Heli Puura: Lisää naisia teollisuuden töihin ja ammattiyhdistyksiin

Osallistuimme työkaverini Jari Hakkaraisen kanssa teollisuustyöntekijöiden maailmanjärjestön, IndustriAll Globalin hallituksen ja naiskomitean kokoukseen 28.–30. marraskuuta. Teollisuusliitto on maailmanjärjestön jäsen ja minulla on kunnia edustaa pohjoismaalaisia teollisuuden palkansaajia sen hallituksessa. Genevessä päämajaansa pitävän maailmanjärjestön hallitus kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Tällä kertaa kokous järjestettiin Meksikossa. Maailmanjärjestössä on jäsenjärjestöjensä myötä 50 miljoonaa henkilöjäsentä ympäri maailman. Kehittyvien maiden työelämäkysymykset ja ammattiyhdistykset ovat sen työskentelyssä tärkeässä roolissa.

Keskeinen keskusteluaihe maailmanjärjestössä on ollut naisten osuuden kasvattaminen teollisuudessa, kansallisissa ammattiyhdistyksissä ja myös järjestön omassa hallinnossa ja toiminnassa. Maailmanjärjestön kongressi päätti vuonna 2016, että sen hallituksen jäsenistä ja kongressiedustajista pitää 30 prosenttia olla naisia. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin naisten osuuden kasvattaminen 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Juuri nyt näyttää siltä, että tavoitetta ei saavuteta. Pohjoismaiden tilanne kuitenkin on poikkeuksellinen. Kolmen edustajan ryhmän muodostaa kaksi naista ja yksi mies.

Maailmanjärjestö on tehnyt pitkään työtä tasa-arvotilanteen parantamiseksi. Tasa-arvoa käsittelevä kokous on järjestetty viimeksi lokakuussa Etelä-Afrikassa. Kokous keskittyi tarkastelemaan miesvaltaisten kaivos-, energia-, ja perusmetalliteollisuuden tilannetta. Se onnistui purkamaan ennakkokäsityksiä ja esteitä naisten työllistymiselle teollisuudessa ja järjestäytymiselle ja toiminnalle ammattiyhdistyksissä. Samalla oli koottu toimintasuosituksia naisten aseman parantamiseksi teollisuudessa ja teollisuuden ammattijärjestöissä. Maailmanjärjestön hallitus hyväksyi esitykset yksimielisesti.

Naisten ja miesten tasavertainen osallistuminen työelämään ja ammattiyhdistystoimintaan on tärkeää, mutta se ei toteudu kansainvälisellä tasolla, mikäli työtä ei ole tehty eri jäsenmaissa paikallisella ja liittotasolla. Tasa-arvoinen työelämä ja syrjimättömyys ovat asioita, joita ei voida hoitaa vain naisten toimesta, vaan se on naisten ja miesten yhteinen tehtävä.

On siis tehtävä työtä sen eteen, että teollisuusyritykset työllistävät naisia ja että tytöt ja naiset ovat kiinnostuneita teollisuuden töistä. Koulutus on avain teollisuuden töihin. Niissä tarvitaan luonnontieteiden ja teknologista osaamista sekä vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja. Kun työturvallisuus ja työolosuhteet ovat kunnossa, sopivat teollisuuden työt miehille ja naisille. Automaatio, digitalisaatio ja teknologian kehitys on tehnyt monista raskaista töistä kevyempiä ja terveydelle vähemmän haitallisia.

”140 maan järjestössä ammattiliittojen ja työntekijöiden olosuhteet ovat eri maissa hyvin eritasoisia. Yhteisten asioiden ja ymmärryksen rakentaminen vie aikaa.”

Ammattiyhdistysten arvojen ja toimintatapojen tulee perustua ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Siksi ammattiliittojen toiminnan on oltava houkuttelevaa ja merkityksellistä naisille ja miehille. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole joka puolella maailmaa. Maailmanjärjestön selvitysten mukaan osa teollisuuden ammattiliitoista ei ole kiinnostunut hoitamaan naistyöntekijöille tärkeitä edunvalvonta-asioita. Niitä esimerkiksi ovat äitiyslomaan, työaikajoustoihin ja lastenhoitopalveluihin liittyvät kysymykset. Osassa jäsenmaita naisten on erittäin vaikeaa tulla valituksi ammattiliiton neuvottelu- ja johtotehtäviin. Pahimmillaan ammattiyhdistykset eivät puutu syrjintään, seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan edes omassa organisaatiossaan, saati sitten työpaikoilla. Tällainen ammattiyhdistystoiminta ei houkuta naisia, eikä se johda ammattiyhdistysten kasvuun ja elinvoimaan.

Kuulimme kokouksessa myös positiivisia uutisia ammattiyhdistysliikkeen toimista kehittyvissä maissa. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ammattiyhdistysliike on onnistunut maailmanjärjestön tuella vaikuttamaan politiikkaan niin, että äitiysvapaan kestoa on pidennetty merkittävästi. Esimerkiksi Filippiineillä lakisääteinen äitiysvapaa on pidentynyt 60 päivästä 105 päivään. Tämä on merkittävä edistysaskel teollisuudessa työskenteleville naisille, joiden palkat ja työehdot ovat matalat ja työ on raskasta. Teollisuusliitolla on yhteinen SASK:n kehitysyhteistyöhanke Insinööriliiton kanssa Filippiineillä, jossa on panostettu ay-liikkeen järjestämistoimintaan ja myös äitiysvapaan ja eräiden työlakien parantamiseen. On mukava huomata, että tämä työ on tukenut filippiiniläisten ay-aktiivien ponnisteluja ja että tuloksia on saatu aikaan.

Kokouksessa käytiin läpi Kansainvälisen Työjärjestön sopimusvalmistelutilannetta naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Sopimuksesta päätetään ILO:n kokouksessa kesäkuussa 2019. Maailmanjärjestö ja jäsenliitot kampanjoivat sopimuksen puolesta teemalla: työelämän väkivaltaa vastaan, #takethepledge. Hallitus hyväksyi yksimielisesti periaatteet häirinnän torjumiseksi IndustriAll Globalin omassa toiminnassa. Myös Teollisuusliiton syysvaltuustossa oli esillä syrjimättömyys ja väkivallan ja häirinnän poistaminen työelämässä sekä ILO:n sopimusprosessi.

Pääsimme kokouksessa aikaisempaa pidemmälle konkreettisissa tasa-arvo- ja työelämäkysymyksissä. Yksi tavoite on, että voimme oppia eri jäsenliittojen ja maiden hyvistä käytännöistä ja tehdä hedelmällistä yhteistyötä. On kuitenkin selvää, että 140 maan järjestössä ammattiliittojen ja työntekijöiden olosuhteet ovat eri maissa hyvin eritasoisia. Yhteisten asioiden ja ymmärryksen rakentaminen vie aikaa.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

Anu-Hanna Anttila: Kasvua kuitenkin, vaikka loivemmin

Otsikko on melkein yhtä kaunis kuin suomen kauneimmaksi lauseeksi mainittu ”alavilla mailla hallan vaara”. Hallalla tarkoitetaan säätilaa, jolloin lämpötila laskee pakkasen puolelle muutaman kymmenen sentin korkeudella maanpinnasta. Kauneutensa lisäksi molemmat kertovat vaihtelusta: Toimialakatsauksen kuvaama talouden kasvu on loiventunut ja hallassa lämpötila laskenut nollan alle.

Vuodenaikojen vaihtuessa helle ja pakkanen vuorottelevat täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Samalla tavalla talouden suhdanteissa kasvu ja taantuma seuraavat väistämättä toisiaan. Talouden kasvu voi olla maltillista tai nopeaa, jolloin puhutaan suhdannepiikistä.

Kuluva vuosi on ollut Suomen talouden kannalta erittäin hyvä. Kaikki mittarit viestivät lämpimästä säästä eli hyvästä kehityksestä. Suomen kokonaistuotanto on ollut kasvussa vuodesta 2015 alkaen. Työllisyys on parantunut viimeisen vuoden aikana. Julkinen talous on tasapainottumassa, kun tuotanto on kasvanut, viennin arvo lisääntynyt, työn tuottavuus noussut ja kilpailukyky kohentunut.

Hyvänä aikana kertynyttä tulosta tai lämpöä eli lämpösummaa tulee voida hyödyntää. Kertymää ei synny, jollei harjoitetuissa toimissa huomioida pidemmän ajan kehitystä. Tämä koskee niin yritysten toimintalogiikkaa kuin yhteiskunnassa harjoitettua politiikkaa. Hyvän kauden lämpösummaa olisi voitava jakaa pidemmälle aikavälille.

”Suomen talouden kohentuminen selittyy etenkin kansainvälisen kysynnän kohenemisella, ja toki hintakilpailukyvyn parantumisella on merkitystä.”

Talouden kehittymisessä havaittavissa heikkoja signaaleja, jotka ennakoivat muutosta. Kun signaali ei toteudu eli jää heikoksi, ei mittavaa muutosta ilmaannu. Monesti kuitenkin jokin tapahtuma tai ilmiö ennakoi muutosta. Lisäksi voi käydä myös niin, että jokin yksittäinen tapahtuma voi laukaista globaalin ketjureaktion, jossa pieni vaikutus moninkertaistuu.

Tällainen kaaosteoriasta tuttu perhosvaikutus tarkoittaa sitä, että perhosen siiven liike voi vaikuttaa siihen, että erinäisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyy myrsky toisella puolella maapalloa. Tällaista mallintamista on käytetty ennustettaessa niin säätilaa kuin globaalitaloutta.

Kun kehitys taantuu talouskriisiksi, niin monen tekijän yhteisvaikutus lisää ihmisten kokemaa pakkasen purevuutta. Hurjimmillaan työpaikan menetys johtaa talousongelmiin ja luottotietojen menetykseen, jota seuraa asunnon menetys, kun lainoja ei pysty maksamaan. Näin kävi esimerkiksi Espanjassa Euroopan talouskriisin kouraistessa syvällä 2010-luvun alussa.

Talouskehityksen ennustaminen on vaikeaa, sillä vaikuttavia tekijöitä on useita. Suomen talouden kohentuminen selittyy etenkin kansainvälisen kysynnän kohenemisella, ja toki hintakilpailukyvyn parantumisella on merkitystä.

Talouden kehittymiseen vaikuttavat erilaiset globaalitaloutta ja talousalueita koskevat uhkat ja niiden toteutuminen. Esimerkiksi Yhdysvaltain kauppasota ja Italian talouden romahtaminen ovat tällaisia. Globaalitalouden uhkat ovat kuin napapyörteitä. Tässä luonnonilmiössä voimakkaasti jäähtynyt ilma ei ole vuorovaikutuksessa muiden ilmamassojen kanssa, ja otsonikato kiihtyy. Viileä vaikutus näkyy maailmantalouden kehityksessä – ja rajut tuulet väistämättä koskevat Suomeakin.

Tämän kaiken tuntien ei lause ”kasvua kuitenkin, vaikka loivemmin” ole ollenkaan huono tilannekuva. Helle voi kuitenkin yllättää siinä missä hallakin. Lisää tietoa Teollisuusliiton toimialojen tilanteesta, työllisyydestä ja tuottavuudesta löytyy uudesta syksyn 2018 Toimialakatsauksesta.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Heli Puura: Jäsenet ovat ammattiyhdistysliike – heillä on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin työelämän asioihin

Olemme saaneet lukea mediasta ammattiyhdistysliikkeen vastuuttomuudesta syksyn irtisanomiskiistan jälkipuinnissa (esimerkiksi ministeri Iiro Viinanen Helsingin Sanomat 10.11.). Haluan tuoda vastuullisuuskeskusteluun oman näkökulmani muutaman väittämän kautta.

1. Irtisanomiskiistassa ammattiyhdistysliike vastusti työntekijöiden irtisanomissuojan heikentämistä – sillä on siihen oikeus ja velvollisuus

Julkisessa keskustelussa ammattiyhdistysliikkeen kantojen väitetään helposti olevan ay-johtajien yksityisajattelua, vaikka ay-liikkeen hallinto ja toiminta perustuvat demokraattiseen vaali- ja päätöksentekojärjestelmään sekä hyvään keskusteluyhteyteen työpaikoilla olevien ihmisten kanssa. Ay-liikkeen kannoista päättävät käytännössä työpaikkojen edustajat liittojen hallintoelimissä. Ay-liike edustaa noin puolentoista miljoonan palkansaajan näkemyksiä.

Irtisanomissuoja on työntekijän kannalta yksi tärkeimmistä työelämän suojasäännöksistä. Valtaosa kansasta ja varsinkin jäsenistämme vastusti Sipilän hallituksen eriarvoisuutta tuottavaa lakiesitystä. SAK teetti irtisanomiskiistan aikana Kantar TNS:llä kyselyn, missä selvitettiin suomalaisten suhtautumista irtisanomissuojan heikentämiseen alle 10 työntekijän yrityksissä. Irtisanomissuojan heikentämistä vastusti 50 prosenttia tutkimuksen vastaajista ja kannatti 37 prosenttia. Samassa kyselyssä SAK:laisten ammattiliittojen jäsenistä hallituksen lakiehdotusta vastusti 73 prosenttia ja kannatti 21 prosenttia. Työttömistä vastaajista 67 prosenttia piti hallituksen esitystä huonona.

2. Ammattiyhdistysliike uudistaa työelämää yhteistyössä työnantajien kanssa

Usein väitetään, että ammattiyhdistysliike vastustaa kaikkea työelämän kehitystä. Tämä ei pidä paikkaansa. Toivottavaa olisi, että kommentoijat perehtyisivät faktoihin ja tutustuisivat esimerkiksi eläkeuudistukseen tai SAK:n perhevapaa- ja työllisyysmalliin sekä esityksiin koulutusjärjestelmän kehittämiseksi.

Monilla ay-liikkeen arvostelijoilla ei näytä olevan minkäänlaista todellista käsitystä työlainsäädännön ja työehtosopimusten sisällöstä. Saati työmarkkinajärjestöjen ja niiden toimijoiden roolista työelämän kehittäjänä ja tavallisten suomalaisten hyvinvoinnin turvaajana.

Teollisuusliitto neuvottelee ja solmii työehtosopimuksia 33 sopimusalalle yhdessä 17 työnantajaliiton kanssa. Neuvottelu- ja sopimistie on meille aina ensisijainen. Sopimustoiminnassa otamme huomioon toimialojen, yritysten ja työntekijöiden tarpeet ja kehitämme työehtosopimuksia jatkuvan neuvottelun periaatteella. Lisäksi meillä on työnantajapuolen kanssa lukuisia yhteisiä kehittämishankkeita, joilla parannetaan tuottavuutta ja työhyvinvointia työpaikkojen arjessa. Luottamushenkilömme työpaikoilla neuvottelevat ja tekevät arvokasta työtä niin jäsentemme hyvinvoinnin kuin yritysten pärjäämisen eteen.

Ay-liikkeen ja työehtosopimuksien keskeisenä tehtävänä on suojella heikommassa neuvotteluasemassa olevaa osapuolta ja turvata vähimmäistyöehtoja. Vaatimuksemme on vanha, mutta edelleen perusteltu. Työntekijän on voitava tulla työllä toimeen, ja työnteon pitää tapahtua turvallisissa olosuhteissa. Työelämän muutos on jatkuvaa. Osaamis- ja digivaatimukset kasvavat samalla kun työnteon silppuuntuminen, epävarmat nollasopimukset, pätkätyösuhteet, vuokratyö ja harmaan työn teettäminen ovat arkea suomalaisessa työelämässä. Työtä siis riittää. Työelämä ei ole valmis.

3. Laadukas ja toimiva työelämän lainsäädäntö aikaansaadaan kolmikannassa

Sipilän hallitus on poikkeuksellisella tavalla halunnut sanella työelämän sääntelyn yksityiskohtia. Työlainsäädännön ja sosiaaliturvan valmistelu on ollut poukkoilevaa ja vahvasti poliittisen hallituksen ohjauksessa. Ohjaus on ollut niin voimakasta, että virkamiesten lainvalmistelutyön laatu on heikentynyt. Lainvalmistelun arviointineuvosto on kiinnittänyt asiaan huomiota lausunnossaan irtisanomislaista (VNK/1874/32/2018).

Työmarkkinajärjestöt ovat toimialojen, työelämän arjen ja säädösten asiantuntijoita. Niiden osaamisen ja asiantuntemuksen syrjäyttäminen johtaa heikompaan lainvalmisteluun, kuten irtisanomislain ja aktiivimallin kanssa on jo nähty.

Silloin kun työntekijöitä ja työnantajia edustavat työmarkkinajärjestöt ovat mukana lainvalmistelussa ja hakevat yhteisiä kantoja, muutoksiin sitoudutaan ja niiden toteutuminen onnistuu parhaiten. Ministeriön johtama kolmikantainen lainvalmistelu on käytännössä edistänyt talouden, tuottavuuden ja työelämän laadun vakaata kehitystä vuosikymmenten ajan ja tarjonnut myös yrityksille ennustettavan toimintaympäristön.

Lainsäädäntövalta on demokratian periaatteiden mukaisesti eduskunnalla. Länsimaiseen demokratiaan kuuluvat myös ihmis- ja ay-oikeudet sekä vapaa ammattiyhdistysliike, jossa ajamme jäsentemme turvaa ja hyvää työelämää. Pohjoismaat ovat ammatillisen järjestäytymisen, vahvan ammattiyhdistysliikkeen, työelämän laadun ja onnellisuuden kärkimaita maailmassa. Tämä ei ole sattumaa. Työelämän epävarmuus heikentää koettua hyvinvointia. Turvattu työelämä ja säällinen työ lisäävät koettua hyvinvointia. Hyvä työelämä sekä toimiva demokratia ja yhteiskunta edistävät yritysten menestystä. Pohjoismaissa myös yritysten toimintaedellytykset on turvattu.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Jari Hakkarainen: Tapaamassa ikuista vallankumouksellista

Osana suomalaista delegaatiota allekirjoittaneella oli etuoikeus tavata syyskuun lopulla Uruguayn lähihistorian yhtä merkittävimmistä henkilöistä eli ex-presidentti José Alberto ”Pepe” Mujica. Tapasimme hänen kotonaan, hänen vaimonsa, varapresidentti Lucia Topolanskyn pienellä perintötilalla, jossa he hoitavat maata ja puutarhaa aivan Montevideon kupeessa.

Presidentti Pepe Mujica, 83, on elänyt äärimmäisen mielenkiintoista elämää osana Uruguayn yhteiskunnan kehitystä. Mujica, joka nuoruudessaan liittyi Tupamaros-sisseihin 1960-luvulla, osallistui useisiin aseellisiin guerilla-operaatioihin armeijan vallankaappauksella maata hallinneita hallituksia vastaan. Hän haavoittui kuudesti luodeista noiden operaatioiden aikana ja hänet vangittiin neljä kertaa. Hän pakeni ainakin kerran Punta Carretasin vankilasta. Kaikkiaan hän oli vangittuna 15 vuotta, viimeisen kerran yhtäjaksoisesti vuosina 1972–1985, jolloin häntä pidettiin panttivankina yhtenä guerilla-liikkeen johtajista, joka olisi teloitettu, jos sissiliike olisi jatkanut iskujaan.

Mujica armahdettiin 1985 demokratian palattua. Hän luopui aseellisesta vastarinnasta siirtyen rauhanomaisen ja demokraattisen yhteiskunnan kannattajaksi. Hän oli perustamassa Movimiento de Participación Popular -liikettä, joka kuului vasemmiston Frente Amplio -vaalirintamaan. Mujica valittiin 1994 parlamenttiin Montevideosta, ja 1999 hänet valittiin senaattoriksi. Vuonna 2005 hänet nimitettiin presidentti Tabaré Vázquezin hallitukseen maatalousministeriksi. Hän kuitenkin jätti ministerin paikan 2008 ja palasi senaattiin.

”Mujica on kuuluisa siitä, että hän lahjoitti presidenttikautensa 12 500 dollarin kuukausipalkastaan 90 prosenttia hyväntekeväisyyteen.”

Kesällä 2009 hänet valittiin Frente Amplio -puolueen presidenttiehdokkaaksi. Vaalien ensimmäisellä kierroksella 25. lokakuuta 2009 Mujica keräsi 47 prosenttia äänistä, ja toisella kierroksella saman vuoden marraskuussa hän sai yli puolet annetuista äänistä. Mujica tunnetaan ”maailman köyhimpänä presidenttinä”. Brändi, jota hänen taustajoukkonsa vaalivat uskollisesti. Hän elää esimerkkinsä tavoin, hänen ”maatilansa” on hyvin vaatimaton ja hän todellakin elää niin kuin saarnaa.

Mujica on myös kuuluisa siitä, että hän lahjoitti presidenttikautensa 12 500 dollarin kuukausipalkastaan 90 prosenttia hyväntekeväisyyteen. Hän otti meidät vastaan maatilansa etupihalla, ajaen sinne vanhalla kuplavolkkarillaan, josta eräs arabijohtaja on tarjonnut hänelle miljoona dollaria. Hän ei sitä kuitenkaan ole suostunut myymään, sillä hän on saanut auton lahjaksi ystävältään.

Keskustelimme keväisen (eteläisellä maapallolla) alkuillan aikana pariskunnan puutarhassa maailman menosta. Ei jäänyt epäselväksi, että hän vieläkin seuraa tarkasti mitä maailmassa tapahtuu. Hänen idealisminsa ei ole todellakaan minnekään kadonnut vallan vuosista huolimatta. Siinä asia, joka on hyvä muistutus meille kaikille, jotka uskovat ja työskentelevät oikeuden mukaisemman maailman hyväksi.


JARI HAKKARAINEN
Teollisuusliiton kansainvälisen toiminnan päällikkö

SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, Pepe Mujica sekä Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala.

KUVAT JARI HAKKARAINEN

Anu-Hanna Anttila: Palkkaeron syinä toimiala ja työtehtävän vaativuus

Teollisuusliiton naisjäsenten keskiansio on keskimäärin noin 86 prosenttia miesten keskiansiosta vuonna 2017. Kuitenkaan naisten euro ei ole vakio: se voi olla 73, 86 tai 94 senttiä – toimialasta ja työtehtävän vaativuudesta riippuen. Tämä ja moni muu palkkaukseen liittyvä kysymys selviää liiton tuoreesta Palkkakatsauksesta.

Teollisuusliiton katsauksen palkkatilastot perustuvat Tilastokeskuksen uusimpaan palkkarakenneaineistoon. Toimiala- ja tehtäväkohtaiset vertailut osoittavat tilastoidun palkkaeron vaihtelevan. Säännöllisen työajan ansioita kuvaavasta tilastosta selviää, että monilla toimialoilla naisten euro kipuaa yli 90 sentin.

”Vain yhdellä alalla naisten euro on miesten euro.”

Kaikkein suurin sukupuolten palkkaero on tekstiilien valmistuksessa. Tekstiilialalla naisten euro jää 73 senttiin. Tätä voi selittää osin Tilastokeskuksen palkkatilaston ehdoilla, sillä kaikkien pienimpien työpaikkojen henkilöstön palkkatietoja ei tilastoida tietosuojasyistä.

Vain yhdellä alalla naisten euro on miesten euro. Tilastojen mukaan sahatavaran ja puutuotteiden valmistuksessa naisten keskiansio on jopa hieman korkeampi kuin miehillä. Tämä puolestaan selittyy sillä, että naiset tekevät tällä miesvaltaisella alalla vaativuudeltaan erilaisia töitä varsin laajasti.

MIESVALTAISIA ALOJA ENEMMISTÖ

Suurin syy palkkaeroon on naisten ja miesten töiden eriytyminen eri aloille. Naiset työskentelevät yleisimmin naisvaltaisilla hoiva-, palvelu- ja ravitsemusaloilla. Miehet taas miehittävät yksityisen sektorin teollisuus-, kuljetus- ja rakennusaloja. Naisvaltaiset alat sijoittuvat yleisesti julkiselle sektorille, jossa palkat ovat keskimäärin alhaisemmat kuin yksityisellä sektorilla.

Teollisuusliiton piiriin kuuluvista toimialoista suurin osa on miesvaltaisia teollisuusaloja. Kolmen henkilömäärältään suurimman alan miesenemmistö on 88–89 prosenttia. Näistä koneiden ja laitteiden valmistuksessa naisten euro nousee 94 senttiin – tosin naisia on alan työntekijöistä vain reilu kymmenesosa. Alan työntekijöiltä vaaditaan korkeatasoista osaamista.

Teollisuusliittolaisten ammattialoista löytyy kolme naisvalta-alaa: vaatteiden valmistus, pesulapalvelut ja nahkatuotteiden valmistus. Esimerkiksi pesulapalveluissa naisten osuus on 71 prosenttia. Kun tarkastellaan työntekijöiden säännöllisen työajan ansioita, pesulapalveluissa naisten keskiansio on 95 prosenttia miesten keskiansiosta.

TYÖTEHTÄVIEN ARVOSTUS NÄKYY

Työtehtävien vaativuustaso tuottaa palkkaeroa. Lisäksi eri aloilla on omanlaisensa palkkarakenne. Esimerkiksi metalliteollisuudessa on käytössä yhdeksänportainen palkkarakenne, ja vaativuusryhmittely on jaettu kolmeen palkkaryhmään.

Monilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla teollisuudenaloilla naiset tekevät pääsääntöisesti vähemmän vaativia töitä, kun taas enemmistö miehistä tekee vaativia, koulutustaan vastaavia ammattitöitä. Tämä näkyy tilastoissa palkkaerona. Pääasiallinen syy on se, että työtehtävien lisäksi myös ammatillinen koulutus on eriytynyt nais- ja miesammattialoittain. Ilman oikeaa ammattiosaamista työn vaativuustaso jää auttamatta alhaiseksi.

On esitetty, että samojen töiden palkkauksen tarkastelu ei riitä, vaan pitäisi tarkastella samanarvoisia töitä. Työn arvon arviointi on haastavaa, ja työtehtävien samanarvoisuuden mittareita on vaikea synkronoida. Esimerkiksi laaja-alaista osaamista edellyttävän palvelutyön vaativuutta voi olla hankala verrata vaikkapa teknistä osaamista edellyttävän huoltotyön vaativuuteen. Arvon määrittely kertoo väistämättä myös ammatin arvostuksesta.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Palkkakatsaus 2018

KUVA KITI HAILA

Juha Pesola: Työn epävarmuus heijastuu työntekijän terveyteen

Hallitus linjasi kehysriihessä, että työsopimuslakiin valmistellaan muutos, jonka tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä.

Hallituksen lakiehdotusta koskevaan muistioon on kirjattu tilanteet, joiden mukaan irtisanomisperusteena pidettäisiin vähäisempää työvelvoitteen rikkomista tai käytöstä, joka horjuttaa työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta tai vaikeuttaa työnantajan ja työyhteisön toimintaa.

Hallituksen ehdotusta on monissa kirjoituksissa arvioitu lain toimivuuden ja juridiikan perusteella. Nostan esiin vielä yhden uuden kysymyksen, joka on jäänyt vähemmälle pohdinnalle. Miten mainittu lakiehdotus saattaa vaikuttaa pienissä työpaikoissa työntekijöiden terveyteen ja työhyvinvointiin?

Työn sisällön ja työyhteisön mahdollisesti aiheuttaman epävarmuuden lisäksi ehdotus aiheuttaisi epävarmuutta oman työn säilymisestä. Jos joutuu jatkuvasti miettimään omaa tulevaisuuttaan, voi esimerkiksi herkästi kokea, ettei työpaikalla voi ottaa esille vaikeita asioita. Tilanne olisi erityisen hankala niissä työpaikoissa, joissa ei ole luottamushenkilöiden hoitamaa toimivaa työntekijöiden edunvalvontaa.

”Ei liene kenenkään etu kasvattaa epävarmuutta, ja aiheuttaa sitä kautta lisää kustannuksia terveydenhuoltoon”

Lueskelin Työterveyslaitoksen sivuilta, ja muista luotettavista lähteistä siitä, mitä tällainen työsuhteen epävarmuus voi aiheuttaa. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin yhteys työn epävarmuuden ja esimerkiksi sydänsairauksien välillä. Lisäksi useissa tutkimuksissa on havaittu, miten työn epävarmuus vaikuttaa mielenterveyteen, mikä taas näkyy ahdistuneisuutena tai masennuksena ja poissaoloina työpaikalta. Tutkimusten mukaan epävarma tilanne altistaa alakuloisen mielialan lisäksi epäterveellisille elämäntavoille ja vähäiselle liikkumiselle. Mutta uskaltaako sairastaa, jos sitä kautta horjuttaa omaa asemaansa suhteessa työnantajaan!

Olen kiertänyt useilla pienillä työpaikoilla liiton työympäristöpäivien merkeissä. Viime aikoina niissä on ollut paljon puhetta ammattityövoiman saatavuudesta ja yleisistä työympäristöasioista, joiden takia me tätä työtä teemme. Yksilöllisten kriteereiden helpottamisen tarve irtisanomistilanteissa ei ole noussut missään työpaikassa esille.

Ei liene kenenkään etu kasvattaa epävarmuutta, ja aiheuttaa sitä kautta lisää kustannuksia terveydenhuoltoon tai jopa lisätä työkyvyttömyyseläkkeiden määrää.

JUHA PESOLA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA

Heli Puura: Potkuilla tuottavuutta?

Työsopimuslaissa on ollut nykyisen kaltainen irtisanomissuoja vuodesta 1971. 47 vuotta on eletty sen kanssa, eikä ihan huonosti ole mennyt. Suomalainen irtisanomissuoja, työlainsäädäntö tai työehtosopimukset eivät ole olleet kasvun tai kehityksen este, päinvastoin.

Viime vuosikymmenten aikana tuottavuus on kasvanut, samoin työntekijöiden hyvinvointi ja ostovoima. Suomalainen elinkeinoelämä on monipuolistunut. Monet yritykset ja yrittäjät ovat pystyneet kannattavaan kasvuun yhteistyössä henkilöstön kanssa. On saatu palkkaa, voittoja ja osinkoja. Työelämän laatu on kehittynyt, kun joustojen ja turvallisuuden tasapainosta on huolehdittu kohtuullisella tavalla. Totta kai matkalle sattuu erilaisia vuosia, taantumaa, lomautuksia ja irtisanomisia, mutta iso kuva on se, että pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Olemme nousseet yhteiskuntana ja kansantaloutena hyvälle eurooppalaiselle tasolle.

Itse aloitin työt ammattiyhdistysliikkeessä vuonna 1990. Tuon vuosikymmenen alussa Suomi syöksyi lamaan ja Aho-Viinasen hallitus pyrki voimakkaasti heikentämään työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen asemaa. Niissä väännöissä oli paljon samaa kuin nykyisen hallituksen aikana, mutta irtisanomissuoja säilyi.

Mikä on siis Sipilän hallituksen peruste ajaa itsepintaisesti Suomen Yrittäjien tavoitetta ja jättää huomiotta työntekijöiden ja heidän ammattiliittojensa vastustava kanta? Miksi juuri nyt pitäisi puuttua työntekijöiden oikeuksien kannalta keskeiseen irtisanomissuojaan eli luopua asiallisesta ja painavasta irtisanomisperusteesta pienemmissä yrityksissä?

Hallitus perusteli hankettaan ensin työllisyydellä, mutta vaihtoi perusteluksi tuottavuuden heti sen jälkeen, kun Etlan ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen hankearviosta ilmeni, että työsopimuslain heikennys ei tuota merkittävää muutosta kokonaistyöllisyyteen.

Hallitus haluaisi siis parantaa suomalaisen työelämän tuottavuutta sillä, että työntekijän poispotkiminen tehtäisiin entistä helpommaksi alle 20 työntekijän työpaikoilla. Kapeaksi on käynyt hallituksen ajattelu. Eikä se siitä yhtään avarakatseisemmaksi, saati hyväksyttäväksi muutu sillä, että pienen työpaikan rajaksi asetettaisiin jokin pienempi nuppiluku kuin 20.

Tuottavuuden kestävät ja pitkäjänteiset kehittämiskeinot ovat mielestäni ihan muuta. Ne ovat investointeja koneisiin, laitteisiin ja teknologiaan, tutkimus- ja tuotekehitystä, ammattitaitoa sekä osaavaa johtamista ja työn organisointia, korkeatasoisia tuotteita ja palvelua, hyvää yhteistoimintaa ja yhteistä kehittämistyötä henkilöstön ja asiakasyritysten kanssa.

”Valitettavasti hallitus on unohtanut ihmisen ja työelämän todellisuuden”.

Valitettavasti hallitus on unohtanut ihmisen ja työelämän todellisuuden. Hallituksen tuntemus työntekijöiden arjesta on heikko ja työntekijän suojeluperiaatteesta on siirrytty yritysten suojeluun työntekijöiltä.

Työelämässä on paljon murrosta ja epävarmuutta. Yritysten työn teettämistavat ovat monet. Monet jäsenistämme työskentelevät pätkätyösuhteissa, osa-aikatunneilla, nollatuntisopimuksilla, vuokratyöläisinä ja pakkoyrittäjinä. Hallituksen ajama heikompi irtisanomissuoja lisäisi epävarmuutta, pelkoa ja pirstaleisuutta. Jo aikaisemmin hallituksen päättämä koeajan pidennys sekä työttömyysturvan aktiivimalli ovat samaa sarjaa. Jäsenemme eivät tarvitsee lisää epävarmuutta, vaan panostuksia yhteistoimintaan, osaamiseen ja työhyvinvointiin.

Elämme aikaa, jossa hallitus on yksipuolisesti toteuttanut lukuisia heikennyksiä ja leikkauksia työntekijöiden turvaan. Se ei välitä vuoropuhelusta ammattiyhdistysliikkeen kanssa, eikä aidosta kolmikantaisesta asioiden valmistelusta. Tällä politiikallaan hallitus lietsoo vastakkainasettelua työmarkkinoilla ja vaarantaa työrauhan. Samalla se tekee karhunpalveluksen luottamukselle ja tuottavuuden kehittämiselle yrityksissä. Irtisanomissuojan heikentämiselle ei ole asiallisia perusteita, vaan se on hallituksen ideologinen hanke.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Hannu Siltala: Ammatillinen koulutus murrosvaiheessa

Ammatillisen koulutuksen uusi nuoriso- ja aikuiskoulutuksen yhdistävä lainsäädäntö tuli voimaan tämän vuoden alusta. Tutkittua tietoa siitä, miten uudistus on onnistunut, ei vielä ole, sillä ammatilliset oppilaitokset aloittivat syyslukukauden vasta muutama viikko sitten. Erityisesti odotetaan, miten työpaikoilla tapahtuva koulutussopimusoppilaiden oppiminen ja työpaikkaohjaus onnistuvat. Tulossa on lähiaikoina muun muassa SAK:n luottamusmiespaneelin kysely reformin toteutumisesta työpaikoilla.

Ammatillisen koulutuksen reformi on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeita. Yhtä jalkaa reformin kanssa on toteutettu parinsadan miljoonan euron ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkaukset. Reformin ehkä keskeisin uudistus on koulutuksen painopisteen siirtyminen entistä enemmän työpaikoille. Tämän varaan hallitus on laskenut osittain ammatillisesta koulutuksesta tulevat säästöt. Koulujen resursseja supistetaan opetushenkilökunnan ja tilojenkin osalta. Tämä on vaarallista, sillä ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettu, että ammattiin opiskeleville löytyisi riittävästi laadukkaita koulutussopimuspaikkoja yrityksistä.

Opiskelun painopisteen siirtyminen työpaikoille merkitsee entisen työssäoppimisjaksojen muuttumista koulutussopimuksiksi. Koulutussopimusten rinnalla säilyvät edelleen oppisopimukset. Koulutussopimuksen ja oppisopimuksen tärkein ero on, että oppisopimus on määräaikainen työsopimussuhde, josta kuuluu maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Koulutussopimusoppilaat eivät ole työsuhteessa, vaan ovat oppilaitoksen vastuulla olevia opintososiaalisten tukien varassa opiskelevia opiskelijoita.

”Koulutusuudistus on iso haaste myös luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Tärkeää on, että koulutussopimusoppilaista huolehditaan.”

Koulutussopimus tuo vahvoja velvoitteita koulutuksen järjestäjille (oppilaitoksille) ja työnantajille. Koulutussopimus tehdään koulutuksen järjestäjän ja työantajan välillä. Työnantajat eivät saa koulutuskorvausta oppilaan ohjaamisesta. Koulutussopimusoppilaille on tehtävä jokaista koulutussopimusjaksoa varten henkilökohtaistamisohjelma, jossa määritellään tarkasti, mitä opiskeltavan tutkinnon osaa koulutussopimusjakso koskee, eli millaisia tehtäviä oppilaan on tehtävä täyttääkseen tutkinnon edellytykset. Henkilökohtaistamisessa otetaan huomioon aiemmin hankittu osaaminen.

Koulutussopimusoppaille on nimettävä henkilökohtainen työpaikkaohjaaja, jonka tulisi olla opittavan ammatin vahva osaaja sekä tuntea tutkinnon perusteet sekä osata ohjata opiskelijaa oppimaan ammatti. Vastuu työpaikkaohjaajien perehdyttämisestä ja kouluttamisesta tehtävään on koulutuksen järjestäjillä. Koulutuksen järjestäjät tarjoavat oppilaitoksissaan ilmaista työpaikkaohjaajakoulutusta.

Koulutusuudistus on iso haaste myös luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Tärkeää onkin, että koulutussopimusoppilaista huolehditaan. Työpaikoilla ei saa syntyä tilanteita, joissa koulutussopimusoppilaita hyväksikäytetään toisarvoisissa tehtävissä ilmaisena työvoimana. Koulutussopimusoppilaille kannattaa tarjota liiton oppilaisjäsenyyttä ja saada heidät osaksi Teollisuusliiton jäsenperhettä.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Tarja Loppi: Hymyilevät miehet tekstiilitehtaalla

Määränpää Malawin Blantyre, eteläisessä Afrikassa. Teollisuusliitto on mukana SASK:n ja IAG:n (IndustriAll Global) maailmanjärjestön kanssa hankkeessa, jonka perimmäinen tarkoitus on parantaa ay-liikkeen ja työntekijöiden asemaa Malawissa. Kumppaneina on viisi paikallista teollisuusalan ammattiliittoa.

Malawi on yksi maailman kehittymättömimmistä ja köyhimmistä valtioista, ja sen kyllä näkee, kun pääsee paikalle. Työpaikoilla voi aistia palaavansa noin 50 vuotta ajassa taaksepäin.

Tarkastelimme työpaikkoja, joista yksi, vääntyneiden peltiseinien sisäpuolella, oli tekstiilitehdas. Omistaja Intiasta, kuten kaikki muutkin yrittäjät, ulkomaalaistaustaisia. Astuessamme hämärään halliin näin todella pitkän rivin ompelukoneita ja kankaanleikkauspöytiä. Pölyisen ilman ja koneensurinan lomassa tajusin, että kaikki työntekijät olivat miehiä. Miehiä, vain miehiä tekstiilitehtaalla?

Näky oli jotain, mitä en ollut kuvitellut näkeväni. Kiersimme tehdasta ja tarkemmin työntekijöitä katsoessani sain vastaukseksi aina valloittavan hymyn. He olivat selkeästi ylpeitä, mitä tekivätkään. Malawilaiset ovat lämminhenkisiä, onnellisia ja he hymyilevät!

Malawi on maailman kehyksessä jäljessä, ja vanha asenne naisten aseman suhteen tiukassa. Tämä oli yksi tärkeä pointti, jota halusimme korostaa kumppaneillemme. Naisten aseman muutos lähtee ay-liikkeestä, jos mistä. Asennekoulutus myös kumppaniliittojohtajille oli paikallaan. Paule Ndessomin, IdustriAll Globalin Etelä-Afrikan aluekoordinaattori, suoriutui tehtävästä kiitettävästi.

Malawilla on jatkuva pula ja ongelma sähköntuotannon kanssa. Yksi hankekumppanimme onkin valtion omistamassa sähköyhtiössä toimiva ammattiliitto. Kyseinen liitto onkin ainut, missä järjestäytymisprosentti on liki 99,9 prosenttia.

Sähkönjakelun ongelmista kielii vahvasti se, että he kertoivat saavuttaneensa jo loistavan varmuustason sähkönsiirrossa. Sähkökatkot ovat lyhentyneet 12 tunnin katkoista jopa ”vain” kuuden tunnin katkoksiin. Tässä kohtaa mietin, missä ovat aurinkoenergiayhtiöt? Asiasta keskusteltuamme minulle selvisi, että aurinkoenergia on todella poliittinen keskusteluaihe, jossa joku kiinalaisyhtiö jo kokeilee siipiään.

Kumppaniliitot ovat saaneet uusia jäseniä ja luottamushenkilöitä. Liitot ovat kouluttaneet varsinkin työympäristö- ja työturvallisuusasioita jäsenistölleen. Liitot ovat tehneet jonkin verran myös yhteistyötä, josta saatu synergiahyöty on arvokasta. Useat liittojen aktiivit ovat aloittaneet kiinan kielen opiskelun, joka mahdollistaa heidän neuvotella kiinalaisen työnjohdon kanssa. Helppoa se ei ole – kuulemma.

Tämä kaikki on ison työn takana, koska kaikki raportointi- ja taloudellinen tietotaito ja osaaminen eivät ole kummoisia Malawissa. Kumppaneillamme on pitkä matka edessä, mutta he kulkevat sitä hymyillen.

Kotimatka alkoi niin, että Blantyren lentokentällä ei ollut sähköjä, läpivalaisukoneena toimi henkilökunta, penkoen kaikkien laukut läpi.

Lähtöselvitys viivästyi, koska ei ollut internetyhteyttä. Kun koneen pyörät irtosivat maan kamaralta (The Warm Heart of Africa!), ajattelin, että voisimme olla onnellisempia ja hymyillä kuin malawilaiset, jos meillä ei olisi sitä kaikkea, mitä meillä nyt jo on.

Matkalla,

TARJA LOPPI
Teollisuusliiton kansainvälinen asiantuntija

Heli Puura: Työttömät hakuautomaateiksi?

Sipilän hallitus on kolmen vuoden aikana toistuvasti heikentänyt työttömien toimeentuloa. Myös työttömän perhe ja lapset ovat kärsineet, kun työttömyys- ja sosiaaliturvaa on leikattu. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten hallituspuolueet tulevat vaalipuheissaan unohtamaan tekonsa ja puhumaan kauniisti muun muassa lapsiperheiden puolesta.

Esimerkiksi vuonna 2017 hallitus leikkasi työttömyydenaikaista toimeentuloa noin 200 miljoonalla eurolla, vastoin SAK:n kantaa. Tänä vuonna hallituksen toteuttama aktiivimalli 1 on osoittautunut työttömyysturvan leikkuriksi, aivan niin kuin SAK varoitti. Leikkurilta voi välttyä, mikäli työtön onnistuu saamaan riittävästi työtunteja, yritystoimintaa tai aktiivitoimia kolmen kuukauden jaksolla. Työttömällä ei kuitenkaan ole mitään valtaa siihen, syntyykö työsuhde vai ei, tai onko sopivia aktiivitoimia olemassa.

Työttömyyskassamme on joutunut leikkaamaan päivärahoja aktiivimallin takia noin 65 prosentilta päivärahansaajista. Kela on juuri kertonut, että leikattu työttömyysturva ei ole ”synnyttänyt” työpaikkoja tai maan hallitukselle kelpaavaa aktiivisuutta, vaan leikkurista on vain tullut pysyvä monelle vaikeassa työmarkkina-asemassa olevalle.

Hallituksen malli on epäonnistunut. Silti Sipilän hallitus jatkaa valitsemallaan kurjistamisen ja sanelun tiellä. SAK:n esittämä työllistymismalli, kansalaisten vaatimukset aktiivimallin perumisesta, #äänityöttömälle-toritapahtumat sen enempää kuin ulosmarssitkaan eivät ole hallitusta kiinnostaneet. Työttömän ääni ei hallituksen kabinetteihin kantaudu.

Tällä hetkellä Sipilän hallitus valmistelee nykymuotoisten työvoimapalvelujen lopettamista. Vastuu työnhausta on siirtymässä työttömän omaehtoiselle työnhaulle sekä palvelut bisnekseksi yksityisille henkilöstö- ja työnvälitysfirmoille. Hallituksen aktiivimalli 2:n ideana on, että vähintään kerran viikossa työttömän on tehtävä yksi työhakemus ja hausta on raportoitava kuukausittain. Monimutkainen, päälle liimattu malli ei ota huomioon voimassa olevaa aktiivimalli ykköstä. Eikä malli myöskään huomioi sitä, että työttömien mahdollisuudet ovat erilaiset eri alueilla.

Miten pärjäävät vajaakuntoiset, ikääntyneet tai vajavaisesti digipalveluja osaavat työttömät? Entäpä, jos kielitaidossa on puutteita ja ammattitaito on vanhentunut? Mitä jos työpaikkoja ei ole tarjolla? Jatkossa työhakemuksia naputellaan ilmeisesti summamutikassa yrityksiin, jotta vältyttäisiin lisäsanktioilta.

”Malli on epäonnistunut, mutta Sipilän hallitus jatkaa valitsemallaan kurjistamisen ja sanelun tiellä.”

Miksi hallitus kiristää jatkuvasti työttömyysturvan ehtoja? Virallinen peruste on työllisyyden edistäminen. Tätä perustetta käytetään lähes kaikissa leikkaushankkeissa ilman, että päätösten positiivisista vaikutuksista olisi oikeasti näyttöä. Käytännössä Sipilän hallituksen ajattelu lähtee siitä, että työttömyysturvamme on liian antelias ja työttömät ovat laiskoja. On siis leikattava työttömyysturvaa, jotta laiskat työttömät ymmärtävät aktivoitua ja lähteä töihin.

En jaa tätä ihmiskäsitystä. Tapaan paljon työllisiä ja työttömiä jäseniämme. Lähes kaikilla on kova halu tehdä töitä. Työ merkitsee toimeentuloa, mutta se tuo ihmiselle muutakin: merkityksellisyyttä ja rytmiä elämään, kavereita ja yhteisöllisyyttä, vaikutusmahdollisuuksia, uuden oppimista. Työttömyys, varsinkin pitkittyessään, on raskas ja ahdistava kokemus. Työttömyys syö itsetuntoa, lisää masennusta ja terveysongelmia. Laiskaksi leimaamisen ja lisäkurjistamisen sijaan meidän täytyy panostaa läpi työelämän ihmisten osaamiseen ja ammattitaitoon sekä tarpeenmukaisiin palveluihin.

Tällä hetkellä käynnissä oleva talouskasvu ja uusien työpaikkojen syntyminen ovat hieno asia. Ne eivät kuitenkaan ole Sipilän hallituksen aktiivimallien tai työttömyysturvaleikkausten ansiota. Voi sanoa, että kasvu on onneksi käynnissä hallituksen näpertelystä huolimatta. Parantunut kysyntä vientimarkkinoillamme on vauhdittanut vientiteollisuutta sekä palveluja ja luonut työtä Suomeen. Työtä tekevät ovat tuottavuus-, työllisyys- ja kikytalkoissa kantaneet vastuunsa. Muissa Pohjoismaissa on onnistuttu yhdistämään hyvä osaaminen, työllisyys ja korkeatasoinen työttömyysturva ja aktiivinen työvoimapolitiikka – ei kai me huonompia olla?

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA