Anu-Hanna Anttila: Palkkaeron syinä toimiala ja työtehtävän vaativuus

Teollisuusliiton naisjäsenten keskiansio on keskimäärin noin 86 prosenttia miesten keskiansiosta vuonna 2017. Kuitenkaan naisten euro ei ole vakio: se voi olla 73, 86 tai 94 senttiä – toimialasta ja työtehtävän vaativuudesta riippuen. Tämä ja moni muu palkkaukseen liittyvä kysymys selviää liiton tuoreesta Palkkakatsauksesta.

Teollisuusliiton katsauksen palkkatilastot perustuvat Tilastokeskuksen uusimpaan palkkarakenneaineistoon. Toimiala- ja tehtäväkohtaiset vertailut osoittavat tilastoidun palkkaeron vaihtelevan. Säännöllisen työajan ansioita kuvaavasta tilastosta selviää, että monilla toimialoilla naisten euro kipuaa yli 90 sentin.

”Vain yhdellä alalla naisten euro on miesten euro.”

Kaikkein suurin sukupuolten palkkaero on tekstiilien valmistuksessa. Tekstiilialalla naisten euro jää 73 senttiin. Tätä voi selittää osin Tilastokeskuksen palkkatilaston ehdoilla, sillä kaikkien pienimpien työpaikkojen henkilöstön palkkatietoja ei tilastoida tietosuojasyistä.

Vain yhdellä alalla naisten euro on miesten euro. Tilastojen mukaan sahatavaran ja puutuotteiden valmistuksessa naisten keskiansio on jopa hieman korkeampi kuin miehillä. Tämä puolestaan selittyy sillä, että naiset tekevät tällä miesvaltaisella alalla vaativuudeltaan erilaisia töitä varsin laajasti.

MIESVALTAISIA ALOJA ENEMMISTÖ

Suurin syy palkkaeroon on naisten ja miesten töiden eriytyminen eri aloille. Naiset työskentelevät yleisimmin naisvaltaisilla hoiva-, palvelu- ja ravitsemusaloilla. Miehet taas miehittävät yksityisen sektorin teollisuus-, kuljetus- ja rakennusaloja. Naisvaltaiset alat sijoittuvat yleisesti julkiselle sektorille, jossa palkat ovat keskimäärin alhaisemmat kuin yksityisellä sektorilla.

Teollisuusliiton piiriin kuuluvista toimialoista suurin osa on miesvaltaisia teollisuusaloja. Kolmen henkilömäärältään suurimman alan miesenemmistö on 88–89 prosenttia. Näistä koneiden ja laitteiden valmistuksessa naisten euro nousee 94 senttiin – tosin naisia on alan työntekijöistä vain reilu kymmenesosa. Alan työntekijöiltä vaaditaan korkeatasoista osaamista.

Teollisuusliittolaisten ammattialoista löytyy kolme naisvalta-alaa: vaatteiden valmistus, pesulapalvelut ja nahkatuotteiden valmistus. Esimerkiksi pesulapalveluissa naisten osuus on 71 prosenttia. Kun tarkastellaan työntekijöiden säännöllisen työajan ansioita, pesulapalveluissa naisten keskiansio on 95 prosenttia miesten keskiansiosta.

TYÖTEHTÄVIEN ARVOSTUS NÄKYY

Työtehtävien vaativuustaso tuottaa palkkaeroa. Lisäksi eri aloilla on omanlaisensa palkkarakenne. Esimerkiksi metalliteollisuudessa on käytössä yhdeksänportainen palkkarakenne, ja vaativuusryhmittely on jaettu kolmeen palkkaryhmään.

Monilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla teollisuudenaloilla naiset tekevät pääsääntöisesti vähemmän vaativia töitä, kun taas enemmistö miehistä tekee vaativia, koulutustaan vastaavia ammattitöitä. Tämä näkyy tilastoissa palkkaerona. Pääasiallinen syy on se, että työtehtävien lisäksi myös ammatillinen koulutus on eriytynyt nais- ja miesammattialoittain. Ilman oikeaa ammattiosaamista työn vaativuustaso jää auttamatta alhaiseksi.

On esitetty, että samojen töiden palkkauksen tarkastelu ei riitä, vaan pitäisi tarkastella samanarvoisia töitä. Työn arvon arviointi on haastavaa, ja työtehtävien samanarvoisuuden mittareita on vaikea synkronoida. Esimerkiksi laaja-alaista osaamista edellyttävän palvelutyön vaativuutta voi olla hankala verrata vaikkapa teknistä osaamista edellyttävän huoltotyön vaativuuteen. Arvon määrittely kertoo väistämättä myös ammatin arvostuksesta.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Palkkakatsaus 2018

KUVA KITI HAILA

Juha Pesola: Työn epävarmuus heijastuu työntekijän terveyteen

Hallitus linjasi kehysriihessä, että työsopimuslakiin valmistellaan muutos, jonka tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä.

Hallituksen lakiehdotusta koskevaan muistioon on kirjattu tilanteet, joiden mukaan irtisanomisperusteena pidettäisiin vähäisempää työvelvoitteen rikkomista tai käytöstä, joka horjuttaa työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta tai vaikeuttaa työnantajan ja työyhteisön toimintaa.

Hallituksen ehdotusta on monissa kirjoituksissa arvioitu lain toimivuuden ja juridiikan perusteella. Nostan esiin vielä yhden uuden kysymyksen, joka on jäänyt vähemmälle pohdinnalle. Miten mainittu lakiehdotus saattaa vaikuttaa pienissä työpaikoissa työntekijöiden terveyteen ja työhyvinvointiin?

Työn sisällön ja työyhteisön mahdollisesti aiheuttaman epävarmuuden lisäksi ehdotus aiheuttaisi epävarmuutta oman työn säilymisestä. Jos joutuu jatkuvasti miettimään omaa tulevaisuuttaan, voi esimerkiksi herkästi kokea, ettei työpaikalla voi ottaa esille vaikeita asioita. Tilanne olisi erityisen hankala niissä työpaikoissa, joissa ei ole luottamushenkilöiden hoitamaa toimivaa työntekijöiden edunvalvontaa.

”Ei liene kenenkään etu kasvattaa epävarmuutta, ja aiheuttaa sitä kautta lisää kustannuksia terveydenhuoltoon”

Lueskelin Työterveyslaitoksen sivuilta, ja muista luotettavista lähteistä siitä, mitä tällainen työsuhteen epävarmuus voi aiheuttaa. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin yhteys työn epävarmuuden ja esimerkiksi sydänsairauksien välillä. Lisäksi useissa tutkimuksissa on havaittu, miten työn epävarmuus vaikuttaa mielenterveyteen, mikä taas näkyy ahdistuneisuutena tai masennuksena ja poissaoloina työpaikalta. Tutkimusten mukaan epävarma tilanne altistaa alakuloisen mielialan lisäksi epäterveellisille elämäntavoille ja vähäiselle liikkumiselle. Mutta uskaltaako sairastaa, jos sitä kautta horjuttaa omaa asemaansa suhteessa työnantajaan!

Olen kiertänyt useilla pienillä työpaikoilla liiton työympäristöpäivien merkeissä. Viime aikoina niissä on ollut paljon puhetta ammattityövoiman saatavuudesta ja yleisistä työympäristöasioista, joiden takia me tätä työtä teemme. Yksilöllisten kriteereiden helpottamisen tarve irtisanomistilanteissa ei ole noussut missään työpaikassa esille.

Ei liene kenenkään etu kasvattaa epävarmuutta, ja aiheuttaa sitä kautta lisää kustannuksia terveydenhuoltoon tai jopa lisätä työkyvyttömyyseläkkeiden määrää.

JUHA PESOLA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA

Heli Puura: Potkuilla tuottavuutta?

Työsopimuslaissa on ollut nykyisen kaltainen irtisanomissuoja vuodesta 1971. 47 vuotta on eletty sen kanssa, eikä ihan huonosti ole mennyt. Suomalainen irtisanomissuoja, työlainsäädäntö tai työehtosopimukset eivät ole olleet kasvun tai kehityksen este, päinvastoin.

Viime vuosikymmenten aikana tuottavuus on kasvanut, samoin työntekijöiden hyvinvointi ja ostovoima. Suomalainen elinkeinoelämä on monipuolistunut. Monet yritykset ja yrittäjät ovat pystyneet kannattavaan kasvuun yhteistyössä henkilöstön kanssa. On saatu palkkaa, voittoja ja osinkoja. Työelämän laatu on kehittynyt, kun joustojen ja turvallisuuden tasapainosta on huolehdittu kohtuullisella tavalla. Totta kai matkalle sattuu erilaisia vuosia, taantumaa, lomautuksia ja irtisanomisia, mutta iso kuva on se, että pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Olemme nousseet yhteiskuntana ja kansantaloutena hyvälle eurooppalaiselle tasolle.

Itse aloitin työt ammattiyhdistysliikkeessä vuonna 1990. Tuon vuosikymmenen alussa Suomi syöksyi lamaan ja Aho-Viinasen hallitus pyrki voimakkaasti heikentämään työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen asemaa. Niissä väännöissä oli paljon samaa kuin nykyisen hallituksen aikana, mutta irtisanomissuoja säilyi.

Mikä on siis Sipilän hallituksen peruste ajaa itsepintaisesti Suomen Yrittäjien tavoitetta ja jättää huomiotta työntekijöiden ja heidän ammattiliittojensa vastustava kanta? Miksi juuri nyt pitäisi puuttua työntekijöiden oikeuksien kannalta keskeiseen irtisanomissuojaan eli luopua asiallisesta ja painavasta irtisanomisperusteesta pienemmissä yrityksissä?

Hallitus perusteli hankettaan ensin työllisyydellä, mutta vaihtoi perusteluksi tuottavuuden heti sen jälkeen, kun Etlan ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen hankearviosta ilmeni, että työsopimuslain heikennys ei tuota merkittävää muutosta kokonaistyöllisyyteen.

Hallitus haluaisi siis parantaa suomalaisen työelämän tuottavuutta sillä, että työntekijän poispotkiminen tehtäisiin entistä helpommaksi alle 20 työntekijän työpaikoilla. Kapeaksi on käynyt hallituksen ajattelu. Eikä se siitä yhtään avarakatseisemmaksi, saati hyväksyttäväksi muutu sillä, että pienen työpaikan rajaksi asetettaisiin jokin pienempi nuppiluku kuin 20.

Tuottavuuden kestävät ja pitkäjänteiset kehittämiskeinot ovat mielestäni ihan muuta. Ne ovat investointeja koneisiin, laitteisiin ja teknologiaan, tutkimus- ja tuotekehitystä, ammattitaitoa sekä osaavaa johtamista ja työn organisointia, korkeatasoisia tuotteita ja palvelua, hyvää yhteistoimintaa ja yhteistä kehittämistyötä henkilöstön ja asiakasyritysten kanssa.

”Valitettavasti hallitus on unohtanut ihmisen ja työelämän todellisuuden”.

Valitettavasti hallitus on unohtanut ihmisen ja työelämän todellisuuden. Hallituksen tuntemus työntekijöiden arjesta on heikko ja työntekijän suojeluperiaatteesta on siirrytty yritysten suojeluun työntekijöiltä.

Työelämässä on paljon murrosta ja epävarmuutta. Yritysten työn teettämistavat ovat monet. Monet jäsenistämme työskentelevät pätkätyösuhteissa, osa-aikatunneilla, nollatuntisopimuksilla, vuokratyöläisinä ja pakkoyrittäjinä. Hallituksen ajama heikompi irtisanomissuoja lisäisi epävarmuutta, pelkoa ja pirstaleisuutta. Jo aikaisemmin hallituksen päättämä koeajan pidennys sekä työttömyysturvan aktiivimalli ovat samaa sarjaa. Jäsenemme eivät tarvitsee lisää epävarmuutta, vaan panostuksia yhteistoimintaan, osaamiseen ja työhyvinvointiin.

Elämme aikaa, jossa hallitus on yksipuolisesti toteuttanut lukuisia heikennyksiä ja leikkauksia työntekijöiden turvaan. Se ei välitä vuoropuhelusta ammattiyhdistysliikkeen kanssa, eikä aidosta kolmikantaisesta asioiden valmistelusta. Tällä politiikallaan hallitus lietsoo vastakkainasettelua työmarkkinoilla ja vaarantaa työrauhan. Samalla se tekee karhunpalveluksen luottamukselle ja tuottavuuden kehittämiselle yrityksissä. Irtisanomissuojan heikentämiselle ei ole asiallisia perusteita, vaan se on hallituksen ideologinen hanke.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Hannu Siltala: Ammatillinen koulutus murrosvaiheessa

Ammatillisen koulutuksen uusi nuoriso- ja aikuiskoulutuksen yhdistävä lainsäädäntö tuli voimaan tämän vuoden alusta. Tutkittua tietoa siitä, miten uudistus on onnistunut, ei vielä ole, sillä ammatilliset oppilaitokset aloittivat syyslukukauden vasta muutama viikko sitten. Erityisesti odotetaan, miten työpaikoilla tapahtuva koulutussopimusoppilaiden oppiminen ja työpaikkaohjaus onnistuvat. Tulossa on lähiaikoina muun muassa SAK:n luottamusmiespaneelin kysely reformin toteutumisesta työpaikoilla.

Ammatillisen koulutuksen reformi on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeita. Yhtä jalkaa reformin kanssa on toteutettu parinsadan miljoonan euron ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkaukset. Reformin ehkä keskeisin uudistus on koulutuksen painopisteen siirtyminen entistä enemmän työpaikoille. Tämän varaan hallitus on laskenut osittain ammatillisesta koulutuksesta tulevat säästöt. Koulujen resursseja supistetaan opetushenkilökunnan ja tilojenkin osalta. Tämä on vaarallista, sillä ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettu, että ammattiin opiskeleville löytyisi riittävästi laadukkaita koulutussopimuspaikkoja yrityksistä.

Opiskelun painopisteen siirtyminen työpaikoille merkitsee entisen työssäoppimisjaksojen muuttumista koulutussopimuksiksi. Koulutussopimusten rinnalla säilyvät edelleen oppisopimukset. Koulutussopimuksen ja oppisopimuksen tärkein ero on, että oppisopimus on määräaikainen työsopimussuhde, josta kuuluu maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Koulutussopimusoppilaat eivät ole työsuhteessa, vaan ovat oppilaitoksen vastuulla olevia opintososiaalisten tukien varassa opiskelevia opiskelijoita.

”Koulutusuudistus on iso haaste myös luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Tärkeää on, että koulutussopimusoppilaista huolehditaan.”

Koulutussopimus tuo vahvoja velvoitteita koulutuksen järjestäjille (oppilaitoksille) ja työnantajille. Koulutussopimus tehdään koulutuksen järjestäjän ja työantajan välillä. Työnantajat eivät saa koulutuskorvausta oppilaan ohjaamisesta. Koulutussopimusoppilaille on tehtävä jokaista koulutussopimusjaksoa varten henkilökohtaistamisohjelma, jossa määritellään tarkasti, mitä opiskeltavan tutkinnon osaa koulutussopimusjakso koskee, eli millaisia tehtäviä oppilaan on tehtävä täyttääkseen tutkinnon edellytykset. Henkilökohtaistamisessa otetaan huomioon aiemmin hankittu osaaminen.

Koulutussopimusoppaille on nimettävä henkilökohtainen työpaikkaohjaaja, jonka tulisi olla opittavan ammatin vahva osaaja sekä tuntea tutkinnon perusteet sekä osata ohjata opiskelijaa oppimaan ammatti. Vastuu työpaikkaohjaajien perehdyttämisestä ja kouluttamisesta tehtävään on koulutuksen järjestäjillä. Koulutuksen järjestäjät tarjoavat oppilaitoksissaan ilmaista työpaikkaohjaajakoulutusta.

Koulutusuudistus on iso haaste myös luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Tärkeää onkin, että koulutussopimusoppilaista huolehditaan. Työpaikoilla ei saa syntyä tilanteita, joissa koulutussopimusoppilaita hyväksikäytetään toisarvoisissa tehtävissä ilmaisena työvoimana. Koulutussopimusoppilaille kannattaa tarjota liiton oppilaisjäsenyyttä ja saada heidät osaksi Teollisuusliiton jäsenperhettä.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Tarja Loppi: Hymyilevät miehet tekstiilitehtaalla

Määränpää Malawin Blantyre, eteläisessä Afrikassa. Teollisuusliitto on mukana SASK:n ja IAG:n (IndustriAll Global) maailmanjärjestön kanssa hankkeessa, jonka perimmäinen tarkoitus on parantaa ay-liikkeen ja työntekijöiden asemaa Malawissa. Kumppaneina on viisi paikallista teollisuusalan ammattiliittoa.

Malawi on yksi maailman kehittymättömimmistä ja köyhimmistä valtioista, ja sen kyllä näkee, kun pääsee paikalle. Työpaikoilla voi aistia palaavansa noin 50 vuotta ajassa taaksepäin.

Tarkastelimme työpaikkoja, joista yksi, vääntyneiden peltiseinien sisäpuolella, oli tekstiilitehdas. Omistaja Intiasta, kuten kaikki muutkin yrittäjät, ulkomaalaistaustaisia. Astuessamme hämärään halliin näin todella pitkän rivin ompelukoneita ja kankaanleikkauspöytiä. Pölyisen ilman ja koneensurinan lomassa tajusin, että kaikki työntekijät olivat miehiä. Miehiä, vain miehiä tekstiilitehtaalla?

Näky oli jotain, mitä en ollut kuvitellut näkeväni. Kiersimme tehdasta ja tarkemmin työntekijöitä katsoessani sain vastaukseksi aina valloittavan hymyn. He olivat selkeästi ylpeitä, mitä tekivätkään. Malawilaiset ovat lämminhenkisiä, onnellisia ja he hymyilevät!

Malawi on maailman kehyksessä jäljessä, ja vanha asenne naisten aseman suhteen tiukassa. Tämä oli yksi tärkeä pointti, jota halusimme korostaa kumppaneillemme. Naisten aseman muutos lähtee ay-liikkeestä, jos mistä. Asennekoulutus myös kumppaniliittojohtajille oli paikallaan. Paule Ndessomin, IdustriAll Globalin Etelä-Afrikan aluekoordinaattori, suoriutui tehtävästä kiitettävästi.

Malawilla on jatkuva pula ja ongelma sähköntuotannon kanssa. Yksi hankekumppanimme onkin valtion omistamassa sähköyhtiössä toimiva ammattiliitto. Kyseinen liitto onkin ainut, missä järjestäytymisprosentti on liki 99,9 prosenttia.

Sähkönjakelun ongelmista kielii vahvasti se, että he kertoivat saavuttaneensa jo loistavan varmuustason sähkönsiirrossa. Sähkökatkot ovat lyhentyneet 12 tunnin katkoista jopa ”vain” kuuden tunnin katkoksiin. Tässä kohtaa mietin, missä ovat aurinkoenergiayhtiöt? Asiasta keskusteltuamme minulle selvisi, että aurinkoenergia on todella poliittinen keskusteluaihe, jossa joku kiinalaisyhtiö jo kokeilee siipiään.

Kumppaniliitot ovat saaneet uusia jäseniä ja luottamushenkilöitä. Liitot ovat kouluttaneet varsinkin työympäristö- ja työturvallisuusasioita jäsenistölleen. Liitot ovat tehneet jonkin verran myös yhteistyötä, josta saatu synergiahyöty on arvokasta. Useat liittojen aktiivit ovat aloittaneet kiinan kielen opiskelun, joka mahdollistaa heidän neuvotella kiinalaisen työnjohdon kanssa. Helppoa se ei ole – kuulemma.

Tämä kaikki on ison työn takana, koska kaikki raportointi- ja taloudellinen tietotaito ja osaaminen eivät ole kummoisia Malawissa. Kumppaneillamme on pitkä matka edessä, mutta he kulkevat sitä hymyillen.

Kotimatka alkoi niin, että Blantyren lentokentällä ei ollut sähköjä, läpivalaisukoneena toimi henkilökunta, penkoen kaikkien laukut läpi.

Lähtöselvitys viivästyi, koska ei ollut internetyhteyttä. Kun koneen pyörät irtosivat maan kamaralta (The Warm Heart of Africa!), ajattelin, että voisimme olla onnellisempia ja hymyillä kuin malawilaiset, jos meillä ei olisi sitä kaikkea, mitä meillä nyt jo on.

Matkalla,

TARJA LOPPI
Teollisuusliiton kansainvälinen asiantuntija

Heli Puura: Työttömät hakuautomaateiksi?

Sipilän hallitus on kolmen vuoden aikana toistuvasti heikentänyt työttömien toimeentuloa. Myös työttömän perhe ja lapset ovat kärsineet, kun työttömyys- ja sosiaaliturvaa on leikattu. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten hallituspuolueet tulevat vaalipuheissaan unohtamaan tekonsa ja puhumaan kauniisti muun muassa lapsiperheiden puolesta.

Esimerkiksi vuonna 2017 hallitus leikkasi työttömyydenaikaista toimeentuloa noin 200 miljoonalla eurolla, vastoin SAK:n kantaa. Tänä vuonna hallituksen toteuttama aktiivimalli 1 on osoittautunut työttömyysturvan leikkuriksi, aivan niin kuin SAK varoitti. Leikkurilta voi välttyä, mikäli työtön onnistuu saamaan riittävästi työtunteja, yritystoimintaa tai aktiivitoimia kolmen kuukauden jaksolla. Työttömällä ei kuitenkaan ole mitään valtaa siihen, syntyykö työsuhde vai ei, tai onko sopivia aktiivitoimia olemassa.

Työttömyyskassamme on joutunut leikkaamaan päivärahoja aktiivimallin takia noin 65 prosentilta päivärahansaajista. Kela on juuri kertonut, että leikattu työttömyysturva ei ole ”synnyttänyt” työpaikkoja tai maan hallitukselle kelpaavaa aktiivisuutta, vaan leikkurista on vain tullut pysyvä monelle vaikeassa työmarkkina-asemassa olevalle.

Hallituksen malli on epäonnistunut. Silti Sipilän hallitus jatkaa valitsemallaan kurjistamisen ja sanelun tiellä. SAK:n esittämä työllistymismalli, kansalaisten vaatimukset aktiivimallin perumisesta, #äänityöttömälle-toritapahtumat sen enempää kuin ulosmarssitkaan eivät ole hallitusta kiinnostaneet. Työttömän ääni ei hallituksen kabinetteihin kantaudu.

Tällä hetkellä Sipilän hallitus valmistelee nykymuotoisten työvoimapalvelujen lopettamista. Vastuu työnhausta on siirtymässä työttömän omaehtoiselle työnhaulle sekä palvelut bisnekseksi yksityisille henkilöstö- ja työnvälitysfirmoille. Hallituksen aktiivimalli 2:n ideana on, että vähintään kerran viikossa työttömän on tehtävä yksi työhakemus ja hausta on raportoitava kuukausittain. Monimutkainen, päälle liimattu malli ei ota huomioon voimassa olevaa aktiivimalli ykköstä. Eikä malli myöskään huomioi sitä, että työttömien mahdollisuudet ovat erilaiset eri alueilla.

Miten pärjäävät vajaakuntoiset, ikääntyneet tai vajavaisesti digipalveluja osaavat työttömät? Entäpä, jos kielitaidossa on puutteita ja ammattitaito on vanhentunut? Mitä jos työpaikkoja ei ole tarjolla? Jatkossa työhakemuksia naputellaan ilmeisesti summamutikassa yrityksiin, jotta vältyttäisiin lisäsanktioilta.

”Malli on epäonnistunut, mutta Sipilän hallitus jatkaa valitsemallaan kurjistamisen ja sanelun tiellä.”

Miksi hallitus kiristää jatkuvasti työttömyysturvan ehtoja? Virallinen peruste on työllisyyden edistäminen. Tätä perustetta käytetään lähes kaikissa leikkaushankkeissa ilman, että päätösten positiivisista vaikutuksista olisi oikeasti näyttöä. Käytännössä Sipilän hallituksen ajattelu lähtee siitä, että työttömyysturvamme on liian antelias ja työttömät ovat laiskoja. On siis leikattava työttömyysturvaa, jotta laiskat työttömät ymmärtävät aktivoitua ja lähteä töihin.

En jaa tätä ihmiskäsitystä. Tapaan paljon työllisiä ja työttömiä jäseniämme. Lähes kaikilla on kova halu tehdä töitä. Työ merkitsee toimeentuloa, mutta se tuo ihmiselle muutakin: merkityksellisyyttä ja rytmiä elämään, kavereita ja yhteisöllisyyttä, vaikutusmahdollisuuksia, uuden oppimista. Työttömyys, varsinkin pitkittyessään, on raskas ja ahdistava kokemus. Työttömyys syö itsetuntoa, lisää masennusta ja terveysongelmia. Laiskaksi leimaamisen ja lisäkurjistamisen sijaan meidän täytyy panostaa läpi työelämän ihmisten osaamiseen ja ammattitaitoon sekä tarpeenmukaisiin palveluihin.

Tällä hetkellä käynnissä oleva talouskasvu ja uusien työpaikkojen syntyminen ovat hieno asia. Ne eivät kuitenkaan ole Sipilän hallituksen aktiivimallien tai työttömyysturvaleikkausten ansiota. Voi sanoa, että kasvu on onneksi käynnissä hallituksen näpertelystä huolimatta. Parantunut kysyntä vientimarkkinoillamme on vauhdittanut vientiteollisuutta sekä palveluja ja luonut työtä Suomeen. Työtä tekevät ovat tuottavuus-, työllisyys- ja kikytalkoissa kantaneet vastuunsa. Muissa Pohjoismaissa on onnistuttu yhdistämään hyvä osaaminen, työllisyys ja korkeatasoinen työttömyysturva ja aktiivinen työvoimapolitiikka – ei kai me huonompia olla?

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Mirja Suhonen: Ei latisteta nuorten unelmia

Useilla teollisuuden alojen työpaikoista on palkattu nuoria kesätyöntekijöitä. Innokkaita, oppivia, osaavia, elämä edessään, täynnä toiveita ja unelmia. Millaisena arkena kenenkin unelma toteutuu, jää aikanaan nähtäväksi. Mutta tehdään parhaamme – ei anneta unelmien latistua.

Monella työpaikalla on itsestäänselvyys, että viimeistään työsuhteen alkaessa allekirjoitetaan kirjallinen työsopimus. Fiksun työpaikan tunnistaa siitä, että kirjoitetaan myös työtodistus, vaikka laki ei sitä pyytämättä edellytä. Kesätyöntekijän passi työelämään on useinkin se ensimmäinen todistus siitä, että on ollut aktiivinen ja tehnyt työtä lomailun sijaan. Tämän asian tärkeys pitää viedä viestinä myös työnantajille.

Uuden työntekijän – myös kesätyöntekijän – perehdyttäminen on työnantajan velvollisuus. Mutta myös meistä työkavereista riippuu, millaisena nuori kokee ensimmäiset kosketuksensa työelämään. Tajuammeko tätä aina? Sanomattomalla huomenella, vastaamattomalla kysymyksellä tai opastamattomalla työtilanteella saatamme jättää nuorelle pikemminkin hänen unelmaansa latistavan kuin kannustavan jäljen. On meidän jokaisen asia pitää huoltaa nykynuorista, jotka sitten aikanaan pyörittävät maamme elinkeinoelämää ja tekevät päätöksiä maamme tulevaisuudesta, jopa maksavat osan eläkkeistämme.

Minäpä väitän, että töissä pitää viihtyä. Töissä pitää olla hauskaakin.

Usein sanotaan, että kansakunnan sivistys mitataan sillä, miten kohtelemme vanhuksiamme. Ehkäpä osa sivistystä, sydämen sivistystä ja lämpöä mitataan myös sillä, miten kohtelemme kesätyöntekijöitä. Aikoinaan oli tapana tehdä kaikenlaista jäynää uusille työntekijöille, erityisesti nuorille. Nykyisin moisia tapoja pidettäisiin kiusaamisena. Eikä yhteishenki työpaikoilla moisin perintein parane. Myönnän tosin, että tällaisten perinteiden muistelu saa aika ajoin naurun raikumaan.

Joitain vuosia sitten sanottiin, että töihin ei ole tultu viihtymään, eikä töissä tarvitse olla hauskaa. Minäpä väitän, että töissä pitää viihtyä. Töissä pitää olla hauskaakin. Voi niitä ankeita aamuja, joina itsekin olen itseni töihin pakottanut, kun asiat eivät ole olleet kunnossa. Mikä taakka onkaan hilautua töihin ankein odotuksin sen sijaan, että ilonpilkahdukset työpäivän varrella saavat hymyn suupieliin ja silmät loistamaan. Annetaan se ilo kesätyöntekijöille. Ehkä se heijastuu takaisin.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton erityisalojen sektorin sopimusasiantuntija

Anu-Hanna Anttila: Eteenpäin, sanoi viesti tabletissa

Kun appiukkoni Leo aloitti koulunsa vuosikymmeniä sitten, hänen opettajansa totesi ensimmäisenä päivänä luokan edessä: ”Tänä vuonna Leo sitten jää luokalle.” Mitä luulette käyneen? Kyllä vain. Ehdot sai ja luokalle jäi.

Aivan samalla tavalla kansantalouden kehitys toisinaan jumittaa ja kehitys pysähtyy. Kun talouden toimijat vähentävät investointejaan, siirtävät toimintojaan ulkomaille ja jättävät kehittelemättä uusia tuotteita, on seuraus sama. Näin Suomessa kävi muutamaksi vuodeksi, vaikka pahin taloudellinen taantuma oli jo takana päin. Ehdot tuli, ja Suomi jäi luokalle.

Kilpailukykysopimuksen todellisia vaikutuksia on hankala arvioida. On liian yksioikoista väittää, että juuri kilpailukykysopimuksen vuoksi markkinoilla kysyntä kasvoi. Kuitenkin on hyvin mahdollista, että sopimuksen myötä laukesi tietynlainen taantumaan jämähtäminen, henkinen jumi. Kun vientimarkkinat reipastuivat, kasvoi sen ohella myös yrityksissä halu ja uskallus tehdä vaikkapa investointeja. Vaikka syiden ja seurausten hahmottaminen on monimutkaista, lopputulos on selvä: Suomi pääsi sittenkin luokalta.

Vuonna 2017 tuotteiden kysyntä, tuottavuus sekä koneisiin ja uuteen teknologiaan tehdyt investoinnit lähtivät mukavaan kasvuun. Sama myönteinen kehitys näyttää jatkuvan myös tänä vuonna. Etenkin metalliteollisuuden tuotannon määrä on kasvussa, ja Teollisuusliiton tutkimusyksikkö ennustaa hyvän kehityksen jatkuvan. Puutuoteteollisuuden tuotanto on sekin kehittynyt hyvin. Kemianteollisuuden tuotannon kehitys on myös myönteinen.

Vaikka tuotanto kasvaa, ei se merkittävästi vaikuta työllisyyteen. Vaikuttaakin osin siltä, että koneet ja uusi teknologia ovat saaneet töitä. Kuten eräs metsäkonealan pääluottamusmies minulle kertoi, lähimmäksi työkaveriksi vaihtui tabletti. Yhä useampi työntekijä työskentelee perinteisten työvälineiden ja paikkojen rinnalla uuden teknologian kanssa ja virtuaalisissa työtiloissa.

Monilla aloilla näyttää menevän vallan mainiosti.

Koneinvestoinnit eivät välttämättä tarkoita sitä, että lomautuksiin ja irtisanomisiin olisi ryhdytty työpaikoilla tästä syystä. Pikemminkin on niin, että koneisiin investoivat ja työtä uudelleen organisoivat yritykset myös investoivat inhimilliseen pääomaan. Työtä ja koulutusta riittää näin työntekijöille tällaisissa yrityksissä.

Tieto- ja muilla koneinvestoinneilla vastataan lisääntyneeseen kysyntään, joka lisää tuotantoa. Yhä enenevämmin etenkin puutuote- ja teknologiasektorin työpaikoilla on tehty koneinvestointeja sekä automatisoitu työtehtäviä. Kaikilla sektoreilla tuottavuus kehittyy tutkimusyksikön arvion mukaan seuraavien kahden vuoden aikana maltillisesti.

Jos tällä hetkellä arvioisi Teollisuusliiton piiriin kuuluvien teollisuuden toimialojen kehitystä, näyttää monilla aloilla menevän vallan mainiosti. Jos tutkimusyksikön tekemien arviointien pohjalta laskisi niistä keskiarvon, olisi se hyvä eli 8. Se on aikamoisen kaukana niistä ehdoista, jotka kesälomapäivinä pysäyttävät miettimään, kannattaako tätä jatkaa vai ei.

Tarkemmin Teollisuusliiton neljän sektorin eri toimialojen tilanteesta löytyy tietoa juuri ilmestyneestä Suhdannekatsauksesta. Vuosittain ilmestyvän katsauksen on laatinut Teollisuusliiton tutkimusyksikön tutkimustiimi. Nyt ilmestyneen Suhdannekatsauksen lisäksi tutkimusyksikkö julkaisee syyskuussa Palkkakatsauksen ja marraskuussa Toimialakatsauksen.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Suhdannekatsaus (2018)

KUVA KITI HAILA