Liitto laivalla – Teollisuusliiton jäsenristeilyllä pomodeittiä ja tessicocktaileja

Laiva oli totisesti lastattu tekijöillä, kun 2 300 teollisuusliittolaista astui Silja Europaan ja seilasi Helsingistä kohti Tallinnaa. Liiton historian toisella jäsenristeilyllä osallistujia olikin rutkasti enemmän kuin viimeksi. Laiva oli täynnä teollisuusliittolaisia.

KUVA YLLÄ: Marko Kivikari, Sari Kantanen, Terhi Louhi, Anna Kohonen, Sampo Laurila ja Niina-Mari Luoma Tampereen Amerplastilta juhlatuulella. 

TEOLLISUUSLIITON JÄSENRISTEILY 7.-8.9.2019

Teollisuusliiton jäsenristeily seilattiin kauniilla keleillä ja syysmyrskyistä ei ollut tietoakaan.

Soile Pasanen ja Satu Hietikko Hämeenlinnasta ammattosasto 479:sta olivat ensimmäisten joukossa laivalla.

Molemmat olivat sitä mieltä, että koko jäsenistölle suunnatulle ohjelmalle olisi enemmänkin kysyntää.

– Laitettiin nyt kaikki paukut risteilyyn, kun ei enää erikseen järjestetä liiton syys- tai kevätpäiviä.

”Kiva kun näkee paljon kavereita ympäri Suomea. Tavattiin terminaalissa jo ainakin porilaisia ja savolaisia”, Soile Pasanen (oik.) kertoi. Vierellä risteilykaverina Satu Hietikko.

Risteilyn nuotit olivat kaksikolle jo laivaan vievässä putkessa selvät.

–  Nyt laukut hyttiin, pullo elyseetä, poks ja katsotaan sitten mitä tapahtuu, Hietikko linjasi.

Kannella laulajalegendan täyskaima, lasialalla työskentelevä Kari Tapio Nivalasta törmäsi Kilpilahden kavereihin Petri Lipposeen ja Jari Tuomikoskeen.

Kari Tapio Nivalasta tapasi kannella Porvoon Sköldvikin kaverit Petri Lipposen (keskellä) ja Jari Tuomikosken (oik.).

Jäsenristeily oli Lipposelle ensimmäinen laatuaan.

– 15 vuotta on joka vuosi jankutettu, että tule mukaan risteilylle ja nyt sitten tulin. Eikä kaduta, Kilpilahden satamassa työskentelevä Lipponen sanoo.

Teollisuusliiton nuorisojaosto järjesti nuorten omat etkot Hakaniemessä ennen risteilyä. Virtaa riitti vielä laivallakin.
Väkeä riitti tanssilattialla aamutunneille saakka. Teollisuusliiton jäsenristelyllä viihteestä vastasi muun muassa Ressu Redford sekä a capella -yhtye Club for Five.

PUHEENJOHTAJAT POMODEITISSÄ

Sunnuntain valjetessa aamuvirkuimmat risteilyosallistujat lähtivät käymään Tallinnassa. Osallistujat saivat myös laivalla tutustua Teollisuusliiton toimintaan.

Tarjolla oli niin ”tessi-cocktaileja” eli työehtosopimusneuvontaa kun Teollisuusliitto-visaa.

Jäsenet saivat myös jututtaa puheenjohtajia kasvotusten epämuodollisemmassa ”pomodeitissä”. Monella tenttaajalla oli syksyn tes-neuvottelut ja eritoten kiky mielessä.

Jenni Matikainen jututti puheenjohtaja Riku Aaltoa. Lappeenrannassa UPM:n sahalla pari vuotta työskennellyt 22-vuotias Matikainen piti esillä varsinkin nuorten osalta huolestuttavaa jäsenmäärän kehitystä.

– Se vähän pelottaa, että porukkaa ei halua kuulua liittoon. Meillä on tosin töissä tilanne ihan hyvä, Matikainen sanoo.

Jenni Matikainen tenttasi Teollisuusliiton puheenjohtaja Rikua Aaltoa ja 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtosta.

Työmarkkinasyksyn keskeisistä tavoitteista Matikainen oli puheenjohtajiston kanssa yksimielinen.

– Kyllähän kiky tietenkin rassaa, se on selvä, vaikka meillä työstä sentään maksetaan palkkaa. Kiky pitäisi saada pois.

Matikaista kiinnosti lisäksi puheenjohtajan työn hyvät ja huonommat puolet.

Ensimmäistä kertaa Teollisuusliiton risteilylle osallistunut oppisopimusopiskelija on ollut aktiivisesti mukana liiton nuorisotoiminnassa puolisentoista vuotta.

– Ihanaa, että pääsee viettämään aikaa näin hyvässä porukassa. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun lähdin nuorten tapahtumaan Tahkolle. Nykyään kaveritkin sanoo, että minä olen aina jossain liiton jutuissa heilumassa.

 

Toiveiden tynnyristä löytyi monenlaisia näkemyksiä. ”Jatkuva kehitys, ei jumahdeta”, kuului tervehdys Iisalmesta.

Paikalla oli teollisuusliittolaisia monessa polvessa. Karkkilassa mallipuuseppänä työskentelevä Kaius Kettunen saapui risteilylle teollisuusliitolaisen isänsä seurassa. Kettunenkin suuntasi puheenjohtajien juttusille.

– Puhuttiin siitä, että työn arvostus ei oikein näy palkassa, Kettunen luonnehti keskusteluja.

Kettusella oli myös terveisiä keskustoimistolle.

– Jos haluaa enemmän näkyvyyttä nuorten parissa on panostettava someen, 23-vuotias Kettunen sanoi.

Toni Mäkinen Kajaanista (oik.) ja Teollisuusliiton järjestöasiantuntija Ville-Petteri Risberg.

KARAOKEA JA OMIA BIISEJÄ

Risteilyllä kisattiin perinteeksikin jo laskettavassa Teollisuusliiton karaokemestaruuskilpailussa.

Voittajaksi kolmen erinomaisen finalistin joukosta valittiin demokraattisesti huutoäänestyksellä Kai Hupanen. 

Sunnuntaina järjestettiin myös Club for Fiven Juha Viitalan johdolla biisileiri, jossa veisteltiin risteilykokemuksista, kikystä ja tietenkin rakkaudesta balladimuodossa, folk-iskelmähenkisesti ja rock n’ rollia unohtamatta.

Club for Five-yhtyeestä tuttu Juha Viitala veti biisinkirjoitusleiriä risteilijöille. Anniina Pekki (oik.) ja Jarno Matikainen (keskellä) vastasivat balladityyppisestä kappaleesta.

Sateiseen Helsinkiin palasi väsynyt, mutta tyytyväisen oloinen porukka.

– Kai sitä pitää tänne tulla enskerrallakin, totesi eräs ennen kuin suuntasi kohti bussikyytiänsä.

TEKSTI  JOHANNES WARIS
KUVAT  LAURI ROTKO

Kahvit ja sämpylä, ketä kiinnostaa? Ammattiosaston kehityskeskustelu sparraa toimintaa

Sämpyläkahvit ammattiosaston toimistolla taitavat olla mennyttä aikaa. Nyt osasto tsemppaa työpaikkojen luottamusmiehiä. Ammattiosaston kehityskeskustelussa Raumalla tuumailtiin, että oikealla polulla toiminnassa ollaan. Nyt vain eteenpäin!

Kehityskeskustelut kuuluvat Teollisuusliiton aluetoiminnan uusimpiin työkaluihin osastojen toiminnan virkistämiseksi. Rauman Teollisuustyöntekijät ry:n eli ao. 66:n puheenjohtaja, hitsaaja Irma Salo, taloudenhoitaja, putkiasentaja Jouni Itäsalo ja sihteeri, ammattiosaston palkkaama järjestötyöntekijä Merja Koistinen ovat elokuisena tiistaina kokoontuneet pohtimaan oman osastonsa tilannetta ja sitä, miten toiminnasta kehitetään entistä parempaa.

Puhetta ammattiosaston toimistolla johtaa liiton aluepäällikkö Jouni Nurmela Porista. Aluetoimiston toimistosihteeri Kati Kauppila siivittää hänkin keskustelua.

”Maahanmuuttajien kulttuurin tuntemus on hirveän tärkeää. Paljon on maita, joissa ammattiyhdistysliikettä vainotaan. Pelko voi olla niin kova, että ei uskalleta liittyä liittoon Suomessakaan”, Rauman Teollisuustyöntekijät ao. 66:n puheenjohtaja Irma Salo kertoo.

Pian paljastuu, että monta askelta virkeän ja aidosti toimeliaan osaston polulla on jo astuttu. Ammattiosasto on myös lähes 2 000 jäsenellään riittävän suuri, jotta se on pystynyt palkkaamaan täysipäiväisen järjestötyöntekijän. Entinen puuseppä Koistinen osaa tehdä muitakin asioita oikein kuin vain pitää Aittakarinkadun toimiston, ”kivijalan”, siisteyttä ja järjestystä uhkuvassa kunnossa.

– On käytävä fyysisesti työpaikoilla. Luottamusmiehiä on kannustettava, ohjeistettava, neuvottava ja tuettava, Koistinen kuvailee työpaikkakäyntiensä ydintä.

– Olen huomannut, että kun luottamusmies saa tietyn tehtävän, hän aktivoituu. Minä toivon, että myös uusille luottamusmiehille muodostuu rutiiniksi se, että he aina uuden työntekijän tullessa käyvät tarjoamassa hänelle jäsenyyttä. Annan luottamusmiehille kaikki materiaalit ja varustan heidät myös väitteillä niitä vääriä käsityksiä vastaan, mitä ammattiyhdistysliikkeestä on.

Keskustelussa nousee esiin tarve huolehtia vielä paremmin aivan uusista jäsenistä. Kaikkein tärkeintä olisi saada jäsenelle tiedot kaikista tapahtumista ja eduista, joita jäsenyys tarjoaa. Ehkäpä Tervetuloa liittoon -paketti? Tekstarilla tieto osaston omista verkkosivuista? Täsmäisku Rauman osaston neuvottelemista paikallisista eduista?

Kauppila ja Nurmela toteavat, että aivan uusiin, vielä jäseniä vailla oleviin Teollisuusliiton sopimusalojen työpaikkoihin voi päästä kiinni YTJ:n eli yritys- ja yhteisötietorekisterin kautta.

– Katsokaa YTJ:stä yrityksen päätoimiala ja tutkikaa nettisivut, Kauppila yllyttää.

Täytyy muistaa huomioida kaikki liiton sopimusalat, esimerkiksi myös rengasliikkeet, Teollisuusliiton Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueen aluepäällikkö Jouni Nurmela muistuttaa.

– Ottakaa huomioon Rauman rengasliikkeet, Nurmela puolestaan muistuttaa liiton moninaisista ja monenlaisista sopimusaloista.

Työsarkaa riittänee jäsenyysasioissa, sillä Itäsalon käsityksen mukaan työehtosopimusten noudattaminen voi rengasalalla olla melkoisella retuperällä.

– Täällä on aika paljon rengasliikkeitä, mutta mitä olen itse niistä kuullut, noudattavatko ne ylipäänsä mitään sopimusta, Itäsalo huolehtii.

MITEN KAAPATA ULKOMAALAISET?

Uusia jäseniä voitaisiin ehkä nopeimmin löytää ulkomaalaisista (vuokra)työntekijöistä.

– Olen ihan vaan omassa päässäni pitänyt epävirallista kirjaa siitä, ketkä käyvät toimistopäivinäni toimistolla. Yli puolet voi päivän aikana olla sellaisia, jotka eivät osaa suomea. Moni ei osaa edes englantia, Koistinen toteaa.

– Meidän pitäisi saada ulkomaalaisia, jo aktiiveja jäseniä mukaan. Ei riitä, että osaa kielen, on tunnettava myös kulttuuri, Nurmela sanoo edellytyksistä hyödyntää tätä suurta jäsenpotentiaalia.

– Kulttuurin tuntemus on hirveän tärkeää. Paljon on maita, joissa ammattiyhdistysliikettä vainotaan. Pelko ay-liikettä kohtaan voi olla niin kova, että ei uskalleta liittyä liittoon Suomessakaan, Salo huomauttaa.

”Koulutuksen kehittäminen edelleen ja se, että työpaikoilla käydään aktiivisesti”, summaa osaston haasteita ammattiosaston taloudenhoitaja Jouni Itäsalo.

Osaston keskustelusta singahtaakin myös liiton suuntaan kehitysideoita. Raumalaiset eivät pidä yhtään hullumpana sitä ajatusta, että liitto etsisi ja palkkaisi toimitsijoiksi jäseniä, jotka ovat jo pidempään asuneet Suomessa. He osaisivat vanhan kotimaansa kielen ja tuntisivat kulttuurin.

Kehityskeskustelussa pähkitään myös sitä, miten luottamusmiehet eri työpaikoilta saataisiin mukaan ammattiosaston toimintaan. Osasto käyttää tilaisuuksissaan myös ulkopuolisia esiintyjiä. Mutta uusiakin vetonauloja voisi löytyä ihan läheltä, vaikka entisen telakan toimintaa jatkavasta yhtiöstä.

– Mitä jos kutsuisitte RMC:n edustajan puhumaan? Tupa on aina ollut täynnä sellaisissa tilaisuuksissa, joissa RMC on paikalla, Nurmela kertoo.

MISTÄ TIETÄÄ TIEDON NIMEN?

– Netissä haetaan tietoa hakusanoilla. Mutta mitenkäs haet tietoa, kun et tiedä tiedon virallista nimeä? Salo kysyy.

Osaston puheenjohtaja viittaa siihen, että jäseneltä tai luottamusmieheltä voi mennä kohtuuton aika siihen, että hän lopulta löytää vaikkapa hakemansa lomakkeen virallisen nimen. Sittenhän sen vasta voi löytää Teollisuusliiton sivuilta.

Kauppila komppaa. Hänen mielestään liiton on pidettävä yllä puhelinpalveluja, joista jäsen voi kysellä asioita elävältä ihmiseltä.

– Ei luottamusmiehillä ole aikaa seikkailla tuntikausia netissä tietoa etsimässä.

Samaan syssyyn Kauppila muistuttaa, että liittomme jäsenet eivät välttämättä ole tietoverkkojen velhoja.

– Jos on 30 viimeistä vuotta tehnyt metallihommia, ei käytä työssä tietokoneita eikä vapaa-ajallaan ole kiinnostunut tietotekniikasta, netin käyttö voi tuntua ahdistavalta. Meidän porukkamme on hirveän kahtiajakoista. Toiset tykkää etsiä netistä tietoa ja haluaa hoitaa asiat itse, mutta eivät kaikki todellakaan osaa löytää tietään internetin ihmeellisessä maailmassa, Kauppila painottaa.

”On käytävä fyysisesti työpaikoilla. Luottamusmiehiä on kannustettava, ohjeistettava, neuvottava ja tuettava, kuvailee työpaikkakäyntiensä ydintä järjestötyöntekijä Merja Koistinen.

On vielä tiedossa, että liiton jäsenistön keskuudessa lukihäiriöt ovat yleisiä. Aluetoimistoja pitäisi Raumalla kokoustaneiden mielestä pikemmin vahvistaa kuin ajaa alas.

– Aluetoimistosta pitää saada henkilökohtaista apua ja tukea tarvittaessa niin työttömyyskassan kuin liitonkin asioissa, esimerkiksi perintäsopimusten tai päivärahahakemusten täyttämisessä, Kauppila sanoo.

Keskustelijat päivittelevät sitä, että aika pelottavan pitkä on jo jäsenlomakkeen nimikin; jäseneksiliittymislomake / jäsenmaksun perintävaltakirja. Perintä tuo kaiken kukkuraksi mieleen velkomisen…

Vanha kunnon ilmoitustaulu, sekin näyttää pitävän pintansa tiedon tulvan tyrskeissä ja syövereissä.

– Kun kysyn niiltä jäseniltä, jotka eivät ole aktiivisia, mistä he haluaisivat tietoa osaston toiminnasta, he vastaavat: ”Työpaikan ilmoitustaululta”, Koistinen kertoo.

MITÄ PÄIVÄ ANTOI?

Nurmela naurahtaa, että ainakin päivä antoi tiedon siitä, ettei kuvitteellinen kokousaika eli tunti-puolitoista riitä. Raumallakin istuttiin tiiviit kolme tuntia kehitysideoita myllyämässä.

– Kyllä me ollaan paljon tehty oikeita asioita, esimerkiksi lähetetty suoraan luottamusmiehille kysely siitä, millaista koulutusta he haluavat, Salo toteaa tyytyväisenä.

Puheenjohtaja ehättää lisäämään, että nyt täytyy varmaan laittaa työsuojeluvaltuutetuille samanlainen kysely.

– Koulutuksen kehittäminen edelleen ja se, että työpaikoilla käydään aktiivisesti, summaa puolestaan taloudenhoitaja Itäsalo omia mietteitään siitä, missä osaston on kilvoiteltava vielä hyvästäkin paremmaksi.

Koko ammattiosaston kolmikko haluaa liitolta sitten aikanaan yhteenvedon siitä, mitä ympäri Suomen on saatu kehityskeskusteluissa aikaan.

”Katsokaa YTJ:stä [yritys- ja yhteisötietorekisteri] yrityksen päätoimiala ja tutkikaa nettisivut”, vinkkaa Satakunnan aluetoimiston toimistosihteeri Kati Kauppila.
– Pääsemme peilaamaan omaa osastoamme muihin. Ja pääsemme pöllimään muitten hyvät ideat, Koistinen kuvailee.

Ammattiosastonsa puheenjohtaja ja järjestötyöntekijä ovat vakuuttuneita siitäkin, että toiminnaltaan kituliaiden ja liian pieniksi kutistuneiden osastojen olisi nähtävä oma etunsa ja liityttävä isompiin.

– Meidän tehtävä on edunvalvonta, ei ammattiosasto voi olla pelkkä matkatoimisto, Salo kuohahtaa niille osastoille, joiden on vaikea saada edes hallituksiinsa riittävästi jäseniä aidosta toiminnasta puhumattakaan.

Koistinen tiivistää:

– Kehityskeskustelu paljastaa aika raadollisesti sen, jos osastolla ei ole toimintaa, joka kiinnostaisi jäseniä. Sämpylä ja kahvit toimistolla, ei se enää riitä.

 

AMMATTIOSASTON KEHITYSKESKUSTELU KARTOITTAA JA KEHITTÄÄ

– Ihannetilanteessa ammattiosasto saa ideoita oman toimintansa kehittämiseen ja uudistamiseen. Jos sellaiseen siis tarvetta olisi.

Näin kuvailee Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö Merja Rinne ammattiosaston kehityskeskustelun ydintavoitetta. Liitto on pyöräyttänyt keskustelut käyntiin kaikilla alueilla, tämän vuoden toimintasuunnitelman mukaisesti.

Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö Merja Rinne. KUVA KITI HAILA

Aluetoimistojen toimitsijat ottavat yhteyttä heille jyvitettyihin osastoihin. Osasto itse päättää, kuka tai ketkä keskusteluun osallistuvat. Itse tilaisuudessa käydään toimitsijan kanssa läpi keskustoimiston laatima kyselylomake. Keväällä lähdettiin liikkeelle, ja keskustelu on saatu käydyksi jo muutaman kymmenen osaston kanssa.

Yhtäkään osastoa ei pakoteta mukaan. Mutta kaikki osastot kutsutaan yhtä lailla kehityskeskusteluun, eikä aluetoimiston yhteydenottoa tarvitse ”pelästyä”, Rinne kuvailee.

– Keskustelu kartoittaa sen, miten ammattiosasto näkee toimintansa, taloustilanteensa ja jäsenkehityksensä. Keskustelun yhteydessä kartoitetaan lähialueen muut ammattiosastot yhteistyön ja verkostoitumisen edesauttamiseksi. Lomakkeen avulla keskustelu ”pysyy ryhdissään” ja kaikille osastoille tulee esitettyä samat kysymykset.

Liiton keskustoimistolla odotetaan aloitteita myös Hakaniemeen päin.

– Minä haluaisin, että tämä prosessi olisi vuorovaikutteinen ja saisimme myös osastoilta palautetta liiton toiminnasta ja tuesta ammattiosastoille. Me haluamme kuulla, miten liitto voisi paremmin palvella osastoja. Ne ovat kuitenkin koko tämän liikkeen perusrakenne.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JUHA SINISALO

OIVALTAJA: Tiia Pyhtilä: ”Otetaan muut reilusti huomioon”

”Työyhteisön jouhevassa toiminnassa kysymys on paljolti siitä, miten itse ottaa muut huomioon ja pyrkii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa”, sanoo Hyvinvointia työelämään -kurssille osallistunut Tiia Pyhtilä.

TIIA PYHTILÄ

Ikkuna- ja ovityöntekijä
Piklas Oy, Pyhäntä
2. varatyösuojeluvaltuutettu
Ammattiosaston hallituksen jäsen
Pyhännän Puutyöväen ao. 813

Pyhäntäläinen Tiia Pyhtilä kävi Hyvinvointia työelämään  -viikonloppukurssin viime vuoden lokakuussa Oulussa.

– Sisältö houkutteli osallistumaan. Työhyvinvointi ja henkinen hyvinvointi ovat tärkeitä asioita, Tiia Pyhtilä arvioi.

Kurssilla aihepiiriin paneuduttiin luento-osuuksilla ja ryhmätöitä tekemällä.

– Meitä pyydettiin esimerkiksi määrittelemään se, mitä hyvinvointi on. Ryhmissä kukin sai kertoa kokemuksistaan, tuoda esiin ajatuksiaan hyvinvoinnista ja sen merkityksestä sekä siihen yhteydessä olevista tekijöistä.

– Vastaukseksi siihen mitä hyvinvointi on, tiivistyi henkilökohtainen henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä hyvä työilmapiiri niihin vaikuttavana asiana. Lisäksi mahdollisuus kehittyä työssä ja tietoisuus tulevasta sekä työelämän joustavuus puolin ja toisin, eli myös työntekijän tarpeita ajatellen, koettiin hyvinvoinnin kannalta tärkeiksi seikoiksi.

Vaikka kurssilla keskityttiin paljolti työelämän kysymyksiin ja asioihin, oli työskentelyn lähtökohtana ehyt käsitys ihmisistä ja elämästä.

– Kyllä se sai paljon ajattelemaan myös sitä, miten työstä palautuu ja mistä vastapaino työlle muodostuu. Minulla se on toisaalta ystäväpiiri ja toisaalta se, että pääsen rauhoittumaan ja löydän aikaa lukemiselle. Se on minun juttuni. Luen todella paljon.

”Mukava ilmapiiri rakennetaan hyvillä käytöstavoilla. Esimerkiksi sillä, että tervehditään toisia, on jo myönteinen vaikutuksensa,”

Kurssin näkökulma laajentui myös työyhteisön kokoiseksi.

– Kun mietimme ihmisten erilaisuutta, erilaisia tapoja toimia ja käsitellä asioita, havaitsimme porukalla, että työyhteisön jouhevassa toiminnassa kysymys on paljolti siitä, miten itse ottaa muut huomioon ja pyrkii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

– Olen niitä oppeja käyttänyt työpaikalla. Mukava ilmapiiri rakennetaan hyvillä käytöstavoilla. Esimerkiksi sillä, että tervehditään toisia, on jo myönteinen vaikutuksensa, joka näyttää myös leviävän eteenpäin, kun itse pitää tavasta kiinni.

– Kun ottaa muut huomioon, on reilu ja ystävällinen, niin harvemmin sillä huonoa kaikua takaisin saa.

Pyhtilä on tyytyväinen, että tuli kurssin käyneeksi.

– Kurssi vastasi odotuksiin. Sieltä sai paljon hyviä ajatuksia ja eväitä työelämään. Suosittelen lämpimästi.

Työhyvinvointiin paneudutaan tänä vuonna otsikolla Työn imua etsimässä. Alueilla järjestettävien viikonloppukurssien kohderyhmänä ovat kaikki työmarkkinoiden käytettävissä olevat liiton jäsenet.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA MISKA PUUMALA

Lue tästä lisää Teollisuusliiton koulutustoiminnasta ja hae kurssille

Muksut mukana Murikassa: ”Huikea juttu, että voin opiskella eikä tarvitse olla viikkoa erossa lapsesta”

Perinteiset muksukurssit järjestettiin Murikka-opistolla kesäkuun ensimmäisellä ja toisella viikolla. Vanhempien opiskellessa lapset temmelsivät oman ohjelman parissa.

KUVA YLLÄ: Syksyllä kouluun menevien lasten ryhmä, Keltaiset perunabanaanit, piirsi katuliiduilla ohjaaja Hanna Mäntysen ääriviivat asfalttiin Murikka-opiston muksukurssilla.

Kymmenen seitsemänvuotiasta piirtää eri värisillä katuliiduilla mustaan asfalttiin Murikka-opistolla Tampereen Teiskossa.

– Olemme etsineet Murikan tähteä ja käyneet metsäretkellä, kertoo porilainen Jimi Nuora muksukurssin ohjelmasta.

Jimi Nuora (vas.) löysi muksukurssilta uuden kaverin, Santeri Hynysen. Mukana leikeissä oli myös Nella Hunajanalle.

Yhteensä runsas 120 aikuista ja liki kaksisataa lasta viettivät kesäkuun ensimmäisen ja toisen viikon Murikka-opistolla. Muksukurssin ideana on, että kurssille tuleva isä tai äiti voi ottaa lapsen tai lapset mukaansa.

– Muksukursseille osallistuvat lapset ovat 3–13-vuotiaita ja heille järjestetään omaa toimintaa ikäryhmittäin, kertoo Murikka-opiston opettaja Heli Hokkanen.

Lasten oma ohjelma alkaa aamupalan jälkeen kello 8.30 ja kestää lounaaseen. Lounaalla lapset käyvät porrastetusti vanhempansa kanssa.

Lapsiryhmätoimintaa on iltapäivällä vielä runsas kolme tuntia. Välissä juodaan päiväkahvit. Vapaa-aika alkaa kello 17.

Ninja Kock valmistautuu ylittämään esteen molympialaisten keppariradalla. Vastaava ohjaaja Teemu Lindqvist kannustaa.

Pedersörestä kotoisin oleva Ninja Kock, 8, on viihtynyt muksukurssilla.

– Olen leikkinyt paljon, uinut ja saanut uusia kavereita. Täällä voin oppia myös vähän suomea, Kock kertoo ruotsiksi.

Muksukurssin kaikilla ohjaajilla on koulutusta tai kokemusta lasten ja nuorten ohjaamisesta, kertoo opettajaopiskelija Teemu Lindqvist, joka on toinen kurssin vastaavista ohjaajista.

– Kurssilla on yhteensä 21 ohjaajaa. Murikka-opistolla henkilöstömitoitus on tiukempi kuin varhaiskasvatuksessa. Yhden ohjaajan vastuulla on maksimissaan neljä alle kouluikäistä lasta.

Kuusivuotiasta koostunut ryhmä Vaaleansiniset puhkeaa kannustushuutoon tullessaan molympialaisten keppariradalle.

Murikan tähden etsimisen lisäksi muksukurssin ohjelmaan kuuluu perinteisesti lasten olympialaiset eli murikkalaisittain molympialaiset.

Ryhmä Keltaiset perunabanaanit on jo selvittänyt kaikki rastit.

– Kepparirata oli kiva ehkä siksi, että mä ratsastan, tuumaa vaasalainen Aava Salo, 7.

Liikuntasalissa ryhmä Värittömät kisaa vielä nenäpallossa. He pökkivät mandariinia nenällä ja koittavat selvittää viidestä puupalikasta koostuvan radan mahdollisimman nopeasti.

Nenäpallossa vuorossa on Alina Manninen ryhmästä Värittömät.

– Täällä on kivaa. Ryhmähenki on hyvä. Kaikki otetaan mukaan, eikä ketään syrjitä, ja toiminta on mukavaa, kertoo Alina Manninen, 13, Konnevedeltä.

Viereisellä kentällä Punaiset pelaavat vilttipalloa. Ryhmä on jaettu kahteen joukkueeseen. Jokainen pitää kiinni viltin reunasta, kun joukkueet yrittävät kopitella palloa viltiltä toiselle.

Muksukurssin viimeisen illan kruunaa molympialaisten ja Murikan tähden palkintojenjako sekä disko limbokisoineen.

Seuraavat muksukurssit järjestetään Murikka-opistolla ensi kesänä.

Ryhmä Punaiset pelaa vilttipalloa Murikan liikuntasalissa. Ryhmä koostui 11–12-vuotiaista lapsista.

 

Lapset ja vanhemmat viihtyivät Murikassa

TOMI PIIPPONEN JA LAHJA PIIPPONEN, 7
Asentaja, Hausjärvi, Millog Oy

Hausjärvellä asuva Tomi Piipponen on ensimmäistä kertaa Murikka-opistolla. Mukana hänellä on 7-vuotias tytär Lahja Piipponen.

– Tämä on hieno paikka, ja kaikki on hyvin järjestetty. Ruokaa on riittävästi, ja lapsella on hyvä hoito, Tomi Piipponen kiittelee.

Hän työskentelee asentajana Millogilla Riihimäellä ja tuli Murikkaan Työsuojelun jatkokurssille. Työsuojelun perusteet hän suoritti Helsingin Hakaniemessä.

– On ihan erilaista tulla lapsen kanssa kurssille. Syömme täällä yhdessä, ja illat on omaa, yhteistä aikaa. Hyvä, että tällaisia kursseja järjestetään.

Myös Piipposen Lahja-tytär on viihtynyt muksukurssilla.

– Kylpylässä uiminen on ollut parasta. Tänään illalla on disko, ja mä saan laittaa sinne mun uuden sinisen mekon, Lahja Piipponen iloitsee.

MUKSUKURSSI MAHDOLLISTI

EERO SALMINEN JA HEMMO SALMINEN, 4
Vuorotyöntekijä, Kouvola, Neste Oyj Porvoon jalostamo

Eero Salminen saapui Murikkaan 4-vuotiaan poikansa Hemmo Salmisen kanssa Kouvolasta.

– Kotona Hemmoa välillä kiukuttaa, kun joudun lähtemään kesken legojen rakennuksen hoitamaan veljiä. Täällä kerkeämme olla hyvin yhdessä, Eero Salminen kertoo.

Nesteen Porvoon jalostamolla vuorotyöntekijänä työskentelevä Salminen osallistui Murikassa Luottamusmiesten jatkokurssille. Kotiin jäivät vaimo ja 1-vuotiaat kaksospojat.

– Muksukurssi helpottaa perheellisten osallistumista. Jos en olisi voinut ottaa Hemmoa mukaan, olisin todennäköisesti tullut kurssille vasta vuoden tai kahden päästä.

Iltaisin Salmiset ovat käyneet muun muassa Murikan spa-osastolla.

– Täällä on ollut kivaa. Parasta on uudet kaverit – kaikki, ketkä on mun ryhmässä, Hemmo Salminen kertoo.

”ENSI VUONNA UUDESTAAN”

TANJA LEVANIEMI JA EMMI AHONEN, 10
Tekstiilihuoltaja, Hämeenlinna, Lindström Oy

Maanantaista perjantaihin kestänyt muksukurssi oli ihana kokemus, sanoo Tanja Levaniemi Hämeenlinnasta. Matkaseurana hänellä oli tytär Emmi Ahonen, 10.

– Muksukurssi on huikea juttu. Voin opiskella eikä minun tarvitse olla viikkoa erossa lapsesta. Kurssi oli hirveän odotettu, ja tyttö on viihtynyt todella hyvin.

Tekstiilihuoltajana Lindströmillä työskentelevä Levaniemi tuli Murikkaan Järjestötoimijan perusteet -kurssille.

– Olen oppinut paljon uusia asioita, joita pystyn hyödyntämään ammattiosaston toiminnan kehittämisessä ja työpaikan edunvalvontatyössä.

Tytär Emmi Ahonen puolestaan on saanut Murikassa paljon uusia kavereita.

– Tällä on todella hauskaa. Jos en olisi täällä, istuisin kotona pleikalla tai olisin mummolla. Ensi vuonna uudestaan!

 

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

”Koko perheen tapahtumat parhaita” – Särkänniemen kesäpäivässä tuumittiin liiton tapahtumia ja etuja

Tampereen Särkänniemessä Häme-Pirkanmaan kesäpäiville osallistuneet jäsenet kertoivat, millaisia tapahtumia ja jäsenetuja he Teollisuusliitolta toivovat.

HÄME-PIRKANMAA KESÄPÄIVÄ 8.6. SÄRKÄNNIEMI, TAMPERE

– Sellaiset ovat parhaita tapahtumia, mihin voi perheen ottaa mukaan. En oikein muuta toivokaan. Ne ovat hienoja juttuja, sanoo Riihimäen Rauta-Metallissa työskentelevä tervakoskelainen Petri Hellberg.

Hänen mukanaan kesäpäivillä Särkänniemessä olivat vaimo Tuula Hellberg, 15-vuotias tytär Ronja, 13-vuotias poika Joonatan ja 11-vuotias Peppi-Lotta.

Perhe on osallistunut liiton perhetapahtumiin ennenkin, ja Särkänniemen lisäksi koettua on tullut muun muassa Hämeen linna ja Puuhamaa.

Huvipuistot ovat Hellbergin mukaan lapsille kaikkein mielekkäämpiä paikkoja.

– Linnanmäki, Särkänniemi tai joku muukin paikka käy.

”Kaikkein tärkeintä on, että liitto pitää työelämässä meidän puoliamme”, Petri Hellberg sanoo.

Tapahtumia ja muita jäsenetuja tärkeämpää on hänen mielestään liiton tarjoama turva.

– Itse olen ollut 22 vuotta samassa työpaikassa. Kun on ollut turvallinen, varma työpaikka, niin liiton kanssa ei ole tarvinnut hirveästi asioida. Työpaikalla on ollut aktiivisia liiton ihmisiä ja heidän kauttaan olen saanut tietoa asioista. Kaikkein tärkeintä on, että liitto pitää työelämässä meidän puoliamme.

PERHEIDEN JAKSAMINEN KAIPAA TUKEA

– Jotakin sellaista pitäisi kehittää, jossa pystytään tukemaan ihmisiä kovan arjen keskellä. Ihmisillä on työpaineita ja nykyinen arki vaatii paljon. Toivon sellaisia tapahtumia, jotka tukevat työssä ja kotona jaksamista, sanoo toipumisorientaatioprojektissa työskentelevä sastamalalainen kokemusasiantuntija Veera Salonen.

”Liitolla voisi olla kursseja, jotka auttavat tuomaan arkeen hyvinvointia ja voimavaroja”, Veera Salonen sanoo.

Hänen mukaansa kesätapahtumat palvelevat osaltaan perheiden henkistä hyvinvointia. Liiton tarjonta voi Salosen mielestä olla myös kursseja ja koulutusta.

– Jos koko ajan joutuu kamppailemaan kiireen keskellä, olisi tärkeää saada tukea jaksamiseen. Ehkä liitoilla voisi olla kursseja, jotka auttavat tuomaan arkeen hyvinvointia ja voimavaroja. Tämänkaltaiset kurssit voivat jopa ehkäistä loppuunpalamista.

Entä millaista jäsenetua Salonen henkilökohtaisesti liitolta toivoisi?

– Viimeksi olemme perheen kanssa puhuneet kalastusluvasta. Se liittyy luontoon, eikä ole kauhean kallis harrastus ja Suomessa on siihen hyvät mahdollisuudet. Kalastuslupaan liittyvä alennus kiinnostaisi itseäni kovasti. Siitä hommasta tykkää koko perhe.

Erik Aru, Niko Lenkkeri, Sofia Irri ja Veera Salonen.

SUOMI TÄYNNÄ KIEHTOVIA KOHTEITA

– Olen kiinnostunut urheilutapahtumista. Olisi hienoa, jos niihin saisi alennuksia. Esimerkiksi Suomen miesten jalkapallojoukkueen karsintapeleihin olisi kiva päästä, kertoo Lempäälän Lindströmin mattopesulassa työskentelevä valkeakoskelainen Mika Toivonen.

Mika Toivonen, sylissä Nooa Toivonen.

Myös Kuusamon Karhunkierroksen tapaiset retket tai Power Park -huvipuisto Pohjanmaalla ovat Toivosen mielestä kiehtovia kohteita, kuten myös hämäläisten oma Särkänniemi.

– Itse en tosin uskalla mennä muualle kuin Tukkijokeen ja joihinkin kesyimpiin laitteisiin, muissa pää menee pyörälle, hän naurahtaa.

Vasemmalta Tiia Saari, Jutta Pekola, Mika Toivonen, Minttu Pekola, Peppi Pekola ja vaunuissa Nooa Toivonen.

Riihimäen Lasiliirissä karkaisu-uunin perämiehenä ja CNS-koneistajana työskentelevä hausjärveläinen Jenni Turpeinen on mielellään osallistunut sekä liiton kesä- että talvipäiviin.

– Perheelle järjestettävät seikkailupäivät olisivat kiva idea. Toivon myös jotain sellaisia tapahtumia, joissa voisi kokeilla eri lajeja jousiammunnasta kartingajeluun. Ja lisää kesäpäiviä pitää saada ehdottomasti.

Jenni ja Miro Turpeinen.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Rukan nuorisotapahtumassa laskettiin koskea ja puhuttiin jäsenyydestä: ”Nuoria ei voi opastaa liikaa”

Riikka Inkeröinen, Tilda Mustajärvi ja Juha-Matti Laaksonen ovat liittyneet liittoon siksi, että joko luottamusmies tai työkaverit ovat ottaneet asian puheeksi.

OULU–LAPPI NUORISOTAPAHTUMA 6.–8.6. RUKA, KUUSAMO

Katso video nuorisotapahtuman koskenlaskusta! VIDEO ASKO ALASALMI

Riikka Inkeröinen liittyi opiskeluaikana Rakennusliiton oppilasjäseneksi, mutta löysi työpaikan Marttiinilta Rovaniemeltä.

– Juuri, kun olin saanut töitä puukkotehtaalta, soittivat Rakennusliitosta, että liity jäseneksi, kun olit meillä oppilasjäsenenäkin. Vastasin, että olen siirtynyt toiselle alalle.

– Työpaikalla kaikki kehuivat ammattiosaston toimintaa ja reissuja ja sanoivat, että liittoon kannattaa liittyä. Niin tein. Tuntui mukavalta, että talon nuorin työntekijä otettiin sillä tavalla vastaan. Toisaalta kun ensimmäinen työsuhde oli määräaikainen, niin tiesin, että pääsen ansiosidonnaiselle, jos jäisin työttömäksi. Se tuli tarpeeseen. Olin vähän aikaa muissa töissä sovitellulla päivärahalla ennen kuin sain vakinaisen työpaikan Marttiinilta, Inkeröinen sanoo.

Juha-Matti Laaksonen aloitti työuransa rakennusalalla. Taustalla oli Rakennusliiton oppilasjäsenyys, joka muuttui varsinaiseksi jäsenyydeksi, kun luottamusmies otti asian puheeksi.

– Sen jälkeen siirryin pienempään firmaan ja tein töitä omistajan aisaparina. Sovin asiat itse. Siirryin YTK:n jäseneksi.

– Kun sain töitä Outokumpu Chromen Kemin kaivokselta, liityin Metalliliittoon. Silloinkin pääluottamusmies tuli juttelemaan. Täytimme laput. Tehdasmaailma ei toimi niin, että yksilönä yrittäisi hoitaa sopimiset itse. Asiat etenevät luottamusmiehen kautta, Laaksonen toteaa.

Tilda Mustajärvi ajoi ammatikseen kuorma-autoa yli neljän vuoden ajan ennen kuin vaihtoi työpaikkaa Ylivieskassa sijaitsevaan E.T. Listat Oy:hyn.

– Minulla ei ollut käsitystä liiton toiminnasta ennen kuin luottamusmies tuli puhumaan asiasta. Se tapahtui pari viikkoa sen jälkeen, kun olin aloittanut työt. Hetken mietin ja ajattelin, että se on aivan hyvä kuulua liittoon. Edut vaikuttivat hyviltä, eikä vuosimaksu tuntunut hirveän kalliilta. Myös kaverilta kuullut myönteiset kokemukset liitosta vaikuttivat päätöksessä, Mustajärvi sanoo.

MAINOSTA, ÄLÄ PAINOSTA

Inkeröinen on tuukari. Hän hioo ja käsittelee puukkojen puiset kappaleet. Hän on Rovaniemen metallityöväen ammattiosasto 99:n hallituksen jäsen ja nuorisovastaava.

Laaksonen on porari. Hän toimii kaivoksessa osaston luottamusmiehenä, varapääluottamusmiehenä ja työsuojeluasiamiehenä sekä Keminmaan metalli- ja kaivostyöntekijöiden ammattiosasto 213:n opintosihteerinä ja nuorisovastaavana ja liiton Oulu–Lappi alueen nuorten jaoston jäsenenä.

Mustajärvi on höyläämötyöntekijä. Hän on Jokilaaksojen ammattiosasto 875:n jäsen. Luottamustehtäviä Mustajärvellä ei ole, mutta liiton jäsenyydestä hän on uusien työntekijöiden kanssa keskustellut.

– Olen puhunut perusasioista, kuten että jäsenyyteen sisältyvä oikeusapu on iso plussa verrattuna työttömyyskassaan. Toisaalta toiminta ei ole vain tiukkaa asiaa. Tarjolla on myös tapahtumia, retkiä ja muuta toimintaa.

– Ihmiset ovat suhtautuneet eri tavoin, mutta asiallisesti. Kysymyksiä on esitetty. Negatiivista vastakaikua ei ole tullut. Se riippuu myös siitä, miten asian ottaa puheeksi. Olen jutellut työkaverina, en liiton virallisena edustajana. Tyrkyttämisen tuntua ei pitäisi syntyä, Mustajärvi pohtii.

Sama käsitys on myös Inkeröisellä ja Laaksosella.

– Mainosta, mutta älä painosta, Inkeröinen tiivistää.

– Yksilön päätöstä pitää arvostaa. Sen pohjaksi on kuitenkin hyvä puhua siitä, miten hommat toimivat työpaikalla. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, vaan luottamusmies huolehtii asioista työntekijöiden puolesta.

– Esimerkkinä voi käyttää sitä, että tapaturma-asioiden hoitaminen on yksin hankalaa ja kallista, jos sukset menevät työnantajan kanssa ristiin. Siinä mielessä jäsenyys on vakuutus, jota toivottavasti ei tarvitse. Toisaalta jäsenmaksunsa saa takaisin, kun osallistuu toimintaan.

– Etenkään nuoria työelämään tulijoita ei oikeastaan voi opastaa liikaa, Laaksonen sanoo.

LIITOLTA LISÄÄ AKTIIVISUUTTA

Kolmikko toivoo liitolta aktiivisempaa otetta jäsenhankintaan. Se tarkoittaa lisää näkyvyyttä eri viestintäkanavissa ja suoria yhteydenottoja mahdollisiin jäseniin.

– Liiton pitää lisätä jäsenmaksujen kohdentamista jäsenhankintaan. Ei sitä pidä jäsenten vastuulle jättää. Sillä pääsee jo pitkälle, että palkataan alueille muutama kunnon moottoriturpa, jotka puhuvat kaikki ympäri, Laaksonen toteaa.

Oulun ja Lapin alueen nuorisotapahtuma järjestettiin 6.–8. kesäkuuta Kuusamossa. 26 osallistujan ohjelmaan sisältyi muun muassa soittokierros vastavalmistuneille liiton oppilasjäsenille, runsaasti keskustelua järjestäytymisestä sekä koskenlaskua ja melontaa. Katso lisää kuvia alta!

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JOUNI PORSANGER

”Vakaa yhteiskunta on kaikkien etu” – Teollisuusliiton valtuuston juhlaseminaari peilasi mennyttä ja tulevaa

”Vakaa ja ennustettava meno yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla on kaikkien etu”, puheenjohtaja Riku Aalto linjasi Teollisuusliiton valtuuston juhlaseminaarissa.

KUVA YLLÄ: Teollisuusliiton juhlavaltuuston eturivissä oikealta Riku Aalto, Olli Rehn, Eino Ketola, Kyösti Kiuru, Jari Nilosaari, Heli Puura ja Turja Lehtonen.

Teollisuusliiton valtuuston Helsingin Paasitornissa 4. kesäkuuta järjestetyn juhlaseminaarin pontimena oli Metalliliiton perustaminen 120 vuotta sitten. Tilaisuudessa julkaistiin dosentti Eino Ketolan kirjoittama Metalliliiton historiasarjan vuodet 1984–2000 sisällään pitävä viides osa. Sitä käsittelevän Ketolan haastattelun voit lukea tästä.

Yli 200 osallistujaa koonneessa juhlaseminaarissa tuotiin Metallin historian rinnalla esiin, että ammattiyhdistystoiminnan juuret ulottuvat Teollisuusliitoksi fuusioituneiden entisten Metalliliiton, TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton ja Puuliiton kautta moninaisina menneisyyteen.

Helsingin Kirjatyöntekijäin yhdistys perustettiin 150 vuotta sitten vuonna 1869. Sen aloitteesta syntyi vuonna 1897 maamme ensimmäinen ammattiliitto, Suomen Kirjaltajaliitto. Puuseppäin keskushallinto perustettiin 1899, ja Suomen Puutyöntekijäin liitto vuonna 1905.

TOIMINTA MUUTTUU, PERIAATTEET SÄILYVÄT

Voimien yhdistäminen ja yhteiskuntaan vaikuttaminen eivät ole ilmiöinä uusia, mutta ammattiyhdistystoiminnan pitää Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan etsiä uusia muotoja menestyäkseen tulevaisuudessa.

”Tapamme toimia saattavat muuttua, mutta periaatteet säilyvät”, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi.

– Ammattiyhdistysliike ei ole irrallinen saareke yhteiskunnassa. Se näkyy ja vaikuttaa laajalla rintamalla. Se yrittää vaikuttaa kaikkeen, mikä koskee sen jäsenten, heidän perheenjäsentensä ja yleisemminkin yhteiskunnan asioita.

– Väkeä on joskus vaikea saada innostumaan yhteisten asioiden hoitamisesta, mutta me emme voi jäädä ihmettelemään tätä kehitystä. Ammattiyhdistysliikkeenkin on sopeuduttava, kuten se on tehnyt aikaisemminkin. Samalla on löydettävä uudet keinot ja toiminnan muodot, joita emme ehkä edes osaa vielä nähdä.

Varmaa Aallon mukaan kuitenkin on, että vuoden 2018 alussa käynnistetyn Teollisuusliiton toiminta jatkuu samalla tavalla vastuullisena kuin mitä tähänkin mennessä on nähty.

– Vakaa ja ennustettava meno yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla on kaikkien etu. Yhteiskunta, joka pitää huolen heikoimmistaan, ja joka ei päästä väestönosien elintasoeroja liian suuriksi, on vahva.

– Teemme tulevaisuudessakin töitä sen eteen, että yhteisöllisyydelle on sijansa yhteiskunnassamme. Toimintatavat saattavat muuttua, mutta perusperiaatteet säilyvät, Aalto totesi.

PALKKAKOORDINAATIOLLE ON TARVE

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn arvioi tervehdyspuheenvuorossaan historiallista taivaltansa juhlistamaan kokoontuneen Teollisuusliiton olevan merkittävä tekijä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin mukaan palkkakoordinaatiota tarvitaan edelleen.

Kansainvälisen talouden ja sen rinnalla Suomen talouden hidastunutta kasvua, riskitekijöitä ja viennin vaimentuneita näkymiä käsitellyt Rehn kiinnitti huomionsa seuraavien työehtosopimusneuvotteluiden palkkaratkaisun malliin. Hänen mukaansa palkkapolitiikalla on nykyisten kansainväliseen kilpailuun liittyvien reunaehtojen vallitessa vahva yhteys Suomen kansantalouden ja yhteiskunnan kehitykseen.

– Koordinaatiota tarvitaan palkoista sovittaessa tulevaisuudessakin. On perusteltua, että teollisuuden toimialat asettavat palkankorotuksille raamin, jota muiden alojen ei ole syytä normaaleissa oloissa ylittää, Rehn sanoi.

”OLKAA AKTIIVISIA KOTIMAASSA, EUROOPASSA JA MAAILMALLA”

Pitkän työuran ay-liikkeessä ja kansainvälisissä tehtävissä tehnyt Jyrki Raina yhdisti esityksessään globaalit megatrendit ja ihmisten inhimilliset perustarpeet. Rainan mukaan ihmiset haluavat saavuttaa ihmisarvoisen elämän, oikeudenmukaisuuden, ansiotyön ja elämiseen riittävän palkan sekä perusturvan riippumatta siitä, missä päin maailmaa he asuvat.

Raina liputti pohjoismaisen hyvinvointimallin puolesta. Hän korosti yhdessä vaikuttamisen merkitystä.

– Pitäkää huolta kotipesästä. Järjestäminen on kaikkien tehtävä. Tavoitteena ovat aktiiviset jäsenet, jotka vaikuttavat yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Tehkää tilaa naisille ja nuorille. Olkaa aktiivisia Euroopassa ja maailmalla. Auttakaa kehittyvien maiden ammattiliittoja kasvamaan.

– Sopiminen on hieno pohjoismainen perinne. Sitä tarvitaan, mutta myös taistelua tullaan tarvitsemaan. Aina, Raina sanoi.

Jyrki Raina kehotti Teollisuusliittoa toimimaan aktiivisesti Suomessa, Euroopassa ja maailmalla.

STIPENDEJÄ OPISKELIJOILLE

Juhlaseminaarin yhteydessä pidetty valtuuston juhlakokous päätti, että Teollisuusliitto ryhtyy myöntämään opiskelijajäsenille vuosittain jaettavia 500 euron stipendejä. Niitä myönnetään enintään 120 kappaletta vuodessa. Stipendillä tuetaan aktiivisia nuoria heidän opiskelunsa aikana ja vahvistetaan opiskelijajäsenten kiinnittymistä Teollisuusliittoon ja sen nuorisotoimintaan.

Valtuusto päätti myös, että liitto ryhtyy tarjoamaan ensi vuonna Murikassa ammattiosastoille viikonloppukursseja, joilla ne voivat arvioida ja kehittää toimintaansa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA

Uusi kirja kertoo: Metalliliiton historia 1984–2000 oli sopeutumista uuteen aikakauteen

”Työn, talouden ja Euroopan poliittisen rakenteen muutokset muodostivat kokonaisuuden, johon Metalliliiton piti sopeuttaa toimintansa”, tiivistää dosentti Eino Ketola liiton toiminnan viime vuosituhannen lopulla.

KUVA YLLÄ: Metallityöväen Helsingin ja Uudenmaan 100-vuotisaluejuhlaa vietettiin 17. huhtikuuta 1999 Helsingissä. Juhlakulkue matkalla Finlandiatalolle. KUVA LEHTIKUVA / LAURA NISSINEN

Metalliliiton historian viides osa, Metallityöväen Liitto 1984–2000, ilmestyi 4. kesäkuuta Kustannusosakeyhtiön Otavan kustantamana. Kirja on tilattavissa maksutta Teollisuusliiton verkkosivujen kautta tästä (ks. kohta ”Maksuton aineisto”). 

Vielä 1980-luvulla monien jäsenten toimeentulo oli riippuvainen Neuvostoliiton viennistä. Kauppa hiipui. Neuvostoliitto hajosi. Länsi-Euroopan taloudellinen yhdentyminen vauhdittui. Yritysrakenteet muuttuivat ja alihankinta lisääntyi.

– Liitossa nähtiin hyvin varhain reaalisosialismin kriisi ja ryhdyttiin tutkimaan uusia kauppasuuntia. Euroopan yhteisöjen suhteen tehtiin yhteistyötä myös työnantajien kanssa. Metalli oli ensimmäinen SAK:lainen liitto, joka otti myönteisen kannan Suomen EY-jäsenyyteen. Kaiken takana oli huoli metalliteollisuuden tulevaisuudesta ja jäsenten työpaikoista, historiakirjan kirjoittanut dosentti Eino Ketola kuvailee.

Eino Ketola. KUVA KITI HAILA

Osa tätä uutta suuntausta oli myös panostaminen kansainvälisissä konserneissa työntekijöiden yhteistyöhön. Edunvalvontanäkökulma muuttui. Myöhemmin asiasta säädettiin EU-direktiivi.

Kotimaassa sopimusasenteet muuttuivat. Metalli siirtyi lakkoherkältä alalta entistä vahvemmin sopimusperusteiseen työmarkkinamaailmaan.

Liiton organisaatio ja toimisto pystyivät hallitsemaan muutoksen ihailtavasti, mutta eivät ongelmitta, Ketola sanoo.

– Liiton johto halusi ajoissa selvittää taloudellisen integraation vaikutukset. Pian siitä tuli koko toimiston rutiinityötä.

Ketola nostaa liiton tutkimusosaston ja Murikka-opiston keskeisiksi tekijöiksi liiton sisäisessä uudistumisessa. Ilman näiden 1990-luvulla tarjoamaa uudentyyppistä ajattelutapaa se ei olisi onnistunut. Luottamusmiehet hyväksyivät käsityksen terveestä yrityksestä.

Auto- ja konekorjaamoalan lakon osallistujia Hakaniemen torilla 30.5.1984. KUVA TYÖVÄEN ARKISTO / METALLITYÖVÄEN LIITTO

AMMATTIOSASTOISSA MUUTOS VAIKEINTA

Suurin vaikeus oli ammattiosastotasolla. Kaikkialla ei ollut poliittisesti helppoa hyväksyä liittymistä eurooppalaiseen kapitalistijärjestelmään.

– Paikallistason toiminta oli pakko saada liiton ohjaukseen. Tätä varten luotiin aluetoimistojärjestelmä, joka oli sosialidemokraattien johdossa. Sosialidemokraattinen ryhmä hyväksyi vasemmistoryhmän yhteistyökykyisiä henkilöitä ja näin hajotti taistolaisia isoilla työpaikoilla.

Edellinen historiateos vuosilta 1961–1983 painottui taisteluun poliittisesta vallasta sosialidemokraattien ja kommunistien välillä. Nyt käsitellyllä jaksolla oli keskeistä kommunismin kuolettaminen ja kuoleutuminen Neuvostoliiton tuen puutteessa, Ketola sanoo.

– Puheenjohtaja Per-Erik Lundh oli sisäisesti kova antikommunisti. Hän kuitenkin suosi ja hyväksyi maltillisia vasemmistoliittolaisia ja sieti ammattitaitoisia radikaaleja.

Per-Erik Lundh aloitti Metalliliiton puheenjohtajana vuoden 1984 alussa. KUVA TYÖVÄEN ARKISTO / METALLITYÖVÄEN LIITTO / MARTTI LINTUNEN

LUNDH KÄÄNSI HEIKKOUTENSA EDUKSEEN

Lundh toimi liiton puheenjohtajana 1984–2000. Ketola kuvaa Lundhia henkilöksi, joka käänsi heikkoutensa edukseen.

– Ujona ja pidättäytyvänä Lundh oli poikkeuksellisen tyyni eikä rakentanut hovia ympärilleen. Hän osasi nimittää keskeisiin toimitsijatehtäviin henkilöitä, jotka hoitivat tehtävänsä itsenäisesti.

Lundh myös ajatteli itsenäisesti, vaikka keskustelikin paljon liiton keskeisten toimitsijoiden ja työnantajien kanssa, Ketola muistuttaa. Hän oli tarvittaessa huomattavan riippumaton SDP:n, SAK:n, Suomen Pankin tai maan hallituksen kannoista.

– Tämä korostui 1990-luvun alun devalvaatiokeskustelussa, jossa Lundh avoimesti kannatti sitä jo varhain. Toki samaan aikaan valmistauduttiin liittokokousvaaleihin. Lundh seurasi tarkasti myös oman asemansa kehitystä.

Hallituksen tiedotustilaisuus markan devalvoinnista marraskuussa 1991. Vasemmalta Iiro Viinanen, Esko Aho ja Suomen Pankin johtaja Rolf Kullberg. KUVA LEHTIKUVA / JUHA KÄRKKÄINEN

Lundh teki kylmän rajusti päätöksiä ja korosti realiteetteja. Teollisuus oli rakennemuutoksessa ja oli toimittava kapitalistisen järjestelmän ehdoilla. Kun vallankumousta ei voinut tehdä, oli tehtävä sopimuksia.

Taloudellisen toimintaympäristön muutos johti myös ratkaisuihin, jotka jälkikäteen arvioituina eivät olleet aivan onnistuneita, Ketola muistuttaa.

– 1990-luvulla ennen lamaa teollisuusliittojen välinen palkkakilpailu johti suuriin palkankorotusvaatimuksiin. Lopputulemana oli inflaation kiihtyminen.

Wärtsilän Meriteollisuuden työntekijät osoittavat mieltään Helsingissä 30. lokakuuta 1989. Mukana oli myös väkeä Turun Pernon telakalta, kaikkiaan noin 2000 mielenosoittajaa. KUVA LEHTIKUVA / KIMMO RÄISÄNEN

SUOMALAISILLA TAIPUMUS SELVIYTYÄ

Minkälaisen opetuksen vuosien 1984–2000 tutkiminen voisi antaa, dosentti Eino Ketola?

– Suomalaisilla on taipumus selviytyä kaikista itse luomistaan tilanteista. Tosi paljon ne kansalle ovat kyllä maksaneet.

Ketola täsmentää tarkoittavansa 1980-luvun hallituspolitiikkaa, kansantalouden realiteettien ymmärtämättömyyttä ja näin luotua lamaa. Ammattiyhdistysliike oli siihen osasyyllinen, vaikka pääasiallinen syy olikin Suomen Pankin ja Harri Holkerin hallituksen epäonnistuminen vaihtotaseen vajeen rajoittamisessa. Poliittinen järjestelmä ei hallinnut kansantaloudellista järjestelmää, joka kuumeni rahan määrän lisääntyessä pankkien myöntämien valuuttaluottojen vuoksi.

Vuonna 2000 Metalliliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Erkki Vuorenmaa. KUVA LEHTIKUVA / MATTI BJÖRKMAN

Suomi sittenkin itäeurooppalainen?

Yllättävintä minulle oli se, kuinka lähellä Suomi tuona aikana oli Itä-Euroopan siirtymätalouksia, kuten Viroa, DDR:ää, Puolaa ja Unkaria, Eino Ketola sanoo.

– Tarkoitan tällä sitä, kuinka kyvyttömiä Suomessa oltiin hallitsemaan markkinaehtoista toimintaa ja valuuttojen vapaata liikkumista. Tämä johti 1980-luvunlopun ja 1990-luvun alun kriisikehitykseen.

Ketola kuvaakin Suomen tilannetta ”pohjoismaiseksi versioksi Neuvostoliiton jälkeisestä siirtymätalouden ajasta”. Tähän liittyivät myös Suomen irtautuminen Pariisin rauhansopimuksen rajoituksista ja YYA-sopimuksesta, presidentin luopuminen KGB-välitteisestä ulkopolitiikasta sekä Suomen hallitusmuodon uudistus.

Hän muistuttaa, että samalla tämä ajanjakso oli suomalaisen demokratian kriisi. Valitut hallitukset eivät kyenneet sopeutumaan uuteen tilanteeseen valuuttalainoilla kiihdytetyn nousukauden aikana. Kansantalouden reunaehtoja ei hallittu eikä ymmärretty. Pankkitarkastuslain valmistelua viivytettiin ja vastuu ulkomaanvelasta jäi keskenään kilpaileville pankeille.

– Usko lainalla elvyttämiseen SDP:ssä oli vahva. Paavo Lipposen hallituksen aloittaessa Esko Ahon hallituksen tekemien menoleikkausten jälkeen valtiontalouden sopeuttamisvaatimukset olivat vielä 20 miljardia markkaa. Välttämättömiä leikkauksia tehnyt Lipposen hallitus olikin jälkeenpäin epäsuosittu vasemmiston keskuudessa, vaikka sen toimin oli päästy uuteen talouskasvuun.

SAK:n ja muiden palkansaajien suurmielenosoitus Senaatintorilla 3.10.1991. KUVA LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Kirjassa kuvataan runsaasti ja yksityiskohtaisestikin Euroopan ja Suomen talouden murrosta. Ketola painottaakin, että ammattiliiton historiaa ei voi kirjoittaa vain järjestöhistoriana irrallaan taloudesta ja muusta yhteiskunnasta. Erityisesti suurten poliittisten ja taloudellisten murrosten aikana tämä on välttämätöntä.

– Irrottautuminen 1900-luvun lopun reaaliympäristöstä loisi väärän kuvan siitä, mikä oli mahdollista ja mikä ei. Poliittisesti aktiivisilla ihmisillä oli aatteellisia ja edunvalvontaan liittyviä päämääriä. Niihin saattoi liittyä uskonvarainen tai tietämättömyyteen perustuva vakaumus, että ne olisivat olleet toteutettavissa ilman ikäviä seurauksia.

Eino Ketola aloitti Metalliliiton historian tutkimisen vuonna 2002. Vuosia 1961–1983 käsitellyt kirja ilmestyi vuonna 2007. Nyt ilmestyneen teoksen työstäminen alkoi vuonna 2015.

TEKSTI HEIKKI PISKONEN
KUVAT OTAVA / KIRJAN KUVITUSTA

”Enää ei ihmetellä, kun isä jää kotiin” – Turun perhepäivän osallistujat pohtivat työn ja perheen yhdistämistä

Varsinais-Suomen ja Satakunnan perhepäiville osallistuneet Teollisuusliiton jäsenet kertovat, miten he ovat onnistuneet yhdistämään työn ja perhe-elämän.

VARSINAIS-SUOMI–SATAKUNTA PERHEPÄIVÄ 25.5., TURKU

Perhetapahtumassa oli iso osa Turun ykkösnähtävyyksistä ja tapahtumista tarjolla ilmaiseksi, spesiaalina sirkusesitys. Tapahtumaan osallistui 1 200 liiton jäsentä.

KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Teemu Aaltojärvi työskentelee Luvata Oy:ssä ja vaimo Taru Aaltojärvi Outotec Oy:ssä Porissa. Heidän lapsensa ovat 19- ja 14-vuotiaat, joten Teemulla ja Tarulla on pitkä kokemus työn ja perheen yhteensovittamisesta.

– Hyvin se on onnistunut. Meillä on käynyt tuuri. On joustava työnantaja. Kun itse osaa käyttää maalaisjärkeä, niin asiat sujuvat, Teemu kertoo.

Taru sanoo olevansa samaa mieltä. Lastenhoitoa on perheessä tehty tasapuolisesti.

– Olemme molemmat olleet työelämässä pitkään. Kun lapsista nuorin, Santtu, oli kolmen kuukauden vanha, palasin töihin. Teemu jäi hoitamaan lapsia. Se onnistui hienosti.

TURUN LINNA Santtu, Taru ja Teemu Aaltojärvi, Pori. Taru työskentelee Outotecillä ja Teemu Luvatalla. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Siihen aikaan vanhempainvapaan jakaminen ei ollut yhtä tavallista kuin nykyään.

– Minulta kysyttiin, että ookko sää saanu lopputilin, kun jäät kotiin lasten kanssa. Jouduin vastaamaan, että en ole. Tuskin enää kysytään. Ei enää ihmetellä niin paljon, jos isä jää kotiin, Teemu pohtii.

Lasten ollessa pieniä haasteita perheessä aiheuttivat kesälomat.

– Lapsilla ovat pidemmät kesälomat kuin vanhemmilla. Monesti jouduttiin pitämään eri aikaan lomat, jotta lapsella on joku, joka huolehtii, Taru mainitsee.

– Haastavinta perhe-elämä oli silloin, kun tein kolmea vuoroa. Silloin isä joutui tekemään paljon: huolehtimaan lapsista, viemään päiväkotiin ja hakemaan päiväkodista. Ei meillä silloin ollut vapaita viikonloppuja yhteistä perheaikaa, hän muistelee.

Teemun mukaan elämä saatiin sujumaan.

– Täytyy vain itse sisäistää ja hyväksyä, että työ on semmoista. Yhteiset vapaat pitää silloin käyttää tarkkaan hyväksi.

”OLISI KIVA OLLA POJAN KANSSA”

Uusikaupunkilaiset Riina Pensikkala ja Sami Nieminen tekevät molemmat vuorotyötä. Heillä on vuoden ja neljän kuukauden ikäinen lapsi Vini.

– Tällä hetkellä kaikki sujuu, kun olen hoitovapaalla. Vähän pelottaa, miten työ ja perhe-elämä saadaan sovitettua yhteen syksyllä, kun kumpikin olemme vuorotöissä, pohtii Riina.

Perhe-elämää hoitovapaan aikana ovat helpottaneet Samin vuorojärjestelyt. Hän tekee 12-tuntista vuoroa: on neljä päivää töissä ja kuusi vapaalla.

– Mutta kun palaan kolmivuorotyöhön, vähän jännittää. Emme haluaisi ainakaan yöksi laittaa lasta hoitoon, mutta emme tiedä mitä tapahtuu. Vähän on suunniteltu, että isäntä pitäisi isyysvapaan syyskuussa. Hänellä on pitämättä kuusi viikkoa. Sillä päästäisiin vähän eteenpäin.

FORUM MARINUM Riina Pensikkala, Vini ja Sami Nieminen, Uusikaupunki. Riina käy vuorotöissä Laitilan Pilkingtonilla ja Samin työpaikka on Uudenkaupungin Nordic Soya. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Entä sen jälkeen?

– Sitäkin olemme miettineet, että pitäisikö katsoa jotain muuta työtä, että ainakin toinen olisi päivävuorossa, mainitsee Riina.

Valmisteilla olevaan uudistukseen, jossa isän osuutta hoitovapaasta lisätään, molemmat suhtautuvat myönteisesti.

– Isäkin voisi olla enemmän hoitovapaalla, kun niitä olisi tasaisemmin, uskoo Riina.

– Kyllä olisi kiva olla pojan kanssa enemmän, sanoo Sami.

Samaan aikaan Teollisuusliiton perhepäivän kanssa vietettiin Turussa myös Jokisataman avajaisia, joissa pääsi seuraamaan helikopterin meripelastusnäytöstä. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

Kasvun eväät löytyivät Murikan pitkältä kurssilta – ”Kolme kuukautta ei ole vierähtänyt koskaan näin nopeasti”

”Kyky etsiä, arvioida ja jäsentää tietoa kehittyi. Ajattelu avartui ja syventyi”, Mervi Hokkanen ja Marko Luttinen tiivistävät Murikan kolmen kuukauden kurssin annin.

MUUTOKSEN EVÄÄT – KOLMEN KUUKAUDEN KURSSI 4.3.–24.5., MURIKKA-OPISTO

Mervi Hokkanen ja Marko Luttinen saivat viime tammikuussa kutsukirjeen Murikan kolmen kuukauden kurssille.

– Menin saman tien keskustelemaan työnantajan kanssa, että olisiko kurssille lähtö mahdollista. Vastaus tuli nopeasti ja kannustavasti. Näkemys oli, että kurssi olisi minulle oikeastaan kuntoutustakin. Saisin vähän taukoa pitkään jatkuneeseen työn tekemiseen, Hokkanen kertoo.

– Olin jo aikaisemmin kuullut pitkästä kurssista positiivisia asioita. Niinpä kutsukirjeen saatuani pomppasin välittömästi työnantajan juttusille. Vastaus oli pitkän keskustelutovin päätteeksi myöntävä. Viikon päästä tosin jo katuivat, että mitenkähän tässä käy, kun kurssille lähdet. Sanoin, että ei siinä huonosti käy. Pääsette eroon vähäksi aikaa, Luttinen myhäilee.

HURJA HAASTE HAHMOTTUI HALLITTAVAKSI

Hokkanen ja Luttinen ovat työ- ja luottamustehtäväuransa aikana käyneet erilaisissa koulutuksissa lukuisia kertoja. Kokemusta siis löytyi rutkasti, mutta silti pitkän kurssin tiivis tahti yllätti.

– Ensimmäisen kuukauden aikana sitä ihmetteli, että eihän tässä muuta ehdikään kuin mennä päivät lukujärjestyksen mukaan ja illat tehdä harjoitustehtäviä, Hokkanen sanoo.

– Tuntui, että joka suunnasta pommitettiin, että tuo ja tuo pitäisi tehdä ja harjoitustyöstäkin tarvitaan suunnitelma. Kuumanahan siinä alkoi käydä. Mieleen hiipi ajatus, että kohta lentää tietokone pihalle.

KUVA EMMI KALLIO

MERVI HOKKANEN

Kokoonpanija
Tikka Spikes Oy, Tikkakoski
Pääluottamusmies
1. varatyösuojeluvaltuutettu
Tikkakosken metallityöväen ao. 34:n talous- ja jäsenvastaava
Teollisuusliiton valtuuston 1. varajäsen

Vaan ei lentänyt. Alkurytinästä käynnistyi asioiden haltuun ottaminen. Molemmat kertovat kokemuksenaan, kuinka opetussisältö valinnaiset sivuaineet sosiologia, kansantalous ja ATK mukaan lukien alkoivat nivoutua harjoitustyön kanssa mielekkääksi kokonaisuudeksi.

– En ole tehnyt aikaisemmin oikeastaan minkäänlaista laajempaa kirjallista työtä. Alussa suttasi pyörät aika tyhjää. En tiennyt minkälainen siitä pitäisi tulla, mutta ohjaus oli pätevää. Luennoilla tuli paljon uutta tietoa, ja ryhdyin itse etsimään ja arvioimaan tietoa. Harjoitustyön ensimmäinen versio oli 1,5 liuskan pituinen. Valmis teksti on vajaat 20 liuskaa, Luttinen vertailee.

– Harjoitustyön aihe oli valmiina mielessä samoin kuin ajatus siitä, miten sitä voisi hyödyntää työpaikalla, mutta sisältö kehittyi ja kokonaisuus rakentui kurssin aikana. Voi sanoa, että meidät haastettiin toden teolla, mutta samalla meistä pidettiin huolta. Opastettiin eteenpäin ja kannustettiin itsenäiseen ajatteluun ja työskentelyyn, Hokkanen arvioi.

UUSIN EVÄIN TAKAISIN TYÖPAIKALLE

Hokkanen teki harjoitustyönsä yhteistoiminnasta työpaikalla. Luttinen vertaili luottamusmiesjärjestelmän ja yrittäjien suunnasta ehdotellun luottamusvaltuutettu-mallin ominaisuuksia.

– Kun ajatus oli, että harjoitustyö sisältää sellaisia asioita, joita omalla työpaikalla pitäisi parantaa, niin nyt tavoitteena on viedä niitä asioita eteenpäin. Liikkeelle lähdetään perusteista eli siitä, mitä yhteistoiminnalla voidaan saavuttaa. Kun työt ja asiat alkavat sujua työpaikalla aikaisempaa paremmin, on se varmasti arvokasta, vaikka tarkkoja rahasummia ei välttämättä pystytä määrittämään, Hokkanen sanoo.

KUVA EMMI KALLIO

MARKO LUTTINEN

Ikkunatyöntekijä
Piklas Oy, Pyhäntä
Pääluottamusmies
Pyhännän Puutyöväen ao. 813 puheenjohtaja
Teollisuusliiton valtuuston jäsen

– Minun viestini suuntautuu enemmänkin luottamusmiehille, ammattiosastojen aktiiveille ja henkilöstölle. Meidän on pidettävä kiinni ammattiliittoihin ja työehtosopimuksiin nojaavasta luottamusmiesjärjestelmästä ja sen taustalla jäsenhankinnasta.

– Kun luottamusvaltuutettu-kuviota vähän rapsuttaa, paljastuu taustalta luottamushenkilöiden suojaton asema sekä työnantajatahojen pyrkimys ohjailla työntekijöitä ja murtaa luottamusmiesjärjestelmä ja sopimisen kulttuuri, Luttinen toteaa.

PINTAA SYVEMMÄLLE

Kun Hokkasta ja Luttista pyytää tiivistämään kurssin tärkeimmän annin, liittyy vastaus ajattelutapoihin ja toimintamalleihin.

– Se iso juttu on siinä, että uuden tiedon lisäksi on oppinut etsimään, käsittelemään ja jäsentämään tietoa. Näköala on laajentunut samoin kuin ymmärrys siitä, miten pintatiedosta päästään syventymään asioihin ja niiden taustoihin. Ajatusmaailma laajentui, Luttinen sanoo.

– Sain paljon uusia tulokulmia asioiden pohtimiseen ja niiden kanssa toimimiseen. Meitä oli täällä mukava ja tiivis 14 hengen opiskelijaryhmä. Lukujärjestyksen ulkopuolella olen oppinut paljon itsestäni, toisilta ihmisiltä ja toisista ihmisistä. Siitä kaikesta on oletettavasti apua ja hyötyä tulevaisuudessa, Hokkanen kertoo.

Kurssiin sisältyivät myös tutustumismatka Saksan IG Metallin Berliinissä sijaitsevaan koulutuskeskukseen ja kolmen päivän tes-neuvottelusimulaatio. Hokkasen ja Luttisen mukaan myös ne avasivat näköaloja ja syvensivät käsitystä työmarkkinatoiminnasta.

– Kyllä tästä myyntipuheet lähtevät omalla alueella liikkeelle. Jos ei pysty osallistumaan kolmen kuukauden kurssille, niin vauhtia voi ottaa kuukauden kurssilta, Hokkanen ja Luttinen pohdiskelivat kurssijaksonsa päätöspäivänä 23. toukokuuta Murikassa.

”Alkuun tuntui, että kolme kuukautta on jäätävän pitkä aika, mutta mikään kolme kuukautta ei ole vierähtänyt koskaan näin nopeasti.”

Ylärivi: Veikko Leppänen, Tomi Karlsson, Mika Kesänen ja Paavo Niskanen. Keskirivi: Marko Schroderus, Satu Heijari, Anu Lammi, Eero Kenkkilä, Esko Santaholma ja Vesa Huttunen. Alarivi: Nina Päivärinta, Timo Jokinen, Marko Luttinen ja Mervi Hokkanen. KUVA EMMI KALLIO

KURSSILAISET

Satu Heijari, Laitila
Mervi Hokkanen, Palokka
Vesa Huttunen, Helsinki
Timo Jokinen, Pori
Tomi Karlsson, Forssa
Eero Kenkkilä, Helsinki
Mika Kesänen, Forssa
Anu Lammi, Tampere
Veikko Leppänen, Kemi
Marko Luttinen, Tavastkenkä
Paavo Niskanen, Hyvinkää
Nina Päivärinta, Lahti
Esko Santaholma, Kalajoki
Marko Schroderus, Pennala

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT EMMI KALLIO