Kategoria: Blogi

Hannu Siltala: Vetovoimaa ammatillisiin opintoihin

Opinto-ohjaajat (opot) ovat keskeisessä roolissa, kun nuoret harkitsevat menisivätkö peruskoulun jälkeen lukioon vai ammatillisiin opintoihin. Erityinen haaste on, miten nuoret saataisiin hakeutumaan teollisuusaloille. Ammatillisten oppilaitosten opojen keskeinen tehtävä on ohjata nuoria koulutuskokonaisuuksien valinnoissa. Se on tärkeää, jotta opinnot eivät keskeytyisi väärien valintojen vuoksi.

Näitä ja monia muita teollisuusalojen ammatillisen koulutuksen haasteita käsiteltiin helmikuussa järjestetyssä Opetushallituksen Prosessiteollisuus ja tuotanto- sekä Teknologia ja palvelut –osaamisen ennakointityöryhmien työpajassa. Vastauksena teollisuusalojen ammatteihin hakeutumisen haasteeseen nähtiin, että teollisuusalojen työnantajien pitäisi avata peruskoulujen työelämään tutustumisjaksoille (TET) nykyistä huomattavasti enemmän harjoittelupaikkoja.

Peruskouluihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin kaivattaisiin kipeästi sellaisia opoja, joilla on riittävä tuntemus teollisuuden ammateista.

Teknisen koulutuksen korkeakoulututkinnon suorittaneilta pitäisi poistaa opoiksi pätevöitymisen muodolliset esteet. Nuorille kaivattaisiin teollisuusaloilla opiskelevia ja jo ammateissa työskenteleviä myönteisiä esikuvia. Yhtenä mahdollisuutena nähtiin, että nuoret esittelisivät videolla ammattejaan.

Perheiden rooli on tärkeä nuorten peruskoulun jälkeisissä koulutusvalinnoissa. Alan ammattien esittelyä nuorille ja heidän vanhemmilleen voisi lisätä järjestämällä teollisuusalojen yritysten ja oppilaitosten yhteisiä ammatti-iltoja perheille. Teollisuuden julkisuuskuva olisi saatava paremmaksi ja houkuttelevammaksi. Nuorten Taitaja-kilpailujen näkyvyyttä voisi parantaa hyödyntämällä televisiota ja sosiaalisen median eri kanavia. Teollisuuden ammateista voisivat kertoa myös nuoria kiinnostavat tubettajat.

Opintojen keskeyttäminen on iso ongelma osalle ammattiin opiskelevista. Keskeyttämisten taustalla on monia syitä. Yksi merkittävä syy on oppilaiden heikot perustaidot matemaattisissa ja luonnontieteellisissä aineissa sekä lukemisessa ja kirjoittamisessa. Nämä taidot olisi saatava kuntoon kertaamalla peruskoulussa opittua ennen kuin ryhdytään opiskelemaan varsinaisia ammattiaineita. Opintojen keskeyttämisiä voidaan välttää myös auttamalla oppilasta tekemään ajoissa motivaatiota ylläpitäviä valintoja opiskelukokonaisuuksissa tai antamalla tukea kokonaan uudelle alalle tähtääviin opintoihin ryhtymisessä.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Irene Niskanen: Siirryimme nopean muutoksen aikaan

Koronaviruksen aiheuttamat muutokset yhteiskunnassa ovat olleet todella nopeita. Valtiovalta on joutunut tekemään tiukalla aikataululla suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat kansalaisten, yritysten ja organisaatioiden toimintaan. Muuttuneet käytänteet vaikuttavat lähes kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin.

Kun työttömyyskassan tämän vuoden budjettia viime syksynä laadittiin, etuusmenojen ennuste tälle vuodelle oli viime vuotta alhaisempi. Tiesimme toki etukäteen jo syksyllä, että vuodenvaihteessa on syksyä enemmän lomautuksia ja etuuden saajien määrä hetkellisesti nousee. Hakemusmäärät lähtivätkin helmi–maaliskuussa jo laskemaan. Mutta maailman tilanne muuttui nopeasti koronaviruksen leviämisen myötä. Nyt meidän on tehtävä uusia ennusteita ja varauduttava menojen suureen kasvuun.

Kuka olisi etukäteen voinut ennustaa, että virus voisi aiheuttaa yhteiskunnan toimintojen ja ihmisten liikkuvuuden erittäin laajamittaisen rajoittamisen? Ei kukaan.

Kaikkien tahojen tavoitteena on turvata kansalaisten terveyden lisäksi ostovoima ja yritysten toimintakyky.

Kassamme talous on onneksi hyvässä kunnossa mahdollisen suurtyöttömyyden varalta. Tasoitusrahastomme kestää etuusmenojen suuremmankin lisäyksen. Etuusmaksuihin saamme ennakkomaksuja nopeasti. Viime aikoina olemme saaneet myös käsittelyajan pidettyä hyvänä. Mutta jos jäsentemme työpaikat yksi toisensa perään joutuvat tässä hankalassa tilanteessa sulkemaan ovensa ja lomauttamaan työntekijät jopa erittäin lyhyellä aikavälillä, se tuo väistämättä haasteita käsittelyajan hyvänä pysymiseen.

Olemme varautuneet hoitamaan suuretkin hakemusmäärät muun muassa tekemällä erilaisia työjärjestelyjä ja palkkaamalla työntekijöitä. Lisäksi maan hallitus on luvannut tukea yrityksiä ja turvata työttömyysetuuden maksatuksen. Kaikkien tahojen tavoitteena onkin turvata kansalaisten terveyden lisäksi ostovoima ja yritysten toimintakyky. Siitä miten hyvin toimet riittävät, ei vielä ole tietoa. On varauduttava huonoimpaankin mahdolliseen ennusteeseen.

Pelkästään rahan ja työvoiman riittävyys eivät turvaa sujuvaa maksatusta. Myös järjestelmien ja tietojen siirron on toimittava sujuvasti. Tarvitaan hyvää yhteistyötä työttömyyskassojen, TE-toimistojen, työnantajien ja työpaikkojen välille. On poistettava turha byrokratia ja turha tietojen varmistelu. Etuudet on nyt saatava joustavasti jäsentemme tileille.

Meistä kukaan ei tiedä, missä vaiheessa kriisiä tällä hetkellä olemme. Onko pahin jo käsillä vai vielä edessä? Voimme tehdä vain arvailuja ja ennusteita. Mutta voimme myös tehdä ennalta ehkäiseviä toimia ja varautua. Tätä myös Teollisuuden työttömyyskassa on tehnyt ja tekee parhaillaan.

IRENE NISKANEN
Teollisuuden työttömyyskassan johtaja

Turja Lehtonen: Teollisuusliiton sopimuskierros pian paketissa

Sopimuskierros alkaa olla tältä erää neuvoteltu. Tätä kirjoittaessa valmiina on selvästi suurin osa Teollisuusliiton yhteensä 35 työehtosopimuksesta (tes). Käyty tes-kierros oli uuden liittomme ensimmäinen ja totisesti myrskyisä sellainen. On silti huomioitava, että 17 työnantajajärjestöön mahtuu monenlaista toimijaa ja toimintatapaa. Selvää lienee, että meidän on syytä istua alas niin sisäisesti liittona kuin SAK:n laajuisesti varsin pian. Koordinaatiota on parannettava.

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on saatava tulemaan takaisin avoimesti neuvottelupöytään. Se on tällä kierroksella vaikuttanut neuvottelujen taustalla jopa enemmän kuin keskitetyillä kierroksilla takavuosina.

Paljon keskustelua ja tuskaa herättänyt kilpailukykysopimus (kiky) olisi pitänyt hoitaa pois keskitetysti ja hallitusti kaikista sopimuksista, joissa se oli kirjattuna.

Väitän kierroksen suurimmaksi ongelmaksi juuri vuonna 2016 työmarkkinamaailmaan uinutta kiky-ratkaisua ja sen mukaista 24 tunnin työajan lisäystä.

Kuten tiedämme, se johti kaikissa isoissa neuvottelupöydissä lakkoon, lakonuhkaan tai työsulkuun. Tavallisesti liittokierroksilla laitetaan sopimusalojen ongelmia tekstikysymysten hiomisella kuntoon, mutta nyt sille jäi hyvin vähän tilaa.

Yleisesti voidaan todeta, että kikyn palkattomat talkootyötunnit ovat lähteneet kaikista neuvottelemistamme sopimuksista. Sopimuskohtaisia eroja toki on. Palkat nousevat sopimuskauden aikana 3,3 prosentin kustannusvaikutuksella. Tosin tässäkin on alakohtaisia eroja. Luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun ajankäytön laskentaan saimme sisällytettyä vuokratyöntekijät. Lisäksi saimme neuvoteltua myös jonkin verran alakohtaisia tes-korjauksia.

Kierros on ollut raskain puutuotesektorille. Mekaaninen metsäteollisuus ajautui neljän viikon lakkoon ja työnantajien julistamaan kuuden päivän työsulkuun.

Yhtenä keskeisenä syynä olivat Metsäteollisuus ry:n tälle kierrokselle tekemät poikkeuksellisen kovat linjaukset.

Tämän takia ratkaisu löytyi vasta sovittelijan esityksestä. Haluan tässäkin yhteydessä kiittää kaikkia lakkoon ja siihen liittyviin järjestelyihin osallistuneita. Lakko ei ollut turha. Ilman sitä olisi jälki ollut erittäin rumaa.

Nostan esiin vielä yhden tes-kierroksen rajuuden syyn. Työnantajat ovat nähneet järjestäytymisasteemme laskeneen. Uskon, että he ajattelivat kokeilla, onko meissä vielä voimaa? Olihan sitä. Oleellista on huomioida, että järjestäytymisasteen merkitys on näissä tilanteissa äärettömän tärkeä. Siksi siitä pitää puhua joka päivä ja joka paikassa.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

Nina Laine: Työ muuttuu – edunvalvonta säilyy

Ensimmäisen kerran näimme tänä talvena lunta, kun matkasimme tammikuun lopussa Lahteen koko kansainvälisen yksikön voimin kouluttamaan ammattiosastojen kansainvälisiä vastaavia. Samalla osallistuisimme Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen SASK:n kaksipäiväiseen solidaarisuuspäivään.

Koulutukseen osallistui 17 kansainvälistä vastaavaa. Ohjelmassa oli asiaa yritysvastuulain valmistelusta sekä tulevien aluefoorumien kansainvälisten teemojen valmistelu. Olimme saaneet mukaan myös kaksi SASK:n aluekoordinaattoria. Marlon Quesada kertoi värikkäästi ja mielenkiintoisesti Kaakkois-Aasian tilanteesta. Hänen kotimaassaan Filippiineillä on presidenttinä ollut vuodesta 2016 lähtien populistinen Rodrique Duterte, jonka vaaliteemana oli huumeiden vastaisuus.

Valintansa jälkeen hän on julkisesti kehottanut tappamaan kaikki huumeriippuvaiset ja huumekauppiaat. Siinä sivussa on tapettu viattomiakin.

Mosambikin tilannetta valotti Afrikan aluekoordinaattori Simiao Simbine. Mosambik on maailman köyhimpiä maita, joka kärsii yhä sisällissodan jälkeisestä poliittisesta, sotilaallisesta ja taloudellisesta epävakaudesta. Teollisuusliitolla on hankkeet Mosambikissa ja Malawissa.

Lahden Sibeliustalolla järjestetyt Solidaarisuuspäivät avasi kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari. Hän puhui lämpimästi kehitysyhteistyön puolesta, mikä oli pitkästä aikaa lupaavaa, sillä hänen edeltäjiensä painotukset olivat aivan toisenlaisia. Työn tulevaisuudesta maailmalla puhui hauskaan ja värikkääseen tyyliin entinen Uni Global Unionin (palvelupuolen maailmanjärjestö) pääsihteeri Philip Jennings. Hän korosti rauhan ja rakkauden merkitystä Beatlesia siteeraten.

Pääasiana kuitenkin oli ilmastonmuutoksen uhka ja sen torjuminen.

Iltapäivällä kokoonnuttiin pientyöryhmiin. Niissä käsiteltyjä aiheita olivat esimerkiksi ihmisoikeudet ja urheilu – jalkapallon MM-kisat Qatarissa ja Sano ei lapsityölle – miten lapsityö saadaan loppumaan.

Eduskunnan 1. varapuhemies Antti Rinne alusti aiheesta työn murroksen vaikutus ammattiyhdistystoimintaan ja ay-oikeuksien toteutumiseen. Hän kertoi, että solidaarisuus on aina ollut ay-liikkeen perusarvo niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin ja sellaisena sen tulee säilyäkin. Työ muuttuu ja edunvalvonta säilyy. ITUC:n (ammattiliittojen maailmanjärjestö) pääsihteeri Saran Burrow loi katsauksen työelämän ihmisoikeuksiin maailmalla. Hän painotti Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kansainvälisiä työoikeuksia. ILO:n neljä strategista tavoitetta ovat työllisyys, sosiaalinen suojelu, työmarkkinavuoropuhelu kolmikantaperiaatteella sekä työelämän periaatteiden ja oikeuksien kunnioittaminen.

Tunnelma solidaarisuuspäivillä oli lämminhenkinen. Paikalle oli tullut yli 300 osallistujaa. Keskustelin muiden muassa Kemiralla työskentelevän Aleksi Tikkasen kanssa. Hän on liiton kv-aktiivi ja osallistunut aikaisemmin SASK:n opintomatkalle Mosambikiin. Hän oli ensi kertaa mukana Solidaarisuuspäivillä ja arvioi mahdolliseksi osallistua uudelleenkin. Hänen mielestään ohjelma oli kiinnostava. Samalla hän piti erittäin mukavana, että tapasi kanssaan samalle opintomatkalle osallistuneita tuttuja.

NINA LAINE
Teollisuusliiton kansainvälinen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

Kari Hyytiä: Uusi opas työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen

Laki ammatillisen koulutuksen uudistuksesta astui voimaan vuoden 2018 alusta. Uudistuksen taustalla olivat koulutukseen kohdennetut valtavat leikkaukset ja koulutuksen siirtyminen yhä useammin työpaikoille. Uudistus käynnisti keskustelun, miten ammatillinen koulutus pystytään järjestämään työpaikoilla. Kuka vastaa mistäkin? Mikä on uudistetun lain tarkoitus, ja mitkä ovat koulutuksen järjestäjän ja työnantajan roolit?

Olen kaksi vuotta seurannut lain toteutusta ja välillä on tuntunut siltä, että perehdyttäminen on työpaikoilla lopetettu. Onneksi näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Silti usein vastaan tulee kommentti: ”Ei ole aikaa eikä resursseja”.

Suomessa on huutava pula osaajista. Ongelma syvenee entisestään väestön vanhetessa.

Enää ei riitä, että työpaikoilla vedotaan ajanpuutteeseen.

Työpaikoilla tapahtuva koulutus on suunniteltava huolella ja toteutettava hyvin koko työyhteisön laajuisena. Monelle opiskelijalle toimiminen työpaikalla on uutta, mutta samalla on muistettava, että hänestä voi tulla uusi työkaveri. Työyhteisö voi yhdessä synnyttää oppimismyönteisen kulttuurin, jossa ammattitaitoa siirretään ylpeydellä tuleville sukupolville.

Lain tavoitteena on muun muassa väestön osaamisen kohottaminen, työllisyyden edistäminen ja erityisesti opiskelijan kehittyminen tasapainoiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Teollisuuden alojen vetovoima voisi olla parempi. Laadukkaalla koulutuksella ja työpaikalla tapahtuvalla ohjauksella voimme parantaa uusien ammattilaisten saantia teollisuuden aloille.

Kiire ei saa olla este laadukkaalle opetukselle, tai muuten uusi mahdollinen ammattilainen etsii toisen oppimispaikan.

Yritysten olisi hyvä sitoa koulutuksen järjestäminen omiin strategioihinsa. Samalla vastattaisiin tulevan työvoiman saantiin ja yrityksen omien tavoitteiden saavuttamiseen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, ja tiedettäisiin ennakoivasti, mitä koulutusta päämäärien saavuttamiseksi tarvitaan.

Olemme laatineet työpaikkaohjaajille ja henkilöstön edustajille oppaan ammattiin opiskelevien ohjaamisesta työpaikalla. Opas tarjoaa työpaikalle tukea, jotta oppiminen olisi sujuvaa, tavoitteellista ja lain mukaista. Opas on toteutettu Euroopan sosiaalirahaston ESR:n rahoituksella Ammattitaitoa yhdessä -hankkeen kautta. Hankkeen päätoteuttaja on Työväen Sivistysliitto TSL. Toteuttamiseen ovat osallistuneet myös Kiipulan ammattiopisto, Työterveyslaitos, Teollisuusliitto, JHL ja PAM.

Oppaan löydät täältä.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

Jenni Uljas: Sitä ei voi hallita, mitä ei tunneta

Keskusteluissa jäsenten ja työnantajien edustajien kanssa on käynyt ilmi, että kemialliseen turvallisuuteen liittyvät asiat koetaan vaikeasti hallittaviksi. Lainsäädäntöä on paljon, ja sen mukainen riskinhallinnan toteuttaminen työpaikalla vaatii usein paljon osaamista.

Työterveyshuollon pitäisi olla työpaikkojen apuna tunnistamassa kemiallisiin tekijöihin liittyviä riskejä ja miettimässä niiden hallintaa, mutta usein edes työterveyshuollon ammattilaiset eivät ole riittävän hyvin selvillä kemiallisista riskeistä ja työpaikan olosuhteista. Työterveyshuollon pitäisi käyttää työpaikan riskinarviointia oman toimintansa tukena. Jos riskinarviointia ei ole tehty tai se on puutteellinen, jää työterveyshuollolta helposti osa riskeistä tunnistamatta.

Välillä kannattaa pysähtyä ja miettiä kunnolla, mikä on työpaikan todellinen tilanne. Lainmukainen kemikaaliluettelo auttaa alkuun pääsemisessä. Kun työpaikan kaikki kemikaalit on luetteloitu, havaitaan tyypillisesti, että samaan käyttötarkoitukseen on olemassa useita kemikaaleja. Niistä kannattaa valita haitattomin ja poistaa muut ongelmajätteisiin. Samalla on hyvä siivota kaikki vanhat pullon pohjat pois. Kemikaalivalikoima saadaan turhia ja ylimääräisiä kemikaaleja karsimalla usein huomattavasti helpommin hallittavaksi.

Kun selvitys työpaikalla käytettävistä kemikaaleista on tehty, pitää niistä hankkia ajantasaiset käyttöturvallisuustiedotteet.

Kemikaalien valmistajien ja maahantuojien on toimitettava käyttöturvallisuustiedotteet suomeksi ja ruotsiksi. Niiden avulla voidaan tehdä perusteltuja valintoja siitä, mitä kemikaaleja käytetään ja kuinka niitä käytetään. Samalla pystytään määrittelemään, miten riskit hallitaan.

Edellä kuvatun lisäksi pitää tunnistaa myös muiden kemiallisten altisteiden eli prosessissa syntyvien huurujen, pölyjen ja pakokaasujen aiheuttamat riskit. Tämä on usein hieman hankalampaa, mutta Työterveyslaitokselta, EU:n työsuojeluviranomaiselta ja työtehtäviin liittyvästä alakohtaisesta kirjallisuudesta saa apua ja tietoa. Myös työterveyshuoltoa kannattaa käyttää apuna.

Riskinarvioinnin perusteella havaitut työpaikan riskit kannattaa priorisoida eli asettaa tärkeysjärjestykseen ja alkaa hoitaa niitä tärkeysjärjestyksessä. Paljon käytetyt tai syöpävaaralliset kemikaalit kannattaa huomioida ennen vähän käytettyjä tai ärsyttäviksi luokiteltuja aineita. Suuria remontteja odotellessa täytyy tehdä se, minkä nopeasti voi eli esimerkiksi hankkia työntekijöille tarvittavat suojaimet, kunnes laajemmat korjaavat toimenpiteet on saatu valmiiksi.

Kun riskinhallintatoimia mietitään, kannattaa myös selvittää kunkin toimenpiteen aiheuttamat mahdolliset uudet riskit. Kun työntekijöille vielä annetaan koulutus riskeistä ja niiden hallinnasta, on tehtävä hoidettu. Tämä työ ei tosin koskaan tule valmiiksi, koska seuranta ja uuden tiedon soveltaminen käytäntöön kuuluvat kokonaisuuteen.

JENNI ULJAS
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

Arto Helenius: Sovittelutoimisto vai työelämävirasto?

Suomeen on vuosien saatossa muodostunut kulttuuri, jossa yksittäisten teemojen ympärille on muodostettu yhden asiantuntijan toimistoja kuten valtakunnansovittelija ja yhteistoiminta-asiamies. Yhteistoiminta-asiamiehen tehtävänä on auttaa työelämän osapuolia selvittämään asioita keskenään. Jos ne eivät siinä onnistu, ja ovat järjestäytyneitä, käännytään sovittelijan toimiston puoleen.

Edellä mainittujen toimijoiden resurssit ovat varsin rajalliset. Niillä on vain pieni virkamieskunta apunaan. Näiden pienten yksiköiden synty on niiden syntyhistorialla selitettävissä, mutta jos ajattelee asiaa ajankohtaisen tilanteen pohjalta, voi helposti nähdä synergiaetuja siinä, että asioita hoidettaisiin paremmilla resursseilla varustetusta yhteisestä virastosta.

Ruotsissa tehtiin pari kymmentä vuotta sitten muutoksia sovittelujärjestelmään. Siellä luovuttiin Suomen mallin kaltaisesta valtakunnansovittelijan toimistosta ja muodostettiin Medlingsinstitutet -niminen sovitteluinstituutti, jolle osoitettiin sovittelemisen lisäksi muitakin työelämän asiantuntijatehtäviä. Siellä kootaan esimerkiksi tilastoja ja seurataan aktiivisesti työelämän kehitystä ja rakenteita. Instituutilla on ympäri vuoden tehtävää ja sen mukainen jatkuva rooli.

En tarkoita, että Suomeen pitäisi kopioida järjestelmä suoraan ulkomailta, mutta ajatus siitä, että asiantuntijoiden panosta voitaisiin käyttää hyödyksi monissa erilaisissa tilanteissa, tuntuu järkevältä. Silloin, kun työmarkkinakierros ruuhkautuu, olisi nykyisten toimistojen resurssit kokoavalla virastolla useampia henkilöitä käytettävissä. Muuna aikana puolestaan on helppo nähdä tarve sille, että samainen virasto edistäisi yhteistoimintaa.

”Kiistojen ratkaisemista sopimisen kautta voisi kehittää myös yhdistetty valtakunnansovittelijan ja yt-asiamiehen virkakoneisto. Valmista mallia ei tietysti ole, mutta tälle olisi varmasti tilausta.”

Yhtenä esimerkkinä näkisin pienet yritykset, joilla ei ole käytettävissään työehtosopimusten riidanratkaisumekanismeja ja joille käytännön asioiden ratkominen oikeuslaitoksen kautta on liian hidasta ja kallista. Voisi ajatella, että jokin kansallinen innovaatio löytyisi siihen, että kiistojen ratkaisemista sopimisen kautta voisi kehittää myös yhdistetty valtakunnansovittelijan ja yt-asiamiehen virkakoneisto. Valmista mallia ei tietysti ole, mutta tälle olisi varmasti tilausta.

Yhtä lailla Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan (Tukuseto) toiminnan voisi kanavoida tämän viraston ylläpidettäväksi. Olen miettinyt, että myös yleissitovuuden vahvistamislautakunta istuisi kokonaisuuteen.

Kaikkien edellä mainittujen toimielinten yhteinen nimittäjä on työelämän palvelutehtävä, ja se että niissä hyödynnetään työelämätietoa rakentavalla tavalla.

Asiasta on tarpeen käydä keskustelu ja etsiä paikkoja, jossa uudistamisella saadaan lisähyötyä. Keskustelu pitää aloittaa nyt, sillä työmarkkinatalvi on muutamassa kuukaudessa ohi. Silloin on aika käynnistää valmistelut, jos muutosta oikeasti halutaan.

ARTO HELENIUS
Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija

Antti Malste: Vuosaari ja Bryssel määrittävät ilmastopolitiikan tulevaisuuden

Vaikka työehtosopimusneuvottelut ovat vielä täydessä vauhdissa, on paikallaan katsahtaa, mitä politiikassa tapahtuu. Eduskunta palaa pian istuntotauoltaan, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö syksyllä kuumana käynyt poliittinen debatti jatkuisi viime vuoden tapaan.

Yksi tärkeä keskustelun aihe nousee mitä todennäköisimmin esiin ensi viikolla, kun Marinin hallitus kokoontuu Helsingissä ”Vuosaaren ilmastokokoukseen”. Kokouksen tavoitteena on sopia konkreettisista askeleista kohti päämäärää hiilineutraalista Suomesta. Ennakkotietojen perusteella kokouksesta on odotettavissa haastava, sillä päämäärän saavuttaminen vaatii toimenpiteitä, jotka eivät ole sieltä helpoimmasta päästä.

ILMASTOPOLITIIKKA ON TYÖLLISYYS- JA TALOUSPOLITIIKKAA

Ilmastopolitiikka tulee vaikuttamaan siihen, millaisia työpaikkoja Suomessa on tulevaisuudessa ja millä tavoin Suomen kilpailukyky kehittyy suhteessa lähimpiin kilpailijamaihimme. Hallituksen keskeiset tavoitteet työllisyysasteen nostamisesta ja julkisen talouden tasapainosta ovat myös suorassa kohtalonyhteydessä ilmastopolitiikkaan.

Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on mahdollisuus suomalaiselle teollisuudelle. Tähän on yksinkertainen syy. Uudet teknologiset ratkaisut ja näiden käyttöönottaminen luovat valtavia mahdollisuuksia suomalaiselle teollisuudelle. Tämä kuitenkin vaatii merkittävää panostamista tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- eli TKI-rahoitukseen sekä sitä, että Suomessa otetaan käyttöön uusia teknologisia ratkaisuja. Referenssien saaminen on elinehto suomalaisten yritysten vientiponnisteluille.

Palkansaajien näkökulmasta on tärkeää, että ilmastopolitiikkaa toteutetaan vastuullisesti. Mikäli hallitus tekee ratkaisuja, jotka tulevat heikentämään työllisyyttä joillain sektoreilla, on näillä aloilla varmistettava työntekijöiden tulevaisuus oikeudenmukaisen siirtymän avulla.

EUROOPAN VIHREÄN KEHITYKSEN OHJELMA

Uuden Euroopan komission työn keskiössä on Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Ohjelma on kunnianhimoinen toimenpidepaketti, jonka tavoitteena on mahdollistaa siirtyminen ekologisesti kestävämpään talouteen. Ohjelma tähtää samanaikaisesti sekä ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun että uuden kasvun luomiseen Euroopassa. Komission paketti sisältää merkittäviä panostuksia siihen, että muutos tapahtuisi ihmisten ja yritysten kannalta oikeudenmukaisesti.

Suomen kannalta on tärkeää, että kotimaiset ratkaisut ovat harmoniassa Euroopan unionissa tehtävien ratkaisujen kanssa, ja että kykenemme hyödyntämään täysimittaisesti esimerkiksi vihreän kehityksen ohjelman tarjoamat rahoitusmahdollisuudet. Kuten kotimaassa, myös eurooppalaisella tasolla on varmistettava, että tehtävät päätökset tulevat kohtelemaan työntekijöitä reilusti.

ANTTI MALSTE
Teollisuusliiton ulkoisen viestinnän päällikkö

KUVA KITI HAILA

Mirja Suhonen: Työllisyysasteen parantaminen – mieluummin porkkanaa kuin keppiä

Maamme nykyinen hallitus aloitti taipaleensa viime vuonna. Se asetti työllisyystavoitteeksi 75 prosenttia työllisestä työvoimasta (15–64-vuotiaat) vuoden 2023 loppuun mennessä. Työttömien määrän pitäisi vastaavasti laskea 4,8 prosenttiin. Tavoite on vaativa, mutta mahdollinen. Kaikki keinot pitää ottaa käyttöön, että maahamme saadaan 60 000 työpaikkaa lisää, mitä hallitusohjelman tavoite edellyttää.

Väestö ikääntyy ja syntyvyys vähenee. Sen seurauksena huoltosuhde heikkenee. Taloudellinen huoltosuhde eli työssäkäyvien ja ei-työssäkäyvien suhde oli 137 vuonna 2017. Se tarkoittaa sitä, että sataa työssäkäyvää henkilöä kohti oli 137 ei-työssäkäyvää henkilöä. Vuonna 2016 luku oli 142. Vertailun vuoksi todettakoon, että lamavuonna 1993 taloudellinen huoltosuhde oli 172. Tilanne on nyt parempi, mutta tulevaisuus näyttää synkältä.

Taloudellisen huoltosuhteen ennustetaan huononevan ikärakenteemme ja työttömyyden vuoksi. Tilannetta kuvaa myös väestöllinen huoltosuhde eli lasten ja eläkeläisten suhde työikäiseen väestöön. Vuonna 2017 se oli 60,1, mikä tarkoittaa sitä, että 100 työssä käyvää henkilö kohden oli noin 60 ei-työikäistä henkilöä. Lukema on huonoin 60 vuoteen. Käänteen saamiseksi parempaan tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä.

”Voisiko työn vastaanottamisen kynnystä madaltaa työttömyysturvan karenssimääräyksiä muuttamalla?”

Olemme taloudellisesti pienoisessa pulassa, ellei käännettä parempaan saada aikaiseksi. Hyvinvointiamme on mahdotonta ylläpitää, ellei työllisyys ole riittävällä tasolla. Mikä neuvoksi, kyselee moni. Luotamme osaamisen kasvattamiseen, tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, lisä- ja muuntokoulutusta sekä toimia työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaamiseksi.

Voisiko myös työn vastaanottamisen kynnystä madaltaa työttömyysturvan karenssimääräyksiä muuttamalla? Lähes joka viikko korviini kantautuu tieto työsuhteen purusta koeaikana, mistä todennäköisesti seuraa 90 päivän karenssi ennen ansiopäivärahan saamista. Voisiko lakia muuttaa niin, että koeaikapurun jälkeen karenssia ei olisi? Näin työntekijä rohkenisi kokeilla työtä, jopa uutta ammattia, pelkäämättä taloudellisen pohjan romahtamista.

Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastojen mukaan koeaikapurkujen määrä on kasvanut 30 prosentilla vuodesta 2016 vuoteen 2018. Numeroina se tarkoittaa 13 516 koeaikapurkua vuonna 2016 ja 17 683 purkua vuonna 2018. Luku ehti 2010-luvulla laskea 13 500:aan aikaisemmasta 19 000:sta. Kenties syynä on määräaikaisten työsuhteiden solmimisen hankaloituminen tai työnantajien tiukentuneet asenteet. Luvut kertovat myös, että moni on joutunut kärvistelemään karenssin ajan minimitoimeentulolla, vaikka ei ansiopäivärahakaan kovin leveää leipää tarjoa.

Kun työllistymisen kynnystä halutaan alentaa, tehdään se työpaikan vastaanottamisen kynnystä madaltamalla, ei keksimällä aktiivimallin tapaisia keinoja. Mieluummin porkkanaa kuin keppiä. Kannustaminen tuo parempia tuloksia tässäkin asiassa.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton erityisalojen sektorin sopimusasiantuntija

Jari Nilosaari: Tekno näytti sopimisen mallin

Teknologiateollisuuden uusi työehtosopimus (tes) sisältää kilpailukykysopimuksen (kiky) mukaisen 24 palkattoman tunnin poiston, 3,3 prosentin palkankorotukset ja uusia avauksia teksteihin. Sen kanssa voimme elää ja valmistautua seuraaviin kierroksiin. Samalla kysymyksessä on hyvä esimerkki meille ja muille, että sopiminen on hankalissakin asetelmissa mahdollista.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lle ja Suomen Yrittäjille teknologiateollisuuden tes sitä vastoin näyttää olevan kovin vaikea paikka. Vaikka ne eivät ole neuvotteluosapuolia, ovat ne huutamassa huonosta neuvottelutuloksesta ja yllyttävät muita työnantajajärjestöjä vaatimaan sellaista, mikä ei jäsenillemme käy. Teknologiateollisuudessa kelvolliseksi todetun sopimuksen kieltämisellä ne tekevät itsestään ei-liikkeen. Tämä ajaa neuvotteluosapuolet tilanteeseen, jossa työtaistelut ovat näköjään väistämättömiä.

Teollisuusliitolla oli ja on vahva halu sopia ilman konflikteja. Silti olemme jälleen tilanteessa, jossa olemme joutuneet jättämään lakkovaroituksen kemianteollisuuden eri sopimusaloille, mekaaniseen metsäteollisuuteen ja malmikaivoksiin. Kahden viikon lakon uhka ja ylityökielto voivat tuntua rajuilta toimenpiteiltä, mutta jos painetta ei ole riittävästi, ei näytä neuvottelutulostakaan syntyvän. Toivottavasti tuloksia kuitenkin saadaan aikaiseksi ennen kuin lakot ovat edessä.

”Työnantajien vaatimuslista on edelleen pitkä kuin nälkävuosi ja esitykset ovat sitä luokkaa, että hyvää ei seuraisi, jos ne menisivät läpi.”

Miksi työnantajat eivät ole valmiita sopimaan? Tästä työnantajien pitkän linjan toiminnasta saimme koettelevat käytännön kokemukset viime vaalikaudella, jolloin maassamme vaikutti työnantajien kannalta paras hallitus vuosikausiin. Esimerkkejä siitä agendasta ovat pakkolakiväännöt ja muutokset eri lakeihin, joilla kurjistettiin vähempiosaisten, työttömien ja työntekijöiden asemaa. Tausta kuitenkin ulottuu ajassa pidemmälle taaksepäin.

EK teki eri työnantajajärjestöjen kanssa jo vuosikymmeniä sitten yhteistuumin ne linjaukset, jotka näkyivät etenkin viime eduskuntavaalikaudella ja vaikuttavat nyt myös työehtosopimusneuvotteluissa. Ay-liike on heidän mielestään uhka, joka rajoittaa työnantajien päätäntävaltaa. Todellinen tahtotila ei ole paikallisen sopimisen lisääminen vaan työnantajien määräämisvallan lisääminen ja ay-liikkeen murentaminen.

Työnantajien vaatimuslista on edelleen pitkä kuin nälkävuosi ja esitykset ovat sitä luokkaa, että hyvää ei seuraisi, jos ne menisivät läpi. Kikyn 24 palkattoman tunnin poistaminen, 3,3 prosentin palkankorotuksien vastustaminen ja jotkut tekstimuutokset eivät voi olla heille kynnyskysymys, vaan he tähtäävät siihen, että työntekijät suostuisivat lähes mihin tahansa ilman ehtoja ja ay-liikkeen vahvaa valvontaa.

On sanottu, että puhdas ideologia ja puhdas maalaisjärki eivät mahdu samaan pöytään. Ay-liike on viime vuosina ollut järjellä mukana. Sitä soisi nyt myös työnantajien käyttävän niin, että sopimukset syntyvät ilman työtaisteluita.

JARI NILOSAARI
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja