MAAILMA: Ammattiliitot nousevat Etelä-Koreassa

Presidentin vaihdos Etelä-Koreassa toi ammattiliitoille uusia toimintavapauksia. Maa arvioitiin viime vuonna työntekijöiden oikeuksien kannalta maailman kymmenen huonoimman maan joukkoon.

Näkyvä parannus oli ammattiliittojen keskusjärjestö KCTU:n puheenjohtaja Han Sang-gyunin armahdus vankeudesta toukokuussa. Hänet pidätettiin joulukuussa 2015 näyttävästi buddhalaistemppelistä. Vankeustuomio tuli mielenosoituksesta, jossa ammattiliitot vastustivat hallituksen työreformia.

Liittojen toimintamahdollisuudet ajettiin Etelä-Koreassa hyvin vähäisiksi. Niiden johtoa pidätettiin, lakkoja sekä liittoja kiellettiin ja työehtosopimuksiin ei suostuttu. Julkisen alan järjestäytymisen valtio kielsi ja julisti liittoja laittomiksi. Niiden aktiiveja pidätettiin.

Vuosi sitten virkaan astunut uusi presidentti Moon Jae-in toimii ainakin osin toisin. Hän käy maan taloutta ja pitkälti politiikkaakin perinteisesti hallinneiden jättiyritysten eli chaebolien läpinäkymätöntä valtaa vastaan.

Edellinen presidentti Park Geun-hye tuomittiin 24 vuoden vankeuteen laajan lahjontaskandaalin vuoksi. Yksi lahjojista oli Samsung, jonka omistajaperheen poika Lee Jae-yong sai viiden vuoden vankeustuomion.

Edistysaskeleet ovat toistaiseksi pieniä, mutta oikean suuntaisia. Presidentti Moon luo nyt yhteyksiä ammattiliittoihin. Hän tapasi keskusjärjestöt ja kutsui ne mukaan neuvoa-antaviin valtion elimiin. Lisäksi Moon tapasi maan oloja rankasti arvostelleen ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC:n pääsihteerin Sharan Burrowin.

Samsung on vastustanut pitkään ja laittominkin keinoin työntekijöidensä järjestäytymistä. Se on voinut toimia näin, koska maan lahjottu johto suojeli sitä.

Tänä keväänä pääkaupunki Soulin syyttäjä teetti ratsian Samsung Electronics Service -yritykseen. Yhtiötä epäillään pitkäaikaisesta ja suunnitelmallisesta työntekijöiden järjestäytymisen sabotoinnista ja estämisestä.

Kolme johtajaa pidätettiin ja todistusaineistoa takavarikoitiin laatikkokaupalla. Syyttäjän mukaan aineisto osoittaa yhtiöllä olleen kattavat suunnitelmat järjestäytymisen estämiseen. Ne sisältävät hyvin yksityiskohtaisia toimintaohjeita.

Ensimmäisen vankeustuomion järjestäytymisen estämisestä sai viime vuonna Hyundain alihankkijan Yoosung Enterprisen hallituksen puheenjohtaja. Yhtiö toimi seitsemän vuotta laittomin keinoin liittoa vastaan.

Korean metallityöväen liitto KMWU pyrkii nyt saamaan yhtiöön työehtosopimuksen.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN
KUVA KCTU / KMWU

Sivun yäreunan kuva: Etelä-Korean ammattiliittojen keskusjärjestö KCTU:n puheenjohtaja Han Sang-gyun vapautui vankilasta 21. toukokuuta. Hän ehti istua vankilassa vajaat kaksi ja puoli vuotta viiden vuoden tuomiostaan ennen armahdusta. Vankeustuomio tuli mielenosoituksesta, jossa ammattiliitot vastustivat hallituksen työreformia.

OIVALTAJA: Ari Bäckman: Työsuojelua teoriassa ja käytännössä

Yaran fosfaattikaivosta Siilinjärvellä ei autoilija huomaamattaan ohita. Kyseessä on Suomen suurin avolouhos, ja tehdasalueella on pinta-alaa lähes 40 neliökilometriä.

– Meillä on henkilöstöä noin 400, joista työntekijöitä 260. Minulla tuli vappuna kymmenen vuotta täyteen, kertoo yövuoroaan aloitteleva Ari Bäckman.

Vuoden alussa Bäckman valittiin ensimmäiseksi varatyösuojeluvaltuutetuksi. Aiemmissa työpaikoissaan hän oli ollut luottamusmiehenä, mutta takana oli usean vuoden tauko luottamustehtävistä.

– Kun kysyttiin että lähtisinkö, niin sanoin, että totta kai.

Lisätietoa hän päätyi etsimään työsuojelun peruskurssille Helsinkiin. Kurssi pidettiin Hakaniemessä maaliskuussa, ja opiskelijajoukko kuvasti Teollisuusliiton monimuotoisuutta.

– Meitä tuli ympäri Suomen, Oulusta Helsinkiin. Autopuolelta, muoviteollisuudesta, ovitehtaalta, Bäckman muistelee.

Vaikka väkeä oli monelta alalta, isoista ja pienistä yrityksistä, niin yhtäläisyyksiä oli enemmän kuin eroja.

– Keskusteluyhteys oli hyvä. Sekä kurssilla että iltaisin, kun oltiin vapaa-ajalla. Kun ihmiset ovat samassa toimessa, niin samanlaisia ajatuksia pyöritellään.

”Opettajilla oli kokemusta käytännön töistä, ja he pystyivät kertomaan myös omasta työhistoriastaan ja kokemuksistaan.”

Myös opetus oli Bäckmanin mukaan laadukasta.

– Opettajilla oli kokemusta käytännön töistä, ja he pystyivät kertomaan myös omasta työhistoriastaan ja kokemuksistaan. Tämä oli selvä vahvuus verrattuna siihen, että työsuojeluasiat olisi opiskeltu vain teoriassa.

Vaikka Bäckman on varatyösuojeluvaltuutettu, hän on kuitenkin alkuvuoden ajan hoitanut työsuojeluasioita päätoimisesti, koska varsinainen valtuutettu on ollut estynyt hoitamasta tehtävää. Kemian tehtaat ja kaivos on ympäristö, jossa työsuojelua ei voi ottaa kevyesti.

– Yaran työsuojelusäännöt ovat tiukemmat kuin Suomen laki vaatii, sanoo Bäckman.

– Meillä työskentelee noin 350 urakoitsijan työntekijää. Haaste on saada kaikki noudattamaan Yaran käytäntöjä. Turvallisuuskoulutuksen lisäksi heidän kanssaan käydään säännöllisiä keskusteluja, ja jos todetaan, että vaikka jossain suojakaiteessa on puute, niin työ keskeytetään, asiasta tehdään dokumentti, viestitään eteenpäin ja tehdään korjaustoimet.

Omankin henkilökunnan kanssa tavoitteena on saada turvallisuusajattelu selkäytimeen. Yksi käytännön keino on ollut turvallisuusteot.

– Joka työntekijä tekee 11 turvallisuustekoa vuodessa. Ne ovat konkreettisia pieniä asioita kuten vaaralliseen toimintaan puuttumista, aluerajauksien korjaamisia tai turvallisen liikkumisen esteiden poistamista kulkuväyliltä. Tämä on otettu yllättävän hyvin vastaan, kertoo Bäckman.

TYÖSUOJELUN PERUSKURSSI

ARI BÄCKMAN

Prosessinhoitaja
I varatyösuojeluvaltuutettu, ammattiosaston hallituksen jäsen
Yara Suomi Oy
Siilinjärven kemiantyöntekijät ao. 559

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA PENTTI VÄNSKÄ

Lue lisää Teollisuusliiton koulutustoiminnasta ja hae kurssille

OIVALTAJA: Jani Kauppinen: ”Kuukauden kurssilla pääsi pintaa syvemmälle”

Syksyllä Jani Kauppinen järjesteli kalenteristaan sopivan ajan, sopi asiasta työnantajan kanssa ja lähti kuukauden kurssille Murikka-opistoon.

Takana oli jo runsaasti aiempaa opiskelua, muun muassa luottamusmiesten ja työsuojelun perus- ja jatkokurssit. Kauppisella oli melko hyvä ennakkokäsitys kuukauden kurssista.

– Tiesin kyllä suurin piirtein, mitä tehdään. Paljon itsenäistä työtä ja tiedonhakua, aikaa keskittyä ja mennä vähän syvemmälle asioihin. Joka viikko oli uusi aihealue, kertoo päätoimisena pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna Garder Denverillä Tampereella toimiva Kauppinen.

Aihealueina olivat muun muassa edunvalvojan hyvinvointi, työelämän kehittäminen, ay-liikkeen uudistukset ja yhteiskunnan muutos.

Edunvalvojan hyvinvointia käsiteltäessä keskityttiin luottamushenkilön keinoihin huolehtia jaksamisestaan. Kurssilaiset pääsivät vertailemaan omia kokemuksiaan.

– Puhuttiin siitä, mitä jokainen itse tekee. Kuinka huoltaa itseään, että vuodesta toiseen riittää virtaa. Minä olen pyrkinyt siihen, että en veisi työasioita kotiin, vaikka joskus sitäkään ei pysty välttämään. Ja pitää kotiasiat kunnossa ja huolehtii ihmissuhteista muutenkin, luettelee Kauppinen.

”Se on sitä vertaistukea. Jos tulee työmaalla vastaan jokin tilanne, niin voi kilauttaa kaverille ja kysyä, että onkos teillä ollut tällaista ja miten se on ratkaistu.”

Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa lehtijuttu itseä kiinnostavasta aiheesta. Kauppinen kirjoitti korvaavasta työstä, jota Denver Gardnerillakin käytetään. Siinä on etunsa mutta myös ongelmansa.

– Varsinkin jos on pitkä sairasloma takana, niin paluu töihin voi korvaavan työn kautta olla helpompi. Mutta sehän ei ole tarkoitus, että joka pikkunaarmusta laitetaan korvaavalle. Näistä voi tulla tulkintakiistoja.

Tekstiä rakentaessaan Kauppinen hankki tietoa siitä, mikä on lainsäädännön ja työehtosopimuksen suhtautuminen korvaavaan työhön. Lisäksi hän kirjoitti oman työpaikkansa kokemuksista ja peilasi näin toteutunutta käytäntöä teoriaan.

Yksi merkittävä käytännön hyöty kurssilta oli se, että Kauppinen sai laajennettua verkostoaan muiden luottamustehtäviä hoitavien kanssa.

– Se on sitä vertaistukea. Jos tulee työmaalla vastaan jokin tilanne, niin voi kilauttaa kaverille ja kysyä, että onkos teillä ollut tällaista ja miten se on ratkaistu.

Kuukauden kurssi oli niin hyvä kokemus, että seuraavaksi Kauppinen aikoo hakea kolmen kuukauden kurssille. Se pidetään maalis–toukokuussa 2019.

– Ei voi koskaan sanoa, että olisi valmis luottamusmies. Aina pääsee haastamaan itsensä.

OSALLISTUJAN AREENAT – KUUKAUDEN KURSSI

JANI KAUPPINEN

Pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu
Gardner Denver Oy, Tampere
Tampereen seudun metallityöntekijäin ao. 195

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA JYRKI LUUKKONEN

Lue lisää Teollisuusliiton koulutustoiminnasta ja hae kurssille

TOIMIJA: Hannu Jokela: ”Ravistellaan liiton rakenteita”

”Ollaan Teollisuusliittona aidosti uusi liitto. Ravistellaan liiton rakenteita. Se effortti, mitä nyt käytetään kahden [puoluepoliittisen] ryhmän väliseen tai jopa ammattiosastojen väliseen kinasteluun, pitää laittaa tämän ammattiliittolaivan eteenpäin hilaamiseen. Puuliiton nuorilla oli tosi yleinen pelko siitä, että ruvetaanko heitä nyt jakamaan kahtia. Että ei saa olla keskellä, pelkkänä teollisuusliittolaisena, vaan on valittava jompikumpi orkesteri. Tällainen saattaa karsia tosi paljon hyviä toimijoita pois. Liiton uudessa strategiassa puhutaan avoimuudesta. Kyllä näistäkin asioista pitää saada puhua, vaikka tiedän, että tämä voi olla hyvä tapa sulkea itseltään ovia.

Kyllä, olemme osa työväenliikettä. Mutta minä haluan, että liiton sisälläkin valitaan toimitsijoiksi hyvät, eivät sopivat. Jos me nyt menetämme tilaisuuden uudistaa ammattiliittoa, menetämme Suomessa silloin paljon muutakin.

Mutta minä olen hyvillä mielin Teollisuusliiton syntymisestä. Liittojen väliset raja-aidat kaatuvat. Voimme järjestää yhteisiä tilaisuuksia ja koulutuksia. Järjestäminen on meille entisille puuliittolaisille uusi asia. Itse olen ehkä vierastanut sitä ajatusmallia. Nyt on ollut jo puhetta aluetoimiston Tarmo Silanderin kanssa, että yksi isompi firma Tampereella pitäisi saada kartoitettua. Itse minun on esimerkiksi todella vaikea irrottautua työpäivän aikana. Firma on start-up yritys ja laajentunut nopeasti, työntekijöitä on 70–80. Siellä on muutama meidän jäsen, ja sieltä saisimme ison lisän ammattiosastoomme, eli kyllähän se työpaikka on jollain lailla otettava haltuun.

”Silloin kun kantaa Teollisuusliiton värejä, en halua koskaan kuulla mitään rasismiin viittaavaa.”

Ammattiosaston on oltava jäsenen asialla. Liittona meidän on tavoiteltava nollatuntisopimusten kieltämistä. Eikä halpa ole aina tuottavinta. Mikä tässä on Suomessa niin vaikea ymmärtää? Kun on kohtuumukava paikka, jonne mennä töihin, ja hyvät olot, työntekijät saavat myös enemmän aikaiseksi! Nollasopparilla oleva vuokramies hakee tietenkin koko ajan vakinaista paikkaa. Ei voi olla pitkässä juoksussa tuottavaa, että maanantaina katsotaan, kukas meille tällä viikolla tuleekaan töihin.

Me ollaan jo oikeasti monikulttuurinen Suomi. Silloin kun kantaa Teollisuusliiton värejä, en halua koskaan kuulla mitään rasismiin viittaavaa. Liiton on tarjottava koulutusta ja materiaalia viroksi, latviaksi, liettuaksi, puolaksi, venäjäksi, vietnamiksi… Kun venäjänkieliset hoksasivat Puuliitossa, että he voivat saada omalla kielellä tes-tietoja, koulutukset olivat hyvin suosittuja.

Pääluottamusmiehenä Transval Teollisuuspalveluissa iso tehtäväni on saada vuokratyöntekijät virallisestikin edunvalvonnan piiriin, vaikka käytännössä heitä jo nyt edustankin. Lisäksi uutta palkkarakennetta kehitetään.”

HANNU JOKELA

Puheenjohtaja
Tampereen Puuseppien ao. 705
Jäseniä 320
Varastotyöntekijä, pakkausvalmistaja
Transval Group Oy

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JYRKI LUUKKONEN

GDPR – Luottamusmiehellä on oikeus tietoon

Työnantaja ei voi torpata luottamusmiehen tiedonsaantioikeutta EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen vedoten, sanoo Teollisuusliiton tietosuojavastaava Ville-Petteri Risberg.

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (General Data Protection Regulation, GDPR) astuu voimaan 25. toukokuuta. Asetus on herättänyt työpaikoilla hämminkiä joidenkin työnantajien pyrittyä sen nojalla rajoittamaan luottamusmiesten tiedonsaantioikeutta. Teollisuusliiton tietosuojavastaava Ville-Petteri Risbergin mukaan asiasta on tullut Teollisuusliittoon toistakymmentä yhteydenottoa, osa jopa isoilta työpaikoilta.

– On kysytty, saako luottamusmies saada tiedon siitä, ketkä ovat liiton ammattiosaston jäseniä.

Risbergin mukaan luottamusmiehen tiedonsaantioikeuden määrittelevät työehtosopimusmääräykset ja eri lait, joiden vastaisesti työnantaja ei voi yksipuolisesti toimia.

– Meidän näkökulmastamme luottamusmies on työpaikalla ammattiosaston ja liiton edustaja, jolloin hänellä tulee olla oikeutus nähdä ja tietää ketkä ovat liiton ammattiosaston jäseniä, jotta hän voi tehdä työtänsä.

– Hänen pitää tietää, keitä hän edustaa. Luottamusmiehen tehtävä on edustaa järjestäytyneitä työntekijöitä, ei muita. Tämä on yksi meidän sopimusjärjestelmämme kulmakivistä.

Risbergin mukaan osa työnantajista on lähtenyt tulkitsemaan tietosuoja-asetusta hieman tarkoitushakuisesti, toiselta kulmalta kuin sitä oikeasti pitää lähestyä.

ILMOITA TIEDONSAANNIN ESTÄMISESTÄ LIITTOON

Teollisuusliitossa ollaan Risbergin mukaan sitä mieltä, että tietosuoja-asetuksen voimaantulon jälkeen luottamusmiestoiminta jatkuu entisellään, eikä sen suhteen tule mitään suurta muutosta.

– Totta kai me liittona koulutamme ja informoimme luottamushenkilöitä siitä, miten tiettyjä asioita pitää käsitellä. Vähän samalla lailla kuin on aloitettu ammattiosastojen tietosuojainfot, myös luottamushenkilöille tarjotaan informaatiota.

– Pyydämme myös ilmoittamaan liittoon, jos luottamushenkilöille tulee sellainen tilanne eteen, että työnantaja rupeaa epäämään tietojen saantia. Tapauksiin puututaan.

Tarkoitus on Risbergin mukaan yhdessä työnantajaliittojen kanssa käydä tietosuoja-asetukseen liittyvät asiat läpi neuvottelupöydissä.

TULKINNASSA MALTTI ON VALTTIA

EU:n tietosuoja-asetus tulee kansallisesti suoraan sovellettavaksi. Suomen omalla lainsäädännöllä voidaan Risbergin mukaan hieman joko tiukentaa tai laventaa sen reunaehtoja.

Eduskunnalle on annettu esitys uudeksi tietosuojalaiksi, joka kumoaa vanhan henkilötietolain.

– Meillä on työelämän tietosuojalait jo olemassa. Niihin ei ole tällä hetkellä muutoksia tiedossa.

Risbergin mukaan tietosuoja-asetus velvoittaa, että rekisterien pidossa noudatetaan huolellisuutta ja ollaan tarkkoja siinä, mitä tietoja käsitellään. Erilaisten vaikutusten arviointi ja dokumentointi ovat uusia asioita.

Siihen ei hänen mukaansa kuitenkaan pidä mennä, että asetuksen soveltamisella vaikeutetaan sitä työtä, mitä yrityksessä tehdään tai mitä luottamusmiehet työpaikalla tekevät.

– On tärkeää, että firma on toimintakykyinen ja työntekijät työpaikoilla tyytyväisiä ja tuottavia. Maltti on valttia tässäkin asiassa.

TEKSTI JARI ISOKORPI

Kun oppimiseen liittyy ilo, muuta motivaatiota ei tarvita

Murikassa ollaan valmiita jatkamaan työntekijöiden tarpeisiin ja työelämän muutoksiin vastaavaa koulutusta.

Tampereen Teiskossa sijaitseva työelämän kansanopisto Murikka täyttää tänä vuonna 41 vuotta. Taipaleen kunniaksi järjestetyssä juhlaseminaarissa opiston aikaisempi rehtori Aki Ojakangas arvioi kansanopistolla olevan lukuisia muitakin tehtäviä kuin suoranainen opetustyö.

– Opisto on kansanliike. Se on ympäristö, jossa opiskelijat voivat luoda ja laajentaa verkostojaan ilman, että ne liittyisivät liittoon tai sen hallintoon. Toisaalta tehtävämme on edistää ennakoivaa edunvalvontaa ja työmarkkinavaikuttavuutta työntekijöiden näkökulmasta sekä kehittää suomalaista työelämää.

– Lisäksi Suomen itsenäisyyden juhlavuonna on tärkeä muistaa, mikä merkitys yhteiskuntarauhalla ja sen ylläpitämisellä on. Sivistys- ja opetustyö on yksi keino yhteisyyden ja yhteiskunnallisen integraation edistämisessä, Ojakangas sanoi viimeisenä työpäivänään Murikassa ja Teollisuusliitossa.

OPISTOJEN ASEMA VAHVISTUMASSA?

Opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja Kirsi Kangaspunta avasi aikuiskoulutuksen näkymiä Suomessa. Hänen mukaansa avoimen ammattiopiston toimintamallin muokkaaminen on osa laajempaa aikuiskoulutuksen kehittämistä. Yhtenä tavoitteena on valmistella kansanopistoille ja niiden antamalle koulutukselle nykyistä vankempi asema ilman, että se sotkee vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan lähtökohtia.

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan Murikalla voisi osana koulutus- ja sivistystehtäväänsä olla roolinsa myös työttömien työmarkkinoilla selviytymisen tukemisessa.

– Murikka-opiston tarjoamia kursseja voitaisiin sisältöjen ja laadun puolesta lukea sellaisiksi, että työttömät voisivat niiden perusteella osoittaa aktiivisuutensa siten, kuin maan hallitus on aktiivimallissaan määritellyt. Mikään muu taho ei tarjoa Murikan kaltaista työelämäsidonnaista aikuiskoulutusta. Hyvin koulutettu palkansaajien edunvalvonnan ja yritysten menestymisen päälle ymmärtävä luottamusmies tai työntekijä on myös työnantajan edun mukainen, Aalto sanoi.

Murikan rehtorit yhteiskuvassa vasemmalta: Jukka Gustafsson (1977-1987), Antti Jokinen (1987-1992), Aki Ojakangas (1992-2017) ja nykyinen rehtori Vesa Holappa.

MURIKOISTA OSAAJIKSI

Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen muistutti opiston oivaltavasta nimestä.

– Murikka tarkoittaa työstämätöntä kappaletta. Opistossa on jalostettu ja tullaan jalostamaan tämän maan kärkikaartin luottamusmiehiä, työsuojeluvaltuutettuja, edunvalvojia ja järjestötoimijoita. Murikka on ollut ja tulee olemaan edelläkävijä, Lehtonen arvioi.

Kuinka niitä opiston ovesta vuosikymmenten aikana sisään marssineita kenties kielteisiäkin koulutuskokemuksia sisällään kantaneita murikoita sitten on autettu opintiellä eteenpäin? Siihen yhden vastauksen antoi tilaisuudessa ensi-iltansa saanut Kiljavan opiston Voionmaan koulutuskeskuksen av-linjalla oppilastyönä tehty Murikan nykyhetkeä ja historiaa luotaava lyhytelokuva.

– Kun oppimiseen liittyy ilo, muuta motivaatiota ei tarvita, erityisopettaja Marjo Nurmi lausahtaa elokuvan loppusanoiksi, ja tiivistää olennaisen osan Murikan hengestä.
Murikan juhlaseminaari pidettiin 27. huhtikuuta.

Erityisopettaja Merja Nurmi ja Ilpo Laspas vastasivat juhlaseminaarin avanneesta korkeatasoisesta musiikkiesityksestä. Mezzosopraano Nurmi lauloi ja Laspas soitti cembaloa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Jutun pääkuvassa Murikan auditoriossa istuvat Kirsi Kangaspunta, Aki Ojakangas ja Riku Aalto määrittelivät kukin puheenvuoroissaan avointen kansanopistojen asemaa, tehtäviä ja mahdollisuuksia.

OIVALTAJA: Sari Hyttinen ja Tero Saukkonen: ”Oli yllätys, että kaikki oli maksutonta”

Koneenvalvoja Sari Hyttinen ei etukäteen ollut odottanut, että hänen ammattiosastonsa järjestämä kaksipäiväinen kurssi Tahkolla olisi osallistujille ilmainen.

– Minulle oli iso yllätys, että tämä kaikki oli maksutonta. Työkaveri alun perin minulle puhui, että eikö kannattaisi lähteä. Minä sitten innostuin, että joo, miksi ei. Jos siviilissä tekisin vastaavan reissun, niin aika monta sataa euroa siihen menisi.

Kyseessä oli Hyttiselle ensimmäinen kerta ammattiosaston tai liiton kurssilla. Hän soitti osaston opintosihteerille Kari Martikaiselle, jota ei tuntenut ennestään, mutta Martikainen selosti hänelle käytännön järjestelyt.

Tuotantotyöntekijä Tero Saukkonen toimii yrityksessään työsuojeluvaltuutettuna, ja oli käynyt Teollisuusliiton valtakunnallisessa Murikka-opistossa työsuojelun perus- sekä jatkokurssin, mutta Tahkolla hän osallistui ensimmäistä kertaa paikalliseen koulutukseen.

– Ajattelin, että yritän hankkia niiden Murikan kurssien päälle vielä vähän lisää sisältöä.

”Jos siviilissä tekisin vastaavan reissun, niin aika monta sataa euroa siihen menisi”

Kurssin veti Murikka-opiston opettaja Heli Hokkanen, ja aiheena oli Hyvinvointi työyhteisössä. Keskusteluissa käytiin läpi sitä, mistä osatekijöistä työhyvinvointi koostuu, miten sitä voi tukea ja millaiset tyypilliset ongelmat työyhteisössä sitä nakertavat.

– Aika laajasti nuo koulutuksessa puhutut asiat pätevät meidänkin yritykseen. Työnjohdon ja työntekijöitten välillä rehellisyys ja avoimuus molempiin suuntiin on tärkeää, työsuojeluvaltuutetun roolissa sen varsinkin huomaa. Avoimuutta meillä saisi olla enemmän, sanoi Saukkonen.

– Meillä ei niinkään ole sitä, että avoimuutta puuttuisi, mutta muista syistä tiedonkulku välillä tökkää. Mutta työssä jaksamista tuetaan esimerkiksi liikuntaseteleillä, mitä itse arvostan, kertoi Hyttinen.

Kun kerran Tahkolla oltiin, niin rinne ja hiihtoladut olivat kurssipäivän päätteeksi ahkerassa käytössä, ja lauantai-illaksi ammattiosasto oli järjestänyt myös keilausmahdollisuuden. Ensikertalainen Sari Hyttinen olikin varma, että kurssi ei jäisi hänen viimeisekseen ja suunnitteli jo illan ohjelmaa.

– Ainahan koulutuksista jotain oppii, ja lisäksi täällä voi myös tehdä treeniä. Ajattelin hiihtää, mutta kyttään pakkastilannetta, ja jos on liian kylmää, niin menen salille.

SARI HYTTINEN

Koneenvalvoja
Thermo Fisher Scientific Oy
Joensuun Metallityöväen ao. 59

TERO SAUKKONEN

Tuotantotyöntekijä, työsuojeluvaltuutettu
Poimukate Oy
Joensuun Metallityöväen ao. 59

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA MATIAS HONKAMAA

Murikka-opiston eläkkeelle siirtyvä rehtori Aki Ojakangas: Koulutuksen tehtävä on vapauttaa, yhdistää ja edistää

Aki Ojakankaan mukaan tarve ammattiliittojen järjestämälle koulutukselle ja sivistystyölle ei ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin toiminnan on löydettävä paikkansa nykyisessä toimintaympäristössä.

– Työelämän muutos on pitkällä aikavälillä ollut valtava. Se ei kuitenkaan ole tapahtunut itsestään, vaan painostuksen tuloksena ja siitä, että on tiedetty, mitä halutaan ja siihen tarvitaan koulutusta. Edelleen.

– Siksi olen tyytyväinen, että Teollisuusliitto päätti investoida Murikkaan ja antaa sille tulevaisuuden korkeatasoisena työelämän kansanopistona. Asetelma on oikeastaan samankaltainen kuin 1970-luvun alussa, jolloin Metalliliitossa todettiin, että omalle väelle piti antaa koulutusmahdollisuus ja rakentaa sitä varten koulu. Tarve on edelleen todellinen. Kukaan muu ei tällaista koulutusta järjestä, Aki Ojakangas muistuttaa.

Murikka-opiston rehtorina vuosina 1992–2017 toiminut Ojakangas arvioi, että Teollisuusliiton perustaminen avasi uuden väylän miettiä ammattiyhdistysliikkeen järjestämää koulutusta laajemminkin.

– Visioni on, että kolmen vuoden kuluttua Kiljava-opisto fuusioituu Murikkaan. Liittojen pitäisi nyt uskaltaa paneutua asiaan ja päättää koulutuksen tulevista kehityslinjoista. Ratkaisuja on aina parasta tehdä ennen kuin on pakko.

VAPAUS YHDISTÄÄ JA EDISTÄÄ

Ammattiliittojen järjestämän koulutuksen keskeinen pitkän linjan haaste on löytää tasapaino liitto-organisaation asettamien ja koulutukseen osallistuvien ihmisten tavoitteiden kesken. Ojakangas tuntee yhtälön molemmat puolet.

– Tiivistän kokonaisuuden siten, että Murikka-opiston on luotava, ylläpidettävä ja kehitettävä sellaista oppimista ja sosiaalista toimintaa, jossa liikkeen tavoitteet ja oppijan omat tavoitteet voivat yhdistyä ammattitaidolla johdetuksi vaikuttavaksi ja uskottavaksi oppimisprosessiksi, järjestösidonnaiseksi sivistystyöksi. Sillä pärjätään.

Esimerkkejä liikkeen perustelluista kehittämisintresseistä ovat työyhteisöjen hyvinvoinnin edistäminen, palkat ja palkkausjärjestelmät, työpaikkaoikeudet, neuvottelutoiminta, työturvallisuus, laatujärjestelmät, työorganisaatioiden kehittyminen ja tuottavuus.

– Tavoitteena on saada ihmiset oppimaan, syventämään taitojaan ja viemään niitä työpaikoille jäsenten eduksi, jotta työelämä voisi kehittyä haluamaamme suuntaan. Toisaalta kun mietitään, miten liitto hyötyy ylläpitämästään koulutusjärjestelmästä, on tärkeä havaita, että Murikka on opistona osallistunut ja pystyy tulevaisuudessakin antamaan osaamispanoksensa liiton suuriin muutoshankkeisiin.

Edellisten kanssa yhtä merkittäväksi koulutuksen tavoitteeksi Ojakangas nostaa opiskelijoiden oikeuden oppia itselleen tärkeitä asioita ja mahdollisuuden kasvaa ihmisinä ja itsenään.

– Liikkeelle ei pidä antaa ylivaltaa koulutuksen järjestämisessä, vaan myös jäsenten sivistykselliset tavoitteet pitää ottaa huomioon. Silloin puhutaan koulutuksen sosiaalista pääomaa kasvattavasta ja elämisen vapautta tukevasta eli vapauttavasta tehtävästä. Nämä lähtökohdat huomioon ottava koulutuksen tasapainoinen toteuttaminen edellyttää opinahjolle annettavaa pedagogista vapautta.

Ojakangas painottaa Murikan merkitystä yhdistävänä verkottumisen ympäristönä.

– Murikka järjestää noin 150 kurssia ja meillä käy noin 2 500 opiskelijaa vuodessa. Tämä on keskeinen paikka, jossa eri sopimusalojen jäsenet voivat tavata ja tutustua toisiinsa, vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia ja oppia toisiltaan. Kun tulevaisuutta ajatellaan, voidaan opiskelijamäärää kasvattaa ja vieläpä aika nopealla aikataululla.

OPINTIELLÄ ETEENPÄIN

Aki Ojakangas puhuu ja yleisö viihtyy. Ojakankaan mukaan koulutuksessa pitää huomioida ja asettaa liikkeen ja yksilön tavoitteet tasapainoon.

Ojakangas piti jäähyväisluentonsa Murikan auditoriossa 11. huhtikuuta. Jäähyväisluennot ovat yksi Ojakankaan Murikassa käynnistämistä toimintamalleista. Sana ”jäähyväiset” tosin kuvaa harvinaisen huonosti Ojakankaan luennon sisältöä. Fokus asettui tulevaisuuteen ja tähän aikaan niin, että historian, koulutuksen ja järjestötyön syvällinen tuntemus jäsensivät ja elävöittivät esitelmää erinomaisesti.

Mihin Teollisuusliiton johdon neuvonantajana vappuun asti toimiva ja sitten eläkkeelle siirtyvä Ojakangas suuntaa tulevaisuudessa? Ensimmäinen vihje nähtiin heti luentoa seuranneiden kiitospuheiden aikana. Tampereen yliopisto toivotti kasvatustieteiden tohtoriopiskelijansa tervetulleeksi saattamaan jo aloittamansa tutkimustyö valmiiksi. Osaamiselle ja asiantuntemukselle on kuulemma kysyntää.

Toinen viitepiste lienee se, mitä Ojakangas itse totesi esitelmänsä aikana.

– En minä näistä järjestöistä ole ikinä eroon päässyt.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Oikeusapu on arvokas jäsenetu

Mitä tehdä, jos työnantaja kieltäytyy noudattamasta lakia tai työehtosopimusta? Onneksi on ammattiliitto. Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön päällikkö Anna Tapio kertoo, millaisissa tilanteissa liitto antaa jäsenilleen oikeusapua.

Yksittäinen työntekijä on usein vaikeassa asemassa, jos hän joutuu puolustamaan oikeuksiaan työnantajaa vastaan. Pitäisi tuntea tarkasti lain pykälät ja työehtosopimuksen kirjaukset. Tällaisissa tilanteissa työpaikan luottamusmiehet ja liiton asiantuntijat antavat neuvoja ja tukevat. Käräjille ei kuitenkaan kannata lähteä suorin tein, se on aina vasta viimeinen ratkaisu.

– Kun erimielisyyksiä tulee, ensisijaisesti tavoitteenamme on sopuratkaisu. Sopiminenhan on ammattiyhdistysliikkeen toiminnan ydinaluetta. Mutta jos sovinnon syntymiseen ei kuitenkaan ole edellytyksiä, etenemme tietysti tarvittaessa vaikka oikeudenkäyntiin asti, sanoo Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön päällikkö Anna Tapio.

Kolmen liiton yhdistymisen myötä 30-vuotiaasta Tapiosta tuli Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön päällikkö. Hän työskenteli aiemmin TEAMissa työehtosihteerinä.

OIKEUSAPUOHJE MÄÄRITTÄÄ TOIMINTATAVAT

Teollisuusliiton oikeusapuohje valmistui joulukuussa. Ohje määrittelee ne periaatteet, joiden mukaan liitto antaa oikeusapua jäsenilleen.

Entisten metalliliittolaisten näkökulmasta suurin muutos prosessissa on se, että oikeusavun hakijana ei enää toimi ammattiosasto vaan jäsen itse – pääsääntöisesti ammattiosaston tai liiton asiantuntijoiden ohjeistamana. Käytäntö vastaa Puuliiton ja TEAMin aikaisempaa toimintatapaa. Metalliliiton aikaisempi käytäntö koettiin myös kuormittavaksi etenkin pienissä ammattiosastoissa.

– Tavoitteenamme on ollut luoda mahdollisimman selkeä ja joustava, kaikille yhtenäinen menettelytapa oikeusavun hakemisessa. Yhdestä väliportaasta luovuttiin, jotta käsittely olisi mahdollisimman mutkatonta ja ripeää. Toimitamme toki ammattiosastoille myös jatkossa mahdollisuuksien mukaan tietoa liitossa käsiteltävänä olevista oikeusapuasioista, sanoo Tapio.

Helppoa ja nopeaa juridiikka ei juuri koskaan ole.

– Prosessit vaativat väistämättä aikaa ja edellyttävät myös tiettyä byrokratiaa. Siltä ei voi näissä asioissa kokonaan välttyä.

Valtaosa erimielisyyksistä koskee vuodesta toiseen palkkasaatavia, irtisanomisia sekä työsuhteen purkamisia.

LIITTO MAKSAA KULUT

Teollisuusliiton tarjoama oikeusapu on erittäin kattava. Jos oikeusapu myönnetään, se kattaa jäsenen oikeudenkäyntikulut ilman omavastuuosuutta ja oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärää koskevia rajoituksia. Tämä on merkittävä jäsenetu, sillä oikeudenkäyntikulut voivat helposti nousta kymmeniin tuhansiin euroihin.

Näin ei ole kaikkialla. Monissa ammattiliitoissa oikeusturvavakuutus kattaa jäsenen oikeudenkäyntikulut vain tiettyyn enimmäismäärään asti ja jäsen vastaa itse ylimenevästä osuudesta. Usein oikeusapuun liittyy myös tietty omavastuuosuus. Teollisuusliitolla tällaisia rajoitteita ei ole. Oikeusavun myöntäminen ei kuitenkaan ole mikään automaatti, vaan sitä edeltää aina oikeudellisen yksikön tekemä huolellinen oikeusapuarviointi.

– Jos oikeusavun myöntämisen perusedellytykset täyttyvät jäsenen kohdalla, oikeusapupäätös yksittäisessä asiassa tehdään huolellisen kokonaisharkinnan ja perusteellisen keskustelun jälkeen. Päätöstä tehtäessä huomioidaan jutun oikeudelliset menestymismahdollisuudet, siihen liittyvä taloudellinen intressi ja asian periaatteellinen merkitys liiton jäsenten kannalta, Tapio selittää.

Valtaosa erimielisyyksistä ei kuitenkaan päädy oikeusapuarviointiin asti, vaan ne saadaan tavalla tai toisella ratkaistua jo ennen sitä. Paine sovintoon kasvaa myös työnantajan puolella, jos se asiaa selviteltäessä huomaa omat perustelunsa heikoiksi ja uhkana on riskialtis ja pitkäkestoinen oikeudenkäyntiprosessi.

– Suurimmassa osassa asioista ei edetä oikeudenkäyntiin asti ja hyvä niin. Sovinto on pääsääntöisesti kummankin osapuolen kannalta se suositeltavin vaihtoehto.

Oikeudenkäyntiin edenneistä jutuista liitto on yleensä voittanut yli puolet. Tapio muistuttaa, että tarkoituksena ei ole ottaa ajettavaksi ainoastaan ”varmoja voittoja”, joita ei liene olemassakaan.

– Ajamme ihan tietoisesti myös epävarmoja juttuja periaatteellisesti tärkeissä asioissa ja oikeustilan selkiyttämiseksi.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT KITI HAILA
GRAFIIKKA TAINA ILOMÄKI-VIRTA

Lue lisää oikeusavun hakemisesta ja myöntämisestä Teollisuusliiton sivuilta.

Järjestäminen houkuttelee uusia toimijoita

”Järjestämisestä suurin hyöty ammattiosastolle on varmasti se, että mukaan saadaan uusia toimijoita”, toteaa Teollisuusliitolle järjestämisoppaan kirjoittanut Antti Mäki.

– Järjestäminen on verkostojen luomista, kontaktien hankkimista työpaikoille, edunvalvontaa, jäsenhankintaa ja oman tilannekuvan tarkistamista, sanoo Antti Mäki.

Mäki puhuu kokemuksesta. Vaikka hän on nyt siirtynyt koulutussuunnittelijaksi Työväen Sivistysliittoon, opas kumpuaa ja pohjautuu omiin kokemuksiin Turun auto- ja moottorityöväen ammattiosaston järjestämistyöstä. Opas on osa Humakin eli Humanistisen ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Yhteisöpedagogiksi valmistunut Mäki teki työn Teollisuusliiton tilauksesta, ja se sai nimekseen Ammattiosastot perustehtäväänsä suorittamaan. Osallistava aktivointi osaksi Teollisuusliiton ammattiosastojen arkea. Mäki sai opinnäytteestään korkeimman mahdollisen arvosanan.

Jopa kolmasosa entisen Metalliliitonkaan ammattiosastoista ei tiedä, mitä järjestämisellä tarkoitetaan, Mäki toteaa. Liittofuusion jälkeen on varmasti paljon lisää ammattiosastoja, joille järjestäminen ei ole tuttua.

Oman osaston todellisen tilanteen kartoittamisesta järjestäminen lähtee.

– Voidaan olettaa, että järjestäytymisaste huitelee yli 80 prosentissa, mutta kun faktat lyödään pöytään, se voi ollakin 45 prosenttia, Mäki huomauttaa.

Mäen oman, turkulaisen ammattiosaston tilannekuva ei ollut ennen järjestämistyötä ”kaunista katseltavaa”. Hän oli organisoimassa osaston työpaikkojen kartoitusta. Osastolla on noin 700 jäsentä 94 työpaikalla. Kun 30 suurinta työpaikkaa otettiin tarkemman luupin alle, löytyi asioita, joille ”tarttis tehdä jotakin”.

– Järjestäytymisasteesta löytyi puutteita, mutta se ei ollut minusta isoin ongelma. Luottamusmiehet eivät olleet käyneet koulutuksia. Oli paljon luottamusmiehiä, jotka olivat hyvällä tuurilla käyneet yhdessä tiedotustilaisuudessa, Mäki kuvailee.

Antti Mäki luovutti opinnäytetyönsä koulutuspäällikkö Hannu Siltalalle 5.4.2018 koulutusyksikön kokouksessa.

KONTAKTIT KONDIKSEEN

– Verkostojen luominen tarkoittaa ammattiosastoille sitä, että luodaan uudestaan työpaikoille ne yhteydet, jotka on saatettu kadottaa ajan kuluessa. Verkostot löytyvät samalla, kun tehdään työpaikkojen kartoitusta, Mäki alleviivaa.

Järjestäminen on Mäelle myös ”sosiokulttuurista innostamista”. Käsitteellä tarkoitetaan mitä tahansa tavoitteellista toimintaa, jolla ihmiset saadaan kansalaisina itse tarttumaan asioiden hoitoon. Ammattiosaston toiminta tarvitsee juuri tällaisia aktiivisia kansalaisia. Järjestäjän tehtävänä on vain löytää ja innostaa nämä kansalaistoiminnan potentiaaliset tulisielut.

– Kuuntelette, ette kerro – ohjaatte ja opetatte, ette tee itse kaikkea, Mäki kertaa järjestämistyön mantraa.

Mäki puhuu taas omista kokemuksistaan, kun hän summaa järjestämistyön tyypillisiä lopputulemia.

– Kun suhteita luodaan työpaikoille, saadaan uusia luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja. Ja aina työpaikalta löytyy niitä innostuneita kavereita, joilla on paloa myös ammattiosastotoimintaan. Ammattiosasto saa uusia toimijoita.

– Jäsenten määrä nousee. Järjestäminen ei ole hokkuspokkustemppu, eikä jäsenmäärän kasvu tapahdu sormia napsauttamalla, mutta kyllä kehitys kääntyy positiiviseen suuntaan.

Ja sitten on vielä väännettävä ylös se juurevin kanto kaskesta: toiminnan muuttaminen.

PERUSTEHTÄVÄN ÄÄRELLE

– Retket eivät saa olla ammattiosaston päätoimi, Mäki alleviivaa.

– Ammattiosaston hallitus on sitoutettava uudenlaiseen toimintaan. Me muutimme ammattiosaston budjetin aivan uudenlaiseksi tälle vuodelle. Huomattava siivu menee järjestämiseen, Mäki kertoo turkulaisten suunnanmuutoksesta.

Mäki ei suinkaan tyrmää järjestämistyön yhdistämistä erilaisiin tapahtumiin ja toimintoihin. Vapaaehtoistyön merkityksellisyyttä nostavat palkitsevilta tuntuvat vapaa-ajan tapahtumat. Mutta matkatoimisto tai tuulipukujen suunnittelukonttori ei ammattiosasto voi päätoiminnaltaan olla. Mäki muistuttaa Teollisuusliiton säännöistäkin. Kaikki liiton osastot ovat itse kopauttaneet nuijaa ja hyväksyneet säännöt, joissa järjestäminen on mainittu ammattiosaston päätarkoitukseksi.

Järjestämisoppaan tekijä painottaa sen hyväksymistä, että ammattiosasto on kuitenkin aina vapaaehtoisten ihmisten organisaatio. Mitään ei saada aikaan pakottamalla. Myös pitkään ammattiosastossa toimineet saattavat kuitenkin löytää syyt siihen, miksi järjestäminen on vastaus havaintoon ”jotain tarttis tehdä”.

– Aika monella lamppu syttyy, kun heille näyttää tilanteen, joka paljastuu ammattiosaston työpaikkojen kartoituksessa, Mäki toteaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

Järjestävä ammattiosasto -opasta ja aiheeseen liittyvää koulutusta voi tilata Teollisuusliiton koulutusyksiköstä: koulutus@teollisuusliitto.fi

Katso esittelyvideo Järjestävä ammattiosasto: