Jari Nilosaari: Tekno näytti sopimisen mallin

Teknologiateollisuuden uusi työehtosopimus (tes) sisältää kilpailukykysopimuksen (kiky) mukaisen 24 palkattoman tunnin poiston, 3,3 prosentin palkankorotukset ja uusia avauksia teksteihin. Sen kanssa voimme elää ja valmistautua seuraaviin kierroksiin. Samalla kysymyksessä on hyvä esimerkki meille ja muille, että sopiminen on hankalissakin asetelmissa mahdollista.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lle ja Suomen Yrittäjille teknologiateollisuuden tes sitä vastoin näyttää olevan kovin vaikea paikka. Vaikka ne eivät ole neuvotteluosapuolia, ovat ne huutamassa huonosta neuvottelutuloksesta ja yllyttävät muita työnantajajärjestöjä vaatimaan sellaista, mikä ei jäsenillemme käy. Teknologiateollisuudessa kelvolliseksi todetun sopimuksen kieltämisellä ne tekevät itsestään ei-liikkeen. Tämä ajaa neuvotteluosapuolet tilanteeseen, jossa työtaistelut ovat näköjään väistämättömiä.

Teollisuusliitolla oli ja on vahva halu sopia ilman konflikteja. Silti olemme jälleen tilanteessa, jossa olemme joutuneet jättämään lakkovaroituksen kemianteollisuuden eri sopimusaloille, mekaaniseen metsäteollisuuteen ja malmikaivoksiin. Kahden viikon lakon uhka ja ylityökielto voivat tuntua rajuilta toimenpiteiltä, mutta jos painetta ei ole riittävästi, ei näytä neuvottelutulostakaan syntyvän. Toivottavasti tuloksia kuitenkin saadaan aikaiseksi ennen kuin lakot ovat edessä.

”Työnantajien vaatimuslista on edelleen pitkä kuin nälkävuosi ja esitykset ovat sitä luokkaa, että hyvää ei seuraisi, jos ne menisivät läpi.”

Miksi työnantajat eivät ole valmiita sopimaan? Tästä työnantajien pitkän linjan toiminnasta saimme koettelevat käytännön kokemukset viime vaalikaudella, jolloin maassamme vaikutti työnantajien kannalta paras hallitus vuosikausiin. Esimerkkejä siitä agendasta ovat pakkolakiväännöt ja muutokset eri lakeihin, joilla kurjistettiin vähempiosaisten, työttömien ja työntekijöiden asemaa. Tausta kuitenkin ulottuu ajassa pidemmälle taaksepäin.

EK teki eri työnantajajärjestöjen kanssa jo vuosikymmeniä sitten yhteistuumin ne linjaukset, jotka näkyivät etenkin viime eduskuntavaalikaudella ja vaikuttavat nyt myös työehtosopimusneuvotteluissa. Ay-liike on heidän mielestään uhka, joka rajoittaa työnantajien päätäntävaltaa. Todellinen tahtotila ei ole paikallisen sopimisen lisääminen vaan työnantajien määräämisvallan lisääminen ja ay-liikkeen murentaminen.

Työnantajien vaatimuslista on edelleen pitkä kuin nälkävuosi ja esitykset ovat sitä luokkaa, että hyvää ei seuraisi, jos ne menisivät läpi. Kikyn 24 palkattoman tunnin poistaminen, 3,3 prosentin palkankorotuksien vastustaminen ja jotkut tekstimuutokset eivät voi olla heille kynnyskysymys, vaan he tähtäävät siihen, että työntekijät suostuisivat lähes mihin tahansa ilman ehtoja ja ay-liikkeen vahvaa valvontaa.

On sanottu, että puhdas ideologia ja puhdas maalaisjärki eivät mahdu samaan pöytään. Ay-liike on viime vuosina ollut järjellä mukana. Sitä soisi nyt myös työnantajien käyttävän niin, että sopimukset syntyvät ilman työtaisteluita.

JARI NILOSAARI
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

Pirjo Rosqvist: Suomalaisia teollisuustuotteita pukinkonttiin

Joululahjoja miettiessä on hyvä muistaa kotimaisuus ja työllistävyys. Kotimaisen tehdasteollisuuden työllisten määrä on 342 100. Heistä 324 800 on työntekijöitä, joista suuri osa on järjestäytynyt Teollisuusliittoon.

Suomessa valmistettavien tuotteiden kirjo on laaja. Meillä suunnitellaan ja valmistetaan vaatteita pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joilla on monesti myös verkkokaupat. Yritykset satsaavat laatuun ja uniikkituotteisiin kuten tekstiileihin pellavaisista pöytäliinoista kylpypyyhkeisiin ja kudottuihin mattoihin. Mummon villasukat ovat suomalainen perinnelahja. Niitä saa edelleen mummojen neulomana, mutta myös tehdasvalmisteisena. Muitakin kotimaisia sukkia on saatavilla.

Kenkä- ja nahkateollisuuden sopimusasianatuntijana tiedän, että Teollisuusliiton jäsenet tekevät laadukkaita ja kestäviä jalkineita vaihteleviin ja vaativiin sääolosuhteisiimme. Erityisesti lasten talvijalkineiden osto tukee suomalaista kenkäteollisuutta. Teollisuudessa työtä tekevät puolestaan tuntevat kotimaassa valmistetut työjalkineet. Kotimaisten jalkineiden valitseminen on helposti perusteltavissa. Kun ostat laadukkaita ja kestäviä jalkineita, on niille pitkäksi aikaa käyttöä ja niitä voi vielä suutari tarvittaessa paikata. Myös erilaiset nahkatuotteet lompakoista laukkuihin täyttävät vielä joillakin valmistajilla kotimaisuuskriteerit.

”Tärkeä viesti jouluksi on kohtuullisuus. Hanki vain niitä tavaroita, ruokaa ja palveluita, jotka käytät, tai joille tiedät lahjan saavalla olevan käyttöä.”

Muita lahjaksi sopivia käyttöesineitä ovat esimerkiksi erilaiset työvälineet kuten kirves, joka on oiva lahja vaikkapa perinteisestä puulämmitteisestä saunasta nauttiville. Kotitalous- ja puutarhaihmisille kotimaiset sakset, työkalut ja ämpärit ovat hyödyllisiä. Teollisuusliiton heijastimet, joita olemme monissa tilaisuuksissa osallistujille jakaneet, on valmistettu Suomessa.

Lasiteollisuudessa valmistettavat tuotteet ja varsinkin lahjatuotteet työllistävät jäseniämme. Upeat lasi- ja keramiikkatavarat ovat erittäin korkealaatuisia ja kauniita unohtamatta joulun tunnelmaa ja valaistusta antavia kynttilöitä. Myös erilaiset painotuotteet, kuten kirjat, lehdet ja kortit, työllistävät suomalaista teollisuusväkeä.

Valtaosa joulukuusista tuodaan Suomeen Tanskasta, mutta kuluttajalla on tässäkin suhteessa valinnan mahdollisuus. Metsissämme kasvatetaan edelleen kotimaisia joulukuusia, jotka tuovat joulun tuoksun. Sama pätee joulukukkiin, joista moni amarylliksestä joulutähteen on kotimaisilla puutarhoilla kasvatettu. Samoin monet perinteiset suomalaiset jouluruuat ovat varsin usein kotimaista tuotantoa. Niistä löytyy jotakin sopivaa monenlaisiin ruokavalioihin.

Teollisuuden rinnalla on hyvä muistaa, että yksityiset palvelut työllistävät 1 142 800 palkansaajaa. Kotimaisten palvelujen käyttämisellä on merkittävä työllistävä vaikutus. Kauppojen lahjakorteilla voi valita mieluisan kotimaisen lahjan. Hyvänä lahjana pidän myös esimerkiksi lahjakorttia museoihin, kulttuuri- tai urheilutilaisuuksiin.

Edellä kuvatun paljouden päätteeksi tärkeä viesti jouluksi on kohtuullisuus. Hanki vain niitä tavaroita, ruokaa ja palveluita, jotka käytät, tai joille tiedät lahjan saavalla olevan käyttöä. Lahjan saajaa voi arvostaa valitsemalla tuotteita, joilla on työllistävä vaikutus kotimaassamme. Myös järjestöt, instituutiot ja työnantajat voisivat paremmin miettiä hankinnoissaan, miten ne edistävät kotimaista teollisuutta ja palveluita.

Rauhallista ja perinteistä kotimaista joulua!

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

Juha Sutinen: Pipo päähän pakkasella

Vuodenajat tuovat kaivattua vaihtelua arkeen. Samalla ne asettavat haasteita työnteolle erilaisilla työpaikoilla eri puolilla Suomea. Näin joulua odotellessa ulkolämpötila vaihtelee pohjoisen yli 20 asteen pakkasista ja etelän plussakeleihin.

Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on selvitettävä ja arvioitava työpaikan lämpöolosuhteiden terveysriskit. Arvioinnissa esiin tulleet kylmyyden tai vetoisuuden aiheuttamat haittatekijät pitää poistaa, mikäli mahdollista. Jos niiden poistaminen ei jostain syystä onnistu, on työnantajan arvioitava haitan merkitys työntekijän terveydelle. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna työterveyshuoltoa. Tämän jälkeen työntekijät pitää suojata henkilökohtaisilla suojaimilla.

KOSKA ALTISTUTAAN KYLMÄLLE?

Kylmyys ja pakkasen purevuutta lisäävä viima kiusaavat monia työntekijöitä talvikaudella. Kylmälle altistumiseksi lasketaan työskentely alle 10 celsiusasteen lämpötilassa.

Elohopean painuminen alle 10 asteen ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri. Viima, sade ja ilman kosteus vaikuttavat merkittävästi altistumiseen. Pakkanen ei tyynellä kelillä välttämättä tunnu iholla epämiellyttävältä, mutta pienikin pakkanen yhdistettynä kovaan viimaan voi altistaa paleltumille.

KUORMITUS KYLMÄSSÄ

Fyysisessä kuormituksessa tapahtuva voimakas kylmäaltistus aiheuttaa yleisesti hengitystieoireita. Kylmyys voi aiheuttaa paleltumia sekä kuormittaa sydän- ja verenkiertoelimistöä kohtalokkaasti. Esimerkiksi raskailla lumitöillä, kuten lumen kolaamisella, on todettu yhteys lisääntyneisiin sydänkohtauksiin- ja niistä aiheutuviin kuolemiin. Vuosia jatkuneessa kylmäaltistuksessa näyttää erityisesti nivel- ja lihasvaivoja kehittyvän enemmän kuin vastaavassa työssä lämpimässä tehtynä. Kylmän haitat korostuvat raskaissa töissä. Voimakas kylmäaltistus heikentää lihasten toimintakykyä.

Työn suunnittelu korostuu kylmässä työskentelyssä. Työ kannattaa pilkkoa mahdollisimman lyhyisiin jaksoihin, jolloin altistusajat jäävät kohtuullisiksi. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että tauon ajaksi on mahdollista siirtyä lämpimään tilaan. Työntekijän kannalta tärkein kylmältä suojautumisen keino on riittävä ja asianmukainen vaatetus kerrospukeutumisen periaatteiden mukaan. Lain mukaan työnantajan on kustannuksellaan hankittava tarvittavat suojavälineet. Kylmässä työskentelevälle on syytä kustantaa myös kunnolliset alusasut.

MITEN KYLMÄLTÄ SUOJAUDUTAAN?

Ihoa vasten puetaan lämmin hikeä läpäisevä kerros. Materiaaleista villa on todettu hyväksi samoin kuin niin sanotut liikuntaan tarkoitetut tekniset alusasut. Puuvillaista alusvaatetusta ei kannata käyttää, sillä se on kastuessaan kylmä ja epämiellyttävän tuntuinen. Päällimmäisenä käytetään tuulen- ja vedenpitävää vaatetusta. Näiden väliin puetaan välikerroksia tarpeen mukaan.

Pään suojaaminen on erittäin tärkeää, sillä sen kautta voi haihtua kovassa pakkasessa jopa 80 prosenttia kehon tuottamasta lämmöstä. Myös kehon ääreisosien, kuten sormien ja varpaiden, suojaamiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

JUHA SUTINEN
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

Nina Wessberg: Om det brinner i knutarna – hur sköter vi släckningen?

Vi ser det som naturligt att skydda oss och våra närmaste i vardagen. Vi väljer brandsäkra material då vi bygger hus, förser våra hem med brandvarnare och ser även till att vi har våra brandförsäkringar i skick.

En del av dessa åtgärder är föranledda av lagar och föreskrifter, men det brandförebyggande tänket har blivit en normal del av vår vardag.

Det är inget vi egentligen ägnar en tanke åt. Det är en norm.

Det är helt enkelt smartare och även billigare att satsa på förebyggande arbete i stället för att släcka en brand åt gången.

Om vi överför det här tänket till facket, ser det inte riktigt lika ut.

Ja, vi har kollektivavtal, men förlitar vi oss för mycket på att det är någon annans uppgift att se till att de är i skick? Förstår vi vår egen roll i det förebyggande fackliga arbetet?

Det bästa skyddet i arbetslivet är att vara med i facket. Om facket inte har medlemmar har vi heller inga allmänbindande kollektivavtal. Då kan företagen konkurrera med lägre löner och sämre villkor. Så enkelt är det.

Då det uppstår ett problem på arbetsplatsen, är det oftast förtroendemannen som ensam börjar sköta frågan. Hen diskuterar och förhandlar med arbetsgivaren eller kontaktar någon av förbundets ombudsmän. Saken blir skött utan att den engagerat fackmedlemmarna på arbetsplatsen desto mer.

Många förtroendemän vittnar också om att de ofta känner sig ensamma och osäkra på om de har medlemmarnas stöd bakom sig.

Det är allas vårt ansvar att se till att det förebyggande fackliga arbetet på våra arbetsplatser hålls i bra form. Det är allas vår uppgift att värva medlemmar.

Det är allas vår uppgift att inte gå med på att utföra arbetsuppgifter i strid med gällande avtal. I egenskap av organiserade arbetstagare ser vi till att vi väljer förtroendeman på arbetsplatsen.

Och vi ska vara intresserade av vad hen gör för vår gemensamma intressebevakning.

Förtroendemannen är den samlande kraften på arbetsplatsen

En av de viktigaste uppgifterna för förtroendemannen är att bygga upp ett fackligt lag, ett eget ”dream team”, som stöd. Tillsammans, som ett idrottslag, kan vi skapa en organiserad arbetsplats där det finns en förmåga att lösa fackliga frågor lokalt och kollektivt.

Förbundets roll är att ge medlemmarna och de förtroendevalda de redskap och den kunskap som krävs för att kunna sköta intressebevakningen lokalt. Det kräver nytänk i hela den fackliga utbildningen.

Vi måste våga skapa utbildningshelheter som stöder den kollektiva intressebevakningen, såväl för förtroendevalda som för alla medlemmar.

Endast genom att utvidga det fackliga arbetet på varje arbetsplats kan vi jobba fackligt på ett förebyggande sätt.

Facket kan och får inte någonsin bli ett försäkringsbolag eller frivillig brandkår som rycker ut när lågorna flammat en tid.

De allra flesta frågor är av sådan typ att de bra kan lösas gemensamt på arbetsplatsen.

Genom att jobba förebyggande och ha en lösning på konflikterna redan innan de uppstått kan vi tillsammans skapa ett arbetsliv som känns tryggt och jämställt.

Medlemskap i facket och kollektivavtal ger oss en stabil grund.

Det är sedan upp till oss var och en att respektera och försvara dem dagligen.

NINA WESSBERG
Industrifackets organisationsombudsman

FOTO KITI HAILA

Mikko Hakkarainen: Palkat neuvotellaan työmarkkinaosapuolten kesken

Teollisuusliiton kansainvälisen toiminnan palettiin kuuluu yhtenä merkittävänä tekijänä Euroopan rakennus- ja puutyöväen federaatio EFBWW (European Federation of Building and Woodworkers). Federaation neljän vuoden välein järjestettävä kongressi pidettiin marraskuussa Wienissä.

EFBWW kokoaa yhteen noin 1,6 miljoonaa jäsentä rakennus- ja puualan ammattiliitoista eri puolilta Eurooppaa. Suomesta sen jäseninä ovat Teollisuusliiton lisäksi Rakennusliitto ja Pro. Ne edustavat yhdessä liki 100 000 alan työntekijää.

Euroopan tasolla käsiteltävien asioiden kirjo on laaja, mutta teemat ovat tuttuja. Vaadimme tasa-arvoista kohtelua kaikille työntekijöille. Ilmastonmuutosta vastaan taisteltaessa haluamme varmistaa oikeudenmukaisen siirtymisen vähähiiliseen talouteen. Digitalisaation muuttaessa työtehtäviä on pidettävä huoli niistä, jotka uhkaavat pudota kelkasta.

Vaadimme myös enemmän investointeja muun muassa infrastruktuurin kohentamiseen, korkealaatuisia töitä ja parempaa ammatillista koulutusta. Edellisten rinnalla työympäristöasiat ovat tärkeässä roolissa. Monissa alan töissä on riski altistua vaarallisille aineille tai vaikeille työolosuhteille. Ja kuten niin monella muullakin alalla, avainasemassa on liittojen vahvistaminen ja järjestäminen eli aktiivinen toiminta sen eteen, että ihmiset järjestäytyvät sekä neuvottelusuhteiden parantaminen.

”Kongressi päätyi lausumaan, jossa kannatetaan minimipalkkojen kehittämistä EU-maissa samalla kun kunnioitetaan erilaisia työmarkkinajärjestelmiä.”

Suomalaiseenkin keskusteluun viime aikoina vahvasti noussut kysymys eurooppalaisesta minimipalkasta nousi esille myös Wienissä. Rauhallisen keskustelun jälkeen kongressi päätyi lausumaan, jossa kannatetaan minimipalkkojen kehittämistä EU-maissa samalla kun kunnioitetaan erilaisia työmarkkinajärjestelmiä. Tämä kanta sai myös Pohjoismaiden tuen. Me haluamme jatkossakin pitää kiinni oikeudestamme neuvotella palkat työmarkkinaosapuolten kesken.

Muun muassa näihin asioihin EFBWW pyrkii seuraavan nelivuotiskauden aikana vaikuttamaan esimerkiksi lobbaamalla, osallistumalla eurooppalaiseen sosiaalidialogiin ja kampanjoiden. EFBWW:n uusi puheenjohtaja on Ruotsin rakennusliitto Byggnadsin puheenjohtaja Johan Lindholm. Pääsihteeriksi valittiin belgialainen Tom Deleu. Hallituksessa Suomen yhdellä paikalla istuu Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi. Hänen varajäsenenään toimii Teollisuusliiton toinen varapuheenjohtaja Jari Nilosaari.

MIKKO HAKKARAINEN
Teollisuusliiton kansainvälinen asiantuntija

Merja Rinne: Aluepalvelut jäseniä varten

Teollisuusliitolla on noin 200 000 jäsentä ympäri Suomen. He työskentelevät erilaisissa työpaikoissa ja erilaisilla sopimusaloilla. He ovat järjestäytyneet 581 eri ammattiosastoon. Heidän työehdoistaan huolehtii yli 2 200 pääluottamusmiestä ja työturvallisuutta valvoo yli 1 700 työsuojeluvaltuutettua. Jokainen työntekijä, työsuojeluvaltuutettu, luottamusmies ja ammattiosasto on kiinnittynyt johonkin liiton kuuteen toiminta-alueeseen ja 11 aluetoimistoon.

Liitto palveluineen tuodaan lähelle jäsentä aluetoiminnan avulla. Olen usein todennut, että aluetoimistot ovat kuin terveyskeskukset. Sieltä jäsen, työpaikan luottamushenkilö tai ammattiosaston aktiivinen toimija saa akuutin tarvitsemansa avun ja tuen. Vaativammat tapaukset lähetetään ”erikoissairaanhoitoon” liiton keskustoimistolle, jossa asioita ratkovat spesialistit muun muassa työympäristö- tai oikeudellisessa yksikössä.

Alueellisen toiminnan palvelut ovat perusteltuja monestakin syystä. Varsin usein yrityksillä ja paikkakunnilla on pitkät yhdessä tekemisen perinteet. Nämä perinteet ja tavat toimia ovat myös työpaikan luottamusmiesten ja liiton alueilla työskentelevien henkilöiden tiedossa. Henkilöt ovat myös usein tuttuja keskenään muistakin yhteyksistä kuin työn kautta. Näin monen hankalankin asian ratkaiseminen saattaa olla helpompaa.

”Meillä on Teollisuusliitossa voimaa ja vaikutusvaltaa asioiden kehittämiseen ja muutoksen tekemiseen.”

Haluamme liiton olevan jäsenille yhtä läheinen kuin henkilö, jonka kanssa iloja ja suruja jaetaan, jonka kanssa työelämää yhdessä kehitetään ja ristiriitoja ratkotaan. Teollisuusliiton alueilla toimivat työntekijät muodostavat lähes 50 ammattilaisen joukon, joka parhaimmillaan pystyy muuttamaan olosuhteita niin, että jäsenten arki sujuvoituu ja paranee.

Nämä muutokset voivat koskea työehtosopimusten sisältöjä, paikallisten sopimusten kehittämistä, ammattiosastojen toiminnan terävöittämistä tai yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamista niin kunnallisessa päätöksenteossa kuin valtakunnallisten vaalienkin kautta.

Teollisuusliiton toiminta-alueiden jäsenmäärät vaihtelevat 26 000 ja 42 000 välillä. Ne vastaavat keskisuuren ammattiliiton jäsenmääriä. Meillä on Teollisuusliitossa voimaa ja vaikutusvaltaa asioiden kehittämiseen ja muutoksen tekemiseen. Jos me niin haluamme ja päätämme. Eteenpäin siis kolmen T:n taktiikalla: tavoite, tahto ja tekeminen.

MERJA RINNE
Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö

Riku Aalto: Kaipuuta keskitettyihin työmarkkinaratkaisuihin?

Työnantajaliitot ovat jo useamman vuoden ajan pedanneet parhaillaan käynnissä olevien työehtosopimusneuvottelujen asetelmaa hokemalla, että keskitetyt työmarkkinaratkaisut ovat historiaa. Varmuuden vuoksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n sääntöjäkin muutettiin niin, että keskitettyjä ratkaisuja ei varmasti tehdä.

EK on aktiivisesti kertonut ainakin soveltuvin osin siitä, että se ei neuvottele mistään sellaisesta, missä on työvoimakustannuksista kysymys. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Se vain valitsee neuvottelujen kohteeksi itselleen sopivat asiat kuten työttömyysturvan ja eläketurvan, josta yhtenä esimerkkinä ovat leskeneläkkeeseen tehdyt muutokset. Sen sijaan EK ei voi sopia suosituksesta, jossa määriteltäisiin, miten nuorten työelämään tutustuminen pitäisi järjestää tai miten sitä pitäisi tukea. Se on EK:n mukaan liittojen välistä neuvottelua se.

Toisaalta työnantajaliitot ovat kantaneet tes-neuvottelupöytiin roppakaupalla yhteisiä esityksiä. Jossain siis joku kuitenkin koordinoi sitä minkälaisia esityksiä työntekijäpuolelle annetaan. Sattumaa ei ole se, että useammassa pöydässä työnantajat esittävät palvelusvuosilisän ja arkipyhäkorvausten poistamista tai jäsenmaksuperinnän lopettamista. Taitaa olla niin, että jokaisessa pöydässä on esitetty poliittisten lakkojen sanktioimista. Tässä vain muutama esimerkki.

”Vaikuttaa siltä, että työnantajaliitot ajavat keskitettyä teknologiateollisuuden työmarkkinamallia.”

Työnantajaliittojen ajatus tuntuukin olevan se, että niillä on erityinen oikeus koordinoida neuvotteluja keskenään, mutta auta armias, jos työntekijäpuoli tekee samoin. Se on tuomittavaa ja luottamus neuvottelukumppaneiden kesken on koetuksella, jos niin tapahtuu.

Teollisuusliitto neuvottelee 33 työehtosopimusta. Neuvottelukumppaneina on 17 työnantajajärjestöä. Meille on näkynyt varsin hyvin se, miten työnantajapuoli jatkuvasti viestii keskenään minkälaista vastakaikua heidän esityksensä kussakin pöydässä saa ja minkälaisia esityksiä työntekijäpuoli on tehnyt.

Julkisuudessa työnantajaliitot pitävät tiukasti kiinni siitä, että ne eivät neuvottele keskitetysti, vaan jokainen hoitaa oman tonttinsa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että työnantajaliitot ajavat keskitettyä teknologiateollisuuden työmarkkinamallia. Muissa pöydissä ei juuri liikuta ennen kuin teknossa on saatu asiat valmiiksi. Muutama työnantajaliitto on näin myös suoraan todennut. Julkisesti ne eivät sitä ääneen sano.

Näyttääkin siltä, että työnantajaleirissä on kaipuuta keskitettyihin ratkaisuihin, kunhan neuvotteluista vastaa Teknologiateollisuus eikä Elinkeinoelämän keskusliitto.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

Petteri Männistö: Annetaan nuorille tilaa vaikuttaa

Yhä edelleen voi ay-aktiivien keskusteluissa kuulla lauseet: ”Nuoria ei vaikuttaminen kiinnosta. Miten heitä voisi saada mukaan toimintaan?”

Uskallan kuitenkin väittää, että nuoria kiinnostaa vaikuttaminen ja politiikka enemmän kuin koskaan aikaisemmin 2000-luvulla. Kun nuorisobarometriä tarkastelee ja omia kokemuksia analysoi, voi väittämän takana vahvasti olla.

Yhteiskunta, työ- ja sosiaalinen elämä ovat muuttuneet merkittävästi 2000-luvun aikana. Samalla ammattiliittojen rooli on muuttunut liittojen ”kultaiseen” aikaan verrattuna. Aikaisemmat tavat, puheet, toimintamallit ja tapahtumat eivät välttämättä enää sovi nuorten ajatusmaailmaan. Asioiden henkilökohtainen merkitys ja käytännönläheisyys korostuvat nuorilla yhä enemmän.

Elämme maailmassa, jossa olemme jatkuvasti maailmanlaajuisten uutissyötteiden ruokkimia. Tämän tietovirran alla ja jatkuvan nopean muutoksen aikana ihmisten sitoutuminen tiettyyn yksittäiseen toimintaan on lyhentynyt. Siksi nuorille pitää antaa vaikuttamisen mahdollisuus asioissa, jotka he arvioivat ja kokevat tärkeiksi. Ei siis mennä opastamaan nuoria, mihin heidän pitäisi vaikuttaa. Tässä olemme ammattiliitossa monesti menneet mönkään.

”Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.”

Nuorille pitää kokouksissa istumisen sijaan antaa aitoja mahdollisuuksia ottaa osaa ja toimia. Heille pitää tukea osoittaen tuottaa kokemuksia asioiden edistämisestä parempaan suuntaan. Hyvänä esimerkkinä nostan esille Operaatio Vakiduuni -kampanjan. Siinä nuoret siirtyivät yhdessä olemisesta yhdessä tekemiseen. He ryhtyivät taistelemaan nollatuntisopimuksia vastaan. Kokoushuoneista mentiin kaduille ihmisten joukkoon.

Tätä mallia käyttäen nuoret ovat useamman kerran todistaneet, että jopa 16-vuotias ammattikoulussa opiskeleva haluaa ja pystyy vaikuttamaan, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus, ja kun hänen annetaan itse päättää päämäärä, mihin vaikuttaa. Ammattiliiton tehtävä on tukea tätä toimintaa.

Paniikkinappulaa ei siis tarvitse painaa pohjaan. Sen sijaan meidän pitää rohkeasti siirtyä aikaisemmin opitusta pois ja kokeilla uusia toimintatapoja. Käytännön esimerkki on oppilaitosjärjestäminen, jossa tuemme opiskelijajäseniämme järjestäytymään ja vaikuttamaan asioihin silloin, kun he ovat havainneet jonkin epäkohdan oppilaitosten toiminnassa.

Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.

Nuorissa on tulevaisuus. Annetaan heille mahdollisuus ja tuki vaikuttaa.

PETTERI MÄNNISTÖ
Teollisuusliiton järjestötoimitsija

Jyrki Alapartanen: Puurakentamista edistettävä lainsäädännöllä

Metsien hakkuumäärien rajoittaminen ja vähentäminen jopa takavuosien tasolle on ollut näyttävästi julkisessa keskustelussa esillä. Puurakentamisen edistäminen ja kerrannaisvaikutukset sitä vastoin ovat jääneet ilmastomuutoksen hillintää mietittäessä liian vähälle huomiolle.

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta mielestäni olennaista on, että metsät kasvavat pitkällä aikavälillä enemmän kuin niitä hakataan ja että sen rinnalla mietitään, mitä tuotteita puusta valmistetaan. Kysymystä on tarkasteltava pitkän aikavälin kokonaisvaltaisten vaikutusten, ei vain vuotuisten hakkuumäärien perusteella.

Metsäteollisuuden investoinneilla on metsätalouden menestymisen ja kehittymisen rinnalla tärkeä rooli myös ilmastonmuutoksen hillinnässä. Investointien edellytyksenä puolestaan on raaka-aineen riittävä tarjonta. Vain siten voidaan luoda pohja kehitykselle ja tulevaisuuden ilmastonmuutosta hillitsevälle teollisuudelle. Metsien hoito, kestävä puunkäyttö, kemiallinen metsäteollisuus ja puutuoteteollisuus kulkevat tässä yhtä jalkaa. Kaikki tarvitsevat toisiaan.

Puutuotteisiin ja puurakentamiseen panostamisen mahdollisuudet ovat Suomessa ja EU:ssa. moninaiset. Tiedän, että kansalliset metsä- ja biotalouden sekä puurakentamisen strategiat ovat olemassa, mutta toteutusmallit ja lainsäädäntö ovat hitaita ja toiveita täynnä. Muutosta ja käytännön hankkeita ei saada riittävän tehokkaasti liikkeelle.

”Metsien tehokas hoito ja puukerrostalorakentamisen kaksinkertaistaminen nykytasosta Suomessa ja EU:ssa olisi todellinen työllisyys- ja ilmastoteko.”

Puurakentamisen suurimmat kasvumahdollisuudet Suomessa ja EU:ssa ovat kerrostalo-, piha-, ympäristö-, täydennys- ja julkisessa rakentamisessa, asuinrakennusten julkisivujen energiakorjauksissa sekä silloissa ja hallirakennuksissa. Puurakentamisen kasvun myötä mahdollisuudet kokonaisjalostusasteen nostamiseen lisääntyvät. Se on ollut toimialalla ikuisuuskysymys, joka ei ole vielä ottanut onnistuakseen.

Metsien vuotuisesta hakkuumäärästä noin 40 prosenttia menee puutuoteteollisuuden käyttöön monenlaisina lopputuotteina. Lisääntyvät hakkuumäärät eivät näin käytettynä suurenna hiilijalanjälkeämme kokonaisvaltaisesti, vaan varastoituvat puutuotteisiin jopa vuosisadaksi. Kasvaessaan metsät ovat hiilinieluja. Puutuotteissa ne ovat hiilivarastoja. Tätä kehitystä pitää vahvistaa.

Suomessa ja EU:ssa tarvitaan käytännön toimintaa ohjaava maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö puurakentamisen kehittämiseksi ilmastosyistä. Kunnilla on tässä suuri vastuu maankäyttö- ja rakennuslain ensisijaisina toteuttajina.

Puutuoteteollisuus on työvoimavaltaista teollisuutta. On arvioitu, että toimialalle syntyisi helposti 6 000 uutta työpaikkaa. Tämä on mahdollista, mutta onko siihen todellista tahtoa?

Metsien tehokas hoito ja puukerrostalorakentamisen kaksinkertaistaminen nykytasosta Suomessa ja EU:ssa olisi todellinen työllisyys- ja ilmastoteko.

JYRKI ALAPARTANEN
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja

Mirja Suhonen: Lisääkö tieto tuskaa?

Säilyykö työpaikka? Määrätäänkö karenssi? Johtaako varoitus potkuihin? Saanko vieläkään palkankorotusta? Pääsenkö opiskelemaan? Tällaisissa tilanteissa valtaosa meistä kokee epävarmuutta; tunnetta, minkä jotkut kestävät paremmin kuin toiset.

Viime viikkoina olen erityisesti pohtinut irtisanomisiin johtavia yhteistoimintaneuvotteluita. Yt- neuvottelut ovat monella työpaikalla menossa, monissa päättyneet. Kanssakulkijana olen ollut useinkin ja saanut olla antamassa tietoa eri tilanteissa.

Liittomme jäsenet ja luottamusmiehet selvästikin kaipaavat enemmän tietoa työnantajilta ja myös enemmän tsemppausta meiltä työehtoneuvonnassa työskenteleviltä. Luottamusmiehen tukea tarvitsee työpaikoilla moni, ja luottamusmies taas apua meiltä. Tilanteet ovat raskaita ja ahdistaviakin, epävarmuus päällimmäisenä.

Uskon, että neuvottelutilanteet ovat helpompia, jos kaikki asiat ovat pöydässä, faktat esillä ja niistä voi puhua avoimesti.

Ymmärrys lisääntyy ja on helpompi pohtia vaihtoehtoja. Silti olen monta kertaa törmännyt työnantajan vaatimukseen ehdottomasta salassapitovelvoitteesta. Luottamusmiehiä on kielletty puhumasta neuvotteluista mitään kenellekään.

Mahdollisten irtisanottavien määrät, kohdentumiset osastoineen tai toimintoineen ja esimerkiksi suunnitelmat tulevasta organisaatiosta jäävät salassapitomuurin taakse, mistä tietoja ei heru. Ja jos jokin tiedonmurunen tipahtaa, se pitää lakaista piiloon.

Luottamusmiehen tukea tarvitsee työpaikoilla moni, ja luottamusmies taas apua meiltä. Tilanteet ovat raskaita ja ahdistaviakin, epävarmuus päällimmäisenä.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tähän vanhaan viisauteen en usko. Uskon, että tieto auttaa ymmärtämään, helpottaa toimintaa ja rohkaisee tekemään uusia ratkaisuja.

Kun irtisanominen uhkaa, joutuu pakostakin sietämään epävarmuutta. Jos työmarkkinatilanne olisi toinen, ja avoimia työpaikkoja pilvin pimein, ongelmaa tuskin olisi tai se olisi vähäisempi. Työntekijät äänestäisivät jaloillaan ennen kuin irtisanominen osuu kohdalle.

Tuleva työttömyys, työpaikan vaihto tai jopa oman työpisteen muutos voi stressata ja lisätä epävarmuuden tunnetta, vaikka päätös olisi oma. Kuinka pärjään? Miten osaan? Onnistunko uudessa työssä?

Epävarmuutta voi sietää tai sitä voi kaikin tavoin opetella välttämään. Epävarmuuden sietämiseksi meillä on lait, säädökset ja ohjeet, joiden avulla työelämän polkuja voidaan viitoittaa.

Aina se ei auta. Epävarmuuden välttäminen voi johtaa siihen, ettemme esimerkiksi hae unelmiemme työpaikkaa, emme uskalla vaihtaa ammattia, emme uskalla kouluttautua uuteen työhön. Että jämähdämme.

Uskon, että epävarmuutta voi oppia sietämään paremmin. Ei sitä kaikessa elämässä voi välttää, ei ehkä pidäkään. Kannattaa oppia uutta, tarttua haasteisiin, nähdä tulevaisuus uteliain silmin.

Vain toimimalla on unelmista mahdollista tehdä totta.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija