Areenallinen tulevaisuuden taitajia – Taitaja2019-kisa keräsi 400 opiskelijaa Joensuuhun mittelemään taitojaan

Nyt ollaan todellisella näköalapaikalla! Ammattitaidon Taitaja2019-kilpailussa Suomen ammattikoululaiset näyttivät osaamistaan Joensuussa 21.–23. toukokuuta. Kaikkiaan 43 lajissa kisasi noin 400 opiskelijaa, mukana edustava otos myös Teollisuusliiton opiskelijajäseniä.

Turun ammatti-instituutista keväällä valmistuva Väinö Vesikko on juuri saanut toisen kisapäivän osion päätökseen. Haastatteluhetkellä autokorinkorjauksen kisaurakasta takana ovat jo A-palkin vaihto, alumiiniosan oikaisu, mittalaitetehtävä, lasin asennus sekä turvalaitetehtävä.

– Auton konehuoneessa olin kurkkimassa heti siitä lähtien, kun seisomaan opin, nuorimies hymyilee.

Väinö Vesikon kilpailulaji oli autokorinkorjaus. KUVA JARNO ARTIKA

Joensuussa mukana oleva Vesikon opettaja Hermanni Salonen kiirehtii mukaan keskusteluun:

– Väinö on todellinen moniosaaja. Opintopisteitä on koossa yli vaaditun, ja viime syksyn aikana poika opiskeli kaiken muun ohessa oppisopimuksella Ponssen metsäkoneen korjaajaksi, opettaja kehuu.

Vesikon jatkosuunnitelmatkin ovat selvät. Työt metsäkoneiden parissa jatkuvat jouluun asti. Sitten armeijaan ja ennen sitä tavoittelemaan jatko-opintopaikkaa Turun teknillisestä ammattikorkeakoulusta.

”AUTOMAATIOJUTTU YLLÄTTI”

Mekatroniikka on yksi Joensuun kisojen näytöslajeista. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian opiskelija Sanni Isotalo haroo hiuksiaan varttia ennen lounastaukoa. Robottikäden ohjelmointiin on koko mekatroniikan ryhmältä kulunut arvioitua enemmän aikaa. Haaste kutkuttaa sopivasti.

– Ensimmäinen todellinen kilpailutilanne minulle. Yllätys oli se, että tämä Taitaja-kisa onkin näin iso juttu, Isotalo päivittelee.

Sanni Isotalo ja Pekka Aitto-oja osallistuivat mekatroniikan näytöslajiin. KUVA JARNO ARTIKA

Tänä keväänä valmistuva sähkö- ja mekatroniikan ammattilainen valitsi opiskelualansa sillä ajatuksella, että hänestä tulee sähköasentaja. Kävikin niin, että valinnaisaineeksi valittu automaatio vei nuoren naisen sydämen.

– Automaatiojuttu yllätti – vasta koulussa tajusin, että tämä on minun alani.

Nyt ilonaihe on kesätyöpaikka, jossa Isotalo pääsee näyttämään osaamistaan sekä sähköasentajana että ohjelmoijana. Tulevaisuus on sähkön, automaation ja robotisaation. Alalle valmistuvan nuoren tulevaisuuden työmahdollisuudet näyttävät oivallisilta.

KAKSOISTUTKINTO PLAKKARISSA

Isokyröläisellä Akseli Alapeltolalla on kohta plakkarissa sekä ylioppilastutkinto että elektroniikka-asentajan perustutkinto. Siihen ei nuorenmiehen opintie vielä suinkaan pääty; suunnitelmissa on jatkaa insinööriopintoihin, kunhan armeija saadaan ensin alta pois.

Akseli Alapeltola kilpaili elektroniikassa. KUVA JARNO ARTIKA

Taitaja-kisassa on Vamiasta valmistuvan Alapeltolan mukaan ollut mukavasti haastetta. Nuorukaisen hermot ovat selvästi rautaiset, ohi kulkevat väkijoukot eivät yllä ajattelua sotkemaan.

– Kova taso kilpailussa täällä on. Tuossa juuri piirilevyn suunnittelun aikaa jatkettiin tunnilla, kun porukka ei saanut työtä ajoissa valmiiksi. Kilpailussa tavoitteena on rakentaa pieni humanoidirobotti. Robotti ohjelmoidaan kulkemaan Abloyn älylukon luokse avaamaan ovi.

HITSARILLA TÖITÄ RIITTÄÄ

Arttu Keski-Korvesta tulee huippuhitsari! Jokilaakson koulutuskuntayhtymän toisen vuoden opiskelijalla on kärsivällisyyttä, vakaa käsi ja intohimo tehdä huippusaumaa.

– Ammatillinen koulutus oli ykkösvaihtoehto, halu päästä tekemään työtä käsillään. Levy-hitsaajista on pulaa varsinkin Etelä-Suomessa, senkin puoleen tulevaisuuden näkymät vaikuttavat hyviltä.

Arttu Keski-Korven kilpailulaji oli levy ja hitsaus. KUVA JARNO ARTIKA

Keski-Korven viime vuoden harjoittelupaikka viljan käsittelyyn ja säilöntään tarkoitettuja koneita ja laitteita valmistavassa konepajassa on poikinut kesätyöpaikan jo toistamiseen.

PALKITSEVA KOKEMUS

– Aivan älyttömän hieno kokemus, hihkaisee Oulun seudun ammattiopistosta ompelijaksi keväällä valmistuva Ainomaija Koskela.

Ainomaija Koskela näytti taitonsa vaatteen valmistuksessa. KUVA JARNO ARTIKA

Opettajat ovat kehottaneet Koskelaa mukaan Taitaja-kisaan jo aieminkin, mutta vasta nyt tuleva ompelija rohkaistui mukaan. Sen verran vauhdikkaasti näppärät sormet ehtivät jo ensimmäisenä kisapäivänä, että toisena kilpailupäivänä jäi aikaa vähän homman hifistelyllekin.

– En olisi osannut odottaa, että finaali on näin iso ja hieno tapahtuma! Eikä häiritse äänet, saati ohikulkijat – päinvastoin tuntuu siltä, että täällä pystyy keskittymään omaan tekemiseensä ihan täysillä.

POIMINTOJA TULOKSISTA

Teollisuusliitto sponsoroi palkinnot lajeissa Autonasennus, Painotuotteen suunnittelu, Vaatteen valmistus ja Huonekalupuuseppä. Onnea palkituille!

Listassa mainittu lihavoituna tässä jutussa haastateltujen finalistien sijoitukset.

Autokorinkorjaus

1. Eino Tuomi / Turun ammati-instituutti
2. Väinö Vesikko / Turun ammatti-instituutti
3. Roni Annala / Omnia

Autonasennus

1. Samuli Kohmo / Rasekon ammattiopisto
2. Kalle Vuorinen / Valkeakosken ammattiopisto
3. Henri Hakola / Sedu

Painotuotteen suunnittelu

1. Petra Suominen / Tampereen seudun ammattiopisto Tredu
2. Tuomas Hakola / Omnia
3. Tia Tast / Stadin ammatti- ja aikuisopisto

Vaatteen valmistus

1. Krista Meriläinen / Lapin koulutuskeskus Redu
2. Tiina Pitkänen / Oulun seudun ammattiopisto
3. Enni Tulla / Gradi
5. Ainomaija Koskela / Oulun seudun ammattiopisto

Huonekalupuuseppä

1. Matias Kuisma / Salon seudun ammattiopisto
2. Niko Moisio / Omnia
3. Joakim Björkström / Optima

Elektroniikka

1. Benjamin Partio / Riveria
2. Paulus Kivelä / Oulun seudun ammattiopisto
3. Aki Kaario / Kouvolan seudun ammattiopisto
4. Akseli Alapeltola / Vamia

Levy ja hitsaus

1. Wiljami Niskakangas / Koulutuskeskus Jedu
2. Pyry-Veikko Ikonen / Koulutuskeskus Salpaus
3. Meiju Eskelinen / Savon ammattiopisto
4. Arttu Keski-Korpi / Koulutuskeskus Jedu

Mekatroniikka

1. Benjamin Vikström ja Robin Wiklund / Optima
2. Alvar Perälä ja Ilari Hakala / Sedu
3. Daniel Rauhala ja Markun Kankaanpää / Keski-Pohjanmaan ammattiopisto
5. Sanni Isotalo ja Pekka Aitto-oja / Gradia

Katso kaikki tulokset: www.taitaja2019.fi/tulokset

KOMMENTTI

Huikeita nuoria ja osaamista

Jos vaan suinkin mahdollisuus tarjoutuu, kannattaa mennä katsomaan ammattitaidon SM-kilpailuja! On jokseenkin ällistyttävä kokemus nähdä ympärillään satoja nuoria huipputekijöitä – hyvin valmistautuneina, keskittyneinä, iloisina ja upealla tavalla ammattiylpeinä. Kyllä – Taitaja-kisassa on mahdollisuus nähdä kattava kuva Suomen parhaista nuorista alansa osaajista.

Ensimmäisen kerran Taitaja-kilpailuja järjestettiin jo 1990-luvulla. Kuitenkin vasta 2000-luvulla upea valtakunnallinen osaajien näytös on kasvanut nykyisiin mittasuhteisiin. Se kertonee siitä, että ammatillisesta koulutuksesta ja osaamisesta on vuosi vuodelta tullut Suomelle yhä tärkeämpi asia.

Joensuun Taitaja-kilpailun ensimmäisenä tapahtumapäivänä Joensuussa visiteerasi myös Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Vierailu ei ollut pitkä, mutta sekä kilpailijoille että noin 500 toimitsijalle, opettajalle, kannustajalle ja avustajalle sitäkin tärkeämpi. ”Työelämä muuttuu vauhdilla ja teknologinen kehitys kiihdyttää murrosta. Tämän vuoksi osaamisen jatkuva kehittäminen on tärkeää. Yhtä arvokasta työelämässä on muistaa nauttia saavutuksista ja tuntea ylpeyttä ammattiosaamisesta”. Niin viestitti presidentti, Taitaja-kisan tämän vuoden suojelija.

Joensuun Taitaja-kisan kilpailujohtajalla Anne Karppisella puolestaan oli vähintäänkin yhtä tärkeätä sanottavaa. Toisen kilpailupäivän tuoksinassa Karppinen pohdiskeli yritysten vastuuta. ”Taitaja-kisa tekee osaltaan ammatillista koulutusta näkyväksi. Kyse ei ole niinkään markkinoinnista, vaan koulutuksen ja osaamisen merkityksen viestimisestä. Haastamme myös yritykset kertomaan itsestään ja huolehtimaan työntekijöistään. Koulun penkiltä tuleva nuori on taitava ja osaa paljon, mutta tarvitsee vielä myös opastamista ja huolehtimista. Se on yrityksen ja koko työyhteisön asia”.

Ensi vuonna Taitaja-kisan isännyydestä vastaa Jyväskylä. Suunta sinne siis!

Kisavierailija Huang Xin oli innoissaan päästyään puristamaan presidentti Sauli Niinistön kättä. Huang on Skills Finland ry:n avustaja osana valmistautumista WorldSkills 2019 -kilpailuun, joka järjestetään 22.–27.8. Kazanissa Venäjällä. KUVA JARNO ARTIKA

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA

Будьте внимательны в сфере сельского хозяйства – знайте свои права и ответственность

Сотни несчастных случаев на производстве происходят каждый год в сельском хозяйстве, садоводстве и сфере зеленого хозяйства. Подъем тяжестей, а также работа с животными и тяжелой техникой усиливают подверженность рискам и различным несчастным случаям. Шум приводит к ухудшению слуха, а используемые химикаты, а также пыль вокруг, бактерии и плесень могут причинить вред здоровью.

Зачастую места работы в сельском хозяйстве, садоводстве и сфере зеленого хозяйства небольшие, и, что типично для небольших мест работы, наличие избранного доверенного лица или уполномоченного по охране труда на этих местах – редкость. В этих случаях довольно часто отсутствует и сотрудничество между работодателем и работниками в области совершенствования техники безопасности труда.

Когда у работников нет их собственных представителей для того, чтобы удостовериться в том, что на месте работы соблюдаются законы о профессиональной безопасности, а также положения коллективных трудовых соглашений об охране труда, тогда на первый план выходит осведомленность самих работников о безопасности труда и их ответственность. Работник, который не знает своих прав, или не знает, как их можно использовать, легче, чем другой, попадает под влияние работодателя.

Работодатель несет основную ответственность за то, чтобы работа была безопасной для работника и не вредила его здоровью. Конкретно это проявляется, кроме прочего, в форме обязанности обучить работника безопасному выполнению работы и предоставить работнику необходимые средства защиты. Кроме этого, работник всегда должен быть застрахован от несчастных случаев на производстве, и для работника должна быть организована система профессионального здравоохранения.

ПРОФЕССИОНАЛЬНОЕ ЗДРАВООХРАНЕНИЕ КАК ПОМОЩЬ В РАЗВИТИИ БЕЗОПАСНОСТИ ТРУДА

В основе предусмотренного законом профилактического профессионального здравоохранения лежит оценивание факторов причиняемого работой вреда здоровью на месте работы путем проведения посещений мест работы, а также медицинских осмотров работников. Задачей работников профессионального здравоохранения является оказание содействия работодателю в улучшении условий труда, чтобы работа и ее условия не подвергали опасности здоровье и безопасность работников.

Также тогда, когда работодатель организовал только предусмотренное законодательством уровень профессионального здравоохранения, работник имеет право воспользоваться медицинским обслуживанием на рабочем месте, если работа причиняет проблемы со здоровьем. Работодатель может предоставлять вместе с профессиональным здравоохранением и другие формы медицинского обслуживания, тогда у работника будет право посещать врача системы профессионального здравоохранения и по поводу иных, не связанных с работой, заболеваний и травм. Работнику следует выяснить, в каком объеме доступны медицинские услуги, предоставляемые посредством профессионального здравоохранения.

СЛЕДУЕТ ВСЕГДА СООБЩАТЬ О НЕСЧАСТНОМ СЛУЧАЕ НА РАБОТЕ

Самым важным всегда является профилактика несчастных случаев на работе путем совершенствования методов, средств и условий труда, но каждому работнику полезно знать, как действовать, если произойдет несчастный случай.

Пострадавшему от несчастного случая необходимо оказать первую помощь, а при получении серьезной травмы, позвонить в службу экстренной помощи. О несчастном случае следует всегда сообщать работодателю, чтобы работодатель мог подать уведомление в страховую компанию по страхованию в связи с несчастными случаями. Полезным было бы наличие у работодателя контактных данных ближайших родственников работников на случай, если пострадавший будет не в состоянии сам с ними связаться.

Важно не упорствовать после получения даже менее значительных производственных травм, оставаясь на работе, а всегда сходить показать травмы врачу. В получении компенсаций могут позднее возникнуть сложности, если травмы окажутся серьезнее, чем казались на первый взгляд, а посещение врача состоялось лишь по прошествии длительного времени после несчастного случая.

РАБОТНИК ДОЛЖЕН СОБЛЮДАТЬ ИНСТРУКЦИИ И СООБЩАТЬ ОБ ОПАСНОСТЯХ

Обязанностью работника является соблюдение инструкций по технике безопасности, предоставляемых работодателем, и аккуратное, без риска, выполнение работы. Работник должен также использовать определяемые работодателем средства защиты, такие как средства защиты слуха и респираторной защиты, а также защитную одежду. Также следует всегда пользоваться приборами и системами безопасности машин и оборудования.

Работники должны также информировать работодателя о рисках и опасностях, которые они выявили. Например, о неполадках и недостатках машин и рабочих инструментов следует сообщать незамедлительно, чтобы недостатки успели устранить до того, как произойдет несчастный случай.

САЙЛА РУУТ

TYÖYMPÄRISTÖ: Tarkkana maataloudessa – tunne oikeutesi ja kanna vastuusi

Maataloudessa ja viheraloilla sattuu vuosittain satoja työtapaturmia. Raskaat nostot sekä työskentely eläinten ja suurten koneiden kanssa aiheuttavat riskejä ja altistavat monenlaisille haavereille. Melu altistaa kuulovaurioille ja käytettävät kemikaalit sekä työympäristön pölyt, bakteerit ja homeet voivat käydä terveyden päälle.

Usein maatalous- ja viheralan työpaikat ovat pieniä ja kuten pienille työpaikoille tyypillistä on, niillä on harvoin valittuna luottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua. Silloin myöskään työturvallisuuden kehittämistä ei useinkaan tehdä työnantajan ja työntekijöiden yhteistyönä.

Kun työntekijöillä ei ole omia edustajiaan varmistamassa, että työpaikalla noudatetaan työturvallisuuslakeja sekä työehtosopimuksen työsuojelusäädöksiä, korostuu työntekijöiden oma turvallisuustietoisuus ja vastuu. Työntekijä, joka ei tunne oikeuksiaan tai ei tiedä miten niistä voisi pitää kiinni, on tavallistakin helpommin työnantajan vietävissä.

Työnantajalla on päävastuu siitä, että työ on terveellistä ja turvallista työntekijälle. Konkreettisesti se näkyy muun muassa velvollisuutena perehdyttää työntekijä työn turvalliseen suorittamiseen ja tarjota työntekijälle tarvittavat suojavälineet. Lisäksi työntekijälle on aina otettava työtapaturmavakuutus sekä järjestettävä työterveyshuolto.

TYÖTERVEYSHUOLTO APUNA TYÖN TURVALLISUUDEN KEHITTÄMISESSÄ

Lakisääteisen, ennaltaehkäisevän työterveyshuollon ytimessä on työn aiheuttamien terveyshaittojen arvioiminen työpaikalla tehtävillä työpaikkakäynneillä sekä työntekijöiden terveystarkastuksilla. Työterveyshuollon ammattilaisten tehtävä on auttaa työnantajaa parantamaan työolosuhteita, jotta työ ja työolot eivät vaarantaisi työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta.

Silloinkin, kun työnantaja on järjestänyt vain lakisääteisen työterveyshuollon, työntekijällä on oikeus kääntyä työterveyshuollon puoleen, jos työ aiheuttaa terveysvaivoja. Työnantaja voi tarjota työterveyshuollon yhteydessä muutakin sairaanhoitoa, jolloin työntekijällä on oikeus käydä työterveyslääkärillä muidenkin kuin työperäisten sairauksien ja vammojen tiimoilta. Työntekijän kannattaakin selvittää, missä laajuudessa terveyspalveluita on työterveyshuollon kautta saatavilla.

TYÖTAPATURMASTA ILMOITETTAVA AINA

Tärkeintä on työtapaturmien ennaltaehkäisy työtapoja, -välineitä ja -olosuhteita parantamalla, mutta jokaisen työntekijän on myös hyvä tietää, miten tapaturman sattuessa toimitaan.

Työtapaturma uhrille on annettava ensiapua, ja vakavan vamman sattuessa on soitettava hätäkeskukseen. Tapaturmasta on aina ilmoitettava työnantajalle, jotta työnantaja voi tehdä ilmoituksen tapaturmavakuutusyhtiöön. Työnantajalla on hyvä olla tiedossa työntekijöiden lähiomaisten yhteystiedot siltä varalta, että loukkaantunut ei pysty itse olemaan yhteydessä omaisiinsa.

On tärkeää, ettei lievemmänkään tapaturman jälkeen jäädä töihin sinnittelemään, vaan vammoja mennään aina näyttämään lääkärille. Korvausten saamisessa voi tulla myöhemmin vaikeuksia, jos vammat osoittautuvat ensinäyttämää pahemmiksi, mutta lääkäriin on menty vasta pitkän ajan kuluttua tapaturmasta.

TYÖNTEKIJÄN ON NOUDATETTAVA OHJEITA JA KERROTTAVA VAAROISTA

Työntekijän velvollisuus on noudattaa työnantajan antamia turvallisuusohjeita ja tehdä työt huolellisesti ja riskejä ottamatta. Työntekijän on käytettävä työnantajan määräämiä suojavälineitä kuten kuulo- ja hengityssuojaimia sekä suojavaatteita. Koneiden ja laitteiden turvalaitteita ja -järjestelmiä on aina käytettävä.

Työntekijöiden on kerrottava havaitsemistaan riskeistä ja vaaratilanteista työnantajalle. Esimerkiksi koneissa ja työvälineissä olevista vioista ja puutteista on ilmoitettava viipymättä, jotta puutteet ehditään korjata ennen kuin tapaturma sattuu.

TEKSTI SAILA RUUTH
KUVA TERO SIVULA / LEHTIKUVA

Tuottavuus on yhdessä onnistumista – ”Ainahan siinä on askel otettavana, kun totutuista tavoista siirrytään uuteen tekemiseen”

MSK Cabinsilla panostetaan tiimityön, päivittäisjohtamisen ja tiedonkulun parantamiseen. Tuottavuutta yhdessä -ohjelman seminaarissa pohdittiin tuottavuuden ja kilpailukyvyn kehittämistä.

KUVA YLLÄ: Marko Mäkinen ja Taneli Mikkola kertoivat Tuottavuutta yhdessä -seminaarissa näkemyksiään jatkuvan parantamisen toteuttamisesta perheyrityksessä.

– Toimintamme on muuttunut aika paljon melko lyhyen ajan sisällä. Liikevaihto sekä asiakkuuksien ja uusien työntekijöiden määrä on kasvanut. Päivittäisen työskentelyn hoitamisessa jäimme kuitenkin sellaiseen tasannevaiheeseen. Jatkuva parantaminen, aloitetoiminta sekä tiedonkulku esimiesten ja työntekijöiden välillä alkoi olla paikoitellen jopa huolestuttavan huonolla tasolla.

– Halusimme saada tekijöiden äänen kuuluviin, hyvät ajatukset jalostumaan ja kehityksen rullaamaan. Se on tausta, minkä takia ryhdyimme kehittämistyöhön, toimitusjohtaja Taneli Mikkola totesi Vantaalla 8.5. järjestetyssä Tuottavuutta yhdessä -seminaarissa.

– Esimerkiksi tiedonkulussa tuntui siltä, että asiat jäivät junnaamaan. Vaikka työntekijät kertoivat havainnoistaan ja käsityksistään työnjohtajille ja kehitysinsinööreille näiden tuotantokierrosten aikana, kertyi niistä yhdellä kerralla niin paljon asioita, että käsittelyyn kului aikaa ja osa havainnoista saattoi unohtuakin, varapääluottamusmies ja tiiminvetäjä Marko Mäkinen täydentää.

Yrityksessä tartuttiin havaittuun ongelmaan yhdessä henkilöstön kanssa. Liikkeelle lähdettiin viime syksynä järjestämällä kolme koulutuspäivää tiimitoiminnan, lean-ajattelun mukaisen jatkuvan parantamisen ja hukan poiston, päivittäisjohtamisen ja tiedottamisen kärkiteemoilla.

TIIMITAULUT TUOTANTOON

Yhtenä vastauksena asioiden järjestelmälliseen ja aikaisempaa nopeampaan käsittelyyn ryhdyttiin käyttämään tiimitauluja.

Tiimit ovat muokanneet taulut omien tarpeidensa mukaisesti. Yleistettynä niihin kootaan tuotannon pyörittämisen ja kehittämisen sekä turvallisuuden kannalta kaikki olennaiset havainnot. Mikäli asiaa ei voida ratkaista tiimissä, toimittavat vetäjät sen viipymättä eteenpäin työnjohdon tiimitaululle eli käytännössä suoraan niille henkilöille, joiden vastuulle asia kuuluu. Vastaus tulee samalla tavalla takaisin tiimille.

Kun vastuuta on jaettu tekijöille ja tiimeihin, niin työnjohtajien taakka on pienentynyt.

– Olemme jo nähneet, että esiin nostettuihin asioihin pystytään puuttumaan aikaisempaa nopeammin. Esimerkiksi laatukysymyksissä vastauksia on saatu jo saman työpäivän aikana. Se on herättänyt tyytyväisyyttä työntekijöiden keskuudessa, Mäkinen sanoo.

– Jos sama asia olisi mennyt linjaorganisaation läpi ensin alhaalta ylös ja sitten ylhäältä alas, niin siinä olisi kulunut aikaa varmasti enemmän. Toisaalta kun vastuuta on jaettu tekijöille ja tiimeihin, niin työnjohtajien taakka on pienentynyt. Heillä on vähemmän asioita takaraivossa tai paperilapulla perstaskussa, ja enemmän tilaa ja mahdollisuus reagoida ja paneutua nopeasti vastaan tuleviin kysymyksiin ja tilanteisiin, Mikkola tiivistää.

MUUTOS VIE AIKANSA

Muutokset tapahtuvat harvoin kuin rasvattuna. Toisaalta niiden hyödyt ovat nähtävissä ja mitattavissa vasta hieman pidemmällä aikavälillä. Se on havaittu MSK Cabinsillakin.

– Ainahan siinä on askel otettavana, kun totutuista tavoista siirrytään uuteen tekemiseen. Uutta järjestelmää pitää oppia käyttämään ja toimimaan sen mukaisesti. Vasta sitten voidaan nähdä ja arvioida seurauksia. Minusta me olemme edenneet vajaassa vuodessa ihan hyvin, Mäkinen sanoo.

– Oleellinen tavoite on, että tehdään oikeita asioita ja mennään yhdessä oikeaan suuntaan. Olisi helppo sulkeutua kammioon tekemään kivoja suunnitelmia, mutta kun siihen otetaan mukaan tuotannon kaikki tekijät ja kuunnellaan eri näkemykset, niin siinä selviää jo monta mutkaa matkasta.

– Yrityksen osaaminen ja tapa toimia ei ole yhdestä tai kahdesta ihmisestä kiinni, vaan sen luovat yrityksen kaikki työntekijät. Siitä muodostuu toimintamalli ja -kulttuuri, jota ei voi kopioida mihinkään. Sitä kun arvostetaan ja hyödynnetään, niin se hyödyttää kaikkia, Mikkola arvioi.

Perheyhtiö MSK Cabins valmistaa turvaohjaamoita Ylihärmässä. Sen merkittävä yhteistyökumppani on traktorivalmistaja Valtra. Henkilöstön määrä on hieman yli 220.

OHJELMATYÖ JATKUU

Tuottavuutta yhdessä on Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton perustama ohjelma, jonka tavoitteena on yhdessä tukea yritysten tuottavuuskehitystä. Liittojen mukaan tuottavuus on keskeinen kilpailukykytekijä, jonka eteen on paljon tehtävissä. Keskeisessä roolissa on hyvä yhteistyö yrityksissä.

Toukokuun kahdeksas päivä Vantaalla järjestettyyn seminaaripäivään osallistui noin sata yritysten ja järjestävien liittojen edustajaa. Päivän aikana kuultiin esimerkkejä yrityksistä, useita asiantuntijapuheenvuoroja, Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helteen ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon vilkas ja mielenkiintoinen vuoropuhelu, ja suunniteltiin ohjelman seuraavia vaiheita.

Seminaariin osallistui noin sata edustajaa yrityksistä, Teknologiateollisuudesta ja Teollisuusliitosta.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA

Lue ohjelmasta lisää osoitteessa: www.tuottavuuttayhdessa.fi.

Alustatyössä ansiot jäävät pieniksi – Tutkija: Työsuhdeturva kohentaisi työntekijöiden asemaa

Ruokalähettien ja muiden alustatyössä olevien mahdollisuudet valita työaikansa ovat rajatut, jos työtä pitää tehdä koko ajan toimeentulon saamiseksi. Vapaaksi mainostetusta työstä tulee pakko, sillä työntekijä joutuu tahtomattaan yrittäjän asemaan.

Työsuhdeturvan laajentaminen alustatyöntekijöihin lisäisi heidän turvaansa ja kohottaisi tuloja, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Maija Mattila.

Jos alustatyöhön saataisiin työsuhdeturva, työntekijät saisivat riittävän palkan, lomaoikeuden ja palkkaan sidotut sosiaalietuudet.

Mattila selvitti Kalevi Sorsa -säätiölle alustatalouden ja alustavälitteisen työn ilmiöitä ja ongelmia. Raportti Työ ja työntekijöiden oikeudet alustataloudessa – Ongelmista ratkaisuihin julkaistiin huhtikuun lopussa.

KOKO ELANTO ALUSTATALOUDESTA

Suomessa yli 28 000 henkilöä saa elantonsa alustatyöstä tai alustavälitteistä työtä. Lisäksi noin 90 000 henkilön ansioista puolet tulee alustoista. Hieman yli puolet alustataloudessa elantonsa hankkivista on miehiä.

Työskentely alustataloudessa on Mattilan mukaan yleistymässä.

Hän tähdentää, että kaikessa alustataloudessa työntekijät eivät ole yrittäjäasemassa. Alustavälitteisessä työssä välittäjä tai asiakas hoitaa työnantajavelvoitteet.

Työntekijäasema ei aina paranna tilannetta. Euroopassa noin neljännes alustavälitteistä työtä tekevistä joutuu työskentelemään koko ajan saadakseen riittävän toimeentulon.

Eurobarometrin mukaan eniten alustatyötä tekevät 25–39-vuotiaat. Heistä 8 prosenttia työskenteli tai oli työskennellyt alustataloudessa satunnaisesti tai vakituisesti. Vastaava osuus 40–54-vuotiaista on 7,5 prosenttia. Heistä kuitenkin useampi työskentelee alustoilla säännöllisesti kuin nuoremmista ikäluokista.

Alustataloudesta hankkii elantonsa tavallisimmin alemman korkeakoulututkinnon suorittanut. Muun muassa käännöstyötä tehdään alustoilla.

ANSIOT JÄÄVÄT YLEENSÄ PIENIKSI

Raportin mukaan alustaloudessa ansiot jäävät pieniksi. Ranskassa alustatalouden mediaanituntipalkka jää 46 prosenttiin kansallisesta minimipalkasta. Iso-Britanniassa alustataloudessa tienaa 53 prosenttia vähimmäispalkasta.

Saksassa alustojen tuntipalkat ovat noin kolmanneksen pienemmät ja Espanjassa noin kymmenesosan pienemmät.

Suomessa Foodoran lähettikumppanit ansaitsivat Foodora Vastuuseen -kampanjan mukaan viime vuonna 7 euroa tunnilta arkisin ja 9 euroa tunnilta sunnuntaisin. Lisäksi jokaisesta lähetyksestä maksettiin 2,20 euroa. Näistä palkkioista lähetit maksavat itse työn sivukulut sekä työvälineistä aiheutuvat menot.

Mattila huomauttaa, että alustataloudessa työntekijöiden oikeudet ovat epäselvät. Hän kysyy, onko alustatyötä tekevän määrittäminen yrittäjäksi oikein, koska henkilön velvollisuudet ja oikeudet eivät näytä olevan tasapainossa.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP

Maija Mattila: Työ ja työntekijöiden oikeudet alustataloudessa – Ongelmista ratkaisuihin. Kalevi Sorsa -säätiö 2019.

REPORTAASI: Heliumia vappupalloihin ja laserhoitoa hevosille – Woikoski kehittää kaasutehdasta ja matkailua rinnakkain

Woikoski Oy toimii Voikosken alueen kehityksen moottorina. Se luo työllisyyttä perinteisenä kaasun valmistajana ja on viime vuosien aikana kehittänyt sen rinnalle kasvavan matkailuelinkeinon.

KUVA YLLÄ: Heliumin käsittelylaitos on Matti Tiihoselle tuttu työmaa. Sen vieressä olevassa tehtaassa valmistettavat erikoiskaasut ovat tuoneet tehtävänkuvaan uuden säväyksen. KUVA PEKKA ELOMAA

Asetyleenitehdas on Woikosken kaasutehtaan tuotantolinjojen joukossa tavallista riskialttiimpi paikka. Siksi tuotantotiloissa ei esimerkiksi sallita elektronisia laitteita, eikä tuotanto käynnisty, mikäli rakennuksen ilmanvaihtoluukut ovat kiinni.

– Turvallisuus on ykkösasia. Siitä me pidämme huolen. Asetyleenin kanssa ei ole varaa erehdyksiin. Pahimmassa tapauksessa tehtaasta jäisi jäljelle vain monttu, vuoromestari Marko Ahola tiivistää.

Ahola on käsitellyt asetyleeniä kuusi vuotta työkseen.

– Tehdas on toiminnoiltaan mekaaninen ja yksinkertaisen tuntuinen, mutta koko ajan oppii lisää. Jokin aika sitten pidimme suuronnettomuusharjoituksen. Se oli tarpeellinen kertaus. Meidän pitää osata ajaa prosessi ja koneet nopeasti ja oikealla tavalla alas.

Marko Ahola käsittelee tottuneesti asetyleenin täyttölaitteistoa ja pulloja. Kuva on turvallisuussyistä otettu avoimen oven läpi useita metrejä tuotantotilan ulkopuolelta. KUVA PEKKA ELOMAA

Asetyleeni pullotetaan imeyttämismenetelmällä. Käytössä on 5, 10, 20 ja 40 litran pulloja. Ne täyttyvät eri tahdissa. Täyttöaikaa oppii arvioimaan, mutta arviot pitää kuitenkin vahvistaa punnitsemalla. Yksittäinen pullo täyttyy noin puolessatoista päivässä, kun kaikki menee hyvin.

– Pyörittelemme päivittäin satoja pulloja vaa’alle ja katsomme painon perusteella, onko pullo täysi vai ei. Jos on, niin se lähtee eteenpäin ja jos ei, niin se viedään takaisin täyttöpisteelle. Siinä on aika paljon kääntämistä ja vääntämistä, kun työprosessiin olennaisena osana sisältyy myös venttiilien jatkuva avaaminen ja sulkeminen.

Työssä jaksamista edistetään kolmen miehen tiimissä tehtävien vuorottelulla.

– Puhallamme yhteen hiileen. Kaikki tajuavat, että täällä ei voi ruveta suijailemaan tai sooloilemaan. Pullot eivät täyty yhtään sen nopeammin, vaikka kuinka yrittäisimme kiirehtiä.

HELIUMIA JA ERIKOISKAASUJA

Operaattori Matti Tiihosella on menossa yhdeksäs vuosi Woikoskella. Työt alkoivat pihalogistiikassa, minkä yhteydessä häneltä kysyttiin kiinnostaisiko työ heliumin käsittelylaitoksella. Vastaus oli myöntävä.

– Laitoksen sielunelämän opetteluun menee vuosi tai kaksi. Normaalityöt oppii nopeasti, mutta teemme myös harvemmin vastaan tulevia tehtäviä kuten kuivaimien huoltoja kerran kahdessa vuodessa. Se on viikon työrupeama, jonka sujuvaan hoitamiseen täytyy aina erikseen paneutua, Tiihonen sanoo.

Heliumlaitoksen yhteydessä toimii uutukainen erikoiskaasutehdas. Tiihonen tekee töitä niissä molemmissa ja kertoo pitävänsä laajentuneesta tehtävänkuvastaan.

– Erikoiskaasut ovat seoksia. Niitä on erilaisia. Esimerkiksi 20 prosenttia argonia typessä. Vaikka työ heliumin kanssa sujuu jo luonnostaan, on tehtäväni uusien ja vähän ihmeellistenkin erikoiskaasujen myötä pysynyt varsin mielenkiintoisena.

Matti Tiihonen työskentelee Woikosken kaasutehtaan heliumlaitoksella. KUVA PEKKA ELOMAA

Työssä pärjääminen edellyttää Tiihosen mukaan pitkäjänteisyyttä ja yhteistyökykyä.

– Tuotanto on aina mietittävä ja ennakoitava viikoksi eteenpäin. Kolmen työntekijän porukassa näkemyseroja tulee välillä, mutta aina ne on pystytty sopimaan.

TÖITÄ KOLMESSA VUOROSSA

Tehdasalueen perukoilla toimii ilmakaasutehdas. Tuotantoprosessissa raaka-aineena käytettävä ulkoilma kylmennetään -196 asteeseen asti, jolloin tuote on tislautunut nestemäiseksi hapeksi, typeksi ja argoniksi.

– Raaka-aine on ilmaista, mutta sähköä kuluu paljon. Tosin vähemmän kuin lämpimämmissä maissa toimivilla laitoksilla. Mitä kylmempää ulkona on, sitä tehokkaammin laitos toimii, operaattori Jaakko Salmi kertoo.

Jaakko Salmi pitää ilmakaasutehtaan tuotantoprosessin tasapainossa. KUVA PEKKA ELOMAA

Ilmakaasutehtaalla tehdään keskeytymätöntä kolmivuorotyötä. Salmi aloitti työt viime heinäkuussa. Perehdytyksen jälkeen hänelle annettiin vastuu ilmakaasu- ja sen rinnalla myös ilokaasutehtaan hoitamisesta ja valvonnasta.

– Mahdollisissa toimintahäiriöissä olennaista on etsiä juurisyy ja vaikuttaa siihen. Ongelmatilanteissa pitää pysyä rauhallisena ja toimia harkiten.

Erikoiskaasutehtaan ja ilmakaasutehtaan yhteydessä toimii oma laboratorionsa. Laborantti Pia Siebenberg työskentelee niissä molemmissa.

– Analysoimme lopputuotteet ja otamme näytteitä myös valmistusprosessista. Valvomme, että pitoisuudet ja laatu ovat kohdallaan. Lisäksi meille tulee sairaaloista kaasuverkostonäytteitä analysoitavaksi. Sairaaloilla on käytössään omia kompressoreita, joiden pumppaamia kaasuja pitää kerran vuodessa tutkituttaa laitteiden ja kaasuverkoston moitteettoman toiminnan ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi, Siebenberg sanoo.

Pia Siebenberg ja Pirkko Eloranta valvovat laboratoriossa tuotannossa olevien kaasujen laatua. KUVA PEKKA ELOMAA

KOEPONNISTUS VEDELLÄ JA PAINEELLA

Tarkastus- ja katsastusasemalla pidetään huoli kaasupullojen riittävyydestä tuotantoa ajatellen. Katsastusoperaattori Kai Saarenpäällä on jutunteon hetkellä käynnissä pullojen koeponnistaminen.

– Toimenpide alkaa pullon tyhjentämisellä. Se tehdään ulkona, minkä jälkeen pullo tuodaan sisälle, ja varmistetaan, että se on tyhjä. Seuraavaksi otetaan suojahattu irti, kirjataan pullon tiedot tarkastuspöytäkirjaan, irrotetaan venttiili ja punnitaan pullo. Tämän jälkeen pullo siirretään koeponnistuskoneelle, ja täytetään vedellä. Sitten sitä ponnistetaan koepaineella minuutin verran, minkä jälkeen siitä otetaan paineistusyhde irti, kipataan vedet pois ja laitetaan kuivumaan.

– Koeponnistuksen jälkeen pullo tarkastetaan ja lähetetään maalauslinjalle, jossa se saa uuden elämän. Kaulan väri laitetaan kaasun mukaan ja runkoväri sen mukaan onko kysymyksessä lääkkeellinen vai teollinen käyttötarkoitus, Saarenpää kertoo.

Kai Saarenpää pyörittää kaasupullon koeponnistettavaksi. KUVA PEKKA ELOMAA

Käytössä kiertää edelleen jopa viime vuosisadan alkupuolella valmistettuja kaasupulloja.

– Pullot ovat uusien materiaalien myötä keventyneet. Uusi 50 litran pullo painaa 43 kiloa, kun vastaava pullo vuodelta 1966 painaa 68 kiloa. Olen ollut töissä vuodesta 1990 lähtien. Sinä aikana on vain yhden pullon kuori revennyt koeponnistuksessa. Silti koeponnistuksessa käytetään varmuuden vuoksi aina vettä. Se purkautuu pullosta paljon rauhallisemmin kuin kaasu tai ilma.

UUTTA PUHTIA LUOTTAMUSMIESTOIMINTAAN

Juha Koivula toimii Voikosken ja Pirkkalan tuotantolaitosten rinnalla myös Mäntyharjun Nurmaalla toimivan matkailualan palveluja tuottavan WHD Gårdin pääluottamusmiehenä. Muut toimipisteet sijaitsevat Järvenpäässä, Oulussa, Varkaudessa ja Kokkolassa.

– Ennen yrityksessä toimi vain yksi pääluottamusmies. Nyt meitä on neljä. Yhtiö on suhtautunut ymmärtäväisesti luottamusmiesten ryntäykseen. Kaikille on järjestetty puhelimet ja läppärit. Niillä voimme pitää yhteyksiä, ja osallistua esimerkiksi kerran kuukaudessa järjestettävään koko henkilöstön skype-palaveriin sekä niiden jälkeen pidettäviin yrityksen johdon ja luottamusmiesten skype-kokouksiin.

– Kaikenlaista neuvoteltavaa riittää ja painettakin on, mutta asiat ja mahdolliset konfliktit käydään avoimesti läpi. Nurkan takaa ei huudella, Koivula kuvailee.

Pääluottamusmies Juha Koivula pitää yhden luottamusmiespäivän viikossa. Muun osan viikoista hän hoitaa tuotantotehtäviä. KUVA PEKKA ELOMAA

Woikoski Oy on perustettu vuonna 1882. Sen historian ainoat yt-neuvottelut käytiin vuonna 2016. Yritys luopui myyntipisteistään ja toteutti henkilöstöjärjestelyjä. Tapaus järkytti henkilöstöä.

– Se on ymmärrettävää. Turvallisuuden tunne sai siipeensä. Toisaalta kun olen työntekijöiltä kysellyt, niin heidän mielestään meillä on hyvä työilmapiiri ja yhteishenki, eikä ketään syrjitä. Se on avannut minunkin silmiäni, että vaikka perheyrityksen perinteiden ja työehtosopimuksen yhteen sovittelemisessa riittää tekemistä, niin melko hyvällä tolalla nämä asiat meillä ovat.

– Olemme tainneet onnistua myös siinä, että yt:t käynnistivät henkilöstöpolitiikan uudelleen arvioinnin ja kehittämisen sekä luottamusmiestoiminnan tehostumisen.

Koivula tuli Woikosken palvelukseen syyskuussa 2008. Tehtävät ovat olleet monet. Nykyisellään työviikkoon sisältyy yksi luottamusmiespäivä, kaksi päivää pullojen tarkastuksessa ja kaksi päivää pihalogistiikassa.

– Pihalogistiikka on hauskin homma. Siinä pääsee liikkumaan ja touhuamaan, ajamaan pyöräkoneella ja jakamaan postia. Taidan olla luonteeltani sekatyömies, Koivula lohkaisee.

ONNENKANTAMOISIA PUUTARHASSA

Woikoski Feeling -matkailukonseptiin kuuluvat WHD Gård, Woikosken Automuseo, Kirjokiven kartano ja Woikosken uusi tehdasmuseo. Ammattinimikkeiden kirjo on laaja. Niitä ovat esimerkiksi puutarhuri, hevosten kuntoutusvastaava, asiakasvastaava, kokki ja asentaja.

Päivi Niemelä opiskeli aikuisiällä puutarhuriksi Otavan maatalous- ja puutarhaoppilaitoksessa. Töitä löytyi Woikoskelta.

– Minusta tuli puutarhuri, jolla on töitä ympäri vuoden. Se on harvinaista. Samoin kuin se, että tällä iällä saa työpaikan ja vieläpä aika läheltä kotia, vaikka asun metsässä. Aika monta onnenkantamoista on kohdalle osunut, neljä vuotta Woikoskella työskennellyt Niemelä myhäilee.

Puutarhuri Päivi Niemelä yrityksen omalla kasvihuoneella, jossa tuotetaan esimerkiksi kasviksia Woikosken kokous- ja matkailupalvelujen yhteydessä toimiviin ravintoloihin. KUVA PEKKA ELOMAA

Niemelän työvuodesta seitsemän kuukautta kuluu puutarhurin tehtävissä. Se sisältää Woikosken tehdasalueen ja WHD Gårdin viheralueet, kausi-istutukset, ruukutukset ja valaistukset sekä marjapensaiden ja omenapuiden hoidon ja tilaisuuksien kukitukset. Erikoisuutena voi mainita kasvihuoneet ja kasvimaan, joissa kasvatetaan vihannekset ja juurekset yrityksen ravintoloihin.

– Työ on itsenäistä ja tahdin voin säätää itse. Tykkään, että on vastuuta, saa luoda, suunnitella ja toteuttaa.

Talvikausi sisältää vuosiloman, matkailupuolen töitä, ravintolan salissa ja keittiössä avustamisen, postin jakamisen, lounaskuljetukset ja hevostallilla auttamisen.

– Heppatallityöt aloitin tänä talvena. Sitä voisin vielä vaikka opiskellakin.

Woikosken automuseon helmi on Mercedes-Benz 230 vuosimallia 1937. Yhtiön silloinen toimitusjohtaja Bertil Palmberg osti sen autonäyttelystä. Auto oli yrityksen käytössä vuoteen 1959 saakka, jolloin se myytiin eteenpäin. Nykyinen toimitusjohtaja Clas Palmberg löysi auton muutama vuosi takaperin ja hankki sen takaisin Woikoskelle. KUVA PEKKA ELOMAA

HEVOSKUNTOUTUSTA JA RUOKAKULTTUURIA

Ruuna Paavo seisoo hevoskuntoutuskeskuksen tärinämatolla ja saa laserhoitoa lihaksiinsa. Paavo rentoutuu kuntoutusvastaava Heli Pulkan käsittelyssä niin, että on nukahtaa seisaalleen.

– Hevoset tulevat mielellään tärinämatolle palautumaan liikunnan jälkeen. Hoitoa voidaan käyttää myös lämmittelyyn ennen liikuntasuoritusta, viimeiset kolme vuotta Woikosken palveluksessa ja lähes koko työuransa hevosalalla työskennellyt Pulkka kertoo.

Pulkka opiskelee Englannissa hevosfysioterapeutiksi. Työnantaja kustantaa koulutuksen.

– Se on 4,5 vuoden koulutus ja iso satsaus työnantajalta. Sen myötä pystymme kehittämään toimintaamme eteenpäin. Keskuksemme on jo nyt yksi Suomen monipuolisimmista.

Iida Kekkonen seuraa kuinka Heli Pulkka hoitaa laserilla Paavon liikunnasta kireytyneitä lihaksia. KUVA PEKKA ELOMAA

Woikoski panostaa työntekijöiden ammatilliseen kehittämiseen. Pulkan ohella esimerkiksi asiakasvastaava Iida Kekkonen opiskelee työnantajan kustantamana sommelieriksi eli viinien tuntijaksi.

– Woikoski Feeling -matkailupalvelut aloitettiin vuonna 2014. Kesäsesonki kestää kesäkuun alkupuolelta elokuun loppuun. Muun osan vuodesta toimimme tilauspohjalla tarjoamalla yrityksille kokous-, majoitus- ja virkistyspalveluja.

– Haluamme ylittää asiakasodotukset. Siksi me esimerkiksi käytämme ravintoloissamme lähialueilta hankittuja tai itse tuotettuja raaka-aineita. Siihen tähtää myös sommelierin koulutus, että saamme juomat ja kotimaiset raaka-aineet kohtaamaan toisensa, Kekkonen kertoo.

TAVOITTEENA TASAINEN KASVU

Oy Woikoski Ab on suomalainen perheyritys. Sen liikeideana on markkinointi-ja viestintäpäällikön Maarit Könösen mukaan tuottaa asiakkaille lisäarvoa kaasun valmistajana ja toimittajana.

– Ala on luonteeltaan sellainen, että siinä joudutaan investoimaan paljon, esimerkiksi kuljetuskalustoon. Tavoitteena on käyttökatteen nykyistä paremmalle tasolle saattaminen ja kannattava tasainen kasvu, Könönen sanoo.

Henkilöstön määrä on noin 200. Yritys haluaa Könösen mukaan tarjota henkilökunnalle työhyvinvoinnin ja mahdollisuuden ammatilliseen kehittymiseen.

– Jos työntekijällä on motivaatio kehittää ammattitaitoaan, työnantaja on valmis siihen panostamaan. Meillä on talossa paljon osaamista, joten osa kouluttamisesta pystytään hoitamaan itse, mutta sen rinnalla ostamme koulutusta myös ulkopuolelta.

Woikoskella on Könösen mukaan ruvettu kiinnittämään aikaisempaa enemmän huomiota johtamiseen.

– Henkilöstö koki yhteyden ylimpään johtoon vähän kadonneen. Siksi otimme henkilöstön skype-palaverit käyttöön. Kannustamme työntekijöitä tuomaan ajatuksia, kehittämisehdotuksia ja koettuja epäkohtia esille. Asiat saa sanoa niin kuin ne tuntuvat.

– Järjestämme myös esimiehille enemmän koulutusta ja ohjausta, jotta he varmasti tietävät, mitkä heidän velvollisuutensa ovat, mistä pitää huolehtia ja miten missäkin tilanteessa pitää toimia. Sen rinnalla olemme tiedottaneet henkilöstölle, mitä väyliä yrityksessä on viedä asioita eteenpäin. Lisäksi meillä on laatuasioissa aloitejärjestelmä, työsuojelutoimikunnat kiertävät aktiivisesti toimipisteitä ja luottamusmiestoiminta on tehostunut.

– Uskomme, että ne ovat keinoja, joilla voimme kehittää toimintaamme, Könönen sanoo.

WOIKOSKI OY

PERUSTETTU 1882
KOTIPAIKKA Voikoski, Mäntyharju
TUOTANTO Teolliset ja lääkkeelliset sekä elintarvikekaasut nesteenä ja kaasuina. Esimerkiksi asetyleeni, helium, vety, ilmakaasut, erikoiskaasut, ilokaasu. Laite- ja ratkaisumyynti. Toimipisteet Voikoski, Järvenpää, Oulu, Pirkkala, Varkaus ja Kokkola.
ASIAKKAITA noin 42 000
HENKILÖSTÖ noin 200
LIIKEVAIHTO 58,6 milj. euroa (2017)

WOIKOSKI FEELING

Matkailu-, majoitus ja kokouspalvelut ja hevospalvelukeskus.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT PEKKA ELOMAA

TAIDONNÄYTE: Birds by Toikka: Näin syntyvät suupuhalletut lasilinnut

Lasinpuhaltajat ovat valmistaneet Oiva Toikan lintusarjaa Nuutajärvellä ja myöhemmin Iittalassa lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Lintulajeja on yli 400 ja niillä on keräilijöitä ympäri maailman. Lintuihin käytetyissä tekniikoissa löytyy koko suomalaisen lasinpuhaltamisen historia aina Nuutajärven tehtaan perustamisen ajoilta 1793 lähtien. Toikan linnut ovat viesti myös lasintaiteen kulta-ajoilta, jolloin suunnittelija ja lasinpuhaltajat työskentelivät tiiviisti yhdessä.

BIRDS BY TOIKKA: NUUTAJÄRVEN JA IITTALAN LASINPUHALTAJAT 1972–

Kuovi

Kuovi syntyy vapaasti puhaltamalla. Linnun muoto sopii lasinpuhallukseen. Oiva Toikka ja puhaltajat kehittivät tekniikan, jossa linnun ruumis muovautui kaulan toimiessa puhalluspillin kiinnityspisteenä. Aukkoon lisättiin lasia päälaeksi ja nokaksi. Kuovin valmistus alkoi vuonna 1999. Sen höyhenistö on luotu marmoroinnilla. Lintu on viimeistelty mattauksella, mikä on poikkeuksellista Toikan sarjalle.

NÄIN SEN TEIMME

Verstakon yhteispeli on saumatonta. Hötkyillä ei kannata, muttei aikaillakaan. Muotoiltava lasi on pidettävä 1 000– 1 150 asteisena. Linnun valmistus vaatii useita uuneja ja lämpöä on hallissa riittämin. Tarvittaessa seinustan kaikki valtaisat lasiovet avataan pihalle. Lentävät lajitoverit eivät olet tervetulleita, mutta Iittalan Lasimäen vierailijoilla on arkisin iltaan asti vapaa pääsy parvelle. Mitä alhaalla tarkalleen tapahtuu, miten suupuhaltaen sulasta lasista syntyy kerta kerran jälkeen tarkat laatukriteerit täyttävä uljas Kuovi?

1. Kirkkaaseen lasimassaan on lisätty valkoista lasia ja punaista värijauhetta.

2. Puhalluspillin päähän on saatu aloitus, jonka sisään on puhallettu ilmakupla.

3. Lasimassaa jäähdytetään ja muovataan Kuovin omalla puukauhalla.

4. Ilmakuplaa lasimassan sisällä pidetään yllä puhaltelemalla.

5. Linnun sulkakuvio syntyy ensin lasinauhaa pillistä kierrättäen.

6. Seuraavassa vaiheessa lasimassaan vedetään koukulla marmorointikuvio.

7. Linnun pyrstö muotoillaan nyppäreillä.

9. Katso miten lasinpuhallusmestari Heikki Hiukkamäki viimeistelee Kuovin.

10. Lintu tarkistetaan huolellisesti, jotta se täyttäisi lintusarjan laatukriteerit.

11. Kuovi viimeistellään mattaamalla ja hiekkapuhaltamalla.

12. Viimeiseksi maailmalle lähtevä lasilintu vaatii monivaiheisen pakkaamisen.

Iittalan lasitehtaalla on erikseen lintuporukka. Noin 400 eri lintulajia puhaltaa viitisentoista nuutajärveläistä puhaltajaa ja pari iittalalaista. Kuovin synnyttäjät vasemmalta lukien mattaaja, lasinpuhaltaja Asmo Aalto, tarkastaja ja pakkaaja Heidi Jokiniitty, lasinpuhaltajamestari Heikki Hiukkamäki sekä lasinpuhaltajat Juhana Laihonen ja Leena Julin.

Iittalan Lasimäki on avoinna joka päivä klo 10–18, 16.5.–31.8. klo 10–20
Lasinpuhallusta voi käydä seuraamassa arkisin.

Lintusarja syntyi suunnittelijan ja lasinpuhaltajien tiiviinä yhteistyönä

Lasitaiteilija Oiva Toikka (takana) tarkkailee vuosisadan vaihteessa Nuutajärvellä miten lasinpuhaltaja Heikki Hiukkamäki muotoilee uuden linnun prototyypin nokkaa. KUVA IITTALAN DESIGNMUSEO

OivaToikka: ”Pidän tiimityöstä. Olen hiukan laiska, hauskaa kun muut tekevät päätyön, ja he osaavat tehdä sen paremmin kuin minä. En osaa puhaltaa. Teemme jotain, ja jollei tullut hyvä, teemme muunnoksia, monia muunnoksia. Prosessi on niin nopea. Voit muuttaa mielesi. Jos kehotan jotakuta hakemaan punaista väriä, jollei hän lähde heti, sanonkin ota sinistä. Välillä lasinpuhaltajat eivät kuule kunnolla, tai minä en kuule kunnolla, ja sattuu väärinkäsityksiä.” Rakastan vahinkoja. Käännös videohaastattelusta vuodelta 2007, Glassblowing 1 ja 2

Heikki Hiukkamäki: ”Olen tehnyt taidelasia siitä lähtien kun menin Nuutajärvelle 1985. Kun vuosia oli työskennelty Oiva Toikan kanssa, saattoi olla niinkin, että Oiva kävi sanomassa minkä kokoinen lintu tai suurin piirtein minkä näköinen pyrstö, minkä värinen pää tai mihin suuntaan nokka pistetään. Seuraavana päivänä hän tuli ja sanoi, nämä ovat kivoja, tehdään näitä.”

LINNUN TIE

1963 Oiva Toikka muuttaa Urjalaan Nuutajärven Lasin suunnittelijaksi.

1972 Ensimmäinen lintu.

1975 Linnun nimeksi Sieppo ja tuotantoon uusi laji Kiikkuri.

1981 Lintusarjasta osa Nuutajärven tehtaan 300-juhlavuoden kokoelmaa, mukana kaupalliset menestykset Alli, Riekko ja Kiiruna.

1980-luvulla linnuista suosittuja yrityslahjoja.

1993 Nuutajärven vuosilintutraditio alkaa.

1994 Linnut omaksi Birds by Toikka –kokoelmaksi, joka saavuttaa keräilijöitä erityisesti Keski-Euroopasta.

1990-luvun lama lasitehtailla epävarmuuden aikaa. Iittalan ja Nuutajärven tehtaat Hackmanille.

2003 Toikan näyttely Washingtonissa menestys, linnuille näkyvyyttä Yhdysvalloissa.

2007 Iittala ja Nuutajärvi Fiskarsin omistukseen.

2008 Paikalliselta keräilijältä 250 linnun kokoelma kalifornialaiselle Mingei-museolle.

2014 Nuutajärveltä lasinvalmistus Iittalaan.

2019 Lintujen puhaltaminen ja yhteistyö Oiva Toikan kanssa jatkuu. Uusia lintulajeja suunniteltuna ja joitain aiempia lajeja varioidaan. Iittalassa valmiudet kaikkien yli neljän sadan lintulajin valmistukseen. Linnut valikoituvat kysynnän mukaan.

TEKSTI TAINA ILOMÄKI-VIRTA
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

REPORTAASI: Porvoossa C.E. Lindgrenillä tehdään harjoja, joilla meret puhdistuvat öljystä – ja muoviset hyppyrimäetkin valmistuvat täällä

Missä päin tahansa maailman meriä tapahtuu öljyonnettomuus, siellä vesistöä puhdistetaan C.E. Lindgrenin öljynkeräysharjoilla. Ne ovat esimerkki pienen porvoolaisen tehtaan erityisosaamisesta.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Juha Salonen, tuotantopäällikkö Anna Lind ja konekäyttöiset öljynkeräysharjat. KUVA JUHA METSO

Tuotantopäällikkö Anna Lind mainitsee, ettei hän osannut kuvitella, miten paljon erilaisia harjoja maailmassa on olemassa, ennen kuin hän puolitoista vuotta sitten tuli töihin Lindgrenille.

Tehtaalla yllättävän pieni, 27-henkinen tuotannon porukka valmistaa uskomattoman ison määrän erilaisia harjoja ja muita erikoisia tuotteita.

Lindgrenin öljynkeräysharjat leviävät ympäri maailmaa. Pääluottamusmies Juha Salonen kertoo, että Meksikonlahden öljyonnettomuus vuonna 2010 aiheutti valtavan harjojen kysynnän, kun kaikki maailmalta saatavissa olevat öljynkeräysharjat koottiin yhteen paikkaan.

– Meille oli suuri rypistys, että sinne saatiin tarpeeksi tavaraa.

Porukasta löytyy monenlaista kansallisuutta ja kielitaustaa. Työkieli on kuitenkin suomi. Vasemmalta Dasuda Sanogo, Saenglar Häkälä, Fredrik Johansson, Heikki Miilumäki, pääluottamusmies Juha Salonen, Max Forström, Tero Aaltonen ja Jaana Leinonen. KUVA JUHA METSO

Öljyharjoja valmistetaan erilaisia. Vedenpinnasta poistetaan öljyä koneiden pyörittämillä isoilla harjoilla ja rantakiviä puhdistetaan käsiharjoilla.

Öljynkeräysharja on tehtäväänsä suunniteltu.

– Kun öljyä poistetaan vedestä, harjaksen pitää olla sen muotoinen ja paksuinen, että se kerää öljyn harjaksiin, josta öljy voidaan siirtää keräimelle.

MISSÄ TOIMITAAN, SIELLÄ HARJATAAN

Salosen mukaan Lindgren valmistaa erikoisharjoja erityisesti teollisuudelle, ja erät voivat olla pieniä, yhdestä 50 harjaan. Harjoja tehdään myös varastoon.

Lindin mukaan Lindgrenin vahvuus on se, että siellä osataan tehdä monenlaista: erilaisia mittoja ja pieniä sarjoja.

– Tämä ei ole missään nimessä sarjatuotantotehdas. Me olemme hyviä tekemään erikoiskokoja ja erikoismalleja. Jokaiselle asiakkaalle tehdään omat harjat.

Lindgrenin harjoihin voi törmätä mitä erilaisemmissa käyttötarkoituksissa ja eri alojen tuotantolaitoksissa. Niitä käytetään muun muassa puu-, betoni-, autonrengas- ja elintarviketeollisuudessa. Harja voi olla automatisoidussa tuotannossa kuljettimen osa.

Harja puhdistaa betonilaatan pintaa ja muokkaa puupintaa. Sillä puhdistetaan veneen pohjaa tai poistetaan minkinnahasta rasvaa. Kalanperkauksessa harja on tarpeen. Harjoja käytetään nuohouksessa ja ilmastointikanavien putsauksessa. Omanlaisella harjalla puhdistetaan golf-kengät.

Viemärisaneerauksessa sukan asennuksessa tarvitaan harjaa. Siitä on Salosen mukaan tullut merkittävä tuote. Lindgrenin tuotteista lumiharjoilla on Salosen mukaan kysyntää ympäri vuoden.

Vuonna 1881 perustettu tehdas tunnettiin ennen siveltimistään. Nykyisin Lindgrenin siveltimet valmistetaan alihankintana Ruotsissa. Kuuluisia tehtaan muita tuotteita on hyppyrimäkien ja pulkkamäkien muovitus. Siinä Lindgren on markkinajohtaja. Pari vuotta sitten Lindgrenin tekemän yritysoston myötä uutena tuotelinjana yritykselle tuli muuraustyökalujen valmistus.

HARJANTEKO MONIPUOLISTA TYÖTÄ

Salonen kuvaa työskentelyä harjatehtaalla monipuoliseksi.

– Pienessä yrityksessä täytyy kyetä aika moneen hommaan. Pitää opetella useampaa eri työtä. Minun päätehtäväni on asentaa koneita. Mutta ei asennusta jatkuvasti ole. Välillä esimerkiksi sorvaan harjarunkoja tai tasaan valmiita harjoja. Työtehtävät voivat vaihdella paljonkin. Sellaiseen pitää täällä oppia. Uskoisin, että se on pienissä yrityksissä ihan normaalia.

Hänen mukaansa porukka on erittäin kokenutta.

– Olen kohta kuusi vuotta ollut, ja minun jälkeeni ei ole monta uutta tullut. Täällä on aika pitkiä työuria.

– Tietysti on sellaisia, jotka tulevat kokeilemaan ja toteavat puolen vuoden päästä, että tämä ei ole minun hommani. Tuotannossa on jonkin verran vaihtuvuutta, konttoripuolella vähemmän. Siellä on ollut vielä pitempiä työuria.

– Jos meillä on jotain parannettavaa, niin olemme vähän kahden kerroksen väkeä sillä tavalla, että me olemme tuotanto ja konttori on omana porukkanaan. Se homma ei ole hitsautunut yhteen.

– Oikeastaan meillä on kaksi yhteistä juttua vuoden sisällä: pikkujoulu ja virkistyspäivä. Niissä me olemme yhtenä porukkana. Etenkin virkistyspäivä on ollut antoisa. Siellä tutustumme paremmin toisiimme.

TARVITTAVA TIETO OMASSA PÄÄSSÄ

Varaluottamusmies Tero Aaltonen on 21 vuoden työurallaan tehnyt kaikkea mahdollista siveltimien teosta muovimäkien valmistukseen.

– Aloitin sivellinpuolella, ja kun se lähti pois, tulin harjapuolelle. Kun mäkilinja tuli tänne, menin sinne tekemään. Sitten olin muutaman vuoden varastossa ja lähettämön puolella. Toimistotöitä lukuun ottamatta kaikkea olen Lindgrenillä tehnyt. Työn vaihtuvuus on ollut kiitettävää. Mielenkiinto säilyy, kun tekee vähän erilaisia hommia välillä.

Aaltoselle uusien töiden omaksuminen ei ole ollut vaikeaa.

– Jos niitä ei 20 vuodessa olisi oppinut, niin sitten kannattaisi peilin edessä miettiä. Aika lyhyellä perehdytyksellä pystyy itse työt oppimaan. Mielenkiinnon lisäämiseksi sitä miettii enemmän, mitä pystyisi tekemään lisäksi. Mäkipuoli on sellainen, että olen opiskellut suunnilleen kaiken, mitä siihen liittyy: tiedän miten koneet toimivat. Jos ongelmatilanteita tulee, pystyn ne korjaamaan. Ei tarvitse huoltomiestä pyytää paikalle.

– Ainoa, missä tarvitaan ulkopuolista, on se tilanne, kun tulee sähköteknisiä asioita. Pitää olla sähkömiehen paperit, että saa mennä johtoja liittämään yhteen.

MUOVIMÄESSÄ YKKÖSENÄ

Hyppyrimäkien muovituksia Lindgren on tehnyt 1990-luvulta lähtien. Mäkiä valmistettiin aluksi Keski-Suomessa Länkipohjan tehtaalla, kunnes kymmenisen vuotta sitten tuotanto siirrettiin Porvooseen, koska sieltä oli helpompi ja nopeampi saada tavara maailmalle.

Muovimäkiä tekevän Aaltosen mukaan Lindgren on alalla maailman markkinajohtaja.

– Muita valmistajia löytyy muun muassa Suomesta ja Italiasta. Vaikka on kilpailua, ovat projektit tulleet meille aika hyvin.

Muovimäkien teko on projektiluontoista. Kun tulee tilaus, kone käynnistetään. Pientä varastoakin pidetään.

– Suuri osa työstä on prosessin valvontaa ja laadun seurantaa. Aamulla pannaan kone käyntiin ja illalla se sammutetaan. Väliaika pakataan valmista tavaraa ja seurataan, että laatu pysyy tasaisena.

Robert Mäki tasaa lamelliharjoja. KUVA JUHA METSO

Oman laadunvalvonnan lisäksi valvontaa suorittaa Kansainvälinen hiihtoliitto FIS.

– Se pitää huolen, että tavara täyttää kansainväliset vaatimukset. Meillä on se etu, että meidän tuotteemme täyttää standardit valmiiksi. Kun mäki laitetaan, niin tiedetään, että siinä voi järjestää kisoja.

Mäen pitkästä iästä on Aaltosen mukaan tullut tekijälle ongelma, koska muovimäkiä uusitaan harvoin.

– Mäelle annetaan kymmenen vuoden takuu siitä, että aurinko ei polta muovia. Takuun antaminen ei ole ongelma, vaan se, että mäki kestää melkein toisenkin kymmenen vuotta.

Pieniä uusintakorjauksia Aaltosen mukaan tehdään.

– Mäestä pystytään ottamaan neliömetrin alue siitä kohtaa, mihin alastulo yleensä tapahtuu. Siihen laitetaan uusi muovi tilalle. Muovimäkeä pystytään ylläpitämään pienillä korjauksilla.

TYÖAJAN JOUSTAMINEN MIELLYTTÄÄ

Jaana Leinonen on työskennellyt Lindgrenillä 21 vuotta. Hänen uransa alkoi siveltimien teosta. Vuosien varrella hänelle on kehittynyt monitaitoisuus harjanteon eri tekniikkoihin.

Leino on tyytyväinen siihen, että työaika Lindgrenillä joustaa.

– Hienoa on se, että työtunteja saa tehdä sisään. Joskus voi sitten pitää pitemmän viikonlopun. Kun tulee töihin tunti aikaisemmin aamulla, se ei tunnu missään. Jos tulee joka aamu kuuteen ja tekee yhdeksän tunnin päivän, niin silloin voi pitää melkein joka toisen perjantain vapaata, jos haluaa.

– Huono puoli työssä on se, että harjanteossa irtoaa metallitikkuja, joita kulkeutuu mukana kotiin. Niitä löytyy illalla suusta ja joka paikasta.

Työssä melu on aika kova.

– Käytän kuulosuojaimia. Se on mukavaa, että kuulokkeilla voi kuunnella koko päivän radiota. Sillä tavoin aika menee paremmin.

Saenglar Häkälä valmistaa vetämällä näkkileipäharjaa. KUVA JUHA METSO

Iltaisin Leinonen harrastaa.

– Käydään jumpassa ja vesijuoksuun lähdetään töiden jälkeen kavereitten kanssa, että saa vähän vastapainoa työlle. Työnantajan tarjoamat virikesetelit ovat hyviä. Ne käyvät elokuviin ja kaikkeen muuhunkin, muun muassa kansalaisopiston ryhmiin.

Kun loma koittaa, hän palaa syntymäseudulleen Kainuuseen.

– Meillä on edelleen mökki Kainuussa. Kesäisin palaan aina sinne kalastamaan ja tekemään sellaista, mitä Etelä-Suomessa ei tule tehtyä.

Työpaikalla some on hänen mukaansa kaventanut keskinäistä yhteydenpitoa ja siihen hän kaipaa vastaliikettä.

– Meillä on vähän sillä lailla, että pojat istuvat omassa nurkassa tai kahvikopissa ja kännykällä katsotaan, mitä maailmalla on tapahtunut. Jokainen viettää kahvipaussilla somehetken. Vähän enemmän saisi muutakin juttua työpaikalla olla kuin se, mitä kuuluu someen.

Anna Lind esittelee tasausta odottavia elementtiharjoja. KUVA JUHA METSO

PÄÄLUOTTAMUSMIEHEN VARTTI

Pääluottamusmies Juha Salosta ja tuotantopäällikkö Anna Lindiä yhdistää joukkueurheilutausta. Lind on Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen ex-puolustaja ja Salonen takavuosien amerikkalaisen jalkapallon linjamies porvoolaisesta Butchers-seurasta. Jo ennen Lindgrenille tuloa molemmilla oli kokemusta siitä, miten tiimeissä toimitaan.

Kun he selittävät, mitä Lindgrenillä tarkoittaa luottamusmiehen vartti, vuoropuhelun lyhyet repliikit täydentävät toisiaan:

SALONEN: ”Annan kanssa on istuttu viikoittain.”

LIND: ”Se on minun mielestäni ollut hyvä käytäntö.”

SALONEN: ”On se ollut. Vaikka käytäntö on vielä uusi, olemme jo hieman oppineet tuntemaan toisiamme.”

LIND: ”Meillä keskiviikkoaamu on se hetki viikossa, joka on merkitty kalenteriin. Se on pääluottamusmiesvartti. Mutta vartti ei yleensä riitä.”

SALONEN: ”Pikemminkin se on tunti ja vartti.”

Työpaikan henki on Salosen mukaan Lindgrenillä hyvä.

– Mutta aina tulee ristiriitoja.

Lindin mielestä nekin ovat tarpeen, jotta asiat kehittyvät.

– Se tarkoittaa sitä, että olemme aidosti mukana. Jos se menee siihen, että minä aina sanon joo ja sinä aina sanot joo, niin asiat eivät kehity. Silloin joku on jo vähän niin kuin luovuttanut. Tarvitaan vuorovaikutusta.

Salosen mielestä työntekijät voisivat olla nykyistä enemmän työpaikan suunnittelussa mukana, niin kulttuuria voitaisiin vielä parantaa.

– Asiaa on viety eteenpäin, mutta kehittämisen varaa on.

Lindin mielestä vuorovaikutusta voi tarkastella myös oppimisen näkökulmasta.

– En mitenkään ajattele, että olen valmis työhön, vaan haluan oppia koko ajan. Mitä enemmän voidaan vaihtaa osaamista, sitä paremmin mennään eteenpäin. Uskon siihen, että työyhteisö on joukkue. Kimpassa tehdään asioita. Yhdessä ne tehdään paremmin. Tavoitteeni täällä on se, että vähän oltaisiin niin kuin perhe.

Asentaja Timo Karlsson esittelee ilmanvaihtokanavan puhdistusharjoja. KUVA JUHA METSO

C.E. LINDGREN OY

PERUSTETTU 1881 Helsinkiin, Perustaja Carl Edvard Lindgren
KOTIPAIKKA Porvoo
OMISTAJA Brunowien suku
TOIMIALA Maalaustyövälineet, muut rakennustyövälineet, erikoisharjat ja muovimäkituotteet
HENKILÖSTÖ 41, joista tuotannossa 27
LIIKEVAIHTO 8,4 miljoonaa euroa (2017)

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JUHA METSO

TYÖYMPÄRISTÖ: Työhyvinvoinnilla tuottavuus nousuun – vielä ehtii mukaan Työkaari-hankkeeseen

Tuottavuuteen ja työhyvinvointiin pureutuva työnantajien ja henkilöstöryhmien yhteinen Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia -kehittämishanke on lähtenyt 38 työpaikalla vauhdikkaasti liikkeelle, kertoo Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Juha Pesola. Nopea yritys ehtii vielä ilmoittautua hankkeeseen mukaan.

– Tuottavuutta on yleensä kehitetty erillisenä asiana. Me lähdemme siitä, että tuottavuutta pystytään kehittämään työhyvinvoinnin kautta, hankkeen johtoryhmään kuuluva Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Juha Pesola sanoo.

Viime syksynä käynnistynyt Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia -hanke etenee kolmessa vaiheessa. Alussa ohjausryhmän jäsenet kävivät kummihenkilöinä työpaikoilla esittelemässä hankkeen. Parhaillaan on menossa analyysivaihe, jossa selvitetään, millaiset asiat työpaikoilla ovat tuottavuuden ja työhyvinvoinnin esteinä. Työpaikkojen kehittämiskohteita suunnitellaan tarkemmin kevään aikana pidettävässä starttityöpajoissa.

– Hankkeesta on sovittu työehtosopimuksessa. Tavoite on, että työnantaja ja henkilöstö tekevät yhdessä asioita. Ay-liikkeen perustavoite on päästä vaikuttamaan työpaikan asioihin. Hanke tarjoaa siihen mahdollisuuden. Se on väline, jolla on mahdollista saada monia juttuja eteenpäin.

Hanketta koordinoivat työmarkkinajärjestöt Teknologiateollisuus, Teollisuusliitto, Ammattiliitto Pro ja Ylemmät toimihenkilöt YTN, joiden edustajat ovat käyneet tutustumassa yritysten tilanteeseen ympäri Suomen. Tapaamisissa on selvitetty, millaisia odotuksia ja suunnitelmia yrityksillä on.

– Kun löydetään ne asiat, aloitetaan kehittäminen.

Pesolan mukaan parasta hankkeessa on se, että koko tuotannon ketju, henkilöstö- että työnantajaliitot ovat siinä mukana.

– Kaikki tekevät yhdessä työtä, ja tavoitteet ovat yhteiset. Siinä mielessä tämä on edistyksellinen hanke. Tämä ei ole pelkästään työnantajan juttu. Puolet tästä on ay-liikkeen vastuulla, ja yhdessä yritetään asiaa edistää.

PARI TYÖPAIKKAA PÄÄSEE VIELÄ MUKAAN

Työkaari kantaa – tuottavaa hyvinvointia -hanke on arvioitu myös kansainvälisesti tärkeäksi.

– Se saa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) merkittävää tukea. Se auttaa, että pystymme toteuttamaan ideoita suunnitelmallisesti ja hankkimaan myös ulkoista asiantuntija-apua silloin kun tarvitaan.

Mukana olevista yrityksistä viisi on isoja ja muut ovat pieniä tai keskisuuria. Kun hankkeesta on saatu tuloksia, niitä hyödynnetään laajemminkin.

– Loppuvaiheissa on tarkoitus ottaa mukaan kymmenkunta mikroyritystä, jotka ovat alle kymmenen työntekijän suuruisia. Järjestämme tilaisuuden ja kerromme niille saavutetuista tuloksista. Mikroyritysten osallistuminen olisi muuten vaikeaa. Niissä on vähän porukkaa ja tuotannolliset kiireet säätelevät osallistumista.

Pesolan mukaan yksi tai kaksi yritystä on vielä mahdollista ottaa hankkeeseen mukaan.

– Jos on nopea ja innokas, niin vielä pääsisi mukaan yritys, jossa on alle 150 työntekijää ja täyttää pienen tai keskisuuren yrityksen tunnusmerkit. Ei muuta kuin meihin yhteyttä, niin hoidamme asiaa eteenpäin.

YRITYKSET ODOTTAVAT KONKREETTISIA TULOKSIA

– Yritysten tavoitteena on saada aitoja, mitattavia tuloksia. Yritykset ovat sitoutuneet aidosti kehittämiseen, mikä tarkoittaa käytännössä monia arkisia asioita: osaamista, resursseja, hyvää ja tavoitteellista johtamista, kertoo Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia -hankkeen projektipäällikkö Paula Varpomaa Teknologiateollisuus ry:stä.

Hanketta koordinoivat työmarkkinajärjestöt ovat lähettäneet alkuvuodesta ”kummeja” yrityksiin ympäri Suomen. Tapaamisissa on selvitetty tarkemmin, millaisia odotuksia ja suunnitelmia yrityksillä on. Selvää on, että yritysten tarpeet vaihtelevat. Jossakin yrityksessä halutaan kehittää työnantajaimagoa ja ikäjohtamista, toisessa taas vaikkapa esimiestyötä ja Leanin mukaista töiden organisointia.

– Yrityksille on teetetty alkuanalyysi, joilla selvitetään yritysten lähtötilannetta ja kehittämiskohteita. Kevään aikana järjestettävissä starttityöpajoissa käydään tulokset läpi, ja yritys valitsee kaikkein tärkeimmän kehittämiskohteensa, Varpomaa kertoo.

– Fiilis on oikein hyvä. Yrityksissä odotetaan parannusta niin työhyvinvointiin kuin tuottavuuteenkin. Olen vakuuttunut, että tuloksia syntyy, kuten hankkeen edellisessäkin vaiheessa, Varpomaa sanoo.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA KITI HAILA

TYÖYMPÄRISTÖ: Työkaari kantaa -hankkeen tulokset puhuvat puolestaan

Työhyvinvointi paranee kaikkien yhteistyöllä, ei hokkuspokkus-konsultoinnilla. Teknologiateollisuuden Työkaari kantaa -hankkeen ensimmäisen vaiheen tulokset on kerätty yhteen julkaisuun.

Niin sähköisesti kuin paperisenakin löytyvä julkaisu Työhyvinvoinnin tekoja teknologiateollisuuden työpaikoilla on yhteenveto siitä, mitä kaikkea saavutettiin ammattiliittojen ja työnantajaliiton kaksi vuotta pyörineessä, syksyllä 2018 loppuneessa hankkeessa.

Työhyvinvointihankkeen perusta oli se, että siihen mukaan lähteneissä yrityksissä selvitettiin ensin yhdessä kehittämiskohteet. Sen jälkeen johto ja henkilöstö etenivät suunnitelmallisesti kohti päämäärää hankkeen antamien työkalujen, mutta myös yritysten välisen alueellisen verkoston tuella.

Julkaisussa on runsaasti käytännön esimerkkejä, mitä yhteistyöllä on saatu aikaan. Outokummun Metallissa saatiin sairauspoissaolot puolittumaan. MSK Cabinsilla tuotannolliset laatuvirheet vähenivät. Tukimet Oy:ssä koko henkilöstö on osallistunut tuotannon kehittämiseen tähtäviin koulutuksiin, joissa on saanut esittää parannusehdotuksia – ja yrityksen liikevaihto ja tulos ovat kasvaneet.

Hankkeessa oli kiinteästi mukana lähes sata Teknologiateollisuus ry:n jäsenyritystä, ja yli tuhat johdon ja henkilöstön edustajaa osallistui parin vuoden aikana koulutustilaisuuksiin. Kaikkiaan Työkaaren koulutuksiin ja tilaisuuksiin osallistui satoja yrityksiä eri puolilta maata.

HYVÄ ESIMIESTYÖ NOSTAA TUOTTAVUUTTA

Hankkeen tulokset kertovat, että esimiestyö ja johtaminen paranivat yli 40 prosentissa hankkeessa mukana olleista yrityksistä. Lähes 60 prosenttia yrityksistä kertoi työaikajärjestelyjen vastaavan nyt entistä paremmin henkilöstön ja yritysten tarpeita. Samoin lähes 60 prosenttia yrityksistä raportoi, että ne osaavat räätälöidä entistä paremmin tehtäviä henkilöstön työkyvyn mukaan. Myös henkilöstön osaamisessa tapahtui selkeä parannus.

Julkaisussa ruoditaan erityisesti johtamisen vaikutusta työhyvinvointiin ja yritysten tuottavuuteen. FT Ossi Auran tutkimustulokset osoittavat, että johtamisen kehittäminen tuottaa merkittäviä tuloksia yrityksille. Aura toteaa: ”Analysoimme 225 teollisuusyritystä, joiden keskimääräinen liikevaihto oli 91 miljoonaa euroa. Tulosten mukaan johtamiseen panostaminen kasvatti käyttökatetta huomattavasti. Eniten ja vähiten panostaneiden yritysten ero käyttökatteessa oli peräti 6,8 miljoonaa. Laadukas esimiestyö nosti henkilöstön tuottavuutta lineaarisesti.”

Teollisuusliiton, Ammattiliitto Pron, YTN:n ja Teknologiateollisuuden hankeyhteistyö on jo jatkunut näiden hyvien tulosten ansiosta. Työkaaren kakkosvaihe on pyörähtänyt käyntiin tämän vuoden alussa, ja nimeksi on muuttunut Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia. Työhyvinvoinnin ohella hankkeessa panostetaan aiempaa vahvemmin tuottavuuteen ja työelämän murrokseen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI