KUVAREPORTAASI: Joulukoristeita tehdään vielä Suomessakin – Weisteellä joulu alkoi jo juhannuksena

K. A. Weisteellä uuden joulukoristemalliston suunnittelu alkaa heti uudenvuoden jälkeen, ja kiiresesonki juhannuksesta. Helsingin Pukinmäessä sijaitseva koristetehdas työllistää alalla, jonka luulisi olevan nimettömien aasialaisten tehtailijoiden temmellyskenttää.

Jaana Turunen on ollut Weisteellä töissä 20 vuotta. Hän säätää taitavasti pitkää köynnöstä valmistavaa leikkuria. Ohut foliorulla kietoutuu vauhdilla koneen sisään ja tulee ulos kauniina sähikäistä muistuttavana joulukuusenkoristeena. ”Itsekseen saa tehdä ja olla myös vastuussa siitä, että tulee ajoissa valmista. Itse on myös vastuussa työn jäljestä. Työnjohtaja jakaa työmääräykset, ja useimmiten tiedän loppuviikon tekemiseni etukäteen. Harvat hiljaiset ajat ovat sitten erilaisia, silloin valmistamme esimerkiksi koemalleja.”

Käthe Levoniuksesta näkyvät suuren koneen keskeltä kädet, päälaki ja hieman nenänpäätä, kun hän säätää keskittyneesti leikkureiden teriä. ”Olen ollut Weiste Oy:llä töissä vuodesta 1988. Ensin olin Veikkolan tehtaalla ja nyt Pukinmäessä. Olen tehnyt kaikenlaista, hyvin monipuolisesti. Koristeet muuttuvat joka vuosi, ja se on kiva kun tulee uutta ja vaihtelua työhön. Vapaa-ajallani hoidan pientä puutarhapalstaa. Kasvatan siellä tomaatteja, salaattia, herneitä, perunoitakin…”

Arja Klubb on tehnyt joulukoristeita 35 vuotta. ”Punosta kun mittaa niin ei käy joulu mielessäkään! Olen tehnyt töitä jokaisella koneella. Paitsi kuusia en ole tehnyt, isompia kyllä käsin, mutta en koneella.” Työn osaaminen vaatii hiljaisen tiedon omaksumista, koska jokainen kone on yksilö ja foliomateriaalin käsittely kysyy herkkyyttä, kärsivällisyyttä ja hyvää keskittymiskykyä. Osaaminen tulee pitkän ajan kokemuksella. Hektinen nykyaika näkyy työntekijöille lyhyinä tilausaikoina ja kiireellistyneinä tuotantojaksoina. ”Olen ollut pääluottamusmiehenä vuodesta 2005, ei siihen kauheasti tunkua ole ollut. Lomilta kun tullaan kesällä, heti alkavat kiireet.” Työn vastapainoksi hän viihtyy kotosalla, jossa rakas koiralauma pitää emäntänsä virkeänä. ”Tosin puoliso niitä useimmiten ulkoiluttaa!”

Maricris Ojala solmii taitavasti pientä kuusenkoristetta pallosta, nauharuusukkeesta ja ohuesta tekokarvakaistaleesta. Moniosaaminen ja yhtiön konekannan tunteminen on weisteläisiä yhdistävä piirre. ”Teen toki muutakin, tämä on vain yksi vaihe kokonaisuudessa, koko linjaston olen käynyt läpi. Esimerkiksi nyt kesällä ajoin punosta ja sen jälkeen siirryin tähän käsityöpisteelle. Olen ollut täällä 17 vuotta ja vapaalla harrastan kotona olemista. Talvella käymme perheen kanssa laskettelemassa, kesällä ulkoilen. Joulukuusen koristeiden tekeminen on työtäni, siksi se on erityistä!”

K. A. WEISTE OY

KOTIPAIKKA Helsinki
PERUSTETTU Vuonna 1924. Kansakoulunopettaja Kalle Aimo Weiste aloitti koristeiden valmistuksen kotonaan, josta tuotanto siirtyi Kluuvikadun työhuoneen kautta Pukinmäelle 1926. Toimitusjohtaja neljännessä sukupolvessa Johanna Weiste.
TUOTANTO Punoksia, havua, palloja, kelloja, filigraaneja, lametta, latvatähtiä, kransseja ja pieniä kuusia.
LIIKEVAIHTO 5,9 miljoonaa euroa (2016)
HENKILÖSTÖ 20, joista 10 työntekijää

KUVAT JA TEKSTI PETRI PUROMIES

Täällä huolletaan merimiinoja

Skinnarvikissä Kemiönsaarella työskentelee Teollisuusliiton jäseniä, jotka huoltavat työkseen merimiinoja. Työntekijät haluavat hälventää työhön liittyvää salaperäisyyttä, mutta mistään ihan tavallisesta työpaikasta ei kuitenkaan voi puhua.

On torstaiaamu, ja työt ovat käynnissä Skinnarvikin huoltohalleissa Kemiönsaarella. Täällä ruuvataan, putsataan ja hitsataan ihan tavalliseen tapaan – tai no, tavalliseen ja tavalliseen. Täällä merivoimien varikolla työskentelee nimittäin siviilejä, Teollisuusliiton jäseniä, jotka huoltavat merimiinoja.

– Huollan osaa, joka määrää sen, kuinka nopeasti merimiina painuu pinnan alle, kun sen laittaa veteen, kertoo mekaanikko Niklas Friman arkipäiväisesti, aivan kuin puhuttaisiin auton öljynvaihdosta.

Varikolla 28 vuotta työskennellyt Friman myöntää, että työpaikka ja siellä tehtävä työ poikkeavat ehkä muista vastaavista.

– Siihen tottuu ajan myötä. Työskentelin aiemmin Björkbodan lukkotehtaalla, mutta hakeuduin tänne, koska se tuntui jännittävältä ja kiinnostavalta. Kiinnostavaa työ onkin edelleen.

Niklas Friman viihtyy monipuolisessa työssä, jota voi tehdä kohtuullisessa tahdissa. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Pääluottamusmies Jan-Peter Silander on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa työ on mielenkiintoista ja monipuolista, mutta varsinainen käytännön työ ei oikeastaan poikkea siviilipuolen huoltotöistä.

– Työskentelin itse automekaanikkona korjaamolla kymmenen vuotta ennen kuin aloitin täällä. Täällä ei tarvitse tapella asiakkaiden kanssa. Entisessä työpaikassa joidenkin asiakkaiden mielestä auton olisi pitänyt olla valmis jo ennen kuin se saatiin ajettua sisään korjaamohalliin. Ja sitten piti vielä neuvotella hinnasta. Täällä meillä on ne resurssit, jotka on, ja yleensä pärjäämme niillä oikein hyvin. Tahti on tämän vuoksi rauhallisempi.

Jan-Peter Silander toimii Teollisuusliiton pääluottamusmiehenä merivoimien varikolla Kemiönsaarella. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Huoltohallissa työskennellään kahdentyyppisten miinojen parissa. Kosketusmiinat ovat useimmille varmaankin tuttuja elokuvista. Ne ovat niitä vähän pinnan alla olevia pyöreitä merimiinoja, jotka räjähtävät alusten koskettaessa niihin.

– Kosketusmiinat ovat 1940- ja 50-lukujen vuosimallia, joten kyseessä on aika vanha mutta samalla myös hyväksi koettu tekniikka, joka toimii edelleen moitteettomasti, selittää miinahuoltolan varapäällikkö, insinööriluutnantti Kenneth Eriksson.

Toinen merimiinatyyppi on pohjamiina. Pohjamiinat ovat moderneja, täynnä elektroniikkaa ja antureita ja siksi paljon monimutkaisempia, vaikka maallikko voisikin erehtyä luulemaan niitä ensi vilkaisulla komposteiksi tai septitankeiksi.

– Uusin malli on vuodelta 2016. Ne ovat suurempia ja herkempiä kuin kosketusmiinat ja sisältävät enemmän räjähteitä, mutta ovat kuitenkin paljon turvallisempia, koska nykyaikaiset räjähteet ovat vähemmän herkkiä ja vaikeammin syttyviä, Eriksson jatkaa.

Miinahuoltamon apulaispäällikkö Kenneth Eriksson pitää turvallisuutta tärkeimpänä asiana työpaikalla. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

TURVALLISUUS ENNEN KAIKKEA

Varikko-osasto sijaitsee syystä saaristossa, kaukana lähimmästä asutuksesta. Siellä työskennellään räjähteiden kanssa, ja kattavista turvallisuusmääräyksistä huolimatta on kuitenkin olemassa riski, että jokin menee pieleen. Se näkyy jopa siitä, miten rakennukset on sijoitettu. Jos tapahtuisi vakava onnettomuus, niin epätodennäköistä kuin se onkin, räjähdyksen aiheuttama paineaalto suuntautuisi ulospäin, pois muista rakennuksista, Eriksson selittää.

– Turvallisuus on meille äärimmäisen tärkeää. Emme tingi turvallisuusmääräyksistä. Vaikka nykyaikaiset räjähteet ovat turvallisia ja vaikeasti räjähtäviä, toimimme ikään kuin kyseessä olisi ruuti, jonka pelkkä staattinen sähkö voi saada räjähtämään. Turvallisuusmääräyksissä on suuret marginaalit, jotta onnettomuudet vältettäisiin.

Miinojen tarkastajan ja varikon puusepän Sven-Erik Kinoksen on helppo allekirjoittaa tämä. Hän on työskennellyt varikolla yli 32 vuotta ja toiminut pitkään pääluottamusmiehenä, ja tällä hetkellä hän on työpaikan työsuojeluvaltuutettu.

– Kokoonnumme muutaman kerran vuodessa keskustelemaan turvallisuudesta työnantajan kanssa, mutta meillä ei ole koskaan mitään suuria asioita käsiteltävänä, koska turvallisuus on joka tapauksessa aina niin tärkeä ja määräykset ovat niin tiukat. Pikemminkin on kyse pienistä asioista, joita korjataan tarvittaessa. Työnantajana valtio on hyvin tarkka siitä, että kaikki on kunnossa, sanoo Kinos.

Silander on samaa mieltä ja kertoo, että turvallisuusmääräykset saattavat tuntua jopa liioitelluilta.

– Olemme hyvin tarkkoja, ja työturvallisuus on ehdottomasti kunnossa. Kun työskentelemme räjähteiden parissa, meillä on esimerkiksi erikoisvaatteet, antistaattiset työkengät ja maadoitusrannekkeet. Minusta ei tunnu lainkaan siltä, että täällä olisi vaarallista työskennellä. Turvallisuusmääräykset tuntuvat pikemminkin välillä jopa hieman liioitelluilta, mutta parempi niin.

Työsuojeluvaltuutettu Sven-Erik Kinos toimii sekä puuseppänä että miinojen tarkastajana. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

SALAMYHKÄISYYDEN VERHO POIS

Skinnarvikin varikko on hyvä esimerkki siitä, miten moninaisia aloja Teollisuusliitto edustaa. Lukituista porteista, univormupukuisista sotilaista, räjähteistä ja merimiinoista huolimatta työpaikka ei loppujen lopuksi poikkea merkittävästi muista korjaamoista.

– Suuri osa siitä, mitä teemme, ei oikeastaan ole erityisen salaista. Kaikki tietävät, miltä kosketusmiinat näyttävät, ja internet on täynnä tietoa, sanoo Friman haluten hälventää salaperäisyyttä.

– Osaksi työ on kyllä myös tavallaan salaista. Ystävät ja tuttavat tietävät, että olen täällä töissä, eivätkä he juurikaan kysele työstä. Vapaa-ajalla meillä on muuta juteltavaa. Se luonnistuu hyvin eikä aiheuta hankaluuksia, Silander jatkaa.

Työntekijät vaikuttavat arvostavan työskentelyä valtiolle ja puolustusvoimille. Monet nostavat esiin muun muassa työsuhde-edut.

– Meillä on liukuva työaika, ja 15 työvuoden jälkeen saa pitkän loman eli 38 vapaapäivää vuodessa. Palkat ovat myös kilpailukykyisiä siviili- tai yksityispuoleen verrattuna. Työntekijät saavat myös kuntoilla työaikana kaksi tuntia viikossa, Silander luettelee.

Myös koulutusmahdollisuuksia arvostetaan.

– Teollisuusliiton jäsenilleen tarjoamien kurssien lisäksi työnantaja tarjoaa myös muuta koulutusta ja kursseja, Silander huomauttaa.

”Aluksi tuntui vähän epämiellyttävältä työskennellä räjähteiden parissa, mutta turvallisuusmääräykset ovat kunnossa, emmekä edes saa tehdä vaarallista työtä. En voi sanoa, että pelottaisi”, sanoo asentaja Eija Fredriksson. KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Yksi, joka on saanut konkreettista hyötyä koulutusmahdollisuuksista, on asentaja Eija Fredriksson. Hän työskentelee miinoihin tulevien osien kanssa kokoonpanohallin nurkassa. Ensiksi hän irrottaa ne toisistaan ja puhdistaa ja huoltaa ne. Sen jälkeen hän sulattaa pois vanhan tinapinnoitteen ja tekee uudet liitokset. Lopuksi hän kokoaa osat jälleen yhteen. Työ sujuu rutiinilla ja ammattitaidolla, mutta aloittaessaan varikolla 28 vuotta sitten hän toimi aivan muissa tehtävissä.

– Tulin tänne alun perin siivoojaksi. Uudelleenjärjestelyjen yhteydessä 16 vuotta sitten olisin joutunut siirtymään puolustushallinnon rakennuslaitokselle, mutta silloin avautui haettavaksi asentajan paikka täällä, ja sain sen. Minut koulutettiin asentajan työhön, ja nykyään minulla on monia erilaisia tehtäviä.

– Se oli todella positiivinen muutos. Siivoojan työ ei nimittäin ole helppoa, vaan fyysisesti aika raskasta. Saan vieläkin joskus myös siivota, mutta nyt se on mukavaa vaihtelua. Tämä on hyvä työpaikka etenkin, kun ajattelee, että tulin tänne sijaiseksi vuoden mittaiseen pestiin, ja nyt, 28 vuotta myöhemmin, olen edelleen täällä, nauraa Fredriksson.

Jos pääluottamusmies Jan-Peter Silander saisi vapaat kädet, hän muuttaisi työpaikallaan oikeastaan vain yhden asian. Se on rekrytointiprosessi.

– Asia, johon puuttuisin välittömästi, on uusien henkilöiden rekrytointi. Se tapahtuu puolustusvoimissa liian hitaasti. Meillä on pari avointa paikkaa, ja olimme jo valinneet yhden asentajan, mutta koska prosessi kesti niin kauan, kyseinen henkilö ehti saada toisen työpaikan. Niinpä rekrytointiprosessi pitää aloittaa nyt alusta. Muuten minulla ei oikeastaan ole mitään valitettavaa.

TEKSTI JOHAN LUND
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM

Isku sai Veikkaukselta jättitilauksen – Pääluottamusmies: ”Tämä on kuin lottovoitto”

Veikkaus uusii myyntipisteitään ja tilaa kalusteet kotimaiselta huonekaluvalmistajalta Iskulta. Kyseessä on tuhansien myyntipisteiden uusiminen neljän vuoden aikana, kertoo Isku Interiorin Lahden tehtaan pääluottamusmies Seppo Päivärinta.

Veikkaukselle toimitettavat kalusteet valmistetaan Iskun Mukkulankadun tehtaalla Lahdessa.

– Kauppa on merkittävä osa Iskun tuotantoa. Se on meille kuin lottovoitto. Tehtaalle ovat valmistuneet uudet tehokkaat tuotantolinjat, joten pystymme valmistamaan isoja tilauksia, kommentoi pääluottamusmies Seppo Päivärinta.

Veikkauksen Iskulta tilaamat tuotteet ovat konseptikalusteita, jotka valmistaja räätälöi mittatilaustyönä. Aiemmin Isku on toimittanut konseptikalusteita muun muassa Postille.

– Kilpailu huonekalualalla on tosi kovaa. Isojen kauppojen saamiset ovat lottovoittoja, koska sellaisia hakijoita on paljon, jotka haluavat tehdä näitä tuotteita.

Huonekalualalla on Päivärinnan mukaan kaksi sesonkia: heinä- ja elokuu sekä loppuvuosi. Juuri nyt joulun alla eletään vuoden kiireisintä aikaa ja töissä on vakituisten lisäksi 120 vuokratyöntekijää.

Päivärinta arvioi, että neljän vuoden isosta tilauksesta saadaan työn tasoitusta myös vuoden hiljaisempiin kuukausiin tammi-, helmi- ja maaliskuuhun.

– Uskon, että niihin saadaan tilauskantaa upotettua. Se auttaa tosi paljon yritystä.

Iskun Lahden tehdas työllistää noin 300 työntekijää ja henkilökuntaa kaikkineen noin 640.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA LAURI ROTKO

Porin Venatorilla irtisanotaan 253 – Pääluottamusmies: ”Se oli pelkkää ylikävelyä”

Venator irtisanoo 253 henkilöä Porin pigmenttitehtaalta. Töissä jatkaa 176 henkilöä. Myös heitä uhkaa työn menetys, sillä tehdas aiotaan sulkea vuoteen 2021 mennessä. Pääluottamusmies Ari Dahlbergin mukaan yt-neuvottelut olivat työntekijöille pettymys.

Porin tehtaan alasajon ja tuotannon ulkomaille siirron myötä Suomi menettää pitkäaikaisen menestystuotteen ja sadat porilaiset työpaikkansa. Viime vuonna tehtaalla riehuneeseen tulipaloon asti tehdas teki vain kaksi tappiollista vuotta yli puolivuosisataisen historiansa aikana.

Maanantaina 26. marraskuuta päättyneet yhteistoimintaneuvottelut olivat työntekijöille pääluottamusmies Ari Dahlbergin mukaan yksi lisäpettymys.

– Tämä oli sellainen normaali suomalainen yhteistoimintaneuvottelu, jossa työntekijät ja henkilöstö jyrätään. Laki antaa työnantajalle paljon valtaa päättää, mitä he tekevät. Meille tämä oli sen takia vielä suurempi pettymys, että yhteenkään asiaan emme päässeet vaikuttamaan, vaan se oli pelkkää ylikävelyä.

Irtisanomiset suoritetaan hänen mukaansa joulukuun 3. ja 16. päivän välisenä aikana työpaikalla lukuun ottamatta lomautettuja, joita on 70. Heidät irtisanotaan kirjeitse.

”TYÖNANTAJALLA EI OLLUT MITÄÄN HALUJA ETSIÄ RATKAISUJA”

Töihin jäävän 176 henkilön lisäksi töihin tarvitaan irtisanotuista kolmisenkymmentä henkilöä kolmeksi kuukaudeksi.

– Yritämme auttaa omistajia, koska heillä on pula tuotteista ja muut eivät osaa niitä tehdä. Se tässä on koomisin juttu.

Kilpailukykysopimuksen (kiky) seurauksena työnantajalla on velvoite kustantaa työtä vaille jääville työntekijöille tukipalveluja.

– Irtisanotut saavat koulutustukea siihen, että osallistuvat outplacement-palveluun, joka auttaa työn haussa, koulutukseen ohjautumisessa ja uusiin ammatteihin hakeutumisessa. Se on mielestäni äärettömän hyvä asia.

Kokonaisuutena tehtaan henkilöstö on Dahlbergin mukaan pettynyt kansainväliseen omistajaan.

– Työnantajalla ei ollut yt-neuvotteluissa mitään haluja etsiä ratkaisuja, eikä mitään muutakaan. Heillä vaihtoehtoina olivat vain ja ainoastaan uuden tehtaan rakentaminen palaneen tilalle tai sulkeminen, ja sulkeminen tuli valituksi.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA JA LEHTIKUVA

Silloisen Huntsmanin pigmenttitehtaalla Porissa syttynyttä tulipaloa sammutettiin pitkin päivää 30. tammikuuta 2017. KUVA LEHTIKUVA / PETRI HAKOSALO

LUE MYÖS:

Venatorin tehtaan lopetus järkyttää Poria (Tekijä 17.9.2018)

Suomesta materiaaleja sähköakkuihin

Sähköakkujen kasvava tarve on tuomassa lähivuosina uudet akkukemikaalitehtaat Sotkamoon ja Harjavaltaan. Työpaikkoja arvioidaan syntyvän ainakin sata lisää molemmille paikkakunnille.

KUVA YLLÄ: ”Lopullista investoinpäätöstä odotettiin pitkään. Nyt kun se tuli, voivat esimerkiksi oppisopimuskoulutukset lähteä pyörimään”, kertoo Terrafamen pääluottamusmies Jukka Vetola. KUVA LEHTIKUVA / KIMMO RAUATMAA

– Jalostusaste nousee, teemme materiaalin valmiimmaksi akkutehtaille, Terrafame Oy:n pääluottamusmies Jukka Vetola toteaa yhtiön hallituksen päätöksestä investoida akkukemikaalitehtaaseen.

Suurimmalta osalta Suomen valtion omistama Terrafame Oy ilmoitti lokakuun lopulla rakentavansa akkukemikaalitehtaan Sotkamoon Terrafamen eli entisen Talvivaaran tehdasalueelle. Nikkelikobolttisulfidi on tehtaan nykyinen päätuote. Akkukemikaalitehtaalla siitä jalostetaan nikkelisulfaattia ja kobolttisulfaattia. Tehtaan rakentaminen alkaa ensi vuoden alussa, tehdas valmistuu 2020 ja kaupallisen tuotannon pitäisi pyörähtää käyntiin vuoden 2021 alussa.

Tällä haavaa Terrafamen kaivoksella työskentelee Vetolan mukaan noin 670 ”omilla kirjoilla” olevaa työntekijää ja noin 590 ”kumppaniyrityksen” työntekijää.

– Uusia suoria työpaikkoja tulee noin 150. Tehtaalla työskentelevät tulevat olemaan yhtiön omia työntekijöitä. Tehdäänhän valtaosa ydintoiminnoista nytkin omalla väellä, Vetola toteaa.

Suomessa puhutaan nykyisin työvoimapulasta. Vetola toteaa, että työvoiman rekrytointi voi olla osittain haasteellista. Mutta eri reittejä väen löytämiseksi on Terrafamessa jo pohdittu.

– Lopullista investoinpäätöstä odotettiin pitkään. Nyt kun se tuli, voivat esimerkiksi oppisopimuskoulutukset lähteä pyörimään. On puhuttu suorista rekrytoinneista. Nämähän ovat oikeita työpaikkoja. Tätä tuotantoa ei voi siirtää muualle, Vetola kuvailee Terrafamen vetovoimatekijöitä.

Akkukemikaalitehdas vaatii Suomen Malmijalostus Oy:n tiedotteen mukaan 240 miljoonan euron investoinnin. Malmijalostus on täysin Suomen valtion omistama, ja se omistaa puolestaan 77 prosenttia Terrafame Oy:stä. Aiemmin Malmijalostus oli myöntänyt 50 miljoonan euron sijoitussopimuksen Terrafamelle. Noista rahoista nyt siis 30 miljoonaa kohdennetaan akkukemikaalitehtaaseen.

Verovaroista Terrafamea on rahoitettu tähän mennessä lähes puolella miljardilla eurolla. Suomen Malmijalostus Oy toteaa tiedotteessaan, että se on rahoittanut Terrafamea koko tämän toiminta-aikana yhteensä 457 miljoonalla eurolla.

HARJAVALTAANKIN UUSI KEMIKAALITEHDAS

Saksalainen BASF-yhtiö on ilmoittanut perustavansa Harjavaltaan akkukemikaaleja valmistavan tehtaan. Tehdas rakennetaan BASF:n omalle tontille Norilsk Nickelin (Nornickel) omistaman nikkeli- ja kobolttijalostamon läheisyyteen. Sen pitäisi olla valmis vuonna 2020.

Lisäksi BASF ja Nornickel ovat solmineet pitkäaikaisen sopimuksen nikkeli- ja kobolttiraaka-aineiden markkinaehtoisista toimituksista Nornickelin metallijalostamosta.

– Meidän tehtaamme henkilökuntaa rakennuspäätös ei lisää. Mutta jatkuvuutta se turvaa pidemmällä aikavälillä. Emme me ole huonosti pärjänneet nytkään, mutta akkumateriaalit ovat tulevaisuutta, Nornickelin pääluottamusmies Kimmo Mäkinen toteaa.

Mäkinen kertoo, että BASFille myydään samoja tuotteita kuin mitä Nornickel nyt tuottaa. Prosessi ei siis muutu eikä jalostusaste nouse.

Akkukemikaalitehtaan yhteydessä on kuitenkin puhuttu 100 miljoonan euron investoinnista ja 100 uudesta työpaikasta. Mäkinen on myös Harjavallan Kemian ammattiosasto 468:n puheenjohtaja. Harjavalta on muuttotappiokunta, ja uusi tehdas olisikin työpaikkoinen tervetullut piristysruiske paikkakunnalle.

Medialla on otsikoiden perusteella ollut melkoisia väärinkäsityksiä uudesta tehtaasta. Mäkinen sanoo toivovansa, että Suomessa vielä tehtäisiin myös itse akkuja. Mutta akkumateriaalien valmistamisesta on vielä pitkä matka akkutehtaaseen.

– Akut tehdään ihan jossain muualla, Mäkinen oikoo tiedotusvälineiden otsikoita, joissa Harjavallasta on toisinaan puhuttu uuden ”akkutehtaan” sijoituspaikkana.

BASF:n käyttämän konsulttifirman viranomaisille toimittamassa dokumentissa määritelläänkin tehdashanke näin: ”Laitoksen ensisijainen tuote on katodimateriaalin esiaste PCAM (Pre Cathode Active Material) (…) BASF aikoo nostaa kapasiteettia vaiheittain, aloittaen aikaisintaan kun tuotannon ympäristölupa on saatu (arviolta 2020 alussa) ja lisäten kapasiteettia 30 000 tonniin vuodessa lyhyen ajan kuluessa. Pitkällä aikavälillä BASF on suunnitellut täysimittaisen PCAM-tehtaan kapasiteetin olevan 80 000 tonnia vuodessa.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA LEHTIKUVA / KIMMO RAUATMAA

TYÖYMPÄRISTÖ: Työkaari-hanke: Kuuntele – ja tienaa rahaa

”Kuuntele, kunnioita, odota, puhu suoraan.” Siinä ovat kultaiset säännöt aitoon yhteistyöhön työpaikoille. Teknologiateollisuuden kehittämishankkeen jatko Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia nostaa entistä vahvemmin esiin sen, että satsaaminen työhyvinvointiin parantaa yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä.

KUVA YLLÄ: Työkaari-hankkeen myötä työ keveni, mutta tuotos nousi MSK Cabinsillä. Yhteistyötä tekivät tuotantopäällikkö Taneli Mikkola (vas.), työsuojeluvaltuutettu Jukka Puskala ja työsuojelupäällikkö Teemu Suokko. KUVA MIKKO LEHTIMÄKI

Projektipäällikkö Kirsi Mäkelä on vetänyt nykyistäkin Työkaari-hanketta, missä Teollisuusliitto, Ammattiliitto Pro, YTN ja Teknologiateollisuus ry ovat kehittäneet yhteistyössä työhyvinvointia. Suuren EU-rahoituksen saanut jatko tuolle kehittämishankkeelle on nimeltään Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia. Se pyörähtää käytännössä vauhtiin vuoden 2019 alusta.

Mäkelä kertoo, että juuri nyt haetaan uusia yrityksiä mukaan hankkeeseen. Kohderyhmänä ovat ennen kaikkea pk-yritykset. Hän huomauttaa, että tietysti vanhatkin Työkaari-yritykset ovat lämpimästi tervetulleita jatkohankkeeseen.

Niin sanotusta vanhasta Työkaaresta otetaan matkaan mukaan ennen kaikkea yhteistyön tekeminen.

– Lähtökohtaisesti parhaimmat tulokset saadaan aikaan niin, että työnantaja ja kaikki henkilöstöryhmät tekevät yhteistyötä, Mäkelä tiivistää.

– Olemme havainneet myös sen, että toisilta oppiminen on tärkeää. Kun olemme tuoneet yrityksiä yhteen, ja myös henkilöstöä on aina ollut mukana, kysymykset pysyvät konkreettisella tasolla. Se, joka on kokenut samat haasteet ja ongelmat, osaa parhaiten puhua siitä, miten ne ratkaistaan.

– Ei ratkaisuja voi tietenkään suoraan kopioida, mutta omalle työpaikalle saa paljon ideoita.

Mäkelä viittaa tässä niihin yritysverkostoihin, joita hankkeen puitteissa perustettiin. Alueelliset verkostot eri puolilla Suomea ovat tavanneet säännöllisesti toisiaan eri yrityksissä kiertäen. ”Isäntäyritys” on esitellyt tuotantoaan ja sen ajankohtaisia asioita on nostettu vähän enemmän esiin.

– Näitä verkostoja tullaan jatkossa vielä terävöittämään, tai mikähän se oikea termi nyt olisi. Verkostossa toimivat yritykset pysyvät paremmin kärryillä toistensa kehityshankkeista. Verkostossa tiedetään, mitä suunnitelmia on tehty ja miten niitä edistetään. Kaikkea ei heti tarvitse saada valmiiksi, palastellen edetään, Mäkelä kuvaa.

MIKÄ MUUTTUU?

Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia –hankkeessa satsataan nyt työhyvinvoinnin ohella aiempaa vahvemmin kahteen teemaan, tuottavuuteen ja työelämän murrokseen.

– Nostamme entistä vahvemmin esiin työhyvinvoinnin ja tuottavuuden yhteyden, Mäkelä toteaa.

Mäkelä kertoo, että hankkeen tavoitteena on kerätä kovaa dataa siitä, miten taloudellisesti kannattavaa työhyvinvointiin satsaaminen yritykselle on.

Syyskuussa Helsingissä pidetyssä Työkaari-seminaarissa esiteltiin jo vanhassakin hankkeessa saavutettuja mainioita onnistumisia. MSK Cabinsin työsuojelupäällikkö Teemu Suokko esimerkiksi kertoi, että tehtaan erään alueen muutostöiden jälkeen samalla tuotantopanoksella saatiin 50 prosenttia enemmän tuotosta. Rahassa tämä tarkoitti täsmälleen laskettuna 117 227 euron tuottoa vuodessa yritykselle.

Ossi Aura Consulting Oy:n Ossi Auralla oli puolestaan analyysi 225 teollisuusyrityksestä, joiden keskimääräinen liikevaihto oli 91 miljoonaa euroa. Auran laskelmien mukaan tällaisissa yrityksissä työhyvinvointiin panostaminen toi miljoonia lisää käyttökatteeseen. Huonoimpien ja parhaimpien firmojen ero käyttökatteessa oli 6,8 miljoonaa.

Toinen hankkeen kärkiteema on työelämän murrokseen valmentaminen. Mäkelä kuvaa, että maailma ja työelämä sen mukana digitalisoituu yhä vahvemmin.

– Työntekijöillä voi olla esimerkiksi pelkoja sen suhteen, riittääkö oma ammattitaito. Hanke auttaa työpaikkoja löytämään tapoja tukea työntekijöitä työelämän muutoksissa.

MITÄ JA MITEN?

Hankkeessa on menossa markkinointi ja valmisteluvaihe. Mäkelä kehottaa yrityksiä ottamaan nyt yhteyttä projektiin. Hanke on pk-yrityksille ilmainen.

– Yrityksessä hanke alkaa työhyvinvoinnin ja tuottavuuden analyyseillä. Niiden perusteella työnantajan ja henkilöstöryhmien edustajat, yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa, tekevät suunnitelman, jota lähdetään toteuttamaan. Hanke tarjoaa valmennuksia, työkaluja ja verkostoitumista, Mäkelä toteaa.

Hankkeen perusta on osallistaminen ja osallistuminen, joiden edellytykset kiteytyvät projektipäällikölle aidon vuoropuhelun eli dialogin periaatteisiin. Ne esitteli syyskuisessa seminaarissa Ville Häll:

– Kuuntele, kunnioita, odota, puhu suoraan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA MIKKO LEHTIMÄKI

 

KIINNOSTUITKO HANKKEESTA?

Ilmoittautua voi osoitteessa: www.tyokaari.fi

KYSY LISÄÄ!


KIRSI MÄKELÄ
Projektipäällikkö
Teknologiateollisuus
Puh. 050 5389 668
kirsi.makela@teknologiateollisuus.fi


JUHA PESOLA
Työympäristöpäällikkö
Teollisuusliitto
juha.pesola@teollisuusliitto.fi

 

REPORTAASI: Lappset aikoo palkata sata lisää: ”Me teemme unelmia”

Leikki- ja liikuntavälineitä valmistava Lappset Group Oy teki viime vuonna historiansa toiseksi parhaan tuloksen. Rovaniemeläinen perheyritys kasvaa voimakkaasti ja vakinaisti viime vuonna kymmenenkunta työntekijää tuotantoon. Lappsetin tarkoitus on palkata kahdessa vuodessa 100 henkilöä lisää.

Lappsetin Rovaniemen tehtaalla ollaan helpottuneita myönteisestä käänteestä. Vain kolme vuotta aiemmin konsernin tulos oli tappiollinen, minkä vuoksi talossa käytiin yt-neuvottelut. Parikymmentä toimihenkilöä irtisanottiin. Koko henkilökunta lomautettiin kymmeneksi päiväksi.

– Lomautusten kanssa kävi niin, että töiden alkaessa lisääntyä kaikki eivät lopulta ehtineet niihin osallistua, kertoo Lappsetin varapääluottamusmies Heini Portimo.

”Meillä oli lomautuksia, mutta töiden lisääntyessä kaikki eivät ehtineet niihin edes osallistua”, kertoo varapääluottamusmies Heini Portimo. KUVA TIMO LINDHOLM

Tällä hetkellä tuotannossa on 88 vakinaista ja 43 määräaikaista työntekijää. Heidän lisäkseen taloon palkattiin kiireisimpien kuukausien ajaksi noin 50 sesonkityöntekijää. Jos syksyllä käytävät neuvottelut tietyistä projekteista onnistuvat, kaupat merkitsevät tuotannossa jälleen kymmenen työntekijän lisäystä.

Talossa on ollut jo 20 vuotta palkitsemisjärjestelmä, jonka kaikille yhteisenä mittarina käytetään tällä hetkellä konsernin liikevoittoa. Lappset jakoi henkilökunnalleen viime vuonna ennätyksellisen suuret bonukset. Ruiskumaalari Vesa Vanhatalolle se oli iloinen yllätys.

– Eihän työnantajan olisi välttämättä tarvinnut maksaa mitään. Kaikki on plussaa, Vanhatalo myhäilee.

– Bonuksen määrä riippuu tehdyistä työtunneista. Saamani palkkio oli satoja euroja ja vastasi melkein yhden palkkajakson ansiota, Portimo toteaa tyytyväisenä.

Takavuosina omistajaperheen taholta viljeltiin lausumaa, joka on jäänyt elämään työntekijöiden mieliin: ”Ei kukaan täällä rahan takia ole, mehän teemme unelmia.” Lauseen alkuosa hymyilyttää palkansaajaa, mutta unelmien tekemisestä on tehtaalla helppo olla samaa mieltä.

”Ennen oli muutama perusväri, nyt kuunnellaan asiakasta. Tuotteiden värikirjo on valtava”, sanoo ruiskumaalari Vesa Vanhatalo, joka tuli taloon yhtiön siirtäessä alihankintatyön itselleen. KUVA TIMO LINDHOLM

TEEMAPUISTOSTA TULI MENESTYSTUOTE

Lappset Group Oy on Euroopan johtavia leikki- ja liikuntapaikkavälineiden sekä teemoitettujen aktiviteettipuistojen valmistajia. Konserniin kuuluu 14 tytäryhtiötä yhdeksässä eri maassa. Tuotanto on jakautunut kolmen tehtaan kesken. Kotimaassa Rovaniemellä tehdään puusta valmistettavat tuotteet, metalliosat ja metalliset sarjat Tallinnassa Virossa sekä pääosa puisto- ja kadunkalusteista Enköpingissä Ruotsissa.

Toimiala on maailmalla sirpaloitunut. Lappset on Suomessa markkinajohtaja ja Pohjoismaissakin yksi kolmesta suurimmasta yrityksestä. Muualla Euroopassa toimitaan usein vain paikallisesti.

– Talouskriisi vaikutti toimialaamme todella paljon. Julkiset investoinnit vähentyivät, eikä puistoja rakennettu enää niin paljon, kuvailee toimitusjohtaja Tero Ylinenpää.

Uutta liiketoimintaa etsittäessä syntyi idea teemapuistoista. Lappset ehdotti vuonna 2011 Rovio Entertainmentille lisenssisopimusta. Ensimmäinen maailmankuulujen Angry Birds -hahmojen pohjalle rakentunut leikkipuisto nousikin seuraavana vuonna Särkänniemeen. Seuraavat aktiviteettipuistot rakennettiin Vuokattiin ja Kuusamoon kylpylähotellin yhteyteen.

Teemapuistoista alkoi kasvaa toinen tukijalka rovaniemeläiskonsernin liiketoimintaan. Puistoja rakennettiin Rovion kanssa ympäri maailmaa toistakymmentä, mutta vuonna 2014 yhteistyö päättyi. Kauppa tärkeimmän vientimaan Venäjän kanssa laski jyrkästi pakotteiden ja ruplan arvon romahtamisen myötä.

KUVA TIMO LINDHOLM

Taloudellisen tilanteen heikentyminen johti vuonna 2015 leikkauksiin ja henkilöstövähennyksiin. Lappset nousi pian jaloilleen. Konsernin rakennetta uusittiin ja solmittiin merkittäviä yhteistyösopimuksia. Tärkeä kumppani on maailman suurimpiin kuuluva leikkikaluvalmistaja, amerikkalainen Mattel.

Teemapuistoissa on kyse yleensä sisäaktiviteettipuistoista, joiden toteuttaminen ei ole kiinni vuodenajoista. Niiden valmistaminen onkin tasoittanut kesään painottunutta sesonkivaihtelua. Kauppaan kuuluu käytännössä aina myös puistojen asentaminen paikan päällä.

Lappsetin toiminta tulee laajenemaan Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Elokuussa yhtiö rakensi Shanghaihin Pipsa Possu -teemapuistoa englantilaiselle Merlin Entertainmentsille, joka on maailman toiseksi suurin elämyskohteiden operaattori. Lappsetin tuore kauppasopimus Merlinin kanssa on miljoonien eurojen arvoinen ja konsernin historian merkittävin.

Lappsetin liiketoimintaa nojaa edelleen perinteisten leikkipuistojen valmistamiseen lapsille, mutta markkinointi ulottuu nykyään kaikenikäisiin asiakkaisiin. Ikääntymisen myötä fyysinen aktiivisuus ja hyvinvointi korostuvat. Lappset on toteuttanut Espanjassa tuhansia senioripuistoja, mutta myös Kiinassa on lähdetty rakentamaan liikuntapaikkoja vanhenevalle väestölle.

KUVA LAPPSET

PORTAAT, TORNI JA LIUKUMÄKI

Lisa-leikkipuistovälineet kuuluvat Lappsetin alle nelivuotilaille leikkijöille tarkoitettuun tuoteryhmään. Leikkikentän peruselementit ovat portaat, jotka nousevat torniin, mistä päästään liukumäkeen. Torni muodostuu neljästä tolpasta, jotka sidotaan puomilla neliön muotoon. Näin syntyy tornin lattia. Lisa-tuotteeseen kuuluu toinen matalampi torni, johon yhdeltä sivulta kiinnittyy hiekkalaatikko. Takaosassa on toimintaseinä siihen upotettuine peleineen. Peruskenttää voidaan kasvattaa melkein rajattomasti. Tornissa jää kaksi sivua vapaiksi, joihin kiinnitetään erilaisia moduuleita. Niitä voivat olla esimerkiksi kaaririippusillat, palomiehen tangot ja köysisillat. Laajimmissa rakennelmissa pystyy leikkimään samanaikaisesti kymmeniä lapsia.

LAPIN MÄNTY TAIPUU MONEKSI

Lappsetin tehtaalla leijuu häkellyttävän vahva tuoreen puun tuoksu ja koneiden meteli peittää puheen alleen. Työstövaiheissa puusta irtoaa myös ohutta kaikkialle tunkeutuvaa pölyä. Sitä poistetaan esimerkiksi vastikään hankitulla tehokkaalla imurilla, jolle on rakennettu oma linjasto.

– Käsityökaluilla työskenneltäessä ei imureita ole. Osa työntekijöistä käyttääkin hengityssuojia. Kuulo- ja silmäsuojaimet ovat meillä pakollisia, Portimo kertoo.

Työskentelyä seuraamalla ei ole helppoa saada kokonaiskuvaa valmistuksesta tai itse lopputuotteista. Tuotannossa työskentelevä Matti Vaara sanoo, etteivät työntekijät itsekään aina tiedä, mihin heidän valmistamansa komponentit lopulta päätyvät.

– Me luemme aina putkelta sitä tuotantolinjaa. Valmiita tuotteita voi katsoa vaikka esitteistä, konepuusepäksi jo 1980-luvun alussa valmistunut Vaara naurahtaa.

”Käytössä on vajaat 50 eriväristä ja -vahvuista laminaattilevyvaihtoehtoa”, selittää Matti Vaara siirtäessään levyä nosturilla paloittelusahan pöydälle. KUVA TIMO LINDHOLM

Otetaanpa puun reitistä selvää. Ensiksi on mentävä metsään, eikä mihinkä tahansa metsään. Lappsetin raaka-aine hankitaan pääsääntöisesti PEFC-sertifioiduista, pohjoissuomalaisista metsistä. Puu voidaan jäljittää sen kasvumetsään saakka.

Mäntypuu tulee tehtaalle karvalankkuna, höyläämättömänä sahattuna puutavarana, aihiotuotantoon, missä tiiminvetäjänä toimii Juha Pitkäniemi.

– Höyläämisen yhteydessä lankku mitallistetaan ja jaotellaan tarvittaviin erilaisiin laatuihin eli laadullistetaan, metsämekaanikon koulutuksen saanut Pitkäniemi selittää.

Sahaus tapahtuu kameravalvotulla katkontalinjalla. Kamera kykenee löytämään sahapöydällä kulkevasta lankusta kaikki pintaviat: ylisuuret oksat, pihkataskut, mustat oksat ja halkeamat. Saha katkaisee lankun pintavian molemmin puolin.

Katkaistut laatukappaleet liitetään sormijatkoslinjalla yhteen ja laitetaan liima väliin. Sormijatkettu puutavara pilkotaan vielä kaappasahalla sopivan kokoisiksi aihioiksi. Aihiot muokataan tuotantohallissa CNC-koneilla tarvittaviksi komponenteiksi.

Massiivipuutuotteet menevät tuotannosta painekyllästykseen, minkä jälkeen ne kuivatetaan. Kuivaamosta tuotteet viedään joko suoraan pakkaamoon tai kokoonpanoon. Asiakkaan toivomuksesta puuosia myös maalataan. Laminaattilevyt ovat CNC-käsittelyn jälkeen valmiita tuotteita. Vanerilevyt sen sijaan viedään maalaamoon.

Juha Pitkäniemi kasaa oikeanmittaisiksi sahattuja aihioita kuljetettaviksi tuotantoon CNC-koneille työstettäviksi. KUVA TIMO LINDHOLM

TIIMITYÖTÄ JA LEAN-AJATTELUA

Lappsetilla aamuvuoro aloittaa kuudelta ja lopettaa kahdelta iltapäivällä. Iltavuorolaiset tekevät toitä puoleenyöhön saakka neljänä päivänä viikossa, jolloin viikkotunnit tulevat täyteen. Työtaakan niin vaatiessa otetaan käyttöön myös päivävuoro kello 6.00–14.30.

Heini Portimo kertoo heillä olevan työajan suhteen käytössä joustojärjestelmä, joka sallii työajan liukumat 40 tuntiin saakka suuntaan tai toiseen. Jouston kerryttäminen on vuorotyössä joskus hankalaa.

Tuotantotiloissa huomio kiinnittyy lattiassa pitkin ja poikin kulkeviin teippauksiin. Se on lean-filosofiaa: kulkuväylät on pidettävä avoimina trukkeja ja muita kuljettimia varten. Samoin työkalujen on oltava ojennuksessa ja oikeilla paikoillaan.

Tehtaalla on kolmen vuoden ajan ajettu sisään lean-toimintatapaa, joka on kehitetty alun perin Toyotan autotehtaalla. Sen avulla pyritään muun muassa parantamaan laatua, pienentämään kustannuksia ja lyhentämään tuotannon läpimenoaikoja. Näkyvintä lean-muutosta edustaa siirtyminen tiimityöskentelyyn.

– Pyrimme työnkiertoon. Työntekijöiden on oltava yhä enemmän moniosaajia, toteaa CNC-tiimin vetäjänä toimiva Matti Vaara.

– Työskentelen päätoimisesti robotin kanssa tolppalinjalla, missä tehdään tolpat ja liimataan pultit, mutta siirryn välillä myös muihin työpisteisiin, selittää Portimo omaa työtään.

Tiimityö kerää työntekijöiltä enimmäkseen kiitosta. Se on parantanut myös keskusteluyhteyttä johtoon päin. Joka aamu tehtaan kahvihuoneessa järjestetään tuotantovartti, missä työnjohtajat keskustelevat ajankohtaisista ongelmista tuotantopäällikön johdolla.

Leanin myötä työntekijät ovat saaneet ”kiihdytyskaistan” omille ideoilleen tai toiveilleen. Jos on ollut tarvetta vaikkapa nostimista, niitä on toimitettu meille aiempaa nopeammin, Vaara kehuu.

”CNC-ohjelma määrittää kappaleen kiinnityksen, kun poraava terä tekee avausreiän ja raakatyöstön”, kertoo Juha Hiltunen. KUVA TIMO LINDHOLM

Tehtaalla toimii seitsemän tiimiä. Juha Hiltunen valittelee sitä, ettei tiimien välistä keskustelua juuri tapahdu. Hänen työskennellessään vielä maalaamossa syntyi ongelma pakkaamon tiimin kanssa, jolta ei saatu ajoissa ohjausta lavan oikeaan pakkaamiseen.

– Lava tuli bumerangina takaisin ilman selityksiä. Pitäisi välillä sekoittaa tiimejä, että tiedettäisiin, mitä naapurissa tehdään, tuotannossa työskentelevä Hiltunen ehdottaa.

Lean-filosofian mukaisesti tavaraa ei enää valmisteta paljoakaan varastoon. Nyt pyritään tavaran nopeaan virtaamiseen ja tilausohjautuvuuteen. Vaara myöntää, että pienten sarjojen tuotannossa joskus tympäisee ”joka viikko tehdä samaa palikkaa”. Portimon mielestä autotehtaan työskentelymalli ei ole sellaisenaan soveltuva puusepänteollisuuteen.

– Se ei aina toimi, että tehdään vain tarpeen mukaan. Jos valmistat neljän kappaleen sarjaa, niin yksi voi hyvinkin haljeta kyllästyskuivauksessa ja jää uupumaan sarjasta.

TYÖTÄ JA PERHE-ELÄMÄÄ

Varapääluottamusmies Heini Portimo kohtasi aamuvuorosta lähtiessään iltavuoroon saapuneen miehensä Reima Portimon, jonka kanssa vaihtoi nopeat kuulumiset ennen poistumistaan. Rutiini on toistunut jo vuosikymmenen ajan.

Aviopari tapasi toisensa ensimmäisen kerran Lappsetin tehtaalla. Reima työskentelee nyt aihiotuotannossa sormijatkoskoneella. Heillä on yksi yhteinen lapsi, 8-vuotias Piitu-tyttö. Tytön ollessa pienempi vuoronvaihto tapahtui pihalla. Aamuvuoroon tullut puoliso nosti tytön ja hänen turvaistuimensa iltavuoroon tulleen polkupyörästä oman pyöränsä kyytiin.

– Työnantaja on joustanut perheemme kanssa hyvin. Jos menimme molemmat aamuvuoroon kuudeksi, saimme venyttää tulomme seitsemään. Ei tarvinnut repiä tyttöä niin aikaisin ylös sängystä päiväkodin ollessa vielä kiinni.

Reima ja Heini Portimo. KUVA TIMO LINDHOLM

LAPPSET GROUP OY

PERUSTETTU 1970
KOTIPAIKKA Rovaniemi
OMISTAJA Ikäheimojen perhe
TUOTANTO Leikki- ja liikuntapaikkavälineitä
HENKILÖSTÖ Konsernissa noin 400, joista Suomessa 200 ja tuotannossa 131

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT TIMO LINDHOLM

TYÖYMPÄRISTÖ: Ay-liikkeelle voitto pakokaasuilta suojaamisessa

Eurooppalainen ay-liike iloitsee EU:n tuoreesta päätöksestä, jolla suojellaan työntekijöitä dieselin pakokaasuilta. Tästä hyötyvät erityisesti kemian-, metalli- ja autoteollisuuden työntekijät.

Euroopan ammatillisen yhteistyöjärjestön EAY:n liittosihteeri Esther Lynch iloitsee siitä, että nyt karsinogeeni- ja mutageenidirektiivi tulee kattamaan myös dieselpakokaasut.

– Dieselpakokaasut ovat merkittävä syy työperäisiin kuolemantapauksiin. Valitettavasti on yhä paljon työnantajia, joiden mielestä he eivät voi pakokaasualtistukselle mitään. Tämähän ei ole totta. Ammattiliittoina tulemme tekemään yhdessä työnantajien kanssa työtä sen eteen, että laillisesti sitovia altistumisrajoja noudatetaan, Lynch lupaa.

EAY arvioi, että uusi päätös suojelee 3,6 miljoonaa työtekijää ja estää vähintään 6 000 keuhkosyöpäkuolemaa joka vuosi EU-maissa.

Työllisyys- ja sosiaaliasioista, osaamisesta ja työvoiman liikkuvuudesta vastaava komissaari Marianne Thyssen on hänkin tyytyväinen sopimukseen.

– Tämä on tärkeä edistysaskel eurooppalaisten työntekijöiden suojelemiseksi työperäiseltä syövältä. Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät sopimukseen lainsäädännöstä, joka koskee kahdeksaa uutta syöpää aiheuttavaa kemikaalia, mukaan lukien dieselpakokaasut. Näin taataan parempi suoja yli 20 miljoonalle työntekijälle Euroopassa, Thyssen toteaa.

– Muutoksesta hyötyvät erityisesti kemian-, metalli- ja autoteollisuuden työntekijät, ammattikuljettajat, rakennusalan työntekijät sekä satama- ja varastotyöntekijät. Se myös yksinkertaistaa sisämarkkinoiden toimintaa ja tekee niistä oikeudenmukaisemmat. Erityisesti pyritään auttamaan pienyrityksiä ja mikroyrityksiä noudattamaan työterveys- ja työturvallisuussääntöjä.

– Toivon, että sopimus vahvistetaan pikaisesti, jotta voimme saada aikaan todellisia muutoksia kentällä ja estää yli 100 000 syöpäkuolemaa seuraavien 50 vuoden aikana.

Sopimus toimitetaan neuvoston pysyvien edustajien komitean (Coreper) hyväksyttäväksi. Kun jäsenvaltioiden pysyvät edustajat ovat vahvistaneet sopimuksen, siitä äänestetään Euroopan parlamentin täysistunnossa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA RUBEN DE RIJCKE / WIKIMEDIA COMMONS

Lähteet:

A trade union victory in protecting workers exposed to diesel engine exhaust (ETUC 11.10.2018)

Työntekijöiden suojelu syöpää aiheuttavilta kemikaaleilta: Komissaari Thyssenin lausuma EU:n toimielinten sopimuksen jälkeen (Euroopan komissio 11.10.2018)

TYÖYMPÄRISTÖ: Vaara vaanii matkalla

Päivän valoisa aika on lyhentynyt kesäkuusta lähtien. Kuljemme työmatkat usein hämärässä tai myöhemmin syksyllä aivan pimeässä. Tämä lisää työmatkojen riskejä.

Säätila vaikuttaa näkyvyyteen. Talvella tähän lisätään liukkaus. Nämä olosuhteet myötävaikuttavat siihen, että Suomessa sattuu vuosittain noin 20 000 työmatkatapaturmaa.

Turvallisen työmatkan ainekset ovat yksinkertaiset.

  • Ennen liikenteeseen lähtöä katsotaan ulos ikkunasta ja arvioidaan säätila. Liukkaus, sade ja pimeys moninkertaistavat riskit. Liukkauteen pitää varustautua kunnolla, laittaa esimerkiksi liukuesteet kenkiin ja varustaa polkupyörä nastarenkailla ja auto kunnollisilla talvirenkailla.
  • Nukutaan riittävät yöunet. Liikenteeseen ei silloin tarvitse lähteä väsyneenä.
  • Varataan reilusti aikaa työmatkaan, sillä kiire on usean onnettomuuden syy. Liikenteeseen pitää myös aina keskittyä, oli siellä mukana sitten autolla, pyörällä, veneellä tai jalan.
  • Jokaisen pitää myös näkyä liikenteessä. Heijastinliivi päälle, niin jalan tai pyörällä kulkeva työmatkalainen näkyy kunnolla. Nykyautoissa eivät takavalot pala, jos valoa on riittävästi. Valitettavasti automatiikka ei huomioi sumua eikä sadetta, eli huonossa kelissä on itse laitettava sumuvalo päälle.

Pienillä asioilla saadaan reilusti lisää turvallisuutta liikenteeseen! Hyvää syksyä ja turvallisia työmatkoja!

TEKSTI JUHA SUTINEN
KUVA LIIKENNETURVA

TYÖYMPÄRISTÖ: Asbesti – Suomessa voitto korvausasiassa, Yhdysvalloissa ehdotetaan uutta laillistamista

Vakuutusoikeudessa on Teollisuusliiton avulla saatu merkittävä periaatteellinen voitto korvausasiassa.

Vakuutuslaitos oli maksanut liiton jäsenelle ammattitaudista korvausta sen ansion perusteella, mitä hänellä oli ollut osa-aikaeläkkeellä ollessaan. Asbestin aiheuttama mesoteliooma oli ilmennyt jäsenen jäätyä vanhuuseläkkeelle. Jäsen vaati, että ammattitautikorvaus lasketaan hänen vuosityöansionsa mukaan siltä ajalta, kun hän oli vielä kokopäivätyössä.

Jäsen oli valittanut vakuutuslaitoksen laskentatavasta tapaturma-asiain muutoksenhalulautakuntaan. Lautakunta kuitenkin hylkäsi valituksen. Jäsen kääntyi ylemmän instanssin eli vakuutusoikeuden puoleen asiassaan, liiton tuella, ja voitti juttunsa. Vakuutusoikeus katsoi, että jäsenen vuosityöansio tuli määrittää sen vuosityöansion mukaan, joka hänellä oli ennen osa-aikaeläkkeelle siirtymistä.

– Vakuutusoikeuden päätös on merkittävä, ja jäsen toivoo, että päätöksestä tiedottamisesta olisi apua muille samassa tilanteessa oleville. Osa-aikaeläke oli näet hyvin suosittu, Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi toteaa.

Marjut Lumijärvi.

”HURJALTA KUULOSTAA”

Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA on ehdottanut asbestin käytön uutta laillistamista. Asbestia saisi käyttää muiden muassa lattia- ja kattolaatoissa, tarroissa, teipeissä, liimoissa, muovissa ja sementtiä lukuun ottamatta missä tahansa rakennusmateriaalissa.

– Päätös asbestin sallimisesta kuulostaa aika hurjalta. Toivon, että Yhdysvalloista ei tuoda EU-alueelle rakennusmateriaaleja tai muitakaan asbestituotteita, jotka on täällä kielletty, Lumijärvi toteaa.

Liiton asiantuntija ei usko, että Yhdysvaltain ”outo” päätös mitenkään vaikuttaisi suomalaisiin käytäntöihin, sillä näyttö asbestin yhteydestä syöpiin ja muihinkin tauteihin on ”kiistaton”. Suomalaisissa rakennuksissa on edelleen loputtomasti asbestia, mutta Lumijärven mukaan siltä osataan nyt suojautua niin asbestikartoituksissa kuin -puruissa. Kahden vuoden takainen asbestisäädösten kiristäminen tosin unohti kaivokset, vaikka Suomen maaperässä on asbestia. Kaivosten työntekijöiden suojaamiseksi on kuitenkin olemassa Työterveyslaitoksen ohjeistus.

– Meillä on nyt riittävä tieto siitä, miten asbestiin pitää varautua. Ihmisiä osataan suojella Suomessa ihan hyvin, Lumijärvi kuvaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JAAKKO HEIKKILÄ