KORONAKRIISI: Teollisuudessa selvitty pelättyä paremmin

Koronakriisin aikaa on eletty jo yli vuosi. Teollisuusliiton sektorijohtajat kertovat, miten kriisi on vaikuttanut eri sopimusaloilla.

16.4.2021

TEKNOLOGIASEKTORIN JYRKI VIRTANEN: ”MAAILMA EI PYSÄHTYNYT”

Jyrki Virtanen

– Talouden rattaat pyörivät. Työntekijätehtävissä olevat käyvät tavanomaisesti töissä. Ei maailma pysähtynyt, vaikka koronan keskellä eletäänkin. Ja jotain on tehty oikeinkin. Ajatellaan nyt vaikka sitä, että Uudenkaupungin autotehdas palkkaa taas 1 000 uutta työntekijää, Jyrki Virtanen kuvailee.

Virtanen sanoo, että vuosi sitten tehdyt ennusteet lomautuksista ja irtisanomisista osoittautuivat pääosin oikeiksi. Mutta loppusyksyllä tapahtui käänne.

– Sektorin työtilanne on nyt yllättävänkin hyvä. Yrityksistä kuuluu sellaisia uutisia, että tilauksia on erittäinkin runsaasti.

Virtanen painottaa, että hyvä tilanne ei tietenkään kata kaikkia yrityksiä. Mutta sektorilla ovat koronasta hyötyneet erityisesti ne yritykset, jotka valmistavat tuotteita kotimarkkinoille ja koteihin.

– Koteja laitetaan kuntoon. Tehdään remonttia, kun ei matkusteta, Virtanen toteaa ja nostaa esimerkiksi mökkikaupoista ja kodinkorjausbuumista hyötyneen, kiukaita myyvän Harvian.

Teknologiasektorille saapuvat koronakysymykset käsittelevät nyt ennen kaikkea sitä, miten saadaan selvyys karanteeniohjeisiin ja miten sovelletaan maskinkäyttömääräyksiä.

Vuosi sitten liittojen välillä sovittiin mahdollisuudesta käydä lomautusneuvotteluja nopeutetulla aikataululla. Virtasen mielestä tuolloin työpaikoilla käytiin joskus neuvotteluja ”varastoon”, vaikka varsinaista perustetta ei lomautuksille ollutkaan. Väliaikaiset muutokset nopeutetuista neuvotteluista olivat voimassa vuoden 2020 loppuun. Nyt tarvetta poikkeusmenettelylle ei enää ole.

 

KEMIAN SEKTORIN TONI LAIHO: ”PUOLET YRITYKSISTÄ ARVIOI LIIKEVAIHDON LASKEVAN”

Toni Laiho

Koronapandemia jakoi kemianteollisuuden yritykset jo alkuvaiheissaan kolmeen ryhmään; menestyjiin, toimintaa jotakuinkin ennallaan jatkaviin ja vaikeuksia kohdanneisiin. Toni Laihon mukaan jaottelu on vuoden jatkuneen koronajakson jälkeen ennallaan.

– Kaksi kolmasosaa yrityksistä arvioi tilanteensa tällä hetkellä hyväksi tai normaaliksi. Kolmasosa arvioi tilanteensa huonoksi.

– Yleiskuvaa voidaan muodostaa myös siitä näkökulmasta, että noin puolet yrityksistä arvioi liikevaihtonsa laskevan. Sitten on joukko yrityksiä, jotka arvioivat liikevaihtonsa pysyvän ennallaan ja pienempi joukko yrityksiä, joilla tilauskannat ja tuotannon määrätkin ovat kasvussa, Laiho tiivistää.

Koronapandemia on aiheuttanut yrityksissä runsaasti erilaisia sopeuttamistoimenpiteitä. Laihon mukaan yhteistoiminta on sujunut pääsääntöisesti hyvin.

– Yrityksissä on tehty fiksuja ratkaisuja esimerkiksi työntekijöiden vuoro- ja kulkujärjestelmissä. Myös lomautuksia on osattu käyttää asiallisesti. Olemme pitäneet jatkuvasti yhteyttä työnantajia edustavaan Kemianteollisuuteen ja antaneet esimerkiksi yhteisiä suosituksia, joista voi mainita maskien käyttämisen työpaikoilla.

– Kun kokonaisuutta tarkastelee, niin onhan siellä joitain ylilyöntejäkin, mutta ei tavallista enempää. Niitä tapahtuu puolin ja toisin normaaliaikoinakin.

Laiho nostaa rokotekattavuuden ja rokotusten aikataulun keskeiseksi tekijäksi yritysten pärjäämisessä tästä eteenpäin.

– Mitä vikkelämmin työntekijät pystytään rokottamaan koronaa vastaan, sitä nopeammin yritykset voivat siirtyä kohti normaalia toimintaa. Yritysten arvion mukaan kuluvan vuoden loppu olisi rokotekattavuuden saavuttamisen kannalta selvästi huonompi vaihtoehto kuin ensi heinäkuu.

– Ei tästä yritysten ja työllisyyden kannalta katsottuna kuitenkaan pelkillä rokotuksilla selviydytä. Pandemia on voitettu vasta, kun sen kielteiset globaalit vaikutukset yrityksille ovat päättyneet. Uusille yritystuille on tarve olemassa, Laiho toteaa.

 

PUUTUOTESEKTORIN JYRKI ALAPARTANEN: ”HYVIN SELVITTY SUHTEESSA ENNUSTEISIIN”

Jyrki Alapartanen

Puutuotesektori on selviytynyt koronakriisistä kohtuullisen hyvin, kertoo Jyrki Alapartanen. Pandemia ei ole iskenyt Suomen talouteen niin kovalla voimalla kuin moneen muuhun Euroopan maahan tai maailmanlaajuisestikin.

– Tästä on selvitty yllättävänkin hyvin suhteessa ennusteisiin ja pelkoihin. Jos jostakin pitää olla tässä kriisissä tyytyväinen, niin työllisyydestä, se on pysynyt kohtuullisen hyvänä, Alapartanen sanoo.

– Mitään isoa konkurssiaaltoa ei ole tullut tai ole näkyvillä. Tietysti niissä yrityksissä, jotka ovat selvinneet tämän vuoden huonosti, saattaa olla vaikeuksia jatkossakin.

Teknologiasektorin tapaan myös puutuotesektorin puusepänteollisuuden sopimusalalla työllisyyttä on kannatellut kotimainen rakentaminen ja remontointi. Kun pandemia on pakottanut suomalaiset kotioloihin, katse on kääntynyt kotinurkkien kunnostukseen: keittiökalusteet, ikkunat ja ovet myyvät hyvin.

Mekaanisen metsäteollisuuden sopimusalalla yritykset ovat purkaneet vuodenvaihteen lomautuksia ja tilauskannat vahvistuvat edelleen. Sahojen tuotantoa vauhdittavat kuluneen talven suotuisat kelit, minkä ansiosta metsistä on saatu kerättyä hyvin raaka-ainetta. Yhdysvaltojen talouden elpyminen ja rakennusbuumi ovat luoneet puun kysyntää Suomeen asti, varsinkin kun Kanadan metsäpalot ovat vähentäneet puun saatavuutta naapurimaasta.

– Näyttää siltä, että toimialan kilpailukyky on ihan kohdallaan, Alapartanen summaa.

– Uskoisin, että kesään mennään täysillä, ja työllisyys kohentuu edelleen. Tulevaisuus riippuu osittain siitä, miten taloutta elvytetään EU:ssa ja maailmalla. Aina kun kansakunnilla menee hyvin, se näkyy herkästi meidän sektorilla.

Puutuotealan yritysten koronaturvallisuudessa on onnistuttu Alapartasen mukaan hyvin.

– Yritykset ovat ottaneet tämän tosissaan, ja työntekijät tehtaissa ovat ymmärtäneet varotoimien tärkeyden. Vain yksittäisissä tapauksissa yritykset ovat joutuneet hetkeksi ajamaan toimintaa alas koronaryppäiden vuoksi.

 

ERITYISALOJEN SEKTORIN MARKO ROSQVIST: ”MAHDOLLISTA SELVITÄ ILMAN PYSYVIÄ VAURIOITA”

Marko Rosqvist

Teollisuusliiton erityisalojen sektorilla on 16 sopimusalaa, joita koronapandemia on kohdellut hyvinkin eri tavoin.

– Ehkä kaikkein kovimmin korona löi media- ja painoalaa, arvioi Marko Rosqvist.

Koronavuoden aikana muun muassa messumateriaaleja ei ole ollut painettavaksi ja sanomalehdet ovat ohentuneet.

Myös tekstiilihuoltoalalla on ollut vaikeaa, sillä hotelli- ja laivapyykin tulo on tyrehtynyt. Vain sairaalapyykkiä pesevät yksiköt ovat toimineet normaalisti.

– Korona aiheutti lomautusaallon, joka jatkuu edelleen, Rosqvist kertoo tekstiilihuoltoalasta.

Tekstiili- ja muotialalla korona alussa kasvatti kasvomaskien ja suojavaatteiden kysyntää, mikä piristi alaa. Sittemmin ulkomainen tuotanto on kiihtynyt ja kotimaisten tuotteiden kysyntä hiipunut.

Myöskään julkiset huoltovarmuushankinnat eivät ole tukeneet tältä osin kotimaista tekstiili- ja muotialaa.

– Mielestäni se on häpeällistä, Rosqvist toteaa.

Taimitarha-alalla sekä viher- ja ympäristörakentamisalalla koronan vaikutukset ovat olleet vähäisiä.

Metsäalalla metsurien työt ovat jatkuneet pääosin entiseen tapaan, mutta metsäkonealalla korona notkautti teollisuuspuun korjuutahtia jopa kolmanneksen.

Jakelussa pienpakettien kasvanut määrä on korvannut muun jaettavan vähenemistä.

Tulevaisuuteen katsottaessa rokotusten nopea eteneminen on kaikkien toiveena.

– Jos saadaan pikaisessa aikataulussa korona aisoihin, näkisin, ettei mitään erityisiä pysyviä vaurioita ole syntynyt, Rosqvist arvioi.

Korona ei ole laajasti levinnyt erityisalojen sektorin työpaikoilla. Yritykset ovat pääsääntöisesti pieniä ja monet työt tehdään ulkona tai väljissä tiloissa. Myös asiakaskontaktit ovat monilla aloilla vähäisiä.

Sektorin työpaikkojen merkittävin koronarypäs koettiin loppuvuonna Partaharjun puutarhalla Pieksämäellä, jossa noin puolella 200 työntekijästä todettiin tartunta.

Rosqvistin mukaan yhteistoimintaneuvotteluja on käyty työpaikoilla rakentavassa hengessä. Hyvästä työvoimasta on haluttu pitää kiinni vaikeinakin aikoina.

– Lähtökohtaisesti on pyritty selviämään lomautuksilla, Rosqvist sanoo.

Hänen mukaansa poikkeusaikana molempia osapuolia hyödyttävä tai tyydyttävä paikallinen sopiminen on ollut vähäistä. Yrityksissä on tehty joitain käytäntöihin ja etätyöhön liittyviä paikallisia sopimuksia. Joitain ylilyöntejä on tapahtunut, mutta pääosin on toimittu asiallisesti.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN, ASKO-MATTI KOSKELAINEN, PETTERI RAITO JA SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

TYÖYMPÄRISTÖ: Pitääkö vain jatkaa, vai aidosti jaksaa?

Eläkeputken poistuessa työssä jaksamisen keinot nousevat entistä tärkeämmiksi. Uusin tutkimus kertoo, että työoloilla on ratkaiseva merkitys. Työn muokkaus on tehokkaampaa kuin työntekijän muokkaus terveyspropagandalla.

12.4.2021

KUVA YLLÄ: Pöly, yötyö ja melu ovat tyypillisiä työpaikan altisteita ja rasitteita, jotka vaikuttavat ratkaisevasti työssä jaksamiseen.

Erot elintavoissa eivät ratkaise terveyden epäoikeudenmukaista jakautumista matalasti ja korkeasti koulutettujen välillä, vaikka niin usein väitetään.

”Työväestön terveyserojen kaventamisessa näyttäisi olevan tärkeämpää se, että keskitytään työolojen parantamiseen, ei kampanjointiin terveellisistä elintavoista.” Näin kertoo tuore pohjoismainen tutkimus. Muutaman vuoden takainen Helsingin yliopiston tutkimus puolestaan toteaa:

”Sosiaaliryhmän ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen yhteys välittyi suurelta osin fyysisten työolosuhteiden kautta.”

OLETUKSIA JA ENNAKKOLUULOJA

Miksiköhän yli 55-vuotiaan työntekijän kuvaus on muuttunut myönteisestä ”kokeneesta” hivenen huolestuneeksi ”ikääntyneeksi”? SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi toteaa, että usein iän tuomien muutosten merkitystä ja varsinkin niiden tuomia kustannuksia työnantajalle halutaan liioitella.

– Kyllä, iän myötä voi kehossa tapahtua tiettyjä muutoksia. Tulee ikänäköä, tarvitaan ehkä parempaa valaistusta tai yötyöhön sopeutuminen vaikeutuu. Todellisuudessa sairauspoissaoloja ei ole sen enempää kuin nuoremmilla. Ja erittäin huolestuttavaa nuorilla on mielenterveyssyistä johtuvien sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden lisääntyminen.

Riitta Työläjärvi

Nykykulttuurimme ihannoi nuoruuden nopeutta ja fyysistä suorituskykyä, perusteetta.

– Kaikkein tehokkain ja tuottavin on monimuotoinen työyhteisö. Seniorit ovat usein lojaaleja ja motivoituneita työntekijöitä. Varsinkin duunariammateissa näkee usein, miten pitkän kokemuksensa ansiosta ikääntynyt työntekijä oivaltaa, kuinka työ tehdään oikein, ei nopeasti ja väärin. Lopputulos on parempi.

Työläjärvi muistuttaa vielä siitä, että työkyvyttömyyden kohdatessa vain isot yritykset joutuvat kantamaan taloudellista vastuuta eläkkeelle joutuneesta viimeisenä työnantajana.

OIKEUKSIA JA OIKEITA TOIMIA

– Vapaaehtoinen osa-aikaisuus, ergonomia kuntoon ja työn kuormitus sopivaksi, vaikutusmahdollisuus työvuoroihin, eli esimerkiksi mahdollisuus luopua yövuoroista, riittävä aika elpymiseen ja palautumiseen ja kuuntelu ja arvostus niin esimieheltä kuin muulta työyhteisöltä.

Tuossa on Työläjärven mielestä nippu oivia toimia, joilla seniori saadaan jaksamaan, jos niin vain halutaan.

– Väitän, että useimmilla työpaikoilla olisi mahdollisuus luoda joustoja. Yleensä ihminen on oman työnsä paras asiantuntija, ja kun työyhteisölle annetaan mahdollisuus ideointiin, kyllä niitä ideoita myös syntyy, Työläjärvi alleviivaa.

Yleensä ihminen on oman työnsä paras asiantuntija, ja kun työyhteisölle annetaan mahdollisuus ideointiin, kyllä niitä ideoita myös syntyy.

Asiantuntijalääkäri muistuttaa, että työnantajajärjestöjen kanssa käydään kyllä jatkuvasti keskustelua, usein myös yhteisiä säveliä löytäen. Mutta sitä Työläjärvi kavahtaa, että työehtosopimusten kivijalka lyötäisiin mureniksi.

– Näen luopumisen työehtosopimuksista valtaisana riskinä myös työssä jaksamisen näkökulmasta. Käytännössä se johtaisi työnantajan saneluun eriarvoistaen työntekijöiden aseman. Kuka tavallinen työntekijä pystyisi neuvottelemaan itselleen sairausajan palkan tai oikeuden kuntoutukseen, Työläjärvi kysyy.

– Työehtosopimuksen ansiosta luottamusmiehen neuvotteluasema on tasa-arvoisempi työnantajaan nähden. Vapaaehtoisessa, ei lakisääteisessä, työterveyshuollossa kävisi niin, että avainhenkilöille ja johtajille olisi tarjolla vaikka minkälaisia hoitoja ja palveluita, perusduunarille ei mitään.

EK EI SUOSI SUOJAA TYÖNTEKIJÖILLE

Johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari Elinkeinoelämän keskusliitto EK:sta haluaa käyttää käsitettä ”työltä suojelu” työntekijän suojaksi tarkoitetuista säädöksistä.

– Jos varttuneelle työntekijälle annetaan erikoisoikeuksia, näyttäytyy hän työnantajalle kalliina ja ongelmallisena työntekijänä.

Rantahalvari kertoo olevansa tietoinen tutkimuksista, joiden mukaan nimenomaan työolot vaikuttavat työssä ”jatkamiseen”, mitä sanaa hän käyttää jaksamisen sijasta. Tästä huolimatta hänen mielestään suuret kokonaisuudet ja järjestelmät ratkaisevat enemmän.

– Ikäryhmittäin kun katsotaan, yli 55-vuotiaitten työllisyysaste on noussut huimasti verrattuna kaikkiin muihin.

Rantahalvari sanoo, että työttömyyseläkkeen ja osa-aikaeläkkeen poisto ja eläkeikärajan nosto ovat esimerkkejä niistä järjestelmätason muutoksia, joiden avulla on myöhennetty työntekijöiden siirtymistä tai siirtämistä eläkkeelle.

Muutama vuosi sitten Eläketurvakeskuksen kyselyssä tuli tämä tulos: ”Mitä suurempi yritys, sitä enemmän käytössä oleva rahoitusmalli kannustaa yritystä huolehtimaan työntekijöidensä työkyvystä”. Rantahalvarin mukaan EK:lle tulee nyt kuitenkin palautetta aivan kaiken kokoisilta yrityksiltä rahoitusmallin remontoimisen tarpeesta.

Jos varttuneelle työntekijälle annetaan erikoisoikeuksia, näyttäytyy hän työnantajalle kalliina ja ongelmallisena työntekijänä.

Työkyvyttömyyttä rahoittavaa eläkemaksua aletaan periä vasta palkkasummaltaan yli 2 miljoonan euron yrityksiltä. Vasta yli 30 miljoonan yrityksiltä kannetaan täysimääräistä maksua. Rantahalvarin mukaan malli kannustaa kuitenkin irtisanomaan varttuneempia työntekijöitä samalla kun se hillitsee haluja työllistää heitä uusina työntekijöinä, yrityksen koosta riippumatta.

– Tiedotuksen lisäämisellä tämä ei ratkea, Rantahalvari sanoo.

Toisena järjestelmätason aiheena Rantahalvari nostaa esiin elinikäisen oppimisen. Hän muistuttaa, että nythän vähiten koulutusta jo perustasolla saaneet työntekijät saavat sitä kaikkein vähiten myös työelämässä. Hän kuvaa, että se, joka keksisi tähän ratkaisun, ansaitsisi jonkin valtaisan erikoispalkinnon. Hänellä itsellään ei ratkaisua ole tarjota.

Kolmantena kokonaisuutena Rantahalvari pitää työpaikkojen omia toimia. Yrityksillä itsellään on hänestä tässä EK:ta parempi asiantuntemus.

– EK ei mestaroi. Mutta en usko, että varttuneiden työntekijöiden asema vahvistuu sälyttämällä lisää velvollisuuksia työnantajille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT ISTOCK

TYÖYMPÄRISTÖ: Oivallinen ”Oira” – teitkö jo tuttavuutta?

Espoon LänsiAutossa otetaan käyttöön korjaamoalan uusi riskinhallinnan työkalu, OiRA. Oivallista ei ole vain maksuttomuus.

7.4.2021

KUVA YLLÄ: LänsiAuto Espoo toimi riskinhallintatyökalun pilottiyrityksenä. ”Oiraa” puntaroimassa korjaamopäällikkö Jouko Hakkarainen, Teollisuusliiton autoalan sopimusasiantuntijat Mari Tuomaala ja Matti Rantanen (äärimmäisenä oikealla) ja pääluottamusmies Tuomas Löyttyjärvi.

EU:n työsuojeluviraston hallinnoima vuorovaikutteinen riskinarvioinnin verkkotyökalu on täsmälliseltä nimeltään OiRA (Online Interactive Risk Assessment). Suomeksi käännetyt ja mukautetut OiRAt ovat saatavilla nyt myös autoalan huolto- ja korjaamotoimintaan sekä graafiselle alalle.

Korjaamoalan OiRAssa on 10 valinnaista pääotsikkoa, joiden väitteisiin vastataan riskien paljastamiseksi. OiRA opastaa hyvin käytännönläheisesti, miten vaaroja torjutaan. Kaikki dokumentoituu, myös helposti päivittyen, ja yritys saa tästä vain omaan tietoon jäävän loppuraportin.

”HELPPOA, JÄSENNELTYÄ”

– Tässä on selvä, jäsennelty kirjasto. Kenenkään ei tarvitse enää lähteä etsimään asioita muualta. Tämän kautta pystyy etenemään niissä asioissa, jotka eivät ole kunnossa.

Korjaamopäällikkö Jouko Hakkarainen Espoon LänsiAutosta vakuuttaa, että heillä asiat ovat jo valmiiksi tip-top. Esimerkiksi laadun ISO 9001 ja ympäristön ISO14001 -standardit ovat olleet käytössä jo vuodesta 1997. Hakkarainen arveleekin, että LänsiAuto Espoo sai toimia korjaamoiden pilottiyrityksenä nimenomaan siksi, että kokemusta ja näkemystä on.

– Toivon, että kaikki yritykset korjaamoalalla täyttäisivät OiRAn. Puhuisimme kaikki samaa kieltä. Mielestäni tämä sopii kaikenkokoisille yrityksille. OiRAn maksuttomuus on se iso etu ja houkutus pienille yrityksille, joissa ei ole paljoa resursseja. On kiirettä, eikä ehkä lähdetä hakemaan tietoja. OiRAa on yksinkertaista käyttää ja siitä on helppo lähteä syventämään asioita, Hakkarainen alleviivaa.

Pilottivaiheen jälkeen LänsiAuto Espoo ryhtyy nyt toden teolla käyttämään työkalua. Hakkarainen vielä korostaa, että kaikki tehdään yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa.

Toivon, että kaikki yritykset korjaamoalalla täyttäisivät OiRAn. Puhuisimme kaikki samaa kieltä.

Tuomas Löyttyjärvi on tuore pääluottamusmies eikä siksi ole ollut vielä kuin ”pintaraapaisun” verran OiRAn kanssa tekemisissä. Mutta työkaluun sisäänkirjoitettu työnantajan ja työntekijöiden yhteistyö kelpaa kyllä.

– Yhdessä, tietenkin! Työsuojelu on kaikkien yhteinen hyvä.

Löyttyjärvi on ammatiltaan autosähköasentaja.

– Uusi tekniikka, sähköautot ja hybridit, tuovat mukanaan aika paljon vaaratekijöitä tekniikan monimutkaisuuden takia. Jokaisen on korjaamolla tutustuttava sähköauton vaaroihin, olipa talonmies tai siivooja. Ja minusta se on nykypäivää, että kaikkien näkökannat otetaan huomioon. On myös muistettava ikäpolvien kirjo. Vanhempi asentaja voi olla tarkempi työsuojeluasioissa, nuori on innokas eikä hänelle kaikki riskit ennätä tulla mieleen. Kaikkien näkökulmat on saatava mukaan.

TIETOKONEVELHOJA EI TARVITA

– Tämä työkalu ei paljon perehdytystä vaadi. Eikä kaikkea tarvitse tehdä kerralla. Hyvää OiRAssa on myös se, että ohjelmaan voi kirjoittaa huomioita omasta työpaikasta ja että OiRA antaa selkeät toimintaohjeet. Kaikki tiedot kerätään yhteen paikkaan, ja sitten tiedot voi tulostaa yhteen raporttiin.

Näin kuvaa graafisen alan OiRAa liiton media- ja painoalan sopimusasiantuntija Riitta Koskinen. Ala on hyvässä mielessä jäljessä muun teollisuuden tapaturmalukuja. Mutta alan työntekijöistä 70 prosenttia on niissä yrityksissä, jotka edustavat vain 7 prosenttia kaikista alan 750 toimijoista.

– Toimialan yrityksistä valtaosa on alle 20 hengen pieniä yrityksiä. Toivomme, että pk-yritykset tarttuisivat tähän maksuttomaan työkaluun.

Koskinen muistuttaa, että työsuojeluun sijoitetut rahat tulevat moninkertaisina takaisin. Kyse ei ole vain sairauslomien vähenemisestä, vaan työhyvinvointi kertautuu euroina monessa muussakin asiassa.

– On todistettu vaikka kuinka moneen kertaan, että huomion kiinnittäminen työsuojeluun tuo yritykselle nopeastikin merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

VALMISTA, RÄÄTÄLÖITYÄ

– OiRAssa voi valita valmiista ehdotuksista niitä toimenpiteitä, joilla riskiä voidaan pienentää tai poistaa.

Näin kehuu Työterveyslaitoksella OiRA-työkaluista vastaava vanhempi asiantuntija Susanna Visuri. Hän muistuttaa, että neuvot on nimenomaan räätälöity kunkin toimialan olosuhteisiin.

Vaikka OiRAn täysimääräinen käyttö vaatii rekisteröitymisen, työkalun sähköiseen muistiin kirjatut tiedot pysyvät vain ja ainoastaan yrityksen omassa tiedossa, ja ne on helppo päivittää. Tätä Visuri pitää maksuttomuuden ohella työkalun tärkeänä etuna. Myös palaute on eri toimialojen OiRA -työkaluista ollut hyvin myönteistä. OiRA-sovellus on Euroopan työterveys- ja turvallisuusviraston hallinnoima, ja Suomessa jokaisen OiRAn sisältö on tehty yhdessä toimialan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja sidosryhmien kanssa.

– Riskinarviointeja on tehty EU-maissa jo 157 000, Suomessa tähän mennessä 550.

Kun riskinarviointi tehdään yhdessä, esiin voi nousta muutakin hyödyllistä, esimerkiksi koulutustarpeet.

Visuri pitää työkalua soveliaana nimenomaan pienille ja keskisuurille yrityksille tai sitten isompien yritysten pienemmille toimipisteille. Oli kokoluokka mikä tahansa, yhteistyössä on voimaa.

– Vaikka riskinarviointi on työnantajan vastuulla, näkisin, että tämä on hyödyllisintä tehdä yhdessä johdon ja henkilöstön edustajien kesken. Eri ammattiryhmien on oltava edustettuina. Ja jos kyseessä on yli 10 hengen yritys, silloin työsuojeluvaltuutetun on luontevaa olla mukana. OiRAa voidaan käyttää myös ryhmässä, jossa voi olla vaikka 2–3 työntekijää mukana.

– Kun riskinarviointi tehdään yhdessä, esiin voi nousta muutakin hyödyllistä, esimerkiksi koulutustarpeet.

Löydä TTL:n sivuilta oma OiRAsi!

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA PATRIK LINDSTRÖM

REPORTAASI: Tehtävä tien päällä

Raskaan kaluston asentajan päivystysvuorossa sattuu ja tapahtuu. Koskaan ei voi tietää, minne seuraava keikka vie.

29.3.2021

DMITRI TUTTUREV

IKÄ 35 vuotta
KOTIPAIKKAKUNTA Helsinki
AMMATTI Ajoneuvoasentaja
TYÖPAIKKA Scania Suomi Oy, Helsinki
AMMATTIOSASTO Helsingin seudun autoalan ammattilaiset ao. 84

On kirpeä helmikuun torstai. Aurinko paistaa sinitaivaalta ja pakkasta on liki kaksikymmentä astetta. Kello on pari minuuttia yli yksi.

Scania Suomi Oy:n raskaan ajoneuvokaluston asentajan Dmitri Tutturevin kotona Helsingin Kannelmäessä soi puhelin. Soitto merkitsee päivystyksessä olevalle asentajalle korjauskeikkaa jonnekin sadan kilometrin säteellä.

Päivystyskeikalla vastassa on rikkoontunut kuorma-auto. Turma ei katso aikaa ja paikkaa. Joskus se on tuulessa ja viimassa keskellä moottoritietä, toisinaan auringossa parkkialueen rauhassa.

Tutturev saa tiedot tiedot auton sijainnista ja vian laadusta Scanian korjauskeskukselta Ruotsista. Rikkoutuneen auton kuljettaja on ilmoittanut viasta sinne.

Tutturevin Scania Assistance -apuauto paluumatkalla Lahden moottoritiellä.

VIKA-ARVIO ETÄNÄ

Tutturev näkee kotona olevalta tietokoneeltaan auton tiedot. Kokeneena tekijänä hän osaa päätellä, mitä osia ja työkaluja korjaaminen todennäköisesti vaatii. Joitakin vikoja voidaan tunnistaa jopa etänä, kun auto ja Tutturevin tietokone kytketään internetin välityksellä toisiinsa.

– Voin esimerkiksi analysoida, että paineanturi on rikki, jolloin haen sellaisen mukaan Konalan korjaamoltamme. Näin vältymme turhilta hakumatkoilta, kun osa on valmiina mukana.

Korjattavan auton on päästävä hyvässä kunnossa liikkeelle niin pian kuin mahdollista, sillä jokainen tunti syö asiakkaalta euroja. Siksi päivystävällä asentajalla on korjausauto kotinsa lähellä parkissa, jotta hän voi lähteä keikoille nopeasti.

Huoltoautossa on melkoinen määrä sekä työkaluja että varaosia. Scanian ajoneuvoja, kuten linja-autoja, kuorma-autoja, jakeluautoja, maansiirtoautoja, rekkojen nuppeja, paloautoja ja muita erikoisajoneuvoja, on tien päällä runsaasti eri malleja useammalta vuosikymmeneltä. Onneksi eri malleissa on paljon samoja osia.

– Joskus tulee vastaan 1990-luvulla valmistettuja autoja.

Rekan kuljettaja Mika Räty kertoo Tuttureville, miten vika ilmeni.

SYVÄ KIINNOSTUS AUTOIHIN

Tutturev on ollut aina kiinnostunut autoista. Alun perin tavoitteena oli päästä rekkakuskiksi. Tie veikin Kokkolan ammattiopistoon opiskelemaan logistiikan perustutkintoa. Sieltä Tutturev valmistui autonkuljettajaksi vuonna 2005. Töitä hän sai kuitenkin asentajana, ensin pari vuotta Kokkolan Scanialla ennen kuin hän siirtyi Helsinkiin.

– Tässä työssä pääsen sopivasti ajamaan tätä huoltoautoa.

Omankin 8 vuotta vanhan Kia-perheauton Tutturev hoitaa varmalla otteella.

Työssään Tutturev tapaa monesta maasta tulevia. Venäjän kielestä, jonka Tutturev hallitsee täysin, on usein hyötyä.

– Entisen Neuvostoliiton alueilta tulevia kuljettajia on paljon. Osa heistä osaa venäjää ja heidän kanssaan on helppo kommunikoida, kun kuulen suoraan kuljettajalta, miten vika on ilmennyt. Jos kuljettajalla ei ole englannin kielen taitoa, eikä muutakaan yhteistä kieltä ole, pitää asiat yrittää selvittää muilla keinoin.

Tutturev poistaa alleajosuojan ennen kuin pujahtaa auto alle.

YÖKEIKAT HARVASSA

Joskus kiire on kova, kun korjattava auto on vaikkapa aura-auto tai elintarvikkeita kuljettava rekka. Tällä kertaa näin ei ole, vaan Tutturev ehtii hyvin käydä korjaamolla hakemassa päivystyksen huoltoautoon paineilmamittarin, jota arvelee tarvitsevansa rekkanupin reistailevan käsijarrun kanssa.

Kun keikka alkaa, Tutturev kirjaa tietokoneelleen Scania Assistance -korjausautonsa kilometrilukeman, keikalle lähdön kellonajan ja arvioidun matka-ajan korjauskohteeseen. Hän lähettää tiedot korjausjärjestelmään. Navigaattori vielä päälle ja sitten matkaan.

– Joka päivä tulee yleensä vähintään yksi keikka. Eilen oli kolme ja tämän vuoron aikana on ollut yhteensä 11 keikkaa.

Tutturev vaihtaa työhaalarit apuautossa.

VIIKKO YMPÄRIVUOROKAUTISTA PÄIVYSTYSTÄ

24 tuntia vuorokaudessa kattava päivystysvuoro kestää seitsemän päivää perjantaista perjantaihin. Sen jälkeen on kuusi viikkoa normaalia korjaamotyötä maanantaista perjantaihin, jonka jälkeen seuraa uusi päivystys. Päivystyksen ajalta maksetaan ylimääräistä: jokaisesta keikasta lisätyökorvaus ja kello 15 jälkeen ylityökorvaus. Yökeikat ovat onneksi harvassa, Tutturevilla oli vain yksi tämän päivystyksen aikana.

Perjantaisin puoliltapäivin on vuoronvaihto, jolloin päivystäjä pesee auton, täydentää huoltoauton varaosavaraston ja luovuttaa huoltoauton seuraavalle päivystäjälle.

– Jos perjantaiaamuna tulee keikkoja, ne vielä otan. Jos keikkoja tulee paljon, sovin seuraavan kanssa, miten ne hoidetaan. Perjantai-iltapäivänä hoidan paperihommia.

Apuautolla on sopiva rekkari.

Päivystysalueet on jaettu ympäri Suomen niin, että Tutturevin keikat ovat enimmillään sadan kilometrin säteellä Helsingistä, kuten Tammisaaressa, Lohjalla, Sipoossa ja Porvoossa.

– Vaihteleva työ on mukavaa. Koskaan ei tiedä, millainen seuraava keikka on.

Suoraan koulusta valmistunutta ei tien päälle voi lähettää. Päivystäviksi asentajiksi valitaan niitä, jotka ovat olleet useita vuosia töissä korjaamolla.

Ennen kuin Tutturev saapuu korjattavan auton luo, hän saa hälytyksen toiseen korjauskohteeseen. Vantaan paloasemalla on vuoden 2008 paloautoon tullut vika. Tilanne ei ole kiireinen, vaan sen keikan voi hoitaa, kun käsillä oleva työ on tehty.

TURVALLISUUS ON YKKÖNEN

Paikka, jossa korjattava auto on, on vaikuttava näky. Inexin logistiikkakeskuksessa on nimittäin 270 000 neliömetriä ja 3,5 miljoonaa kuutiota varastotilaa. Kerrotaan, että se on Euroopan suurin logistiikkarakennus. Autoja kulkee päivässä toista tuhatta yli 300 lastauspaikalla.

Tuttureville paikka on tuttu, ja korjattava auto löytyy vaivatta lastauslaituri B229:n kohdalta.

Kun Tutturev saapuu paikalle, hän varmistaa ensimmäiseksi työkohteen turvallisuuden.

– Tarkastan aina ennen työn alkua, täyttääkö paikka turvallisuusvaatimuksemme: onko lähellä esimerkiksi jalankulkijoita tai trukkeja. Paikan pitää olla turvallinen minulle, asiakkaalle ja ympäristössä oleville ihmisille. Kun näin on, kuittaan järjestelmään, että kaikki on kunnossa.

Vaihteleva työ on mukavaa. Koskaan ei tiedä, millainen seuraava keikka on.

Aina ei keli tai ympäristö ole turvallinen. Esimerkiksi vilkkaasti liikennöity moottoritie, huono keli ja heikko näkyvyys luovat olosuhteet, jossa töitä ei voi tehdä turvallisesti. Silloin Tutturev kuittaa järjestelmään, ettei työtä aloiteta ja tilaa paikalle hinausauton. Nämä tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia.

Joissakin paikoissa, kuten Nesteen Kilpilahden jalostamolla tai Helsinki-Vantaan lentoasemalla, alueen turvallisuusvaatimukset ovat hyvin tarkat.

– Lentokenttäalueelle mentäessä pitää luovuttaa kaikki nesteet samalla tavalla kuin matkustajien.

Työkalut ovat hyvässä järjestyksessä apuautossa.

PAKKASEN AIHEUTTAMA ONGELMA

Tutturev tapaa korjauspaikalla valkoisen perävaunuyhdistelmän kuljettajan. Mika Räty on ajanut aamulla Kouvolasta Espooseen ja Helsinkiin elintarvikkeita ja on nyt lastannut reilut 800 kuormalavaa paluukuormaksi Kouvolaan.

Nelisen vuotta pääasiassa Kouvolan ja pääkaupunkiseudun väliä ajava Räty ei kuitenkaan pääse autollaan liikkeelle, sillä käsijarru ei vapaudu.

Ennen kuin Tutturev alkaa selvittää vikaa tarkemmin, käy hän ohjaamossa, kokeilee käsijarrua, tulee ulos, avaa auton edestä maskin ja tutkii jarruletkuja. Sen jälkeen Tutturev menee vaihtamaan työvaatteet päälle.

– Auton hyttiin mennään aina puhtaissa vaatteissa ja sen jälkeen vasta vaihdetaan työvaatteet päälle.

Paikan pitää olla turvallinen minulle, asiakkaalle ja ympäristössä oleville ihmisille.

Tutturev keskustelee Rädyn kanssa viasta.

– Onkohan käsijarru jäätynyt kiinni, kun se ei vapaudu, Räty arvelee.

– Vika voi olla myös jarrukellossa, Tutturev pohtii ja hakee korjausautosta paineilmamittarin.

– Mittaan paineilmamittarilla, pysyykö paine käsijarrupiirissä. Tutkin, pysyykö paine jarrukelloon saakka. Jos painetta ei ole, voi olla, että jarrukello on jäässä. Silloin se pitää lämmittää ja vapauttaa.

JARRUKELLO VUOTAA

Tutturev asettaa kiilat auton renkaiden eteen ja laskee auton jousituksen. Näin hän varmistaa turvallisen työskentelyn auton alla.

Sitten hän ottaa auton vasemmalla sivulla olevan alleajosuojan pois paikaltaan ja sujahtaa mittariletkun kanssa auton alle tutkimaan jarruja. Diagnoosi on selvä: oikean puolen käsijarru ei liiku, koska jarrukello vuotaa. Siksi käsijarru ei vapaudu.

– Jarrukellon tiiviste tai kalvo vuotaa. Näitä ei korjata, vaan kello pitää uusia kokonaan.

Tutturev sulkee jarrukelloon johtavan putken, jolloin paine ei pääse karkaamaan jarrukellosta. Tämä johtaa siihen, ettei oikean puolen vetoakselin käsijarru toimi. Muuten käsijarrua voi käyttää.

– Voin tehdä vain väliaikaisen korjauksen, koska minulla ei ole mukana uutta jarrukelloa. Tässä tapauksessa pyydän kuljettajalta luvan, että hän suostuu väliaikaiseen korjaukseen ja ottaa siitä vastuun siihen saakka, kun auto saadaan Kouvolaan huoltokorjaamolle.

Tämä sopii Rädylle, sillä käsijarrun puuttuminen ei haittaa ajoa, vaan auton voi ajaa korjauksen jälkeen Scanian Kouvolan korjaamolle.

Dmitri Tutturev

NOPEA KORJAUS

Varsinainen korjaus on ohi kymmenessä minuutissa ja on aika testata työn tulos. Tutturev ottaa korjausautonsa takatilasta avukseen punaisen ilmanpaineella toimivan tunkin, jolla hän nostaa korjattavaa autoa ylös niin, että pyörät nousevat muutaman sentin ilmaan. Sen jälkeen hän tarkastaa, pyörivätkö pyörät vapaasti, kun käsijarru on vapautettu. Kaikki toimii niin kuin pitää.

Kun ensimmäinen testi on tehty, auto lasketaan alas.

Tutturev menee sitten keltaisten kiilojen luokse ja pyytää Rätyä käynnistämään auton. Kiilat pois ja kevyesti kaasua. Käsijarru vapautuu ja auto liikkuu vaivatta pienen matkan eteen ja taakse. Lyhyen testin tulos: toimii kuten pitää, ja Räty on tyytyväinen. Kiilat vielä hetkeksi paikoilleen.

– Kun kolmesta taka-akselista yhden käsijarru on pois käytöstä, kannattaako käsijarrua käyttää, Räty kysyy.

– Ihan hyvin voi käyttää. Ei mitään ongelmia, Tutturev sanoo.

Kun työt ja testit on tehty, Tutturev kiinnittää alleajosuojan, nostaa auton ilmajousitusta, sulkee auton maskin ja ottaa kiilat pois. Homma on valmis puoli tuntia sen jälkeen, kun Tutturev on aloittanut työt.

Tärkeintä on, että asiakas pääsi nopeasti ja turvallisesti jatkamaan matkaansa.

Valkoinen yhdistelmäperävaunu lähtee Rätyn ohjaamana kohti Kouvolaa. Tutturev vie kiilat, paineilmamittarin ja muut työkalunsa omille paikoilleen huoltoautoonsa ja vaihtaa puhtaan haalarin päälle.

– Tämä meni nopeammin kuin ennakoin. Tällaisessa hommassa voi mennä tunnista kolmeen tuntiin, jos joudutaan vaihtamaan putkia. Tärkeintä on, että asiakas pääsi nopeasti ja turvallisesti jatkamaan matkaansa.

Keikka ei lopu, ennen kuin työt on kuitattu. Kuittauksen Tutturev tekee jo keikkapaikalla. Hän kirjaa muun muassa korjaukseen käytetyn ajan, huoltoauton kilometrimäärän, mikä vika oli, minkälainen korjaus oli kyseessä sekä mitä osia ja materiaaleja on käytetty. Aikaa kului kaikkiaan noin tunti.

– Kun olen tehnyt raportin, lähetän sen eteenpäin. Konalassa vielä kirjaan lopulliset kilometrit.

Keikan jälkeen Tutturev soittaa Vantaan paloasemalle tarkentaakseen, kuinka kiireinen keikka heillä on. Jos kiirettä ei ole, matka jatkuu takaisin Konalaan, missä Tutturev palauttaa lainaamansa työkalut ja jatkaa päivystystä vielä seuraavaan puoleen päivään.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PEKKA ELOMAA

TYÖYMPÄRISTÖ: ”Pidetään valtuutetun puolta”

Liiton työympäristöyksikön päällikkö Vesa Kotaviita toivoo, että vastakkainasettelun aika työsuojelussa olisi työpaikoilla ohi. Työsuojeluvaltuutettujen toimintaedellytyksistä ja osaamisesta on pidettävä huolta.

KUVA YLLÄ: Työympäristöpäivänä Someron Kart Oy:ssä vuonna 2017 liiton työympäristöasiantuntija Mika Poikolaisen (toinen vasemmalta) seurassa Sakari Vuorensola, Harri Kurttila, Ville Laaksonen ja Jami Kasurinen. 

12.3.2021

– Vastakkainasettelu työnantajan ja työntekijän välillä on ohi. Ainakin niillä työpaikoilla, missä työnantaja haluaa pitää huolta työturvallisuudesta ja työntekijöiden työkyvystä ja terveydestä, Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita huomauttaa.

Kotaviita on juuri haastattelun alla selvittänyt eräässä metalliyrityksessä kärjistynyttä riitaa työsuosuojeluvaltuutetun asemasta ja oikeuksista. Hänen on vaikea ymmärtää erimielisyyksiä kysymyksissä, joissa pitäisi olla yhteiset tavoitteet ja hyödyt.

– Työsuojeluvaltuutetut tekevät lakiin perustuvaa työsuojelutehtäväänsä suurella sydämellä. Toivoisin, ettei työnantajapuoli enää tänä päivänä kyseenalaistaisi työsuojeluvaltuutetun asemaa.

LAIT KOETELLAAN TYÖPAIKOILLA

– Keskeiset lait ja työehtosopimukset ovat sitovia ja velvoittavia. Niiden toteuttamisen ja valvonnan keskeisiä henkilöitä ovat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut. Liitto tukee luottamustehtävissä olevia kaikissa niissä kysymyksissä, joista meille tulee tieto ja joihin kiinni päästään.

Kotaviita vielä alleviivaa, että työympäristöyksikköön kannattaa olla yhteydessä hyvin matalalla kynnyksellä. Yksikön puhelinpäivystys on auki jokaisena arkipäivänä; se tukee, neuvoo, selvittää ja ohjaa.

– Kaikki tieto työpaikan olosuhteista on olennaista työsuojeluvaltuutetulle. Valtuutetuilla on erittäin laajat tiedonsaantioikeudet työpaikan terveyteen ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä, samoin vuokratyöntekijöiden työstä, työoloista ja työterveydestä.

Liitto tukee luottamustehtävissä olevia kaikissa niissä kysymyksissä, joista meille tulee tieto ja joihin kiinni päästään.

– Pääasiallisen työpaikan valtuutetulle on turvattu oikeudet kaikkien työntekijöiden edustamiseen työsuojelukysymyksissä yhteisellä työpaikalla. Tämä pitäisi huomioida valtuutetun työstä vapauttamisen ajassa. Turvallisuus taataan kaikkien toimijoiden yhdessä harjoittamalla, ajantasaisella tiedottamisella ja riskien kattavalla arvioinnilla.

Vuokratyöntekijöiden työoloista ja sopimuksista kiinnostuminen on Kotaviidan mielestä tärkeää ammattiyhdistystyötä.

– Tämä on tärkeä pointti, sillä tässä voidaan tehdä samalla jäsenhankintaa. Nykyisinhän merkittävä osa työntekijöistä rekrytoidaan vakinaisiksi vuokratyön polkua pitkin.

YHTEISTOIMINNALLA HYVÄÄ KAIKILLE

Kotaviita iloitsee siitä, että Työturvallisuuskeskuksen eli TTK:n työalatoimikunnat ovat vuosikymmeniä koeteltu ja toimivaksi havaittu yhteistoiminnan ”pöytä”. TTK on työmarkkinoiden keskusjärjestöjen hallinnoima yhdistys ja työntekijöiden, toimihenkilöiden ja työnantajien yhteinen foorumi. Päätökset, suunnitelmat ja hankkeet luodaan aina yksimielisesti.

– Tämä on meille ainutlaatuinen näköalapaikka ja iso satsaus. Olemme mukana yhdeksässä eri toimikunnassa, samoin yhteisessä teollisuusryhmässä, ja minä SAK:n edustajana hallituksessa. Yhteensä meitä on liitosta ja liiton työpaikoilta mukana noin 30 henkeä.

Työalatoimikunnat tuottavat tutkimuksia, turvallisuusoppaita ja videoita, ylipäänsä monipuolisia käytännön työkaluja työpaikoille. Kotaviita kertoo, että tämän hetken yhteisten kärkihankkeiden teemat ovat turvallisuuskumppanit (oppilaitokset), sisäilma ja psykososiaalinen kuormitus.

Teollisuusliiton työympäristöyksikön omiin projekteihin kuuluvat muiden muassa kahden turvallisuusoppaan tuottaminen sekä tulevien TES-tavoitteiden kirkastaminen.

Kotaviidalle tärkeää olisi päästä taas koronanjälkeiseen aikaan; Murikan koulutuksiin ja työympäristöpäiville sekä alueiden tilaisuuksiin.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Kromialtistusta vähennettävä – Suomessakin

Pintakäsittelyssä ja hitsauksessa altistutaan edelleen syöpävaaralliselle, kuudenarvoiselle kromille. Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Tiina Santonen toteaa, että Suomessakin olisi syytä nostaa keskusteluun Ranskan ja Hollannin tiukemmat raja-arvot. Noissa EU-maissa työpaikan ilman kromipitoisuus saa olla jo nyt vain viidesosa siitä mitä Suomessa.

12.3.2021

Yhdeksässä eri Euroopan maassa tehdyn tutkimuksen tulokset työntekijöiden altistumisesta kromille julkaistiin tammikuussa. Työntekijöiltä otettiin veri- ja virtsanäytteitä, samoin uloshengityksen ilmanäytteitä. Santonen kertoo, että tutkimuksen taustalta löytyvät EU:n kemikaalilainsäädännön REACHin uudet velvoitteet ja tämän mukanaan tuoma tiedon syventämisen tarve.

Suomessa altistuu tilastojen mukaan kuudenarvoiselle kromille vuosittain noin 20 000 työntekijää. Näille kromi(VI)-yhdisteille ei tiedetä täysin turvallista rajaa. Kromi(VI) on myös lisääntymisvaarallinen aine, eli raskaana olevien naisten ei pidä altistua sille lainkaan.

EU-maissa on vuodesta 2017 tarvittu kuudenarvoisen kromin käyttöön lupa Suomessa sijaitsevalta Euroopan kemikaalivirastolta. Ja nyt EU:n niin sanotun syöpädirektiivin päivityksen myötä myös työpaikan ilman sallitut kromipitoisuudet tulevat kiristymään.

Valtioneuvosto on asetuksessa työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (1267/2019) asettanut kromi(VI)-yhdisteille työpaikan ilman sitovan raja-arvon viiteen mikrogrammaan kuutiolta, lukuina ilmaisten 0,005 mg/m3. Sitä sovelletaan tammikuusta 2025 alkaen. Siihen asti sovelletaan sitovaa raja-arvoa 0,010 mg/m3. Hitsauksessa, plasmaleikkauksessa tai vastaavissa huuruja synnyttävissä työprosesseissa sovelletaan samaten tammikuuhun 2025 saakka raja-arvo 0,025 mg/m3.

Sitovuus tarkoittaa sitä, että viranomaisilla on oikeus jopa sulkea tehdas, jos raja-arvoja ei siellä noudateta.

HIENOISIA YLLÄTYKSIÄ

– Korkeimmat altistukset löytyivät elektrolyyttistä kromin pintakäsittelyä kromialtaissa tekeviltä työntekijöiltä. Hitsaajien altistuksessa ei päästy puhtain paperein, mutta heidän altistuksensa ei ollut niin suurta kuin oli odotettu. Tämä tuli pienenä yllätyksenä jopa EU:n virkamiehille, Santonen kertoo.

Kromille altistuttiin myös siksi, että ainetta joutui käsistä suuhun ja sitä kautta elimistöön.

– Kromi ei imeydy niinkään suuressa määrin ihon kautta. Mutta kromi laskeutuu aerosolina pinnoille, ja jos käsiä ei pestä riittävän usein tai käsineitä ei vaihdeta, kromia saadaan käsistä suuhun.

Jos käsiä ei pestä riittävän usein tai käsineitä ei vaihdeta, kromia saadaan käsistä suuhun.

Muissa maissa tutkittiin myös kromia käyttävien yritysten toimistotyöntekijöitä. Heitä tutkittiin verrokkiryhmänä. Oletuksena siis oli, että he eivät altistuisi kromille. Toimistotyöntekijöiden niin sanottuja biomonitorointinäytteitä, eli veri- ja virtsanäytteitä, haluttiin käyttää vertailuarvoina.

– Heillä oli joissain tapauksessa jopa korkeampia arvoja kuin hitsaajilla.

VAIHDETAAN AINETTA, LISÄTÄÄN SUOJAIMIA

Esimerkiksi suihkuhanojen kaltaiset tuotteet kromataan, jotta niihin saadaan kaunis, kosteita oloja kestävä pinta.

­– REACH-lainsäädäntö pyrkii siihen, että pidemmällä aikavälillä vaaralliset aineet korvataan vaarattomilla. Kolmenarvoinen kromi ei ole syöpävaarallinen, ja on olemassa menetelmiä, joissa kuudenarvoinen kromi voidaan vaihtaa kolmenarvoiseen. Mutta aina tämä ei ole mahdollista.

Kun esimerkiksi kovaan teolliseen käyttöön valmistetaan kappaleita ja kun silloin tarvitaan nimenomaan kuusiarvoista kromia, pitää suojaustoimien olla riittävät.

– Isoja altaita voidaan peittää ja niissä on oltava reunaimurit, jotka imevät aerosolihuurut tehokkaasti pois. On olemassa myös pinta-aktiivisia aineita, jotka vähentävät aerosolin muodostumista. Ja tietysti koko tilan yleisilmanvaihdon on oltava kunnossa, Santonen toteaa.

Paljon pystytään vaikuttamaan jo sillä, että noudatetaan hyviä työhygieenisiä käytäntöjä.

Joissain työvaiheissa on käytettävä myös henkilökohtaisia hengityksensuojaimia, kun esimerkin kromia lisätään altaaseen tai jos kappaleita nostetaan pois kromikylvystä.

– Ja paljon pystytään vaikuttamaan jo sillä, että noudatetaan hyviä työhygieenisiä käytäntöjä, tutkija korostaa viitaten tässä ahkeraan käsien pesuun ja puhtaitten työkäsineiden saatavuuteen.

KAIKKI TYÖNTEKIJÄT ON MUISTETTAVA

Santonen korostaa sitäkin, että kromia käsittelevissä tuotantolaitoksissa on ehdottomasti muistettava myös siivoojien ja kunnossapitäjien kaltaisten ammattiryhmien altistumisriski. Heidänkin riskinsä on arvioitava ja heidät on suojattava.

Koska kromi(VI) on sekä syöpävaarallinen että perimämyrkyllinen aine, nostaa Santonen esiin hedelmällisessä iässä olevat naiset.

– Jos naisia on esimerkiksi hitsaajina, työnantajan on yhdessä työterveyshuollon kanssa mietittävä jo etukäteen vaihtoehtoisia töitä. Onhan myös erityisäitiysloma mahdollinen.

Tässä tutkija puhuu erityisäitiysvapaasta ja -rahasta. Ne on tarkoitettu niihin tilanteisiin, joissa raskaana olevan henkilön työ voi vaarantaa hänen tai sikiön terveyden eikä muita, turvallisia töitä löydetä.

KAHDESSA MAASSA JO TIUKENNETTU

– Jos katsomme syöpäriskiä, alemmaksi pitäisi päästä.

Näin summaa Santonen nykyisin sallittuja kromi-kuutosen sitovia arvoja työpaikan ilmassa.

­– Ranskassa ja Hollannissa kansallinen raja-arvo on jo laskettu 1 mikrogrammaan kuutiometriltä. Ei sen pitäisi Suomessakaan niin vaikeaa olla. Toivottavasti raja-arvon laskeminen nousee keskusteluun Suomessakin, tutkija sanoo.

Santonen pitää selvänä, että teknisesti raja-arvon saavuttaminen on täysin mahdollista, ja Hollannin ja Ranskan kokemukset tulevat vielä antamaan lisää käytännön kokemuksia. Niitä voidaan sitten hyödyntää Suomessakin.

Vain puolet tutkituista hitsaajista käytti hengityksensuojaimia.

Johtava asiantuntija muistuttaa vielä siitä, että vaikka valtaosa hitsaajista jäi nykyisten, sallittujen altistumisrajojen alle, parannettavaa on rutkasti. Ensinnäkään raja-arvojen alitus ei ollut mitenkään suuri.

– Ja vain puolet tutkituista hitsaajista käytti hengityksensuojaimia. Sama koski kohdepoistoja, Santonen huolehtii.

Kohdepoistolla eli kohdeilmanvaihdolla pyritään poistamaan epäpuhtaudet suoraan muodostumispaikalta.

Työterveyshuollolla on asiantuntijan mielestä hyvin tärkeä rooli altistumisen seurannassa. Ilman kromipitoisuusmittaukset eivät välttämättä paljasta sitä, millaista ilmaa suojainten sisäpuolella hengitetään. Virtsanäytteistä on seurattava kromille altistumista, vaikka pakottava lainsäädäntö puuttuukin.

– Jos biomonitoroinnissa ylitetään viiteraja-arvo, tulee riskinhallintaa tehostaa, vaikka Suomessa vain lyijyaltistuksen seuraaminen on pakollista, Santonen kertoo.

Asiantuntija toteaa, että Suomessa on pitkät perinteet biomonitoroinnista, mikä tietysti helpottaa altistumisen seuraamisen järjestämistä.

Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija muistuttaa, että laitoksen sivustoilta löytyviä ohjeita ja neuvoja kannattaa hyödyntää. Sivustoilta löytyy paljon tietoa kromista samoin kuin hyviä käytännön neuvoja hitsauksen riskien vähentämiseen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
ARKISTOKUVA HARRI NURMINEN

KÄYTÄNTÖ: Ulkomaalaisten työntekijöiden varassa

Maatalousyrittäjä Timo Heikkilä on räätälöinyt etuja ulkomaalaisille työntekijöilleen estääkseen henkilöstön vaihtuvuutta. Tietä tasoittaa pääluottamusmies Jaroslav Khotenchan.

KUVA YLLÄ: Ulkomaalaiset työntekijät ovat eteenpäin pyrkiviä ihmisiä, joilla on elämässään tavoitteita, sanoo maatalousyrittäjä Timo Heikkilä (vas.). Heikkilän tilan porsitusosastolla työskentelevät sikalatyöntekijä, pääluottamusmies Jaroslav Khotenchan ja hänen esimiehensä Daniel Major.

26.2.2021

HEIKKILÄN TILA

PERUSTETTU 1883
KOTIPAIKKA Rusko
TUOTANTO Sikatalous vuodesta 1962
HENKILÖSTÖ 23 työntekijää
LIIKEVAIHTO Noin 5 milj. euroa (2019)

Sikalatyöntekijä, pääluottamusmies Jaroslav Khotenchan kaataa rehuvelliä porsaiden kuppeihin Heikkilän tilalla Ruskolla.

– Ystäväni työskenteli karjatilalla Joensuussa. Kävin hänen luonaan vuonna 2014. Pidin siitä, miten asiat toimivat Suomessa. Siksi halusin tulla tänne töihin, hän kertoo.

Ukrainalainen Khotenchan työskenteli ensin närpiöläisellä marjatilalla. Sieltä hän siirtyi Heikkilän tilalle vajaat viisi vuotta sitten.

Tila on erikoistunut porsastuotantoon. Siellä syntyy vuodessa yli 100 000 porsasta.

Aluepäällikkö Daniel Major nappaa yhden niistä kainaloonsa lääkitystä varten.

– Kun valmistuin maataloustieteiden maisteriksi, opettajani ehdotti harjoittelua Heikkilän tilalla. Tulin tänne 18 vuotta sitten ja jäin, Major muistelee.

Tilalla on yhtä aikaa 25 000 sikaa. Niiden hyvinvoinnista vastaa 23 työntekijää. He ovat kahta lukuun ottamatta ulkomaalaistaustaisia: puolalaisia, ukrainalaisia ja virolaisia.

EDULLISET ASUNNOT AUTTAVAT ALKUUN

– Alan imago ei ole hyvä. Se on rakennettava monesta seikasta, jotta työntekijä on kutakuinkin tyytyväinen, sanoo tilan isäntä, maatalousyrittäjä Timo Heikkilä.

Heikkilän tilalla onkin monia, erityisesti ulkomaalaistaustaisille työntekijöille suunniteltuja henkilöstöetuja. Merkittävin niistä on edulliset vuokra-asunnot.

– Vuokra-asunnoista on Ruskolla pulaa, ja omistusasunnot ovat kalliita. Hintataso on ongelma, varsinkin, jos on tullut ulkomailta matkalaukun kanssa ja alkaa sitten rakentaa elämää Suomessa.

Vuokra-asuntopulaa ja korkeaa hintatasoa selittää Turun läheisyys. Heikkilän tilalta on Turun kauppatorille vajaat kaksitoista kilometriä.

Perimme vuokraa vain verottajan hyväksymän luontaisedun verran.

Halvimmillaan Heikkilän tilan työntekijät voivat asua sikalan yhteyteen rakennetussa neljän hengen solussa. Huoneen vuokra on sata euroa kuussa.

– Perimme vuokraa vain verottajan hyväksymän luontaisedun verran. Neliöitä ei saa olla liikaa, sillä muutoin vuokra nousee liian kalliiksi, Heikkilä kertoo.

Solujen lisäksi tarjolla on yksiöitä, kaksioita ja omakotitaloja. Kaikkiaan asuntoja on 15. Khotenchan asuu kaksiossa noin kilometrin päässä työpaikaltaan.

– Vuokra on edullisempi kuin vapailla markkinoilla, ja asunto sijaitsee lähellä työpaikkaa, hän kiittelee.

Porsitusosaston esimies Major puolestaan osti kolme vuotta sitten talon Ruskolta. Omaa asuntoa mielii hänen mukaansa moni muukin tilan työntekijöistä.

– Kaikki eivät kuitenkaan saa lainaa, koska pankki edellyttää heiltä pysyvää oleskelulupaa ja sen saa vasta viiden vuoden Suomessa työskentelyn jälkeen.

Daniel Major lääkitsee jalkansa loukannutta porsasta.

TULOSPALKKAUS MOTIVOI JA SITOUTTAA

Majorille tärkein työsuhde-etu on tällä hetkellä auto. Hänellä ja toisella aluepäälliköllä on käytössään yrityksen auto, puhelin ja internetliittymä.

– Heillä on velvollisuus kantaa hälytyspuhelinta. Koska työhön liittyy velvollisuuksia myös vapaa-ajalla, saan antaa heidän käyttöönsä myös pakettiauton, Heikkilä kertoo.

Khotenchan lisää, että hän ja muut työntekijät saavat tarvittaessa lainata tilan pakettiautoa. Siitä on apua esimerkiksi muutoissa ja erilaisissa hankinnoissa.

– Saan käyttää myös tilan konehallia autojen korjaamiseen, kertoo autonasentajaksi Ukrainassa opiskellut Khotenchan.

Hän hyödyntää mielellään teknistä osaamistaan tilan töissä. Hänen aloitteestaan tilalle hankittiin esimerkiksi pesurobotti helpottamaan karsinoiden pesemistä.

– Henkilöstön motivaatio ja osaaminen on kaiken perusta. Yritys voi kehittyä vain, jos työntekijät ovat motivoituneita, Heikkilä toteaa.

Tulospalkkaus on yksi Heikkilän tilan keinoista kannustaa ja sitouttaa työtekijöitä. Yrittäjä maksaa bonusta tiimin tuotantotuloksista ja koko sikalaa koskevista kehitysehdotuksista.

Lisäksi hän palkitsee yli viisi vuotta tilalla työskennelleitä tavaralahjoin, kun työntekijä, työsuhde tai yritys täyttää tasavuosia tai kun työntekijä menee naimisiin.

– Meille on tärkeää työntekijöiden pysyvyys, sillä uuden työntekijän kouluttaminen on kallista ja vie aikaa, Heikkilä perustelee tilansa henkilöstöetuja.

Jaroslav Khotenchan jakaa porsaille ruokaa.

PÄÄLUOTTAMUSMIES OMIEN JOUKOSTA

Khotenchan on toiminut Heikkilän tilan pääluottamusmiehenä runsaat kaksi vuotta.

– Pidän tehtävästä. Ukrainassa olin vain liiton jäsen. Yleensä löydän kultaisen keskitien lain, liiton ja työantajan välille, hän sanoo.

Ukrainalainen pääluottamusmies on Suomessa harvinaisuus.

– Alle puolet työntekijöistä puhuu hyvin vain ukrainaa tai venäjää. Minä voin selittää asiat heille. Uskon, että osa heistä luottaa enemmän pääluottamusmieheen kuin työnantajaan.

Heikkilä kannustaa ulkomaalaistaustaisia työntekijöitään opiskelemaan suomea työväenopistossa työn ohella.

– Jotkut lopettavat työt, koska he saavat työttömyysetuutta, kun he opiskelevat suomea TE-toimiston kotoutumiskoulutuksessa. Tähän tarkoitukseen työntekijän oleskelulupia ei saisi käyttää.

Heikkilän tila järjestää kahdesti vuodessa työntekijöilleen ja heidän perheilleen yhteisen juhlan. Jouluksi työntekijät saivat viime vuonnakin lahjan sekä sianlihaa.

– Minusta on kiva, että työnantaja muistaa meitä. Saisimme hakea myös joulukuusen tilan mailta, mutta vaimoni haluaa mieluummin tuuhean, kasvatetun kuusen, Major nauraa.

Oleskelulupa heltiää helpoiten aloille, joilla on työvoimapulaa.

Työnantaja myöntää työntekijöilleen myös korotonta lainaa, järjestää tarvittaessa sairaan lapsen hoidon ja antaa mökkinsä Himoksella käyttöön ilmaiseksi.

Silti työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, sillä työ suomalaistiloilla on ulkomaalaistaustaisille usein pelkkä ponnahduslauta täkäläiseen työelämään.

– Kaikki eivät osaa tai halua työskennellä eläinten kanssa. Jos työntekijällä ei ole maataloustaustaa, hän usein vaihtaa alaa, Major sanoo.

Alan vaihtaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista etenkään EU:n ja ETA-alueen ulkopuolisista, niin sanotuista kolmansista maista tuleville, sillä oleskelulupa saattaa oikeuttaa työskentelyyn vain tietyllä alalla.

– Oleskelulupa heltiää helpoiten aloille, joilla on työvoimapulaa, Heikkilä tietää.

Kolmansien maiden kansalaiset saavat rajoittamattoman työnteko-oikeuden yleensä vasta pysyvän oleskeluluvan myötä. Khotenchan saanee sen loppuvuodesta. Silloin hän voi halutessaan pyrkiä autonasentajaksi, ellei vaakakuppi kallistu porsaiden puoleen.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

TYÖKAVERIT: Mika Eerola ja Tomi Toivonen: ”Työpaikka katoaa, ystävyys säilyy”

Mika Eerola ja Tomi Toivonen tekevät töitä ja harrastavatkin yhdessä. Vaikka työpaikka SOE Busproduction lähteekin alta, hyvien työkavereiden side ei siihen katkea.

MIKA EEROLA

Tuotantoinsinööri

TOMI TOIVONEN

Tiiminvetäjä

SOE Busproduction Oy, Lahti

MIKA EEROLA: Olin nuorena puhelinasentajana puhelinlaitoksella. Kun Lahden Autokori Nastolassa etsi sähkömiestä, pääsin sisään. Lahden Jokimaalle valmistui tehdas 2007, tulin sen mukana ja tein sähköasentajan töitä. Sitten aukesi tuotantoinssin paikka. Tuen tuotantoa ongelmanratkaisussa, kaivan tietoa ja vastaan tilauksista.

TOMI TOIVONEN: Olin ravintola-alalla kymmenen vuotta, mutta kouluttauduin sähköasentajaksi. Olin sähköfirmoissa ja keikkaluonteisissa töissä. Aloitin täällä 2013, kun Scania tuli omistajaksi. Nyt olen tiiminvetäjä. Tarkistamme busseista sähköiset toiminnot ja teemme laitetarkastuksia ja vianetsintää. Tiimissä on 5–10 jäsentä.

”NYT TULI FIKSU TYYPPI TALOON”

MIKA: Kun olin sähkötiimin koordinaattorina, työnjohto toi sinne uuden kaverin. Tomi vaikutti rauhalliselta ja asialliselta kaverilta, tuntui että nyt tuli fiksu tyyppi taloon. Siitä se työkaveruus lähti.

TOMI: Tiimitaululla nähtiin, jutut ja mielenkiinnon kohteet meni yksiin alusta asti. Puhuimme jääkiekosta ja molemmat pelaamme sulkapalloa.

MIKA: Yhteiset harrastukset on helppo tapa tutustua, ja molempien suosikkijoukkue on Pelicans.

”KOKEMUS PUHUU, EI PANIIKKIA”

MIKA: Nyt kun tuotanto on laskemaan päin, olemme vähemmän tekemisissä. Aiemmin oltiin yhteydessä muutamia kertoja päivässä.

TOMI: Yhteydenpitoa oli sen mukaan, tarvitsenko jotain apua – tai aina kun tuli hyvä juttu mieleen! Mikassa kokemus puhuu, hän ei lähde panikoimaan, osaaminen tulee selkärangasta. Häneltä saa aina tukea.

Meissä molemmissa on se, että jos joku asia luvataan hoitaa, se varmasti hoituu.
MIKA EEROLA

MIKA: Tomilla ei hermot pala millään, vielä harvemmin kuin minulla. Meissä molemmissa on se, että jos joku asia luvataan hoitaa, se varmasti hoituu.

TOMI: Bussien sielunelämän oppii ajan kanssa. Mallit vaihtuvat, uusia niksejä pitää oppia sekä kokonaisuus pitää tuntea, jotta osaa haistella vikojen syitä.

”TIIMIHENKI ON SUURIN JUTTU”

MIKA: Työpaikkana tämä on ollut sellainen, että jos hoidat omat hommasi ja näytät että osaat, sinua ei holhota ja sinuun luotetaan.

TOMI: Hieno tiimihenki on suurin juttu, ja täällä katsotaan toistenkin perään.

MIKA: Porukalla on käyty katsomassa lätkää, urheiltu, käyty risteilyillä… Kreikassakin käytiin joskus hurjassa nuoruudessa.

TOMI: Talo on muuttunut. Kun tulee uusia bussimalleja, työkin elää. Samoin henkilöstön määrä on vaihdellut sen mukaan.

Vaikka tiet työssä erkanevat, kaveruus pysyy.
TOMI TOIVONEN

MIKA: Alun perin Autokori oli perheyritys, mutta kun tuli konkurssi ja Scania omistajaksi, toiminta laajentui. Scanialla on tehdas myös Puolassa, ja tänne ajettiin sisään samoja toimintamalleja.

TOMI: Scanian tavat ja järjestelmät tuntuivat alussa oudoille. Alkoi tulla enemmän tiiminvetäjiä, ja asioita alettiin dokumentoida enemmän. Kaikesta saatiin kuitenkin oppia.

MIKA: Oli myös iso muutos, että alettiin palkata naisia. Aiemmin täällä oli vain karvanaamaisia ukkoja, ja meno sen suuntaista. Naisten kautta on opittu ajattelemaan uudella tavalla ja se on iso plussa.

TOMI: Naisten määrä, jopa kolmannes, oli aluksi myös hämmentävää. Monissa töissä he ovat miehiä parempia.

”TEHTAAN LAKKAUTUS HARMITTAA”

MIKA: Tehdas lakkautetaan, mutta minulle kävi hyvin ja sain töitä tuotekehitysosastolta. Toisaalta on ristiriitaista, kun kavereita lähtee ja kaikille ei ole töitä. En täysin osaa iloita omastakaan työstä.

TOMI: Kyllähän loppuminen harmittaa, koska meillä on ollut hyvä porukka. Mutta tämä kortti on nähty, nyt kohti uusia haasteita. Minulla on verkkoja vesillä, ja työttömäksi en jää. Vaikka tiet työssä erkanevat, kaveruus pysyy. Reissuja lätkämatseihin on tulossa edelleen.

MIKA: Pelicanskaan ei ole vielä konkassa, joten matseissa käydään. Edelleen iltaisin soitellaan, sulkapalloa on läpsitty ja muutakin puuhailua riittää.

”HUUMORI ON VAHVA SIDE”

TOMI: Hyvä työkaveruus syntyy oikeasta kemiasta. Hyvä työkaveri on lojaali, hänen kanssaan on helppo kommunikoida ja hän pitää sun puolia.

MIKA: Jos jotain on luvattu, se pidetään. Se on tärkeää. Hyvä kaveruus syntyy myös samoista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista. Nämä kaikki pätevät meidän välillä.

Tänne on ollut helppo tulla töihin, kun kaverit eivät ole olleet naama norsunveenä.

TOMI: Huumori on se side, joka kantaa aika pitkälle. Se kiteytyy siihen, että vittuilu on välittämistä. Joskus niitä rajoja haetaan, nälvitään, väännetään ja käännetään.

MIKA: Kyllähän se leukojen louskutus alkaa yleensä saman tien, kun aamulla nähdään.

”HYVIÄ UKKOJA ON LÖYTYNYT TYÖKAVEREIKSI”

MIKA: Omasta mielestä minusta tekee hyvän työkaverin se, että tulen kaikkien – tai ainakin monien – kanssa toimeen. Yritän kohdella kaikkia tasapuolisesti.

TOMI: Minä luulen, että osaan ottaa muutkin huomioon ja arvostaa heitä hommassaan. Enkä kuitenkaan ole ensimmäisenä suuta soittamassa.

MIKA: Olen iloinen, että tällaisia ukkoja on kavereiksi löytynyt. Siinä on omakin maailmankuva sivistynyt, kun on saanut erilaisia näkemyksiä. Tänne on ollut helppo tulla töihin, kun kaverit eivät ole olleet naama norsunveenä.

TOMI: Työ ei ole pakkopullaa, kun tietää, että kaveri on samalla aaltopituudella ja hänelle voi kertoa henkilökohtaisiakin juttuja. Työkaveri on tärkeä tuki, ja siksi on ollut kiva tulla tuosta portista. Voisi sanoa, että ollaan kohtalotovereita, se on se suuri juttu.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT LAURI ROTKO

SOE Busproduction ilmoitti syksyllä 2020 Lahden tehtaan tuotannon lopettamisesta. Juttu on tehty tammikuun lopulla, jolloin tuotannossa olivat viimeiset bussit.

KUVAREPORTAASI: Tietoliikenneasentaja Tapani Heikkilä: Kautta kinosten kaapelia korjaamaan

Työ aikaa vastaan kuormittaa, mutta tyytyväinen asiakas palkitsee, tietoliikenneasentaja Tapani Heikkilä sanoo.

TAPANI HEIKKILÄ

IKÄ 60 vuotta
KOTIPAIKKAKUNTA Kemi
AMMATTI Tietoliikenneasentaja
TYÖPAIKKA Eltel Networks Pohjoinen Oy
AMMATTIOSASTO Kemin Puhelinmiehet ao. 83

26.1.
VIISI KOHDETTA

KOHDE 1

LAITEASEMA, TORNIO

Tapani Heikkilä tarkistaa kuituvastaanottimen jälkeisen vahvistimen signaaliarvot CTV-mittarilla.

”Työ on vuosien myötä muuttunut hurjasti. Ennen vahvistimet säädettiin ruuvimeisselillä ja yksinkertaisilla mittalaitteilla, nyt läppärillä ja kehittyneillä mittareilla.

Kun tulin kaapeli-TV-hommiin, kaapeliverkossa oli 12 analogista kanavaa. Tällä hetkellä on noin 20 kanavanippua, joiden jokaisen sisällä on noin 10 digitaalista TV-kanavaa.

Mobiiliverkko kehittyy koko ajan kattavammaksi, ja asioita siirtyy paljon sinne. Mutta en usko, että valokuitu tulee koskaan häviämään, ja tuskin täysin kupariverkotkaan.”

”Valmistuin ammattikoulun puhelinasentajalinjalta Kemissä vuonna 1979. Ammattikoulun jälkeen olin Ruotsissa Karlsborgin massatehtaalla harjoittelemassa instrumenttiasentajaksi. Työ tehdasympäristössä meluineen ei kuitenkaan maistunut. Tulin takaisin Suomeen ja kävin armeijan.

Armeijan jälkeen pääsin töihin silloiselle Posti- ja telelaitokselle. Tein sekalaisia töitä vuoteen 1985, jolloin Kemissä alkoi kaapeli-TV-verkon rakentaminen, ja pääsin siihen mukaan. Suoritin työn ohessa tietoliikenneasentajan ammattitutkinnon ja tietoliikenneasentajan erikoisammattitutkinnon.

Olin kaapeli-TV-töissä vuoteen 1992, jolloin sen aikaisessa yrityksessä tapahtui muutoksia ja jouduin niistä töistä pois.

Sen jälkeen tein useamman vuoden kuluttajaliittymien toimituksia ja viankorjausta ja suoritin tietokoneasentajan ammattitutkinnon. Pääsin takaisin kaapeli-TV-töihin vuonna 2008. Tällä välin verkon komponentit ja mittalaitteet olivat muuttuneet kokonaan johtuen TV-lähetysten digitalisoinnista. Työ piti opetella alusta alkaen uudestaan.”

KOHDE 2

HAJA-ASUTUSALUE, TORNIO

Asiakasvian korjaus. Heikkilä kiristää kaapeleiden liittymät ja säätää jakovahvistimen.

”Nykyiseen työpaikkaani Elteliin tulin huhtikuussa 2018. Olen tehnyt pääasiassa kaapeli-TV-verkon kunnostusta ja asennuksia. Tällä hetkellä on kahdestoista firman nimi takin selässä, ja olen ollut tietoliikennehommissa 40 vuotta.

Työ on haasteellista ja vaihtelevaa, mutta viankorjauksessa henkinen kuormittavuus on aika suuri, koska viat täytyy saada määräaikaan mennessä korjattua. Tämä kyseinen päivä oli aika normaali, ei helppo eikä vaikea.

Eltel Pohjoisella meitä kaapeli-TV-verkon töitä tekeviä on seisemän. Työalueena on koko Lapin lääni pitkine etäisyyksineen. Pääasiallisesti toimin Kemi–Tornio-alueella, mutta välillä on 3–6 viikon komennuksia toisille paikkakunnille osallistumaan suurempiin verkon modernisointiprojekteihin.”

”Vaikka hommassa on haastetta, periksi ei anneta koskaan.”
TAPANI HEIKKILÄ
Tietoliikenneasentaja

Heikkilälle kertyy ajokilometrejä tavallisena työpäivänä noin 70–100.
Kahvitauko huoltoasemalla.

”Parasta työssä on, että paikat vaihtuvat, tapaa uusia ihmisiä, saa liikkua ja itse priorisoida päivän ohjelman. Meidän ei tarvitse olla kiinteästi missään. Työt tulevat yrityksen työnohjaukselta asentajan käyttöliittymään. Saamme työt suoraan matkapuhelimeen, ja ne myös kuitataan puhelimella tehdyksi.

Päivän kulun saa itse määrätä – mistä aloittaa, mihin lopettaa, kunhan hommat hoituvat mahdollisimman kustannustehokkaasti, eikä tulisi edestakaista ajamista.

Meillä on pieni Eltelin toimipiste, mutta käytännössä auto on asentajan konttori. Vietän hyvin vähän aikaa toimipisteessä. Joskus päivällä saatan käväistä juomassa kupposen kahvia ja hakemassa varaosia. En osaisi enää konttoripöydän takana istua.”

KOHTEET 3 JA 4

HAJA-ASUTUSALUE, KEMINMAA

Heikkilän tehtävänä on kaapeli-TV-verkon kohinahäiriön etsintä ja vian korjaus. ”Menee aikaa rajata, mistä häiriö tulee, koska häiriö leviää laajalle alueelle verkkoon.”

”Työ on pääasiassa ulkotyötä. Omat haasteensa luo talvisin pureva pakkanen ja lumen paljous, kesällä hyttyset. Maaliskuulle kun päästään, ei tarvitse enää illalla ottaa aurinkoa. Naama kyllä punottaa, kun menee töistä kotiin.

Vaikka paljon ollaan ulkona töissä, tämä on kuitenkin ennen kaikkea asiakaspalvelutyötä. Täytyy toimia sillä ajatuksella, että asiakas on aina oikeassa. Viat voivat olla mitä kummallisimpia, ja itsekin olen joskus ajatellut, että ei voi olla totta. Mutta ei kukaan turhasta valita.

Korona ei ole vaikuttanut työhöni kovinkaan paljoa. Totta kai asiakasympäristössä on jouduttu olemaan hyvin varovaisia. Kaapeli-TV-verkon toimivuus on noussut entistä tärkeämmäksi, koska siellä kulkee nettiyhteyksiä, joita monet nyt etätöissä olevat ihmiset tarvitsevat.”

”Varsinaisiin kaapeli-TV-töihin ei ole edelleenkään saatavilla koulutusta, ja kaikki hommat on pitänyt itse opiskella. Työ opitaan mestari-oppilas-menetelmällä. Itse olen opettanut monta nuorta alalle urani aikana, tässäkin firmassa kaksi nuorta asentajaa.

Parhaani mukaan olen jakanut nuorille asentajille kaiken tiedon mitä minulla on. Mutta tulee hetkiä, jolloin minun täytyy vastaavasti kysyä nuorilta asentajilta. Tämä on koko työuran mittaista oppimista. Työ opettaa, ja täytyy olla itse aktiivinen, jotta pysyy kehityksen matkassa. Virheistä opitaan kantapään kautta.

Työ on haasteellista mutta palkitsevaa. Kun näkee tyytyväisen asiakkaan, niin kyllä siinä tulee itsellekin mukava tunne. Toki työt välillä toistavat itseään, mutta koskaan ei ole kahta samanlaista päivää. Se on yksi syy, miksi pitkän uran aikana on mielenkiinto säilynyt.”

KOHDE 5

LAITEASEMA, KEMINMAA

Edellisen kohteen korjauksen jälkeen Heikkilä varmistaa laiteasemalla, että kohinavika on poistunut.

”Ennen kun tehtiin enemmän fyysistä työtä, asentaja joutui miettimään, kestääkö kroppa eläkkeelle asti. Nykyään fyysisen työn osuus on vähentynyt, kun tietoliikenteestä paljon on siirtynyt langattomiin verkkoihin, ja kaapeliverkoista pääosa kulkee maassa eikä ilmakaapeleissa. Kuluttava tolpissa roikkuminen on vähentynyt huomattavasti.

Nykyään sanoisin, että kroppa kyllä kestää, mutta on eri asia kestääkö pää. Vaatimukset ovat kasvaneet siinä, mitä asentajalta nyt vaaditaan. Pää on varmasti tiukemmalla kuin kroppa.”

KUVAT JAAKKO HEIKKILÄ
TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN

TYÖYMPÄRISTÖ: Perhevapailla tasa-arvoa työelämään

Molemmille vanhemmille halutaan antaa mahdollisuus tasapuoliseen vanhemmuuteen. Perhevapaiden suunnitellaan joustavan työtilanteen mukaan.

KUVA YLLÄ: Asentaja Jukka Heinonen kertoi Metalliliiton Ahjo-lehdessä 14/2015 pitäneensä kaikki mahdolliset isyysvapaat ja olleensa osittaisella hoitovapaalla. Haastattelun aikaan Pietari oli 1-vuotias ja Pieto 5-vuotias.

Perhevapaauudistusta on suunniteltu jo vuosikausia, mutta näillä näkymin se tulee voimaan kesällä 2022. Uudistus on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan, ja päävastuussa on sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen.

Uudistuksen tavoitteena on edistää perhevapaiden ja hoitovastuun jakautumista tasaisesti molempien vanhempien kesken sekä edistää tasa-arvoa työelämässä.

– Myös lasten keskinäistä yhdenvertaisuutta halutaan tukea. Perheestä riippumatta jokainen lapsi saisi yhtä paljon vanhemman hoivaa, johtaja Liisa Siika-aho sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.

Uudistus vaikuttaa paitsi sosiaalietuuksiin, myös päivähoitoon ja työmarkkinoihin.

UUDISTUKSET VUONNA 2022

Perhemuotojen moninaistuminen on havahduttanut päättäjät uudistukseen. Tavoitteena on paitsi säädösten sukupuolineutraalius, myös nykyistä joustavammat vapaat.

Tavoitteena on saada naiset vanhempainvapailta entistä nopeammin työelämään, mikä edistäisi tasa-arvoisempaa palkkakehitystä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan pitkät perhevapaat pienentävät äitien palkkaa lähes viidenneksellä.

Parhaillaan on menossa myös Euroopan unionin työelämän tasapaino -direktiivin jalkauttaminen kansalliseen lainsäädäntöön. Direktiivissä on säädetty joustavasta isyysvapaasta, vanhempainvapaasta, omaishoitovapaasta ja joustavista työjärjestelyistä.

Perhevapaauudistus sekä vanhempainpäivärahauudistus pyritään saattamaan voimaan samoihin aikoihin direktiivin kanssa eli elokuussa 2022.

KIINTIÖTKIN JOUSTAVAT

Perhevapaauudistusta pohtinut työryhmä on päätynyt esittämään 1+7+7-mallia. Siinä noin yhden kuukauden vapaa eli ”raskausraha” on tarkoitettu raskaana olevalle ennen synnytystä, ja noin seitsemän kuukautta, eli alustavasti 164 päivärahapäivää, on kiintiöity molemmille vanhemmille erikseen. Vanhempi voisi luovuttaa omista vapaistaan toiselle vanhemmalle 69 päivää. Yksinhuoltaja saa molemmat kiintiöt itselleen.

Uudistuksella perhevapaiden määrä kasvaisi nykyisestä 12,7 kuukaudesta 14 kuukauteen. Vapaat täytyisi pitää siihen mennessä, kun lapsi täyttää kaksi vuotta.

Työehtosopimukset määrittävät edelleen, miten vapaita jaksotetaan.

PÄIVÄHOITOON HAASTEITA

Synnyttävistä äideistä noin puolella on voimassa oleva työsuhde. Työehtosopimuksesta riippuen heillä on oikeus ansiosidonnaiseen äitiyspäivärahaan. Uudistuksessa myös työttömien, opiskelijoiden ja yrittäjien etuuksia nostetaan.

Omaan tahtiin pidettävien vanhempainvapaiden ajatellaan helpottavan työelämän joustoja.

Pätkätyötä tekevät voivat rytmittää vapaat työrupeamiensa mukaisesti.

Päiväkodeille ja varhaiskasvatukselle tämä voi olla haaste.

– On mietittävä, voivatko vanhemmat varata tyhjää päiväkotipaikkaa lapselleen, jos he sijoittavat vapaitaan moneen lyhyeen pätkään. Tässä täytyy huomioida myös lapsen etu, Siika-aho toteaa.

Pohjoismaisessa vertailussa viidennes suomalaisista isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Äidit käyttivät 98 prosenttia vanhempien kesken jaettavissa olevista vanhempainrahapäivistä. Uudistuksella halutaan vaikuttaa isien asenteisiin ja halukkuuteen ottaa vastuuta kotityöstä sekä hoivasta.

RUOTSI JOHTAA

STM:n Siika-aho luonnehtii Suomen perhevapaauudistusta yhdeksi maailman parhaista tasa-arvon suhteen.

Islannin 3+3+3-mallissa vanhemmilla on mahdollisuus pitää yhteensä 9 kuukautta vapaata ansiosidonnaisella päivärahalla. Ennen lapsen kolmatta ikävuotta vanhemmat eivät kuitenkaan saa etuuksia, eivät myöskään varhaiskasvatuspaikkaa.

Viro on nostanut vanhempainvapaiden korvaustasoa sataan prosenttiin, kun meillä se on hieman alle 70 prosenttia ansioista. Viro haluaa paremmilla korvauksilla kannustaa korkeampaan syntyvyyteen.

Länsinaapurimme Ruotsi on Siika-ahon mukaan omassa sarjassaan. Siellä vanhempainvapaita voi pitää joustavasti lapsen kouluikään saakka. Ruotsissa kuitenkin naiset ovat perinteisesti tehneet osa-aikaista työtä, Suomessa kokoaikaista.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA JYRKI LUUKKONEN