TYÖYMPÄRISTÖ: Mikä Työturvallisuuskeskus?

Työturvallisuuskeskus TTK tekee töitä paremman ja turvallisemman työelämän puolesta. Teollisuusliiton edustajat istuvat keskuksen työalatoimikunnissa, mutta vieläkään keskuksen työtä ei tunneta liitossa riittävän hyvin, sanoo Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija Pentti Hartikainen.

– Olemme Teollisuusliiton työympäristöyksikössä tiedostaneet, että työpaikoilla ei riittävästi tunneta Työturvallisuuskeskuksen työtä. Työturvallisuuskeskus tarjoaa kuitenkin mahdollisuuksia kehittää työelämää turvallisemmaksi ja laadukkaammaksi, työympäristöasiantuntija Pentti Hartikainen painottaa.

TTK on puolueeton asiantuntijaorganisaatio. Se keskittyy työsuojeluun, työhyvinvointiin, työterveyteen ja työturvallisuuteen. TTK järjestää koulutuksia, tuottaa painettuja ja sähköisiä oppaita ja tarjoaa muitakin käytännöllisiä työkaluja työpaikkojen kehittämiseen yhteistyössä. TTK hallinnoi virallisia Työturvallisuus- ja Työhyvinvointikortteja ja ylläpitää työsuojeluhenkilörekisteriä.

Keskuksen rahoitus tulee muun muassa tapaturmavakuutuslaitoksilta. Keskuksen työtä johtaa hallitus, jossa istuu edustus niin työntekijä- kuin työnantajajärjestöistäkin.

Toiminnan tärkein ydin suunnitellaan toimialaryhmissä ja työalatoimikunnissa. Toimialaryhmiä on neljä; teollisuusryhmä, palveluryhmä, kuntaryhmä ja kuljetus- ja logistiikkaryhmä. Teollisuudessa ja kuljetusalalla on lisäksi 20 erillistä työalatoimikuntaa.

Työalatoimikunnat toteuttavat erilaisia hankkeita, julkaisevat oppaita ja esitteitä, järjestävät koulutusta ja tekevät yhteistyötä sidosryhmien kanssa, joista tärkeimpiin kuuluvat alan oppilaitokset.

Kunkin työalan toimikunta kokoontuu kolme-neljä kertaa vuodessa, ja yhden kokouksen yhteydessä on käynti työpaikalla tai vierailu sidosryhmän luona. Sihteerinä toimii TTK:n asiantuntija, mutta puheenjohtajuus kiertää. Toimikunnan päätösten on oltava aina yksimielisiä.

Teollisuusliiton toimitsijat ja Teollisuusliiton aktiivit luottamusmiehet istuvat edustamassa liittoa seuraavissa työalatoimikunnissa; kemianteollisuus, graafinen teollisuus, puutuoteteollisuus, metsäalat, maatalousalat, tekstiili- ja kenkäteollisuus, autoala, kumiteollisuus- ja autorengasala ja teknologia-ala. Teollisuusryhmä koordinoi koko alaa koskevia hankkeita ja koulutuksia, ja Teollisuusliitolla on edustus myös tässä ryhmässä.

– Haluamme kehittää omaakin toimintaamme niin, että työpaikkojen ja Työturvallisuuskeskuksen välinen tietojen vaihto tiivistyy ja saamme vaikutettua keskuksen toimintaan, Hartikainen toteaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA

Pommeja pakoon, oppilaaksi Variaan

Vantaan ammattiopisto Varia valmentaa maahanmuuttajista hitsareita. Monella on rankka pakolaistausta, mutta myös alan työkokemusta. Into työllistyä ja hyödyttää uutta kotimaata on valtaisa.

– Ei heitä tahdo millään saada lähtemään kotiin perjantaina iltapäivällä. He haluavat oppia. Eikä valehitsareita ole. Valelääkärinä voi toimia vaikka 20 vuotta, mutta jos ei osaakaan hitsata, se paljastuu päivässä.

Näin kuvaa sekä hitsaamisen vaativuutta että maahanmuuttajakurssin henkeä Kaarlo Lukkarila. Lukkarila on Varian kone- ja metallialojen opetusalajohtaja.

Vähän yli 40-vuotias Mahdi Irakista kertoo työskennelleensä Irakissa autopeltiseppänä ja hitsaajana 26 vuotta. Irakin pääkaupungista Bagdadista oli kuitenkin pakko paeta.

– Pommeja, aseita, ongelmia, ongelmia, ongelmia… Minä ja mun perhe, ei Irakissa enää osannut asua, toteaa Mahdi irakinsuomellaan.

– En halua ottaa rahaa Kelasta. Haluan mennä töihin. Opin vielä lisää ammatistani, otan todistuksen Variasta, ja sitten tarvitsen vain lisää suomen kielen taitoa, työhaluja puhkuva Mahdi suunnittelee.

Kone- ja metallitekniikan opettaja Janne Saari kehuu kurssilaisiaan sitoutumisesta ja loistavasta asenteesta opintoihin. Haider pääsee jatkamaan nykyisestä työharjoittelustaan kesätyöntekijäksi.

Maahanmuuttajien hitsaajakurssilla on aina kaksi päivää viikossa kielenopetusta, kolme päivää ollaan työsalilla. Mahdin ohjasi Variaan sekä toisten irakilaispakolaisten suitsuttamat kehut oppilaitoksesta että suomen kielen ensimmäisen kurssin opettaja.

Hitsaaja ylistää moneen kertaan myös Varian opettajia, ennen kaikkea maahanmuuttajakurssin pääohjaajaa, kone- ja metallitekniikan tuntiopettaja Janne Saarta.

– Häneltä voit aina kysyä kaikesta. Hän selittää ja näyttää niin kauan, että ymmärrät, Mahdi sanoo.

Mahdille itselleen tosin tarvitsee näyttää jokin työ vain kerran. ”Sitten jo osaan.” Mahdi kehaisee olleensa jopa toisten ohjaajana sellaisena hetkenä, kun opettaja ei ole jostain syystä päässyt tuntia pitämään. Ainoa miinus Mahdin mielestä Variassa on se, että maahanmuuttajat opiskelevat keskenään. Päivällä tulee puhuttua arabiaa lukuisten muitten irakilaisopiskelijoiden kanssa. Mahdista olisi parempi, jos kurssit olisivat sekakursseja suomalaisten kanssa. Kielitaito vahvistuisi paljon nopeammin kuin nyt.

Mahdi on päässyt väkivaltaa ja mahdottomia oloja pakoon Suomeen, ja perhekin on yhdessä. Nuorin perheen neljästä lapsesta on syntynyt Suomessa. Perheen jälkikasvulle hän toivoo ennen kaikkea mahdollisuutta kouluttautua.

– Toivon, että he voisivat kouluttautua ammattiin, jossa voisi auttaa toisia, esimerkiksi lääkäriksi.

MOTIVAATIO KOHDALLAAN

Opiskelijoiden arvostama opettaja Saari toteaa, että maahanmuuttajakurssin aikuisopiskelijoiden into on jotain aivan muuta kuin tyypillisen metallipuolen ammattikoulukurssin.

– Hyvä jos natiivien (suomea äidinkielenään puhuvien) kurssilta löytyy 2–3 aidosti metallialasta kiinnostunutta opiskelijaa. Maahanmuuttajat tekevät pidempiä koulupäiviä, mutta silti he jaksavat tulla kouluun innolla, vaikka bussimatka olisi puolitoista tuntia suuntaansa, Saari kehuu maahanmuuttokurssilaisten motivaatiota.

Opetusalajohtaja Lukkarila muistuttaa myös päivän puheenaiheesta, osaavan työvoiman pulasta.

– Jos haluamme, että Suomesta löytyy ammattitaitoista työvoimaa, meidän on koulutettava maahanmuuttajia. Muuten työt karkaavat ulkomaille, Lukkarila alleviivaa.

Kurssilla opiskellaan aina kaksi päivää viikossa suomen kieltä, tässä oppitunnilla Tareq, Haider ja Omar.

Varian hitsarikurssilaisista löytyy myös täysin uusina metallialaan tutustuvia maahanmuuttajia. Yksi heistä on myös Irakista kotoisin oleva Haider, joka on iältään kolmannen vuosikymmenensä puolivälissä ja joka kotimaassaan toimi pankin tietokoneasiantuntijana. Suomen kieli ei vain täällä tahdo millään vielä riittää IT-alan töihin, joten Haider päätti opiskella uuden ammatin.

– Minä en missään nimessä halua vain istua kotona! Haider toteaa toisten kurssilaisten tapaan moneen, moneen kertaan puhuessaan toiveistaan päästä töihin ja elättää perheensä.

Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta. Haider kuvaa hänkin, että Bagdadista oli yksinkertaisesti pakko lähteä. Hän mainitsee mafian, korruption ja väkivallan pakoon lähtemisen taustalta. Pöyristyttävin perheen kokemus Irakista liittynee perheen pojan kohteluun bagdadilaisessa päiväkodissa. Hoidosta palatessaan muuten reipas poika halusi vain nukkua, nukkua ja nukkua, silmätkin verestivät. Vanhempien pahat aavistukset heräsivät päiväkodin toimintatavoista. He veivät pojat lääkäriin ja verikokeeseen. Verestä löytyi Valiumia, vahvaa, rauhoittavaa lääkettä, joka voi aiheuttaa nopeasti myös riippuvuuden.

Nyt perheen poika käy uudessa kotimaassa jo alakoulua ja pulputtaa suomea. Mutta Haider kuvaa, että se on ihan, ihan erilaista kuin se suomi, jota Variassa opiskellaan. Tuo Suomen arkikielen, puhekielen oppimisen vaikeus onkin ainoa asia, mistä Haider on Variassa huolissaan.

– Varia on tosi, tosi, tosi hyvä! Olen täällä joka päivä aktiivinen ja opin uuden ammatin. Olen menossa jo työharjoitteluun, mutta en tiedä vielä paikkaa, Haider kertoo.

Haider sanoo, että hänelle suomalaiset ovat kyllä olleet aina ystävällisiä, hymyilevät ja auttavat.

– Mutta kaikkialla kuulen vain nämä sanat: moi, tervetuloa, moi moi. Kukaan ei puhu sen enempää kanssani.

Tarmokas irakilaisemme on nyt kääntynytkin vaimonsa kanssa sosiaalitoimiston puoleen.

– Olemme pyytäneet, että joku suomalainen perhe voisi tutustua meihin, tulla kylään ja puhua kanssamme suomea. Muuten minä puhun täällä kurssilla muiden irakilaisten kanssa arabiaa ja illalla kotona arabiaa. Ja olemme vaimon kanssa päättäneet, että opettelemme joka päivä uusia suomen kielen sanoja.

– Hitsaamisen osaan jo ennestään. Mikään ei ole vaikeaa. Opiskelen myös sorvausta ja koneistusta. Vain suomen kieli on vaikeaa.


”Minä en ylipäänsä ajattele, että toinen ihminen on siitä ja siitä maasta. Tärkeää on se, miten ihminen kohtelee muita ihmisiä. Täällä Variassa meillä on kaikki hyvin”, Emmanuel sanoo.

Afrikan itsevarmimpaan kansakuntaan kuuluva, Nigeriasta kotoisin oleva Emmanuel sanoo hänkin, että vain suomen kieli on suuri haaste. Yli kolmikymppinen Emmanuel oli kotimaassaan tehnyt töitä sekä hitsaajana että automekaanikkona. Siksi hän haluaa Varian kurssilla paneutua ennen kaikkea koneistukseen ja sorvaukseen. Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat?

– Haluaisin ensin päästä töihin firmaan, jossa on paljon hitsaustyötä ja sorvausta. Tulevaisuus kertoo sitten itse, mitä tulevaisuus tuo mukanaan, Emmanuel sanoo rauhallisesti.

Afrikasta kotoisin olevalle kurssilaiselle ei ole ollut mikään ongelma, että kurssilaisia on monesta muusta maasta, lukuisa joukko Irakista.

– Minä en ylipäänsä ajattele, että toinen ihminen on siitä ja siitä maasta. Tärkeää on se, miten ihminen kohtelee muita ihmisiä. Täällä Variassa meillä on kaikki hyvin.

Pakolaistaustan takia jutun haastateltavat esiintyvät vain etunimillään.

 

KONE- JA TUOTANTOTEKNIIKAN PERUSTUTKINTO

Kurssi on paikallisesti tarjottava, valinnainen ammatillisen tutkinnon osa. Se on suunnattu levyseppä-hitsaajaksi aikoville, maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille, mutta soveltuu myös muille levy- ja hitsaustöistä kiinnostuneille opiskelijoille. Edeltävää osaamista ei vaadita, joten kurssi soveltuu kaikille metallialasta kiinnostuneille.

Tutkinnon osan aluksi jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen haastattelu ja osaamiskartoitus, minkä pohjalta opinnot kohdennetaan. Opetuksen pääpaino on hitsauksessa, osaamistason tavoitteena on työllistyminen metallialan yritykseen. Tutkinnon osan aikana on mahdollista suorittaa hitsaajan pätevyyksiä.

Nyt Variassa meneillään olevalla perustutkinnon maahanmuuttajakurssilla on 32 opiskelijaa. Heille on löytynyt 14 harjoittelupaikkaa, joista yksi on muuttunut vakinaiseksi työksi ja yksi kesätyöksi.

 

Sivun yläreunan kuva: Maahanmuuttajakurssin hitsaajaopiskelijat haluavat selvittää kurssiopinnot mahdollisiman nopeasti ja kunnialla päästäkseen työn syrjään kiinni. Varian hitsauskurssilaiset Mahdi (vas.), Haider ja Emmanuel ovat jo kaikki työharjoittelussa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA

Monessa mukana ollut yritys seisoo tukevasti usealla jalalla

Kannattaa olla monipuolinen ja nopea sopeutumaan, jos haluaa menestyä pitkällä tähtäimellä. Se tiedetään Norcar-BSB-yhtiössä, joka laajan tuotevalikoimansa ansiosta on selvinnyt läpi vaikeidenkin aikojen.

Turkistuotanto oli pitkään valtavan tärkeä tulonlähde Uusikaarlepyyssä toimivalle Norcar-BSB:lle, jonka elinvoima perustui turkisteollisuuden ruokintakoneiden asennukseen. Turkistarhaus on edelleenkin erittäin suhdanneherkkä ala ja tarhaajien kyky investoida uusiin laitteisiin perustuu täysin alalla vallitsevaan markkinahintaan. Tällä hetkellä, kun turkistuotanto kamppailee Kiinasta tulevien halpojen hintojen kourissa, yrityksen ruokintakoneiden tuotanto on täysin pysähdyksissä. Mutta Norcar-BSB:n työntekijät on onnistuttu sijoittamaan konsernin muihin tuotantohaaroihin.

– Pari vuotta sitten meillä oli lomautuksia, mutta selvisimme niistä melko hyvin. Pystyimme siirtämään työntekijät yhdestä yksiköstä toiseen. Jotkut olivat lomautettuina hieman pidempään, mutta muuten menee hyvin ja töitä on riittänyt. Meillä on vauhti päällä, sanoo pääluottamusmies Kurt Lindkvist.

Pääluottamusmies Kurt Lindkvist keskustelemassa yrityksen nuorimman asentajan Walter Granlundin kanssa. Granlund viihtyy työssään pienkuormaajan valmistuksen kaikissa vaiheissa.

Yrityksen pelastus on monipuolisuus. Norcar-konserni valmistaa nimittäin myös pienkuormaajia ja teollisuusautomaatioratkaisuja. Kummatkin yksikön käyvät suurilla kierroksilla, eikä yritys ehdi valmistaa pienkuormaajia varastoon. Kaikki mikä valmistetaan, menee suoraan asiakkaalle.

– En usko, että saamme koneita ulos yhtään tätä nopeammin. Jossain tulee aina raja vastaan. Me emme voi tehdä enempää kuin mihin kädet riittävät. Automaatiopuolella on enemmän vaihteleva tempo, koska tilausten toimitusten loppusuoralla tulee usein kiire. Mutta töitä on riittänyt hyvin, sanoo Lindkvist, joka itse työskentelee teollisuusautomaatiossa.

TÄHTÄIN KORKEALLA

Perheyrityksen johto vahvistaa, että kahdella konsernin kolmesta yksiköstä menee erittäin hyvin. Toimitusjohtaja Lotta Lindén-Svarvar sanoo kuitenkin tähtäimen olevan vieläkin korkeammalla.

– Me tavoittelemme todellakin 30 prosentin kasvua, joten tavoitteenamme on valmistaa ja myydä noin 350 konetta vuodessa. Tämä on kasvava markkina, emmekä me ole vielä niin monessa maassa, hän sanoo.

Perheytiryksen toimitusjohtaja Lotta Lindén-Svarvar kertto, että yrityksen tavoitteena on 30 prosentin kasvu tälle vuodelle.

Pienkuormaajien asiakkaita on maataloudessa, rakennusteollisuudessa, julkisella sektorilla sekä puutarhayrittäjien keskuudessa. Jopa 90 prosenttia tuotannosta menee vientiin, tällä hetkellä lähinnä Pohjoismaihin ja Pohjois-Eurooppaan. Mutta tähän yritys haluaa muutosta.

– Pyrimme laajentumaan myös muihin eteläisempiin Euroopan maihin. Olemme olleet myös Venäjällä, mutta se on ollut vaikeaa sen jälkeen, kun ruplan arvo romahti niin voimakkaasti, selvittää Lindén-Svarvar.

TYHJÄSTÄ KEHIKOSTA VALMIIKSI KUORMAAJAKSI

Tuotantohallissa rivissä seisoo eri kokoisia tulevia pienkuormaajia. Hallin takaosassa yrityksen uusin ja nuorin asentaja Walter Granlund on valmistamassa 755-mallia, joka on valikoiman pienin ja samalla suosituin pienkuormaaja.

– Aloitan hakemalla sisään tyhjän kehikon ja sitten alkaa varsinainen kokoonpanotyö. Asennan pyörämoottorit, letkut, sähköjärjestelmän ja päämoottorin. Kokoan yhteen koko koneen alusta loppuun saakka.

Walter Granlund on yrityksen uusin työntekijä tuotantolinjalla.

Granlund on äskettäin aloittanut tämän kuormaajan kokoonpanon tyhjästä kehikosta, mutta komponentit näyttävät löytävän oman paikkansa varsin nopeasti.

– Kuormaajan kokoonpano kestää noin kolmesta neljään päivään. Aika vaihtelee varustuksen mukaan. On kivaa rakentaa kaikki alusta loppuun saakka, silloin näkee, että valmiissa kuormaajassa kaikki todellakin toimii, sanoo Granlund.

Tuotannon- ja varastonohjaus perustuu Lean-menetelmään, joka tekee prosessista mahdollisimman tehokkaan ja yksinkertaisen. Varastossa on yli 10 000 komponenttia, joten prosessin pitää pysyä järjestyksessä. Erilliset työntekijät poimivat kaikki tuotantoon tarvittavat komponentit valmiiksi, jotta asentajat voivat keskittyä asennukseen. Valmistusohjelmaan kuuluu myös se, että asentajat vastaavat kuormaajista alusta loppuun saakka, mikä on hyvin mieluisaa asentajien keskuudessa.

– Se on ehdottomasti parasta, ainakin minulle. Työstä ei tule yksitoikkoista. Jos sitä työskentelisi vain saman osan parissa liukuhihnalla kahdeksan tuntia päivässä, en tiedä jaksaisiko sellaista kovinkaan pitkään. Näin työ säilyy vaihtelevana ja mielenkiintoisena, sanoo asentaja Olexander Kokovin, joka on työskennellyt Norcarilla neljä vuotta.

Asentaja Olexander Kokovin rakentaa mieluiten koneita, joissa on paljon lisävarusteita.

Kokovin viihtyy työssään ja on juuri saanut valmiiksi yhden pienimmistä malleista, 6020, johon tullaan vielä asentamaan merkittävästi lisävarusteita. Kuormaajaan tulee muun muassa hytti.

– Minun suosikkejani ovat kaikki sellaiset mallit, joihin tulee muutakin kuin vain vakiovarusteet. On aina hauskempaa valmistaa koneita, joissa on lisävarusteita.

SEITSEMÄN MALLIA JA KUUSIKYMMENTÄ TYÖLAITETTA

Asentajat ovat yhtä mieltä siitä, että työ on monipuolista ja mallit vaihtelevia. Kokovin kertoo, että noin puoleen hänen rakentamistaan pienkuormaajista asennetaan lisävarusteita.

– Se on ehkä aluksi vaikeaa, mutta ei enää. Sitä alkaa oppimaan eri mallit, hän sanoo.

Norcar valmistaa seitsemää erilaista pienkuormaajaa, jotka sitten voidaan varustaa lukemattomilla erilaisilla tavoilla. Mallien paino vaihtelee alkaen vajaasta 1 000 kilogrammasta suurimpien painaessa kaksi kertaa sen verran, ja nostovoima voi olla 500–1 500 kiloa. Kaikki rakennetaan asiakkaan toiveiden mukaan malleista varusteisiin ja työlaitteisiin.

– Meillä on 60 erilaista työlaitetta, jotka asiakas voi valita sen mukaan, mihin hän kuormaajaa käyttää. Jos mukaan lasketaan kaikkien muidenkin valmistajien työlaitteet, jotka sopivat meidän pienkuormaajiimme, vaihtoehtoja on yli 100, kertoo tuotepäällikkö Magnus Holm.

Asiakkaat voivat valita 7 erilaisen pienkuormaajan ja 60 erilaisen työlaitteen välillä, kertoo tuotepäällikkö Magnus Holm.

Tuotantolinjalla työskentelee asentaja Kjell Neumann, jonka työn alla on eräs suurimmista malleista, 7236. Hän on työskennellyt yrityksessä yli kymmenen vuotta ja viihtyy hyvin puhtaassa sisätyössään saadessaan rakentaa kokonaan uusia koneita.

– Uusia asioita tulee kaiken aikaa, sillä tuotekehitys menee eteenpäin. Siitä tulee myös hieman vaikeampaa, kun vaihtaa yhdestä mallista toiseen. Mutta vaihtelu sopii minulle. Mielestäni sähköasennukset ovat vaikein pala.

Asentaja Kjell Neumann pitää vaihtelevasta työstään.

Neumannille ei ole suurempaa väliä, minkä mallin hän asentaa, tosin hän myöntää kyllä sen, että varustetaso vaikuttaa suoraan työhön.

– Kuormaajien varustetasossa on suuria eroja. Paljon lisävarusteita sisältävän kuormaajan kokoonpano kestää paljon kauemmin.

TUOTANTOAUTOMAATIOTA OMASSA MAAILMASSAAN

Christer Nordling vihtyy todella hyvin Norcarilla. Vaihtuvuus ja oma ajattelu on parasta työssä.

Seuraavassa hallissa seinän takana kohtaamme aivan toisenlaisen tunnelman. Täällä on rauhallista ja hiljaista eikä ole yhtään kuormaajaa näkyvissä. Täällä asentajat rakentavat automatisoitua tuotantolinjaa.

– Olen kokoamassa laatikonhallintajärjestelmää, joka tulee olemaan osa uutta tuotantolinjaa eräälle asiakkaallemme, kertoo Christer Nordling, ainoa asentaja hallissa tänään.

Tuotantoautomaatiossa niin ikään työskentelevä pääluottamusmies Kurt Lindkvist selittää, että iso projekti on valmistunut vasta muutama päivä sitten ja muut työntekijät ovat jo siirtyneet asentamaan uutta tuotantolinjaa.

– Asentajat tulevat tekemään vielä useammankin työmatkan asentamaan linjoja asiakkaiden luona. Työmatkan pituus riippuu projektin laajuudesta, toisinaan selviää kolmella päivällä, mutta joskus voi mennä jopa kaksi viikkoa. Silloin pojat tulevat kotiin vain viikonlopuksi, kertoo Lindkvist, joka ei enää itse aja asennuskeikkoja.

Prosessi tilauksesta valmiiseen tuotantolinjaan on pitkä, kertoo pääluottamusmies Kurt Lindkvist.

Lindkvist, joka on ollut Norcarilla 17 vuotta, kertoo ─ ei mitenkään yllättävästi ─ ettei ole lainkaan helppo prosessi kokoonpanna aivan uusi automaattinen tuotantolinja. Kun asiakas on selvittänyt tarpeensa, tarvitaan valtavia määriä suunnittelua, aherrusta, ideointia ja asennustyötä, ennen kuin uusi linja on toiminnassa tehtaalla.

– Se alkaa siitä, että konttorin pojille annetaan haaste ja he alkavat suunnitella. Asia etenee niin, että me saamme piirustukset ja aloitamme kokoonpanotyön täällä hallissa. Prosessin loppuvaiheessa tulevat robotit, jotka me asennamme ja ohjelmoimme, sanoo Lindkvist.

Joskus asentajille tulee piirustusten kanssa ongelmia.

– Kyllä vain, sitä tapahtuu. Havaitsemme piirustuksissa puutteita tai jokin ei toimi, silloin palaamme suunnitteluun ja löydämme yhdessä ratkaisun ongelmaan, sanoo Lindkvist.

– Parasta on se, kun työ on niin vaihtelevaa ja saamme ajatella itse. Siitä minä pidän. Siitäkin huolimatta, että saamme valmiit piirustukset, erilaisten asioiden ratkaiseminen vaatii paljon omaa ajattelua. Ongelmanratkaisua on paljon, ja se on parasta, jatkaa Nordling.

Ja työskentely automaation puolella tarjoaa työntekijöille päivittäisiä vaihteluita ja haasteita.

– Se mitä teemme, on todellakin monipuolista ja meillä on uusia projekteja koko ajan. En voi kuvitella mitään työtä, joka olisi monipuolisempaa. Teemme ratkaisuja juuri sen mukaan, mitä asiakkaat tarvitsevat ja haluavat, joten juuri se tekee tapauksista niin erilaisia, sanoo Nordling, joka viihtyy työssä tosi hyvin.

Christer Nordlingin on vaikea kuvitella vaihtelevampaa työtä.

Prosessi on työvetoinen ja lopussa on usein kiire, mutta palkkio on mieluinen, kun työ on tehty.

– Joskus voi olla hieman stressaantunut. Asiakas haluaa tietenkin linjansa valmiiksi niin pian kuin mahdollista ja joskus tulee oikeasti kiire. Toisinaan teemme myös aika paljon ylitöitä. Mutta se on osa viehätystä, sanoo Nordling.

– On todella ilo nähdä, kun linja on alusta lähtien valmis ja sitten kun itse rakentama kone toimii tehtaalla, lisää Lindkvist.

Vanha klassikko. Turkisteollisuuden ruokintakoneiden valmistus oli pitkään tärkeä tulonlähde Norcar-BSB-yhtiölle. Tänä päivänä pienkuormaajat ja tuotantoautomaatiojärjestelmät ovat menneet ohi.

TEKSTI JOHAN LUND
KUVAT JOHANNES TERVO

OY NORCAR-BSB AB

PERUSTETTU 1979. Konserniin kuuluvat tytäryhtiöt ovat Norcar, Norcar-BSB Eesti sekä Norcar DK
KOTIPAIKKA Uusikaarlepyy
TUOTANTO Norcar valmistaa pienkuormaajia, Norcar-BSB omistaa kaksi liiketoimintayksikköä: Norcar Automation, joka valmistaa tuotantoautomaatioratkaisuja ja Minkomatic, joka valmistaa ruokintakoneita turkistarhoihin.
LIIKETOIMINNAN ALUEET Suomi, Pohjoismaat; Eurooppa ja USA
LIIKEVAIHTO 6,2 miljoonaa euroa (2016)
HENKILÖSTÖ 20 varasto- ja tuotantotyöntekijää

Mångsysslaren står stadigt på flera ben

Det lönar sig att vara mångsidig och snabb att anpassa sig om man ska klara sig i längden. Det vet man på Norcar-BSB som med hjälp av ett brett produktsortiment också har klarat svåra tider.

Pälsnäringen var länge väldig viktigt för Nykarlebybaserade Norcar-BSB som levde på att montera utfodringsmaskiner till pälsbranschen. Pälsnäringen är ändå mycket konjunkturkänslig och huruvida pälsfarmarna har möjlighet att investera i ny utrustning eller inte, hänger helt på det rådande marknadspriset inom branschen. För tillfället när pälsnäringen kämpar med att konkurrera med billiga pälsar från Kina, står företagets utfodringsmaskinproduktion helt stilla. Men arbetstagarna på Norcar-BSB har istället fullt upp inom koncernens andra produktionsgrenar.

– Ett par år sedan hade vi permitteringar, men vi klarade upp det ganska bra. Vi kunde flytta över arbetstagarna från en enhet till en annan. Några var permitterade en lite längre tid, men annars går det bra och jobbet har räckt till. Vi kör på med hård takt, säger huvudförtroendemannen Kurt Lindkvist.

Huvudförtroendemannen Kurt Lindkvist diskuterar med företagets yngsta montör Walter Granlund. Granlund trivs med att bygga minilastarna från början till slut.

Företagets räddning är mångsidigheten. Norcarkoncernen tillverkar nämligen också minilastare och industriautomationslösningar. Bägge enheterna går på högvarv och man hinner inte bygga några minilastare på lager. Allt som byggs går direkt till kunden.

– Jag tror inte att vi kan få ut maskiner snabbare än såhär. Någonstans kommer gränsen emot. Man kan ju inte göra mer än vad händerna räcker till. På automationssidan har vi lite mera växlande tempo, eftersom det ofta blir bråttom på slutrakan när ordern ska levereras. Men jobbet har räckt till bra, säger Lindkvist som själv jobbar med industriautomationen.

SIKTAR HÖGT

Familjeföretagsledningen bekräftar att två av koncernens tre enheter går väldigt bra. Vd:n Lotta Lindén-Svarvar berättar ändå att man siktar ännu högre.

– Vi siktar faktiskt på en tillväxt på 30 procent i år, så målsättningen är att tillverka och sälja runt 350 maskiner i år. Det här är en växande marknad och vi är inte i så många länder ännu, säger hon.

Familjeföretagets vd Lotta Lindén-Svarvar berättar att företaget siktar på en 30 procents tillväxt i år.

Minilastarnas kunder finns inom jordbruket, byggnadsindustrin, kommuner och bland entreprenörer inom grönområden. Upp till 90 procent av produktionen går på export, i dagsläget främst till Norden och norra Europa. Det vill man på företaget ändå se en ändring på.

– Vi försöker komma in på marknaderna också i andra europeiska länder längre söderut. Vi har också varit i Ryssland, men det har varit besvärligt efter att rubelns värde sjönk så kraftigt, förklarar Lindén-Svarvar.

FRÅN TOM RAM TILL FÄRDIG LASTARE

I produktionshallen står blivande minilastare av olika storlek på rad. Längts bak i hallen jobbar företagets nyaste och yngsta montör Walter Granlund på en 755:a, den minsta och samtidigt en av de populäraste minilastarna i sortimentet.

– Jag börjar med att plocka in en tom ram och sedan börjar själva monteringen. Jag lägger i hjulmotorer, slangar, elsystem och själva motorn. Jag bygger ihop hela maskinen från början till slut.

Walter Granlund gillar att montera minilastarna från början till slut.

Granlund har nyligen börjat montera den här lastaren från en tom ram men komponenterna verkar hitta sin egen plats med rask takt.

– Det tar ungefär tre, fyra dagar att montera ihop hela lastaren. Det beror lite på vilken utrustning den ska ha. Det är roligt att bygga från början till slut, så får man se att allt faktiskt fungerar som det ska när den är färdig, säger Granlund.

Produktionen och lagret är upplagt enligt Lean-metoden för att göra processen så effektiv och enkel som möjligt. Med över 10 000 komponenter i lagret gäller det att hålla ordning på processen. Skilda arbetstagare plockar allt som behövs för produktionen så att montörerna kan koncentrera sig på att montera. Till modellen hör också att montörerna ansvarar för lastaren från början till slut, något som är populärt bland montörerna.

– Det är absolut det bästa, åtminstone för mig. Arbetet blir inte tråkigt. Om man endast skulle montera en och samma del på löpande band åtta timmar i streck, så vet jag inte om man skulle orka hemskt länge. På det här viset hålls jobbet varierande och intressant, säger montören Olexander Kokovin som har jobbat på Norcar i fyra år.

Montören Olexander Kokovin bygger helst maskiner med mycket tilläggsutrustning.

Kokovin trivs med jobbet och monterar just nu en av de mindre modellerna, en 6020:a, som ändå ska utrustas med betydligt mer än standard utrustning. Minilastaren ska bland annat få en hytt.

– Mina favoriter är alla modeller som inte är standard. Det är alltid roligare att bygga maskiner som har tilläggsutrustning.

SJU MODELLER OCH SEXTIO REDSKAP

Montörerna är överens om att jobbet är mångsidigt och att modellerna är varierande. Kokovin berättar att ungefär hälften av minilastarna han bygger ska ha någon tilläggsutrustning.

– Det var kanske svårt i början, men inte längre, man börjar ju lära sig modellerna, säger han.

Norcar bygger minilastare av sju olika modeller som sedan kan utrustas på otaliga olika sätt. Modellernas vikt sträcker sig från knappt 1000 kg till mer än det dubbla och lyftkraften från 500 till 1500 kg. Allt byggs kundspecifikt så att kunden kan välja mellan modell, utrustning och redskap.

– Vi har 60 olika redskap som kunden kan välja mellan beroende på vad minilastaren ska användas till. Räknar man med alla andra tillverkares redskap som passar på våra lastare finns det över 100 alternativ, berättar produktchefen Magnus Holm.

Kunderna kan välja mellan 7 olika minilastare och 60 redskap, berättar produktchefen Magnus Holm.

Vid produktionslinjen jobbar montören Kjell Neumann med en av de större modellerna, en 7236:a. Han har jobbat på företaget i mer än tio år och trivs bra med det rena inomhusarbetet och möjligheten att bygga helt nya maskiner.

– Det kommer nya saker hela tiden när produktutvecklingen går framåt. Det blir också lite svårare när man byter från en modell till en annan. Men det passar bra med variation för mig. Jag tycker att elmonteringen är den svåraste biten.

Montören Kjell Neumann trivs med det varierande jobbet.

För Neumann spelar det ingen större roll vilken modell han monterar, men han medger att utrustningsnivån direkt påverkar arbetet.

– Det är jättestor skillnad på utrustningsnivån på lastarna. Det tar mycket längre tid att montera en lastare med mycket tilläggsutrustning.

PRODUKTIONSAUTOMATIONEN EN EGEN VÄRLD

Christer Nordling stortrvis på jobbet.

I hallen bakom väggen möts vi av en helt annan stämning. Här är det är lugnt och tyst och inga minilastare syns till. Det är här som montörerna bygger automatiserade produktionslinjer.

– Jag håller på med ett lådhanteringssystem som ska bli en del av en ny produktionslinje hos en våra kunder, berättar Christer Nordling som är den enda montören i hallen idag.

Huvudförtroendemannen Kurt Lindkvist som också jobbar med produktionsautomatiseringen förklarar att ett stort projekt blivit färdigt bara några dagar tidigare och att de andra arbetstagarna har dragit iväg för att installera den nya produktionslinjen.

– Det blir en del arbetsresor när montörerna åker iväg för att installera linjerna. Det beror på hur stora projekt det är frågan om, men ibland går det att göra på tre dagar medan det ibland kan ta upp till två veckor. Då kommer pojkarna bara hem till veckoslutet, berättar Lindkvist som inte längre själv åker med på installationsresorna.

Processen från kundens beställning till en färdig produktionslinje är lång, förklarar huvudförtroendemannen Kurt Lindkvist.

Lindkvist som har jobbat på Norcar i 17 år förklarar, inte helt överraskande, att det inte är en alldeles simpel process att slå ihop en ny automatiserad produktionslinje. Från att kunden utrycker ett behov behövs massor av planering, arbete, tanke- och installationsarbete innan den nya linjen kan köras igång på fabriken.

– Det börjar med att pojkarna på kontoret lägger högtrycket på och börjar planera. När de kommer framåt så får vi ritningar och då kan vi inleda monteringsarbetet här i hallen. I slutändan av processen kommer roboten som vi sedan monterar och programmerar, säger Lindkvist.

Ibland stöter montörerna ändå på problem med ritningarna.

– Visst, det händer. Vi stöter på brister eller något som inte fungerar i ritningarna och då går vi upp till planeringen och så hittar vi tillsammans på en lösning på problemet.

– Det bästa är att jobbet är så omväxlande och att man får tänka själv. Det gillar jag. Trots att vi får färdiga ritningar, så blir det att fundera en hel del själv på hur man ska lösa olika saker. Det blir mycket problemlösning, det är det bästa, fortsätter Nordling.

Och jobbet på automationssidan erbjuder dagligen både variation och utmaningar åt arbetstagarna.

– Det vi gör är faktiskt väldigt varierande och vi har nya projekt hela tiden. Jag kan inte tänka mig något jobb som skulle vara mera varierande. Vi gör ju lösningarna precis enligt vad kunden behöver och vill ha, så det blir ju olika varje gång, säger Nordling som stortrivs på arbetsplatsen.

Christer Nordling har svårt att föreställa sig ett mer varierande arbete.

Processen är arbetsdryg och det blir ofta bråttom i slutändan, men belöningen kommer när jobbet är gjort.

– Det kan ibland bli lite stressigt. Kunden vill ju ha sin linje så fort som möjligt och ibland blir det riktigt bråttom. Vi gör också en del övertid emellanåt. Men det hör till charmen, säger Nordling.

– Det är ett rent nöje när man gör linjerna från början till slut och sedan ser när en maskin man själv byggt jobbar på en fabrik, tillägger Lindkvist.

En klassiker. Pälsfodringsmaskinerna var länge viktiga för Norcar-BSB. Idag har minilastarna och processautomationslösningarna tagit över.

TEXT JOHAN LUND
FOTO JOHANNES TERVO

OY NORCAR-BSB AB

GRUNDAT 1979. Till koncernen hör dotterbolagen Norcar, Norcar-BSB Eesti samt Norcar DK
HEMORT Nykarleby
PRODUKTION Norcar tillverkar minilastare, Norcar-BSB har två affärsenheter: Norcar Automation som tillverkar produktionsautomationslösningar och Minkomatic som tillverkar utfodringsmaskiner till pälsnäringen
VERKSAMHETSOMRÅDE Finland, Norden, Europa och USA
OMSÄTTNING 6,2 miljoner euro (2016)
PERSONAL 20 lager- och produktionsarbetare

Danfossilla työaika kahteen kukkaroon: Paikallinen sopiminen tärkeä osa työpaikan kulttuuria

Paikallisia sopimuksia on tänä vuonna Vaasan Danfossilla tehty tiiviiseen tahtiin, kertovat pääluottamusmies Antti Marjamäki ja henkilöstöpäällikkö Heidi Saarinen. Yksi sopimuksista koskee omaa työaikamallia. Danfoss on mukana Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden Tuottavuutta yhdessä -hankkeessa.

Taajuusmuuttajia valmistava Danfoss työllistää Vaasassa 800 henkilöä. Tanskalaiseen konserniin kuuluva työpaikka, entinen Vacon, on toiminut kaupungissa vuodesta 1993 lähtien.

– Meillä mietitään entistä enemmän ratkaisuja paikallisesti. Siihen suuntaan ohjaavat myös työehtosopimukset. Sopimista työpaikalla on ollut firman alkuajoista lähtien, pääluottamusmies Antti Marjamäki taustoittaa.

Marjamäen neuvottelukumppanina toimii henkilöstöpäällikkö Heidi Saarinen. Tänä vuonna sopimuksia on syntynyt miltei liukuhihnalta.

– Seitsemän paikallista sopimusta astui tänä vuonna voimaan neljän kuukauden aikana, Marjamäki kertoo.

– Yrityksellä on pitkä perinne paikallisesta sopimisesta. Uusi työehtosopimus on mahdollistanut lisää paikallisesti sovittavia asioita. Tämä vuosi on ollut paikallisen sopimisen aikaa, sanoo Saarinen.

Yksi neuvotteluista koski työaikamallia, joka palvelisi sekä firman että työntekijöiden intressiä. Kerromme sen taustat.

MITEN REAGOIDA NOPEASTI?

Marjamäen mukaan keskustelu yrityksen toimintaa palvelevasta työaikapankista käynnistyi vuonna 2015, kun kysynnässä tapahtui syvä notkahdus, joka johti lopulta yt-neuvotteluun. Yt-neuvottelu on varsin hidas prosessi silloin, kun yhteisen edun nimissä olisi tarve toimia nopeasti.

– Viime vuoden lopulla aloimme purkaa asiaa henkilöstöpäällikön kanssa ja näimme, että toiminnassa edelleen olemaan tulee jyrkkiä vaihteluja. Se merkitsee, että meidän pitää ruveta reagoimaan tilanteisiin nopeammin, Marjamäki mainitsee.

– Mietittiin, että ylityö on ratkaisu silloin, jos pitää tehdä enemmän töitä mutta heräsi kysymys, mikä on ratkaisu, kun henkilöstöä pitää laittaa kotiin siksi, että työtehtäviä ei ole. Löytyisikö molemmin puolin hyvä ratkaisu, jolla pystytään turvaamaan tasainen palkanmaksu, Saarinen kertoo.

Vaasan Danfossin tuotannosta 60 prosenttia menee Eurooppaan, jossa syyskesän lomakausi hiljentää toiminnan ja vähentää Danfossin tuotteiden kysyntää.

– Siellä työpaikat ovat lomakuukauden ajan kiinni. Vastaavasti meillä alkuvuosi on vähän kiireisempää aikaa, joka mahdollistaa tuntien keräämisen, Marjamäki sanoo.

JOUSTOSALDOSTA RATKAISU

Ratkaisu löytyi työpaikalla sovitusta työaikoja tasaavasta joustotuntijärjestelmästä.

– Meillä voidaan kerryttää tunteja joustosaldoon. Tarkoitus on, että jos tulee hiljainen aika esimerkiksi elo-syyskuussa, kuten meillä toistuvasti tapahtuu, niin työntekijät voivat olla kotona palkallisella vapaalla.

– Mikäli notkahdusta tuotannossa ei tule ja saldoja on kertynyt, niin ne maksetaan ulos tammikuussa rahana.

Danfossin työntekijät saavat kuukausipalkkaa, joten palkkavirta pysyy muilta osin tasaisena.

TUNTEJA KAHDESSA KUKKAROSSA

Vuoden alusta lähtien Danfossilla on ollut käytössä kaksi eri työaikasaldoa, joista toiseen on direktio-oikeus työnantajalla ja toiseen työntekijällä.

– Liukuva työaika on ollut käytössä firman alkuajoista lähtien. Plusmiinus neljäkymmentä tuntia liukumaa on se, minkä työaikalaki sallii. Se on työntekijälähtöinen, eli siihen työnantajalla ei ole direktio-oikeutta, Marjamäki mainitsee.

– Toinen järjestelmä on joustotuntijärjestelmä, johon viime kädessä on työnantajan direktio-oikeus plusmiinus 75 tunnin välillä.

– Ihmiset tekevät liukumaa itselleen, se on henkilöstölähtöinen. Joustosaldo on työnantajalähtöinen. Esimiehet ilmoittavat, milloin on tarve tehdä joustotunteja. Silloin ei tehdä liukumatunteja, vaan käytetään joustopankkia. Liukumia ihmiset tekevät silloin, kun he itse kokevat sen järkeväksi.

Saarisen mukaan myös joustotuntijärjestelmää sovelletaan joustavasti.

– Henkilöllä voi olla tunteja kahdessa kukkarossa. Toinen on se, mistä henkilö itse määrää ja toinen se, mistä työnantajalähtöisesti voidaan määrätä. Toisaalta sieltä haetaan joustoja myös työntekijän omaan tarpeeseen. Ei voi ajatella, että tämä on työnantajan ja tämä henkilön oma.

ENNAKOIVAA PAIKALLISTA SOPIMISTA

Marjamäen mukaan joustosaldon vastaanotto on jakautunut kahtia.

– Joka asiassa on hyviä ja huonoja puolia. Osan mielestä tämä olisi pitänyt toteuttaa jo kymmenen vuotta sitten, ja osa on toista mieltä. Asia riippuu siitä, keneltä sattuu kysymään ja missä tilanteessa.

Marjamäki arvioi joustosaldon hyödyn näkyvän selkeästi vasta sitten, kun sen käytön tarve tulee ajankohtaiseksi.

– Alkuvuonna meillä ollut töitä. On ollut kiire ja tarvetta venyä. Sellaisena aikana on hankalaa muistaa, että elo- ja syyskuu tulevat tänäkin vuonna.

Saarisen mukaan paikallista sopimista on päästy tekemään ajankohtana, jolloin ei ollut pakkorakoa.

– Meillä on ollut aikaa käydä rauhassa läpi kuvioita. On ehditty hoitamaan muutakin kuin tulipaloja.

Sekä Marjamäen että Saarisen mielestä eräs tärkeä paikallista sopimiskulttuuria edistävä seikka on se, että neuvotteluosapuolten viestintä asioista on yhteneväistä.

TUOTTAVUUTTA YHDESSÄ

Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus tukevat yritysten tuottavuuskehitystä yhteisellä hankkeella, johon kannustetaan mukaan yrityksiä joka puolelta Suomea. Lue lisää: www.tuottavuuttayhdessa.fi


Danfoss Oy:n pääluottamusmies Antti Marjamäki keskustelemassa Ovako Metals Oy:n pääluottamusmiehen Mikko Niemisen kanssa Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden Tuottavuutta yhdessä -seminaarissa.

Sivun yläreunan kuva: Danfossilla on pitkä perinne paikallisesta sopimisesta, ja uusi työehtosopimus on mahdollistanut lisää paikallisesti sovittavia asioita, kertovat Danfoss Oy:n pääluottamusmies Antti Marjamäki ja henkilöstöpäällikkö Heidi Saarinen. Heidät kuvattiin Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden Tuottavuutta yhdessä -seminaarissa 25.4.2018 Vantaalla.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA

TYÖYMPÄRISTÖ: EU käy syövän torjuntaan

Työssä altistuminen johtaa vuosittain arviolta 120 000 syöpätapaukseen ja 80 000 syöpäkuolemaan Euroopan unionin maissa. Unioni päivittää nyt niin sanotun syöpädirektiivin sairaustapausten torjumiseksi.

Suomessa työperäisiä syöpiä on vuosittain arviolta 1 600–2 700, mikä edustaa 5,3–8,4 prosenttia kaikista syöpätapauksista. Näistä noin kymmenesosa hyväksytään ammattitaudeiksi. Vuonna 2011 arvioitiin 1 135 ihmisen kuolleen työperäiseen syöpään.

Lähes kaikki viime vuosien sairaustapaukset johtuvat edelleen asbestista. Asbestisairaudet puhkeavat useimmiten vuosikymmeniä altistumisen jälkeen.

Työperäisestä syövästä aiheutuu arviolta 334 miljardin euron taloudelliset menetykset EU-maissa joka vuosi. Syöpiä on päätetty torjua EU:ssa usein eri keinoin. Näistä merkittävin lienee niin sanotun syöpädirektiivin (2004/37/EY) päivitys neljällä direktiivillä vuosina 2016–2019.

Direktiiveissä säädetään raja-arvoja useille aineille työpaikan hengitysilmassa. Tähän asti sitovat raja-arvot ovat olleet vain bentseenillä, kovapuupölyllä ja vinyylikloridilla. Useimmille syöpää aiheuttaville aineille ei ole olemassa haitatonta pitoisuutta. Raja-arvot päätetään huomioiden terveydelliset ja teknistaloudelliset vaikutukset. Kaikille syöpädirektiivin päivityksissä mukaan otetuille aineille tai yhdisteille ei tule raja-arvoja, mutta niille altistumista on vähennettävä.

ENSIMMÄINEN PÄIVITYS annettiin viime vuoden joulukuussa. Siinä on raja-arvot 11:lle uudelle aineelle ja päivitetyt raja-arvot kahdelle. Päivitys tulee soveltaa kansalliseen lainsäädäntöön vuoden 2020 tammikuuhun mennessä. Ensimmäisen aallon aineista Suomen kannalta merkittävimpiä lienevät kiteinen piidioksidi (eli kvartsi), kromi (VI) ja kovapuupöly. Korkeita kvartsipitoisuuksia on mitattu erityisesti kaivosteollisuudessa, kromipitoisuuksia hitsauksessa ja plasmaleikkauksessa.

TOISESSA PÄIVITYSEHDOTUKSESSA on raja-arvot viidelle aineelle. Ilman raja-arvoa jäävät bentso(a)pyreeniä sisältävät PAH-seokset ja käytetyt moottoriöljyt, mutta niitäkin koskevat siis samat, tarkat altistumista vähentävät toimenpiteet.

Parlamentti käsittelee myös sytotoksisten lääkkeiden ja dieselpakokaasujen lisäämistä direktiiviin. Altistuminen dieselkaasuille saattaa komission arvion mukaan johtaa 230 000 työntekijän keuhkosyöpäkuolemaan 60 vuodessa. Kovaa kiistelyä aiheuttavat dieselpakokaasut jäävät kuitenkin luultavasti neljänteen päivitykseen.

KOLMANNESSA PÄIVITYSEHDOTUKSESSA on raja-arvot kadmiumille, berylliumille, arseenille epäorgaanisine yhdisteineen, MOCA:lle ja formaldehydille. MOCA:a lukuun ottamatta näitä kaikkia on esiintynyt suomalaistenkin työpaikkojen hengitysilmassa nyt ehdotettuja raja-arvoja suurempina pitoisuuksina.

NELJÄS PÄIVITYSEHDOTUS on tulossa vuoden 2019 aikana. Siihen on luultavasti tulossa raja-arvot nikkelille, akryylinitriilille ja bentseenille. Nikkeliä esiintyy korkeina pitoisuuksina etenkin hitsauksessa metallituotteiden valmistuksessa ja metallin valussa, hionnassa ja pinnoituksessa. Toivottavasti direktiivityö jatkuu edelleen, sillä päivityksiin on tulossa vain jäävuoren huippu EU:n lainsäädännössäkin syöpävaarallisiksi luokitelluista aineista.

PÄIVITYS TYÖPAIKKOJEN HENGITYSILMAN SYÖPÄVAARALLISIIN AINEISIIN, EU 12/2017

KEMIALLINEN TEKIJÄ KÄYTTÖ JA ESIINTYMINEN SYÖPÄTYYPPI
Kvartsipöly * Kaivokset, louhinta, kivi- ja rakennustyö, valimot, lasi, sementti… Keuhkosyöpä, silikoosi
Tulenkestävät keraamiset kuidut Metalliteollisuus ja energiantuotanto Keuhkosyöpä
Kovapuupöly Puun työstö, huonekalujen valmistus ja rakentaminen Nenänielualueen sekä nenän sivuonteloiden syöpä
1,2-epoksipropaani Kemikaalien valmistus ** Imukudoksen syöpä, verta muodostavien elinten syöpä, leukemia
1,3-butadieeni Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus, öljynjalostus, kumi- ja muovituotteiden valmistus Imukudoksen ja verta muodostavien elinten syöpä
2-nitropropaani Peruskemikaalien valmistus ** Maksakasvaimia
Akryyliamidi Peruskemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus Haimasyöpä
Vinyylibromidi Kemikaalien, kumi- ja muovi- sekä nahkatuotteiden valmistus ** Maksasyöpä
Kromi VI + yhdisteet Ruostumaton teräs, sementti, pinnoitteet Keuhko- ja nenänielualueen sekä nenän sivuonteloiden syöpä
Etyleenioksidi Sterilointi, öljy- ja kaasuteollisuus ** Leukemia
Hydratsiini Paperin ja paperituotteiden , lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistus, energian tuotanto, korroosion esto, veden käsittely Keuhko-ja paksusuolisyöpä
O-toluidiini Kemikaalien ja kumituotteiden valmistus ** Virtsarakon syöpä
Vinyylikloridi monomeeri Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus, Suomessa: jätteenkäsittely, höyrykoneet ja lämmityskattilat Veri- ja imusuonikasvaimet

* Hengittyvä kiteinen piidioksidi
** Ei juurikaan käytetä Suomessa

TEKSTI JENNI ULJAS

Lähde: Riitta Sauni: Työperäinen syöpä on ehkäistävissä. Työterveyslääkäri 4/2017

TYÖYMPÄRISTÖ: Ei lämmin luita riko, vai rikkooko?

Vanha viisaus lämpimästä pitää paikkansa lomalla. Työpaikalla korkeaksi kohonnut lämpötila voi aiheuttaa vakaviakin tapaturmia tai sairauskohtauksia.

Työtilojen korkea lämpötila vaikuttaa ihmiseen monin eri tavoin. Kehon lämpö nousee ja aineenvaihdunta vilkastuu. Sydän rasittuu, sillä keho pyrkii viilentämään itseään automaattisesti vilkastuttamalla ihon veronkiertoa. Lihasten verenkierto heikkenee. Ihmisen toimintakyky laskee.

Aineenvaihdunnan kiihtyminen aiheuttaa kehossa nestehukkaa. Ihminen voi hikoilla jopa litran tunnissa. Kehon suola- ja nestetasapaino järkkyy, jos emme silloin muista juoda riittävästi.

Runsas hikoilu voi ärsyttää myös ihoa ja altistaa ihosairauksille. Hormonitoiminta muuttuu kuumassa, mikä voi aiheuttaa turvotusta alaraajoissa. Kehon suolatasapainon muuttuminen aiheuttaa kramppeja ja kourituksi. Ulkona työskennellessä iho altistuu auringon UV-säteilylle ja palovammoille.

MITEN VÄLTTÄÄ RISKEJÄ?

Ihmisen elimistö tottuu lämpötilan muutoksiin. Tämä vie kuitenkin noin viikon. Siksi lämpimässä ja kuumassa työskennellessä on syytä juoda runsaasti. Juotavan nesteen on hyvä sisältää suoloja ja energiaa, lyhytaikaisissa altistuksissa riittää vesi.

Lainsäädännössä ei ole suoraan raja-arvoja työskentelylämpötiloille. Työnantajan on työturvallisuuslain mukaan selvitettävä, onko työskentelyssä sellaista vaaraa, joka aiheuttaa haittaa työntekijän terveydelle. Tämä tapahtuu vaarojen arvioinnin perusteella.

Suosituksia työskentelylämpötiloille:

Työn raskaus Lämmön tuotto Lämpötilasuositus Ilman liike
kevyt istumatyö alle 150 W 21–25 °C alle 0,1 m/s
muu kevyt työ 150–300 W 19–23 °C alle 0,1 m/s
keskiraskas työ 300–400 W 17–21 °C alle 0,5 m/s
raskas työ 400–W 12–17 °C alle 0,7 m/s

Jos työpaikan ilman lämpötila helteellä ylittää teknisistä toimista huolimatta 28 astetta, työnantajan on rajoitettava työntekijöiden työskentelyaikaa. Työrupeaman pituus saa olla enintään 50 minuuttia tunnissa, jos työntekijä tekee pakkotahtisesti kevyttä tai keskiraskasta työtä ja lämpötila on 29–33 °C.

Jos lämpötila on tällaisessa työssä yli 33 asteen, tunnissa saa työskennellä enintään 45 minuuttia. Työntekijän on päästävä siis viileämpiin työtiloihin 10–15 minuutiksi tunnissa.

TEKSTI JUHA SUTINEN
KUVA JYRKI LUUKKONEN

Lisätietoa aiheesta saa työympäristöyksikön päivystysnumerosta: 020 690 449

Lähde: Työterveyslaitos, työskentely kuumassa

Tarjolla siistiä sisätyötä

Savolainen sylinterivalmistaja Hydroline kärsii kroonisesti työvoimapulasta, vaikka tarjolla on täsmäkoulutusta ja vakaa työpaikka siistissä ympäristössä.

”Ammatinvalintaneuvoja suositteli minulle alun perin metallialaa, ja kun tuossa vieressä asun, niin tänne oli helppo tulla ensin tutustumaan, ja sillä tiellä tässä ollaan.”
MINTTU ÅMAN Koneistaja

Auto kaartaa Kuopion pohjoispuolella moottoritien rampista ylös kohti Siilinjärveä ja Joensuuta. Oikealla näkyy komea rivi valkeita tehdashalleja. Niitä tulee jatkuvasti lisää, sillä sylinterivalmistaja Hydroline Oy:llä menee juuri nyt erittäin kovaa. Viime vuonna kasvua kertyi 19 prosenttia ja tänä vuonna jatketaan samaa tahtia.

Tarvitaan siis lisää tekijöitä.

HAUSSA 100 UUTTA TEKIJÄÄ

Tuotannossa oli viime vuoden lopussa 170 tekijää ja tämän vuoden maaliskuun puolivälissä jo 260. Jos suunnitelmat toteutuvat, loppuvuodesta päästään 350 työntekijään.

– Alkuvuoden some-kamppanja toi heti 50 uutta työntekijää. Myöhemmin tänä vuonna alkaa jälleen uusi rekrytointikoulutus. Niitä on ollut jatkuvasti kaksi parin viime vuoden aikana. Sitä kautta tulin itsekin tänne vuonna 2010, pääluottamusmies ja hitsari Miikka Lemettinen sanoo.

”Kavereita opetetaan täällä muun muassa hitsaamaan ja koneistamaan, mutta kestää aikansa, ennen kuin
näihin hommiin oppii.”
MIIKKA LEMETTINEN Pääluottamusmies

Hydrolinelle pääsee rekrykoulutuksen kautta töihin ilman metallialan peruskoulutusta. Tulijat täsmäkoulutetaan suoraan siihen työhön, mitä tehdään.

– Kavereita opetetaan täällä muun muassa hitsaamaan ja koneistamaan, mutta kestää aikansa, ennen kuin näihin hommiin oppii.

Pelkkää ruusuilla tanssia Hydrolinen taival ei ole ollut. Vuonna 2009 yritys sukelsi syvälle, ja koko porukka oli lomautettuna, jotkut jopa pari vuotta. Valtaosa palasi kuitenkin takaisin, kun ajat kohenivat. Heiluntaa jatkui aina vuoteen 2014 saakka.

Vuodesta 2015 alkoi hurja nousu. Tuotantomäärät työntekijää kohden ovat nousseet 20–30 prosenttia vuodessa.

YLITÖITÄ JA JOUSTOJA

Työntekijöille kova kasvu on näkynyt työaikajoustoina, työajan keskimääräistämisenä, jatkuvina ylitöinä ja monen työn siirtämisenä kahteen tai kolmeen vuoroon.

Kasvu ja muutokset ovat aiheuttaneet paljon kysymyksiä työntekijöiden piirissä.

– Monen on vaikea pysyä kovassa vauhdissa mukana. Jo muutos yhdestä vuorosta kahteen tai kolmeen on vaikea asia. Jos tällaisessa kasvussa halutaan olla mukana, edellyttää se myös työntekijöiltä muutosten ymmärtämistä ja joustoihin sopeutumista, Lemettinen sanoo ja jatkaa.

– Onhan se toisaalta aika kovaa, jos tekee vaikka viisi lauantaita putkeen ja se sitten tasoitetaan vuosityöaikaan niin, ettet saakaan mitään ylityökorvauksia.

Kun Lemettiseltä kysyy, mikä on ollut suurin muutos kymmenen vuoden aikana, tulee vastaus heti.

– Tehtaan uusi johto ja uuden sukupolven omistajat. Heidän kanssaan viedään nyt monia perusasioita eteenpäin. Turvallisuuteen ja tiedonkulkuun on tullut paljon parannusta. Tehtaan johtaja kertoo ajankohtaisista asioista kerran kuussa tiedotustilaisuudessa ja toimitusjohtaja vastaavasti isommista linjoista, minne olemme menossa. Hyvähän se on tietää asioista, mutta tieto lisää myös tuskaa, Lemettinen myöntää.

LAATU RATKAISEE

Hydroline kilpailee markkinoilla, joilla yksi asia ratkaisee.

– Laatu se on. Ei halpamaissa pystytä tällaiseen laatuun millään. Meidän toimittamat sylinterit toimivat siinä käytössä mihin ne on suunniteltu ja ne kestävät pitkään. Laatua seurataan läpi tuotannon ja kaikki osat mitataan jokaisessa työpisteessä.

Hydroline tekee kaikki sylinterit asiakastilausten mukaan. Kaikkiaan tuotetaan 1 800:aa erilaista sylinteriä, vuodessa 120 000 kappaletta. Vuosittain tulee 100–200 uutta mallia ja saman verran poistuu mallistosta. Pienimmät sylinterit ovat 15 senttimetriä ja pisimmät 12 metrisiä. Halkaisijat ovat 25–280 millimetriä.

PITKIEN PUTKIEN MIEHET

Avarassa, valoisassa ja hohtavan valkeassa tehdassalissa ihastelemme 11 metriä pitkiä sylintereitä, joita käytetään muun muassa tikasautoissa ja henkilönostimissa. Osa sylintereistä on teleskooppivartisia eli niissä on kaksi sylinteriä sisäkkäin, jolloin kokonaispituus nousee yli 20 metrin.

Lemettisen työpisteessä tapaamme hänen työparinsa hitsari Eetu Vartiaisen. Hän hioo juuri hitsaamansa Bronto Skyliftille toimitettavan reilun viisimetrisen sylinterin vartta. Vartiainen vaihtoi pari vuotta sitten ammattiaan, kun kaivinkonekuljettajan jatkuvat reissuhommat eivät enää maistuneet.

– Menin aikuisiällä suorittamaan levyseppähitsaajan tutkintoa, tulin tänne koulun kautta työharjoitteluun jigi-hitsariksi ja tänne olen jäänyt. Onhan tämä siistiä sisätyötä verrattuna entiseen. Hyvää on myös se, että kotoa käsin voi käydä töissä ja työajat ovat säännölliset, Vartiainen sanoo.

Seuraavassa työpisteessä metallimies Arttu Hartikainen kokoaa yli 30 osasta reilun tonnin painoista teleskooppisylinteriä, joka sekin on menossa Bronto Skyliftille.

– Neljä ja puoli vuotta olen ollut erilaisissa kokoonpanohommissa. Aiemmin olin Hydroline Servicen palveluksessa. Olin sieltä lainassa ja sitten jäin pysyvästi tänne, Hartikainen sanoo.

Kari Savolainen työskentelee Vartiaisen ja Hartikaisen työpisteiden tuntumassa Hydrolinen pisimmällä sorvilla, jolla työstetään parhaimmillaan 12-metrisiä sylintereitä. 11 vuoden kokemuksella sujuu hiuksen paksuutta tarkemmat työt.

– Puhumme muutamista millin sadasosista, mitä tällaisessa sylinterissä saa olla välyksiä koko matkalla. Kun paineet ovat sylinterin sisällä kovat, ei enempää sallita. Pitkän koneen kanssa pitää olla tarkkana, että sorvattava sylinteri pyörii suorassa ja että sylinterivarret ovat suoria. Näissä vanhoissa sorveissa on mekaaniset laakerit, joiden säätäminen on vaativampaa kuin hydraulisten sorvien kanssa, joissa automaatio huolehtii pitkälti säädöistä, Savolainen sanoo.

Sylinterit sorvataan monessa vaiheessa. Ensin ne rouhitaan aihiosta. Sen jälkeen niistä poistetaan jännitys. Tämän jälkeen seuraa hienosorvaus, hionta ja hitsaus. 12-metrisen sylinterin tekoon menee pari päivää aihiosta viimeistelyyn.

NAISTEN PAIKKA

Hydrolinen halleissa naisten osuus on noussut 15 prosenttiin työntekijöistä.

Viisi vuotta mukana ollut Svetlana Hyvärinen kerää pienosia tilauksen mukaan kokoonpanopisteisiin.

– Työvoimatoimiston kautta pääsin tänne logistiikkakoulutukseen, sen jälkeen seitsemän kuukauden työharjoitteluun ja sitten jäin tänne töihin. Tiivis tahti on ollut koko ajan.

Kokoonpanotyöntekijä Virpi Jäsperi kokoaa kolmekymmentä senttiä pitkän sylinterin vartta. Kun häneltä kysyy varteen tarvittavien osien määrää, saa savolaisen vastauksen.

– No sehän riippuu sylinteristä. Ohjain ja mäntähän ne ovat tärkeimmät osat. Sitten on väliholkki ja tiivisteitä. Kun varsi on valmis, se asennetaan putkeen. Sitten se lähtee koeponnistukseen, Jäsperi sanoo.

Vuoden alussa alkaneen työsuhteen alkuun Jäsperi sai vanhemmilta työntekijöiltä opastuksen tehtävään. Aiemmin Bilteman myyjänä työskennellyttä Jäsperiä miellyttää, että työajat ovat tasaiset kolmea vuoroa, eikä viikonloppuja tarvitse tehdä.

Lähettämötyöntekijä Sari Rautava nostaa vankalla ammattitaidolla parikymmenkiloisia sylinterejä kuormalavalle. Hänellä tuli helmikuun alussa vuosi täyteen Hydrolinella, ja niin kuin moni muukin työntekijä, myös hän tuli töihin Hydrolinen järjestämän koulutuksen kautta.

”Mukavaa tänne on joka aamu tulla. Olen ainut nainen täällä lähettämössä, enkä usko, että kovin pian toista tulee, sillä aika raskasta työtä tämä on.”
SARI RAUTAVA Lähettämötyöntekijä

– Vastaan käytännössä yksin Valtran tuotteiden pakkauksesta ja lähettämisestä. Normaalisti eri ihmiset pakkaavat ja hoitavat lähettämisen.

– Valtralla on omat ohjelmat, minne lähetykset pitää ajaa. Se pitää hallita. Näiden tuotteiden pakkauksessa on myös oma tyylinsä, sillä nämä ovat pohjamaalissa eivätkä valmiita kuten useimmat muut tuotteet.

Tuotteita on monenlaisia muutaman kilon painoisista yli metrin mittaisiin laitteisiin. Painavimmillaan tuotteet painavat 30 kiloa. Niihin Rautava saa apuja naapurista maalaamon miehiltä, sillä nostureita ei näiden valmiiden tuotteiden liikutteluun voi käyttää.

– Mukavaa tänne on joka aamu tulla. Olen ainut nainen täällä lähettämössä, enkä usko, että kovin pian toista tulee, sillä aika raskasta työtä tämä on, Rautava sanoo.

ROBOTTIAPULAISET

Neljä vuotta sitten taloon tullut koneistaja Minttu Åman työskentelee kymmenkunta vuotta talossa olleen robotin kanssa. Robotti nostaa sorvattavan osan automaattisorville, ja kun työ on tehty, se palauttaa kappaleen valmiiden osien laatikkoon ja tuo samalla uuden kappaleen sorvattavaksi. Kaikki tämän tapahtuu sen mukaan, miten robotti on ohjelmoitu.

– Sorvi ja robotti on ohjelmoitu toimimaan yhdessä. Mitään koulutusta minulla ei tähän ole, vaan työtä tekemällä olen oppinut toimimaan robotin kanssa.

– Ammatinvalintaneuvoja suositteli minulle alun perin metallialaa, ja kun tuossa vieressä asun, niin tänne oli helppo tulla ensin tutustumaan, ja sillä tiellä tässä ollaan.

Robotin ja sorvin työtä valvotaan kahdessa vuorossa ja kolmannen eli yövuoron ne tekevät itsenäisesti. Aina robottikaan ei tee aivan sen mukaan, miten pitäisi.

– Välillä sitä pitää ojentaa. Jos se menee jumiin, niin kyllä minä sen kuriin saan. Annan sille silloin käskyjä tuolta ohjauspöydältä, Åman sanoo.

Vähän matkan päässä hallin keskellä on huone, jossa työskentelee kaksi kappaleita siirtävää robottia ja kolmantena hitsausrobotti. Kaksi siirtorobottia tarjoaa hitsausrobotille sylinterin varren ja sen silmukan yhteen hitsattaviksi. Kun hitsaus on valmis, siirtorobotit poimivat kappaleen valmiiden tuotteiden laatikkoon ja syöttävät samalla uuden varren ja silmukan hitsausrobotille.

KOKEMUKSEN ÄÄNI

Koneistaja Jari Jyrälä valmistaa CNC-koneella yksinkertaisesta aihiosta monimutkaista sylinterin nivelpäätä. Jyrälän kone on sama, joka oli aikanaan ensimmäinen Kuopion alueelle hankittu CNC-kone.

Myös Jyrälä on Hydrolinen veteraani. Hänellä on takanaan 35 vuotta saman työnantajan palveluksessa.

– 1984 siirryimme Kuopion keskustasta tänne Vuorelaan. Siitä tämä on kasvanut koko ajan halli kerrallaan isommaksi.

Jyrälä työskentelee osavalmistuksessa, joka tuottaa Hydrolinen kokoonpanon tarvitsemia osia alihankintana silloin kun alihankkijoiden kapasiteetti ei riitä, tai hankintaerät ovat niin pieniä, ettei niitä kannata talon ulkopuolelta tilata.

– Kun tulee nopeita tuotannon muutoksia, me pystymme reagoimaan niihin. Alihankkijat tekevät massatuotteita, eivätkä ne pysty reagoimaan pieniin sarjoihin. Tiukkaa meilläkin välillä tekee, ja kolmea vuoroa välillä painetaan.

Mikä sitten on saanut pysymään talossa 35 vuotta?

– Kai sitä on urautunut ja uskoo, ettei sitä muualla ole sen parempaa. Tällä hetkellä meillä on kyllä hyvää se, että on todella nykyaikaiset tuotantotilat, jotka ovat varmasti Suomen huippua. Ei ole perinteistä 1980-luvun konepajameininkiä. Ja turvallinen työnantajahan tämä on ollut, paitsi mitä oli tuo vuoden 2008 lama, jolloin minäkin olin kolme kuukautta lomautettuna.


Maalari Laila Koivistoinen.

HYDROLINE OY

PERUSTETTU 1962
KOTIPAIKKA Siilinjärvi
PÄÄOMISTAJAT Laakkosen suku, Juuri Partners ja Ilmarinen
TUOTANTO Hydraulisylintereitä, noin 120 000 vuodessa
HENKILÖSTÖ 279, joista tuotannossa 223 (2017)
LIIKEVAIHTO 43 miljoonaa euroa (2017)

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PENTTI VÄNSKÄ

AMMATTILAINEN: Teppo Puolakka: ”Kahdessa työssä tavoite auttaa jaksamaan”

”Työskentelen öisin erityisjakajana Lounais-Suomen Tietojakelulla ja päivisin postityöntekijänä Postilla. Lehdet on jaettu yleensä aamun sarastaessa ja työt Postilla alkavat seitsemältä. Iltapäivällä suuntaan kotiin lepäämään ja nousen töihin taas puolen yön jälkeen Tietojakelun lehdenjakoon.

Tietojakelulla toimin varajakajana ja paikkaan, kun joku vaikkapa sairastuu. Pääluottamusmiehenä pidän positiivisena sitä, että piirit vaihtuvat. Siten tapaan eri piirien jakajia ja piirien olosuhteet tulevat tutuiksi. Viime syksynä työtilanne oli siinä määrin hektinen, että välillä oli hankalaa ehtiä kotiin syömään kahden työn välillä. Lepo jäi vähän turhan vähälle.

Silti kahden työn tekeminen on oma valinta. Sekä Postin että Tietojakelun työpaikat ovat nyt vakituisia, mutta osa-aikaisia. Kokonaisuudessaan työtunteja kertyy paljon, mutta tilanne vaihtelee ja välillä päivät ovat lyhempiä. Se motivoi ja auttaa jaksamaan, kun on jokin selkeä tavoite, minkä takia työtä tekee. Viimeisimpänä tavoitteena oli säästää rahaa veneen ostoon, ja sitä ennen säästin asuntoon. Nyt olen vähentänyt työtunteja, mutta jatkossakin omakotitalossa riittää asioita, mihin rahaa menee.

”Tunnistan kahden työn varjopuolet, enkä aio jatkaa loputtomiin.”

Vapaa-aikaa on jäänyt lähinnä viikonloppuisin. Se, että ei juurikaan ole aikaa katsoa televisiota, ei harmita, koska töissä saa kuunnella radiosta urheilua riittämiin. Vapaa-aikanani suuntaankin mieluiten kalaan. Aikaa kuluu myös lemmikkien kanssa, sillä minulla on kuusi kissaa.

Tunnistan kahden työn varjopuolet. Jakajan työ on fyysistä ja koettelee erityisesti jalkoja ja niveliä. Päälle nelikymppisenä palautuminen on hitaampaa kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. En aio jatkaa loputtomiin kahdessa työssä. Tällä hetkellä vaimonkin työtilanne vaikuttaa ja teen mielelläni vähän enemmän, koska hän on akateeminen pätkätyöläinen.”

TEPPO PUOLAKKA

Erityisjakaja ja postityöntekijä
Lounais-Suomen Tietojakelu Oy ja Posti Group Oyj
Turku

TEKSTI SIRPA TASKINEN
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Työympäristöseminaarista eväät untuvikoillekin

”Ei ole enää kynnystä soittaa liiton asiantuntijoille. Tuossahan ne pyörii, ja heidän kanssaan voi mennä juttelemaan.” Ensimmäisen kauden työsuojeluvaltuutettu Johanna Ruokolahti on heti saanut eväitä omaan työhönsä Teollisuusliiton työympäristöseminaarista.

Teollisuusliiton Murikka-opistolla Tampereen Teiskossa jatkuu tänään liiton ensimmäinen eli historiallinen, kaksipäiväinen työympäristöseminaari. Se on koonnut lähes 120 osallistujaa ympäri Suomea.

Patria Aviation Oy:ssä Hallissa lentokoneasentajana työskentelevä Johanna Ruokolahti kuvailee tulevansa työsuojeluvaltuutettuna ”suoraan sanottuna ihan puskista, ei minulla ole mitään pohjia”.

– Minä tulin tänne imemään kaiken tiedon, mitä vain ikinä löydän. Ja haluan oppia, mistä löydän lisää tietoa, Ruokalahti toteaa.

Työympäristöpäällikkö Juha Pesola oli avannut seminaarin esitelmällä, jossa liiton strategian – eli Pesolan sanoin toimintasuunnitelman – pääteemat nousivat esiin. Ne kelpasivat Ruokolahdellekin.

– Yhteisvoima, sopiminen, neuvokkuus, ne liiton ydinajatukset piirtyivät mieleeni. Minä teen niistä huoneentaulun ja liiman sen työpaikan seinällä. Ne ajatukset kelpaavat ohjenuoraksi omaankin elämään.

Sinne omalle työpaikalle valtuutettu haluaisi löytää keinot työhyvinvoinnin ja jaksamisen kohentamiseen. Niiden taustasyy on kylläkin selvä.

– Kiirettä, kiirettä, kiirettä… sellaistahan se tahtoo olla nykypäivänä joka paikassa. Minun ja useimpien muiden työntekijöiden mielestä syynä on se, että tekijöitä ei ole tarpeeksi, Ruokolahti toteaa.

KUNTOA JA MUISTUTUKSIA

– Kuntotesti oli hyvä porkkana!

Antti Tikki on juuri käynyt seminaarin työpajoihin kuuluvassa Suomi-miehen kuntotestissä hyvällä menestyksellä (kuvassa Tikkin kuntotestiä vetää opiskelija Sini Lällä Kuntoa Kaiken Ikää -hankkeesta). Tikki on työsuojeluasiamies ja operaattori Neste Oil Oyj:llä Porvoossa. Tikki kertoo ne kaksi muutakin syytä, jotka houkuttelivat hänet seminaariin.

– Kun näitä asioita hoitaa, on hyvä saada muistutus, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Ja halusin tulla Murikkaan, koska en ole aiemmin käynyt täällä. Olen saanut paikasta todella positiivisen vaikutelman. On valoisaa ja siistiä.

Tikki kuvaa oman työpaikkansa kohennettavaksi asiaksi sen ihan kaikkein perinnäisimmän.

– Tiedonkulku. Siihen satsataan kyllä koko ajan ja meille on tullut paljon informatiivisia alustoja. On näyttöä, sovelluksia, sisäistä intraa, sähköpostia. Mutta välillä tuntuu, että ehkä liikaakin. Tietoa ei löydy, vaikka kyllä se on jossakin.

Sahatyöläinen, työsuojeluvaltuutettu Jukka Alanko on lähtenyt puolestaan hakemaan ihan perinteisiä asioita työympäristöseminaarista.

– Haluan saada uutta tietoa ja tavata uusia ihmisiä.

UPM Seikun sahan työsuojeluvaltuutettu Alanko Porista on tyytyväinen oman työnantajansa ottamaan linjaan.

– Työturvallisuuden ryhtiliike aloitettiin meillä muistaakseni vuonna 2012. Työturvallisuus on nyt prioriteetti ja siitä puhutaan yleisestikin. Kokouskäytännöissä se on ykkösaihe.

Kaikki rutiininomaiset työturvallisuuden kohentamisen konstit ovat sahalla käytössä turvallisuuskävelyineen ja -havaintoineen. Tulosta on myös tullut, sillä Alanko kertoo tapaturmataajuuden pudonneen ”ihan älyttömästi”. Sairauspoissaolot ovat myös vähentyneet, kiitos omailmoitusjärjestelmän.

– Nyt on ollut puhetta jopa omailmoituksen pidentämisestä viiteen päivään, Alanko kertoo.

Työympäristöseminaarin antina olivat ensimmäisenä päivänä esitelmien lisäksi työpajat, joissa puitiin kemikaaliturvallisuutta, työtapaturmia ja viranomaisyhteistyötä unohtamatta Suomi-miehen ja -neidon kuntotestiä ja niiden tulosten purkua.

– Työpajat ovat hyviä. Mutta enemmän aikaa niihin pitäisi varata, Alanko toteaa.

MIELEN TERVEYTTÄ VOI VAALIA

Seminaarin ensimmäisen päivän lopputeemana oli mielenterveys työpaikoilla.

Vaasan Wärtsilän työsuojeluvaltuutettu Ari Rintala kertoi seminaariväelle, miten moninaisin keinoin yritys on satsannut mielenterveyden ylläpitoon. Wärtsilällä satsataan siihenkin, että mielenterveysongelmien takia sairauslomalla olleet saadaan mutkattomasti takaisin työn pariin. Keinoja on yritetty löytää myös siihen ongelmaan, että muu työyhteisö ei oikein uskalla antaa töitä sairauslomalta palanneelle.

– Me valmennamme jo etukäteen sen työyhteisön, johon sairauslomalainen palaa, tietenkin hänen itsensä luvalla, Rintala kertoi yhdestä hyväksi havaitusta käytännöstä.

Tänään keskiviikkona seminaarin teemoihin kuuluvat muun muassa työsuojelun viranomaistoiminnan muutokset ja työntekijän sosiaaliturvan ajankohtaisimmat asiat.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN