Luottamus tuo turvaa ja tehokkuutta

Yhteiskuntamme perustuu luottamukseen. Tämä näkyy aivan arkisissakin tilanteissa: kaupan kassalla harva asiakas tarkistaa, onko kuitissa oikea summa tai tuliko kolikoita takaisin juuri oikea määrä. Kun auto hiljentää vauhtiaan ennen suojatietä, jalankulkija uskaltaa ylittää kadun ja uskoo, ettei autoilija äkkiä paina kaasua.

Sellainen yhteiskunta, jossa luottamusta ei olisi lainkaan, näyttäisi hurjalta.

– Se olisi hyvin turvatonta elämää. Aamulla ulos lähtiessä ei yhtään tietäisi, mitä tapahtuu ja hyökkääkö joku kimppuun, sanoo yliopistonlehtori Antti Kouvo Itä-Suomen yliopistosta.

HUKKAA LOMPAKKOSI SUOMESSA

Miten luottamusta voi mitata? Tietenkin kysymällä ihmisiltä, luottavatko he muihin ihmisiin.

– Näin tehtiin ensimmäisen kerran yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Kysymyshän on hyvin epämääräinen. Mutta silti se antaa yllättävän mielekkäitä ja systemaattisia tuloksia, kertoo Kouvo.

Kysymyksen toimivuudesta todistaa esimerkiksi klassinen lompakkotesti. Siinä kadulle jätetään ohikulkijoiden löydettäviksi lompakoita, joissa on kohtuullinen summa rahaa ja henkilötiedot. Sitten odotellaan, palauttavatko löytäjät lompakon vai pitävätkö rahat itsellään.

Sellainen yhteiskunta, jossa luottamusta ei olisi lainkaan, näyttäisi hurjalta.

– Vastaukset siihen, voiko muihin ihmisiin luottaa, korreloivat vahvasti testin tulosten kanssa. Eli siellä, missä luottamus on vahvaa, on myös rehellisyyttä ja lompakkoja palautetaan enemmän.

Suomi on aina pärjännyt ”lompakkokisoissa” erittäin hyvin. Palautusprosentti on ollut usein 80, parhaimmillaan jopa 90, kun joissain maissa yli puolet lompakoista saattaa jäädä sille tielleen.

LUOTTAMUS IHMISIIN JA INSTITUUTIOIHIN KULKEE KÄSI KÄDESSÄ

2000-luvun alussa yhteiskuntatieteilijät innostuivat sosiaalisen pääoman käsitteestä. Yhteisön tasolla se viittaa siihen, miten hyvin yhteisön jäsenet pystyvät yhteistoimintaan ja luottavat toisiinsa.

Luottamuksen lajit voidaan jaotella monin tavoin.

– Partikulaari [henkilökohtainen, yksittäinen] luottamus on sitä, että ihminen luottaa omaan lähipiiriin ja tuttuihin. Yleistetyssä luottamuksessa on kyse siitä, uskalletaanko luottaa tuntemattomaan, selittää Kouvo.

Etenkin yleistetyn luottamuksen taso kertoo kansainvälisissä vertailuissa melko hyvin myös yhteiskunnan toimivuudesta.

– Jos yleistetty luottamus on vahvaa, ihmiset usein luottavat myös poliisiin, verottajaan, poliittiseen järjestelmään ja niin edelleen. Nämä asiat korreloivat esimerkiksi alhaisen korruption, talouden dynaamisuuden ja ympäristön tilan kanssa.

Kouvo korostaa, että syyt ja seuraukset eivät kuitenkaan ole yksioikoisia. Tutkijoiden välilläkin on koulukuntaeroja.

– On keskusteltu, että mikä on muna ja mikä kana. Jotkut katsovat, että kun ihmiset luottavat toisiinsa, yhteiskunta toimii. Toisaalta etenkin pohjoismaiset tutkijat ovat argumentoineet toisesta kulmasta: tarvitaan hyvät instituutiot, että ihmiset voivat luottaa toisiinsa.

Hyvinvointivaltion ja vahvojen julkisten palvelujen on usein arveltu lisäävän yleistettyä luottamusta, koska ne yhdenmukaistavat yhteiskuntaa. Pohjoismaissa ei esimerkiksi ole näkyvää, kulttuurisesti erottuvaa alaluokkaa, joka leimautuisi köyhyytensä takia.

– Tällaisten asioiden todistaminen tutkimuksen keinoilla on tosin hyvin vaikeaa. Mutta kyllähän me pohjoismaissa ollaan luottamuksen maailmanmestareita.

ANTTI KOUVO

Valtiotieteiden tohtori, sosiologian yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella. Hänen tutkimusaiheitaan ovat olleet institutionaalinen luottamus, sosiaalinen koheesio sekä hyvin- ja pahoinvointi. Heikommassa asemassa olevista Kouvo on tutkinut muun muassa leipäjonojen asiakkaita ja vankeja. Naapurisuhteisiin liittyvässä tutkimuksessaan hän on tarkastellut esimerkiksi naapurihäiriöitä, asuinalueilla syntyviä ystävyyssuhteita sekä viimeksi naapuruussuhteiden merkitystä ikäihmisille.

POLITIIKAN JA TYÖMARKKINOIDEN LUOTTAMUS KOVASSA TESTISSÄ

Kriiseillä on tapana horjuttaa luottamuslukuja kaikkialla. Tämä näkyi esimerkiksi talouskurimukseen ja massatyöttömyyteen ajautuneessa Kreikassa.

Kyllähän me pohjoismaissa ollaan luottamuksen maailmanmestareita.

– Luotto yhteiskunnan instituutioihin oli siellä ihan katastrofilukemissa, kuin sotatantereella. Mutta mielenkiintoista kyllä, luottamus yksilöiden välillä kasvoi vähän, Kouvo kertoo.

Kreikka ei tosin ole ikinä ollut korkean luottamuksen yhteiskunta, toisin kuin Suomi. Täälläkin kriisit heikentävät luottoa muun muassa poliittisiin puolueisiin ja eduskuntaan, mutta yleensä väliaikaisesti.

– Meillä luottamus on kasvanut, kun katsotaan pitkän aikavälin kehitystä. Yhdysvalloissa on päinvastoin, luottamus on toisen maailmansodan jälkeen asteittain heikentynyt.

Erikoisena Kouvo pitää sitä, että huolimatta vaikeista historiallisista lähtökohdistaan Suomi on kuitenkin ”päässyt muiden pohjoismaiden peesiin”.

– On syntynyt vakiintuneet instituutiot ja sopimisen kulttuuri, vaikka on ollut repiviäkin riitoja. Esimerkiksi työmarkkinakulttuuri on ollut sellainen, että on tapeltu aamuyöhön mutta silti tehty lopulta sopimuksia.

Nyt luotto on vähissä. Maan hallitus puskee läpi työnantajien toiveiden mukaisia työelämähankkeita, joita koko ammattiyhdistysliike vastustaa. Kolmikantaneuvotteluihin hallitus suhtautuu nuivasti. Miten osapuolten välisen luottamuksen voisi palauttaa?

Antti Kouvo ei tarjoa vastausta mutta toteaa, että helppoa se ei ole.

– On tosi kovaa työtä rakentaa luottamusta uudelleen. Toisaalta historiallisesti katsottuna meillä on ollut niin vahva luottamusyhteiskunta, etten ainakaan minä ole vielä valmis sanomaan, että se on nyt tiensä päässä.