Saako työnantaja määrätä sairauslomalla olevan ja omaan työhönsä työkyvyttömäksi todetun tekemään jotain muuta työtä? Voiko työntekijä välttyä ”putoamasta” Kelan sairauspäivärahalle pitkän sairausloman aikana? Näitä kysytään usein liiton työympäristö- ja sosiaaliturva-asioiden neuvontapuhelimessa.
Teollisuusliitto, SAK ja EK sopivat muutama vuosi sitten, että puhumme käsitteestä ”korvaava työ” vain silloin, kun tarkoitetaan työehtosopimuksessa määriteltyä korvaavaa työtä. Lääkärin pitää näet suhteuttaa työntekijän työkyvyttömyys aina siihen työhön, jota työntekijä tekee. ”Korvaava työ” -nimistä työtä ei ole. Yhteisen palaverin ansiosta saimme Työterveyslaitoksen ja monet työterveyshuollon ylilääkärit tukemaan näkemystä, mutta nyt näyttää siltä, että näkemyksestä lipsutaan.
Teollisuusliiton 35 työehtosopimuksesta 16 on sellaisia, joissa on jokin määräys korvaavasta työstä. Liiton tulkinnan mukaan vain sellaisissa työpaikoissa, joissa on työehtosopimuksen mukainen järjestelmä korvaavasta työstä, voidaan tällaista työtä teettää. Lainsäädäntö ei vieläkään tunne koko käsitettä.
Mikä on ”järjestelmä”? Järjestelmällä tarkoitetaan sellaisia työpaikan yhteistoiminnassa käsiteltyjä toimintatapoja ja kirjauksia, joista käy ilmi missä tilanteissa voidaan teettää korvaavaa työtä, millainen lääketieteellinen kannanotto tarvitaan, millä ehdoilla ja palkalla työtä tehdään, ja mitä juuri sen työpaikan korvaavat työt voisivat olla. Toimintamallin laatimisessa pitäisi hyödyntää työterveyshuollon ja työsuojeluvaltuutettujen osaamista.
KORVAAVA ON TILAPÄISTÄ
Työntekijän kannalta samaa on aina se, että järjestelyt ovat tilapäisiä eikä ansionmenetystä saa syntyä. Työntekijän on aina saatava työterveyslääkärin arvio työkyvystä. Tarvittaessa hänellä pitää olla mahdollisuus keskeyttää korvaava työ ja siirtyä sairauslomalle.
Joissain työpaikoissa yritetään kiertää korvaavan työn määräyksiä kutsumalla työtä muokatuksi tai kevennetyksi työksi.
Muokattu työ on aina omaa, helpotettua työtä. Nostoja voidaan esimerkiksi tilapäisesti poistaa tai työtä muokata muutoin työterveyshuollon ohjeen mukaisesti. Usein työn muutokset jäävät pysyviksi. Korvaava työ on sen sijaan aina muuta kuin omaa työtä.
Viimeistään koronapandemiassa on ymmärrettävä, että tarttuvan taudin kantajaa tai flunssaoireista työntekijää ei pidä määrätä korvaavaan työhön. Useimmiten korvaavaa työtä käytetään työtapaturmatilanteissa. Tämä ei saa kuitenkaan vaarantaa työntekijän toipumista eikä pahentaa sairautta tai vammaa.
ONKO VÄHENTYMINEN TOTTA?
Teollisuuden työtapaturmat, jotka johtavat alle viikon poissaoloon, näyttävät vähentyneen. Onko työturvallisuus parantunut näin paljon? Epäilemme yhdeksi syyksi sitä, että korvaavalla työllä peitellään työtapaturmien aiheuttamaa työkyvyttömyyttä. Työpaikoiltakin ollaan näistä asioista toisinaan liittoon yhteydessä. Työtapaturma siis tilastoidaan ja ilmoitetaan vakuutusyhtiölle, ja se tutkitaankin työpaikalla ohjeen mukaan.
Mutta kun käytetään korvaavaa työtä, siitä ei synny työkyvyttömyyttä. Näin saadaan tilastot siistimmiksi. Onko näin?
Tapaturmavakuutuskeskus teki keväällä niin sanotun ilmiöselvityksen asiasta. Mielestämme selvitettävänä oli kuitenkin väärä ilmiö eli se, ilmoittavatko työnantajat tapaturmiaan vakuutusyhtiölle. Kyllä ilmoittavat, kymmenen päivän sisään, mutta tapaturmat näyttävät nykyisin tuottavan vähemmän työkyvyttömyyttä (sairauspäiviä) kuin aikaisemmin. Vastaavanlaista vähenemistä ei ole nähtävissä niissä tapaturmissa, jotka aiheuttavat yli 30 päivän työkyvyttömyyden. Noin 80 prosenttia työtapaturmista on kuitenkin nimenomaan niitä, jotka aiheuttavat enintään 30 päivän työkyvyttömyyden.
Kuulemme liitossa yleensä vain tilanteista, jotka ovat menneet jotenkin mönkään tai joissa on toimittu väärin. Harvoin kukaan soittaa ja kertoo saaneensa avun korvaavasta työstä, vaikka se voi olla hyvä ratkaisu esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: Työntekijä ei pysty tekemään omaa työtään edes osapäiväisesti, eikä hänelle voida myöntää osasairauspäivärahaa. Työntekijä ei pysty tekemään omaa työtään, mutta työeläkeyhtiö ei myönnä hänelle kuntoutustukea. Kelan sairauspäiväraha jää niin pieneksi, ettei se kata työntekijän elinkustannuksia.
Omaa työtä tilapäisesti korvaava työ on ihan oikeaa työtä.
TEKSTI MARJUT LUMIJÄRVI KUVA MAURITIUS IMAGES/ LEHTIKUVA
”1 700 toimenpideohjetta tai kehotusta, onhan se nyt järkyttävän iso määrä.” Näin kuvaa yhteisten työpaikkojen tarkastushankkeen lukuja Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita. Yhteistä vastuuta on kohennettava.
KUVA YLLÄ: Kuva Kaitaan metrotyömaalta, jonka lukuisista, vakavista työsuojeluongelmista Metalliliiton Ahjo-lehti teki artikkelin jo vuonna 2017. Vielä 10 kuukautta louhintatöiden aloittamisen jälkeen edes yli puolen kilometrin pituisessa tunnelissa ei ollut hätäpoistumistietä tai suojakonttia tulipalon tai onnettomuuden varalta lain vaatimuksista huolimatta. Työnjohtaja arvioi, että ilman henkilökohtaista mittaria liikkuvat työntekijät kyllä ”nenäänsä tuntevat”, jos tunnelissa leijailee häkää räjäytyksen jälkeen. Häkä on hajuton ja väritön kaasu. KUVA PEKKA ELOMAA
Työsuojeluhallinto toteutti vuosina 2016–2019 valtakunnallisen tutkimus-, valvonta- ja viestintähankkeen. Siinä tehtiin lähes 1 000 työsuojelutarkastusta ”erityisen työn teettämisen tilanteissa”. Nämä mainitaan työturvallisuuslain 6. luvussa, ja käytännössä niillä tarkoitetaan yhteisiä työpaikkoja. Yhteisillä työpaikoilla on lakitermein ”pääasiallista määräysvaltaa käyttävä” työnantaja ja sitten muita toimijoita. Heitä on monenlaisia: ulkoistetun firman siivoustyöntekijöistä kunnossapitourakoitsijoihin ja toiminimellä keikkaa tekeviin yksinyrittäjiin.
Hankkeen tutkimusraportti Yhteiset työpaikat 2016–2019 on nyt julkaistu. Tarkastusten perusteella jouduttiin antamaan noin 1 600 toimintaohjetta ja reippaat 100 kehotusta. Kehotus on jo järeämpi toimenpide kielien akuutista vaarasta työntekijöiden hengelle ja terveydelle. Vaarallinen olosuhde on kehotuksen jälkeen korjattava määräajassa, erikseen nimetyin vastuuhenkilöin, ja työsuojelutarkastajan on valvottava korjausten tekemistä.
Hanke paljasti, että suurimpiin riskeihin johtavat yhteisillä työpaikoilla nämä puutteet: yhteisiä vaaroja ei tunnisteta, riskinarviointeja ei pidetä tilanteiden muuttuessa ajan tasalla eikä vaaroista tiedoteta kaikille riittävästi. Teollisuuden yhteisillä työpaikoilla oli erityisen paljon puutteita riskien kartoittamisessa ja arvioinnissa. Työvälineiden kunnossa ja turvalaitteissa oli teollisuuden ohella puutteita erityisesti kaivoksilla ja louhinnassa.
KUN TIETO EI KULJE….
– Tämä on klassinen esimerkki. Kunnossapitoyrityksen työntekijät nostavat ritilätason ritilän pois paikoiltaan. Sitten he lähtevät kahville. Paikalle saapuu prosessinhoitaja ja putoaa aukosta viisi metriä lattialle.
Näin Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita kuvaa tyyppiesimerkkiä siitä, miten yhteisen työpaikan yhteiset vaarat jäävät tunnistamatta ja kertomatta kaikille työpaikalle työskenteleville. Työtehtävän riskien arviointi vaikutuksineen jää siis tekemättä.
”On kaikkien etu, että työpaikan riskejä ja työympäristön rakennetta tarkastellaan säännöllisesti yhdessä ja että niistä myös viestitään kaikille”, Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita sanoo. KUVA KITI HAILA
Kotaviita toteaa, että on totta, että yhteisen työpaikan riskien kartoitus jakaantuu monelle toimijalle, samaten vastuu jakaantuu vääjäämättä. Mutta hän yllyttää yhteisen työpaikan kaikkia toimijoita nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön. Yhteisen työsuojelutoimikunnan perustaminen olisi yksi oiva ratkaisu.
– On kaikkien etu, että työpaikan riskejä ja työympäristön rakennetta tarkastellaan säännöllisesti yhdessä ja että niistä myös viestitään kaikille.
Kotaviidan mukaan jo suurempien urakoiden keskinäisiin sopimuksiin pitäisi saada sitovat velvoitteet siitä, miten työsuojelu ja yhteinen työturvallisuustyö hoidetaan. Miten riskit arvioidaan, miten perehdytetään, mitä suojavarusteitaan käytetään ja miten tiedotetaan.
VALTUUTETULLA VALTAA MUIHINKIN
– Pääasiallista valtaa käyttävän työnantajan työsuojeluvaltuutettu edustaa aina myös kaikkien muiden työpaikalla toimivien yritysten työntekijöitä. Automaattisesti. Siis myös vuokrafirmojen ja urakoitsijoiden ja kaikkien muidenkin eri toimijoiden henkilöitä.
Tätä automatiikkaa Kotaviita korostaa, mutta on huolissaan, että tätä ei kaikilla yhteisillä työpaikoilla tiedetä. Hän epäilee, että kaikki valtuutetutkaan ja työnantajat eivät ole asiasta vielä tietoisia.
Työympäristöpäällikkö kehottaakin valtuutettuja olemaan aktiivisia ja käyttämään tätä oikeuttaan myös muiden kuin oman eli työn tilaajafirman työntekijöiden suojelemiseksi. Sitä uudistettuun työsuojelun valvontalakiin ei saatu työnantajien vastustuksen takia, että valtuutetulla olisi oikeus pysäyttää myös toisten toimijoiden työt. Tämä kysymys jäi hyllylle työnantajan vastuun eli yleisen huolehtimisvelvoitteen vuoksi.
On tehtävä selväksi, että tässä yrityksessä työturvallisuus on asia, jonka kaikki hoitavat sovitusti ja kunnolla.
Valtuutetut voivat olla joka tapauksessa oma-aloitteisia. Neuvottelemalla ja keskustelemalla toisten firmojen työnjohto voidaan saada puuttumaan riskialttiiseen työntekoon. Kun tilaajafirmassa on jämpti ja asiallinen linja turvallisuuteen, siihen on helppo vedota.
– On tehtävä selväksi, että tässä yrityksessä työturvallisuus on asia, jonka kaikki hoitavat sovitusti ja kunnolla. Tästä poikkeamista ei hyväksytä, keneltäkään.
TÖITÄ TURVALLISUUDEN KUSTANNUKSELLA
Vaikka vastuu on yhteinen, pääasiallinen vastuu on sittenkin tilaajafirmalla. Paljon olisi parannettavaa.
– Raportin löydökset eivät tulleet yllätyksenä meille, jotka työskentelemme työturvallisuuden parissa. Vaikka työtapaturmiin voivat johtaa myös inhimilliset virheet, löytyy tapaturmatutkimuksissa juurisyistä myös silkkaa välinpitämättömyyttä. On puutteita perehdytyksessä, osaamisen varmistamisessa tai henkilökohtaisissa suojavälineissä. On ihan silkkaa tuottavuuden maksimointia turvallisuuden kustannuksella. Turvallisuuden johtaminen voi olla surkealla tasolla, Kotaviita murehtii.
– Toki on myös työpaikkoja, joissa turvallisuuskulttuuri on hyvä ja turvallisuutta kehitetään päivittäin, työympäristöpäällikkö huomauttaa.
Työn tilaajan pitäisi huolehtia siitä, että töitä teetetään osaavilla ihmisillä.
– Tilaajan on varmistettava, että alihankintafirma myös osaa tehdä työn turvallisesti huomioiden kaikki työn vaaratekijät.
RESURSSIT VAJAVAISET
Kotaviita ei halua syyllistää työsuojeluhallinnon varsinaisen kenttätyön tekijöitä eli työsuojelutarkastajia. Heidän työtaakkansa on 2000-luvun alusta lähtien myllertyneen työmaailman takia moninkertaistunut. On tullut uusia valvonnan kohteita ja työelämä on muuttunut monimuotoisemmaksi.
– Laitteiden ja koneiden turvallisuuden huolehtimisen ohella nyt pitäisi tarkastaa työntekijöiden psykososiaalinen kuormitus, pitäisi ehkäistä harmaata taloutta ja varjella ulkomaalaisia työntekijöitä, Kotaviita luettelee vain muutamia niistä asioista, joita tarkastajien pitäisi vahtia.
Resurssipuutteen korjaaminen olisi siis tarpeen. Mutta on viime vuosien kehityksestä Kotaviidan mielestä hyvääkin. Työturvallisuuskortti on nykyisin laajasti käytetty ”turvallisuustuote”. Kortti näkyy välillisesti tapaturmatilastoissa.
– Kortteja on suoritettu jo reilusti yli miljoona. Korttihan luotiin vuonna 2003 siksi, että havaittiin, miten paljon yhteisten työpaikkojen työtapaturmat olivat alkaneet lisääntyä. Kortin suorittamisella perehdytään yhteisen työpaikan pelisääntöihin. Koulutus on ajanut asiansa, sillä vakavammat työtapaturmat ovat vähentyneet yhteisillä työpaikoilla.
On aloitettava keskustelu rangaistusten ja sanktioiden koventamisesta ja korvausten nostamisesta.
Työympäristöpäällikkö iloitsee myös siitä, että yhteisillä työpaikoilla – usein sähköisesti etukäteen tai portilla toteutettu – perehdytys voi olla jo rutiinia. Tai edellytys sille, että yritykseen saa tulla urakkaansa tai töitään hoitamaan.
– Käydään läpi keskeiset vaaratekijät, käydään läpi kulkutiet ja hätäpoistumistiet, hälytyksen antaminen, kemialliset vaarat…
Tuoreen valvontaportin toimenpideohjeiden ja kehotusten huolestuttava määrä pistää päällikön miettimään myös rangaistuspuolta. Työntekijän saama korvaus esimerkiksi työtapaturmassa pysyvästi vammautuneesta kädestä on Kotaviidan mielestä ”surkea”. Puhumattakaan siitä tilanteesta, että työntekijä joutuu etsiytymään kuntoutukseen ja opettelemaan vaikka kävelyn uudelleen tai täysin uuden ammatin vakavan työtapaturman jälkeen.
– On aloitettava keskustelu laiminlyönneistä ja velvollisuuksista laistamisesta samoin kuin rangaistusten ja sanktioiden koventamisesta ja korvausten nostamisesta. Ehkä se herättäisi ymmärtämään, että ollaan isojen asioiden äärellä, kun puhutaan ihmisen hengestä ja terveydestä.
TEKSTI SUVI SAJANIEMI KUVAT PEKKA ELOMAA JA KITI HAILA
Kaikkien yhdenvertaisen kohtelun on lähdettävä jo työpaikkailmoituksesta.
KUVA YLLÄ: Hitsausluokkien kaltaisia, tehtävään vaadittavia pätevyyksiä saa sisällyttää työpaikkailmoituksiin, mutta vaatimusten on aina aidosti liityttävä tehtävästä suoriutumiseen.
Työpaikkailmoitus kertoo vaatimukset, joilla työtehtävästä suoriutuu. Lähinnä tämä tarkoittaa koulutus- ja työkokemusta, mutta ilmoitus voi antaa tietoa myös erityisvaatimuksista, esimerkiksi infoajokortista, hitsausluokista tai tiettyjen tietokoneohjelmien tai kielien osaamisesta.
Ilmoituksen pitää olla oikeassa suhteessa todellisiin ja merkityksellisiin vaatimuksiin. Työpaikkaa ei saa ilmoittaa pelkästään naisen tai miehen haettavaksi, ellei työn erityisyys vaadi hakijalta tiettyä sukupuolta, fyysisiä ominaisuuksia tai vastaavaa. Tällainen työ voi olla esimerkiksi sairaan tai vammaisen henkilökohtaisena avustajana toimiminen.
Terveysvaatimuksissa on oltava erittäin tarkkana. Mikäli työtehtävä ei aidosti vaadi työntekijältä tiettyä terveydentilaa tai -tasoa, niiden vaatiminen muuttuu syrjinnäksi. Työpaikkailmoitus voi kuitenkin kertoa sen, että työn suorittaminen vaatii tiettyä terveydellistä tilaa. Tällaisia työtehtäviä on muun muassa pelastustoimen, ilmailualan ja merenkulun ammateissa.
TYÖNANTAJALLA VASTUU SUUNNITELMISTA
Työpaikan tasa-arvoista ja syrjintää kitkevää toimintaa ohjaavat työpaikan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Vastuu suunnitelmien laadinnasta on työnantajalla, yhteistoiminnassa työntekijöiden edustajien kanssa. Nämä suunnitelmat velvoittavat aktiiviseen toimintaan reilun työpaikan synnyttämiseksi ja ylläpitämiseksi, ja niitä on päivitettävä määräajoin. Tapahtumat, muutokset ja määräajat kannattaa kirjata suunnitelmiin – näin kaiken toteuttamistakin on helpompi seurata.
Reilun työpaikan ylläpitäminen on kaikkien vastuulla. Jokaisen työntekijän pitää ilmoittaa epäkohdista ja tehdä näin oma osuutensa työpaikan hyvinvoinnin eteen. Tämä vaatii avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä. Usein itse uhrilta puuttuu tieto omista oikeuksista. Hänen voimavaransa voivat olla heikentyneet tai puuttuva kielitaito voi olla esteenä sille, että syrjinnän tai epäoikeudenmukaisen kohtelun uhri jaksaisi viedä asiaansa eteenpäin.
Työpaikan luottamushenkilöt kehittävät ja valvovat yhdessä tehtyjen suunnitelmien ja pelisääntöjen noudattamista. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevissa asioissa he ovat riippuvaisia muista työntekijöistä, joiden on annettava todenperäisiä tietoja ja kerrottava kokemuksiaan esimerkiksi työsuhteen ehdoista, palkoista, sairauspoissaoloista ja häirinnästä. Luottamushenkilöt voivat pyydettäessä ja luvan asianosaiselta saatuaan antaa tietoa viranomaiselle, työterveyshuollolle ja ammattiliitolle.
AVI VALVOO YHDENVERTAISUUSLAKIA
Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue valvoo yhdenvertaisuuslakia työelämässä. Työsuojeluviranomainen sai vuoden 2019 aikana 500 työsyrjintään liittyvää yhteydenottoa ja 180 valvontapyyntöä, joista 110 johti tarkastuksen tekemiseen. Noin joka kolmannessa tapauksessa työnantaja oli toiminut vastoin syrjintäkieltoa.
Valvontapyynnöistä noin 30 prosenttia koski terveyttä. Tyypillisesti työsopimus purettiin koeaikana tai sitten määräaikaista sopimusta ei jatkettu terveydellisistä syistä. Myös toistaiseksi voimassa oleva työsuhde saatettiin päättää, vaikka syy verhottiin joksikin muuksi kuin työntekijän terveydentilasta johtuvaksi.
Tasa-arvovaltuutettu valvoo naisten ja miesten tasa-arvosta annettua lakia. Tasa-arvon edistämisen ohella lain tavoitteena on parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.
Työsuojeluviranomaisen tehtävä on siis valvoa yhdenvertaisuuden toteutumista ja tasa-arvovaltuutetun puolestaan tasa-arvolain noudattamista. Nämä asiat kietoutuvat tiiviisti yhteen, eikä lakeja kannata liikaa pohtia. Tärkeintä on aloittaa ratkaisun etsintä ongelmiin ja välttää niiden pitkittyminen ja tulehtuminen. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö tukee, neuvoo, opastaa ja kouluttaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Annamme tukea, kun työpaikka etsii menetelmiä ja keinoja ongelmien ratkaisuun.
Työsuojeluvaltuutettu Agco Power Oy Linnavuori Linnavuoren metallityöväen ao. 134
Katso Timo Paijan tekemä turvallisuusvideo räjähdysvaarallisesta tilasta.
”Yleensä idea turvallisuusvideon aiheesta syntyy EHS-ryhmän kokouksessa, jossa istun työntekijöiden työsuojeluvaltuutettuna. Ja sitten minä rupean tekemään. Kaatumisvideossa pingviinikävelin. Annoin siis vinkin, ettei pingviini liukastu jäällä. Mattopuukkotapaturmia oli ollut paljon. Kun yt-neuvottelukunnassa ehdotin aiheesta videota, laskeutui vaivaantunut hiljaisuus. Mutta videon jälkeen viime vuonna ei ollut yhtään mattopuukkotapaturmaa. Sitä en tiedä, oliko tämä videon ansiota. Tavoitteena on saada joka kuukausi uusi video julki, mutta korona on vähän sekoittanut asioita.
Jotain mun pitää saada räjäyttää! Sen verran olen katsellut tv-sarjoja ja leffoja. Kun kemikaali-insinööri ehdotti, että Ex-tilastakin (räjähdysvaarallinen tila) pitäisi saada video, ymmärsin, että nyt mä saan sen räjähdyksen. Muistin, että paloharjoituksissa oli tehdaspalokunnalla ollut savukone. ”Juu, saat lainaan.” Kokeiltiin perjantaina, mutta maanantaina kuvauksissa ei lähtenyt toimimaan. Tehdaspalvelun kunnossapidosta lähti varmaan viisi äijää korjaamaan. Lioteltiin, annettiin ensiapua, kuvausaikatauluakin siirrettiin. Joka päivä seurattiin, olisiko jo pöhinää. Perjantainakaan ei toiminut. Yksi työkaveri soittaa bändissä, heillä on kuulemma kone, josta lähtee kunnon savut! Mutta kuvauksissa ei lähtenyt. Taas kunnossapito paikalle, oli jo ulkopuolisiakin työntekijöitä auttamassa. Kunnossapidon päälliköitäkin tuli siinä jo mukaan, että pöhinää saatiin. Pomoilla oli keskenään whatsapp-ryhmä, josta esimies näki Citymarketin kassalla videota varten tehdyn savun. Esimies kysyi, onko kp-osasto räjähtänyt?
Sen verran teatteritaustaa on, että olin vuosina 1995–1998 Turussa harrastajateattereissa lavastajana ja vähän sellaisena joka paikan höylänä. Turun keskiaikapäivillä hoidin muutaman roolin sijaisuuden. Videoinnin olen oppinut (tietysti!) katselemalla YouTubesta videoita.
Työnantaja on suhtautunut videoihin hyvin, ja johto on ottanut ylipäänsä enemmän vastuuta turvallisuudesta.
Helpointa on silloin, kun EHS-ryhmän jälkeen lamppu syntyy heti; näin se menee alusta loppuun. Rautavarastolta saan tarpeen mukaan tolppia ja minulla on eri asentoihin taipuva jalusta, jonka voi magneetilla kiinnittää tolppaan. IT-osasto on rakentanut minulle editointia varten käytetyistä osista riittävän tehokkaan koneen. Editointi on kaikkein aikaavievin osuus. Rekvisiittaa etsimässä ja muutenkin auttamassa ja ideoimassa on varsinkin rautavaraston väki, myös laitosmiehiä. Mutta kukaan vaan haluaa mukaan, saa tulla! Yksi ainut sähköasentaja on tosin vasta uskaltautunut päärooliin. Hyvin hän hoitikin hommansa sillä videolla, jossa varoitettiin vähän epäkurantisti tehdyn sähköasennuksen vaaroista.
Työnantaja on suhtautunut videoihin hyvin, ja johto on ottanut ylipäänsä enemmän vastuuta turvallisuudesta. Tehtaalla tehdään esimerkiksi turvallisuuskävelyitä. Johtoryhmän jäsenet ovat välillä ihmeissään kierroksella: Meillä on täällä tällaisiakin paikkoja!
Konsernista on tullut korona-aikaan maskimääräyksiä, jotka kertovat amerikkalaisesta tyylistä hoitaa työsuojelua. Eli henkilö suojataan ensin, kun täällä tehdään kaikki muu ensin ja viimeksi vasta joudutaan suojaamaan henkilöä. En oikein nähnyt, että kaikkien maskipakko huhtikuulta juhannukselle olisi ajanut asiaansa eli suojannut koronalta. Miksi isossa hallissa olevien yövuoron 5–6 työntekijän piti käyttää maskia, joka estää hapensaantia? Mutta sitten kun he menivät kahville ja istuivat kaikki läjässä keskustelemassa, silloin ei tarvinnut käyttää? Noh, nyt on saatu käyttää maalaisjärkeä, ja maskeja käytetään riskikartoituksen perusteella, tilanteen mukaan.
Videoista työntekijät ovat sanoneet, että ne ovat työhyvinvointia parhaimmillaan. Ei tarvitse lukea vaan joitain tekstejä hallin näytöltä. Ainakin jotkut tykkäävät videoiden huumorista. Minulta kysellään: Hei, millos tulee seuraava video?”
TEKSTI SUVI SAJANIEMI KUVAT JYRKI LUUKKONEN VIDEOT TIMO PAIJA
Katso Timo Paijan tekemä turvallisuusvideo liukkaudesta.
Koronapandemia on vaikuttanut monien ihmisten elämään mitä erilaisimmin tavoin. Valtiovalta tekee hyvinkin radikaaleja toimia varsin nopeasti. Silti elämä on suurelta osin melko lailla samanlaista kuin ennen koronaa.
Työympäristötoiminnan näkökulmasta tarkasteltuna korona on työsuojeluriski. Sen leviämistä pitää ehkäistä siinä kuin muitakin terveysriskejä työpaikoilla. Tartuntatauteja ei kuitenkaan ole meidän aloillamme tyypillisesti mielletty riskeinä. Koronaan liittyvät hallintakeinot saattavat tuntua vierailta, vaikka keskeisimmät torjuntatavat ovat ihan tuttuja.
Jo ennen koronaa ihmisten olisi pitänyt pestä käsiään, olla yskimättä muiden päälle ja pysyä kipeänä kotona. Työnantajien olisi ollut syytä jo aiemmin järjestää ihmisille mahdollisuus hyvään käsihygieniaan ja siihen, että sairaslomalle on helppo jäädä.
Yhteistoimintaa pidetään yleisesti arvokkaana tapana kehittää työelämää. Yritykset, joissa yritysjohto keskustelee aidosti työn parhaiden asiantuntijoiden eli työntekijöiden kanssa, tuntuvat menestyvän muita paremmin. Työ sujuu paremmin, kun työntekijät jaksavat hyvin ja ovat motivoituneita. Koronapaniikissa tämä aito keskustelu tuntuu kuitenkin usein unohtuvan.
Koronan torjunnan koetaan olevan ilmeisesti jotain sellaista, joka oikeuttaa ja jopa velvoittaa erilaisiin ylilyönteihin ja harkitsemattomiin toimiin myös työpaikoilla.
Työtehtävissäni olen viime keväästä asti kohdannut koronapandemian sivutuotteena syntyneen oudon ilmiön. Koronan torjunnan koetaan olevan ilmeisesti jotain sellaista, joka oikeuttaa ja jopa velvoittaa erilaisiin ylilyönteihin ja harkitsemattomiin toimiin myös työpaikoilla. Työpaikoilta on esimerkiksi kiirinyt juttuja siitä, miten etätöissä olevat tekevät ohjeita ja muistelevat, miten siellä tehtaalla asiat ovatkaan.
Melko kummallisia tilanteita on syntynyt esimerkiksi silloin, kun ohjeistuksen tekijä ei ole ymmärtänyt, missä turvavälejä pystytään pitämään ja missä ei. Ohjeiden ja sääntöjen tekemisessä kannattaisi toki kuunnella työpaikalla edelleen olevia ihmisiä.
Koronan estämisessä pitää huomioida normaalit periaatteet ja lainsäädännön määräykset. Ensin arvioidaan riskit ja sitten mietitään hallintakeinot. Riskinarvioinnissa pitäisi olla mukana työntekijöiden edustaja ja työterveyshuolto. Riskejä voidaan hallita parhaiten harkituilla, oikein kohdennetuilla ja oikean tasoisilla toimenpiteillä asioiden ensisijaisuusjärjestys mielessä pitäen.
Riskien hallinnan toteuttaminen pitää käsitellä yhteistoiminnassa ja henkilöstö pitää kouluttaa. Mitä suurempi vaikutus kunkin työntekijän osaamisella ja motivaatiolla on valitun riskinhallintatoimenpiteen onnistumiseen, sitä enemmän tiedottamiseen ja kouluttamiseen pitää panostaa. Tässäkin henkilöstön edustajilla on keskeinen rooli.
”Liikenne on monelle työpäivän vaarallisinta aikaa. Työpaikoilla on sovellettava nolla tapaturmaa -ajattelua myös työmatkoihin ja asetettava selkeät tavoitteet tapaturmien vähentämiseksi”, sanoo Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Kerttuli Harjanne.
Tapaturmavakuutuskeskuksen viimeisimmän, vuoden 2019 ennakkotilaston mukaan Suomessa sattui 24 000 työmatkatapaturmaa. Lukumäärä on kasvanut noin 7 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna.
Työmatkatapaturmista suurin osa, yli 70 prosenttia, on liukastumisia, kaatumisia ja kompastumisia. Vuonna 2015 sattui 14 807 näihin liittyvää työmatkatapaturmaa. Toiseksi yleisin työmatkatapaturman sattumistapa on yhteentörmäys auton kanssa (yli 10 prosenttia).
Vaikka useat työmatkatapaturmat liittyvät erilaisilla kulkuvälineillä liikkumiseen, yhteen laskettunakin näiden osuus on pienempi kuin kävellessä sattuneiden työmatkatapaturmien. On kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi autosta ulos astuessa ja liukastuessa liikkumistavaksi tilastoihin merkitään ”jalan”.
Vuosina 2005–2014 työmatkatapaturmissa on kuollut yhteensä 177 palkansaajaa. Suurimmassa osassa kuolemaan johtaneista työmatkatapaturmista sattumistapana on ollut yhteentörmäys auton kanssa tai ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen.
Julkisessa liikenteessä sattuu verrattain vähän työmatkatapaturmia. Naisille sattuu miehiä enemmän havereita. Naiset kulkevat työmatkansa useammin jalan kuin miehet, jotka menevät töihin enemmän henkilöautolla. Naiset käyttävät myös liukastumisille altistavia, sileäpohjaisia ja korkeakorkoisia kenkiä.
HYÖTYJÄ JA RISKINARVIOINTIA
Työmatkaliikunnan hyödyt ovat haittoja suuremmat. On niin työntekijän kuin työnantajan etu, että yhä suurempi osa työmatkoista tehtäisiin jalan tai pyörällä. Ratkaisevan tärkeä merkitys kevyiden kulkumuotojen lisääntymiseen on työnantajan tarjoamilla kunnollisilla suihku- ja pukeutumistiloilla ja pyörien säilytystiloilla.
Työpaikan lähiympäristön pitää olla turvallinen niin autolla, kävellen, polkupyörällä kuin joukkoliikenteelläkin työmatkojaan kulkeville. Työmatkatapaturmien tarkastelu on hyvä ottaa mukaan työsuojelun yhteistoimintaan ja riskien arviointiin.
Vaaralliset paikat työpaikan lähiympäristössä voidaan kartoittaa työntekijöille tehtävällä kyselyllä. Sen jälkeen laaditaan suunnitelma, jonka toteutuksella tavoitellaan nollaa tapaturmaa liikenteessä. Turvallisuuden edistämiseen liittyvät hankkeet, kampanjat ja kilpailut sekä niihin liittyvä palkitseminen kannustavat työyhteisöä toimimaan.
Työnantaja voi vaikuttaa siihen, milloin ja missä työ alkaa ja sallia joustoja vuorojen alkuun etenkin pahimmilla keleillä. Piha-alueiden valaistus, liukkaudentorjunta ja lumenpoisto on hoidettava kunnolla. Työnantaja voi levittää tietoa turvallisesta työmatkaliikkumisesta ja jakaa heijastimia, heijastinliivejä, pyöräilykypäriä tai liukuesteitä.
Itse kukin voi sitten tehdä oman osuutensa. Päivän sää ja oma mahdollinen väsymystila pitää ottaa huomioon kulkutavan valinnassa. Heijastimet heiluvat pimeällä, pyörä ja sen varusteet ovat kunnossa kaikissa keleissä, kiirettä ei pidetä eikä omaa tai toisten kulkua riskeerata istumalla auton rattiin, vaikka arviointikykyä sumentaisi alkoholi tai huumaavat lääkkeet tai aineet.
LAKI MUUTTUI
Tieliikennelain uudistukset astuivat voimaan kesäkuun alussa. Yhtenä merkittävänä uudistuksena on ennakointivelvollisuus. Tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi.
Pyörässä on nyt oltava punaista valoa näyttävä takavalo, kun ajoneuvoa ajetaan tiellä pimeän tai hämärän aikaan taikka näkyvyyden ollessa huonontunut. Laissa todetaan myös, että jalankulkijan on ”yleensä” käytettävä heijastinta pimeällä liikkuessaan ja pyöräilijän kypärää ajaessaan.
Koko liikennekulttuuria ajatellen merkittävä uudistus on pyöräkadun saapuminen Suomeen. Auto väistää pyöräilijää eli autoilijan on annettava pyöräkadulla polkupyöräilijälle esteetön kulku. Ajonopeus on hidastettava pyöräilijöille sopivaksi. Auton pysäköinti pyöräkadulla on sallittu vain merkityllä pysäköintipaikalla.
Jokaisella on oikeus määräaikaisiin palkallisiin lomiin, sanotaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 24. artiklassa. Siihen on pätkätyöläisten Suomessa vielä matkaa. Ohjeistuksia rentouttavaan lomaan kirjoitetaan kosolti. Vaan löytyykö luonnosta se kaikkein paras elpymisen paikka?
Työympäristöasiantuntijat, psykologit ja työterveyshuollon palkolliset ovat kirjoittaneet monenlaisia ohjeistuksia elpymistä tukevaan lomailuun. Niiden ytimessä on yleensä aika samantapaisia asioita.
Pidä lomaa vähintään 2–3 viikkoa yhteen menoon. Tee lista asioista, jotka sinun on hoidettava lomalta palattuasi. Ja unohda se loman ajaksi. Sulje työsähköposti ja -kännykkä, ja jos mahdollista, älä vilkuile niitä edes salaa loman aikana. Aivotkin tarvitsevat rentoutuksensa.
Älä suorita lomaasi. Tosin pieni matka vaikka heti loman alussa – mieluiten kotimaassa näinä korona- ja ilmastonmuutoksen aikoina – voi olla hyvä keino irrottautumiseen työstä. Matkaakaan varten ei kannata tehdä minuuttiaikataulua, kuten ei millekään muullekaan asialle lomalla.
Lomalla pitää tehdä niin erilaisia asioita työhön nähden kuin vain voi. Ja sellaisia, joista itse pitää. Vaikkapa kerrankin nähdä ystäviä ihan ajan kanssa. Alkoholijuomien liiallinen käyttö ja tissuttelu olisi tervettä unohtaa. Alkoholittomissa juomissa on valikoimaa.
Jos lomalla tulee työasioihin liittyvä valtaisa oivallus mieleen, kannattaa se kirjoittaa muistiin. Ja sitten unohtaa, aivan samalla lailla kuin se töihin jätetty toinenkin lista.
Lomalta kannattaisi palata puolivälissä viikkoa. Näin palaaminen työhön ei stressaisi liikaa.
Ja ympäri vuoden, myös lomalla, kannattaa nukkua riittävästi. Mikään ei voita unta mielen puhtaanapitolaitoksena. Kunnon unet selvittelevät vaikeita asioita, virkistävät, elvyttävät, ratkovat ongelmia ja pitävät yllä luovuutta.
LUONTO PITÄÄ STRESSIN LOITOLLA
Yhä enemmän kertyy tutkimustietoa siitä, että luonto elvyttää sekä ihmisen kehon että mielen. Jo lyhyen ulkoilun luonnossa tiedetään laskevan sydämen sykettä ja verenpainetta. Luonto vahvistaa vastustuskykyä. Luonnossa liikkuminen lievittää stressiä ja parantaa mielialaa kunnon kohentamisen ohella.
Yksi aivan tuoreimmista alan tutkimuksista on Tytti Pasasen tohtorinväitöskirja Tampereen yliopistoon. Kokeellisesti toteutettu tutkimus osoitti, että luontoympäristöjen läheisyys voi vähentää stressiä ja kannustaa liikkumaan. Nämä tekijät puolestaan ovat yhteydessä pidempiaikaiseen hyvinvointiin. Mitä suurempi oli tarve vähentää stressiä, sitä suurempana oli koettu elpyminen ja hyvinvointi luonnossa oleskelun jälkeen, kun taas toive olla yksin oli yhteydessä matalampaan elpymiseen ja hyvinvointiin.
Kävely on tutkimuksen mukaan puolestaan aivan riittävän tarkka ohjelma sille, että luontoliikunta saa stressin hellittämään. Neljän–kuuden kilometrin kävely luonnossa lisäsi elpymistä ja positiivista mielialaa yhtä lailla riippumatta siitä, tekivätkö osallistujat elpymis- tai muita psykologisia harjoitteita kävelyn aikana vai eivät.
Kokonaisuudessaan Pasasen tutkimuksen tulokset täydentävät ja tukevat näyttöä siitä, että hyvin monenlaiset luontoaltistukset kohottavat mielialaa, lisäävät elpymistä ja pitävät yllä niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä. Lähiluontoa ei kannattaisi hävittää, etenkään kaupungeissa.
SAIRASTUMINEN EI SAA ESTÄÄ LOMAILUA
Työntekijällä on oikeus vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon ajalta. Jos työntekijälle ei työkyvyttömyydestä johtuen kerry vähintään neljää viikkoa vuosilomaa, sitä täydennetään lisävapaapäivillä, joista on säädetty vuosilomalain 7 a §:ssä. Lisävapaapäivät eivät ole varsinaista vuosilomaa, mutta käyttäytyvät monelta osin samalla tavalla.
Vuosilomalakiin tehtiin loman turvaava muutos viime vuonna, jotta Suomessakin noudatettaisiin EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Tottuminen kuumaan tai kylmään, työn raskaus, vaatetus ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat lämpöolojen kokemiseen. Kun tekee työtä poikkeuksellisen kuumassa tai kylmässä, työ kuormittaa enemmän, tapaturmavaara kasvaa ja oireilu ja terveydelliset haitat lisääntyvät.
Kuumassa aineenvaihdunnan kiihtymisestä seuraa kehossa nestehukkaa. Ihminen voi hikoilla jopa litran tunnissa. Tämä voi järkyttää suola- ja nestetasapainoa, jos emme muista juoda riittävästi hikoilun korvaamiseksi.
Runsas hikoilu voi ärsyttää ihoa ja altistaa ihosairauksille. Hormonitoiminta muuttuu kuumassa, mikä voi aiheuttaa turvotusta alaraajoissa. Kehon suolatasapainon muuttuminen aiheuttaa kramppeja ja kouristuksia. Ulkona työskennellessä iho altistuu uv-säteilylle ja palovammoille.
MITEN VÄHENTÄÄ RISKEJÄ?
Elimistön tottuminen lämpötilan muutoksiin vie noin viikon. Lämpimässä ja kuumassa työskennellessä on juotava runsaasti. Juoman on hyvä sisältää suoloja ja energiaa, lyhytaikaisissa altistuksissa riittää vesi.
Lainsäädännössä ei ole suoraan raja-arvoja työskentelylämpötiloille. Työnantajan on työturvallisuuslain mukaan selvitettävä, onko työskentelyssä sellaista vaaraa, joka aiheuttaa haittaa työntekijän terveydelle.
SUOSITUKSIA TYÖSKENTELYLÄMPÖTILOILLE
TYÖN RASKAUS Kevyt istumatyö 21–25 °C Muu kevyt työ 19–23 °C Keskiraskas työ 17–21 °C Raskas työ 12–17 °C
Jos työpaikan ilman lämpötila teknisistä toimista huolimatta helteen vuoksi ylittää 28 °C, työnantajan on rajoitettava sitä aikaa, jonka työntekijät työskentelevät tällaisessa työilmassa. Yhden työskentelyjakson pituus saa olla enintään 50 minuuttia tunnissa, jos työntekijä tekee pakkotahtista kevyttä tai keskiraskasta työtä ja lämpötila on 29–33 °C.
Jos lämpötila tällaisessa työssä on yli 33 °C, työskentelyjakso saa olla enintään 45 minuuttia tunnissa. Työntekijän olisi siis voitava tehdä työtä viileämmässä työtilassa 10–15 minuuttia jokaista tuntia kohden.
Yritykset toimivat usein vuokratuissa tiloissa. Tilojen kunto ja rakenteet vaikuttavat turvallisuuteen, mutta työnantaja ei voi sälyttää työsuojeluvastuutaan kiinteistön omistajalle.
Työnantaja on aina vastuussa työntekijöidensä työsuojelusta. Työnantaja vastaa siitä, että työpaikka on turvallinen eikä työntekijöille aiheudu hengen tai terveyden menettämisen vaaraa. Tätä vastuuta ei voi siirtää kiinteistön omistajalle.
Jos esimerkiksi kiinteistön ilmanvaihto on puutteellinen ja aiheuttaa altistumista henkilöstölle, pitää työnantajan käydä neuvottelut vuokraisännän kanssa. Neuvotteluissa on selvitettävä, miten asiaan saadaan korjaus viipymättä. Nykyisin myös vakuutusyhtiöt arvioivat työpaikan riskejä, ja olosuhteilla on vaikutusta työnantajan vakuutusmaksuihin. Viranomainen eli aluehallinnon työsuojelun vastuualue voi viime kädessä velvoittaa korjauksiin, mikäli tiloissa on puutteita.
Työnantajan vastuut perustuvat yleiseen huolehtimisvelvollisuuteen työntekijöistä. Tarkemmin asia on määritelty työturvallisuuslain pykälissä 8–12 työpaikan olosuhteiden sekä vaarojen ja riskien arvioinnin osalta. Työympäristön tilaa ja kuntoa on seurattava jatkuvasti niin, että tilat ovat työskentelyn kannalta turvallisia.
Kiinteistönomistaja vastaa kiinteistön kunnossapidosta ja hoidosta eli seinistä ja tontista kokonaisuudessaan. Mikäli vuokralaisen kanssa sovitaan esimerkiksi piha-alueiden hoidosta, on se syytä kirjata ja arvottaa vuokrasopimukseen. Vuokralaisen toivomuksesta tehtävien muutostöiden aikatauluista ja kustannuksista on sovittava erikseen. On sovittava, tuleeko vuokralaiselle kustannuksia ja jos tulee, maksetaanko niitä esimerkiksi annuiteetti-periaatteella. (Annuiteetilla tarkoitetaan etukäteen sovitussa ajassa, tasaerin suoritettavaa takaisinmaksua.) Yleensä kiinteistönomistaja vastaa rakennukseen liittyvien kiinteiden laitteiden huollosta ja korjauksesta.
Kaikista käytännön asioista on syytä sopia tarkasti ja kirjallisesti vuokrasopimuksessa. On sovittava, kuka valvoo ja huolehtii. Samoin on sovittava, miten kustannukset jaetaan kiinteistön omistajan ja vuokralaisen kesken.
VUOKRASOPIMUKSESSA SOVITTAVIA, KIINTEISTÖN KÄYTTÖÄ KOSKEVIA ASIOITA:
Käyttöajat, siivous, piha-alueiden hoito, autopaikkojen käyttö
Yhteiskäyttötilojen, esimerkiksi ruokalan ja kokous- ja pukeutumistilojen varausmenettelyt, käyttöajat, siivoaminen
Sähköt, atk- ja puhelinverkot ja pääsy rakennuksen talojakamoon, sähköt, atk- ja puhelinverkot, langattoman verkon toteutus, turvallisuusselvitysten mahdollinen tarve
Menettelytavat avaimissa ja mahdollisissa kulkukorteissa
Vuokranantajan hyväksyntä vuokralaisen kalusteille ja laitteille
Menettely- ja ilmoitustavat remonteista ja korjauksista, näiden aikatauluista ja vuokralaisen toimintaan mahdollisesti aiheutuvista häiriöistä, toimintatavat häiriötilanteissa
Kiinteistön päivittäiset tarkastukset ja liikkuminen kiinteistössä, lämmitysjärjestelmä, vedenjakelu, kulkureitit, hätäpoistumistiet
KORONAN AIKAAN:
Erityistä huomiota kiinteistöjen ilmanvaihdon toimivuuteen ja huoltoon
Kiinteistöjen tehostettu ja tavallista huolellisempi siivoaminen
Koronaan liittyvien asioiden läpikäyminen kiinteistön omistajan ja vuokralaisen kesken ja menettelytavoista sopiminen
Tuotannon mahdollisen vaikeutumisen ja siitä johtuvien tulonmenetysten takia keskustelujen aloittaminen vuokrajärjestelyistä
Työ kuormittaa aina, mutta onko kuormitus liiallista? Tämä on kysymys, mihin työpaikoilla pitää osata vastata.
Työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan hyvällä johtamisella, jatkuvalla ammattitaidon ylläpitämisellä ja laajalla työterveyshuollolla. Myös kuormitustekijöitä voidaan hallita ja vähentää laadukkaalla johtamisella ja kartoituksilla.
Käytännön työkaluja kuormitusta määriteltäessä ovat työterveyshuollon työpaikkaselvitys, ikäkausitarkastukset sekä työn vaarojen selvitys ja arviointi. Kuormituksen selville saamiseksi on työn tekijän oltava avoin ja kerrottava omat tuntemukset työstä. Tämän jälkeen työpaikalla voidaan ryhtyä kehittämään työskentelyä vähemmän kuormittavaan suuntaan.
Työn aiheuttama kuormitus voidaan karkeasti jakaa kahteen osa-alueeseen eli fyysiseen ja psyykkiseen kuormitukseen.
Fyysistä kuormitusta aiheuttavat hankalat työasennot, käsin tehtävät nostot, toistot ja näyttöpäätetyö. Sitä lisäävät muun muassa melu, ilman epäpuhtaudet, lämpötila ja kemikaaleille altistuminen.
Psyykkinen kuorma voi muodostua liian helpoista työtehtävistä tai liian vaativista töistä, ja työmäärästä, jolloin työtä voi olla liikaa tai liian vähän sekä sosiaalisesta ympäristöstä tai sen puutteesta. Nykyisin myös kielikysymykset voivat muodostaa psyykkistä kuormitusta. Työpaikalla käytetty kieli voi olla muu kuin äidinkieli, esimerkiksi englanti. Työkaveri tai asiakas ei puhu suomea tai ruotsia. Työohjeet uuteen koneeseen tai tehtävään ovat vieraalla kielellä tai epäselvästi käännettyjä.
Työpaikan kuormitustekijöitä ei voida kokonaan poistaa, koska ihmiset kokevat asioita eri tavoin, heillä on erilaisia taitoja ja he ovat eri elämän vaiheissa. Nuorella saattaa olla erilainen rytmi kuin esimerkiksi keski-ikäisellä työtekijällä.
Kuormitustekijöitä voidaan hallita ja vähentää. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö on jäsenten ja työpaikkojen tukena kuormituksen hallinnassa. Tarvittaessa voimme tehdä yrityksessä yhteisen hankkeen, jonka tavoitteena on kuormitustekijöiden tunnistamien ja hallinta.
Asianmukaisesti hoidettu ja johdettu työkuormituksen selvittäminen ja arvioiminen tuottavat yritykselle eurojen lisäksi hyvinvoivia ja tuottavia työntekijöitä.
Lisää tietoa aiheesta saa soittamalla työympäristö- ja sosiaaliasioiden neuvontaan, puhelin 020 690 449.
JUHA SUTINEN
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija
