TYÖYMPÄRISTÖ: EU käy syövän torjuntaan

Työssä altistuminen johtaa vuosittain arviolta 120 000 syöpätapaukseen ja 80 000 syöpäkuolemaan Euroopan unionin maissa. Unioni päivittää nyt niin sanotun syöpädirektiivin sairaustapausten torjumiseksi.

Suomessa työperäisiä syöpiä on vuosittain arviolta 1 600–2 700, mikä edustaa 5,3–8,4 prosenttia kaikista syöpätapauksista. Näistä noin kymmenesosa hyväksytään ammattitaudeiksi. Vuonna 2011 arvioitiin 1 135 ihmisen kuolleen työperäiseen syöpään.

Lähes kaikki viime vuosien sairaustapaukset johtuvat edelleen asbestista. Asbestisairaudet puhkeavat useimmiten vuosikymmeniä altistumisen jälkeen.

Työperäisestä syövästä aiheutuu arviolta 334 miljardin euron taloudelliset menetykset EU-maissa joka vuosi. Syöpiä on päätetty torjua EU:ssa usein eri keinoin. Näistä merkittävin lienee niin sanotun syöpädirektiivin (2004/37/EY) päivitys neljällä direktiivillä vuosina 2016–2019.

Direktiiveissä säädetään raja-arvoja useille aineille työpaikan hengitysilmassa. Tähän asti sitovat raja-arvot ovat olleet vain bentseenillä, kovapuupölyllä ja vinyylikloridilla. Useimmille syöpää aiheuttaville aineille ei ole olemassa haitatonta pitoisuutta. Raja-arvot päätetään huomioiden terveydelliset ja teknistaloudelliset vaikutukset. Kaikille syöpädirektiivin päivityksissä mukaan otetuille aineille tai yhdisteille ei tule raja-arvoja, mutta niille altistumista on vähennettävä.

ENSIMMÄINEN PÄIVITYS annettiin viime vuoden joulukuussa. Siinä on raja-arvot 11:lle uudelle aineelle ja päivitetyt raja-arvot kahdelle. Päivitys tulee soveltaa kansalliseen lainsäädäntöön vuoden 2020 tammikuuhun mennessä. Ensimmäisen aallon aineista Suomen kannalta merkittävimpiä lienevät kiteinen piidioksidi (eli kvartsi), kromi (VI) ja kovapuupöly. Korkeita kvartsipitoisuuksia on mitattu erityisesti kaivosteollisuudessa, kromipitoisuuksia hitsauksessa ja plasmaleikkauksessa.

TOISESSA PÄIVITYSEHDOTUKSESSA on raja-arvot viidelle aineelle. Ilman raja-arvoa jäävät bentso(a)pyreeniä sisältävät PAH-seokset ja käytetyt moottoriöljyt, mutta niitäkin koskevat siis samat, tarkat altistumista vähentävät toimenpiteet.

Parlamentti käsittelee myös sytotoksisten lääkkeiden ja dieselpakokaasujen lisäämistä direktiiviin. Altistuminen dieselkaasuille saattaa komission arvion mukaan johtaa 230 000 työntekijän keuhkosyöpäkuolemaan 60 vuodessa. Kovaa kiistelyä aiheuttavat dieselpakokaasut jäävät kuitenkin luultavasti neljänteen päivitykseen.

KOLMANNESSA PÄIVITYSEHDOTUKSESSA on raja-arvot kadmiumille, berylliumille, arseenille epäorgaanisine yhdisteineen, MOCA:lle ja formaldehydille. MOCA:a lukuun ottamatta näitä kaikkia on esiintynyt suomalaistenkin työpaikkojen hengitysilmassa nyt ehdotettuja raja-arvoja suurempina pitoisuuksina.

NELJÄS PÄIVITYSEHDOTUS on tulossa vuoden 2019 aikana. Siihen on luultavasti tulossa raja-arvot nikkelille, akryylinitriilille ja bentseenille. Nikkeliä esiintyy korkeina pitoisuuksina etenkin hitsauksessa metallituotteiden valmistuksessa ja metallin valussa, hionnassa ja pinnoituksessa. Toivottavasti direktiivityö jatkuu edelleen, sillä päivityksiin on tulossa vain jäävuoren huippu EU:n lainsäädännössäkin syöpävaarallisiksi luokitelluista aineista.

PÄIVITYS TYÖPAIKKOJEN HENGITYSILMAN SYÖPÄVAARALLISIIN AINEISIIN, EU 12/2017

KEMIALLINEN TEKIJÄ KÄYTTÖ JA ESIINTYMINEN SYÖPÄTYYPPI
Kvartsipöly * Kaivokset, louhinta, kivi- ja rakennustyö, valimot, lasi, sementti… Keuhkosyöpä, silikoosi
Tulenkestävät keraamiset kuidut Metalliteollisuus ja energiantuotanto Keuhkosyöpä
Kovapuupöly Puun työstö, huonekalujen valmistus ja rakentaminen Nenänielualueen sekä nenän sivuonteloiden syöpä
1,2-epoksipropaani Kemikaalien valmistus ** Imukudoksen syöpä, verta muodostavien elinten syöpä, leukemia
1,3-butadieeni Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus, öljynjalostus, kumi- ja muovituotteiden valmistus Imukudoksen ja verta muodostavien elinten syöpä
2-nitropropaani Peruskemikaalien valmistus ** Maksakasvaimia
Akryyliamidi Peruskemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus Haimasyöpä
Vinyylibromidi Kemikaalien, kumi- ja muovi- sekä nahkatuotteiden valmistus ** Maksasyöpä
Kromi VI + yhdisteet Ruostumaton teräs, sementti, pinnoitteet Keuhko- ja nenänielualueen sekä nenän sivuonteloiden syöpä
Etyleenioksidi Sterilointi, öljy- ja kaasuteollisuus ** Leukemia
Hydratsiini Paperin ja paperituotteiden , lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistus, energian tuotanto, korroosion esto, veden käsittely Keuhko-ja paksusuolisyöpä
O-toluidiini Kemikaalien ja kumituotteiden valmistus ** Virtsarakon syöpä
Vinyylikloridi monomeeri Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus, Suomessa: jätteenkäsittely, höyrykoneet ja lämmityskattilat Veri- ja imusuonikasvaimet

* Hengittyvä kiteinen piidioksidi
** Ei juurikaan käytetä Suomessa

TEKSTI JENNI ULJAS

Lähde: Riitta Sauni: Työperäinen syöpä on ehkäistävissä. Työterveyslääkäri 4/2017

TYÖYMPÄRISTÖ: Ei lämmin luita riko, vai rikkooko?

Vanha viisaus lämpimästä pitää paikkansa lomalla. Työpaikalla korkeaksi kohonnut lämpötila voi aiheuttaa vakaviakin tapaturmia tai sairauskohtauksia.

Työtilojen korkea lämpötila vaikuttaa ihmiseen monin eri tavoin. Kehon lämpö nousee ja aineenvaihdunta vilkastuu. Sydän rasittuu, sillä keho pyrkii viilentämään itseään automaattisesti vilkastuttamalla ihon veronkiertoa. Lihasten verenkierto heikkenee. Ihmisen toimintakyky laskee.

Aineenvaihdunnan kiihtyminen aiheuttaa kehossa nestehukkaa. Ihminen voi hikoilla jopa litran tunnissa. Kehon suola- ja nestetasapaino järkkyy, jos emme silloin muista juoda riittävästi.

Runsas hikoilu voi ärsyttää myös ihoa ja altistaa ihosairauksille. Hormonitoiminta muuttuu kuumassa, mikä voi aiheuttaa turvotusta alaraajoissa. Kehon suolatasapainon muuttuminen aiheuttaa kramppeja ja kourituksi. Ulkona työskennellessä iho altistuu auringon UV-säteilylle ja palovammoille.

MITEN VÄLTTÄÄ RISKEJÄ?

Ihmisen elimistö tottuu lämpötilan muutoksiin. Tämä vie kuitenkin noin viikon. Siksi lämpimässä ja kuumassa työskennellessä on syytä juoda runsaasti. Juotavan nesteen on hyvä sisältää suoloja ja energiaa, lyhytaikaisissa altistuksissa riittää vesi.

Lainsäädännössä ei ole suoraan raja-arvoja työskentelylämpötiloille. Työnantajan on työturvallisuuslain mukaan selvitettävä, onko työskentelyssä sellaista vaaraa, joka aiheuttaa haittaa työntekijän terveydelle. Tämä tapahtuu vaarojen arvioinnin perusteella.

Suosituksia työskentelylämpötiloille:

Työn raskaus Lämmön tuotto Lämpötilasuositus Ilman liike
kevyt istumatyö alle 150 W 21–25 °C alle 0,1 m/s
muu kevyt työ 150–300 W 19–23 °C alle 0,1 m/s
keskiraskas työ 300–400 W 17–21 °C alle 0,5 m/s
raskas työ 400–W 12–17 °C alle 0,7 m/s

Jos työpaikan ilman lämpötila helteellä ylittää teknisistä toimista huolimatta 28 astetta, työnantajan on rajoitettava työntekijöiden työskentelyaikaa. Työrupeaman pituus saa olla enintään 50 minuuttia tunnissa, jos työntekijä tekee pakkotahtisesti kevyttä tai keskiraskasta työtä ja lämpötila on 29–33 °C.

Jos lämpötila on tällaisessa työssä yli 33 asteen, tunnissa saa työskennellä enintään 45 minuuttia. Työntekijän on päästävä siis viileämpiin työtiloihin 10–15 minuutiksi tunnissa.

TEKSTI JUHA SUTINEN
KUVA JYRKI LUUKKONEN

Lisätietoa aiheesta saa työympäristöyksikön päivystysnumerosta: 020 690 449

Lähde: Työterveyslaitos, työskentely kuumassa

Tarjolla siistiä sisätyötä

Savolainen sylinterivalmistaja Hydroline kärsii kroonisesti työvoimapulasta, vaikka tarjolla on täsmäkoulutusta ja vakaa työpaikka siistissä ympäristössä.

”Ammatinvalintaneuvoja suositteli minulle alun perin metallialaa, ja kun tuossa vieressä asun, niin tänne oli helppo tulla ensin tutustumaan, ja sillä tiellä tässä ollaan.”
MINTTU ÅMAN Koneistaja

Auto kaartaa Kuopion pohjoispuolella moottoritien rampista ylös kohti Siilinjärveä ja Joensuuta. Oikealla näkyy komea rivi valkeita tehdashalleja. Niitä tulee jatkuvasti lisää, sillä sylinterivalmistaja Hydroline Oy:llä menee juuri nyt erittäin kovaa. Viime vuonna kasvua kertyi 19 prosenttia ja tänä vuonna jatketaan samaa tahtia.

Tarvitaan siis lisää tekijöitä.

HAUSSA 100 UUTTA TEKIJÄÄ

Tuotannossa oli viime vuoden lopussa 170 tekijää ja tämän vuoden maaliskuun puolivälissä jo 260. Jos suunnitelmat toteutuvat, loppuvuodesta päästään 350 työntekijään.

– Alkuvuoden some-kamppanja toi heti 50 uutta työntekijää. Myöhemmin tänä vuonna alkaa jälleen uusi rekrytointikoulutus. Niitä on ollut jatkuvasti kaksi parin viime vuoden aikana. Sitä kautta tulin itsekin tänne vuonna 2010, pääluottamusmies ja hitsari Miikka Lemettinen sanoo.

”Kavereita opetetaan täällä muun muassa hitsaamaan ja koneistamaan, mutta kestää aikansa, ennen kuin
näihin hommiin oppii.”
MIIKKA LEMETTINEN Pääluottamusmies

Hydrolinelle pääsee rekrykoulutuksen kautta töihin ilman metallialan peruskoulutusta. Tulijat täsmäkoulutetaan suoraan siihen työhön, mitä tehdään.

– Kavereita opetetaan täällä muun muassa hitsaamaan ja koneistamaan, mutta kestää aikansa, ennen kuin näihin hommiin oppii.

Pelkkää ruusuilla tanssia Hydrolinen taival ei ole ollut. Vuonna 2009 yritys sukelsi syvälle, ja koko porukka oli lomautettuna, jotkut jopa pari vuotta. Valtaosa palasi kuitenkin takaisin, kun ajat kohenivat. Heiluntaa jatkui aina vuoteen 2014 saakka.

Vuodesta 2015 alkoi hurja nousu. Tuotantomäärät työntekijää kohden ovat nousseet 20–30 prosenttia vuodessa.

YLITÖITÄ JA JOUSTOJA

Työntekijöille kova kasvu on näkynyt työaikajoustoina, työajan keskimääräistämisenä, jatkuvina ylitöinä ja monen työn siirtämisenä kahteen tai kolmeen vuoroon.

Kasvu ja muutokset ovat aiheuttaneet paljon kysymyksiä työntekijöiden piirissä.

– Monen on vaikea pysyä kovassa vauhdissa mukana. Jo muutos yhdestä vuorosta kahteen tai kolmeen on vaikea asia. Jos tällaisessa kasvussa halutaan olla mukana, edellyttää se myös työntekijöiltä muutosten ymmärtämistä ja joustoihin sopeutumista, Lemettinen sanoo ja jatkaa.

– Onhan se toisaalta aika kovaa, jos tekee vaikka viisi lauantaita putkeen ja se sitten tasoitetaan vuosityöaikaan niin, ettet saakaan mitään ylityökorvauksia.

Kun Lemettiseltä kysyy, mikä on ollut suurin muutos kymmenen vuoden aikana, tulee vastaus heti.

– Tehtaan uusi johto ja uuden sukupolven omistajat. Heidän kanssaan viedään nyt monia perusasioita eteenpäin. Turvallisuuteen ja tiedonkulkuun on tullut paljon parannusta. Tehtaan johtaja kertoo ajankohtaisista asioista kerran kuussa tiedotustilaisuudessa ja toimitusjohtaja vastaavasti isommista linjoista, minne olemme menossa. Hyvähän se on tietää asioista, mutta tieto lisää myös tuskaa, Lemettinen myöntää.

LAATU RATKAISEE

Hydroline kilpailee markkinoilla, joilla yksi asia ratkaisee.

– Laatu se on. Ei halpamaissa pystytä tällaiseen laatuun millään. Meidän toimittamat sylinterit toimivat siinä käytössä mihin ne on suunniteltu ja ne kestävät pitkään. Laatua seurataan läpi tuotannon ja kaikki osat mitataan jokaisessa työpisteessä.

Hydroline tekee kaikki sylinterit asiakastilausten mukaan. Kaikkiaan tuotetaan 1 800:aa erilaista sylinteriä, vuodessa 120 000 kappaletta. Vuosittain tulee 100–200 uutta mallia ja saman verran poistuu mallistosta. Pienimmät sylinterit ovat 15 senttimetriä ja pisimmät 12 metrisiä. Halkaisijat ovat 25–280 millimetriä.

PITKIEN PUTKIEN MIEHET

Avarassa, valoisassa ja hohtavan valkeassa tehdassalissa ihastelemme 11 metriä pitkiä sylintereitä, joita käytetään muun muassa tikasautoissa ja henkilönostimissa. Osa sylintereistä on teleskooppivartisia eli niissä on kaksi sylinteriä sisäkkäin, jolloin kokonaispituus nousee yli 20 metrin.

Lemettisen työpisteessä tapaamme hänen työparinsa hitsari Eetu Vartiaisen. Hän hioo juuri hitsaamansa Bronto Skyliftille toimitettavan reilun viisimetrisen sylinterin vartta. Vartiainen vaihtoi pari vuotta sitten ammattiaan, kun kaivinkonekuljettajan jatkuvat reissuhommat eivät enää maistuneet.

– Menin aikuisiällä suorittamaan levyseppähitsaajan tutkintoa, tulin tänne koulun kautta työharjoitteluun jigi-hitsariksi ja tänne olen jäänyt. Onhan tämä siistiä sisätyötä verrattuna entiseen. Hyvää on myös se, että kotoa käsin voi käydä töissä ja työajat ovat säännölliset, Vartiainen sanoo.

Seuraavassa työpisteessä metallimies Arttu Hartikainen kokoaa yli 30 osasta reilun tonnin painoista teleskooppisylinteriä, joka sekin on menossa Bronto Skyliftille.

– Neljä ja puoli vuotta olen ollut erilaisissa kokoonpanohommissa. Aiemmin olin Hydroline Servicen palveluksessa. Olin sieltä lainassa ja sitten jäin pysyvästi tänne, Hartikainen sanoo.

Kari Savolainen työskentelee Vartiaisen ja Hartikaisen työpisteiden tuntumassa Hydrolinen pisimmällä sorvilla, jolla työstetään parhaimmillaan 12-metrisiä sylintereitä. 11 vuoden kokemuksella sujuu hiuksen paksuutta tarkemmat työt.

– Puhumme muutamista millin sadasosista, mitä tällaisessa sylinterissä saa olla välyksiä koko matkalla. Kun paineet ovat sylinterin sisällä kovat, ei enempää sallita. Pitkän koneen kanssa pitää olla tarkkana, että sorvattava sylinteri pyörii suorassa ja että sylinterivarret ovat suoria. Näissä vanhoissa sorveissa on mekaaniset laakerit, joiden säätäminen on vaativampaa kuin hydraulisten sorvien kanssa, joissa automaatio huolehtii pitkälti säädöistä, Savolainen sanoo.

Sylinterit sorvataan monessa vaiheessa. Ensin ne rouhitaan aihiosta. Sen jälkeen niistä poistetaan jännitys. Tämän jälkeen seuraa hienosorvaus, hionta ja hitsaus. 12-metrisen sylinterin tekoon menee pari päivää aihiosta viimeistelyyn.

NAISTEN PAIKKA

Hydrolinen halleissa naisten osuus on noussut 15 prosenttiin työntekijöistä.

Viisi vuotta mukana ollut Svetlana Hyvärinen kerää pienosia tilauksen mukaan kokoonpanopisteisiin.

– Työvoimatoimiston kautta pääsin tänne logistiikkakoulutukseen, sen jälkeen seitsemän kuukauden työharjoitteluun ja sitten jäin tänne töihin. Tiivis tahti on ollut koko ajan.

Kokoonpanotyöntekijä Virpi Jäsperi kokoaa kolmekymmentä senttiä pitkän sylinterin vartta. Kun häneltä kysyy varteen tarvittavien osien määrää, saa savolaisen vastauksen.

– No sehän riippuu sylinteristä. Ohjain ja mäntähän ne ovat tärkeimmät osat. Sitten on väliholkki ja tiivisteitä. Kun varsi on valmis, se asennetaan putkeen. Sitten se lähtee koeponnistukseen, Jäsperi sanoo.

Vuoden alussa alkaneen työsuhteen alkuun Jäsperi sai vanhemmilta työntekijöiltä opastuksen tehtävään. Aiemmin Bilteman myyjänä työskennellyttä Jäsperiä miellyttää, että työajat ovat tasaiset kolmea vuoroa, eikä viikonloppuja tarvitse tehdä.

Lähettämötyöntekijä Sari Rautava nostaa vankalla ammattitaidolla parikymmenkiloisia sylinterejä kuormalavalle. Hänellä tuli helmikuun alussa vuosi täyteen Hydrolinella, ja niin kuin moni muukin työntekijä, myös hän tuli töihin Hydrolinen järjestämän koulutuksen kautta.

”Mukavaa tänne on joka aamu tulla. Olen ainut nainen täällä lähettämössä, enkä usko, että kovin pian toista tulee, sillä aika raskasta työtä tämä on.”
SARI RAUTAVA Lähettämötyöntekijä

– Vastaan käytännössä yksin Valtran tuotteiden pakkauksesta ja lähettämisestä. Normaalisti eri ihmiset pakkaavat ja hoitavat lähettämisen.

– Valtralla on omat ohjelmat, minne lähetykset pitää ajaa. Se pitää hallita. Näiden tuotteiden pakkauksessa on myös oma tyylinsä, sillä nämä ovat pohjamaalissa eivätkä valmiita kuten useimmat muut tuotteet.

Tuotteita on monenlaisia muutaman kilon painoisista yli metrin mittaisiin laitteisiin. Painavimmillaan tuotteet painavat 30 kiloa. Niihin Rautava saa apuja naapurista maalaamon miehiltä, sillä nostureita ei näiden valmiiden tuotteiden liikutteluun voi käyttää.

– Mukavaa tänne on joka aamu tulla. Olen ainut nainen täällä lähettämössä, enkä usko, että kovin pian toista tulee, sillä aika raskasta työtä tämä on, Rautava sanoo.

ROBOTTIAPULAISET

Neljä vuotta sitten taloon tullut koneistaja Minttu Åman työskentelee kymmenkunta vuotta talossa olleen robotin kanssa. Robotti nostaa sorvattavan osan automaattisorville, ja kun työ on tehty, se palauttaa kappaleen valmiiden osien laatikkoon ja tuo samalla uuden kappaleen sorvattavaksi. Kaikki tämän tapahtuu sen mukaan, miten robotti on ohjelmoitu.

– Sorvi ja robotti on ohjelmoitu toimimaan yhdessä. Mitään koulutusta minulla ei tähän ole, vaan työtä tekemällä olen oppinut toimimaan robotin kanssa.

– Ammatinvalintaneuvoja suositteli minulle alun perin metallialaa, ja kun tuossa vieressä asun, niin tänne oli helppo tulla ensin tutustumaan, ja sillä tiellä tässä ollaan.

Robotin ja sorvin työtä valvotaan kahdessa vuorossa ja kolmannen eli yövuoron ne tekevät itsenäisesti. Aina robottikaan ei tee aivan sen mukaan, miten pitäisi.

– Välillä sitä pitää ojentaa. Jos se menee jumiin, niin kyllä minä sen kuriin saan. Annan sille silloin käskyjä tuolta ohjauspöydältä, Åman sanoo.

Vähän matkan päässä hallin keskellä on huone, jossa työskentelee kaksi kappaleita siirtävää robottia ja kolmantena hitsausrobotti. Kaksi siirtorobottia tarjoaa hitsausrobotille sylinterin varren ja sen silmukan yhteen hitsattaviksi. Kun hitsaus on valmis, siirtorobotit poimivat kappaleen valmiiden tuotteiden laatikkoon ja syöttävät samalla uuden varren ja silmukan hitsausrobotille.

KOKEMUKSEN ÄÄNI

Koneistaja Jari Jyrälä valmistaa CNC-koneella yksinkertaisesta aihiosta monimutkaista sylinterin nivelpäätä. Jyrälän kone on sama, joka oli aikanaan ensimmäinen Kuopion alueelle hankittu CNC-kone.

Myös Jyrälä on Hydrolinen veteraani. Hänellä on takanaan 35 vuotta saman työnantajan palveluksessa.

– 1984 siirryimme Kuopion keskustasta tänne Vuorelaan. Siitä tämä on kasvanut koko ajan halli kerrallaan isommaksi.

Jyrälä työskentelee osavalmistuksessa, joka tuottaa Hydrolinen kokoonpanon tarvitsemia osia alihankintana silloin kun alihankkijoiden kapasiteetti ei riitä, tai hankintaerät ovat niin pieniä, ettei niitä kannata talon ulkopuolelta tilata.

– Kun tulee nopeita tuotannon muutoksia, me pystymme reagoimaan niihin. Alihankkijat tekevät massatuotteita, eivätkä ne pysty reagoimaan pieniin sarjoihin. Tiukkaa meilläkin välillä tekee, ja kolmea vuoroa välillä painetaan.

Mikä sitten on saanut pysymään talossa 35 vuotta?

– Kai sitä on urautunut ja uskoo, ettei sitä muualla ole sen parempaa. Tällä hetkellä meillä on kyllä hyvää se, että on todella nykyaikaiset tuotantotilat, jotka ovat varmasti Suomen huippua. Ei ole perinteistä 1980-luvun konepajameininkiä. Ja turvallinen työnantajahan tämä on ollut, paitsi mitä oli tuo vuoden 2008 lama, jolloin minäkin olin kolme kuukautta lomautettuna.


Maalari Laila Koivistoinen.

HYDROLINE OY

PERUSTETTU 1962
KOTIPAIKKA Siilinjärvi
PÄÄOMISTAJAT Laakkosen suku, Juuri Partners ja Ilmarinen
TUOTANTO Hydraulisylintereitä, noin 120 000 vuodessa
HENKILÖSTÖ 279, joista tuotannossa 223 (2017)
LIIKEVAIHTO 43 miljoonaa euroa (2017)

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PENTTI VÄNSKÄ

AMMATTILAINEN: Teppo Puolakka: ”Kahdessa työssä tavoite auttaa jaksamaan”

”Työskentelen öisin erityisjakajana Lounais-Suomen Tietojakelulla ja päivisin postityöntekijänä Postilla. Lehdet on jaettu yleensä aamun sarastaessa ja työt Postilla alkavat seitsemältä. Iltapäivällä suuntaan kotiin lepäämään ja nousen töihin taas puolen yön jälkeen Tietojakelun lehdenjakoon.

Tietojakelulla toimin varajakajana ja paikkaan, kun joku vaikkapa sairastuu. Pääluottamusmiehenä pidän positiivisena sitä, että piirit vaihtuvat. Siten tapaan eri piirien jakajia ja piirien olosuhteet tulevat tutuiksi. Viime syksynä työtilanne oli siinä määrin hektinen, että välillä oli hankalaa ehtiä kotiin syömään kahden työn välillä. Lepo jäi vähän turhan vähälle.

Silti kahden työn tekeminen on oma valinta. Sekä Postin että Tietojakelun työpaikat ovat nyt vakituisia, mutta osa-aikaisia. Kokonaisuudessaan työtunteja kertyy paljon, mutta tilanne vaihtelee ja välillä päivät ovat lyhempiä. Se motivoi ja auttaa jaksamaan, kun on jokin selkeä tavoite, minkä takia työtä tekee. Viimeisimpänä tavoitteena oli säästää rahaa veneen ostoon, ja sitä ennen säästin asuntoon. Nyt olen vähentänyt työtunteja, mutta jatkossakin omakotitalossa riittää asioita, mihin rahaa menee.

”Tunnistan kahden työn varjopuolet, enkä aio jatkaa loputtomiin.”

Vapaa-aikaa on jäänyt lähinnä viikonloppuisin. Se, että ei juurikaan ole aikaa katsoa televisiota, ei harmita, koska töissä saa kuunnella radiosta urheilua riittämiin. Vapaa-aikanani suuntaankin mieluiten kalaan. Aikaa kuluu myös lemmikkien kanssa, sillä minulla on kuusi kissaa.

Tunnistan kahden työn varjopuolet. Jakajan työ on fyysistä ja koettelee erityisesti jalkoja ja niveliä. Päälle nelikymppisenä palautuminen on hitaampaa kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. En aio jatkaa loputtomiin kahdessa työssä. Tällä hetkellä vaimonkin työtilanne vaikuttaa ja teen mielelläni vähän enemmän, koska hän on akateeminen pätkätyöläinen.”

TEPPO PUOLAKKA

Erityisjakaja ja postityöntekijä
Lounais-Suomen Tietojakelu Oy ja Posti Group Oyj
Turku

TEKSTI SIRPA TASKINEN
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Työympäristöseminaarista eväät untuvikoillekin

”Ei ole enää kynnystä soittaa liiton asiantuntijoille. Tuossahan ne pyörii, ja heidän kanssaan voi mennä juttelemaan.” Ensimmäisen kauden työsuojeluvaltuutettu Johanna Ruokolahti on heti saanut eväitä omaan työhönsä Teollisuusliiton työympäristöseminaarista.

Teollisuusliiton Murikka-opistolla Tampereen Teiskossa jatkuu tänään liiton ensimmäinen eli historiallinen, kaksipäiväinen työympäristöseminaari. Se on koonnut lähes 120 osallistujaa ympäri Suomea.

Patria Aviation Oy:ssä Hallissa lentokoneasentajana työskentelevä Johanna Ruokolahti kuvailee tulevansa työsuojeluvaltuutettuna ”suoraan sanottuna ihan puskista, ei minulla ole mitään pohjia”.

– Minä tulin tänne imemään kaiken tiedon, mitä vain ikinä löydän. Ja haluan oppia, mistä löydän lisää tietoa, Ruokalahti toteaa.

Työympäristöpäällikkö Juha Pesola oli avannut seminaarin esitelmällä, jossa liiton strategian – eli Pesolan sanoin toimintasuunnitelman – pääteemat nousivat esiin. Ne kelpasivat Ruokolahdellekin.

– Yhteisvoima, sopiminen, neuvokkuus, ne liiton ydinajatukset piirtyivät mieleeni. Minä teen niistä huoneentaulun ja liiman sen työpaikan seinällä. Ne ajatukset kelpaavat ohjenuoraksi omaankin elämään.

Sinne omalle työpaikalle valtuutettu haluaisi löytää keinot työhyvinvoinnin ja jaksamisen kohentamiseen. Niiden taustasyy on kylläkin selvä.

– Kiirettä, kiirettä, kiirettä… sellaistahan se tahtoo olla nykypäivänä joka paikassa. Minun ja useimpien muiden työntekijöiden mielestä syynä on se, että tekijöitä ei ole tarpeeksi, Ruokolahti toteaa.

KUNTOA JA MUISTUTUKSIA

– Kuntotesti oli hyvä porkkana!

Antti Tikki on juuri käynyt seminaarin työpajoihin kuuluvassa Suomi-miehen kuntotestissä hyvällä menestyksellä (kuvassa Tikkin kuntotestiä vetää opiskelija Sini Lällä Kuntoa Kaiken Ikää -hankkeesta). Tikki on työsuojeluasiamies ja operaattori Neste Oil Oyj:llä Porvoossa. Tikki kertoo ne kaksi muutakin syytä, jotka houkuttelivat hänet seminaariin.

– Kun näitä asioita hoitaa, on hyvä saada muistutus, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Ja halusin tulla Murikkaan, koska en ole aiemmin käynyt täällä. Olen saanut paikasta todella positiivisen vaikutelman. On valoisaa ja siistiä.

Tikki kuvaa oman työpaikkansa kohennettavaksi asiaksi sen ihan kaikkein perinnäisimmän.

– Tiedonkulku. Siihen satsataan kyllä koko ajan ja meille on tullut paljon informatiivisia alustoja. On näyttöä, sovelluksia, sisäistä intraa, sähköpostia. Mutta välillä tuntuu, että ehkä liikaakin. Tietoa ei löydy, vaikka kyllä se on jossakin.

Sahatyöläinen, työsuojeluvaltuutettu Jukka Alanko on lähtenyt puolestaan hakemaan ihan perinteisiä asioita työympäristöseminaarista.

– Haluan saada uutta tietoa ja tavata uusia ihmisiä.

UPM Seikun sahan työsuojeluvaltuutettu Alanko Porista on tyytyväinen oman työnantajansa ottamaan linjaan.

– Työturvallisuuden ryhtiliike aloitettiin meillä muistaakseni vuonna 2012. Työturvallisuus on nyt prioriteetti ja siitä puhutaan yleisestikin. Kokouskäytännöissä se on ykkösaihe.

Kaikki rutiininomaiset työturvallisuuden kohentamisen konstit ovat sahalla käytössä turvallisuuskävelyineen ja -havaintoineen. Tulosta on myös tullut, sillä Alanko kertoo tapaturmataajuuden pudonneen ”ihan älyttömästi”. Sairauspoissaolot ovat myös vähentyneet, kiitos omailmoitusjärjestelmän.

– Nyt on ollut puhetta jopa omailmoituksen pidentämisestä viiteen päivään, Alanko kertoo.

Työympäristöseminaarin antina olivat ensimmäisenä päivänä esitelmien lisäksi työpajat, joissa puitiin kemikaaliturvallisuutta, työtapaturmia ja viranomaisyhteistyötä unohtamatta Suomi-miehen ja -neidon kuntotestiä ja niiden tulosten purkua.

– Työpajat ovat hyviä. Mutta enemmän aikaa niihin pitäisi varata, Alanko toteaa.

MIELEN TERVEYTTÄ VOI VAALIA

Seminaarin ensimmäisen päivän lopputeemana oli mielenterveys työpaikoilla.

Vaasan Wärtsilän työsuojeluvaltuutettu Ari Rintala kertoi seminaariväelle, miten moninaisin keinoin yritys on satsannut mielenterveyden ylläpitoon. Wärtsilällä satsataan siihenkin, että mielenterveysongelmien takia sairauslomalla olleet saadaan mutkattomasti takaisin työn pariin. Keinoja on yritetty löytää myös siihen ongelmaan, että muu työyhteisö ei oikein uskalla antaa töitä sairauslomalta palanneelle.

– Me valmennamme jo etukäteen sen työyhteisön, johon sairauslomalainen palaa, tietenkin hänen itsensä luvalla, Rintala kertoi yhdestä hyväksi havaitusta käytännöstä.

Tänään keskiviikkona seminaarin teemoihin kuuluvat muun muassa työsuojelun viranomaistoiminnan muutokset ja työntekijän sosiaaliturvan ajankohtaisimmat asiat.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Kuin palaavat muuttolinnut

Kausityöntekijät palaavat Mellanån taimitarhalle, kun on aika laittaa maahan ensimmäiset siemenet. Olemme aivan kuin muuttolinnut, jotka tulevat keväällä ja lähtevät syksyllä, toteaa pääluottamusmies Anja Bobäck-Stenlund 30-vuotisen kokemuksensa äänenpainolla.

Tuotantokauden kylvöt ovat käynnistyneet Kristiinankaupungin Dagsmarkissa sijaitsevalla Mellanån taimitarhalla. Tuotantohallista kuuluu tasainen pauhina, kun kylvökone sijoittaa automaattisesti yhden siemenen kasvatuslaatikon jokaiseen yhteensä 81 lokeroon.

– Kylvämme ensimmäiset siemenet yleensä maalis-huhtikuulla. Kone kylvää siemenet ja peittää ne turpeella, kertoo taimitarhan työntekijöiden pääluottamusmies Anja Bobäck-Stenlund, jolla on kädet täynnä työtä tuotantolinjalla.

Mellanå Plant on Suomen suurimpia taimitarhoja. Täällä kasvatetaan vuosittain 18 miljoonaa tainta, jotka sitten istutetaan eri puolille Suomea. Se tarkoittaa, että joka kymmenes Suomessa istutettava puu on peräisin Kristiinankaupungista.

– Pitää paikkansa. Ja aiomme parantaa vauhtia vielä entisestään. Jos viime vuonna tehtiin 100 prosenttia, niin nyt on aikomus päästä 110 prosenttiin, toteaa Bobäck-Stenlund tyytyväisenä.

Pääluottamusmies Anja Bobäck-Stenlundilla (vas.) ja Maj-Britt Koskelalla on kädet täynnä työtä kylvökoneen kanssa, kun Mellanån taimitarhan tuotantokausi alkaa.

Tällä hetkellä työntekijät ovat kylvämässä kuusen siemeniä, ja kuusi ja mänty ovatkin kysytyimpiä lajeja. Yritys toimittaa toki myös jonkin verran lehtipuita asiakkaiden toivomuksesta. Metsäteollisuuden tarpeet vaihtelevat vuosittain aina edellisvuoden hakkuukohteista riippuen.

– Se on lähinnä mäntyä ja kuusta. Seuraavina tulevat koivu ja lehtikuusi. Meillä on myös joka vuosi pikkuinen viljelmä erilaisia erikoiskuusia lähinnä messuesittelyä varten, jolloin messuilla kävijät voivat hankkia erikoisia taimia omiin puutarhoihinsa. Mehän viljelemme taimia metsäteollisuudelle eikä yksityisten puutarhanomistajien käyttöön, tarkentaa Bobäck-Stenlund.

Jos metsänomistajat suosivat eniten kuusta, niin mikä sitten on Bobäck-Stenlundin oma suosikkipuulaji?

– Joulun aikaan haluan kuusen, mutta tuskin minulla muuten on mitään suosikkia, hän naurahtaa.

Kylvökone sijoittaa automaattisesti yhden siemenen kasvatuslaatikon jokaiseen yhteensä 81 lokeroon. Koneen toimivuuttaa voidaan helposti tarkistaa.
Taimitarha vai kahvipaahtimo? Nopeasti katsottuna kone voisi olla kummasta vaan.

SAMAAN AIKAAN MONIPUOLISTA JA YKSIPUOLISTA

Kun kylvökone on täyttänyt kasvatuslaatikot taimilla, työntekijät nostavat ne suureen metallikehikkoon. Ennen taimien kastelua laatikot eivät tosin ole kovin raskaita, mutta kun seisoo kylvökoneen äärellä päivät pitkät, tuntee kyllä tehneensä jotakin, sanoo Maj-Britt Koskela, joka on työskennellyt taimitarhalla vuodesta 1983 ja pitää työstään.

– Ei tämä ihan kevyttä hommaa ole. Jotkut työtehtävät ovat raskaampia kuin toiset, mutta kai siihen vain tottuu vuosien mittaan, hän toteaa naurahtaen.

Koskela kertoo, että työ on yhtä aikaa monipuolista ja yksipuolista. Juuri nyt se voi tuntua yksitoikkoiselta, kun seisoo viikkokaudet kylvökoneen äärellä, mutta tilanne tasaantuu tuotantokauden aikana.

– Jos katsoo koko tuotantokautta, niin työtehtävät vaihtelevat kyllä tosi paljon. Kylvämisen lisäksi poistamme muun muassa rikkakasveja viljelmiltä ja pakkaamme valmiita taimia. Työskentelen ehkä kaikkein mieluiten pakkauskoneella, koska siinä on monta työvaihetta, ja vaihdamme tehtäviä myös keskenämme aina tunnin välein. Siinä monipuolisuus näkyy ehkä parhaiten, hän sanoo.

Kaikki tapahtuu nopeasti ja tarkasti, kun Tom Rosengård pinoaa vastakylvettyjä, kasvihuoneeseen siirrettäviä kuusensiemeniä.

Kun metallikehikko täyttyy tuotantolinjan päässä, Tom Rosengård ajaa trukkipiikit alustaan ja nostaa sen sivuun antaen näin tilaa uudelle alustalle. Vaihto sujuu nopeasti ja uskomattomalla tarkkuudella.

– Ehdin siirtää tunnissa noin 30 alustaa linjalta, joten saamme päivän aikana koko joukon tulevia taimia, hän sanoo peruuttaessaan trukkia. Kyydissä on vielä yksi alusta, joka siirretään kohta kasvihuoneelle vietävään pinoon.

– Kun meillä on kylvöaika, ajan trukkia kaiket päivät, mutta myöhemmin tuotantokauden aikana työ on vaihtelevampaa. Täällä on paljon erilaista tehtävää, jatkaa Rosengård, joka viihtyy hyvin työssään.

Tulevaisuudessa mitkään valmiit taimet eivät talvehdi ulkona, kertoo Mellanån taimitarhan toimitusjohtaja Rainer Bodman astellessaan kasveja ja niiden juuristoja suojaavan paksun lumipeitteen päällä.

SIEMENESTÄ TAIMEKSI PUOLESSATOISTA VUODESSA

Tekijän käydessä taimitarhalla huhtikuun puolivälissä kahdeksan kasvihuoneen välillä on edelleen paksu lumikerros. Lumen alla on talvehtineita taimia, ja koko ulkosalla oleva viljelypinta-ala on 5,8 hehtaaria. Kasvihuoneissa on lisäksi 1,7 hehtaaria viljelyalaa.

Menemme erääseen kasvihuoneeseen, josta pelmahtaa vastaan jokin lähinnä trooppinen ilmanala, vaikka elämmekin alkukevättä. Öisin kasvihuoneissa joudutaan vielä turvautumaan lämmityskattiloihin, mutta päiväsaikaan aurinko riittää lämmön ylläpitäjäksi. Katse ilmanlaatumittariin paljastaa, että silmälaseihin tiivistyvä kosteus ja trooppinen tunne aiheutuvat lopulta kuitenkin vain kastelun jälkeisestä ilman kosteudesta.

– Täällä on 22,5 astetta, joka on oikein hyvä, kun ihannelämpötila on 20–25 astetta, sanoo yrityksen toimitusjohtaja ja osakas Rainer Bodman.

Kohta kasvihuoneessa vihertää. Kyltti kertoo, mitä on kylvetty ja milloin.

Kasvihuoneessa on edelleen karun näköistä, kun sinne on istutettu viikkoa aiemmin tulevia kuusia. Bodman ottaa yhden siemenen lokerosta ja näyttää, miten sen pinta on jo ehtinyt haljeta. Kohta hallissa vihertää, hän vahvistaa.

– 5-6 viikon päästä taimet viedään ulos vähän säästä riippuen. Silloin ne ovat jo 4–5 sentin korkuisia.

Kuusensiemenen pinta on haljennut jo viikossa.

Anja Bobäck-Stenlund kertoo, että yhteen kasvihuoneeseen mahtuu kerrallaan yli miljoona tainta, joten nyt alkaa selvitä, miten he pystyvät toimittamaan vuosittain 18 miljoonaa tainta.

– Kylvämme kasvihuoneen 3-4 kertaa tuotantokauden aikana ja ehdimme laittaa noin kaksi kasvihuonetta viikossa.

Kesällä huippusesongin aikaan on myös paljon ulkotyötä, kun kasvit ovat ulkona. Se tuo tervetullutta vaihtelua työpäiviin.

– Vaihtelu on hyväksi, eikä haittaa yhtään, vaikka olisikin sadekesä. Meillä on kumisaappaat ja sadevaatteet eli oikein hyvä työvarustus, vakuuttaa Maj-Britt Koskela.

Talvi on jättänyt jälkensä. Kari Ahola korjaa vesijohdon, joka on haljennut kylmässä.

LUNTA EI KAIVATA VAIN HIIHTOKESKUKSISSA

Taimet, joita tuotetaan tuotantokauden ensimmäisellä puoliskolla, pakastetaan talveksi, niin että ne ovat pakattuina ja valmiina toimitettaviksi heti istutussesongin alkaessa seuraavana vuonna. Osa myöhemmin kylvetyistä taimista ei kuitenkaan ehdi kasvaa ennen syksyä ja ne joutuvat talvehtimaan ulkona. Aiemmin myös valmiit taimet talvehtivat ulkona, mutta se ei ole aivan ongelmatonta.

– Tavoitteenamme on, että kaikki toimitusta vaille valmiit taimet pakastetaan talveksi. Meillä ei tulee olemaan enää valmiita taimia, jotka talvehtivat ulkona. Talvien kanssa on täällä rannikolla vähän niin ja näin ja kasvit ja etenkin niiden herkät juuristot tarvitsevat lunta suojakseen, selittää Bodman.

Tämä talvi oli epätavallisen luminen myös Pohjanmaalla, mutta talven alkaessa taimitarhalla jouduttiin kuitenkin turvautumaan lumitykkeihin taimien suojelemiseksi.

– Meillä on kolme lumitykkiä, joita tarvitsimme vain tammikuussa, mutta silloin käytimme niitä 10 päivää, jotta saimme tarpeeksi vahvan lumikerroksen. Mutta sen jälkeen lunta on tosiaan ollutkin riittävästi, sanoo Bodman astellessaan paksun, taimia suojaavan lumivaipan päällä.Yrityksessä katsotaan luottavaisina tulevaisuuteen ja iloitaan myös metsäteollisuuden viime aikoina tekemistä investoinneista.

Kunhan hyllyt saadaan paikoilleen, 8–9 miljoonaa taimenta voidaan säilyttää kylmävarastossa talven yli, yrityksen toimitusjohtaja Rainer Bodman kertoo.

– Olemme investoineet myös itse, ja uusin miljoonaluokan investointimme on uusi pakastevarastomme, joka valmistui vuoden vaihteessa. Kunhan saamme hyllyt paikoilleen, pystymme pakastamaan 8–10 miljoonaa tainta talven yli, myhäilee toimitusjohtaja tyytyväisenä.

Muutaman viikon kuluttua kasvihuoneessa vihertää, kun kuusentaimet pääsevät kasvun alkuun. Taimitarhan työntekijä Anja Bobäck-Stenlund ja hänen työtoverinsa kasvattavat vuosittain 18 miljoonaa tainta Kristiinankaupungissa.

KAUSITYÖTÄ HYVÄSSÄ JA PAHASSA

Työntekijöiden kuvaillessa työskentelyä taimitarhalla sana ‘sesonki’ toistuu tavan takaa. Ala on sesonkipainotteista ja työ sen mukana. Se tarkoittaa myös, että työntekijöiden työt loppuvat joka syksy, kun kauden viimeiset taimet on pakattu ja pakastettu.

– Tullessani alalle kysymys ei ollut mistään pakastevarastoinnista, ja tuotantokausikin oli silloin paljon lyhyempi meille kausityöntekijöille. Silloin työt loppuivat jo syyskuun lopussa tai lokakuun alussa, kertoo Bobäck-Stenlund, joka on työskennellyt taimitarhalla yli 30 tuotantokauden ajan vuodesta 1987.

Kausityön tarkat alkamis- ja päättymisajat vaihtelevat kuitenkin vuodesta toiseen ja kunkin työtehtävien mukaan.

– Tällä tuotantokaudella olen työskennellyt itse joulukuun puolivälistä alkaen, mutta meillähän ei ole nyt vielä täyttä vahvuutta. Kesällä kun taimikkoa on myös puhdistettava, tarvitaan enemmän työvoimaa. Tällä hetkellä tuotannossa on kahdeksan työntekijää; parhaimmillaan meitä on yleensä noin 20 ja teemme vuorotyötä.

Kausityössä on puolensa, mutta työntekijät palaavat vuosi toisensa jälkeen uskollisesti kuin muuttolinnut.

– Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Ansioiden kannalta se ei ole niin hyvä, mutta kaikkeen tottuu. Meillä on hyvin vähän työvoiman kiertoa, eivätkä 25-30 vuoden mittaiset työurat ole harvinaisuuksia. Työehtosopimuksen mukaisesti työntekijät palaavat myös vanhoina työntekijöinä, joten yleensä ehdimme pitää pienen loman loppukesällä, kertoo Bobäck-Stenlund.

Tom Rosengård tekisi mielellään työtä ympäri vuoden.

Tom Rosengård, jolla on takanaan seitsemän kautta, on samoilla linjoilla. Hän oli viime talvena työttömänä kahden kuukauden ajan, kun taimitarhalla ei ollut hänelle mitään työtä.

– On tultava toimeen kassan työttömyyskorvauksella, ja tavallaan vapaus onkin ihan hyvä asia, mutta mieluummin olisin töissä ympäri vuoden.

Nähtäväksi jää, miten aktiivisuusmalli sitten vaikuttaa kausityöntekijöihin.

– Minulle kävi niin, että juuri kun olin joutumassa karenssiin pääsin töihin, sanoo Bobäck-Stenlund.

On kuitenkin todennäköistä, että uudesta mallista tulee harmia niin alan työntekijöille kuin työnantajille.

– Niin luultavasti käy. Kuten sanottu, kaikki eivät vielä ole töissä. Heille maksetaan varmaan alennettua työttömyyskorvausta, jolleivät he täytä aktiivisuusvaatimuksia. Jos heille tarjotaan muuta työtä, niin heidänhän pitää ottaa se vastaan, ja silloin voi käydä niin, että he eivät ole enää käytettävissä meidän tuotantokautemme alkaessa. Sellainen riski on aina olemassa.

Tältä näyttävät kuusentaimet, kun ne toimitetaan eri puolella Suomea oleville asiakkaille…
… Ja tämä melkein täyskasvuinen kuusi istutettiin, kun Suomi täytti 50 vuotta.

AB MELLANÅ PLANT OY

PERUSTETTU 2011 omistajanvaihdoksen jälkeen. Paikalla on ollut taimitarhatoimintaa vuodesta 1965
KOTIPAIKKA Kristiinankaupunki
TUOTANTO Puun taimet, etenkin mänty ja kuusi
TOIMINTA-ALUE Koko Suomi, 2-5 % vientiä Ruotsiin
LIIKEVAIHTO 2,5 miljoonaa euroa
HENKILÖKUNTA Kausityöntekijät. 4–20 tuotantotyöntekijää tehokkaan vaiheen aikana

TEKSTI JOHAN LUND
KUVAT JOHANNES TERVO

Flyttfåglarna som återvänder varje vår

När det är dags att så de första fröna kommer säsongsarbetarna tillbaka till jobbet på Mellanå Plant. Vi är precis som flyttfåglar, på våren kommer vi hit och på hösten flyger vi iväg, säger huvudförtroendemannen Anja Bobäck-Stenlund med 30-års erfarenhet.

Sådden för säsongen har tagit fart på Mellanå Plant i Dagsmark i Kristinestad. Ett stadigt buller fyller produktionshallen där såddmaskinen automatiskt sår ett frö per kruka i kassetter som rymmer 81 plantor var.

– Vid månadsskiftet mars-april brukar vi så de första fröna. Maskinen sår fröna och täcker dem med torv, berättar plantskolearbetarnas huvudförtroendeman Anja Bobäck-Stenlund som har fullt upp vid produktionslinjen.

Mellanå Plant hör till de största plantskolorna i Finland. Här drivs årligen 18 miljoner plantor upp som sedan planteras på olika håll i Finland. Det betyder att vart tionde träd som planteras i Finland kommer från Kristinestad.

– Det stämmer. Och målet är att öka takten. Om vi ifjol gick på 100 procent så är det tänkt att vi i år ska gå på 110 procent, säger Anja Bobäck-Stenlund belåtet.

Huvudförtroendemannen Anja Bobäck-Stenlund (t.v.) och Maj-Britt Koskela har fullt upp vid såddmaskinen när säsongen på plantskolan Mellanå Plant har börjat.

För tillfället sår arbetstagarna granfrön, och det är just gran och tall som går åt bäst. Men man levererar också en del lövträd, enligt vad kunderna vill ha. Vad skogsindustrin behöver varierar från år till år, beroende på hurudan skog man huggit året innan.

– Det är främst tall och gran. Följande i storleksordning är björk och lärk. Vi har också årligen en liten, liten odling av olika specialgranar, men det är främst för att kunna dela ut lite speciella plantor på mässor och åt besökare som de kan plantera i sin egen trädgård. Vi odlar ju plantor för skogsindustrin och inte för egna trädgårdsplanteringar, förklarar Anja.

Om granen är populärast bland skogsägarna, så vilken är då Anjas personliga favorit bland trädarterna?

– Kring jultiden vill jag ha en gran, men inte vet jag om jag annars har någon favorit, skrattar hon.

Såddmaskinen sår automatiskt ett frö per kruka. Arbetstagarna kan enkelt kolla att maskinen fungerar som den ska.
Vid första ögonkast kunde man tro att såddmaskinen hörde hemma på ett kafferosteri.

Mångsidigt och ensidigt på samma gång

Efter att såddmaskinen har fyllt kassetterna med plantor lyfter arbetstagarna upp dem i en stor metallram. Innan plantorna vattnas är kassetterna visserligen inte speciellt tunga, men står man vid såddmaskinen dagarna i ända känner man att man gjort något, säger Maj-Britt Koskela som har jobbat på plantskolan sedan 1983 och trivs bra.

– Inte är det här ett helt lätt jobb. En del arbetsuppgifter är tyngre än andra men man har väl blivit van med det med åren, säger hon och skrattar.

Maj-Britt berättar att jobbet är både mångsidigt och ensidigt på samma gång. Just nu kan det kännas enformigt när hon i flera veckor står vid såddmaskinen, men det jämnar ut sig över säsongen.

– Ser på hela säsongen är arbetsuppgifterna faktiskt mycket varierande. Förutom sådden så rensar vi bland annat ogräs från odlingarna och packar färdiga plantor. Jag jobbar kanske helst vid packningsmaskinen där det finns flera olika arbetsskeden och där byter vi också arbetsuppgifter sinsemellan med en timmes mellanrum. Där kommer mångsidigheten kanske bäst fram, säger hon.

Det går snabbt och exakt till när Tom Rosengård radar upp nysådda granfrön som ska köras ut till växthusen.

När metallramen i slutet av produktionslinjen är fylld kör Tom Rosengård in truckgafflarna i ramen och lyfter den åt sidan och ger plats för nästa ram. Bytet går snabbt och med otrolig precision.

– På en timme hinner jag flytta omkring 30 ramar från linjen, så det blir ju en hel del blivande plantor på en arbetsdag, säger han samtidigt som han backar iväg med en ram till som radas upp i en hög som snart ska köras ut till växthuset.

– När vi sår så kör jag truck hela dagarna, men senare under säsongen blir jobbet mer varierande. Vi har mycket olika saker som ska göras här, fortsätter Tom som trivs bra med jobbet.

I framtiden ska inga färdiga plantor övervintra utomhus, berättar Mellanå Plants vd Rainer Bodman som går på det tjocka snötäcket som skyddar växterna och deras rotsystem.

Från frö till planta på ett och ett halvt år

När Tekijä besöker plantskolan i medlet av april är snötäcket fortfarande tjockt mellan de åtta växthusen. Under snön finns övervintrande plantor och den totala odlingsytan utomhus är hela 5,8 hektar. Inne i växthusen finns ytterligare odlingsyta på 1,7 hektar.

Vi stiger in i ett av växthusen och möts av något som närmast känns som ett tropiskt klimat trots den tidiga våren. På nätterna behöver växthusen ännu hjälp av värmepannor, men dagtid räcker solen till för att hålla värmen. En titt på skärmen till klimatkontrollen visar att det trots allt bara är luftfuktigheten efter bevattningen som är orsaken till imman på glasögonen och den tropiska känslan.

– Här är 22,5 grader, vilket är riktigt bra då den optimala temperaturen är mellan 20–25 grader, säger företagets vd och delägare Rainer Bodman.

Om några veckor grönskar det i växthuset när granplantorna tar fart. Skylten berättar vad och när som har såtts i växthuset.

Det ser fortfarande kargt ut i växthuset som är fyllt av blivande granar som såtts en vecka tidigare. Rainer Bodman lyfter upp ett frö från en av krukorna och visar hur fröns yta redan har hunnit spricka. Snart börjar det grönska i hallen, intygar han.

– Plantorna åker ut på fälten efter 5–6 veckor, lite beroende på vädret. Då är de redan 4–5 centimeter höga.

På en vecka har granfröets yta redan spruckit.

Anja Bobäck-Stenlund berättar att ett växthus rymmer över en miljon plantor på en gång, och man börjar förstå hur det är möjligt att de årligen levererar 18 miljoner plantor.

–Vi sår växthusen tre eller fyra gånger per säsong och hinner med ungefär två växthus i veckan.

Under högsäsongen på sommaren när växterna är ute blir det också en hel del utejobb, något som är välkommet bland arbetstagarna.

– Det är bra med variation och det gör inget fast det skulle vara en regnig sommar. Vi har stövlar och regnkläder, alltså bra arbetskläder, intygar Maj-Britt Koskela.

Vintern har lämnat sina spår. Kari Ahola reparerar ett bevattningsrör som har spruckit av kölden.

Inte bara skidcenter som väntar på snön

De plantorna som drivs under första halvan av säsongen kommer att frysas ner till vintern så att de är packade och leveransklara genast när planteringssäsongen börjar nästa år. En del plantor som såtts senare hinner ändå inte växa till sig innan hösten och måste övervintra utomhus. Tidigare har också färdiga plantor övervintrat utomhus, men det är inte helt oproblematiskt.

– Vår målsättning är att alla leveransklara plantor ska fryslagras över vintern. Vi ska inte längre ha färdiga plantor som övervintrar där ute på fälten. Vintrarna här längs kusten är lite si och så och växterna och i synnerhet det känsliga rotsystemet behöver skyddas med snö, förklarar Rainer Bodman.

Den här vintern var ovanligt snörik också i Österbotten men ändå fick plantskolan ta till snökanonerna i början av vintern för att skydda plantorna.

– Vi har tre snökanoner som vi i år endast behövde i januari, men då körde vi dem i 10 dagar, dygnet runt, så att vi fick ett tillräckligt tjockt snötäcke. Men efter det har det minsann funnits tillräckligt med snö, säger Rainer Bodman medan han promenerar på det tjocka snötäcket som gömmer plantorna.

Bara hyllorna installeras ska det nya fryslagret rymma mellan 8–9 miljoner plantor, berättar vd:n Rainer Bodman.

På företaget ser man ljust på framtiden och gläder sig också över de investeringar som har gjorts inom skogsindustrin den senaste tiden.

– Vi har också själv investerat och vår nyaste investering i miljonklass är vårt nya fryslager som blev färdigt vid årsskiftet. Bara vi får hyllorna installerade så kommer vi att kunna fryslagra 8–10 miljoner plantor över vintern här, säger vd:n belåtet.

Plantskolearbetaren och huvudförtroendemannen Anja Bobäck-Stenlund och hennes arbetskompisar driver varje säsong upp upp 18 miljoner plantor i Kristinestad.

Säsongsarbete på gott och ont

Ordet säsong genomsyrar det mesta när arbetstagarna beskriver arbetet på plantskolan. Branschen är säsongsbetonad och arbetet likaså. Det innebär också att arbetstagarnas jobb tar slut varje höst när de sista plantorna för säsongen är packade och fryslagrade.

– När jag började inom branschen så var det inte frågan om några fryslager och då var säsongen också mycket kortare för oss säsongsarbetare. Då tog jobbet slut redan i slutet av september eller början av oktober, berättar Anja Bobäck-Stenlund som har jobbat på plantskolan i mer än trettio säsonger, sedan 1987.

Exakt när säsongsjobbet börjar och slutar varierar ändå från år till år och enligt vilka arbetsuppgifter man har.

– Den här säsongen har jag själv jobbat från mitten av december, men vi har ju inte ännu heller full styrka här. På sommaren när det också ska rensas bland plantorna så behövs det mer arbetskraft. För tillfället har vi åtta arbetare i produktionen, som bäst brukar vi vara kring 20 arbetstagare och jobbar i skift.

Säsongsarbetet har sina sidor men som flyttfåglar hittar arbetstagarna troget tillbaka år efter år.

– Det har sina för- och nackdelar. Inkomstmässigt är det inte så bra, men man blir van med det. Vi har väldigt lite rotation bland arbetstagarna och 25–30 åriga karriärer är inget ovanligt hos oss. Enligt kollektivavtalet kommer arbetstagarna också tillbaka som gamla arbetstagare så lite semester brukar vi också hinna hålla under sensommaren, berättar Anja.

Tom Rosengård skulle helst jobba året om.

Tom Rosengård som har sju säsonger bakom sig är inne på samma linje. Han var arbetslös i två månader i vintras när det inte fanns något jobb för honom att göra på plantskolan.

– Det går att klara sig på arbetslöshetsunderstödet från kassan och på ett sätt är det ju bra med ledighet, men jag skulle hellre jobba året om.

Hur aktiveringsmodellen kommer påverka säsongsarbetarna är ännu oklart.

– För mig gick det så att jag just precis innan karensen skulle ha slagit till fick komma på jobb, säger Anja Bobäck-Stenlund.

Att modellen kommer att orsaka strul för både arbetstagare och arbetsgivare inom branschen verkar ändå troligt.

– Troligtvis ja. Som sagt är ju alla inte på jobb ännu. De kommer troligtvis att få sänkt arbetslöshetsersättning om de inte uppfyller aktiveringskraven. Om de har fått ett annat jobberbjudande så måste de ju ta emot det och då kan det hända att de inte längre är tillgängliga när säsongen börjar här. Den risken finns alltid.

 

Såhär ser leveransklara granplantor ut som skickas till kunder runt hela Finland…
… och den här granen planterades när Finland fyllde 50 år. En gran är egentligen fullvuxen först vid 70 års ålder.

TEXT JOHAN LUND FOTO JOHANNES TERVO

Ab Mellanå Plant Oy

GRUNDAT 2011 efter ägarbyte. Plantskoleverksamhet på stället sedan 1965
HEMORT Kristinestad
PRODUKTION Trädplantor, främst tall och gran
VERKSAMHETSOMRÅDE Hela Finland, 2-5 % procent på export till Sverige
OMSÄTTNING 2,5 miljoner euro
PERSONAL Säsongsarbete. 4–20 produktionsarbetare under den verksamma perioden

 

Tuottavuutta yhdessä: ”Ei ole tarkoitus juosta kovempaa vaan tehdä järkevämmin.”

Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden Tuottavuutta yhdessä -hanke pyrkii kehittämään yritysten tuottavuutta. KaVo Kerr Group Finlandilla hankkeen ajattelun mukainen lean-toimintatapa on tuonut työhön sujuvuutta ja työntekijöille lisää rahaa, sanovat Site leader Jari Taskinen ja pääluottamusmies Tapani Koivunen.

Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden Tuottavuutta yhdessä -hanke käynnistettiin viime viikolla Vantaalla avausseminaarilla, johon osallistui sekä yritysjohtajia että luottamusmiehiä. Liitot haluavat hankkeella yhdessä tukea yritysten tuottavuuskehitystä.

Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus ovat yhtä mieltä siitä, että tuottavuus on keskeinen kilpailukykytekijä ja sen eteen on paljon tehtävissä. Keskeisessä roolissa on hyvä yhteistyö yrityksissä.

Hankkeesta sovittiin viime syksynä osana alan työehtosopimusta, ja se on ainutlaatuinen ohjelma Suomen työmarkkinoilla. Ohjelmaan pyritään saamaan mukaan mahdollisimman monia yrityksiä eri puolilta maata.

TYÖ FIKSUMMAKSI SUJUVOITTAMALLA

Tuottavuuden parantamiseen monella työpaikalla käytetään japanilaisesta autoteollisuudesta alkunsa saanutta lean-toimintatapaa, joka perustuu työprosessien jatkuvaan parantamiseen johdon ja työntekijöiden yhteistyöllä.

Lean voidaan vapaamuotoisesti suomentaa työn sujuvoittamiseksi.

Eräs menestyksekkäästi toimintatapaa hyödyntävä yritys on päänalueen kuvantamislaitteita valmistava KaVo Kerr Group Finland, jossa toimintatapa on ollut käytössä koko 2000-luvun ajan.

Kansainvälisillä markkinoilla toimivassa yrityksessä tuottavuus on noussut kohisten, mikä on mahdollistanut sekä investoinnit että uusien työntekijöiden palkkauksen.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtaaseen on otettu 34 prosenttia lisää väkeä ja liikevaihto kolminkertaistunut. Lisää tilaa on rakennettu viisi prosenttia, kertoo yrityksen Site leader Jari Taskinen.

Nykyisin Tuusulassa toimiva tehdas työllistää 430 henkilöä.

SUORITTAMISESTA JÄRJEN KÄYTTÖÖN

Lean-työpaikalle on tyypillistä, että nopean suorittamisen sijasta toiminnassa panostetaan runsaasti työaikaa ongelmien ratkaisuun ja toimintatapojen kehittämiseen. Onko se sen arvoista?

Taskisen mielestä ehdottomasti on.

– Siinä on monenlaisia näkökohtia, eikä pienin ole se, että henkilöstöryhmä, jonka työtä ollaan sujuvoittamassa, on ollut itse tekemässä muutosta prosesseihin ja työskentelee varmasti paljon mieluummin sellaisessa ympäristössä. Ei tarvitse juosta edestakaisin, eikä ole niin kiire. Tehdään järkevämmin asioita. Kaikille tehtaalla pitäisi olla tärkeää, että aika käytetään asiakkaalle arvoa tuottavampaan työhön, koska asiakas maksaa meidän kaikkien palkat.

Pääluottamusmies Tapani Koivusen mielestä perushaaste lean-toimintatapaan siirtymisessä on ollut ihmisten perinteinen pyrkimys suorittaa asioita tunnollisesti ja nopeasti.

– Vaikka olisi kuinka tunnollinen ja nopea, silti työtä on mahdollista kehittää, eivätkä esimerkiksi työvauhti ja suorittaminen ole enää määrääviä tekijöitä.

– Kun ”sortuu” tunnollisuuteen, sitä tekee työvauhdilla asioita silloin, kun pitäisi ideoida ja toteuttaa parantavia muutoksia. Vie aikaa, että päästään suorittamisen ideasta pois ja siirrytään siihen, että muutetaan työtä ihmiselle paremmin sopivaksi.

LEAN ON JATKUVA PROSESSI

Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden Tuottavuutta yhdessä -seminaarissa 25.4. Vantaalla etualalla vasemmalta Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Terho Ihalainen sekä KaVo Kerr Group Finlandin pääluottamusmies Tapani Koivunen ja Site leader Jari Taskinen.

– Parempaan suuntaan työpaikalla leanin suhteen on menty, mutta varmasti ihmiset vielä kehittyvät siinä, arvioi Koivunen.

Uutta toimintatapaa tehtaassa ei omaksuttu käden käänteessä.

– Muutoksiin on meillä jonkin verran totuttu. Aikoinaan lean-johtamisesta ei puhuttu, mutta elementtejä siitä oli jo vuosien varrella käytössä.

– Kymmenen vuotta sitten esiintyi enemmän arvostelua, ja kyselyjen perusteella ihmiset vastustivat vähän kaikkea mikä liittyi leaniin. Mutta vuosien varrella mm. tiedottaminen siitä on parantunut. Ihmisten osallistuminen ja osallistaminen ovat laajempaa kuin silloin.

Koivusen mielestä työn laatuun lean on vaikuttanut myönteisesti.

– Näkisin, että suhtautuminen leaniin on muuttunut myönteisemmäksi. Tosin asiaa ei ole millään henkilöstökyselyillä mitattu.

Taskisen mukaan työn jatkuvassa parantamisessa tarvitaan vuoropuhelua.

– Tärkeää on kommunikointi siitä, miksi näin toimitaan. Helppojen esimerkkitapauksen kautta pitää päästä todentamaan isommalle ryhmälle, että kun tämä tehdään, niin siitä saadaan kaikille mukavampi olotila. Ei ole tarkoitus juosta kovempaa, vaan tehdä järkevämmin.

MYÖS TYÖNTEKIJÄ HYÖTYY

Koivusen mukaan lean-toimintavan tuottamasta tehokkuudesta ovat myös työntekijät hyötyneet.

– Henkilöstö on hyötynyt leanista ainakin sillä tavoin, että työpaikat ovat pysyneet paremmin ja varmaan toimintatavankin ansiosta on pystytty jakamaan tulos- ja voittopalkkioina rahaa ihmisille. Myös ideapalkintoja on jaettu.

Menestys on ilmennyt myös palkankorotuksina.

– Aika monta kertaa viimeisen 15 vuoden aikana on meillä tehty paikallinen sopimus, joka on antanut rahaa hieman enemmän kuin tessin minimi. Ihmiset ovat saaneet ansiotasoaan nostettua pikkuhiljaa.

Järkevät prosessit helpottavat työtä, mutta leipä ei silloinkaan tule pöytään ponnistelematta, muistuttaa Koivunen.

– Vaikka ihmiset kokevat työnsä mielekkääksi, niin maailmanmeno on sellainen varmaan monessa firmassa, että aika kiivas tahti on riippumatta siitä, että onko leania vai ei.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA

TYÖYMPÄRISTÖ: ”Maltti on valttia” – kokeneen työsuojeluvaltuutetun vinkit jaksamiseen

Omat joukot kotona, maltti, kurssit ja verkostot. Nämä ovat Tarvo Taljan salasanat luottamustoimessa jaksamiseen.

Tarvo Talja ehti toimia 16 vuotta Versowoodin Vierumäen yksikön työsuojeluvaltuutettuna Heinolassa, ennen kuin luottamuspesti päättyi viime vuoden lopussa. Ennen valtuutetun tehtäviä hän oli työsuojeluasiamies ja puuliittolaisen ammattiosaston aktiivinen jäsen. Sahatyömies Talja on nyt ammattiosastonsa varapuheenjohtaja ja Teollisuusliiton työympäristö- ja tasa-arvojaoston puheenjohtaja.

Psykologinen pelisilmä, uupumaton keskustelu ja neuvottelusuhteiden rakentaminen auttavat Taljan mielestä pitkälle.

– Pitkän uran etuna on ollut se, että oppi näkemään, kenen puoleen kannattaa yrityksessä kääntyä. Kuka missäkin asiassa voi vaikuttaa.

Versowood on maan suurin yksityinen sahanomistaja. Talja kertoo tyytyväisenä olleensa siinä pitkässä prosessissa mukana, kun Suomen kaikissa 12 yksikössä on nyt samanlaiset, tasokkaat työsuojelun pelisäännöt ja samanlaiset suojavaatteet ja varusteet. Uupumaton uurastus on saanut palkintonsa.

Talja sanoo aina myös kertoneensa vastuussa olevalle työnantajan edustajalle epäkohdasta.

– Minä en rupea kotona asiaa murehtimaan. Minä olen vienyt asian eteenpäin, Talja kuvaa jaksamisensa keinovalikoimaa.

– Kurssit ovat ensiarvoisen tärkeitä. Pääsee vaihtamaan kuulumisia, ja syntyy tukiverkosto. Kukaan ei tiedä kaikkea, kannattaa puhua ongelmista ja kysellä muilta. Silloin huomaa, että enhän minä olekaan yksin ja erikoinen. Samanlaisia kivikasoja ne kollegat siirtävät paikasta toiseen kuin minäkin, Talja naurahtaa.

– Oman ilmaisutaidon kehittäminen, se on tärkeää. Tämähän on koko ajan sosiaalista kanssakäyntiä, toisten ihmisten kanssa tekemistä. Taito ilmaista itsensä ja lukutaito siitä, milloin on otollinen aika mennä toiselle jotain esitystä tekemään, tuovat itsevarmuutta, Talja huomauttaa.

Kaikkein raskainta uran varrella lienee ollut työntekijän puolella todistaminen raastuvassa vakavan tapaturman jälkeen. Talja kritisoi lepsua lainsäädäntöä, joka ei tuo jopa raajan menettämisestä tai pahasta palamisesta kuin ehkä vain mitättömät korvaukset. Prosessit voivat myös kestää vuosikausia.

”Omat joukot kotona”, niistä Talja yllyttää pitämään huolta.

– Olen nähnyt monta tapausta, että on palettu loppuun tai on mennyt sukset ristiin, jos on noustu luottamustoimissa ihan korkeimmalle tasolle.

Entä upouuden luottamushenkilön sudenkuopat, millaiseen ansaan ei ainakaan kannata langeta?

– Tämä on pitkäjänteistä työtä, eli maltti on valttia. Heti ei kannata mennä kauheita vaatimaan työsuojelupäälliköltä, Talja toteaa.

KOULUTTAUDU!

– Koskaan ei voi liikaa korostaa kouluttautumisen merkitystä. Monipuolinen kouluttautuminen on kaiken perusta, alleviivaa liiton työympäristöyksikön asiantuntija Marjut Lumijärvi.

– Jokainen meistä on joskus vasta-alkaja, tekemällä oppii. Eikä kaikkea voi muuttaa yhdessä tai kahdessa vuodessa, Lumijärvi vielä lisää kaikkien ensimmäistä kertaa luottamustehtävään lähtevien lohdutukseksi.

Myös Lumijärvi korostaa vertaistuen merkitystä omassa jaksamisessa. Murikan kursseilla pääsee verkostoitumaan, ja nyt vertaistukea jakavat myös liiton Facebook-ryhmät; Teollisuusliiton luottamusmiehet ja Teollisuusliiton työsuojeluvaltuutetut.

– Näissä suljetuissa ryhmissä voi keskustella turvallisesti, Lumijärvi toteaa ja kehottaa kaikkia asianosaisia liittymään ryhmään.

– Ihminen on sosiaalinen eläin. Ihminen viihtyy toisten ihmisten kanssa ja saa voimaa sosiaalisista suhteista.

Lumijärvi allekirjoittaa sen toteamuksen, että yksikään liitto, edes suuri ja mahtava Teollisuusliitto, ei ole sen arvoinen, että sen takia kannattaisi rikkoa ihmissuhteensa. On jopa uskallettava pistää kännykkä kiinni perjantai-illan saunan jälkeen ja ylipäänsä vapaa-ajalla.

Juuri nyt on nousukausi, mutta se ei näytä vähentävän luottamusmiesten taakkaa.

– Vuoden 2009 lamassa tuli paljon pyyntöjä jaksamiskoulutuksiin. Nyt niitä tulee taas. Tämä kertoo siitä, että kun menee hyvin, töitä on paljon, mutta ihmisiä ei ole yhtään sen enempää. Tämä luo ylitöitä, kiirettä ja stressiä. Luottamushenkilöillä on paljon tehtäviä.

– Mutta älä tee työnantajan töitä työnantajan puolesta. Älä lähde jakamaan esimerkiksi yt-neuvotteluissa työkavereitasi vuohiin ja lampaisiin, irtisanottaviin ja muihin.

Yksi neuvo ylitse muiden Lumijärvellä on antaa.

– Kunnon yöunista kannattaa pitää kiinni. Uni on se, joka häiriintyy stressistä kaikkein helpoimmin.

MITEN JAKSAA?

  1. Asiat tärkeysjärjestykseen
    – Erottele ne asiat, joille voit tehdä jotakin ja ne, joihin et voi itse vaikuttaa.
  2. Realismi
    – Älä tee työnantajan tehtäviä. Delegoi.
  3. Puhu asioista
    – Ääneen pohdinta jäsentää ajatuksia, ratkaisut löytyvät. Etenkin vertaistukijuttelu auttaa.
  4. Käänny tarvittaessa työterveyshuollon puoleen
  5. Huolehdi riittävästä unesta
  6. Kuntoile
  7. Käy kursseilla

Lähteenä käytetty soveltuvin osin: Ensiapua luottamushenkilöiden jaksamiseen. Metalliliitto 2010.

”Harrastan aika rankasti mökkeilyä. Vaimon vanhassa kotipaikassa on tilaa ja lääniä heilua”, Tarvo Talja kertoo. Hyötyliikunta onkin hänelle tärkeä rentoutumiskeino. Iän myötä myös perheen merkitys vain kasvaa. Jo kaksinkertaisen, kohta kolminkertaisen ”Papan” tehtävät tuntuvat aina vain hauskemmilta, Talja sanoo.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JUHA TANHUA

Muovitehtaan olot järkyttävät Mosambikissa

Mosambikilaisen muovipussitehtaan työntekijät joutuvat työskentelemään yli 40 asteen kuumuudessa, eikä heille ole tarjolla terveydenhuoltoa tai edes suihkuja. SASK tukee alan työntekijöitä, jotta tällaiset työolot olisivat mahdollisimman pian historiaa.

SASKin tukema ammattiliitto huomasi tehdasvierailulla, että kiinalaisomisteisessa tehtaassa ei ole minkäänlaista jäähdytysjärjestelmää, ja työntekijät joutuvat paiskimaan töitä yli 40 asteen lämmössä. Sellaisissa lämpötiloissa pahin riski on lämpöhalvaus, joka voi johtaa kuolemaan, jos apua ei ole tarjolla heti.

Tehtaalla on työnantajan turvaksi sähköiset portit ja jopa turvakamerat, mutta työntekijöiden hengen vaikkapa tulipalossa pelastavista hätäuloskäynneistä ei ollut mitään tietoa. Työntekijöillä ei myöskään ollut minkäänlaisia suojavarusteita, ja tapaturmia sattuu paljon. Terveystarkastuksia työnantaja ei järjestä.

IPED-tehdas on kuitenkin toiminut Mosambikin pääkaupungin Maputon liepeillä jo yli 10 vuotta, joten sillä olisi ollut runsaasti aikaa hoitaa asiat kuntoon.

TERVEYDEN UHALLA, PIENELLÄ PALKALLA

Kaikille työntekijöille maksetaan tehtaassa alan minimipalkkaa, mikä on noin 110 euroa kuussa riippumatta osaamisesta tai tehtävän vaativuudesta.

Ammattiliitto SINTIQUIAF vaatii yritystä korjaamaan asiat. Työntekijöille maksettu palkka ei riitä elämiseen Maputon provinssissa – liiton mukaan tarvittaisiin lähes kolme kertaa enemmän.

Liiton asiantuntija Bartolomeu Passado korostaa heidän kyllä toivottavan tervetulleiksi työpaikkoja luovat ulkomaiset investoinnit, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

– Emme hyväksy sitä, että yritys tekee voittoa käyttämällä työntekijöitä hyväksi ja pakottamalla heidät työskentelemään terveydelle vaarallisissa oloissa hyvin matalaa palkkaa vastaan.

KIINALAISET TYÖNANTAJAT PAHIMPIA

SASK ja suomalaiset teollisuusliitot tukevat SINTIQUIAFia sen työssä terveellisten ja turvallisten työolojen saavuttamiseksi. SASKin tuella on järjestetty koulutuksia muun muassa työsuojeluun ja neuvottelutaitoihin liittyen.

– Juuri ne taidot ovat avainasemassa esiin tulleita ongelmia ratkottaessa, sanoo SASKin asiantuntija Tarja Valtonen.

Mosambik on SASKin merkittävin yksittäinen tuensaajamaa.

– Siellä kiinalaiset investoinnit ovat merkittäviä, mutta valitettavasti kiinalaiset työnantajat tunnetaan hankalimpina neuvottelukumppaneina, jotka usein viis veisaavat Mosambikin sinänsä ihan hyvällä tolalla olevasta työlainsäädännöstä, Valtonen kuvaa tilannetta.

Kiina valloittaa erityisesti Afrikkaa viemällä sinne teollisuutta ja rakentamalla infrastruktuuria. Asiasta raportoi viime viikolla myös Yle.

TEKSTI INDUSTRIALL JA LAURA VENTÄ
KUVA INDUSTRIALL