TYÖYMPÄRISTÖ: ”Me valvomme valvojien etua”

”Me valvomme työsuojeluvaltuutettujen, varavaltuutettujen ja asiamiesten etuja ja toimintaedellytyksiä. Miten he pystyisivät puolestaan valvomaan työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä, jos työehtosopimusten yleissitovuus murtuisi?” kysyy työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita.

27.8.2021

KUVA YLLÄ: Työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita painottaa, että työn suunnittelu yhdessä työntekijöiden kanssa lisäisi niin turvallisuutta kuin tuottavuutta.

– Varmaan toimitusjohtaja Virtanen sitten sanoisi, että työsuojeluvaltuutetun vapautus on tunti kalenteriviikossa jopa keskisuuressa tai suuressa yrityksessä, Kotaviita sanoo viitaten siihen, mitä laissa sanotaan.

Työstä vapautukset ovat työehtosopimuksessa, niin ovat myös valtuutetun saamat korvaukset puhumattakaan yleisemmistä sosiaalisista kysymyksistä.

– Toisaalta työsuojelun valvontalaissa on määritelty työsuojeluvaltuutetun yhteistoimintatehtävät ja oikeudet. Me pidämme niistä kiinni, vakuuttaa Kotaviita.

MIKSI RIKKOA HYVÄ?

Työympäristöpäällikköä harmittavat tavattomasti Minna Helteen ja muiden työnantajapuolen johtajien puheet siitä, että liitot eivät pysty uudistumaan ja ovat kankeita.

– Meillä on esimerkiksi aivan ainutlaatuinen tuote, työympäristöpäivät. Istumme yhteiseen pöytään työntekijöiden, työnantajan ja liiton edustajien kanssa. Viemme omilla resursseillamme ilmaiseksi työympäristötietoutta ja taitoa ja tahtoa yleensä alle 50 hengen yrityksiin, joilla on usein eniten kehitettävää työturvallisuudessa ja -terveydessä. Päivistä on saatu hyvää palautetta, asioita on saatu yrityksissä kuntoon ja toimintaa kehitetty yhdessä, Kotaviita kertoo esimerkkinä Teollisuusliiton toiminnasta työnantajien kanssa.

– Liiton sopimusaloilla on edelleen paljon pakkotahtisuutta, toistotyötä, työtapaturmia, ammattitauteja ja altisteita. Työn suunnittelu yhteisesti työntekijöiden kanssa on aivan keskeinen asia, jos työ halutaan muuttaa sekä turvallisemmaksi ja sujuvammaksi että tuottavammaksi, Kotaviita sanoo.

KEMIASSA SOPIMINEN ARVOSSAAN

Teollisuusliiton kemian sektorilla solmitaan yleissitovat työehtosopimukset kolmen liiton, Kemianteollisuus ry:n, Autoalan Keskusliiton ja Autonrengasliiton, kanssa. Sektorijohtaja Toni Laiho iloitsee siitä, että neuvottelukumppanit arvostavat edelleen yhteistä sopimista, ja samalla myös työsuojeluvaltuutettujen työtä.

Useimmissa sektorin työehtosopimuksissa työsuojeluvaltuutetulla on yhdenvertaiset vapautukset työstä ja korvaukset pääluottamusmiehen kanssa. Valtuutettu neuvottelee työpaikalla omien aiheidensa asiat pääluottamusmies tukenaan, ja toisinpäin. He ovat parhaimmillaan vahva työpari, Laiho kuvaa.

Ja kun valtuutetun annetaan kehittyä työssään, tulee hänestä usein myös kouluttaja.

– Valtuutetulta oppi tarttuu ehkä paremminkin kuin maksettua konsulttia kuunnellessa, Laiho arvioi.

Kemianteollisuuden työpaikoilla on jo pitkään satsattu – tuloksia tuottaen – turvallisuuteen monien yhteisten hankkeiden muodossa. Osaltaan yhteistyötä on hiottu ja syvennetty sen ansiosta, että sopimusaloilla toteutetaan jatkuvan neuvottelun periaatetta ja pidetään yhteisiä seminaareja, kursseja ja koulutuksia. Viimeksi teemana on ollut paikallinen sopiminen.

– Sen sijaan, että oltaisi huudeltu tuolla Hesarin sivuilla, ollaan yhdessä tehty, Laiho korostaa.

– Yhteisillä onnistumisilla ja saavutuksilla on taipumus heijastua kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Rakentuu yhteistyötä ja luottamusta.

Sopimusalojensa työturvallisuushuolista Laiho nostaa esiin sen, että kaikesta hyvästä kehityksestä huolimatta hitaasti sairastuttavien kemikaalien vaaraa ei vieläkään ymmärretä riittävästi.

– Akuissa käytetyn koboltin tapaisia syöpävaarallisia aineita on kokonainen nippu. Niiden tutkimista pitää jatkaa. Ja viranomaisten pitää edelleen valvoa etenkin alalle uusina tulevien yritysten toimintaa, Laiho vaatii.

Muuten käsissämme voi olla joskus vuosien päästä asbestin kaltaisen ”hyvän”, mutta tappavan aineen vaikutusten jälkihoito.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

TYÖYMPÄRISTÖ: Laki on niin kuin se unohdetaan

Yli 30 hengen työpaikoilla on tehtävä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Niin sanoo Suomen laki. Tätä ei aina noudateta, paljastui luottamushenkilökyselyssä. Naisjäsenille tehdyssä kyselyssä nousi kärkevimmin esiin eriarvoinen palkkaus.

13.7.2021

Teollisuusliiton sähköiseen kyselyyn vastasivat 977 työpaikan pääluottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut. Kysely kartoitti, kuinka usein lakisääteisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia tehdään liiton sopimusaloilla.

Vastaajista melkein 30 prosenttia totesi, ettei suunnitelmia ole tehty tai että heillä ei ole tietoa asiasta. Yli puolet eli 59 prosenttia kertoi, että on tehty, mutta osalla ei ole tietoa suunnitelmien sisällöstä. Suunnitelmat pitäisi tehdä yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden välillä, mutta vain 18 prosenttia luottamushenkilöistä oli osallistunut niiden laatimiseen. Työpaikkojen enemmistössä tilanne on se, että suunnitelmat eivät ole vapaasti työntekijöiden luettavissa – vaikka pitäisi – tai asian laidasta ei luottamushenkilöllä ole tietoa.

Selvä enemmistö eli 63 prosenttia luottamushenkilöistä ei ole saanut mitään koulutusta suunnitelmien laadintaan ja toteuttamiseen. Tässä, kuten monessa muussakin asiassa suurten, yli 500 hengen työpaikkojen asiat olivat paremmalla tolalla. Luottamushenkilöt olivat saaneet muita useammin koulutusta.

Suunnitelmat eivät ole kuitenkaan päämäärä sinänsä. Ne pitäisi toteuttaa. Noin 70 prosenttia vastaajista kertoi, että suunnitelmia ei ole toteutettu työpaikalla tai he eivät osaa sanoa, onko vai ei.

”AKTIIVISESTI EDISTETTÄVÄ”

Työntekijälle tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien perimmäisenä tavoitteena on saada työympäristö terveelliseksi ja ehkäistä kaikkinainen syrjintä ja epäasiallinen kohtelu töissä.

– Lait lähtevät siitä, että työnantajan on aktiivisesti edistettävä yhdenvertaista kohtelua ja naisten- ja miesten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa pitää tarkasti pohtia koko työntekijän työkaari työhönottotilanteesta työsuhteen päättymiseen, samoin pelisäännöt ja toimet, joilla puututaan syrjivään ja epäasialliseen kohteluun. Suunnitelmien tulee olla tärkeä osa uuden työntekijän perehdytystä, sanoo Sari Kola Teollisuusliiton työympäristöyksiköstä.

Kolan vastuulla sosiaali- ja työympäristöasiantuntijana ovat liitossa myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymykset. Hän pitää epäkohtana, ettei yhdenvertaisuuslaki vaadi päivittämään suunnitelmaa. Tasa-arvosuunnitelma on laissa määrätty laadittavaksi joka toinen vuosi.

– Ehkä suunnitelma on joskus tehty, ja sitten se hautautuu intranetin syöveriin, Kola kuvailee tyypillistä tilannetta.

– Meidät yllätti, että edes luottamusmiesorganisaatiossa ei ole riittävästi tietoa eikä osaamista tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Jos ei tiedä, ei myöskään hoksaa. Silloin ei pysty tekemään havaintoja ongelmista ja näkemään asioita yhdenvertaisuussilmälasien läpi.

Mutta apu on lähellä! Liitto tarjoaa kolmen päivän Yhdenvertainen työelämä -kurssin kaksi kertaa vuodessa, toisen Murikassa, toisen Hakaniemessä Helsingissä.

– Suosittelen lämpimästi kurssin käymistä. Olemme nähneet, että kurssin käyneillä on eväät nostaa nämä asiat keskusteluun, Kola yllyttää.

EURO EI VAIN KASVA EUROKSI

Naisille suunnattuun sähköiseen kyselyyn vastattiin sangen vilkkaasti, ja vastauksia saatiin 4 671 naisjäseneltä. Heissä oli tasaisesti naisia eri ikäluokista ja eri kokoisilta työpaikoilta. Tämän Arvon mekin ansaitsemme -kyselyn tuloksia hyödynnetään naisten aseman parantamisessa.

Kyselyyn vastanneista 60 prosenttia kertoi kokeneensa työpaikalla sukupuolesta johtuvaa syrjintää tai epäasiallista kohtelua. Kaikkein eniten naiset kokevat eriarvoista kohtelua palkkauksessa, työtehtävien jaossa ja ammattitaidon arvostuksessa. Naisten vastauksista ilmeni, että heidän kaikkia vastuualueitaan tai työkuormaansa ei huomioida. Palkka-avoimuutta ei ole eikä palkka vastaa osaamista.

– Ei oikeastaan hämmästyttänyt, että palkkaus nousi jälleen ykköseksi, sanoo järjestötoimitsija Kirsti Anttila Teollisuusliiton järjestöyksiköstä.

Jälleen-sanalla Anttila viittaa aiempaan, vuonna 2018 tehtyyn kyselyyn naisjäsenille. On totta, että naiset tekevät alempien vaativuusryhmien töitä useammin kuin miehet. Mutta tämä ei ole koko totuus, varsinkaan jos muistetaan, että nuoremmilla naisilla on yhä useammin työhönsä myös ammattitutkinto.

Palkka-avoimuus on työnantajalle punainen vaate, sillä silloinhan perusteettomista palkkaeroista jäisi kiinni.

– Sekä työpaikkojen tasa-arvokampanjoissa että tämän kyselyn avovastauksissa tulee esiin, että työkuormaa ei oteta huomioon. Naisten monitaitoisuutta ei myöskään hyödynnetä, Anttila toteaa.

Kyselyn mukaan syinä ovat esimerkiksi miespuolisten työnjohtajien asenteet tai jako naisten ja miesten töihin. Naiset eivät saa loikata miesten puolelle ennen kaikkea siksi, että silloin he saisivat parempaa palkkaa, vaikka osaamista olisi.

– Naiset opiskelevat ja kehittävät taitojaan erittäin ahkerasti. Vuosien saatossa olen kursseilla ja seminaareissa kuullut, miten naistyöntekijä on kouluttautunut, jopa työnantajan kustannuksella, johonkin tiettyyn tehtävään. Mutta sitten kun hän hakee tuollaista tehtävää, ohi ajaakin joku vähäisemmän kokemuksen tai koulutuksen omaava mies, Anttila kuvailee tilannetta.

VAADI OIKEUKSIASI!

Anttila rohkaisee jokaikistä eriarvoisuuden kohdannutta naisjäsentä vaatimaan työnantajalta selitystä eriarvoisen palkan perusteista. Tämän oikeuden turvaa laki, jossa vielä painotetaan, että mitään kostotoimia ei näiden oikeuksien käyttämisestä saa tulla.

– Palkka-avoimuus on työnantajalle punainen vaate, sillä silloinhan perusteettomista palkkaeroista jäisi kiinni, erot tulisivat päivänvaloon, Anttila vielä mainitsee työnantajapuolen otteen tasa-arvon toteuttamiseen. EK lähti pois asiaa valmistelleesta työryhmästä viime vuonna.

”Huono johtaminen” on Anttilasta iso tekijä naisten syrjittyyn asemaan, joka ilmenee esimerkiksi palkka-eroina. Tämä ei hyödytä myöskään työnantajaa.

– Minun lempiaiheeni on vaatia kunnon kehityskeskusteluja myös naisille. He pääsisivät kertomaan osaamisestaan. Ja jos naisten sallitaan kehittävän ammattitaitoaan, hyötyy siitä myös työnantaja.

Anttila korostaa sitä, että Teollisuusliitolla on paljon koulutusta tarjolla luottamusmiehille.

– Miten luottamusmiehet voisivat saada valmiuksia tehtävänsä hoitamiseen, jolleivat he kouluttaudu? Lait tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ovat aivan yhtä tärkeitä tuntea kuin muutkin luottamusmiehelle merkitykselliset lait, Anttila alleviivaa.

JOS TESSIÄ EI OLISI?

– Siinä, missä hyvinvointivaltio on naisten turva, yleissitova työehtosopimus on tasavertaisen palkkauksen ehto.

Niin tiivistää kyselyistä välittyvän viestin Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila. Hän arvioi, että ilman tessejä arkikielessä ”pärstäkertoimeksi” kutsuttu asia tulisi kasvattamaan palkkaeroja. Samaten tekisivät tutkimuskielellä ”sukupuolimuuttujaksi” nimitetyt asiat.

– Jo aiemmilta vuosikymmeniltä on tutkimustietoa palkkauksen rakenteista. Miesten hekot (henkilökohtainen palkanosuus) ovat olleet systemaattisesti korkeampia kuin naisten, Anttila huomauttaa.

Naisiin vaikuttavat miehiä enemmän myös perhevastuut. Anttilaa huolettaa tässä yhteydessä etenkin uusi työaikalaki, joka sallii pidemmät työviikot ja -päivät.

– Työnantajapuolella on kova hinku työajan joustamiseen. Mutta vastuu perheestä ei muutu, koulut ovat auki samaan aikaan kuin ennenkin, samoin päiväkodit, Anttila toteaa perheen sujuvaa arkea rikkovista ”joustoista”.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista tutkimuspäällikkö toteaa, että ne pitää myös toteuttaa.

– Näitä asioita ei voi seurata ja kehittää, ellei niitä jalkauteta käytännöiksi työpaikoilla, Anttila muotoilee.

AKKAIN JUTTUJA?

Juha Pakarinen on joensuulaisen Thermo Fisher Scientific Oy:n yli 400 tuotantotyöntekijän pääluottamusmies ja liiton työympäristö- ja tasa-arvojaoston jäsen.

– Raskaammalla puolella on aika paljon niitä kaksilahkeisia, jotka pitävät tasa-arvoa akkain juttuina. Mutta tasa-arvoa ei pidä nähdä miesten ja naisten vastakkainasetteluna, se on paljon muutakin, Pakarinen toteaa korostaen sitä, että kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti riippumatta kansallisuudesta tai mistään muustakaan henkilöön liittyvästä asiasta.

Miten tasa-arvotaistelija edistää itse kaikkien yhdenvertaista kohtelua?

– On väännettävä paljon rautalankaa. Ja keskusteltava, keskusteltava ja keskusteltava. Joskus on tosin nostettava kädet pystyyn. Tämä ihminen on elänyt pimmeessä koko ikänsä, työskennellyt siinä syrjäisessä autokorjaamossa, jossa on nakukalenterit tapettina. Joskus on vain luovutettava.

Toivon, että painetun työehtosopimuksen viimeisille, tyhjille sivuille tulisi muistutus tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaeista henkilöstömäärään peilaten.

– Onko naisten varpaat halvemmat kuin miesten?

Niin Pakarinen kertoo joskus aloittavansa keskustelun. Hölmistyneeseen ”Kuinka niin?” -vastaukseen voi sitten jatkaa, että jos ei ole niin sitten pitää naisillakin olla turvakengät. Jos ei olisi, kaatuisivat naisen työt sitten miehen niskaan, kun nainen on sairauslomalla.

Ja sitten voidaan päästä puhumaan jo itse tasa-arvolaista ja yrityksen tasa-arvosuunnitelmasta. Jos nainen saisi samasta työstä enemmän palkkaa, niin milläs siihen pääsee kiinni?

– Tasa-arvolailla, Pakarinen valistaa.

Palkkakartoitus ja tarkka seuranta siitä, miten vapautuviin työpaikkoihin haetaan ja sijoitutaan, siinä on Pakarisen tarjoamia esimerkkejä käytännön työkaluiksi tasa-arvon toteuttamiseen.

– Me näemme palkkojen muutokset. Helposti miehillä nousee tappiin. Mutta suunnitelman takia voimme kysyä: Miksi? Perusteettomia palkanlisiä ei saa olla, Pakarinen kertoo.

TYÖTÄ MAAILMALLA – JA SUOMESSA

Pakarinen on käynyt kahdessa Afrikan maassa, Ghanassa ja Malawissa, pitämässä tasa-arvokoulutuksia yhteistyössä SASK:in kanssa. Hän sanoo olevansa ”tavattoman ylpeä” saavutuksistaan Malawissa. Siellä vailla mitään suojavarusteita ja alati vaanivan seksuaalisen väkivallan uhan alla työskennelleet naiskaivostyöntekijät saivat oloihinsa erittäin huomattavat parannukset koulutuksen jälkeen. Heidät muun muassa siirrettiin tekemään vain päivävuoroa, mikä vähensi seksuaalista väkivaltaa tuntuvasti.

Pakarinen kertoo, että häntä on soimattu: ”Miks sie sinne lähdet, kun Suomessakin on epäkohtia?”

Jälleen on väännettävä rautalankaa:

– Jos me saamme Malawin kaltaisissa maissa paikallisten työntekijöiden asiat kuntoon, ei heillä ole tarvetta lähteä muualle töitä etsimään.

– Ja kaikilla on joku ukki tai ukin ukki, joka on käynyt esimerkiksi Amerikoissa. Siitä ei vaan haluta puhua. Mutta miksiköhän hän lähti? Ihan samalla tavalla työn ja paremman elämän perään, Pakarinen painottaa kuvaillessaan Suomeen töihin nyt tulevien ulkomaalaisten työntekijöiden todellisuutta.

Pakarinen puhuu voimakkaasti liiton antaman tasa-arvokoulutuksen puolesta, erityisesti Murikka-opiston puolesta.

– Murikassa ajatukset ovat poissa arkiasioista. Eikä siellä ole työkaveri seuraamassa ja kuuntelemassa. Uskaltaa vapaasti olla samaa ja jopa eri mieltä tasa-arvoasioista.

– Toivon myös, että painetun työehtosopimuksen viimeisille, tyhjille sivuille tulisi muistutus tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaeista henkilöstömäärään peilaten. Niissä enimmäkseen pienissä työpaikoissa, jossa isäntä määrää, tämä helpottaisi luottamusmiesten työtä. Isäntä ei silloin pysty kumoamaan vaatimuksia, sillä niiden takana on laki.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

TYÖYMPÄRISTÖ: Miksi meillä on kesäloma?

”Neljäsosa suomalaista kärsii merkittävästä työstressistä. Loman tarve ei ole vähentynyt, vaikka fyysisesti raskaat työt ovat vähentyneet”, toteaa vanhempi tutkija Sampsa Puttonen Työterveyslaitokselta.

23.6.2021

Stressiä aiheuttavat nyt digitalisoituminen ja automaatio.

– Työ vaatii jatkuvaa oppimista ja sitoutumista. Työ ja koko meidän elämämme on intensiivisempää, eikä työn kuormittavuus ole hirveästi muuttunut, mikä on aika yllättävääkin, Puttonen toteaa.

LYHYTKIN LOMA VOI ELVYTTÄÄ

– Lyhytkin loma, kun se on hyvin suunniteltu, voi antaa kokemuksen palautumisesta. Pidemmällä lomalla fysiikka toipuu kuitenkin paremmin. Saadaan uni–valverytmi terveemmäksi, elimistön kuormitus kevenee ja voimavarat uudistuvat.

Pätkätyöläisillä ei ole useinkaan mahdollisuutta pitää lomaa lainkaan.

– Töitä tehdään aina, kun saadaan. Pelätään ongelmia omaan talouteen, jos ei oteta seuraavaa työtä vastaan.

Sampsa Puttonen
Sampsa Puttonen

Pätkätyöläisten epävarmuus toimeentulosta ja mahdottomuus suunnitella elämäänsä eteenpäin muodostuvat yhdessä lomattomuuden kanssa koko elämänhallinnan ongelmaksi, johon yksilö ei terveellisten elämäntapojen vahtimisella useinkaan jaksa vaikuttaa. Nämä ovat julkisesta keskustelusta ”katveeseen” jääviä aiheita.

– Sellaiset asiat, joista puhutaan, niillä on taipumus tulla korjatuiksi, Puttonen alleviivaa.

Tutkijana hän tunnistaa, että perinteisissä työsuhteissa olevien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden ongelmia, joista saadaan julkiselta sektorilta tilastotietoja, on helpompi tutkia kuin vaikka nollatuntisopparilaisten ongelmia.

– Heikommassa työmarkkina-asemassa olevien, eikä vain jo valmiiksi varsin hyvinvoivien, ihmisten tutkiminen ja ongelmien korjausesitykset toisivat laajemmat vaikutukset työuriin, Puttonen kritisoi itseään ja suomalaista tiedeyhteisöä.

Kun kesähelteellä ollaankin töissä

– Toimimme hellestrategiassa ennakoiden, kuvaa autotehtaan työsuojeluvaltuutettu Jouni Wallin.

Normaali työskentelylämpötila Valmet Automotiven Uudenkaupungin tehtaalla on 20–22 astetta, Pahimman hellekauden aikaan sisälämpötila voi olla 28, joissain tiloissa jopa yli 33 astetta.

Kun säätiedotus ennustaa helteitä, aloitetaan kiinteistöstä.

– Ilmanvaihto laitetaan maksimiin, millä on huomattava vaikutus pieniin, suljettuihin tiloihin.

Viime kesänä koko tehtaalle hankittiin digitaaliset lämpö- ja kosteusmittarit. Wallin iloitsee, että nyt ei tarvitse enää arvailla tietoja analogisista mittareista. Toimenpiteiden vaikutusta voi vielä seurata rekisteröidystä datasta.

– Osastoilla on viilennettyjä koppeja, ja viime kesänä pihalle hankittiin lisäksi isompia kylmäkontteja taukojen pitämistä varten. Hellepäivien iltoina ja öinä avataan isoimmat ovet. Osastoille on ostettu ja vuokrattu läjäpäin tuulettimia ja siirrettäviä ilmastointilaitteita, joita työntekijät kohdentavat parhaiksi katsomiinsa paikkoihin, Wallin kertoo.

Täällä mennään turvallisuus edellä, ja koko ajan pyrimme olemaan kehityksen kärjessä.

Urheilujuomatablettien tarjoaminen veteen sekoitettaviksi on tehnyt nesteytyksestä mieluisampaa.

– Nuoret eivät aina tiedosta helteen riskejä. He haluavat näyttää. Mutta ei se niin mene, että käydään ensin McDonald’sin kautta ja sitten tullaan tänne pärjäämään 12 tuntia, Wallin viittaa terveellisten elämäntapojen painoarvoon.

Kukin pääsee vuorollaan helletauolle, ja esimiehillä on Wallinista suuri vastuu. On tunnettava alaisensa ja heidän yksilölliset tarpeensa. Valtuutettu on kuitenkin tyytyväinen tehtaan nykyisiin käytäntöihin.

– Täällä mennään turvallisuus edellä, ja koko ajan pyrimme olemaan kehityksen kärjessä, Wallin toteaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA ISTOCK

TYÖYMPÄRISTÖ: Onko meillä varaa käyttää nanoja?

Monet tutkijat väittävät, että meillä ei ole varaa olla käyttämättä nanopartikkeleita kaikkeen ja kaikkialla. Työsuojeluvaltuutettu Jarkko Kurvinen kääntää hokeman toisinpäin. Koska pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta, meillä ei ole varaa käyttää nanoja.

11.5.2021

KUVA YLLÄ: Akatemiatutkija Anna Lähde kuvattiin Itä-Suomen yliopiston nanolaboratoriossa Kuopiossa Tekijän numeroon 3/2018.

Tikkurila Oyj:n maalitehtaan työsuojeluvaltuutettu Jarkko Kurvinen alleviivaa, että Vantaan tehtaalla noudatetaan tunnollisesti nykytietämyksen mukaisia turvatoimia nanomateriaaleja käsiteltäessä.

– Käyttämämme titaanidioksidin partikkelikoko vaihtelee, joten sitä ei suoraan ilmoiteta nanomateriaaliksi. Mutta käytännössä osassa meidän kuiva-aineistamme, kuten titaanidioksidi, sinkkioksidi, mikrokuituinen selluloosa ja talkki, on nanoluokan partikkeleita.

Kurvinen naurahtaa, että työntekijät kutsuvat tehtaalla käytettyjä 3M ABEKPP3 -maskeja filttereiden muodon ja sijainnin takia kärpäsen silmiksi.

– Silloin kun pölyjen lisäksi on vielä liuottimia ja höyryjä, mennään kireämpiin suojauksiin ja käytetään kasvot peittävää visiirimaskia, jossa on akkukäyttöiset P3-filtterit.

Suojavaatetuksetkin ovat viranomaisten ja yrityksen ohjeiden mukaisia, mutta Kurvista huolettaa ennen kaikkea tietämättömyys pitkäaikaisista vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön.

Nanomateriaalit ovat kemiallisia aineita tai materiaaleja, joiden hiukkaskoko on 1–100 nanometriä ainakin yhdessä suunnassa. Nanometri on millimetrin miljoonasosa.

ASBESTI, DDT… JA NANOT?

– Asbesti ja DDT olivat mainioita aineita niihin tarkoituksiin, mihin niitä käytettiin, Kurvinen muistuttaa.

Asbestin keuhkoja tuhoava vaikutus tiedettiin Englannissa jo 1890-luvulla, mutta teollisuuden kaupallisten etujen ja tiedon pimittämisen vuoksi asbestia ei ole vieläkään saatu kiellettyä kaikkialla maailmassa. Kurvinen miettii, miksi tuotantolaitoksissa sallitaan jo nanomateriaalien laajamittainen käyttö akateemisia tutkijoita vähäisemmin varustein.

– Tutkijat varautuvat pahimpaan omissa laboratorioissaan pukeutuen avaruuspukuihin. Mutta laajamittainen kaupallinen käyttö sallitaan heppoisin perustein, vaikka tutkimuksia pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole.

Laajamittainen kaupallinen käyttö sallitaan heppoisin perustein, vaikka tutkimuksia pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole.

Missä ovat ne kaikki tutkimukset, joita kaavailtiin julkaistaviksi EU:n suuressa nanosuunnitelmassa turvallisuudesta, Nanosafety in Europe 2015–2025? Tätä Kurvinen ihmettelee. Hän on kuitenkin hyvin perehtynyt niihin tutkimuksiin, joista tietoja on tihkunut, esimerkkinä sinkkioksidista.

– Sinkkioksidin nanokokoiset hiukkaset ketjuuntuvat muodostaen ryppäitä. Kun niitä kertyy keuhkoihin riittävä määrä, sanoohan jo järkikin, että ne muodostavat suonitukosriskin.

TUTKIMUSTULOKSET BISNESTÄ MYÖTEN

Suomalaiset yliopistot on pakotettu hakemaan rahoitusta yrityksiltä. Kurvinen sanoo, että tieteen riippumattomuuden vaarantuminen ja yliopistotutkimuksen kaupallistuminen on hänestä suorastaan pelottavaa. Bisnes vaatii itselleen mieluisia tuloksia, ja rahoituksen myötä tutkijoilla voi olla paineita itsesensuuriin.

– Minusta terveystutkimuksia pitäisi tehdä aivan yhtä suurella painoarvolla kuin kehitellään nanohiukkasten kaupallista käyttöä. Tutkimuksen pitäisi olla yrityksistä riippumatonta. Koeryhmiä pitäisi seurata pitkäaikaisesti, ei vain tehdä kokeita rotilla.

– Tässä palaamme taas asbestiin ja DDT:hen. Niitä ei olisi koskaan pitänyt käyttää missään. Mitkä ovat toimenpiteet, jos pitkäaikaiset tutkimukset paljastavat nanojen terveysriskit? Työterveyslaitoksen webinaarissa taas kerran joku englannin kielellä esiintynyt tutkija hehkutti, ettei meillä ei ole varaa olla käyttämättä nanoja. Minä sanon päinvastoin niin, että meillä ei ole varaa käyttää nanoja niin kauan kuin pitkäaikaistutkimukset puuttuvat.

Kaloilla aivoissa, missä meillä ihmisillä?

Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoitti, että kultananopartikkelit kulkeutuvat ravintoketjussa ylöspäin ja kerääntyvät kaloilla aivoihin ja maksaan.

Julkaistujen tutkimusten perusteella on arvioitavissa, että kaupallisten tuotteiden kehittämiseen sijoitetaan huomattavasti enemmän rahaa kuin nanohiukkasten riskien selvittämiseen. Itä-Suomen yliopistossa on tehty kuitenkin aivan uudenlaisella tekniikalla tutkimusta siitä, mitä kultananohiukkasille tapahtuu vedessä.

Tutkimus paljasti, että partikkelit siirtyivät vedestä leviin, levistä pieniin vesikirppuihin ja kirpuista kaloihin. Nimenomaan pioneeritekniikan ansiosta tutkijatohtori Fazel Abdolahpur Monikhin johtaman, hyvin kansainvälisen tutkimusryhmän tulokset julkaistiin  Nature Communications -tiedelehdessä.

Yliopiston tiedote  puhuu tutkimustuloksista hälyttävin ilmaisuin: ”Käyttämämme kuluttajatuotteet, kuten ruoka, kosmetiikka ja vaatteet, saattavat tietämättämme olla pullollaan nanomateriaaleja. Pienen kokonsa takia nanomateriaalien käytön sääntely on hankalaa. Ilmiö on huolestuttava, sillä nanomateriaaleja on hankala mitata, ne päätyvät ravintoketjuumme ja, mikä huolestuttavinta, ne läpäisevät soluja ja kertyvät elimiin.”

”EMME TIEDÄ”

– Ei ollut yllätys, että nanopartikkelit kertyvät maksaan. Maksa on elimistön puhdistuslaitos. Näimme myös, että nanopartikkelit kertyvät aivoihin. Sitä emme kuitenkaan tiedä, pystyvätkö hiukkaset ylittämään myös veri–aivo-esteen.

Monikh sanoo, että siitä ei ole tarkkaa tietoa, aiheuttavatko elimistöön kertyvät nanohiukkaset kaloille haittaa. Hän ei pysty myöskään arvioimaan, mitä tutkimustulokset voisivat merkitä ihmiselle.

Kaikki muovi, myös isot muoviesineet, jauhautuvat luontoon hylkäämisen jälkeen lopulta nanokokoon.

Juuri tämä kalatutkimus ei paljasta totuutta muiden nanopartikkeleiden käyttäytymisestä. Kaikki nanopartikkelit ovat paitsi erilaisia verrattuna tavanomaisessa hiukkaskoossaan esiintyvään ”emomateriaaliin”, erilaisia myös toisiinsa verrattuina. Kaikki riippuu siitä, millainen nanohiukkasen muoto on ja millä muulla materiaalilla se on mahdollisesti päällystetty. Ympäristön ja terveyden riskien kannalta oleellista on kuitenkin tämä Monikhin tutkimuksessa tehty havainto.

– Ympäristö ja nanohiukkaset vaikuttavat toisiinsa, tutkija painottaa.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa nanohiukkasten koko esimerkiksi muuttui ravintoketjua pitkin kulkiessaan. On myös jo aiemmin tiedetty, että nanopartikkelit voivat ikään kuin napata mukaansa ympäristöön joutuneita, myrkyllisiä aineita ja siirtää niitä ravintoketjussa eteenpäin.

Kaikkien huolestunein Monikh onkin muovin jauhautumisesta nanokoon roskiksi jouduttuaan ympäristöön.

SUURIN OSA MUOVISTA SAASTEEKSI

– Tarkoituksella tuotettuja nanomateriaaleja me pystymme hallitsemaan. Reach-lainsäädäntöä noudattaen pystymme tuottamaan turvallisia tuotteita kuluttajillekin, tutkija sanoo uskovansa.

Muovit ovat eri asia. Monikh muistuttaa, että vain 30 prosenttia muovista kierrätetään.

Mihin joutuu loppu muoveista?

– Kaikki muovi, myös isot muoviesineet, jauhautuvat luontoon hylkäämisen jälkeen lopulta nanokokoon. Ja muovihiukkaset ovat hyvin tahmeita. Kerran johonkin toiseen organismiin tarrauduttuaan voi olla, etteivät ne päästä koskaan irti.

– Toiset elävät organismit syövät muovihiukkasia ja ne saattavat siirtyä eteenpäin ravintoketjussa ja ehkä myös jälkeläisiin, Monikh toteaa.

Ensimmäiseksi ja nopeimmin pitäisi tutkijan mukaan kieltää kaikkien, hänestä täysin tarpeettomien, kertakäyttömuovien käyttö.

– Miksi kurkku pitää kääriä muoviin, tutkija ihmettelee esimerkinomaisesti.

– Minusta roskiksi päätyvät nanoluokan muovit ovat se pelottavin asia, Monikh kuvailee.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Jenni Uljas: Mikä takaa riittävän turvallisuuden?

Kemikaalilainsäädäntö on tiettävästi EU:n monimutkaisin lainsäädäntöalue. Teollisuusliiton näkökulma siihen on työntekijöiden suojelu kemiallisten tekijöiden aiheuttamilta riskeiltä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että syöpädirektiivin alle lisätään uusia kemiallisia aineita, eri direktiivien vaikuttavuutta pohditaan, niiden päällekkäisyyksiä poistetaan ja lainsäädäntökehystä pyritään selkeyttämään. Eri organisaatiot pyytävät kantojamme näihin ja moniin muihin kysymyksiin.

Syöpävaarallisten kemiallisten tekijöiden sitovat raja-arvot asetetaan EU:ssa aina kolmikannan eli niin kutsutun sosioekonomisen käsittelyn kautta. Tieteellisesti turvalliseksi arvioitu raja-arvo käy siinä prosessissa läpi mankelin, jossa arvioidaan sen aiheuttamaa riesaa eri toimialoille. Käytännön haasteiden pohdinta on tarpeellista, koska esimerkiksi mittausteknisesti tai toteutuksen puolesta mahdottomia rajoja ei kannata asettaa. Mahdoton raja-arvo tosin tuntuu siirtyvän kunkin toimijan motivaation mukaan. Kummallisia käänteitä ajatteluun on tullut esimerkiksi silloin, kun raja-arvo ei ehkä annakaan suojaa tai kun muu lainsäädäntö suojeleekin työntekijää paremmin kuin työsuojelulainsäädäntö.

Tällä hetkellä eurooppalaisen ay-liikkeen keskeisistä vaatimuksista moni liittyy siihen, kuinka lainsäädännössä pitäisi käsitellä aineita, joille ei ole olemassa turvallista rajaa, vaan kaikki altistuminen lisää riskiä.

Tällä hetkellä eurooppalaisen ay-liikkeen keskeisistä vaatimuksista moni liittyy siihen, kuinka lainsäädännössä pitäisi käsitellä aineita, joille ei ole olemassa turvallista rajaa, vaan kaikki altistuminen lisää riskiä. Näitä aineita ovat tyypillisesti syöpää aiheuttavat, lisääntymisterveydelle vaaralliset ja herkistävät aineet. Niitä on ripoteltu kahden eri direktiivin alle. Niitä kuitenkin olisi järkevää käsitellä samoilla riskinhallinnan keinoilla, ja pyrkiä niin matalaan altistumiseen kuin on mahdollista niin kutsutun syöpädirektiivin periaatteiden mukaisesti.

Päivänpolttavaa keskustelua käydään myös sitovista raja-arvoista. Niillä kemiallinen tekijä saadaan lainsäädännön piiriin, jolloin sen hallintaan työpaikoilla tulee muitakin velvoitteita kuin raja-arvon alla oleminen. Toisaalta kovin korkealla raja-arvolla luodaan väärää turvallisuuden tunnetta. Monissa pöydissä vaaditaankin avoimuutta päätöksiin raja-arvoista, eli käytännössä siihen, kuinka monen työntekijän on hyväksyttävää sairastua työperäisesti. Käytännössä riskit ovat laskennallisia, mutta melko kylmiä päätöksiä raja-arvojen määrittämisillä tehdään. On hyvä, että Teollisuusliitto on mukana näissä keskusteluissa ja vaikuttamassa päätöksiin.

JENNI ULJAS
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Nolla tapaturmaa

Alkaneen uuden vuoden erinomainen tavoite on turvallinen ja terveellinen työympäristö kaikille työntekijöille. Tuotannon ja töiden järjesteleminen työpaikoilla niin, että tapaturmia tai altistumisia ei tapahdu, on täysin mahdollista. Sitä vastoin otaksuma, jonka mukaan töiden tekemistä ei voida toteuttaa ilman, että vahinkoja sattuu tai että riskejä ei kyetä ottamaan hallintaan, on aikansa elänyt.

Tekemistä kuitenkin riittää. Esimerkiksi kuolemaan johtaneiden työtapaturmien määrä Suomessa on vähentynyt polveillen 1990-luvulta lähtien, mutta silti niitä tapahtuu edelleen enemmän kuin kymmenen vuodessa.

Kirkas ajatus kaikkien mielessä varmasti on, että ensimmäistäkään kuolemaan johtanutta työtapaturmaa ei saa tapahtua. Nolla on siis itsestään selvä tavoite, mutta sitä ei saavuteta ellei turvallisuusasioihin paneuduta huolellisesti. Turvallisuuden tuottaminen ja ylläpitäminen on ketju, jonka jokaisen lenkin täytyy pitää. Jos pieneksi koetuissa osatekijöissä lipsutaan, on siemenet vakavammille riskeille ja niiden toteutumiselle kylvetty.

Ajatus ennakoivasta työturvallisuuskulttuurista on saavuttanut yhä enemmän jalansijaa turvallisen ja terveellisen työympäristön rakentamisessa. Käsite kalskahtaa komealta, mutta sen takaa löytyvät työpaikan arjessa helposti ymmärrettävät ainekset.

Lähtökohtana on se, että turvallisuutta pidetään aidosti tärkeänä asiana ja siitä kannetaan vastuuta koko organisaatiossa johdosta työntekijöihin. Sen rinnalla turvallisuus ymmärretään laajasti, toimintaan liittyvistä riskeistä tiedotetaan ja niistä ollaan tietoisia. Samalla kyse on myös siitä, että työntekijöille luodaan edellytykset suoriutua tehtävistään hyvin.

Laajasti ymmärretty ennakoiva työturvallisuus alkaa tuotannon suunnittelusta, jolla se ankkuroidaan osaksi tuotannon ja työpaikan rakennetta, teknistä toteutusta ja työn tekemisen arkea. Tällä perustalla turvallisuus voi toteutua tavoitteellisina päivittäisinä tekoina pysyvänä osana kaikkia toimintoja. Henkilökohtainen vastuu ja sitoutuminen laajentuu huolenpidoksi toisista ja muiden auttamiseksi toimimaan turvallisesti.

Turvallisuuden tuottamisen paras tavoite ja korkein taso on vaaran poistaminen. Aina se ei kuitenkaan ole täysin mahdollista. Silloin kuvaan astuvat erilaiset riskien ja työn suorittamisen kontrolloinnin ja hallinnan keinot tai esimerkiksi suojavarusteiden käyttäminen.

Joka tapauksessa työ pitää sovittaa ihmisille, ei toisinpäin. Kenenkään ei pidä altistua työssään hallitsemattomille turvallisuusriskeille saati kokea tapaturmia työpaikalla. Kun siihen päästään, on luotu olosuhde, josta työpaikka ja sen koko henkilöstö voivat olla ylpeitä. Nämä puolestaan ovat tehokkaita ajureita sille, että yritys voi menestyksellisesti saavuttaa tuotanto- ja tulostavoitteensa hyvän ilmapiirin vallitessa.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

13.1.2021

TYÖYMPÄRISTÖ: Tutkijoiden suositus vuorotyöstä: Työntekijöille oikeus vaikuttaa vuoroihinsa

Enintään 9 tunnin yövuoroja, joita teetetään korkeintaan 3 peräkkäin. Hyvät vaikutusmahdollisuudet kaikkiin työvuoroihin. Odottavan äidin viikkolistaan enintään yksi yövuoro. Siinä pohjoismaisen tutkimuksen viimeisimmät suositukset vuorotyön haittojen vähentämiseksi.

KUVA YLLÄ: Lehdenjakaja Timo Virtanen jakoi lehtiä Salon Kruusilassa keskiviikkoyönä tammikuussa 2019.

13.11.2020

Pohjoismaisen tutkimushankkeen Työajat, terveys, hyvinvointi ja työelämään osallistuminen (WOW) viimeisimmät tulokset ja suositukset julkaistiin tänään Työterveyslaitoksen verkko-tiedotustilaisuudessa. Tutkijat ovat käyttäneet laajoja rekisteriaineistoja, joiden kautta on saatu uudenlaista tietoa vuorotyöstä. Hankkeesta on julkaistu yli 100 tieteellistä artikkelia.

Tanskalainen syöpätutkija Johnni Hansen muistuttaa siitä, että yötyön riskit liittyvät ihmisen vuorokausirytmiin, niin sanottuun sirkadiaaniseen rytmiin. Sitä tahdistaa päivänvalon määrä. Rytmi menee helposti sekaisin, kun yövuorossa ollaan hereillä ”väärään” vuorokaudenaikaan.

Jo aiemmin tiedettiin, että yövuorot lisäävät naisilla rintasyöpään sairastumisen riskiä. Nyt myös kansainvälinen syöväntutkimuslaitos luokittelee yötyötä sisältävän vuorotyön todennäköisesti syöpävaaralliseksi, Hansen toteaa. Tämä saattaa rintasyövän ohella lisätä riskiä myös eturauhas- ja paksusuolen syöpään.

Työterveyslaitoksen professori Mikko Härmä vielä huomauttaa, että myös yövuorojen määrällä on vaikutusta riskiin. On merkittävää, tehdäänkö yövuoroja esimerkiksi kolme viikoittain vai kolme kuukausittain.

Vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työvuoroihin liitetään siihen, miten kokonaisvaltaisen hyvin tai huonosti työntekijä tuntee voivansa ja miten hyvin hän pystyy sovittamaan muun elämän ja työn yhteen. Suuret oikeudet vaikuttaa työaikoihin lisäävät hyvinvointia ja tuntemuksia koko elämän hallinnasta.

VUOROTYÖTÄ VOIDAAN HELPOTTAA

Tutkijat suosittelevat nyt lyhyempiä yövuorojaksoja ja pidempiä palautumisaikoja työvuorojen välille.

Peräkkäisten yövuorojen lukumäärä tulisi olla vähäinen, mieluiten korkeintaan 3 yötä peräkkäin. Lyhyitä vuorovälejä, eli alle 11 tunnin palautumisaikaa vuorojen välillä, tulisi välttää. Nopeat vuoronkierrot, eli esimerkiksi juuri enintään kaksi tai kolme yövuoroa peräjälkeen, ovat suositeltavampia kuin hitaat, eli neljän tai sitä useamman yövuoron teettäminen peräkkäin.

Raskaana olevien naisten yötyötä pitää selvästi rajoittaa.

– Keskenmenoriskin vähentämiseksi raskaana olevien naisten ei pitäisi olla enempää kuin yksi yövuoro viikossa, toteaa professori Anne Helene Garde Tanskan työterveyslaitoksesta.

Hyvät vaikutusmahdollisuudet vähensivät niin mielenterveys- kuin tuki- ja liikuntaelinoireitakin.

Työvuorot vaikuttavat myös tapaturmiin.

Tanskalainen tutkimus osoittaa, että tapaturmariski kohoaa vain ilta- tai yövuoroja sisältävän työviikon jälkeen verrattuna päivävuoroja sisältäneeseen viikkoon. Norjalaisen tutkimuksen mukaan lyhyiden vuorovälien (alle 11 tuntia työvuorojen välillä) määrä on yhteydessä työtapaturmiin ja läheltä-piti-tilanteisiin työvuoron aikana.

Härmä puolestaan toteaa, että suomalaisen tutkimuksen mukaan tapaturmariski on kohonnut myös 12 tuntia tai sitä pitemmissä työvuoroissa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Suomen Työterveyslaitos on laatinut apuneuvon vuorotyön hyvään suunnitteluun. Härmä muistuttaa tästä niin sanotusti liikennevalomallista, joka mittaa työaikojen kuormittavuutta ja antaa suositukset. (Liikennevalot löytyvät tästä linkistä.)

OIKEUS VAIKUTTAA TUKEE MIELENTERVEYTTÄ

– Hyvät vaikutusmahdollisuudet vähensivät niin mielenterveys- kuin tuki- ja liikuntaelinoireitakin, sanoo dosentti Constanze Leineweber Tukholman yliopistosta.

Koko ajan huonot mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihin ennustavat ruotsalaistutkimuksen mukaan hankaluuksia työn ja muun elämän yhteensovittamiseen naisilla, mutta eivät miehillä. Myös tapaturmia sattuu enemmän, jos vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset.

Oikeus vaikuttaa omiin työaikoihinsa lisää työaikojen joustavuutta. Joustavuus voi liittyä työpäivän pituuteen tai työjaksojen aloitus- ja lopetusajankohtiin. Taukojen, vapaapäivien ja lomien ajankohdat voi valita itsenäisemmin. Yksityisasioiden hoito työasioiden lomassa helpottuu.

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen helpottuu erityisesti naisilla.

– Vaikutusmahdollisuudet työaikoihin ovat hyvä tapa parantaa työoloja olettaen, että useimmissa ammateissa vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä ainakin jossakin määrin. Hyötyä on erityisesti naisille, ikääntyville työntekijöille sekä työntekijöille, joilla on alentunut työkyky, Leineweber alleviivaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA PEKKA ELOMAA

TYÖYMPÄRISTÖ: Liukkaus tulee – oletko valmis?

Suomessa sattui viime vuonna 23 620 työmatkatapaturmaa. Näistä liukastumisia oli yli 15 000. Yli 30 päivän sairauspoissaoloja aiheutui noin 2 000 tapaturmasta.

Illat pimenevät nyt aikaisin ja töihin lähdettäessä on hämärää. Lämpötilat laskevat öisin pakkasen puolelle, ja kulkuväylät voivat muuttua yllättävän liukkaiksi.

Työmatkan turvallisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota työpaikalla työsuojelun yhteistoiminnassa. Työsuojelun toimintaohjelmaan voi lisätä kappaleen työmatkoista.

Kiinteistön piha-alueiden huoltoon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä usein tapaturman syy löytyy pimeistä ja liukkaista pihoista.

Työmatkaliikkujan kannattaa huolehtia omasta näkyvyydestä ja asianmukaisista jalkineista. Aina ei tarvitse olla jäätä tai lunta. Liukkauteen riittää vesi yhdistettynä maalattuihin viivoihin, kaivon kanteen tai lehtiin maassa.

Työsuojelun toimintasuunnitelmaan kannattaisi lisätä nyt Kaadu oikein -kurssi tai pitopohjaisten kenkien ja heijastinliivien hankkiminen henkilöstölle. Joissain yrityksissä korvataan nastarenkaat polkupyöräileville työntekijöille.

Kustannuksien kompensoinnista voi kysyä myös vakuutusyhtiöiltä. Työmatkatapaturmien vähentämisestä koituisi niille iso taloudellinen etu.

TEKSTI JUHA SUTINEN
KUVA LIIKENNETURVA

LUE MYÖS: BLOGI: Suvi Sajaniemi: ”Käteni, halko”
Lue Tekijän toimittajan kertomus siitä, miten hän liukastui työmatkalla, mursi ranteensa ja mitä tapaturmasta paraneminen vaati.

TYÖYMPÄRISTÖ: Korvaava työ – totta ja tarua

Saako työnantaja määrätä sairauslomalla olevan ja omaan työhönsä työkyvyttömäksi todetun tekemään jotain muuta työtä? Voiko työntekijä välttyä ”putoamasta” Kelan sairauspäivärahalle pitkän sairausloman aikana? Näitä kysytään usein liiton työympäristö- ja sosiaaliturva-asioiden neuvontapuhelimessa.

Teollisuusliitto, SAK ja EK sopivat muutama vuosi sitten, että puhumme käsitteestä ”korvaava työ” vain silloin, kun tarkoitetaan työehtosopimuksessa määriteltyä korvaavaa työtä. Lääkärin pitää näet suhteuttaa työntekijän työkyvyttömyys aina siihen työhön, jota työntekijä tekee. ”Korvaava työ” -nimistä työtä ei ole. Yhteisen palaverin ansiosta saimme Työterveyslaitoksen ja monet työterveyshuollon ylilääkärit tukemaan näkemystä, mutta nyt näyttää siltä, että näkemyksestä lipsutaan.

Teollisuusliiton 35 työehtosopimuksesta 16 on sellaisia, joissa on jokin määräys korvaavasta työstä. Liiton tulkinnan mukaan vain sellaisissa työpaikoissa, joissa on työehtosopimuksen mukainen järjestelmä korvaavasta työstä, voidaan tällaista työtä teettää. Lainsäädäntö ei vieläkään tunne koko käsitettä.

Mikä on ”järjestelmä”? Järjestelmällä tarkoitetaan sellaisia työpaikan yhteistoiminnassa käsiteltyjä toimintatapoja ja kirjauksia, joista käy ilmi missä tilanteissa voidaan teettää korvaavaa työtä, millainen lääketieteellinen kannanotto tarvitaan, millä ehdoilla ja palkalla työtä tehdään, ja mitä juuri sen työpaikan korvaavat työt voisivat olla. Toimintamallin laatimisessa pitäisi hyödyntää työterveyshuollon ja työsuojeluvaltuutettujen osaamista.

KORVAAVA ON TILAPÄISTÄ

Työntekijän kannalta samaa on aina se, että järjestelyt ovat tilapäisiä eikä ansionmenetystä saa syntyä. Työntekijän on aina saatava työterveyslääkärin arvio työkyvystä. Tarvittaessa hänellä pitää olla mahdollisuus keskeyttää korvaava työ ja siirtyä sairauslomalle.

Joissain työpaikoissa yritetään kiertää korvaavan työn määräyksiä kutsumalla työtä muokatuksi tai kevennetyksi työksi.

Muokattu työ on aina omaa, helpotettua työtä. Nostoja voidaan esimerkiksi tilapäisesti poistaa tai työtä muokata muutoin työterveyshuollon ohjeen mukaisesti. Usein työn muutokset jäävät pysyviksi. Korvaava työ on sen sijaan aina muuta kuin omaa työtä.

Viimeistään koronapandemiassa on ymmärrettävä, että tarttuvan taudin kantajaa tai flunssaoireista työntekijää ei pidä määrätä korvaavaan työhön. Useimmiten korvaavaa työtä käytetään työtapaturmatilanteissa. Tämä ei saa kuitenkaan vaarantaa työntekijän toipumista eikä pahentaa sairautta tai vammaa.

ONKO VÄHENTYMINEN TOTTA?

Teollisuuden työtapaturmat, jotka johtavat alle viikon poissaoloon, näyttävät vähentyneen. Onko työturvallisuus parantunut näin paljon? Epäilemme yhdeksi syyksi sitä, että korvaavalla työllä peitellään työtapaturmien aiheuttamaa työkyvyttömyyttä. Työpaikoiltakin ollaan näistä asioista toisinaan liittoon yhteydessä. Työtapaturma siis tilastoidaan ja ilmoitetaan vakuutusyhtiölle, ja se tutkitaankin työpaikalla ohjeen mukaan.

Mutta kun käytetään korvaavaa työtä, siitä ei synny työkyvyttömyyttä. Näin saadaan tilastot siistimmiksi. Onko näin?

Tapaturmavakuutuskeskus teki keväällä niin sanotun ilmiöselvityksen asiasta. Mielestämme selvitettävänä oli kuitenkin väärä ilmiö eli se, ilmoittavatko työnantajat tapaturmiaan vakuutusyhtiölle. Kyllä ilmoittavat, kymmenen päivän sisään, mutta tapaturmat näyttävät nykyisin tuottavan vähemmän työkyvyttömyyttä (sairauspäiviä) kuin aikaisemmin. Vastaavanlaista vähenemistä ei ole nähtävissä niissä tapaturmissa, jotka aiheuttavat yli 30 päivän työkyvyttömyyden. Noin 80 prosenttia työtapaturmista on kuitenkin nimenomaan niitä, jotka aiheuttavat enintään 30 päivän työkyvyttömyyden.

Kuulemme liitossa yleensä vain tilanteista, jotka ovat menneet jotenkin mönkään tai joissa on toimittu väärin. Harvoin kukaan soittaa ja kertoo saaneensa avun korvaavasta työstä, vaikka se voi olla hyvä ratkaisu esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: Työntekijä ei pysty tekemään omaa työtään edes osapäiväisesti, eikä hänelle voida myöntää osasairauspäivärahaa. Työntekijä ei pysty tekemään omaa työtään, mutta työeläkeyhtiö ei myönnä hänelle kuntoutustukea. Kelan sairauspäiväraha jää niin pieneksi, ettei se kata työntekijän elinkustannuksia.

Omaa työtä tilapäisesti korvaava työ on ihan oikeaa työtä.

TEKSTI MARJUT LUMIJÄRVI
KUVA  MAURITIUS IMAGES/ LEHTIKUVA

TYÖYMPÄRISTÖ: Yhteisiltä työpaikoilta puuttuu yhteinen vastuu

”1 700 toimenpideohjetta tai kehotusta, onhan se nyt järkyttävän iso määrä.” Näin kuvaa yhteisten työpaikkojen tarkastushankkeen lukuja Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita. Yhteistä vastuuta on kohennettava.

KUVA YLLÄ: Kuva Kaitaan metrotyömaalta, jonka lukuisista, vakavista työsuojeluongelmista Metalliliiton Ahjo-lehti teki artikkelin jo vuonna 2017. Vielä 10 kuukautta louhintatöiden aloittamisen jälkeen edes yli puolen kilometrin pituisessa tunnelissa ei ollut hätäpoistumistietä tai suojakonttia tulipalon tai onnettomuuden varalta lain vaatimuksista huolimatta. Työnjohtaja arvioi, että ilman henkilökohtaista mittaria liikkuvat työntekijät kyllä ”nenäänsä tuntevat”, jos tunnelissa leijailee häkää räjäytyksen jälkeen. Häkä on hajuton ja väritön kaasu. KUVA PEKKA ELOMAA

Työsuojeluhallinto toteutti vuosina 2016–2019 valtakunnallisen tutkimus-, valvonta- ja viestintähankkeen. Siinä tehtiin lähes 1 000 työsuojelutarkastusta ”erityisen työn teettämisen tilanteissa”. Nämä mainitaan työturvallisuuslain 6. luvussa, ja käytännössä niillä tarkoitetaan yhteisiä työpaikkoja. Yhteisillä työpaikoilla on lakitermein ”pääasiallista määräysvaltaa käyttävä” työnantaja ja sitten muita toimijoita. Heitä on monenlaisia: ulkoistetun firman siivoustyöntekijöistä kunnossapitourakoitsijoihin ja toiminimellä keikkaa tekeviin yksinyrittäjiin.

Hankkeen tutkimusraportti Yhteiset työpaikat 2016–2019 on nyt julkaistu. Tarkastusten perusteella jouduttiin antamaan noin 1 600 toimintaohjetta ja reippaat 100 kehotusta. Kehotus on jo järeämpi toimenpide kielien akuutista vaarasta työntekijöiden hengelle ja terveydelle. Vaarallinen olosuhde on kehotuksen jälkeen korjattava määräajassa, erikseen nimetyin vastuuhenkilöin, ja työsuojelutarkastajan on valvottava korjausten tekemistä.

Hanke paljasti, että suurimpiin riskeihin johtavat yhteisillä työpaikoilla nämä puutteet: yhteisiä vaaroja ei tunnisteta, riskinarviointeja ei pidetä tilanteiden muuttuessa ajan tasalla eikä vaaroista tiedoteta kaikille riittävästi. Teollisuuden yhteisillä työpaikoilla oli erityisen paljon puutteita riskien kartoittamisessa ja arvioinnissa. Työvälineiden kunnossa ja turvalaitteissa oli teollisuuden ohella puutteita erityisesti kaivoksilla ja louhinnassa.

KUN TIETO EI KULJE….

– Tämä on klassinen esimerkki. Kunnossapitoyrityksen työntekijät nostavat ritilätason ritilän pois paikoiltaan. Sitten he lähtevät kahville. Paikalle saapuu prosessinhoitaja ja putoaa aukosta viisi metriä lattialle.

Näin Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita kuvaa tyyppiesimerkkiä siitä, miten yhteisen työpaikan yhteiset vaarat jäävät tunnistamatta ja kertomatta kaikille työpaikalle työskenteleville. Työtehtävän riskien arviointi vaikutuksineen jää siis tekemättä.

”On kaikkien etu, että työpaikan riskejä ja työympäristön rakennetta tarkastellaan säännöllisesti yhdessä ja että niistä myös viestitään kaikille”, Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita sanoo. KUVA KITI HAILA

Kotaviita toteaa, että on totta, että yhteisen työpaikan riskien kartoitus jakaantuu monelle toimijalle, samaten vastuu jakaantuu vääjäämättä. Mutta hän yllyttää yhteisen työpaikan kaikkia toimijoita nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön. Yhteisen työsuojelutoimikunnan perustaminen olisi yksi oiva ratkaisu.

– On kaikkien etu, että työpaikan riskejä ja työympäristön rakennetta tarkastellaan säännöllisesti yhdessä ja että niistä myös viestitään kaikille.

Kotaviidan mukaan jo suurempien urakoiden keskinäisiin sopimuksiin pitäisi saada sitovat velvoitteet siitä, miten työsuojelu ja yhteinen työturvallisuustyö hoidetaan. Miten riskit arvioidaan, miten perehdytetään, mitä suojavarusteitaan käytetään ja miten tiedotetaan.

VALTUUTETULLA VALTAA MUIHINKIN

– Pääasiallista valtaa käyttävän työnantajan työsuojeluvaltuutettu edustaa aina myös kaikkien muiden työpaikalla toimivien yritysten työntekijöitä. Automaattisesti. Siis myös vuokrafirmojen ja urakoitsijoiden ja kaikkien muidenkin eri toimijoiden henkilöitä.

Tätä automatiikkaa Kotaviita korostaa, mutta on huolissaan, että tätä ei kaikilla yhteisillä työpaikoilla tiedetä. Hän epäilee, että kaikki valtuutetutkaan ja työnantajat eivät ole asiasta vielä tietoisia.

Työympäristöpäällikkö kehottaakin valtuutettuja olemaan aktiivisia ja käyttämään tätä oikeuttaan myös muiden kuin oman eli työn tilaajafirman työntekijöiden suojelemiseksi. Sitä uudistettuun työsuojelun valvontalakiin ei saatu työnantajien vastustuksen takia, että valtuutetulla olisi oikeus pysäyttää myös toisten toimijoiden työt. Tämä kysymys jäi hyllylle työnantajan vastuun eli yleisen huolehtimisvelvoitteen vuoksi.

On tehtävä selväksi, että tässä yrityksessä työturvallisuus on asia, jonka kaikki hoitavat sovitusti ja kunnolla.

Valtuutetut voivat olla joka tapauksessa oma-aloitteisia. Neuvottelemalla ja keskustelemalla toisten firmojen työnjohto voidaan saada puuttumaan riskialttiiseen työntekoon. Kun tilaajafirmassa on jämpti ja asiallinen linja turvallisuuteen, siihen on helppo vedota.

– On tehtävä selväksi, että tässä yrityksessä työturvallisuus on asia, jonka kaikki hoitavat sovitusti ja kunnolla. Tästä poikkeamista ei hyväksytä, keneltäkään.

TÖITÄ TURVALLISUUDEN KUSTANNUKSELLA

Vaikka vastuu on yhteinen, pääasiallinen vastuu on sittenkin tilaajafirmalla. Paljon olisi parannettavaa.

– Raportin löydökset eivät tulleet yllätyksenä meille, jotka työskentelemme työturvallisuuden parissa. Vaikka työtapaturmiin voivat johtaa myös inhimilliset virheet, löytyy tapaturmatutkimuksissa juurisyistä myös silkkaa välinpitämättömyyttä. On puutteita perehdytyksessä, osaamisen varmistamisessa tai henkilökohtaisissa suojavälineissä. On ihan silkkaa tuottavuuden maksimointia turvallisuuden kustannuksella. Turvallisuuden johtaminen voi olla surkealla tasolla, Kotaviita murehtii.

– Toki on myös työpaikkoja, joissa turvallisuuskulttuuri on hyvä ja turvallisuutta kehitetään päivittäin, työympäristöpäällikkö huomauttaa.

Työn tilaajan pitäisi huolehtia siitä, että töitä teetetään osaavilla ihmisillä.

– Tilaajan on varmistettava, että alihankintafirma myös osaa tehdä työn turvallisesti huomioiden kaikki työn vaaratekijät.

RESURSSIT VAJAVAISET

Kotaviita ei halua syyllistää työsuojeluhallinnon varsinaisen kenttätyön tekijöitä eli työsuojelutarkastajia. Heidän työtaakkansa on 2000-luvun alusta lähtien myllertyneen työmaailman takia moninkertaistunut. On tullut uusia valvonnan kohteita ja työelämä on muuttunut monimuotoisemmaksi.

– Laitteiden ja koneiden turvallisuuden huolehtimisen ohella nyt pitäisi tarkastaa työntekijöiden psykososiaalinen kuormitus, pitäisi ehkäistä harmaata taloutta ja varjella ulkomaalaisia työntekijöitä, Kotaviita luettelee vain muutamia niistä asioista, joita tarkastajien pitäisi vahtia.

Resurssipuutteen korjaaminen olisi siis tarpeen. Mutta on viime vuosien kehityksestä Kotaviidan mielestä hyvääkin. Työturvallisuuskortti on nykyisin laajasti käytetty ”turvallisuustuote”. Kortti näkyy välillisesti tapaturmatilastoissa.

– Kortteja on suoritettu jo reilusti yli miljoona. Korttihan luotiin vuonna 2003 siksi, että havaittiin, miten paljon yhteisten työpaikkojen työtapaturmat olivat alkaneet lisääntyä. Kortin suorittamisella perehdytään yhteisen työpaikan pelisääntöihin. Koulutus on ajanut asiansa, sillä vakavammat työtapaturmat ovat vähentyneet yhteisillä työpaikoilla.

On aloitettava keskustelu rangaistusten ja sanktioiden koventamisesta ja korvausten nostamisesta.

Työympäristöpäällikkö iloitsee myös siitä, että yhteisillä työpaikoilla – usein sähköisesti etukäteen tai portilla toteutettu – perehdytys voi olla jo rutiinia. Tai edellytys sille, että yritykseen saa tulla urakkaansa tai töitään hoitamaan.

– Käydään läpi keskeiset vaaratekijät, käydään läpi kulkutiet ja hätäpoistumistiet, hälytyksen antaminen, kemialliset vaarat…

Tuoreen valvontaportin toimenpideohjeiden ja kehotusten huolestuttava määrä pistää päällikön miettimään myös rangaistuspuolta. Työntekijän saama korvaus esimerkiksi työtapaturmassa pysyvästi vammautuneesta kädestä on Kotaviidan mielestä ”surkea”. Puhumattakaan siitä tilanteesta, että työntekijä joutuu etsiytymään kuntoutukseen ja opettelemaan vaikka kävelyn uudelleen tai täysin uuden ammatin vakavan työtapaturman jälkeen.

– On aloitettava keskustelu laiminlyönneistä ja velvollisuuksista laistamisesta samoin kuin rangaistusten ja sanktioiden koventamisesta ja korvausten nostamisesta. Ehkä se herättäisi ymmärtämään, että ollaan isojen asioiden äärellä, kun puhutaan ihmisen hengestä ja terveydestä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA JA KITI HAILA

LUE LISÄÄ:

Yhteiset työpaikat 2016–2019. Valtakunnallinen tutkimus-, valvontaja viestintähanke. Loppuraportti. Työsuojeluhallinto 2020. (PDF)