Kategoria: Blogi

Hannu Siltala: Ammatillisen koulutuksen korjaussarja

Hallitusohjelman kirjaus oppivelvollisuusiän korottamisesta 18 vuoteen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuus ovat pitkään odotettuja uudistuksia. Ne edistävät yhteiskunnallista tasa-arvoa ja parantavat vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuuksia ammatillisiin tai lukio-opintoihin. Peruskoulu-uudistukseen verrattavissa oleva muutos on niin merkittävä, etteivät sitä peruuta tulevatkaan hallitukset.

Maksuttomuus merkitsee opiskelijalle muun muassa oppimateriaalien ja ammatillisissa opinnoissa tarvittavien kalliiden työkalujen ilmaista käyttöön saamista. Epäselvää vielä on, koskeeko maksuttomuus myös yli 18 vuotta täyttäneitä opiskelijoita, mutta uudistus on saatettava näiltäkin osin tasa-arvoisesti maaliin.

Ammatillisen koulutuksen laatua parannetaan ja reformin toteutuksessa esiin tulleita puutteita korjataan. Koulupäivistä ja viikoista tehdään koulukohtaisella suunnittelulla eheitä. Hyppytuntien ja välipäivien aiheuttama tyhjäkäynti jää opiskelusta pois. Tavoitteena on saavuttaa mielekäs opintoja eteenpäin vievä opiskelurytmi.

Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös työpaikoilla tapahtuva koulutussopimusoppilaiden tehokas ohjaaminen. Tavoitteiden toteuttamista auttaa luvattu 1 000 määräaikaisen opettajan rekrytointi, joiden palkkaamiseen on vuosien 2019 ja 2023 välisenä aikana jaettavissa tulevaisuusinvestointina yhteensä 235 miljoonaa euroa.

”Jatkuva oppiminen vastaa ihmisten tarpeeseen uudistaa ja kehittää osaamistaan läpi koko elämän.”

Ammatillisen koulutuksen krooninen rahoitusvaje on 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmat hallitukset ovat leikanneet ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksesta vuositasolla yli 300 miljoonaa euroa. Se on pakottanut koulutuksen järjestäjät muun muassa vähentämään opetus- ja muun henkilöstön määrää 1 600 hengellä. Tulevaisuusinvestointien lisäksi perusrahoitusta pitäisi nostaa vähintään 60 miljoonalla eurolla.

Myös parlamentaariseen toteutukseen tuleva jatkuvan oppimisen uudistus on merkittävä satsaus. Jatkuva oppiminen vastaa ihmisten tarpeeseen uudistaa ja kehittää osaamistaan läpi koko elämän. Uudistus toteutetaan kolmikantaisesti koulutuksen järjestäjien kanssa. Tarkasteluun kuuluvia asioita ovat esimerkiksi koulutuksen tarjonta, rahoitus, sosiaaliturva, muutosturva ja työttömyysturva.

Osana edellä mainittuja tavoitteita luodaan kansalliset osaamisen tunnistamisen periaatteet. Niiden avulla on tarkoitus kartoittaa eri tavoin hankittu yksilön osaaminen työelämässä ja opiskelussa. Tällä voidaan välttää turha moneen kertaan tapahtuva samojen asioiden opiskelu ja tehdä näkyväksi myös maahanmuuttajien kotomaissaan hankkima osaaminen.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Jenni Uljas: Työperäisen syövän torjunnan lait muuttuvat

Työperäinen syöpä on edelleen valtava ongelma. Töissä tapahtuva syöpävaarallisille aineille altistuminen aiheuttaa Euroopassa vuosittain arviolta 120 000 syöpään sairastumista ja 80 000 kuolemaa. Syöpää aiheuttavien aineiden oletetaankin olevan useimpien kuolemaan johtavien ammattitautien syynä EU:ssa. Ongelma on ajankohtainen ja todellinen myös Suomessa.

Syövän kehittyminen vaatii usein pitkän altistusajan. Aikaväli altistumisen alkamisesta sairastumiseen on tyypillisesti kymmeniä vuosia. Suuri osa työperäisistä syöpätapauksista johtuu edelleen asbestista, vaikka sen vaarallisuuteen on lainsäädännössäkin herätty jo 1990-luvulla.

Asbesti ei kuitenkaan ole ainoa syöpää aiheuttava aine työpaikoilla. EU:n syöpädirektiivin kolmessa vaiheessa toteutettavissa päivityksissä on sovittu yli 20 merkittävimmän altisteen raja-arvoista hengitysilmassa. Lisäksi direktiiviin on kirjattu syöpävaarallisina ihon kautta imeytyvät tietyt PAH-yhdisteet ja mineraaliöljyt, joita on käytetty polttomoottoreiden osien jäähdytykseen. Raja-arvoja säädetään esimerkiksi kvartsipölylle ja dieselpakokaasuille sekä useille metalleille kuten kromi(VI)-yhdisteille. Lisäksi nykyinen kovapuupölyn sitova raja-arvo kiristyy.

”Teollisuusliiton työympäristöyksikkö on mukana valmistelemassa lainsäädäntöä ja vaikuttamassa siihen, että jäsentemme työ olisi mahdollisimman turvallista.”

Syöpädirektiivin ensimmäinen päivitys pitää saattaa kansalliseen lainsäädäntöön vuoden 2020 alusta. Se toteutetaan päivittämällä valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta. Osa raja-arvoista tulee voimaan vasta eripituisten siirtymäaikojen jälkeen. Joillekin altisteille on puolestaan määritelty alakohtaisia siirtymäaikoja. Esimerkiksi dieselpakokaasujen raja-arvo astuu voimaan kaivoksilla myöhemmin kuin muilla aloilla.

Suomessa on päädytty uudistamaan myös niin kutsuttu ASA-laki, jossa säädetään syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille ammatissaan altistuvien rekisteröinnistä. Työnantajan tehtävänä on ilmoittaa ASA-rekisteriin vuosittain työntekijät, jotka ovat työssään merkittävästi altistuneet listatuille syöpäsairauden riskin aiheuttaville tekijöille. Rekisteriin pitää ensi vuoden alusta lukien ilmoittaa myös ne työntekijät, jotka ovat merkittävästi altistuneet CLP-asetuksen mukaisille syöpää aiheuttaville tai perimää vaurioittaville kategorian 1A tai 1 B aineille. Lisäksi rekisteriin pitää ilmoittaa ne työntekijät, jotka altistuvat tietyissä työprosesseissa syntyville altisteille, kuten kvartsipölylle, kovapuupölylle, dieselpakokaasuille sekä ruostumattoman teräksen hitsaushuuruille. Kovapuupölyksi katsotaan jatkossa myös koivun pöly.

Syöpädirektiiviin on näillä näkymin lähivuosina tulossa ainakin vielä yksi päivitys, joten työ jatkuu myös Suomessa. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö on mukana valmistelemassa lainsäädäntöä ja vaikuttamassa siihen, että jäsentemme työ olisi mahdollisimman turvallista. Kenenkään ei pidä sairastua työnsä ja toimeentulonsa takia.

JENNI ULJAS
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Vesa Kotaviita: Innostuva ihminen avaa mahdollisuuden muutoksiin

Ihminen ei ole kone. Tämä valkeni minulle aikoinaan perusteellisesti työsuojelukurssilla, kun pohdimme porukalla ihmisen ja koneen eroja työympäristöissä. Johtopäätöksemme ei ollut ihmisen pidempien taukojen tarve työprosessien aikana. Sen sijaan totesimme, että ihminen haluaa vaikuttaa työnsä sisältöön. Ihminen on inhimillinen ja itse ajatteleva.

Kurssituliaisena toin kehittämisideoiden listan työpaikalleni. Innostukseni työsuojelutoiminnan tavoitteista ja mahdollisuuksista sai lisää pontta, kun seuraavassa työsuojelutoiminnan kokouksessa useampi asia oli yhteisesti pöydällä kehittämiskohteena tai muutosesityksenä. Sain tuoreena työsuojeluvaltuutettuna myönteisen alun tehtävien hoitamiseen ja uskoa, että muutos parempaan on mahdollinen. Muutamiin listan kohtiin etsimme perusteluja omalla porukalla kahvikupin äärellä, koska sieltä se työnteon varsinainen asiantuntijuus löytyy. Seppä työnsä tuntee.

Työsuojelukursseilta jäi reppuun paljon muitakin hyödyllisiä oppeja, joita olen matkan varrella tarvinnut eri tilanteissa. Murikka-opisto tarjoaa tulevan syksyn aikana monia hyödyllisiä kursseja, joilta saa työkaluja, innostusta ja yhteistä voimaa työpaikoille. Oppiminen kannattaa aina.

Työsuojelutoiminnan lähtökohtana on parantaa työympäristöä ja työoloja yhteistoiminnassa työpaikalla. Terveelliset työolot ja turvallinen työympäristö ovat meidän jokaisen oikeus. Työnantajan vastuulla on mahdollistaa ja suunnitella hyvän työn edellytykset, joista on syytä nostaa esiin yhteistyön merkitys työpaikan arjessa. Työyhteisöihin on mahdollista luoda positiivinen ja luottamuksellinen ilmapiiri. Muutokset voivat alkaa pienestä jännitteestä, ja salamointiakin voi esiintyä, mutta ilmapiirin voi puhdistaa ja uudistaa vain yhdessä tekemällä.

”Turvallisuuskulttuurin kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä työtä. Siihen osallistuminen kuuluu meille kaikille.”

Miten sitten kehitämme työympäristön turvallisuuskulttuuria ja miten se ilmenee työpaikoilla? Turvallisuuskulttuurin kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä työtä. Siihen osallistuminen kuuluu meille kaikille. Turvallisuuskulttuurin positiiviset muutokset saa pysyväksi työtä tekemällä ja tekoja toteuttamalla. Pelkkään onneen luottava pelaa uhkapelejä. Siksi onneen ei voi eikä kannata luottaa. Työpaikoille pitää rakentaa turvallinen ja tuottava työympäristö. Virheistä tai erheistä on otettava opiksi, on korjattava tilanne ja pidettävä tavoitteet selkeinä. Ennakoivan työturvallisuustoiminnan järjestelmät ja käytännöt ovat turvallisuuden kehittämisen perusta.

Teknologinen kehitys ja toimintaympäristöjen muutokset vaikuttavat jo nyt työpaikoilla työsuojelutoiminnan suunnitelmissa ja tulevaisuuden näkymissä. Työsuojelun yhteistoimintahenkilöiden osaamisvaatimukset ovat kasvaneet. Se edellyttää aikaa tehtävien hoitamiseen ja koulutusta asioiden oivaltamiseen. Innostuksen energia avaa mieltä ja luo mahdollisuuksia. Innostus tarvitsee kaverikseen tietoa, taitoa ja tahtoa. Tiedolla on merkitystä, kun se on ymmärretty. Taitoa kertyy tekemällä ja rautainen tahto voi viedä läpi harmaan kiven.

Lähtekää rohkeasti ja joukolla mukaan vaikuttamaan työpaikkojenne ihmisten eteen ensi marras- ja joulukuun aikana järjestettävissä työsuojelun yhteistoimintahenkilöiden valinnoissa ja vaaleissa. Yhdessä saamme aikaan työtä tukevia ja kehittäviä muutoksia. Ihminen ei ole kone. Turvallinen ja terveellinen työympäristö kuuluu meille kaikille. Pidetään siitä yhdessä kiinni.

VESA KOTAVIITA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA

Veli-Matti Kauppinen: Teollisuudesta lisää kasvua Eurooppaan

Suomen kolmas EU-puheenjohtajakausi alkoi heinäkuun alussa ja kestää vuoden loppuun. Kauden keskeisiä tavoitteita voi luonnehtia kunnianhimoisiksi. Ne ovat yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteiden vahvistaminen, EU:n aseman korostaminen globaalina ilmastojohtajana, kilpailukykyisempi ja sosiaalisesti eheämpi unioni sekä kansalaisten kokonaisturvallisuuden takaaminen.

Suomen viime heinäkuussa alkaneen puheenjohtajakauden huomioarvoa lisää sen käynnistyminen tavanomaista kutkuttavammissa merkeissä. Meillä on maassa vasta työnsä aloittanut eduskunta ja hallitus. Uusi Euroopan parlamentti on niin ikään aloittamassa työtänsä, ja komissiokin on käynnistämässä toimikauttansa. Lisämaustetta tuo tietysti se, että Iso-Britannia on eroamassa unionista.

Mitä EU-puheenjohtajuus sitten käytännössä tarkoittaa? Tiivistetysti Suomi johtaa EU:n neuvoston työskentelyä pienimmistä työryhmistä ministerikokouksiin asti. Puheenjohtajamaa pystyy pitkälti vaikuttamaan siihen, mitä asioita kokouksien asialistalle nostetaan ja mitkä teemat nousevat julkiseen keskusteluun.

Tärkeä tavoite on vahva, yhtenäinen ja kilpailukykyinen EU, joka pärjää globaalissa kilpailussa Kiinan ja USA:n kanssa paljon paremmin kuin rikkonainen. Yhtenäinen EU tuo kauppasodan tiimellyksessä neuvotteluvoimaa suurten pelureiden kanssa toimittaessa ja antaa turvaa jäsenmaiden työllisyydelle.

”Onnistuessaan Suomi saa nostettua näkökulmastaan tärkeitä asioita eurooppalaiseen keskusteluun.”

Toisaalta jäsenmaiden saamilla rakenne- ja investointirahoilla on merkittävä rooli EU:n toiminnassa. Isot linjat päätetään rahoituskehyksissä, joista seuraava koskee vuosia 2021–2027. Myös näistä neuvotellaan Suomen puheenjohtajakaudella.

Mitä puheenjohtajuus merkitsee kansalaisen tai palkansaajan näkökulmasta? Ainakin sitä, että onnistuessaan Suomi saa nostettua näkökulmastaan tärkeitä asioita eurooppalaiseen keskusteluun ja unionin päätöksentekopöytiin.

Esimerkiksi biotalouden mahdollisuudet ja haasteet nousevat esille EU:ssa. Suomen on varmistettava, että EU:n LULUCF-säätelyllä ei rajoiteta bio- ja metsätaloudelle asetettuja kansallisia tavoitteita. Biotalouden käytettävyyttä ja kestävyyttä uusiutuvan energian lähteenä pitää puolustaa EU:ssa nykyistä päättäväisemmin. On tärkeää, että suunniteltuja ja valmisteluissa olevia metsäteollisuuden hankkeita ei hankaloiteta poliittisesti yksisilmäisistä lähtökohdista.

Teollisuusliitto on ottanut kantaa Suomen puheenjohtajakauteen. Se on esittänyt tavoitteissaan ja tuoreessa teollisuuspoliittisessa ohjelmassaan, että Suomi tekisi aloitteen valmistavan teollisuuden ja kiertotalouden kasvuohjelman luomisesta Eurooppaan. Tämä tukisi teollisten investointien kasvua Euroopassa. Tässä on yksi erittäin konkreettinen asia, jota voimme Euroopan unionissa edistää.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Vesa Holappa: Onko työmotivaatiota jo liikaa?

Osaavalle työvoimalle on kysyntää. Hyvä niin, mutta miten osaaminen saavutetaan?

Pohja luodaan peruskoulutuksessa ja sen jälkeisissä koulutuksissa. Yleensä siis toisella asteella tai korkeakouluissa. Tähän asti kaikki hyvin, sillä suomalainen koulutusjärjestelmä on kansainvälisesti vertaillen tai historiaan peilaten laadukas ja kattava. Ei täydellinen, mutta kuitenkin kärkipäässä.

Entä kun tavoitteena on uusi tutkinto? Edelleen on paljon hyvää nähtävissä. OECD:n tuoreen raportin mukaan Suomi on kärkipäässä sekä tutkintoon että ei-tutkintoon johtavassa aikuiskoulutukseen osallistumisessa. Työpoliittisessa aikakauskirjassa (2/2019) TEM:in erityisasiantuntijat Maija Lyly-Yrjänäinen ja Tallamaria Maunu toteavat artikkelissaan, että myös työn ohessa tapahtuvassa oppimisessa Suomi pärjää tilastojen valossa hyvin.

Kuvaa on kuitenkin syytä tarkentaa. Miksi? Jo mainitusta artikkelistakin käy ilmi, että työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen osallistuminen on varsin valikoitunutta. Ylempien naistoimihenkilöiden osallistumisaste oli 73 prosenttia, mutta naistyöntekijöillä se oli 35 prosenttia. Numerot ovat miehillä samankaltaiset. Heikoin osallistumisaste, vain 16 prosenttia, oli maatalousyrittäjänaisilla.

”Koulutukseen osallistuminen on laskusuunnassa ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen.”

Kuva tarkentuu entisestään, kun mitataan koulutuspäivien kestoa. Aikuiskoulutustutkimuksen (2017) mukaan se oli työntekijöillä keskimäärin 2,5 päivää ja ylemmillä toimihenkilöillä 5,5 päivää. Toisaalta entisen Metalliliiton jäsenkyselyjen henkilöstökoulutusta käsittelevissä osissa yleisin vastaus vuodesta toiseen yli 60 prosentin osuudella oli ”Ei mitään koulutusta”.

Myös sisällöt antavat viitteitä siitä, keille henkilöstökoulutus on suunnattu. Suosituimmat aihepiirit liittyivät liiketalouteen ja oikeustieteisiin, kun taas esimerkiksi Teollisuusliiton jäsenistöä lähellä olevat tekniikka, tuotanto tai rakentaminen olivat aiheina häntäpäässä. Lisäksi henkilöstökoulutus on yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla, jolla Teollisuusliiton jäsenet pääosin työskentelevät.

Koulutukseen valikoitumisen ja koulutuksen keston epätasa-arvon rinnalla huolenaihetta voi nähdä siinä, että osallistumisaste on laskusuunnassa ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen. Lisäksi koulutukseen suunnatut panokset ovat laskeneet vuosien 2010 ja 2015 välillä, vaikka yleinen kustannustaso on pikemminkin kasvanut kuin alentunut.

Edellä kuvattu on ristiriidassa julkisuudessa mantran tavoin toistetun osaamisvaateiden kasvun kanssa, mutta istuu kyllä hyvin ajan henkeen, jossa pitää saada enemmän tuloksia vähemmin panoksin. Kun tiedetään, että työhön tai ammattiin liittyvän koulutuksen keskeinen pitkän aikavälin vaikutus on työmotivaation kohoaminen, voi jollekulle tulla mieleen aiheellinen ihmetys. Onko työmotivaatiota suomalaisessa työelämässä liikaa, kun sen kasvuun ei haluta kaikilta osin sijoittaa?

VESA HOLAPPA
Murikka-opiston rehtori

KUVA JYRKI LUUKKONEN

Turja Lehtonen: Uutta potkua talouteen ja työllisyyteen

Miten Suomessa voidaan turvata ihmisten hyvinvointi ja toimeentulo? Vastaus on vientiteollisuus. Maamme elää pitkälti vientituloilla.

Teollisuusliitto haluaa vahvistaa suomalaisten hyvinvointia, mahdollisuuksia ja turvaa. Sen mahdollistajana toimii verovaroin ylläpidettävä kunnolliset julkiset palvelut tarjoava hyvinvointimalli. Se puolestaan on kestävän elinkeinopolitiikan harjoittamisen edellytys.

Teollisuusliiton hallitus hyväksyi vastikään liiton uuden teollisuus- ja elinkeinopoliittisen ohjelman. Sen punaisena lankana on, että vientiteollisuus muodostaa selkärangan koko Suomen taloudelle. Ohjelmassa todetaan, että maan poliittisiin linjauksiin tarvitaan entistä kattavampi yksimielisyys siitä, miten teollisuutta uudistetaan ja kuinka valmistavan teollisuuden toimintaedellytykset Suomessa varmistetaan. Lisäksi hallitusohjelmiin on koottava keskeiset kehitystrendit ja niiden edellyttämät politiikkatoimet, jotka valmistellaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Suomessa toimivien yritysten tilanteet tulevat näkyviksi, kun kunkin toimialan liitot osallistuvat valmisteluun. Rinteen hallituksen ohjelmassa onkin teollisuuden kannalta myönteistä, että siinä on sovittu tehtäväksi erityinen teollisuuspoliittinen strategia koko sektorin kehittämiseksi.

”Peräänkuulutamme yritysten omistajilta ja työnantajajärjestöiltä yhteiskuntavastuuta.”

Vientiteollisuuden menestykseen perustuva talous on myös sosiaalisen kestävyyden ja hyvinvoinnin perusta. Talouden kasvun vahvistamisen rinnalla talouspolitiikalla on tasattava suhdannevaihteluja oikea-aikaisesti ja torjuttava työttömyyden kasvua. Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yksi tärkeä tehtävä on vaikuttaa siihen, että ennaltaehkäiseviin toimiin ryhdytään ja ettei sosiaaliturvan ja työehtojen heikentämistä käytetä keinona yritysten välisessä kilpailussa.

Teollisuusliiton harjoittaman teollisuus- ja elinkeinopolitiikan päätavoitteena on varmistaa työntekijöille oikeudenmukainen palkkaus ja työehdot sekä luoda yrityksille tasapuoliset kilpailuolosuhteet.

Peräänkuulutamme yritysten omistajilta ja työnantajajärjestöiltä yhteiskuntavastuuta. Ei ole hyväksyttävää, että esimerkiksi keskeinen tavoite työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin nojaisi työntekijöiden ja työttömien aseman heikentämiseen. Työnantajiltakin vaaditaan uutta asennetta ja vastuunottoa. Juhlapuheissa toistuva hokema ”työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara” on lunastettava. Lyhytnäköinen voittojen maksimointi työntekijöiden kustannuksella ei ole hyväksyttävää.

Toisaalta yritystukien määrässä ja kohdentamisessa tarvitaan uusia linjauksia. Yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden tarpeiden välille on luotava nykyistä parempi tasapaino. Teollisuusliitto haluaa rakentaa työelämää ja suomalaista hyvinvointimallia juuri näistä lähtökohdista.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

LUE LISÄÄ: Teollisuusliiton Vastaus on vientiteollisuus -ohjelma

Mirja Suhonen: Voitaisko sopia – sovittelu osaksi työpaikkojen keinovalikoimaa

Teollisuusliiton kuten muidenkin ammattiliittojen työsarkaa on erilaisten erimielisyyksien selvittely työpaikoilla. Ei ole harvinaista, että jäsen tai luottamusmies ottaa yhteyttä joko työntekijöiden keskinäisen tai työnantajan edustajan ja työntekijän välisen riidan tai konfliktin vuoksi. Ei ole sekään harvinaista, että vastausta ei saada lakikirjoista tai työehtosopimuksen kirjauksista. Kyse on usein ihmisten välisestä monimuotoisesta vuorovaikutuksesta, ja sitä on vaikea säädellä lain kirjaimen avulla.

Joku ei tervehdi, toinen mököttää vuosikausia, kolmas ei suostu samaan vuoroon kuin neljäs ja viides ei suvaitse kuudetta samaan aikaan kahvitauolle, esimies moittii kaikkien kuullen ja porukan kapinallinen ei noudata yhteisiä pelisääntöjä. On kiusaamista, häirintää, huonoa kohtelua. Tuttuja juttuja, mutta mikä avuksi?

Tilanteiden kärjistyessä työpaikalla, saattaa työnantaja huomauttaa työntekijää ja jopa antaa varoituksen. Varoitus saattaa olla se signaali, joka pysäyttää vaikkapa kiusaamisen, mutta harvoin se parantaa vuorovaikutussuhteita. Päinvastoin, varoitus saattaa olla jollekulle se pisara, joka saa maljan vuotamaan yli. Sitä saattaa olla vaikea ymmärtää, se voi loukata, jos syy ei ole selvillä. Olen myös miettinyt, onko irtisanomisuhkainen varoitus hyvä tapa saada asioista paremmalle tolalle. Sehän koetaan rangaistuksena. Onko rangaistus ja sillä uhkaaminen paras tapa nyky-yhteiskunnassa tarttua konfliktien tai ristiriitojen hoitamiseen. Kuulostaa enemmänkin keskiaikaiselta inkvisitiolaitokselta – toki ilman väkivaltaa – kuin nykyajan johtamistyyliltä.

Suomen työlainsäädännössä on jokseenkin suoraviivainen ohjeistus yksilöperusteiseen irtisanomiseen. Lakipykälä irtisanomista edeltävistä toimista on lyhykäisyydessään tällainen: Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

”Sopimisen avulla erimielisyydet voidaan ratkoa yritysten sisäisinä ja joskus säästää kulujakin, kun oikeudenkäynnit vältetään.”

Entäpä jos nykyaikaistaisimme lainsäädäntöämme? Mitä jos varoituksen sijaan ensisijainen toimi olisikin vuorovaikutteinen asian selvittäminen, esimerkiksi työyhteisösovittelu? Saisiko reilu puhuminen, kuulluksi tuleminen, asioiden pohdinta eri puolilta aikaan jotain parempaa kuin eteen lätkäisty varoitus ja sen jälkeinen pelko irtisanomisesta? Lisäisikö se enemmän luottamusta työpaikoilla kuin suoraviivainen varoita ja potkaise pois -menetelmä?

Olen varmastikin kymmeniä kertoja työurani aikana kuullut kertomuksia siitä, miten epäoikeudenmukaiselta tuntuu saada varoituslappu käteen, usein ahdistus tai kiukku seurauksena, harvemmin aito tunne siitä, että asioiden pitää muuttua. Moni joutuu jäämään sairaslomalle ahdistavan tilanteen vuoksi, ja epäilenpä, että rakennusaineita parempaan kanssakäymiseen ja työntekoon saadaan harvoin, jos koskaan.

Tärkeä näkökulma on, että työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on vastuu työpaikan turvallisuudesta ja ettei kenenkään terveys vaarannu. Mutta etenkin erilaiset vuorovaikutuksen ongelmat ja henkinen väkivalta ovat monisyisiä juttuja. Taustalla voi olla hyvinkin kaukainen asia, ratkaisematon konflikti, väärinymmärrys. Työyhteisösovittelua kauan tehneet kertovat, että vaikeakin asia on ratkottavissa, kunhan ihmiset saavat olla osallisia asian ratkaisemisessa ja heille tulee kokemus kuulluksi tulemisesta.

Sopiminen voimaannuttaa, siirtää konfliktit tasolle missä niistä voidaan puhua, opettaa empaattisuutta ja erilaisten näkökulmien ymmärrystä. Sen avulla erimielisyydet voidaan ratkoa yritysten sisäisinä ja joskus säästää kulujakin, kun oikeudenkäynnit vältetään. Myös aikaa säästyy, kun ongelmien hautominen loppuu ja yhteistyö sujuu kitkattomammin.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

Riku Aalto: Neuvottelu on vahvin valttimme

Teollisuusliiton mainoskampanja Liiton mies on saanut paljon palautetta. Sitä on tullut esimerkiksi yrittäjiltä ja jäseniltämme, ja se on ollut laadultaan sekä positiivista että negatiivista. Mainosten tyylilaji eli huumori on vaikea, mutta se tuli valituksi erityisesti kampanjan kohderyhmä mielessä pitäen.

Mainosten pääviesti on kertoa, että liitto ja luottamusmies ovat jokaisen yksittäisen jäsenen tukena. Neuvottelu on tärkein työkalumme. Liittymällä liittoon yksittäinen työntekijä saa tukea ja apua ja pääsee osalliseksi asioista, joista hän jää liiton ulkopuolella paitsi.

ONGELMAT OVAT TODELLISIA

Meillä on paljon työpaikkoja, joissa asiat on hoidettu hyvin. Sen rinnalla meillä kuitenkin on myös työpaikkoja, joissa on ongelmia.

Otan esiin muutamia esimerkkejä. Julkisuuteen tuli jonkin aikaa sitten uutinen, jonka mukaan eräissä ravintoloissa oli epäinhimilliset työajat ja palkkaa ei juuri ollut maksettu. Juttu julkaistiin lehdissä kerran. Kiitos siitä, mutta muuttuiko mikään?

Helsingin Sanomat kertoi äskettäin intialaisten insinöörien alipalkkauksesta. Työn tilanneiden yritysten edustajat nostivat kädet pystyyn ja sanoivat, että asia ei kuulu heille. Siksi, että he vain ostavat palvelua, eivät näiden työntekijöiden työpanosta.

Vieraillessani pienissä ja keskisuurissa yrityksissä moni yrittäjä kertoo, miten isot tilaajayritykset muuttavat yksipuolisesti sopimusehtoja. Esimerkiksi yritysten maksuposteja on saatettu muuttaa 90 päivästä 180 päivään. Tämä tarkoittaa sitä, että pk-sektorin yrityksiä pidetään suurempien yritysten pankkeina. Raaka-aineet ja palkat pitää maksaa ajallaan, mutta myyntihinnan tuotteistaan ne voivat saada vasta puolen vuoden päästä.

JÄSENPALVELULLE JA EDUNVALVONNALLE ON SUURI TARVE

Saamme Teollisuusliittoon päivittäin yhteydenottoja jäseniltämme siitä, että palkat ovat jääneet kokonaan saamatta tai niitä ei ole maksettu sopimuksen mukaan, ylityökorvauksia ei ole maksettu, työaikoja ei noudateta tai henkilö on laittomasti irtisanottu. Ongelmien kokonaisuuteen nähden nämä ovat vain muutamia esimerkkejä. Teollisuusliiton työsuhdeneuvontaan tuli viime vuonna lähes 30 000 puhelua, ja sama tahti on jatkunut tänä vuonna.

Liiton jäsenille antama ilmainen oikeusapu on tarpeen, sillä ajamme vuositasolla oikeudessa toistasataa juttua, jotka koskevat muun muassa edellä mainittuja ongelmia. Voitamme tapauksista suurimman osan. Pelkästään palkkasaatavia jäsenillämme on vuoden aikana satojatuhansia euroja. Käymme näistä ongelmista päivittäin neuvotteluja työnantajien kanssa ja monesti asioista myös sovitaan ilman oikeusprosesseja. Eli neuvotellaan.

KESKUSTELU ON TERVETULLUT

On hyvä tietysti todeta myös se, että valtaosa yrityksistä toimii oikein. Noudattaa sopimuksia, maksaa palkat ja pitää työntekijöistä hyvää huolta. Meidän lisäksemme myös näiden yritysten pitäisi olla huolissaan siitä, että kaikki eivät näin tee.

Epäreilu toiminta nimittäin vääristää kilpailua. Kilpailutilanteessa oikein toimivat yritykset eivät saa kauppoja, vaan ne menevät yrityksille, jotka polkevat palkkoja eivätkä toimi sopimusten mukaan.

Liiton mies -kampanjan tapaisella markkinointiviestinnällä on aina tarkoitus herättää keskustelua. Sitä on herännyt ja olemme valmiit jatkamaan keskustelua.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

Juha Pesola: Järki käteen EU-vaaleissa

Euroopan unioni koetaan liian usein ja joskus myös väärin perustein etäiseksi, byrokraattiseksi ja kalliiksi. Tämä mielikuva on syntynyt erityisesti tilanteista, joissa EU:n säätely on kohdistunut valtaosalle meistä merkityksettömiin asioihin, ja joita vielä iltapäivälehdissä ja sosiaalisessa mediassa on paisuteltu.

Kokonaisuuteen nähden nämä asiat ovat kuitenkin olleet vähäpätöisiä verrattuna siihen työhön, mitä Euroopan unioni on saanut aikaan esimerkiksi työelämäkysymyksissä.

On arvioitu, että EU-sääntely vaikuttaa noin kahteen kolmasosaan Suomen hallituksen merkittävistä lakiesityksistä. Työlainsäädännön saralla EU täydentää eri maiden lainsäädäntöä määrittelemällä lakien vähimmäisvaatimukset.

EU siis antaa lakeja (direktiivejä ja asetuksia), joilla asetetaan vähimmäisvaatimuksia esimerkiksi työoloille ja -ehdoille sekä tiedottamiselle ja työntekijöiden kuulemiselle.

Viime vuosien keskeisenä työsuojelutavoitteena on ollut tehostaa työperäisen syövän torjuntaa. Siihen on tähdätty antamalla lainsäädäntöehdotuksia, joihin on liittynyt raja-arvoja ja uutta ohjeistusta.

Teollisuusliitolle merkityksellisiä ovat erityisesti olleet puu- ja kvartsipöly sekä dieselpakokaasut, joista säädökset ovat jo valmiina. Ne astuvat voimaan vuoden 2020 alusta alkaen.

Edellisen rinnalla Euroopan unioni on auttanut erityisesti pieniä yrityksiä noudattamaan työsuojelusäännöksiä.

Lisäksi unionissa on nähty tarpeelliseksi uudistaa vanhentunutta lainsäädäntöä ja keskittyä työsuojelun parantamiseen sekä sääntöjen noudattamiseen ja valvontaan työpaikoilla. Tätä työtä se on tehnyt yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Eteneminen näissä asioissa on ollut aika verkkaista, mutta suunta on ollut oikea.

Irtisanomiset ja työpaikkojen siirtyminen halvan työvoiman maihin koskettavat kaikkien EU-maiden työntekijöitä.

Euroopan unionin jäsenmaissa leipäänsä tienaa yhteensä yli 240 miljoonaa työntekijää. EU:n työlainsäädännöstä on merkittävää hyötyä monissa työelämän kysymyksissä. Unionin lainsäädäntö antaa puitteet oikeuksille ja velvollisuuksille työpaikalla.

EU-lainsäädäntöä ollaan yksinkertaistamassa ja keventämässä kansalaisten ja sidosryhmien tekemien ehdotusten pohjalta. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan pidä keventää työsuojelusäädöksiä.

Siksi vaaleissa on tärkeää äänestää työelämän todellisia tuntijoita.

Irtisanomiset ja työpaikkojen siirtyminen halvan työvoiman maihin koskettavat kaikkien EU-maiden työntekijöitä.

EU:lta odotetaan ratkaisua näihin ongelmiin. Myös työehtoihin ja työoloihin kaivataan yhtenäisiä Euroopan ja koko maailman laajuisia sopimuksia.

Työelämäkysymysten lisäksi ilmastonmuutos, ikääntyvä väestö, työttömyys ja maahanmuutto haastavat tulevan parlamentin.

Järki käteen ja äänestämään!

JUHA PESOLA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA

Anu-Hanna Anttila: Ulkomaisten työntekijöiden järjestäytyminen edistää työehtojen toteutumista

Useimmilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla aloilla riittää tilauksia ja on täysteho päällä. Työn tekijöille on kysyntää, ja heitä etsitään niin kotimaasta kuin ulkomailta. Työvoiman saatavuuteen vaikuttavat etenkin alueelliset erot, alakohtaiset osaamistarpeet ja työn teettämisen ehdot. Yhteisenä toiveena on saada työt ja työpaikat pysymään Suomessa. Tästä kertoo Teollisuusliiton tuore Suhdannekatsaus 2019, jossa raportoidaan myös ulkomaista työvoimaa koskevasta kyselystä.

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus koskee EU:n jäsenmaiden kansalaisia, ei EU:n ulkopuolisten eli niin kutsuttujen kolmansien maiden kansalaisia. Suomessa työskentelee EU-kansalaisia etenkin Virosta ja muista Baltian maista. Ulkomailta voidaan lähettää työntekijöitä Suomeen alihankintana, vuokratyönä tai yritysryhmän sisäisenä siirtona.

NYKYAJAN SIIRTOTYÖNTEKIJÄT

EU-maista ja unionin ulkopuolelta lähetetyt työntekijät eli englanniksi ”posted workers” ovat nykyajan siirtotyöntekijöitä. He työskentelevät ulkomaisen yrityksen kirjoilla Suomessa vain tilapäisesti. Suomalainen työn tilaaja solmii vuokratyö- tai alihankintasopimuksen työntekijöitä lähettävän yrityksen kanssa. Tilaajavastuulaki velvoittaa suomalaisen tilaajayrityksen ja ulkomaisen työntarjoajan noudattamaan Suomen lakeja ja säännöksiä.

Liikkuvien työntekijöiden lisäksi maahan muuttaa väkeä pysyvämmin. Maahanmuuttajia ovat olleet ne miljoona suomalaista, jotka työn ja paremman elämän toivossa ovat muuttaneet ulkomaille viimeisen sadan vuoden aikana. Siirtolaisuusinstituutin tilastot kertovat, että Suomesta on siirtolaisiksi lähdetty etenkin Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Lähtijät ovat tyypillisesti olleet nuoria, alle 35-vuotiata.

Lähtemiseen on työn, koulutuksen ja muun hyvän elämän toiveiden lisäksi myös pakottavia syitä. Sodan, luonnonkatastrofin tai muun hädän vuoksi ihmiset joutuvat siirtymään pois kodeistaan ja kotimaistaan. On pakko lähteä. Näin kävi Karjalan evakoille toisen maailmansodan tiimellyksessä. Oli pakko lähteä.

SUOMEEN TULLAAN TÖIHIN TAI OPISKELEMAAN

Suomeen tullaan tekemään työtä tai opiskelemaan, joten täällä ei suinkaan vain ”oleskella”. Vuonna 2018 Maahanmuuttovirasto myönsi reilut 58 500 oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella, kuitenkin samalle hakijalle voitiin myöntää useampi lupa vuoden mittaan. Oleskeluluvan saaneet olivat kotoisin Venäjältä, Intiasta, Kiinasta, Ukrainasta, Irakista ja Vietnamista.

Tyypillinen Suomeen oleskeluluvalla tulija on nuori, 18–34-vuotias. Tämä ei ole ihme, sillä yleensä nuoret ovat innokkaita lähtemään. Tulijoissa oli miehiä ja naisia lähes yhtä paljon.  Lisäksi väestötilastoihin pohjaavat väestöpyramidit osoittavat, että tulijoiden lähtömaissa 20–35-vuotiaiden ikäluokat ovat huomattavan suuria. Suomessa puolestaan väki ikääntyy ja työvoimasta on kysyntää, sillä suurimmat ikäryhmät ovat jo vanhempia, 50–69-vuotiaita.

SAMAT TYÖEHDOT KAIKILLE 

Teollisuusliitolla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomeen tullaan tekemään töitä ja paikkaamaan alueellista ja alakohtaista työvoimatarvetta. Kunhan kaikille Suomessa työskentelevillä on samat työn tekemisen ehdot, työehtosopimuksen mukainen palkkaus ja muutenkin yhdenvertainen kohtelu.

Palkkojen ja muiden työehtojen toteutumista voidaan valvoa Teollisuusliiton alojen työpaikoilla parhaiten siten, että ulkomailta tulleet saadaan järjestäytymään liiton jäseniksi. Liiton jäseneksi pääsee, kun toisen maan kansalainen kuuluu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Teollisuusliiton Suhdannekatsaus 2019

KUVA KITI HAILA