Ilman työehtosopimuksia sairauslomalle joutunut työntekijä putoaisi Kelan päivärahalle kahden viikon jälkeen. Ei olisi oikeutta hoitaa palkalla sairasta lasta. Ei taitaisi terveys kestää sopimuksetonta tilaa.
AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevilta ihmisiltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä (18.11. alkaen). Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.
– Työehtosopimuksia todellakin tarvitaan, sanoo sopimusasiantuntija Eero Juhonen Teollisuusliiton puutuotesektorilta. Työsopimuslaissa palkanmaksu on turvattu vain sairastumispäivänä ja 9 arkipäivänä sen jälkeen.
– Onhan se nyt ihan eri juttu, että saa keskituntiansion mukaista palkkaa, kuin että saisi Kelan sairauspäivärahaa, Juhonen alleviivaa.
Palkallisen sairausloman pituus riippuu työsuhteen kestosta, mikä on normaali käytäntö yleissitovissa työehtosopimuksissa. Puutuotesektorilla palkallinen sairausloma on pisimmillään 56 arkipäivää, kun työsuhdetta on kestänyt 10 vuotta.
”Yleensä tämä merkitsee lääkärintodistuksen hankkimista lapsen sairaudesta.” Puusepänteollisuuden tes kyllä huomauttaa, että yrityksessä voidaan sopia sairausajan omailmoitus-käytännöstä, ja sama pätee silloin myös lapsen äkillisesti sairastuessa.
Eero Juhonen
Omailmoitus onkin varsin yleinen käytäntö, sillä se leikkaa työnantajan kustannuksia. Lyhyet sairauslomat vähenevät ja työterveyshuollon maksut kutistuvat.
– Mutta aina on joitain jääräpäitä työnantajia, joille ei esimerkiksi terveydenhoitajan todistus lapsen sairaudesta kelpaa, Juhonen toteaa tuohtuneena.
Miksi kuumeinen lapsi pitäisi retuuttaa terveyskeskukseen? Vai vaatiiko osinkojen ja tulojen kasvattaminen miljoonien eurojen jussipesosille sitä, että äidin tai isän on kannettava pikku pilttinsä kilpailukyvyn alttarille? Eivätkö edes pikkulapset saisi toipua rauhassa kotonaan?
Juhosen on vaikea ymmärtää sitäkään, että kahden vuorotyöläisen perheessä yövuorosta tulleen vanhemman oletetaan hoitavan sairasta lasta, kun toinen vanhemmista lähtee omaan vuoroonsa.
LAKI ON HÄILYVÄINEN
– Me tarvitsemme työehtosopimusten alakohtaisia määräyksiä, ei vain lakeja. Eduskunnan voimasuhteet voivat muuttua nopeastikin, samaten lait, toteaa sopimusasiantuntija Mirja Suhonen erityisalojen sektorilta.
Jos sopimisen kulttuuri murtuu, voi murtua myös työrauha. Suhonen huomauttaa, että Suomessa on kansainvälisesti vertaillen vähän lakkoja, eikä työnantajapuolen propaganda tätä tosiasiaa muuksi muuta.
Työrauha on edellytys toimitusvarmuudelle, mikä on Suhosen mukaan ollut suomalaisen vientiteollisuuden valtti. Yleissitovien sopimusten piirissä on yksityisellä sektorilla 85 prosenttia kaikista työntekijöistä.
Mirja Suhonen
Työrauha on edellytys toimitusvarmuudelle, mikä on Suhosen mukaan ollut suomalaisen vientiteollisuuden valtti. Yleissitovien sopimusten piirissä on yksityisellä sektorilla 85 prosenttia kaikista työntekijöistä.
– Kyllä suomalaisetkin barrikadeille lähtevät, jos työehdot riittävästi huononevat, kuvaa Suhonen polkua kohti levottomuuksia, jos asioista ei neuvotella ja sovita.
– Kun työntekijään luotetaan, hän on luottamuksen arvoinen, Suhonen alleviivaa.
UPM:n tehtailla jo viime vuosikymmenellä kokeiltiin luottamusta ottamalla käyttöön omailmoitus lyhyissä sairauspoissaoloissa. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työnantaja säästi näin miljoona euroa vuodessa.
Tutkimus toteaa: ”Mitä myönteisemmäksi esimiehen suhtautuminen (sairauslomiin) koettiin, sitä vähemmän sairauspoissaolopäiviä oli. Tämä tulos voi liittyä hyvän johtamisen, oikeudenmukaisuuden ja osaavan esimiestyön myönteiseen vaikutukseen.”
KOODI EI RATKAISE
– Tesseissä ei ole rajattu yhtäkään tautiluokkaa palkanmaksuvelvollisuuden ulkopuolelle. Kyllä lääkärintodistusta työkyvyttömyydestä pitää kunnioittaa, Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi toteaa. Hän viittaa kansainväliseen ICD-10-tautiluokitukseen.
Tautiluokituksen F-koodistosta, eli mielenterveyteen ja käyttäytymiseen liittyvistä sairauksista, kysytään liitosta eniten, mutta korona-aikana työnantajat yrittävät laistaa palkanmaksusta muistakin syistä.
– Liitto lähtee siitä, että työnantaja maksaa aina, jos se estää tervettä työntekijää tulemasta työpaikalle.
Marjut Lumijärvi
Asennus- tai huoltotöihin pitää tosin lähteä, jos työnantaja niin määrää, vaikka kohde olisikin koronakartalla punaisella merkityssä maassa.
– Mutta silloin työnantajan on huolehdittava turvallisesta työskentelystä!
Lumijärvi ei hänkään arvosta Metsäteollisuus ry:n ilmoitusta työehtosopimusten torjumisesta.
– Vähän pelkään, että vaikeaa on paikallisesti sopia esimerkiksi 56 päivän sairausloman palkanmaksusta. Joissain isoissa yrityksissä ehkä onnistuu. Mutta pienissä?
”Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa tässä luvussa tarkoitettujen perhevapaiden ajalta.” Näin tylysti työsopimuslaki paaluttaa esimerkiksi äitiyslomalaisen olemattomat oikeudet.
– Eihän tilapäisestä hoitovapaastakaan säädetä laissa muuta kuin se, että on oikeus olla poissa. Palkan maksamisesta ei määräyksiä ole kuin tesseissä.
TEKSTI SUVI SAJANIEMI GRAFIIKKA EMILIE UGGLA KUVAT KITI HAILA
Sairaanhoitaja kysyy, millä sanalla nyt kuvailisin kättäni. ”Halko”, vastaan rehellisesti. Käteni on syväpuudutettu uudelleen, kun olen herännyt nukutuksesta. Olin ripustanut ranneleikkauksen jälkeisen kipuni empimättä kouluasteikolla numeroon 10. Ja olen sentään lapsenkin synnyttänyt. Kivun takia käytetään halko-terapiaa.
Tapahtumat ovat nyt sitten vieneet minut Peijaksen sairaalan heräämöön. Varsinaisesti ne alkoivat pohjoisella Vantaalla maaliskuun ensimmäisenä päivänä 2019 heti kello 8:n jälkeen aamulla…
Taivallan iloisena ja tyytyväisenä kohti Björkbyn rautatieasemaa noustakseni aivan tavanomaiseen K-junaani mennäkseni töihin. En juokse, en hypi, en kompuroi.
Puuterilumi peittää peilijään. Kyllä Vantaan kaupungin pätevät puistotyöntekijät ovat kaiken hiekoittaneet, mutta jalkani tapaa sen ainoan kohdan, johon hiekkaa ei ole tupsahtanut. Liukastun. Pyllähdän. Ranteeni murtuu.
Olen onnistunut siirtymään omin ja taksin voimin Peijaksen päivystykseen. Kaksi lääkäriä vetää toisistaan erkaantuneet värttinäluun palat paikoilleen. Noh, kunhan lääkärit ennättävät irtautua Apotista, joka äksyilee tavanomaiseen tapaansa. (Vantaa 0 – konsulttitoimistot ja ohjelmistoyritykset 200 miljoonaa euroa.) Kipsaus. Särkylääkkeet. Taksi. Kotiin. Sairauslomaa noin alkupaloiksi kuusi viikkoa.
Mutta luut lipsahtavat salaa paikoiltaan kipsin alla. Siksi minun on viikon kuluttua tapaturmasta mentävä sairaalaan ihmisenä, mutta lähdettävä kyborgina. Ranteeseeni on tintattu titaanilevy. Kun ortopedi näyttää leikkauksen jälkeisenä päivänä suurennettua kuvaa luistani ja titaanilevystä, muistuttaa konstruktio haravaa. Varsi näyttää haravan varrelta, nastat harottavilta haravan piikeiltä.
Nyt, runsas puolitoista vuotta myöhemmin, käteni toimii loistavasti. Työtapaturmani takia tiedän kokemuksesta sen, mistä aina kirjoitan: hyvinvointivaltio on ihmiskunnan nerokkain keksintö silloin, kun se toimii niin kuin sen on tarkoitus toimia!
Kunpa saisimme sen kaikki edut myös heille, jotka raatavat silppu-, pätkä- ja kaikissa turvattomissa alustatöissä!
Koska tapaturmani sattuu työmatkalla, en maksa mistään mitään. Vakuutus korvaa, kunhan sairaalan respassa kerron asian heti. Lääkärit ja sairaanhoitajat kohtelevat minua hyvin ja ystävällisesti, vaikka olen aivan tavis. Ei vaan Amerikoissa näin olisi. Enhän siellä edes pääsisi mihinkään huippukoulutettujen erikoislääkäreiden hoiviin!
Saan palkkaa sairauslomalla. Minun ei siis tarvitse valvoa öitäni miettien, miten tulen toimeen tämän käteni kelvottoman kauden aikana.
Pääsen fysioterapeutille, joka neuvoo, miten minun pitää kättäni jumpata. Fyssari näyttää sananmukaisesti kädestä pitäen, miten rannettani on käänneltävä ja väänneltävä. Opastaa, kuinka monta kertaa päivässä tätä kääntelyä on harjoitettava. Todella monta, huh! Mutta kerrankin on viisasta esittää tottelevaisuuteen nöyristyvää, kilttiä suomalaista. Jumppaan ihan hulluna ohjeiden mukaan.
Ortopedit ovat tietenkin samoja Peijaksessa kuin yksityisillä lääkäriasemilla. Kukapa yksityinen sijoittaja viitsisi tavisten lääkäreille koulutusta maksaa? On paljon kätevämpää tahkota rahaa niin, että veronmaksajat vastaavat lääkäreiden huippukalliista koulutuksesta, mutta voitot virtautetaan yksityisten lääkäriasemien osakkeenomistajille.
Pientä valuvikaa siis järjestelmässä vielä on…
Muutoin tämä toimii hyvin. Vaadin, että soteuudistus ei uudista tai yksityistä terveydenhoitoamme jenkkiläisellä tavalla kalliiksi ja pätemättömäksi. Valuviat voitaisiin poistaa ja terveyskeskukset tervehdyttää, mutta muutoin asiat voisivat minun mielestäni toimia edelleen näin: Taviksella olisi joku, joka kysyy, miltä käsi nyt tuntuu.
SUVI SAJANIEMI Teollisuusliiton Tekijä-lehden toimittaja
J.K. Tämän ohella tavis voisi suosiolla uskoa tytärtään, joka kehottaa hankkimaan kitkakengät ennen talven liukkaiden tuloa.
Saako työnantaja määrätä sairauslomalla olevan ja omaan työhönsä työkyvyttömäksi todetun tekemään jotain muuta työtä? Voiko työntekijä välttyä ”putoamasta” Kelan sairauspäivärahalle pitkän sairausloman aikana? Näitä kysytään usein liiton työympäristö- ja sosiaaliturva-asioiden neuvontapuhelimessa.
Teollisuusliitto, SAK ja EK sopivat muutama vuosi sitten, että puhumme käsitteestä ”korvaava työ” vain silloin, kun tarkoitetaan työehtosopimuksessa määriteltyä korvaavaa työtä. Lääkärin pitää näet suhteuttaa työntekijän työkyvyttömyys aina siihen työhön, jota työntekijä tekee. ”Korvaava työ” -nimistä työtä ei ole. Yhteisen palaverin ansiosta saimme Työterveyslaitoksen ja monet työterveyshuollon ylilääkärit tukemaan näkemystä, mutta nyt näyttää siltä, että näkemyksestä lipsutaan.
Teollisuusliiton 35 työehtosopimuksesta 16 on sellaisia, joissa on jokin määräys korvaavasta työstä. Liiton tulkinnan mukaan vain sellaisissa työpaikoissa, joissa on työehtosopimuksen mukainen järjestelmä korvaavasta työstä, voidaan tällaista työtä teettää. Lainsäädäntö ei vieläkään tunne koko käsitettä.
Mikä on ”järjestelmä”? Järjestelmällä tarkoitetaan sellaisia työpaikan yhteistoiminnassa käsiteltyjä toimintatapoja ja kirjauksia, joista käy ilmi missä tilanteissa voidaan teettää korvaavaa työtä, millainen lääketieteellinen kannanotto tarvitaan, millä ehdoilla ja palkalla työtä tehdään, ja mitä juuri sen työpaikan korvaavat työt voisivat olla. Toimintamallin laatimisessa pitäisi hyödyntää työterveyshuollon ja työsuojeluvaltuutettujen osaamista.
KORVAAVA ON TILAPÄISTÄ
Työntekijän kannalta samaa on aina se, että järjestelyt ovat tilapäisiä eikä ansionmenetystä saa syntyä. Työntekijän on aina saatava työterveyslääkärin arvio työkyvystä. Tarvittaessa hänellä pitää olla mahdollisuus keskeyttää korvaava työ ja siirtyä sairauslomalle.
Joissain työpaikoissa yritetään kiertää korvaavan työn määräyksiä kutsumalla työtä muokatuksi tai kevennetyksi työksi.
Muokattu työ on aina omaa, helpotettua työtä. Nostoja voidaan esimerkiksi tilapäisesti poistaa tai työtä muokata muutoin työterveyshuollon ohjeen mukaisesti. Usein työn muutokset jäävät pysyviksi. Korvaava työ on sen sijaan aina muuta kuin omaa työtä.
Viimeistään koronapandemiassa on ymmärrettävä, että tarttuvan taudin kantajaa tai flunssaoireista työntekijää ei pidä määrätä korvaavaan työhön. Useimmiten korvaavaa työtä käytetään työtapaturmatilanteissa. Tämä ei saa kuitenkaan vaarantaa työntekijän toipumista eikä pahentaa sairautta tai vammaa.
ONKO VÄHENTYMINEN TOTTA?
Teollisuuden työtapaturmat, jotka johtavat alle viikon poissaoloon, näyttävät vähentyneen. Onko työturvallisuus parantunut näin paljon? Epäilemme yhdeksi syyksi sitä, että korvaavalla työllä peitellään työtapaturmien aiheuttamaa työkyvyttömyyttä. Työpaikoiltakin ollaan näistä asioista toisinaan liittoon yhteydessä. Työtapaturma siis tilastoidaan ja ilmoitetaan vakuutusyhtiölle, ja se tutkitaankin työpaikalla ohjeen mukaan.
Mutta kun käytetään korvaavaa työtä, siitä ei synny työkyvyttömyyttä. Näin saadaan tilastot siistimmiksi. Onko näin?
Tapaturmavakuutuskeskus teki keväällä niin sanotun ilmiöselvityksen asiasta. Mielestämme selvitettävänä oli kuitenkin väärä ilmiö eli se, ilmoittavatko työnantajat tapaturmiaan vakuutusyhtiölle. Kyllä ilmoittavat, kymmenen päivän sisään, mutta tapaturmat näyttävät nykyisin tuottavan vähemmän työkyvyttömyyttä (sairauspäiviä) kuin aikaisemmin. Vastaavanlaista vähenemistä ei ole nähtävissä niissä tapaturmissa, jotka aiheuttavat yli 30 päivän työkyvyttömyyden. Noin 80 prosenttia työtapaturmista on kuitenkin nimenomaan niitä, jotka aiheuttavat enintään 30 päivän työkyvyttömyyden.
Kuulemme liitossa yleensä vain tilanteista, jotka ovat menneet jotenkin mönkään tai joissa on toimittu väärin. Harvoin kukaan soittaa ja kertoo saaneensa avun korvaavasta työstä, vaikka se voi olla hyvä ratkaisu esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: Työntekijä ei pysty tekemään omaa työtään edes osapäiväisesti, eikä hänelle voida myöntää osasairauspäivärahaa. Työntekijä ei pysty tekemään omaa työtään, mutta työeläkeyhtiö ei myönnä hänelle kuntoutustukea. Kelan sairauspäiväraha jää niin pieneksi, ettei se kata työntekijän elinkustannuksia.
Omaa työtä tilapäisesti korvaava työ on ihan oikeaa työtä.
TEKSTI MARJUT LUMIJÄRVI KUVA MAURITIUS IMAGES/ LEHTIKUVA
”Minulle ja Teollisuusliitolle joukkuevoitto!” Auvo Itäpään irtisanominen Nokian Raskailta Renkailta oli laiton ja yrityksen toiminta syrjivää. Näin päätti Turun hovioikeus huhtikuussa. Kalliiksi tuli yritykselle sairauslomalta palaavan työntekijän ajojahti, Itäpää arvioi.
”Olen aina uskaltanut sanoa ääneen, kun olen nähnyt vääryyksiä. En ole ennenkään ollut työnantajan suosiossa. Olen ollut pari vuotta myös osaston luottamusmiehenä, kertoo Auvo Itäpää vuosistaan koneenhoitajana Nokian Raskaat Renkaat Oy:n eri tuotantolinjoilla.
Ylöjärveläinen Itäpää sai työpaikan ”Raskailta” vuonna 2003. Naapurikunnassa Nokialla sijaitsevan erikoisrenkaiden valmistajan piti olla lopun iän varma työpaikka, vähän samaan tapaan kuin mitä paperitehtaista on ollut tapana puhua; kunnon tehdastyötä kunnon palkalla vuorotyölisineen. Ja varman leivän tehdas takasikin – kunnes Itäpäälle sattui vuonna 2009 työtapaturma, jossa hän loukkasi kätensä.
Jos tapahtumien kulku tapaturman jälkeen esitetään pikakelauksena, asiat menivät näin: Itäpää joutui pitkälle sairauslomalle. Hän palasi ja pärjäsi. Hänet lomautettiin. Hän palasi. Hänet laitettiin liian raskaaksi tiedettyyn työhön. Hän joutui sairauslomalle. Hän sai opintovapaata. Hän halusi palata. Hänet irtisanottiin tilaisuudessa, joka kääntyi työhönpaluuneuvottelusta työsuhteen päättämiskuulemiseksi.
Tässähän sen näkee ihan konkreettisesti, mitä liitto merkitsee.
Ensin Tampereen käräjäoikeudessa puitu ja sitten Turun hovioikeuteen viety juttu päättyi lopullisesti Itäpään voittoon kesäkuussa 2020. Renkaat joutui maksamaan Itäpäälle korvaukset perusteettomasta työsuhteen päättämisestä ja hyvitystä syrjinnästä, kummankin osapuolen kaikki oikeudenkäyntikulut ja korvauksia Työllisyysrahastolle.
Itäpäälle oli myönnetty liiton oikeusapu. Liitto kantoi siis riskin käräjöinnistä. Asianajaja Tuula Lehtinen, liiton palkkaama varatuomari, saa Itäpäältä eli oikeustermein kantajalta vain ja ainoastaan ylistystä osakseen.
– Onhan se nyt ihan eri juttu, kun asianajaja vetää oikeudessa esiin pykälän pykälän perään, luettelee ennakkotapauksia ja muistuttaa siitä, mitä aiempi oikeuskirjallisuus on todennut.
– Tässähän sen näkee ihan konkreettisesti, mitä liitto merkitsee. Kun vääryys sattuu omalle kohdalle, liitolta saa apua, Itäpää kuvaa ammattiliiton oikeusavun merkitystä.
MISTÄ KAIKKI ALKOI?
– Tein töitä renkaiden esivalmistelussa Roller-koneella, jossa kaikki oli aika pitkälle käsityötä. Oltiin aloittelemassa aamuvuoroa 13. lokakuuta 2009. Pujotin metalliholkin ympärille kangasta. Yleensä holkki lähtee pyörimään ihan ryömien, mutta se lähtikin pyörimään yht´äkkiä hirveällä nopeudella ja haukkas hanskastani kiinni. Putosin kuin käsivarsiheitolla kahden telan väliin. Kyynär- ja värttinäluut murtuivat.
Itäpää kertoo, että työnantaja on saanut tästä onnettomuudesta työturvallisuusrikoksena yhteisösakot. Teknisen muutoksen takia holkin pyöriminen oli jäänyt edellisvuorossa liian nopeaksi, eikä asiaa ollut kerrottu Itäpäälle.
Murtuman hoito ei mennyt ihan lääketieteen oppikirjojen mukaan.
– Luut ovat luutuneet 14 astetta vinoon, Itäpää toteaa ja kertoo, ettei leikkaushoitoa katsottu kuitenkaan tarpeelliseksi. Ja ”konservatiivisessa” eli kipsaushoidossa nähtiin sellainenkin vaihe, että kipsi pamahti poikki omia aikojaan, kaupan kassalla ollessa.
Tapahtumat lykkäsi liikkeelle työtapaturma, jossa Itäpään oikean käden kyynär- ja värttinäluut murtuivat.
Pitkän sairausloman ja kuntoutuksen jälkeen, 16. elokuuta 2010, Itäpää palasi takaisin töihin. Jälkeenpäin Itäpää on mietiskellyt, oliko jo tuolloin kyse yrityksestä savustaa hänet ulos tehtaalta.
– Olihan se vähän hassua, että minut laitettiin kovana koneena tunnetulle LT35:lle, vaikka olin tullut just sairauslomalta. Siinä oli isommat ruuvit, kovempi nopeus ja kaikki tilanteet syntyvät nopeammin.
– Mutta minähän pärjäsin! Ja tykkäsin, vaikka se oli kovatahtista ja raskasta. Siinä oli tekemisen meininki. Koneen vastaanottopäässä sai todellakin huhkia, mutta se ei ollut niin pikkutarkkaa kuin Roller-koneella. Työpäivä meni aina nopeasti.
Itäpää työskenteli kaksi vuotta ja neljä kuukautta koneella ilman ongelmia, siis joulukuuhun 2012. Silloin tehtaalla käytyjen yt-neuvottelujen jälkeen Itäpäälle lyötiin lappu käteen, jossa kerrottiin, että hänet on lomautettu ”toistaiseksi”. Vielä rujomman ilmoituksen sai samassa tehtaassa työskennellyt Minna Itäpää.
– Samoissa yt-neuvotteluissa vaimoni Minna irtisanottiin. Olihan se härskiä touhua. Siinä vaiheessa meillä oli viisi alle 11-vuotiasta lasta.
”RASKAALLE KONEELLE, MIKSI?”
Itäpään lomautus vain jatkui ja jatkui, mutta 17.3.2014 Itäpää pääsi palaamaan töihin.
– Vasta siinä vaiheessa, kun tehdas oli rekrytoimassa uusia työntekijöitä, minut kutsuttiin takaisin. Pakkohan heidän oli, muutenhan he olisivat taas rikkoneet lakia.
Työpisteeksi osoitettiin, ilman mitään neuvonpitoa Itäpään kanssa, vanha Roller-kone. Siihen oli tehty Itäpään lomautuksen aikana remonttia ja sen automatisointi oli kesken.
– Vähän ihmettelin, että miksi minut sinne laitettiin, mutta ajattelin, mennään nyt sitten. Mutta käsi joutui siinä aivan ihmeellisiin työasentoihin, kun kaikki nosturitkaan eivät aina toimineet ja isoja holkkeja joutui nostelemaan ja siirtelemään käsin. Sen koneen kevyimmätkin holkit painoivat varmaan 15 kiloa, Itäpää arvioi.
Käsi ei kestänyt tätä raskaaksi tiedettyä konetta, ja Itäpää joutui taas sairauslomalle 2.5.2014.
– Heillä ei muuta työtä ollut tarjolla. Jäin sitten oottelemaan. Tutkikaa, jospa jotain tulisi.
Vähän ihmettelin, että miksi minut sinne laitettiin, mutta ajattelin, mennään nyt sitten.
Nyt jo kuuden lapsen isänä Itäpää ei halunnut jättää kaikkea yhden rengasvalmistajan varaan. Hän oli edelleen vakinaisessa työsuhteessa yritykseen, joten hän haki ja sai opintovapaata. Se alkoi elokuussa 2015, ja Itäpää ryhtyi opiskelemaan mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaksi.
– Hyvä, että pääsin tekemään jotakin! Ja sosiaalipuoli kiinnosti. Saa tehdä töitä ihmisten kanssa ja työllä on merkitystä.
Itäpää valmistui lähihoitajaksi 7.4.2017. Huomionarvoista on, että Itäpään käsi kesti opintojen aikana myös esimerkiksi kolmen kuukauden harjoittelun vanhainkodissa.
– Eihän hoitotyö ole kevyttä, kaukana siitä!
Opintojen loppupuolella Itäpään esimies Arto Forsman otti häneen yhteyttä. Kun vakinaista hoitotyötä Itäpäällä ei tuolloin ollut, sovittiin työhöntulotarkastuksesta ja paluuneuvottelusta. Työterveyslääkäri katsoi tarkastuksessaan 27.3.2017, että Itäpää on sopiva työhön tehtaalla, kunhan terveyttä seurataan ja kunhan kiertävää ja toistuvaa ranneliikettä vältetään. Toistoliikkeitä ei siis kielletty kokonaan.
– Ja fysioterapeutti totesi lausunnossaan, että voimat olivat kasvaneet ja liikerajoitukset vähentyneet vuoteen 2014 verrattuna. Sovimme sitten Forsmanin kanssa kahdenkeskisen neuvonpidon maanantaiksi 3.4.2017 kello 14.30. Forsman sanoi, että katsellaan sinulle sitten vuorolistaa ja työvarusteita. Minut piti laittaa pocket-koneelle.
NEUVOTTELU KÄÄNTYI KUULEMISEKSI
– Enhän minä sitä irtisanomisilmoitusta tietenkään allekirjoittanut!
Itäpään työhönpaluuneuvottelu oli viikonlopun aikana muuttunut kuulemistilaisuudeksi, mutta hän sai tiedon asiasta esimies Forsmanilta vasta samaisena maanantaiaamuna kello 9.30.
Tilaisuudessa työntekijän tukena oli myös pääluottamusmies Jari Honkaniemi.
– Lähdettiin siitä sitten pääluottamusmiehen koppiin keskustelemaan. Soiteltiin kai liittoonkin. Minä tiesin heti, että tässä on monta asiaa aivan pielessä. Minun ei annettu edes kokeilla työskentelyä pocket-koneella, vaikka käteni oli paremmassa kunnossa kuin vuonna 2014. Ja he halusivat irtisanoa minut vielä ollessani opintovapaalla, Itäpää mainitsee osoittaen näin vain muutaman niistä vääryyksiä, joihin yritys syyllistyi.
Liitosta (tuolloin vielä Itäpään tapauksessa TEAMista) tuli nopeasti päätös oikeusavun myöntämisestä. Siitä lähti pyörä pyörimään, ja vuoden 2018 liittofuusion jälkeen Teollisuusliitto hoiti Itäpään oikeusjutun loppuun asti.
– Yhteistyötähän tämä on, minun ja asianajan ja liiton välillä. Paljon joutui tietysti itse tekemään ja motivaatio piti olla. Mitä enemmän pystyin löytämään todisteita ja henkilötodistajia, sitä vahvemmilla oltiin, Itäpää toteaa ja haluaa erityisesti kiittää hänen puolestaan todistaneita Jari Honkaniemeä ja Janne Tervaista.
Oikeustaisto vaati paljon paperityötä myös Auvo Itäpäältä itseltään.
Asianajaja Lehtistä Itäpää kehuu esimerkiksi Raskaitten Renkaitten pörssitiedotteen vuodelta 2017 ja TE-toimiston rekryilmoitusten esiin kaivamisesta. Ne osoittivat, miten yritys oli haalimassa kymmenittäin uusia työntekijöitä tuotantoonsa miljoonainvestointiensa takia, mutta silti Itäpäälle ei voitu sitten niin millään löytää soveliasta työtä – jos hänen nyt olisi annettu edes kokeilla työtä jossain työpisteessä.
Käräjäoikeuden istunto pidettiin vuoden 2018 lopulla, ja ratkaisu tehtiin 8.1.2019. Se oli kantajaa vastaan, eli Itäpää hävisi jutun.
– Osasin kyllä puolustaa itseäni. Sehän oli helppoa, minähän puhuin koko ajan totta, olin ihan liekeissä. Ilmoitin tietysti heti tyytymättömyyteni päätökseen.
Myös liitto ja juttua hoitanut asianaja pitivät käräjäoikeuden tuomiota perusteluineen varsin yllättävänä ja oikeudellisesta näkökulmasta ilmeisen virheellisenä lähtötilanne huomioon ottaen. Tuomiosta päätettiin siis valittaa.
HOVI OIKAISI, HOITOTYÖ MIELUISTA
Turun hovioikeuden päätös tuli lainvoimaiseksi 8.6.2020, kun vastaaja eli Nokian Raskaat Renkaat ei enää yrittänyt hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta hovissa häviämäänsä juttuun. Näin oli toteen näytetty, että yritys oli syrjinyt Itäpäätä terveydentilan perusteella.
Yritys ei ollut selvittänyt Itäpään työkykyä eikä yrittänyt mukauttaa töitä yrityksen omissa töissä vammautuneelle Itäpäälle, vaikka muita työntekijöitä oli siirretty kevyempiin töihin. Yritys ei ollut antanut Itäpäälle aikaa valmistautua kuulemiseen. Ja sekin sinetöitiin toteen näytetyksi, että yritys oli irtisanonut Itäpään ilman lain vaatimaa asiallista ja painavaa syytä.
Itäpää tekee nyt yöhoitajan/yövahdin töitä yksityisessä lastenkodissa.
– Olen tykännyt kovasti. Näen, että pystymme auttamaan nuoria ja perheitä, tämähän on paljon myös perhetyötä. Yötyökin sopii minulle. Paljon en jää jälkeen edes palkoissa Renkaitten työntekijöille.
Itäpää vetää yhteen koko oikeusprosessin toteamalla, että hän haki ennen kaikkea oikeutta, ei rahaa. Pörssifirmankin olisi Itäpäästä kannattanut noudattaa lakia ja oikeutta. Sairauslomalta palaavan työntekijän ajojahti kävi lopulta kalliiksi Raskaille Renkaille.
– Minä laskin, että tämä kaikki maksoi firmalle 120 000 euroa. Ja laittomasta irtisanomisesta me saatiin hovissa joukkuevoitto äänin 3–0!
Auvo Itäpää vetää yhteen koko oikeusprosessin toteamalla, että hän haki ennen kaikkea oikeutta, ei rahaa.
