”Kunnon työ on ihmisarvoista työtä, jolla elättää itsensä”

Kansainvälisen Kunnon työn päivän seminaarissa Helsingissä perehdyttiin Suomen kilpailijamaiden työmarkkinoihin ja keskusteltiin ajankohtaisista työmarkkina-asioista.

8.10.2021

Kansainvälistä kunnon työn teemapäivää vietettiin 7. lokakuuta. Helsingissä Teollisuusliitto, Paperiliitto, Ammattiliitto Pro ja YTN järjestivät teemapäivän seminaarin.

Piikiekkoja Vantaalla valmistavan Okmetic Oy:n pääluottamusmies Paavo Niskanen pitää Kunnon työn teemapäivän viestiä tärkeänä.

– Kunnon työ on ihmisarvoista työtä, jolla elättää itsensä, Niskanen sanoo.

Ammattiosastonsa kv-vastaavana toimiva Niskanen pohtii, että kunnon töihin on turvallista mennä ja sieltä voi lähteä hyvällä mielellä kotiin. Kansainvälisenä teemapäivänä on hyvä muistuttaa myös laajemmasta näkökulmasta: työn tulisi olla kunnollista kaikkialla.

– Meillä ei ole varaa sulkea silmiä siltä, mitä maailmalla tapahtuu, Niskanen sanoo.

Seminaarissa käsiteltiin Suomen kilpailijamaiden työmarkkinatilanteita ja -käytäntöjä. Ilmi tuli muun muassa, että luottamusmiesten asema on Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa on vahvempi kuin Suomessa, mikä on auttanut paikallista sopimista kilpailijamaissa.

Niskanen arvioi, että kilpailijamaiden hyvistä käytännöistä voi ottaa oppia, mutta suora matkiminen tuskin toimii.

– Eri maiden järjestelmät ovat erilaisia. Kulttuuri on kasvanut pikkuhiljaa, joten kopioiminen ei toimisi.

SUOMI JA RUOTSI MENOSSA ERI SUUNTIIN

Ruotsalaisen paperiliitto Pappersin neuvottelu- ja sopimuspäällikkö Robert Sjunnebo kertoi Ruotsin työmarkkinoiden historiasta yli sadan vuoden ajalta sekä Pappersin neuvotteluprosessista.

Ruotsissa työmarkkinat ovat kulkeneet keskitetystä mallista hajautettuun ja takaisin. 1990-luvulla työnantajapuoli luopui keskitetystä työmarkkinamallista, mikä johti isoihin palkankorotuksiin ja korkeaan inflaatioon. Sittemmin heiluri on kääntynyt takaisin kohti keskitetyn mallia.

– Teillä kehitys menee aivan päinvastaiseen suuntaan, Sjunnebo toteaa ja viittaa muun muassa Metsäteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n irtiottoihin työehtosopimustoiminnasta.

Robert Sjunnebo kertoi paikallisen neuvottelukulttuurin toimimisesta Ruotsissa.

Ruotsissa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa ei ole kirjattu minimipalkkaa, vaan palkkauksesta on sovittu yritysten ja noin 50 ammattiosaston kesken. Tämä on tarkoittanut palkkoihin isoja eroja.

Työntekijöiden vipuvartena paikallisissa sopimusneuvotteluissa on se, että ilman paikallista sopimusta tehtaat seisovat juhlapyhinä.

– Työnantajan on pakko sopia paikallisesti, että saadaan tehtaat pyörimään vuoden ympäri, Sjunnebo kertoo.

Valtakunnallisesta työehtosopimuksesta voidaan sopia paikallisesti toisin vain sopimuksen tehneiden liittojen suostumuksella. Myös palkankorotukset sovitaan liittojen välillä.

Kunnon työn päivän seminaarissa perehdyttiin myös työelämäkonsultti Jyrki Rainan tekemään selvitykseen henkilöstön edustajien asemasta paikallisessa sopimisessa Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Hollannissa.

TAISTELU EI LOPU YHTEEN KIERROKSEEN

Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen piti seminaarissa katsauksen teknologiateollisuuden työehtosopimustilanteeseen.

Teknologiateollisuus ry ilmoitti maaliskuussa 2021, ettei se enää tee työehtosopimuksia, vaan jatkossa valtakunnallisista sopimuksista neuvottelee uusi Teknologiateollisuuden työnantajat ry, johon halukkaat yritykset voivat liittyä.

Virtanen kertoi, ettei uusi työnantajayhdistys vieläkään ole paljastanut, mitkä yritykset ovat liittyneet jäseniksi tai miten niiden työntekijät jakautuvat henkilöstöryhmittäin. Sektorijohtaja korosti, että neuvotteluja ei aloiteta, ennen kuin tiedetään keitä uusi yhdistys edustaa.

– Ei ole mieltä aloittaa neuvotteluja. Odotetaan edelleen, että yhdistykseen liittyisi lisää yrityksiä, Virtanen toteaa.

Kunnon työn päivä vietettiin Helsingissä seminaarin merkeissä. Etualalla Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala.
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala osallistui Kunnon työn päivän seminaariin Helsingissä.

Kunnon työn päivän seminaarissa tehtiin katsaukset myös metsäteollisuuden työehtosopimustilanteisiin. Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen ja Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala kertoivat yrityskohtaisten neuvottelujen etenemisestä.

Paperiliitto ja Stora Enso hyväksyivät 6.10. neuvottelutuloksen uudeksi yrityskohtaiseksi työehtosopimukseksi. Vanhala katsoi, että yleissitovuuden määrittelyä pitäisi muuttaa, sillä nykyisellään se on liian pitkälti työnantajapuolen käsissä. Hän myös korosti pitkää aikaväliä, eli nyt käytävät väännöt eivät ole väistymässä.

– Taistelu ei lopu yhteen kierrokseen, Vanhala sanoo.

Seminaarissa saatiin katsaukset myös toimihenkilöiden ja ylempien toimihenkilöiden sopimustilanteisiin. Yhteisenä viestinä oli, että liittojen välistä ja työpaikkatason yhteistyötä tarvitaan haastavassa tilanteessa.

YMMÄRRYS TYÖMARKKINOISTA KASVUSSA

Pääluottamusmies Paavo Niskanen kertoo, että työmarkkinatilanne on keskusteluttanut työpaikalla.

– Vuorotyötalossa palkan lisien osuus on suuri. Huolena on, miten lisien ja työajan käy, Niskanen kertoo.

Työnantaja Okmetic Oy on kertonut hyvissä ajoin liittyvänsä uuteen teknologiateollisuuden työnantajayhdistykseen, mikä on osaltaan selkeyttänyt tilannetta.

Niskanen arvioi, että työnantajapuolen irtiotot ovat avanneet monien työntekijöiden silmät. Yhä useammat ovat heränneet pohtimaan, mistä on kyse sopimuskentällä ja sopimusyhteiskunnassa yleensä.

– Ihmisten ymmärrys työmarkkinoiden toiminnasta on kasvussa.

Alkukesällä luottamusmiehet kävivät Okmeticilla työntekijöiden kanssa läpi työehtosopimuksen ja työlainsäädännön erot työehtojen muodostumisessa.

– Se oli hyvin yksimielinen näkemys, että halutaan sopia työehtosopimuksia jatkossakin, Niskanen sanoo.

Myös eri henkilöstöryhmien yhteinen tekeminen on tärkeää epävakaassa työmarkkinatilanteessa.

– Yhteistyö on korostunut toimihenkilöiden kanssa. Samassa veneessä ollaan, Niskanen toteaa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT KITI HAILA

Selvitys: Henkilöstön vahva asema helpottaa paikallista sopimista Suomen kilpailijamaissa

Työelämäkonsultti Jyrki Rainan tekemässä selvityksessä todetaan, että paikallisen sopimisen lisääminen ei ole tarkoittanut alakohtaisten sopimusten heikentämistä.

7.10.2021

Alakohtaiset työehtosopimukset ja vahva luottamusmiesten asema ovat paikallisen sopimisen perusta Suomen kilpailijamaissa, selviää työelämäkonsultti Jyrki Rainan tekemästä selvityksestä.

Teollisuusliitto, Paperiliitto, Ammattiliitto Pro ja YTN tilasivat keväällä 2021 Rainalta selvityksen Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Hollannin metalli- ja paperiteollisuuden henkilöstön edustajien asemasta. Tarkastelussa oli erityisesti henkilöstön asema sovellettaessa ala- ja yrityskohtaisia työehtosopimuksia sekä sovittaessa palkankorotuksista paikallisesti.

– Alakohtaisissa sopimuksissa ei ole suurta eroa. Muualla paikallista sopimista on käytetty enemmän, koska luottamushenkilöiden asema on vahvempi, Raina vertailee selvityksessä mukana olleita maita Suomeen.

Esimerkiksi Ruotsissa luottamusmiehen asema perustuu lakiin ja Suomessa työehtosopimuksiin.

– Sopiminen on luontevampaa ja pohja on vankka, kun asema on turvattu laissa, Raina sanoo.

SUOMESSA VASTAKKAINEN SUUNTA

Suomessa Teknologiateollisuus ry ja Metsäteollisuus ry ovat lopettaneet työehtosopimustoiminnan vedoten paikallisen sopimisen lisäämiseen. Esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa on kuitenkin ollut tähänkin asti noin 60 työehtoihin liittyvää kohtaa, joista on voitu paikallisesti sopia toisin.

Raina näkee paikallisen sopimisen vähäiseen käyttöön kaksi syytä.

– Joko paikallista sopimista ei ole tarvittu tai sitten ei ole osattu, Raina toteaa.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että työehtosopimustoiminnalla on myönteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Tes-toiminta muun muassa ehkäisee työssäkäyvien köyhyyttä ja vakauttaa yhteiskuntaa.

– Länsi-Euroopan valtiot ja OECD ovat todenneet, että työehtosopimuksilla on rauhoittava vaikutus, Raina sanoo.

Suomessa työnantajaleirin irtiotot työehtosopimustoiminnasta näyttävät vievän tilannetta vastakkaiseen suuntaan.

– Tuntuu, että työnantaja ei ollut miettinyt asiaa aivan loppuun saakka, kun ilmoitti irtiotoista, Raina pohtii.

LISÄÄ VAIKUTUSMAHDOLLISUUKSIA

Myös luottamusmiesjärjestelmän ohittaminen on ollut työnantajapuolen asialistalla, vaikka kilpailijamaissa paikallista sopimista on nimenomaan tehty vahvan henkilöstön edustuksen ja työehtosopimusten tarjoaman perälaudan ansiosta.

– Paikallinen sopiminen on lisääntynyt kaikkialla, mutta se ei ole vienyt pois alakohtaisia työehtosopimuksia, Raina kertoo.

Hän katsoo, että Suomessa luottamusmiesten asemaa pitäisi vahvistaa, koska se on heikompi kuin pahimmissa kilpailijamaissa. Esimerkiksi Saksassa työntekijöiden oikeudet ja vaikutusmahdollisuudet on turvattu ammattiliittojen lisäksi yritysneuvostojen kautta.

Jyrki Rainan tekemä selvitys julkistettiin 7.10. kansainvälisenä Kunnon työn päivänä. Selvitys on tehty asiantuntijahaastatteluiden sekä lakien, työehtosopimusten ja muiden kirjallisten lähteiden avulla. Raina on toiminut aiemmin pääsihteerinä Teollisuustyöntekijöiden maailmanliitossa, IndustriALL Global Unionissa.

Kunnon työn päivän seminaarissa keskusteltiin muun muassa työehtosopimustoiminnan kehittämisestä.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

TOIMIJA: Jimi Jurmu: ”Kunnon työssä ei kenelläkään ole huono olla”

JIMI JURMU

Pääluottamusmies
Prysmian Group Finland Oy, Kirkkonummi
Pikkalan metallityöntekijäin ao. 11

”Olen viidettä vuotta töissä Prysmianilla ja pääluottamusmiehenä aloitin tammikuussa.

Kirkkonummella Prysmianin Pikkalan tehtaalla valmistetaan merikaapeleita, joita vedetään meren pohjaa pitkin esimerkiksi tuulipuistoihin.

Merikaapelia tulee todennäköisesti menemään jatkossakin, kun tuulivoimaa rakennetaan lisää. Tuotantotehtävissä Pikkalan tehtaalla on nyt hieman yli 250 henkeä.

Molemmat vanhempani ovat olleet luottamustehtävissä pidemmän aikaa. Sitä kautta on syntynyt mielenkiinto luottamustehtäviin, joissa pystyy edistämään työpaikan ilmapiiriä ja työehtoja.

Ei ole varmasti ollut helpoin aika aloittaa pääluottamusmiehenä. Koronan takia koulutuksiin on ollut hankala päästä. Siksi ilmoittauduin mukaan Kunnon työn teemapäivän 7.10. seminaariinkin.

Seminaarissa kiinnostaa saada tietoa, mikä on suunnitelma työehtosopimusten edistämiseen ja mitkä ovat näkemykset tulevaisuuden suhteen.

Muiden maiden ay-kuvioita olen seurannut todella vähän. Se on yksi syy, miksi halusin seminaariin saamaan uutta näkökulmaa.

Merikaapelia tulee todennäköisesti menemään jatkossakin, kun tuulivoimaa rakennetaan lisää.

”Kunnon työstä” tulee mieleen työolosuhteet yleensä. Siihen kuuluu, että työehdot ja palkkausasiat ovat kunnossa. Kunnon työssä ei kenelläkään ole huono olla.

Hyvillä mielin olen lähdössä loppuvuonna myös Murikkaan kursseille, jotta voin jatkossa hoitaa tehtäväni paremmin.

Tuleva tes-neuvottelukierros nousee työpaikalla usein keskustelun aiheeksi. Ihmiset kysyvät, mitä on tulossa ja lähteekö työnantaja mukaan uuteen teknologiateollisuuden työnantajajärjestöön, joka neuvottelee valtakunnallisen työehtosopimuksen. Hankala on ollut vastata, kun tietoa ei ole ollut.

Aika pelottavalta tilanne on näyttänyt. Meillä suurin osa työntekijöistä on keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, jossa lisien kautta tulee iso osa tuloista. Lisät tulevat työehtosopimuksen kautta, joten ne ovat vaakalaudalla.

Tehtaalla työntekijöiden toiveena on, että tessin yleissitovuus jatkuisi. Palkankorotukset ja lomapäivien lisääminen ovat myös yleisiä toiveita. Esiin nousee lisäksi yötyölisä, joka on yllättävän pieni. Yötyö ei ole ihmiselle mikään terveellisin vaihtoehto.”

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Teollisuusliitto, Paperiliitto, Pro ja YTN järjestävät kansainväliseen Kunnon työn teemapäivään liittyvän kutsuseminaarin 7.10. Seminaarissa käsitellään ruotsalaista työehtosopimustoimintaa sekä suomalaisten työehtosopimusten kehittämistä teknologia- ja metsäteollisuudessa.

4.10.2021

Turja Lehtonen: Ketkä käyvät sopimusneuvottelut?

Työehtosopimuskierros on alkanut todella erikoisissa merkeissä. Tällä hetkellä emme edes liittona kaikilta osin tiedä, kenen kanssa alamme neuvotella sopimuksia. En yhtään ihmettele, että työpaikoilla kummastellaan tätä tilannetta.

Haluan tuoda esiin muutamia näkökulmia kierroksesta. On syytä muistaa, että esimerkiksi Teknologiateollisuus ry ei ole enää työmarkkinajärjestö siinä mielessä, mitä yleisesti työmarkkinajärjestöllä ymmärretään. Sillä ei enää ole esimerkiksi työehtosopimusten tulkintaoikeutta. Toki se voi neuvoa jäsenyrityksiään siinä kuin vaikkapa Suomen Yrittäjätkin. On hyvä huomata myös, että pelkästään Teknologiateollisuus ry:hyn kuuluvien yritysten työntekijöillä ei ole työrauhavelvoitetta sen jälkeen, kun nykyisen sopimuksen voimassaolo päättyy. Mahdollisia työsuhderiitoja ei enää ratkota Teknologiateollisuus ry:n ja ammattiliittojen myötävaikutuksella, vaan suoraan työantajan kanssa. Samalla on hyvä huomioida, että oikeusistuin ei ole näissä tapauksissa työtuomioistuin, vaan käräjäoikeus.

Pelkästään Teknologiateollisuus ry:hyn kuuluvat yritykset ovat itse asiassa järjestäytymättömiä. Uuden Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäsenyritysten määrä ei ainakaan vielä ole ollut sitä, mitä odotettiin. Teollisuusliitto seuraa jäsenyritysten määrän ja kattavuuden tilannetta. Tämän jälkeen liitto tekee arvionsa siitä, onko uusi työnantajayhdistys varteenotettava, luotettava ja uskottava neuvotteluosapuoli, vai ei. Vasta tämän jälkeen voidaan aloittaa neuvottelut työehtosopimuksesta.

En halua lietsoa paniikkia, mutta ennusmerkit työmarkkinakaaoksesta ovat vahvasti ilmassa.

Todella erikoista on myös ollut julkinen keskustelu työmarkkinoiden ja sopimuskierroksen ympärillä. Elinkeinoelämän johtopaikoilta kuuluu vaatimuksia koordinaatiosta ja että niin sanottu Suomen malli pitää saada aikaan. Tämä malli tarkoittaa siis käytännössä sitä, että vientialat määrittelevät yleisen palkkatason, jota muut seuraavat. Samaan aikaan nämä tahot vaativat lisää paikallista sopimista ja sitä, että yritykset neuvottelevat suoraan omat työehtosopimuksensa.

Jokin tässä yhtälössä ei minulle aukea. Suomen malli on siirretty syrjään juuri työnantajien tahdon vuoksi. Pahimmillaan edessä on kierros, jossa jokainen ala ulosmittaa sen, mitä irti saa poliitikkojen säestäessä kilpalaulussa siitä, minkä verran mikin ammattiryhmä tarvitsee palkankorotuksia. Minun silmiini näyttää siltä, että tulossa voi olla vuoden 2017 uusinta ja tiettyjen ammattialojen osalta peli on jo vahvasti käynnissä.

Suora ja avoin kysymykseni Teknologiateollisuuden, ja miksei Metsäteollisuudenkin, jäsenyrityksille on, että tätäkö te todella halusitte tehdessänne sääntömuutokset, joissa irrottauduttiin työehtosopimustoiminnasta? En halua lietsoa paniikkia, mutta ennusmerkit työmarkkinakaaoksesta ovat vahvasti ilmassa. Toivon toki, että järki voittaa työmarkkinoilla.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

28.9.2021

AVAAJA: Painostuskeino pois työnantajilta

Teollisuusliiton ammattiosastojen mallisääntöjen muutos vahvistaa tutun toimintatavan: liitto neuvottelee työehtosopimukset ja osastot valvovat sopimusten noudattamista. Muuttuneessa työmarkkinatilanteessa oli uhkana, että osastoja tai luottamusmiehiä olisi painostettu tekemään työehtosopimuksia.

15.9.2021

Teollisuusliiton valtuusto teki kesäkuussa ammattiosastojen mallisääntöjen toiseen pykälään muutoksia. Sääntöihin kirjattiin yksiselitteisesti, ettei ammattiosasto voi tehdä työehtosopimuksia.

Sääntömuutos vahvistaa olemassa olevan käytännön, jonka mukaan osastojen tehtävänä on valvoa ja seurata, että työpaikoilla noudatetaan liiton solmimia työehtosopimuksia.

– Sanamuotoon kirjattiin se, mikä henki on ollut aikaisemminkin, toteaa vastaava järjestöasiantuntija Pekka Juusola Teollisuusliiton toimistoyksiköstä.

Pekka Juusola
Pekka Juusola

Sääntömuutoksessa toiseen pykälään myös lisätään kohta, joka nostaa esille ammattiosastojen roolin luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen toiminnan edistäjinä ja tukijoina.

Lähtökohtaisesti ammattiosastojen mallisääntöjä muutetaan liiton ylimmässä päättävässä elimessä, eli viiden vuoden välein järjestettävässä liittokokouksessa.

– Jos tilanne muuttuu ratkaisevasti, mallisääntöjä voidaan muuttaa myös valtuuston päätöksellä, Juusola kertoo.

TURVAA OSASTOILLE JA LUOTTAMUSMIEHILLE

Metsäteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n irtiotot perinteisestä työehtosopimustoiminnasta muuttivat toimintaympäristöä ratkaisevasti, joten myös mallisääntöjen muokkaamiselle tuli tarve ennen vuoden 2023 liittokokousta.

– Muutoksella turvataan ammattiosaston ja luottamusmiehen asema, jottei tule kiistanalaiseksi se, missä sopimuksia tehdään, Juusola kertoo.

Metsäteollisuuden ja teknologiateollisuuden työnantajajärjestöjen lopetettua valtakunnallisten työehtosopimusten tekeminen vaarana olisi voinut olla, että jotkut työnantajat painostaisivat osastoja tai luottamusmiehiä tekemään paikallisesti epäedullisia työehtosopimuksia.

Julkisessa keskustelussa työehtosopimuksista nousevat esiin lähinnä palkankorotusten suuruudet. Vähemmälle huomiolle jäävät työehtosopimuksen perusteella tulevat vuorolisät, sairausajan palkat, lomarahat ja monet muut saavutetut edut.

– Pahin skenaario olisi, että tehtäisiin paikallinen työehtosopimus, jossa nostetaan tuntipalkkaa, mutta jätetään muut lisät pois, Juusola toteaa.

MUUTOKSET VOIMAAN SYKSYN AIKANA

Muutokset on määrä saada hyväksytyksi ammattiosastojen ylimääräisissä kokouksissa syys- ja lokakuun aikana. Liitossa on valmisteltu valmis kokouskutsupohja osastojen käyttöön.

– Kehotetaan pitämään ylimääräinen kokous toisen pykälän muutoksen takia. Saadaan se alta pois ennen varsinaisia osastojen syyskokouksia, Juusola kertoo.

Korona-aikana kokous voidaan pitää etäkokouksena, jossa kaikki tai osa kokoukseen osallistujista on mukana etäyhteyksillä. Kasvokkain pidettävissä kokouksissa tulee ottaa huomioon koronaturvallisuus ja oman alueen kulloisetkin rajoitukset.

Muutoksella turvataan ammattiosaston ja luottamusmiehen asema.

Ylimääräisen kokouksen jälkeen sääntömuutokset viedään Patentti- ja rekisterihallituksen tietokantaan. Teollisuusliitossa tehdään muutokset valmiiksi sähköiseen järjestelmään, jossa osaston puheenjohtajan pitää käydä hyväksymässä sääntömuutos. Liitto maksaa sääntöjen muutosmaksun.

Sääntöjen muutoksesta ja käytännön toteutuksesta on pidetty liiton toiminta-alueittain ay-klinikoita, joihin on kutsuttu osastojen edustajat.

Juusola kertoo, että mallisääntöjen muutoksen tarpeellisuudesta on ollut vahva yksimielisyys liiton päätöselimissä ja ammattiosastoissa.

– Kielteistä keskustelua ei ole syntynyt lainkaan.

OSASTOT POIS VÄLIKÄDESTÄ

Helsingin Puuseppäin ammattiyhdistys ry:ssä sääntömuutos käsiteltiin ylimääräisessä kokouksessa 14. syyskuuta, kertoo puheenjohtaja Riitta Kaituri.

Hän sai tiedon sääntömuutoksesta, kun kutsu tuli asiaa käsittelevälle ay-klinikalle.

– Voi olla, että asiasta on tullut muutakin kautta tieto, mutta kesäkautena se oli mennyt ohi, Kaituri kertoo.

Sääntömuutosasia sopi sujuvasti osaston hallituksen säännönmukaiseen kokousaikatauluun. Ylimääräisen kokouksen kutsu saatiin liikkeelle nopeasti ay-klinikan jälkeen ja ylimääräinen etäkokous pidettiin syyskuussa samana päivänä kuin aikataulun mukainen hallituksen kokous.

Työnantajien suunnalta tuleva painostus paikallisten työehtosopimusten tekemiseen ei Kaiturin arvion mukaan olisi koskenut omaa osastoa tai työpaikkaa, mutta kaikkiaan sääntömuutos on tarpeellinen.

– Voisi helpostikin käydä niin, että osastot joutuisivat hankalaan välikäteen. Sääntömuutos on varmasti hyvä, Kaituri toteaa.

Ammattiosastojen päivitetyt mallisäännöt ja ohjeet sääntömuutoksen tekemiseen ovat osoitteessa: www.teollisuusliitto.fi/saannot

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS EMILIE UGGLA

Paikallisen sopimisen arki

Paikallista sopimista on toteutettu suomalaisilla työpaikoilla jo vuosikymmenten ajan niin, että siitä ovat hyötyneet työnantajat ja työntekijät. Joskus näin on tapahtunut yllättävilläkin tavoilla.

Mainio vastaan tullut esimerkki on eräs keskisessä Suomessa toimiva yritys. Kaikki halukkaat saivat työvuorosuunnitelmaan kirjatun työvuoron sijaan lähteä hirvimetsälle metsästyskauden käynnistyessä, kunhan muutoin pidettiin huolta siitä, että tilaukset valmistuvat ajallaan. Näin myös tapahtui. Tuotanto hoidettiin työaikoja järjestelemällä. Metsälle lähtivät työntekijät ja johtajat. Yleinen tyytyväisyys vallitsi.

Esimerkki ei ole kuvaavin siinä, millä perusteilla tuotantoa paikallisesti järjestellään. Mutta se kertoo selvästi, kuinka asioita voidaan suunnitella ja toteuttaa työpaikoilla monella tavalla ilman, että työehtosopimus asettuu esteeksi.

Työehtosopimuksiin perustuvia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on runsaasti. Sopimusaloittain tarkasteltuna esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimus mahdollistaa paikallisen sopimisen 70 eri asiakohdassa. Niistä 60 kytkeytyy yleisiin työehtoihin ja 10 luottamusmiehen toimintaan.

Taustalla vaikuttaa lainsäädäntö, joka esimerkiksi antaa valtakunnallisille työnantaja- ja työntekijäjärjestöille mahdollisuuden poiketa työaikalain määräyksistä yhdessä sopien. Asetelma on siis se, että lainsäädäntö on rajauksiltaan tiukempi, kuin mitä työehtosopimuksilla voidaan lain suomin valtuuksin sopia. Työehtosopimus on paikallisen sopimisen ja joustojen mahdollistaja.

Paikallisia sopimuksia on tehty työaikojen lisäksi muun muassa palkkausjärjestelmistä, tulospalkkioista ja kannustimista, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista sekä luottamusmiehen ajankäytöstä ja korvauksista. Viestit työpaikoilta kuitenkin kertovat, että työehtosopimusten sisältämiin paikallisen sopimisen mahdollisuuksiin ei ole tartuttu yrityskentän kokonaisuudessa kovin hanakasti, saati kattavasti. Joissain yrityksissä paikallista sopimista toteutetaan monissa asioissa jatkuvasti, mutta toisissa ei lainkaan.

Paikallinen sopiminen ei ole ollut, eikä ole kiinni mahdollisuuksien puuttumisesta. Kysymys on ennemminkin siitä, onko yrityksissä rakennettu paikallisen sopimisen menettelytapoja ja kulttuuria vai ei. Avainasemassa on työnantaja. Käynnistääkö se neuvotteluja ja ottaako se vastaan työntekijöiden aloitteita, vai rajautuuko kanssakäyminen pakollisten kysymysten ja tilanteiden hoitamiseen.

Työehtosopimus tuo työehtojen vähimmäistasojen määrittelyn rinnalla turvaa työntekijöille siinä, että neuvotteluasema suhteessa työnantajaan on mahdollisimman tasavertainen. Se on paikallisen sopimisen olennainen ja välttämätön edellytys.

PETTERI RAITO
Päätoimittaja

15.9.2021

Riku Aalto: Uuden työnantajayhdistyksen jäsenmäärä näyttää vähäiseltä

Teknologiateollisuuden uusi työnantajayhdistys kertoi jäsenmäärästään ensi kertaa. Nykytiedoilla on vaikea arvioida, onko yhdistys todellinen neuvottelukumppani Teollisuusliitolle.

6.9.2021

Teknologiateollisuuden työehtosopimus päättyy marraskuun lopussa, mutta neuvottelukierroksen ympärillä on vielä useita avoimia kysymyksiä.

Tilanne johtuu Teknologiateollisuus ry:n maaliskuisesta ilmoituksesta luopua valtakunnallisten työehtosopimusten tekemisestä ja perustaa uusi työnantajayhdistys neuvottelemaan valtakunnallisesti.

Uusi Teknologiateollisuuden työnantajat ry kertoi 6. syyskuuta järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, että se on hyväksynyt jäsenikseen hieman yli 200 yritystä, joissa työskentelee noin 33 000 työntekijää. Näiden lisäksi noin 60 yritystä oli hakenut jäsenyyttä, mutta hakemuksia ei oltu vielä käsitelty.

Uudessa yhdistyksessä mukana olevia yrityksiä ei nimetty, joten tässä vaiheessa ei ole tietoa, kuinka moni yrityksistä ja niiden työntekijöistä toimii teollisuusliittolaisilla sopimusaloilla.

Työehdoista tulee koko alaa koskevia, eli yleissitovia, jos työehtosopimuksen neuvotelleen työnantajayhdistyksen jäsenyrityksissä työskentelee vähintään noin puolet alan työntekijöistä.

Uuden työnantajayhdistyksen toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemi kertoi tiedotustilaisuudessa, ettei jo liittyneistä yrityksistä kerrota tarkemmin julkisuuteen, jotta jokainen yritys tekisi liittymispäätöksen omista lähtökohdistaan ja näin vältettäisiin ”sopuli-ilmiö”. Hän uskoi yleissitovuuden syntyyn teollisilla aloilla.

ONKO UUSI YHDISTYS NEUVOTTELUKYPSÄ?

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto toteaa, että uuden työnantajayhdistyksen jäsenmäärä näyttää vielä vähäiseltä. Lisätietoa tarvitaan muun muassa siitä, miten jäsenyritysten työntekijämäärä jakautuu sopimusaloittain ja henkilöstöryhmittäin.

– Ensin tutustutaan yhdistykseen ja sitten päätetään, onko uusi yhdistys neuvottelukypsä, Aalto toteaa.

Nykyisin teknologiateollisuudessa noin kaksi kolmesta yrityksestä on soveltanut työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella.

– Yrityksissä, jotka eivät ole liittyneet uuteen yhdistykseen, voidaan valmistautua tilanteeseen, jossa ei ole työehtosopimusta joulukuun ensimmäisenä päivänä, Aalto sanoo.

Aalto viestittää Teollisuusliiton jäsenille, että tulipa teknologiateollisuuteen yleissitovuutta tai ei, liitto neuvottelee jäsentensä työehdot työehtosopimuksen tasolle.

– Se voi olla pitkä tie, mutta työntekijöiden ei tarvitse pelätä ehtojen heikkenemistä, Aalto sanoo.

AIKATAULU ON TIUKKA

Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen korostaa, että ennen neuvottelujen alkua pitää olla tiedossa, ketä uusi työnantajayhdistys edustaa.

Aikataulu käy tiukaksi, sillä ilman uutta sopimusta joulukuussa ollaan sopimuksettomassa tilassa, jossa työrauhavelvoitetta ei enää ole.

– Totta kai meidänkin tavoitteemme on, että saadaan neuvoteltua sopimus. Ei ole itsetarkoitus ajaa työmarkkinakenttää sekasortoiseen tilaan, Virtanen toteaa.

Jyrki Virtanen
Jyrki Virtanen

Paikallisen sopimisen lisääminen toistuu työnantajapuolen tavoitteissa. Virtanen muistuttaa, että teknologiateollisuuden nykyisessä työehtosopimuksessa voidaan 70 kohdasta sopia toisin paikallisesti.

– Työpaikalla osapuolilla pitää olla sopimisen kulttuuri. Asia ei ratkea sillä, että sopimus vaihdetaan, kun paikallinen sopiminen on mahdollista nykyisissäkin sopimuksissa, Virtanen sanoo.

ITSENÄINEN TOIMIJA VAI BULVAANI?

Uudessa työnantajayhdistyksessä katsotaan, että suomalaista vientivetoista palkkamallia ei ole kuopattu, vaikka työnantajapuoli on hajauttanut työehdoista sopimista.

– Onko mitään relevanssia vientivetoisella mallilla, kun työnantajat eivät tunnu itsekään uskovan malliin, Aalto kysyy.

Virtanen pitää erikoisena, että työnantajapuoli toisaalta ajaa vientivetoista mallia, jossa kustannukset olisivat kaikille samat, mutta toisaalta haluaisi osalle yrityksistä eri ehdot, joiden myötä myös työvoimakustannukset poikkeaisivat yhteisesti sovitusta mallista.

– Toistaiseksi mietityttää kovasti, onko uusi yhdistys oikeasti itsenäinen toimija vai eräänlainen bulvaani työmarkkinoilla, Virtanen sanoo.

Uusi työnantajayhdistys toimii ainakin tämän vuoden ajan yhteisillä resursseilla Teknologiateollisuus ry:n kanssa. Toimitusjohtaja Ruohoniemi vakuutti tiedotustilaisuudessa, että uusi työantajayhdistyksen hallitus tekee päätökset itsenäisesti ja yhdistys on ensi vuonna aloittamassa oman jäsenmaksun perimisen.

TYÖEHTOJA OLTAVA VALMIS PUOLUSTAMAAN

Teknologiateollisuudessa yritysten tilauskannat ovat nyt yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n tiedotustilaisuudessa maalattiin kuitenkin kuvaa, jossa hyvä vaihe on väliaikainen ja johtuu koronatilanteen helpottamisesta ja julkisesta elvytyksestä.

Virtanen toteaa, ettei muista sopimusneuvotteluja, joiden alla työnantajien näkymä tulevaisuudesta olisi ollut positiivinen. Hän korostaa, että parasta on katsoa suurempaa kuvaa.

– Tilauskannat menevät ylös ja alas. Sopimukset pitää neuvotella johonkin siihen väliin.

Työnantajapuolen toimien takia tilanne on kiristynyt työmarkkinoilla, joten viimeistään nyt jokaisen työntekijän kannattaa kiinnostua työehtojen tulevaisuudesta.

– Jokaisen täytyy olla valmis puolustamaan omia työehtojaan, Virtanen sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT KITI HAILA

Työehtosopimus on tärkein jäsenetusi

Työehtosopimus on Teollisuusliiton sopimusaloilla tehtävää työtä ja sen teettämisen ehtoja määrittelevä perussopimus. Työehtosopimuksen sisältämät ehdot ovat luonteeltaan minimiehtoja, joita työnantajan pitää vähintään noudattaa kaikkiin työntekijöihinsä.

30.8.2021

KUVA YLLÄ: Vuonna 2019 teknologiasektori avasi tes-neuvottelut. Takaa vasemmalta sektorijohtokunnan puheenjohtaja Janne Vainio, sektorin johtaja Jyrki Virtanen, liiton puheenjohtaja Riku Aalto ja 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen sekä sektorijohtokunnan varapuheenjohtaja Juha Pöllänen. Selin Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle ja toimitusjohtaja Jaakko Hirvola. KUVA PEKKA ELOMAA 

Työehtosopimuksista (tes) on neuvoteltu jo vuosikymmenten ajan. Niistä on tullut suomalaisen työelämän sääntelyn ja kehittämisen kivijalka. Tähän asti Teollisuusliitto on neuvotellut ja solminut työehtosopimukset yhdessä työnantajaliittojen kanssa.

Sopimusneuvottelujen tapa on nyt kuitenkin osittain muuttumassa, koska osa työnantajaliitoista on ilmoittanut jättäytyvänsä pois sopimustoiminnasta. Metsäteollisuus ry ilmoitti muutoksesta mekaanisessa metsäteollisuudessa lokakuussa 2020. Teknologiateollisuus ry päätti irtautua sopimustoiminnasta omilla sopimusaloillaan tämän vuoden maaliskuussa, ja sen rinnalle perustetun työehtosopimuksia tekevän Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäsenmäärästä ja kattavuudesta ei ole vielä varmuutta.

Näin tes-neuvottelut etenevät

ESITYKSISTÄ TAVOITTEIKSI

  • Liitto pyytää ammattiosastoilta muutosesityksiä työehtosopimuksiin.
  • Keskustoimisto ja sektorijohtokunnat johtavat osastojen esityksistä liiton yleiset ja sopimusalakohtaiset neuvottelutavoitteet.
  • Hallitus käsittelee kokonaisuuden ja lyö lukkoon keskeiset linjat ja tavoitteet niin, että sopimusalojen alakohtaisille tavoitteille jää tilaa.

IRTOSANOMISESTA KOHTI NEUVOTTELUJA

  • Hallitus irtisanoo sektorijohtokuntien esityksestä sopimusalojen työehtosopimukset päättymään niiden sopimuskausien lopussa.
  • Työehtosopimukset irtisanotaan kussakin sopimuksessa määriteltyä irtisanomisaikaa noudattaen.
  • Tieto irtisanomisista toimitetaan asianosaisiin työnantajaliittoihin ja valtakunnansovittelijalle.

VALMISTELUA JA TUNNUSTELUA

  • Neuvotteluja valmistellaan A) liiton toimistolla, B) sopimusalojen työehtoneuvottelukunnissa ja C) sektorijohtokunnissa.
  • Työnantajaliittojen kanssa käydään tunnusteluja ja sovitaan neuvottelujen aloittamisajankohdista sopimusaloittain.

NEUVOTTELUT SOPIMUSALOITTAIN KÄYNNISTYVÄT

NEUVOTTELUTULOKSESTA HYVÄKSYNTÄÄN/HYLKÄÄMISEEN

  • Jos neuvottelutulos syntyy, työehtoneuvottelukunta esittää sektorijohtokunnalle sen hyväksymistä.
  • Sektorijohtokunta tekee hallitukselle esityksen joko neuvottelutuloksen hyväksymisestä tai sen hylkäämisestä.
  • Hallitus joko A) hyväksyy ⇒ SOPIMUS SYNTYY tai B) hylkää esityksen tai C) voi lähettää asian liiton valtuuston päätettäväksi. Erityisten tilanteiden varalta myös liittoäänestys on liiton sääntöjen mukaan mahdollinen.

HYLKÄÄMISESTÄ JATKOTOIMENPITEISIIN

  • Jos neuvottelut eivät johda Teollisuusliittoa tyydyttävään tulokseen, hallitus päättää jatkotoimenpiteistä kyseessä olevan sopimusalan sektorijohtokunnan esityksestä.

NEUVOTTELUA TYÖTAISTELU-UHAN ALLA

  • Jos julistetaan työtaistelutoimenpide, kuten ylityökielto tai lakko, siitä tehdään ilmoitus valtakunnansovittelijalle ja asianosaiselle työnantajaliitolle. Tässä vaiheessa kyse on työtaistelu-uhasta.
  • Liiton keskuslakkotoimikunta aloittaa mahdollisen työtaistelun valmistelun.
  • Neuvotteluja pyritään jatkamaan työnantajaliiton kanssa.

SOVITELLEN SOPIMUKSEEN

  • Jos neuvottelut eivät etene, valtakunnansovittelija ottaa yhteyttä ja käynnistää johdollaan neuvottelut. Valtakunnansovittelija antaa sovintoehdotuksen työehtosopimukseksi.
  • Sektorijohtokunta tekee liiton hallitukselle esityksen ehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
  • Hallitus päättää sovintoehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
  • Jos sovintoehdotus hyväksytään, työtaistelu-uhka perutaan ja solmitaan uusi työehtosopimus. ⇒ SOPIMUS SYNTYY

HYLKÄÄMISESTÄ JATKOTOIMENPITEISIIN

  • Jos sovintoehdotus hylätään, sovittelu keskeytetään ja työtaistelu aloitetaan tai yritetään sopua liittojen keskinäisin neuvotteluin.

SOVITELLEN SOPIMUKSEEN

  • Jos liittojen neuvottelut eivät edelleenkään tuota tulosta, valtakunnansovittelija pyrkii tekemään uuden sovintoehdotuksen, jonka osapuolet voivat hyväksyä. ⇒ SOPIMUS SYNTYY

MEKAANISEN METSÄTEOLLISUUDEN yrityskohtainen malli poikkeaa valtakunnallisten työehtosopimusten neuvottelutavasta siinä, että työehtoneuvottelukunnan rinnalla toimivat neuvottelutiimit, jotka koostuvat Teollisuusliiton puutuotesektorin vastuuhenkilöistä ja kulloisenkin yrityksen pääluottamusmiehestä tai pääluottamusmiehistä. Neuvottelutiimi hyväksyy neuvottelutuloksen, jota mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunta käsittelee ja esittää sektorijohtokunnalle neuvottelutuloksen hyväksymistä tai hylkäämistä. Näillä johtokunnan päätösesityksillä sopimus etenee liiton hallitukselle hyväksyttäväksi. Hallitus voi siirtää sopimusten hyväksyntäoikeuden myös liiton johtoryhmälle.

TEKNOLOGIATEOLLISUUDESSA ei ole vielä valmisteltu virallista hyväksymismallia yrityskohtaisille työehtosopimuksille. Teknologiateollisuuden työnantajien yhdistyksen kanssa mahdollisesti neuvoteltavan sopimuksen kanssa toimitaan kuten aiemmin toimittiin Teknologiateollisuus ry:n kanssa.

SANASTOA

EURO- TAI SENTTILINJA tarkoittaa kaikille palkansaajille sovittuja euro- tai senttimääräisiä korotuksia prosentuaalisten korotusten sijaan.
LIITTOERÄ on yleiskorotuksen lisäksi sovittava palkkojen korotuserä, jonka työehtosopimusosapuolet voivat sopia siirrettäväksi paikallisesti sovittavaksi.
NORMAALISITOVUUS tai normaalisitova työehtosopimus koskee vain alalla toimivia, työehtosopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon järjestäytyneitä yrityksiä. Työntekijäliiton ja työnantajaliiton kesken solmituissa työehtosopimuksissa voi olla laista poikkeavia kohtia mm. vuosilomasta, ylitöiden määräytymisestä ja työajan tasaamisesta, sekä paikallisesti sovittavia kohtia.
PALKKARATKAISU on ammattiliiton ja työnantajaliiton työehtosopimusneuvotteluissa tehty sopimus palkoista.
PERÄLAUTA tarkoittaa työehtosopimusmääräystä, jossa on määritelty menettelytavat, ellei asiasta ole paikallisesti toisin sovittu.
REAALIPALKKA on palkan ostokyky. Se kertoo, kuinka paljon palkalla voi ostaa tavaroita ja palveluja.
SOPIMUSKAUSI on työehtosopimuksen voimassaoloaika.
TYÖEHTOSOPIMUS on ammattiliiton ja työnantajaliiton neuvottelema sopimus kyseisen alan työntekijöiden työsuhteiden vähimmäisehdoista.  Se sisältää määräykset esimerkiksi palkasta, työajasta, sairausajanpalkasta ja arkipyhäkorvauksista.
VALTAKUNNANSOVITTELIJAN tehtävänä on sovitella ammatti- ja työnantajaliiton välisiä työehtosopimuksiin liittyviä riitoja.
YLEISSITOVUUS ja yleissitova työehtosopimus tarkoittavat sopimusta, jota jokaisen kyseessä olevalla alalla toimivan työnantajan on noudatettava. Yleissitovan työehtosopimuksen soveltamisessa ei ole väliä kuuluuko työnantaja työnantajaliittoon tai työntekijä ammattiliittoon.
YRITYSKOHTAINEN TYÖEHTOSOPIMUS koskee vain yhtä yritystä. Yrityksen ja työntekijäliiton välisissä neuvotteluissa on tyypillisesti myös edustaja siitä yrityksestä, jota työehtosopimus koskee.
Lue lisää: www.teollisuusliitto.fi/suomi-tes-sanakirja

Lisätietoa työehtosopimuksista ja syksyn neuvotteluista on liiton verkkosivuilla www.teollisuusliitto.fi.

Työehtosopimus on työrauhan tae

Jos työnantajat purkavat työehtosopimukset, he purkavat samalla myös työrauhan.

20.8.2021

– Jos tehdään vain paikallisia sopimuksia, niin lakkoa on oikeus käyttää joka työpaikalla. Työnantajat saisivat miettiä tätä puolta, sanoo Antti Koskela.

Ekonomistina toimihenkilöiden keskusjärjestössä STTK:ssa työskentelevä Koskela näkee, että lakkojen todennäköisyys kasvaa merkittävästi, mikäli työnantajat alkavat isolla joukolla irtautua yleissitovista työehtosopimuksista. Tutkimustieto eri maista näyttää Koskelan mukaan, että lakkokortin käyttäminen voi monesti olla työntekijöille kannattava valinta.

– Lakko tai lakon uhka on työntekijöille viime kädessä ainoa keino vaikuttaa funktionaaliseen tulonjakoon, eli palkkatulojen ja yritystoiminnan voittojen väliseen suhteeseen. Jos tätä keinoa ei ole olemassa, niin palkat jäävät junnaamaan eivätkä nouse tuottavuuden kasvun mukana.

PALKKOJENPOLKUKILPA TEKEE HALLAA TUOTTAVUUDELLE

Työehtosopimusten yleissitovuus on merkinnyt yrityksille sitä, että niiden välisessä kilpailussa vähimmäisvaatimukset ovat kaikille samat. Palkoilla on voinut kilpailla, mutta vain ylittämällä työehtosopimuksen vähimmäistason. Ilman yleissitovuutta palkkakilpa myös toiseen suuntaan on mahdollista.

– Tilanne, jossa yritykset ryhtyvät kilpailemaan siitä, kuka maksaa huonoimmat palkat ja tarjoaa huonoimmat työehdot, vie tuottavuutta alaspäin, sanoo Tapio Bergholm.

– Tuottavuuden rakenteellisen kehityksen kannalta ei ole järkevää keskittyä pitämään pystyssä yrityksiä, jotka eivät sopeudu markkinoihin eivätkä pysty maksamaan samoja palkkoja kuin muut.

Filosofian tohtori ja Itä-Suomen yliopiston dosentti Bergholm on tutkinut Suomen työmarkkinahistoriaa laajasti. Hän arvioi, että yleissitovuuden hylkiminen on työnantajilta osa pitemmän aikavälin suunnitelmaa: tavoitteena ei ole nopea yleinen palkkatason lasku vaan ammattiliittojen perusrakenteen murskaaminen.

– Useinhan palkkausjärjestelmän muutoksissa työnantaja heittää rahaa yli pöydän, että saisi tahtonsa läpi, ei silloin heti pyritä heikennyksiin. Tämä on ideologinen hanke, ja taustalla on se, että tiettyjen suuryritysten johtajien mielestä on jo nöyryyttävää sanoa päivää työntekijöitten edustajille. He haluavat luottamusmiehet pois pöydästä ja täyden päätösvallan itselleen.

Jos työnantajat yksipuolisesti romuttavat yleissitovuuden, työntekijöiden järjestäytymisen tärkeys korostuu.

– Järjestäytymisprosentti kertoo kyvyn lakkoon ja kyvyn painostaa työnantajaa palkankorotuksiin, tiivistää Koskela.

– Kyse on siitä, voivatko työntekijät vielä tulevaisuudessa osallistua oman elämänsä hallintaan, muotoilee Bergholm.

LAKKOJEN ISO MÄÄRÄ SUOMESSA ON MYYTTI

Julkisessa keskustelussa oikeistopoliitikot ja työnantajien edustajat toistavat usein väitettä, jonka mukaan Suomessa lakkoillaan paljon. Toistaiseksi väite ei ole pitänyt paikkaansa. Tavallisimmin vertailukohteena on Ruotsi.

– Suomi on ollut lakkojen määrässä eurooppalaista keskitasoa, mutta meillä on lakkoja enemmän kuin Ruotsissa. Työnantajat kuitenkin esittävät asian niin kuin Ruotsi olisi tyypillinen eurooppalainen maa. Sitä se ei ole, siellä lakkoja on selvästi keskiarvoa vähemmän, Koskela kertoo.

Ruotsin vähäistä lakkoilua selittää Koskelan mukaan se, että työnantajat noudattavat työehtosopimuksia, vaikkei maassa olekaan lakiin perustuvaa yleissitovuutta.

– Ruotsi on konsensusyhteiskunta. Noin 90 prosenttia ruotsalaisesta työvoimasta on työehtosopimuksen piirissä.

Bergholm tulkitsee, että kansainvälisesti katsottuna suomalaiset työnantajat ovat ajastaan jäljessä ”vallankaappausyrityksensä” kanssa.

– Muualla maailmassa tehtiin tällaisia temppuja 1980-luvulla, sanoo Bergholm.

 

Oikeuskäytäntö määrittää sallitut työtaistelutoimet

Työehtosopimuksella tavoitellaan työrauhaa, johon sitoutuvat sopimuksen molemmat osapuolet. Voimassa olevaa työehtosopimusta vastaan ei saa suunnata työtaistelutoimenpiteitä.

– Laki velvoittaa työnantajien ja työntekijöiden yhdistyksiä sekä yksittäisiä työnantajia. Yksittäistä työntekijää työrauhavelvollisuus ei koske, sanoo varatuomari Harri Hietala, joka on toiminut pitkään työnantajajärjestöissä ja ollut yhteistoiminta-asiamiehenä vuosina 2014–20.

Työrauhavelvoite on voimassa niin kauan kuin työehtosopimuskin. Kun työehtosopimus päättyy, siirrytään sopimuksettomaan tilaan, jolloin myös työsuhteen ehtoihin liittyvät työtaistelutoimet ovat sallittuja.

Työtaistelutoimenpiteen käsite on työehtosopimuslaissa, mutta laki ei kuvaile sen sisältöä.

– Se, mikä Suomessa katsotaan työtaistelutoimenpiteeksi, perustuukin oikeuskäytäntöön, Hietala kertoo.

TYÖSULKU ON TYÖNANTAJIEN VASTINE LAKOLLE

Työtaisteluoikeus on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Suomessa laaja. Sitä voi pitää työelämän perusoikeutena, jota turvataan myös monissa kansainvälisissä sopimuksissa.

– Silloinkin kun työehtosopimus on voimassa, sallittuina on pidetty työtaisteluita, jotka on järjestetty poliittisiin päätöksiin vaikuttamiseksi tai toisten työntekijöiden laillisen työtaistelun tukemiseksi.

Työntekijöiden järjestämä lakko on selvästi yleisin työtaistelutoimenpide. Työnantajilla on kuitenkin työtaistelutoimenpiteenä ja painostuskeinona käytettävissään työsulku.

– Työsulku tarkoittaa, että työehtosopimusta neuvottelevaan ammattiliittoon kuuluvilta työntekijöiltä estetään töihin tulo ja keskeytetään heidän palkanmaksunsa. Lähihistorian merkittävin työsulku järjestettiin paperiteollisuudessa vuonna 2005, ja se kesti noin kuusi viikkoa, sanoo Hietala.

Myös elintarviketeollisuudessa vuonna 2010, hiihtokeskuksissa vuonna 2017 ja mekaanisessa metsäteollisuudessa joulukuussa 2019 työnantajat julistivat työsulun.

Erilaiset työehtosopimukset

YLEISSITOVA TYÖEHTOSOPIMUS on kyseessä, jos sopimusalan työntekijöistä noin 50 prosenttia työskentelee työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä. Päätösvalta siitä, katsotaanko työehtosopimus yleissitovaksi, on sosiaali- ja terveysministeriön alaisella yleissitovuuslautakunnalla. Yleissitovaa sopimusta täytyy noudattaa kaikkien alan työnantajien, myös liittoon kuulumattomien.
NORMAALISITOVA TYÖEHTOSOPIMUS velvoittaa vain yritystä, joka kuuluu sen solmineeseen työnantajaliittoon.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVITUS EMILIE UGGLA

Paljon on saavutettu sopimalla

Suomalainen sopimisen kulttuuri on rehellisyyttä, kohtuullisuutta, maalaisjärkeä ja yhteistä hyötyä, kertovat Teollisuusliiton sektorijohtajat. Joidenkin työnantajajärjestöjen irtiotot työehtosopimustoiminnasta rapistavat luottamusta.

20.8.2021

Suomalaisesta sopimisen kulttuurista puhutaan usein. Mitä tällä tarkoitetaan, miten se on syntynyt ja miltä sen tulevaisuus näyttää?

– Suomalainen sopimisen kulttuuri on vuosikymmenten aikana meidän työmarkkinoillamme syntynyt tapa hoitaa yhteisiä asioita, sanoo Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen.

Hänen mielestään tulopoliittiset tupo-ratkaisut olivat merkki hyvästä sopimisen kulttuurista. Työmarkkinaosapuolet ja valtiovalta katsoivat yhdessä kokonaisuutta, ja sen pohjalta vedettiin suuria linjoja.

– Sopimisen kulttuuri syntyy siitä, että kukaan ei ole kohtuuttomin vaatimuksin liikkeellä.

Työnantajapuolen Elinkeinoelämän keskusliitto EK lopetti vuonna 2016 keskitettyjen tupo-ratkaisujen tekemisen. Metsäteollisuus ry ilmoitti loppuvuonna 2020, ettei se enää neuvottele valtakunnallisia työehtosopimuksia.

– Mennään vastakkainasettelun ja ehdottomien vaatimusten suuntaan, missä on katastrofin ainekset, Alapartanen arvioi.

Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen pohtii, että hyvään sopimisen kulttuuriin kuuluu asiallinen ja maalaisjärkeen perustuva sopiminen.

Teknologiateollisuus ry ilmoitti alkuvuonna 2021, ettei se enää tee työehtosopimuksia. Samalla perustettiin uusi Teknologiateollisuuden työnantajat ry, johon valtakunnallisia työehtosopimuksia haluavat yritykset voivat liittyä.

Virtanen näkee, että nykyiseen työmarkkinatilanteeseen on tultu parin vuosikymmenen kehityksen kautta.

– Työnantajapuoli pyrkii heikentämään ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvahvuutta ja vahvistamaan omaa määräysvaltaansa.

Työnantajapuolen ratkaisut vievät työmarkkinoita väkisinkin rauhattomaan suuntaan.

– Työnantajajärjestöt arvostelevat järjestelmää milloin mistäkin syystä, jolloin unohdetaan, että sopimuksissa on useita asioita työnantajan aseman turvaamiseksi. Sopimusten ansiosta muun muassa työrauha yrityksissä on tässä maassa hyvä, Virtanen sanoo.

SOPIMISELLA PITKÄ HISTORIA

Teollisuusliiton erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist pohtii, että suomalaisen sopimisen kulttuurin merkkihetki oli niin sanottu tammikuun kihlaus vuonna 1940, jolloin työnantajaosapuoli tunnusti työntekijäliitot neuvotteluosapuoliksi.

– Paljon on saavutettu neuvonpidoissa, jotka ovat hyödyttäneet molempia osapuolia.

Työnantajapuolen irtiottoja seurataan erityisalojen sektorilla tarkasti, vaikka sektorin 16 sopimusalalla ollaan jatkamassa neuvotteluja entiseen tapaan.

Juha Sipilän hallituksen vuonna 2016 läpi ajama työehtoja heikentänyt kilpailukykysopimus oli isku suomalaiselle sopimisen kulttuurille, arvioi Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

– Välit loittonivat työpaikoilla, ja hyvä paikallinen sopiminen katosi.

Hänen arvionsa mukaan hyvä sopimisen kulttuuri on palautettavissa entistä paremmalle tasolle. Kemian sektorin työehtosopimuspöydistä ei ole tullut irtiottoja, joten neuvottelut jatkuvat entiseltä pohjalta.

On tärkeää, että neuvottelupöydän molemmin puolin ollaan vilpittömiä ja sopimuksiin kirjataan selkeästi, mitä on tarkoitettu.

– Suomalainen sopimisen kulttuuri on rehellistä sopimista, Laiho toteaa.

Yleissitovat työehtosopimukset ovat työmarkkinoiden perusta

Yleissitovat työehtosopimukset ovat keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita.

Yleissitovalla työehtosopimuksella tarkoitetaan työehtosopimusta, jota jokainen alan työnantaja on velvollinen noudattamaan vähimmäistasona solmimissaan työsuhteissa.

– Yleissitovuus luo yrityksille tasapuolisen kustannustason. Samalla yksittäisen työntekijän riistoon liittyvät mahdollisuudet pienenevät oleellisesti, puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen toteaa.

Yleissitovan tessin pitää olla valtakunnallinen ja alalla edustavana pidetty. Sopimuksesta tulee yleensä yleissitova, jos sopimuksen piirissä on vähintään noin puolet sopimusalan palkansaajista.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta päättää, onko työehtosopimus yleissitova. Yleissitoviksi vahvistetut työehtosopimukset löytyvät Finlex-verkkopalvelusta.

Työ- ja elinkeinoministeriön Työehtosopimusten kattavuus vuosina 2017/2018 -julkaisun mukaan yksityisen sektorin palkansaajista kaksi kolmasosaa työskenteli järjestäytyneelle työnantajalle. Yli neljännesmiljoona suomalaista palkansaajaa kuului työehtosopimusten piiriin yleissitovuuden perusteella.

Jos työehtosopimus ei ole yleissitova, on se normaalisitova. Työnantaja on velvollinen noudattaman normaalisitovaa työehtosopimusta, jos se kuuluu sopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon tai on neuvotellut yrityskohtaisen työehtosopimuksen ammattiliiton kanssa.

EDUNVALVONTA TIUKKENEE

Puutuotesektorilla Metsäteollisuus ry:n irtiotto tarkoittaa, että mekaanisessa metsäteollisuudessa neuvotellaan yrityskohtaisesti.

– Kun mennään uuteen maailmaan, edellyttää se ammattiliitolta entistä tiukempaa edunvalvontaa, Alapartanen sanoo.

Hän arvioi, että työehtosopimusten merkitys työrauhan takeena ei ole muuttunut ajan kuluessa. Edelleen yrityskohtaisissakin neuvotteluissa on kyse siitä, paljonko työnantaja on valmis maksamaan työrauhasta.

Bioteollisuuden työehtosopimus on ollut aiemminkin taustaltaan yrityskohtainen Vapo Oy:tä tytäryhtiöineen koskeva sopimus, joten sen neuvotteluihin Alapartanen ei ennakoi mullistuksia. Myöskään puusepänteollisuuden sopimusalalle ei ole tiedossa muutoksia sopimisen kulttuuriin.

Tällä hetkellä näyttää, että suhdannekehitys on suotuisa ja tilauskirjat täynnä, mikä voi heijastua neuvotteluihin. Alapartanen kuitenkin toivoo, että osapuolet pystyvät katsomaan sopimisen pidempää linjaa, sillä suhdanteet vaihtelevat.

– Jos päällimmäisenä ovat suhdannekysymykset, neuvotteluprosessi menee entistä raadollisemmaksi. Se ottaa, kellä on voima, Alapartanen toteaa.

Paikallisen sopimisen lisääminen on työnantajapuolen asialistalla korkealla. Yleissitovien työehtosopimusten tekemisen lopettaminen sopii huonosti tavoitteeseen, sillä työlainsäädännössä paikallinen sopiminen on sidottu yleissitoviin tesseihin.

– Tosiasiassa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia heikennetään, Alapartanen sanoo.

Jos työehtosopimusten ulkopuolisten yritysten määrä kasvaa, kasvaa myös valtiovallan valvontaurakka työehtojen suhteen. Nykyisessä järjestelmässä ajatuksena on ollut, että työmarkkinaosapuolet valvovat sopimusten noudattamista.

– Järjestelmä on rakennettu yleissitovien työehtosopimusten maailmaan, Alapartanen sanoo.

SÄÄNNÖT TORJUVAT SEKASORTOA

Teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen vertaa työehtosopimusta liikennesääntöihin. Sekasorto valtaa helposti liikenteen tai työpaikan, jos yhteisiä sääntöjä ja tulkintoja ei ole.

– Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on ollut neuvotella jäsenille minimiturva. Sen päälle on saanut sopia mitä tahansa työpaikoilla, Virtanen toteaa.

Hän ihmettelee, miksi työpaikoilta on karsittu kannustinjärjestelmiä ja samalla alettu puhua, että työehtosopimuksiin täytyy saada lisää kannustinelementtejä.

– Työnantajat haluavat eriarvoisen jakopolitiikan minimiehtoihin, Virtanen toteaa.

Teknologiateollisuus ry:n päätös lopettaa työehtojen neuvotteleminen ja perustaa uusi työnantajajärjestö valtakunnallisten tessien neuvottelijaksi luo alalla hajaannusta.

Osa yrityksistä jatkaa valtakunnallisten sopimusten piirissä, osa sopii yrityskohtaisesti ja osa poistuu työehtosopimusjärjestelmästä kokonaan.

Neuvottelemisen määrä kasvaa ja rauhattomuus lisääntyy, sillä nykyisin yli 3 500 työpaikkaa noudattaa teknologiateollisuuden yleissitovaa työehtosopimusta. Työnantajan irtiotto koskettaa myös malmikaivosten sopimusalaa.

– En usko, että moni yritys on halunnut tällaista. Ne, jotka ovat kovimmin huutaneet, ovat saaneet tahtonsa läpi, Virtanen kuvailee.

Teknologiateollisuuden uuden työnantajayhdistyksen jäsenyritysten määrä ja sitä kautta kattavuus selviävät vasta neuvottelujen kynnyksellä.

– Neuvotellaanko kokonaan uutta, vai onko vanha sopimus pohjalla. Vaikealta näyttää tällä hetkellä. Tässä ei välttämättä luottamus ole kaikista vahvinta, Virtanen toteaa.

TYÖMARKKINAOSAPUOLET TUNTEVAT ALANSA

– Kyllähän työehtosopimuksien lähtökohtana on molempien osapuolien hyöty, toteaa erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist.

Yksittäinen työntekijä tarvitsee tuekseen joukkovoimaa, jotta voi neuvotella tasaväkisesti työnantajaosapuolen kanssa. Työnantaja puolestaan ostaa sopimuksilla ennustettavuutta ja työrauhaa.

– Kun on vakaat työmarkkinat ja sopimusta noudatetaan, kukaan ei saa ansiotonta etua, Rosqvist toteaa.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on arvoitu, että minimiehdot on parasta määrittää alakohtaisesti sopimalla, eikä lakia säätämällä, koska sillä olisi liian ohjaava vaikutus.

– Työmarkkinaosapuolet tuntevat omat alansa ja niiden lainalaisuudet, joten ne osaavat paremmin määritellä palkan ja muiden etujen muodostusta, Rosqvist perustelee.

Erityisalojen sektorin 16 sopimusalalle syksyn neuvottelukierros ei ole tuomassa työnantajapuolen irtiottoja.

– Aloilla tuntuu olevan hyvin toisia kunnioittava ja neuvotteleva sopimiskulttuuri, Rosqvist kuvailee.

Haastavia neuvotteluja sektorijohtaja ennakoi turvetuotantoalalle sekä media- ja painoalalle, joissa näkymät ovat olleet heikkoja.

– Yleinen näkymä on, että mitään ylivoimaista ei ole tulossa vastaan erityisaloilla, Rosqvist sanoo.

SOPIMINEN KILPAILUVALTTINA

Kemian sektorilla työehtosopimusneuvotteluihin lähdetään perinteisistä asetelmista. Sopimusaloja on 12 ja neuvottelukumppaneita kolme.

– Jos halutaan tehokkuutta ja tuottavuutta, yleensä saavutetaan parempi tulos sopimalla kuin määräämällä, sanoo kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

Hänen mukaansa työehtosopimuksen tehtävä on määritellä selkeät säännöt, mutta samalla antaa soveltuvilta osin poikkeamismahdollisuuksia.

– Sellaista työehtosopimusta ei voi tehdä, joka antaisi vastauksen kaikkiin tilanteisiin, Laiho sanoo.

Hän muistuttaa, että paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat tähän asti olleet työehtosopimuksissa laajempia kuin niiden toteutunut käyttö.

Jos halutaan tehokkuutta ja tuottavuutta, yleensä saavutetaan parempi tulos sopimalla kuin määräämällä.

Korona-aika lyö vielä leimansa tulevaan työmarkkinakierrokseen.

– Jos ajattelee EU:n ja jenkkien maksamia elvytysrahoja, on mahdollista, että nähdään syksyllä isoja kasvulukuja, Laiho pohtii.

Kenkä- ja nahkateollisuuden edelliset neuvottelut ajoittuivat syvään korona-aikaan, mikä näkyi lopputuloksissakin.

– Mietintä on erilaista ja keskustelu on vaikeampaa, kun ollaan syvällä kuopassa, Laiho sanoo.

Sopiminen on kuitenkin mahdollista ja kannatettavaa kaikenlaisina aikoina.

– Suomalainen yhteiskunta pärjää minkä tahansa kilpailijamaan kanssa, kun sovitaan asioista, Laiho sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN