Kolme Teollisuusliiton toimitsijaa pohtii Tekijälle kysymystä ihmiskäsityksestä. Pitäisikö liitollakin olla sellainen?

– On tärkeää, että on olemassa. Ihmiskäsityksen pohjaltahan kaikki liiton strategiset päätökset tehdään. Se antaa pohjan sille, mitä asioita liitto pitää tärkeinä ja mitä palveluita tarjotaan.

Jenniveera Tabell on liiton oikeudellisen yksikön lakimies. Tabell sanoo uskovansa siihen, että liiton työntekijät tekevät töitä tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen ihmiskäsityksen pohjalta. Mutta mitä tapahtuisi, jos tämä alkaisi murentua, jos syntyisi orwellilainen tilanne, että toiset olisivatkin tasa-arvoisempia kuin toiset?

– Me olemme nyt iso toimija, ja minusta olisi vaarallista, jos liiton sisällä ihmiset alkaisivat vieraantua ja eriytyä toisistaan. Ihmisten arki saattaa olla hyvin erilaista, mutta yhteistyö, vuorovaikutus ja aito kuunteleminen pitää säilyttää. Meidän pitää pyrkiä tasoittamaan sellaisia etuisuuksia, hierarkiaa ja eriarvoisuuksia, joille ei löydy hyväksyttäviä perusteluja.

– Minusta olisi vaarallista sellainen kuvitteellinen tilanne, että tänne meille tulisi monikerroksinen maailma.

”Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tärkeää.”

Aivan kuten liiton aktiiveille, liiton toimitsijallekin avoimuus ja tiedon saanti ovat jykevimpiä peruskiviä yhteisön toiminnassa.

– Avoimuus ja läpinäkyvyys hallinnossa – ja liitossa muutenkin –  ovat minulle tärkeitä. Jos ovet sulkeutuvat siellä missä ne ennen ovat olleet avoinna, se ei ole hyvä asia. Läsnäolo- ja puheoikeuden pitäisi olla mahdollisimman laaja. Muuten syntyy aivan turhaakin huolta, sillä tietysti mandaatti ja valta päättää pitää olla tietyissä käsissä, lakimies mietiskelee.

Tabell toivoo, että liitto pystyisi rakentamaan työpaikkojen eri luottamustehtävissä oleviin aina vain tukevammat yhteistyösuhteet. Liiton päivystysnumerot voivat olla vain hätänumeroita.

– Liiton henkilökunnan ja luottamusmiesten pitäisi olla paljon tekemisissä keskenään koulutuksissa ja muissa tilaisuuksissa, ei vain silloin, kun tulipalo on jo syttynyt.

TAVOITTEENA TASA-ARVO

Järjestämiskoordinaattori Veli Heino liiton järjestämisyksiköstä ei ole pohdiskellut ihmiskäsitystä koskaan abstraktina sanana, mutta hänestä liitonkin toiminnan pitää lähteä selkeistä periaatteista.

– Meidän pitäisi tavoitella tasa-arvoista yhteiskuntaa. Minä ajattelen niin, että jokainen pystyy kehittymään ja oppimaan uutta, jokainen pystyy kasvamaan. Kaikki eivät sitä ehkä edes tajua, Heino huomauttaa.

– Uskon muutokseen ja ihmisen kykyyn soveltaa uutta. Jos ihminen on työläistaustainen, hänellä ei ole ehkä ollut mahdollisuutta kouluttautua. Syitä siihen voi olla monta. Mutta ei se tarkoita, että lopun elämää pitäisi tehdä samaa työtä.

Heino kuvailee, että kaikki ihmiset ovat ”omansa laatuisia”, meillä on heikkouksia ja vahvuuksia. Mutta koskaan ei Teollisuusliiton pitäisi ajatella, että ihminen ei pystyisi kehittymään ja oppimaan uutta.

– Jopa työnantajat pystyvät oppimaan, että on helpompaa, kun joku on sopinut työehdot, Heino naurahtaa ja loikkaa työmarkkinoiden todellisuuteen.

Toimitsijalle on iso mysteeri, miksi monissa suomalaisissa yrittäjissä istuu hänen mielestään kummallinen usko siihen, että vain piiskaamalla saadaan työntekijöistä paras irti.

– Kuvitellaan esimerkiksi, että tarkalla työajan seurannalla tai yleensä kontrollilla työntekijä on jotenkin hallittavissa. Ei luoteta, että työntekijä selviytyy omalla ammattitaidollaan, työntekijää ei kunnioiteta.

– Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että jos hän kokee tulevansa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, ei hän varmuudella anna parastaan, Heino alleviivaa.

– Ostaisipa yrittäjä vaikka pullakahvit joka perjantai ja kokeilisi, mitä se saa aikaan tuottavuudelle. Minä olen varma, että ne kahvit maksaisivat itsensä moninkertaisesti takaisin. En tarkoita, että työntekijät olisivat halvalla ostettavissa vaan sitä, että tuo kahvittelu olisi pieni osoitus työntekijöiden arvostamisesta.

”En tiedä, pitäisikö puhua luokkayhteiskunnasta, mutta varmaa on, että kaikilla ei ole Suomessa tasa-arvoisia mahdollisuuksia.”

Heino, joka on itsekin entinen pääluottamusmies, puhuu moneen kertaan luottamuksesta. Hänen entisessä työpaikassaan työnantaja vihdoin taipui hyväksymään omailmoituksen lyhyistä sairauspoissaoloista. Ja kuten on nähty niin monessa firmassa, poissaolot vähenivät.

– Omalla vastuulla, omalla harkinnalla töihin palaaminen on jotain muuta kuin että saa lääkäriltä ikään kuin luvan olla poissa kolme päivää.

– Toinen aika konkreettinen esimerkki on se, että aika harvassa talossa ymmärretään hyödyntää työntekijöiden ideointikykyä. Aika moni meistä kuitenkin miettii kokonaisuuksia ja sitä, miten tämän työn saisi tehtyä paremmin tai nopeammin. Mutta on paljon esimerkkejä, että työntekijän ideoita ei noteerata. Mutta jos työnjohtaja esittää saman idean, se meneekin ihan eri laatikkoon.

– Minä olen nähnyt aika paljon tuottavuusprojekteja, joihin ei oteta mukaan työntekijöitä, vaan ”kehitystyön” tekevät päälliköt. Lopputulemana on usein se, että työtahtia kiristetään ja valvontaa ja kontrollia lisätään, Heino toteaa.

Parasta kehitystyötä yrityksissä olisi Heinon mielestä kuitenkin kaikkien henkilöstöryhmien välinen vuorovaikutus ja tiedon jakaminen vapaasti.

Palaamme keskusteluun koko yhteiskunnasta ja siihen, miten tasa-arvoinen tai tasa-arvoton Suomi on.

– En tiedä, pitäisikö puhua luokkayhteiskunnasta, mutta varmaa on, että kaikilla ei ole Suomessa tasa-arvoisia mahdollisuuksia.

Heino kääntää katseensa keskiluokkaistuneisiin palkansaajiin. Muistammeko, miten vain veroilla voidaan kustantaa hyvinvointiyhteiskunta? Vain veroilla voidaan ylläpitää koulut, sairaalat ja korkeakoulutkin, joita myös verojansa itkevät rikkaat kuitenkin täysimääräisesti käyttävät.

– Otetaan nyt vaikka sairaanhoitajat. Miten on mahdollista, että kokoomus on heidän puolueensa? Kyllä meillä ammattiliitoissa on peiliin katsomisen paikka.

PITÄISIKÖ RAKKAUS KIELTÄÄ?

– Kun katsomme tilastoja, on paljon eri syitä tulla ulkomailta Suomeen. Useimmat tulevat tänne naimisiin. Pitäisikö rakkaus siis kieltää?

Näin kysyy erityisalojen sektorin sopimusasiantuntija Riikka Vasama, jonka päivittäisiin työkieliin liitossa kuuluvat venäjä ja englanti. Vasama kehottaa varsinkin ammattiliiton luottamustehtävissä olevia miettimään omaa suhtautumistaan ulkomaalaisiin työkavereihin. Kaikilla on sama tasavertainen ihmisarvonsa.

– Ei riitä, että me yritämme sopeuttaa ja kotouttaa heitä Suomeen. Meidän pitää muistaa oma valmistautumisemme.

Eräässä tutkimuksessa havaittiin sananmukaisesti paljon puhuva esimerkki kielitaidon karttumisesta. Lähtötasosta riippumatta nopeimmin suomi kehittyy heillä, joiden suomalaiset työkaverit ottavat tulokkaan niin sanotusti mukaan messiin ja juttelevat ja kannustavat häntä.

– Ja jos suomalaisia työntekijöitä jännittää ulkomaalainen työkaveri, minä väitän, että sitä ulkomaalaista jännittää varmasti vielä enemmän!

Vasamaa häiritsee suunnattomasti ulkomaalaisten niputtaminen.

– Minä kysyn, mikä meidän identiteettiämme määrittää? Aivan kuin ulkomaalainen ei pystyisi olemaan mitään muuta kuin kulttuurinsa vanki. Minä vakuutan, että minä olen varmasti erilainen nyt nelikymppisenä äitinä kuin mitä olin 20-vuotiaana nuorena. Minusta meidän kannattaisi miettiä, mitkä ovat meidän elämämme yhteisiä raitoja ja juovia, mikä meitä yhdistää, ei sitä mikä erottaa.

”Jokainen voi miettiä, onko tuomittavaa, että haluaa hyvän elämän itselleen ja perheelleen ja tekee töitä sen eteen.”

Toimitsija on itse asunut ulkomailla ja naurahtaa, että hänen perustyyntä, mutta ulkomaalaisesta ehkä huolestuneelta näyttävää suomalaista ilmettään on erehdytty luulemaan jonkin ahdingon merkiksi. On tultu hätäilemään: ”Onko sulla kaikki ok?”.

Vasama kehottaa kaikenlaisten väärinymmärrysten välttämiseksi ottamaan työkaveriin kontaktia. Hänen omat kokemuksensa vahvistavat sitäkin, että kannattaa heittäytyä vain lapsenomaisen uteliaaksi ilman tuomitsemista. Ei kannata määritellä, millä lailla saa aamuisin tervehtiä tai ylipäänsä, miten asiat ”saa” tehdä.

– Niin moni suomalainen on tullut minulle sanomaan sen jälkeen, kun on päässyt tutustumaan ulkomaalaiseen työkaveriin: ”Sehän on ihan tavallinen ihminen.”

Ammattiyhdistysliike on jäsentensä ja luottamusmiesverkostonsa kautta kaikkein elävimmin kiinni työpaikkojen arjessa.

– Meillä on parhaimmat mahdollisuudet kertoa, miten täällä työmarkkinat toimivat. Me voimme ohjata siihen, miten täällä on tapana tehdä ja miten systeemit toimivat. Työpaikan kautta kotoutuminen on hyvä tapa tulla suomalaiseksi, Vasama kuvaa.

Ulkomaalaiset ovat tulleet Suomeen jäädäkseen.

– Jokainen voi miettiä, onko tuomittavaa, että haluaa hyvän elämän itselleen ja perheelleen ja tekee töitä sen eteen. Samalla tavalla suomalaiset ovat aina lähteneet hyvän elämän toivossa ulkomaille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 1, missä Teollisuusliiton aktiivit toivovat, että nyky-yhteiskunnan ihmiskäsitykseen tulisi kylmyyden sijalle arvostus.

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 2, missä asiantuntijat kertovat näkemyksiään ihmisarvosta, yhteiskunnasta, demokratiasta, tulonjaosta ja työelämästä.

Emeritusprofessori Markku Ojanen, tutkijatohtori Frank Martela ja tutkijatohtori Tiina Saari kertovat näkemyksistään ihmisarvosta, yhteiskunnasta, demokratiasta, tulonjaosta ja työelämästä.

 

Aktiivimalli – sokeaa taitamattomuutta

”Meillä on psykologiassa valtavasti tutkimusta siitä, miten huonosti rankaiseminen toimii. Kuuluuko pakottaminen nyky-yhteiskuntaan? Pakottaminen on osoitus sokeudesta, taitamattomuudesta ja hävyttömyydestä”, sanoo emeritusprofessori Markku Ojanen työttömien aktiivimallista.

Markku Ojanen on Tampereen yliopiston eläkkeellä oleva psykologian professori. Emeritusprofessori kirjoittaa ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun edelleen ahkerasti. Parhaiten hänet ehkä tunnetaan onnellisuustutkimuksistaan. Hänellä on valtavasti tutkimustietoa siitä, miten tulonjaoltaan tasaisimmat yhteiskunnat ovat paitsi toimivimpia, myös onnellisimpia yhteiskuntia.

Suomalaisia työttömiä rankaiseva aktiivimalli sotii Ojasen mukaan kaikkea sitä vastaan, mitä ihmismielestä ylipäänsä tiedetään.

– Rankaisu johtaa vain keinotteluun, temppuiluun ja silmänpalvontaan. Jos haluamme aktivoida työttömiä, kaikki pitää tehdä myönteisyyden kautta. Annetaan aktiivisuudesta lisää rahaa tai myönnetään muita kannustimia. Ja minä muistutan, miten tavattoman pitkäaikaisia vaikutuksia myönteisellä kannustamisella ihmiselle on. Me tiedämme, että esimerkiksi työpaikoilla keskinäinen kannustaminen saa ihmeitä aikaan.

– Nyt luodaan hirveä valvontakoneisto, kun ei luoteta ihmiseen, vaikka pitäisi tarjota työtä ja poistaa esteitä työpaikkojen luomiseen.

Ojanen kuvaa, että aktiivimallin takana täytyy olla jokin ”kieroutunut idea” ihmisestä.

– Tässä yhteiskunnassa on kovuutta, joka pelottaa. Pehmeässä maailmassa annetaan ja jaetaan tasan, annetaan jopa lahjaksi. Kovassa maailmassa puhutaan kyllä kauniisti ihmisarvosta. Todellisuudessa ihmisen arvo rakennetaan saavutusten ja tuloksellisuuden mukaan.

”HERÄÄ, VASEMMISTO”

– Olen odottanut vasemmistolta tiukempaa otetta. Ammattiliittojen pitäisi lyödä nyrkkiä pöytään ja haastaa kilpailukykymantra, Ojanen vaatii.

– Tuhoisin yhteiskunta on se, missä uskotaan, että vain vahvat voittavat. Trickle down -teoria on täyttä roskaa. Sillä rikkaat vain perustelevat omia kohtuuttomia etuuksiaan. Siellä takana on täysin tyhjä ihmiskuva.

Ojasen mainitsema trickle down –teoria kuvittelee, että kunhan rikkaimpien pöytiin kasataan riittävän paljon mehukkaimpia paisteja, parhaimpia viinejä ja herkullisimpia leivonnaisia, lopulta sieltä sitten varisee jotain suuhunpantavaa alaskin päin eli köyhille. Tuo Reaganin-Thatcherin talousteorioista tuttu murusteluilmiö ei vain tunnu Suomessakaan toteutuvan. Päinvastoin, rikkaat ovat rikastuneet, sillä verotuksen progressiota on höllennetty ja tavallisten työntekijöiden tahtia on samaan aikaan kiristetty ja työaikaa pidennetty.

– On tietysti helppo mennä mukaan tähän markkinakeskeiseen, elitistiseen, kilpailukykyä korostavaan ihmiskäsitykseen. Ammattiyhdistysliikkeessäkin on kasvun odotusta. Kyllä asiat korjaantuvat, kunhan vain kasvua tulee lisää. En kaipaa jatkuvaa taistelua, mitä takavuosina oli. Mutta näin paljon ei pitäisi antaa periksi. Tässä on 10 vuotta odotettu, että hyvää syntyisi talouskasvusta. Mutta jotkut ovat saaneet vain lisää hommia, vaikka työtä pitäisi päinvastoin jakaa paljon nykyistä enemmän. Minä olen valmis nostamaan verotuksen progressiivisuutta ja poistamaan varakkailta etuja.

– Materialistinen kilpailukulttuuri on mennyt siihen, että olisi ihan oikein, että johtajien ja osakkeenomistajien osuuden pitäisi kasvaa. Palkkaerojen pitäisi kasvaa ja että se kannustaa ihmisiä.

Jo kreikkalainen filosofi Platon vaati, että rikkaan tulot saisivat olla vain nelinkertaiset köyhään verrattuna, Ojanen muistuttaa.

– Sen yli kaikki muu on turhaa. Suomessakin on osattomia ihmisiä, joilla ei ole etuja eikä oikeuksia. Ja suhteellinen köyhyys alentaa onnellisuutta. Ihmistä kuormittaa valtavasti, jos hän joutuu koko ajan miettimään, riittävätkö rahat.

Vasemmiston pitäisi puhkaista rikkaiden hellimät ajatuskuplat siitä, miten he ovat ihan itse olleet oman hyvän osansa seppiä. Näin psykologian professori selittää sitä, miten kultalusikka suussa syntyneet ihmiset selittävät kohtuuttomia tulojaan ja etuuksiaan.

– Ihmisellä on mielettömän hyvä taito selittää asiat itsensä kannalta parhain päin. Näin rikkaat selittävät omia etuuksiaan: ”Minä olen saanut tämän aikaan.” Mutta ovatkohan he nyt sitten niin älykkäitä ja lahjakkaita? Onko koskaan edes tutkittu kunnolla, mitä on lahjakkuus? Tämä on rikkaille vain keino pönkittää omaa arvokkuuttaan, Ojanen painottaa.

YKSILÖÄ PIINAA ”MINUUDEN KIROUS”

– Onnellisena on mukavampi elää. Onnellisen ihmisen kanssa on mukavampi elää ja tehdä työtä, niin kiteyttää Ojanen sen, miksi onnellisuudella on merkitystä.

Mutta onnen tavoittelu ei missään nimessä tarkoita samaa kuin onnellisuus. Yksilö- ja yhteisökeskeistä ihmiskäsitystä on usein kuvattu läntisen ja itäisen kulttuuripiirin eroilla. Suomi istuu tässä asiassa lujasti lännessä.

Yksilökeskeisuus tuo vapautta ja itsenäisyyttä. Siitä ovat kummunneet jokaisen yksilön jakamattoman ihmisarvon käsite, samoin tasa-arvon ja demokratian ihanteet.

– Mutta yksilökeskeisyydellä on kääntöpuolensa. Siitä seuraa oman minuuden pohdintaa. Vaikka periaatteessa julistetaan jokaisen yksilön arvoa, ihminen joutuu koko ajan kyselemään ja punnitsemaan omaa arvoaan verrattuna muihin, Ojanen toteaa.

– Uskon, että monet psyykkiset ongelmat johtuvat siitä, että yksilökeskeinen yhteiskunta on hirmuisen vaativa. Ihmisen pitäisi koko ajan olla esiintuomassa lahjakkuuttaan. Pitäisi taitaa, osata ja hankkia oma arvo jatkuvasti uudestaan.

HUOLENPIDON KORVASI ”LUKUMAGIA”

Ojanen alleviivaa moneen kertaan sitä, että tutkimusten mukaan ihmiset voivat parhaiten sellaisissa yhteiskunnissa, jotka perustuvat yhteistoimintaan, keskinäiseen huolenpitoon ja yhteisen hyvän jakamiseen. Hänellä on vuosikymmenien kokemus siitä, miten Suomessa on sosiaali- ja terveydenhoidossa siirrytty huolenpidosta kohti ”lukumagiaa”.

– Kilpailutusidea on lyönyt läpi koko yhteiskunnan, ja siihen ovat menneet mukaan myös kunnat ja kaupungit. Raha painottuu. Kaikki perustuu ideologiseen lukumagiaan, jonka mukaan kaikki lasketaan. Säästää pitäisi koko ajan, mutta tämä tulee lopulta meille kovin kalliiksi.

– Kaunista puhetta on niin paljon, mutta politiikka ei millään lailla vastaa tekoja, esimerkkinä sote. Sotessa joko laatu huononee tai hoito maksaa enemmän. Vanhusten hoidosta pitäisi säästää miljardi euroa. Nyt jo vanhusten hoidosta tulee syytinkimummot mieleen, joten jo ajatuksena säästäminen on pöyristyttävä.

–Meiltä on hämärtynyt asioiden tärkeysjärjestys.  Syrjäytymisvaarassa olevien tukeminen pitäisi olla meillä etusijalla, siihen pitäisi aina löytyä rahaa. On kunnia-asia pitää heikommista huolta.

Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvu huolettaa Ojasta erittäin paljon. Hän muistuttaa vakavana, että tutkimukset osoittavat, miten tuloerot murentavat luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiiriä. Hän mainitsee tutkimuksen, jossa oli erittäin edustava otanta ja jossa suomalaisilta kysyttiin oikeudenmukaisuudesta.

– Mitä pienemmät tulot, sitä epäoikeudenmukaisemmaksi yhteiskunta koettiin. Mitä suuremmat tulot, sitä oikeudenmukaisemmalta yhteiskunta näyttää. Tulos oli täysin lineaarinen. Raha luo kuvan siitä, että elämä on itsestään selvää ja oikeudenmukaista.

– Tämä tutkimustulos on otettava vakavasti, se on uskottava. Me näemme muualta maailmasta, että epäoikeudenmukaisuus johtaa lopulta väkivallan lisääntymiseen.

 

Kansalainen turvaa demokratian – ei talous

”Demokraattisen yhteiskunnan ylläpitämiseksi on hirveän tärkeää, että ihminen pystyy kriittiseen ajatteluun. Tämä jää tuottavuusajattelun jalkoihin”, filosofi Frank Martela toteaa.

Aalto-yliopiston tutkijatohtori Frank Martela perää uusia näkökulmia koko julkiseen keskusteluun.

– Koulutuksesta puhuttaessa keskitytään aivan liikaa siihen, miten ihmisistä saadaan tuottavia kansalaisia. Tämä edustaa hyvin kapeaa ihmiskuvaa.

– Sitä saa, mitä mitataan. Poliittisissa päätöksissä korostuvat taloudelliset vaikutukset, vaikka pitäisi katsoa, mitkä ovat niiden yhteiskunnalliset vaikutukset. Taloudesta on tullut päämäärä ja itseisarvo, ei väline.

Martela on kritisoinut esimerkiksi työttömien aktiivimallia.

– Malli vaikuttaa kansalaisuuden kokemukseen. Poliittiset päätökset pitäisi tehdä niin, että kaikki tuntevat olevansa osa tätä yhteiskuntaa. Yhteiskunnan legitimiteettiä on pidettävä yllä.

Legitimiteetillä tarkoitetaan sitä, miten hyväksyttävällä ja oikeudenmukaisella tavalla yhteiskunta näyttää toimivan kansalaisten mielestä. Kasvu ilman oikeutta johtaa demokratian romahdukseen. Tästä on Martelan mielestä jo näyttöä.

– Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on oire yhteiskunnan epäonnistumisesta. Talouskasvu ei enää palvele kaikkia kansalaisia. Rikkaudet päätyvät vain hyvin pienen eliitin käsiin. Kun keskitytään vain talouskasvuun, osalle Yhdysvaltain kansalaisista yhteiskunnasta on tullut hyvin haastava. Heidän elinolonsa ovat kuin suoraan kehitysmaista.

– Eliitin ja kansalaisten vastakkainasettelu johtaa demokratian romahtamiseen. Yhdysvallat on tästä räikein esimerkki, mutta Euroopassakin näkyy hyvin huolestuttavia kehityskulkuja, Unkari esimerkkinä.

”PIENI MAA TARVITSEE JOKAISENSA”

– Syrjäytymisen ennaltaehkäisy on useimmiten halvempaa kuin se, että jo syvälle kuoppaan sysättyä ihmistä yritetään nostaa sieltä ylös. Ennaltaehkäisyssä ongelma on usein se, että kriisien hoitamisen ja ennaltaehkäisyn budjetit ovat pirstaloituneita. Pitäisi ajatella pitkäjänteisesti ja antaa rahoitus sinne, missä siitä on eniten hyötyä jo ennakolta. Järkeviä keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn kyllä tunnetaan. Ei niin, että kukin saa vartioida omaa budjettiaan ja että instituutiot toimivat niin, että hankalat tapaukset siirretään taas eteenpäin jollekin toiselle instituutiolle pois omaa budjettia rasittamasta.

Martela muistuttaa, että vielä Suomessa luottamus vieraisiin ihmisiin on aivan Euroopan ykkösluokkaa. Kyselyistä tiedetään, että suomalaiset maksavat myös veronsa hyvin mielellään. Kaikille annettava koulutus on keskeisiä palveluita, joita verovaroilla kustannetaan. Hyvinvointivaltion legitimiteetti on siis vielä hyvällä tolalla.

– Suomen kaltaisella pienellä maalla ei ole varaa hukata osaajiaan. On ehdottomasti huolehdittava siitä, että kaikilla on mahdollisuus kouluttautua kotitaustasta huolimatta.

Mitä tapahtuu, kun yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuva ihmiskuva laitetaan yltiöyksilöllistä ihmiskuvaa vastaan? Paremmuudesta ei ole Martelalle epäselvyyttä.

Tämä paljastuu, kun pyydän Martelalta kommenttia ”aynrandilaisesta” maailmankuvasta. Tällaista ääriyksilöllistä filosofiaa kannattaa esimerkiksi Björn Wahlroos. Hän kertoo saaneensa elämänsä tärkeimpiin kuuluvat vaikutteet yhdysvaltalaisen Ayn Randin pääteoksesta Kun maailma järkkyi. Järkälemäisessä, 1500-sivuisessa Randin romaanissa ihmiskunnan pelastavat jalomuotoiset, nerokkaat ja valkoiset valioyksilöt. Wahlroosin voi ainakin todeta lukeneen sangen kehnoa kaunokirjallisuutta.

– Niin, Disneykin jää Randille toiseksi mustavalkoisuudessa. Rand on aika extreme-tapaus, sillä voittajat ovat kaikissa asioissa hyviä. He ovat komeita ja kauniitakin, kaikki muut ovat rumia ja kaikin puolin iljettäviä.

Randilainen maailmankuva on paitsi naurettava, myös väärä. Martela painottaa hänkin, että yhteistyö ja niin sanotusti yhteen hiileen puhaltaminen on aina paitsi inhimillistä myös kaikkein tuottavinta.

– Yritykset, joissa pystytään eliminoimaan keskinäinen kilpailu ja sisäinen politikointi, menestyvät kaikkein parhaiten. Suomalaisten pelialan yritysten menestystä selittää osaltaan juuri se, että ne jakavat tietoa keskenään ja sparraavat toisiaan … ja että eri yritysten työntekijät käyvät yhdessä kaljalla, Martela naurahtaa.

Kannustus ja yhteistyö kantavat Suomea eteenpäin, sitä mieltä on Martelakin.

– Motivaation kannalta kilpailu on tuhoisaa. Ajatellaan vaikka koulun perinteistä liikunnan opetusta. Koulussa hyvä tavoite olisi saada vähiten liikkuvat oppilaat liikkumaan. Mutta jos mittaillaan vain tuloksia ja kohdistetaan kaikki huomio parhaimpiin, tavoite ei onnistu. Ei siitä kovin myönteisiä muistoja jää. Kaikkia pitäisi auttaa löytämään oma tapansa liikkua. Lapsia pitää laittaa mahdollisimman vähän järjestykseen.

– Ihmisarvo on jakamaton, summaa Martela ihmiskäsityksensä.

 

”Ihminen haluaa olla luottamuksen arvoinen”

”Lähtökohtaisesti ihminen haluaa aina olla hänelle osoitetun luottamuksen arvoinen. Kun työnantaja luottaa työntekijään, hän kyllä vastaa siihen”, toteaa tutkijatohtori Tiina Saari.

Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa työskentelevä Tiina Saari on perehtynyt niin sanottuun työnantajan ja työntekijän psykologiseen sopimukseen.

– Psykologinen sopimus kuvaa työntekijän käsitystä hänen työsuhteeseensa kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista. ”Teen työt niin hyvin kuin pystyn, niin työnantaja pitää minusta huolta.” Mutta nyt tämä sopimusmalli on hapertumassa, Saari toteaa.

Nykyisten silppu- ja pätkätöiden epävarmuudessa työntekijän pitää olla ikään kuin koko ajan varuillaan.

– ”Teen täällä hommani hyvin, mutta opettelen samalla uusia malleja tai taitoja, jotta työllistyn myös jatkossa.”

Raadollisinta on, jos työnantajat ryhtyvät pitämään ihmistä vain välineenä tai koneiston osana, jonka voi aina vuorollaan korvata uudella. Saarelle tämä on myös yrityksen näkökulmasta sangen lyhytnäköistä.

– Työntekijän arvostus näkyy aina työtuloksessa ja myöhemmin työhyvinvoinnin kasvuna. Jos ihmisen annetaan olla ylpeä työstään ja häntä kohdellaan hyvin, häntä ei tarvitse valvoa tai rangaista.

Työelämässä on myös aiempaa enempää yksilöllistymistä, jopa henkilöbrändäystä.

– Työntekijä pistää siis koko persoonallisuutensa likoon. Pitää olla työntekijä 24/7, Saari kuvaa.

– Mutta rikkooko tämä psykologisen sopimuksen, kun työ tunkee kaikkialle? Saanko tästä työstä niin paljon, että minun kannattaa olla firman mies koko ajan? Tämä voi olla psykologisesti tavattoman rasittavaa, Saari kuvailee.

”ÄLLISTYTTÄVÄÄ TOUHUA”

– Aika ällistyttävää tämä touhu välillä on! Kun ihminen on ollut hyvä ja luotettava työntekijä, olipa hän millä alalla tahansa, hänestä tuleekin työttömänä yht´äkkiä epäluotettava, suorastaan vaarallinen yksilö, jota on koko ajan valvottava, Saari kuvaa työttömien aktiivimallia.

Tällekään tutkijalle aktiivimallin takaa väijyvä ihmiskuva ei edusta mitään rationaalista tapaa hoitaa asioita.

– Kannustaminen ja mahdollisuuksien antaminen on vaihtunut valvontaan ja pakkoon. Tämä ei ole resurssien kannalta lainkaan järkevää. Suurin osa työttömistä haluaa työllistyä, mutta tämä malli perustuu kaikkien työttömien niputtamiseen ja kaikkien rankaisemiseen.

Tutkija haluaa muistuttaa, että suomalainen työelämä on monilla eurooppalaisilla mittareilla mitattuna laadukasta ja että työntekijät voivat hyvin. Mutta tutkija kritisoi median välittämää kuvaa itse työn tekemisestä.

– Mediassa annetaan kauhean kapea kuva nykyajan työntekijästä. Ikään kuin kaikki olisivat it-työläisiä, jotka hengailevat iloisina kahviloissa ja tekevät läppärillään töitä. Heillä on vapaat työajat ja he vaihtavat työnantajaa ihan lennossa.

Todellisuus on hyvin kaukana tästä. Ensinnäkin hyvin osa suomalaisista tekee edelleen aivan tavallisia töitä. Valmistavat tuotteita tehtaissa, kattavat pöytiä ravintoloissa, auraavat teitä, siivoavat toimistoja, pitävät huolta lapsista ja vanhuksista, opettavat ekaluokkalaisia lukemaan…

Toisekseenkin, vapautta on jaossa vain harvoille, eikä halu sitoutua työhön ole Saaren mukaan kadonnut minnekään. Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve turvallisuuteen. Ihminen haluavat varmuutta ja mahdollisuutta suunnitella tulevaisuutta, ja vakituinen työ tuo juurikin sellaista varmuutta. Saarelle ei ole yllätys se, että Suomen laskevien syntyvyyslukujen takana väijyy myös nykyisten työmarkkinoiden epävarmuus.

Ja sitten on se alustatalous.

– Uberit ja Voltit ja muut digialustojen kautta keikkatyötä välittävät yritykset, olen kiinnostuksella seurannut niiden leviämistä. Niissähän ei ole edes työnantajaa, eikä kellään ole myöskään työnantajavelvollisuuksia. Työntekijät ovat ikään kuin yrittäjiä. Mutta keikkaa tekemällä ei useinkaan ole edes mahdollisuutta ansaita säännöllistä elantoa, Saari toteaa.

Vaikka vuokratyöntekijöitä tai näitä muka-itsenäisiä yrittäjiä onkin edelleen vähemmistö työväestöstä, Saari kehottaa muistamaan jokaiselle kuuluvat, tasa-arvoiset oikeudet.

– Ketään ei saa unohtaa. Joillekuille nämä työt ovat todellisuutta. Ei saa syntyä ajatusta, että kyllähän ”ne muut” voivat tehdä töitä huonoin ehdoin, kunhan se ei kolahda omalle kohdalle.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 1, missä Teollisuusliiton aktiivit toivovat, että nyky-yhteiskunnan ihmiskäsitykseen tulisi kylmyyden sijalle arvostus.

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 3, missä liiton toimitsijat pohtivat ihmiskäsityksen käsitettä ja sen merkitystä liiton toiminnassa.

Kylmä, raadollinen, säälimätön. Sellaisilla sanoilla Teollisuusliiton aktiivit kuvaavat yhteiskunnassamme vallalla olevaa käsitystä ihmisestä. Pystyykö ay-liike vastaiskuun? Tavallisen kansalaisen pitäisi saada arvonsa takaisin ja poliittisissa päätöksissä pitäisi kunnioittaa ihmistä, ei markkinataloutta.

”Hallitus lyö lyötyjä”

– Hallituksen päätöksistä hohkaa kylmä ja raadollinen käsitys ihmisestä. Tämä tulee nykyhallituksen ihmiskäsitystä kysyttäessä ensimmäiseksi mieleen, Christian Vuorinen toteaa.

Puuseppä Vuorinen on salolaisen RMJ Saksman Oy:n pitkäaikainen pääluottamusmies. Vuorinen on hyvin tietoinen siitä, mihin hänen mukaansa ”äärioikeistolaisen” hallituksen käytännön sovellukset sen omasta ihmiskäsityksestä ovat johtaneet.

– Hallitus lyö lyötyjä. Luodaan epävarmuuden ilmapiiriä. Tökitään kepillä ja sanotaan: tommonen sinä olet.

– Ei valtavirtamedia kirjoita yritystuista joka päivä, vaikka niihin on mennyt paljon rahaa. Ei niitä sotkuja käsitellä koko ajan television uutisissa.

Suomessa tuloerot kasvavat. Perusturvan taso on tietoisesti laskettu niin alas, että se loukkaa ihmisarvoa. Työttömien aktiivimallin todellisena piilotavoitteena on leikata sosiaalikuluista. Sen todistavat ne lukemattomat – usein jopa surkuhupaisan järjettömät – kertomukset karensseista, leikkauksista ja työttömyysturvan epäämisistä, joihin nykylaki pakottaa.

 

”Teetimme syksyllä eduskunnan tietopalvelulla laskelman tuloeroista. Se osoitti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen toimien lisänneen tuloeroja.”
Paavo Arhinmäki, kansanedustaja (vas.). HS 26.11.2017

”Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on tosiaan useasti huomauttanut Suomea siitä, että vähimmäisturvamme on riittämätön.”
Jiri Sironen, puheenjohtaja, Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston puheenjohtaja, Ydin 2/2018

”Hallituksen kevätlahja yrityksille – tukia piti leikata, mutta rahaa tulikin lisää (…) Yritystuet ovat vain lisääntyneet viime vuosina.”
Uutinen, Ylen verkkosivut 26.4.2017

”Minun olisi pitänyt käydä harjoittelemassa työnhakua, vaikka olen jo työllistynyt” (…) Miten asia voi olla niin, ettei työllistyminen vapauta työllistymistä edistävistä palveluista?”
Uutinen opettaja Juhamatti Kaliman rankaisemisesta, Ylen verkkosivut 7.8.2018

 

KUKA NÄKYY, KETÄ KUUNNELLAAN?

– Tavalliset työntekijät eivät ole syyllisiä vuonna 2008–2009 alkaneeseen lamaan ja tähän taloustilanteeseen. Sen ovat luoneet poliittiset päättäjät. On väärin sälyttää vastuu pienten ihmisten ja perheenäitien harteille, Vuorinen sanoo. Hän viittaa siihen, että maailmanlaajuinen lama lähti vyörymään yhdysvaltalaisen Lehman Brothers -pankin mentyä konkurssiin. Pankki antoi holtittomasti lainoja, eivätkä viranomaiset valvoneet tiettävästi jopa rikollisia keinoja harjoittaneita miljardipankkiireita.

Valtavirtamediassa ei juuri näy tuotannon työntekijöitä. Heitä ei näy ainakaan missään nimessä silloin, kun puhutaan tärkeistä yhteiskunnallisista asioista.

– Se, ketkä esiintyvät lehdistössä, se luo mielikuvat koko yhteiskuntaan. Medialla on iso vaikutusvalta. Akateemisten ihmisten tulkinnat ja näkökulmat tulevat esiin, vaikka kaikkien näkökulmien pitäisi näkyä lehdistössä tasapuolisesti.

Poliittiset päättäjät kuuntelevat hyväosaisia ja korkeimmin koulutettuja. Vuorinen ottaa esimerkiksi valtiovallan rahoittamat raportit tulevaisuudesta.

– Ei siellä ole työntekijöiden edustusta. Miksi?

 

”Kansainvälinen professoriryhmä hahmotteli 700 000 eurolla Suomen tulevaisuutta.”
Uutinen Pekka Himasen tulevaisuusraportista, IL 30.12.2015

”Ratkaisevaa kaikissa yhteiskunnissa on, miten integroida nuo kolme ulottuvuutta: informationaalinen, inhimillis-kollektiivinen ja inhimillis-henkilökohtainen. Se riippuu paljolti siitä, miten kollektiivinen identiteettinäkökulma sisäistetään henkilökohtaisessa identiteettinäkökulmassa.”
Lainaus Himasen raportista, IS 7.11.2013

 

KIKYN SIJAAN VAPAUTTA

KIKY on lyhenne kilpailukykysopimuksesta, jonka työmarkkinoiden keskusjärjestöt solmivat helmikuussa 2016. Työntekijäpuoli taipui sopimukseen välttyäkseen hallituksen niin sanotuilta pakkolaeilta. Kiky on pidentänyt kokoaikaisten työntekijöiden vuosittaista työaikaa 24 tuntia ja leikannut 30 prosenttia julkisen sektorin lomarahoista. Sopimukseen kirjattiin monia muitakin muutoksia, esimerkiksi sosiaaliturvamaksuja siirrettiin työnantajilta työntekijöille.

Myös paljon työnjohdon töitä tekevä Vuorinen huomauttaa, että hallituspolitiikka kertoo ymmärtämättömyydestä. Ei lainkaan tajuta, mitä päätökset käytännössä tarkoittavat. Kiky-sopimus on Vuoriselle tästä kitkerin esimerkki.

– Kiky on kuin patti niskassa. Se pitäisi saada pois. Kiky on epäonnistuneen politiikan onneton korjausyritys. Kiky luo epätasa-arvoa, sillä se vaikuttaa erilaisiin yrityksiin eri tavoin. Toki ymmärrän, että yritys saattaa saada tästä viivan alle jotakin, mutta tuottavuutta on meillä kasvatettu todellisuudessa yrityksen sisällä.

Se ihmiskäsitys, johon Vuorinen luottaa ja jonka hän jakaa ay-liikkeen kanssa, perustuu jakamattomaan ihmisarvoon, luottamukseen, avoimuuteen ja vapauteen. Vuorisella on kanttia puhua, sillä hän näkee tämän ihmiskuvan käytännön hedelmät omassa työssään.

– Vaikka olemme kaikki erilaisia, olemme kaikki samanarvoisia. Jokaiselle annetaan tässä firmassa mahdollisuus olla hyvä siinä missä on hyvä. Meillä on todella paljon joustavuutta ja vapaaehtoisuutta.

– Yhdessähän me täällä lisäarvoa tehdään. Meillä ei työntekijöitä tarvitse käskeä. Kun asiakkaan tilaus tulee tuotannon puolelle, työntekijät osaavat kyllä muokata työnsä sen mukaan, mitä työtehtäviä tilaus vaatii.

– Hyvä työnantaja tarjoaa vain välineet, tiedot ja työkalut ja tarvittaessa opastuksen. Silloin työntekijä on motivoituneempi ja viihtyy paremmin. Voisin kuvitella tällä kokemuksella osaavani jo vaikka mitä, mutta kun jaan työn toiselle niin, että hän saa sitä kehittää, saa huomata miten hienoja oivalluksia syntyy.

 

”Varmaa on, että huono kohtelu työpaikoilla laskee tuottavuutta enemmän kuin mikään työajan pidennys voi sitä ikinä lisätä.”
Taina Haahti, kirjailija ja entinen johtaja sijoitusalalta, HS 22.1.2017

”Vahvat hierarkiat ovat omiaan aiheuttamaan kyräilyä ja johtajien mielistelyä. Tulehtuneessa ilmapiirissä parhaat ideat harvoin nousevat esiin.”
Joona-Hermanni Mäkinen, tietokirjailija ja Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, Ylen verkkosivut 7.8.2018

 

Hyvä kerryttää hyvää

– Minä uskon ihmiseen. Meistä jokaisesta löytyy lisää potentiaalia, jos meitä tuetaan ja kannustetaan. Kun ihmiselle tehdään hyvää, se hyvä kasvaa, toteaa Hanna-Kaisa Rokkanen.

– Uskon myös yhteisöllisyyteen. Vaikka me olemme yksilöitä, toiset ihmiset vaikuttavat meihin aina.

Rokkanen on Teollisuusliiton hallituksen jäsen. Hän työskentelee CNC-koneistajana hämeenlinnalaisessa Koneistuspalvelu L&K:ssa. Hänelle ihmisen ”raaka” mittaaminen on hyvin vierasta.

– Ihmisen arvo ei liity mihinkään ulkoiseen, ei siihen, miten paljon joku tuottaa, ei siihen, miten joku pärjää tai suoriutuu. Minulle ihmisen arvo on jotain paljon, paljon syvempää.

Valtavirtamediassa duunari ei saa näkyä tai kuulua. Jokaisen duunarin pitää kuitenkin vastata kiky-minuuteillaan henkilökohtaisesti siitä, että kansakunta pysyy pinnalla globaalin talouden tyrskyissä. Hänen pitää maksaa verot. Ja tavallisten duunareiden kaltaisille tavallisille ihmisille on aivan eri normistot kuin rikkaille.

– Meidän oletetaan vimmatusti tekevän kansantuotetta. Meidän on tuotettava verorahat. Meidän on tehostettava ja tiivistettävä. Mutta meidän ei pidä näkyä julkisuudessa, sillä me voisimme sanoa miten asiat oikeasti ovat. Julkisuuteen ei haluta säröääniä.

 

”Rikkailla on omat keinonsa keventää verotustaan: he hallitsevat sijoituksiaan sijoitusyhtiön kautta.”
Pääkirjoitus, HS 14.3.2013

”Usko siihen, että tuloerojen kasvattaminen ja miljardöörien lukumäärän kasvaminen edistää koko kansakunnan hyvinvointia on silkkaa humpuukia. Kyse on myytistä, jolla superrikkaat perustelevat kohtuuttomia tulojaan.”
Markku Ojanen, emeritusprofessori, blogikirjoitus, luettu 15.6.2018

”Teon moitittavuutta arvioitaessa on Nissisen mielestä otettava huomioon, että hänen motiivinsa oli hyvä ja ymmärrettävä.”
Uutinen korruption takia erotettavaksi joutuvasta valtakunnansyyttäjä Matti Nissisestä, HS 25.1.2018

 

Rokkasta kuohuttaa se, miten norminpurun propagandanimellä tavallisen kansan peruspalveluita yksityistetään ja murennetaan.

Viranomaisten palvelujen sähköistäminen vielä varmistaa suurten ryhmien syrjäyttämisen. Voi olla, että nettiin ei ole varaa tai sitä ei osata käyttää. Näin sairaat, köyhät, vammaiset tai vaikkapa ei-diginatiivit vanhemmat ikäluokat tipautetaan vielä jäljellä olevista tukiverkoista läpi. Tai ainakin digiloikalla kuritetaan työttömiä niin, ettei yhteiskunnallista mietiskelyä ehdi harrastaa. Rokkasella on takanaan niin työttömyys- kuin silpputyöjaksoja, joten omakohtaisia kokemuksia on.

– Nyt vallassa olevat puolueet purkavat rikkailta normeja. Mutta ne, jotka eivät ole voittajien kelkassa, heitä kuritetaan ja rangaistaan.

– Työttömät pidetään koko ajan täysin näennäisessä työn touhussa. Huomasin itse, miten paljon oikeaa työn hakua haittaa se, että koko ajan piti etsiä, mistä sähköisestä palvelusta mikin asia löytyy.

 

”Sote on vasta alkua, aktivointimalli ensituulahdus. Vanhoillinen hyvinvointiyhteiskunta on tullut aatteellisen, poliittisen ja taloudellisen tiensä päähän.”
Jari Ehrnrooth, kolumnisti, Ylen nettisivut 11.6.2018

”Aikuisia, jotka ovat epävarmoja digitaalisista taidoistaan ja haluttomia käyttämään tietokonetta, on Suomessa yhteensä noin 30 % väestöstä eli miljoona henkilöä.”
Lähde: Kansainvälinen PIAAC-tutkimus vuodelta 2015

”Hallitus näyttää ajattelevan, että vammaispalvelut ovat turha kuluerä, joten ne joutavat mennä.”
Sari Kokko ja Timo Kuoppala, Näkövammaisten liitto ry, HS 22.2.2018

 

TASA-ARVOSTA VALVONTAAN?

 

”Taloudellisen eriarvoisuuden kasvaminen johtaa väistämättä lisääntyviin psyykkisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.”
Markku Ojanen, emeritusprofessori, blogikirjoitus, luettu 15.6.2018

 

– Kaikkien tutkimusten ja kaikkien mittareiden mukaan parhaimmin toimivia yhteiskuntia ovat tasa-arvoisimmat yhteiskunnat.

Rokkanen huomauttaa, että myös työnantajapuoli on teettänyt tutkimuksia, joiden tulokset kuuluttavat samaa yhteistä ilosanomaa työelämästä kuin muiden tahojen selvitykset. Kun työntekijöihin luotetaan, heitä arvostetaan, kunnioitetaan ja kuunnellaan, kun heille annetaan vaikutusmahdollisuuksia ja vapautta ideoita, yritys menestyy.

– Luottamus luo luottamusta, eikä tämä ole ristiriidassa tuotannon vaatimusten kanssa. Ilmeisesti esimerkiksi EK ei osaa lukea tutkimuksia.

Suomessa on viimeisten 10–15 vuoden eli Rokkasen mukaan oikeistohallitusten aikaan etäännytty yhteisestä sopimisesta, neuvottelemisesta ja kompromisseista. Niissä kumpikin osapuoli aina vähän häviää, mutta aina myös vähän voittaa.

– Nyt eletään sanelupolitiikan aikaan. Ei ole enää isoa joukkoa ihmisiä, jotka miettivät yhdessä, miten Suomea saadaan rakennettua ja miten tästä mennään eteenpäin. Nyt on pieni kapea kärki, eliitti, joka ylhäältä päin käskee: Näin teidän pitää tehdä.

Rokkasta suorastaan pelottaa tämä kehityskulku, joka heijastelee nimenomaan sitä ”säälimätöntä” ihmiskuvaa. Tämä kärjistyy valtavirran hellimissä valhekuvissa työttömistä. Eilen hyvä ja kunniallinen, työssään puurtanut kansalainen onkin tänään epäluotettava ja jatkuvaa valvontaa vaativa ”sosiaalipummi”.

– Jos luottamus koko yhteiskunnassa särkyy, jos yhteisöllisyys murretaan, on se todella huolestuttavaa. Työttömien ja köyhien kyttääminen, kyykyttäminen ja rankaiseminen ovat tuttuja keinoja fasismista. Se lietsoo radikalisoitumista. Enkä ihmettelisi, vaikka eräänä päivänä kansalle levitettäisiin tiedotetta: ”Ilmianna naapurisi, jos hän on työttömänä tehnyt tunnin talkootyötä naapurille.”

Työttömät on saatettu tahallisesti syyttämään maahanmuuttajia omasta ahdingostaan.

– Tämä on hajota ja hallitse -taktiikkaa. Vallanpitäjät ajavat köyhät tappelemaan keskenään, sillä se on vallanpitäjille edullista.

Rokkanen vaatii ay-liikettäkin pysähtymään ja miettimään, miltä sylttytehtaalta tämä vihan lietsomien maahanmuuttajia kohtaan oikein kumpuaa.

– Nämä ihmiset, jotka tulevat tänne tyhjin käsin, ilman rahaa, ilman mitään, hekö pakottivat meidät kiky-sopimukseen? Hekö heikensivät työehtosopimuksia? Hekö loivat työttömien aktiivimallin?

 

”On valmisteltu reservipoliisijärjestelmää, jossa lyhyen sotilaspoliisikoulutuksen saaneita vapaaehtoisia voidaan tulevaisuudessa komentaa – tai päästää? – pakolaisia ja muita haitallisia aineksia vastaan, toki hallituksen päätöksellä.”
Laura Lodenius, Rauhanliiton toiminnanjohtaja, Ydin 2/2018

 

”Miettikää vain pieniä ajatuksia”

– Työntekijöiltä tuli kehitysideoita ja aloitteita, jotka säästivät tehtaalla jopa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Nyt meiltä on poistettu aloitejärjestelmä. Nyt me saamme esittää vain esimerkiksi sellaisia pieniä ideoita, että porataanpa seinään letkuteline, että saadaan letku pois lattialta, kertoo Petri Partanen.

Partanen, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, on lähes 400 työntekijän pääluottamusmies Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaalla. Hänestä huokuu hämmästys ja turhautuminen.

Partanen muistuttaa, että tehtaan tuottavuus liittyy saumattomasti siihen, miten hyvin työntekijät voivat työssään. Tutkimusten mukaan ratkaisevimmat tyytymättömyyden aiheuttajat ovat vaikutusmahdollisuuksien puute omaan työhön ja laitteiden ja koneiden rikkoutuminen. Aloitejärjestelmän muutoksella kuitenkin vähennettiin, ei lisätty, vaikutusmahdollisuuksia.

– Työntekijä saattaa keksiä osastolla jonkin hyvän idean. Esimiehen tehtäviin kuuluisi keksiä tällaisia kehittämisideoita. Mutta jos esimies ei ole itse ideaa keksinyt, saattaa olla, ettei se mene eteenpäin.

Tämä kertoo Partaselle sen, että tehtaalla vaalitaan nyt hierarkkista järjestelmää. Kaikki eivät olekaan ihmisinä tasa-arvoisia.

– Meillä jaotellaan ihmiset työntekijöihin, toimihenkilöihin ja ylempiin toimihenkilöihin. Ja sitten on johto. Niin, ja sitten on vielä ulkopuoliset työntekijät, joita kohdellaan vielä huonommin kuin omia.

– Johto kulkee siviilivaatteissa. Sillä halutaan tehdä näkyvä ero työntekijöihin.

Nykyisin tietotekniikka antaa helpon mahdollisuuden taukoamattomaan valvontaan ja kontrolliin.

– Herrat tekevät hienoja exceleitä, sillä dataa on niin helppo saada esimerkiksi sisäänleimauksista tai terveydestä. Excel ja ihminen, niitä ei ole kuitenkaan helppo yhdistää. Hienot kuvaajat firman logopaperilla johtavat helposti vääriin johtopäätöksiin.

Bolidenilläkin on nähty erään osaston työntekijöiden ulosmarssi huonon johtamisen takia. Toisinkin voi olla. Vuorovaikutus, keskustelu ja kuunteleminen ovat avaimia tehtaan osaston hyvään ja tuottavaan toimintaan.

– Jos päällikkö ja esimiehet ovat maanläheisiä ihmisiä ja he käyvät juttelemassa tuolla hallissa jätkien kanssa, osastolla voidaan hyvin.

Partanen kavahtaa mielistelyä ja pienimuotoisen kuningasyhteisön syntymistä työpaikalle.

– Jos työyhteisön johtoon sattuu narsisti, hänen ympärilleen kerääntyvät pellet ja narrit. Mielistelemällä pääsee eteenpäin. Ja narsisti valitsee ympärilleen itsensä kaltaisia, ei pätevimpiä ihmisiä. Tämä on yritykselle turmiollista.

Pääluotto mietiskelee edelleen niitä asioita, jotka voivat estää vuorovaikutusta ja yhteistyötä eri henkilöstöryhmien ja ihmisten välillä. Kunnioitus ja arvostus kaikkia kohtaan olisivat kuitenkin yrityksen ainoat tavat menestyä.

– Kun on käynyt saman koulutuksen, osaa puhua samalla hienolla kielellä ja osaa yritysslangin. Kun johtajia kuuntelee, tulee paljon osumia hevonpaskabingossa. Lattiatason työntekijä ei osaa keskustella tällaisella insinööri- tai akateemisella kielellä. Hän voi täräyttää puolen vuoden turhautumisen jälkeen, että saatana, se kone on edelleen rikki. Ja sitten toimihenkilöitä, joiden tehtäviin koneenkorjaus kuuluisi, säälitään. Voi, heillä on vaikeaa, kun joutuu tuollaista kieltä kuuntelemaan.

 

”Yliopistoihin on uinut dynaamisuutta uhkuva startup-kieli, brändääminen, pitchaus, guruilu, kick-offit ja challenget.”
Tekoälymystö vastaan älymystö, HS 22.4.2018

 

– Tieto on maailman tärkein asia, Partanen toteaa.

Tieto on valtaa työpaikallakin. Vielä suuremman vallan antaa se, jos tietoa pimitetään työntekijöiltä tai heidän edustajaltaan. Partanen kutsuu tätä jopa kiusaamiseksi. Työnantajalle on helppo pimittää asioita silloinkin, vaikka yksittäinen työntekijä voi joutua epäedulliseen tilanteeseen ja jopa useita työnantajan edustajia vastaan. Työntekijällä pitäisi silloin olla mahdollisuus luottamusmiehen tukeen ja samalla saada liiton resurssit käyttöön.

Pääluottamusmiehelle mahdollisuus luovuuteen, avoimuus ja keskustelu ovat kaikki oikeanlaisen ihmiskuvan ilmentymiä. Ne sattuvat olemaan myös avaimia yritysten menestymiseen, sillä armeijatyylinen käskyttäminen ei saa ihmisistä parasta esiin.

– Jos työntekijää ei kohdella hyvin, hän ei voi olla luova. Kumpi tehdas pärjää? Sellainen, jossa kourallinen johtajia saa keksiä ideoita ja olla luova, vai sellainen, jossa kaikki saavat?

 

Ay-liike,  usko arvoihisi!

Ammattiliittojen ei pidä alistua hallituksen vyörytykseen, sanovat Tekijän haastattelemat liiton aktiivit. Nyt pitää toimia.

– Tämä syksy on meille ratkaisevaa aikaa. Solidaarisuus ei ole lainkaan vanhanaikainen sana, Hanna-Kaisa Rokkanen toteaa.

Rokkanen tarkoittaa tällä sitä, että ay-liikkeen on todellakin nyt toimittava puolustaakseen omia arvojaan. Niihin kuuluvat yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Rokkanen muistuttaa, että hallituksen suunnitelmaan kuuluu alle 20 hengen yritysten työntekijöiden irtisanomissuojan heikennys.

– Jos tällaisen annetaan mennä läpi, mihin me enää laitamme rajan? Ehdotus rikkoo minusta sekä syrjimisen vastaista lakia että perustuslakia. Olen aina ajatellut, että lakien pitää kohdella kaikkia tasa-arvoisesti. Eihän kansalaisia voi kohdella eri tavalla sen mukaan, minkä kokoisessa yrityksessä he sattuvat olemaan töissä.

Rokkaselle ay-liikkeen arvoihin kuuluvat avoimuus ja tiedottaminen myös omasta toiminnasta. Liiton hallituksen jäsenenä hän kuvaa, että aina pitää muistaa katsoa myös peiliin.

– Emme saa eriytyä ammattiliiton hallintohimmeliin ja sitten kentän väkeen. Ammattiliiton päätehtävänä ei saa olla instituution pyörittäminen. Ammattiliiton työntekijöiden ei pidä vain käydä tehtaissa katselemassa, että mitäs jännittävää te täällä teette. Sitä tavallista työntekijää, joka lähtee pienellä palkalla kuudelta aamulla töihin, häntä on kuunneltava.

– Jos on tehty vääriä päätöksiä, mustaa ei saa maalata valkoiseksi. Mitä laajemmin ja avoimemmin tiedotetaan, sitä suurempi luottamus liittoon syntyy.

 

”Mitä siitä tulisi, jos jokainen työntekijä kävisi vuorollaan selvittelemässä asioitaan työnantajan kanssa?”

Christian Vuorinen on tyytyväinen Teollisuusliiton ensimmäisiin askeliin.

– Nyt touhutaan netissä, mikä on luonut lisää työkaluja, se on hyvä. Mutta toimitsijoiden läsnäoloa työpaikoilla tarvitaan yhä! Monesti esimerkiksi pitää olla joku kokeneempi, joka osaa tulkita uudet lakipykälät.

Ay-liike on Vuoriselle kaiken ”kivijalka”. Työehtosopimus on hänelle hyvä alusta, jonka avulla jokaiselle työpaikalle voi rakentaa omat, toimivat ratkaisut. Myös fiksut työnantajat ymmärtävät tämän.

– On hyvä, että järjestöt miettivät keskenään ja sopivat isommat asiat. Me voimme sitten keskittyä työn tekemiseen. Työpaikalla luottamusmies auttaa. Mitä siitä tulisi, jos jokainen työntekijä kävisi vuorollaan selvittelemässä asioitaan työnantajan kanssa? Luottamusmiehellä pitää olla luonnetta ja asennetta. Painetta pitää kestää.

Vuorisen mielestä ay-liikkeen tulee puolustaa kaikille saatavilla olevia peruspalveluita.

– Sähköistäminen ei saa vaarantaa esimerkiksi työvoimapalveluiden saatavuutta. Näin äkkiä sitä ei saa tehdä. Siihen tarvitaan pidempi aika ja sukupolvien vaihtuminen.

Ay-liikkeen on Vuorisen mielestä tärkeää olla mukana myös ammatillisessa koulutuksessa. Hän kertoo olleensa mukana jaostossa, jossa opintosuunnitelmia on mietitty muiden muassa oppilaiden, opettajien, työnantajien ja muiden edustajien kanssa.

– Oppilaan on saatava riittävän hyvät eväät matkalle työelämään. Tässä tarvitaan useita näkökulmia. Yritysten näkökulma on myös erityisen arvokas, mutta se ei saa olla liian manipuloiva. Koulusta on saatava monipuolinen perusopetus, yrityksissä sitten erikoistutaan. Miten työllistyä uudelleen, jos on oppinut yrityksessä vain suppean työvaiheen?

Vuorisen mielestä ei ole myöskään kansantaloudellisesti järkevää vierittää vastuuta perusopetuksesta yrityksiin.

– Ajatellaan vaikka 20 oppilaan luokkaa. Koulussa maksetaan yhdelle opettajalle palkka, mutta yrityksissä maksetaan palkka 20 ammattimiehelle tai -naiselle.

 

”Meidän keskeisin arvomme on se, että ihminen on samanarvoinen mihinkään katsomatta.”

Petri Partaselle yhdenvertaisuus on ay-liikkeen tärkein arvo.

– Meidän on oltava ehdottomia siinä, että myös maahanmuuttajilla pitää olla samanlaiset työehdot ja palkat kuin muilla. Jos me annamme siinä periksi, mihin vedetään raja? Meidän keskeisin arvomme on se, että ihminen on samanarvoinen mihinkään katsomatta.

Partanen naurahtaa, että hän on entisiltä puuliittolaisilta ja teamilaisilta kuullut arvioita, että uudessa Teollisuusliitossa on menty pönöttämisessä takapakkia.

– On totta, että vaatii aika kovaa kanttia muuttaa valtuuston istunnossa liiton hallituksen esitystä. Se näytelmä on aika valmiiksi käsikirjoitettu.

Ay-liike on Partaselle kuitenkin edelleen se, joka Suomessa pystyy ja jonka pitää puolustaa tavallista ihmistä ja hänen perusoikeuksiaan. Siinä ollaan inhimillisen ihmiskäsityksen ytimessä.

– Jos on syntynyt hyväosaiseen perheeseen, ei osaa arvostaa yhteiskunnan tai liiton turvaverkkoja. Me kaikki tarvitsemme elämämme varrella joskus apua. Ei ole lopulta yhtäkään ihmistä, joka ei edes joskus tarvitsisi toista ihmistä.

Ihminen pettää Partasen mielestä vain itseään, jos kuvittelee pärjäävänsä aina yksin. Silloin ei koskaan tarvitsisi lapsilisiä, poliisia, asumistukia, terveydenhoitoa tai mitään muitakaan verovaroin kustannettuja palveluja.

– Jos näitä ei tarvitse ja jos itsellä on varaa ostaa nämä palvelut heikoimmallakin hetkellä, on jo syntyjään miljönääri – eikä miljonäärejä ole tässä maassa monta.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TAINA ILOMÄKI-VIRTA
KUVAT PEKKA ELOMAA, HARRI NURMINEN JA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 2, missä asiantuntijat kertovat näkemyksiään ihmisarvosta, yhteiskunnasta, demokratiasta, tulonjaosta ja työelämästä.

Lue tästä Mihin katosi duunarin arvo? -juttupaketin osa 3, missä liiton toimitsijat pohtivat ihmiskäsityksen käsitettä ja sen merkitystä liiton toiminnassa.