Juha Sutinen: Teknologia valjastettava turvallisuuden aisapariksi

Tulevaisuuteen on kiva kurkistella ja arvioida, miten esimerkiksi työelämä kehittyy. Ennustaminen on hankalaa, vaikka teknologian kehitystä näkee noin 20 vuoden päähän. Esimerkiksi digitelevisioita oli jo 80-luvulla, mutta kaupalliset versiot ovat yleistyneet vasta viime vuosina.

Epävarmuuden tulevaisuuden ratkaisuista tai siitä, mitkä tekniikat hyväksytään käyttöön, aiheuttavat ihminen sekä poliittiset valinnat.

Linjauksia on vedettävä esimerkiksi sen suhteen voiko Suomessa ajaa itseohjautuvalla autolla tai saako tekoäly tehdä ratkaisuja vaikkapa lääkehoidossa.

Vielä tänä päivänä tuntuu lähes tieteiselokuvalta, että jääkaappi kertoo sinulle, mitä voit syödä ja mitkä ruuat aiheuttavat terveydellesi riskejä. Kuitenkin tämä teknologia on jo olemassa.

Meihin laitetaan siru, joka mittaa erilaisia asioita kehosta. Jääkaappiin asennetaan lukija, joka koodaa kaapissa olevat ruuat ja niiden koostumuksen sekä sinun tietosi. Kun yrität ottaa sitä lempimakkaraasi, kone ilmoittaa, että kannattaisi harkita vielä.

KOHTI TURVALLISEMPIA TYÖYMPÄRISTÖJÄ

Teknologian kehittyminen on mahdollistanut robotit yksinkertaisissa ja vaarallisissa töissä. Turvallisuus ja työviihtyvyys ovat kiistatta lisääntyneet ja monista työvaiheista on tullut turvallisempia ja siistimpiä. Teknologialla voidaan hallita riskejä.

Edellä kuvattu kehitys jatkuu tulevaisuudessa. Turvallisuus ei sen myötä kuitenkaan lisäänny automaattisesti, vaan riippuu siitä, miten huolto, kunnossapito ja perehdytys toteutetaan.

Teknologia voi olla myös riski työturvallisuudelle. Työt saattavat pirstaloitua ja perinteiset työsuojelun yhteistoimintaelimet voivat hajota.

Työsuojeluvaltuutettujen ja työsuojelutoimikuntien toiminta voi pahimmassa tapauksessa lakata kokonaan.

Työterveyshuollon järjestäminen voi muuttua hankalaksi. Vastuu näiden asioiden järjestämisestä voi hämärtyä epäselväksi. Kehitys tuo haasteen meille edunvalvojille.

Meidän pitää olla mukana lainsäädännön valmistelussa, jotta työsuojelun yhteistoiminnan edellytykset varmistetaan myös tulevaisuudessa.

Keinoja voisivat esimerkiksi olla tilaajan pääasiallisen määräysvallan tai velvollisuuksien lisääminen.

TURVALLISUUS ALKAA KOULUTUKSESTA

Kun tulevaisuuden osaajia koulutetaan, ei ammatillisen opetuksen roolia voi vähätellä. Koulutuksen pitää olla monipuolista ja tulevaisuuteen tähtäävää.

Prosessinhoitajan pitää tietenkin saada perustaidot prosessin hoitamisesta ja koneistajan koneistamisesta työympäristö- ja turvallisuusasiat mukaan lukien.

Tähän pitäisi kuitenkin liittää myös ymmärrys tulevaisuudesta ja esimerkiksi siitä, mitä esimerkiksi tekoäly voisi tarkoittaa alalla tulevaisuudessa.

Ammatillinen koulutus muutettiin 1.8.1998 alkaen kestoltaan kolmevuotiseksi. Tämä toi tullessaan hyppytunteja ja erikoisia koulupäivän kestoja.

Koulutus pitäisi palauttaa takaisin kaksivuotiseksi, ja sillä tavalla työssä käynnin kaltaiseksi, että koulussa ollaan kahdeksan tuntia päivässä. Tämä loisi enemmän valmiuksia työelämää varten kuin epämääräiset pätkäkoulupäivät.

Ammatillisen koulutuksen reformia odotellessa.

JUHA SUTINEN 
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Irene Niskanen: Työttömän kannattaa vaatia sujuvammat palvelut

Nykyinen työttömyysturvan palvelujärjestelmä on hajautunut ja vaikeasti ymmärrettävä.

Työtön työnhakija asioi tällä hetkellä työttömyyden eri vaiheissa useilla luukuilla. Työttömyyden alkaessa hänen on ilmoittauduttava TE-toimistoon työnhakijaksi. Sen jälkeen hän hakee joko Kelasta peruspäivärahaa tai työttömyyskassasta ansiosidonnaista päivärahaa. Ansiosidonnaisen enimmäisajan jälkeen hän siirtyy taas Kelan asiakkaaksi hakemaan työmarkkinatukea. Kaikki nämä tahot tekevät omat päätöksensä.

TE-toimisto, työttömyyskassa ja Kela tarvitsevat työttömältä osittain samoja tietoja, mutta vain osa tiedoista saadaan viranomaisten välisellä automaattisella tiedonvälityksellä. Palveluprosessi on sekava. Maakunta- ja sote-uudistusten yhteyteen kaavailtu järjestelmän ulkopuolisten yksityisten palveluntuottajien mukaantulo ei ainakaan tuo sujuvuutta työttömän asiointiin.

MITEN TYÖTTÖMÄN PALVELUT SAISI SUJUVAMMIKSI?

Kansallisen tulorekisterin tietojen käyttöönotto työttömyysetuuden maksatuksessa ensi vuoden alussa tuo jo helpotusta työttömälle, kun etuuden maksaja saa palkan määrää koskevat tiedot suoraan rekisteristä. Huono puoli on se, että rekisteristä puuttuvat tiedot joudutaan edelleen pyytämään työttömältä.

Meidän on luotava työnhakijan asiointiin aito yhden asiointiluukun periaate ja käytäntö, vaikka asiaa hoitavia viranomaistahoja olisi useampi. Työttömän turha pompottelu Kelan ja työttömyyskassan välillä poistuisi, jos kassa hoitaisi jäsenensä koko työttömyysajan etuuden. Työttömyyskassalla on valmiudet hoitaa jäsentensä ansiopäivärahan lisäksi myös peruspäivärahan ja työmarkkinatuen, tai niiden tilalle mahdollisesti luotavan etuuden, maksatus. Lisäksi osan niistä TE-toimiston tehtävistä, jotka jaetaan maakunta- tai muun mallin voimaan tullessa, voi siirtää työttömyyskassalle hoidettavaksi. Toisaalta työnhakijan kaiken tiedon, jota eri viranomaistahot tarvitsevat, on oltava myös kaikkien tahojen saatavissa reaaliaikaan.

Digitalisaatio on hyödynnettävä ja järjestelmät on rakennettava niin, että ne palvelevat työtöntä. Palvelupolkua on lyhennettävä. Työttömäksi ilmoittautumisesta ja etuuden hakemisesta pitää tulla automaattista ja helppoa. Ei saa käydä niin, että työttömälle tulee etuuden menetyksiä, jos asiointi järjestelmässä ei ole riittävän selkeää.

Lainsäädäntömuutoksia tehtäessä tarvitaan uudenlaista ajattelua vallitsevien rakenteiden purkamiseksi. Saisimmeko uudistusten yhteydessä esimerkiksi työttömyysturvaan hakemusehdotuksen, jonka tiedot hakija kuittaisi tai muuttaisi? Veroehdotus on hyvin toimiva esimerkki palvelusta, jossa tiedot haetaan henkilön puolesta. Turhia liitteitä ja jollain viranomaisella jo olemassa olevia tietoja tarvitse erikseen toimittaa.

IRENE NISKANEN
Teollisuuden työttömyyskassan johtaja

KUVA KITI HAILA

Hannu Siltala: Aikuisten ammatillisen opiskelun mahdollisuuksia on parannettava

Aikuiskoulutustuki on työelämässä pidempään olleiden tärkein mahdollisuus irrottautua opiskelemaan uuteen ammattiin tai ryhtyä täydentämään osaamistaan. Tukea voi saada enimmillään 15 kuukauden opintoihin, kun työhistoriaa on takana kahdeksan vuotta ja siitä vähintään yksi vuosi on nykyisen työnantajan palveluksessa. Ennen kilpailukykysopimusta tukikausi oli 19 kuukautta. Kikyssä pienennettiin myös tuen määrää 15 prosentilla. Tällä turvattiin tuen perusosan säilyminen tukiperusteisena lainoituksen sijaan. Tämä oli sitä porvarihallituksen vielä pahemman uhkailun alla taipumista. Toteutuneet heikennykset pitää nyt ehdottomasti korjata ja palauttaa tuen kesto ja määrä vähintään ennalleen.

Aikuiskoulutustuen ehtoja pitää parantaa ja tuen piiriin pääsemistä helpottaa. Nyt ehtona on opintovapaan saaminen työnantajalta. En ymmärrä, miksi aikuiskoulutustuki on sidottu voimassa olevaan työsuhteeseen. Minkäänlaista pakkoa ei ole sille, että hakijan olisi opiskeltava työnantajayrityksensä ammatteihin tai että hakijalla olisi velvoite palata opintojen päätyttyä samaan yritykseen töihin. Aikuiskoulutustuen määrä voitaisiin varmasti laskea työntekijän viimeisen työsuhteen ansiotason mukaan. Toisaalta aikuiskoulutustukea voitaisiin yhä enemmän kehittää henkilökohtaisen opintotilin suuntaan, joka nykyistä paremmin tukisi jatkuvaa itsensä kehittämistä koko työuran aikana.

”Opintovapaalain ongelmana on, että sen säädökset eivät mahdollista oppisopimuskoulutusta.”

Tarkkaavainen lukija voi kysellä, mihin työttömäksi jäänyt tarvitsisi aikuiskoulutustukea, kun hänen on tietyin edellytyksin mahdollista opiskella päätoimisesti 24 kuukautta työttömyysetuudella. Tärkein ero on ehkä siinä, että jos työtön opiskelee aikuiskoulutustuella, hän ei tarvitse TE-toimiston lausuntoa siitä, onko opiskelu sellaista, että se täyttää TE-toimiston kriteerit tuen saamiseksi. Toisaalta aikuiskoulutustuella tapahtuvaa lyhytaikaista kuuden kuukauden opiskelua ei tarvitse keskeyttää, vaikka tarjottaisiin työpaikkaa. Työttömyysetuudella opiskeltaessa tarjottu työpaikka ajaa opintojen edelle.

Opintovapaalain ongelmana on, että sen säädökset eivät mahdollista oppisopimuskoulutusta. Mikäli ihmisten edellytyksiä saada töitä ja edetä työuralla halutaan aidosti parantaa, pitää tämäkin rajoite poistaa.

Aikuiskoulutustuen parantaminen on Teollisuusliiton rinnalla SAK:n, EK:n ja muiden työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteinen tavoite. Kaksikantainen työryhmä on valmistellut asiasta esitykset sosiaali- ja terveysministeriöön. Tavoitteena on parantaa työikäisten mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen luomalla nykyistä paremmat mahdollisuudet työn ja opintojen yhteensovittamiseen. Toinen tavoite on selkeyttää aikuiskoulutustuen hakemista ja tuen ennakoitavuutta sekä keventää aikuiskoulutustuen hallintoa. Tavoitteena on myös koulutuksen tarjonnan lisääminen. Aikuiskoulutusetuuksista pitää tiedottaa entistä enemmän niille ryhmille, jotka eivät niitä tällä hetkellä käytä. Erityisesti teollisuusalojen miehet ovat aliedustettuja.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Mirja Suhonen: Osaava luottamusmies on yrityksen pääomaa

Päättyneen vuoden loppuun mennessä on useissa yrityksissä valittu uusi luottamusmies, osassa pesti jatkuu aiemmin valituin voimin. Luottamusmiehen valinnan voi tehdä myös jälkeenpäin, mikäli työpaikalla ei ole valintaa tehty. Toimikausi päättyy tällöinkin vuoden 2020 lopussa. Suosittelen lämpimästi.

Etenkin uusille luottamusmiehille kouluttautuminen on tärkeää – osaaminen on työväline tehtävässä pärjäämiselle. Osaaminen on myös yrityksen pääomaa. Sellaisena se ainakin pitäisi nähdä.

Aikoinaan liiton palvelukseen tultuani sain usein kuulla silloisen Graafisen teollisuuden työnantajaliiton johtajan puhuvan luottamuspääomasta. Myönnän, että tätä saimme etenkin työehtosopimusneuvottelujen alla kuulla kyllästymiseen asti. Mutta viime vuodet olen kuitenkin kaivannut noita keskusteluja. Tokkopa kyräilyn ja epäluottamuksen ilmapiirissä kyetään olemaan rakentavia. Luottamus on tärkeää, jotta liittomme luottamushenkilöt voivat neuvotella ja sopia tasavertaisina ihmisinä jäsenten asioista työpaikoilla. Tarvitaan luottamuspääomaa.

Murikka-opistolla järjestetään tänäkin vuonna kursseja luottamusmiehelle tärkeistä asioista. Etenkin luottamusmiehen peruskurssit jatkokursseineen, yhteensä kolme viikkoa, on hyvä käydä. Joillain työpaikoilla suhtaudutaan skeptisesti opiskelun tarpeeseen, mutta entäpä jos yrityksen taseeseen kirjattaisiin sekä ammatilliset että yhteistoiminnan edistämiseen liittyvät opinnot yhtiön pääomaksi. Ymmärrettäisiinkö tällä tavoin paremmin, mikä merkitys on osaavalla luottamusmiehellä?

”Yhteistyön ilmapiiriä on edelleen syytä vaalia. Yksi tapa tähän on kouluttautumisen mahdollisuus.”

On jokseenkin turha pelko ajatella, että kouluttautunut luottamusmies olisi yrityksen kannalta huono asia. Pertti Jokivuori väitöskirjassaan (Sitoutuminen työorganisaatioon ja ammattijärjestöön – Kilpailevia vai täydentäviä? 2002. Jyväskylän yliopisto) tuo esille, että valtaosa luottamusmiehistä on sitoutunut sekä ammattiyhdistykseen että yritykseen. Tästä voi seurata halukkuus olla edistämässä työyhteisöä taloudellisesti ja valmiutta sopia asioista paikallisesti.

Toki Jokivuoren tutkimuksesta on aikaa, ja esimerkiksi paikallinen sopiminen on lisääntynyt tutkimuksen tekemisen ajoista. Mutta yhteistyön ilmapiiriä on edelleen syytä vaalia. Yksi tapa tähän on kouluttautumisen mahdollisuus. Murikka-opisto antaa tähän hyvän mahdollisuuden. Peruskurssien ja muutaman täydennyskurssin käyminen antaa luottamusmiehelle hyvät valmiudet toimia rohkeasti ja hakea ratkaisuja työyhteisössä kaikkien parhaaksi, luottamuksen ilmapiirissä.

Moni oikeusjuttu olisi jäänyt käymättä ja moni riita saatu ratkeamaan, jos jokaisella työpaikalla olisi luottamusmies, tai jos asioista olisi puhuttu ajoissa, avoimesti, jos vuorovaikutus toimisi, olisi enemmän luottamusta.

Puhutaan sosiaalisesta pääomasta, minkä puute tulee esiin juuri erimielisyystilanteissa ja kriiseissä. Muun muassa professori Harri Melin on käsitellyt aihetta ja työturvallisuuskeskus otti käsitteen teemaksi vuonna 2017 työpaikkojen kehittämisen tueksi. Tietoa löytyy netistä, mikäli aihepiiri kiinnostaa. Luottamus, luottamuspääoma on osa sosiaalista pääomaa. Hyvä vuorovaikutus, kunnioituksen ja välittämisen ilmapiiri mahdollistavat aidon yhteistyön. Eväät tähän työhön varmistetaan koulutuksella. Kukin luottamusmies voi rakentaa omista lähtökohdistaan ja tarpeista osaamispolun, joka jatkuu läpi työelämän.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton erityisalojen sektorin sopimusasiantuntija

Heli Puura: Lisää naisia teollisuuden töihin ja ammattiyhdistyksiin

Osallistuimme työkaverini Jari Hakkaraisen kanssa teollisuustyöntekijöiden maailmanjärjestön, IndustriAll Globalin hallituksen ja naiskomitean kokoukseen 28.–30. marraskuuta. Teollisuusliitto on maailmanjärjestön jäsen ja minulla on kunnia edustaa pohjoismaalaisia teollisuuden palkansaajia sen hallituksessa. Genevessä päämajaansa pitävän maailmanjärjestön hallitus kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Tällä kertaa kokous järjestettiin Meksikossa. Maailmanjärjestössä on jäsenjärjestöjensä myötä 50 miljoonaa henkilöjäsentä ympäri maailman. Kehittyvien maiden työelämäkysymykset ja ammattiyhdistykset ovat sen työskentelyssä tärkeässä roolissa.

Keskeinen keskusteluaihe maailmanjärjestössä on ollut naisten osuuden kasvattaminen teollisuudessa, kansallisissa ammattiyhdistyksissä ja myös järjestön omassa hallinnossa ja toiminnassa. Maailmanjärjestön kongressi päätti vuonna 2016, että sen hallituksen jäsenistä ja kongressiedustajista pitää 30 prosenttia olla naisia. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin naisten osuuden kasvattaminen 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Juuri nyt näyttää siltä, että tavoitetta ei saavuteta. Pohjoismaiden tilanne kuitenkin on poikkeuksellinen. Kolmen edustajan ryhmän muodostaa kaksi naista ja yksi mies.

Maailmanjärjestö on tehnyt pitkään työtä tasa-arvotilanteen parantamiseksi. Tasa-arvoa käsittelevä kokous on järjestetty viimeksi lokakuussa Etelä-Afrikassa. Kokous keskittyi tarkastelemaan miesvaltaisten kaivos-, energia-, ja perusmetalliteollisuuden tilannetta. Se onnistui purkamaan ennakkokäsityksiä ja esteitä naisten työllistymiselle teollisuudessa ja järjestäytymiselle ja toiminnalle ammattiyhdistyksissä. Samalla oli koottu toimintasuosituksia naisten aseman parantamiseksi teollisuudessa ja teollisuuden ammattijärjestöissä. Maailmanjärjestön hallitus hyväksyi esitykset yksimielisesti.

Naisten ja miesten tasavertainen osallistuminen työelämään ja ammattiyhdistystoimintaan on tärkeää, mutta se ei toteudu kansainvälisellä tasolla, mikäli työtä ei ole tehty eri jäsenmaissa paikallisella ja liittotasolla. Tasa-arvoinen työelämä ja syrjimättömyys ovat asioita, joita ei voida hoitaa vain naisten toimesta, vaan se on naisten ja miesten yhteinen tehtävä.

On siis tehtävä työtä sen eteen, että teollisuusyritykset työllistävät naisia ja että tytöt ja naiset ovat kiinnostuneita teollisuuden töistä. Koulutus on avain teollisuuden töihin. Niissä tarvitaan luonnontieteiden ja teknologista osaamista sekä vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja. Kun työturvallisuus ja työolosuhteet ovat kunnossa, sopivat teollisuuden työt miehille ja naisille. Automaatio, digitalisaatio ja teknologian kehitys on tehnyt monista raskaista töistä kevyempiä ja terveydelle vähemmän haitallisia.

”140 maan järjestössä ammattiliittojen ja työntekijöiden olosuhteet ovat eri maissa hyvin eritasoisia. Yhteisten asioiden ja ymmärryksen rakentaminen vie aikaa.”

Ammattiyhdistysten arvojen ja toimintatapojen tulee perustua ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Siksi ammattiliittojen toiminnan on oltava houkuttelevaa ja merkityksellistä naisille ja miehille. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole joka puolella maailmaa. Maailmanjärjestön selvitysten mukaan osa teollisuuden ammattiliitoista ei ole kiinnostunut hoitamaan naistyöntekijöille tärkeitä edunvalvonta-asioita. Niitä esimerkiksi ovat äitiyslomaan, työaikajoustoihin ja lastenhoitopalveluihin liittyvät kysymykset. Osassa jäsenmaita naisten on erittäin vaikeaa tulla valituksi ammattiliiton neuvottelu- ja johtotehtäviin. Pahimmillaan ammattiyhdistykset eivät puutu syrjintään, seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan edes omassa organisaatiossaan, saati sitten työpaikoilla. Tällainen ammattiyhdistystoiminta ei houkuta naisia, eikä se johda ammattiyhdistysten kasvuun ja elinvoimaan.

Kuulimme kokouksessa myös positiivisia uutisia ammattiyhdistysliikkeen toimista kehittyvissä maissa. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ammattiyhdistysliike on onnistunut maailmanjärjestön tuella vaikuttamaan politiikkaan niin, että äitiysvapaan kestoa on pidennetty merkittävästi. Esimerkiksi Filippiineillä lakisääteinen äitiysvapaa on pidentynyt 60 päivästä 105 päivään. Tämä on merkittävä edistysaskel teollisuudessa työskenteleville naisille, joiden palkat ja työehdot ovat matalat ja työ on raskasta. Teollisuusliitolla on yhteinen SASK:n kehitysyhteistyöhanke Insinööriliiton kanssa Filippiineillä, jossa on panostettu ay-liikkeen järjestämistoimintaan ja myös äitiysvapaan ja eräiden työlakien parantamiseen. On mukava huomata, että tämä työ on tukenut filippiiniläisten ay-aktiivien ponnisteluja ja että tuloksia on saatu aikaan.

Kokouksessa käytiin läpi Kansainvälisen Työjärjestön sopimusvalmistelutilannetta naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Sopimuksesta päätetään ILO:n kokouksessa kesäkuussa 2019. Maailmanjärjestö ja jäsenliitot kampanjoivat sopimuksen puolesta teemalla: työelämän väkivaltaa vastaan, #takethepledge. Hallitus hyväksyi yksimielisesti periaatteet häirinnän torjumiseksi IndustriAll Globalin omassa toiminnassa. Myös Teollisuusliiton syysvaltuustossa oli esillä syrjimättömyys ja väkivallan ja häirinnän poistaminen työelämässä sekä ILO:n sopimusprosessi.

Pääsimme kokouksessa aikaisempaa pidemmälle konkreettisissa tasa-arvo- ja työelämäkysymyksissä. Yksi tavoite on, että voimme oppia eri jäsenliittojen ja maiden hyvistä käytännöistä ja tehdä hedelmällistä yhteistyötä. On kuitenkin selvää, että 140 maan järjestössä ammattiliittojen ja työntekijöiden olosuhteet ovat eri maissa hyvin eritasoisia. Yhteisten asioiden ja ymmärryksen rakentaminen vie aikaa.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

Anu-Hanna Anttila: Kasvua kuitenkin, vaikka loivemmin

Otsikko on melkein yhtä kaunis kuin suomen kauneimmaksi lauseeksi mainittu ”alavilla mailla hallan vaara”. Hallalla tarkoitetaan säätilaa, jolloin lämpötila laskee pakkasen puolelle muutaman kymmenen sentin korkeudella maanpinnasta. Kauneutensa lisäksi molemmat kertovat vaihtelusta: Toimialakatsauksen kuvaama talouden kasvu on loiventunut ja hallassa lämpötila laskenut nollan alle.

Vuodenaikojen vaihtuessa helle ja pakkanen vuorottelevat täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Samalla tavalla talouden suhdanteissa kasvu ja taantuma seuraavat väistämättä toisiaan. Talouden kasvu voi olla maltillista tai nopeaa, jolloin puhutaan suhdannepiikistä.

Kuluva vuosi on ollut Suomen talouden kannalta erittäin hyvä. Kaikki mittarit viestivät lämpimästä säästä eli hyvästä kehityksestä. Suomen kokonaistuotanto on ollut kasvussa vuodesta 2015 alkaen. Työllisyys on parantunut viimeisen vuoden aikana. Julkinen talous on tasapainottumassa, kun tuotanto on kasvanut, viennin arvo lisääntynyt, työn tuottavuus noussut ja kilpailukyky kohentunut.

Hyvänä aikana kertynyttä tulosta tai lämpöä eli lämpösummaa tulee voida hyödyntää. Kertymää ei synny, jollei harjoitetuissa toimissa huomioida pidemmän ajan kehitystä. Tämä koskee niin yritysten toimintalogiikkaa kuin yhteiskunnassa harjoitettua politiikkaa. Hyvän kauden lämpösummaa olisi voitava jakaa pidemmälle aikavälille.

”Suomen talouden kohentuminen selittyy etenkin kansainvälisen kysynnän kohenemisella, ja toki hintakilpailukyvyn parantumisella on merkitystä.”

Talouden kehittymisessä havaittavissa heikkoja signaaleja, jotka ennakoivat muutosta. Kun signaali ei toteudu eli jää heikoksi, ei mittavaa muutosta ilmaannu. Monesti kuitenkin jokin tapahtuma tai ilmiö ennakoi muutosta. Lisäksi voi käydä myös niin, että jokin yksittäinen tapahtuma voi laukaista globaalin ketjureaktion, jossa pieni vaikutus moninkertaistuu.

Tällainen kaaosteoriasta tuttu perhosvaikutus tarkoittaa sitä, että perhosen siiven liike voi vaikuttaa siihen, että erinäisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyy myrsky toisella puolella maapalloa. Tällaista mallintamista on käytetty ennustettaessa niin säätilaa kuin globaalitaloutta.

Kun kehitys taantuu talouskriisiksi, niin monen tekijän yhteisvaikutus lisää ihmisten kokemaa pakkasen purevuutta. Hurjimmillaan työpaikan menetys johtaa talousongelmiin ja luottotietojen menetykseen, jota seuraa asunnon menetys, kun lainoja ei pysty maksamaan. Näin kävi esimerkiksi Espanjassa Euroopan talouskriisin kouraistessa syvällä 2010-luvun alussa.

Talouskehityksen ennustaminen on vaikeaa, sillä vaikuttavia tekijöitä on useita. Suomen talouden kohentuminen selittyy etenkin kansainvälisen kysynnän kohenemisella, ja toki hintakilpailukyvyn parantumisella on merkitystä.

Talouden kehittymiseen vaikuttavat erilaiset globaalitaloutta ja talousalueita koskevat uhkat ja niiden toteutuminen. Esimerkiksi Yhdysvaltain kauppasota ja Italian talouden romahtaminen ovat tällaisia. Globaalitalouden uhkat ovat kuin napapyörteitä. Tässä luonnonilmiössä voimakkaasti jäähtynyt ilma ei ole vuorovaikutuksessa muiden ilmamassojen kanssa, ja otsonikato kiihtyy. Viileä vaikutus näkyy maailmantalouden kehityksessä – ja rajut tuulet väistämättä koskevat Suomeakin.

Tämän kaiken tuntien ei lause ”kasvua kuitenkin, vaikka loivemmin” ole ollenkaan huono tilannekuva. Helle voi kuitenkin yllättää siinä missä hallakin. Lisää tietoa Teollisuusliiton toimialojen tilanteesta, työllisyydestä ja tuottavuudesta löytyy uudesta syksyn 2018 Toimialakatsauksesta.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Heli Puura: Jäsenet ovat ammattiyhdistysliike – heillä on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin työelämän asioihin

Olemme saaneet lukea mediasta ammattiyhdistysliikkeen vastuuttomuudesta syksyn irtisanomiskiistan jälkipuinnissa (esimerkiksi ministeri Iiro Viinanen Helsingin Sanomat 10.11.). Haluan tuoda vastuullisuuskeskusteluun oman näkökulmani muutaman väittämän kautta.

1. Irtisanomiskiistassa ammattiyhdistysliike vastusti työntekijöiden irtisanomissuojan heikentämistä – sillä on siihen oikeus ja velvollisuus

Julkisessa keskustelussa ammattiyhdistysliikkeen kantojen väitetään helposti olevan ay-johtajien yksityisajattelua, vaikka ay-liikkeen hallinto ja toiminta perustuvat demokraattiseen vaali- ja päätöksentekojärjestelmään sekä hyvään keskusteluyhteyteen työpaikoilla olevien ihmisten kanssa. Ay-liikkeen kannoista päättävät käytännössä työpaikkojen edustajat liittojen hallintoelimissä. Ay-liike edustaa noin puolentoista miljoonan palkansaajan näkemyksiä.

Irtisanomissuoja on työntekijän kannalta yksi tärkeimmistä työelämän suojasäännöksistä. Valtaosa kansasta ja varsinkin jäsenistämme vastusti Sipilän hallituksen eriarvoisuutta tuottavaa lakiesitystä. SAK teetti irtisanomiskiistan aikana Kantar TNS:llä kyselyn, missä selvitettiin suomalaisten suhtautumista irtisanomissuojan heikentämiseen alle 10 työntekijän yrityksissä. Irtisanomissuojan heikentämistä vastusti 50 prosenttia tutkimuksen vastaajista ja kannatti 37 prosenttia. Samassa kyselyssä SAK:laisten ammattiliittojen jäsenistä hallituksen lakiehdotusta vastusti 73 prosenttia ja kannatti 21 prosenttia. Työttömistä vastaajista 67 prosenttia piti hallituksen esitystä huonona.

2. Ammattiyhdistysliike uudistaa työelämää yhteistyössä työnantajien kanssa

Usein väitetään, että ammattiyhdistysliike vastustaa kaikkea työelämän kehitystä. Tämä ei pidä paikkaansa. Toivottavaa olisi, että kommentoijat perehtyisivät faktoihin ja tutustuisivat esimerkiksi eläkeuudistukseen tai SAK:n perhevapaa- ja työllisyysmalliin sekä esityksiin koulutusjärjestelmän kehittämiseksi.

Monilla ay-liikkeen arvostelijoilla ei näytä olevan minkäänlaista todellista käsitystä työlainsäädännön ja työehtosopimusten sisällöstä. Saati työmarkkinajärjestöjen ja niiden toimijoiden roolista työelämän kehittäjänä ja tavallisten suomalaisten hyvinvoinnin turvaajana.

Teollisuusliitto neuvottelee ja solmii työehtosopimuksia 33 sopimusalalle yhdessä 17 työnantajaliiton kanssa. Neuvottelu- ja sopimistie on meille aina ensisijainen. Sopimustoiminnassa otamme huomioon toimialojen, yritysten ja työntekijöiden tarpeet ja kehitämme työehtosopimuksia jatkuvan neuvottelun periaatteella. Lisäksi meillä on työnantajapuolen kanssa lukuisia yhteisiä kehittämishankkeita, joilla parannetaan tuottavuutta ja työhyvinvointia työpaikkojen arjessa. Luottamushenkilömme työpaikoilla neuvottelevat ja tekevät arvokasta työtä niin jäsentemme hyvinvoinnin kuin yritysten pärjäämisen eteen.

Ay-liikkeen ja työehtosopimuksien keskeisenä tehtävänä on suojella heikommassa neuvotteluasemassa olevaa osapuolta ja turvata vähimmäistyöehtoja. Vaatimuksemme on vanha, mutta edelleen perusteltu. Työntekijän on voitava tulla työllä toimeen, ja työnteon pitää tapahtua turvallisissa olosuhteissa. Työelämän muutos on jatkuvaa. Osaamis- ja digivaatimukset kasvavat samalla kun työnteon silppuuntuminen, epävarmat nollasopimukset, pätkätyösuhteet, vuokratyö ja harmaan työn teettäminen ovat arkea suomalaisessa työelämässä. Työtä siis riittää. Työelämä ei ole valmis.

3. Laadukas ja toimiva työelämän lainsäädäntö aikaansaadaan kolmikannassa

Sipilän hallitus on poikkeuksellisella tavalla halunnut sanella työelämän sääntelyn yksityiskohtia. Työlainsäädännön ja sosiaaliturvan valmistelu on ollut poukkoilevaa ja vahvasti poliittisen hallituksen ohjauksessa. Ohjaus on ollut niin voimakasta, että virkamiesten lainvalmistelutyön laatu on heikentynyt. Lainvalmistelun arviointineuvosto on kiinnittänyt asiaan huomiota lausunnossaan irtisanomislaista (VNK/1874/32/2018).

Työmarkkinajärjestöt ovat toimialojen, työelämän arjen ja säädösten asiantuntijoita. Niiden osaamisen ja asiantuntemuksen syrjäyttäminen johtaa heikompaan lainvalmisteluun, kuten irtisanomislain ja aktiivimallin kanssa on jo nähty.

Silloin kun työntekijöitä ja työnantajia edustavat työmarkkinajärjestöt ovat mukana lainvalmistelussa ja hakevat yhteisiä kantoja, muutoksiin sitoudutaan ja niiden toteutuminen onnistuu parhaiten. Ministeriön johtama kolmikantainen lainvalmistelu on käytännössä edistänyt talouden, tuottavuuden ja työelämän laadun vakaata kehitystä vuosikymmenten ajan ja tarjonnut myös yrityksille ennustettavan toimintaympäristön.

Lainsäädäntövalta on demokratian periaatteiden mukaisesti eduskunnalla. Länsimaiseen demokratiaan kuuluvat myös ihmis- ja ay-oikeudet sekä vapaa ammattiyhdistysliike, jossa ajamme jäsentemme turvaa ja hyvää työelämää. Pohjoismaat ovat ammatillisen järjestäytymisen, vahvan ammattiyhdistysliikkeen, työelämän laadun ja onnellisuuden kärkimaita maailmassa. Tämä ei ole sattumaa. Työelämän epävarmuus heikentää koettua hyvinvointia. Turvattu työelämä ja säällinen työ lisäävät koettua hyvinvointia. Hyvä työelämä sekä toimiva demokratia ja yhteiskunta edistävät yritysten menestystä. Pohjoismaissa myös yritysten toimintaedellytykset on turvattu.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Jari Hakkarainen: Tapaamassa ikuista vallankumouksellista

Osana suomalaista delegaatiota allekirjoittaneella oli etuoikeus tavata syyskuun lopulla Uruguayn lähihistorian yhtä merkittävimmistä henkilöistä eli ex-presidentti José Alberto ”Pepe” Mujica. Tapasimme hänen kotonaan, hänen vaimonsa, varapresidentti Lucia Topolanskyn pienellä perintötilalla, jossa he hoitavat maata ja puutarhaa aivan Montevideon kupeessa.

Presidentti Pepe Mujica, 83, on elänyt äärimmäisen mielenkiintoista elämää osana Uruguayn yhteiskunnan kehitystä. Mujica, joka nuoruudessaan liittyi Tupamaros-sisseihin 1960-luvulla, osallistui useisiin aseellisiin guerilla-operaatioihin armeijan vallankaappauksella maata hallinneita hallituksia vastaan. Hän haavoittui kuudesti luodeista noiden operaatioiden aikana ja hänet vangittiin neljä kertaa. Hän pakeni ainakin kerran Punta Carretasin vankilasta. Kaikkiaan hän oli vangittuna 15 vuotta, viimeisen kerran yhtäjaksoisesti vuosina 1972–1985, jolloin häntä pidettiin panttivankina yhtenä guerilla-liikkeen johtajista, joka olisi teloitettu, jos sissiliike olisi jatkanut iskujaan.

Mujica armahdettiin 1985 demokratian palattua. Hän luopui aseellisesta vastarinnasta siirtyen rauhanomaisen ja demokraattisen yhteiskunnan kannattajaksi. Hän oli perustamassa Movimiento de Participación Popular -liikettä, joka kuului vasemmiston Frente Amplio -vaalirintamaan. Mujica valittiin 1994 parlamenttiin Montevideosta, ja 1999 hänet valittiin senaattoriksi. Vuonna 2005 hänet nimitettiin presidentti Tabaré Vázquezin hallitukseen maatalousministeriksi. Hän kuitenkin jätti ministerin paikan 2008 ja palasi senaattiin.

”Mujica on kuuluisa siitä, että hän lahjoitti presidenttikautensa 12 500 dollarin kuukausipalkastaan 90 prosenttia hyväntekeväisyyteen.”

Kesällä 2009 hänet valittiin Frente Amplio -puolueen presidenttiehdokkaaksi. Vaalien ensimmäisellä kierroksella 25. lokakuuta 2009 Mujica keräsi 47 prosenttia äänistä, ja toisella kierroksella saman vuoden marraskuussa hän sai yli puolet annetuista äänistä. Mujica tunnetaan ”maailman köyhimpänä presidenttinä”. Brändi, jota hänen taustajoukkonsa vaalivat uskollisesti. Hän elää esimerkkinsä tavoin, hänen ”maatilansa” on hyvin vaatimaton ja hän todellakin elää niin kuin saarnaa.

Mujica on myös kuuluisa siitä, että hän lahjoitti presidenttikautensa 12 500 dollarin kuukausipalkastaan 90 prosenttia hyväntekeväisyyteen. Hän otti meidät vastaan maatilansa etupihalla, ajaen sinne vanhalla kuplavolkkarillaan, josta eräs arabijohtaja on tarjonnut hänelle miljoona dollaria. Hän ei sitä kuitenkaan ole suostunut myymään, sillä hän on saanut auton lahjaksi ystävältään.

Keskustelimme keväisen (eteläisellä maapallolla) alkuillan aikana pariskunnan puutarhassa maailman menosta. Ei jäänyt epäselväksi, että hän vieläkin seuraa tarkasti mitä maailmassa tapahtuu. Hänen idealisminsa ei ole todellakaan minnekään kadonnut vallan vuosista huolimatta. Siinä asia, joka on hyvä muistutus meille kaikille, jotka uskovat ja työskentelevät oikeuden mukaisemman maailman hyväksi.


JARI HAKKARAINEN
Teollisuusliiton kansainvälisen toiminnan päällikkö

SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, Pepe Mujica sekä Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala.

KUVAT JARI HAKKARAINEN

Anu-Hanna Anttila: Palkkaeron syinä toimiala ja työtehtävän vaativuus

Teollisuusliiton naisjäsenten keskiansio on keskimäärin noin 86 prosenttia miesten keskiansiosta vuonna 2017. Kuitenkaan naisten euro ei ole vakio: se voi olla 73, 86 tai 94 senttiä – toimialasta ja työtehtävän vaativuudesta riippuen. Tämä ja moni muu palkkaukseen liittyvä kysymys selviää liiton tuoreesta Palkkakatsauksesta.

Teollisuusliiton katsauksen palkkatilastot perustuvat Tilastokeskuksen uusimpaan palkkarakenneaineistoon. Toimiala- ja tehtäväkohtaiset vertailut osoittavat tilastoidun palkkaeron vaihtelevan. Säännöllisen työajan ansioita kuvaavasta tilastosta selviää, että monilla toimialoilla naisten euro kipuaa yli 90 sentin.

”Vain yhdellä alalla naisten euro on miesten euro.”

Kaikkein suurin sukupuolten palkkaero on tekstiilien valmistuksessa. Tekstiilialalla naisten euro jää 73 senttiin. Tätä voi selittää osin Tilastokeskuksen palkkatilaston ehdoilla, sillä kaikkien pienimpien työpaikkojen henkilöstön palkkatietoja ei tilastoida tietosuojasyistä.

Vain yhdellä alalla naisten euro on miesten euro. Tilastojen mukaan sahatavaran ja puutuotteiden valmistuksessa naisten keskiansio on jopa hieman korkeampi kuin miehillä. Tämä puolestaan selittyy sillä, että naiset tekevät tällä miesvaltaisella alalla vaativuudeltaan erilaisia töitä varsin laajasti.

MIESVALTAISIA ALOJA ENEMMISTÖ

Suurin syy palkkaeroon on naisten ja miesten töiden eriytyminen eri aloille. Naiset työskentelevät yleisimmin naisvaltaisilla hoiva-, palvelu- ja ravitsemusaloilla. Miehet taas miehittävät yksityisen sektorin teollisuus-, kuljetus- ja rakennusaloja. Naisvaltaiset alat sijoittuvat yleisesti julkiselle sektorille, jossa palkat ovat keskimäärin alhaisemmat kuin yksityisellä sektorilla.

Teollisuusliiton piiriin kuuluvista toimialoista suurin osa on miesvaltaisia teollisuusaloja. Kolmen henkilömäärältään suurimman alan miesenemmistö on 88–89 prosenttia. Näistä koneiden ja laitteiden valmistuksessa naisten euro nousee 94 senttiin – tosin naisia on alan työntekijöistä vain reilu kymmenesosa. Alan työntekijöiltä vaaditaan korkeatasoista osaamista.

Teollisuusliittolaisten ammattialoista löytyy kolme naisvalta-alaa: vaatteiden valmistus, pesulapalvelut ja nahkatuotteiden valmistus. Esimerkiksi pesulapalveluissa naisten osuus on 71 prosenttia. Kun tarkastellaan työntekijöiden säännöllisen työajan ansioita, pesulapalveluissa naisten keskiansio on 95 prosenttia miesten keskiansiosta.

TYÖTEHTÄVIEN ARVOSTUS NÄKYY

Työtehtävien vaativuustaso tuottaa palkkaeroa. Lisäksi eri aloilla on omanlaisensa palkkarakenne. Esimerkiksi metalliteollisuudessa on käytössä yhdeksänportainen palkkarakenne, ja vaativuusryhmittely on jaettu kolmeen palkkaryhmään.

Monilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla teollisuudenaloilla naiset tekevät pääsääntöisesti vähemmän vaativia töitä, kun taas enemmistö miehistä tekee vaativia, koulutustaan vastaavia ammattitöitä. Tämä näkyy tilastoissa palkkaerona. Pääasiallinen syy on se, että työtehtävien lisäksi myös ammatillinen koulutus on eriytynyt nais- ja miesammattialoittain. Ilman oikeaa ammattiosaamista työn vaativuustaso jää auttamatta alhaiseksi.

On esitetty, että samojen töiden palkkauksen tarkastelu ei riitä, vaan pitäisi tarkastella samanarvoisia töitä. Työn arvon arviointi on haastavaa, ja työtehtävien samanarvoisuuden mittareita on vaikea synkronoida. Esimerkiksi laaja-alaista osaamista edellyttävän palvelutyön vaativuutta voi olla hankala verrata vaikkapa teknistä osaamista edellyttävän huoltotyön vaativuuteen. Arvon määrittely kertoo väistämättä myös ammatin arvostuksesta.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Palkkakatsaus 2018

KUVA KITI HAILA

Juha Pesola: Työn epävarmuus heijastuu työntekijän terveyteen

Hallitus linjasi kehysriihessä, että työsopimuslakiin valmistellaan muutos, jonka tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä.

Hallituksen lakiehdotusta koskevaan muistioon on kirjattu tilanteet, joiden mukaan irtisanomisperusteena pidettäisiin vähäisempää työvelvoitteen rikkomista tai käytöstä, joka horjuttaa työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta tai vaikeuttaa työnantajan ja työyhteisön toimintaa.

Hallituksen ehdotusta on monissa kirjoituksissa arvioitu lain toimivuuden ja juridiikan perusteella. Nostan esiin vielä yhden uuden kysymyksen, joka on jäänyt vähemmälle pohdinnalle. Miten mainittu lakiehdotus saattaa vaikuttaa pienissä työpaikoissa työntekijöiden terveyteen ja työhyvinvointiin?

Työn sisällön ja työyhteisön mahdollisesti aiheuttaman epävarmuuden lisäksi ehdotus aiheuttaisi epävarmuutta oman työn säilymisestä. Jos joutuu jatkuvasti miettimään omaa tulevaisuuttaan, voi esimerkiksi herkästi kokea, ettei työpaikalla voi ottaa esille vaikeita asioita. Tilanne olisi erityisen hankala niissä työpaikoissa, joissa ei ole luottamushenkilöiden hoitamaa toimivaa työntekijöiden edunvalvontaa.

”Ei liene kenenkään etu kasvattaa epävarmuutta, ja aiheuttaa sitä kautta lisää kustannuksia terveydenhuoltoon”

Lueskelin Työterveyslaitoksen sivuilta, ja muista luotettavista lähteistä siitä, mitä tällainen työsuhteen epävarmuus voi aiheuttaa. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin yhteys työn epävarmuuden ja esimerkiksi sydänsairauksien välillä. Lisäksi useissa tutkimuksissa on havaittu, miten työn epävarmuus vaikuttaa mielenterveyteen, mikä taas näkyy ahdistuneisuutena tai masennuksena ja poissaoloina työpaikalta. Tutkimusten mukaan epävarma tilanne altistaa alakuloisen mielialan lisäksi epäterveellisille elämäntavoille ja vähäiselle liikkumiselle. Mutta uskaltaako sairastaa, jos sitä kautta horjuttaa omaa asemaansa suhteessa työnantajaan!

Olen kiertänyt useilla pienillä työpaikoilla liiton työympäristöpäivien merkeissä. Viime aikoina niissä on ollut paljon puhetta ammattityövoiman saatavuudesta ja yleisistä työympäristöasioista, joiden takia me tätä työtä teemme. Yksilöllisten kriteereiden helpottamisen tarve irtisanomistilanteissa ei ole noussut missään työpaikassa esille.

Ei liene kenenkään etu kasvattaa epävarmuutta, ja aiheuttaa sitä kautta lisää kustannuksia terveydenhuoltoon tai jopa lisätä työkyvyttömyyseläkkeiden määrää.

JUHA PESOLA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA