siistiä. Työtä, joka synnyttää ystävyyttä ja pitkäaikaisia ihmissuhteita. Työtä, joka antaa hyvän mielen. Tuota kaikkea on pesulatyö.

Aurinkopesula eli SOL Yrityspesula työllistää viitisentoista työntekijää vaihtelevissa tehtävissä. Yksi merkitsee pesulaan tulleen pyykin, toinen tullaa eli tarkistaa, että vaatteiden taskuihin tai muualle ei ole jäänyt ylimääräisiä esineitä, kolmas käyttää pesukonetta, kuivausrumpua ja mankelia, neljäs silittää ja prässää paitoja, viides käyttää verhoprässiä, kuudes pakkaa pesulapuhtaat tuotteet takaisin asiakkaalle lähetettäviksi.

”Tulin pesulaan töihin oppiakseni suomen kielen”, pesulatyöntekijä Svetlana Vainer kertoo. KUVA PEKKA ELOMAA

Svetlana Vainer tuli Suomeen 16 vuotta sitten. Hän oli ammatiltaan käsipalloilija. Hän on pelannut myös Suomessa käsipalloa.

– Viihdyin hyvin Suomessa ja sain paljon uusia ystäviä ja päätin jäädä Suomeen. Menin pesulaan töihin, että voin olla tekemisissä ihmisten kanssa, ja opin suomen kielen nopeammin.

Vainer työskenteli SOLin Espoon Lippulaivan pesulassa, niistä kahdeksan vuotta myymälänhoitajana. Hänen nykyinen työpaikkansa on Helsingin Konalassa sijaitseva Aurinkopesula. Hän pitää työstään. Haastattelua tehtäessä Vainer merkitsi tekstiilejä, jotta ne pesusta tultuaan ohjautuvat oikealle omistajalle.

– Työ on monipuolista. On kiva, että töissä voimme asiakkaan puolesta hoitaa tekstiilien pesun, että he voivat kotona keskittyä muuhun tekemiseen.

Heli Reimets pussittaa kuivattuja tekstiilejä. KUVA PEKKA ELOMAA

PALJON ARKILIIKUNTAA

Kuusi vuotta pesulassa työskennellyt Toomas Sjöman kuvaa pyykinpesijän arkea:

– Päivä alkaa 6.30. Se sisältää työkavereiden kanssa keskustelua ja pyykin pesua. Se on tietyllä tapaa liukuhihnatyötä, päivästä toiseen aika samanlaista.

– Laitan käsin tekstiilit koneeseen, ja valitsen pyykin mukaan pesuohjelman. Välissä täytän muita koneita tai teen tahran käsittelyä ja muuta esivalmistelua. Pesun jälkeen siirrän pyykit kuivausrumpuun, missä ne kuivataan tai valmistellaan jälkiviimeistelyä varten. Viimeistely voi olla mankeli, jonka kautta ajetaan pöytäliinat ja liinavaatteet. Prässille viedään verhoja ja liinavaatteita, mitkä eivät mankelista mene läpi.

Toomas Sjöman lämpötauolla. Kun lämpötila ylittää 28 astetta, työntekijöillä on 15 minuutin lämpötauko kerran tunnissa. KUVA PEKKA ELOMAA

– Kauluspaidat viedään omalle viimeistelypisteelle. Työtakkien viimeistelyprässäys on vielä oma työpisteensä, jossa käsitellään esimerkiksi laboratoriotakkeja, jotka ovat 100-prosenttista puuvillaa.

– Tämä on fyysistä työtä, seitsemän ja puoli tuntia jaloilla. Se voi tuntua kehossa. Itse tehostan arkiliikuntaani. Vaikka askelia kertyy 10 000–15 000 askelta päivässä, käytän 2,5 kilon nilkkapainoja mukana. En tiedä onko tapa suositeltava, mutta uskoisin tällä olevan kehoa vahvistavia hyötyjä.

Sjömanin mukaan toisteinen työ voi joistakin tuntua yksitoikkoiselta, mutta hän kertoo pitävänsä työstä, jossa sama rutiini toistuu päivästä toiseen.

MAHDOLLISUUS OPPIA UUTTA

Kuluvana syksynä lokakuussa Sjömanin työ muuttuu miellyttävällä tavalla.

– Ilmoitin halukkuudestani sitoutua yritykseen, ja he löysivät minulle sopivan työn. Huolto-organisaatiossa oli tarvetta.

Tähän asti SOLin pesulapalveluiden 63 myymälän huoltoa on pyöritetty kahden miehen voimin, ja huolloissa on jouduttu käyttämään ulkopuolista työvoimaa.

– Se on kallista. Kun yrityksessä nähtiin, että minussa on potentiaalia, niin he uskoivat, että minusta olisi huoltomieheksi. Olen kahden vuoden ajan ollut oppimassa työtä käytännön kautta kahden huoltopäällikön Keijo Pakarisen ja Kimmo Suutarin opeissa.

Katrin Mühling silittää paitoja paitaprässillä. KUVA PEKKA ELOMAA

– Firmalle ratkaisu on tietysti hyvä. Se saa siitä rahallista säästöä. Sen ei tarvitse enää turvautua ulkopuoliseen apuun. Toiminta-aluekin laajenee, kun pystymme Suur-Helsingin lisäksi hoitamaan Tamperetta, jossa meillä on neljä myymälää. Taloudellisesti se on fiksu ratkaisu, ja merkki siitä, että yrityksessä halutaan panostaa omaan työntekijään.

– Se tietysti herättää solidaarisuutta työnantajaa kohtaan, kun se palkitsee tarjoamalla tuonkaltaista mahdollisuutta, sanoo Sjöman.

Avoimuuden eteen on hänen mukaansa työpaikalla tehty paljon töitä.

– Lisäksi työntekijöiden aloitteesta kerran viikossa pidetään palaveri, jossa yhdessä ideoidaan ja kehitetään toimintaa. Niiden ansiosta olemme muuttaneet prosessiamme kustannustehokkaammaksi.

Mirkka Soininen tutkii pestävien vaatteiden taskut ennen pesua. KUVA PEKKA ELOMAA

TYÖNTEKIJÖITÄ KAIKKIALLA SUOMESSA

SOL Pesulapalveluiden pyykki pestään myymälöissä, joita on eri puolilla Suomea. Työntekijöitä yrityksellä on 208. Osa myymälöistä on yhden hengen työpaikkoja. Myymälä ottaa vastaan asiakkaan pyykin ja pesee sen.

– Se mitä myymälässä ei pystytä hoitamaan pestään Aurinkopesulassa. Se on SOLin ainoa laitospesula, kertoo pääluottamusmies Tuula Talstila.

”Pesulatyö on mielenkiintoista ja monipuolista”, kuvailee pääluottamusmies Tuula Talstila. KUVA PEKKA ELOMAA

Myymälöissä käytetään ruuhkahuippuja tasaamaan tilapäistyövoimaa.

– Ekstraajia tarvitaan. Monesti he ovat opiskelijoita. He tykkäävät tehdä meidän myymälöissämme työtä, koska he pystyvät sillä tavoin sovittamaan opiskelun ja työn. Usein myymälät ovat auki yhdeksään asti illalla.

Kaikki myymälänhoitajat ja lähes kaikki Aurinkopesulan työntekijät ovat vakituisia. Osa jatkaa pesulassa eläkeikään saakka. Myös vaihtuvuutta esiintyy. Ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä on Talstilan mukaan pesulaan helpompi saada kuin kotimaisia työntekijöitä ja heitä on työvoimassa runsaasti.

– Kotimaiset nuoret eivät tahdo viihtyä näin raskaassa työssä.

Kaikki eivät kestä fyysisesti vaativaa pesulatyötä eläkeikään asti.

– Jotta jaksaisi kunnosta on pidettävä huolta ja oltava positiivinen. Tarvitaan hyvä työporukka ympärille. Meillä työpaikalla on tosi mukavaa ja hyvä yhteishenki.

PALKKAUKSESSA PARANNETTAVAA

Talstila on moniosaaja, joka on viihtynyt pesulatyössä 34 vuotta. Hänen mukaansa myönteistä työpaikalla on tehtävien kierto, ja sen mukanaan tuoma monipuolisuus.

– Ei minusta olisi tekemään koko päivää istumatyötä. Tykkään, että saan olla liikkeessä.

Raskas, toisteinen työ, joka automaation kehityksestä huolimatta suurimmaksi osaksi on käsityötä, on ikääntyessä kuluttavaa.

– Kyllä kulumia tulee ja kehossa tuntuu!

Anna-Kaisa Paananen hoitaa verhoprässiä. KUVA PEKKA ELOMAA

Luottamusmiehen tehtävässä Talstilan alueena on koko Suomi. Luottamusmiespäivinä maanantaisin ja tiistaisin hän kiertää myymälöitä, joista pohjoisin sijaitsee Rovaniemellä.

– Koska työtoverit ovat kaukana, minun pitää olla aktiivinen. Käyn kysymässä kuulumisia. Kerron ihmisille, että kun tulee ongelma, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä. Työnantaja suhtautuu luottamusmiestyöhön myönteisesti. Aika vähän meillä on riitatilanteita.

Talstilan mukaan työnantaja suhtautuu positiivisesti henkilöstön kehittämiseen, koulutukseen, työhyvinvointiin, työturvallisuuteen ja myös mahdollisuuksiin päästä uralle eteenpäin.

Yksi asia kaipaisi korjausta.

– Palkat herättävät eniten tyytymättömyyttä. Meillä ne ovat alle kahden tuhannen euron luokkaa kuukaudessa. Pesuloiden palkkaus on pieni työn raskauteen ja työmäärään nähden.

IHMISSUHTEET OSA TYÖTÄ

SOL Pesulapalveluiden myymälöissä pesulatyö on erilaista kuin isoissa laitospesuloissa.

– Se on yksinäistä työtä. Asiakas tuo pyykkiä. Se pestään, tehdään tahranpoisto ja viimeistellään täällä. Yksi ihminen hoitaa koko työn, Pesulapalvelut Kampin myymälänhoitaja Suvi Vaara kertoo.

Vaara ja hänen työtoverinsa pyörittävät myymälää kahdessa vuorossa. Vaaran mukaan työssä mukavaa on olla kosketuksessa ihmisiin.

– Ihmiset ovat aina ihmisiä. Toisilla on paha päivä ja he purkavat sitä meihin, osalla on hyvä päivä ja me pääsemme siitäkin osallisiksi. Se on piristävää. On myös asiakkaita, jotka ovat käyneet myymälässä pitkän aikaa ja on syntynyt keskinäinen ystävyys- ja luottamussuhde.

Vaara pitää työstään.

– Se on itsenäistä. Siihen sisältyy ongelmanratkaisua ja käsillä tekemistä. Ne viehättävät minua.

Yksinään työskentely ei hänen mielestään ole haitta.

– Apu on puhelimen päässä. Jos tarvitsen esimiestä, voin aina soittaa. Toisaalta on ihan mukavaa, että kukaan ei ole katselemassa, mitä tekee ja milloin tekee. Meillä on jokaisella työssä oma rytmi.

Vaihtelua Vaaran työhön tuo toimiminen työpaikan työsuojeluvaltuutettuna. Hänen mukaansa nykyisin työsuojelussa korostuvat erityisesti ihmisten välisiin suhteisiin liittyvät asiat.

– Ongelma voi olla esimerkiksi, että ihmisten vaihtuessa henkilökemiat eivät kohtaa. Työpaikkamme työsuojelusta haastavaa tekee se, että työskentelemme eri puolilla Suomea. Kun pitää matkustaa pohjoisempaan, tulee pitkä päivä. Mutta aina on ihana käydä tapaamassa ihmisiä.

Vaara tuli pesulaan töihin yhdeksän vuotta sitten kesätyön kautta.

– Opiskelin tekstiili- ja vaatetustekniikkaa Tampereella. Piti saada kesätöitä. Jäin kesätytöstä tänne vähän pidemmäksi aikaa. Työ vastaa odotuksia. Ei minulla työstä koskaan ole ollut mitään ruusunkuvia silmissä. Meillä työkaverit ovat mukavia ja kaikki auttavat toisiaan.

KUVA PEKKA ELOMAA

SOL PESULAPALVELUT OY

PERUSTETTU 2001, yrityksen juuret ulottuvat 1800-luvun puoliväliin
KOTIPAIKKA Helsinki
OMISTAJA Solemo-konserni, jossa omistajina on Jorosten perhe
TOIMIALA Pesulapalvelut
HENKILÖSTÖ 196 (2017)
LIIKEVAIHTO 11,2 miljoonaa euroa (vuonna 2017)

Pesulassa pestään tekstiilejä pehmoleluista morsiuspukuihin. KUVA PEKKA ELOMAA

Monenlaisia työsuhteita

– Haasteena pesula-alalla on työvoiman saanti. Pestävää riittää, mutta ihmisiä tekemään työtä haastaviin olosuhteisiin on vaikea saada, kertoo Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Markku Aaltovirta.

Markku Aaltovirta.

Työ pesuloissa on rankkaa ja työtahti kiivas, koska pesuerät pitää saada nopeasti valmiiksi.

Työvoiman saannin kannalta kriittinen tekijä on Aaltovirran mukaan alan palkkaus.

– Palkka ja sen riittävyys ovat isoja haasteita. Me liittoina sovimme minimipalkasta ja minimiehdoista, mutta palkat ovat pieniä, eikä työ ole kevyemmästä päästä.

Alalla työskentelee 2 500–3 000 työntekijää. Maanlaajuiset ketjut Lindström, Comforta ja SOL ovat alan suurimmat työpaikat. Lisäksi yksityisiä pesuloita ja kunnallisia pesuloita on iso liuta. Niitä voi samassa kaupungissa olla useitakin.

Pesula-alalla käytetään kaiken tyyppisiä työaikamuotoja.

– Jos kokonaisuutta katsoo, valtaosa työskentelee epätyypillisissä sopimuksissa, muun muassa kutsusopimuksissa ja minimituntimäärällä toimivissa sopimuksissa. Nollasopimuksiakin löytyy. Meillä on monessa isossa pesulassa se tilanne, että epätyypillisiä on enemmän kuin vakituista väkeä.

Juha Lavonen hankki kesätöissä SOL Pesulapalveluilla rahaa yliopisto-opintoja varten. KUVA PEKKA ELOMAA

Ekstraajat auttavat tasaamaan ruuhkahuippuja. Mutta vakituisille työntekijöille niiden käyttö aiheuttaa haasteita työn kuormitukseen.

Aaltovirran mukaan on olemassa ryhmä, joka ei halua työtä muulla kuin nollatuntisopimuksella tai minimituntimäärällä.

– Opiskelijat kuuluvat tähän ryhmään. He haluavat tehdä työtä silloin, kun heillä on opiskelun lomassa aikaa. Usein he tekevät iltoja opiskelupäivän päätteeksi.

Nykyisin ilman ekstraajia ei moni pesula pyörisi lainkaan.

– Monessa paikassa vakituinen väki on jo vähemmistönä. Kun sesonki vaihtuu ja työkuorma vähenee, niin ekstraaja on helpompi saada pois työpaikalta. Vakioväelle jää perustyönteko, jolla pesula pystytään pitämään toiminnassa.

Vakituiset työntekijät ovat Aaltovirran mukaan varsin hyvin järjestäytyneitä. Pienissä pesuloissa ja ekstraajakunnassa järjestäytymisessä on parantamisen varaa.

Vakituisten kohdalla vaihtuvuus ei ole erityisen suurta.

– Joka sen alan on valinnut, niin tietää mitä se työ tarkoittaa, ja siinä mielessä mitään yllätyksiä ei tule.

Lisääntyvä automaatio vähentää vähitellen pesula-alan työpaikkoja, mutta käsityötä edelleen on runsaasti.

– Jokainen suurempi kone vie muutaman käsiparin pois. Se on normaalia kehitystä, kun tekniikka menee eteenpäin.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT PEKKA ELOMAA