Merja Rinne: Hybridi taisi tulla jäädäkseen

Hybridisuunnitelma, hybridikokous, hybridiauto, hybridimalli – ja mitä näitä onkaan? Mikä ihmeen hybridi? Kotimaisten kielten keskus kertoo hybridin olevan biologian termi, jonka alkuperä on latinassa, jossa hybrida tai hibrida tarkoitti roomalaisen ja muuta alkuperää olevan lasta, tai vapaan ja orjan lasta. Biologiassa hybridi tarkoittaa kahden eri lajin risteymää. Yleiskieleen sana hybridi näyttää tulleen 1900-luvun loppuvuosina. Sanalla tarkoitetaan esimerkiksi eri käyttövoimien sekoitusta autoissa.

Viime vuoden aikana osa meistä on tottunut työskentelemään hybridimallilla, ja osallistumaan erilaisiin kokouksiin hybridimallilla. Oppia digitaalisten välineiden hyödyntämisestä ei kannata hukata. Olemme huomanneet, että verkossa toimiminen saattaa jopa lisätä aktiivisuutta osallistua esimerkiksi kokouksiin ja koulutuksiin. Vaikka kokous- ja tapahtumapaikkoja etsitään mahdollisimman keskeisiltä paikoilta, ovat ne silti aina kaukana jostain.

Omalle toiminnalle hyödyllisiä malleja kannattaa kehittää edelleen. Ammattiosastojen kokouksia voidaan sääntöjen mukaan järjestää verkossa, jos siitä on tehty päätös syyskokouksessa. Kannattaa miettiä, osallistuisiko kokouksiin useampi jäsen, jos voisi osallistua etänä? Mitä muuta ammattiosastot voivat järjestää etänä tai hybridinä? Kenties koulutuksia ja jäsentapaamisia.

Jo vuosia on eri yhteyksissä puhuttu siitä, että ”kilpailemme jäsenten vapaa-ajasta”.

Voisivatko verkossa tapahtuvat vaikuttamis- ja osallistumiskanavat olla kilpailuetu ammattiosastoille ja Teollisuusliitolle? Monesti ideointi, asioiden edistäminen tai päätöksenteko eivät edellytä fyysistä läsnäoloa, vaan osallistuminen verkossa voi olla yhtä pätevää.

Asioiden hoitaminen verkossa tulee päivä päivältä tavallisemmaksi. Toimivia sovelluksia ja järjestelmiä kehitetään intensiivisesti. Hyviä esimerkkejä verkkopalveluista ovat esimerkiksi verkkopankit, vero.fi ja vakuutusyhtiöiden asiointisovellukset. Jopa lääkärillä voi nykyään asioida digitaalisesti. Kukapa enää kaipaa asiointia pankissa tai verotoimistossa?

Yhteiskunta kehittyy ja palvelut sen myötä. Myös Teollisuusliitossa lanseerataan uusi malli, kun aluetoimistot tarjoavat palveluita kesäkuun alusta kokeiluluonteisesti ajanvarauksella. Asiointi ilman ajanvarausta on mahdollista maanantaisin, jolloin toimistot ovat avoinna pois lukien ajanjakso 28.6.–30.7, jolloin aluetoimistot ovat kokonaan kiinni.

Aluetoimistojen työntekijät ovat alkuvuoden aikana neuvoneet jäseniä työsuhdeasioissa yli 2 200 kertaa. Valtaosa näistä asioista on hoidettu puhelimitse tai verkkoyhteyksin. Korona pakotti meidät omaksumaan ja hyväksymään uuden tavan toimia. Saadun palautteen perusteella toimintatapa ei ole ratkaiseva tekijä. Asiat tulevat hoidetuksi eikä kielteistä palautetta ole ajanvaraukseen siirtymisestä tullut.

Hypätään siis mukaan kehityksen rattaisiin ja etsitään uusia jäsenpalvelun kanavia ja muotoja. Siirrytään ”paperien pyörittelystä” digiaikaan ja hyödynnetään vapautuva aika johonkin hyödyllisempään kasvokkain tapahtuvaan toimintaan. Nimittäin. Vaikka maailma muuttuu, ihmisten tarve tehdä asioita yhdessä ei muutu.

MERJA RINNE
Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö

KUVA KITI HAILA

15.6.2021

Anu-Hanna Anttila: Miten kävisi palkkojen, jos työntekijä sopisi niistä itse ilman työehtosopimuksia?

Esitimme tämän kysymyksen Teollisuusliiton pääluottamusmiehille huhtikuussa suhdannekyselyssä. Erilaisilla kysymyspatteristoilla selvitimme, minkälainen ja minkä tasoinen palkoista ja työehdoista sopiminen tuntuisi toimivimmalta. Vaihtoehtoja tarjottiin useita.

93 prosenttia pääluottamusmiehistä (N=1 013) kannatti nykyistä liittotasoista sopimista, jonka tuloksena syntyy yleissitova työehtosopimus.

Otsikossa esitetty kysymys mittaa palkkatason mahdollista muutosta nykyiseen. Kysymys on monella tavalla hankala, sillä vastauksen muodostamisessa pitäisi tietää ainakin kaksi keskeistä asiaa. Ensinnäkin se, minkälainen palkanmaksukyky työnantajayrityksellä on. Ja toiseksi tietenkin, onko työnantajalla palkanmaksuhalua.

Nykyinen laki yhteistoiminnasta yrityksissä (334/2007) velvoittaa työnantajaa antamaan tietoa pääluottamusmiehelle tuotannon, työllisyyden, kannattavuuden ja kustannusrakenteen näkymistä. Joten pääluottamusmiehillä pitäisi olla käsitys työnantajansa taloudellisesta tilasta eli palkanmaksukyvystä. Suhdannekyselyn vastausprosentti oli hyvä (44,9 %), joten tieto ja kokemus siivittivät pääluottamusmiesten arvioita.

Yleisimmin (68 %) pääluottamusmiehet arvioivat, että jos työtekijä itsekseen sopisi palkastaan ilman tessiä, niin lopputuloksena osan palkat laskisivat, osan nousisivat ja osan pysyisivät ennallaan. Näillä työpaikoilla palkkaerot väistämättä kasvaisivat.

Koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa?

Työnantajan maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta kertoo joka kuudes pääluottamusmies. Heidän työpaikoillaan laskisivat kaikkien palkat. Kymmenesosa veikkaisi käyvän niin, että kaikkien palkat pysyisivät ennallaan. Kaikkien palkat nousisivat -vaihtoehtoon ei uskottu (0 %) lainkaan.

Pääluottamusmiesten kirjoittamissa avovastauksissa (N=909) korostuu etenkin työnantajan palkanmaksuhalu. Toisin sanottuna asenne: koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa.

Kokemus puhuu pääluottamusmiehen äänellä. Vaikka palkanmaksukykyä olisi, ei monilta palkanmaksuhalua löydy. Metalliteollisuuden pääluottamusmiehet toteavat, ettei palkkoja haluta nostaa, vaikka ”Firma on tehnyt voittoa viimeiset kahdeksan vuotta” ja ”Jos yrityskohtaisesti ruvetaan sopimaan, silloin ”kasvoton raha” niittää kyllä kaiken tekemisen hinnan minimiin”.

Myöskään palkkaerojen kasvattamista ei katsota hyvällä. Työrauha häiriintyy ja palkkatasa-arvo pakenee, jos samasta tai samanarvoisesta työstä voisi maksaa mitä vain. Silloin neuvottelijan ”pärstäkerroin” tai konsernijohdon tuotto-odotukset vaikuttavat palkan tasoon entistä enemmän.

Kelvollisen palkkatason ja palkkatasa-arvon ehtona ovat yleissitovat työehtosopimukset. Niiden mukana sovitaan monista muistakin työn teettämisen ehdoista ja pelisäännöistä työpaikoilla. Siitä pääluottamusmiehet ovat erittäin yhtä mieltä. Näin nasevasti asian toteaa metallialan pääluottamusmies: ”Liitto ja työnantajat pitää saada pysymään neuvottelupöydässä. Se on loppupeleissä molempien etu.”

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton Toimialakatsaus (kevät 2021) löytyy täältä.

11.6.2021

Vesa Kotaviita: Koronan jälkeinen työelämä

Kesä on jo täällä, mutta koronasta on edelleen avoimia kysymyksiä. Olemmeko syksyllä suojassa virukselta? Onko rokotekattavuus hyvällä tasolla? Onko epidemia voitettu?

Työpaikoilla tärkeitä kysymyksiä vastattavaksi ovat: Miten jatkamme toimivaa työturvallisuus- ja työterveystyötä? Miten varmistamme kriittisten riskien hallinnan? Mitä tämä eletty aika on meille opettanut? Työpaikoilla on tärkeintä käydä yhdessä läpi koettu epidemia ja varmistaa terveyden säilyminen jatkossakin. Keskusteluissa voi pohtia, miten me toimimme ja missä asioissa voimme parantaa tekemistämme.

Tämä keskustelu pitää käydä kaikilla työpaikoilla pian. Osa työpaikoista on jo tehnyt suunnitelmia, mutta toisissa vielä odotellaan. Työelämässä tarvitaan yhteistyötä ja innovatiivisuutta, jotta korona-ajan opit saadaan käytäntöön ja pidettyä pyörät pyörimässä. Siitä alkaa matka tulevaisuuden työelämään.

Luottamuksen ja yhteistyön kautta voimme edetä kohti parempaa työelämää.

Jokaisella työpaikalla on suunniteltava, miten työt järjestetään koronan jälkeisessä työelämässä. Ennen linjausten tekemistä on tärkeää kuulla henkilöstöä, sillä odotukset vaihtelevat. Suosittelen vahvasti, että koko organisaatio otetaan mukaan suunnitteluun. Henkilöstöä aidosti kuuntelemalla voidaan päästä lopputulokseen, joka joustaa erilaisten työskentelyolosuhteiden ja elämäntilanteiden mukaan.

SAK teki jäsentutkimuksen ammattiliittojen 1 200 jäsenelle. Tutkimuksessa selvitettiin korona-ajan vaikutuksia työpaikalle, jaksamiseen ja työilmapiiriin. Tulosten mukaan juuri läsnätöissä oli fyysisten kontaktien myötä pelkoa sairastumisesta. Naisilla pelko oli selvästi yleisempää kuin miehillä. Tätä tulosta selitti työn luonne naisvaltaisilla aloilla, kuten yksityisillä ja julkisilla palvelualoilla sekä sote-aloilla.

Lähes puolet liittojen jäsenistä kokee työnsä muuttuneen aiempaa kuormittavammaksi. Korona-aika on näkynyt myös työntekijöiden ahdistuksena. SAK:n kyselyn perusteella syynä ovat olleet erityisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavat koronarajoitukset. Koronaviruksen aiheuttaman terveydellisen uhan vuoksi ahdistusta on kokenut reilu puolet vastanneista.

Koronavuoden aikana lähityötä tehneiden työntekijöiden jaksamisongelmat saattavat tulla viiveellä esiin. Siksi työntekijöiden tukemiseen työyhteisöissä on kiinnitettävä erityistä huomioita myös pahimman tilanteen mentyä. Työpaikoilla on syytä lähteä liikkeelle psyykkisten kuormitustekijöiden riskinarvioinnista ja varmistaa yksilöiden ja työyhteisön työkyky.

Tutkimuksen mukaan selkeä enemmistö SAK:n liittojen jäsenistä kertoo työnantajan huolehtineen riittävästi työpaikan turvallisuudesta koronavuoden aikana. Tosin SAK:n luottamushenkilöpaneeliin vastanneista luottamusmiehistä ja työsuojeluvaltuutetuista vain puolet koki, että heitä on kuultu riittävästi työturvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

Yhteistyön tasoa on yhteistoiminnan keskeisissä kysymyksissä kehitettävä edelleen. Se vahvistaa luottamusta ja sitä työpaikoilla nyt tarvitaan. Luottamuksen ja yhteistyön kautta voimme edetä kohti parempaa työelämää.

VESA KOTAVIITA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA

8.6.2021

Mikko Hakkarainen: Muutoksen tuulissa

Kuten kaikki muistavat, Liettuan suuriruhtinaskunta oli 1400-luvulla Euroopan suurin valtio. Supervaltojen maailma on sittemmin muuttunut, mikä muistetaan myös esimerkiksi Rooman, Mongolian, Makedonian ja Karthagon valtakunnissa sekä tietenkin Neuvostoliitossa.

Bisnesmaailmassakin muutoksen puhurit ovat puhkuneet: vuoden 2020 maailman suurimpien yritysten kymmenen kärjestä vain yksi (Microsoft) pääsi samalle listalle vuonna 2000, eikä yksikään vuonna 1980. Kukaan ei voi rehellisesti väittää tänään tietävänsä, mistä yrityksistä lista koostuu 2040.

Maailma muuttui ainakin silloin, kun joku keksi pyörän, tulen, rahan, kirjoitustaidon, penisilliinin, mikrosirun, suhteellisuusteorian, Kehruu-Jennyn, sähköverkon, vesivessan tai nollan. Jolleivät ole niin jo tehneet, maailmaa tulevat lisää muuttamaan kiertotalous, lisätty todellisuus, nyhtökaura, tekoäly, nanoteknologia, kvanttitietokone, 3D-printtaus, power-to-x, 6G, asioiden internet sekä kylmäfuusio, sikäli kun se saadaan toimimaan.

Joskus muutokset ovat niin sanottuja mustia joutsenia, eli huomattavan epätodennäköisiä tapahtumia, joiden vaikutus tuntuu kaikkialla: koronavirus, 9/11, Eyjafjallajökull, Neuvostoliiton romahdus. Tunnettu on kaaosteorian vertaus siitä, että perhosen siivenisku aiheuttaa hirmumyrskyn toisella puolella maapalloa; pieni muutos alkutilanteessa saa aikaan eksponentiaalisen kerrannaisvaikutuksen lopputuloksessa.

Joskus muutokset ovat niin sanottuja mustia joutsenia, eli huomattavan epätodennäköisiä tapahtumia, joiden vaikutus tuntuu kaikkialla.

Vaikka moni esimerkeistä ei ehkä juuri nyt tunnu olevan lähellä omaa maata tai alaa tai intressiä, huomenna voi tilanne olla toinen. Siksi niin Suomessa kuin maailmalla kannattaa pitää silmät auki, korvat höröllä, antennit ojossa ja skannerit jylläämässä. Muutos voi olla lähempänä kuin luulemmekaan.

25-vuotiaille Google, YouTube, Wikipedia ja niin edelleen ovat ”aina” olleet olemassa, vähän nuoremmille myös sosiaalinen media. Me viisikymppiset emme välttämättä tätä aina tajua.

On oleellista, että myös ammattiyhdistysliike seuraa maailman menoa, pysyy kyydissä ja osaa sopeuttaa toimintatapojaan tarpeen tullen – mieluusti jopa ennakoiden. Jos nyt perustettaisiin aivan uusi ammattiliitto puhtaalta pöydältä, olisivatko toimintamallit, rakenteet ja vipstaakit samanlaisia kuin 1800-luvulla? Eivät varmaankaan, kun ei ole maailmakaan. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että liikkeen arvot ja tavoitteet ovat ennallaan.

Pohjoismaisessa ay-liikkeessä on onneksi usein nähty muutokset positiivisen kautta, mahdollisuuksina esimerkiksi uusiin ja uudenlaisiin työpaikkoihin ja parempaan elämään. Maailmalta löytyy myös vastakkaisia näkökantoja. Saatetaan kirkkain silmin vastustaa vaikkapa digitalisaatiota tajuamatta sitä, että se tuli jo, eikä kelloa voi kääntää taaksepäin. Tai ehkä voi, mutta ei siinä mitään järkeä ole kenenkään kannalta – ei ainakaan duunarin.

MIKKO HAKKARAINEN
Teollisuusliiton kansainvälinen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

<kuuntelusuositus asenteesta riippuen joko Scorpions: Wind of Change tai Egotrippi: Älä koskaan ikinä>

1.6.2021

Vesa Holappa: Murikka aukaisee ovensa

Tarkkavainuisimmat saattavat olla huomanneet, että niin Suomi kuin muukin maailma on kärvistellyt jo puolentoista vuoden ajan koronaviruspandemian kourissa. Eikä taudin lopullista päätepistettä ole vieläkään näkyvissä. Onko koskaan, voisi pessimisti kysyä.

Niin tai näin, asian kanssa on painittu myös Teollisuusliitossa ja Murikka-opistossa. Maaliskuun puolivälissä 2020 opiston toiminta pysähtyi kuin veitsellä leikaten Teollisuusliitossa tehtyjen, sinänsä täysin perusteltujen päätösten seurauksena. Ensin väliaikaisesti, mutta aika nopeasti kävi selväksi, ettei edellytyksiä lähiopetukselle ollut koko kevätkaudella.

Reaktiona tähän peruuntuneita kursseja siirrettiin osin syksyyn ja osa opetuksesta pyrittiin järjestämään verkossa. Jäsenkunta ei vielä viime keväänä syttynyt verkko-opetukseen, ja osallistujamäärät nopeasti rakennetuille verkkokursseille jäivät vaatimattomiksi.

Covid-19 oli saanut väliaikaisen selkävoiton.

Syyskesällä toiminta käynnistettiin – myönnän – hieman pelonsekaisin tuntein, vaikka Suomen tautitilanne oli hyvä. Pelättävissä oli, että uusia tautipiikkejä on tulossa. Varautuminen ovien avautumiseen Murikassa oli kuitenkin varsin huolellista.

Esimerkiksi osallistujamääriä rajoitettiin, paikkoja kuurattiin, maskeja jaettiin ja majoituttiin ykkösiin. Miinuspuolella oli se, että kaikki isommille joukoille suunnatut kurssit ja tapahtumat peruutettiin myös syksyn osalta.

Yhtään tautitapausta Murikassa ei ilmennyt koko syksyn aikana, mitä voi pitää pienenä ihmeenäkin, kun ottaa huomioon, että opiskelijat ja osa opettajistakin tulee ympäri maata. Muualla Suomessa tautipesäkkeitä alkoi ilmetä heti puiden lehtien kellastuttua, mutta ei Murikassa.

Ilmeisesti jotain oli tehty oikein.

Sitten tulikin marras–joulukuun vaihde ja Suomessa oltiin ikään kuin epidemian lähtötilanteessa. Virus oli saanut Suomesta vyötäröotteen, ja oli aika tehdä uusia päätöksiä.

Teollisuusliitossa oltiin taas viruksentorjunnan etulinjassa ja päätettiin laittaa oppilaitos kiinni viimeiseksi kolmeksi joulukuun viikoksi, vaikka viranomaispäätökset eivät sitä olisi välttämättä edellyttäneet. Mutta varovaisuus edellä mentiin ja hyvä niin.

Silloin ei tullut mieleen, että Murikka avaa ovensa seuraavan kerran toukokuun viimeisenä päivänä, puolen vuoden kuluttua. Kevät on siis jälleen oltu kiinni. Erotuksena edelliseen kevääseen on se, että nyt olemme onnistuneet järjestämään enemmän verkkokursseja ja niihin on myös kiitettävästi osallistuttu, vaikkakin yhteinen kokemus on, että ne eivät millään voi korvata lähiopetusta. Aihepiireissäkin on rajoituttu vain luottamusmies- ja työsuojelukursseihin.

Näiden rinnalla on kuljetettu kolmen kuukauden kurssia, joka maaliskuun alun lähiopetusviikon jälkeen on toteutettu etänä niin, että osallistujat ovat olleet Murikassa, mutta opetus etänä. Todellinen hybridimalli siis!

Toukokuun 31. päivänä talon on määrä avautua ja opettajakuntakin on ikään kuin uuden edessä. Päästään toteuttamaan elävää sanaa, kokemaan ihmisten fyysistä läsnäoloa, näkemään eleitä, ilmeitä ja kaikkea lähiopetuksen auvoa.

Aika entinen tuskin palaa, ja koronan myötä ihmisten kanssakäymiseen on tullut uusia ulottuvuuksia, joten vanhaa tv-sarjaa mukaillen: ”Let’s be careful out there!”

VESA HOLAPPA
Murikka-opiston rehtori

KUVA JYRKI LUUKKONEN

25.5.2021

Riku Aalto: Tämä tauti ei saa levitä

”Suomen pitää olla vakaa ja täällä pitää harjoittaa ennustettavaa talous- ja työmarkkinapolitikkaa”, on fraasi, jota Suomessa on toistettu vuodesta toiseen. Ajatuksessa sinällään ei ole ollut mitään vikaa. On ollut myös työntekijöiden etu, että tiedetään, miten asiat pääsääntöisesti ovat ja mihin suuntaan ne liikkuvat.

Turvallisuus on ehkä sana, joka kuvaa tätä parhaiten. On luotettu siihen, että työntekijöiden asiat hoidetaan niin, että työpaikalla voidaan keskittyä työn tekemiseen riitelyn sijaan.

Mutta nyt puhaltavat muutoksen tuulet. Työnantajat, Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus etunenässä, ovat laittamassa kortit mieleiseensä järjestykseen. He näyttävät ajatelleet niin, että työntekijät tyytyvät heidän uuteen asentoonsa.

Edellä mainitut järjestöt kertoivat ilmoitusluonteisesti, miten asioita tulevaisuudessa hoidetaan. Siis ikään kuin niin, että työntekijäpuoli ja ammattiliitot olisivat tahdottomia perässä kulkijoita, jotka tekevät juuri niin kuin isännät haluavat. Lakeija toinen toistaan tukien kertoo, että ei työntekijöillä mitään hätää ole. Hyvät työnantajat parantavat työntekijöiden etuja, nostavat palkkoja ja antavat kaikkea kivaa.

Kun työntekijäliitot kertovat, mikä työehtosopimuksen merkitys on työntekijöille ja samalla myös yrityksille, niin jo nousee palatseista huuto. Työehtosopimuksista ja niiden merkityksestä ei ilmeisesti saisi puhua mitään, kun se sotii isäntien arvomaailmaa vastaan.

HEIKENNYKSIÄ SAVUVERHON SUOJASSA

Viime maaliskuussa Teknologiateollisuus teki esityksen Teollisuusliitolle: ”Jos luovutte yleiskorotuksesta ja työnantaja voi ohittaa luottamusmiehen paikallisessa sopimisessa kaikilta osin, voimme harkita sitä, että jatkamme sopimusten tekemistä Teollisuusliiton kanssa.” Toki vielä niin, että jokaisen työntekijän pitää päästä osallistumaan luottamusmiehen valintaan riippumatta siitä, onko hän järjestäytynyt vai ei.

Kun kysyimme Teknon edustajilta, voiko sellainen yritys, joka ei ole Teknon jäsen, osallistua Teknon hallituksen tai työvaliokunnan valintaan, vastaus oli jyrkkä ei. Mutta työntekijöiden osalta pitäisi siis herrojen ja rouvien mielestä soveltaa eri sääntöjä!

Teknologiateollisuuden keskiviikkoinen ulostulo Iltalehdessä vielä vahvisti aiemmin ilmoitetun. Teknologiateollisuus sanoo samaan aikaan, ettei se ole heikentämässä mitään, ja heti perään, että työnantajat haluavat maksaa palkankorotuksia vain osalle henkilöstöä. Ja tämä siis ilman sopimista.

Voi kysyä, eikö se ole heikentämistä, jos palkankorotukset ohjataan työnantajan yksipuolisella päätöksellä vain mieluisille työntekijöille. Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat. Kauniit puheet sopimisesta voidaan siis unohtaa.

Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat.

Olemme sopimuskierros toisensa jälkeen olleet liittoina yhtä mieltä siitä, että palkkauksen tulisi olla oikeudenmukaista ja kannustavaa. Ammattitaidon ja työssä suoriutumisen tulisi olla ohjaavana tekijänä palkanmuodostuksessa. Tämä tarkoittaa, että työpaikoilla on palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmät, joilla näitä asioita tuetaan.

Oikein rakennettu palkkausjärjestelmä toimii työkaluna työnantajalle tuotannon ohjauksessa ja palkitsee työntekijöitä työsuorituksesta. Työnantajaliiton puheiden mukaan näyttää siltä, että kannustava ja oikeudenmukainen palkkaus toteutuu, kun yleiskorotukset poistetaan ja liittojen neuvottelema palkankorotus jaetaan epätasaisesti työntekijöiden kesken kerran vuodessa – panostamatta sen enempää yrityskohtaisiin palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmiin.

Tämä vaikuttaa ratkaisulta, jossa laiskuus ja osaamattomuus korostuu.

KAIKKI EIVÄT HAASTA RIITAA

Kaksi keskeistä työnantajajärjestöä on siis päättänyt laittaa työmarkkinat sekaisin. Mainitsin vain osan niistä vaatimuksista, joita meille esitetään. Valitettavasti vaatimukset eivät ole vaikutuksettomia myöskään muuhun työmarkkinakenttään.

Teollisuusliitolla on vajaat kaksikymmentä neuvottelukumppania, joista valtaosa haluaa edelleen neuvotella vakiintuneen käytännön mukaisesti. Toki jokaisella on omat tavoitteensa sopimuksen kehittämiseksi. Ja niin on tietysti meilläkin.

Neuvottelusuhteet edellä mainittuihin työnantajajärjestöihin ovat hyvät. Toivotaan, että tauti ei tartu ja saamme edelleen yhdessä tuloksia aikaan.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

21.5.2021

Timo Eklund: Suhdannekäänne tapahtumassa otolliseen aikaan

Moni teollisuusliittolainen on huomannut kiireen lisääntyneen työpaikalla viime viikkoina. Myös lomautuksia on saatettu purkaa ja jopa uusia työntekijöitä palkata. Tämä on ehkä yllättänyt, sillä vielä alkuvuonna julkisuudessa toitotettiin talouden madonlukuja ja koronasynkkyyttä.

Taloudessa on tapahtumassa käänne. Se ulottuu myös teollisuuteen ja muille Teollisuusliiton aloille. Kun liiton tutkimusyksikkö kysyi pääluottamusmiehiltä huhtikuussa työpaikan näkymistä, 53 prosenttia vastanneista ennakoi tuotannon kasvavan lähimmän kolmen kuukauden aikana. Suhdannekäänteestä viestivät myös työnantajien kyselyt. Toisaalta valtionvarainministeriön mukaan teollisuustuotannon kasvu jää tänä vuonna maltilliseen 3 prosenttiin.

Suhdannekäänteen taustalla on monia syitä.

Koronan hellittäessä talous nousee kuopasta, mikä jo sinällään nostaa tuotantomääriä.

Lisäksi osa yritysten ja kotitalouksien kulutuksesta on lykkääntynyt, ja pandemian aikana ostamatta jääneitä tuotteita hankitaan tänä vuonna. Kotitalouksille on kertynyt säästöjä rajoitustoimien aikana, eikä monilla yrityksilläkään ole rahasta pulaa. Valtiot, varsinkin Yhdysvallat, kiihdyttävät talouden kierroksia elvyttämällä taloutta avustuksin ja investoinnein.

Yhtenä syynä tilausten lisääntymiseen on koventunut kilpailu, joka pakottaa yritykset ympäri maailman tekemään kilpailukykyä parantavia investointeja. Vanhoilla tuotteilla ja tuotantotavoilla ei enää pärjää markkinoilla. Myös tuotteiden ilmastovaikutuksia on pienennettävä. Suomessa toimivat yritykset tarjoavat markkinoille esimerkiksi tehtaiden prosesseissa, tavaran käsittelyssä, tietoliikenteessä, logistiikassa ja energian tuotannossa tarvittavia tavaroita. Hyvästä kilpailukyvystä todistaa alkuvuonna voimakkaasti kasvanut uusien tilausten määrä.

Yleinen näkemys on, että Suomessa tuotetaan etupäässä yrityksille myytäviä tavaroita. Tämä ei ole koko totuus. Meillä tuotetaan myös suoraan kuluttajille meneviä tuotteita, kuten veneitä, moottorikelkkoja, maaleja, huonekaluja ja moninaisia palveluita. Myös näiden suhdanne on hyvä. Joitain yrityksiä pandemia ei kolhinut lainkaan.

Osa ekonomisteista puhuu jo nousukaudesta ja työvoimapulasta. Näiden ennustusten toteutuessa suhdannekäänteen ajoittuminen on palkansaajien kannalta otollinen. Työnantajien aiheuttamien työmarkkinamuutosten ensi myrskyt on varmasti parempi kokea talouden myötätuulessa kuin matalasuhdanteen pohjukassa.

TIMO EKLUND
Teollisuusliiton erikoistutkija

KUVA KITI HAILA

Nina Wessberg: Ont, det gör ont…

En torsdag i mars. Då kommer beskedet. Teknologiindustrin har ensidigt bestämt sig. Våra vägar ska skiljas, meddelar de. Som en våt trasa i ansiktet. En helt vanlig torsdag.

Första känslan är overklig. Facket och arbetsgivarna hör ju ihop! Inget drömförhållande, men visst har vi alltid kommit överens. Godkänt varandras fel och brister.

Grälat ibland, jo, men sedan diskuterat och förhandlat. Och alltid hittat en kompromiss till slut.

Sedan blir jag förbannad. Hur täcks de? Efter alla dessa år. Efter allt som vi upplevt tillsammans!

Så kommer oron. Hur blir det i framtiden? Hur ska vi inom facket ställa om för att klara av medlemmarnas intressebevakning?

När jag tänker efter har beskedet nog legat i luften en tid, kanske i flera år. Och så sveper en våg av fananamma över mig.

Vi ska visst göra vårt allt för att visa att facket är starkare och smartare än vad arbetsgivarna tror!

Besvikelse. Ilska. Oro. Eftertänksamhet. Beslutsamhet.

Många gick igenom hela känslogalleriet när Teknologiindustrins beslut blev ett faktum.

Årtionden av samarbete – borta.

Alla gemensamma projekt för att förbättra arbetslivet och företagens lönsamhet – borta.

Alla arbetsgrupper kring gemensamma frågor – borta.

Förtroendemannasystemet – hur ska det bli det? Den fackliga utbildningen då?

I Finland, ja i hela Norden, har vi byggt upp våra samhällen på stabila organiserade arbetsmarknader, där parterna förhandlar om arbetsvillkoren.

Lika lön för lika jobb. Det kallas för den nordiska modellen och har under årtionden gett oss länder som är trygga. Länder där folk är lyckliga och jämställda.

Vårt Finland, som ute i världen blivit känt för att vi finländare har det här med att förhandla och hitta kompromisser i vårt DNA. Allt detta som resten av världen avundas oss. Det vi varit så stolta över.

Allt riskeras nu i och med utspelet från en av landets främsta arbetsgivarorganisationer, arbetsgivare som steg för steg vill bryta ner facket.

På vilket sätt är det till nytta för landet? Vilken är företagens nytta? Eller arbetarnas?

De svenskspråkiga arbetsplatserna ser jag som de mest sårbara. Om kollektivavtalet inte längre uppnår allmänbindande status blir det heller inte automatiskt översatt till svenska. Och då hittas kollektivavtalet inte längre på Finlex på webben.

Om de svenskspråkiga arbetsgivarna inte inser vikten av att organisera sig i den nya arbetsgivarföreningen, står vi då inför lokala förhandlingar på varje enskild arbetsplats?

Förhandlingar som ska ske på företagets språk. På svenska.

Hur ska resurserna för de förhandlingarna räcka till?

Hur kan vi se till att de svenskspråkiga medlemmarna garanteras samma nivå på förhandlingskompetens som de finskspråkiga?

Hur ska vi garantera att vi klarar av att i framtiden även tolka de svenskspråkiga lokala kollektivavtalen?

Inför varje förhandlingsomgång har facket med sig en hög med förbättringsförslag till förhandlingsbordet. Arbetsgivarna har kompat med att i minst motsvarande drag föreslå försämringar.

Varenda en förbättring i kollektivavtalet har kommit till via krav, inget har arbetsgivaren gett oss av god vilja. Nu står vi åter en gång inför den svåraste avtalsrundan någonsin.

Just nu är frågorna fler än svaren.

En sak är säker. Facket lämnar inte medlemmarna i sticket. Facket förhandlar alltid för sina medlemmar.

Intressebevakning är ett lagspel, ju fler spelare vi har i laget, desto bättre löper spelet. Vi är facket. Tillsammans.

Tillsammans klarar vi det här. Tillsammans är vi starka.

NINA WESSBERG
Organisationsombudsman vid Industrifacket

27.4.2021

Veli-Matti Kauppinen: Kehysriihessä riittää puitavaa

Maan hallitus kokoontuu kehysriiheen tällä viikolla. Riihi sijoittuu jälleen poikkeuksellisen hankalaan aikaan. Korona jyllää, ja samanaikaisesti pitäisi pystyä katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen.

Julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua siitä, pitäisikö julkisen talouden tasapainottamiseen liittyvät toimet käynnistää jo nyt vai jatketaanko vielä kriisistä selviytymiseen tähtääviä elvytystoimia? ’

Palkansaajapuolen selvä näkemys on, että elvytystä tarvitaan edelleen.

Viesteissään päättäjille Teollisuusliitto on painottanut pitkäjänteisen ja ennakoitavan teollisuuspolitiikan keskeisyyttä Suomen teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja investointien vauhdittamiseksi.

Liiton painava viesti on, että valmistumassa oleva uusiutuvan teollisuuden strategia pitää hyväksyä ja vahvistaa kehysriihessä Suomen teollisuuspolitiikan uudeksi, yli hallituskausien kestäväksi strategiaksi. Tämä on yksi avain siihen, että meillä on tulevaisuudessakin menestyvää teollisuutta sekä työtä ja hyvinvointia kansallemme.

Teollisuusliitto haluaa myös, että EU:n elpymisrahastoa käytetään teollisuuden uudistumisen ja kasvun tukemiseen.

Erityisesti TKI-panostusten (tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta) lisääminen on keskeistä Suomen teollisuuden uudistumisen ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Tässä asiassa olemme jääneet pahasti jälkeen moneen kilpailijamaahan verrattuna.

Viestinä hallituksen kehysriiheen Teollisuusliitto kiinnittää huomiota myös työsuojelun riittävään resursointiin.

Työsuojelutarkastukset pitää toteuttaa mahdollisimman laajasti työpaikoilla tapahtuvana toimintana, jotta väärinkäytöksiä voidaan ehkäistä ja torjua.

Tällaisella toiminnalla on merkityksensä myös harmaan talouden torjunnassa.

Lisäksi jatkuvaan oppimiseen pitää satsata ja ammatillisen oppimisen vetovoimaisuutta pitää lisätä. Näin varmistetaan, ettei yrityksille tule vaikeuksia osaavan työvoiman saamisessa.

Hallituksen pitää huomioida työvoimapalvelut tulevia päätöksiä tehdessään. Niiden pitää olla laadukkaita, mutta myös yksilöllisiä.

Kuten SAK:kin esittää, Pohjoismainen työvoimapalvelumalli on tavoiteltava toimintatapa. Sillä saadaan hyviä tuloksia aikaan työllisyyden parantamiseksi.  Yksilölliset työnhakusuunnitelmat, henkilökohtainen palvelu ja hakutavoite ovat mallin avainsanoja.

Erityistä huomiota pitää kiinnittää nuoriin, niihin toisen asteen koulunsa päättäneisiin, joiden syrjäytymisuhka on todellinen.

Riihessä riittää paljon vääntöä, mutta erityisen toivottavaa on, että siellä tehdään jo pidemmän tähtäimen päätöksiä ja katse suunnataan tarkasti horisonttiin.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA  KITI HAILA

20.4.2021

Hannu Siltala: Ay-opinnoista saattaa pian ropista opintopisteitä

Ammattiyhdistysopinnoilla voi tulevaisuudessa kerryttää opintopisteitä ja saada opintosuoritukset kirjatuksi Opetushallituksen ylläpitämään tietovarantoon.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä sekä vapaasta sivistystyöstä annettuja lakeja on ehdotettu muutettavaksi. Ehdotettu muutos antaisi vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille mahdollisuuden tallentaa vapaatavoitteisen koulutuksen suoritustietoja Opetushallituksen Koski-tietovarantoon. Koski on opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukainen valtakunnallinen tietovaranto. Lakimuutokset tulisivat voimaan 1.8.2021.

Teollisuusliiton jäsenille muutos merkitsisi sitä, että he voisivat saada opintosuorituksensa opintopisteinä kirjattavaksi Koskeen sellaisista Murikan kursseista, joiden on Murikassa arvioitu täyttävän Opetushallituksen määrittämät osaamisperusteiset kriteerit. Kosken käyttöönotto olisi kansanopistoille vapaaehtoista. Tietojen tallentaminen Koskeen edellyttäisi opiskelijan pyyntöä. Opintosuoritustietojen luovutus kolmansille osapuolille olisi opiskelijan omassa harkinnassa.

Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annettu laki sisältää tällä hetkellä säännökset muun muassa perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen, lukio- ja korkeakoulutuksen opintotietojen tallentamisesta.

Jokainen meistä voi jo nyt käydä katsomassa omia koulutustietojaan osoitteessa omaopintopolku.fi.

Tulevaisuudessa myös tiettyjen Murikassa tai jossain muussa kansaopistossa suoritettujen kurssien tiedot olisivat tarkastettavissa omaopintopolku.fi:stä. Näitä opintosuoritustietoja voisi hyödyntää esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan hakemisessa. Oppilaitoksesta ja opintosuunnasta riippuen opintosuorituksista saatuja opintopisteitä voisi olla mahdollista lukea hyväksi myös muiden tutkintojen suorittamisessa.

Teollisuusliitto antoi lakiluonnoksesta lausuntonsa tammikuussa, ja piti ehdotettuja uudistuksia tärkeinä. Uudistukset edistävät eri opiskelumuotojen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta ja parantavat merkittävästi osaamisperusteisen koulutuksen suorittaneiden ihmisten mahdollisuuksia edetä työuralla ja opintojen saralla.

Uskon, että mahdollisuus opintojen kirjaamiseen ja hyväksi lukemiseen muita opintoja suoritettaessa innostaa jäseniämme hakeutumaan entistä enemmän Murikan koulutusten pariin. Tästä ay-opintojen hyväksi lukemisen mahdollisuudesta olen haaveillut siitä asti, kun kahdeksankymmenluvun alkuvuosina aloitin opiskelijana ensimmäiset työsuojelukurssit Kiljavan opistossa.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA