KUVAREPORTAASI: Kesätyöläinen Garcian ihan tavallinen aamupäivä

”Olen pikahuollossa. Joillain on kiire autonsa kanssa. Korjaamme, ja sitten asiakas lähtee tyytyväisenä”, sanoo automekaanikko Juan Jose Garcia. Millainen oli kesäduunarin tavallinen aamupäivä Vaasan Rinta-Joupilla?

JUAN JOSE GARCIA

IKÄ 27 vuotta
KOTIPAIKKAKUNTA Vaasa
AMMATTI Automekaanikko
TYÖPAIKKA Rinta-Joupin Autoliike Oy, Vaasa
AMMATTIOSASTO Vaasan autokorjaamotyöväen ao. 172

KELLO 8.15. Rinta-Joupin pikahuollossa Vaasassa Automekaanikko Juan Jose Garcian juttelee pääluottamusmies Jari Mattilan kanssa.

 

”Täällä Vaasan Rinta-Joupilla on kivat työkaverit. Jos on auto, jota et tunne hyvin, aina autetaan. Ketään ei jätetä yksin. Valmistuin keväällä automekaanikoksi, kahdessa vuodessa. Olin nopeampi kuin muut. Heiltä meni kolme vuotta. Autot ovat mielenkiintoisia, tykkään mekaniikasta ja ruuvaamisesta.”

 

KELLO 8.22. Aamun ensimmäinen auto, johon vaihdetaan polttoainemittarin anturi.
KELLO 8.39.
KELLO 8.53. Päivän toinen auto on Jarmo Meltorannan tyttären auto, jonka jarrut pitävät outoa kitinää.
KELLO 8.59. Aamun ensimmäiseen autoon, siihen johon vaihdetaan polttoainemittarin anturi, pitää vaihtaa myös uusi tiiviste.
KELLO 9.03. Ahdasta hommaa.
KELLO 9.12. Homma valmis ja penkki takaisin paikalleen.
KELLO 9.13. Vielä testaus, jotta auton mittaristokin näyttää oikein.
KELLO 9.19. Aamun ensimmäinen auto takaisin pihalle ja kävellen työmaalle.
KELLO 9.20. Aamun ensimmäisen auton tiedot tietokoneeseen.

 

”Olin täällä jo viime kesänä töissä ja työharjoittelussa. Tykkäsivät. Nyt minulla on varmuudella töitä elokuun loppuun. Haluaisin jäädä. Asiakkaiden tapaaminen on minusta mukavaa. Kaikkein hauskinta tänä kesänä ovat olleet yhteiset jutut työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Kalastuskilpailussa meidän joukkue tuli toiseksi seitsemästä veneestä.”

 

KELLO 9.21. Jutuissa työnjohtaja Johan Norrgårdin kanssa.
KELLO 9.27. Kahvitunnilla kahvijonossa Samuli Kujalan (oik.) ja kesätyöntekijä Leevi Talson kanssa.
KELLO 9.30. Kahvitunnilla työkavereiden kanssa.
KELLO 9.58. Työn alle päivän toinen auto, jonka jarrut kitisevät.
KELLO 10.07. Jarruhuoltoa.
KELLO 10.10.
KELLO 10.23. Jarruhuoltajan työkalut.
KELLO 10.23.
KELLO 10.32. Päivän toinen auto tuli valmiiksi.

 

”Kävin Suomessa ensimmäistä kertaa lomalla nuorena. Tosi hieno maa, kaikki metsät, joet ja meret! Päätin, että jonain päivänä tämä on minun kotini, ainakin yritän. Kun olin ihan lapsi, iskällä oli autokorjaamo. Opin automekaanikoksi oppisopimuksella yrityksessä Espanjassa. Muutin Suomeen kaksi vuotta sitten. Kunhan kasvan ammatissa, haluan perustaa oman korjaamon, olla oma pomoni.”

 

KELLO 10.44. Päivän kolmas auto on ruotsinlomalaisen häjympi tapaus. Auton vesipumppu on hajonnut ja samalla remmi katkennut. Mahdollisesti autosta on palanut jopa kannentiiviste.
KELLO 10.48.
KELLO 10.55. Auton paperitöitä ei sovi unohtaa.
KELLO 11.11. Päivän neljäs auto on myyntirivistä pieni auto, jonka pakoputki rämisee.
KELLO 11.12.
KELLO 11.19. Käsien pesu ja ruokatunnille.
KELLO 11.23. Ruokatunti lie päivän toiseksi paras tunti, joten spagettia lautaselle.
KELLO 11.24. Ääntä kohti!

KUVAT JOHANNES TERVO
TEKSTI SUVI SAJANIEMI

TYÖYMPÄRISTÖ: Heti lääkäriin, jos työpaikalla sattuu!

Vuosittain tapahtuu noin 130 000 työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan korvattavaa vahinkoa: työssä, työpaikan alueella, työpaikan välittömässä läheisyydessä, työmatkalla tai etätöissä. Tärkeintä on käydä heti lääkärissä.

KUVA YLLÄ: Hitsaaja Tiina Porkolan vakava työtapaturma vuonna 2013 Normetillä Iisalmessa hoidettiin hyvin. Nykyisin FMG Oy:ssä hitsaava Porkola toteaa olevansa suuressa kiitollisuudenvelassa kollegoilleen. He antoivat ensiavun ja soittivat ambulanssin, kun tellingeiltä teräspönkän päälle pudonneen Porkolan polvilumpio halkesi.

Poliisin ja vakuutusyhtiön edustajat kävivät tutkimassa turmaa, ja myöhemmin korvausasiat pyörivät pääosin hyvin. Kahdeksan kuukauden sairausloman ja lyhennettyä päivää ja viikkoa sisältäneen kuukauden työkokeilun jälkeen Porkola palasi kokopäiväiseen työhön. Tuolloin hän sai käydä myös työnantajan järjestämässä avokuntoutusryhmässä. Työhön palattuaan Porkola ei ole ollut päivääkään sairauslomalla jalan takia.

Ongelma korvausasioissa oli se, että jos papereista puuttui vähäinenkin lausunto, yksinhuoltaja Porkolan palkanmaksua saatettiin viivyttää kaksikin kuukautta. ”Minusta vakavaraisen työnantajan ja vakuutusyhtiön olisi pitänyt taata minun tulojeni katkeamattomuus. He olisivat sitten jälkeenpäin voineet sopia asian.”

TYÖ POIKKI, ILMOITUS ESIMIEHELLE JA LÄÄKÄRIIN

Osaa työpaikalla sattuneista vahingoista ei korvata, ja korvaaminen tai korvaamisen epääminen perustuu lakiin.

Tärkeintä on lähteä heti lääkäriin, jos satuttaa itsensä työhön liittyvissä olosuhteissa tai työmatkalla. Työ on lopetettava, vaikka sattuisi vain vähän. Lääkärin vastaanotolle voi hakeutua minne vaan, käytännössä kannattaa mennä lähimmälle. Jos työpaikalla on käytössä esimerkiksi etäpalvelu terveydenhuoltoon, tämänkin antama arvio riittää. Tärkeäintä on saada tilanteesta merkintä nimenomaan terveydenhuollon asiakirjoihin.

Ennen lääkäriin säntäämistä kannattaa tietysti kertoa asiasta työnantajalle tai työnantajan edustajalle. Jos vaikka yövuorossa ei sellaista olekaan, on kerrottava työtoverille. Hyvä olisi saada kirjaus myös työpaikan järjestelmään eli tehtyä tapaturmailmoitus.

Lääkäriin voi hakeutua ilman työnantajan vakuutustodistusta. Jos sellaisen ehtii saamaan mukaansa, menee lasku käynnistä heti oikealle vakuutusyhtiölle. Mutta kun sanot taikasanan ”työtapaturma”, ei sinulta laskuteta ensimmäistä käyntiä. Käynti korvataan, vaikka myöhemmin osoittautuisikin, ettei vahinko täytä työtapaturman määritelmää.

KERRO HETI JA KERRO KAIKKI

Tapaturmasta on kerrottava lääkärille heti ensimmäisellä käynnillä. Korvausjärjestelmä ei pidä uskottavana, että tapaturma olisi sattunut töissä alkukuusta, jos siitä kertoo lääkärin vastaanotolla vasta loppukuusta. Järjestelmä ei pidä myöskään uskottavana, jos työtapaturmasta kirjoitetaan ilmoitus vasta kuukausia tapahtuman jälkeen. Vamman hoitamisessa ja työkyvyttömyyden alkamisessa voi olla viive, mutta alkuvaiheen kuvauksen on löydyttävä jostakin. Varminta on siis mennä lääkäriin heti!

Lääkärille pitää kertoa työtapaturmasta. Yleensä työtapaturmassa saadut vammat ovat sellaisia, että ne voidaan todeta ilman tarkempia tutkimuksia. Ei siis heti kannata vaatia magneettikuvaan pääsemistä.

Työnantajan pitää ilmoittaa tapaturmavakuutusyhtiölleen sattuneesta työtapaturmasta kymmenen päivän sisällä. On hyvä, jos vahingoittunut pääsee itsekin osallistumaan tämän vahinkoilmoituksen tekemiseen. Vaikka tilanne ei osoittautuisikaan työtapaturmaksi, on se läheltä piti -tilanne, ja se on tutkittava ja tilastoitava työpaikalla. Niistä on tarkoitus oppia. Vakuutuslaitos aloittaa tapahtuman selvittelyn kuitenkin heti, kun se saa esimerkiksi hoitopaikan lausunnon.

SUURIN OSA TAPAUKSISTA HOITUU MUTKITTA

Lakisääteisestä työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisesta huolehtivat yksityiset vakuutusyhtiöt. Työnantajan on vakuutettava työntekijänsä. Vakuutusmaksu määräytyy muun muassa toimialaluokituksen (alan tapaturmariskin) ja työpaikan oman työturvallisuuden ja tapaturmakehityksen mukaan. Tapauksista korvataan vuosittain noin 90 prosenttia aikataulussa ja riidatta.

Tapaturmasta maksettava työkyvyttömyyden korvaus on sairausajan palkan suuruinen. Tarpeen vaatiessa myös kuntoutusta korvataan. Tapaturmakorvauksen maksaminen ei poista työnantajan velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa.

  1. Hakeudu lääkäriin, kun loukkaat itsesi työhön liittyvissä olosuhteissa.
  2. Ilmoita tapaturmasta työnantajalle
  3. Jos korvauspäätös ei vastaa odotuksiasi, siitä voi valittaa. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö voi neuvoa asiassa.

TEKSTI MARJUT LUMIJÄRVI
KUVA MISKA PUUMALA

Lataa tästä Teollisuusliiton opas Vakava työtapaturma ja ammattitauti

AMMATTILAINEN: Eerik Nieminen: ”Työ on paras opettaja”

”Näitä töitä ei kirjasta lukemalla opi, vaan työ on paras opettaja”, sanoo Ähtärin eläinpuistossa korjaus-, huolto- ja rakennustöitä tekevä rakennusammattimies Eerik Nieminen.

EERIK NIEMINEN

Rakennusammattimies
Ähtärin Energia ja Vesi Oy

”Kun tulin Ähtärin eläinpuistoon ensimmäisen kerran töihin yli 20 vuotta sitten, oli se alueena aika samanlainen kuin nykyään. Puisto on laajentunut jonkin verran kotieläinpihan ja Pandalan myötä, mutta eniten se on kehittynyt ja kasvanut sisältäpäin.

Työnantajani oli aikaisemmin liki 19 vuoden ajan Ähtärin eläinpuisto ja nyt se on Ähtärin Energia ja Vesi. Muutos tapahtui, kun eläinpuisto ulkoisti huoltotoimintansa, jolloin siirryin vanhana työntekijänä uudelle työnantajalle. Samalla eläinpuiston ja leirintäalueen rinnalle huoltotöiden piiriin tuli puiston vieressä sijaitseva hotelli Mesikämmen.

Työ on korjaamista, huoltamista ja uuden rakentamista. Se edellyttää älyttömän paljon innovatiivisuutta. Kun työnjohdosta sanotaan, mitä pitäisi ruveta tekemään, niin itselle pitää syntyä nopeasti näkemys siitä, miten se toteutetaan. Näitä töitä ei kirjasta lukemalla opi, vaan työ on paras opettaja. Tähtään aina siihen, että asiat saa tehtyä yhdellä kerralla valmiiksi.

Päivät ja vuodenajat ovat erilaisia. Se näkyy erityisesti päivystysvuoroilla, jolloin olemme jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Kesällä on niin kiireistä, että kalalle ei kerkeä. Jos lähtisi, niin puhelin soisi varmasti. Se on hektinen juttu. Kun töitä on, niitä pitää tehdä ja reagoida nopeasti oli kello mitä hyvänsä. Talvella sitten kompensoidaan, kun on vähemmän tehtävää.”

”Ennen työskentelin enimmäkseen yksin, mutta uuden työnantajan myötä sain työparin. Se on nopeuttanut ja helpottanut tekemistä valtavasti. Ja on siinä sekin, että kun on kaksi tekemässä, niin tulee erilaisia näkemyksiä. Asioita on hyvä nähdä vähän toiseltakin kantilta. Työnjaon toteutamme vahvuuksiamme hyödyntäen. Minä olen vanhan liiton rakentaja. Tykkään tehdä käsilläni ja pistää asiat joko omaan muistiin tai paperille. Työkaveri hallitsee sähkö-, putki- ja tietotekniikan.

Työt ovat mielenkiintoisia, vaihtelevia ja palkitsevia. Saa käyttää luovuuttaan, osaamistaan ja olla oma herransa vaihtelevan työn parissa. Kukaan ei tule vahtaamaan, mitä teet ja touhuat. Siinä se selitys on, että on jaksanut pitkään olla samassa työpaikassa. Osansa on tietysti myös sillä, että edellinen ja nykyinen työnantaja ovat molemmat olleet varmoja palkanmaksajia ja joustavia.

Eläinpuiston tulevaisuutta ajatellen Pandala on yksi merkittävimmistä investoinneista sen koko historiassa. Aika näyttää onko se hyvä vai huono ratkaisu, mutta kaikkemme sen eteen kannattaa nyt tehdä. Koskaan ei uudistuta ja kehitytä, jos ei oteta riskejä. Aina pitää tulla jotain uutta. Paikoilleen ei voi jäädä.

Viimeisin oivallus on kuivalle maalle rakennettu ravintolalaiva. Kun näin siitä ensimmäiset kuvat, sanoin heti, että tuo on niin mielenkiintoinen projekti, että se pitää ilman muuta toteuttaa. Laivan runko hankittiin valmiina, mutta muuten rakensimme sen paikan päällä ravintolakäyttöön valmiiksi. Siitä saatiin vierailijoille yksi paikka lisää, jossa he voivat ruokailla ja pitää taukoa.”

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT TIINA ANTTILA

REPORTAASI: Sahan uusi elämä – Suomen Levy käynnisti metallilevyleikkaamon Visuveden vanhassa sahahallissa

Neljä naista ja kuusi miestä opettelevat kuitulaserleikkausta ja särmäystä entisessä sahahallissa Ruoveden Visuvedellä. Suomen Levyn uuden tehtaan tuotanto käynnistyi kesäkuussa, vaikka kaikkia laitteita ei ollut vielä edes asennettu. Ensi vuonna tehtaan on määrä työllistää vähintään 20 työntekijää kahdessa vuorossa.

KUVA YLLÄ: Timo Tulijoki maalaa mielellään Suomen Levyn tehtaalla. ”Olen tottunut tekemään vapaa-ajalla rakennushommia ja metallitöitäkin teen omiin tarpeisiin”, Tulijoki kertoo.

SUOMEN LEVY OY

PERUSTETTU 2019
KOTIPAIKKA Ruovesi
OMISTAJAT Evemet Oy, JAK-Metalli Oy, Kosmes Oy, Suomenselän Jauhemaalaus Oy ja Visu Kaluste Oy
TUOTANTO Alumiini- ja teräslevyjen särmäys ja laserleikkaus
HENKILÖSTÖ Vähintään 10 (tavoite 11/2019)
LIIKEVAIHTOTAVOITE 2,5–3,0 miljoonaa (tavoite 2020)

Rekrykoulutettavat Markku Mäkirinta (oik.) ja Aki Kangasmäki kokoavat hyllyjä ohutlevyjä ja leikkeitä varten Suomen Levyn tehtaassa Ruovedellä. Taustalla vasemmalta Marika Holkko, Sanni Ylimys, Timo Tulijoki ja Mika Niininen.

Kesäkuun alkupuolella Visuvesi Oy:n vanhassa saharakennuksessa Ruovedellä on vielä varsin autiota. Vajaan 4 000 neliön tehdashalliin on toistaiseksi asennettu vasta yksi upouusi kuitulaser.

– Teen istuinpeltejä satulatuoleihin. Ne menevät Kosmeksen tarpeisiin, kertoo laserleikkaaja Toni Tuoriniemi.

Parkanolainen Kosmes Oy ja neljä muuta Ylä-Pirkanmaalla toimivaa metallialan yritystä perustivat tammikuussa Ruoveden Visuvedelle uuden tehtaan, Suomen Levy Oy:n.

– Harvoin sitä pääsee alusta asti näkemään, mitä uuden yrityksen perustaminen vaatii. Kaikki on uutta. Kasasin jopa tätä kuitulaseria Bystronicin kavereiden apuna.

Uusi tehdas keskittyy alumiini- ja teräslevyjen särmäykseen ja laserleikkaamiseen. Se tekee tuotteita ensisijaisesti omistajayritysten tarpeisiin.

”Harvoin sitä pääsee alusta asti näkemään, mitä uuden yrityksen perustaminen vaatii”, laserleikkurilla työskentelevä Toni Tuoriniemi sanoo,

Tuoriniemi aloitti työt Visuvedellä toukokuussa. Hän muutti töiden perässä Petäjävedeltä Ruoveden naapurikuntaan Virroille.

– Määräaikainen sopimukseni Linjalaserilla Keuruulla loppui. Sitten hoksasin, että täällä on tällainen paikka. Hain ja pääsin, kertoo Teollisuusliittoon kuuluva Tuoriniemi.

Tuoriniemestä on kaavailtu kuitulaserin pääkäyttäjää. Ensimmäisen puoli vuotta hän työskentelee Visuvedellä vuokratyöfirman kautta. Suomen Levyn palkkalistoille hänen on määrä siirtyä lokakuussa.

– Yrityksen johto ja työkaverit tuntuvat mukavilta. Olen tyytyväinen ratkaisuuni. Toivottavasti saisin tästä pysyvän työpaikan, Tuoriniemi sanoo.

Erkki Palanne (vas.), Toni Tuoriniemi ja kouluttaja Jussi Mäkipere tutkivat kuitulaserilla leikattua energiakouran terää.

VIISIKYMPPINENKIN KELPAA

Suomen Levy sai rekrytoitua uuteen tehtaaseensa vain kolme metallialan ammattilaista. Heistä kaksi työskentelee toiminimiyrittäjinä. Loput työntekijät on koulutettava itse.

Huhtikuussa alkaneessa rekrykoulutuksessa on kymmenen opiskelijaa. Heistä koulutetaan parhaillaan metalliosien valmistuksen moniosaajia.

– Ihmettelen, että ylipäätään pääsin koulutukseen. Yli viisikymppisen on vaikea päästä enää mihinkään, sanoo virtolainen Markku Mäkirinta.

Hän kasaa neljän muun miehen kanssa hyllyjä ohutlevyjen säilytystä varten. Mäkirinta on työskennellyt aikaisemmin muovialan yrityksissä Virroilla ja Uudenkaupungin autotehtaalla. Viimeiset kaksi vuotta hän oli vailla töitä.

– Työttömäksi ei ainakaan kannata jäädä, jos vain pystyy jotain tekemään. Se on sellainen suo, ettei siitä hyvä heilu, Mäkirinta toteaa.

”Voin sanoa omasta kokemuksesta, että liittoon kannattaa liittyä”, sanoo rekrykoulutettava Markku Mäkirinta. Hän on kuulunut Teollisuusliittoon ja sen edeltäjiin vuodesta 1985.

Koulutus kestää viisi kuukautta. Sen aikana koulutettavat oppivat kuitulaserleikkausta ja särmäystä. Lisäksi he suorittavat työturvallisuus-, hätäensiapu-, tulityö- ja trukkikortit.

– Jos koulutuksen lisäksi saa vielä työpaikan, niin sehän on äärettömän hyvä juttu. Ei tällaisia tilaisuuksia täälläpäin juuri tule.

Alun perin Suomen Levyn johto tavoitteli rekrykoulutukseen 12–14 hengen ryhmää, sillä yrityksen on määrä työllistää ensi keväänä 20–30 työntekijää.

PALUU VANHAAN SAHAHALLIIN

Alavutelainen Timo Tulijoki seisoo tukevasti saksilavalla ja maalaa betonipilaria vaaleanharmaalla maalilla.

– Olin joskus vuosien saatossa miettinyt metallialaa, koska alalla tuntuu olevan hyvin töitä ja edellisellä työpaikalla näytti jo vuosia siltä, että työt siellä loppuvat.

Tulijoki työskenteli Pohjoismaisessa ilmakuvakeskuksessa liki 16 vuotta kuvankäsittelyn, kuvanvalmistuksen ja kehystämisen parissa, kunnes yritys meni keväällä nurin.

Koulutus uudelle alalle alkoi runsaan kuukauden teoriajaksolla.

– Metallilaatujen läpikäyminen jäi tärkeimpänä mieleen. Sain heti huomata, että metallilaadut sekä kaikki niiden merkinnät ja lyhenteet pitää tässä työssä tuntea, Tulijoki kertoo.

”Oli mielenkiintoista tulla katsomaan vanhaa työpaikkaa ja tätä ympäristöä”, samassa hallissa aiemmin 2000-luvun alussa Visuvesi Oyllä työskennellyt Timo Tulijoki kertoo.

Edellisen kerran Tulijoki teki töitä tässä samaisessa tehdashallissa vuonna 2003. Silloin työnantajana oli Visuvesi Oy. Sahan lisäksi hän työskenteli paketoinnissa ja kuivaamossa.

– Oli ihan mielenkiintoista tulla katsomaan vanhaa työpaikkaa ja tätä ympäristöä. Halli oli ollut vuosia tyhjillään ja se oli huonommassa kunnossa kuin olin ajatellut.

Visuvesi Oy ajautui konkurssiin vuonna 2011, ja sahalta ja vaneritehtaalta jäi työttömäksi noin 170 ihmistä.

Sittemmin alueelle on syntynyt uutta teollisuutta. Visuvesi Oy:n entisissä tiloissa toimivat muun muassa Suomen Jauhemaalaus sekä laboratorio- ja koulukalusteita valmistava Visu Kaluste Oy. Ne ovat molemmat Suomen Levyn omistajia.

Tulijoen edellinen työrupeama Visuvedellä kesti viisi vuotta. Hän toivoo, että Suomen Levy tarjoaa hänelle töitä eläkepäiviin saakka.

”TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA”

Kun Timo Tulijoki on saanut betonipilarin yläosan maalattua, Marika Holkko irrottaa varovasti pilarin keltaisen alaosan suojana olleen teipin.

– Homma on vielä alkutekijöissään, mutta odotan, että saisin täältä vakituisen työn ja pysyisin leivän syrjässä kiinni, sanoo suuratalouskokiksi aikanaan valmistunut Holkko.

Vanhaa sahahallia on siistitty tammikuusta alkaen. Suomen Levy osti hallin Pirkanmaan Bioterminaali Ltd Oy:ltä, ja siellä oli edellisen toimijan jäljiltä valtava kasa haketta.

Saha toimi aikanaan kolmessa kerroksessa. Uuden tehtaan tilat saivat avaruutta, kun kaksi ylintä kerrosta purettiin pois.

– Kun tänne saadaan lisää koneita, tämä on aivan eri maailma, Holkko sanoo.

”Rekrykoulutuksessa meillä on hyvä ryhmä. Se on rikkaus, että olemme kaikki eri-ikäisiä”, Marika Holkko sanoo.

Yksi särmäyspuristin odottaa jo asennusta hallin pitkällä sivulla, ja toisen hankinta on suunnitteilla. Tavoitteena on, että tehdas kävisi ensi vuonna kahdessa vuorossa.

Ruovesiläinen Holkko hakeutui Suomen Levyn rekrykoulutukseen, koska hän kyllästyi pitkiin työmatkoihinsa. Viime vuodet hän jakoi postia Peräseinäjoella.

– Työmatkaa kertyi 107 kilometriä sivu. Halusin löytää töitä lähempää kotia. Minulla on pienet lapset, ja ainahan se on mukavampaa olla heidän kanssaan kuin tien päällä.

Holkko suunnitteli alanvaihtoa ja haki jo Tampereelle opiskelemaan varastotyöntekijäksi, mutta koulutus ei koskaan alkanut. Metalliala ei käynyt hänellä aikaisemmin mielessäkään.

– Tulin alalle ihan pystymetsästä, mutta kyllä työ tekijäänsä opettaa, Holkko sanoo.

TYÖAJAT RATKAISIVAT

Tehdashallin sivuoven pielessä Sanni Ylimys tarkastelee hiljattain maalaamaansa vaaleanharmaata seinää.

– Tästä kohtaa oli rälläköity pois paaluja. Joku oli maalannut paalujen päät tummalla harmaalla. Peitin ne oikealla maalilla, ja nyt läntit eivät enää erotu, Ylimys toteaa tyytyväisenä.

Ruovedellä asuva Ylimys on yksi rekrykoulutuksessa olevasta neljästä naisesta.

– Minua kiinnostivat säännölliset työajat. Pieniä lapsia ja epäsäännöllistä työaikaa kaupan kassalla on hankala yhdistää, ja kaupat kun nykyään ovat aina auki, Ylimys huokaa.

Vaakakupissa painoi myös lupaus aikaisempaa paremmasta palkasta. Lisäksi Suomen Levyn tehtaalla on luvassa enemmän työtunteja kuin mitä Ylimyksellä kaupassa oli.

– Aloitin kaupalla aikanaan kesätyöntekijänä ja jäin, vaikka se ei koskaan tuntunut omalta alalta.

Sanni Ylimys (vas.) on ehtinyt jo opetella kuitulaserin käyttöä. Hän tarkastelee valmiita leikkeitä opiskelijatoverinsa Marika Holkon kanssa.

Ylimys on koulutukseltaan hortonomi ja viittä vaille valmis sisustusremontoija.

– Maalaustaidosta on ollut täällä hyötyä. Olen opettanut muitakin, Ylimys nauraa.

Alun perin hän oli ajatellut jatkavansa opintoja rakennusalalla.

– Työpaikan löytäminen olisikin sitten ollut toinen juttu, kun en halua reissata enkä muuttaa.

Kun Suomen Levy keväällä haki ensisijaisesti työttömiä ja työttömyysuhanalaisia rekrykoulutukseen, päätti Ylimys lähipiirinsä kannustamana tarttua tilaisuuteen.

– Täällä on ollut ihan kivaa. En ole katunut, mutta tuskin olisin hakeutunut metallialalle, jos tätä koulutusta ei olisi ollut tässä lähellä.

TOIVEISSA TYÖ KOTIKYLÄSTÄ

Visuvedeltä on noin vartin ajomatka sekä Ruovedelle että Virroille. Aki Kangasmäki on asunut Visuvedellä koko ikänsä. Vanhassa sahahallissa hänet valtaa nostalginen tunne.

– Olin täällä joskus työharjoittelussa. Nyt on hienoa nähdä, mitä sahan tilalle tulee, Kangasmäki tuumaa.

Pirkanmaan perukoilla sijaitseva Ruovesi kuuluu muuttotappiokuntiin. Kunnassa on asukkaita enää alle 4 400. Vielä 30 vuotta sitten ruovesiläisiä oli yli 6 200.

Vaikka väki onkin Ruovedellä vähentynyt viime vuosina, löytyy Visuvedeltä yhä kauppa, koulu, ryhmäperhepäiväkoti sekä kunnan vuokra-asuntoja.

”Opiskelin ensin metsäkoneenkuljettajaksi ja vuoden verran tein niitä hommia, kunnes tajusin, että se on liian yksinäistä työtä minulle”, Aki Kangasmäki sanoo.

Kangasmäki haki Suomen Levyn rekrykoulutukseen, koska hän haluaisi työpaikan juuri kotikylästään. Hänellä ei ole autoa, joten työssäkäynti muualla on haastavaa.

– Kouluaikaan olin kiinnostunut metallialasta, mutta opiskelin metsäkoneenkuljettajaksi. Vuoden verran tein niitä hommia, kunnes tajusin, että se on liian yksinäistä työtä minulle.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kangasmäki on etsinyt omaa alaansa ja ollut useissa työharjoitteluissa ja -kokeiluissa.

– Aika pitkään olen hakenut paikkaani, mutta nyt kun sain tämän mahdollisuuden ja pääsin tähän koulutukseen, niin olisi todella mukavaa, jos tästä tulisi se oma juttu.

”PAREMPAA KUIN PUHELINMYYNTI”

Suomen Levyn rekrykoulutuksen kuopus on 23-vuotias Eetu Morri. Hän on myös ainoa, joka muutti koulutuksen vuoksi Ylä-Pirkanmaalle.

– Sain Jaska-enolta vinkin, että täällä olisi hommia, joissa saisi olla tekemisissä tietokoneiden kanssa. Minulla on niistä kokemusta harrastepuolelta, ja se veti minua tänne.

Morri muutti keväällä Urjalasta Virroille. Seutu on hänelle entuudestaan tuttua.

– Lähestulkoon koko suku on kotoisin Virroilta. Mietin silti pitkään, kannattako tänne lähteä. Toistaiseksi olen ihan positiivisella mielellä, Morri toteaa.

Eetu Morri muutti rekrykoulutuksen vuoksi Urjalasta Virroille ja odottaa nyt innolla saunailtoja virtolaisten serkkujensa kanssa.

Peruskoulun jälkeen Morri aikoi metsäkoneenkuljettajaksi, mutta opinnot tyssäsivät allergiaan ja hän kouluttautui kokiksi. Viimeksi hän työskenteli puhelinmyyjänä Fortumilla.

– Kyllä tämä nyt on parempaa kuin puhelinmyynti. Etenkin kun pääsen käyttämään kuitulaseria, niin viihdyn.

Allergia tuppaa kiusaamaan Morria aika ajoin myös Suomen Levyn tehtaalla.

– En ollut varautunut siihen, että koulutuksessa joutuu välillä vähän maalaamaan ja siivoamaan. On kuitenkin hienoa päästä rakentamaa hallia alusta asti, Morri sanoo.

Morrilla ei ole olemassa varasuunnitelmaa, jos ura metallialalla ei urkene.

– Olen aikalailla sen varassa, että saisin tästä työpaikan, kun valmistun kurssilta syyskuussa.

”HALUAN TEHDÄ TÖITÄ”

Erkki Palanne kurvaa oranssilla trukilla kuitulaserin viereen. Hän on aikeissa vaihtaa leikkurille menevän materiaalin.

– Leikkurilla on nyt kaksimillistä kylmävalssattua terästä. Siirrän sen pois ja tuon tilalle 12 millimetriä paksua hardoxia eli kulutusterästä, Palanne selittää.

Ei aikaakaan, kun kuitulaser jo työstää hardoxista energiakouran teriä ja terätukia Jämsässä ja Mänttä-Vilppulassa toimivalle JAK-Metallille. Se on yksi Suomen Levyn omistajista.

– Punainen tähtäin näyttää sen kohdan, missä laserpää leikkaa. Energiakouran teriä on tilattu kaksisataa, mutta viisisataakin saa kuulemma tehdä.

Palanteen mielestä kuitulaserin käyttäminen on helppoa.

– Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Olen lukenut 14-vuotiaasta rakennekuvia. Opin ohjelman käytön melkein yhdellä katsomisella.

”Haluan tehdä töitä. Tällä alalla ei pitäisi tulla näkemään työttömän papereita”, Erkki Palanne (keskellä) sanoo. Laserleikkurilla Toni Tuoriniemi, taustalla kouluttaja Jussi Mäkipere.

Virroilla asuva Palanne on koulutukseltaan ajoneuvoasentaja. Hän on työskennellyt muun muassa rakennuksilla ja korjannut rekkojen perävaunuja Jykillä. Uutta työpaikkaa hän etsi marraskuusta asti.

– Olin miettinyt metallialaa aikaisemminkin. Yhdessä vaiheessa harkitsin jo hakevani oppisopimuspaikkaakin metallialalta.

Kun seitsemäntuntinen koulutuspäivä päättyy kolmelta, ei Palanteella oli kiirettä kotiin. Kuitulaser työstää vielä tovin päivän viimeisiä leikkeitä.

– Haluan tehdä töitä. Tällä alalla ei pitäisi tulla näkemään työttömän papereita. Aina haetaan leikkaajia, särmääjiä ja koneistajia.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Helprintillä palkat myöhässä – Pääluottamusmies: ”Porukka odottelee, miten syksyllä käy”

Mikkelin Helprintillä marssittiin kesäkuun alussa ulos palkkarästien takia. Nyt kuun lopussa osa työntekijöistä odottelee edelleen palkkojaan, kertoo painotalon pääluottamusmies Miika Orava.

Mikkeliläinen painotalo Helprint Oy painii talousvaikeuksien kanssa. Kesäkuun alussa yrityksen aamuvuoron työntekijöitä marssi ulos mielenilmauksena palkkarästien takia. Työntekijöiden mukaan ulosmarssin taustalla vaikuttivat myös huono henkilöstöpolitiikka ja sopimusrikkeet.

Kesäkuun lopussa osa Helprintin työntekijöistä odotteli yhä palkkojaan.

– Edelleenkin on vielä muutamilla palkat saamatta viime kuusta. Palkkoja on maksettu lisää, mutta kaikki eivät ole vieläkään saaneet toukokuun palkkoja, vahvistaa Helprintin pääluottamusmies Miika Orava.

KYMMENIÄ LOMAUTETTU, SYKSYÄ JÄNNITETÄÄN

Helprintin kirjoilla on noin sata työntekijää, mutta osa on tällä hetkellä lomautettuna.

– Aiemmin meillä on ollut kesäisin kiirettä, ja töitä on tehty kolmessa vuorossa kolmella koneella. Nyt lomautettuna on muutamia kymmeniä, ja töitä tehdään kahdessa vuorossa parilla koneella, Orava kertoo.

Helprint painaa mainoksia ja kuvastoja Suomen lisäksi paljon myös vientiin, esimerkiksi Ruotsiin, Keski-Eurooppaan ja Venäjälle. Parhaimmillaan painosmäärät on laskettu jopa miljoonissa. Tulevien töiden suhteen tilanne on Oravan mukaan epävarma.

– Porukka on odottavalla kannalla, kaikki odottelevat syksyä ja miten tilausten käy. Yrityksen pääseminen velkasaneeraukseenkin ratkeaa syksyllä.

”PORUKALTA ON MOTIVAATIO MENNYT”

Painotalon hankala tilanne vaikuttaa pääluottamusmiehen mukaan luonnollisesti myös työntekijöiden mielialaan.

– Porukalta on motivaatio mennyt, on vaikeata aikaa. Tilanne on sellainen, että väki saattaa karata muualle töihin, ja osa on jo lähtenytkin, Orava kertoo.

Orava näkee Helprintin vaikeuksissa laajempia yhteyksiä koko painoalan yleismaailmalliseen tilanteeseen.

– Painoalalla on ollut veristä kilpailua jo pitkään. Hintoja poljetaan, ja silti paperin hinta nousee jatkuvasti. Viimeisen muutaman vuoden aikana koko Euroopassa on kaatunut paljon painoja. Pudotuspeli on edelleen käynnissä.

– Hintataso on edelleen huono. Asiakkaat eivät halua maksaa laadusta, vaan tärkeintä on, että painetaan halvalla. Tällä hetkellä alalla pärjäävät vain isot painotalot, jotka pystyvät investoimaan ja kilpailemaan volyymilla, sekä toisaalta johonkin tiettyyn asiaan erikoistuneet pienpainot. Saa nähdä, nouseeko tämä ala ylipäätään enää, Orava pohtii.

TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN

REPORTAASI: Pyhäsalmen kaivoksen pitkät jäähyväiset – ”Varmaan moni miettii, mitä rupeaisi tekemään, kun on ikänsä ollut täällä”

Ehtyvä Pyhäsalmen kaivos piti ajaa alas jo vuosia sitten, mutta suomalaisen kaivosteollisuuden tehokkuuden ja metallien korkeiden maailmanmarkkinahintojen ansiosta louhiminen Euroopan syvimmässä kaivoksessa kannattaa yhä.

PYHÄSALMI MINE OY

PERUSTETTU 1962 nimellä Outokumpu Oy
KOTIPAIKKA Pyhäjärvi
OMISTAJA Kanadalainen First Quantum Minerals Ltd.
TUOTANTO Kuparirikaste, sinkkirikaste ja pyriitti. Vuosittain louhittu ja rikastettu noin 1,4 miljoonaa tonnia malmia.
HENKILÖSTÖ Työntekijöitä noin 130 ja toimihenkilöitä noin 40. Lisäksi urakoitsijoita noin 50.
LIIKEVAIHTO 129,1 milj. euroa (2017)

Siitä piti tulla kaivo, mutta tuli kaivos. Yli 60 vuotta sitten vuonna 1958 kaivoa kotipihalleen kaivanut Erkki Ruotanen löysi malmikiven, jonka ansiosta nelisen vuotta myöhemmin Outokumpu avasi pienen pohjoispohjalaisen Pyhäjärven kunnan elämän mullistaneen malmikaivoksen.

Syvemmälle maan alle kuin Pyhäjärvellä ei Euroopassa juuri pääse.

– Se on tarkalleen 1 447 metriä syvä maanpinnasta. Ei tämä Euroopan isoin ole, mutta se on syvin. Ruotsalaiset ovat menossa kohta ohitse. Me rakennettiin se jo melkein 20 vuotta sitten noin syväksi. Mutta muut ovat ottamassa pikkuhiljaa kiinni, kertoo kaivoksen johtaja Kimmo Luukkonen.

Aikanaan Suomen suurin kaivos Pyhäsalmi piti sulkea jo vuosia sitten.

– Maan alta tuotanto näyttää loppuvan. Se on tiedetty kauan. Vuoden 1998 keväällä 21 vuotta sitten tehtiin investointiesitys, jonka mukaan tuotanto riittää maaliskuuhun 2012. Sen jälkeen arvio nousi vuoteen 2015. Sitten se oli 2017, 2018 ja nyt se on 2019. Se on pikkuhiljaa siirtynyt eteenpäin. Kaivostoiminta on projektiluontoista hommaa. Täällä se on kestänyt pitempään kuin vielä jokin aika sitten oletettiin.

KUVA HANNU VALLAS / LEHTIKUVA

Kaivoksessa työskentelee 189 omaa työntekijää. Viisikymmentä on urakoitsijan leivissä. Kuluvan vuoden tammikuussa aloitettiin yt-neuvottelut tuotannon lopettamisesta.

– Silloin elettiin sellaista aikataulua, että työt saattaisivat päättyä elokuun lopussa. Kun malmin hinta sitten nousi helmikuun aikana, niin päätettiin, että toimitaan vuoden loppuun. Yt-neuvottelut ovat vähän jäähyllä. Niitä ei hirveän aktiivisesti käydä.

Haasteen aiheuttaa se, että lopun lähestyessä työvoima alkaa hakeutua muualle.

– Viime vuonna lähti aika paljon porukkaa ja alkuvuonna lähti lisää. Pitää olla ylpeä siitä, että väki saa muualtakin töitä. Ollaan oltu yllättävän kiinnostava työnantaja. Kun paikkoja on vapautunut, olemme saaneet väkeä tilalle. Asiantuntijatehtävät ovat kuitenkin vaikeasti korvattavissa, kun ei ole tarjota pitkää työsuhdetta.

PANOSTAJALLA TULEVAISUUS EDESSÄ

Matka kaivoksen pohjalle hissillä kestää kaksi minuuttia. Pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Jouni Jussinniemi ohjaa autoa, kun mutkaista kaivoskuilua pitkin kurvailemme työmaata kohden. Tie vie pohjalta maan pinnalle asti, mutta Jussinniemi pysäköi. Kävelemme kuilua taskulamppujen valossa. Syvällä maan alla on lämmintä, kosteaa ja pilkkopimeää. Kohtaamme kaivosmies Jenna Mannisen, 25, joka tekee kaivoksen seinällä panostusta räjäytystä varten.

– Teen louhoksessa myös pitkäreikäporaamista sekä varusteluhommia: laitan paikoilleen tuuletustorvia ja ilmalinjoja. Tuen kalliota vaijeripulttauskoneella, kertoo kaivosalan perustutkinnon ja ammattitutkinnon suorittanut Manninen.

Hänen mukaansa panostamisessa ja kaivostyössä ylipäätään on tärkeää turvallisuus sekä asialliset suojavarusteet.

– Pitää ajatella ennen kuin hommaan ryhtyy, onko se turvallista. Silloin kun räjähtää, emme itse ole kaivoksessa, vaan maan pinnalla. Koko yö tuuletetaan paikkoja, ja aamulla tulee savutarkastaja ja varmistaa, ettei ilmassa ole myrkyllisiä aineita. Vasta sitten hän antaa luvan tulla kaivokseen. Ensitöiksi räjäytyspaikalta poistetaan kivet. Sitten seinää tärytetään ruskakoneella, jolla lohkareet irtoavat.

Jenna Manninen sai panostuksen valmiiksi. Kiuruvedellä syntynyt Manninen aloitti panostajan apulaisena isänsä maanrakennusfirmassa ja nyt hän tekee panostuksia kaivoksessa. KUVA VESA RANTA

Vuonna 2015 kaivokseen harjoittelijaksi tulleelle Manniselle ensivaikutelma oli samalla kertaa jännittävä ja kiehtova.

– Se oli erilaista kuin mihin olin tottunut. Oli pimeää. Kun tulimme hissillä alas ja lähdimme autolla ylöspäin, se oli jotenkin niin hienoa, kun oli vaaleita läikkiä katossa ja seinillä, ja auton lasiin tuli vesipisaroita. Olin lumoissani ja ajattelin, että haluan tänne.

Mannisen mielestä olisi hienoa, jos naisia kaivosalalla olisi enemmän.

– Sen verran miehinen ala on, että tänne saisi naisellisuuttakin tuoda. Kun on sopivasti huumorintajua, täällä pärjää. Ympäristö ja ihmiset ovat mukavia. Kaivostyö on varmasti vaarallisempaa kuin kaupan kassalla oleminen. Mutta en minä sitä osaa ajatella niin. Ei tänne uskaltaisi tulla, jos miettisi koko ajan, että voi kiviä tulla.

Mannista tulevaisuus ei pelota, vaikka työpaikan vaihto on jossakin vaiheessa edessä.

– Mahdollisesti haen töihin johonkin toiseen kaivokseen. Ei ole mitään sellaista – ei omaa taloa eikä muuta – joka pitäisi minua paikkakunnalla. On helpompaa lähteä.

INTOHIMONA TURVALLINEN KAIVOS

Luukkosen ja Jussinniemen mukaan valtionyhtiöt loivat kaivosten turvallisuudelle Suomessa vahvan pohjan.

– Puhutaan mitä hyvänsä, aika edistyksellisiä me jo Outokummun aikana olimme, sanoo Luukkonen.

Turvallisuus jopa tehostui Pyhäsalmen siirtyessä 2000-luvun alussa ulkomaalaisomistukseen. Vuonna 2001 kaivoksen osti Inmet Mining Corporation ja vuonna 2013 kanadalainen First Quantum Minerals.

– Ulkomaalaisomistuksen myötä turvallisuusasioita ruvettiin dokumentoimaan. Se oli iso askel eteenpäin. Tuli lisää järjestelmällisyyttä, kertoo Jussinniemi.

Tärkeä osa turvallisuustyötä oli riskien tunnistaminen ja niihin puuttuminen. Haasteiksi koettiin muun muassa räjähdysaineiden käyttö, kallion tukeminen ja korkean paikan putoamiset.

– Aika paljon rahaa on saatu käyttää turvallisuustoimintaan. Siitä ei ole ollut kiinni, että tekeminen olisi estynyt rahanpuutteen takia.

Pääluottamusmies-työsuojeluvaltuutettu Jouni Jussinniemen taustalla on panostettua kaivoksen seinää. Räjähdyksen aikaan kaivokseksessa ei ole ketään. Räjähdyksen jälkitöistä on huolehtimassa ammattitaitoista henkilökuntaa. KUVA VESA RANTA

Kaivokseen on palkattu useita henkilöitä, joiden päätyö on huolehtia turvallisuudesta.

– Meillä oli vuodesta 2011 lähtien tosi hyvä pätkä: olimme melkein kolme vuotta ilman tapaturmia. Mutta 2016 oli musta vuosi, mainitsee Luukkonen.

– Sinä vuonna oli paljon nilkan nyrjähdyksiä ja liukastumisia. Kompuroitiin oikein urakalla, täsmentää Jussinniemi.

Vakavin vuoden 2016 tapaturma oli koneen päältä putoaminen. Yhtään kuolonuhria ei Pyhäsalmen kaivos ole kuluvalla vuosituhannella vaatinut. Viimeisin menehtymiseen johtanut tapaturma sattui vuonna 1995, kun henkilö putosi kalliossa olevaan reikään.

Miesten mukaan putoamiselta kaivoksessa suojaudutaan oikeanlaisilla varusteilla. Jos putoaa ja on varustautunut valjailla ja köysillä, jää riippumaan köyden varaan.

TEHOKKUUS MAAILMAN HUIPPUA

Luukkosen mukaan maailman mittakaavassa Pyhäsalmen kaivos on pieni, mutta se on yksi tehokkaimmista.

– 1980-luvulta vuosituhannen vaihteeseen työn tuottavuus nousi lähes viisinkertaiseksi. Se oli 20 vuoden jaksossa raju parannus. Tuottavuus ei ollut heikko alun perinkään. Se ei vain ollut siihen aikaan riittävä, kun viime vuosituhannella metallien hinnat jatkuvasti laskivat viimeistään 1950-luvulta lähtien. Outokumpu luopui kaivostoiminnasta, kun se koki, ettei sillä ole tulevaisuutta.

Pyhäsalmen kaivos tunnetaan sen turvallisuudesta ja toimivuudesta. Yhteydenpito kaivoksessa työntekijöiden kesken on osa turvallisuutta. KUVA VESA RANTA

– Aasian tilanne muutti tilanteen toiseksi. Tuli paljon kysyntää metalleille, ja metallien hinnat nousivat. Liiketoiminnan kuva on kokonaan muuttunut vuoden 2005 jälkeen.

Yksi kaivoksen tehokkuutta selittävä tekijä on ollut suomalainen huipputeknologia.

– Outotec, Tamrock ja Metso ovat ainakin jossain vaiheessa ovat olleet luomassa prototyyppejä. Outokummun aikaan lähes kaikki uudet prototyypit tulivat ensimmäiseksi tänne. Me olemme olleet testi- ja kehitysympäristö kotimaiselle teknologialle.

MITÄ SULKEMISEN JÄLKEEN?

Kaivoksen jäähyväiset kestävät pitkään senkin jälkeen, kun louhinta loppuu. Jälkihoitoon kuluu vuosia.

– Kaivosyhtiön velvollisuus on saattaa ympäristö turvalliseksi. Me saamme velvoitteemme hoidettua. Se on yhteisö, joka saa suurimman iskun. Veikkaan, että ihmiset vähenevät. Pyhäjärvellä on 5 700 asukasta ja 1 800 työpaikkaa. Niistä menetetään 400. Se on iso määrä. Suhteessa se vastaisi Helsingin seudulla 100 000 työpaikan menetystä, pohtii Luukkonen.

Pyhäjärvellä on jo kaavailut käynnissä, mitä toimintaa Pyhäsalmen kaivoksen kuilut ja tunnelit voisivat tarjota kaivostoiminnan päättymisen jälkeen. KUVA VESA RANTA

Kaivosyhtiö on tehnyt Pyhäjärven kaupungin kanssa yhteistyötä, jotta kaivokselle saataisiin uutta käyttöä. Iso hanke on pumppuvoimala ja energiavarasto. Kaivokseen on syntynyt pienimuotoista kasvihuonetoimintaa. Sinne puuhataan hyönteiskasvattamoa. Siellä tehdään tieteellistä tutkimusta, kaivoslaitetestausta ja myös kaivospelastusalan koulutusta on suunnitteilla. Haastatteluja tehtäessä kaivoksella filmattiin Pohjoismaiden budjetilta suurinta tv-draamasarjaa The White Wall, jossa avustajina toimivat paikalliset ihmiset.

RIKASTAMON MIEHET OPISKELEVAT

– Rehellisesti sanottuna pahalta näyttää. Kun kaivos loppuu, ei täältä töitä löydy, sanoo kaivoksen rikastamon prosessinhoitaja Timo Karsikas, 29.

Kun Karsikas kahdeksan vuotta sitten aloitti kaivoksessa, hän tiesi jo silloin, että rikastettava malmi jossakin vaiheessa ehtyy.

Rikastamon prosessinhoitaja Timo Karsikas opiskelee työn ohella kemian tekniikan insinööriksi. KUVA VESA RANTA

– Viime aikoina sitä on ruvennut miettimään, mitä se tarkoittaa. Viime vuonna aloitimme opiskelun Kokkolan ammattikorkeakoulussa Centriassa. Meitä on kymmenkunta rikastamolta. Valmistumme kemian tekniikan insinööreiksi. Siitä varmasti on jotakin apua tulevaisuudessa.

Kaivoksessa korjausmiehenä toimivan Jarmo Matinniemen mukaan ihmiset eivät kaivoksen loppumisesta juuri puhu, mutta ”varmasti asia painaa mieltä”.

– Varmaan moni miettii, mitä rupeaisi tekemään, kun on ikänsä ollut täällä. Tulee iso aukko. Tämä paikkakunta on pyörinyt kaivoksen ympärillä.

– Kaivos on iso työnantaja. Yhtäkkiä ei vastaavaa tule. Tilalle pitää perustaa aika monta pikkupuljua. Kun saataisiin edes jotain!

Jarmo Matinniemi korjaa kaivoskoneita ja muuta kalustoa syvällä kaivoksessa. Kun kaivos lopetetaan, varaventtiilinä hänellä on oma huoltokorjaamo. KUVA VESA RANTA

 

Ilmasto ei pelastu ilman kaivosta

”Kaivosteollisuutta tarvitaan, kun halutaan jarruttaa ilmastonmuutosta.”

– Ilmasto pelastetaan erilaisten teknologisten ratkaisujen kautta ja kas kummaa – metalleja tarvitaan monessa paikkaa. Mitä tahansa uutta tehdään, siellä metallit ovat avainasemassa, sanoo Pyhäsalmen kaivoksen pääluottamusmies Jouni Jussinniemi.

– Jos ajatellaan vaikka savukaasupesureita tehtaisiin tai hiukkassuodattimia, niin niiden rungot ja rakenteet ovat pääosin erilaisia teräksiä tai terässeoksia. Samoin jos halutaan, että tulevaisuudessa autokanta uudistuu, sähköautoissa tarvitaan huomattava määrä kuparia autojen sähkömoottoreihin ja muita metalleja, millä saadaan autot rakennettua. Jotta sähköautot yleistyvät vuosikymmenten päästä, valtava määrä metallia pitää olla tarjolla, Jussinniemi pohtii.

Hän muistuttaa, että metallit ovat tärkeä osa ihmisten jokapäiväistä elämää.

– Ensin on aina kaivos. Malmi kaivetaan, rikastetaan, jalostetaan ja jatkojalostetaan: lusikoiksi, haarukoiksi, autoiksi, tietokoneiksi, pöydänjaloiksi, erilaisten rakennusten julkisivuiksi, tukirakenteiksi. Metalleja on meillä kaikkialla.

– Kun maailma kehittyy ja elintaso nousee, niin terästä ja muita metalleja käytetään koko ajan enemmän. Pelkästään kierrätys ei ratkaise ongelmaa, vaan metalleja on edelleen tuotettava niin paljon kuin ihmiset maailmalla niitä tarvitsevat.

”Kaivos jättää aina jälkensä luontoon. Pitää kuitenkin toimia mahdollisimman fiksusti”, sanoo pääluottamusmies Jouni Jussinniemi. KUVA VESA RANTA

Vaikka Pyhäsalmen kaivos vähitellen ajetaan alas, näkee Jussinniemi suomalaisella kaivosalalla jatkuvuuden.

– Mielestäni metalleja kannattaa tuottaa itse. On tekopyhää väittää, että Suomessa kaivosteollisuus olisi kovin vastuutonta. Jos katsotaan kolmansia maita ja niissä toimivia kaivosyhtiöitä, jotka eivät ole länsimaisia, niin niiden ympäristöasiat, työturvallisuusasiat ja työehdot ovat maailmasta, joka Suomesta katosi vuosikymmeniä sitten.

– Emme voi ajatella niin, ettei tuoteta mineraaleja ja metalleja Pohjoismaissa tai Suomessa, vaan jalostetaan ne esimerkiksi Afrikassa.

Hänen mielestään on tärkeää, että kaivosala toimii ympäristön ja yhteiskunnan ehdoilla.

– Ei ole tarkoitus, että tahallaan tehdään vahinkoa. Kaivostoiminta jättää aina jonkinmoisen jäljen tai käyntikortin siihen, missä kaivos on ollut. Mutta näin on ollut ja oleva tässä asiassa. Se vain täytyy tehdä mahdollisimman fiksusti.

– Kaivosalalla on töitä vielä monelle käsiparille Suomessa, Jussinniemi ennustaa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA RANTA

Valmet satsaa Rautpohjaan – Pääluottamusmies: ”Oli korkea aika tehdä asioille jotain”

Valmet Technologies uudistaa Rautpohjan tehdasta noin viiden miljoonan euron investointipaketilla. Se vahvistaa uskoa tulevaisuuteen ja pohjustaa myönteistä työilmapiiriä, pääluottamusmies Tuomo Leinonen sanoo.

Valmet Technologiesin käynnissä oleva satsaus Rautpohjaan eli SaRa on jatkoa viime vuonna toteutetulle koelaitosinvestoinnille. SaRa pitää sisällään uuden pitkäjyrsimen hankinnan perälaatikkovalmistukseen, sorvin modifioinnin, tasapainotuskoneen modernisoinnin, piippujen suodatinlaitteiston uusinnan, tehtaan ilmanvaihdon ja valaistuksen uusimisen, aurinkopaneelien asentamisen kakkoshallin katolle sekä tauko- ja toimistotilojen remontteja.

SaRan tarkoituksena on kartonki- ja paperitehtaat -liiketoimintayksikön johtajan Petri Paukkusen mukaan vahvistaa yrityksen asemaa kansainvälisessä kilpailussa, parantaa työturvallisuutta ja työssä viihtymistä sekä ympäristötehokkuutta.

– Puhtaan maailman, vastuullisen kuluttamisen, kaupungistumisen ja digitalisaation megatrendit luovat markkinoita ja mahdollisuuksia tuotteillemme. Esimerkiksi muovin korvaaminen kierrätettävillä materiaaleilla, verkkokaupan nousu ja kehittyvien maiden kasvavat markkinat lisäävät ympäristön kannalta kestävien pakkausmateriaalien kysyntää.

– Se luo kysyntää koneillemme, joilla pakkauksia valmistetaan ja palveluillemme, joilla tuotantoa ylläpidetään. Toisaalta myös paperin valmistamiselle on jatkuva tarve. Tiivistetysti parannamme investoinneilla tuotteidemme laatua ja mahdollistamme koneiden tehokkaamman valmistamisen asiakkaillemme eri puolilla maailmaa. Samalla voimme kehittää Rautpohjassa työympäristöä yhteistyössä henkilöstön kanssa, Paukkunen kommentoi.

Kuvassa vasemmalta kartonki- ja paperitehtaat -liiketoimintayksikön johtaja Petri Paukkunen, verstaspäällikkö Saana Viikman-Helin, toimitusoperaatioiden johtaja Kari Ranta, valimon johtaja Hannu Nikula ja pääluottamusmies Tuomo Leinonen.

INVESTOINNIT VAHVISTAVAT LUOTTAMUSTA

Rautpohjan tehtaan työntekijöiden pääluottamusmies Tuomo Leinonen on tyytyväinen, että investoinnit on laitettu liikkeelle.

– Meillä on puhuttu 20 vuotta, että konehallissa on riittämätön ilmastointi ja huono ilma, että lämpötilojen vaihtelut ovat hankalia ja valaistus on puutteellinen. Oli korkea aika tehdä asialle jotain. Se sopii hyvin yhteen senkin kanssa, että meillä on menossa työsuojelun teemavuosi.

– Toinen puoli asiassa on se, että jokainen täällä miettii ja tekee päätelmänsä tulevaisuudesta sen perusteella, mitä yrityksessä tapahtuu. Kun investointeja toteutetaan, vahvistaa se tulevaisuuden uskoa ja pohjustaa myönteistä työilmapiiriä. Mahdollisiin hiljaisiinkin aikoihin on helpompi lähteä, kun tuotantokyky on kunnossa. Tilanne olisi aivan toisenlainen, jos satsauksia ei tehtäisi, Leinonen vertailee.

Töitä riittää Rautpohjassa Leinosen arvion mukaan olemassa olevan tilauskannan perusteella vuodeksi eteenpäin. Hän toivoo, että investointeja jatketaan myös tulevaisuudessa.

– Esimerkiksi manuaalisesta konekannasta pitäisi siirtyä kohti uutta nykyaikaista laitteistoa. Meidän kannattaa jatkaa tätä uudistusten toteuttamisen mallia, jossa työntekijöiden edustajat pidetään matkassa mukana ja koko henkilöstölle tiedotetaan asioista esimerkiksi yhteisiä tilaisuuksia järjestämällä, Leinonen sanoo.

TEKSTI JA KUVAT PETTERI RAITO

Urakkakiista hiertää edelleen Kone Hisseillä – ”Me puolustamme paikallista sopimusta, työnantaja ei”

Kone Hissien työväki oli viime kuussa vuorokauden mielenilmauslakossa paikallisen urakkasopimuksensa puolesta. Kiista ei ole vieläkään ratkennut, kertoo pääluottamusmies Tapio Kuhmonen.

– Tämä oli ensimmäinen [oma] lakko Kone Hisseillä koskaan, vaikka tietysti olemme olleet liiton julistamissa lakoissa, viimeksi osoitettiin mieltä työttömien puolesta. Ei työnantaja tainnut uskoa, että menisimme lakkoon, tämä oli historiallinen tapaus, kertoo pääluottamusmies Tapio Kuhmonen.

Lakossa oli noin 500 työntekijää, eikä Kuhmosen tietojen mukaan kukaan livennyt rivistä.

– Me puolustamme paikallista sopimusta, työnantaja ei, Kuhmonen summaa tilannetta.

Tulkintaerimielisyys Koneella koskee urakkasopimusta. Kuhmonen alleviivaa, että paikallinen urakkasopimus on yhdessä tehty ja siihen on selvästi kirjoitettu, että yhdessä sovitaan asiat.

– Kummankin osapuolen on annettava suostumuksensa. Nyt työnantaja ikään kuin direktio-oikeudellaan tekee itse tulkinnat ja sanelee ratkaisut.

Kuhmosen mukaan työnantaja näyttää heittävän esiin jonkin teoreettisen, matemaattisen kaavan töihin kuuluvasta ajasta, joka on ilmiselvässä ristiriidassa kentän todellisuuden kanssa.

– Esimerkiksi vaakakoriin menee 8 tuntia, työantaja on antanut sille 4 tuntia aikaa. Tämä on aika iso heitto, mutta emme tiedä, millä työnantaja perustelee ajat. Emme ole saanut aikatutkimuksia kolmeen vuoteen, Kuhmonen pahoittelee.

Toisena esimerkkinä pääluottamusmies mainitsee asennuksen, johon tarvitaan kaksi miestä.

– Mikä osuus kakkosmiehellä on työhön? Se ei ole selvää.

NEUVOTTELURATKAISUA HAETAAN

– Neuvottelemme edelleen, mutta melkein samassa jamassa ollaan kuin toukokuisen lakon aikaan. Seuraavaksi mennään erimielisyysmuistiolla.

– Tiukille tämä menee. Kun työnantaja rikkoo paikallista sopimusta ja harjoittaa sanelupolitiikkaa, työntekijöille ei ehkä jää muuta mahdollisuutta vaikuttaa asioihin kuin mennä uudestaan lakkoon.

Kuhmonen toivoo, että sekä Teollisuusliiton että Teknologiateollisuuden edustajat avustavat oikean tulkinnan saamisessa paikallisesta sopimuksesta. Pääluottamusta ei pelottaisi kuitenkaan työtuomioistuimeenkaan meneminen.

– Ei meillä olisi hätää viedä tätä oikeuteen. Työnantaja joutuisi perustelemaan tulkintansa, eivätkä ne perustelut pidä, Kuhmonen uskoo.

Pääluottamusmiehelle median kiinnostus Kone Hissien asioihin on ylittänyt kaikki odotukset.

– Median osalta tämä meni ihan täydellisesti. Kun Yle oli haastattelut minua, haastattelupyyntöjä tuli paljon muualtakin.

TYÖHYVINVOINTI OLISI TUOTTAVUUDEN TAE

Kuhmoselle on mysteeri, miksi Kone Hisseillä ei satsata enempää työntekijöiden hyvinvointiin.

– Kyllä, asiakkaiden tyytyväisyys on ykkösasia. Asiakkaat lopulta maksavat meidän palkkamme. Mutta asiakkaiden tyytyväisyydelle työyhteisön hyvinvointi on ratkaisevaa.

– On aika ristiriitaista, että johtoryhmän jäsenet saavat kyllä hyvät bonukset ja heillä on ihan eri tason liksat kuin työntekijöillä.

Kuhmonen on itse ollut lähes 32 vuotta Kone Hisseillä töissä ”vähän joka puolella”. Hän arvioi, että tulkintaerimielisyys heijastelee työnantajan tiukentuneita asenteita.

– Tuottavuutta halutaan repiä nyt joka kantilta. Mutta minusta asentajien palkkojen laskeminen eli palaaminen lama-ajan palkkoihin ei ole oikea tie.

Kuhmonen alleviivaa, ettei häntä kiinnosta riitely. Pääluottamusmies painottaa työhyvinvoinnin merkitystä.

– Jos yritys tarjoaa työntekijöilleen mielekkään työn ja työyhteisöä johdetaan mielekkäästi, yrityksen tuottavuus nousee.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA

Areenallinen tulevaisuuden taitajia – Taitaja2019-kisa keräsi 400 opiskelijaa Joensuuhun mittelemään taitojaan

Nyt ollaan todellisella näköalapaikalla! Ammattitaidon Taitaja2019-kilpailussa Suomen ammattikoululaiset näyttivät osaamistaan Joensuussa 21.–23. toukokuuta. Kaikkiaan 43 lajissa kisasi noin 400 opiskelijaa, mukana edustava otos myös Teollisuusliiton opiskelijajäseniä.

KUVA JARNO ARTIKA

Turun ammatti-instituutista keväällä valmistuva Väinö Vesikko on juuri saanut toisen kisapäivän osion päätökseen. Haastatteluhetkellä autokorinkorjauksen kisaurakasta takana ovat jo A-palkin vaihto, alumiiniosan oikaisu, mittalaitetehtävä, lasin asennus sekä turvalaitetehtävä.

– Auton konehuoneessa olin kurkkimassa heti siitä lähtien, kun seisomaan opin, nuorimies hymyilee.

Väinö Vesikon kilpailulaji oli autokorinkorjaus. KUVA JARNO ARTIKA

Joensuussa mukana oleva Vesikon opettaja Hermanni Salonen kiirehtii mukaan keskusteluun:

– Väinö on todellinen moniosaaja. Opintopisteitä on koossa yli vaaditun, ja viime syksyn aikana poika opiskeli kaiken muun ohessa oppisopimuksella Ponssen metsäkoneen korjaajaksi, opettaja kehuu.

Vesikon jatkosuunnitelmatkin ovat selvät. Työt metsäkoneiden parissa jatkuvat jouluun asti. Sitten armeijaan ja ennen sitä tavoittelemaan jatko-opintopaikkaa Turun teknillisestä ammattikorkeakoulusta.

”AUTOMAATIOJUTTU YLLÄTTI”

Mekatroniikka on yksi Joensuun kisojen näytöslajeista. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian opiskelija Sanni Isotalo haroo hiuksiaan varttia ennen lounastaukoa. Robottikäden ohjelmointiin on koko mekatroniikan ryhmältä kulunut arvioitua enemmän aikaa. Haaste kutkuttaa sopivasti.

– Ensimmäinen todellinen kilpailutilanne minulle. Yllätys oli se, että tämä Taitaja-kisa onkin näin iso juttu, Isotalo päivittelee.

Sanni Isotalo ja Pekka Aitto-oja osallistuivat mekatroniikan näytöslajiin. KUVA JARNO ARTIKA

Tänä keväänä valmistuva sähkö- ja mekatroniikan ammattilainen valitsi opiskelualansa sillä ajatuksella, että hänestä tulee sähköasentaja. Kävikin niin, että valinnaisaineeksi valittu automaatio vei nuoren naisen sydämen.

– Automaatiojuttu yllätti – vasta koulussa tajusin, että tämä on minun alani.

Nyt ilonaihe on kesätyöpaikka, jossa Isotalo pääsee näyttämään osaamistaan sekä sähköasentajana että ohjelmoijana. Tulevaisuus on sähkön, automaation ja robotisaation. Alalle valmistuvan nuoren tulevaisuuden työmahdollisuudet näyttävät oivallisilta.

KAKSOISTUTKINTO PLAKKARISSA

Isokyröläisellä Akseli Alapeltolalla on kohta plakkarissa sekä ylioppilastutkinto että elektroniikka-asentajan perustutkinto. Siihen ei nuorenmiehen opintie vielä suinkaan pääty; suunnitelmissa on jatkaa insinööriopintoihin, kunhan armeija saadaan ensin alta pois.

Akseli Alapeltola kilpaili elektroniikassa. KUVA JARNO ARTIKA

Taitaja-kisassa on Vamiasta valmistuvan Alapeltolan mukaan ollut mukavasti haastetta. Nuorukaisen hermot ovat selvästi rautaiset, ohi kulkevat väkijoukot eivät yllä ajattelua sotkemaan.

– Kova taso kilpailussa täällä on. Tuossa juuri piirilevyn suunnittelun aikaa jatkettiin tunnilla, kun porukka ei saanut työtä ajoissa valmiiksi. Kilpailussa tavoitteena on rakentaa pieni humanoidirobotti. Robotti ohjelmoidaan kulkemaan Abloyn älylukon luokse avaamaan ovi.

HITSARILLA TÖITÄ RIITTÄÄ

Arttu Keski-Korvesta tulee huippuhitsari! Jokilaakson koulutuskuntayhtymän toisen vuoden opiskelijalla on kärsivällisyyttä, vakaa käsi ja intohimo tehdä huippusaumaa.

– Ammatillinen koulutus oli ykkösvaihtoehto, halu päästä tekemään työtä käsillään. Levy-hitsaajista on pulaa varsinkin Etelä-Suomessa, senkin puoleen tulevaisuuden näkymät vaikuttavat hyviltä.

Arttu Keski-Korven kilpailulaji oli levy ja hitsaus. KUVA JARNO ARTIKA

Keski-Korven viime vuoden harjoittelupaikka viljan käsittelyyn ja säilöntään tarkoitettuja koneita ja laitteita valmistavassa konepajassa on poikinut kesätyöpaikan jo toistamiseen.

PALKITSEVA KOKEMUS

– Aivan älyttömän hieno kokemus, hihkaisee Oulun seudun ammattiopistosta ompelijaksi keväällä valmistuva Ainomaija Koskela.

Ainomaija Koskela näytti taitonsa vaatteenvalmistuksessa. KUVA JARNO ARTIKA

Opettajat ovat kehottaneet Koskelaa mukaan Taitaja-kisaan jo aieminkin, mutta vasta nyt tuleva ompelija rohkaistui mukaan. Sen verran vauhdikkaasti näppärät sormet ehtivät jo ensimmäisenä kisapäivänä, että toisena kilpailupäivänä jäi aikaa vähän homman hifistelyllekin.

– En olisi osannut odottaa, että finaali on näin iso ja hieno tapahtuma! Eikä häiritse äänet, saati ohikulkijat – päinvastoin tuntuu siltä, että täällä pystyy keskittymään omaan tekemiseensä ihan täysillä.

KUVA JARNO ARTIKA

POIMINTOJA TULOKSISTA

Teollisuusliitto sponsoroi palkinnot lajeissa Autonasennus, Painotuotteen suunnittelu, Vaatteen valmistus ja Huonekalupuuseppä. Onnea palkituille!

Listassa mainittu lihavoituna tässä jutussa haastateltujen finalistien sijoitukset.

Autokorinkorjaus

1. Eino Tuomi / Turun ammati-instituutti
2. Väinö Vesikko / Turun ammatti-instituutti
3. Roni Annala / Omnia

Autonasennus

1. Samuli Kohmo / Rasekon ammattiopisto
2. Kalle Vuorinen / Valkeakosken ammattiopisto
3. Henri Hakola / Sedu

Painotuotteen suunnittelu

1. Petra Suominen / Tampereen seudun ammattiopisto Tredu
2. Tuomas Hakola / Omnia
3. Tia Tast / Stadin ammatti- ja aikuisopisto

Vaatteen valmistus

1. Krista Meriläinen / Lapin koulutuskeskus Redu
2. Tiina Pitkänen / Oulun seudun ammattiopisto
3. Enni Tulla / Gradi
5. Ainomaija Koskela / Oulun seudun ammattiopisto

Huonekalupuuseppä

1. Matias Kuisma / Salon seudun ammattiopisto
2. Niko Moisio / Omnia
3. Joakim Björkström / Optima

Elektroniikka

1. Benjamin Partio / Riveria
2. Paulus Kivelä / Oulun seudun ammattiopisto
3. Aki Kaario / Kouvolan seudun ammattiopisto
4. Akseli Alapeltola / Vamia

Levy ja hitsaus

1. Wiljami Niskakangas / Koulutuskeskus Jedu
2. Pyry-Veikko Ikonen / Koulutuskeskus Salpaus
3. Meiju Eskelinen / Savon ammattiopisto
4. Arttu Keski-Korpi / Koulutuskeskus Jedu

Mekatroniikka

1. Benjamin Vikström ja Robin Wiklund / Optima
2. Alvar Perälä ja Ilari Hakala / Sedu
3. Daniel Rauhala ja Markun Kankaanpää / Keski-Pohjanmaan ammattiopisto
5. Sanni Isotalo ja Pekka Aitto-oja / Gradia 

Katso kaikki tulokset: www.taitaja2019.fi/tulokset

KUVA JARNO ARTIKA

KOMMENTTI

Huikeita nuoria ja osaamista

Jos vaan suinkin mahdollisuus tarjoutuu, kannattaa mennä katsomaan ammattitaidon SM-kilpailuja! On jokseenkin ällistyttävä kokemus nähdä ympärillään satoja nuoria huipputekijöitä – hyvin valmistautuneina, keskittyneinä, iloisina ja upealla tavalla ammattiylpeinä. Kyllä – Taitaja-kisassa on mahdollisuus nähdä kattava kuva Suomen parhaista nuorista alansa osaajista.

Ensimmäisen kerran Taitaja-kilpailuja järjestettiin jo 1990-luvulla. Kuitenkin vasta 2000-luvulla upea valtakunnallinen osaajien näytös on kasvanut nykyisiin mittasuhteisiin. Se kertonee siitä, että ammatillisesta koulutuksesta ja osaamisesta on vuosi vuodelta tullut Suomelle yhä tärkeämpi asia.

Joensuun Taitaja-kilpailun ensimmäisenä tapahtumapäivänä Joensuussa visiteerasi myös Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Vierailu ei ollut pitkä, mutta sekä kilpailijoille että noin 500 toimitsijalle, opettajalle, kannustajalle ja avustajalle sitäkin tärkeämpi. ”Työelämä muuttuu vauhdilla ja teknologinen kehitys kiihdyttää murrosta. Tämän vuoksi osaamisen jatkuva kehittäminen on tärkeää. Yhtä arvokasta työelämässä on muistaa nauttia saavutuksista ja tuntea ylpeyttä ammattiosaamisesta”. Niin viestitti presidentti, Taitaja-kisan tämän vuoden suojelija.

Joensuun Taitaja-kisan kilpailujohtajalla Anne Karppisella puolestaan oli vähintäänkin yhtä tärkeätä sanottavaa. Toisen kilpailupäivän tuoksinassa Karppinen pohdiskeli yritysten vastuuta. ”Taitaja-kisa tekee osaltaan ammatillista koulutusta näkyväksi. Kyse ei ole niinkään markkinoinnista, vaan koulutuksen ja osaamisen merkityksen viestimisestä. Haastamme myös yritykset kertomaan itsestään ja huolehtimaan työntekijöistään. Koulun penkiltä tuleva nuori on taitava ja osaa paljon, mutta tarvitsee vielä myös opastamista ja huolehtimista. Se on yrityksen ja koko työyhteisön asia”.

Ensi vuonna Taitaja-kisan isännyydestä vastaa Jyväskylä. Suunta sinne siis!

Kisavierailija Huang Xin oli innoissaan päästyään puristamaan presidentti Sauli Niinistön kättä. Huang on Skills Finland ry:n avustaja osana valmistautumista WorldSkills 2019 -kilpailuun, joka järjestetään 22.–27.8. Kazanissa Venäjällä. KUVA JARNO ARTIKA

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA

Будьте внимательны в сфере сельского хозяйства – знайте свои права и ответственность

Сотни несчастных случаев на производстве происходят каждый год в сельском хозяйстве, садоводстве и сфере зеленого хозяйства. Подъем тяжестей, а также работа с животными и тяжелой техникой усиливают подверженность рискам и различным несчастным случаям. Шум приводит к ухудшению слуха, а используемые химикаты, а также пыль вокруг, бактерии и плесень могут причинить вред здоровью.

Зачастую места работы в сельском хозяйстве, садоводстве и сфере зеленого хозяйства небольшие, и, что типично для небольших мест работы, наличие избранного доверенного лица или уполномоченного по охране труда на этих местах – редкость. В этих случаях довольно часто отсутствует и сотрудничество между работодателем и работниками в области совершенствования техники безопасности труда.

Когда у работников нет их собственных представителей для того, чтобы удостовериться в том, что на месте работы соблюдаются законы о профессиональной безопасности, а также положения коллективных трудовых соглашений об охране труда, тогда на первый план выходит осведомленность самих работников о безопасности труда и их ответственность.  Работник, который не знает своих прав, или не знает, как их можно использовать, легче, чем другой, попадает под влияние работодателя.

Работодатель несет основную ответственность за то, чтобы работа была безопасной для работника и не вредила его здоровью. Конкретно это проявляется, кроме прочего, в форме обязанности обучить работника безопасному выполнению работы и предоставить работнику необходимые средства защиты. Кроме этого, работник всегда должен быть застрахован от несчастных случаев на производстве, и для работника должна быть организована система профессионального здравоохранения.

ПРОФЕССИОНАЛЬНОЕ ЗДРАВООХРАНЕНИЕ КАК ПОМОЩЬ В РАЗВИТИИ БЕЗОПАСНОСТИ ТРУДА

В основе предусмотренного законом профилактического профессионального здравоохранения лежит оценивание факторов причиняемого работой вреда здоровью на месте работы путем проведения посещений мест работы, а также медицинских осмотров работников. Задачей работников профессионального здравоохранения является оказание содействия работодателю в улучшении условий труда, чтобы работа и ее условия не подвергали опасности здоровье и безопасность работников.

Также тогда, когда работодатель организовал только предусмотренное законодательством уровень профессионального здравоохранения, работник имеет право воспользоваться медицинским обслуживанием на рабочем месте, если работа причиняет проблемы со здоровьем. Работодатель может предоставлять вместе с профессиональным здравоохранением и другие формы медицинского обслуживания, тогда у работника будет право посещать врача системы профессионального здравоохранения и по поводу иных, не связанных с работой, заболеваний и травм. Работнику следует выяснить, в каком объеме доступны медицинские услуги, предоставляемые посредством профессионального здравоохранения.

СЛЕДУЕТ ВСЕГДА СООБЩАТЬ О НЕСЧАСТНОМ СЛУЧАЕ НА РАБОТЕ

Самым важным всегда является профилактика несчастных случаев на работе путем совершенствования методов, средств и условий труда, но каждому работнику полезно знать, как действовать, если произойдет несчастный случай.

Пострадавшему от несчастного случая необходимо оказать первую помощь, а при получении серьезной травмы, позвонить в службу экстренной помощи. О несчастном случае следует всегда сообщать работодателю, чтобы работодатель мог подать уведомление в страховую компанию по страхованию в связи с несчастными случаями. Полезным было бы наличие у работодателя контактных данных ближайших родственников работников на случай, если пострадавший будет не в состоянии сам с ними связаться.

Важно не упорствовать после получения даже менее значительных производственных травм, оставаясь на работе, а всегда сходить показать травмы врачу.  В получении компенсаций могут позднее возникнуть сложности, если травмы окажутся серьезнее, чем казались на первый взгляд, а посещение врача состоялось лишь по прошествии длительного времени после несчастного случая.

РАБОТНИК ДОЛЖЕН СОБЛЮДАТЬ ИНСТРУКЦИИ И СООБЩАТЬ ОБ ОПАСНОСТЯХ

Обязанностью работника является соблюдение инструкций по технике безопасности, предоставляемых работодателем, и аккуратное, без риска, выполнение работы. Работник должен также использовать определяемые работодателем средства защиты, такие как средства защиты слуха и респираторной защиты, а также защитную одежду. Также следует всегда пользоваться приборами и системами безопасности машин и оборудования.

Работники должны также информировать работодателя о рисках и опасностях, которые они выявили. Например, о неполадках и недостатках машин и рабочих инструментов следует сообщать незамедлительно, чтобы недостатки успели устранить до того, как произойдет несчастный случай.

САЙЛА РУУТ