Mika Kesänen muistaa hyvällä toissa keväänä käymäänsä Muutoksen eväät -kurssia. Hän oli verrytellyt jo aiemmin kuukauden mittaisella Osallistujan areenat -kurssilla ja arveli, että Murikan pisimmästä kurssista saa vielä enemmän irti.
MUUTOKSEN EVÄÄT – KOLMEN KUUKAUDEN KURSSI
MIKA KESÄNEN
Koneistaja, pääluottamusmies SEW Industrial Gears Oy, Karkkila Karkkilan Metallityöväen ao. 35
Kesänen suosittelee tälle keväälle tulevaa pitkää kurssia lämpimästi kaikille. Toivottavasti koronatilanne suo sen järjestämisen.
– Vuodesta 1995 asti metallihommia tehneenä tuntui, että aika olisi sopiva pidemmälle irtiotolle. Kolmen kuukauden kurssi antoi aikaa ajatella, mihin suuntaan lähteä, ja toi tauon jatkuvasta työstä.
Parasta pitkällä kurssilla oli Kesäsen mielestä samanhenkinen porukka, jonka kanssa sai ruotia, pyöritellä ja ihmetellä edunvalvonta-asioita.
– Fakta ja info ovat tärkeitä, mutta etenkin elävät esimerkit avartavat omaa ajattelua.
Kirjallisen harjoitustyön tekeminen omasta mielenkiinnon kohteesta osoittautui palkitsevaksi. Kesäsen aihe oli teknologiateollisuuden parake eli palkkarakennejärjestelmä. Hän kirjoitti järjestelmän tilasta ja tulevaisuudesta 11 sivua.
– Tutkin, miten parake-järjestelmää on sovellettu yleensä ja miten se soveltuu työpaikoille nykyisin. Johtopäätös oli, että parake ei sovellu nykyaikaiseen tehtaaseen sellaisena kuin se on aikoinaan kirjoitettu. Työpaikkakohtaista sopimista pitäisi sorvata mukaan. Omalla työpaikallani yritetään näiden johtopäätösten suuntaan edetä.
Esimerkkejä palkkarakennejärjestelmän soveltamisesta ei ollut helppo löytää.
Aihe oli hankala senkin takia, että järjestelmä sisältää eturistiriitoja työnantajan ja työntekijän välillä. Harjoitustyön tekeminen alkoi alkuvaikeuksien myötä kuitenkin sujua.
– Kun riittävästi kirjoitti, luki ja vaihtoi tekstien paikkoja, pikkuhiljaa työstä muodostui järkevä kokonaisuus. Pisteet saa myös pätevä opettaja Marjo Nurmi, joka osasi ohjata ja antaa vinkkejä.
Kurssin valinnaisista aineista sosiologia oli Kesäselle myönteinen yllätys. Aivan uuden alueen avautuminen oli mielenkiintoista. Sosiologiasta tehtiin niin ikään harjoitustyö.
Muutoksen eväät -kurssiin kuuluu kolme päivää kestävä roolipeli, jolla simuloidaan aitoja neuvotteluja työehtosopimuksista.
– Simulaatio oli yllättävän hyvä, ei rönsyillyt eikä mennyt yli.
Kurssin puolivälissä käytiin opintomatkalla Berliinissä Saksan veljesliiton IG Metallin koulutuskeskuksessa. Ohjelmassa oli esimerkiksi vappumarssi paikallisen IG Metallin riveissä ja tutustuminen BMW:n moottoripyörätehtaaseen.
– Opintomatka oli hyvä lisä kurssille. Koska takana on pääluottamusmiehen työtä jo vuodesta 2007, en sen suurempaa valaistumista kurssilla kokenut, mutta ikinä ei voi saada liikaa tietoa. Kirjoja lukemalla ei saa samanlaista tietämystä.
Kysymys irtisanomisen perusteista ja niiden mahdollisesta muuttamisesta aiheuttaa ristiriitoja Ruotsissa. Uusin esitys repii jo keskusjärjestö LO:n rivejäkin.
KUVA YLLÄ: Ruotsissa irtisanomislakia koskevissa neuvotteluissa ammattiliittojen keskusjärjestö LO ei hyväksynyt neuvottelutulosta, mutta esimerkiksi teollisuusliitto IF Metall liittyi sopimukseen. Toimihenkilöiden Unionen-ammattiliiton neuvottelupäällikkö Martin Wästfelt ja Ruotsin elinkeinoelämän keskusliiton Svenskt Näringslivin varatoimitusjohtaja Mattias Dahl pitivät tiedotustilaisuutta asiasta 16. lokakuuta Tukholmassa. KUVA TT / LEHTIKUVA
Taustalla on nykyisen pääministerin Stefan Löfvenin sosialidemokraattien ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallituksen synty. Tammikuussa 2019 hallituspuolueet solmivat keskustan ja liberaalien kanssa sopimuksen, joka takasi tuen hallitukselle.
Tuen hintana oli 73-kohtainen Januariavtalet-sopimus, joka nosti hallituksen työlistalle porvarillisten puolueiden vaatimuksia. Yksi asioista, joita hallitus sitoutui ajamaan, oli selvittää irtisanomista koskevan Las-lain muuttamista.
Kuten muissakin maissa, Ruotsin porvarilliset puolueet haluavat käytännössä helpottaa irtisanomista.
Tämä taas on vaikeaa sosialidemokraateille, ja vielä vaikeampaa ammattiliitoille. Liberaalit taas ilmoittivat vetävänsä tukensa hallitukselta, ellei asia etene.
Ruotsin työsuhdeturvaa koskeva Las-laki määrittelee irtisanomisjärjestyksen, jos irtisanomisiin työn vähyyden vuoksi joudutaan. Mikäli työntekijällä on riittävä pätevyys, irtisanomiset kohdistuvat ensin lyhyemmän aikaa työssä olleisiin, ja vasta sen jälkeen pidempiin työsuhteisiin. Tähän on tosin erinäisiä poikkeuksia, esimerkiksi ammattiliitto voi sopia toisin yrityksen kanssa.
Työmarkkinaosapuolet neuvottelivat esityksestä, mutta lokakuussa Suomen SAK:ta vastaava LO kertoi, ettei se hyväksy tulosta. Mukaan lähtivät vain työnantajien Svenska Närinsgliv sekä toimihenkilöiden PTK-yhteenliittymä.
Tilanne herätti hämmennystä LO:ssa: Onko sosialidemokraattien vetämä hallitus sopimassa työmarkkinalainsäädännöstä ilman LO:ta?
Pakkaa sekoitti lisää se, että LO:n mahtiliitot IF Metall ja julkisen alan Kommunal ilmoittivat joulukuussa liittyvänsä tehtyyn sopimukseen. Liittojen mukaan ne saivat näin muutaman myönteisen muutoksen sopimukseen.
Osa LO-liitoista kritisoi vahvasti IF Metallin ja Kommunalin päätöstä. Puualan GS sen sijaan tutki uusittua sopimusta, mutta päätti lopulta olla liittymättä mukaan.
Lakimuutos on siis tulossa, kenties jo vuonna 2021. Pääsääntö ”viimeisenä sisään – ensimmäisenä ulos” säilyy, mutta siihen tulee lisää poikkeuksia. Henkilökohtaisin perustein irtisanomista lieventävät seikat vähenevät. Irtisanottujen ja työssä olevien uusia opintoja tuetaan entistä runsaammin, aina 44 viikkoon asti 80 prosentin palkalla.
Teollisuusmeetingit kutsuvat nuoria helmikuussa. Tarvittaessa ne järjestetään verkossa. Liitto järjestää keväällä myös vain opiskelijajäsenille suunnattuja tapahtumia.
KUVA YLLÄ: Kaakkois-Suomi–Savo-Karjalan Teollisuusmeeting helmikuussa 2019 vei nuoret Himokselle laskettelemaan ja keskustelemaan eduskuntavaaleista. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Teollisuusliiton nuorten kevät on koronarajoituksista huolimatta täynnä tapahtumia, kertovat järjestötoimitsijat Petteri Männistö ja Tuomas Suihkonen.
Tapahtumia on suunniteltu tavalliseen tapaan, sillä sosiaalinen kanssakäyminen ja yhdessä vaikuttaminen ovat Teollisuusliiton nuorisotoiminnan kulmakiviä, he perustelevat.
– Se, että nuoret tekevät ja toimivat yhdessä valtakunnallisesti, on tärkeää. Työpaikalla ei välttämättä ole toista nuorta, jonka kanssa puhua liiton toiminnasta, Männistö sanoo.
Petteri Männistö. KUVA KITI HAILA
Viime vuonna useita Teollisuusnuorten tapahtumia jäi toteutumatta koronaviruksen vuoksi. Esimerkiksi marraskuussa jouduttiin perumaan Teollisuusnuorten päivät. Tapahtumaan oli ehtinyt jo ilmoittautua noin sata nuorta eri puolilta Suomea.
– Nuorten fiiliksistä välittyy, että he eivät ole päässeet tapaamaan toisiaan. Jäsenet ovat kaivanneet niitä tapahtumia, jotka viime vuonna peruimme, Suihkonen sanoo.
Tuomas Suihkonen. KUVA KITI HAILA
Helmikuussa on tarkoitus järjestää kuusi alueellista nuorten Teollisuusmeeting-tapahtumaa. Tapahtumat on tarkoitettu erityisesti uusille nuorille jäsenille. Ilmoittautuminen on jo käynnissä.
Viime vuosina Teollisuusmeetingeissä on lasketeltu, pelattu rantalentopalloa, seikkailtu avannossa märkäpuvuissa, käyty maastoautosafarilla tai jääkiekkomatsissa.
– Olemme varautuneet siihen, että jos koronatilanne jatkuu ja vaikeutuu, niin silloin siirrymme kylmän rauhallisesti hybridimalliin, Männistö sanoo.
Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että nuoret kokoontuisivat alueilla mahdollisten koronarajoitusten mukaisesti esimerkiksi noin kymmenen hengen ryhmissä.
Kukin ryhmä ottaisi sitten verkon välityksellä yhteyden Helsinkiin, josta Männistö ja Suihkonen vetäisivät tapahtumaa.
WEBINAARIT KIINNOSTIVAT
Teollisuusliiton nuoret saivat tuntumaa verkossa järjestettäviin tapahtumiin jo loppuvuodesta, kun liitto järjesti neljä nuorille suunnattua webinaaria.
– Ne tavoittivat nuoria tavallista laajemmin, koska niihin on helppo osallistua omalla puhelimella tai tietokoneella eikä tarvitse matkustaa mihinkään, Männistö iloitsee.
– Miten saamme heidät jatkossa mukaan tapahtumiin, etteivät he jää vain sinne nettiin, Suihkonen puolestaan pohtii.
Webinaarien aiheina olivat hyvinvointi, opiskelu työn ohella, ajankohtainen työmarkkinatilanne ja eläkeasiat.
– Erityisesti webinaari hyvinvoinnista kiinnosti nuoria, eläkeasiat eivät niinkään, Suihkonen kertoo.
– Tulemme jatkossakin nostamaan esiin hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyviä teemoja, koska nuoret ovat stressaantuneempia kuin ennen, Männistö lisää.
Helmikuussa 2019 Teollisuusliiton nuoret kohtasivat Jämsän Himoksella muun muassa näin. Koronapandemian aikana joukkokokoontumiset eivät ole mahdollisia. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Koronavirus kokoontumisrajoituksineen aiheutti nuorille viime vuonna lisästressiä eri tavoin, kertovat Teollisuusliiton järjestötoimitsijat.
– Moni työnantaja ei ottanut opiskelijoita työssäoppimisjaksoille. Se oli iso ongelma etenkin viime keväänä, Männistö sanoo.
– Valmistuminen viivästyi useilla opiskelijoilla alasta riippumatta noin puolella vuodella. Jotkut jopa sanovat, etteivät he tiedä, milloin valmistuvat, Suihkonen kertoo.
Myös työllistymisessä oli keväällä lisähaasteita.
– Koronakevät ei ollut helpoin ajankohta etsiä ensimmäistä oman alan työpaikkaa, Suihkonen sanoo.
OPISKELIJOILLE OMIA TAPAHTUMIA
Teollisuusliitto järjestää tänä vuonna ensimmäisen kerran tapahtumia yksinomaan opiskelijajäsenille.
– Olemme saaneet opiskelijajäseniltä palautetta, että liitolla ei ole heille sopivaa tarjontaa, Männistö ja Suihkonen kertovat.
Luvassa on matalan kynnyksen iltapäivätapahtumia, joissa nuoret pääsevät tutustumaan liiton toimintaan.
– Nuorimmat opiskelijajäsenet voivat olla vasta 15-vuotiaita. Heidän saattaa olla vaikea lähteä Kokkolasta tai Rovaniemeltä liiton tapahtumaan Helsinkiin tai Tampereelle.
”Webinaarit tavoittivat nuoria tavallista laajemmin, koska niihin on helppo osallistua.”
Kaikkiaan Teollisuusliittoon kuuluu runsaat 41 300 nuorta, alle 36-vuotiasta jäsentä. Heistä opiskelijajäseniä on lähes 6 000.
– Opiskelijajäsenet ja työssä käyvät nuoret eivät meidän kokemuksemme mukaan sovi helposti yhteen, koska heillä on ison ikäeron lisäksi eroja myös taidoissa ja tiedoissa.
– Teollisuusliiton nuorista osa on ollut työpaikoillaan luottamusmiehinä jo monta vuotta, Suihkonen lisää.
Opiskelijatapahtumia on tarkoitus järjestää keväällä isoissa opiskelijakaupungeissa eri puolilla Suomea, jos koronatilanne sallii. Päiviä ei kuitenkaan ole vielä lyöty lukkoon.
– Lisätietoa on luvassa kevään aikana. Seuraa Teollisuusliiton verkkosivujen tapahtumakalenteria ja sähköpostiasi, Männistö neuvoo opiskelijajäseniä.
Syksylle Teollisuusliitossa on suunniteltu toimintaa ja tapahtumia opiskelijoille yhdessä muiden SAK:n, eli Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön, alaisten liittojen kanssa.
– Toivottavasti ne voidaan toteuttaa suunnitelmien mukaisesti, Männistö sanoo.
NUOREN PUHELIN SOI
Teollisuusliitto pyrkii aktivoimaan nuoria jäseniään uudella toimintatavalla. Tekstiviestin tai sähköpostin sijaan nuoret saavat entistä useammin puhelun liitosta.
– Henkilökohtainen puhelu on osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi tavaksi saada nuoria mukaan ja sitouttaa heitä liiton toimintaan, sanoo järjestötoimitsija Petteri Männistö.
Esimerkiksi helmikuussa järjestettävien Teollisuusmeetingien alla alueellisten nuorisojaostojen aktiivien on tarkoitus soittaa oman alueensa uusille nuorille jäsenille ja kutsua heitä mukaan. Joskus luuriin saattaa tarttua myös järjestötoimitsija.
Nuoren puhelin pirahtaa myös silloin, kun liiton tietojärjestelmä kertoo opintojen valmistumisesta.
– Soitamme hänelle, kysymme miten menee, oletko päässyt töihin ja oletko hoitanut liiton varsinaisen jäsenyyden kuntoon, Männistö kertoo.
TEOLLISUUSNUORET KOKOONTUVAT
13.–14.2. Teollisuusmeeting, Varsinais-Suomi–Satakunta ja Kaakkois-Suomi–Savo-Karjala
20.–21.2. Teollisuusmeeting, Häme–Pirkanmaa ja Vaasa–Keski-Suomi
27.–28.2. Teollisuusmeeting, Oulu–Lappi ja Helsinki–Uusimaa
10.4. Jäsenristeilyn etkot Helsingissä (jäsenristeily 10.–11.4.)
24.–25.4. Nuorisopäivät Murikka-opistolla Tampereella
26.–28.5. Nuorisotoiminta tutuksi -kurssi Murikka-opistolla Tampereella
TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN JA KITI HAILA
Joe Bidenin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi herättää ammattiliitoissa toiveita paremmista ajoista. Vaikka Donald Trump keräsi osan työväen äänistä, hänen toimintansa oli vahvasti palkansaajien etujen vastaista.
KUVA YLLÄ: Yhdysvaltain marraskuun presidentinvaalit voittanut Joe Biden keskusteli teollisuusalojen ammattiliiton United Steelworkersin puheenjohtajan Thomas Conwayn kanssa Bidenin kampanjajunassa matkalla Pittsburghiin 30. syyskuuta. Bidenin suhtautuminen ammattiliittoihin on huomattavasti lämpimämpi kuin nykyisellä presidentillä Donald Trumpilla.
Erityisen hanakasti Trump kävi työsuojelumääräysten kimppuun. Niitä kumottiin lyhyessä ajassa yli sata. Yritysten raportointivelvollisuutta työtapaturmista vähennettiin ja työpaikkojen tarkastuksia supistettiin. Uusien kaivosten velvollisuus työsuojelutarkastukseen ennen työn alkua poistettiin.
Trumpin hallinto nosti väliaikaisesti kanafarmeilla kanojen käsittelylinjan sallittua nopeutta 140:stä 175:een lintuun minuutissa. Vielä hävittyjen vaalien jälkeenkin hallinto ilmoitti marraskuussa tekevänsä päätöksestä pysyvän.
Liittovaltion työsuojeluhallinnossa on Trumpin aikaan vähemmän työntekijöitä kuin koskaan sen historian aikana, muistuttaa keskusjärjestö AFL-CIO:n puheenjohtaja Richard Trumka.
Trump vaihtoi työmarkkinaviranomainen NLRB:n johdon sekä linjan työntekijöiden suojelusta yritysten suojeluksi. Yrityksille annettiin oikeus kieltää liittoja käyttämästä työntekijöiden työsähköpostiosoitteita. Työntekijöitä kiellettiin jopa erottamisen uhalla puhumasta liittojen asiaa työpaikalla, mutta työnantaja voi pakottaa kaikki kuulemaan ammattiliittoja vastustavien konsulttien luentoja.
Yhdysvalloissa työehtosopimukset ovat usein paikallisia eli yrityskohtaisia. Laki vaatii, että liiton on sopimuskumppaniksi kelvatakseen todistettava edustavansa yli puolta työntekijöistä. Aiemmin tämä riitti koko sopimuskaudeksi. Nyt sopimus raukeaa, mikäli liitto ei pysty milloin vain todistamaan, että ammattiosastoa tukee yhä yli puolet.
Yli 70 vuotta laki on määrännyt, että työnantaja ei saa yksipuolisesti muuttaa työehtosopimusta ilman ammattiosaston selkeää hyväksymistä. Trump kumosi sen, nyt työnantaja voi osin muuttaa sopimusta yksin. Sopimuksen umpeuduttua työnantaja voi eräin ehdoin toimia samoin.
”Käynnissä on sota järjestäytymistä, työehtosopimuksia, liittoja ja työläisiä vastaan” lukee presidentiksi valitun Joe Bidenin sivuilla. Hän listaakin yksityiskohtaisesti toimet, joihin hän ryhtyy järjestäytymisen ja sopimisen mahdollistamiseksi.
Muutoksen aika näkyy siinäkin, että Bidenin valtaan siirtymistä valmistelevassa ryhmässä on kaksi ammattiliiton puheenjohtajaa, maataloustyöntekijöiden UFW:n Teresa Romero ja sähköliitto IBEW:n Lonnie Stephenson.
Paperiliittolainen pääluottamusmies Eero Vekkeli kuuli Metsäteollisuus ry:n ilmoituksen työehtosopimustoiminnasta irtautumisesta 1. lokakuuta kello 15. Kello 18 hän jo kommentoi metsätyönantajan yllättävää ilmoitusta suorassa tv-lähetyksessä Yleisradion toimittajalle.
Vuoden kovimman työmarkkinauutisen nopea kommentointikokemus takanaan Vekkeli odotti Murikka-opiston luottamusmiesten jatkokurssin marraskuun lopun toista viikkoa, jossa harjoiteltiin viestintätaitoja. Vekkelin piti osallistua jo viime talvena Kiljavan opistolla televisioesiintymisen koulutukseen, mutta kurssi peruuntui. Siitä olisi ollut hyötyä uutispäivänä.
– Tv-esiintyminen meni ihan hyvin siihen nähden, etten ollut ehtinyt asiaa paljoa prosessoimaan. En kyllä ollut tilanteessa mukavuusalueellani, ja ajattelin, että tätä pitää treenata.
Murikka-opisto on toiminut Teollisuusliiton lisäksi myös Paperiliiton ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton jäsenten koulutuspaikkana vuoden 2020 alusta lähtien. Vekkelille koulutusyhteistyö ja asioiden jakaminen näyttäytyi hedelmällisenä.
– Liittojen ja sopimusalojen työehtosopimuksia vertailemalla sai uutta perspektiiviä asioihin. Eroja on yllättävissä kohdissa. Verkostoituminen muiden liittojen luottamusmiesten kanssa oli hienoa, mutta niin oli myös se, että 14 hengen kurssilla oli toinenkin paperiliittolainen.
Murikan nykyaikaiset ja remontoidut tilat tekivät Vekkeliin vaikutuksen. Sekä Murikan että Kiljavan kursseja käyneen Vekkelin mielestä opettajat ovat molemmissa paikoissa ammattitaitoisia.
Jutut jatkuivat illalla baarin puolella.
– Mutteri-klubilla ruodittiin omia ja muiden tekemisiä. Huomasin, etten ole yksin työelämän haasteiden ja nopeiden muutosten kanssa.
Ensi vuoden koulutuskalenteriinsa Eero Vekkeli on jo varannut niin työoikeuden kurssin kuin pääluottamusmiesten täydennyskoulutuksen.
Uusi tilanne työehtojen sopimisessa puhutti kurssilaisia.
Tulevassa paikallisessa ja yrityskohtaisessa sopimisessa on näkemyseroja esimerkiksi siitä, säilyvätkö vanhan työehtosopimuksen ehdot pohjana seuraavissa neuvotteluissa, vai aloitetaanko neuvottelut puhtaalta pöydältä.
Nähtäväksi jää myös se, yritetäänkö yleistä edunvalvontaa murentaa.
Vekkelin mukaan ammattiliitot ovat nyt paljon vartijana. Jos yrityskohtainen sopiminen on työnantajan mielestä hyvä ratkaisu jollain alalla, ilmoituksia voi tulla muillekin aloille.
Vekkeli tarttuu opiskelumahdollisuuksiin hanakasti. Kun hän kaksi vuotta sitten aloitti pääluottamusmiehen tehtävänsä, hänelle näytettiin, että tuossa on puhelin ja tietokone.
– Kysyin, onko mitään kesken. Ei ollut. Katselin tyhjää pöytää ja tuumin, että tästä pitäisi lähteä rakentamaan omaa toimintaa.
Vaikka pääluottamusmiehen työ on välillä kuluttavaa ja asiat jäävät askarruttamaan vielä työpäivän jälkeen, Vekkeli ei ole katunut edunvalvontatyöhön ryhtymistä.
– Opiskelu on ensiarvoisen tärkeää pääluottamusmiehelle, jonka on työehdoista ja lainsäädännöstä perillä olemisen lisäksi hyvä omata jonkinlaisia terapeutin ja keittiöpsykologin taitoja sekä osattava avata ja sulkea suu oikeaan aikaan.
Ammattiosaston nuorisovastaava, hallituksen jäsen Lappeenrannan auto- ja konealojen ao. 242
”Parhaimman kosketuksen nuoriin saa oppilaitoksissa. Opiskelijoiden mielenkiinto herää, kun asiat koskettavat heidän elämäänsä. Esimerkiksi nollatuntisopimukset tai mitä kesätöihin mennessä pitää tietää herättävät paljon kysymyksiä. Silloin on hyvä kertoa, että tehkää työsopimukset aina kirjallisina, ja että pääsette hyvälle jyvälle, kun löydätte työpaikaltanne luottamusmiehen.
Löytyyhän sieltä luokista se kahvitaukoa odottava hiljainen sakkikin, mutta viimeistään leikkimielisen Kahoot!-visan aikana lähes kaikki osallistuvat. Visa on kiva aloittaa sanoilla: ”Nyt saatte ihan luvalla käyttää kännykkää.” Samalla siitä saa tiedon, mitä keskusteluista ja ohjeista on jäänyt opiskelijoille mieleen.
Miltei kaikki tapaamani nuoret ovat liittyneet Teollisuusliiton oppilasjäseniksi.
Tähtään myös siihen, että jokaiselta luokalta valitaan yhteyshenkilö. Haluan pitää heihin aktiivisesti yhteyttä. Tiivis yhteydenpito ja nuorten mieltä askarruttavien työelämään liittyvien kysymysten selvittäminen toivottavasti herättävät heissä ajatuksen, että tuohan taitaa olla oikeasti kiinnostunut siitä, mitä minulle ja meille kuuluu.
”Huomasin, että osastossa järjestettiin aika vähän nuorisotoimintaa. Juttelimme asiasta, ja sain nuorisovastaavan pestin hoidettavaksi”, Riku Karhunen sanoo.
Kun itse aikanani liityin liiton oppilasjäseneksi, luulin, että se muuttuu automaattisesti varsinaiseksi jäsenyydeksi. No, eihän se niin mene. Asia valkeni työpaikallani K-Caaran Lappeenrannan autokorjaamolla, kun luottamusmies Jari Suoanttila tuli juttusille. Pistimme paperit kuntoon. Jonkin aikaa kului ja ammattiosaston puheenjohtajanakin toimiva Suoanttila ehdotti, että lähde tutustumaan kokouksiimme. Muutaman kerran kävin, ja minut nimitettiin hallituksen varajäseneksi.
Huomasin, että osastossa järjestettiin aika vähän nuorisotoimintaa. Juttelimme asiasta, ja sain nuorisovastaavan pestin hoidettavaksi, kun toimin jo liiton alueellisessa nuorisojaostossa. Toiminnan ja tilaisuuksien suunnitteleminen, järjestäminen ja mainostaminen sujuu siltä pohjalta hyvin.
Koronakriisin takia tapahtumia on jouduttu perumaan, mutta toiminnan alas ajamista emme ole miettineet edes väliaikaisesti. Nyt olen esimerkiksi mainostanut nuorille etäkoulutuksia.
Minulla on nuorisovastaavana vielä kehitysvaihe menossa, mutta tässä on melko nuorena miehenä itsekin vielä runsaasti aikaa hankkia kokemusta, jota otan innokkaasti vastaan.
Jaa, että mistä se motivaatio nousee? No, tietysti siitä, että jos mie joskus jonkun mitalin tästä hommasta saisin.”
Palkat ovat matalimmat niissä EU-maissa, missä työehtosopimusten peitto on pienin. Näin kertovat EU-komission viralliset tilastot.
KUVA YLLÄ: Romanialaiset mielenosoittajat huusivat hallitusta vastustavia iskulauseita keskusjärjestö Cartel-Alfan kokoon kutsumassa mielenosoituksessa hallituksen rakennuksen edessä Bukarestissa lokakuussa 2017. Tuhannet ihmiset protestoivat hallituksen aikomuksia leikata palkkoja noin 20 prosenttia valtionvelan keventämisen varjolla. KUVA DANIEL MIHAILESCU / AFP PHOTO / LEHTIKUVA
12.12.2020
Työehtosopimukset kattavat vain seitsemästä 30:een prosenttiin työntekijöistä yhdeksässä niistä kymmenestä EU-maasta, joissa sekä keskipalkat että lakisääteiset vähimmäispalkat ovat matalimpia.
Palkkatilaston kärkeen kuuluvissa kymmenessä maassa työehtosopimusten suojaa nauttii keskimäärin 70 prosenttia työntekijöistä. Suomi kuuluu tähän joukkoon. Meillä sopimusten peitto on Euroopan ay-liikkeen tutkimus- ja koulutuskeskus ETUI:n mukaan 91 prosenttia työntekijöistä.
Lisäksi työehtosopimukset määräävät muustakin kuin palkasta. Ne tuovat työntekijöille – maasta riippuen – monenlaisia muitakin etuja, kuten pidemmät lomat, vuosibonukset tai edullisemmat eläkemahdollisuudet.
EU-maiden heikoimmat keskimääräiset tuntipalkat ovat Bulgariassa, Romaniassa, Liettuassa, Latviassa ja Unkarissa. Niistä missään ei sopimusten kattavuus nouse yli 23 prosentin. Kaikissa maissa se on lisäksi vähentynyt vuodesta 2000.
Romaniassa neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella.
Rajuin esimerkki on Romania. Toukokuuhun 2011 asti 98 prosenttia työntekijöistä oli työehtosopimusten piirissä. Silloin säädettiin muun muassa EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n vaateesta laki, joka kielsi kansallisen tason työehtosopimukset.
Sopia saa yhä, mutta pääasiallisesti vain yritystasolla. Neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella. Aloitteen sopimiseen tekee työnantaja.
Ammattiliitto saa neuvotella, mikäli siihen kuuluu työpaikalla 50 prosenttia plus yksi jäsen. Jäseniä on kuitenkin oltava vähintään 15, mikä sulkee pienet yritykset pois. Arviolta 40 prosenttia työntekijöistä saa vähimmäispalkkaa, josta on tullut palkkojen katto. Se on nyt 466 euroa kuussa.
Nyt sopimusten kattavuus Romaniassa on 23 prosenttia työntekijöistä. Luku on harhaanjohtava, sanoi keskusjärjestö Cartel-Alfan pääsihteeri Petru Dandea Euroopan ammatillisen yhteisjärjestö EAY:n haastattelussa kaksi vuotta sitten.
Maassa oli rekisteröity 9 000 yrityskohtaista sopimusta, mutta vain 2 000 niistä oli ammattiliiton tekemiä. Loput yritys oli ”sopinut” valitsemiensa henkilöstön edustajien kanssa, Dandea sanoi.
Dandea uskoo, että Romania on kokeilukenttä. Työehtosopimusten romuttaminen on tapa rikkoa eurooppalainen yhteiskunnan malli. On erittäin tärkeää, että ammattiliitot EU:ssa vastustavat tätä, hän korosti.
Viron teollisuudella riittää haasteita. Niistä polttavimmat ovat työpaikkojen katoaminen etenkin Itä-Virosta ja samaan aikaan työvoiman loppuminen.
KUVA YLLÄ: Raivo Tamar kertoo palkasta jäävän käteen alle tuhat euroa kuukaudessa. Hän ei ikävöi Neuvostoliittoa takaisin, mutta: ”Palkat olivat suhteessa pari kertaa suuremmat kuin nykyään. Olen sen ikäinen, että muistan 1980-luvun elävästi.” KUVA AGO TAMMIK
11.12.2020
Raivo Tamar, 58, on tyypillinen virolainen teollisuustyöntekijä. Hän on myöhäisessä keski-iässä ja on tottunut odottamaan kärsivällisesti parannuksia työoloihinsa ja palkkaansakin. Usein hänen kärsivällisyytensä onkin palkittu.
− Työolot ovat nyt hyvät, niistä ei voi nurista. Työpisteet ovat lämpimiä, valaistuja ja turvallisia, hän kertoo työpaikallaan Skano Furniture Factoryssa Pärnussa.
Tamar on huonekalupuuseppä ja hän on pysynyt uskollisena samalle työnantajalle jo 25 vuotta. Käsite sama työnantaja on tässä kohdin tosin suhteellinen, sillä Skano on vaihtanut omistajaa ja nimeäänkin useaan otteeseen 1990-luvulta lähtien.
Skanon juuret ulottuvat vuoteen 1945 ja Pärnumaan Teollisuuskombinaattiin, josta tuli myöhemmin Viisnurk. 1990-luvun alussa Viro itsenäistyi, Viisnurk yksityistettiin ja Viisnurkin suksitehdas Visu alkoi valmistaa suomalaisille tuttuja Karhu-, Peltonen- ja Järvinen-suksia, kunnes se suljettiin kannattamattomana vuonna 2004.
Sittemmin Viisnurk jakaantui ja sen huonekaluosasto jatkoi nimellä Skano Furniture. Jakaantumisen arkkitehtina hääräsi suomalaistaustainen sijoittaja Joakim Helenius.
Tamaria palkanmaksajansa eri käänteet lähinnä huvittavat.
− Pääasia on, että palkka tulee ajallaan. Ei tämä ole enää sama yritys kuin ennen. Meitä oli täällä 200 työntekijää, kun nykyään on 30−40. Palkkoja ei ole nostettu moneen vuoteen eikä ylitöitäkään ole enää, hän naurahtaa kuivasti.
”Pääasia on, että palkka tulee ajallaan”, Raivo Tamar sanoo. KUVA AGO TAMMIK
KORONA KÄÄNSI PALKKARALLIN
Palkkansa suuruuden kertoo rehellisesti myös Külli Reheperv, joka on suomalaistaustaisen Ensto Ensekin kokoonpanotehtaan pääluottamusmies Tallinnan kupeessa Keilassa. Työntekijämäärä on Keilassa kasvanut ja on nyt 350, sillä Enston käsityövaltainen piensarjatuotanto on keskitetty juuri sinne.
− Palkat koostuvat peruspalkasta sekä henkilökohtaisesta ja tiimikohtaisesta tuloslisästä ja saamme vuorolisää. Kuukausipalkat ovat 800 eurosta vähän yli tonniin, netto, Reheperv kertoo.
− Sillä voi tulla toimeen, jos ei ole asunto- tai autolainoja eikä pieniä lapsia, mutta säästöön ei jää mitään. Keilassa on kaikki kallista kuin Tallinnassa, sillä käytännössä Keila on Tallinnan esikaupunki.
Tilastojen mukaan palkat ovat nousseet Virossa viime vuosina 6−8 prosentin vuosivauhtia ja Rehepervin mukaan se pitää kutakuinkin paikkansa myös Enstolla.
Virossa palkkarallia tosin on vetänyt julkinen sektori, yksityisellä puolella palkkakasvu on ollut maltillisempaa. Tänä vuonna palkkaralli on koronan vuoksi pysähtynyt ja kääntynyt teollisuuden monella sektorilla päinvastaiseksi: palkat putoavat.
Työnantaja nosti palkkoja omasta aloitteestaan varastotyöntekijöillä huomattuaan, että työntekijöiden vaihtuvuus oli kasvanut liian suureksi.
− Solmittuamme Enston kanssa tehdaskohtaisen työehtosopimuksen palkkoja nostettiin heti seitsemän prosenttia. Sen jälkeen on palkkoja nostettu pari kertaa viisi prosenttia kerrallaan, Reheperv selostaa.
Hän korostaa, ettei palkkoja ole kuitenkaan korotettu kertaakaan ilman painavia perusteita tai siksi, että ”muuallakin nostetaan”. Työntekijäpuolen on osattava perustella korotusvaateensa huolellisesti.
− Ensto on siinä mielessä esimerkillinen työnantaja, että se tiedottaa kaikesta ajankohtaisesta ja tehtaan taloustilanteesta aina perjantaisin. Olemme saattaneet pyytää lisää palkkaa silloin, kun tehtaalla on mennyt erityisen hyvin. Työnantaja nosti palkkoja omasta aloitteestaan varastotyöntekijöillä huomattuaan, että työntekijöiden vaihtuvuus oli kasvanut liian suureksi. Nuoret työntekijät vaihtavat Virossa työpaikkaa liukkaasti.
Reheperv, 56, on Raivo Tamarin kanssa samaa ikäluokkaa ja samaa mieltä siitä, että ruumiillisessa työssä palkat olivat Neuvostoliitossa korkeampia kuin nyky-Virossa.
− Rakennusmies saattoi saada 500 ruplaa kuukaudessa ja akateemisessa ammatissa toimiva 90 ruplaa. 90 ruplalla pystyi ostamaan kerralla ruuat kuukausiksi, mutta ongelma oli se, ettei kaupoissa oikein ollut mitään ja piti jonottaa tuntitolkulla. Nyt ovat kaupat täynnä tavaraa, mutta meillä ei ole varaa ostaa niitä.
OPPIA SUOMALAISILTA
Skano ja Ensto edustavat eri kehityssuuntia Viron teollisuudessa, joka on parhaillaan rajussa murroksessa. Tosin voisi todeta, että Viron teollisuus on ollut rajussa murroksessa siitä lähtien kun neuvostoliittolainen teollisuusperinne ajettiin alas 1990-luvulla.
Jaloilleen Viron teollisuus pääsi alihankinnalla, ja sen tärkein tilaajamaa oli Suomi.
Toisaalta Viro on yhä Länsi-Eurooppaa edullisempi kohde työvoimavaltaiselle tuotanto- ja kokoonpanoteollisuudelle, mutta toisaalta sen hintaetu sulaa palkkojen ja muiden kustannusten kasvaessa nopeasti. 6−8 prosentin palkankorotukset ovat tervetulleita tehtaiden työntekijöille, mutta myrkkyä niiden omistajille, samalla kun myös sähkö ja lämmitys ja kuljetuskustannukset ovat kallistuneet Virossa voimakkaasti.
Viro saa yhä uusiakin investointeja etenkin Pohjoismaista, mutta niiden pääpaino on siirtymässä muihin kuin teollisiin investointeihin. Virossa ei houkuta enää niinkään kustannustaso, vaan Viron tarjoamat veroedut.
Viron kauppa- ja teollisuuskamarin johtajan Mait Paltsin mukaan teollisten työpaikkojen määrä kasvoi Virossa vuoteen 2017, mutta on sen jälkeen vähentynyt. Viron teollisuustyöntekijöiden ammattiliiton IMTALin puheenjohtajan Aleksandr Drannikovin mukaan Virossa on nyt 120 000 teollisuuden työpaikkaa.
Työpaikkoja menetetään etenkin Itä-Virossa, jossa runsaasti työllistävää öljyliuske- eli palavakiviteollisuutta ajetaan asteittain alas ympäristösyistä. Viro tuottaa palavakivestä öljyä ja sähköä, mutta EU:n ilmastotavoitteiden vuoksi sen hyödyntäminen käy yhä kalliimmaksi. Palavakiviteollisuuden joukkoirtisanomiset jatkuvat varmasti.
”Yritämme ottaa Virossa oppia suomalaisilta siinä, että myös ulkomaiset työntekijät kutsuttaisiin ammattiliittoon”, sanoo Viron ammattiliittojen keskusliiton EAKL:n johtaja Peep Peterson. KUVA ALBERT TRUUVÄÄRT
Viron ammattiliittojen keskusliiton EAKL:n johtaja Peep Peterson sanoo, että Itä-Viro tarvitsisi korvaavien työpaikkojen luomiseen vähintään 1,5 miljardin euron rahallisen tuen.
Samaan aikaan työpaikkojen menettämisen kanssa Viron teollisuutta nakertaa työvoiman vähäisyys. Ulkomainen työvoima on miehityksen kokeneessa Virossa arka aihe, ja äärikansallinen Ekre-puolue yrittää pitää EU:n ulkopuolelta, etenkin Ukrainasta tulevat duunarit kokonaan rajan takana.
− Meillä on ollut Skanossa ukrainalaisia ja he tekivät työnsä hyvin. He olivat erittäin ahkeria, kiittää puolestaan Raivo Tamar.
− Yritämme ottaa Virossa oppia suomalaisilta siinä, että myös ulkomaiset työntekijät kutsuttaisiin ammattiliittoon, jotta voimme yhdessä taistella heidän etujensa puolesta, toteaa Peep Peterson.
Külli Rehepervin mukaan tehdastyö ei kiinnosta virolaisia nuoria, ja jos kiinnostaa, niin palkkaa pitäisi saada epärealistisen paljon: virolaisnuori on sitä mieltä, että rahaa on kilahdettava tilille 1 700−2 000 euroa kuukaudessa.
VIRON TEOLLISUUDEN 8 HAASTETTA
Villisti kasvaneet, mutta pohjoismaisessa vertailussa silti yhä pienet palkat. Korona-aikana palkkoja on vielä leikattu.
Nopeasti kasvavat tuotanto- ja logistiikkakustannukset syövät kannattavuutta ja Viron houkuttavuutta alihankintakohteena.
Työvoimaa on 1,3 miljoonan asukkaan maassa erittäin rajallisesti, mutta vierastyövoiman käyttö on poliittisista syistä vaikeaa. Esimerkiksi Liettuassa ei ole vastaavia työllistämisrajoituksia kuin Virossa.
Teollisuuden kyky ja halu investoida laitekantaan, mutta myös tutkimukseen ja tuotekehitykseen, on verrattain pieni, mikä myös pitää työn tuottavuutta alhaalla.
Teollisuustyön huono maine etenkin nuorison keskuudessa juontaa Neuvostoliiton aikaan. ”Se on venäläisten työtä.”
Ay-toiminnan historiallinen taakka. Viron teollisuusliitossa, IMTALissa, on vain tuhat ja ammattiyhdistysten keskusliitossa, EAKL:ssa, 20 000 jäsentä. Jäsenmäärä vähenee, osin koronan vuoksi.
Ammattikoulujen arvostus on heikko, ja osin on niiden tasokin.
Uusien tuotantolaitosten, kuten mahdollisen sellutehtaan, vastustamisella tehdään ympäristönsuojelun varjolla puoluepolitiikkaa.
TEKSTI SAMI LOTILA KUVAT AGO TAMMIK JA ALBERT TRUUVÄÄRT
Varastomies, lähettäjä Senioritoimikunnan puheenjohtaja Oras Oy, Rauma
”Olen 61-vuotias, ja keväällä tuli 40 vuotta täyteen tämän firman palveluksessa. Olen varastossa tavaranlähettäjänä ja kaikki, mitä täältä maailmalle lähtee, on tuttua. Melkein koko työurani ajan olen ollut samassa tehtävässä. Suurin muutos työnkuvassani liittyy tietokoneisiin, kaikki tehdään nykyisin koneella.
Aamusta tullaan kuuden aikaan töihin, siitä eletään päivä kerrallaan. Päätteeltä nähdään työjono. Välillä on tosi kiireistä, välillä hiukan rauhallisempaa. Pakkaaja suorittaa varastosta tavarakeräyksen. Rullaratasysteemistä pakkauskoneelta saadaan paketteja. Lähettämöhenkilöstö huolehtii sen jälkeen lavan muodostamisesta. Lavat viimeistellään koneella kiristyskalvoa käyttäen. Sen jälkeen työhön kuuluvat rahtikirjan tekemiset järjestelmään ja autojen lastaukset. Tämä on lyhyesti se lähettämön työnkuva.
Olen nyt vetäjänä senioritoiminnassa. Sitä pyörittää toimikunta, johon kuuluu seitsemän henkeä.
Meidän tehtävämme on oman porukan kuunteleminen ja tyhy-päivien järjestäminen.
Senioritoimintaa on ollut vuodesta 1996, sen ovat käynnistäneet Oraksen perheyrityksessä Paasikiven kolme veljestä ja sen aikaiset luottamushenkilöt.
Senioritoimintaan ja vapaapäiväjärjestelmään pääsee mukaan, kun täyttää 55 vuotta. Maksimimäärä oli alkuun vuositasolla 30 palkallista vapaapäivää, kun täyttää 60 vuotta. Tämä pekkasten päälle. Se on ollut erittäin suuria asia.
Slogan on, että ”vapaata ennen kuin väsyttää”. Silloin jos tunnet, että on nyt vähän kolottaa jostain, voit pomon kanssa sopia, että taidan ottaa perjantain vapaaksi.
Siitä ajasta on paljon muuttunut. Nyt meillä on tyhy-päiviä, joita toimikunta suunnittelee. Iän perusteella on velvollisuus, että osallistut vuodessa yhteen, kahteen tai kolmeen tällaiseen päivään. Nyt vapaasysteemi on sellainen, että kuusikymppisillä maksimimäärä on kolme tyhy-päivää eli kun osallistut kolmeen tyhy-päivään, saat sen lisäksi ikään kuin palkkioksi 12 vapaapäivää. Se on yhä aikamoinen määrä.
Raumalla meitä on reilut 350 työntekijää ja noin 150 toimihenkilöä, senioritoiminnassa on mukana noin 80 henkilöä. Tämä on erittäin hieno ja pidetty systeemi. Kyllä tätä pakko on kiitellä, olemme etuoikeutetussa asemassa. Täällä on paljon kokoonpanotyötä. Siinä istutaan ja tehdään toistuvasti samaa, mistä voi seurata tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Vähän kun kevennetään hommaa, ei tule niin paljon sairauslomia. Senioritoiminta ei varmaan olisi näin kauan pyörinyt, jos siinä olisi ollut jotain negatiivista.”
Juho Kallio ja Juhani Rinne perehtyivät työntekijän oikeuksiin, velvollisuuksiin ja vaikutusmahdollisuuksiin viiden päivän ajan Murikka-opistolla. Kurssiin kuului myös ohjattua liikuntaa ja asiaa hyvinvoinnista. Iltaisin miehet edistivät terveyttään lenkkeillen, kuntosalilla sekä kylpien ja saunoen.
KUVA YLLÄ: Juho Kallio ja Juhani Rinne saivat Murikassa tietoa sekä työelämän pelisäännöistä että hyvinvoinnista. Varalan urheiluopisto järjesti kurssilaisille ohjatun tutustumisen eri liikuntalajeihin joka päivä.
FIRST STEP – TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT JA LIIKUNNAN ILO
JUHO KALLIO
Huoltoasentaja UTU Oy Ulvilan Metallityöväen ao. 92
JUHANI RINNE
Koneenasentaja Sandvik Mining and Construction Oy, Tampere Tampereen Teollisuustyöväen ao. 7
Ensimmäinen kurssikokemus Murikasta oli antoisa. Kallio on tyytyväinen siitä, että työehtosopimus tuli tutuksi.
– Olen ollut töissä Utulla neljä vuotta, ja sinä aikana olisi ollut mahdollisuus lukea työehtosopimusta monta kertaa, mutta sitä ei ole vain tullut tehtyä.
Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa, Kallio arvioi.
Vaikuttamisessa luottamusmiehellä on keskeinen asema.
– Työnantaja antaa luottamusmiehelle vaihtoehdon, että kokeillaanko jotain uutta vai ei. Luottamusmies taas kysyy meiltä työntekijöiltä, mitä tehdään.
Kallion työ on ajoittain reissupainotteista. Kun hotelliöitä ja autossa istumista kertyy viikko toisensa jälkeen, hän pitää itsestään huolta lähtemällä joka ilta kävelylle tai lenkille.
Ruokavalion merkitys hyvinvoinnille kirkastui Murikassa entisestään.
– Paras lopputulos seuraa kaikkien kolmen osa-alueen, liikunnan, palautumisen ja ruokavalion yhteistyöllä. Hotellielämää viettäessä kannattaa pitää huolta siitä, ettei herkuttele liikaa. Ulkoilu virkistää ja liikuntaa seuraa kokonaisvaltaisen hyvä olo.
Juhani Rinteen mielestä Murikan kurssi oli loistava etenkin liikuntapainotteisuuden takia.
– Meininki oli hyvä, ja aion mennä Murikkaan uudestaan. Liikuntahetket olivat keskellä päivää, ja niiden jälkeen jaksoi taas paremmin perehtyä asioihin luokkahuoneessa.
Frisbeegolf oli Rinteen suosikki ohjatusta liikunnasta. Sauvakävelyä hän kokeili Murikassa ensimmäistä kertaa.
– Sauvakävely on yllättävän miellyttävää, kokonaisvaltaista liikuntaa. Kuntonyrkkeily on ennestään tuttua. Se on hyvä laji, jossa saa hartiat liikkeelle ja veren kiertämään.
Liittoon kuuluminen on Rinteelle tärkeää, vaikkei hän itseään varsinaiseksi ay-aktiiviksi kutsukaan.
– Olot olisivat erilaiset ilman järjestäytyneisyyttä. Sitä olisi heikoilla, jos joutuisi yksin neuvottelemaan työsuhdeasioista. Ilman ammattiliittoja työelämä olisi työnantajan sanelua.
Rinteelle jäi kurssiviikolta mieleen varsinkin viimeisen päivän luento. Jos ihminen on joutunut ylikuormitustilaan, rasituksesta palautuminen voi kestää kauan. Rinteellä on omakohtaista kokemusta liian vähistä yöunista.
– Kyseessä oli itse aiheutettu univaje. Olin aktiivinen iltamyöhällä, touhusin ja tuijottelin näyttöjä. Vähitellen hyväksyin kantapään kautta, että kuuden tunnin yöuni ei riitä. Yritän rauhoittua ja tehdä ilta-askareet hyvissä ajoin, enkä enää mene täydestä vauhdista sänkyyn.
