Kategoria: Vapaalla

HARRASTAJA: Jaime Huerta: Latua! Oberstdorfin kautta Pekingiin

Aina on loistava keli hiihtää, sanoo Perusta kotoisin oleva Jaime Huerta. Varkautelainen höyläämötyöntekijä opetteli hiihtämään aikuisiällä muutettuaan Suomeen. Helmikuun lopulla Huertan yhden miehen perulaisjoukkue sivakoi kilpaa Oberstdorfin MM-kisoissa.

JAIME HUERTA

Höyläämötyöntekijä
Varkauden Puu Oy
Varkaus

26.3.2021

– Se on se musiikkihomma, sitä kautta tuleva rytmitaju, Sami Heiskanen pohtii Jaime Huertan ilmiömäistä taitoa oppia hiihtotekniikka.

Heiskanen on hiihdon Suomen mestari vuodelta 1996. Varkaudessa hiihtotarvikkeita myyvä yrittäjä tutustui Huertaan viitisen vuotta sitten, kun hiihtäjälupaus tuli kyselemään neuvoja varusteiden valinnassa. Viittaus musikaalisuuden voimaan lienee oikea oivallus; Huerta soittaa klarinettia Varkauden soittokunnassa.

Hämmästyttävää on, että 38-vuotias perulainen ensinnäkin opetteli hiihtämään – puhumattakaan siitä, että Oberstdorfin MM-kisat ovat vain yksi välietappi kohti Pekingin olympialatuja vuonna 2022.

RAKKAUTTA, RAKKAUTTA

Vaimonsa Elina Huertan Jaime kohtasi Brysselissä. Elina teki töitä Suomen Punaiselle Ristille, Jaime puolestaan Perun Punaiselle Ristille. Rakkaus roihahti. Pariskunta päätti asettua elämään Leppävirralle Elina Huertan synnyinseudulle. Perheeseen kuuluvat myös 5-vuotias Siiri sekä 3-vuotias Toivo.

Koripallo, jalkapallo, käsipallo. Ne olivat urheilullisen miehen lajeja Perussa. Muuttaessaan Suomeen vuonna 2014 Huerta ei ollut hiihtänyt metriäkään. Ensin ladulle hänet houkutteli vaimo, tuota pikaa myös anoppi.

– Ensimmäinen kerta suksilla ei ollut hiihtoa, vaan kävelyä. Talven saavutus oli lähinnä se, että pysyin suksilla pystyssä. Seuraavana talvena lenkit vähän pitenivät, mitään kilpailuja en ajatellutkaan, Huerta kertoo.

Kilpailuidean Huerta sai anopiltaan, joka vinkkasi Leppävirran Urheilijoiden hiihtokilvasta.

– Anoppi sanoi, että mene – voi olla ihan hauskaa. Kisajärjestäjä kyseli, että perinteistä vai vapaata. Vastasin, että perinteistä. Perinteisen latua ei reitillä ollut kuin osittain, sitä sitten hiihdin 3,5 kilometriä.

Rakkaus lajiin oli leimahtanut! Iso merkitys oli sillä, kuinka innostuneesti ja kannustavasti paikallinen hiihtoväki toivotti Huertan tervetulleeksi joukkoon.

TYÖPORUKAN ILOA

Työkseen Huerta lajittelee listoja Varkauden Puun listahöyläämöllä. Työpaikkaa hakiessaan hän esitti toiveensa tehdä vain aamuvuoroja. Siten aikaa jäisi riittävästi myös hiihtotreeneille sekä musiikille.

– Omistaja Timo Tenhunen on innokas lentopallofani, kiinnostui sitten kyllä hiihdostakin. Hän, kuten muutkin työkaverit aina kyselevät, että miten meni kisat. Iloisina, uteliaina ja peukku pystyssä.

Huertalle työnantajasta on sittemmin tullut myös sponsori.

– Timo kyselee, että tarvitsetko suksia tai rullasuksia. Kaiken lisäksi Varkauden Puu sponsoroi kilpailumatkan myös Oberstdorfiin. Tosi iso asia minulle.

”Oberstdorf oli välitavoite, Pekingiä kohti on tarkoitus mennä.”

”HIIHDÄ PAPA, HIIHDÄ!”

Jaime Huertan äidinkieli on espanja. Vaimon kanssa asioista jutellaan yleensä englanniksi. Suomen kieli on vaikea kieli, mutta Huerta löytää kaikki suomen kielen sanat kuvaillessaan hiihdon hienoutta ja hiihtoväen yhteisöllisyyttä.

– Hiihtokaverit ovat auttaneet monessa. On tehty harjoitusohjelmia, hiottu vapaan ja perinteisen tekniikkaa. Olen löytänyt myös maastopyöräilyn, suunnistuksen ja kesäkaudelle rullasuksihiihdonkin.

Rullasuksihiihtoon liittyy tapaus, joka kertoo paljon sinnikkään urheilijan ja rakastavan perheenisän luonteesta.

– Siiri-tytär oli tuolloin parivuotias. Hiihdettiin isossa porukassa kilpaa Tampereella. Rullat ja sauvat kolisivat asfaltilla. Alkoi viimeinen kierros. Kuulin, kun pieni tyttäreni kannusti ”hiihdä papa, hiihdä!”. Teki mieli pysähtyä halaamaan tyttöä kesken kisan.

Papa Huerta on tuiki onnellinen siitä, että myös perheen lapset ovat innostuneet hiihtämisestä.

PERUN LIPPU LIEHUEN

Huertasta tuli hiihtäjä kovalla harjoittelulla ja rakkaudesta lajiin. Miestä hiihdon hienouksissa jeesannut Sami Heiskanen vakuuttaa, että Huerta on kisamatkalle lähtiessään loistavassa kunnossa.

– Jaime on omaksunut hiihdon todella hienosti ajatellen sitäkin, että lapsuudessa hänellä ei ole Perussa ollut mitään kontaktia lumeen ja hiihtoon. Fysiikkapuoli miehellä on kovassa kunnossa – sanoisin, että vetää hyvin vertoja Suomen kansallisen tason kärkihiihtäjille. Kaiken kruunaa sitten miehen positiivisuus, Heiskanen analysoi.

Kauden aikana kilpailulähtöjä on jälleen kertynyt niin, että Kansainvälisen hiihtoliitto FISin vaatimat pisteet ovat koossa. Mutta koska Perussa ei ole omaa hiihtoliittoa, Huertan piti anoa MM-kisapaikkaa suoraan Perun Olympiakomitealta.

– Oberstdorfissa osallistuin 10 kilometrin vapaan tyylin matkalle. Tavoitteeni oli tehdä Saksassa paras hiihtosuoritukseni. Oikeasti Oberstdorf oli välitavoite, Pekingiä kohti on tarkoitus mennä.

Oberstdorfissa Jaime Huerta oli karsintaosuudella sijalla 70. Matkaan starttasi kaikkiaan 86 kilpailijaa. Aikamoinen uroteko. Mahdollinen kisareissu Pekingiin lienee sitten sellaisenaan jo Porilaisten marssin arvoinen.

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA

HARRASTAJA: Mika Mustonen tekee uniikkeja puukkoja

Hyvä puukko sopii käyttäjänsä käteen ja pysyy terävänä, sanoo puukkoja puhdetöinään tekevä Mika Mustonen. Hänen käsissään pysyvät sekä vasara, naskali että neula.

MIKA MUSTONEN

Muhos
Varastomies,
Sah-Ko Oy, Oulu

4.3.2021

Hiilet hohkaavat punaisina, kun Mika Mustonen takoo lattateräksestä terää puukkoon lapsuudenkotinsa maisemissa Muhoksen Kylmälänkylällä.

– Pitää olla metallimies, puuseppä ja suutari, että puukko syntyy. Tekovaiheessa teränkin pystyy pilaamaan, Mustonen sanoo.

Puukon valmistuksen salat alkoivat avautua Mustoselle, kun hän syksyllä 2016 osallistui ensimmäisen kerran Oulujoki-opiston puukkokurssille.

– Paikallislehdessä oli ilmoitus kurssista, ja pitihän sitä lähteä kokeilemaan. Minulla oli jo pitkään ollut mielessä, että olisi mukavaa tehdä puukko.

Ensin Mustonen teki puukkoja ostoteriin, kunnes puukkoseppämestari Markku Parkkinen järjesti oppilailleen kahden viikon taontakurssin kesällä 2017.

– Siellä kävimme läpi terän taontatavat ja -tekniikat sekä hionnat, ja siitä lähtien olen tehnyt terät itse.

Hän takoo puukon teriä myös pyöröteräksestä.

– Se on työlästä. Takomiseen menee pian pari tuntia. Jätän taontapinnalle usein vasaran jälkiä. Ne ovat hyvännäköisiä.

KAHVA LEHTIPUUSTA

Puukon kahvan valmistukseen käyvät Mustosen mukaan kaikki lehtipuut omenapuusta syreenipensaaseen. Itse hän on mieltynyt visakoivuun ja koivupahkaan.

– Visakoivussa saattaa olla loimua, ja koivupahkaan tulee usein kuvioita. Puun pinnan elävyys miellyttää silmääni.

Tykötarpeita Mustosella on riittämiin, sillä hän osti vajaa kolme vuotta sitten Raahesta kookkaan koivupahkan.

– Se oli sen verran iso, että kolmeen mieheen saimme sen nostettua peräkärryyn. Siitä riittää kahvamateriaaliksi pitkäksi aikaa, Mustonen nauraa.

Mika Mustosen valmistamissa puukoissa on noin kymmenen senttiä pitkä terä, jota ei tarvitse yhtenään teroittaa.

Terän ja kahvan väliin Mustonen istuttaa pienen metallikappaleen, jota kutsutaan helaksi.

– Se on vaativa työvaihe. Terän ja helan juureen ei saa jäädä rakoa, sillä muuten kahvaan pääsee likaa ja vettä ja se rupeaa lahoamaan sisältä päin.

HAARUKKAKIN TARPEEN

Puukon valmistus edellyttää tekijältä kärsivällisyyttä, sillä se on 98-prosenttisesti hiomista, Mustonen kertoo.

– Puukon tekemiseen pitää keskittyä. Tekijällä pitää olla silmää, jotta hän hahmottaa kokonaisuuden ja taiteellisuutta, että hän pystyy tekemään hionnat.

Kärsivällisyydelle ja taiteellisuudelle on sijaa myös tupen ompelussa.

– Teen terälle ensin suojalestin puusta, ettei terä tule tupen läpi. Kun ompelen tupen, suojalesti jää sen sisälle.

Pitää olla metallimies, puuseppä ja suutari, että puukko syntyy.

Hänen tuppensa ovat tavallisesti naudan parkkinahkaa. Ompelemiseen Mustonen käyttää vahalankaa, naskalia, neulaa ja haarukkaa.

– Tupen sauman pitää mennä puukon keskilinjaa pitkin, sauman pitää olla suora ja pistojen välin tasainen. Pistän nahkaan haarukalla jäljet, jotta saan ompeleesta tasaisen.

Tuppeen saa näyttävyyttä painelemalla siihen erilaisia kuvioita, kun nahka on märkää, Mustonen kertoo.

– Tupen ja kahvan voi myös värjätä narviväreillä, jolloin niihin tulee vivahteita.

Narvivärit ovat nahan tai puun värjäämiseen tarkoitettua petsiä. Mustonen on käyttänyt puukoissaan ruskean eri sävyjä.

Ennemmin teen puukkoja kuin istun telkkarin ääressä, Mika Mustonen toteaa.

HAAVEISSA OMA VERSTAS

Tavallisesti Mustonen tekee puukkoja talvisin opiston kurssilla, joka kokoontuu kerran viikossa Muhoksen yläkoululla. Tänä talvena kurssin aloitusta on kuitenkin siirretty koronarajoitusten vuoksi. Se harmittaa Mustosta.

– Oma verstas olisi ihanteellinen. Siellä menisi joka ilta muutama tunti. Ennemmin teen puukkoja kuin istun telkkarin ääressä.

Puukkojen valmistus on hänestä hyvää vastapainoa työlle.

– Siinä pääsen rauhoittumaan ja keskittymään ihan johonkin muuhun. Kahta samanlaista puukkoa ei tule, ne ovat kaikki omia yksilöitään.

Mustosella on hyllyssä parikymmentä valmista puukkoa ja toinen mokoma on vuosien varrella vaihtanut omistajaa.

– Siinä on pieni mahdollisuus lisätuloihin. Metsästäjät ovat ostaneet puukkojani. Niitä on mukava myös antaa lahjaksi sukulaisille ja tuttaville.

Käsityönä tehty puukko menee vain sitä varten tehtyyn tuppeen.

TAVOITTEENA SM-KULTA

Hyvä puukko on Mustosen mukaan sellainen, joka sopii käyttäjänsä käteen ja käyttötarkoitukseen. Puukon pitää olla terävä ja myös pysyä sellaisena.

– Karkaisu on terässä tärkein työvaihe. Jos terä jää liian pehmeäksi, se ei pysy terävänä. Jos terä taas jää liian kovaksi, se voi murtua eikä sitä saa kotikonstein teräväksi.

Kolme vuotta sitten Mustonen otti ensimmäisen kerran osaa puukonvalmistuksen SM-kisoihin.

– Markku kannusti osallistumaan, kun hän näki kehitykseni sekä työni laadun. Puukkojen pitää olla viimeisen päälle tehtyjä, että niillä pärjää kilpailuissa.

Pitää ottaa se asenne, että nyt tulee ensimmäinen palkinto!

Toissa vuonna hän sijoittui helallisessa sarjassa hopealle.

– Arvostelupöytäkirjan mukaan helan istutus kaatui muutaman millinkymmenyksen eteenpäin ja terän kärki ei ollut symmetrinen.

Viime vuonna Mustonen sai helattomasta sarjasta hopeaa ja helallisesta pronssia. Uusi kilpailupuukko muhii jo mietteissä.

– Pitää ottaa se asenne, että nyt tulee ensimmäinen palkinto!

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT VESA RANTA