Riku Aalto: Työmarkkinat politisoituvat

Viimeaikaiset tapahtumat niin työmarkkinoilla kuin politiikassakin haastavat ammattiyhdistysliikettäkin miettimään omia toimiaan ja tekemistään yhteiskunnallisissa asioissa.

15.12.2020

Työnantajapuoli näyttää siirtävän panoksiaan enemmän poliittiseen vaikuttamistyöhön kuin varsinaiseen työmarkkina-asioiden hoitamiseen ammattiliittojen kanssa. Työnantajapuoli tekee sen myös hyvin taitavasti.

Työnantajien edunvalvonta politisoituu. Entistä vähemmän on niitä, jotka uskovat sopimusyhteiskunnan kykyyn tuottaa tasapainoisia ratkaisuja, joissa huomioidaan niin työnantajien kuin myös työntekijöiden tarpeet mahdollisimman hyvin.

”Politiikka pois ay-liikkeestä” on ollut mantra, jota ovat hokeneet niin työnantajat kuin myös palkansaajat vuosien mittaan. Näyttääkin siltä, että työnantajapuoli asemoi itsensä entistä enemmän poliittiseksi toimijaksi ja vaikuttajaksi. Tähän kun vielä lisätään Suomen Yrittäjien ja Keskuskauppakamarin voimakas yhteiskunnallinen rooli, niin minusta asia näyttää siltä, että erilaiset työnantajajärjestöt tms. käyvät kilpailua siitä, kenellä on parhaimmat vaikuttamismahdollisuudet poliittisiin toimijoihin.

Miten ammattiyhdistysliikkeen pitäisi reagoida asiaan vai pitäisikö reagoida mitenkään? On hyvä huomata, että liittojen jäsenmäärät ovat vuosien aikana pääsääntöisesti pienentyneet. Entistä suurempi joukko työntekijöistä ilmoittaa, että heitä eivät kiinnosta työehtosopimukset ja niistä saatavat edut.

Eivät kiinnosta luottamushenkilöt, lomakorvaukset eikä sairausajan palkat, muutamia mainitakseni. Lieneekö niin, että niiden menetyksen huomaa vasta sitten, jos niitä ei enää ole.

Jos työntekijöitä ei tulevaisuudessa enää kiinnosta kollektiivinen sopiminen, voittaako vai häviääkö yksittäinen työntekijä jotain, tämä on varmaan avainkysymys. Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Se lienee selvää, että työnantajajärjestöjen muuttuminen entistä poliittisemmiksi vaikuttaa samalla tavalla myös työntekijäjärjestöihin.

Voi myös pohtia, miten työmarkkinoiden silloin käy. Onko meillä säällisiä työpaikkoja ja millä ehdoilla töitä tehdään? Ja toisaalta, missä työrauha myydään? Se on itselleni tullut selväksi, että ainakaan Metsäteollisuus ei ole pohtinut edellä mainittuja asioita juurikaan.

Toimintaympäristömme on osittain muuttunut. Teollisuusliitto toimii muuttuneessa ympäristössä samoilla periaatteilla kuin aikaisemminkin. Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Turja Lehtonen: Työmarkkinavenettä keikutetaan  

Torstaina 1.10.2020 tehtiin työmarkkinahistoriaa. Metsäteollisuus ry ilmoitti irtautuvansa työehtosopimusjärjestelmästä. Työmarkkinakenttää pidempään seuranneille tämä tuskin tuli suurena yllätyksenä. Ilmoituksen ajankohtaa voidaan toki kummastella.

Viimeinen työehtosopimuskierroksemme Metsäteollisuus ry:n kanssa oli erittäin vaikea. Se piti sisällään yli neljän viikon lakon ja viikon työsulun. Lopulta saimme pitkien vääntöjen jälkeen sovun aikaan valtakunnansovittelijan toimistolla. Neuvotteluja varjosti vakava uhka siitä, että työnantajat eivät tee työehtosopimusta lainkaan. Olimme siis osanneet odottaa tätä ilmoitusta. Se, että osasimme odottaa ei tarkoita, että uutinen olisi miellyttävä – ei todellakaan.

Metsäteollisuus ry:n ilmoitus koskee mekaanisen metsäteollisuuden ja bioteollisuuden sopimusaloja, ja luonnollisesti myös Teollisuusliittoa, joka on ollut yhtenä sopijaosapuolena mukana työehtosopimuksia neuvottelemassa.

Vaikka näiden sopimusalojen työehdoista neuvotellaan tulevaisuudessa työpaikoilla paikallisesti, ei syytä paniikkiin ole.

On muistettava, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus on voimassa vuoden 2021 ja bioteollisuuden työehtosopimus vuoden 2022 helmikuun loppuun asti. Tämä antaa meille aikaa rakentaa selkeä suunnitelma sekä tiekartta siihen, miten elää ja toimia uudessa tilanteessa. Syntynyt tilanne vaatii perusteellisen selvityksen tekemistä siitä, mitä kaikkea tämä tarkoittaa. Pitää muistaa, että moni paikallinen ratkaisu edellyttää nykyisen lainsäädännön mukaan valtakunnallista työehtosopimusta.  Olen aika vakuuttunut, että Metsäteollisuus ei ole aivan kaikkia eteen tulevia asioita ehtinyt miettiä päätöstä sorvatessaan.

Otamme haasteen vastaan. Me analysoimme, laadimme toimintamallin ja toimimme uudessa tilanteessa. Uusi asetelma nostaa järjestäytymisen merkityksen arvoon arvaamattomaan.  Näin siksi, että alalta poistuu yleissitova työehtosopimus. Tämän jälkeen ainoa turva on järjestäytyminen ammattiliittoon ja luottamusmiehen valitseminen. Tulevaisuudessa kaikki eivät saa automaattisesti kaikkea, minkä liitot ovat keskenään sopineet. Työntekijäliittojen on otettava uusi tilanne mahdollisuutena ja hyödynnettävä se.

Vanhan loppu on uuden alku. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä sumuiselta, mutta selvää on, että me tulemme ammattiliittona edelleen olemaan neuvotteluosapuoli ja tekemään perustyötämme jäsenistön hyvinvoinnin eteen. Meiltä löytyy varmasti myös tarvittava osaaminen neuvotella uudessa tilanteessa. Samaa toivon hartaasti löytyvän myös työnantajilta, suurista tehtaista pienempiinkin yksiköihin.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Työttömyys on järjestelmän häiriö

Työttömyydestä ja työttömistä käyty keskustelu on toistunut vinoutuneena läpi vuosikymmenten. Hallitsevana teemana on ollut työttömien syyllistäminen työttömyydestään ja käsitys, että ihmiset muuttuvat työttömyyden seurauksena kelvottomiksi. Alakynteen ovat jääneet näkemykset, joiden mukaan työttömyys johtuu yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden kohtaamien ongelmien aiheuttamista henkilöstön vähentämisen tarpeista, ja joiden mukaan työttömät ovat elämässään eteenpäin pyrkiviä työhaluisia aktiivisia ihmisiä.

Tämän vinoutuneen keskustelun yksi merkkipaalu oli 1990-luvun alkupuolen lama, jolloin työttömyysaste ylitti 18 prosenttia, ja enimmillään työttömänä oli puoli miljoonaa ihmistä. Väite, jonka mukaan töitä löytyy, jos niitä vain viitsii hakea, toistui taajaan. Näin siitä huolimatta, että avoimia työpaikkoja oli murto-osa työttömien määrään nähden. Toisaalta ymmärrystä syntyi myös sille, että irtisanominen voi kohdata melkein kenet tahansa. Korkeasti koulutetut ja johtavissa asemissa olevatkaan eivät olleet työttömyydeltä suojassa.

Perusongelmana työttömyyden hahmottamisessa on vaikeus erottaa yksilö ja toimintaympäristö toisistaan. Tarvittavan rajanvedon sijaan toimintaympäristön ongelmat sysätään yksilöiden vastuulle, minkä jälkeen heitä moititaan siitä, että eivät pysty tilannettaan korjaamaan ongelmallisessa toimintaympäristössä. Se on virhe, jossa järjestelmän ominaisuudet siirretään yksilön ominaisuuksiksi. Samalla se on epäreilu asetelma, joka vaikeuttaa ihmisten pärjäämistä.

Rankimpia asioita, joita työttömät kuvailevat kohtaavansa, on sosiaalisen erottelun ja siihen liittyvän mitätöinnin kokemus. Se kuluttaa voimavaroja keneltä tahansa, ja on yksilön ja yhteiskunnan kannalta huono tilanne. Ratkaisu ongelmaan ei ole työttömien patistaminen, vaan toimintaympäristön muuttaminen niin, että ihmiset voivat löytää paikkansa.

Työttömyys on pysyvä ilmiö työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Sen takia työttömyys on nähtävä normaalina tilanteena, joka ei leimaa ihmistä. Yhtä lailla työnhaku on nähtävä arvokkaana toimintana silloinkin, kun se ei johda tulokseen, jolloin toimintaympäristöstä saatava tuki ja kannustus auttavat eteenpäin.

Tuki ja kannustus on moniosainen kokonaisuus. Se koostuu ensinnäkin yhteiskunnan rakenteista, jossa työttömille keskeisimmät osat ovat työmarkkinat, työttömyysturva ja niihin liittyvät ohjausjärjestelmät sekä viranomaisten tarjoamat palvelut ja toimintatavat niiden toteuttamiseksi. Toinen tärkeä taso muodostuu ihmisten sosiaalisista verkostoista.

Näissä kaikissa paras lähtökohta on kohdella työttömiä samalla tavalla kuin töissä oleviakin. Arvostavasti ihmisinä, jotka haluavat tienata omat rahansa, viettää itsenäistä elämää, elättää itsensä ja perheensä ja hoitaa asiansa vastuullisesti. Muillakin tavoilla orientoituvia toimijoita tietysti on, mutta kysymyksessä on marginaalinen ryhmä, jonka kautta kokonaisuutta ei pidä ohjata.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Riku Aalto: Koronakriisistä selviydytään yhdessä

”Koronakriisin kielteiset vaikutukset tulevat olemaan mittavat. Siitä ei päästä mihinkään, mutta ei tämä totaalinen stoppi ole. Me selviydymme tästä yhdessä”, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto pitää työmarkkinajärjestöjen koronaepidemian takia 18. päivä maaliskuuta solmimaa työmarkkinoiden kriisipakettia erinomaisena suorituksena. Etenkin sitä taustaa vasten, että vasta vähän aikaa sitten osapuolet olivat työehtosopimusneuvotteluissa konfliktiasetelmassa.

– Kriisipaketin nopea valmistuminen kertoo siitä, että yhteiskunnallisesti vastuullisessa asemassa olevat ihmiset kantavat vastuunsa silloin, kun tarve on. Ongelmatilannetta lähestytään käytännönläheisesti muut asiat syrjään sysäten ja katsotaan, mitä on syytä tehdä.

Koronakriisin keskellä on tarpeen havaita myös myönteiset asiat. Vain osassa yrityksiä puhutaan lomautuksista. Toisaalta esimerkiksi terveydenhoidon ja siivoustyön arvo on löydetty uudestaan.

Aallon mukaan kriisipaketin nopea valmistuminen rakensi työmarkkinajärjestelmään vakautta ja uskottavuutta.

– Vakaudelle on aina olemassa tarve, mutta vallitsevassa tilanteessa se on tavallistakin tärkeämpää. Emme tiedä, miten nyt tehdyt yritysten asemaa tukevat ja kansalaisten työttömyys- ja sosiaaliturvaa parantavat toimenpiteet vaikuttavat. On hyvä varautua siihen, että työmarkkinaosapuolten toimenpiteitä tarvitaan vielä lisää. Mitä ne sitten ovat tai koska ne ovat esillä? Sitä ei vielä pysty sanomaan.

TIEDON JA TUEN TARVE

Teollisuusliitto on työmarkkinoiden kriisipakettiin nojaten tehnyt sopimusaloilleen lukuisan joukon määräaikaisia soveltavia erillissopimuksia. Niiden tarkoitus on tukea ja selventää toimintaa työpaikoilla poikkeuksellisessa tilanteessa.

– Samalla on hyvä pitää mielessä, että kaikkiin asioihin ei ole vielä vastauksia, ja jotkin kysymykset saattavat olla sellaisia, että niihin haetaan aikanaan oikeuden kautta ratkaisut. Kriisin kenties hankalin piirre on sen aiheuttama epävarmuus. Siihen meidän on nyt tottuminen.

Koronakriisi on asettanut Teollisuusliiton ja ennen muuta Teollisuuden työttömyyskassan kovan paineen alle. Palvelujen kysyntä on noussut nopeasti ja voimakkaasti.

– Liiton puolella tämä on näkynyt luottamushenkilöiden ja jäsenten tiedon tarpeen kasvuna. Toisaalta olemme peruuttaneet kaikki omat tapahtumat ja Murikka-opiston koulutukset kesäkuun loppuun asti. Myös ammattiosastot siirtävät kokouksiaan ja ovat peruneet tilaisuuksiaan.

Kriisistä selviydytään yhdessä tekemällä ja yhdessä huolehtimalla. Tietyllä tavalla se kiire loppuu, kun huomaa kuinka tärkeitä ihmisiä itse kullakin ympärillänsä on.

– Työttömyyskassan palvelutilanne on erittäin vaativa. Siksi on tärkeää, että työttömyysturvajärjestelmä saadaan nyt toimimaan joustavasti niin, että maksatukset saadaan nopeasti ihmisten tileille. Työttömyyskassan talous on hyvässä kunnossa ja työttömyyskassajärjestelmän rahoitus on kestävällä pohjalla. Sen suhteen ei ole huolta.

Aallon mukaan niin kutsuttujen Emu-puskureiden käyttäminen on vallitsevassa tilanteessa järkevää.

– Emu-puskurit perustettiin ja niihin ryhdyttiin kokoamaan varoja ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksesta. Se oli aikanaan viisas päätös, jonka seurauksena meillä on Työllisyysrahaston ja eläkejärjestelmän sisällä taloudelliset puskurit olemassa. Niiden varojen käyttämisen aika on nyt.

ETEENPÄIN YHDESSÄ TOIMIMALLA

Koronakriisin vaikutuksia on Aallon mukaan mahdotonta vielä arvioida. Pelkästään yritysten tuotanto- ja hankintaketjut ovat vaikeasti hahmotettava kokonaisuus.

– Se kuitenkin on jo ollut nähtävissä, että tilannekuva ei ole yhteneväinen. Useilla isoilla työpaikoilla on neuvoteltu tai neuvotellaan lomautuksista. Sitten on niitä yrityksiä, jotka vielä viikko sitten ilmoittivat, että tilaukset ovat nousseet. Hankaluus on siinä, että kukaan ei voi sanoa mitään varmaa. Jos tilauskirja on tänään täynnä, voi se huomenna olla tyhjä, tai sitten ei.

– Tilanne on ennen kokematon ja todella vaikea, mutta tämän epidemian jälkeenkin tehdään töitä, ihmisille maksetaan palkkaa ja uusia yrityksiä syntyy.

– Suomalainen yhteiskunta pystyy selviytymään tästä yhdessä tekemällä ja yhdessä huolehtimalla. Se on avain meille jokaiselle omaan jaksamiseen. Se on nyt tärkein asia, Aalto sanoo.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA KITI HAILA

NÄKIJÄ: Sixten Korkman: ”Tämä kriisi on aivan omaa kokoluokkaansa”

Koronavirus muuttui muutamassa viikossa ulkomaan pikku-uutisesta suureksi uutiseksi liikkumisen rajoittamisesta ja lomautuksista Suomessa. ”Nyt on ison tuki- ja elvytyspaketin paikka, jonka mittaluokan on oltava sellainen, että päättäjiä ja meitä kaikkia heikottaa”, sanoo taloustieteilijä Sixten Korkman.

SIXTEN KORKMAN Valtiotieteen tohtori. Toiminut mm. valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajana ja työelämäprofessorina Aalto yliopistossa. Julkaissut viisi kirjaa, viimeisimpänä Globalisaatio koetuksella vuonna 2017.

Ensin asia, jonka soisi olevan itsestäänselvyys poikkeusoloissa.

– Ensimmäinen tehtävä on huolehtia terveydenhuollon resursseista ja toimivuudesta. Se on vaativa tehtävä. Tarvitaan merkittävästi lisärahoitusta sairaaloille, ja on löydettävä riittävästi hoitohenkilökuntaa sitä mukaa kun potilaiden määrä alkaa todella kasvaa.

Korkmanin mielestä talouden kannalta ensi askel on etenkin pienten ja keskisuurten yritysten maksukyvyn turvaaminen. Tältä osin hallitus on jo tehnyt päätöksiä.

Iso ongelma saattaa kuitenkin syntyä siitä, että yritykset ajautuvat melko nopeasti konkurssiin, vaikka niille myönnettäisiinkin tilapäistä lainarahoitusta.

– Kun tuotanto on markkinoiden puuttuessa romahtanut ja tappiot kasvavat koko ajan, ei lainarahasta ole juuri apua. Siksi yrityksille, etenkin pk-yrityksille, on nyt myönnettävä laajasti suoraa tukea riihikuivan rahan muodossa ilman takaisinmaksuvelvoitteita. Tämä vaatii ennennäkemättömiä päätöksiä, Korkman sanoo.

– Vaihtoehtoisesti voidaan yrityksiä vahvistaa valtion tekemillä osakesijoituksilla. On myös syytä toivoa ja uskoa, että monet vuokrakiinteistöjen omistajat ovat valmiita vuokratason alentamiseen.

 

Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että tämä kriisi on aivan omaa kokoluokkaansa. Se kertoo modernin talouden haavoittuvuudesta.

Näiden lisäksi Korkman haluaa nähdä merkittävän paketin, ”useita miljardeja euroja”, kunnille talouden paikkaamiseksi ja kotitalouksien kysynnän ylläpitämiseen.

– Nyt on paikka isolle tuki- ja elvytyspaketille, jonka mittaluokan on oltava sellainen, että päättäjiä ja meitä kaikkia heikottaa. Hätä ei lue lakia. Velat kasvavat joka tapauksessa talouden romahtamisen myötä. On ryhdyttävä laskukierrettä rajoittaviin toimiin, vaikka nuo toimet osaltaan myös jonkin verran lisäävät julkista velkaa, Korkman sanoo.

Hän painottaa, että Suomi ei suinkaan ole yksin.

– Samankaltaisiin toimiin ryhdytään kaikissa maissa, mikä on hyvä. Euroopan keskuspankki ja muut keskuspankit tekevät kaikkensa finanssimarkkinoiden toimivuuden turvaamiseksi. Muiden ongelmien lisäksi ei kaivata eskaloivaa finanssikriisiä Euroopassa tai laajemmin. Aineksia siihen on, sillä riskipitoista velkaa on ympäri maailmaa tuhansia miljardeja.

Oma murheensa on Italian valtion velka, joka on nopeassa kasvussa jo valmiiksi korkealta tasoltaan. Italia on tällä hetkellä käytännössä seisahtanut koronaepidemian takia.

Korkman ennustaa, että EU ja etenkin euroalueen toimintakyky joutuvat tänä vuonna ehkä kovemmalle koetukselle kuin koskaan aiemmin. Se onkin edellisen vuosikymmenen tapahtumien valossa aikamoinen koettelemus.

PALUU KONSENSUKSEEN?

Korkman kiittelee työmarkkinakeskusjärjestöjen valmiutta nopealla aikataululla sopia kriisipaketista, jonka on tarkoitus pelastaa yritystoiminnan edellytykset, työllisyys ja viime kädessä ihmisten toimeentulo.

– Päätökset lomautusilmoitusajan lyhentämiseksi ja työeläkemaksujen lykkäämiseksi olivat hyödyllisiä. Nekin ovat vain pieni osa tarvittavista toimista, mutta muistuttavat siitä, että Suomessa on tehty paluuta konsensukseen.

Melko tuoreessa muistissa on vuoden 2008 pörssiromahdus ja finanssikriisi seurauksineen. Seuraako koronaviruksen laukaisemasta lamasta vielä kovempaa kyytiä?

– Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että tämä kriisi on aivan omaa kokoluokkaansa. Se kertoo modernin talouden haavoittuvuudesta. Kriisin syvyyden vuoksi nyt tarvitaan paljon mittavampi talouden tuki- ja elvytyspaketti kuin koskaan aiemmin. Nyt pitää sallia raju julkisen velkaantumisen kasvu.

– Hyvä asia on, että velkaa saa nyt markkinoilta erittäin matalalla korolla. Siksi velkarasitus jää kohtuulliseksi. Suomen valtion luottokelpoisuuden uskon säilyvän hyvänä nopeasta velkaantumisesta huolimatta – jo senkin takia, että on niin monta muuta maata, jotka ovat tältä osin Suomea selvästi heikommassa asemassa.

Maapallo on kutistunut ja keskinäinen riippuvuutemme voimistunut, halusimme tai emme.

Korkman kuitenkin uskoo, että tämän jälkeen on tehtävä sarja toimenpiteitä koskien julkisen talouden kestävyyttä. Toimenpiteitä, jotka ”tulevat olemaan vaikea paikka myös ay-liikkeelle”. Näiden aika ei tosin ole nyt.

– Meillähän oli jo ennen kriisiä ongelmana väestön ikääntymisen aiheuttama julkisen talouden kestävyysongelma, joka nyt vaikeutuu, kun valtion velka kasvaa uudelle tasolle. On pystyttävä käyttämään uutta teknologiaa paremmin hyväksi julkisen palvelutuotannon tehostamiseksi. On priorisoitava ja leikattava niitä menoja, jotka ovat vähemmän olennaisia. Poliitikoille tämä ei ole  helppoa.

Mitä nämä menot sitten ovat, sen saa aika näyttää. Korkman mainitsee yritystuet, jotka eivät ohjaudu tutkimukseen ja tuotekehittelyyn sekä korkeakouluopiskelijoiden tuet. Merkittäviä summia, mutta tuskin sentään ratkaisevassa asemassa?

– Ehkä enemmänkin on kyse siitä, ettei hyvinvointivaltiota tulisi nykyisestä merkittävästi kasvattaa. On löydettävä toimia työllisyysasteen nostamiseksi, mikä vaatii työperäisen maahanmuuton hyväksymistä, työvälitykseen panostamista ja myös työnteon kannusteiden vahvistamista.

SUOMI TULEE SELVIYTYMÄÄN

Koronavirus inhimillisenä tragediana on samalla muistutus modernin talouden haavoittuvuudesta, mutta myös siitä, kuinka tärkeää on, että julkinen valta täyttää tehtävänsä.

– Suomi tulee selviytymään tästäkin kriisistä siedettävästi, näin uskon, koska meillä julkinen valta toimii tehokkaasti. Se turvaa terveydenhuollon toiminnan. Hyvinvointivaltio turvaa ihmisten toimeentulon. Hallituksen talouspolitiikka auttaa lamakierteen katkaisemisessa.

Tämä on muistutus modernin talouden haavoittuvuudesta, mutta myös siitä, kuinka tärkeää on, että julkinen valta täyttää tehtävänsä.

– Elinkeinoelämän edustajat puhuvat joskus siihen sävyyn, että poliitikoista ja julkisesta vallasta on vain haittaa. Eivät puhu sellaisia nyt, sillä koko yhteiskunta on nyt riippuvainen poliittisten päättäjien ja julkisten instituutioiden kyvystä vastata haasteisiin.

Korkman uskoo, että alihankintaketjujen haavoittuvuus johtaa siihen, että yritykset jatkossa tuovat joitain toimintoja lähemmäksi kotimaata tai ainakin hakevat suurempaa hajautusta alihankinnoissa.

– Ei pidä olla liian riippuvainen yhdestä toimittajasta, oli tämä sitten Kiinassa tai muualla.

GLOBALISAATION LOPPU?

Koronakriisin puhjettua on myös esitetty ajatuksia, että virus ja sen seuraukset kääntäisivät globalisaatiokehityksen kulun. Korkman on täysin eri linjoilla.

– On harhakuvitelma, että globalisaatio olisi tulossa tiensä päähän. Tarvitaan päinvastoin vahvempaa yhteistyötä maailman terveysjärjestön WHO:n puitteissa epidemioiden nopeammaksi tunnistamiseksi, niiden leviämisen rajoittamiseksi ja rokotteiden kehittämiseksi.

– Maapallo on kutistunut ja keskinäinen riippuvuutemme voimistunut, halusimme tai emme. Maailman suuria ongelmia voidaan lieventää tai torjua vain paremman kansainvälisen yhteistyön avulla, oli sitten kyse pandemioista, ilmaston lämpenemisestä, talouden vakaudesta tai veronkierrosta ja rahanpesusta.

TEKSTI JOHANNES WARIS
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM

Koulutus puree työvoimapulaan

Työvoimapula on monilla tuotannonaloilla todellinen ongelma. Se muuttuu erityisen kouriintuntuvaksi, kun töihin pitäisi saada osaaja yrityksen tuotantolinjan tiettyyn tehtävään. Mitä erikoistuneemmasta työstä on kyse, sitä vaikeammaksi rekrytointi saattaa muuttua. Mitat täyttäviä henkilöitä ei välttämättä osu haaviin ensimmäistäkään, ei ainakaan kovin nopeasti.

Samanaikaisesti työmarkkinoilla on suuri määrä työttömiä ja työstä toiseen tähyäviä, työhaluisia ja -kykyisiä ammattilaisia. Osa heistä löytää töitä, mutta osa joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan, että työpaikkaa ei hakemuksista huolimatta ole löytynyt, tai että asetetut osaamisvaatimukset ovat niin korkeat tai erityiset, että niiden täyttämiseen oma ammattitaito ei riitä.

Jos näissä asetelmissa työnhakuilmoituksissa lukisi, että tehtävään järjestetään tarvittaessa koulutus, painuisi hakukynnys alemmaksi. Toinen vahva kannustava viesti olisi avoin ilmaus, että iällä ei ole valinnassa merkitystä. Yhdessä ne avaisivat portin koulun penkiltä juuri valmistuneille ja työelämässä kouliintuneille konkareille. Hakemuksia tulisi todennäköisesti avoimia työpaikkoja kohden enemmän, kun niitä voisi tavoitella kelvollisen perusammattitaidon tai jonkin kyseessä olevaan työhön rinnastettavissa ja koulutuksella päivitettävissä olevan ammattitaidon varassa.

Edellä olevien keinojen käyttäminen oletettavasti toisi työntekijöitä rekrytoiville työnantajille lisää valinnanvaraa ja mahdollisuuksia vertailla hakijoita. Monissa hakuprosesseissa esimerkiksi työnhakijan vahvaa työmotivaatiota osoittava asenne on yksi valintaan johtava tai sitä tukeva tekijä. Jos työllisyysastetta halutaan kohottaa ja työelämässä tapahtuvaa syrjintää suitsia, olisi tällaisten toimintatapojen yleistyminen askel oikeaan suuntaan.

Henkilöstön koulutus on pidemmällä aikavälillä keino pitää huolta yrityksen käytössä olevasta osaamisesta, työvoiman ammattitaidosta ja sen kehittymisestä. Tämä on parin viime vuosikymmenen aikana ollut alihyödynnetty keino. Liian harvoin on kuultu ilahduttavia uutisia esimerkiksi siitä, että yrityksissä on käännetty katseet heikompia aikoja kohdattaessa tulevaisuuteen ja päätetty kouluttaa henkilöstöä lomautusten sijaan. Sama pätee korkeaan suhdanteeseen. Ammattitaidon kehittäminen saatetaan siirtää syrjään kiireen tieltä.

Pelko yrityksessä koulutettujen työntekijöiden muualle siirtymisestä on sillä tavalla rajallinen, että hyväksi koetusta työpaikasta pidetään mielellään kiinni. Sellaisesta työpaikasta myös kerrotaan kernaasti. Näitä puskaradioilmiöitä on nähty ja kuultu eri puolilla Suomea. Hyvä maine työnantajana on valttikortti myös rekrytoinnissa. Maine pitää kuitenkin ansaita. Sitä ei pelkillä imagokampanjoilla rakenneta.

Työvoimapula on todellinen ilmiö, josta pitäisi päästä eroon. Ilmiö on kuitenkin erotettava niistä työmarkkinoilla nähdyistä vinoutuneista virtauksista, joissa työtä yritetään teettää alle työehtosopimuksissa määriteltyjen palkkojen ja työsuhteen muiden ehtojen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Yhteistyö ja luottamus työmarkkinoiden peruskiveksi

Kulunut vaalikausi on osoitus siitä, mitä seuraa, kun työelämän asioita valmistellaan kapealla pohjalla, ja työmarkkinoita ruvetaan sanellen ohjailemaan maan hallituksen toimesta. Siitä seuraa ristiriitoja, asioiden jälkikäteen puintia konflikteille alttiissa asetelmassa, jossa yhteisen näkemyksen ja ratkaisun etsiminen on vaikeutunut. Vielä vakavampi seuraus on ollut luottamuksen heikentyminen ja kohonnut riski sen pysyvämmästä rapautumisesta.

Tulevaisuutta ajatellen hedelmällisempi vaihtoehto on valmistella työmarkkina-asioita riittävän laajalla pohjalla ja perusteellisesti alkaen yhteisen tilannekuvan muodostamisesta osapuolten kesken. Valmistelutyölle on myös annettava riittävästi aikaa. Kiire on kehno konsultti etenkin yhteiskunnallisia uudistuksia tehtäessä.

Aikataulu- tai muilta uudistusprosesseihin liittyviltä paineilta tai prosessien polveilevalta etenemiseltä voidaan tuskin koskaan välttyä. On kuitenkin parempi kokea eri osapuolten intressit huomioon ottavaan huolelliseen valmisteluun ja neuvotteluun liittyvä vaiva kuin katkaista kuuntelu, keskustelu ja vuorovaikutus, ja ottaa riski ongelmien eskaloitumisesta ajamalla asioita, osapuolia ja kehityskulkuja hakauksiin ja pakkoasetelmiin tai liian ahtaisiin aikaikkunoihin.

”Voidaanko luottamuksen ja kolmikantaisen sopimustoiminnan tielle jälleen siirtyä, riippuu olennaisesti siitä, minkälainen hallitus Suomea seuraavan vaalikauden johtaa.”

Kysymys on siis menettelytavasta ennen yleisiä päämääriä tai määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Kun jokainen osapuoli pitää huolen siitä, että yhteinen väline asioiden hoitamiseksi pysyy kunnossa, pohjustaa se jatkuvuuden sekä mahdollisuuden uudistuksille ja ratkaisujen löytämiselle tulevaisuudessa vastaan tuleviin ongelmiin.

Työmarkkinoita ajatellen monissa kovissa paikoissa koeteltu ja tuloksia tuottanut toimintamalli on kolmikantainen valmistelu ja sopiminen. Mitkään merkit eivät tähän mennessä ole osoittaneet sen käyneen tarpeettomaksi tai kelvottomaksi. Päinvastoin kolmikanta tarjoaa edelleen vankan perustan työmarkkinoiden ja työelämän kehittämiselle. Sen rinnalla nykyinen yleissitoviin työehtosopimuksiin perustuva työehdoista sopimisen järjestelmä on tarpeellinen toimintamalli ja perusteltu lähtökohta työsuhteiden ehtojen sääntelyä ajatellen.

Voidaanko luottamuksen ja kolmikantaisen sopimustoiminnan tielle jälleen siirtyä, riippuu olennaisesti siitä, minkälainen hallitus Suomea seuraavan vaalikauden johtaa. Minkä arvon se antaa työmarkkinoiden kehittämiselle? Arveleeko se ratkaisevansa kaiken yksinään vai ryhtyykö se tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa?

Viimeisimmän hallituksen näytöt painottuvat ylhäältä ohjailuun ja erityisesti työntekijöitä edustavien tahojen asiantuntemuksen, näkemyksen ja rakentavien ehdotusten sivuuttamiseen. Muutos yhteistyön ja luottamuksen rakentamisen suuntaan on tervetullut ja tarvittu ratkaisu. Työmarkkinat ansaitsevat uuden kevään. Niiden toimivuus on avain työllisyysasteen kohottamiseen ja työttömyyden ongelman ratkaisemiseen sekä merkittävä tekijä ihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa ja Suomen tulevassa pärjäämisessä.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja