Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys 150 vuotta: Suomen vanhin ammattiosasto juhlii eteenpäin katsoen

Suomen ja samalla Teollisuusliiton vanhin ammattiosasto Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys ry (ao. 408) juhlii tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa. Yhdistyksen perustaminen 25. huhtikuuta 1869 käynnisti ammattiyhdistystoiminnan maassamme. HKY:n aktiivi, entinen latoja ja toimitsija Juhani Lahtinen kirjoittaa osaston vaiheista puolentoista vuosisadan ajalta.

KUVA YLLÄ: Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdistyksen jäseniä 1890-luvulta. KUVA TYÖVÄEN ARKISTO

Huhtikuun 25. päivänä 1869 helsinkiläiset taiturit, kuten siihen aikaan latojia kutsuttiin, kokoontuivat perustamaan Typografiska Läseföreningin eli Kirjatyöntekijäin Lukuyhdistyksen. Tarkoitukseksi kirjattiin raittiit elämäntavat, ammattikysymykset sekä yhdessä oleminen.

Yhdistyksen piirissä käydyt keskustelut johtivat vuonna 1872 ”nöyrään kirjalliseen pyyntöön” urakkapalkkojen korottamiseksi. Kun kirjapainoisäntien vastaus oli kielteinen, 45 taituria aloitti lakon, joka neljä päivää kestettyään päättyi isäntien suostuessa palkkojen korotukseen. Ensimmäinen avoin työtaistelu maassamme oli käyty.

Yhdistyksen nimi muutettiin 1885 Helsingin Kirjaltajain Yhdistykseksi ja se pureutui yhä voimakkaammin työelämän kysymyksiin. Niinpä yhdistys järjesti vuonna 1890 maamme ensimmäisen vapputilaisuuden. Kirjatyöntekijät anoivat työpaikoiltaan iltapäivää vapaaksi ja seilasivat laivalla Korkeasaareen, missä pidettiin voimakkaita puheita etenkin työajan lyhentämisen puolesta.

ENSIMMÄINEN TYÖEHTOSOPIMUS 119 VUOTTA SITTEN

Vuonna 1894 järjestettiin yhdistyksen aloitteesta ja tuella kokous, jossa perustettiin maamme ensimmäinen ammattiliitto Suomen Kirjaltajaliitto. Viranomaisten epäluuloista johtuen varsinainen toiminta pääsi kuitenkin alkamaan vasta vuonna 1897. Liiton nimi muutettiin sittemmin Suomen Kirjatyöntekijäin Liitoksi, jona se toimi aina vuoteen 1997, jolloin se muutti nimensä Viestintäalan ammattiliitoksi. Muutos jatkui vuonna 2010 Viestintäalan ammattiliiton yhdistyessä TEAM Teollisuusalojen ammattiliitoksi ja vuoden 2018 alusta nykyiseksi Teollisuusliitoksi.

1900-luvun vaihteessa yhdistyksellä oli vahva asema liitossa, koska sen jäsenistöstä ja siis myös toimijoista suurin osa oli helsinkiläisiä. Sinnikkäiden neuvottelujen ja lopulta jopa lakon uhalla saatiin solmituksi vuonna 1900 Suomen ensimmäinen koko maata koskeva työehtosopimus, jolla sovittiin muun muassa latojien ja painajien työpäivän pituudesta ja palkkauksesta. Sovittiin myös, että ”ulosoppinut naiskirjaltaja, sekä latoja että painaja, nauttii samoja etuja kuin miehinenkin”.

Vuoden 1900 ”Palkkaus-tariffi kirjaltajille Suomessa” oli Suomen ensimmäinen koko maata koskeva työehtosopimus. Kuvassa näköispainos vuodelta 2007.

Vuosisadan ensimmäisinä vuosina työntekijäin vaatimukset voimistuivat, kun taas työnantajille tuotti vaikeuksia siirtyä sanelusta sopimiseen. Niinpä vuonna 1911 kirjapainoalalla ajauduttiin katkeraan neljä kuukautta kestäneeseen lakkoon, joka päättyi masentavaan tappioon, mutta joka kirjattiin kuitenkin näyttönä työntekijäin tahdosta ja voimasta. Lakon osittaisena seurauksena loputkin kirjatyöntekijäryhmät yhdistivät erillään olevan ammattiyhdistystoimintansa. Sen jälkeen koko kirjapainoalan lakkoon ajauduttiin vuosina 1949, 1956 ja 1967.

Vuoden 1918 tapahtumiin yhdistys ei virallisesti osallistunut ammattijärjestönä, mutta auttoi tapahtumien johdosta vaikeuksiin joutuneita. Vain vuosi kansalaissodan jälkeen yhdistys alkoi järjestää ammattikursseja, joista kehittyi alalle ammattikoulutusyhteistyö työnantajien kanssa.

KIRJAN TALO TUKIKOHTANA JO 85 VUOTTA

Yhdistyksen jäsenmäärän ja toiminnan kasvaessa 1920-luvun alussa syntyi haave omien toimitilojen saamiseksi, ja niinpä yhdistys osti tontin Helsingin Kruununhaasta. Seuraavan vuosikymmenen alussa heräsi suunnitelma peräti oman toimitalon aikaansaamiseksi. Ponnisteltiin nykyrahassa noin 1,3 miljoonan euron rahoituksen saamiseksi, ja kun lainaa ei onnistuttu saamaan riittävästi, niin monet jäsenet menivät jopa henkilökohtaiseen takaukseen rahoituksen saamiseksi. Jäsenmäärä oli tuolloin vain 1 300, sisältäen eläkeläiset ja vapaajäsenet.

Oman toimitalon rakentaminen alkoi Otto Vuorion rakennusliikkeen voimin kesällä 1934, ja jo seuraavan helmikuun alussa talo oli valmis. Talossa oli tilat yhdistyksen ja liiton toimistoille, kokoustiloja, ravintola ja asuntoja omalle jäsenistölle. Maineikas Kirjan talo onkin 85 vuoden ajan ollut kirjatyöntekijöille järjestötoiminnan tukikohta keskellä Helsinkiä. Ei ole tarvinnut toimitiloja etsiä eikä maksella!

Tunnustuksena kirjapainoteollisuudelle ja sen työntekijöille Helsingin kaupunki muutti Kirjan viereisen kadun vuonna 1946 Kirjatyöntekijänkaduksi ja viereisen puistikon Kirjanpuistikoksi vuonna 1994.

Vuonna 1935 valmistunut Kirjan talo oli suuri ponnistus Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistykselle. Rakennus on toiminut ammattiosaston tukikohtana jo pian 85 vuotta. KUVA HKY

AIKANSA SUURIN AMMATTIOSASTO

Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti sotien jälkeen. Suurimmillaan se oli 11 000 vuonna 1970, jolloin se oli Suomen suurin ammattiosasto.

Suuren yhdistyksen toiminta oli vireätä. Pääluottamusmies tai yhdyshenkilö oli 180 työpaikalla. Yhdistyksen piirissä toimi parhaimmillaan 14 ammattikerhoa omien ammattiensa asiantuntijoina ja yhteishengen vahvistajana. Yhdistys tuki niiden toimintaa ja ne valitsivat toimihenkilönsä itsenäisesti. Lisäksi toimivat muun muassa mies- ja naiskuoro, eläkeläiskerhot, vapaajäsenkerho, luottamushenkilökerho, työsuojelukerho ja nuorisojaosto.

Urheilussa omassa jalkapallosarjassa pelasi jopa 25 joukkuetta, ja yhdistyksen joukkue voitti jopa ammattiyhdistysten koko maan turnauksen. Muita lajeja olivat muun muassa onginta, keilailu, shakki, yleisurheilu, hiihto ja suunnistus. Yhdistyksen henkilökuntaa oli tuolloin kymmenen.

Kirjalla ovat toimineet myös sosialidemokraattien ja kommunistien tai kansandemokraattien itsenäiset puolueyhdistykset.

TEKNIIKAN KEHITTYMINEN MUUTTANUT TYÖTÄ

1960-luvulla alkoi kirjapainoalalla tekninen vallankumous. Kohopainaminen alkoi muuttua offsetpainamiseksi tuotantotekniikan sekä erityisesti tietotekniikan yleistyessä. Monet perinteiset työtehtävät kävivät tarpeettomiksi. Uudelleenkoulutuksesta tuli yhdistyksessä ja sen ammattikerhoissa yhä tärkeämpi puheenaihe. 1990-luvulla työttömyys nousi asioista selkeäksi ykköshuoleksi.

Tällä hetkellä Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksellä eli Teollisuusliiton ammattiosasto 408:lla on noin 3 200 jäsentä.

Suomen vanhin yhdistys viettää tänä keväänä juhlavuottaan erilaisin tilaisuuksin ja tapahtumin. Taaksepäin ja eteenpäin katsoen.

TEKSTI JUHANI LAHTINEN
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen latoja ja toimitsija.

Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen juhlavuosi pitää sisällään monia tapahtumia jäsenille, kuten esimerkiksi kutsuvierasjuhla Kirjan juhlasalissa 27.4., jäsenristeily 4.–5.5., vappubrunssi ja -marssi 1.5. sekä syksyllä perhepäivä Superparkissa ja yhdistyksen keilamestaruuskilpailu.
www.hky001.fi

TOIMIJA: Jukka Sammalniemi: ”Kunnon rengas on halpa henkivakuutus”

”Lapin Kumin Rovaniemen toimipisteessä on ympäri vuoden töissä 14 työntekijää. Kevät- ja syyssesonkien aikana asentajien määrä tuplaantuu. On parempi viedä kiirejakso läpi ottamalla lisää ihmisiä töihin kuin teettää kaikki asennukset pienellä porukalla. Jaksetaan itse kukin paremmin, kun ei tehdä älyttömän pitkiä päiviä.

Sesongit toistuvat joka vuosi. Ne kestävät tyypillisesti neljästä viiteen viikkoa. Viime kesä tosin oli yllättävän vilkas. Tuntui, että sesonki vain jatkui ja jatkui. Sama toistui syksyllä. Renkaita ostettiin runsain määrin. Se kertoo paljosta liikkumisesta.

Toimipisteemme perusasiakaskunta on rengashotellin pitämisen myötä kivunnut liki 2 700:aan. Sen rinnalla esimerkiksi autotehtaiden testiajot, erilaiset tapahtumat, kuten Tunturiralli, ja matkailu tuovat meille töitä. Meille pysähdytään usein ohiajomatkallakin vaihtamaan pohjoisiin oloihin sopivat renkaat henkilö- ja matkailuautoihin, raskaaseen kalustoon ja moottoripyöriin. On hienoa, että töitä riittää läpi vuoden. Olen työurani aikana ollut vain kerran kolmen viikon pakkolomalla.

”Työkaverit sanoivat, että siinä on sellainen mies, että kyllä se tuon homman hoitaa.”

Luottamusmiehenä minun ei ole tarvinnut puuttua asioihin työpaikalla. Neuvottelut käydään aina kun uusista asioista pitää sopia. Suhteellisen hyvin nämä kuviot ovat meillä hoituneet.

Tulin taloon vuonna 1997. Luottamusmiehenä olen toiminut kymmenen vuotta. Tehtävä ojennettiin minulle. Työkaverit sanoivat, että siinä on sellainen mies, että kyllä se tuon homman hoitaa. Koulutuksissa en ole käynyt, mutta pitäisi varmaan käydä. Ehkä sitä kuvittelee olevansa niin tärkeä työmies, että ei voi jäädä töistä pois. Lomillakin soittelevat ja kyselevät neuvoja.

Lapin Kumilla on Rovaniemen pääpaikan lisäksi useita toimipisteitä eri puolilla Suomea. Henkilökuntaa on kaikkiaan noin sata. Turvallisuus on asentajille ja koko henkilökunnalle tärkeä asia. Kunnon rengas on halpa henkivakuutus.”

JUKKA SAMMALNIEMI

Raskaan kaluston rengasasentaja
Pääluottamusmies
Lapin Kumi Oy, Rovaniemi

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA TIMO LINDHOLM

 

Aluefoorumi Ähtärissä: Työttömyysturva uudistettava kannustavaksi – ”Työttömät kokevat tulleensa syyllistetyiksi, juoksutetuiksi ja kyykytetyiksi”

Jorma Saarimäen, Paula Toivosen ja Tuomo Leinosen mielestä työttömyysturva on uudistettava oikeasti kannustavaksi. He osallistuivat 6. huhtikuuta Teollisuusliiton Vaasa–Keski-Suomen aluefoorumiin Ähtärissä.

Viime lauantaina 6. huhtikuuta Ähtärissä järjestetyssä Vaasan ja Keski-Suomen toiminta-alueen aluefoorumissa pureuduttiin työttömyysturvan koukeroihin. Nykyinen malli todettiin varsin voimakkain äänenpainoin sanktioiden uhalla toteutetuksi byrokraattiseksi ihmisten juoksuttamiseksi.

– Järjestelmä on tehty liian monimutkaiseksi. Kyllä tuollaisella nomenklatuuraviidakolla viimeistään saadaan ihmisten päät pyörälle. Ymmärrän hyvin, jos työttömät ovat kokeneet tulleensa työttömyydestään syyllistetyiksi, joutuneensa tiskiltä toiselle juoksutetuiksi ja kyykytetyiksi, Kirjapaino Karissa Jyväskylässä työskentelevä ja työpaikkansa työsuojeluvaltuutettuna toimiva Paula Toivonen pohtii.

– Kaikenlaista huonoa palautetta olen nyt käytössä olevasta mallista kuullut. Aktiivisuudesta on valtakunnan ylätasolla puhuttu, mutta komentelua, sanktioilla pelottelua ja yksipuolista määräilyä on työttömien keskuudessa koettu. Toisaalta kasvokkain tapahtuva palvelun tarjonta on Etelä-Pohjanmaalla vähentynyt, kun työvoimatoimistot on keskitetty Seinäjoelle ja Alajärvelle. Sähköinen asiointi voi olla joillekin ihmisille uusi ja hankala tilanne, Alavus Ikkunoiden pääluottamusmies Jorma Saarimäki arvioi.

– Aktiivimalli kakkonen saatiin ammattiyhdistysliikkeen voimin torpattua ja hyvä niin. Toivottavasti saadaan tämä ykkönenkin poistettua.

”Onneksi nyt esimerkiksi tulityökurssi ja työturvallisuuskorttikoulutus sekä osa ammattiliittojen järjestämästä koulutuksesta lasketaan, että niillä voi täyttää aktiivimallin aktiivisuusehtoa”, Tuomo Leinonen sanoo. KUVA TIINA ANTTILA

– Se on ihan ensimmäinen tavoite, että siirrytään oikeasti kannustavaan malliin. Työttömille pitää maksaa aktiivisuudesta 4,65 prosenttia kuukaudessa lisää, eikä toimia niin kuin nyt, että tuo sama prosenttimäärä leikataan, mikäli työtön työnhakija ei onnistu byrokraattisia aktiivisuusehtoja täyttämään, paperikoneita Jyväskylässä valmistavan Valmet Technologiesin pääluottamusmies Tuomo Leinonen linjaa.

TYÖTTÖMIEN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ

Leinosen havaintojen mukaan työllisyyden edistämisessä on menty osin hakoteille. Sen sijaan, että työllistämiseen tarkoitettu tukirahoitus johtaisi ihmisten työllistymiseen, voi se todellisuudessa toimia jopa työllistämisen järjestelmällisenä esteenä.

– Olen kuullut työllistämiskokeiluista, joissa ihmiset pistetään yhdeksän euron päiväpalkalla töihin. Ensimmäinen ongelma on, että se vääristää kilpailua, ja toinen ongelma on, että selvitysten mukaan vain pari prosenttia kokeiluihin osallistuneista palkataan töihin. Syy siihen on se, että yritykset ottavat ennemmin uuden halvan kokeilijan kuin palkkaavat sen edellisen kokeilijan työehtosopimuksen mukaisella liksalla suoraan omaan työntekijävahvuuteensa.

”On tärkeää saada ihmisiä Murikkaan oppimaan ja osallistumaan. Koulutus on asiantuntevaa, opiskelijat huomioon ottavaa ja hyödyllistä. Itse paikkakin on remontin jälkeen hieno”, Jorma Saarimäki kannustaa. KUVA TIINA ANTTILA

– Oma lukunsa sitten on se, että kokeilijoilla teetetään täyttä työtä. Eivät ne mitään kokeiluja todellisuudessa ole, vaan huonommassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten hyväksi käyttämistä, Leinonen puuskahtaa.

Myös työttömille tarjolla olevassa koulutuksessa on Leinosen mukaan ollut puutteensa.

– Olen kuullut, että työttömien koulutus saattaa käytännössä olla sellaista, että maanantaina on joku tunti koulutusta, minkä perään sanotaan, että voitte lähteä kotiin. Samalla kehotetaan, että käykää keskiviikkona messuilla, niin se kuittaa yhden koulutuspäivän. No, työllistäähän tuollainen koulutuksen pitäjää, mutta auttaako se muuten mihinkään?

– Onneksi tähän on nyt saatu muutosta parempaan suuntaan, kun esimerkiksi tulityökurssi ja työturvallisuuskorttikoulutus sekä osa ammattiliittojen järjestämästä koulutuksesta lasketaan mukaan, että niillä voi aktiivisuusehtoa täyttää, Leinonen toteaa.

– Se on askel eteenpäin, että ammattiliitot voivat järjestää koulutusta, mikä hyväksytään aktiivisuuden osoittamiseksi. Kun sitä vaan osattaisiin nyt reilusti käyttää hyödyksi. Meidänkin työpaikalla jotkut työntekijät vielä jokin aika sitten kuvittelivat, että Murikka-opisto on tarkoitettu vain luottamushenkilöille, mutta siellähän on paljon kaikille jäsenille tarkoitettuja kursseja kuten tietotekniikkakoulutusta.

Tuomo Leinonen, Paula Toivonen ja Jorma Saarimäki kertovat työttömien joutuvan kokemaan komentelua, sanktioilla pelottelua ja yksipuolista määräilyä. KUVA TIINA ANTTILA

Jyväskylän Kirjatyöntekijöiden Yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Toivonen nostaa esiin myös työnantajan vastuun irtisanomistaan työntekijöistä.

– Minusta työnantajankin velvollisuus on jollakin tavalla tukea ihmistä, jolle sen lopputilin antaa. Ei se ole pelkästään, että kiitos ja näkemiin, tämä oli tässä, vaan siinä pitää auttaa ihmisiä uuden työn saamisessa tai sitä kohti etenemisessä.

– Toisaalta työnantajat voisivat hiljaisina aikoina esimerkiksi lisätä työntekijöiden koulutusta ja käyttää lomautuksia sen sijaan, että heti otetaan irtisanomiset käyttöön. Se on yksi keino vastata ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden ongelmaan.

ALUEFOORUMIT JÄRJESTETÄÄN JOKA VUOSI

Vaasan ja Keski-Suomen aluefoorumissa käsiteltiin työttömyysturvan lisäksi yli 50 osallistujan voimin eduskuntavaaleja ja paneuduttiin siihen, mitä tulorekisteri tarkoittaa ammattiosaston toiminnan kannalta. Ohjelmaan sisältyivät myös ammattiosastojen kehityskeskustelut ja katsaus alueen kuluvan vuoden toimintasuunnitelmaan.

Teollisuuden työttömyyskassan etuuspäällikkö Kaisa Tikka kertoi aluefoorumin osallistujille laki- ja toimintaympäristön muutoksista kassan näkökulmasta. KUVA TIINA ANTTILA

Tilaisuuden vetäjinä ja asiantuntijoina toimivat aluepäällikkö Jukka Seppälä, järjestämistoimitsija Ilkka Terimaa, Murikka-opiston opettaja Heli Hokkanen ja Teollisuuden työttömyyskassan etuuspäällikkö Kaisa Tikka.

Aluefoorumit järjestetään Teollisuusliiton kaikilla toiminta-alueilla pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa. Tilaisuuksissa käsitellään ajankohtaisia asioita, ideoidaan ammattiosastojen toimintaa, jaetaan kokemuksia ja verkostoidutaan.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT TIINA ANTTILA

Verkostoitumiskurssi Vantaalla: Uusia ideoita ammattiosaston toimintaan

Maaliskuussa pidetään ammattiosastojen verkostoitumiskurssit ympäri maata. Vantaalla Helsinki-Uusimaa-alueen koulutuksessa 9.–10.3. osallistujat jakoivat hyviä käytäntöjä ja ideoivat uutta puhtia osaston toimintaan.

KUVA YLLÄ: Miia Heiskari kertoo, että perheellisiä on vaikea saada mukaan ammattiosaston toimintaan. Väinö Achrèn ja Vesa Laitinen sanovat, että tarvitaan lisää matalan kynnyksen tilaisuuksia. KUVA PEKKA ELOMAA

Kun ammattiosastojen nuoret pääsevät tutustumaan toisiinsa ja perehtymään ay-asioihin laskettelun ohessa, verkostoja alkaa syntyä varsin luontevasti.

Orionin ammattiosasto 402:n sihteeri ja nuorisovastaava Väinö Achrén kertoo, kuinka he saivat koottua 30 nuorta koulutukseen Himokselle neljästä eri osastosta eri puolilta Suomea. Verkostoidu, tutustu ja toimi yhdessä! -kurssin muut osanottajat kuuntelevat tarkkaan. Vantaan Flamingoon on kokoonnuttu Helsingistä ja muualta Uudeltamaalta nimenomaan verkostoitumaan ja hakemaan ideoita oman ammattiosaston toimintaan.

Heidi Tuomi-Nikula ja Inga Jaskola-Ihalmo Grafinet-yhdistyksestä hakivat uusia eväitä ammattiosastonsa toimintaan. Ammattiosaston vuosikello on heidän mielestään hyvä muistuttaja. KUVA PEKKA ELOMAA

Ryhmätöissä on pohdittu muun muassa ammattiosaston ja luottamusmiehen suhdetta, osaston tulevaa toimintaa ja kuinka jäsenistön saisi puhumaan yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kun pari osanottajaa epäilee, ettei keskustelu yhteiskunnallisista aiheista onnistu kaikkien kanssa, kouluttaja Arja Salo neuvoo aloittamaan vaikka bensanhinnasta tai päivähoidosta.

Yhteishenki ja luottamus ovat syntyneet vajaan parin päivän aikana kymmenen hengen ryhmään. Osanottajat haastavat tuon tuosta perinteiset näkemykset. Esimerkiksi uusia jäseniä oltaisiin ottamassa mukaan jäsenmaksualennuksella siten, että alennuksen saisi kaksi vuotta jäsenenä oltuaan.

– Nuorisotoimintaa voisi tarjota joiltakin osin oppilaitosten ei-jäsenille. Kun nuoret näkevät, mitä osastoissa tehdään, kynnys tulla mukaan on matalampi, Achrén sanoo.

SUHTEET AKTIIVEIHIN KUNTOON

Keskustelu käy vilkkaana, kun työryhmissä pohditaan sekä liiton että ammattiosaston tulevia haasteita.

Helsingin Puuseppäin ammattiyhdistys 701:n opintosihteeri Vesa Laitinen tekee kyselyn kaikille yhdistyksessä mukana oleville luottamusmiehille heidän koulutuksistaan ja koulutustarpeistaan. Laitinen sanoo, että ylipäätään työpaikoilla tarvittaisiin koulutusta yhteistoimintaan ja paikalliseen sopimiseen.

Ammattiosastoon kuuluu jäseniä monesta eri yrityksestä, joten luottamusmiesten ja osaston yhteistyökuvio on hieman toinen kuin yhden yrityksen ammattiosastoissa.

Vesa Laitinen ja Väinö Achrén kuuntelevat, kun Tiina Holma arvioi ammattiosaston ja pääluottamusmiehen suhdetta. ”Pääluottamusmiehen toimintaan tarvitaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä”, Holma sanoo. KUVA PEKKA ELOMAA

Syksyllä Laitinen valittiin työpaikkansa Transval teollisuuspalvelujen (ent. Vindea) pääluottamusmieheksi. Ensitöikseen hän aikoo selvittää edustamiensa yksiköiden ammattiosastot. Yrityksellä on kaikkiaan 21 yksikköä Uudeltamaalta Pohjanmaalle.

– Pyrin käymään niitä läpi vähintään kerran kuukaudessa. Joskus tuntuu, etteivät 20 luottamusmiestuntia riitä. Liiton jäsenrekisteristähän noiden tietojen pitäisi löytyä, mutta yksiköiden hajanaisuudesta johtuen homma on hieman kesken. Tietoa ei näe suoraan nettipalvelusta.

Laitinen raportoi firman paikalliset kuulumiset omalle yksikölleen viikon, kahden välein. Maakuntiinkin hän haluaa kertoa asiat kasvotusten. Tosin akuutit asiat hoidetaan puhelimitse tai sähköpostilla. Laitinen ei ole aivan vielä lämmennyt asioiden hoitamiseen nettiyhteyden avulla.

LUOTTAMUSMIES MUKAAN OSASTON TOIMINTAAN

Teknoksen maalitehtaan ammattiosasto 404:n puheenjohtaja ja varapääluottamus Miia Heiskari kertoo, että ammattiosaston hallituksen kokouksen koolle saaminen on joskus vaikeaa vuorotyön takia. Suhteet pääluottamusmieheen toimivat, sillä tämä on mukana osaston hallituksessa.

Achrénin ammattiosasto toimii sekä Espoossa että Salossa ja kummassakin toimipisteessä on omat pääluottamusmiehet.

”Se on hyvä esitys: uusille jäsenille perehdytys ammattiosaston toimintaan”, kouluttaja Arja Salo kommentoi ryhmätöitä. KUVA PEKKA ELOMAA

Keskustelussa tulee esille, ettei jäsenistö tiedä kaikilla työpaikoilla, kuka on luottamusmies. Joskus ongelmana ovat heikot tai jopa olemattomat suhteet ammattiosastoon.

Kouluttaja muistuttaa, että tosiasiassa luottamusmies on juuri ammattiosaston jäsenten edustaja ja tilivelvollinen näille. Tosin luottamusmiestä sitoo salassapitovelvollisuus osasta yrityksen asioista.

MATALAN KYNNYKSEN TAPAHTUMIA

Uusien aktiivien saaminen ammattiosastoon on joskus vaikeaa. Tilanne voi tuntua jäsenestä yhtä hankalalta. Osaston johto tuntee toisensa, mutta uutena mukaan tuleva ei tunne ketään. Osaston toiminta voi vaikuttaa hyvin sisäänpäin lämpiävältä.

Esille tulee idea hallitusten jäsenten määräaikaisuudesta, jotta uusia kasvoja saataisiin mukaan. Miltei samaan hengenvetoon toivotaan, että puoluepolitiikkaa ei harrastettaisi osasto- eikä aluetoiminnassa. Se vieroittaa uudet jäsenet.

Koulutukseen osallistujat toivovat matalan kynnyksen tapahtumia. Tarvitaan jotain sellaista, joka kiinnostaisi muitakin kuin aktiiveja.

Inga Jaskola-Ihalmon mukaan pääluottamusmiehen toimintamahdollisuuksia on rajoitettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. KUVA PEKKA ELOMAA

– Voihan sitä mennä lätkämatseihinkin, Orionin Achrén huomauttaa, kun tulee puhe teatteri-illoista.

Miia Heiskari kertoo, että jäsenille on pohdittu frisbeegolf-iltaa. Perheellisiä on hänen mukaansa vaikea saada ammattiosaston toimintaan. Heille on ideoitu yhteistä retkeä. Luvassa olisi yhdessäoloa, verkostoitumista ja vastinetta jäsenmaksulle. Viime kesänä ammattiosasto järjesti perheille alennuksen Linnanmäen lippuihin.

VERKOSTO KASVOI – KAVERILTA VOI KYSYÄ

Kohta kahden päivän kurssi on pulkassa. Ammattiosaston tehtävät ja velvollisuudet yhdistys-, kirjanpito- ja verolakeineen on palautettu mieliin, uusia toimintatapoja on pohdittu ja verkosto on kasvanut.

Miia Heiskari sanoo, että koulutuksesta on aina hyötyä.

– Näkee, mitä muut ovat tehneet. Meidän ammattiosasto pieni, vaan työpaikan sisäinen. Tämä oli sopivan tiivis koulutus ja pieni porukka, ehti tutustua toisiin.

Vesa Laitinen ja Väinö Achrén ovat tyytyväisiä kurssin antiin. KUVA PEKKA ELOMAA

Hän toivoo liiton pitävän huolta ammattiosastojen toiminnasta tarjoamalla esimerkiksi taloudenhoitajille koulutusta viikonloppuisin, sillä työnantajat eivät anna helposti arkisin vapaata.

Achrén aikoo esittää, että osasto pitäisi Skype-kokouksia, sillä väkeä on sekä Espoossa että Salossa.

– Parasta on ollut, että on saanut osaston toimintaan ideoita ja että on kasvattanut verkostoa. Voi soittaa muille ja kysellä, mitä siellä on tehty, Vesa Laitinen sanoo.

VERKOSTOIDU, TUTUSTU JA TOIMI YHDESSÄ!

Kurssi on tarkoitettu ammattiosastojen hallitusten jäsenille ja osaston toiminnasta kiinnostuneille. Kurssilla pohditaan ammattiosastoja aktiivisina toimijoina liitossa, tutustutaan aluetoimiston rooliin ja toimintaan ja tehdään tulevaisuuden pajatyöskentelyä ja yhteistyötä.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVAT PEKKA ELOMAA

OIVALTAJA: Teemu Huhti: ”Muksukurssi jakoi vastuuta perheestä”

Teemu Huhti ja hänen kaksi tytärtään viettivät viime kesänä yhdessä viikon Teollisuusliiton kursseilla Murikassa. Isä opiskeli paikallista sopimista, ja tyttäret tutustuivat ikätovereihin muksukurssilla.

– Positiivinen fiilis jäi hommasta. Myös tyttäret olivat innoissaan, Huhti kertoo.

Omaa paikallisen sopimisen kurssiaan Huhti luonnehtii varsin kattavaksi.

– Joka puolella halutaan sopia paikallisesti yhä enemmän. Kurssi antoi eväät siihen, miten neuvotteluihin valmistaudutaan.

Kurssilla tehtiin myös harjoitustöitä.

– Oma työni koski työaikapankkia. Työpaikalla asia eteni sille asteelle, että luottamusmiehen kanssa jätimme pankista työnantajalle ehdotuksen.

Työntekijöiden esitys ei vielä johtanut konkreettiseen tulokseen. Huhdin mielestä henkilöstön kannattaa kuitenkin olla aloitteellinen työpaikan kehittämisessä.

– Työaikapankille on jatkoneuvotteluja varten pohja olemassa ja pallo työnantajalla. Voimme jatkaa milloin vain keskustelua, jos työnantaja kokee sen aiheelliseksi.

Huhdin mukaan liiton kurssilla on helppo verkostoitua saman alan ihmisten kanssa.

– Meillä on toistemme yhteystiedot. Voin tarpeen tullen kääntyä heidän puoleensa ja kysyä, onko heillä kokemusta jostain asiasta, jota voisi hyödyntää omassa työelämässä.

”Minä tykkäsin, että sain lapset mukaan. Ei ole samanlaista, jos on kolmen lapsen isänä perheestä erossa viikon jossain kurssilla.”

Huhdin mielestä Murikka on vireä paikka.

– Samaan aikaan oli paljon muitakin kursseja. Tauoilla ja iltaisin näkee laajan skaalan porukkaa. Kun kaikki ovat liiton koulutuksessa, niin siinä tulee hyvin äkkiä juttuun. Eri näkökulmia moneen asiaan on helppo saada.

Samaan aikaan tyttäret Kerttu, 8, ja Hertta, 4, viihtyivät Murikassa muksukurssillaan.

– He saivat viikon kestävän leirin aikana ystäviä. Kertulle on jäänyt sieltä kaveri, jonka kanssa he kirjoittelevat toisilleen. He ovat olleet sen jälkeen yhteydessä useasti.

– Lapset tykkäsivät siitä, että siellä oli paljon ohjaajia ja aktiviteettia. En tiedä kaikkea mitä he tekivät, mutta ohjelma oli hyvin monipuolinen, askartelusta ulkoliikuntaan. Illaksi oli lapsille järjestetty erilaista ohjelmaa, muun muassa jäätelöbaari ja disco.

Perheen äiti oli pienimmän lapsen kanssa kotona.

– Se oli hänellekin rentouttavaa, koska muuten lapsia olisi ollut kolme.

– Minä tykkäsin, että sain lapset mukaan. Ei ole samanlaista, jos on kolmen lapsen isänä perheestä erossa viikon jossain kurssilla. Sinä kuitenkin pohdit kotijuttuja siinä samalla. Nyt vastuu jakaantui tasapainoisesti molemmille vanhemmille, ja minä sain olla täysipainoisesti kurssilla.

TEEMU HUHTI

Työsuojeluvaltuutettu
Finnfeeds Finland Oy
Nousiainen

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Lue tästä lisää Teollisuusliiton koulutustoiminnasta ja hae kurssille

MAAILMA: Marxilaiset Kiinan hallituksen kauhuna – valveutuneet opiskelijat työläisten tukena

Rutiiniluontoinen järjestäytymisoikeuden epääminen shenzheniläisellä tehtaalla nousi kasvavaksi pulmaksi Kiinan hallinnolle. Marxilaiset opiskelijat ryhtyivät puoltamaan sorrettuja työläisiä, ja tämä kauhistuttaa maata hallitsevaa kommunistista puoluetta.

Viime kesänä työpaikkansa laittomuuksiin kyllästyneet, hitsauslaiteita valmistavan Jasic-tehtaan työläiset pyysivät maan lakien mukaan poliisia ja maan virallista ammattiliittoa estämään laittomuudet.

Apua ei tullut, ja he perustivat tehtaalle ammattiliiton. Työnantaja vastasi erottamalla aktiivit. Työläiset osoittivat päivittäin mieltään tehtaan portilla vaatien erotettuja takaisin töihin. Tehtaan vartijat pieksivät heitä, ja apuun kutsuttu poliisi tuki vartijoita. Noin 30 työläistä pidätettiin.

Kiinassa ammatillinen järjestäytyminen on sallittua vain virallisen ammattiliiton kautta. Se taas ei hyväksy muuta kuin itse ohjaamaansa ja puolueelle uskollista toimintaa.

Tällainen työntekijöiden kohtelu on valitettavan yleistä Kiinassa. Mutta tapaus herättikin laajan solidaarisuusliikkeen. Useiden yliopistojen opiskelijat vaativat pidätettyjen vapauttamista ja aitoa oikeutta järjestäytymiseen.

”Tiedän, että taistelu ammattiliiton puolesta on taistelua työväenluokan puolesta, ja tuen sitä, vaikka minut pidätettäisiin uudelleen ja uudelleen.”

Marxilaisuuden opetusta on viime vuosina lisätty yliopistoilla. Osa opiskelijoista luki kuitenkin tekstit kunnolla ja havaitsi maan politiikan olevan kaikkea muuta kuin marxilaista. Yliopistoille onkin syntynyt marxilaisia ja maolaisia oppositioryhmiä.

Opiskelijoita saapui Shenzheniin tukimielenosoituksiin. He julkaisivat videoita, joissa he pelottomasti kertovat, kuinka työläisiä sorretaan ja hallitus tukee kapitalismia. Mielenosoituksissa laulettiin tietysti Kansainvälistä.

Opiskelijoiden ja työläisten yhteistyö on maan hallinnolle kauhukuva. Tänä vuonna on 30 vuotta siitä, kun eri oppositioryhmät löysivät toisensa Taivaallisen rauhan aukion raa’asti kukistetuissa mielenosoituksissa.

Nyt Kiinan viranomaiset vastasivat heti opiskelija-aktiivien pidätyksillä. Vuodenvaihteessa useita kymmeniä oli yhä pidätettyinä, samoin Jasicin tehtaan työläisiä sekä kaksi heitä auttanutta virallisen ammattiliiton aktiivia.

Vaarallista hallitukselle on sekin, että Jasicin työntekijät asettavat tilanteensa laajempaan yhteyteen. Kuten pidätetty työläinen Lan Zhiwei sanoi joulukuussa julkistetussa videossa:

– Tiedän, että taistelu ammattiliiton puolesta on taistelua työväenluokan puolesta, ja tuen sitä, vaikka minut pidätettäisiin uudelleen ja uudelleen.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

KUVA YLLÄ: Marxilaiset opiskelijat julkaisivat videon shenzheniläisellä tehtaalla järjestämisoikeutta vaativien työläisten tueksi. Videon julkaisun jälkeen monet opiskelijoista pidätettiin. KATSO VIDEO TÄSTÄ.

OIVALTAJA: Erkki Sinisalo: ”Koulutus on alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän”

”Sanotaan nyt niin, että oli hyvä katsoa, mitä uutta ryhmätöissä tulisi esiin”, Erkki Sinisalo perustelee päätöstään lähteä kurssille Ammattiosaston toimijat alueellisen yhteistyön kehittäjinä.

Kurssi pidettiin viime vuoden maaliskuussa. Kurssi lykkäsi Erkki Sinisalon mielestä ”vanhoista” liitoista eli eri taustoista tulleiden teollisuusliittolaisten yhteistyötä eteenpäin.

– Porukkaa oli eri liittojen puolelta ja kaikista alueen ammattiosastoista. Ja joka puolelta oli tullut aktiivista väkeä. Minusta ammattiosastojen välinen yhteistyö on lähtenyt liikkeelle aika hyvin, Sinisalo kehaisee.

Sinisalo on toiminut hissiyhtiön modernisaatiopuolen luottamusmiehenä vuodesta 2011. Viime vuonna hän oli myös hissityöntekijöiden ammattiosaston puheenjohtaja. Luottamustoimien sikermään kertyi vielä Helsinki–Uusimaan opintojaoksen puheenjohtajuus ja liiton koulutusjaoston jäsenyys.

”Tämä koulutus on minusta fantastinen mahdollisuus jäsenille.”

– Jotenkin on koulutus alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Koulutuksen kehittäminen on tavattoman kiinnostavaa. Meidän on luotava oppimisen polku, joka toimii ja jota väki toivoo. Ei koulutusta järjestetä vain koulutuksen takia.

– Kimmokkeen tähän sain oikeastaan Murikan kolmen kuukauden kurssilta vuonna 2017. Kun näin vanhana miehenä ottaa haasteen vastaan ja lähtee kurssille, jossa on kaksi lopputyötä ja joista pääsee vielä läpi, niin kyllä se innostaa. Kolmen kuukauden kurssille lähtöä ei pidä yhtään aristella, vuonna 1963 syntynyt Sinisalo yllyttää.

Hissimiehen mielestä jo Metalliliiton aikoina Murikan opetus ja puitteet olivat tavattoman hienot.

– Murikassa on todella hyvä opetus, ja vielä vain paranee ja tarjonta laajenee. Tämä koulutus on minusta fantastinen mahdollisuus jäsenille. Ja minusta on hienoa, että nyt Murikassa otetaan huomioon myös ruotsinkieliset jäsenet, Sinisalo hehkuttaa viitaten luottamusmiesten kursseihin ruotsiksi.

Ainoaksi Murikan ”miinukseksi” jää Sinisalon mielestä liian hyvä ruoka.

– Kai viikon kurssilta melkein jokainen palaa kotiin kolmen lisäkilon kanssa!

ERKKI SINISALO

Erikoisvikamies
KONE Hissit Oy, Helsinki
Helsingin Hissityöntekijät ao. 128

Tänä vuonna vastaava valtakunnallinen viikonloppukurssi ammattiosaston toimijoille järjestetään nimellä VERKOSTOIDU, TUTUSTU JA TOIMI YHDESSÄ! Se pidetään kaikilla alueilla maaliskuussa. Kurssilla pohditaan ammattiosaston aktiivista toimintaa liitossa, tutustutaan aluetoimiston rooliin ja tehtäviin sekä mietitään pajatyönä tulevaa yhteistyötä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA PEKKA ELOMAA

Ay-koulu Rovaniemellä: Työelämässä tarvitaan vakautta

Teollisuusliiton Ay-koulut käynnistyivät tammikuun loppupuolella. Työelämän viimeaikainen kehitys ja kehittämistarpeet puhuttivat Rovaniemellä.

KUVA YLLÄ: Jukka Ruohonen, Leena Yliruokanen ja Juha Ritola osallistuivat Rovaniemellä järjestetyn Ay-koulun ensimmäiseen kurssijaksoon yhdessä yli 20 muun osallistujan kanssa 23. tammikuuta. Ryhmällä on edessään vielä kaksi koulutusrupeamaa ja päättäjäistilaisuus. KUVA TIMO LINDHOLM

Leena Yliruokanen meni vuonna 2005 BRP Finlandin Rovaniemellä sijaitsevalle moottorikelkkatehtaalle oppisopimuksella töihin. Ura jatkui oppisopimuksen jälkeen saumattomasti vakinaisen työntekijän vakanssilla erilaisissa kokoonpanotehtävissä. Vuonna 2017 Yliruokanen siirtyi yrityksen sisällä oppisopimuksella varastotehtäviin ja sen myötä sekventointitiimin jäseneksi.

– Sekventointitiimi pitää huolen siitä, että oikeat osat menevät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan tuotantoon. Siirtyminen tuotannosta varaston puolelle sopii minulle oikein hyvin. Nyt voin vaikuttaa enemmän työtahtiini. Toisaalta työ varaston puolella on fyysisesti kevyempää kuin kokoonpanossa, työn ohessa logistiikan perustutkintoa opiskeleva Yliruokanen arvioi.

Kelkkatehtaalla vuotuiseen työnkiertoon on perinteisesti sisältynyt lomautusjakso. Tänäkin vuonna lomautus alkoi heti kun sesonkikohtaisen tuotantosuunnitelman mukainen viimeinen kelkka valmistui tammikuun loppupuolella.

– Otan lomautuksen siltä kannalta, että voin rauhassa ladata akkuja ja antaa aikaa perheelle, itselle ja harrastuksille. Sen jälkeen sitä lähtee uudella innolla tehtaalle. Näkee jälleen ihanat työkaverit. Se on mahtavaa.

Yliruokanen on tyytyväinen siihen, että hänen ei lomautuksensa takia tarvitse ryhtyä täyttämään aktiivimallin ehtoja.

– Jos lomautus kestäisi pidempään, esimerkiksi neljä kuukautta, niin sitten edessä olisi aktiivisuuden osoittaminen aktiivimallin edellyttämällä tavalla. Näin olisi siitä huolimatta, että vakinainen työsuhde on voimassa samoin kuin on varma tieto siitä, että työt jatkuvat lomautuksen päätyttyä.

– En näe siinä oikein mitään järkeä. Sen sijaan pitäisi nähdä, että ihmiset haluavat tehdä töitä. Se on elämisen edellytys, Yliruokanen toteaa.

VAAKAKUPPI KOKO AJAN LIIKKEESSÄ

Jukka Ruohonen aloitti työt BRP Finlandin moottorikelkkatehtaalla 12.8.1980 tiistaiaamuna kello 7.00. Nyt Ruohosella on menossa 39 työvuosi samassa yrityksessä. Tehtävät ovat vaihtuneet samoin kuin yrityksen omistajapohja ja toimintatavatkin.

–Työntekijät pystyivät ennen vaikuttamaan töihinsä enemmän kuin nykyään. Minusta olisi jälleen aika ottaa askeleita siihen suuntaan, että työntekijät nähdään yksilöinä ja että heitä myös arvostetaan enemmän yksilöinä. Ei vain ryhmänä, jonka tehtävänä on hoitaa tietyt työtehtävät. Kahdenkeskisellä kommunikoinnilla on iso merkitys, kun johtamisen ketjut ovat muuttuneet pitkiksi ja moniportaisiksi, Ruohonen pohtii.

KUVA TIMO LINDHOLM

Työelämän kehitystä yleisellä tasolla miettiessään Ruohonen kiinnittää huomionsa siihen, että työntekijöiden osana on viime vuosina ollut muutoksen rattaisiin sopeutuminen.

– Jos jotain annetaan, niin jotain otetaan pois. Jos jotain luvataan, niin se luvataan sillä ehdolla, että jotain otetaan pois. Tasapainotilaa ei näytä syntyvän puhumattakaan siitä, että päädyttäisiin plussan puolelle. Vaakakuppi on koko ajan liikkeessä. Työntekijöiden kannalta olisi tarpeen päästä nykyistä vakaampaan tilanteeseen.

– Vähän samanlainen asetelma on minusta myös työttömillä. Heistä on tehty poliittinen kiistakapula, joka siirtyy hallitukselta toiselle. Toivon, että samoja virheitä, kuten aktiivimalli, ei enää tehdä tulevaisuudessa. Työttömiä tulee kuitenkin aina olemaan.

YHTEISTOIMINTA ON VOIMAVARA

Juha Ritola on työskennellyt kahden vuoden ajan Puusepänliike Peltoniemellä Kemijärvellä. Sitä ennen hän on hankkinut elantonsa esimerkiksi kiinteistöhuollon yrittäjänä ja huoltomiehenä Nokian palveluksessa.

Yrityksenä yli 40 vuoden ikään ehtineen keittiö- ja kylpyhuonekalusteita valmistavan Peltoniemen palvelukseen mentyään Ritola alkoi melko pian kysellä, oliko talossa luottamusmiestä. Kävi ilmi, että liiton jäseniä kyllä löytyi, mutta sen pidemmälle järjestäytyminen ei ollut edennyt. Ritola ryhtyi edistämään asiaa. Nyt hän on työpaikkansa pääluottamusmies.

– Pidän yhteistoimintaa yrityksissä voimavarana. Tärkeitä ideoita tulee myös suoraan lattialta, kun vaan maltettaisiin kuunnella. Kaikista parhaiten menee, kun vuoropuhelu on olemassa. Sitä me olemme viemässä askel kerrallaan eteenpäin.

– Omalla taustallani ymmärrän myös sen, mikä tuska yrittäjällä on toiminnan pyörittämisessä ja yrityksen tulevaisuuden rakentamisessa. Kukaan ei huvikseen ketään työllistä. Tulosta pitää syntyä, että yrityksellä on edellytykset jatkaa toimintaansa.

Työelämän tulevaisuutta pohtiessaan Ritola puhuu työajan lyhentämisen puolesta.

– Työaikaa lyhentämällä voitaisiin lisätä työllisten määrää. Se on tärkeä tavoite. Asioita täytyy kuitenkin varmasti tarkastella aika monelta kantilta, jotta siihen suuntaan voitaisiin edetä. Voi olla, että joudumme esimerkiksi harkitsemaan sitä, voidaanko lauantaista ja sunnuntaista tehdä samanarvoisia työpäiviä muiden viikonpäivien kanssa.

– Toisaalta samassa paketissa voitaisiin miettiä myös irtisanomissuojan merkitystä. Minusta irtisanomissuojan heikentäminen on huono asia. Koeaika on jo pidennetty kuuteen kuukauteen. Jos siinä ajassa työnantaja ei näe, minkälainen kaveri on töihin tullut, niin vika on katsojassa.

KUVA TIMO LINDHOLM

MIKÄ AY-KOULU?

  • Ammattiosastot järjestävät koulutusta lähellä jäseniä, heidän kotipaikkakunnallaan tai työpaikan läheisyydessä. Liitto tukee rahallisesti tätä koulutusta. Yksi koulutusmuoto on ammattiosaston tai ammattiosastojen yhdessä järjestämät Ay-koulut.
  • Ay-koulu voi koostua esimerkiksi kolmesta tai neljästä koulutustilaisuudesta. Aiheet valikoituvat jäsenten ja luottamushenkilöiden koulutustarpeiden mukaan. Kunkin koulutustilaisuuden opetustuntimäärä voi olla joko kolme tai kuusi tuntia. Myös päätöstilaisuus voi sisältää opetusta.
  • Kun ammattiosaston opintosihteeri tai muut koulutuksen järjestäjät alkavat suunnitella Ay-koulua, mietitään ensin kohderyhmä, kenelle koulutus on suunnattu, sen jälkeen suunnitellaan tai kartoitetaan kohderyhmän toiveet koulutuksen sisällöistä. Liitto valmistelee koulutusaineistoja myös alueellisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Ay-koulua varten on erillinen kurssitukihakemus, jolla tukea haetaan. Ay-kouluihin myönnetään peruskurssitukea 3 h / 15 euroa / henkilö tai 6 h / 25 euroa / henkilö toteutuneiden tuntien mukaan. Kurssitukilomake löytyy liiton verkkosivuilta osoitteesta: www.teollisuusliitto.fi/ammattiosastokoulutus.
  • Ay-koulun ajalta voidaan ”säästää” varoja päätöstapahtumaa tai -matkaa varten. ”Ay-koulupankin” edellytyksenä on, että ammattiosasto tai ammattiosastot suunnittelevat yhdessä koulunsa huolella ja toimittavat kurssitukihakemuksen mukana koulun koko ohjelman liiton koulutusyksikköön viimeistään viisi viikkoa ennen ensimmäistä koulutustilaisuutta. Silloin kun Ay-kouluun osallistuu jäseniä useammasta osastosta, on osastojen sovittava järjestelyihin liittyvistä asioista keskenään.
  • Jäsenet pääsevät ilmoittautumaan ja osallistumaan Ay-kouluihin seuraamalla oman ammattiosastonsa tiedottamista. Jäsenet voivat myös toimia osastoissaan aloitteellisesti koulujen järjestämiseksi.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT TIMO LINDHOLM

Muutosta ilmassa! Kaakkois-Suomi–Savo-Karjalan Teollisuusmeeting vei nuoret Himokselle laskettelemaan ja kääntämään politiikan suuntaa

”Tehdään näistä työvaalit. Niitä, jotka tekevät työt, ei saa enää kyykyttää”, vaatii Iida Piirainen Ovakon terästehtaalta Imatralta. Teollisuusmeeting keräsi Himokselle porukan, jolle kelpaa vain muutos maan nykypolitiikkaan.

Teollisuusliiton nuoret kohtasivat Jämsän Himoksella. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Reippaat 50 Kaakkois-Suomi–Savo-Karjalan nuorisojäsentä on kerääntynyt tänä viikonlopuksi Himokselle miettimään vakavia mutta myös laskettelemaan ja pitämään hauskaa.

Säätäjä Iida Piirainen on paitsi työpaikkansa 2. varatyösuojeluvaltuutettu ja osastonsa varaluottamusmies myös alueellisen nuorisojaoston jäsen. Himokselle hänet on vetänyt koko ay-toiminnan ydinviesti:

– Liitossa ihmiset ovat yhtä, me ollaan samaa porukkaa. Minulle on tärkeää näiden nuorisotapahtuminen sosiaalinen puoli, tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin, Piirainen toteaa.

Iida Piirainen Imatralta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Ennen laskettelemaan lähtöä on kuitenkin pohdittu päivän teemaa. Teollisuusliiton nuorisotoimitsija Petteri Männistö on alustuksessaan muistutellut porukkaa niistä syistä, joiden takia tavallisten palkansaajien on viisasta äänestää eduskuntavaaleissa kertakaikkinen muutos maan poliittiseen suuntaan.

– Mitä luulette, oppiiko sorvaamisen kotona? Männistö kysyy elävöittäen Sipilän hallituksen koulutusleikkausten käytännön seurauksia.

Järjestötoimitsija Petteri Männistö. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Ammattikoulutuksen määrärahoista on leikattu viidennes nykyhallituksen aikana. Viikon viidestä opiskelupäivästä ammattikoululainen ilmeisesti siis ”opiskelee” sorvaamista yhden päivän kotona.

Eikä nykyhallituksen syntilistasta pidä unohtaa kiky-sopimusta, aktiivimallia tai nollatuntisopimusten virallistamista. On ymmärrettävä sekin, että julkisen sektorin palveluista on viety resursseja, jotta ne saadaan näivetettyä sellaiseen kuntoon, että palvelut on sitten helppo yksityistää.

Piirainen toteaa, että hänelle ovat erityiset läheisiä lapsiperheiden asiat.

– Päivähoitomaksut ovat ihan järkyttävän isoja palkkatasoon nähden. Oma lapseni menee nyt kouluun, mutta sitten tulevat harrastusmaksut, Piirainen huokaa.

Karoliina Kuivalainen ja Janika Pietilä Joensuusta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Piirainen ei halua, että työelämän asioiden sijalla vaaleista tulisi jonkinasteiset maahanmuuttovaalit.

– Vihan lietsominen on tosi väärin. Tämä on äärilaidasta toiseen keskustelua, jopa rasismia. Tällä lietsonnalla leimataan kaikki maahanmuuttajat, ja se on väärin, vaikka en pidäkään itseäni ”suvakkina”, Piirainen toteaa.

Terästehtaalainen kuvaa, että tällaisilla puheilla jotkut vain haluavat ”kiillottaa kilpeään” ja sivuuttaa tärkeitä asioita.

OTSIKOIDEN SIJALLE KOKONAISKUVA

– Eduskuntavaaleista on tehty jo ilmastovaalit, vanhustenhoitovaalit ja maahanmuuttovaalit. Mikä lienee tilanne huhtikuussa? Mutta päivän otsikoiden sijasta pitäisi katsoa kokonaiskuvaa, Juho Siitonen sanoo.

Siitonen on lasityöntekijä ja kouvolalaisen Lumon Oy:n pääluottamusmies, ammattiosastonsa puheenjohtaja ja alueellisen nuorisojaoston puheenjohtaja. Siitoselle tuohon mainittuun kokonaiskuvaan kuuluvat ennen kaikkea vapaus kuulua ammattiliittoon ja yleissitovat työehtosopimukset. Nämä oikeudet voivat hänestä olla vaarassa, jos eduskuntavaalien jälkeenkin vallassa olisivat nykyhallituksen kaltaiset päättäjät.

Juho Siitonen Kouvolasta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Miten sitten saada kaikki työtätekevät nuoret kiinnostumaan ay-toiminnasta ja omien oikeuksiensa puolustamisesta? Piirainen ja Siitonen istuvat samassa alueellisessa nuorisojaostossa. He antavat myös saman vastauksen, kun heiltä kysyy, mistä nuorten houkutteleminen on aloitettava:

– Jo oppilaitoksista!

Siitonen toteaa, että Kaakkois-Suomi–Savo-Karjalan nuorisojaostolle onkin nyt suunniteltu kurssia ”oppilaitostiedottamisesta” eli siitä, miten ammattikouluissa käydään kertomassa ay-liikkeestä ja värvätään opiskelijajäseniä.

Vili Niiranen ja Ville Suutari Savonlinnasta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Yhdestä toisestakin asiasta nämä aktiivit ovat samaa mieltä.

– Sometus ei riitä!

Piirainen selventää, että on vain käytävä ihan vanhaan malliin ”henkilö henkilöltä” puhumassa ja pyytämässä esimerkiksi juuri Himoksen kaltaisiin ”matalan kynnyksen” tapahtumiin.

USEIN SELITYS RIITTÄÄ…

– Ei nuorilla mitään voimakasta liittovastaisuutta ole. Väittäisin, että monelle riittää, kun vain selittää, mihin liittoa tarvitaan. Somella ja massatiedottamisella on oma tehtävänsä, en minä sitä kiellä, mutta olen siinä mielessä kyllä vanhakantainen mies, että minusta face-to-face-järjestäminen toimii ja on tehokkaampaa, Teemu Parantainen Iisalmesta tuumaa järjestämisen menetelmistä.

Teemu Parantainen Iisalmesta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Suomivalimo Oy:n valimotyöntekijä on ollut aiemmassa työpaikassaan luottamusmiehenä, mutta Himokselle hänet veti hiljattainen valinta ammattiosastonsa nuorisojaoston vetäjäksi.

– Ajattelin, että tästä saa hyvän startin. Täällä veti päivien asiapuoli, Parantainen perustelee Teollisuusmiitinkiin lähtöä.

Laskettelumäkeen häntä ei enää oikein saa. Ammattikouluaikoina hän oli kuukauden vaihdossa Saksassa, mistä sitten koululaisille järjestettiin lasketteluretki Ranskan puolen alpeille.

– Mustat rinteet täällä ovat ihan lastenmäkiä verrattuina alppimäkiin. Se oli sen verran hurjaa touhua, että siitä tuli semmoinen käännekohta. Ajattelin, että taidan jättää nämä lasketteluhommat ja teen sitten mieluummin jotain sellaista minkä handlaan paremmin, Parantainen naurahtaa.

KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Himoksen viikonlopun tapaiset, asiaohjelman ja hauskan pidon yhdistelmät, ovat Parantaiselle kuitenkin myös tärkeitä ”teollisuusliittolaisuuden” synnyttämisessä.

– Vieläkin saan joskus itseni kiinni siitä, että ajattelen itseäni metalliliittolaisena. Ei! Mehän olemme nyt teollisuusliittolaisia! Ei tähän mitään taikatemppua ole eikä meillä nytkään mitään eripuraa ole, mutta aikaa liittofuusioon menee. Kun vaan tarpeeksi toimitaan yhdessä, niin sulaudutaan teollisuusliittolaisiksi, Parantainen ennustaa.

Valimomies jatkaa päivän asiapuolen perkaamista ja toteaa, että hänkin on joutunut kokemaan Sipilän hallituksen kuritustoimet.

– Pyörähdin autotehtaalla töissä Ukissa ja siellä tehtiin aika hurjia kiky-tunteja. Ja Jyväskylän työpaikassani jouduin sorvaamaan paikallista kiky-sopimusta.

Ja mikä on Parantaisen arvio noista palkattomista tunneista, joilla piti saada Suomi nousuun?

– Ei tuollainen pakottaminen palkattomaan taksvärkkiin tuottavuutta nosta. Kyllä tuotannon kehittäminen ja henkilöstöohjelmat vaikuttaisivat tuottavuuteen paljon enemmän.

Yksi alueellisen Teollisuusmeetingin teemoista oli Vapaiden valtakunta -eduskuntavaalikampanja. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

SANOISTA TEKOIHIN

Teollisuusliiton nuoret ovat ottaneet iskulauseekseen ”Sanoista tekoihin”. Lauantain ”koululuokkaopinnoissa” nuorisotoimitsija oli valottanut Vapaiden valtakunta -kampanjaa. Se on aktiivisten palkansaajien liikkeelle laittama kampanja, jolla yritetään nostaa eduskuntavaalien äänestysvilkkautta. Tavoitteena on, että tavalliset työtä tekevät saadaan äänestämään niitä ehdokkaita, jotka eivät jatkaisi Sipilän hallituksen kylmää kyytiä.

Teollisuusnuorten sloganin mukaisesti Himoksellakin päädyttiin sanoista tekoihin eikä vain puhuttu. Nuorisoporukka otti Vapaiden valtakunnan työelämäkyselyn lomakkeet mukaan ja lähti katsomaan, mitä Himoksen muut laskettelijat tuumaavat. Olisivatko Vapaiden valtakunnan arvoiksi kuvatut asiat tärkeitä kuten esimerkiksi aktiivimallin aiheuttamista tukien leikkaamisesta luopuminen tai elämiseen riittävä palkka? Suostuisivatko Himoksella laskettelevat kampanjan tukijoiksi allekirjoituksillaan?

Vapaiden valtakunnan teemat eivät olleet minulle kauhean tuttuja entuudestaan. Kyllä äänestäminen on minusta tärkeää, mutta tällainen nimien keruu ei minulle henkilökohtaisesti sovi, Jaana Ratinen toteaa.

Abloy Oy:n pakkaaja Joensuusta kertoo käyneensä monenlaisissa liiton tapahtumissa, ei vain nuorisotapahtumissa, jo nelisen vuotta. Ratinen on ammattiosastonsa hallituksen jäsen ja nuorisovastaava.

Himoksen tapahtuman sosiaalinen puoli on Ratisellekin tärkeä. Hän yllyttää kaikkia lähtemään ennakkoluulottomasti mukaan. Eikä edes kavereita tarvitse olla omasta takaa!

– Ehdottomasti mukaan vaan. Näissä on hauskaa, ja porukkaan pääsee hyvin mukaan. Yksinkin voi ihan hyvin lähteä.

Joni Vitikainen Kuopiosta, Jarkko Tuovinen Hartolasta ja Jukka Tukiainen Joensuusta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Jaana Ratinen, Karoliina Kuivalainen ja Janika Pietilä Joensuusta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Edessä Iida Piirainen Imatralta, takana Pekka Kokkonen Iisalmesta, Jaakko Miettinen Tuusniemeltä ja Aki Kakriainen Varkaudesta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Terhi Konttinen Kuopiosta. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

MAAILMA: Argentiinassa Fordin johtajia vankilaan kidnappauksista – oikeutta työntekijöille yli 40 vuoden jälkeen

Kaksi Ford Motor -yhtiön johtajaa tuomittiin joulukuussa vankeuteen Argentiinassa ay-aktiivien kaappaamisesta ja kidutuksesta. Rikokset tapahtuivat sotilasdiktatuurin aikana vuonna 1976.

Ainakin 24 työntekijää siepattiin työtovereiden silmien edessä pääkaupunki Buenos Airesin lähellä sijaitsevasta Fordin 5 000 työläisen General Pacheco -tehtaasta. Tuomitut johtajat valitsivat työntekijät sotilaille, jotka veivät nämä kidutuskeskuksiinsa.

Yli 30 000 ihmistä kidnapattiin, kidutettiin ja tapettiin diktatuurin vuosien 1976–1983 ”likaisessa sodassa”. Uhreiksi joutui laaja joukko ihmisiä, erityisesti vasemmistolaisia, opiskelijoita, journalisteja sekä ammattiyhdistysaktiiveja.

Yhtiön johtaja Pedro Müller tuomittiin vankeuteen kymmeneksi vuodeksi ja turvallisuusjohtaja Héctor Sibilla sai 12 vuoden tuomion. Argentiinassa on viime vuosina tuomittu noin tuhat sotilasta likaisen sodan aikaisista julmuuksista, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun ulkomaisen yhtiön johtajat olivat tuomiolla. Yhtiö ei ollut syytettynä.

– Tämä osoittaa todeksi, että Argentiinan työväenliike oli diktatuurin pääasiallinen kohde ja yhtiöt olivat sen rikoskumppaneita, sanoo uhrien asianajaja Tomas Ojea Quintana Buenos Aires Timesille.

– Seuraava kohde on itse yhtiö. Arvioimme, mitä on tehtävä, jotta yhtiötä pidetään vastuullisena. Sen on selitettävä toimintansa.

”Kivääreillä osoittelevat sotilaat veivät heidät ja marssittivat muiden työntekijöiden edessä, jotta he näkisivät, mitä heidän ammattiosastonsa edustajille tapahtui.”

Ojea kertoi oikeudessa, että työntekijät kaapattiin suoraan liukuhihnan äärestä.

– Kivääreillä osoittelevat sotilaat veivät heidät ja marssittivat muiden työntekijöiden edessä, jotta he näkisivät, mitä heidän ammattiosastonsa edustajille tapahtui. Tämä loi tehtaalle terrorin ilmapiirin, joka ehkäisi kaikki palkkaan tai työoloihin liittyvät valitukset.

Fordin johtajat valitsivat terrorin uhrit ja toimittivat sotilaille heidän osoitteensa sekä kuvalliset henkilötietonsa. Johtajat järjestivät sotilaille myös laittoman pidätys- ja kuulustelutilan tehtaalle, The Guardian -lehti kertoo.

Siepatut työntekijät erotettiin välittömästi sähkeellä, jossa väitettiin, että he eivät tulleet työpaikalle. Joskus tämä tapahtui jo silloin, kun heitä kidutettiin tehtaalla, todistajat kertoivat oikeudessa.

El Pais -lehden mukaan todistajat kertoivat oikeudessa, että Müller ja Sibilla valitsivat kaapattavat 24 tehtaan sadan ay-aktiivin joukosta. Heidän mukaansa Sibilla oli läsnä kidutuksessa auttaen sotilaita kysymysten esittämisessä.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN
KUVA LEHTIKUVA / AFP PHOTO / EITAN ABRAMOVICH

SIVUN YLÄREUNAN KUVA: ”Muistamista, totuutta ja oikeutta – sitä me olemme vaatineet”, sanoo Pedro Troiani, yksi Fordin General Pacheco -tehtaalla vuonna 1976 kaapatuista ja kidutetuista työntekijöistä.