Kategoria: Blogi

Riku Aalto: Lättysyöttö työntekijän lapaan!

Vaalikeskustelu on käynyt kiivaana niin työpaikoilla kuin mediassakin, ja hyvä niin. Poikkeuksellisesta tällä kerralla on kuitenkin ollut se, millä tavalla oikeistopuolueiden ehdokkaat ja erilaisten työnantajajärjestöjen edustajat ovat keskusteluihin osallistuneet.

He ovat puhuneet työehtosopimusten yleissitovuudesta ja kertoneet tavoitteekseen sen poistamisen. He ovat avanneet käsityksiään kilpailukykysopimuksen auvoisuudesta. He ovat hokeneet, että yksittäinen työntekijä pystyy kyllä itse huolehtimaan omien työehtojensa sopimisen ilman minkäänlaista minimiturvaa. Eräistä puheenvuoroista on välittynyt jopa sellainen vaikutelma, että työntekijät nähtäisiin vain jonkinlaisena yritystoiminnan välttämättömänä vaivana sen sijaan, että heidät miellettäisiin yhteistyökumppaneiksi, joiden kanssa yrityksiä voidaan kehittää ja työelämää viedä parempaan suuntaan.

En muista, että hyökkäys ammattiyhdistysliikettä ja erityisesti SAK:laisia liittoja tai meidän jäseniämme kohtaan olisi koskaan aikaisemmin ollut näin voimakasta.

”Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa.”

Edellä kuvatun perusteella voidaan hyvällä syyllä kysyä ”heittääkö poliittinen oikeisto lättysyötön työntekijöiden lapaan” antamalla selvän ennakkonäytön siitä, mitä tuleman pitää, jos nykyinen hallituskoalitio pärjää vaaleissa hyvin. Mikäli niin kävisi, voisivat oikeistopuolueiden edustajat sanoa, että me kerroimme etukäteen mitä teemme, jos vallan saamme, ja me saimme kansan tuen. Älkää siis valittako, vaan tyytykää kohtaloonne.

Työntekijöiden on hyvä tämä asia ja asetelma tiedostaa. Vielä on aikaa tehdä vaalityötä ja näyttää, että työntekijöiden asemaa ei näiden vaalien seurauksena heikennetä, vaan päinvastoin työntekijöiden asemaa parannetaan. Kaikki on siitä kiinni, että menemme vaalipäivänä äänestämään ja pudotamme äänestyslipun uurnaan, ellemme ole jo ennakkoon ääntämme käyttäneet.

Demokratiassa jokaisen ääni on yhtä arvokas. Pidetään yhdessä huoli siitä, että äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa korkeammaksi kuin viime kerralla. Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa, ja pitävät kiinni työntekijöiden oikeudesta järjestäytyä ja neuvotella kullekin alalle hyvät yleissitovat työehtosopimukset.

Vain äänestämällä voit vaikuttaa asioiden kulkuun!

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Ville Kopra: Maahanmuuttajia kohdeltava työelämässä yhdenvertaisesti

Monet asiantuntijat ovat oikeassa siinä, että Suomeen tarvitaan lisää ulkomaista työvoimaa, kun väestön ikärakenne kääntyy yhä kypsemmäksi. Näkyvissä olevaa työvoiman tarvetta ei noin 50 000 vauvan ikäluokilla saada täytettyä. Teollisuuden kannalta huoli on se, että hoiva-alat imevät väkeä yhä tiuhempaa tahtia.

Ulkomaisen työvoiman integrointi Suomeen ei ole yksinkertainen juttu. Rakennusala kertoo kaksien työmarkkinoiden todellisuudesta. Hoiva-alalla hoitohenkilökunta ei saa mahdollisuutta tehdä työtään kunnolla ja vanhuksia kunnioittaen.

Helsingin Sanomat raportoi nepalilaisravintoloiden todellisuudesta (30.3.2019). Selvitys paljasti loputtoman pitkät työpäivät ilman lomaoikeuksia, minimaalisen palkan ja ihmisten eristämisen ympäröivästä yhteiskunnasta.

Sisäministeri Kai Mykkäsen mielestä poliisi, syyttäjä ja aluehallintovirastot tarvitsevat lisää resursseja. Lisäksi alipalkkaus olisi kriminalisoitava.

Valitettavasti Mykkäsen kommenteissa on aimoannos käsien pesua. Ongelmat ovat olleet ammattiliittojen ja viranomaistenkin tiedossa pitkään, mutta harmaata taloutta suitsivat toimet tai valvonnan vahvistaminen ovat antaneet odottaa itseään koko vaalikauden. Juha Sipilän hallitus osaa älähtää kun jossain kalahtaa, mutta ennakoivasti ongelmia ei ratkota.

”Ammattiliitot voivat tehdä paljon maahanmuuttajien säällisen työelämän toteutumiseksi.”

Kuitenkin sekä keskusta että kokoomus liputtavat ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumisen puolesta. Kuinka tämä vaikuttaisi esimerkiksi nepalilaisravintoloissa? Korjaisiko se tilannetta parempaan, vai helpottaisiko se omistajien mahdollisuutta laajentaa ”liiketoimintamalliaan” ympäri maata?

Voisiko ajatella, että työelämän pelisäännöt laitetaan ensin ammattiliittojen, viranomaisten ja lakeja säätävien poliitikkojen kesken kuntoon ennen kuin uutta, matalasti koulutettua ja suomen kieltä osaamatonta työvoimaa tuodaan ilman viranomaisharkintaa lisää?

On huolehdittava siitä, että ulkomaalaisia työntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti muuhun työvoimaan nähden. Palkkojen polkeminen, harmaa talous ja kaksien työmarkkinoiden syntyminen on kitkettävä kuin rikkaruohot. Kun asiat saadaan kuntoon, voidaan miettiä uusia keinoja työvoiman saannin helpottamiseksi kolmansista maista.

Laivaakaan ei lastata ennen kuin pohjan reiät on tukittu.

Ammattiliitot voivat tehdä paljon maahanmuuttajien säällisen työelämän toteutumiseksi. Jos tuleva hallitus vain näkisi liitot enemmän kumppaneina kuin villin menon tiellä seisovina betoniporsaina.

VILLE KOPRA
Teollisuusliiton ulkoisen viestinnän päällikkö

KUVA KITI HAILA

Hannu Siltala ja Irene Niskanen: Työttömyysturvaa ei saa muutoksissa romuttaa

Sosiaaliturvan kokonaisuudistus käynnistetään seuraavan hallituskauden aikana. Kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa ansioturva ja työttömyysturva sekä uuden ammatin tai työpaikan löytämiseen liittyvät koulutus- ja muut palvelut.

Nykyinen työttömyysturvalaki on tulos useiden vuosikymmenten kuluessa tehdyistä kuhunkin ajankohtaan sopiviksi arvioiduista muutoksista. Laki on kasvanut laajaksi ja monitahoiseksi. Sitä ei ole käyty kertaakaan läpi kokonaisuutena. Siksi monet haluavat sitä nyt selkeyttää. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa lain romuttamiseen.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on luotu kolmikantaisella yhteistyöllä. Siihen tehdyt muutokset ovat olleet osa tulopoliittisia ratkaisuja. Ansioturvan käsite muuttuu, jos kolmikannassa päätettyjä osia karsitaan pois.

Esimerkiksi Suomessa toimivan lomautusjärjestelmän vuoksi lomautettuja koskevat työttömyysturvan säädökset poikkeavat työttömän tai osa-aikaisesti työtä tekevän säädöksistä. Toinen esimerkki ovat työttömyysturvan lisäpäivät. Ne on luotu työttömyyseläkkeen tilalle turvaamaan ikääntyneiden työttömien toimeentulo.

TYÖTTÖMIEN ASIOINNIN VOISI KESKITTÄÄ KASSOILLE

Ansiosidonnainen työttömyysturva on vakuutus, jonka työttömyyskassan jäsen ottaa turvaamaan toimeentulonsa työsuhteiden välisinä aikoina ja lomautustilanteissa. Lainsäädännöllä on varmistettava, että väliinputoamista tai etuuden menetystä ei tapahdu. Etuuden hakemisen pitää olla helppoa ja maksatuksen sujuvaa.

Ansioturvan toimeenpanossa ammattialoihin erikoistuneiden työttömyyskassojen etuna on se, että niillä on mahdollisuus selvittää omien palkansaajajärjestöjensä kautta eri alojen työehtojen erityispiirteet. Jotta työttömyysetuus voidaan ratkaista oikein, on tuntemusta oltava esimerkiksi kunkin alan lomautuksista, työaika- ja työvuorojärjestelmistä tai vaikka arkipyhäkorvausten määräytymisestä.

Me Teollisuuden työttömyyskassassa emme ansioturvan toimeenpanijana koe eri alojen erityispiirteiden huomioimista monimutkaiseksi. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että työttömyysturvaa pitää kehittää sosiaaliturvan osana. Järjestelmään saadaan selkeyttä yksinkertaistamalla lain koukeroita ja tulkitsemalla lakia suoraviivaisemmin. Silti vuosikymmenten saatossa rakennetut, eri tilanteissa olevien työttömien toimeentulon turvaamiseen tarkoitetut yksityiskohdat voidaan säilyttää.

Työttömyyskassojen roolia työttömien asioiden hoitamisessa voidaan kasvattaa. Olisi järkevää, että kassa hoitaisi kaikki jäsentensä työttömyystilanteeseen liittyvät tehtävät. Työttömyyskassoille voidaan siirtää TE-toimistojen nykyiset tehtävät ja Kelan maksamat työttömyysetuudet. Yhden luukun periaate toteutuu, kun työttömän asiointi, palvelut ja etuuden maksatus hoituvat kokonaisuudessaan työttömyyskassan kautta.

Kaiken kaikkiaan uudistetun sosiaaliturvajärjestelmän pitää olla aikaa ja muutoksia kestävä, joustavasti yhteen sovitettava ja tasapuolinen.

HANNU SILTALA
Teollisuuden työttömyyskassan hallituksen puheenjohtaja

IRENE NISKANEN
Teollisuuden työttömyyskassan johtaja

Anu-Hanna Anttila: Yrittäjäriski leviää digitaalisilla työnvälitysalustoilla

Haluaisitko jakaa aamulehtiä yrittäjänä jakelupalvelualalla? Entä maistuisivatko metsurin työt franchising-yrittäjänä metsäpalvelualalla?

Digitaalisilla työnvälitysalustoilla tarjotaan edellä mainittujen teollisuusliittolaisten alojen yrittäjätöiden ohella satoja muita yrittäjäriskin sisältäviä tehtäviä. Niiden ilmestyminen työnvälitysalustoille ei ole sattuma. Osansa siihen on TEM:n vuosina 2016–2017 toteuttamilla kärkihankkeen ostopalvelupiloteilla, joissa kokeiltiin ”yksityisten palvelujen hyödyntämistä helpoimmin työllistyvien asiakasryhmissä”.

Tarkoituksena oli tehostaa palkansaajien lisäksi yrittäjien, kevytyrittäjien ja keikkailijoiden työtehtävien välitystä. Taustalla vaikutti se, että vaikka työttömällä ei ole velvollisuutta ottaa yrittäjätyötä vastaan, hän voi perustaa yrityksen. Vaivihkaa yrittäjyyttä alettiin ajaa varteenotettavaksi työllistymistavaksi.

Välitetyissä yrittäjätöissä on kyse joko ketjuyrittäjyydestä tai alihankinnasta. Lisäksi jotkut hakevat ilmoituksilla ”kumppaniyrittäjää”, eivätkä ryhdy työnantajayrittäjäksi, joka palkkaisi työntekijöitä. Edellisten rinnalla etsitään myös yritystoiminnan jatkajia, kun omistajat haluavat eläköityä.

Erityisesti yrittäjiä haetaan koti- ja hoivapalveluihin ja kaupan alalle. Töiden palvelullistuminen onkin yksi työelämän suurista muutostrendeistä. Myös teollisen työn palvelullistumisesta on nähtävissä merkkejä, työtä on tarjolla esimerkiksi metallityöpalveluissa ja varastointipalveluissa. Yrittäjätyötä tarjottiin alkuvuonna työnvälitysalustoilla esimerkiksi ompelijoille, autonasentajille, levyseppähitsaajille, varastotyöntekijöille, lehdenjakajille ja metsäkoneenkuljettajille.

”Yrittäjäriski leviää myös yhteiskunnalle, joka erilaisilla tuilla paikkaa ihmisten epävarmaa toimeentuloa ja alhaista ansiotasoa.”

Mitä hyötyä työn teettämisestä yrittäjätyönä on työn teettäjälle tai ”kumppaniyrittäjälle”? Paljonkin. He joko kaihtavat työntekijöitä palkkaavaksi työnantajayrittäjäksi ryhtymistä tai haluavat jakaa yrittäjäriskiään toisille. Kun ei toimi työnantajana, välttää maksamasta työvoimasta koituvat eläke- ja muut kulut. Samalla vastuu niiden hoitamisesta ja yrittäjäriskistä siirretään sille, joka yrittäjyyteen tarttuu.

Monesti riski leviää myös yhteiskunnalle, joka erilaisilla tuilla paikkaa ihmisten epävarmaa toimeentuloa ja alhaista ansiotasoa. Monet yksinyrittäjät ja itsensä työllistäjät tekevät palkkatyötä yritystoiminnan ohella tai osan vuodesta. Toisin sanottuna yhä useampi tekee niin kutsuttua kombityötä eli yhdistää erilaisia ansaintamuotoja.

Yrittäjätöiden tarjonnalla ja niiden kirjaamisella avoimiksi työpaikoiksi on suotuisa vaikutus TEM:n tilastoihin. Avoimia työpaikkoja saadaan määrällisesti enemmän, kun tarjolla on myös määräaikaisia vuokra-, pätkä- ja osa-aikatöitä. Ja kun yrityksellä on jatkuva rekrytointi päällä, sama työpaikkailmoitus julkaistaan joka kuukausi uutena. Aina ei suinkaan ole kysymys kasvavan bisneksen tuottamasta työvoimatarpeesta, vaan jatkuva rekrytointi voi kertoa myös suuresta työvoiman läpivirtauksesta.

Tämä kaikki on hyvä pitää mielessä, kun media kertoo avoimia työpaikkoja olevan ”tarjolla selvästi aiempaa enemmän” ja julkisessa työnvälityksessä ”enemmän kuin koskaan aiemmin”. Mielikuvan avoimien työpaikkojen ylitarjonnasta luo myös se, että samoista työpaikoista ilmoitetaan usealla eri kanavalla.

Kaikesta huolimatta on selvä, että töitä ja erityisesti palkkatöitä on tarjolla mukavasti talouden piristymisen myötä.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lisätietoa:

Anu-Hanna Anttila & Päivi Berg (2018): Osa-aikatyöt ja itsensätyöllistäminen yleistyvät haurastetuilla työmarkkinoilla. Talous & Yhteiskunta 1/2018.

Oosi, Olli ym. (2017) Työnvälityksen kärkihankkeen pilottien toiminta- ja arviointitutkimus. TEM, Helsinki.

Liisa Poussa (2016): Muuttuvan työelämän muuttuva sanasto

Anna Pärnänen & Hanna Sutela (2018): Yrittäjät Suomessa 2017. Tilastokeskus, Helsinki.

KUVA KITI HAILA

Pirjo Rosqvist: Ihminen ei ole robotti – työstä palautuminen on tärkeää

Teollisuuden työt ovat edelleen fyysisesti osin raskaita. Työ voi olla myös yksitoikkoista tai samaa liikesarjaa toistavaa. Sen myötä työntekijä altistuu tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Varsinkin niskat, hartiat ja kädet ovat koetuksella niissä tehtävissä, joita koneet, laitteet tai robotit eivät ole pystyneet korvaamaan.

Työhyvinvointi on työelämän kehittämisessä merkittävässä roolissa. Suomessa käytetty ja yleisesti tunnettu sana työhyvinvointi tarkoittaa meillä myös runsasta käytännön toimintaa. Sitä vastoin Euroopassa puhumattakaan laajemmin maailmalla samaa tarkoittavat englannin kielen termit occupational well-being tai well-being at work aiheuttavat jos jonkinlaista kummastusta. Mitä ihmettä? Mennäänkö töihin viihtymään ja voimaan hyvin? Eikö sinne nyt sentään mennä töitä tekemään. Suomalaiset ovat kuitenkin parhaimmillaan löytäneet ymmärryksen siitä, että hyvinvoiva työyhteisö on tuottava, motivoiva ja sitoutunut.

Työhyvinvointiin kuuluvat henkinen ja fyysinen työsuojelu, johdon ja esimiesten sitoutuneisuus huolehtia työntekijöiden jaksamisesta sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, jossa huomioon pitää ottaa koko perhe eli äiti, isä ja lapset.

Työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä on huomioitava myös ikäryhmien yksilölliset tarpeet. Harjoittelijoille ja nuorille on annettava oikea kuva työelämästä ja sen pelisäännöistä. Monet ikääntyneet työntekijät arvostavat työn ulkopuolella olevaa vapaa-aikaa, ja monet haluavat sitä vanhemmiten enemmän. Joissakin työehtosopimuksissa on sovittu työaikapankeista ja 58-vuotiaiden ja sitä vanhempien työntekijöiden mahdollisuudesta vaihtaa rahallisia korvauksia vapaaseen.

”Työpaikoilla on tärkeää pitää tauoista kiinni. Silloin keskitytään ruuan ja juoman nauttimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen työkavereiden kanssa.”

Työaikalaki ja työehtosopimukset sisältävät määräyksiä työstä elpymisestä. Työpaikoilla on tärkeää pitää tauoista kiinni. Silloin keskitytään ruuan ja juoman nauttimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen työkavereiden kanssa sen sijaan, että tuijoteltaisiin vain omaa älylaitetta. Varsinkin näin vaalien lähestyessä on hyvä vaihtaa mielipiteitä työkavereiden kanssa ja kannustaa äänestämään, sillä liian moni työntekijä on aikaisemmin jäänyt nukkuvien puolueeseen. Puolet Teollisuusliiton jäsenistä jätti äänestämättä edellisissä eduskuntavaaleissa. Palkansaajien ääni pitää saada kuuluviin.

Työpaikan viihtyvyyden ytimessä on esimiestyö. Työnantajan näkökulmasta esimiehen pitää saavuttaa asetetut taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet. Esimiehen pitää osata johtaa asioita ja ihmisiä. Lähiesimiestyö on ennen kaikkea ihmisten johtamista. Esimiehillä on oltava silmät ja korvat auki tilanteessa kuin tilanteessa, sillä työpaikalla saattaa olla monenlaisia työntekijöitä erilaisista elämäntilanteista ja taustoista. Hyvä esimies osaa käsitellä erilaisuutta.

Työturvallisuuskeskuksen verkkosivulta löytyy paljon materiaalia työhyvinvoinnista. Kannattaa muistaa myös Teollisuusliiton Murikka-opisto, joka järjestää luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille koulutusta. Seuraavat Hyvinvointi työyhteisössä -kurssit järjestetään 13.–15.5. ja 11.–13.11. Osallistukaa ihmeessä!

Pidetään hyvinvoinnista huolta!

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Heli Puura: Tee vallankumous äänestämällä!

Sipilän hallitus heitti hanskat tiskiin viisi viikkoa ennen aikojaan. Mahalasku sote- ja maakuntauudistuksessa on tosiasia. Äkkiväärä eropäätös on vastuun pakoilua ja huomion kääntämistä vaalikentille.

Hallituksen lehmänkauppa, eli keskustan maakuntamalli ja kokoomuksen valinnanvapaus saivat sote- ja maakuntauudistuksen yksityiskohdat niin solmuun, ettei hallitus pienellä eduskuntaenemmistöllään kyennyt tekemään perustuslain mukaista uudistusta. Asiantuntijoiden lausuntoja ei otettu todesta. Opposition pyynnöt valmistella valtavaa, vuosikymmeniksi tarkoitettua uudistusta yhdessä torpattiin. Satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja laitettiin valmisteluun, jossa oli selviä valuvikoja.

Suomen terveydenhoidon tulokset ovat maailman huippuluokkaa ja kustannukset ovat kohtuullisia. Samalla on selvää, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa on kehitettävä tärkeimpiin ongelmakohtiin paneutuen. Uudistukset kannattaa valmistella yhteistyössä palastellen, ei kaiken kattavaa reformia vängällä viritellen. Itse laittaisin paukkuja varsinkin hoitoon pääsyyn terveyskeskuksissa, vanhustenhuoltoon ja lastensuojeluun.

Kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset, josta myöhemmin erkaantui sinisten fraktio, ovat vieneet suomalaista työelämää ja työmarkkinoita kohti vastakkainasettelua, epäluottamusta, heikompia työehtoja ja huonompaa turvaa.

”Aito luottamukseen ja sopimiseen perustuva työmarkkinamalli sekä kolmikantainen yhteistyö on laitettu sivuun. Tällainen työelämälinja ei ole Suomen etujen mukaista.”

Ilman ammattiyhdistysliikkeen vastatoimia olisi Sipilän hallitus toteuttanut pakkolailla 100 tunnin vuosittaisen työajan lisäyksen ja viiden prosentin palkkojen alentamisen. Painostuksen jälkeen aikaan saatiin kiky-talkoot, jotka eivät hallitukselle vastakkaisista lupauksista huolimatta riittäneet. Leikkauksia jatkettiin koko hallituskauden ajan muun muassa työttömien aktiivimallilla ja irtisanomissuojan heikentämisellä. Aivan viime viikkoinakin olemme kuulleet, että Sipilä haluaa lisää kikyjä ja että Keskuskauppakamari haluaa poistaa työehtosopimusten vähimmäissuojan ja yleissitovuuden. Heidän viestinsä on selvä: lisää turvattomuutta, työtunteja, köyhyyttä ja eriarvoisuutta työelämään!

Sipilän hallitus on toteuttanut työnantajapuolelle mieluisia asioita ja vähät välittänyt ammattiyhdistysliikkeen vastuksesta tai vaihtoehtoisista esityksistä. Aito luottamukseen ja sopimiseen perustuva työmarkkinamalli sekä kolmikantainen yhteistyö on laitettu sivuun. Tällainen työelämälinja ei ole Suomen etujen mukaista.

On surullista, että Sipilän hallitukselta on puuttunut näkemys Suomen tulevaisuuden todellisista kilpailukyky- ja menestystekijöistä. Hallitus on leikannut koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan rahoitusta. Toimenpiteillä on pitkäkestoisia negatiivisia vaikutuksia muun muassa vientiteollisuuden kilpailukykyyn. Yritysten investoinnit Suomeen ovat entistä pienemmät. Teknologinen uusiutuminen hidastuu. Koulutuksen taso on heikentynyt. Aikuiskoulutustukea on leikattu. Osaajista on nyt monin paikoin pulaa.

Onneksi työntekijöillä on mahdollisuus muuttaa suuntaa eduskuntavaaleissa. Kannustan äänestämään ehdokasta ja puoluetta, joka on korkean työllisyyden, hyvän työelämän ja työntekijän asialla. Kaikkien puolueiden ehdokkaiden työelämänäkemykset on kysytty ja arvioitu Vapaiden valtakunta -kampanjassa. Sinulla on oikeus käyttää valtaasi.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Turja Lehtonen: Ilmasto-ongelma ei ratkea supistamalla teollisuutta Suomessa

Eduskuntavaalit lähestyvät. Puolueilla ja ehdokkailla on suuri kiusaus tehdä milloin milläkin teemalla yksinkertaistavaa mielikuvapolitiikkaa. Yksi aihe on ilmastopolitiikka. Ilmastoteot ovat luonnollisesti kannatettavia ja erittäin tarpeellisia, mutta niitä on toteutettava niin, että maailmanmarkkinoilla toimiville suomalaisille yrityksille aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa niihin kilpailijoihin nähden, joiden toimintaa ei esimerkiksi päästökauppa merkittävästi hankaloita.

Tällä hetkellä Suomen teollisuus joutuu kärsimään ilmastopolitiikasta johtuvasta kilpailuhaitasta sellaisissakin tapauksissa, joissa sen tuotanto on ilmastovaikutuksiltaan maailman puhtainta. Suomen päästövähennystavoite on jo nyt EU:n tiukin eli 39 prosenttia vuoden 2005 päästötasosta. Monet EU-maat ovat saaneet neuvoteltua tai kiristettyä itselleen paljon vähäisempiä tavoitteita, jotka käytännössä tarkoittavat sitä, että todellisia päästöjen vähennyksiä ne eivät toteuta.

Pelkkä päästökauppa ei kuitenkaan riitä. Tämä jo sen vuoksi, että kaikki päästölähteet eivät kuulu sen piiriin. Jotta EU:ssa asetettu 80–95 prosentin päästövähennys vuoteen 2050 mennessä saavutetaan, tarvitaan myös energiatehokkuustoimia sekä lisää uusiutuvaa energiaa. Päästökauppatulot on suunnattava päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensaatioon, sikäli kuin Suomen vientiteollisuuden kilpailukyky uudella päästökauppakaudella niin edellyttää.

On myös muistettava, että energiaintensiivinen teollisuus on tärkeä osa ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, sillä sen tuottamalla arvonlisällä mahdollistuvat ne investoinnit, joilla vähäpäästöisempää tuotantoteknologiaa voidaan Suomessa kehittää. Ilman Suomessa toimivaa teollisuutta globaaliin väestön- ja energiantarvekasvuun vastattaisiin yksinomaan muualla maailmassa, mutta todennäköisesti heikommalla teknologisella tasolla kuin Suomessa.

”Kaikki maat pitää saada mukaan yhtäläisin velvollisuuksin ja ryhtymään todellisiin toimiin maapallon pelastamiseksi.”

Maapallon keskilämpötilan nousun rajaaminen alle kahteen asteeseen on yleisesti hyväksytty tavoite. Suuri osa maailman valtioista on liittynyt Pariisin ilmastosopimukseen. On olennaista, että ilmastokeskustelun mittasuhde pidetään oikeana. Pelkästään Suomen tai muiden EU:n jäsenmaiden toimin ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää, vaan maailman kaikki maat pitää saada mukaan yhtäläisin velvollisuuksin ja ryhtymään todellisiin toimiin maapallon pelastamiseksi.

Suomessa on keskusteltu kiivaastikin metsistä osana ilmastoratkaisuja. Paras lopputulos saavutetaan käyttämällä metsiä aktiivisesti, lisäämällä metsien kasvua ja hiilivarastoa, sitomalla hiiltä pitkäikäisiin puutuotteisiin sekä korvaamalla puutuotteilla uusiutumattomista raaka-aineista ja fossiilisista polttoaineista tehtyjä tuotteita.

Metsiä on voitava hakata vuosittain keskimäärin enintään puuston kasvua vastaava määrä siten, että puuston määrä ei muu poistuma huomioiden pidemmällä aikavälillä vähene. Puuston tarpeen mukainen käyttö onnistuu parhaiten, kun Suomi ei sitoudu metsien hakkuussa mihinkään numeeriseen vuositasoon. Teollisuuden puuntarve vaihtelee suhdanteiden mukaan. Puuta kasvaa vuosi vuodelta enemmän metsänhoidon kehittyessä.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Veli-Matti Kauppinen: Työelämän parantaminen on jatkuva prosessi

Sipilän hallitus erosi maaliskuun 8. päivä. Ero tapahtui myrskyisän, vastoinkäymisistä toiseen matkanneen sote- ja maakuntauudistuksen loppuhuipennuksena. Oikeastaan koko uudistuksen valmisteluprosessi kuvaa hyvin manan majoille menneen hallituksen tapaa toimia. Sen kaikkea tekemistä leimasi kova kiire, huono valmistelu sekä jatkuva soutaminen ja huopaaminen. Hallitus ehti kuitenkin saada paljon ikävyyksiä aikaan palkansaajille, työttömille, opiskelijoille ja eläkeläisille.

Tuoreessa muistissa ovat työttömyysturvan tuntuvat heikennykset, massiiviset leikkaukset koulutuksen määrärahoihin, puhumattakaan työttömiä nöyryyttävästä aktiivimallista. Samoin muistissa on kilpailukykysopimus ja erityisesti tapa, jolla hallitus kikyään eteenpäin vei. Noin neljän vuoden aikana hallitus osoitti melkoista osaamattomuutta, kovapäisyyttä ja ylimielisyyttä erityisesti työmarkkinoiden ja työelämän suhteen. Suomen kehittämisessä kymmenien vuosien ajan käytössä ollut aito sopimisen kulttuuri ei paljoa painanut, kun Oy Suomi Ab:ta haluttiin laittaa uuteen iskuun. Jälkiä korjataan vielä pitkään.

Työelämää pitää kehittää aidon kolmikantaan perustuvan keskustelun pohjalta. Menestyksen eväät löytyvät monesta tekijästä. Yksi olennainen lähtökohta on hyvä, kattava ja monipuolinen koulutusjärjestelmä. On lähes koomista, että Sipilän hallitus leikkasi noin 690 miljoonaa euroa koulutuksesta, ja nyt siinä vaikuttaneet puolueet kilvan puhuvat vaalikentillä siitä, kuinka laadukas koulutus on paras voimavaramme. Heidän puheensa ovat siis samat kuin ennen edellisiä eduskuntavaaleja, mutta tuskin keneltäkään jää näkemättä, että kauniiden sanojen ja hallituskaudella toteutettujen tekojen välillä vallitsee räikeä ristiriita.

”Työpaikkatason yhteisellä kehitystyöllä on maassamme pitkät perinteet. Tätä toimintamallia on syytä hyödyntää tulevaisuudessakin.”

Tarvitsemme todellisia tekoja koulutuksen puolesta, ei sitä vastaan. Osana koulutukseen panostamisen kokonaisuutta tarvitsemme aikuisväestölle suunnatun osaamistason kohottamishankkeen, jossa työmarkkinajärjestöillä on vahva rooli. Samoin pitäisi luoda avoin ammattiopisto, joka mahdollistaa osaamisen laajentamisen ja etenemisen ammatista toiseen, ja jossa ammatillisten opintojen lisäksi voi syventää yleissivistävää osaamista.

Tulevalla vaalikaudella tarvitsemme ennustettavuutta työmarkkinoille ja työelämään. Meillä on oltava toimivat polut työstä työhön, jotta mahdolliset yllättävätkin työttömyysjaksot jäisivät lyhyiksi. Lisäksi meillä on oltava toimiva turvaverkko heille, jotka syystä tai toisesta eivät ole työelämässä juuri nyt.

Hyvä työelämä on kiistaton kilpailukykytekijä. Työpaikkatason yhteisellä kehitystyöllä on maassamme pitkät perinteet. Tätä toimintamallia on syytä hyödyntää tulevaisuudessakin. Kehittämisen on tapahduttava aidossa yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden välillä. Hyvä työelämä huomioi työntekijöiden erilaiset elämäntilanteet, ja mahdollistaa entistä paremman työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä aidon itsensä kehittämisen.

Jotta työelämän laatua saadaan parannettua, henkilöstölle on annettava aidot mahdollisuudet vaikuttaa työtään ja työolojaan koskevaan päätöksentekoon. Samalla on edistettävä työelämän laatua ja työhyvinvointia.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Jyrki Alapartanen: Ammattiyhdistysliikkeen pitää ansaita asemansa

Taistelu palkansaajien oikeuksista käynnistyi aikaisempaa näkyvämmin viime eduskuntavaaleista. Valtaan päässyt maan hallitus ja sitä tukevat poliittiset tahot ryhtyivät ajamaan läpi tavoitettaan ammattiyhdistysliikkeen heikentämiseksi. Tilaisuuteen tarttuivat myös Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari. Pintaan nousivat jopa sellaiset ideologiset vaikuttimet, joissa sopimusyhteiskunta oli jäädä jalkoihin.

Samalla tuli nähtäville työnantajien yhtenäinen toiminta työelämäkysymyksissä. Vaikka aikaisemmilla työelämän saavutuksilla ei välttämättä enää olisi sisällöllisesti sellaista käyttöä kuin niistä sovittaessa, on suomalaisen eliitin ja työnantajien hyvä pitää muistissa minkälaisilla toimenpiteillä ja menettelytavoilla ne on saatu aikaiseksi. Nyt tarjolla oleva hyvin riitainen toimintamalli ei näytä kehittävän työelämää kenenkään toivomalla tavalla.

Ammattiyhdistysliikkeen horjuttamiseen tähtäävät yritykset on toistaiseksi kyetty torjumaan. Siihen on tarvittu vaikeita ratkaisuja ja päätöksiä. Samalla kun järjestäytymisaste on heikentynyt, jäsenkunnassa on ilmennyt luottamuspulaa ay-liikettä kohtaan. On kysyttävä, miksi palkansaaja ei näe järjestäytymistä enää niin tärkeäksi? Onko yhteiskunta rakennettu niin valmiiksi, että ympärillämme voimistuvaa vääryyttä, kuten eriarvoisuuden kasvua, ei nähdä. Tästä on lyhyt matka ay-liikkeen syntyhetken ongelmiin.

”Ilman kattavaa järjestäytymisastetta emme pysty oikeuksiamme puolustamaan.”

Alkanut vuosi on meille tärkeä. Eduskuntavaalit ovat ensimmäinen koetinkivi. Jos kykenemme nostamaan äänestysvilkkautta palkansaajien keskuudessa, uskon sen tuovan palkansaajille myönteisemmän eduskunnan ja maata johtavan hallituksen. Seuraava koetinkivi ovat EU-parlamenttivaalit toukokuussa. Ne ovat tärkeät siksi, että monet työelämää koskevat päätökset tehdään EU-parlamentissa. Meidän on uskottava äänioikeuden voimaan ja käytävä uurnilla kertomassa mielipiteemme.

Ensi syksynä edessä on kolmas koetinkivi eli työehtosopimusten uudistaminen. Tulevaa neuvottelukierrosta on luonnehdittu vaikeaksi, ja syystäkin, jos hieman avaa silmiään havaitakseen, mitä ympärillämme tapahtuu. Työnantajat ovat toistuvasti kieltäytyneet keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista. Vientialojen avaama työmarkkinaratkaisu ei ole saanut tuulta purjeisiin. Työehtosopimusten päättymisajankohdat loittonevat toisistaan. Yhteinen nimittäjä työnantajaleireissä näyttää olevan myös paikallisen sopimisen laajentaminen ja palkoista sopiminen yritystasolla. Kaikesta päätellen konsensushenkinen ja kansantalouden näkökulmasta rakennettu työmarkkinamalli saa heidän puolestaan mennä.

Onko järjestäytymisasteen, oikeuksiemme puolustamisen ja tavoitteidemme saavuttamiseksi nähtävä tulevaisuudessa entistä aktiivisempi, itsekkäämpi ja perustehtäväämme voimakkaammin reagoiva ay-liike?

Uskon, että oikotietä tässä taistelussa ei ole. Ilman kattavaa järjestäytymisastetta emme pysty oikeuksiamme puolustamaan. Ammattiyhdistysliikkeen on ansaittava olemassaolonsa joka päivä.

JYRKI ALAPARTANEN
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja

KUVA KITI HAILA

Arto Helenius: Nostetaan Suomi #Ykkösketjuun!

Ammattiliiton ydintehtävä on taistella sen puolesta, että jokaisella työtä tekevällä on asiat kunnossa. Työstä pitää saada reilua palkkaa, se on voitava tehdä turvallisesti ja siitä on voitava myös toipua.

Samaa tavoitetta palvelevaa työtä tehdään ammattiliittojen lisäksi myös muissa järjestöissä. Ne ovat keskittyneet esimerkiksi tuotteiden ja tuotannon turvallisuuden ja työolojen valvontaan, lapsityön kitkemiseen ja hikipajojen paljastamiseen.

Toimimme omilla keinoillamme saman asian puolesta. Ammattiliitot vievät resursseja ja osaamista kohdemaihin. Muut järjestöt nostavat kuluttajien tietoisuutta kotimaassa ja etsivät yritysten kautta sopimuksia, joilla tuotanto saadaan vapautettua räikeimmistä ongelmista.

Useissa Euroopan maissa kampanjoidaan parhaillaan yritysvastuulakien säätämisen puolesta. Lakihankkeet ovat myötätuulessa. Toteutuessaan ne tarkoittaisivat huimaa harppausta eteenpäin. Meille ei enää voisi tuoda hikipajoissa lapsityönä tehtyjä halpatuotteita. Ulkomainenkin työntekijä voisi saada kelvollisen palkan työstään.

Suomessa hanke tuntee nimen #Ykkösketjuun. Finnwatchin käynnistämän kampanjan tavoitteena on, että eduskuntavaalien jälkeinen hallitus säätää lain yritysten ihmisoikeusvastuusta.

Tätä vaatimusta on pidetty aktiivisesti esillä julkisuudessa. Sen rinnalla valtaosa kansanedustajaehdokkaista yritetään sitouttaa lakihankkeen toteuttamiseen jo vaalikampanjavaiheessa. Lisäksi tavoitteena on, että jokainen merkittävä puolue kirjaisi yritysvastuulain säätämisen tulevan vaalikauden ohjelmaansa.

”On hyvinkin mahdollista, että yritysvastuulain säätäminen kirjataan seuraavan hallituksen ohjelmaan.”

Kokoomus ja Keskusta eivät vielä ole hankkeeseen sitoutuneet. Niitä lähellä olevissa sidosryhmissä on liikettä kuitenkin jo tapahtunut. Teknologiateollisuuden puheenjohtaja Marjo Miettinen on yrityksensä Enston kautta sitoutunut tavoitteeseen. Myös MTK on sitoutumisensa ilmoittanut. Tämä tasoittanee tietä hankkeen poliittiselle toteutumiselle.

Laajemmin tarkasteltuna kysymys on myös siitä, että vaikka olemme yhä sidottuja markkinatalouteen, ajattelevat monet tahot, että halpatuontia pitää rajoittaa ja siten suosia eurooppalaista työtä ja yrityksiä. Kun tuontirajoituksia ei kauppasopimuksista johtuen voida asettaa, on niiden sijaan tehokas keino kiristää laatu- ja tuoteturvallisuusmääräyksiä. Näin epäreilulta kilpailulta voidaan ainakin paremmin suojautua.

Edellä kuvatut seikat huomioon ottaen on hyvinkin mahdollista, että yritysvastuulain säätäminen kirjataan seuraavan hallituksen ohjelmaan. Silloin jokaisen Suomessa toimivan yrityksen on oltava huolellinen ja selvitettävä tuotteittensa alkuperä ja valmistusolosuhteet. Asiantuntijoiden mukaan se on ehkä aluksi vaikeaa, mutta siirtyy jatkossa osaksi normaalia kauppatapaa eikä aiheuta ylimääräisiä kustannuksia.

Suurienkaan tavoitteiden läpivienti ei ole mahdotonta, kunhan tehdään yhteistyötä, toimitaan suunnitelmallisesti ja ymmärretään eri tahojen intressit.

Mutta nyt ensiksi, hoidetaan tämä projekti loppuun. Nostetaan Suomi #Ykkösketjuun!

ARTO HELENIUS
Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija

KUVA KITI HAILA