Kategoria: Blogi

Turja Lehtonen: Uutta potkua talouteen ja työllisyyteen

Miten Suomessa voidaan turvata ihmisten hyvinvointi ja toimeentulo? Vastaus on vientiteollisuus. Maamme elää pitkälti vientituloilla.

Teollisuusliitto haluaa vahvistaa suomalaisten hyvinvointia, mahdollisuuksia ja turvaa. Sen mahdollistajana toimii verovaroin ylläpidettävä kunnolliset julkiset palvelut tarjoava hyvinvointimalli. Se puolestaan on kestävän elinkeinopolitiikan harjoittamisen edellytys.

Teollisuusliiton hallitus hyväksyi vastikään liiton uuden teollisuus- ja elinkeinopoliittisen ohjelman. Sen punaisena lankana on, että vientiteollisuus muodostaa selkärangan koko Suomen taloudelle. Ohjelmassa todetaan, että maan poliittisiin linjauksiin tarvitaan entistä kattavampi yksimielisyys siitä, miten teollisuutta uudistetaan ja kuinka valmistavan teollisuuden toimintaedellytykset Suomessa varmistetaan. Lisäksi hallitusohjelmiin on koottava keskeiset kehitystrendit ja niiden edellyttämät politiikkatoimet, jotka valmistellaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Suomessa toimivien yritysten tilanteet tulevat näkyviksi, kun kunkin toimialan liitot osallistuvat valmisteluun. Rinteen hallituksen ohjelmassa onkin teollisuuden kannalta myönteistä, että siinä on sovittu tehtäväksi erityinen teollisuuspoliittinen strategia koko sektorin kehittämiseksi.

”Peräänkuulutamme yritysten omistajilta ja työnantajajärjestöiltä yhteiskuntavastuuta.”

Vientiteollisuuden menestykseen perustuva talous on myös sosiaalisen kestävyyden ja hyvinvoinnin perusta. Talouden kasvun vahvistamisen rinnalla talouspolitiikalla on tasattava suhdannevaihteluja oikea-aikaisesti ja torjuttava työttömyyden kasvua. Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yksi tärkeä tehtävä on vaikuttaa siihen, että ennaltaehkäiseviin toimiin ryhdytään ja ettei sosiaaliturvan ja työehtojen heikentämistä käytetä keinona yritysten välisessä kilpailussa.

Teollisuusliiton harjoittaman teollisuus- ja elinkeinopolitiikan päätavoitteena on varmistaa työntekijöille oikeudenmukainen palkkaus ja työehdot sekä luoda yrityksille tasapuoliset kilpailuolosuhteet.

Peräänkuulutamme yritysten omistajilta ja työnantajajärjestöiltä yhteiskuntavastuuta. Ei ole hyväksyttävää, että esimerkiksi keskeinen tavoite työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin nojaisi työntekijöiden ja työttömien aseman heikentämiseen. Työnantajiltakin vaaditaan uutta asennetta ja vastuunottoa. Juhlapuheissa toistuva hokema ”työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara” on lunastettava. Lyhytnäköinen voittojen maksimointi työntekijöiden kustannuksella ei ole hyväksyttävää.

Toisaalta yritystukien määrässä ja kohdentamisessa tarvitaan uusia linjauksia. Yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden tarpeiden välille on luotava nykyistä parempi tasapaino. Teollisuusliitto haluaa rakentaa työelämää ja suomalaista hyvinvointimallia juuri näistä lähtökohdista.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

LUE LISÄÄ: Teollisuusliiton Vastaus on vientiteollisuus -ohjelma

Mirja Suhonen: Voitaisko sopia – sovittelu osaksi työpaikkojen keinovalikoimaa

Teollisuusliiton kuten muidenkin ammattiliittojen työsarkaa on erilaisten erimielisyyksien selvittely työpaikoilla. Ei ole harvinaista, että jäsen tai luottamusmies ottaa yhteyttä joko työntekijöiden keskinäisen tai työnantajan edustajan ja työntekijän välisen riidan tai konfliktin vuoksi. Ei ole sekään harvinaista, että vastausta ei saada lakikirjoista tai työehtosopimuksen kirjauksista. Kyse on usein ihmisten välisestä monimuotoisesta vuorovaikutuksesta, ja sitä on vaikea säädellä lain kirjaimen avulla.

Joku ei tervehdi, toinen mököttää vuosikausia, kolmas ei suostu samaan vuoroon kuin neljäs ja viides ei suvaitse kuudetta samaan aikaan kahvitauolle, esimies moittii kaikkien kuullen ja porukan kapinallinen ei noudata yhteisiä pelisääntöjä. On kiusaamista, häirintää, huonoa kohtelua. Tuttuja juttuja, mutta mikä avuksi?

Tilanteiden kärjistyessä työpaikalla, saattaa työnantaja huomauttaa työntekijää ja jopa antaa varoituksen. Varoitus saattaa olla se signaali, joka pysäyttää vaikkapa kiusaamisen, mutta harvoin se parantaa vuorovaikutussuhteita. Päinvastoin, varoitus saattaa olla jollekulle se pisara, joka saa maljan vuotamaan yli. Sitä saattaa olla vaikea ymmärtää, se voi loukata, jos syy ei ole selvillä. Olen myös miettinyt, onko irtisanomisuhkainen varoitus hyvä tapa saada asioista paremmalle tolalle. Sehän koetaan rangaistuksena. Onko rangaistus ja sillä uhkaaminen paras tapa nyky-yhteiskunnassa tarttua konfliktien tai ristiriitojen hoitamiseen. Kuulostaa enemmänkin keskiaikaiselta inkvisitiolaitokselta – toki ilman väkivaltaa – kuin nykyajan johtamistyyliltä.

Suomen työlainsäädännössä on jokseenkin suoraviivainen ohjeistus yksilöperusteiseen irtisanomiseen. Lakipykälä irtisanomista edeltävistä toimista on lyhykäisyydessään tällainen: Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

”Sopimisen avulla erimielisyydet voidaan ratkoa yritysten sisäisinä ja joskus säästää kulujakin, kun oikeudenkäynnit vältetään.”

Entäpä jos nykyaikaistaisimme lainsäädäntöämme? Mitä jos varoituksen sijaan ensisijainen toimi olisikin vuorovaikutteinen asian selvittäminen, esimerkiksi työyhteisösovittelu? Saisiko reilu puhuminen, kuulluksi tuleminen, asioiden pohdinta eri puolilta aikaan jotain parempaa kuin eteen lätkäisty varoitus ja sen jälkeinen pelko irtisanomisesta? Lisäisikö se enemmän luottamusta työpaikoilla kuin suoraviivainen varoita ja potkaise pois -menetelmä?

Olen varmastikin kymmeniä kertoja työurani aikana kuullut kertomuksia siitä, miten epäoikeudenmukaiselta tuntuu saada varoituslappu käteen, usein ahdistus tai kiukku seurauksena, harvemmin aito tunne siitä, että asioiden pitää muuttua. Moni joutuu jäämään sairaslomalle ahdistavan tilanteen vuoksi, ja epäilenpä, että rakennusaineita parempaan kanssakäymiseen ja työntekoon saadaan harvoin, jos koskaan.

Tärkeä näkökulma on, että työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on vastuu työpaikan turvallisuudesta ja ettei kenenkään terveys vaarannu. Mutta etenkin erilaiset vuorovaikutuksen ongelmat ja henkinen väkivalta ovat monisyisiä juttuja. Taustalla voi olla hyvinkin kaukainen asia, ratkaisematon konflikti, väärinymmärrys. Työyhteisösovittelua kauan tehneet kertovat, että vaikeakin asia on ratkottavissa, kunhan ihmiset saavat olla osallisia asian ratkaisemisessa ja heille tulee kokemus kuulluksi tulemisesta.

Sopiminen voimaannuttaa, siirtää konfliktit tasolle missä niistä voidaan puhua, opettaa empaattisuutta ja erilaisten näkökulmien ymmärrystä. Sen avulla erimielisyydet voidaan ratkoa yritysten sisäisinä ja joskus säästää kulujakin, kun oikeudenkäynnit vältetään. Myös aikaa säästyy, kun ongelmien hautominen loppuu ja yhteistyö sujuu kitkattomammin.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

Riku Aalto: Neuvottelu on vahvin valttimme

Teollisuusliiton mainoskampanja Liiton mies on saanut paljon palautetta. Sitä on tullut esimerkiksi yrittäjiltä ja jäseniltämme, ja se on ollut laadultaan sekä positiivista että negatiivista. Mainosten tyylilaji eli huumori on vaikea, mutta se tuli valituksi erityisesti kampanjan kohderyhmä mielessä pitäen.

Mainosten pääviesti on kertoa, että liitto ja luottamusmies ovat jokaisen yksittäisen jäsenen tukena. Neuvottelu on tärkein työkalumme. Liittymällä liittoon yksittäinen työntekijä saa tukea ja apua ja pääsee osalliseksi asioista, joista hän jää liiton ulkopuolella paitsi.

ONGELMAT OVAT TODELLISIA

Meillä on paljon työpaikkoja, joissa asiat on hoidettu hyvin. Sen rinnalla meillä kuitenkin on myös työpaikkoja, joissa on ongelmia.

Otan esiin muutamia esimerkkejä. Julkisuuteen tuli jonkin aikaa sitten uutinen, jonka mukaan eräissä ravintoloissa oli epäinhimilliset työajat ja palkkaa ei juuri ollut maksettu. Juttu julkaistiin lehdissä kerran. Kiitos siitä, mutta muuttuiko mikään?

Helsingin Sanomat kertoi äskettäin intialaisten insinöörien alipalkkauksesta. Työn tilanneiden yritysten edustajat nostivat kädet pystyyn ja sanoivat, että asia ei kuulu heille. Siksi, että he vain ostavat palvelua, eivät näiden työntekijöiden työpanosta.

Vieraillessani pienissä ja keskisuurissa yrityksissä moni yrittäjä kertoo, miten isot tilaajayritykset muuttavat yksipuolisesti sopimusehtoja. Esimerkiksi yritysten maksuposteja on saatettu muuttaa 90 päivästä 180 päivään. Tämä tarkoittaa sitä, että pk-sektorin yrityksiä pidetään suurempien yritysten pankkeina. Raaka-aineet ja palkat pitää maksaa ajallaan, mutta myyntihinnan tuotteistaan ne voivat saada vasta puolen vuoden päästä.

JÄSENPALVELULLE JA EDUNVALVONNALLE ON SUURI TARVE

Saamme Teollisuusliittoon päivittäin yhteydenottoja jäseniltämme siitä, että palkat ovat jääneet kokonaan saamatta tai niitä ei ole maksettu sopimuksen mukaan, ylityökorvauksia ei ole maksettu, työaikoja ei noudateta tai henkilö on laittomasti irtisanottu. Ongelmien kokonaisuuteen nähden nämä ovat vain muutamia esimerkkejä. Teollisuusliiton työsuhdeneuvontaan tuli viime vuonna lähes 30 000 puhelua, ja sama tahti on jatkunut tänä vuonna.

Liiton jäsenille antama ilmainen oikeusapu on tarpeen, sillä ajamme vuositasolla oikeudessa toistasataa juttua, jotka koskevat muun muassa edellä mainittuja ongelmia. Voitamme tapauksista suurimman osan. Pelkästään palkkasaatavia jäsenillämme on vuoden aikana satojatuhansia euroja. Käymme näistä ongelmista päivittäin neuvotteluja työnantajien kanssa ja monesti asioista myös sovitaan ilman oikeusprosesseja. Eli neuvotellaan.

KESKUSTELU ON TERVETULLUT

On hyvä tietysti todeta myös se, että valtaosa yrityksistä toimii oikein. Noudattaa sopimuksia, maksaa palkat ja pitää työntekijöistä hyvää huolta. Meidän lisäksemme myös näiden yritysten pitäisi olla huolissaan siitä, että kaikki eivät näin tee.

Epäreilu toiminta nimittäin vääristää kilpailua. Kilpailutilanteessa oikein toimivat yritykset eivät saa kauppoja, vaan ne menevät yrityksille, jotka polkevat palkkoja eivätkä toimi sopimusten mukaan.

Liiton mies -kampanjan tapaisella markkinointiviestinnällä on aina tarkoitus herättää keskustelua. Sitä on herännyt ja olemme valmiit jatkamaan keskustelua.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

Juha Pesola: Järki käteen EU-vaaleissa

Euroopan unioni koetaan liian usein ja joskus myös väärin perustein etäiseksi, byrokraattiseksi ja kalliiksi. Tämä mielikuva on syntynyt erityisesti tilanteista, joissa EU:n säätely on kohdistunut valtaosalle meistä merkityksettömiin asioihin, ja joita vielä iltapäivälehdissä ja sosiaalisessa mediassa on paisuteltu.

Kokonaisuuteen nähden nämä asiat ovat kuitenkin olleet vähäpätöisiä verrattuna siihen työhön, mitä Euroopan unioni on saanut aikaan esimerkiksi työelämäkysymyksissä.

On arvioitu, että EU-sääntely vaikuttaa noin kahteen kolmasosaan Suomen hallituksen merkittävistä lakiesityksistä. Työlainsäädännön saralla EU täydentää eri maiden lainsäädäntöä määrittelemällä lakien vähimmäisvaatimukset.

EU siis antaa lakeja (direktiivejä ja asetuksia), joilla asetetaan vähimmäisvaatimuksia esimerkiksi työoloille ja -ehdoille sekä tiedottamiselle ja työntekijöiden kuulemiselle.

Viime vuosien keskeisenä työsuojelutavoitteena on ollut tehostaa työperäisen syövän torjuntaa. Siihen on tähdätty antamalla lainsäädäntöehdotuksia, joihin on liittynyt raja-arvoja ja uutta ohjeistusta.

Teollisuusliitolle merkityksellisiä ovat erityisesti olleet puu- ja kvartsipöly sekä dieselpakokaasut, joista säädökset ovat jo valmiina. Ne astuvat voimaan vuoden 2020 alusta alkaen.

Edellisen rinnalla Euroopan unioni on auttanut erityisesti pieniä yrityksiä noudattamaan työsuojelusäännöksiä.

Lisäksi unionissa on nähty tarpeelliseksi uudistaa vanhentunutta lainsäädäntöä ja keskittyä työsuojelun parantamiseen sekä sääntöjen noudattamiseen ja valvontaan työpaikoilla. Tätä työtä se on tehnyt yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Eteneminen näissä asioissa on ollut aika verkkaista, mutta suunta on ollut oikea.

Irtisanomiset ja työpaikkojen siirtyminen halvan työvoiman maihin koskettavat kaikkien EU-maiden työntekijöitä.

Euroopan unionin jäsenmaissa leipäänsä tienaa yhteensä yli 240 miljoonaa työntekijää. EU:n työlainsäädännöstä on merkittävää hyötyä monissa työelämän kysymyksissä. Unionin lainsäädäntö antaa puitteet oikeuksille ja velvollisuuksille työpaikalla.

EU-lainsäädäntöä ollaan yksinkertaistamassa ja keventämässä kansalaisten ja sidosryhmien tekemien ehdotusten pohjalta. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan pidä keventää työsuojelusäädöksiä.

Siksi vaaleissa on tärkeää äänestää työelämän todellisia tuntijoita.

Irtisanomiset ja työpaikkojen siirtyminen halvan työvoiman maihin koskettavat kaikkien EU-maiden työntekijöitä.

EU:lta odotetaan ratkaisua näihin ongelmiin. Myös työehtoihin ja työoloihin kaivataan yhtenäisiä Euroopan ja koko maailman laajuisia sopimuksia.

Työelämäkysymysten lisäksi ilmastonmuutos, ikääntyvä väestö, työttömyys ja maahanmuutto haastavat tulevan parlamentin.

Järki käteen ja äänestämään!

JUHA PESOLA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA

Anu-Hanna Anttila: Ulkomaisten työntekijöiden järjestäytyminen edistää työehtojen toteutumista

Useimmilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla aloilla riittää tilauksia ja on täysteho päällä. Työn tekijöille on kysyntää, ja heitä etsitään niin kotimaasta kuin ulkomailta. Työvoiman saatavuuteen vaikuttavat etenkin alueelliset erot, alakohtaiset osaamistarpeet ja työn teettämisen ehdot. Yhteisenä toiveena on saada työt ja työpaikat pysymään Suomessa. Tästä kertoo Teollisuusliiton tuore Suhdannekatsaus 2019, jossa raportoidaan myös ulkomaista työvoimaa koskevasta kyselystä.

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus koskee EU:n jäsenmaiden kansalaisia, ei EU:n ulkopuolisten eli niin kutsuttujen kolmansien maiden kansalaisia. Suomessa työskentelee EU-kansalaisia etenkin Virosta ja muista Baltian maista. Ulkomailta voidaan lähettää työntekijöitä Suomeen alihankintana, vuokratyönä tai yritysryhmän sisäisenä siirtona.

NYKYAJAN SIIRTOTYÖNTEKIJÄT

EU-maista ja unionin ulkopuolelta lähetetyt työntekijät eli englanniksi ”posted workers” ovat nykyajan siirtotyöntekijöitä. He työskentelevät ulkomaisen yrityksen kirjoilla Suomessa vain tilapäisesti. Suomalainen työn tilaaja solmii vuokratyö- tai alihankintasopimuksen työntekijöitä lähettävän yrityksen kanssa. Tilaajavastuulaki velvoittaa suomalaisen tilaajayrityksen ja ulkomaisen työntarjoajan noudattamaan Suomen lakeja ja säännöksiä.

Liikkuvien työntekijöiden lisäksi maahan muuttaa väkeä pysyvämmin. Maahanmuuttajia ovat olleet ne miljoona suomalaista, jotka työn ja paremman elämän toivossa ovat muuttaneet ulkomaille viimeisen sadan vuoden aikana. Siirtolaisuusinstituutin tilastot kertovat, että Suomesta on siirtolaisiksi lähdetty etenkin Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Lähtijät ovat tyypillisesti olleet nuoria, alle 35-vuotiata.

Lähtemiseen on työn, koulutuksen ja muun hyvän elämän toiveiden lisäksi myös pakottavia syitä. Sodan, luonnonkatastrofin tai muun hädän vuoksi ihmiset joutuvat siirtymään pois kodeistaan ja kotimaistaan. On pakko lähteä. Näin kävi Karjalan evakoille toisen maailmansodan tiimellyksessä. Oli pakko lähteä.

SUOMEEN TULLAAN TÖIHIN TAI OPISKELEMAAN

Suomeen tullaan tekemään työtä tai opiskelemaan, joten täällä ei suinkaan vain ”oleskella”. Vuonna 2018 Maahanmuuttovirasto myönsi reilut 58 500 oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella, kuitenkin samalle hakijalle voitiin myöntää useampi lupa vuoden mittaan. Oleskeluluvan saaneet olivat kotoisin Venäjältä, Intiasta, Kiinasta, Ukrainasta, Irakista ja Vietnamista.

Tyypillinen Suomeen oleskeluluvalla tulija on nuori, 18–34-vuotias. Tämä ei ole ihme, sillä yleensä nuoret ovat innokkaita lähtemään. Tulijoissa oli miehiä ja naisia lähes yhtä paljon.  Lisäksi väestötilastoihin pohjaavat väestöpyramidit osoittavat, että tulijoiden lähtömaissa 20–35-vuotiaiden ikäluokat ovat huomattavan suuria. Suomessa puolestaan väki ikääntyy ja työvoimasta on kysyntää, sillä suurimmat ikäryhmät ovat jo vanhempia, 50–69-vuotiaita.

SAMAT TYÖEHDOT KAIKILLE 

Teollisuusliitolla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomeen tullaan tekemään töitä ja paikkaamaan alueellista ja alakohtaista työvoimatarvetta. Kunhan kaikille Suomessa työskentelevillä on samat työn tekemisen ehdot, työehtosopimuksen mukainen palkkaus ja muutenkin yhdenvertainen kohtelu.

Palkkojen ja muiden työehtojen toteutumista voidaan valvoa Teollisuusliiton alojen työpaikoilla parhaiten siten, että ulkomailta tulleet saadaan järjestäytymään liiton jäseniksi. Liiton jäseneksi pääsee, kun toisen maan kansalainen kuuluu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Teollisuusliiton Suhdannekatsaus 2019

KUVA KITI HAILA

Riku Aalto: Lättysyöttö työntekijän lapaan!

Vaalikeskustelu on käynyt kiivaana niin työpaikoilla kuin mediassakin, ja hyvä niin. Poikkeuksellisesta tällä kerralla on kuitenkin ollut se, millä tavalla oikeistopuolueiden ehdokkaat ja erilaisten työnantajajärjestöjen edustajat ovat keskusteluihin osallistuneet.

He ovat puhuneet työehtosopimusten yleissitovuudesta ja kertoneet tavoitteekseen sen poistamisen. He ovat avanneet käsityksiään kilpailukykysopimuksen auvoisuudesta. He ovat hokeneet, että yksittäinen työntekijä pystyy kyllä itse huolehtimaan omien työehtojensa sopimisen ilman minkäänlaista minimiturvaa. Eräistä puheenvuoroista on välittynyt jopa sellainen vaikutelma, että työntekijät nähtäisiin vain jonkinlaisena yritystoiminnan välttämättömänä vaivana sen sijaan, että heidät miellettäisiin yhteistyökumppaneiksi, joiden kanssa yrityksiä voidaan kehittää ja työelämää viedä parempaan suuntaan.

En muista, että hyökkäys ammattiyhdistysliikettä ja erityisesti SAK:laisia liittoja tai meidän jäseniämme kohtaan olisi koskaan aikaisemmin ollut näin voimakasta.

”Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa.”

Edellä kuvatun perusteella voidaan hyvällä syyllä kysyä ”heittääkö poliittinen oikeisto lättysyötön työntekijöiden lapaan” antamalla selvän ennakkonäytön siitä, mitä tuleman pitää, jos nykyinen hallituskoalitio pärjää vaaleissa hyvin. Mikäli niin kävisi, voisivat oikeistopuolueiden edustajat sanoa, että me kerroimme etukäteen mitä teemme, jos vallan saamme, ja me saimme kansan tuen. Älkää siis valittako, vaan tyytykää kohtaloonne.

Työntekijöiden on hyvä tämä asia ja asetelma tiedostaa. Vielä on aikaa tehdä vaalityötä ja näyttää, että työntekijöiden asemaa ei näiden vaalien seurauksena heikennetä, vaan päinvastoin työntekijöiden asemaa parannetaan. Kaikki on siitä kiinni, että menemme vaalipäivänä äänestämään ja pudotamme äänestyslipun uurnaan, ellemme ole jo ennakkoon ääntämme käyttäneet.

Demokratiassa jokaisen ääni on yhtä arvokas. Pidetään yhdessä huoli siitä, että äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa korkeammaksi kuin viime kerralla. Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa, ja pitävät kiinni työntekijöiden oikeudesta järjestäytyä ja neuvotella kullekin alalle hyvät yleissitovat työehtosopimukset.

Vain äänestämällä voit vaikuttaa asioiden kulkuun!

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Ville Kopra: Maahanmuuttajia kohdeltava työelämässä yhdenvertaisesti

Monet asiantuntijat ovat oikeassa siinä, että Suomeen tarvitaan lisää ulkomaista työvoimaa, kun väestön ikärakenne kääntyy yhä kypsemmäksi. Näkyvissä olevaa työvoiman tarvetta ei noin 50 000 vauvan ikäluokilla saada täytettyä. Teollisuuden kannalta huoli on se, että hoiva-alat imevät väkeä yhä tiuhempaa tahtia.

Ulkomaisen työvoiman integrointi Suomeen ei ole yksinkertainen juttu. Rakennusala kertoo kaksien työmarkkinoiden todellisuudesta. Hoiva-alalla hoitohenkilökunta ei saa mahdollisuutta tehdä työtään kunnolla ja vanhuksia kunnioittaen.

Helsingin Sanomat raportoi nepalilaisravintoloiden todellisuudesta (30.3.2019). Selvitys paljasti loputtoman pitkät työpäivät ilman lomaoikeuksia, minimaalisen palkan ja ihmisten eristämisen ympäröivästä yhteiskunnasta.

Sisäministeri Kai Mykkäsen mielestä poliisi, syyttäjä ja aluehallintovirastot tarvitsevat lisää resursseja. Lisäksi alipalkkaus olisi kriminalisoitava.

Valitettavasti Mykkäsen kommenteissa on aimoannos käsien pesua. Ongelmat ovat olleet ammattiliittojen ja viranomaistenkin tiedossa pitkään, mutta harmaata taloutta suitsivat toimet tai valvonnan vahvistaminen ovat antaneet odottaa itseään koko vaalikauden. Juha Sipilän hallitus osaa älähtää kun jossain kalahtaa, mutta ennakoivasti ongelmia ei ratkota.

”Ammattiliitot voivat tehdä paljon maahanmuuttajien säällisen työelämän toteutumiseksi.”

Kuitenkin sekä keskusta että kokoomus liputtavat ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumisen puolesta. Kuinka tämä vaikuttaisi esimerkiksi nepalilaisravintoloissa? Korjaisiko se tilannetta parempaan, vai helpottaisiko se omistajien mahdollisuutta laajentaa ”liiketoimintamalliaan” ympäri maata?

Voisiko ajatella, että työelämän pelisäännöt laitetaan ensin ammattiliittojen, viranomaisten ja lakeja säätävien poliitikkojen kesken kuntoon ennen kuin uutta, matalasti koulutettua ja suomen kieltä osaamatonta työvoimaa tuodaan ilman viranomaisharkintaa lisää?

On huolehdittava siitä, että ulkomaalaisia työntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti muuhun työvoimaan nähden. Palkkojen polkeminen, harmaa talous ja kaksien työmarkkinoiden syntyminen on kitkettävä kuin rikkaruohot. Kun asiat saadaan kuntoon, voidaan miettiä uusia keinoja työvoiman saannin helpottamiseksi kolmansista maista.

Laivaakaan ei lastata ennen kuin pohjan reiät on tukittu.

Ammattiliitot voivat tehdä paljon maahanmuuttajien säällisen työelämän toteutumiseksi. Jos tuleva hallitus vain näkisi liitot enemmän kumppaneina kuin villin menon tiellä seisovina betoniporsaina.

VILLE KOPRA
Teollisuusliiton ulkoisen viestinnän päällikkö

KUVA KITI HAILA

Hannu Siltala ja Irene Niskanen: Työttömyysturvaa ei saa muutoksissa romuttaa

Sosiaaliturvan kokonaisuudistus käynnistetään seuraavan hallituskauden aikana. Kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa ansioturva ja työttömyysturva sekä uuden ammatin tai työpaikan löytämiseen liittyvät koulutus- ja muut palvelut.

Nykyinen työttömyysturvalaki on tulos useiden vuosikymmenten kuluessa tehdyistä kuhunkin ajankohtaan sopiviksi arvioiduista muutoksista. Laki on kasvanut laajaksi ja monitahoiseksi. Sitä ei ole käyty kertaakaan läpi kokonaisuutena. Siksi monet haluavat sitä nyt selkeyttää. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa lain romuttamiseen.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on luotu kolmikantaisella yhteistyöllä. Siihen tehdyt muutokset ovat olleet osa tulopoliittisia ratkaisuja. Ansioturvan käsite muuttuu, jos kolmikannassa päätettyjä osia karsitaan pois.

Esimerkiksi Suomessa toimivan lomautusjärjestelmän vuoksi lomautettuja koskevat työttömyysturvan säädökset poikkeavat työttömän tai osa-aikaisesti työtä tekevän säädöksistä. Toinen esimerkki ovat työttömyysturvan lisäpäivät. Ne on luotu työttömyyseläkkeen tilalle turvaamaan ikääntyneiden työttömien toimeentulo.

TYÖTTÖMIEN ASIOINNIN VOISI KESKITTÄÄ KASSOILLE

Ansiosidonnainen työttömyysturva on vakuutus, jonka työttömyyskassan jäsen ottaa turvaamaan toimeentulonsa työsuhteiden välisinä aikoina ja lomautustilanteissa. Lainsäädännöllä on varmistettava, että väliinputoamista tai etuuden menetystä ei tapahdu. Etuuden hakemisen pitää olla helppoa ja maksatuksen sujuvaa.

Ansioturvan toimeenpanossa ammattialoihin erikoistuneiden työttömyyskassojen etuna on se, että niillä on mahdollisuus selvittää omien palkansaajajärjestöjensä kautta eri alojen työehtojen erityispiirteet. Jotta työttömyysetuus voidaan ratkaista oikein, on tuntemusta oltava esimerkiksi kunkin alan lomautuksista, työaika- ja työvuorojärjestelmistä tai vaikka arkipyhäkorvausten määräytymisestä.

Me Teollisuuden työttömyyskassassa emme ansioturvan toimeenpanijana koe eri alojen erityispiirteiden huomioimista monimutkaiseksi. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että työttömyysturvaa pitää kehittää sosiaaliturvan osana. Järjestelmään saadaan selkeyttä yksinkertaistamalla lain koukeroita ja tulkitsemalla lakia suoraviivaisemmin. Silti vuosikymmenten saatossa rakennetut, eri tilanteissa olevien työttömien toimeentulon turvaamiseen tarkoitetut yksityiskohdat voidaan säilyttää.

Työttömyyskassojen roolia työttömien asioiden hoitamisessa voidaan kasvattaa. Olisi järkevää, että kassa hoitaisi kaikki jäsentensä työttömyystilanteeseen liittyvät tehtävät. Työttömyyskassoille voidaan siirtää TE-toimistojen nykyiset tehtävät ja Kelan maksamat työttömyysetuudet. Yhden luukun periaate toteutuu, kun työttömän asiointi, palvelut ja etuuden maksatus hoituvat kokonaisuudessaan työttömyyskassan kautta.

Kaiken kaikkiaan uudistetun sosiaaliturvajärjestelmän pitää olla aikaa ja muutoksia kestävä, joustavasti yhteen sovitettava ja tasapuolinen.

HANNU SILTALA
Teollisuuden työttömyyskassan hallituksen puheenjohtaja

IRENE NISKANEN
Teollisuuden työttömyyskassan johtaja

Anu-Hanna Anttila: Yrittäjäriski leviää digitaalisilla työnvälitysalustoilla

Haluaisitko jakaa aamulehtiä yrittäjänä jakelupalvelualalla? Entä maistuisivatko metsurin työt franchising-yrittäjänä metsäpalvelualalla?

Digitaalisilla työnvälitysalustoilla tarjotaan edellä mainittujen teollisuusliittolaisten alojen yrittäjätöiden ohella satoja muita yrittäjäriskin sisältäviä tehtäviä. Niiden ilmestyminen työnvälitysalustoille ei ole sattuma. Osansa siihen on TEM:n vuosina 2016–2017 toteuttamilla kärkihankkeen ostopalvelupiloteilla, joissa kokeiltiin ”yksityisten palvelujen hyödyntämistä helpoimmin työllistyvien asiakasryhmissä”.

Tarkoituksena oli tehostaa palkansaajien lisäksi yrittäjien, kevytyrittäjien ja keikkailijoiden työtehtävien välitystä. Taustalla vaikutti se, että vaikka työttömällä ei ole velvollisuutta ottaa yrittäjätyötä vastaan, hän voi perustaa yrityksen. Vaivihkaa yrittäjyyttä alettiin ajaa varteenotettavaksi työllistymistavaksi.

Välitetyissä yrittäjätöissä on kyse joko ketjuyrittäjyydestä tai alihankinnasta. Lisäksi jotkut hakevat ilmoituksilla ”kumppaniyrittäjää”, eivätkä ryhdy työnantajayrittäjäksi, joka palkkaisi työntekijöitä. Edellisten rinnalla etsitään myös yritystoiminnan jatkajia, kun omistajat haluavat eläköityä.

Erityisesti yrittäjiä haetaan koti- ja hoivapalveluihin ja kaupan alalle. Töiden palvelullistuminen onkin yksi työelämän suurista muutostrendeistä. Myös teollisen työn palvelullistumisesta on nähtävissä merkkejä, työtä on tarjolla esimerkiksi metallityöpalveluissa ja varastointipalveluissa. Yrittäjätyötä tarjottiin alkuvuonna työnvälitysalustoilla esimerkiksi ompelijoille, autonasentajille, levyseppähitsaajille, varastotyöntekijöille, lehdenjakajille ja metsäkoneenkuljettajille.

”Yrittäjäriski leviää myös yhteiskunnalle, joka erilaisilla tuilla paikkaa ihmisten epävarmaa toimeentuloa ja alhaista ansiotasoa.”

Mitä hyötyä työn teettämisestä yrittäjätyönä on työn teettäjälle tai ”kumppaniyrittäjälle”? Paljonkin. He joko kaihtavat työntekijöitä palkkaavaksi työnantajayrittäjäksi ryhtymistä tai haluavat jakaa yrittäjäriskiään toisille. Kun ei toimi työnantajana, välttää maksamasta työvoimasta koituvat eläke- ja muut kulut. Samalla vastuu niiden hoitamisesta ja yrittäjäriskistä siirretään sille, joka yrittäjyyteen tarttuu.

Monesti riski leviää myös yhteiskunnalle, joka erilaisilla tuilla paikkaa ihmisten epävarmaa toimeentuloa ja alhaista ansiotasoa. Monet yksinyrittäjät ja itsensä työllistäjät tekevät palkkatyötä yritystoiminnan ohella tai osan vuodesta. Toisin sanottuna yhä useampi tekee niin kutsuttua kombityötä eli yhdistää erilaisia ansaintamuotoja.

Yrittäjätöiden tarjonnalla ja niiden kirjaamisella avoimiksi työpaikoiksi on suotuisa vaikutus TEM:n tilastoihin. Avoimia työpaikkoja saadaan määrällisesti enemmän, kun tarjolla on myös määräaikaisia vuokra-, pätkä- ja osa-aikatöitä. Ja kun yrityksellä on jatkuva rekrytointi päällä, sama työpaikkailmoitus julkaistaan joka kuukausi uutena. Aina ei suinkaan ole kysymys kasvavan bisneksen tuottamasta työvoimatarpeesta, vaan jatkuva rekrytointi voi kertoa myös suuresta työvoiman läpivirtauksesta.

Tämä kaikki on hyvä pitää mielessä, kun media kertoo avoimia työpaikkoja olevan ”tarjolla selvästi aiempaa enemmän” ja julkisessa työnvälityksessä ”enemmän kuin koskaan aiemmin”. Mielikuvan avoimien työpaikkojen ylitarjonnasta luo myös se, että samoista työpaikoista ilmoitetaan usealla eri kanavalla.

Kaikesta huolimatta on selvä, että töitä ja erityisesti palkkatöitä on tarjolla mukavasti talouden piristymisen myötä.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lisätietoa:

Anu-Hanna Anttila & Päivi Berg (2018): Osa-aikatyöt ja itsensätyöllistäminen yleistyvät haurastetuilla työmarkkinoilla. Talous & Yhteiskunta 1/2018.

Oosi, Olli ym. (2017) Työnvälityksen kärkihankkeen pilottien toiminta- ja arviointitutkimus. TEM, Helsinki.

Liisa Poussa (2016): Muuttuvan työelämän muuttuva sanasto

Anna Pärnänen & Hanna Sutela (2018): Yrittäjät Suomessa 2017. Tilastokeskus, Helsinki.

KUVA KITI HAILA

Pirjo Rosqvist: Ihminen ei ole robotti – työstä palautuminen on tärkeää

Teollisuuden työt ovat edelleen fyysisesti osin raskaita. Työ voi olla myös yksitoikkoista tai samaa liikesarjaa toistavaa. Sen myötä työntekijä altistuu tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Varsinkin niskat, hartiat ja kädet ovat koetuksella niissä tehtävissä, joita koneet, laitteet tai robotit eivät ole pystyneet korvaamaan.

Työhyvinvointi on työelämän kehittämisessä merkittävässä roolissa. Suomessa käytetty ja yleisesti tunnettu sana työhyvinvointi tarkoittaa meillä myös runsasta käytännön toimintaa. Sitä vastoin Euroopassa puhumattakaan laajemmin maailmalla samaa tarkoittavat englannin kielen termit occupational well-being tai well-being at work aiheuttavat jos jonkinlaista kummastusta. Mitä ihmettä? Mennäänkö töihin viihtymään ja voimaan hyvin? Eikö sinne nyt sentään mennä töitä tekemään. Suomalaiset ovat kuitenkin parhaimmillaan löytäneet ymmärryksen siitä, että hyvinvoiva työyhteisö on tuottava, motivoiva ja sitoutunut.

Työhyvinvointiin kuuluvat henkinen ja fyysinen työsuojelu, johdon ja esimiesten sitoutuneisuus huolehtia työntekijöiden jaksamisesta sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, jossa huomioon pitää ottaa koko perhe eli äiti, isä ja lapset.

Työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä on huomioitava myös ikäryhmien yksilölliset tarpeet. Harjoittelijoille ja nuorille on annettava oikea kuva työelämästä ja sen pelisäännöistä. Monet ikääntyneet työntekijät arvostavat työn ulkopuolella olevaa vapaa-aikaa, ja monet haluavat sitä vanhemmiten enemmän. Joissakin työehtosopimuksissa on sovittu työaikapankeista ja 58-vuotiaiden ja sitä vanhempien työntekijöiden mahdollisuudesta vaihtaa rahallisia korvauksia vapaaseen.

”Työpaikoilla on tärkeää pitää tauoista kiinni. Silloin keskitytään ruuan ja juoman nauttimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen työkavereiden kanssa.”

Työaikalaki ja työehtosopimukset sisältävät määräyksiä työstä elpymisestä. Työpaikoilla on tärkeää pitää tauoista kiinni. Silloin keskitytään ruuan ja juoman nauttimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen työkavereiden kanssa sen sijaan, että tuijoteltaisiin vain omaa älylaitetta. Varsinkin näin vaalien lähestyessä on hyvä vaihtaa mielipiteitä työkavereiden kanssa ja kannustaa äänestämään, sillä liian moni työntekijä on aikaisemmin jäänyt nukkuvien puolueeseen. Puolet Teollisuusliiton jäsenistä jätti äänestämättä edellisissä eduskuntavaaleissa. Palkansaajien ääni pitää saada kuuluviin.

Työpaikan viihtyvyyden ytimessä on esimiestyö. Työnantajan näkökulmasta esimiehen pitää saavuttaa asetetut taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet. Esimiehen pitää osata johtaa asioita ja ihmisiä. Lähiesimiestyö on ennen kaikkea ihmisten johtamista. Esimiehillä on oltava silmät ja korvat auki tilanteessa kuin tilanteessa, sillä työpaikalla saattaa olla monenlaisia työntekijöitä erilaisista elämäntilanteista ja taustoista. Hyvä esimies osaa käsitellä erilaisuutta.

Työturvallisuuskeskuksen verkkosivulta löytyy paljon materiaalia työhyvinvoinnista. Kannattaa muistaa myös Teollisuusliiton Murikka-opisto, joka järjestää luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille koulutusta. Seuraavat Hyvinvointi työyhteisössä -kurssit järjestetään 13.–15.5. ja 11.–13.11. Osallistukaa ihmeessä!

Pidetään hyvinvoinnista huolta!

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA