Istuimme aikanaan iltaa erään liiton toimitsijan kotona. Hän silitti koiraansa ja totesi, että tämä kaveri taitaa olla hänen ainoa oikea ystävänsä. Ihmettelin tätä.
Keskustelimme pitkään ystävistä ja heidän merkityksestään. Olemme siitä lähtien olleet hyviä ystäviä. Pidämme yhteyttä toisiimme ja juttelemme kun siltä tuntuu.
Yhdysvaltain presidentti Truman totesi aikoinaan: ”Jos poliitikko haluaa ystävän, hänen on ostettava koira.”
Miten oikeassa hän olikaan. Myös me ay-aktiivit joudumme monesti ristituleen julkisuudessa, työpaikoilla ja yksityiselämässäkin.
Tuntuu, että todelliset ystävät ja tukijat ovat vähissä silloin kun olemme eniten sen tarpeessa. En itsekään ole puhdas pulmunen, kun olen suivaantunut, milloin Keskuskauppakamarin, milloin yrittäjien tai EK:n ulostuloihin Twitterissä tai eri tiedotusvälineissä.
Olen ottanut kantaa voimakkaasti näihin sanomisiin, ja puolustanut heitä, jotka tarvitsevat apua ja tukea työelämässä.
Ay-liike ja sen aktiivit ovat työntekijöiden tukijoita ja ystäviä, jotka uskovat heihin ja heidän unelmiinsa.
Kuulun ylpeänä joukkoon.
Luottamusmiesten, ammattiosastojen ja koko ay-liikkeen osoittama tuki on tärkeää niille työntekijöille, jotka tarvitsevat tukea ja apua. Tukemisen taustaksi tarvitaan lakeja, työehtosopimuksia ja paikallisia sopimuksia.
Miksi tätä tukea halutaan heikentää, on aiheellinen kysymys.
Halutaanko palata vuosisata taaksepäin, jolloin työpaikan porttien ulkopuolella jonotettiin, josko tänään pääsisi töihin ja josko saisi edes pientä palkkaa.
Vai halutaanko palata yhteiskuntaan, jossa vain ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat pärjäävät, mutta muista ei ole niin väliä. En lähde enempää arvelemaan syitä, miksi jotkut haluavat romuttaa sopimusyhteiskunnan.
Halusin kuitenkin jälleen kerran nostaa esille, mihin romuttaminen voi johtaa työpaikoilla ja laajemmin koko yhteiskunnassa, joka edelleen on hyvinvointiyhteiskunta, kun sitä haluamme ylläpitää.
Julkisuudessa on hyökätty ay-liikettä vastaan, on kehuttu yksityisiä työttömyyskassoja ja annettu ymmärtää, että ne ovat liittoja ja että ne tukevat työtekijöitä.
Eräät työnantajat ja järjestöt ovat lähteneet omille teilleen ja väittävät, että vain yrityskohtaisilla sopimuksilla voi pärjätä.
Samanaikaisesti he kirkkain silmin väittävät, että haluavat vain työntekijöiden parasta kääriessään yhä isompia voittoja muutoksien keskellä ja jopa osin meneillään olevaa pandemiaa hyväksikäyttäen.
Vain otsikoita tai lyhyitä somepäivityksiä seuraaville työntekijöille voi osa näistä väitteistä näyttää totuudelta.
Siksi meidän pitää kertoa siitä, että yksityiset työttömyyskassat eivät aja työntekijöiden etua.
Vain liittymällä liittoon saa myös paikallisesti tukea ja neuvotteluapua sekä tarvittaessa oikeusapua tilanteissa, joissa työntekijöitä kohdellaan lakien ja sopimuksien vastaisesti.
Toivotan kaikille jaksamista hygienian, turvavälien, kokoontumisten ja ohjeiden noudattamisten suhteen, että pääsemme eroon koronapandemiasta. Itse aion ottaa rokotteen, heti kun se on mahdollista.
Haluan suojella, en pelkästään itseäni vaan myös lähimmäisiäni sekä kaikkia, joita tapaan.
Yhdessä me voitamme tämänkin taistelun.
JARI NILOSAARI
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja
