Hannu Siltala: Ay-opinnoista saattaa pian ropista opintopisteitä

Ammattiyhdistysopinnoilla voi tulevaisuudessa kerryttää opintopisteitä ja saada opintosuoritukset kirjatuksi Opetushallituksen ylläpitämään tietovarantoon.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä sekä vapaasta sivistystyöstä annettuja lakeja on ehdotettu muutettavaksi. Ehdotettu muutos antaisi vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille mahdollisuuden tallentaa vapaatavoitteisen koulutuksen suoritustietoja Opetushallituksen Koski-tietovarantoon. Koski on opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukainen valtakunnallinen tietovaranto. Lakimuutokset tulisivat voimaan 1.8.2021.

Teollisuusliiton jäsenille muutos merkitsisi sitä, että he voisivat saada opintosuorituksensa opintopisteinä kirjattavaksi Koskeen sellaisista Murikan kursseista, joiden on Murikassa arvioitu täyttävän Opetushallituksen määrittämät osaamisperusteiset kriteerit. Kosken käyttöönotto olisi kansanopistoille vapaaehtoista. Tietojen tallentaminen Koskeen edellyttäisi opiskelijan pyyntöä. Opintosuoritustietojen luovutus kolmansille osapuolille olisi opiskelijan omassa harkinnassa.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettu laki sisältää tällä hetkellä säännökset muun muassa perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen, lukio- ja korkeakoulutuksen opintotietojen tallentamisesta.

Jokainen meistä voi jo nyt käydä katsomassa omia koulutustietojaan osoitteessa omaopintopolku.fi.

Tulevaisuudessa myös tiettyjen Murikassa tai jossain muussa kansaopistossa suoritettujen kurssien tiedot olisivat tarkastettavissa omaopintopolku.fi:stä. Näitä opintosuoritustietoja voisi hyödyntää esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan hakemisessa. Oppilaitoksesta ja opintosuunnasta riippuen opintosuorituksista saatuja opintopisteitä voisi olla mahdollista lukea hyväksi myös muiden tutkintojen suorittamisessa.

Teollisuusliitto antoi lakiluonnoksesta lausuntonsa tammikuussa, ja piti ehdotettuja uudistuksia tärkeinä. Uudistukset edistävät eri opiskelumuotojen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta ja parantavat merkittävästi osaamisperusteisen koulutuksen suorittaneiden ihmisten mahdollisuuksia edetä työuralla ja opintojen saralla.

Uskon, että mahdollisuus opintojen kirjaamiseen ja hyväksi lukemiseen muita opintoja suoritettaessa innostaa jäseniämme hakeutumaan entistä enemmän Murikan koulutusten pariin. Tästä ay-opintojen hyväksi lukemisen mahdollisuudesta olen haaveillut siitä asti, kun kahdeksankymmenluvun alkuvuosina aloitin opiskelijana ensimmäiset työsuojelukurssit Kiljavan opistossa.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Taru Aalto: Kun työaika päättyy, harrastaminen alkaa

Valitettavan usein olen törmännyt tarinaan, jossa hevosalalle nuorena innokkaasti suunnannut ihminen on päätynyt alan vaihtoon nopeasti uralle päästyään.

Usein olen kuullut myös tarinan, jossa hevostalleilla pitkään uurastanut työntekijä haluaisi tehdä samoja töitä jatkossakin, mutta on lopen uupunut liikaan työhön, vähäiseen arvostukseen ja mitä erikoisempiin työsuhderistiriitoihin.

Tällainen ihminen tuntee olevansa ansassa.

Työ on intohimo ja parhaimmillaan palkitsevaa, mutta kaikki muu työsuhteeseen liittyen onkin vähän sinnepäin, tai ei oikeastaan edes sitä. Valittaakaan hän ei oikein halua.

Seuraavia työntekijöitä on varmasti tulossa ilomielin ja innoissaan.

Epäkohtia alalla työskentelyyn luo esimerkiksi se, että raja harrastamisen ja työnteon välillä on häilyvä. Usein uransa alkumetreillä olevat rakkaan asian äärellä työskentelevät eivät malta erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.

Työajan päätyttyä jäädään harrastamaan, joko ihan oikeasti tai sitten työtehtävien merkeissä. Vapaaehtoisesti usein kuitenkin.

Touhu hevosten kanssa vie mennessään ja täyttää mielen sekä sydämen.

Pidempään alalla työskennelleet hevosenhoitajat taas eivät halua jättää työtehtäviä kesken, vaikka työaika on päättynyt ja mieli tekisi kotiin lepäämään. He ehkä tietävät, että kukaan muukaan ei tee työtä loppuun ja siitä kärsivät hevoset.

Työnantaja puolestaan tietää, olettaa ja jopa edellyttää, että työntekijät toimivat juuri näin ja kaikki tulee tehtyä. Se, mitä työnantaja ei ehkä tiedä, on työehtojen olemassaolo ja niiden tarkoitus.

Työharjoitteluni Teollisuusliitossa on avannut minulle väylän tarkastella hevosalan työntekijöiden tilannetta. Se myös antoi aiheen pohtia ja suunnitella toimia, joilla vaikuttaa myönteisesti alan työelämän kehittämiseen.

Tehtävää on paljon. Ihan ensimmäisten toimien joukossa on alalla työskentelevien herättely siihen, että hekin voivat vaikuttaa.

Työntekijät ja työnantajat pitää saada ymmärtämään, että työehtojen toteutumisella on vaikutus työssä viihtymiseen, työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Työssään viihtyvä työntekijä on tuloksellinen ja työpaikkaansa sitoutunut.

Työ hevosalalla on erilaista kuin monella muulla alalla.

Työ hevosalalla on erilaista kuin monella muulla alalla. Työtä ei aina voi lopettaa työajan päättyessä, koska eläimet on lakisääteisesti hoidettava. Vastuu työaikojen ja -tehtävien järjestelystä kuitenkin on työnantajalla.

Työpaikalla olisi myös hyvä olla selvät pelisäännöt esimerkiksi siihen, miten toimitaan, kun ylityön tarve ilmenee yllättäen.

Työn suunnittelu ja pitkän aikavälin ennakointi ovat asioita, joilla voitaisiin parantaa työn sujuvuutta ja työehtojen toteutumista hevosalan työpaikoilla.

Yksityiskohtaisen tarkkaa ei suunnittelun tarvitse olla, eikä se muuttuvissa olosuhteissa sitä voikaan olla. Suurempien linjojen piirtäminen auttaa jo eteenpäin.

Työpaikalle sovitut yhteiset pelisäännöt ja toimintamallit ovat osa tällaista suunnitelmallisuutta.

Työharjoitteluni edetessä olen kokenut voimakasta työn merkityksellisyyden tunnetta. Tämä johtuu siitä, että asia on sydäntä lähellä ja sen esille nostaminen on saanut kiitosta.

Toivon, että tietoisuus työehdoista hevosalalla lisääntyy ja tulevaisuuden ammattilaisilla on työuransa alusta asti riittävästi eväitä toimia oikein, vastuullisesti ja kestävästi. Hevosalan pitää päivittyä nykyaikaan, jotta se voi näyttäytyä merkittävänä ja uskottavana työllistäjänä.

Heille, jotka eivät usko muutoksen mahdollisuuteen, haluan muistuttaa, että muillakin aloilla on tapahtunut muutosta parempaan.

Miksi se ei siis olisi mahdollista hevosalalla?

TARU AALTO
Teollisuusliiton työharjoittelija

KUVA KITI HAILA

Tuomas Suihkonen: Kannustamme aktiivisia amiksia stipendeillä

Teollisuusliiton juhlavaltuusto päätti keväällä 2019 perustaa stipendirahaston, josta jaetaan 500 euron suuruisia stipendejä enintään 120 kappaletta vuodessa. Stipendillä tuetaan aktiivisia nuoria heidän opiskelunsa aikana ja vahvistetaan opiskelijajäsenten kiinnittymistä Teollisuusliittoon ja sen nuorisotoimintaan.

Opiskelijoiden tulevaisuuden näkymiin sisältyy usein ennalta-arvaamattomuutta, jota korona-aika on vain lisännyt. Tässä maailmantilanteessa ammattiliittojen merkitys korostuu erityisesti nuorten työelämään kiinnittymisessä. Turvaa ja tukea haetaan nyt ammattiliitoista, jolloin niiden toiminnan perusajatukset, yhteisöllisyyden tunne ja yhdessä toimiminen, korostuvat. Näiden asioiden toimimisen puolesta haluamme palkita ja kannustaa Teollisuusliiton sopimusaloille opiskelevia nuoria.

Moni työnantaja päätti viime keväänä olla koronan takia ottamatta opiskelijoita työssäoppimisjaksoille. Sen seurauksena useiden opiskelijoiden valmistuminen myöhästyi. Valmistuneiden opiskelijoiden tilanne ei ole sekään ollut helppo, koska ensimmäisen oman alan työpaikka on voinut olla kiven alla. Tällaisina hetkinä tarvitsemme opiskelijoiden kannustimiseksi ja tueksi toimenpiteitä, jotka muistuttavat heitä myös oman alansa arvostamisesta.

Tässä maailmantilanteessa ammattiliittojen merkitys korostuu erityisesti nuorten työelämään kiinnittymisessä.

Metalliliiton, Puuliiton ja TEAMin yhdistyttyä vuonna 2018 puhuttiin ay-liikkeen leveämmistä hartioista. Tämä näkyy omalla tavallaan myös Teollisuusliiton stipendissä. Pystymme jakamaan stipendit usealle eri opiskelualalle. Teollisuusliiton sopimusalojen töihin tähtääviä ammatillisia perustutkintoja on tällä hetkellä 18, metsäalasta metallialaan ja aina media-alaan asti. Liitossa on noin 6 000 opiskelijajäsentä.

Teollisuusliiton järjestämää oppilaitostiedottamista ei ole koronan aikana lopetettu, vaan se on muuttanut muotoaan verkossa järjestettäväksi toiminnaksi. Kerromme opiskelijoille ammattiliiton merkityksestä jo opiskeluaikana ja tulevassa työelämässä. Samalla kannustamme heitä aktivoitumaan liiton nuorisotoiminnassa.

Teollisuusliiton opiskelijastipendin kevään hakuaika jatkuu 2.5. asti. Lisätietoa ja hakemuslomake on täällä: www.teollisuusliitto.fi/teollisuusliitonstipendi.

TUOMAS SUIHKONEN
Teollisuusliiton järjestötoimitsija

KUVA KITI HAILA

Irene Niskanen: Turva tuotettava ilman loukkuja ja katkoksia

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on tunnistettu monimutkaiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Järjestelmän pirstaleisuus ja ennakoimattomuus korostuvat ihmisten elämäntilanteiden vaihtuessa.

Hallitusohjelman ja meneillään olevan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tavoitteena on palveluiden ja etuuksien parempi yhteensovittaminen. Tavoitteen saavuttamiseksi on kartoitettava, mikä tekee työn tekemisestä nykyistä kannattavampaa, ja miten taataan kansalaisille ennakoitavissa oleva turva eri elämäntilanteisiin ilman katkoja ja byrokratialoukkuja. Esillä on ollut myös pohdintaa siitä, miten paljon työttömyysturvassa pitäisi olla velvoitteita.

Taustalla vaikuttaa työelämän murros, jossa työsuhteet muuttuvat myös alustatalouden myötä. Nyt on tarpeen pohtia mallia, joka mahdollistaa oikeuden työttömyysturvaan palkansaajille, itsensä työllistäjille ja yrittäjille. Tärkeä tavoite on myös saada osatyökykyisille nykyistä paremmat mahdollisuudet päästä töihin. Lisäksi työttömyysturvan seuraamusjärjestelmä, kuten esimerkiksi karenssit, pitää arvioida, ja etsiä keinoja kannustaa ihmisiä työnhakuun ja tapoja helpottaa lyhytaikaisen työn vastaanottamista.

Järjestelmän uudistaminen ja työttömyysturvan selkeyttäminen on välttämätöntä. Nykyinen ansioturvajärjestelmä on varsin monitahoinen, jonka vuoksi etuuksien toimeenpanossa ja työttömyyskassan neuvontatehtävän hoitamisessa kohdataan jatkuvasti haasteita.

Työttömäksi jääneet tarvitsevat helposti ymmärrettävää tietoa siitä, miten on toimittava ja mihin etuuksiin ja palveluihin heillä on oikeus tai mahdollisuus.

Tavoitteena on auttaa työnhakijaa työllistymään entistä paremmin niin, että palvelukokonaisuus olisi kaikilta osiltaan selkeä, ja niin sanottu yhden luukun periaate toteutuisi mahdollisimman hyvin.

Työttömyysturvan uudistamisen tavoitteena on oikeudenmukainen ja yhdenvertainen järjestelmä, jossa etuudet ovat perusteltavissa ja rahoitus on kestävällä pohjalla. Tämän saavuttamiseksi järjestelmä on uudistettava kokonaisuutena, vaikka se tehdään asteittain.  Eri viranomaistahojen välinen yhteistyö ja tietojen vaihtaminen on siksi saatava tehokkaaksi.

Teollisuuden työttömyyskassa uudistaa ja parantaa jäsenten asiointi- ja neuvontapalveluja helppokäyttöisemmiksi ja ymmärrettävämmiksi. Olemme sitoutuneet tarjoamaan paremmin kaikille jäsenillemme saavutettavissa olevat palvelut ja tiedot. Tavoitteenamme on, että jäsen voi valita itselleen sopivimmat asiointitavat ja -väylät. Kaksi vuotta sitten hieman yli 85 prosenttia hakemuksista lähetettiin sähköisesti, ja tällä hetkellä osuus on jo noin 91 prosenttia. Palvelumme on kuitenkin samalla tasolla asiointitavasta riippumatta.

Koronakriisin aiheuttaman työttömyyden lisääntymisen vuoksi otimme käyttöön uusia luottamushenkilöille suunnattuja palveluja, jotta tiedonvaihto työpaikkojen ja työttömyyskassan välille saataisiin joustavaksi ja nopeaksi. Tämäkin kehittämistyö jatkuu edelleen. Viime vuonna luottamushenkilöille suunnatussa kyselyssä kassa arvioitiin luotettavaksi ja kehittyväksi toimijaksi. Kehitystyötä on tehty luottamushenkilöiden rinnalla jäsenten palautteen perusteella. Kehitystyössä näkyy vahvasti jäsenen näkökulma.

IRENE NISKANEN
Teollisuuden työttömyyskassan johtaja

KUVA KITI HAILA

Sari Perkiö: Verkkokoulutus vastaa korona-ajan haasteisiin

Koronapandemia on riehunut keskuudessamme jo vuoden. Se on ajanut yhteiskunnan seinää vasten. Tilanne on vaikuttanut Teollisuusliiton sopimusalojen työntekijöiden arkeen muun muassa lomautuksina.

Poikkeustilanne on vähentänyt myös Teollisuusliiton jäsenilleen tarjoamaa koulutusta. Opistokurssit Murikassa jouduttiin peruuttamaan keväällä 2020. Osa työnantajan tukemista luottamushenkilökoulutuksista siirrettiin syksyyn. Syksyllä pandemia rauhoittui sen verran, että opisto- ja viikonloppukoulutuksia pystyttiin järjestämään turvallisuusohjeita noudattaen. Loppuvuodesta tartuntamäärät alkoivat jälleen kasvaa ja opetus jouduttiin keskeyttämään.

Poikkeuksellinen tilanne jatkuu edelleen, mutta jäsenten koulutustarve ei katoa. Päinvastoin tilanteen aiheuttama epätietoisuus ja työnantajien paine yt-neuvotteluihin lisäävät luottamushenkilöiden työkuormaa.

Luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut saavat Teollisuusliiton tarjoamista koulutuksista valmiuksia muun muassa neuvottelutaitoihin ja paikalliseen sopimiseen. Vuoden alussa aloittaneiden uusien luottamusmiesten tilanne on huolestuttavin. Startti- ja peruskoulutuksella on tärkeä osa tehtävien haltuun ottamisessa. Uusille luottamusmiehille oli tarkoitus pitää 10 alueellista starttikurssia valtakunnallisena viikonloppukoulutuksena. Koronatilanteen vuoksi kursseja ei voitu järjestää lähiopetuksena.

Halusimme kuitenkin tarjota uusille luottamushenkilöille jotain kättä pidempää, joten muunsimme kurssit verkossa pidettäviksi koulutuksiksi.

Odotamme kaikki normaaliarkeen palaamista, mutta emme jätä poikkeusaikanakaan ketään ilman koulutusta.

Verkkokurssit eivät tietenkään korvaa lähiopetuksen luonnollista vuorovaikutusta ja opiskelijoiden huomioimista yksilöinä. Verkossa opettaminen ei myöskään korvaa yhtä lähiopetuksen tärkeimmistä elementeistä, eli luottamushenkilöiden mahdollisuutta vertaistukeen ja verkostoitumiseen.

Turhauttavassa poikkeustilanteessa haluamme viestittää jäsenillemme, ettei heitä ja heidän koulutustarpeitaan ole unohdettu. Tarjoamme luottamusmiesten starttikurssien lisäksi verkko-opetuksena nelituntisia Luottamusmiesten ensiaskeleet ja –jatkoaskeleet -kursseja. Niissä luottamusmiehille annetaan opettajan johdolla evästystä tehtävien hoitamiseen. Kursseilla on tilaisuus kysyä mieltä askarruttavista asioista. Samantyyppistä verkkokoulutusta tarjotaan myös työsuojeluvaltuutetuille.

Odotamme kaikki normaaliarkeen palaamista, mutta emme jätä poikkeusaikanakaan ketään ilman koulutusta.

SARI PERKIÖ
Teollisuusliiton koulutussuunnittelija

KUVA KITI HAILA

Arja Salo: AY-klinikalta ensiapu ammattiosastojen pulmatilanteisiin

Ammattiosastojen tehtävät muuttuvat yhteiskunnan digitalisoitumisen myötä. Esimerkiksi nimenkirjoittajien vaihdoksessa osastot tarvitsevat patentti- ja rekisterihallituksen palveluja ja verotietojen ilmoittamisessa verottajan tulorekisteriä.

Sähköiset palvelut toimivat vahvan tunnistautumisen kautta. Niiden käyttöön on nyt tulossa muutoksia, sillä sähköisen tunnistautumisen ja valtuuttamisen Katso-palvelu päättyy huhtikuun lopussa. Tämä edellyttää osastoilta uusien valtuuksien hakemista suomi.fi-palveluun.

Vain netissä toimivat palvelut ovat aiheuttaneet monissa osastoissa hämmennystä, mutta apua on tarjolla.

Olemme kehittäneet liiton toimistoyksikössä ammattiosastojen toimihenkilöille matalan kynnyksen AY-klinikoita.

AY-klinikka on Teamsin kautta toteutettava noin tunnin mittainen tietopaketti yhdestä aiheesta kerrallaan. Tavoitteemme on tukea ja auttaa osastoja digiuudistusten käyttöönotossa ja käytännön toiminnassa. Toki klinikoita järjestään muistakin aiheista tarpeen mukaan. Kutsu klinikalle lähetetään sähköpostilla ammattiosaston puheenjohtajalle, joka voi tarvittaessa välittää sen muille omassa osastossaan.

Tähän mennessä klinikoilla on käsitelty suomi.fi-valtuuksien hakemista ja palkka.fi-ohjelman käyttöönottoa. Samansisältöisiä klinikoita on toteutettu useampia, ja samalla olen huomannut, että eilisen ohjeet voivat jo tänään olla vanhentuneet. Erityisesti verottajan ohjeet muuttuvat ja päivittyvät sitä mukaa, kun verottaja saa käyttäjiltä kokemuksia.

Kevään mittaan klinikoilla käsitellään ainakin kevätkokouksen järjestämistä etänä ja verotusta ammattiosastossa. Otamme mielellämme vastaan aiheita ja ideoita AY-klinikoiden kehittämiseksi. Ideoita voi lähettää järjestöyksikön sähköpostiosoitteeseen jarjesto@teollisuusliitto.fi.

Koronarajoitukset jatkuvat, emmekä tiedä, koska poikkeusolot ovat ohi. Nyt tarvitaan rohkeutta tehdä asioita uudella tavalla. Ammattiosaston jäsenten tapaamisia voi järjestää verkossa, vaikka iltakahvittelun merkeissä. Aina ei tarvitse olla tiukkaa asiaa. Joskus on hyvä vain kuulla ja kysellä, miten muilla menee. Kun totuttelemme nyt toimimaan verkossa, voimme tulevaisuudessa tavoittaa aina vain laajemman joukon jäseniä ja houkutella uusia jäseniä mukaan toimintaan.

Huhtikuiset jäsenristeilyn etkot on liiton tapa tarjota jäsenille uudenlaista ohjelmaa. Kun risteily siirrettiin keväälle 2022, etkoilemme verkossa sinä samaisena päivänä kuin alun perin oli tarkoitus lähteä laivalle. Etkoille ovat kaikki lämpimästi tervetulleita. Seuraa ilmoittelua liiton verkkosivuilla ja Facebookissa – tavataanhan verkossa lauantaina 10.4. kello 18 alkaen!

ARJA SALO
Teollisuusliiton järjestötoimitsija

KUVA KITI HAILA 

Turja Lehtonen: Mistä kunnissa päätetään?

Otsikon kysymys on viime aikoina ollut useasti mielessäni, kun olen seurannut poliittista keskustelua kuntavaalien tiimoilta. Vaaliviestinnässä painottuvat usein valtakunnalliset ja kansainväliset kysymykset paikallisten asioiden sijaan. Julkinen keskustelu on suorastaan sakeana kommentteja vaikkapa EU:n tukipaketista ja sen kohdentamisesta. Samoin poliittisia toimijoita näyttää keskusteluttavan kovasti vaikkapa polttoaineen hinta tai maahanmuuttokysymykset. En yhtään ihmettele, että kansalaiset hämmästelevät, onko kysymys tarkoitushakuisesta sumutuksesta, vai mihin tämä hämmentäminen liittyy?

Vaalitutkimusten mukaan aktiivisimmin äänestävät ne, joilla on korkein koulutus- ja ansiotaso. Vastaavasti SAK:lainen palkansaajaväki käyttää (kokonaisuutena tarkasteltuna) ääntään vaaleissa jopa 10 prosenttia muita suomalaisia vähemmän.

Olen hyvin huolissani siitä, että palkansaajaväestö ei käytä äänioikeuttaan siinä määrin, kuin se voisi ja sen pitäisi. Selvää nimittäin on, että päätökset tullaan kunnissa joka tapauksessa tekemään myös seuraavalla valtuustokaudella. Äänestämättä jättämällä oikeus päättää itseään koskevista asioista annetaan muille.

On päivänselvää, että valtuustoihin tarvitaan entistä enemmän palkansaajan arkea ja asioita ymmärtäviä ihmisiä.

Ehkä tässä on hyvä pysähtyä hieman pohtimaan, mistä kuntavaaleissa on kysymys ja mistä asioista kunnissa päätetään?

Kunnissa päätetään hyvin konkreettisista kaikkiin kuntalaisin vaikuttavista asioista, kuten vaikkapa koulutus- ja sivistyspalveluista, maankäytöstä ja kaavoituksesta tai elinkeinopolitiikasta. On päivänselvää, että valtuustoihin tarvitaan entistä enemmän palkansaajan arkea ja asioita ymmärtäviä ihmisiä. On myös syytä muistaa, että palkansaajat käyttävät runsaasti kuntien palveluja. Tätäkin silmällä pitäen niistä päättämässä pitää olla palkansaajien arkea tuntevia ihmisiä.

Kuntapolitiikka ei ole avaruusfysiikkaa, vaan kovaa puurtamista esimerkiksi lautakunnissa, joissa asioita valmistellaan kunnanhallituksiin ja -valtuustoihin. Kuntavaaleissa ratkaistaan jokaisen kuntalaisen saamat palvelut sekä niiden laatu ja määrä. Kyse on demokratian mahdollisimman korkeasta toteutumisesta.

Pidetään huoli siitä, että äänemme kuuluu ja näkyy tulevaisuuden rakentamisessa. Ole sinäkin vaikuttamassa kuntasi sujuvan arjen rakentamiseen – käytä sinäkin äänioikeuttasi ensi kesäkuun 13. päivänä järjestettävissä vaaleissa. Käytä se viisaasti punniten, ketkä ja minkä puolueiden listoilta palkansaajaa parhaiten edustavat ehdokkaat löytyvät. Ei ole lainkaan se ja sama ketä äänestää. Vaaleissa riittää populisteja. Todellisia yhteistyöntekijöitä ja eteenpäin katsojia on vähemmän.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Pirjo Rosqvist: Perehdyttäminen muistettava lasialoillakin

Perehdyttäminen, työnopastus ja työsuojelu ovat lasialoilla erittäin tärkeitä tekijöitä huomioon otettavaksi ja hoidettavaksi.

Totesin edellä kuvatun seikan jälleen kerran todeksi, kun jokunen vuosi sitten laadimme lasi- ja keraamisen alan ammattitutkinnon perusteet yhdessä alan ammattilaisten ja Opetushallituksen asiantuntijan kanssa. Tiivistetysti tutkinnon tarkoituksena on, että sen suorittaja osaa toimia taloudellisesti ja laatutavoitteiden mukaisesti tuotannossa. Lisäksi hän osaa toimia vastuullisesti ja turvallisesti. Hän huolehtii työsuojelusta, työhyvinvoinnista ja noudattaa työelämän vakiintuneita toimintatapoja.

Lasi- ja keraamisen alan ammattitutkinnon suorittanut henkilö voi työskennellä keraamisten tuotteiden valmistuksessa tai jatkojalostuksessa, kuitulasin-, lasivillan- ja käyttölasin valmistuksessa tai lasimassan ja lasin jatkojalostuksessa. Lisää tietoa tutkinnosta on Opetushallituksen verkkosivuilla.

Työturvallisuuskeskuksen kemianteollisuuden työalatoimikunta edistää työturvallisuutta, työsuojeluyhteistyötä ja työelämän kehittämistyötä toimialan työpaikoilla. Tehtävä pitää nykyisin sisällään myös lasialat. Tämän vuoden hankesuunnitelmissa nostetaan esiin perehdyttäminen.

Kehitystyön lähtökohtana on riskien tunnistaminen ja tehokkaat toimenpiteet niiden hallitsemiseksi.

Perehdyttäminen on tärkeä tehtävä kaikilla, mutta erityisesti sellaisilla aloilla, joissa on erilaisia riskitekijöitä kuten koneet, laitteet ja materiaalit, esimerkiksi lasi. Perehdyttämisen avulla uusi työntekijä oppii tuntemaan työpaikkansa pelisäännöt, ennakoivan työturvallisuuden toimintamallit sekä käyttämään suojavarusteita ja erilaisia koneita ja laitteita.

Oikeanlainen turvallisuuskulttuuri sisältyy lasi- ja keramiikkateollisuudessa erityisesti perehdyttämiseen. Alan haasteina ovat kone- ja laiteturvallisuus, lasituotteiden käsittely ja uunien käyttö. Asianmukaisten suojavälineiden ja henkilönsuojainten kuten turvakenkien ja viiltosuojahanskojen käyttö on välttämätöntä. Tapaturmien torjunnan ohella keskeistä työsuojelutoiminnassa on työhyvinvoinnin kokonaisvaltainen kehittäminen. Kehitystyön lähtökohtana on riskien tunnistaminen ja tehokkaat toimenpiteet niiden hallitsemiseksi.

Työnopastus koskee jokaista, sekä uusia että jo pidempään töissä olleita työntekijöitä. Työnopastukseen kuuluvat kaikki työn tekemiseen liittyvät asiat. Työnopastuksessa selvitetään, mitä tietoa ja osaamista työ edellyttää. Työntekijöille pitää antaa mahdollisuus kouluttautumiseen ja uuden oppimiseen paitsi työturvallisuusasioissa myös palkkausjärjestelmien tuntemuksessa ja työn tuottavuuden kehittämisessä.

Vastuu perehdyttämisestä, opastuksesta, työsuojelun yhteistoiminnasta ja riskien ennalta ehkäisemisestä on työnantajalla. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen kantavat tässäkin asiassa eteenpäin.

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Kari Hyytiä: Kouluttautumalla työllistyt paremmin

Menneillä vuosikymmenillä on aina ollut pulaa osaajista ja aina on ollut myös työttömyyttä. Esimerkiksi 1960-luvulla matkustettiin työn perässä Ruotsiin. Sittemmin teknologian voimakasta muutosta kuvaa hyvin esimerkiksi se, miten puhelimet ovat kehittyneet pienessä ajassa pöytäpuhelimesta taskuun mahtuvaan älypuhelimeen. ”Sentraali Santrat”, puhelinluettelot ja puhelinkopit ovat historiaa. Kehityksen myötä poistuneiden työtehtävien tilalle on tullut uusia töitä, joiden myötä työntekijöiltä on vaadittu uudenlaista osaamista.

Työvoimapulalla, osaavan työvoiman tarpeella ja työttömyydellä on eri aikakausina ollut erilaiset syyt ja sisällöt. Nykyisellään ongelmaksi on muodostunut, ettei työvoiman tarve kohtaa työttömyyttä. Kohtaanto-ongelmaan on monia syitä, kuten puutteellinen koulutus, sosiaalinen tausta, palkkaus tai alueelliset syyt.

Koulutusjärjestelmässämme ihmiset pyritään nyt kouluttamaan nopeasti ja täsmällisesti tietyn toimialan tarpeisiin, jotta työvoiman kysyntään voidaan vastata nopeasti. Hyvänä esimerkkinä toimii Uudenkaupungin autotehdas, joka haki taannoin valtakunnallisesti työntekijöitä ja täsmäkoulutti heidät tehtaan eri töihin. Työpaikka on taattu niin kauan kuin autotehtaan tuotteille on kysyntää, minkä jälkeen tilanne on jälleen uusi.

Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteet ovat pilkottavissa siten, että ihmisiä voidaan tutkintojen eri osia hyödyntäen täsmäkouluttaa hyvinkin nopeasti. Silti on syytä nähdä se tosiasia, että työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan. Miten tähän on varauduttu? Voin sanoa, että huonosti, jos maassamme on samaan aikaan mittava joukko työttömiä.

Työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan.

Huomion arvoista on, että nuoresta työelämään kiinnittymässä olevasta henkilöstä kehittyy huippuosaaja vasta vuosien kokemuksen jälkeen. Ensin pitää päästä kesätöihin. Sen jälkeen pitää hankkia riittävä osaamispohja koulutussopimuksella tai oppisopimuksella, jotta voisi päästä kiinni enemmän osaamista vaativiin tehtäviin.

Osalla työelämästä poistuvilla työntekijöillä on takanaan pitkät työurat. Heistä on tullut vuosien saatossa alansa erityisiä ammattilaisia. Hyvä kysymys on, miten heidän osaamisensa saadaan siirrettyä uusille työntekijöille? Vapautuviin paikkoihin löydetään harvoin heti uutta ammattilaista.

Työpaikan pysyvyyteen vaikuttaa henkilön osaaminen. Tärkein tavoite on pyrkiä ammattilaiseksi. Se edellyttää usein ammattitutkintoa ja riittävää työkokemusta. Vastaavasti hyväksi työntekijäksi kehittyminen edellyttää monipuolista osaamista ja siihen liittyvää koulutusta. Koulutusta vailla olevia ihmisiä uhkaa työttömyys.

Ympäristön jatkuvissa muutoksissa mukana pysyminen tarkoittaa, että työntekijä ei oikeastaan koskaan ole valmis. Osaamisesta puuttuu aina paloja, toimialojen ja työelämän muuttuminen tuovat mukanaan uusia haasteita. Hyvä koulutus on paras työllistymisen tae.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

Jenni Uljas: Mikä takaa riittävän turvallisuuden?

Kemikaalilainsäädäntö on tiettävästi EU:n monimutkaisin lainsäädäntöalue. Teollisuusliiton näkökulma siihen on työntekijöiden suojelu kemiallisten tekijöiden aiheuttamilta riskeiltä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että syöpädirektiivin alle lisätään uusia kemiallisia aineita, eri direktiivien vaikuttavuutta pohditaan, niiden päällekkäisyyksiä poistetaan ja lainsäädäntökehystä pyritään selkeyttämään. Eri organisaatiot pyytävät kantojamme näihin ja moniin muihin kysymyksiin.

Syöpävaarallisten kemiallisten tekijöiden sitovat raja-arvot asetetaan EU:ssa aina kolmikannan eli niin kutsutun sosioekonomisen käsittelyn kautta. Tieteellisesti turvalliseksi arvioitu raja-arvo käy siinä prosessissa läpi mankelin, jossa arvioidaan sen aiheuttamaa riesaa eri toimialoille. Käytännön haasteiden pohdinta on tarpeellista, koska esimerkiksi mittausteknisesti tai toteutuksen puolesta mahdottomia rajoja ei kannata asettaa. Mahdoton raja-arvo tosin tuntuu siirtyvän kunkin toimijan motivaation mukaan. Kummallisia käänteitä ajatteluun on tullut esimerkiksi silloin, kun raja-arvo ei ehkä annakaan suojaa tai kun muu lainsäädäntö suojeleekin työntekijää paremmin kuin työsuojelulainsäädäntö.

Tällä hetkellä eurooppalaisen ay-liikkeen keskeisistä vaatimuksista moni liittyy siihen, kuinka lainsäädännössä pitäisi käsitellä aineita, joille ei ole olemassa turvallista rajaa, vaan kaikki altistuminen lisää riskiä.

Tällä hetkellä eurooppalaisen ay-liikkeen keskeisistä vaatimuksista moni liittyy siihen, kuinka lainsäädännössä pitäisi käsitellä aineita, joille ei ole olemassa turvallista rajaa, vaan kaikki altistuminen lisää riskiä. Näitä aineita ovat tyypillisesti syöpää aiheuttavat, lisääntymisterveydelle vaaralliset ja herkistävät aineet. Niitä on ripoteltu kahden eri direktiivin alle. Niitä kuitenkin olisi järkevää käsitellä samoilla riskinhallinnan keinoilla, ja pyrkiä niin matalaan altistumiseen kuin on mahdollista niin kutsutun syöpädirektiivin periaatteiden mukaisesti.

Päivänpolttavaa keskustelua käydään myös sitovista raja-arvoista. Niillä kemiallinen tekijä saadaan lainsäädännön piiriin, jolloin sen hallintaan työpaikoilla tulee muitakin velvoitteita kuin raja-arvon alla oleminen. Toisaalta kovin korkealla raja-arvolla luodaan väärää turvallisuuden tunnetta. Monissa pöydissä vaaditaankin avoimuutta päätöksiin raja-arvoista, eli käytännössä siihen, kuinka monen työntekijän on hyväksyttävää sairastua työperäisesti. Käytännössä riskit ovat laskennallisia, mutta melko kylmiä päätöksiä raja-arvojen määrittämisillä tehdään. On hyvä, että Teollisuusliitto on mukana näissä keskusteluissa ja vaikuttamassa päätöksiin.

JENNI ULJAS
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA