”Sanotaan nyt niin, että oli hyvä katsoa, mitä uutta ryhmätöissä tulisi esiin”, Erkki Sinisalo perustelee päätöstään lähteä kurssille Ammattiosaston toimijat alueellisen yhteistyön kehittäjinä.
Kurssi pidettiin viime vuoden maaliskuussa. Kurssi lykkäsi Erkki Sinisalon mielestä ”vanhoista” liitoista eli eri taustoista tulleiden teollisuusliittolaisten yhteistyötä eteenpäin.
– Porukkaa oli eri liittojen puolelta ja kaikista alueen ammattiosastoista. Ja joka puolelta oli tullut aktiivista väkeä. Minusta ammattiosastojen välinen yhteistyö on lähtenyt liikkeelle aika hyvin, Sinisalo kehaisee.
Sinisalo on toiminut hissiyhtiön modernisaatiopuolen luottamusmiehenä vuodesta 2011. Viime vuonna hän oli myös hissityöntekijöiden ammattiosaston puheenjohtaja. Luottamustoimien sikermään kertyi vielä Helsinki–Uusimaan opintojaoksen puheenjohtajuus ja liiton koulutusjaoston jäsenyys.
”Tämä koulutus on minusta fantastinen mahdollisuus jäsenille.”
– Jotenkin on koulutus alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Koulutuksen kehittäminen on tavattoman kiinnostavaa. Meidän on luotava oppimisen polku, joka toimii ja jota väki toivoo. Ei koulutusta järjestetä vain koulutuksen takia.
– Kimmokkeen tähän sain oikeastaan Murikan kolmen kuukauden kurssilta vuonna 2017. Kun näin vanhana miehenä ottaa haasteen vastaan ja lähtee kurssille, jossa on kaksi lopputyötä ja joista pääsee vielä läpi, niin kyllä se innostaa. Kolmen kuukauden kurssille lähtöä ei pidä yhtään aristella, vuonna 1963 syntynyt Sinisalo yllyttää.
Hissimiehen mielestä jo Metalliliiton aikoina Murikan opetus ja puitteet olivat tavattoman hienot.
– Murikassa on todella hyvä opetus, ja vielä vain paranee ja tarjonta laajenee. Tämä koulutus on minusta fantastinen mahdollisuus jäsenille. Ja minusta on hienoa, että nyt Murikassa otetaan huomioon myös ruotsinkieliset jäsenet, Sinisalo hehkuttaa viitaten luottamusmiesten kursseihin ruotsiksi.
Ainoaksi Murikan ”miinukseksi” jää Sinisalon mielestä liian hyvä ruoka.
– Kai viikon kurssilta melkein jokainen palaa kotiin kolmen lisäkilon kanssa!
ERKKI SINISALO
Erikoisvikamies KONE Hissit Oy, Helsinki Helsingin Hissityöntekijät ao. 128
Tänä vuonna vastaava valtakunnallinen viikonloppukurssi ammattiosaston toimijoille järjestetään nimellä VERKOSTOIDU, TUTUSTU JA TOIMI YHDESSÄ! Se pidetään kaikilla alueilla maaliskuussa. Kurssilla pohditaan ammattiosaston aktiivista toimintaa liitossa, tutustutaan aluetoimiston rooliin ja tehtäviin sekä mietitään pajatyönä tulevaa yhteistyötä.
Teollisuusliiton Ay-koulut käynnistyivät tammikuun loppupuolella. Työelämän viimeaikainen kehitys ja kehittämistarpeet puhuttivat Rovaniemellä.
KUVA YLLÄ: Jukka Ruohonen, Leena Yliruokanen ja Juha Ritola osallistuivat Rovaniemellä järjestetyn Ay-koulun ensimmäiseen kurssijaksoon yhdessä yli 20 muun osallistujan kanssa 23. tammikuuta. Ryhmällä on edessään vielä kaksi koulutusrupeamaa ja päättäjäistilaisuus. KUVA TIMO LINDHOLM
Leena Yliruokanen meni vuonna 2005 BRP Finlandin Rovaniemellä sijaitsevalle moottorikelkkatehtaalle oppisopimuksella töihin. Ura jatkui oppisopimuksen jälkeen saumattomasti vakinaisen työntekijän vakanssilla erilaisissa kokoonpanotehtävissä. Vuonna 2017 Yliruokanen siirtyi yrityksen sisällä oppisopimuksella varastotehtäviin ja sen myötä sekventointitiimin jäseneksi.
– Sekventointitiimi pitää huolen siitä, että oikeat osat menevät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan tuotantoon. Siirtyminen tuotannosta varaston puolelle sopii minulle oikein hyvin. Nyt voin vaikuttaa enemmän työtahtiini. Toisaalta työ varaston puolella on fyysisesti kevyempää kuin kokoonpanossa, työn ohessa logistiikan perustutkintoa opiskeleva Yliruokanen arvioi.
Kelkkatehtaalla vuotuiseen työnkiertoon on perinteisesti sisältynyt lomautusjakso. Tänäkin vuonna lomautus alkoi heti kun sesonkikohtaisen tuotantosuunnitelman mukainen viimeinen kelkka valmistui tammikuun loppupuolella.
– Otan lomautuksen siltä kannalta, että voin rauhassa ladata akkuja ja antaa aikaa perheelle, itselle ja harrastuksille. Sen jälkeen sitä lähtee uudella innolla tehtaalle. Näkee jälleen ihanat työkaverit. Se on mahtavaa.
Yliruokanen on tyytyväinen siihen, että hänen ei lomautuksensa takia tarvitse ryhtyä täyttämään aktiivimallin ehtoja.
– Jos lomautus kestäisi pidempään, esimerkiksi neljä kuukautta, niin sitten edessä olisi aktiivisuuden osoittaminen aktiivimallin edellyttämällä tavalla. Näin olisi siitä huolimatta, että vakinainen työsuhde on voimassa samoin kuin on varma tieto siitä, että työt jatkuvat lomautuksen päätyttyä.
– En näe siinä oikein mitään järkeä. Sen sijaan pitäisi nähdä, että ihmiset haluavat tehdä töitä. Se on elämisen edellytys, Yliruokanen toteaa.
VAAKAKUPPI KOKO AJAN LIIKKEESSÄ
Jukka Ruohonen aloitti työt BRP Finlandin moottorikelkkatehtaalla 12.8.1980 tiistaiaamuna kello 7.00. Nyt Ruohosella on menossa 39 työvuosi samassa yrityksessä. Tehtävät ovat vaihtuneet samoin kuin yrityksen omistajapohja ja toimintatavatkin.
–Työntekijät pystyivät ennen vaikuttamaan töihinsä enemmän kuin nykyään. Minusta olisi jälleen aika ottaa askeleita siihen suuntaan, että työntekijät nähdään yksilöinä ja että heitä myös arvostetaan enemmän yksilöinä. Ei vain ryhmänä, jonka tehtävänä on hoitaa tietyt työtehtävät. Kahdenkeskisellä kommunikoinnilla on iso merkitys, kun johtamisen ketjut ovat muuttuneet pitkiksi ja moniportaisiksi, Ruohonen pohtii.
KUVA TIMO LINDHOLM
Työelämän kehitystä yleisellä tasolla miettiessään Ruohonen kiinnittää huomionsa siihen, että työntekijöiden osana on viime vuosina ollut muutoksen rattaisiin sopeutuminen.
– Jos jotain annetaan, niin jotain otetaan pois. Jos jotain luvataan, niin se luvataan sillä ehdolla, että jotain otetaan pois. Tasapainotilaa ei näytä syntyvän puhumattakaan siitä, että päädyttäisiin plussan puolelle. Vaakakuppi on koko ajan liikkeessä. Työntekijöiden kannalta olisi tarpeen päästä nykyistä vakaampaan tilanteeseen.
– Vähän samanlainen asetelma on minusta myös työttömillä. Heistä on tehty poliittinen kiistakapula, joka siirtyy hallitukselta toiselle. Toivon, että samoja virheitä, kuten aktiivimalli, ei enää tehdä tulevaisuudessa. Työttömiä tulee kuitenkin aina olemaan.
YHTEISTOIMINTA ON VOIMAVARA
Juha Ritola on työskennellyt kahden vuoden ajan Puusepänliike Peltoniemellä Kemijärvellä. Sitä ennen hän on hankkinut elantonsa esimerkiksi kiinteistöhuollon yrittäjänä ja huoltomiehenä Nokian palveluksessa.
Yrityksenä yli 40 vuoden ikään ehtineen keittiö- ja kylpyhuonekalusteita valmistavan Peltoniemen palvelukseen mentyään Ritola alkoi melko pian kysellä, oliko talossa luottamusmiestä. Kävi ilmi, että liiton jäseniä kyllä löytyi, mutta sen pidemmälle järjestäytyminen ei ollut edennyt. Ritola ryhtyi edistämään asiaa. Nyt hän on työpaikkansa pääluottamusmies.
– Pidän yhteistoimintaa yrityksissä voimavarana. Tärkeitä ideoita tulee myös suoraan lattialta, kun vaan maltettaisiin kuunnella. Kaikista parhaiten menee, kun vuoropuhelu on olemassa. Sitä me olemme viemässä askel kerrallaan eteenpäin.
– Omalla taustallani ymmärrän myös sen, mikä tuska yrittäjällä on toiminnan pyörittämisessä ja yrityksen tulevaisuuden rakentamisessa. Kukaan ei huvikseen ketään työllistä. Tulosta pitää syntyä, että yrityksellä on edellytykset jatkaa toimintaansa.
Työelämän tulevaisuutta pohtiessaan Ritola puhuu työajan lyhentämisen puolesta.
– Työaikaa lyhentämällä voitaisiin lisätä työllisten määrää. Se on tärkeä tavoite. Asioita täytyy kuitenkin varmasti tarkastella aika monelta kantilta, jotta siihen suuntaan voitaisiin edetä. Voi olla, että joudumme esimerkiksi harkitsemaan sitä, voidaanko lauantaista ja sunnuntaista tehdä samanarvoisia työpäiviä muiden viikonpäivien kanssa.
– Toisaalta samassa paketissa voitaisiin miettiä myös irtisanomissuojan merkitystä. Minusta irtisanomissuojan heikentäminen on huono asia. Koeaika on jo pidennetty kuuteen kuukauteen. Jos siinä ajassa työnantaja ei näe, minkälainen kaveri on töihin tullut, niin vika on katsojassa.
KUVA TIMO LINDHOLM
MIKÄ AY-KOULU?
Ammattiosastot järjestävät koulutusta lähellä jäseniä, heidän kotipaikkakunnallaan tai työpaikan läheisyydessä. Liitto tukee rahallisesti tätä koulutusta. Yksi koulutusmuoto on ammattiosaston tai ammattiosastojen yhdessä järjestämät Ay-koulut.
Ay-koulu voi koostua esimerkiksi kolmesta tai neljästä koulutustilaisuudesta. Aiheet valikoituvat jäsenten ja luottamushenkilöiden koulutustarpeiden mukaan. Kunkin koulutustilaisuuden opetustuntimäärä voi olla joko kolme tai kuusi tuntia. Myös päätöstilaisuus voi sisältää opetusta.
Kun ammattiosaston opintosihteeri tai muut koulutuksen järjestäjät alkavat suunnitella Ay-koulua, mietitään ensin kohderyhmä, kenelle koulutus on suunnattu, sen jälkeen suunnitellaan tai kartoitetaan kohderyhmän toiveet koulutuksen sisällöistä. Liitto valmistelee koulutusaineistoja myös alueellisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Ay-koulua varten on erillinen kurssitukihakemus, jolla tukea haetaan. Ay-kouluihin myönnetään peruskurssitukea 3 h / 15 euroa / henkilö tai 6 h / 25 euroa / henkilö toteutuneiden tuntien mukaan. Kurssitukilomake löytyy liiton verkkosivuilta osoitteesta: www.teollisuusliitto.fi/ammattiosastokoulutus.
Ay-koulun ajalta voidaan ”säästää” varoja päätöstapahtumaa tai -matkaa varten. ”Ay-koulupankin” edellytyksenä on, että ammattiosasto tai ammattiosastot suunnittelevat yhdessä koulunsa huolella ja toimittavat kurssitukihakemuksen mukana koulun koko ohjelman liiton koulutusyksikköön viimeistään viisi viikkoa ennen ensimmäistä koulutustilaisuutta. Silloin kun Ay-kouluun osallistuu jäseniä useammasta osastosta, on osastojen sovittava järjestelyihin liittyvistä asioista keskenään.
Jäsenet pääsevät ilmoittautumaan ja osallistumaan Ay-kouluihin seuraamalla oman ammattiosastonsa tiedottamista. Jäsenet voivat myös toimia osastoissaan aloitteellisesti koulujen järjestämiseksi.
”Tehdään näistä työvaalit. Niitä, jotka tekevät työt, ei saa enää kyykyttää”, vaatii Iida Piirainen Ovakon terästehtaalta Imatralta. Teollisuusmeeting keräsi Himokselle porukan, jolle kelpaa vain muutos maan nykypolitiikkaan.
Teollisuusliiton nuoret kohtasivat Jämsän Himoksella. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Reippaat 50 Kaakkois-Suomi–Savo-Karjalan nuorisojäsentä on kerääntynyt tänä viikonlopuksi Himokselle miettimään vakavia mutta myös laskettelemaan ja pitämään hauskaa.
Säätäjä Iida Piirainen on paitsi työpaikkansa 2. varatyösuojeluvaltuutettu ja osastonsa varaluottamusmies myös alueellisen nuorisojaoston jäsen. Himokselle hänet on vetänyt koko ay-toiminnan ydinviesti:
– Liitossa ihmiset ovat yhtä, me ollaan samaa porukkaa. Minulle on tärkeää näiden nuorisotapahtuminen sosiaalinen puoli, tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin, Piirainen toteaa.
Iida Piirainen Imatralta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Ennen laskettelemaan lähtöä on kuitenkin pohdittu päivän teemaa. Teollisuusliiton nuorisotoimitsija Petteri Männistö on alustuksessaan muistutellut porukkaa niistä syistä, joiden takia tavallisten palkansaajien on viisasta äänestää eduskuntavaaleissa kertakaikkinen muutos maan poliittiseen suuntaan.
– Mitä luulette, oppiiko sorvaamisen kotona? Männistö kysyy elävöittäen Sipilän hallituksen koulutusleikkausten käytännön seurauksia.
Järjestötoimitsija Petteri Männistö. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Ammattikoulutuksen määrärahoista on leikattu viidennes nykyhallituksen aikana. Viikon viidestä opiskelupäivästä ammattikoululainen ilmeisesti siis ”opiskelee” sorvaamista yhden päivän kotona.
Eikä nykyhallituksen syntilistasta pidä unohtaa kiky-sopimusta, aktiivimallia tai nollatuntisopimusten virallistamista. On ymmärrettävä sekin, että julkisen sektorin palveluista on viety resursseja, jotta ne saadaan näivetettyä sellaiseen kuntoon, että palvelut on sitten helppo yksityistää.
Piirainen toteaa, että hänelle ovat erityiset läheisiä lapsiperheiden asiat.
– Päivähoitomaksut ovat ihan järkyttävän isoja palkkatasoon nähden. Oma lapseni menee nyt kouluun, mutta sitten tulevat harrastusmaksut, Piirainen huokaa.
Karoliina Kuivalainen ja Janika Pietilä Joensuusta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Piirainen ei halua, että työelämän asioiden sijalla vaaleista tulisi jonkinasteiset maahanmuuttovaalit.
– Vihan lietsominen on tosi väärin. Tämä on äärilaidasta toiseen keskustelua, jopa rasismia. Tällä lietsonnalla leimataan kaikki maahanmuuttajat, ja se on väärin, vaikka en pidäkään itseäni ”suvakkina”, Piirainen toteaa.
Terästehtaalainen kuvaa, että tällaisilla puheilla jotkut vain haluavat ”kiillottaa kilpeään” ja sivuuttaa tärkeitä asioita.
OTSIKOIDEN SIJALLE KOKONAISKUVA
– Eduskuntavaaleista on tehty jo ilmastovaalit, vanhustenhoitovaalit ja maahanmuuttovaalit. Mikä lienee tilanne huhtikuussa? Mutta päivän otsikoiden sijasta pitäisi katsoa kokonaiskuvaa, Juho Siitonen sanoo.
Siitonen on lasityöntekijä ja kouvolalaisen Lumon Oy:n pääluottamusmies, ammattiosastonsa puheenjohtaja ja alueellisen nuorisojaoston puheenjohtaja. Siitoselle tuohon mainittuun kokonaiskuvaan kuuluvat ennen kaikkea vapaus kuulua ammattiliittoon ja yleissitovat työehtosopimukset. Nämä oikeudet voivat hänestä olla vaarassa, jos eduskuntavaalien jälkeenkin vallassa olisivat nykyhallituksen kaltaiset päättäjät.
Juho Siitonen Kouvolasta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Miten sitten saada kaikki työtätekevät nuoret kiinnostumaan ay-toiminnasta ja omien oikeuksiensa puolustamisesta? Piirainen ja Siitonen istuvat samassa alueellisessa nuorisojaostossa. He antavat myös saman vastauksen, kun heiltä kysyy, mistä nuorten houkutteleminen on aloitettava:
– Jo oppilaitoksista!
Siitonen toteaa, että Kaakkois-Suomi–Savo-Karjalan nuorisojaostolle onkin nyt suunniteltu kurssia ”oppilaitostiedottamisesta” eli siitä, miten ammattikouluissa käydään kertomassa ay-liikkeestä ja värvätään opiskelijajäseniä.
Vili Niiranen ja Ville Suutari Savonlinnasta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Yhdestä toisestakin asiasta nämä aktiivit ovat samaa mieltä.
– Sometus ei riitä!
Piirainen selventää, että on vain käytävä ihan vanhaan malliin ”henkilö henkilöltä” puhumassa ja pyytämässä esimerkiksi juuri Himoksen kaltaisiin ”matalan kynnyksen” tapahtumiin.
USEIN SELITYS RIITTÄÄ…
– Ei nuorilla mitään voimakasta liittovastaisuutta ole. Väittäisin, että monelle riittää, kun vain selittää, mihin liittoa tarvitaan. Somella ja massatiedottamisella on oma tehtävänsä, en minä sitä kiellä, mutta olen siinä mielessä kyllä vanhakantainen mies, että minusta face-to-face-järjestäminen toimii ja on tehokkaampaa, Teemu Parantainen Iisalmesta tuumaa järjestämisen menetelmistä.
Teemu Parantainen Iisalmesta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Suomivalimo Oy:n valimotyöntekijä on ollut aiemmassa työpaikassaan luottamusmiehenä, mutta Himokselle hänet veti hiljattainen valinta ammattiosastonsa nuorisojaoston vetäjäksi.
– Ajattelin, että tästä saa hyvän startin. Täällä veti päivien asiapuoli, Parantainen perustelee Teollisuusmiitinkiin lähtöä.
Laskettelumäkeen häntä ei enää oikein saa. Ammattikouluaikoina hän oli kuukauden vaihdossa Saksassa, mistä sitten koululaisille järjestettiin lasketteluretki Ranskan puolen alpeille.
– Mustat rinteet täällä ovat ihan lastenmäkiä verrattuina alppimäkiin. Se oli sen verran hurjaa touhua, että siitä tuli semmoinen käännekohta. Ajattelin, että taidan jättää nämä lasketteluhommat ja teen sitten mieluummin jotain sellaista minkä handlaan paremmin, Parantainen naurahtaa.
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Himoksen viikonlopun tapaiset, asiaohjelman ja hauskan pidon yhdistelmät, ovat Parantaiselle kuitenkin myös tärkeitä ”teollisuusliittolaisuuden” synnyttämisessä.
– Vieläkin saan joskus itseni kiinni siitä, että ajattelen itseäni metalliliittolaisena. Ei! Mehän olemme nyt teollisuusliittolaisia! Ei tähän mitään taikatemppua ole eikä meillä nytkään mitään eripuraa ole, mutta aikaa liittofuusioon menee. Kun vaan tarpeeksi toimitaan yhdessä, niin sulaudutaan teollisuusliittolaisiksi, Parantainen ennustaa.
Valimomies jatkaa päivän asiapuolen perkaamista ja toteaa, että hänkin on joutunut kokemaan Sipilän hallituksen kuritustoimet.
– Pyörähdin autotehtaalla töissä Ukissa ja siellä tehtiin aika hurjia kiky-tunteja. Ja Jyväskylän työpaikassani jouduin sorvaamaan paikallista kiky-sopimusta.
Ja mikä on Parantaisen arvio noista palkattomista tunneista, joilla piti saada Suomi nousuun?
– Ei tuollainen pakottaminen palkattomaan taksvärkkiin tuottavuutta nosta. Kyllä tuotannon kehittäminen ja henkilöstöohjelmat vaikuttaisivat tuottavuuteen paljon enemmän.
Yksi alueellisen Teollisuusmeetingin teemoista oli Vapaiden valtakunta -eduskuntavaalikampanja. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
SANOISTA TEKOIHIN
Teollisuusliiton nuoret ovat ottaneet iskulauseekseen ”Sanoista tekoihin”. Lauantain ”koululuokkaopinnoissa” nuorisotoimitsija oli valottanut Vapaiden valtakunta -kampanjaa. Se on aktiivisten palkansaajien liikkeelle laittama kampanja, jolla yritetään nostaa eduskuntavaalien äänestysvilkkautta. Tavoitteena on, että tavalliset työtä tekevät saadaan äänestämään niitä ehdokkaita, jotka eivät jatkaisi Sipilän hallituksen kylmää kyytiä.
Teollisuusnuorten sloganin mukaisesti Himoksellakin päädyttiin sanoista tekoihin eikä vain puhuttu. Nuorisoporukka otti Vapaiden valtakunnan työelämäkyselyn lomakkeet mukaan ja lähti katsomaan, mitä Himoksen muut laskettelijat tuumaavat. Olisivatko Vapaiden valtakunnan arvoiksi kuvatut asiat tärkeitä kuten esimerkiksi aktiivimallin aiheuttamista tukien leikkaamisesta luopuminen tai elämiseen riittävä palkka? Suostuisivatko Himoksella laskettelevat kampanjan tukijoiksi allekirjoituksillaan?
– Vapaiden valtakunnan teemat eivät olleet minulle kauhean tuttuja entuudestaan. Kyllä äänestäminen on minusta tärkeää, mutta tällainen nimien keruu ei minulle henkilökohtaisesti sovi, Jaana Ratinen toteaa.
Abloy Oy:n pakkaaja Joensuusta kertoo käyneensä monenlaisissa liiton tapahtumissa, ei vain nuorisotapahtumissa, jo nelisen vuotta. Ratinen on ammattiosastonsa hallituksen jäsen ja nuorisovastaava.
Himoksen tapahtuman sosiaalinen puoli on Ratisellekin tärkeä. Hän yllyttää kaikkia lähtemään ennakkoluulottomasti mukaan. Eikä edes kavereita tarvitse olla omasta takaa!
– Ehdottomasti mukaan vaan. Näissä on hauskaa, ja porukkaan pääsee hyvin mukaan. Yksinkin voi ihan hyvin lähteä.
Joni Vitikainen Kuopiosta, Jarkko Tuovinen Hartolasta ja Jukka Tukiainen Joensuusta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINENJaana Ratinen, Karoliina Kuivalainen ja Janika Pietilä Joensuusta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINENEdessä Iida Piirainen Imatralta, takana Pekka Kokkonen Iisalmesta, Jaakko Miettinen Tuusniemeltä ja Aki Kakriainen Varkaudesta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINENTerhi Konttinen Kuopiosta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
TEKSTI SUVI SAJANIEMI KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Kaksi Ford Motor -yhtiön johtajaa tuomittiin joulukuussa vankeuteen Argentiinassa ay-aktiivien kaappaamisesta ja kidutuksesta. Rikokset tapahtuivat sotilasdiktatuurin aikana vuonna 1976.
Ainakin 24 työntekijää siepattiin työtovereiden silmien edessä pääkaupunki Buenos Airesin lähellä sijaitsevasta Fordin 5 000 työläisen General Pacheco -tehtaasta. Tuomitut johtajat valitsivat työntekijät sotilaille, jotka veivät nämä kidutuskeskuksiinsa.
Yli 30 000 ihmistä kidnapattiin, kidutettiin ja tapettiin diktatuurin vuosien 1976–1983 ”likaisessa sodassa”. Uhreiksi joutui laaja joukko ihmisiä, erityisesti vasemmistolaisia, opiskelijoita, journalisteja sekä ammattiyhdistysaktiiveja.
Yhtiön johtaja Pedro Müller tuomittiin vankeuteen kymmeneksi vuodeksi ja turvallisuusjohtaja Héctor Sibilla sai 12 vuoden tuomion. Argentiinassa on viime vuosina tuomittu noin tuhat sotilasta likaisen sodan aikaisista julmuuksista, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun ulkomaisen yhtiön johtajat olivat tuomiolla. Yhtiö ei ollut syytettynä.
– Tämä osoittaa todeksi, että Argentiinan työväenliike oli diktatuurin pääasiallinen kohde ja yhtiöt olivat sen rikoskumppaneita, sanoo uhrien asianajaja Tomas Ojea QuintanaBuenos Aires Timesille.
– Seuraava kohde on itse yhtiö. Arvioimme, mitä on tehtävä, jotta yhtiötä pidetään vastuullisena. Sen on selitettävä toimintansa.
”Kivääreillä osoittelevat sotilaat veivät heidät ja marssittivat muiden työntekijöiden edessä, jotta he näkisivät, mitä heidän ammattiosastonsa edustajille tapahtui.”
Ojea kertoi oikeudessa, että työntekijät kaapattiin suoraan liukuhihnan äärestä.
– Kivääreillä osoittelevat sotilaat veivät heidät ja marssittivat muiden työntekijöiden edessä, jotta he näkisivät, mitä heidän ammattiosastonsa edustajille tapahtui. Tämä loi tehtaalle terrorin ilmapiirin, joka ehkäisi kaikki palkkaan tai työoloihin liittyvät valitukset.
Fordin johtajat valitsivat terrorin uhrit ja toimittivat sotilaille heidän osoitteensa sekä kuvalliset henkilötietonsa. Johtajat järjestivät sotilaille myös laittoman pidätys- ja kuulustelutilan tehtaalle, The Guardian -lehti kertoo.
Siepatut työntekijät erotettiin välittömästi sähkeellä, jossa väitettiin, että he eivät tulleet työpaikalle. Joskus tämä tapahtui jo silloin, kun heitä kidutettiin tehtaalla, todistajat kertoivat oikeudessa.
El Pais -lehden mukaan todistajat kertoivat oikeudessa, että Müller ja Sibilla valitsivat kaapattavat 24 tehtaan sadan ay-aktiivin joukosta. Heidän mukaansa Sibilla oli läsnä kidutuksessa auttaen sotilaita kysymysten esittämisessä.
TEKSTI HEIKKI JOKINEN KUVA LEHTIKUVA / AFP PHOTO / EITAN ABRAMOVICH
SIVUN YLÄREUNAN KUVA: ”Muistamista, totuutta ja oikeutta – sitä me olemme vaatineet”, sanoo Pedro Troiani, yksi Fordin General Pacheco -tehtaalla vuonna 1976 kaapatuista ja kidutetuista työntekijöistä.
Komennustöihin on helppo lähteä ja niiltä palata, kun työehdot on sovittu etukäteen kirjallisesti.
KOMENNUSTÖISTÄ on Teollisuusliiton sopimusaloilla sovittu teknologiateollisuuden, pelti- ja teollisuuseristysalan, malmikaivosalan sekä teknisen huollon ja kunnossapidon työehtosopimuksissa.
Komennustöiden tyypillisimmät ongelmat aiheutuvat työehtojen puutteellisesta sopimisesta. Esimerkiksi siten, että etukäteen ei sovita juuri muusta kuin peruspalkasta ja siitä, miten autoa käytetään ja majoitus järjestetään.
– Komennustöissä vastaan tulleita ongelmia ovat esimerkiksi olleet, että vuorokautisesta ja viikoittaisesta säännöllisestä työajasta tai pyhä- ja vapaapäivistä ei ole sovittu. Myös siitä on aiheutunut ongelmia, että on etukäteen sovittu kokonaisurakka, mikä sisältää palkan, päivärahat ja työn keston. Siinä menee helposti puurot ja vellit sekaisin. Ei esimerkiksi ole määritelty, miten ylityöt maksetaan tai milloin niitä alkaa syntyä.
Jari Mäkinen
– Toisaalta voi olla niin, että ennen komennusta ei ole mietitty, kuinka menetellään matka- ja lepoaikojen kanssa tai jos työntekijä sairastuu tai tapahtuu työtapaturma. Niiden rinnalla myös mahdollisista lomamatkoista on syytä sopia etukäteen, Teollisuusliiton teknologiateollisuuden sopimusasiantuntija Jari Mäkinen luettelee.
KOMENNUS- VAI VUOKRATYÖNTEKIJÄ?
Viime aikoina epäselvyyksiä on Mäkisen mukaan esiintynyt sen suhteen, onko työnantajan työntekijälle osoittama muualla kuin varsinaisessa työpaikassa tehtävä työ komennustyötä vai toimiiko työntekijä vuokratyöntekijän statuksella. Mäkisen ohje rajan vetämistä varten on selvä.
– Kun työnantaja lähettää työntekijän varsinaiselta työpaikaltaan muualle töihin niin, että työntekijä toimii kyseisen työnantajan työnjohdossa, saa siltä palkkansa ja käyttää omia työvälineitä, on kysymyksessä komennustyö. Jos työkohteessa on oma työnjohtonsa, jonka alaisuudessa työntekijä työskentelee ja siellä käytetään kohteesta annettavia työvälineitä, mennään vuokratyön puolelle.
Työntekijän kannalta kouriintuntuvin ero on siinä, että komennustyöstä maksetaan verottomat päivärahat, mutta vuokratyöstä niitä ei voi verotussäännösten mukaisesti maksaa.
– Työehtosopimus määrittää sen, mitä maksetaan, mutta verottaja päättää, mikä on veronalaista tuloa. Siksi tämäkin asia kannattaa selvittää jo ennen komennukselle lähtöä, ettei jälkikäteen tule ikäviä yllätyksiä vastaan, Mäkinen tiivistää.
PÄIVÄRAHA EI OLE PALKKAA
Päivärahoista puhuttaessa Mäkinen tähdentää, että kysymys on kulukorvauksesta, ei palkasta.
– Päiväraha on elinkustannusten korvaus siitä, kun ollaan komennuskohteessa. Palkka menee normaaliin elämiseen. Niitä ei pidä sekoittaa keskenään, eikä ajatella, että päivärahat olisivat palkan korvike. Niin se ei ole. Päivärahoista ei makseta sosiaalimaksuja eivätkä ne kerrytä eläkettä.
Päiväraha maksetaan vain silloin, kun työntekijä on työkohteessa. Jos kohteesta lähdetään esimerkiksi viikonlopuksi kotiin ja sinne palataan viikonlopun jälkeen, ei päivärahaa viikonvaihteelta makseta.
– Jos viikonvaihde kuitenkin oleskellaan työkohteessa, niin päiväraha maksetaan. Siinä riittää, että työntekijä on työnantajan käytettävissä. Työnteko ei ole päivärahan maksamisen ehto.
Tärkeä seikka päivärahoja ja korvauksia määriteltäessä on varsinainen työpaikka.
– Työehtosopimuksen mukaan olemassa on vain yksi varsinainen työpaikka. Se on kiintopiste, jonka perusteella laskelmat tehdään. Jossain sen verstaan siis pitää olla. Parakki ei käy. Tilapäistä toista työpaikkaa ei tunneta.
TARKKANA KULUKORVAUSTEN KANSSA
Teollisuusliitolle on tullut vastaan tapauksia, joissa työnantajat ovat yrittäneet kikkailla kulukorvausten kanssa kustannuksia säästääkseen. Esimerkiksi niin, että työntekijä on ensin määrätty menemään aamuseitsemäksi työkohteeseen, kuljettamaan tarvikkeet mukanaan ja ottamaan työkaveri kyytiin. Sen jälkeen on korvauksista yritetty luistaa sillä perusteella, että matka varsinaiselta työpaikalta työkohteeseen on lyhyempi kuin kotoa, josta työmatka ja matkavuorokausi kuitenkin alkavat.
– Korvaukset pitää maksaa pidemmän reitin mukaan, kun lähdetään kotoa. Jos ei makseta, niin sitten mennään seitsemäksi varsinaiselle työpaikalle ja matkustetaan komennuskohteeseen työajalla.
– Jos työnantaja ei maksa kilometrikorvauksia, ja työkohteeseen pitää mennä julkisella kulkuneuvolla, niin tavaroita ei silloin tarvitse kuljettaa. Työnantajalle voi sanoa, että lähetä tavarat kontilla. Toisaalta ketään ei voi pakottaa ottamaan kyytiläisiä korvauksetta.
– Tässä suhteessa on hyvä myös muistaa, että matka-aika muuttuu työajaksi, jos työntekijä joutuu työnantajan määräyksestä kuskaamaan tavaraa tai toisia työntekijöitä.
Työkohteessa voi eteen tulla tilanteita, joissa määrätyn työn toteuttaminen edellyttää erinäisten hankintojen tekemistä. Kustannukset ovat työnantajan vastuulla.
– Helpointa on, että työnantaja antaa työntekijälle luottokortin, jolloin tämän ei tarvitse käyttää omaa rahaa firman ostoksiin. Olipa käytössä luottokortti tai käteinen, on kuitit syytä pitää tallessa.
ONGELMIIN PUUTUTAAN HETI
Kun asiat on selvitetty ja paperilla sovittu, on työkohteeseen mukava lähteä. Toimintamalli on hyödyllinen erityisesti ulkomaita ajatellen, mutta yhtä lailla tarpeellinen kotimaassa.
– Aina kannattaa katsoa, mihin paperiin nimensä laittaa ja kenelle työsopimuksen allekirjoittaa. Sellaistakin on sattunut, että sopimus on tehty Suomessa, mutta huomaamatta on jäänyt, että työnantaja onkin ulkomailla toimiva yritys. Liiton toimivaltuudet päättyvät Suomen rajaan.
Toinen ongelmien selvittämistä ja korjaamista edistävä tapa on puuttua havaittuihin epäkohtiin välittömästi ja ottaa ne työnantajan kanssa esiin.
– Tyypillinen esimerkki on majoitus. Työntekijällä pitää olla omaa tilaa kymmenen neliömetriä ja viikon komennuksen jälkeen ainakin sen kokoinen yhden hengen huone käytössään. Edellisen lisäksi kaikkien majoittujien käytössä pitää olla yhteinen tila ja majapaikassa normaali kalustus. Mikäli niin ei ole, on asioihin helpointa vaikuttaa, kun tilanne on päällä ja kaikkien nähtävillä. Jälkikäteen olosuhteita on hankala kuvailla tai puutteita osoittaa.
Teräsmiehet maailmalla -kilpailun eli komennusmiehille ja heidän läheisilleen suunnatun kirjoituskilpailun sadosta on syntynyt Kari A. Sihvosen kuvittama sarjakuvakirja. Kirjoituskilpailun voittajat palkittiin vuonna 2016. Kilvan järjestivät Metallityöväen Liitto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja yrittäjä Jari Vesanen.
”Silmiä avaava reissu. Pääsee näkemään isomman kuvan siitä, mitä maailmalla tapahtuu.”
Ville Kivimäki vietti touko–kesäkuussa kolme viikkoa Genevessä tutustumassa maailman työjärjestön ILO:n toimintaan sekä siihen, miten työehtoja säännellään maailmanlaajuisesti. Hän oli opiskelijana pohjoismaiden yhteisesti järjestämässä Genevekoulussa.
Ajatus osallistumisesta syntyi kevättalvella melko nopeasti tuttujen teollisuusliittolaisten innostamana.
– Aika nopealla aikataululla tein päätöksen.
Työnantajakin oli ymmärtäväinen hanketta kohtaan, joten kalenterista järjestyi tarvittava aika.
– Ammattiosasto tuki reissua, mikä helpotti huomattavasti, Kivimäki kiittelee.
– Toivottavasti muiltakin osastoilta löytyy tukea, ettei kellään jäisi taloudesta kiinni.
Huhtikuussa pidettiin Ruotsissa neljän päivän valmistava jakso. Geneveen matkasi lopulta eri pohjoismaista 28 opiskelijaa, joista neljä oli suomalaisia, Kivimäki ainoana teollisuusliittolaisena.
– Se pohjoismainen porukka oli saman- ja hyvähenkinen. Itse pärjäsin joukossa hyvin englanniksi.
ILO:n konferenssissa tuli selväksi, että Pohjoismaiden maine maailmalla on erittäin vahva.
”Kynnys lähteä Genevekouluun voi tuntua korkealta, mutta asiat on järjestetty hyvin, eli siellä saa apua ja vastauksia kysymyksiin.”
– Pohjoismaitahan pidetään muualla maailmassa käytännössä paratiisina. Meillä onkin vastuu näyttää, että hyvinvointiyhteiskunnat toimivat, meitä seurataan yllättävän tarkasti. Hyvät järjestäytymisasteet, kollektiivinen neuvottelujärjestelmä ja kattavat tessit, sille pohjallehan hyvinvointi perustuu, Kivimäki sanoo.
Myös ILO järjestönä toimii kolmikantaperiaatteen mukaisesti.
– Mielenkiintoista oli kuunnella, mitä näkemyksiä oli eri maiden työnantajilla, työntekijöillä ja hallituksilla.
Hauskana esimerkkinä Kivimäki mainitsee työnantajaleirin ranskalaisen edustajan kehuvan puheenvuoron siitä, kuinka Suomessa on erittäin joustavat työmarkkinat.
Yllätyksenä tuli, kuinka laaja-alaisesti ILO vaikuttaa maailmalla.
– Prosessit kestävät useita vuosia. Mutta kun on koko maapallo edustettuna, niin ei se kovin nopeaa voi ollakaan.
Yksi komitea, jota Kivimäki seurasi, käsitteli naisiin työelämässä kohdistuvaa häirintää ja väkivaltaa.
– Komiteassa oltiin yksimielisiä, että aiheesta pitää tehdä yleissopimus. Sisällöstä ei päästy sopuun, mutta siitä jatketaan seuraavassa yleiskokouksessa.
Kivimäki onkin hyvin tyytyväinen, että lähti Genevekouluun, ja haluaa kannustaa muitakin tarttumaan mahdollisuuteen.
– Siellä pääsee isosti pois Suomen kuplasta. Kynnys lähtöön voi tuntua korkealta, mutta asiat on järjestetty hyvin, eli siellä saa apua ja vastauksia kysymyksiin.
VILLE KIVIMÄKI
Pääluottamusmies Valtra Oy Suolahden Traktoritehtaan työntekijäin ao. 141
GENEVEKOULU
Pohjoismainen Genevekoulu on tarkoitettu ammattiliittojen aktiivitoimijoille. Koulun pääjakso järjestetään YK:n työjärjestön ILO:n vuosittain kesäkuussa pidettävän työkokouksen yhteydessä. Koulu tarjoaa mahdollisuuden opiskella pohjoismaisten kollegoiden kanssa työelämän kansainvälistymistä. Haku tämän vuoden Genevekouluun päättyy 31.1.LUE LISÄÄ TÄSTÄ!
”Meconet tekee jousia, meisto- ja syvävetotuotteita sekä protovalmistusta. Täällä Vantaalla tehdään puristintuotteita, protoja, muotojousia ja työkaluvalmistusta. Toimipisteitä on myös Pihtiputaalla, Äänekoskella, Tallinnassa, Pietarissa ja Tukholmassa.
Olen ollut talossa 21 vuotta. Valmistuin sähköasentajaksi, mutta 1990-luvun lamassa sähköfirmat eivät ottaneet töihin ilman työkokemusta. Tulin tänne hakemaan sitä, ja sillä tiellä ollaan.
Luottamustehtäviin lähdin varatyösuojeluvaltuutetuksi. Kun edellinen pääluottamusmies siirtyi toisiin tehtäviin, ja muita halukkaita ei ollut, lähdin siihen. Nyt käynnistyi viides kaksivuotiskausi, ja mielenkiintoista on ollut. Aiemmin oli monia yt-neuvotteluita, mikä oli raskasta, nyt menee onneksi paremmin. Työnantaja on aika reilu, ja aina ollaan sopimukseen päästy. Parasta on, kun pystyy auttamaan porukkaa ja voi vaikuttaa työoloihin.
Ensin tehtävä tuntui helpolta. Sitten uskaltauduin koulutukseen Murikka-opistolle, missä huomasin, että onhan tässä vielä opittavaa. Olen sittemmin käynyt luottamusmiehen ja työsuojelun kursseista melkein kaikki.
Haluan kehittää palkkojen tasavertaisuutta. Meillä ei ole käytössä työehtosopimuksen paraketta eli palkkarakennetta, vaan palkat menevät sen mukaan, miten kukin on saanut sovittua. Samoissa hommissa on euron–puolentoista eroja tuntipalkassa, mitä olen työntekijöiltä kuullut. Viimeksi pari vuotta sitten paraketta yritettiin neuvotella, oli työryhmä ja liitoista kävivät kouluttamassa, mutta työnantaja ei lähtenyt siihen mukaan.
”Olin aluksi Teollisuusliitto-fuusiota vastaan, mutta hyvä kun kasvettiin isommaksi. Viime vuonna tuntui, että liitolle kasvoi munat takaisin.”
Viime aikoina olen yrittänyt rakentaa vuokratyölle pelisääntöjä. Aina kun tarvitaan työntekijöitä, otetaan ensin vuokralle. Ovat yhdeksän kuukautta tehden samoja hommia kuin omatkin, sitten joko otetaan talon kirjoille tai pistetään pois, seuraava sisään, ja taas aloitetaan kouluttaminen alusta. Se syö omaakin porukkaa. Haluaisin, ettei vuokratyöllä korvattaisi omaa väkeä, vaan sitä käytettäisiin oikeasti vain ruuhkahuipuissa.
Olin aluksi Teollisuusliitto-fuusiota vastaan, mutta hyvä kun kasvettiin isommaksi. Viime vuonna tuntui, että liitolle kasvoi munat takaisin. Täällä oltiin ylityökiellossa innolla mukana, ja porukalle oli pettymys, kun ei päästy mukaan syksyn lakkoon. Sipilän hallituksen aikana liittoon kuulumattomia on ollut helpompi puhua jäseniksi.
Uusille luottamusmiehille sanoisin, että kuuntele työpaikan porukkaa. Käy paikalliset sopimukset läpi heidän kanssaan. Käy koulutuksissa, opi miten tessiä ja lakia luetaan, ja samalla saat uusia ystäviä ja kontakteja ympäri Suomen. Lähde rohkeasti mukaan ammattiosaston toimintaan. Pidä huoli siviilielämästä, koska nämä hommat vievät helposti niin paljon aikaa, että joku päivä kotioven lukot on vaihdettu, jos ei muista perhettään.”
Yksi kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen työkaluista on monikansallisen yrityksen kanssa solmittava maailmanlaajuinen puitesopimus. Siinä yritys sitoutuu takaamaan työntekijöidensä perustavat oikeudet kaikissa maissa.
Teollisuustyöntekijöiden maailmanliitto IndustriALL Global Union on solminut 49 tällaista sopimusta. Joukossa on sellaisia yrityksiä kuin Volkswagen, Esprit, Norske Skog, Lukoil, Siemens ja Solvay. Suomalaisia mukana on yksi, Stora Enso.
Sopimusten sisältö vaihtelee, mutta niiden ydin on sama: yritys sitoutuu noudattamaan Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimuksia järjestäytymisen ja työehdoista sopimisen vapaudesta sekä syrjinnän, pakkotyön ja lapsityövoiman käytön estämisestä.
Monikansalliset yritykset toimivat niissäkin maissa, jotka eivät ole kaikkiin ILO:n yleissopimuksiin sitoutuneet, kuten Yhdysvalloissa.
Yritykset lupaavat noudattaa vähimmäisehtoja poikkeuksetta kaikissa yksiköissään. Lisäksi ne sitoutuvat toimimaan, jotta niiden alihankkijatkin takaavat samat oikeudet.
Ammattiliitoille luvataan asiallinen pääsy työpaikoille, ja yritys sitoutuu olemaan häiritsemättä liiton toimintaa. Lisäksi hahmotellaan toimiva järjestelmä työriitojen ratkaisuun.
”Puitesopimusten avulla
on pystytty vaikuttamaan
usein erittäin alkeellisiin työoloihin
alihankintaketjujen päässä asti.”
Muutkin kuin IndustriALL solmivat maailmanlaajuisia puitesopimuksia. Niitä tekevät muun muassa Rakennus- ja puutyöntekijöiden maailmanjärjestö BWI ja yksityisen palvelusektorin maailmanjärjestö UNI Global Union. Teollisuusliitto on niidenkin jäsen.
UNI on solminut yli 50 puitesopimusta. Niiden kattamissa yrityksissä työskentelee yli 10 miljoonaa ihmistä.
Puitesopimukset eivät rajoitu ILO:n vähimmäisvaateisiin. Esimerkiksi Stora Enson kanssa on sovittu lisäksi työterveyden edistämisestä, siirtolaisten oikeuksista, elämiseen riittävästä palkasta sekä sukupuolten tasa-arvosta.
Ammattiliitot yritysten pääkonttorien maissa sekä toimintamaissa valvovat sopimusten noudattamista.
Erityisen tärkeitä puitesopimukset ovat tekstiiliteollisuudessa. Moni alan jättiyritys, kuten H&M, on sen allekirjoittanut. Niiden avulla on pystytty vaikuttamaan usein erittäin alkeellisiin työoloihin alihankintaketjujen päässä asti.
Myanmarissa IndustriALL ja H&M saivat lakon vuoksi erotetut työntekijät takaisin töihin. Siellä sekä Kambodžassa, Bangladeshissä, Indonesiassa ja Turkissa H&M ja paikalliset ammattiliitot perustivat sopimuksen noudattamista seuraavia yhteisiä komiteoita ja kouluttivat niiden jäseniä.
TEKSTI HEIKKI JOKINEN KUVA YE AUNG THU / AFP / LEHTIKUVA
SIVUN YLÄREUNAN KUVA: Maailmanliitto IndustriALL pyrkii puitesopimuksilla sitouttamaan kansainvälisiä suuryrityksiä takaamaan työntekijöiden perusoikeudet kaikissa maissa. Kuvassa tekstiilitehtaan työntekijöitä Myanmarin Yangonissa.
”Ensimmäinen vuosi Teollisuusliitossa on ollut toimintamallin hakemista. Siinä on hieman luomisen tuskaa. Yllättävän hyvin olemme kuitenkin pystyneet tekemään edunvalvontatyötä. Kun Suomen hallituksen painostus meni kovaksi työntekijöitä kohtaan, me terästäydyimme ja mielestäni saavutimme jotakin.
Kiitos Sipilän hallituksen, olemme saaneet ihmisiä työpaikoilla puhaltamaan yhteen hiileen ja heräämään yhteiskunnallisesti. Syntyi paine ja porukkahenki siitä, että meille ei voi tehdä ihan mitä tahansa. Toivon, että hallitus ja työnantajajärjestöt viimein huomaavat, että liian ahne ei pidä olla omien etujen ajamisessa.
Jonkin aikaa kentällä vallitsi ehkä tappiomieliala, ja ihmiset ajattelivat, että kaikki menee sillä tavoin kuin työnantajajärjestöt haluavat. Mutta ajattelu on muuttunut. Toimet, joita ay-liike teki, ovat palauttaneet uskoa siihen, että yhdessä voidaan vaikuttaa.
Pitkään mentiin palkkamaltin ja kikyjen merkeissä. Siksi jotkut saattoivat erota edunvalvontajärjestöstä. Mutta nyt on tapahtunut takaisinpaluuta ja liittoon on tullut uusia jäseniä. Ay-liikkeen toimilla on varmasti ollut positiivinen vaikutus asiaan.
”Ihmisen pitää saada sellainen ihmisarvoinen elämä,
että hän tulee
palkallaan toimeen.”
Ilman Teollisuusliiton perustamista olisimme tuskin saaneet aikaiseksi näin merkityksellistä lakkokuviota. Kolmena liittona emme ehkä olisi yhtä painokkaasti reagoineet, eivätkä muutkaan SAK:n liitot olisi lähteneet yhtä voimakkaasti mukaan. Tarvittiin jäsenmäärältään iso liitto veturiksi.
Olen sitä mieltä, että Suomessa ei pidä missään nimessä suostua vastikkeelliseen työttömyysturvaan. Se ei ketään aktivoi ja innosta, jos joutuu sosiaaliturvalla, huonoimmassa tapauksessa peruspäivärahalla, kulkemaan töissä. Paljon liikkuu juttuja työkokeilijoiden hyväksikäytöstä. Miksi työnantaja heitä palkkaisi, kun se saa toisen kokeilijan tilalle ja ilmaista työvoimaa koko ajan?
Ihmisen pitää saada sellainen ihmisarvoinen elämä, että hän tulee palkallaan toimeen. Yhteiskunta voi tukea työnantajaa, mutta työstä pitää saada tessin mukainen palkka. Se aktivoi, ja silloin työssä on jotakin järkeä.
Suomea verrataan muihin maihin, kuten Tanskaan, joissa on hienoja systeemejä. Tarjottu koulutus ja tuki ovat niissä toisella tasolla kuin Suomessa. Meillä työttömiä vain rangaistaan, ja koko ajan keksitään uusia pirullisia kuvioita.
Jos työnväenliike menee kolmikantaisesti mukaan kehittämään järjestelmää, jossa ollaan sosiaaliturvalla töissä, niin siinä lyödään kirves kiveen. Vastikkeellista sosiaaliturvaa harrastettiin eri maissa 1940-luvulla aika paljon. Saksa oli melko tunnettu siitä, että siellä oli sosiaaliturvatyöntekijöitä, jotka leipäpalasella tekivät moottoriteitä. Sellaiseen ei pidä mennä.
Olen ollut Sievin Jalkineen pääluottamusmies parikymmentä vuotta. Porukkahenki on työpaikalla parasta antia. Tehdastyö on vähän yksitotista. Se olisi muuten aika rankkaa, jos ei olisi työkavereita, joiden kanssa heittää herjaa ja joiden kanssa kääntää elämän surut iloksi.”
PENTTI ISO-AHO
Teollisuusliiton hallituksen jäsen Pääluottamusmies Sievin Jalkine Sievi
Вопросы, касающиеся условий труда и профсоюзов, проясняются, когда о них говорят на родном языке или на другом языке, которым владеешь лучше всего. Индустриальный профсоюз «Teollisuusliitto» организовал 24.-25.11.2018 впервые обучение по данной теме для русскоязычных членов сельскохозяйственной и садоводческой отраслей.
– В Украине значение профсоюзного движения практически на нуле. По крайней мере, в тех отраслях, где я работаю.
– В Финляндии я уяснил, что от профсоюзного движения для наемных работников большая помощь. Поэтому я с удовольствием уплачиваю членские взносы в мой профсоюз.
Так считает вышедший родом из Украины Сергей Музыченко, который полгода назад принял решение вступить в члены Индустриального профсоюза. Он работает в Сало на овощной ферме.
По словам происходящего родом из Украины Сергея Музыченко, в его родной стране профсоюзное движение не имеет вообще никакого значения в представлении интересов наемных работников.
– Изначально мы ездили на машине из нашей родной страны в Финляндию собирать ягоды. Мы поняли, что в Украине нам невозможно достичь достойного уровня жизни.
– Мы искали через Интернет работу в Финляндии и, наконец, нашли овощную ферму, в которой согласились взять нас на работу. Теперь у нас уже третий год идет в Финляндии, и мы больше не хотим возвращаться на нашу родину.
Музыченко рассказал свою историю на организованных Индустриальным профсоюзом в Тампере курсах, в которых участвовало несколько десятков членов, чей родной язык – или второй язык – русский. Все они работают в сельскохозяйственной и садоводческой отраслях. На курсах они получили «неприкосновенный запас» знаний об отраслевых соглашениях и о финском профсоюзном движении. Выходные на обучении стали для членов бесплатным членским преимуществом.
В финскую трудовую жизнь вливается все больше людей из других стран, чем когда-либо. Многие приезжают из Восточной Европы, где мало опыта в представлении интересов работников со стороны профсоюзов и в области трудовой деятельности на основе договора.
– Многие финские вопросы представления интересов работников и трудового законодательства для этих людей являются совершенно новыми. Поэтому стараюсь разжевать им по слогам, что делает профсоюзное движение, как коллективные договоры и законы защищают работника, и как можно отстоять свои права,- раскрывает содержание курсов их ведущий, эксперт по вопросам договоров Индустриального профсоюза Риикка Васама. Она читала лекции и отвечала на вопросы все выходные на хорошем русском языке.
Эксперт по вопросам договоров Риикка Васама из Индустриального профсоюза представила своим слушателям содержание коллективных договоров на хорошем русском языке.
Участники курса выглядели удовлетворенными от того, что они прошли курсы на языке, который они понимают без проблем. Уровень владения языком многих все еще недостаточный, хотя они прожили в Финляндии уже годы. Теперь погружение в финский профсоюзный мир прошло успешно на знакомом им языке, который, как видно, отворил многие двери.
Русскоязычные члены спрашивали усердно, а их жажда знаний была огромной. Так как в Финляндии работает все больше и больше иммигрантов, и особенно русскоязычных, то их ознакомление с основными правилами трудовой жизни и с деятельностью профсоюзов становится необходимым,- подчеркнула Васама.
Одной из участниц курсов была около года постоянно проживающая в Финляндии 29-летняя Евгения, которая пожелала представиться только по имени. Евгения получила в Украине университетское образование в области журналистики, но она ни дня не проработала журналистом. Сейчас она работает со своим мужем в теплицах в регионе Вааса.
– Меня радует, что в Финляндии зарплаты и условия труда четко регулируются законами и коллективными договорами. Я только что получила экземпляр коллективного договора своей отрасли на русском языке и собираюсь ознакомиться с ним внимательно.
Евгения работает в регионе Вааса в теплице. Он обещала взять переведенный на русский язык экземпляр коллективного договора для вечернего чтения.
По мнению Евгении, прекрасно то, что в Финляндии сильное профсоюзное движение, которое отстаивает интересы работников. Она считает достойным сожаления то, что многие русскоязычные еще не вступили в профсоюз.
– Многие, на самом деле, не решаются приблизиться к профсоюзному движению, потому что не владеют языком на достаточном уровне. У нас много друзей, которые не вступили в профсоюз. Теперь мы собираемся рассказать им, что профсоюзное движение может предоставить для своих членов.
Сергей Музыченко еще не сказал своему работодателю о своей принадлежности профсоюзу.
”Я сообщу эту радостную весть работодателю немного попозже”,- смеется Музыченко.
– До тех пор я буду уплачивать членские сборы сам, так что работодателю не нужно их удерживать из моей зарплаты.
”ВМЕСТЕ МЫ ДОСТИГНЕМ БОЛЬШЕГО”
Происходящий родом из Центральной Украины Валерий Суржко, 42 года, попытал на своей родине счастья в бизнесе. Сначала коммерческие дела шли хорошо, но потом попутный ветер развернулся в противоположную сторону.
– В Украине я не видел никаких возможностей для получения достойных средств к существованию для себя и своей семьи. Тогда я приехал в Финляндию, где сначала устроился на работу на ферму по изготовлению мехов. Теперь я перешел работать на свиноферму. У меня уже восьмой год идет в Финляндии.
Суржко уже успел так крепко обосноваться в Финляндии, что он купил – на полученные в виде кредита деньги, как он уточнил – собственный дом в Форсса. Двое детей семьи учатся в школе и уже хорошо говорят на финском. Даже так хорошо, что читают журнал « Tekijä», выпускаемый Индустриальным профсоюзом для своих членов, и рассказывают основное содержание публикаций своим родителям, уровень финского языка которых находится еще в стадии изучения.
– Мне нравится жить в Финляндии, и о возвращении в Украину мыслей нет. Я не знаю, что сказать о будущем. Мои родственники все в Украине, так что если обстановка в моей родной стране начнет улучшаться, я мог бы когда-нибудь еще вернуться.
«У работодателя не было ничего осуждающего, когда я сказал ему, что вступил в профсоюз»,- говорит проживающий в Форсса Валерий Суржко.
Организованный Индустриальным профсоюзом семинар Суржко хвалил от всей души.
– Я научился здесь многому новому и полезному. Я не мог по-фински понять хитросплетения этих коллективных договоров, но теперь, когда о них рассказали по-русски, я осознал многое совершенно по-новому.
Суржко стал в Финляндии активным сторонником профсоюзного движения. Он обещал настроить и своих друзей на вступление в профсоюз.
– Работодатель не счел чем-то плохим мое вступление в профсоюз. Он сказал, что это мое право, как это, конечно, и есть.
