Perinteiset muksukurssit järjestettiin Murikka-opistolla kesäkuun ensimmäisellä ja toisella viikolla. Vanhempien opiskellessa lapset temmelsivät oman ohjelman parissa.
KUVA YLLÄ: Syksyllä kouluun menevien lasten ryhmä, Keltaiset perunabanaanit, piirsi katuliiduilla ohjaaja Hanna Mäntysen ääriviivat asfalttiin Murikka-opiston muksukurssilla.
Kymmenen seitsemänvuotiasta piirtää eri värisillä katuliiduilla mustaan asfalttiin Murikka-opistolla Tampereen Teiskossa.
– Olemme etsineet Murikan tähteä ja käyneet metsäretkellä, kertoo porilainen Jimi Nuora muksukurssin ohjelmasta.
Jimi Nuora (vas.) löysi muksukurssilta uuden kaverin, Santeri Hynysen. Mukana leikeissä oli myös Nella Hunajanalle.
Yhteensä runsas 120 aikuista ja liki kaksisataa lasta viettivät kesäkuun ensimmäisen ja toisen viikon Murikka-opistolla. Muksukurssin ideana on, että kurssille tuleva isä tai äiti voi ottaa lapsen tai lapset mukaansa.
– Muksukursseille osallistuvat lapset ovat 3–13-vuotiaita ja heille järjestetään omaa toimintaa ikäryhmittäin, kertoo Murikka-opiston opettaja Heli Hokkanen.
Lasten oma ohjelma alkaa aamupalan jälkeen kello 8.30 ja kestää lounaaseen. Lounaalla lapset käyvät porrastetusti vanhempansa kanssa.
Lapsiryhmätoimintaa on iltapäivällä vielä runsas kolme tuntia. Välissä juodaan päiväkahvit. Vapaa-aika alkaa kello 17.
Ninja Kock valmistautuu ylittämään esteen molympialaisten keppariradalla. Vastaava ohjaaja Teemu Lindqvist kannustaa.
Pedersörestä kotoisin oleva Ninja Kock, 8, on viihtynyt muksukurssilla.
– Olen leikkinyt paljon, uinut ja saanut uusia kavereita. Täällä voin oppia myös vähän suomea, Kock kertoo ruotsiksi.
Muksukurssin kaikilla ohjaajilla on koulutusta tai kokemusta lasten ja nuorten ohjaamisesta, kertoo opettajaopiskelija Teemu Lindqvist, joka on toinen kurssin vastaavista ohjaajista.
– Kurssilla on yhteensä 21 ohjaajaa. Murikka-opistolla henkilöstömitoitus on tiukempi kuin varhaiskasvatuksessa. Yhden ohjaajan vastuulla on maksimissaan neljä alle kouluikäistä lasta.
Kuusivuotiasta koostunut ryhmä Vaaleansiniset puhkeaa kannustushuutoon tullessaan molympialaisten keppariradalle.
Murikan tähden etsimisen lisäksi muksukurssin ohjelmaan kuuluu perinteisesti lasten olympialaiset eli murikkalaisittain molympialaiset.
Ryhmä Keltaiset perunabanaanit on jo selvittänyt kaikki rastit.
– Kepparirata oli kiva ehkä siksi, että mä ratsastan, tuumaa vaasalainen Aava Salo, 7.
Liikuntasalissa ryhmä Värittömät kisaa vielä nenäpallossa. He pökkivät mandariinia nenällä ja koittavat selvittää viidestä puupalikasta koostuvan radan mahdollisimman nopeasti.
Nenäpallossa vuorossa on Alina Manninen ryhmästä Värittömät.
– Täällä on kivaa. Ryhmähenki on hyvä. Kaikki otetaan mukaan, eikä ketään syrjitä, ja toiminta on mukavaa, kertoo Alina Manninen, 13, Konnevedeltä.
Viereisellä kentällä Punaiset pelaavat vilttipalloa. Ryhmä on jaettu kahteen joukkueeseen. Jokainen pitää kiinni viltin reunasta, kun joukkueet yrittävät kopitella palloa viltiltä toiselle.
Muksukurssin viimeisen illan kruunaa molympialaisten ja Murikan tähden palkintojenjako sekä disko limbokisoineen.
Seuraavat muksukurssit järjestetään Murikka-opistolla ensi kesänä.
Ryhmä Punaiset pelaa vilttipalloa Murikan liikuntasalissa. Ryhmä koostui 11–12-vuotiaista lapsista.
Lapset ja vanhemmat viihtyivät Murikassa
TOMI PIIPPONEN JA LAHJA PIIPPONEN, 7 Asentaja, Hausjärvi, Millog Oy
Hausjärvellä asuva Tomi Piipponen on ensimmäistä kertaa Murikka-opistolla. Mukana hänellä on 7-vuotias tytär Lahja Piipponen.
– Tämä on hieno paikka, ja kaikki on hyvin järjestetty. Ruokaa on riittävästi, ja lapsella on hyvä hoito, Tomi Piipponen kiittelee.
Hän työskentelee asentajana Millogilla Riihimäellä ja tuli Murikkaan Työsuojelun jatkokurssille. Työsuojelun perusteet hän suoritti Helsingin Hakaniemessä.
– On ihan erilaista tulla lapsen kanssa kurssille. Syömme täällä yhdessä, ja illat on omaa, yhteistä aikaa. Hyvä, että tällaisia kursseja järjestetään.
Myös Piipposen Lahja-tytär on viihtynyt muksukurssilla.
– Kylpylässä uiminen on ollut parasta. Tänään illalla on disko, ja mä saan laittaa sinne mun uuden sinisen mekon, Lahja Piipponen iloitsee.
MUKSUKURSSI MAHDOLLISTI
EERO SALMINEN JA HEMMO SALMINEN, 4 Vuorotyöntekijä, Kouvola, Neste Oyj Porvoon jalostamo
Eero Salminen saapui Murikkaan 4-vuotiaan poikansa Hemmo Salmisen kanssa Kouvolasta.
– Kotona Hemmoa välillä kiukuttaa, kun joudun lähtemään kesken legojen rakennuksen hoitamaan veljiä. Täällä kerkeämme olla hyvin yhdessä, Eero Salminen kertoo.
Nesteen Porvoon jalostamolla vuorotyöntekijänä työskentelevä Salminen osallistui Murikassa Luottamusmiesten jatkokurssille. Kotiin jäivät vaimo ja 1-vuotiaat kaksospojat.
– Muksukurssi helpottaa perheellisten osallistumista. Jos en olisi voinut ottaa Hemmoa mukaan, olisin todennäköisesti tullut kurssille vasta vuoden tai kahden päästä.
Iltaisin Salmiset ovat käyneet muun muassa Murikan spa-osastolla.
– Täällä on ollut kivaa. Parasta on uudet kaverit – kaikki, ketkä on mun ryhmässä, Hemmo Salminen kertoo.
”ENSI VUONNA UUDESTAAN”
TANJA LEVANIEMI JA EMMI AHONEN, 10 Tekstiilihuoltaja, Hämeenlinna, Lindström Oy
Maanantaista perjantaihin kestänyt muksukurssi oli ihana kokemus, sanoo Tanja Levaniemi Hämeenlinnasta. Matkaseurana hänellä oli tytär Emmi Ahonen, 10.
– Muksukurssi on huikea juttu. Voin opiskella eikä minun tarvitse olla viikkoa erossa lapsesta. Kurssi oli hirveän odotettu, ja tyttö on viihtynyt todella hyvin.
Tekstiilihuoltajana Lindströmillä työskentelevä Levaniemi tuli Murikkaan Järjestötoimijan perusteet -kurssille.
– Olen oppinut paljon uusia asioita, joita pystyn hyödyntämään ammattiosaston toiminnan kehittämisessä ja työpaikan edunvalvontatyössä.
Tytär Emmi Ahonen puolestaan on saanut Murikassa paljon uusia kavereita.
– Tällä on todella hauskaa. Jos en olisi täällä, istuisin kotona pleikalla tai olisin mummolla. Ensi vuonna uudestaan!
Tampereen Särkänniemessä Häme-Pirkanmaan kesäpäiville osallistuneet jäsenet kertoivat, millaisia tapahtumia ja jäsenetuja he Teollisuusliitolta toivovat.
HÄME-PIRKANMAA KESÄPÄIVÄ 8.6. SÄRKÄNNIEMI, TAMPERE
– Sellaiset ovat parhaita tapahtumia, mihin voi perheen ottaa mukaan. En oikein muuta toivokaan. Ne ovat hienoja juttuja, sanoo Riihimäen Rauta-Metallissa työskentelevä tervakoskelainen Petri Hellberg.
Hänen mukanaan kesäpäivillä Särkänniemessä olivat vaimo Tuula Hellberg, 15-vuotias tytär Ronja, 13-vuotias poika Joonatan ja 11-vuotias Peppi-Lotta.
Perhe on osallistunut liiton perhetapahtumiin ennenkin, ja Särkänniemen lisäksi koettua on tullut muun muassa Hämeen linna ja Puuhamaa.
Huvipuistot ovat Hellbergin mukaan lapsille kaikkein mielekkäämpiä paikkoja.
– Linnanmäki, Särkänniemi tai joku muukin paikka käy.
”Kaikkein tärkeintä on, että liitto pitää työelämässä meidän puoliamme”, Petri Hellberg sanoo.
Tapahtumia ja muita jäsenetuja tärkeämpää on hänen mielestään liiton tarjoama turva.
– Itse olen ollut 22 vuotta samassa työpaikassa. Kun on ollut turvallinen, varma työpaikka, niin liiton kanssa ei ole tarvinnut hirveästi asioida. Työpaikalla on ollut aktiivisia liiton ihmisiä ja heidän kauttaan olen saanut tietoa asioista. Kaikkein tärkeintä on, että liitto pitää työelämässä meidän puoliamme.
PERHEIDEN JAKSAMINEN KAIPAA TUKEA
– Jotakin sellaista pitäisi kehittää, jossa pystytään tukemaan ihmisiä kovan arjen keskellä. Ihmisillä on työpaineita ja nykyinen arki vaatii paljon. Toivon sellaisia tapahtumia, jotka tukevat työssä ja kotona jaksamista, sanoo toipumisorientaatioprojektissa työskentelevä sastamalalainen kokemusasiantuntija Veera Salonen.
”Liitolla voisi olla kursseja, jotka auttavat tuomaan arkeen hyvinvointia ja voimavaroja”, Veera Salonen sanoo.
Hänen mukaansa kesätapahtumat palvelevat osaltaan perheiden henkistä hyvinvointia. Liiton tarjonta voi Salosen mielestä olla myös kursseja ja koulutusta.
– Jos koko ajan joutuu kamppailemaan kiireen keskellä, olisi tärkeää saada tukea jaksamiseen. Ehkä liitoilla voisi olla kursseja, jotka auttavat tuomaan arkeen hyvinvointia ja voimavaroja. Tämänkaltaiset kurssit voivat jopa ehkäistä loppuunpalamista.
– Viimeksi olemme perheen kanssa puhuneet kalastusluvasta. Se liittyy luontoon, eikä ole kauhean kallis harrastus ja Suomessa on siihen hyvät mahdollisuudet. Kalastuslupaan liittyvä alennus kiinnostaisi itseäni kovasti. Siitä hommasta tykkää koko perhe.
Erik Aru, Niko Lenkkeri, Sofia Irri ja Veera Salonen.
SUOMI TÄYNNÄ KIEHTOVIA KOHTEITA
– Olen kiinnostunut urheilutapahtumista. Olisi hienoa, jos niihin saisi alennuksia. Esimerkiksi Suomen miesten jalkapallojoukkueen karsintapeleihin olisi kiva päästä, kertoo Lempäälän Lindströmin mattopesulassa työskentelevä valkeakoskelainen Mika Toivonen.
Mika Toivonen, sylissä Nooa Toivonen.
Myös Kuusamon Karhunkierroksen tapaiset retket tai Power Park -huvipuisto Pohjanmaalla ovat Toivosen mielestä kiehtovia kohteita, kuten myös hämäläisten oma Särkänniemi.
– Itse en tosin uskalla mennä muualle kuin Tukkijokeen ja joihinkin kesyimpiin laitteisiin, muissa pää menee pyörälle, hän naurahtaa.
Vasemmalta Tiia Saari, Jutta Pekola, Mika Toivonen, Minttu Pekola, Peppi Pekola ja vaunuissa Nooa Toivonen.
Riihimäen Lasiliirissä karkaisu-uunin perämiehenä ja CNS-koneistajana työskentelevä hausjärveläinen Jenni Turpeinen on mielellään osallistunut sekä liiton kesä- että talvipäiviin.
– Perheelle järjestettävät seikkailupäivät olisivat kiva idea. Toivon myös jotain sellaisia tapahtumia, joissa voisi kokeilla eri lajeja jousiammunnasta kartingajeluun. Ja lisää kesäpäiviä pitää saada ehdottomasti.
”Vakaa ja ennustettava meno yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla on kaikkien etu”, puheenjohtaja Riku Aalto linjasi Teollisuusliiton valtuuston juhlaseminaarissa.
KUVA YLLÄ: Teollisuusliiton juhlavaltuuston eturivissä oikealta Riku Aalto, Olli Rehn, Eino Ketola, Kyösti Kiuru, Jari Nilosaari, Heli Puura ja Turja Lehtonen.
Teollisuusliiton valtuuston Helsingin Paasitornissa 4. kesäkuuta järjestetyn juhlaseminaarin pontimena oli Metalliliiton perustaminen 120 vuotta sitten. Tilaisuudessa julkaistiin dosentti Eino Ketolan kirjoittama Metalliliiton historiasarjan vuodet 1984–2000 sisällään pitävä viides osa. Sitä käsittelevän Ketolan haastattelun voit lukea tästä.
Yli 200 osallistujaa koonneessa juhlaseminaarissa tuotiin Metallin historian rinnalla esiin, että ammattiyhdistystoiminnan juuret ulottuvat Teollisuusliitoksi fuusioituneiden entisten Metalliliiton, TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton ja Puuliiton kautta moninaisina menneisyyteen.
Helsingin Kirjatyöntekijäin yhdistys perustettiin 150 vuotta sitten vuonna 1869. Sen aloitteesta syntyi vuonna 1897 maamme ensimmäinen ammattiliitto, Suomen Kirjaltajaliitto. Puuseppäin keskushallinto perustettiin 1899, ja Suomen Puutyöntekijäin liitto vuonna 1905.
TOIMINTA MUUTTUU, PERIAATTEET SÄILYVÄT
Voimien yhdistäminen ja yhteiskuntaan vaikuttaminen eivät ole ilmiöinä uusia, mutta ammattiyhdistystoiminnan pitää Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan etsiä uusia muotoja menestyäkseen tulevaisuudessa.
”Tapamme toimia saattavat muuttua, mutta periaatteet säilyvät”, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi.
– Ammattiyhdistysliike ei ole irrallinen saareke yhteiskunnassa. Se näkyy ja vaikuttaa laajalla rintamalla. Se yrittää vaikuttaa kaikkeen, mikä koskee sen jäsenten, heidän perheenjäsentensä ja yleisemminkin yhteiskunnan asioita.
– Väkeä on joskus vaikea saada innostumaan yhteisten asioiden hoitamisesta, mutta me emme voi jäädä ihmettelemään tätä kehitystä. Ammattiyhdistysliikkeenkin on sopeuduttava, kuten se on tehnyt aikaisemminkin. Samalla on löydettävä uudet keinot ja toiminnan muodot, joita emme ehkä edes osaa vielä nähdä.
Varmaa Aallon mukaan kuitenkin on, että vuoden 2018 alussa käynnistetyn Teollisuusliiton toiminta jatkuu samalla tavalla vastuullisena kuin mitä tähänkin mennessä on nähty.
– Vakaa ja ennustettava meno yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla on kaikkien etu. Yhteiskunta, joka pitää huolen heikoimmistaan, ja joka ei päästä väestönosien elintasoeroja liian suuriksi, on vahva.
– Teemme tulevaisuudessakin töitä sen eteen, että yhteisöllisyydelle on sijansa yhteiskunnassamme. Toimintatavat saattavat muuttua, mutta perusperiaatteet säilyvät, Aalto totesi.
PALKKAKOORDINAATIOLLE ON TARVE
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn arvioi tervehdyspuheenvuorossaan historiallista taivaltansa juhlistamaan kokoontuneen Teollisuusliiton olevan merkittävä tekijä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin mukaan palkkakoordinaatiota tarvitaan edelleen.
Kansainvälisen talouden ja sen rinnalla Suomen talouden hidastunutta kasvua, riskitekijöitä ja viennin vaimentuneita näkymiä käsitellyt Rehn kiinnitti huomionsa seuraavien työehtosopimusneuvotteluiden palkkaratkaisun malliin. Hänen mukaansa palkkapolitiikalla on nykyisten kansainväliseen kilpailuun liittyvien reunaehtojen vallitessa vahva yhteys Suomen kansantalouden ja yhteiskunnan kehitykseen.
– Koordinaatiota tarvitaan palkoista sovittaessa tulevaisuudessakin. On perusteltua, että teollisuuden toimialat asettavat palkankorotuksille raamin, jota muiden alojen ei ole syytä normaaleissa oloissa ylittää, Rehn sanoi.
”OLKAA AKTIIVISIA KOTIMAASSA, EUROOPASSA JA MAAILMALLA”
Pitkän työuran ay-liikkeessä ja kansainvälisissä tehtävissä tehnyt Jyrki Raina yhdisti esityksessään globaalit megatrendit ja ihmisten inhimilliset perustarpeet. Rainan mukaan ihmiset haluavat saavuttaa ihmisarvoisen elämän, oikeudenmukaisuuden, ansiotyön ja elämiseen riittävän palkan sekä perusturvan riippumatta siitä, missä päin maailmaa he asuvat.
Raina liputti pohjoismaisen hyvinvointimallin puolesta. Hän korosti yhdessä vaikuttamisen merkitystä.
– Pitäkää huolta kotipesästä. Järjestäminen on kaikkien tehtävä. Tavoitteena ovat aktiiviset jäsenet, jotka vaikuttavat yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Tehkää tilaa naisille ja nuorille. Olkaa aktiivisia Euroopassa ja maailmalla. Auttakaa kehittyvien maiden ammattiliittoja kasvamaan.
– Sopiminen on hieno pohjoismainen perinne. Sitä tarvitaan, mutta myös taistelua tullaan tarvitsemaan. Aina, Raina sanoi.
Jyrki Raina kehotti Teollisuusliittoa toimimaan aktiivisesti Suomessa, Euroopassa ja maailmalla.
STIPENDEJÄ OPISKELIJOILLE
Juhlaseminaarin yhteydessä pidetty valtuuston juhlakokous päätti, että Teollisuusliitto ryhtyy myöntämään opiskelijajäsenille vuosittain jaettavia 500 euron stipendejä. Niitä myönnetään enintään 120 kappaletta vuodessa. Stipendillä tuetaan aktiivisia nuoria heidän opiskelunsa aikana ja vahvistetaan opiskelijajäsenten kiinnittymistä Teollisuusliittoon ja sen nuorisotoimintaan.
Valtuusto päätti myös, että liitto ryhtyy tarjoamaan ensi vuonna Murikassa ammattiosastoille viikonloppukursseja, joilla ne voivat arvioida ja kehittää toimintaansa.
”Työn, talouden ja Euroopan poliittisen rakenteen muutokset muodostivat kokonaisuuden, johon Metalliliiton piti sopeuttaa toimintansa”, tiivistää dosentti Eino Ketola liiton toiminnan viime vuosituhannen lopulla.
KUVA YLLÄ: Metallityöväen Helsingin ja Uudenmaan 100-vuotisaluejuhlaa vietettiin 17. huhtikuuta 1999 Helsingissä. Juhlakulkue matkalla Finlandiatalolle. KUVA LEHTIKUVA / LAURA NISSINEN
Vielä 1980-luvulla monien jäsenten toimeentulo oli riippuvainen Neuvostoliiton viennistä. Kauppa hiipui. Neuvostoliitto hajosi. Länsi-Euroopan taloudellinen yhdentyminen vauhdittui. Yritysrakenteet muuttuivat ja alihankinta lisääntyi.
– Liitossa nähtiin hyvin varhain reaalisosialismin kriisi ja ryhdyttiin tutkimaan uusia kauppasuuntia. Euroopan yhteisöjen suhteen tehtiin yhteistyötä myös työnantajien kanssa. Metalli oli ensimmäinen SAK:lainen liitto, joka otti myönteisen kannan Suomen EY-jäsenyyteen. Kaiken takana oli huoli metalliteollisuuden tulevaisuudesta ja jäsenten työpaikoista, historiakirjan kirjoittanut dosentti Eino Ketola kuvailee.
Eino Ketola. KUVA KITI HAILA
Osa tätä uutta suuntausta oli myös panostaminen kansainvälisissä konserneissa työntekijöiden yhteistyöhön. Edunvalvontanäkökulma muuttui. Myöhemmin asiasta säädettiin EU-direktiivi.
Kotimaassa sopimusasenteet muuttuivat. Metalli siirtyi lakkoherkältä alalta entistä vahvemmin sopimusperusteiseen työmarkkinamaailmaan.
Liiton organisaatio ja toimisto pystyivät hallitsemaan muutoksen ihailtavasti, mutta eivät ongelmitta, Ketola sanoo.
– Liiton johto halusi ajoissa selvittää taloudellisen integraation vaikutukset. Pian siitä tuli koko toimiston rutiinityötä.
Ketola nostaa liiton tutkimusosaston ja Murikka-opiston keskeisiksi tekijöiksi liiton sisäisessä uudistumisessa. Ilman näiden 1990-luvulla tarjoamaa uudentyyppistä ajattelutapaa se ei olisi onnistunut. Luottamusmiehet hyväksyivät käsityksen terveestä yrityksestä.
Auto- ja konekorjaamoalan lakon osallistujia Hakaniemen torilla 30.5.1984. KUVA TYÖVÄEN ARKISTO / METALLITYÖVÄEN LIITTO
AMMATTIOSASTOISSA MUUTOS VAIKEINTA
Suurin vaikeus oli ammattiosastotasolla. Kaikkialla ei ollut poliittisesti helppoa hyväksyä liittymistä eurooppalaiseen kapitalistijärjestelmään.
– Paikallistason toiminta oli pakko saada liiton ohjaukseen. Tätä varten luotiin aluetoimistojärjestelmä, joka oli sosialidemokraattien johdossa. Sosialidemokraattinen ryhmä hyväksyi vasemmistoryhmän yhteistyökykyisiä henkilöitä ja näin hajotti taistolaisia isoilla työpaikoilla.
Edellinen historiateos vuosilta 1961–1983 painottui taisteluun poliittisesta vallasta sosialidemokraattien ja kommunistien välillä. Nyt käsitellyllä jaksolla oli keskeistä kommunismin kuolettaminen ja kuoleutuminen Neuvostoliiton tuen puutteessa, Ketola sanoo.
– Puheenjohtaja Per-Erik Lundh oli sisäisesti kova antikommunisti. Hän kuitenkin suosi ja hyväksyi maltillisia vasemmistoliittolaisia ja sieti ammattitaitoisia radikaaleja.
Per-Erik Lundh aloitti Metalliliiton puheenjohtajana vuoden 1984 alussa. KUVA TYÖVÄEN ARKISTO / METALLITYÖVÄEN LIITTO / MARTTI LINTUNEN
LUNDH KÄÄNSI HEIKKOUTENSA EDUKSEEN
Lundh toimi liiton puheenjohtajana 1984–2000. Ketola kuvaa Lundhia henkilöksi, joka käänsi heikkoutensa edukseen.
– Ujona ja pidättäytyvänä Lundh oli poikkeuksellisen tyyni eikä rakentanut hovia ympärilleen. Hän osasi nimittää keskeisiin toimitsijatehtäviin henkilöitä, jotka hoitivat tehtävänsä itsenäisesti.
Lundh myös ajatteli itsenäisesti, vaikka keskustelikin paljon liiton keskeisten toimitsijoiden ja työnantajien kanssa, Ketola muistuttaa. Hän oli tarvittaessa huomattavan riippumaton SDP:n, SAK:n, Suomen Pankin tai maan hallituksen kannoista.
– Tämä korostui 1990-luvun alun devalvaatiokeskustelussa, jossa Lundh avoimesti kannatti sitä jo varhain. Toki samaan aikaan valmistauduttiin liittokokousvaaleihin. Lundh seurasi tarkasti myös oman asemansa kehitystä.
Hallituksen tiedotustilaisuus markan devalvoinnista marraskuussa 1991. Vasemmalta Iiro Viinanen, Esko Aho ja Suomen Pankin johtaja Rolf Kullberg. KUVA LEHTIKUVA / JUHA KÄRKKÄINEN
Lundh teki kylmän rajusti päätöksiä ja korosti realiteetteja. Teollisuus oli rakennemuutoksessa ja oli toimittava kapitalistisen järjestelmän ehdoilla. Kun vallankumousta ei voinut tehdä, oli tehtävä sopimuksia.
Taloudellisen toimintaympäristön muutos johti myös ratkaisuihin, jotka jälkikäteen arvioituina eivät olleet aivan onnistuneita, Ketola muistuttaa.
– 1990-luvulla ennen lamaa teollisuusliittojen välinen palkkakilpailu johti suuriin palkankorotusvaatimuksiin. Lopputulemana oli inflaation kiihtyminen.
Wärtsilän Meriteollisuuden työntekijät osoittavat mieltään Helsingissä 30. lokakuuta 1989. Mukana oli myös väkeä Turun Pernon telakalta, kaikkiaan noin 2000 mielenosoittajaa. KUVA LEHTIKUVA / KIMMO RÄISÄNEN
SUOMALAISILLA TAIPUMUS SELVIYTYÄ
Minkälaisen opetuksen vuosien 1984–2000 tutkiminen voisi antaa, dosentti Eino Ketola?
– Suomalaisilla on taipumus selviytyä kaikista itse luomistaan tilanteista. Tosi paljon ne kansalle ovat kyllä maksaneet.
Ketola täsmentää tarkoittavansa 1980-luvun hallituspolitiikkaa, kansantalouden realiteettien ymmärtämättömyyttä ja näin luotua lamaa. Ammattiyhdistysliike oli siihen osasyyllinen, vaikka pääasiallinen syy olikin Suomen Pankin ja Harri Holkerin hallituksen epäonnistuminen vaihtotaseen vajeen rajoittamisessa. Poliittinen järjestelmä ei hallinnut kansantaloudellista järjestelmää, joka kuumeni rahan määrän lisääntyessä pankkien myöntämien valuuttaluottojen vuoksi.
Vuonna 2000 Metalliliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Erkki Vuorenmaa. KUVA LEHTIKUVA / MATTI BJÖRKMAN
Suomi sittenkin itäeurooppalainen?
Yllättävintä minulle oli se, kuinka lähellä Suomi tuona aikana oli Itä-Euroopan siirtymätalouksia, kuten Viroa, DDR:ää, Puolaa ja Unkaria, Eino Ketola sanoo.
– Tarkoitan tällä sitä, kuinka kyvyttömiä Suomessa oltiin hallitsemaan markkinaehtoista toimintaa ja valuuttojen vapaata liikkumista. Tämä johti 1980-luvunlopun ja 1990-luvun alun kriisikehitykseen.
Ketola kuvaakin Suomen tilannetta ”pohjoismaiseksi versioksi Neuvostoliiton jälkeisestä siirtymätalouden ajasta”. Tähän liittyivät myös Suomen irtautuminen Pariisin rauhansopimuksen rajoituksista ja YYA-sopimuksesta, presidentin luopuminen KGB-välitteisestä ulkopolitiikasta sekä Suomen hallitusmuodon uudistus.
Hän muistuttaa, että samalla tämä ajanjakso oli suomalaisen demokratian kriisi. Valitut hallitukset eivät kyenneet sopeutumaan uuteen tilanteeseen valuuttalainoilla kiihdytetyn nousukauden aikana. Kansantalouden reunaehtoja ei hallittu eikä ymmärretty. Pankkitarkastuslain valmistelua viivytettiin ja vastuu ulkomaanvelasta jäi keskenään kilpaileville pankeille.
– Usko lainalla elvyttämiseen SDP:ssä oli vahva. Paavo Lipposen hallituksen aloittaessa Esko Ahon hallituksen tekemien menoleikkausten jälkeen valtiontalouden sopeuttamisvaatimukset olivat vielä 20 miljardia markkaa. Välttämättömiä leikkauksia tehnyt Lipposen hallitus olikin jälkeenpäin epäsuosittu vasemmiston keskuudessa, vaikka sen toimin oli päästy uuteen talouskasvuun.
SAK:n ja muiden palkansaajien suurmielenosoitus Senaatintorilla 3.10.1991. KUVA LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
Kirjassa kuvataan runsaasti ja yksityiskohtaisestikin Euroopan ja Suomen talouden murrosta. Ketola painottaakin, että ammattiliiton historiaa ei voi kirjoittaa vain järjestöhistoriana irrallaan taloudesta ja muusta yhteiskunnasta. Erityisesti suurten poliittisten ja taloudellisten murrosten aikana tämä on välttämätöntä.
– Irrottautuminen 1900-luvun lopun reaaliympäristöstä loisi väärän kuvan siitä, mikä oli mahdollista ja mikä ei. Poliittisesti aktiivisilla ihmisillä oli aatteellisia ja edunvalvontaan liittyviä päämääriä. Niihin saattoi liittyä uskonvarainen tai tietämättömyyteen perustuva vakaumus, että ne olisivat olleet toteutettavissa ilman ikäviä seurauksia.
Eino Ketola aloitti Metalliliiton historian tutkimisen vuonna 2002. Vuosia 1961–1983 käsitellyt kirja ilmestyi vuonna 2007. Nyt ilmestyneen teoksen työstäminen alkoi vuonna 2015.
TEKSTI HEIKKI PISKONEN KUVAT OTAVA / KIRJAN KUVITUSTA
Varsinais-Suomen ja Satakunnan perhepäiville osallistuneet Teollisuusliiton jäsenet kertovat, miten he ovat onnistuneet yhdistämään työn ja perhe-elämän.
VARSINAIS-SUOMI–SATAKUNTA PERHEPÄIVÄ 25.5., TURKU
Perhetapahtumassa oli iso osa Turun ykkösnähtävyyksistä ja tapahtumista tarjolla ilmaiseksi, spesiaalina sirkusesitys. Tapahtumaan osallistui 1 200 liiton jäsentä.
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
Teemu Aaltojärvi työskentelee Luvata Oy:ssä ja vaimo Taru Aaltojärvi Outotec Oy:ssä Porissa. Heidän lapsensa ovat 19- ja 14-vuotiaat, joten Teemulla ja Tarulla on pitkä kokemus työn ja perheen yhteensovittamisesta.
– Hyvin se on onnistunut. Meillä on käynyt tuuri. On joustava työnantaja. Kun itse osaa käyttää maalaisjärkeä, niin asiat sujuvat, Teemu kertoo.
Taru sanoo olevansa samaa mieltä. Lastenhoitoa on perheessä tehty tasapuolisesti.
– Olemme molemmat olleet työelämässä pitkään. Kun lapsista nuorin, Santtu, oli kolmen kuukauden vanha, palasin töihin. Teemu jäi hoitamaan lapsia. Se onnistui hienosti.
TURUN LINNA Santtu, Taru ja Teemu Aaltojärvi, Pori. Taru työskentelee Outotecillä ja Teemu Luvatalla. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
Siihen aikaan vanhempainvapaan jakaminen ei ollut yhtä tavallista kuin nykyään.
– Minulta kysyttiin, että ookko sää saanu lopputilin, kun jäät kotiin lasten kanssa. Jouduin vastaamaan, että en ole. Tuskin enää kysytään. Ei enää ihmetellä niin paljon, jos isä jää kotiin, Teemu pohtii.
Lasten ollessa pieniä haasteita perheessä aiheuttivat kesälomat.
– Lapsilla ovat pidemmät kesälomat kuin vanhemmilla. Monesti jouduttiin pitämään eri aikaan lomat, jotta lapsella on joku, joka huolehtii, Taru mainitsee.
– Haastavinta perhe-elämä oli silloin, kun tein kolmea vuoroa. Silloin isä joutui tekemään paljon: huolehtimaan lapsista, viemään päiväkotiin ja hakemaan päiväkodista. Ei meillä silloin ollut vapaita viikonloppuja yhteistä perheaikaa, hän muistelee.
Teemun mukaan elämä saatiin sujumaan.
– Täytyy vain itse sisäistää ja hyväksyä, että työ on semmoista. Yhteiset vapaat pitää silloin käyttää tarkkaan hyväksi.
”OLISI KIVA OLLA POJAN KANSSA”
Uusikaupunkilaiset Riina Pensikkala ja Sami Nieminen tekevät molemmat vuorotyötä. Heillä on vuoden ja neljän kuukauden ikäinen lapsi Vini.
– Tällä hetkellä kaikki sujuu, kun olen hoitovapaalla. Vähän pelottaa, miten työ ja perhe-elämä saadaan sovitettua yhteen syksyllä, kun kumpikin olemme vuorotöissä, pohtii Riina.
Perhe-elämää hoitovapaan aikana ovat helpottaneet Samin vuorojärjestelyt. Hän tekee 12-tuntista vuoroa: on neljä päivää töissä ja kuusi vapaalla.
– Mutta kun palaan kolmivuorotyöhön, vähän jännittää. Emme haluaisi ainakaan yöksi laittaa lasta hoitoon, mutta emme tiedä mitä tapahtuu. Vähän on suunniteltu, että isäntä pitäisi isyysvapaan syyskuussa. Hänellä on pitämättä kuusi viikkoa. Sillä päästäisiin vähän eteenpäin.
FORUM MARINUM Riina Pensikkala, Vini ja Sami Nieminen, Uusikaupunki. Riina käy vuorotöissä Laitilan Pilkingtonilla ja Samin työpaikka on Uudenkaupungin Nordic Soya. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
Entä sen jälkeen?
– Sitäkin olemme miettineet, että pitäisikö katsoa jotain muuta työtä, että ainakin toinen olisi päivävuorossa, mainitsee Riina.
Valmisteilla olevaan uudistukseen, jossa isän osuutta hoitovapaasta lisätään, molemmat suhtautuvat myönteisesti.
– Isäkin voisi olla enemmän hoitovapaalla, kun niitä olisi tasaisemmin, uskoo Riina.
– Kyllä olisi kiva olla pojan kanssa enemmän, sanoo Sami.
Samaan aikaan Teollisuusliiton perhepäivän kanssa vietettiin Turussa myös Jokisataman avajaisia, joissa pääsi seuraamaan helikopterin meripelastusnäytöstä. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
”Kyky etsiä, arvioida ja jäsentää tietoa kehittyi. Ajattelu avartui ja syventyi”, Mervi Hokkanen ja Marko Luttinen tiivistävät Murikan kolmen kuukauden kurssin annin.
MUUTOKSEN EVÄÄT – KOLMEN KUUKAUDEN KURSSI 4.3.–24.5., MURIKKA-OPISTO
Mervi Hokkanen ja Marko Luttinen saivat viime tammikuussa kutsukirjeen Murikan kolmen kuukauden kurssille.
– Menin saman tien keskustelemaan työnantajan kanssa, että olisiko kurssille lähtö mahdollista. Vastaus tuli nopeasti ja kannustavasti. Näkemys oli, että kurssi olisi minulle oikeastaan kuntoutustakin. Saisin vähän taukoa pitkään jatkuneeseen työn tekemiseen, Hokkanen kertoo.
– Olin jo aikaisemmin kuullut pitkästä kurssista positiivisia asioita. Niinpä kutsukirjeen saatuani pomppasin välittömästi työnantajan juttusille. Vastaus oli pitkän keskustelutovin päätteeksi myöntävä. Viikon päästä tosin jo katuivat, että mitenkähän tässä käy, kun kurssille lähdet. Sanoin, että ei siinä huonosti käy. Pääsette eroon vähäksi aikaa, Luttinen myhäilee.
HURJA HAASTE HAHMOTTUI HALLITTAVAKSI
Hokkanen ja Luttinen ovat työ- ja luottamustehtäväuransa aikana käyneet erilaisissa koulutuksissa lukuisia kertoja. Kokemusta siis löytyi rutkasti, mutta silti pitkän kurssin tiivis tahti yllätti.
– Ensimmäisen kuukauden aikana sitä ihmetteli, että eihän tässä muuta ehdikään kuin mennä päivät lukujärjestyksen mukaan ja illat tehdä harjoitustehtäviä, Hokkanen sanoo.
– Tuntui, että joka suunnasta pommitettiin, että tuo ja tuo pitäisi tehdä ja harjoitustyöstäkin tarvitaan suunnitelma. Kuumanahan siinä alkoi käydä. Mieleen hiipi ajatus, että kohta lentää tietokone pihalle.
KUVA EMMI KALLIO
MERVI HOKKANEN
Kokoonpanija Tikka Spikes Oy, Tikkakoski Pääluottamusmies 1. varatyösuojeluvaltuutettu Tikkakosken metallityöväen ao. 34:n talous- ja jäsenvastaava Teollisuusliiton valtuuston 1. varajäsen
Vaan ei lentänyt. Alkurytinästä käynnistyi asioiden haltuun ottaminen. Molemmat kertovat kokemuksenaan, kuinka opetussisältö valinnaiset sivuaineet sosiologia, kansantalous ja ATK mukaan lukien alkoivat nivoutua harjoitustyön kanssa mielekkääksi kokonaisuudeksi.
– En ole tehnyt aikaisemmin oikeastaan minkäänlaista laajempaa kirjallista työtä. Alussa suttasi pyörät aika tyhjää. En tiennyt minkälainen siitä pitäisi tulla, mutta ohjaus oli pätevää. Luennoilla tuli paljon uutta tietoa, ja ryhdyin itse etsimään ja arvioimaan tietoa. Harjoitustyön ensimmäinen versio oli 1,5 liuskan pituinen. Valmis teksti on vajaat 20 liuskaa, Luttinen vertailee.
– Harjoitustyön aihe oli valmiina mielessä samoin kuin ajatus siitä, miten sitä voisi hyödyntää työpaikalla, mutta sisältö kehittyi ja kokonaisuus rakentui kurssin aikana. Voi sanoa, että meidät haastettiin toden teolla, mutta samalla meistä pidettiin huolta. Opastettiin eteenpäin ja kannustettiin itsenäiseen ajatteluun ja työskentelyyn, Hokkanen arvioi.
UUSIN EVÄIN TAKAISIN TYÖPAIKALLE
Hokkanen teki harjoitustyönsä yhteistoiminnasta työpaikalla. Luttinen vertaili luottamusmiesjärjestelmän ja yrittäjien suunnasta ehdotellun luottamusvaltuutettu-mallin ominaisuuksia.
– Kun ajatus oli, että harjoitustyö sisältää sellaisia asioita, joita omalla työpaikalla pitäisi parantaa, niin nyt tavoitteena on viedä niitä asioita eteenpäin. Liikkeelle lähdetään perusteista eli siitä, mitä yhteistoiminnalla voidaan saavuttaa. Kun työt ja asiat alkavat sujua työpaikalla aikaisempaa paremmin, on se varmasti arvokasta, vaikka tarkkoja rahasummia ei välttämättä pystytä määrittämään, Hokkanen sanoo.
KUVA EMMI KALLIO
MARKO LUTTINEN
Ikkunatyöntekijä Piklas Oy, Pyhäntä Pääluottamusmies Pyhännän Puutyöväen ao. 813 puheenjohtaja Teollisuusliiton valtuuston jäsen
– Minun viestini suuntautuu enemmänkin luottamusmiehille, ammattiosastojen aktiiveille ja henkilöstölle. Meidän on pidettävä kiinni ammattiliittoihin ja työehtosopimuksiin nojaavasta luottamusmiesjärjestelmästä ja sen taustalla jäsenhankinnasta.
– Kun luottamusvaltuutettu-kuviota vähän rapsuttaa, paljastuu taustalta luottamushenkilöiden suojaton asema sekä työnantajatahojen pyrkimys ohjailla työntekijöitä ja murtaa luottamusmiesjärjestelmä ja sopimisen kulttuuri, Luttinen toteaa.
PINTAA SYVEMMÄLLE
Kun Hokkasta ja Luttista pyytää tiivistämään kurssin tärkeimmän annin, liittyy vastaus ajattelutapoihin ja toimintamalleihin.
– Se iso juttu on siinä, että uuden tiedon lisäksi on oppinut etsimään, käsittelemään ja jäsentämään tietoa. Näköala on laajentunut samoin kuin ymmärrys siitä, miten pintatiedosta päästään syventymään asioihin ja niiden taustoihin. Ajatusmaailma laajentui, Luttinen sanoo.
– Sain paljon uusia tulokulmia asioiden pohtimiseen ja niiden kanssa toimimiseen. Meitä oli täällä mukava ja tiivis 14 hengen opiskelijaryhmä. Lukujärjestyksen ulkopuolella olen oppinut paljon itsestäni, toisilta ihmisiltä ja toisista ihmisistä. Siitä kaikesta on oletettavasti apua ja hyötyä tulevaisuudessa, Hokkanen kertoo.
Kurssiin sisältyivät myös tutustumismatka Saksan IG Metallin Berliinissä sijaitsevaan koulutuskeskukseen ja kolmen päivän tes-neuvottelusimulaatio. Hokkasen ja Luttisen mukaan myös ne avasivat näköaloja ja syvensivät käsitystä työmarkkinatoiminnasta.
– Kyllä tästä myyntipuheet lähtevät omalla alueella liikkeelle. Jos ei pysty osallistumaan kolmen kuukauden kurssille, niin vauhtia voi ottaa kuukauden kurssilta, Hokkanen ja Luttinen pohdiskelivat kurssijaksonsa päätöspäivänä 23. toukokuuta Murikassa.
”Alkuun tuntui, että kolme kuukautta on jäätävän pitkä aika, mutta mikään kolme kuukautta ei ole vierähtänyt koskaan näin nopeasti.”
Ylärivi: Veikko Leppänen, Tomi Karlsson, Mika Kesänen ja Paavo Niskanen. Keskirivi: Marko Schroderus, Satu Heijari, Anu Lammi, Eero Kenkkilä, Esko Santaholma ja Vesa Huttunen. Alarivi: Nina Päivärinta, Timo Jokinen, Marko Luttinen ja Mervi Hokkanen. KUVA EMMI KALLIO
KURSSILAISET
Satu Heijari, Laitila Mervi Hokkanen, Palokka Vesa Huttunen, Helsinki Timo Jokinen, Pori Tomi Karlsson, Forssa Eero Kenkkilä, Helsinki Mika Kesänen, Forssa Anu Lammi, Tampere Veikko Leppänen, Kemi Marko Luttinen, Tavastkenkä Paavo Niskanen, Hyvinkää Nina Päivärinta, Lahti Esko Santaholma, Kalajoki Marko Schroderus, Pennala
Teollisuusliitto nousi viime vuonna johtavaan rooliin taistelussa työttömyysturvan ja irtisanomissuojan puolesta. Teollisuusliiton 21.–22.5. kokoontunut valtuuston kevätkokous muun muassa hyväksyi liiton ensimmäisen vuoden toimintakertomuksen.
Työtaistelut leimasivat Teollisuusliiton toimintaa vuonna 2018. Helmikuun 2. päivä vastustettiin poliittisella mielenilmauksella maan hallituksen virittämää aktiivimallia, jossa työnhakijat velvoitettiin erilaisiin ”aktivointitoimiin” työttömyyskorvauksen leikkaamisen uhalla.
Vuoden puolivälissä maan hallitus alkoi ajaa irtisanomissuojan heikentämistä alle 20 hengen yrityksissä. SAK:laiset liitot kampanjoivat eriarvoistavan lakihankkeen pysäyttämiseksi, mutta se ei vaikuttanut hallitukseen. Sen seurauksena Teollisuusliitto julisti poliittisena työtaistelutoimenpiteenä ensin 17.9. alkaen ylityökiellon kaikille sopimusaloilleen viestintäaloja lukuun ottamatta. 3.10. järjestettiin vuorokauden mittainen lakko, johon osallistui 150 työpaikkaa ja noin 22 000 jäsentä. Seuraava vaihe oli nelipäiväinen lakko 25.–28. lokakuuta.
Teollisuusliiton 21.–22. toukokuuta Helsingissä kokoontuneen valtuuston mukaan liitto saavutti tavoitteensa. Hallitus muutti lakiesitystään niin, että irtisanomissuoja ei heikentynyt. Liitto toteutti tehtävänsä solidaarisuuden edistäjänä, heikommassa asemassa olevien ihmisten ja työmarkkina-asioiden kolmikantaisen valmistelun puolustajana.
Samalla valtuusto totesi, että liiton on jatkettava työskentelyä sen eteen, että asioita voidaan työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa edistää neuvottelemalla ja sopimalla eri osapuolten neuvotteluhalukkuuden ja keskinäisen luottamuksen pohjalta.
POIMINTOJA TOIMINNASTA 2018
Suurin osa Teollisuusliiton toiminnasta on hidasta ja pitkäkestoista työtä, joka ei nouse otsikoihin kuten poliittiset lakot. Liiton perustehtäviä ajatellen toimintavuosi 2018 oli arkisen aherruksen täyteinen niin, että merkittävä osa resursseista kohdistui toiminnan käynnistämiseen, uusien toimintamallien käyttöön ottamiseen ja toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen ja arvioinnin rakentamiseen.
Edunvalvonnassa sovitettiin yhteen perustajaliittojen toimintatavat ja otettiin käyttöön uusia palveluja kuten työympäristö- ja sosiaaliasioiden päivystys. Tutkimuksessa kirjoitettiin suhdanne-, toimiala- ja palkkakatsaukset sekä käynnistettiin noin 3 000 henkilön jäsenpaneeli ja noin 350 henkilön luottamusmiespaneeli, joilta kerättyä tietoa voidaan hyödyntää liiton päätöksenteon apuna.
Järjestämistyössä kohderyhmäksi valittiin yli 50 hengen työpaikat. Resurssia vahvistettiin rekrytoimalla uusia työntekijöitä. Aluetoimistojen työ ja alueellinen toiminta käynnistettiin useilla eri tapahtumilla ja toimintamallien rakentamisella. Osastojen voimavaroja kasvatettiin yhteistyötä ja yhdistymisiä lisäämällä.
Teillisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto. KUVA KITI HAILA
Koulutusjärjestelmää tehostettiin ja yhdenmukaistettiin Murikan voimavarat ja myös alueelliset tarpeet huomioon ottaen. Murikan käyttöasteessa päästiin tavoitteeseen, mutta mahdollisuuksia on parempaan.
Liiton brändi otettiin käyttöön koko organisaatiossa ja liitto noteerattiin julkisuudessa läpi vuoden työmarkkinoiden vahvana vaikuttajana. Viestinnässä nostettiin liiton ja jäsenten näkökulmasta asioita ja teemoja yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä tehtiin liittoa jäsenille ja sidosryhmille tunnetuksi. Yksi teema oli Teollisuusliiton tavoitteet parhaillaan käynnissä olevalle vaalikaudelle. Sen kärkiä ovat, että maan hallitus edistäisi voimakkaasti teollisuuden toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä. Eduskuntavaaleihin onnistuttiin saamaan vähintään yksi Teollisuusliiton jäsen ehdokkaaksi jokaisessa vaalipiirissä.
Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa liiton edustajat olivat kuultavana eduskunnassa yhteistoimintalain ja kollektiivisen irtisanomissuojan kehittämistarpeista. Lakiesityksiin laadittiin useita lausuntoja, joista esimerkkejä ovat työaika- ja vuosilomalaki. Liitto osallistui asiantuntemuksellaan aktiivisesti myös ammatillisen koulutuksen kehittämiseen ja työsuojeluhallinnon uudistamiseen sekä SAK:n lainvalmistelun työryhmiin.
Kansainvälisessä toiminnassa vaikuttamistyötä toteutettiin muun muassa osallistumalla teollisuusliittojen Eurooppa-järjestön poliittisen asiakirja Euroopan tulevaisuutta tuottamassa kirjoittamiseen. Sen seurauksena asiakirjassa otetaan huomioon suomalaiset ja pohjoismaiset näkökulmat, millä on merkitystä, kun Eurooppa-järjestö esimerkiksi tekee lausuntoja Euroopan parlamentille ja komissiolle.
LIKI 90 ESITYSTÄ
Valtuusto sai käsiteltäväkseen yhteensä 87 esitystä yli 30 ammattiosastolta. Niistä suurin osa eli 71 osui teknologiasektorille. Järjestötoimintaan esityksistä kohdistui seitsemän, työympäristöön kolme sekä koulutukseen, talouteen ja viestintään kuhunkin kaksi. Osastoille lähetetään vastaukset esityksiin.
Teknologiasektorille tulleet esitykset käsittelivät työehtosopimuksia ja edunvalvontaa. Ne otetaan huomioon syksyn työehtosopimusneuvotteluihin valmistauduttaessa ja sopimuskauden aikana liittojen välisten työryhmien työskentelyssä.
Järjestötoiminnassa valtuusto yhtyi esitykseen, jonka mukaan ammattiosaston muutoksen voisi tehdä eli eAsioinnin eli sähköisen asioinnin kautta. Sitä vastoin valtuusto ei yhtynyt esityksiin, joiden mukaan liitto-organisaation painopisteitä siirrettäisiin toiminta-alueille, eläkeläiskurssien määrää lisättäisiin, ammattiosaston jäsenet siirrettäisiin purkautumistapauksissa toisiin osastoihin entisen TEAMin mallin mukaisesti ja eläkeläisjäseniltä poistettaisiin mahdollisuus olla ammattiosaston hallituksen jäseniä.
Eläkeläisjäseniltä esitettiin poistettavaksi myös äänioikeus liittokokousvaaleissa, mutta kysymyksessä oli väärinymmärrys, sillä eläkeläisillä ei ole nykyisten sääntöjen mukaan äänioikeutta liittokokousvaaleissa. Valtuustolle esitettiin myös ammattiosastojen mallisääntöjen muuttamista ammattiosaston hallituksen jäsenten sekä varajäsenten lukumäärän osalta. Valtuusto merkitsi esityksen tiedoksi siksi, että saman sisältöiseen esitykseen on jo valtuustokaudella kerran vastattu, eikä muutokseen edellisellä kerralla ryhdytty.
Teollisuusliiton valtuuston kevätkokous kokoontui 21.–22.5. Paasitornissa Helsingissä. KUVA KITI HAILA
Koulutuksen saralla esitettiin, että työnantajan tuen piiriin kuuluvia koulutuksia saataisiin monipuolisemmin tarjolle ja että muksukursseja järjestettäisiin Murikassa myös koululaisten talvilomaviikoilla. Valtuusto merkitsi esityksen tiedoksi. Esityksistä ensimmäinen on jo työn alla ja toinen otetaan selvitettäväksi.
Talouden alueella esitettiin liiton tarjoamien jäsenetujen parantamista ja liiton jäsenmaksuosuuden alentamista. Valtuusto merkitsi esitykset tiedoksi, koska saman sisältöisiin esityksiin on jo kuluvalla valtuustokaudella vastattu. Jäsenetuja pyritään parantamaan koko ajan. Liiton jäsenmaksuosuuden alentamiseen ei ole ryhdytty.
Työympäristötoiminnassa esitettiin auttavan puhelimen perustamista luottamushenkilöille, tuettuja hotelliyöpymisiä luottamushenkilöille ja työnohjaajan palveluiden antamista luottamushenkilöille. Valtuusto ei yhtynyt kahteen ensimmäiseen esitykseen, vaan palvelujen arvioitiin jo olevan riittävällä tasolla. Työnohjausta käsittelevä esitys merkittiin tiedoksi. Liitto selvittää onko työnohjauksen järjestäminen mahdollista tai järkevää toteuttaa.
Viestinnässä esitettiin kierreselkämyksiä työehtosopimuksiin ja täytettävien lomakkeiden ja kaavakkeiden toimivuuden varmistamista. Valtuusto merkitsi esitykset tiedoksi. Tessit valmistetaan yhdessä työnantajaliittojen kanssa. Tavoitteena on saada niistä mahdollisimman helppokäyttöiset. Lomakkeiden toiminnassa havaituista häiriöistä kannattaa ilmoittaa liittoon verkkosivujen palautelomakkeen kautta. Joskus ongelma voi johtua myös lomakkeen täyttäjän käyttämästä selaimesta.
KOHTI TYÖEHTOSOPIMUSKIERROSTA
Ammattiosastot tekivät työehtosopimuksiin yhteensä 1 228 muutosesitystä. Niistä 717 kohdistui teknologiasektoriin, 297 erityisalojen sektoriin, 154 kemian sektoriin ja 60 puutuotesektoriin. Esitykset on käsitelty työehtoneuvottelukunnissa, sektorijohtokunnissa ja liiton hallituksessa.
Työehtosopimusneuvottelujen valmistelutyöt ovat olleet jo hyvän aikaa käynnissä. Varsinaiset neuvottelut käydään eri sopimusaloilla suurimmaksi osaksi syyskuun ja marraskuun välisenä aikana.
Teollisuusliitto on nostamassa kilpailukykysopimuksen mukaisen 24 tunnin työajan lisäyksen työehtosopimuksista poistamisen lisäksi tes-neuvotteluissa esille seuraavat teemat:
Henkilöstön edustajien aseman ja oikeuksien vahvistaminen.
Työehtosopimusten sosiaalisten määräysten kehittäminen työympäristökysymykset mukaan lukien.
Vuokratyön, ulkopuolisen työvoiman käytön ja matkatyön pelisääntöjen selventäminen.
Työssäoppimisen ja ammatillisen koulutuksen reformin tuottamien uudistustarpeiden huomioiminen.
Yleistettyjen tavoitteiden takana sopimusalat ovat neuvotteluja ajatellen keskenään erilaisia. Neuvottelupöydissä on siten yhteisiä ja sopimusalakohtaisia kysymyksiä ratkaistavana.
JÄSENMAKSUT EIVÄT KATA TOIMINTAMENOJA
Teollisuusliiton vuoden 2018 tilinpäätös on laadultaan poikkeuksellinen. Se osoittaa noin 184,5 miljoonan euron ylijäämän, mutta ylijäämä muodostuu suurimmaksi osaksi kertaluonteisista eristä. Niistä suurin on liittofuusion yhteydessä Teollisuusliitolle siirtyneen 117,5 miljoonan euron omaisuuden kirjaaminen tulosvaikutteisesti tilinpäätökseen. Toinen merkittävä erä on Kojamon listautumisen yhteydessä tapahtuneesta osakemyynnistä kirjattu budjetoimaton 65,4 miljoonan euron myyntivoitto.
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen. KUVA KITI HAILA
Edellä kuvatuista luvuista riisuttuna liiton talouden tilanne vuonna 2018 päätyi siihen, että noin 34,5 miljoonan euron jäsenmaksutulot eivät riittäneet kattamaan varsinaisen toiminnan noin 44,3 miljoonan euron kulujäämää. Liiton sääntöjen mukaan sijoitustoiminnan tuottoja voidaan käyttää toimintakulujen kattamiseen, mutta pitkällä aikavälillä on nähtävissä tarve jäsenmaksutulojen ja toimintakulujen saattamiseksi lähemmäksi toisiaan. Tähän tarpeeseen vaikuttava merkittävä tekijä on jäsenkehitys. Vuoden 2018 lopussa jäsenmäärä oli 211 795, mikä on hieman alle 7 300 vähemmän kuin vuonna 2017. Sijoitustoiminnan tuotto vuonna 2018 oli noin 76,8 miljoonaa euroa.
Valtuusto korosti käymissään keskusteluissa jäsenmäärän tulevan kasvattaminen tärkeyttä.
STRATEGINEN MITTARISTO VALMIS
Valtuustolle esiteltiin liiton strateginen mittaristo. Mittareita on kaikkiaan yhdeksän. Ne mittaavat ja antavat tietoa liiton strategisten tavoitteiden toteutumisesta, jotka ovat yhteisvoima, sopiminen ja neuvokkuus.
Mittaristolla saatavia tuloksia ja niiden pohjalta tehtäviä tulkintoja ja johtopäätöksiä käytetään hyödyksi liiton toiminnan kehittämisessä. Myös mittaristo itsessään on jatkuvan kehittämistyön kohteena.
TEKSTI PETTERI RAITO KUVAT KITI HAILA
Lisää uutisia Teollisuusliiton kevätvaltuuston kokouksesta sekä liiton vuoden 2018 toimintakertomus ja tilinpäätös löytyvät verkkosivuilta osoitteesta www.teollisuusliitto.fi.
Suomen ja samalla Teollisuusliiton vanhin ammattiosasto Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys ry (ao. 408) juhlii tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa. Yhdistyksen perustaminen 25. huhtikuuta 1869 käynnisti ammattiyhdistystoiminnan maassamme. HKY:n aktiivi, entinen latoja ja toimitsija Juhani Lahtinen kirjoittaa osaston vaiheista puolentoista vuosisadan ajalta.
KUVA YLLÄ: Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdistyksen jäseniä 1890-luvulta. KUVA TYÖVÄEN ARKISTO
Huhtikuun 25. päivänä 1869 helsinkiläiset taiturit, kuten siihen aikaan latojia kutsuttiin, kokoontuivat perustamaan Typografiska Läseföreningin eli Kirjatyöntekijäin Lukuyhdistyksen. Tarkoitukseksi kirjattiin raittiit elämäntavat, ammattikysymykset sekä yhdessä oleminen.
Yhdistyksen piirissä käydyt keskustelut johtivat vuonna 1872 ”nöyrään kirjalliseen pyyntöön” urakkapalkkojen korottamiseksi. Kun kirjapainoisäntien vastaus oli kielteinen, 45 taituria aloitti lakon, joka neljä päivää kestettyään päättyi isäntien suostuessa palkkojen korotukseen. Ensimmäinen avoin työtaistelu maassamme oli käyty.
Yhdistyksen nimi muutettiin 1885 Helsingin Kirjaltajain Yhdistykseksi ja se pureutui yhä voimakkaammin työelämän kysymyksiin. Niinpä yhdistys järjesti vuonna 1890 maamme ensimmäisen vapputilaisuuden. Kirjatyöntekijät anoivat työpaikoiltaan iltapäivää vapaaksi ja seilasivat laivalla Korkeasaareen, missä pidettiin voimakkaita puheita etenkin työajan lyhentämisen puolesta.
ENSIMMÄINEN TYÖEHTOSOPIMUS 119 VUOTTA SITTEN
Vuonna 1894 järjestettiin yhdistyksen aloitteesta ja tuella kokous, jossa perustettiin maamme ensimmäinen ammattiliitto Suomen Kirjaltajaliitto. Viranomaisten epäluuloista johtuen varsinainen toiminta pääsi kuitenkin alkamaan vasta vuonna 1897. Liiton nimi muutettiin sittemmin Suomen Kirjatyöntekijäin Liitoksi, jona se toimi aina vuoteen 1997, jolloin se muutti nimensä Viestintäalan ammattiliitoksi. Muutos jatkui vuonna 2010 Viestintäalan ammattiliiton yhdistyessä TEAM Teollisuusalojen ammattiliitoksi ja vuoden 2018 alusta nykyiseksi Teollisuusliitoksi.
1900-luvun vaihteessa yhdistyksellä oli vahva asema liitossa, koska sen jäsenistöstä ja siis myös toimijoista suurin osa oli helsinkiläisiä. Sinnikkäiden neuvottelujen ja lopulta jopa lakon uhalla saatiin solmituksi vuonna 1900 Suomen ensimmäinen koko maata koskeva työehtosopimus, jolla sovittiin muun muassa latojien ja painajien työpäivän pituudesta ja palkkauksesta. Sovittiin myös, että ”ulosoppinut naiskirjaltaja, sekä latoja että painaja, nauttii samoja etuja kuin miehinenkin”.
Vuoden 1900 ”Palkkaus-tariffi kirjaltajille Suomessa” oli Suomen ensimmäinen koko maata koskeva työehtosopimus. Kuvassa näköispainos vuodelta 2007.
Vuosisadan ensimmäisinä vuosina työntekijäin vaatimukset voimistuivat, kun taas työnantajille tuotti vaikeuksia siirtyä sanelusta sopimiseen. Niinpä vuonna 1911 kirjapainoalalla ajauduttiin katkeraan neljä kuukautta kestäneeseen lakkoon, joka päättyi masentavaan tappioon, mutta joka kirjattiin kuitenkin näyttönä työntekijäin tahdosta ja voimasta. Lakon osittaisena seurauksena loputkin kirjatyöntekijäryhmät yhdistivät erillään olevan ammattiyhdistystoimintansa. Sen jälkeen koko kirjapainoalan lakkoon ajauduttiin vuosina 1949, 1956 ja 1967.
Vuoden 1918 tapahtumiin yhdistys ei virallisesti osallistunut ammattijärjestönä, mutta auttoi tapahtumien johdosta vaikeuksiin joutuneita. Vain vuosi kansalaissodan jälkeen yhdistys alkoi järjestää ammattikursseja, joista kehittyi alalle ammattikoulutusyhteistyö työnantajien kanssa.
KIRJAN TALO TUKIKOHTANA JO 85 VUOTTA
Yhdistyksen jäsenmäärän ja toiminnan kasvaessa 1920-luvun alussa syntyi haave omien toimitilojen saamiseksi, ja niinpä yhdistys osti tontin Helsingin Kruununhaasta. Seuraavan vuosikymmenen alussa heräsi suunnitelma peräti oman toimitalon aikaansaamiseksi. Ponnisteltiin nykyrahassa noin 1,3 miljoonan euron rahoituksen saamiseksi, ja kun lainaa ei onnistuttu saamaan riittävästi, niin monet jäsenet menivät jopa henkilökohtaiseen takaukseen rahoituksen saamiseksi. Jäsenmäärä oli tuolloin vain 1 300, sisältäen eläkeläiset ja vapaajäsenet.
Oman toimitalon rakentaminen alkoi Otto Vuorion rakennusliikkeen voimin kesällä 1934, ja jo seuraavan helmikuun alussa talo oli valmis. Talossa oli tilat yhdistyksen ja liiton toimistoille, kokoustiloja, ravintola ja asuntoja omalle jäsenistölle. Maineikas Kirjan talo onkin 85 vuoden ajan ollut kirjatyöntekijöille järjestötoiminnan tukikohta keskellä Helsinkiä. Ei ole tarvinnut toimitiloja etsiä eikä maksella!
Tunnustuksena kirjapainoteollisuudelle ja sen työntekijöille Helsingin kaupunki muutti Kirjan viereisen kadun vuonna 1946 Kirjatyöntekijänkaduksi ja viereisen puistikon Kirjanpuistikoksi vuonna 1994.
Vuonna 1935 valmistunut Kirjan talo oli suuri ponnistus Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistykselle. Rakennus on toiminut ammattiosaston tukikohtana jo pian 85 vuotta. KUVA HKY
AIKANSA SUURIN AMMATTIOSASTO
Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti sotien jälkeen. Suurimmillaan se oli 11 000 vuonna 1970, jolloin se oli Suomen suurin ammattiosasto.
Suuren yhdistyksen toiminta oli vireätä. Pääluottamusmies tai yhdyshenkilö oli 180 työpaikalla. Yhdistyksen piirissä toimi parhaimmillaan 14 ammattikerhoa omien ammattiensa asiantuntijoina ja yhteishengen vahvistajana. Yhdistys tuki niiden toimintaa ja ne valitsivat toimihenkilönsä itsenäisesti. Lisäksi toimivat muun muassa mies- ja naiskuoro, eläkeläiskerhot, vapaajäsenkerho, luottamushenkilökerho, työsuojelukerho ja nuorisojaosto.
Urheilussa omassa jalkapallosarjassa pelasi jopa 25 joukkuetta, ja yhdistyksen joukkue voitti jopa ammattiyhdistysten koko maan turnauksen. Muita lajeja olivat muun muassa onginta, keilailu, shakki, yleisurheilu, hiihto ja suunnistus. Yhdistyksen henkilökuntaa oli tuolloin kymmenen.
Kirjalla ovat toimineet myös sosialidemokraattien ja kommunistien tai kansandemokraattien itsenäiset puolueyhdistykset.
TEKNIIKAN KEHITTYMINEN MUUTTANUT TYÖTÄ
1960-luvulla alkoi kirjapainoalalla tekninen vallankumous. Kohopainaminen alkoi muuttua offsetpainamiseksi tuotantotekniikan sekä erityisesti tietotekniikan yleistyessä. Monet perinteiset työtehtävät kävivät tarpeettomiksi. Uudelleenkoulutuksesta tuli yhdistyksessä ja sen ammattikerhoissa yhä tärkeämpi puheenaihe. 1990-luvulla työttömyys nousi asioista selkeäksi ykköshuoleksi.
Tällä hetkellä Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksellä eli Teollisuusliiton ammattiosasto 408:lla on noin 3 200 jäsentä.
Suomen vanhin yhdistys viettää tänä keväänä juhlavuottaan erilaisin tilaisuuksin ja tapahtumin. Taaksepäin ja eteenpäin katsoen.
TEKSTI JUHANI LAHTINEN Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen latoja ja toimitsija.
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen juhlavuosi pitää sisällään monia tapahtumia jäsenille, kuten esimerkiksi kutsuvierasjuhla Kirjan juhlasalissa 27.4., jäsenristeily 4.–5.5., vappubrunssi ja -marssi 1.5. sekä syksyllä perhepäivä Superparkissa ja yhdistyksen keilamestaruuskilpailu. www.hky001.fi
”Lapin Kumin Rovaniemen toimipisteessä on ympäri vuoden töissä 14 työntekijää. Kevät- ja syyssesonkien aikana asentajien määrä tuplaantuu. On parempi viedä kiirejakso läpi ottamalla lisää ihmisiä töihin kuin teettää kaikki asennukset pienellä porukalla. Jaksetaan itse kukin paremmin, kun ei tehdä älyttömän pitkiä päiviä.
Sesongit toistuvat joka vuosi. Ne kestävät tyypillisesti neljästä viiteen viikkoa. Viime kesä tosin oli yllättävän vilkas. Tuntui, että sesonki vain jatkui ja jatkui. Sama toistui syksyllä. Renkaita ostettiin runsain määrin. Se kertoo paljosta liikkumisesta.
Toimipisteemme perusasiakaskunta on rengashotellin pitämisen myötä kivunnut liki 2 700:aan. Sen rinnalla esimerkiksi autotehtaiden testiajot, erilaiset tapahtumat, kuten Tunturiralli, ja matkailu tuovat meille töitä. Meille pysähdytään usein ohiajomatkallakin vaihtamaan pohjoisiin oloihin sopivat renkaat henkilö- ja matkailuautoihin, raskaaseen kalustoon ja moottoripyöriin. On hienoa, että töitä riittää läpi vuoden. Olen työurani aikana ollut vain kerran kolmen viikon pakkolomalla.
”Työkaverit sanoivat, että siinä on sellainen mies, että kyllä se tuon homman hoitaa.”
Luottamusmiehenä minun ei ole tarvinnut puuttua asioihin työpaikalla. Neuvottelut käydään aina kun uusista asioista pitää sopia. Suhteellisen hyvin nämä kuviot ovat meillä hoituneet.
Tulin taloon vuonna 1997. Luottamusmiehenä olen toiminut kymmenen vuotta. Tehtävä ojennettiin minulle. Työkaverit sanoivat, että siinä on sellainen mies, että kyllä se tuon homman hoitaa. Koulutuksissa en ole käynyt, mutta pitäisi varmaan käydä. Ehkä sitä kuvittelee olevansa niin tärkeä työmies, että ei voi jäädä töistä pois. Lomillakin soittelevat ja kyselevät neuvoja.
Lapin Kumilla on Rovaniemen pääpaikan lisäksi useita toimipisteitä eri puolilla Suomea. Henkilökuntaa on kaikkiaan noin sata. Turvallisuus on asentajille ja koko henkilökunnalle tärkeä asia. Kunnon rengas on halpa henkivakuutus.”
JUKKA SAMMALNIEMI
Raskaan kaluston rengasasentaja Pääluottamusmies Lapin Kumi Oy, Rovaniemi
Jorma Saarimäen, Paula Toivosen ja Tuomo Leinosen mielestä työttömyysturva on uudistettava oikeasti kannustavaksi. He osallistuivat 6. huhtikuuta Teollisuusliiton Vaasa–Keski-Suomen aluefoorumiin Ähtärissä.
Viime lauantaina 6. huhtikuuta Ähtärissä järjestetyssä Vaasan ja Keski-Suomen toiminta-alueen aluefoorumissa pureuduttiin työttömyysturvan koukeroihin. Nykyinen malli todettiin varsin voimakkain äänenpainoin sanktioiden uhalla toteutetuksi byrokraattiseksi ihmisten juoksuttamiseksi.
– Järjestelmä on tehty liian monimutkaiseksi. Kyllä tuollaisella nomenklatuuraviidakolla viimeistään saadaan ihmisten päät pyörälle. Ymmärrän hyvin, jos työttömät ovat kokeneet tulleensa työttömyydestään syyllistetyiksi, joutuneensa tiskiltä toiselle juoksutetuiksi ja kyykytetyiksi, Kirjapaino Karissa Jyväskylässä työskentelevä ja työpaikkansa työsuojeluvaltuutettuna toimiva Paula Toivonen pohtii.
– Kaikenlaista huonoa palautetta olen nyt käytössä olevasta mallista kuullut. Aktiivisuudesta on valtakunnan ylätasolla puhuttu, mutta komentelua, sanktioilla pelottelua ja yksipuolista määräilyä on työttömien keskuudessa koettu. Toisaalta kasvokkain tapahtuva palvelun tarjonta on Etelä-Pohjanmaalla vähentynyt, kun työvoimatoimistot on keskitetty Seinäjoelle ja Alajärvelle. Sähköinen asiointi voi olla joillekin ihmisille uusi ja hankala tilanne, Alavus Ikkunoiden pääluottamusmies Jorma Saarimäki arvioi.
– Aktiivimalli kakkonen saatiin ammattiyhdistysliikkeen voimin torpattua ja hyvä niin. Toivottavasti saadaan tämä ykkönenkin poistettua.
”Onneksi nyt esimerkiksi tulityökurssi ja työturvallisuuskorttikoulutus sekä osa ammattiliittojen järjestämästä koulutuksesta lasketaan, että niillä voi täyttää aktiivimallin aktiivisuusehtoa”, Tuomo Leinonen sanoo. KUVA TIINA ANTTILA
– Se on ihan ensimmäinen tavoite, että siirrytään oikeasti kannustavaan malliin. Työttömille pitää maksaa aktiivisuudesta 4,65 prosenttia kuukaudessa lisää, eikä toimia niin kuin nyt, että tuo sama prosenttimäärä leikataan, mikäli työtön työnhakija ei onnistu byrokraattisia aktiivisuusehtoja täyttämään, paperikoneita Jyväskylässä valmistavan Valmet Technologiesin pääluottamusmies Tuomo Leinonen linjaa.
TYÖTTÖMIEN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ
Leinosen havaintojen mukaan työllisyyden edistämisessä on menty osin hakoteille. Sen sijaan, että työllistämiseen tarkoitettu tukirahoitus johtaisi ihmisten työllistymiseen, voi se todellisuudessa toimia jopa työllistämisen järjestelmällisenä esteenä.
– Olen kuullut työllistämiskokeiluista, joissa ihmiset pistetään yhdeksän euron päiväpalkalla töihin. Ensimmäinen ongelma on, että se vääristää kilpailua, ja toinen ongelma on, että selvitysten mukaan vain pari prosenttia kokeiluihin osallistuneista palkataan töihin. Syy siihen on se, että yritykset ottavat ennemmin uuden halvan kokeilijan kuin palkkaavat sen edellisen kokeilijan työehtosopimuksen mukaisella liksalla suoraan omaan työntekijävahvuuteensa.
”On tärkeää saada ihmisiä Murikkaan oppimaan ja osallistumaan. Koulutus on asiantuntevaa, opiskelijat huomioon ottavaa ja hyödyllistä. Itse paikkakin on remontin jälkeen hieno”, Jorma Saarimäki kannustaa. KUVA TIINA ANTTILA
– Oma lukunsa sitten on se, että kokeilijoilla teetetään täyttä työtä. Eivät ne mitään kokeiluja todellisuudessa ole, vaan huonommassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten hyväksi käyttämistä, Leinonen puuskahtaa.
Myös työttömille tarjolla olevassa koulutuksessa on Leinosen mukaan ollut puutteensa.
– Olen kuullut, että työttömien koulutus saattaa käytännössä olla sellaista, että maanantaina on joku tunti koulutusta, minkä perään sanotaan, että voitte lähteä kotiin. Samalla kehotetaan, että käykää keskiviikkona messuilla, niin se kuittaa yhden koulutuspäivän. No, työllistäähän tuollainen koulutuksen pitäjää, mutta auttaako se muuten mihinkään?
– Onneksi tähän on nyt saatu muutosta parempaan suuntaan, kun esimerkiksi tulityökurssi ja työturvallisuuskorttikoulutus sekä osa ammattiliittojen järjestämästä koulutuksesta lasketaan mukaan, että niillä voi aktiivisuusehtoa täyttää, Leinonen toteaa.
– Se on askel eteenpäin, että ammattiliitot voivat järjestää koulutusta, mikä hyväksytään aktiivisuuden osoittamiseksi. Kun sitä vaan osattaisiin nyt reilusti käyttää hyödyksi. Meidänkin työpaikalla jotkut työntekijät vielä jokin aika sitten kuvittelivat, että Murikka-opisto on tarkoitettu vain luottamushenkilöille, mutta siellähän on paljon kaikille jäsenille tarkoitettuja kursseja kuten tietotekniikkakoulutusta.
Tuomo Leinonen, Paula Toivonen ja Jorma Saarimäki kertovat työttömien joutuvan kokemaan komentelua, sanktioilla pelottelua ja yksipuolista määräilyä. KUVA TIINA ANTTILA
Jyväskylän Kirjatyöntekijöiden Yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Toivonen nostaa esiin myös työnantajan vastuun irtisanomistaan työntekijöistä.
– Minusta työnantajankin velvollisuus on jollakin tavalla tukea ihmistä, jolle sen lopputilin antaa. Ei se ole pelkästään, että kiitos ja näkemiin, tämä oli tässä, vaan siinä pitää auttaa ihmisiä uuden työn saamisessa tai sitä kohti etenemisessä.
– Toisaalta työnantajat voisivat hiljaisina aikoina esimerkiksi lisätä työntekijöiden koulutusta ja käyttää lomautuksia sen sijaan, että heti otetaan irtisanomiset käyttöön. Se on yksi keino vastata ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden ongelmaan.
ALUEFOORUMIT JÄRJESTETÄÄN JOKA VUOSI
Vaasan ja Keski-Suomen aluefoorumissa käsiteltiin työttömyysturvan lisäksi yli 50 osallistujan voimin eduskuntavaaleja ja paneuduttiin siihen, mitä tulorekisteri tarkoittaa ammattiosaston toiminnan kannalta. Ohjelmaan sisältyivät myös ammattiosastojen kehityskeskustelut ja katsaus alueen kuluvan vuoden toimintasuunnitelmaan.
Teollisuuden työttömyyskassan etuuspäällikkö Kaisa Tikka kertoi aluefoorumin osallistujille laki- ja toimintaympäristön muutoksista kassan näkökulmasta. KUVA TIINA ANTTILA
Tilaisuuden vetäjinä ja asiantuntijoina toimivat aluepäällikkö Jukka Seppälä, järjestämistoimitsija Ilkka Terimaa, Murikka-opiston opettaja Heli Hokkanen ja Teollisuuden työttömyyskassan etuuspäällikkö Kaisa Tikka.
Aluefoorumit järjestetään Teollisuusliiton kaikilla toiminta-alueilla pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa. Tilaisuuksissa käsitellään ajankohtaisia asioita, ideoidaan ammattiosastojen toimintaa, jaetaan kokemuksia ja verkostoidutaan.
