KOKIJA: Auvo Itäpää: ”Ajojahti tuli työnantajalle kalliiksi”

”Minulle ja Teollisuusliitolle joukkuevoitto!” Auvo Itäpään irtisanominen Nokian Raskailta Renkailta oli laiton ja yrityksen toiminta syrjivää. Näin päätti Turun hovioikeus huhtikuussa. Kalliiksi tuli yritykselle sairauslomalta palaavan työntekijän ajojahti, Itäpää arvioi.

”Olen aina uskaltanut sanoa ääneen, kun olen nähnyt vääryyksiä. En ole ennenkään ollut työnantajan suosiossa. Olen ollut pari vuotta myös osaston luottamusmiehenä, kertoo Auvo Itäpää vuosistaan koneenhoitajana Nokian Raskaat Renkaat Oy:n eri tuotantolinjoilla.

Ylöjärveläinen Itäpää sai työpaikan ”Raskailta” vuonna 2003. Naapurikunnassa Nokialla sijaitsevan erikoisrenkaiden valmistajan piti olla lopun iän varma työpaikka, vähän samaan tapaan kuin mitä paperitehtaista on ollut tapana puhua; kunnon tehdastyötä kunnon palkalla vuorotyölisineen. Ja varman leivän tehdas takasikin – kunnes Itäpäälle sattui vuonna 2009 työtapaturma, jossa hän loukkasi kätensä.

Jos tapahtumien kulku tapaturman jälkeen esitetään pikakelauksena, asiat menivät näin: Itäpää joutui pitkälle sairauslomalle. Hän palasi ja pärjäsi. Hänet lomautettiin. Hän palasi. Hänet laitettiin liian raskaaksi tiedettyyn työhön. Hän joutui sairauslomalle. Hän sai opintovapaata. Hän halusi palata. Hänet irtisanottiin tilaisuudessa, joka kääntyi työhönpaluuneuvottelusta työsuhteen päättämiskuulemiseksi.

Tässähän sen näkee ihan konkreettisesti, mitä liitto merkitsee.

Ensin Tampereen käräjäoikeudessa puitu ja sitten Turun hovioikeuteen viety juttu päättyi lopullisesti Itäpään voittoon kesäkuussa 2020. Renkaat joutui maksamaan Itäpäälle korvaukset perusteettomasta työsuhteen päättämisestä ja hyvitystä syrjinnästä, kummankin osapuolen kaikki oikeudenkäyntikulut ja korvauksia Työllisyysrahastolle.

Itäpäälle oli myönnetty liiton oikeusapu. Liitto kantoi siis riskin käräjöinnistä. Asianajaja Tuula Lehtinen, liiton palkkaama varatuomari, saa Itäpäältä eli oikeustermein kantajalta vain ja ainoastaan ylistystä osakseen.

– Onhan se nyt ihan eri juttu, kun asianajaja vetää oikeudessa esiin pykälän pykälän perään, luettelee ennakkotapauksia ja muistuttaa siitä, mitä aiempi oikeuskirjallisuus on todennut.

– Tässähän sen näkee ihan konkreettisesti, mitä liitto merkitsee. Kun vääryys sattuu omalle kohdalle, liitolta saa apua, Itäpää kuvaa ammattiliiton oikeusavun merkitystä.

MISTÄ KAIKKI ALKOI?

– Tein töitä renkaiden esivalmistelussa Roller-koneella, jossa kaikki oli aika pitkälle käsityötä. Oltiin aloittelemassa aamuvuoroa 13. lokakuuta 2009. Pujotin metalliholkin ympärille kangasta. Yleensä holkki lähtee pyörimään ihan ryömien, mutta se lähtikin pyörimään yht´äkkiä hirveällä nopeudella ja haukkas hanskastani kiinni. Putosin kuin käsivarsiheitolla kahden telan väliin. Kyynär- ja värttinäluut murtuivat.

Itäpää kertoo, että työnantaja on saanut tästä onnettomuudesta työturvallisuusrikoksena yhteisösakot. Teknisen muutoksen takia holkin pyöriminen oli jäänyt edellisvuorossa liian nopeaksi, eikä asiaa ollut kerrottu Itäpäälle.

Murtuman hoito ei mennyt ihan lääketieteen oppikirjojen mukaan.

– Luut ovat luutuneet 14 astetta vinoon, Itäpää toteaa ja kertoo, ettei leikkaushoitoa katsottu kuitenkaan tarpeelliseksi. Ja ”konservatiivisessa” eli kipsaushoidossa nähtiin sellainenkin vaihe, että kipsi pamahti poikki omia aikojaan, kaupan kassalla ollessa.

Tapahtumat lykkäsi liikkeelle työtapaturma, jossa Itäpään oikean käden kyynär- ja värttinäluut murtuivat.

Pitkän sairausloman ja kuntoutuksen jälkeen, 16. elokuuta 2010, Itäpää palasi takaisin töihin. Jälkeenpäin Itäpää on mietiskellyt, oliko jo tuolloin kyse yrityksestä savustaa hänet ulos tehtaalta.

– Olihan se vähän hassua, että minut laitettiin kovana koneena tunnetulle LT35:lle, vaikka olin tullut just sairauslomalta. Siinä oli isommat ruuvit, kovempi nopeus ja kaikki tilanteet syntyvät nopeammin.

– Mutta minähän pärjäsin! Ja tykkäsin, vaikka se oli kovatahtista ja raskasta. Siinä oli tekemisen meininki. Koneen vastaanottopäässä sai todellakin huhkia, mutta se ei ollut niin pikkutarkkaa kuin Roller-koneella. Työpäivä meni aina nopeasti.

Itäpää työskenteli kaksi vuotta ja neljä kuukautta koneella ilman ongelmia, siis joulukuuhun 2012. Silloin tehtaalla käytyjen yt-neuvottelujen jälkeen Itäpäälle lyötiin lappu käteen, jossa kerrottiin, että hänet on lomautettu ”toistaiseksi”. Vielä rujomman ilmoituksen sai samassa tehtaassa työskennellyt Minna Itäpää.

– Samoissa yt-neuvotteluissa vaimoni Minna irtisanottiin. Olihan se härskiä touhua. Siinä vaiheessa meillä oli viisi alle 11-vuotiasta lasta.

”RASKAALLE KONEELLE, MIKSI?”

Itäpään lomautus vain jatkui ja jatkui, mutta 17.3.2014 Itäpää pääsi palaamaan töihin.

– Vasta siinä vaiheessa, kun tehdas oli rekrytoimassa uusia työntekijöitä, minut kutsuttiin takaisin. Pakkohan heidän oli, muutenhan he olisivat taas rikkoneet lakia.

Työpisteeksi osoitettiin, ilman mitään neuvonpitoa Itäpään kanssa, vanha Roller-kone. Siihen oli tehty Itäpään lomautuksen aikana remonttia ja sen automatisointi oli kesken.

– Vähän ihmettelin, että miksi minut sinne laitettiin, mutta ajattelin, mennään nyt sitten. Mutta käsi joutui siinä aivan ihmeellisiin työasentoihin, kun kaikki nosturitkaan eivät aina toimineet ja isoja holkkeja joutui nostelemaan ja siirtelemään käsin. Sen koneen kevyimmätkin holkit painoivat varmaan 15 kiloa, Itäpää arvioi.

Käsi ei kestänyt tätä raskaaksi tiedettyä konetta, ja Itäpää joutui taas sairauslomalle 2.5.2014.

– Heillä ei muuta työtä ollut tarjolla. Jäin sitten oottelemaan. Tutkikaa, jospa jotain tulisi.

Vähän ihmettelin, että miksi minut sinne laitettiin, mutta ajattelin, mennään nyt sitten.

Nyt jo kuuden lapsen isänä Itäpää ei halunnut jättää kaikkea yhden rengasvalmistajan varaan. Hän oli edelleen vakinaisessa työsuhteessa yritykseen, joten hän haki ja sai opintovapaata. Se alkoi elokuussa 2015, ja Itäpää ryhtyi opiskelemaan mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaksi.

– Hyvä, että pääsin tekemään jotakin! Ja sosiaalipuoli kiinnosti. Saa tehdä töitä ihmisten kanssa ja työllä on merkitystä.

Itäpää valmistui lähihoitajaksi 7.4.2017. Huomionarvoista on, että Itäpään käsi kesti opintojen aikana myös esimerkiksi kolmen kuukauden harjoittelun vanhainkodissa.

– Eihän hoitotyö ole kevyttä, kaukana siitä!

Opintojen loppupuolella Itäpään esimies Arto Forsman otti häneen yhteyttä. Kun vakinaista hoitotyötä Itäpäällä ei tuolloin ollut, sovittiin työhöntulotarkastuksesta ja paluuneuvottelusta. Työterveyslääkäri katsoi tarkastuksessaan 27.3.2017, että Itäpää on sopiva työhön tehtaalla, kunhan terveyttä seurataan ja kunhan kiertävää ja toistuvaa ranneliikettä vältetään. Toistoliikkeitä ei siis kielletty kokonaan.

– Ja fysioterapeutti totesi lausunnossaan, että voimat olivat kasvaneet ja liikerajoitukset vähentyneet vuoteen 2014 verrattuna. Sovimme sitten Forsmanin kanssa kahdenkeskisen neuvonpidon maanantaiksi 3.4.2017 kello 14.30. Forsman sanoi, että katsellaan sinulle sitten vuorolistaa ja työvarusteita. Minut piti laittaa pocket-koneelle.

NEUVOTTELU KÄÄNTYI KUULEMISEKSI

– Enhän minä sitä irtisanomisilmoitusta tietenkään allekirjoittanut!

Itäpään työhönpaluuneuvottelu oli viikonlopun aikana muuttunut kuulemistilaisuudeksi, mutta hän sai tiedon asiasta esimies Forsmanilta vasta samaisena maanantaiaamuna kello 9.30.

Tilaisuudessa työntekijän tukena oli myös pääluottamusmies Jari Honkaniemi.

– Lähdettiin siitä sitten pääluottamusmiehen koppiin keskustelemaan. Soiteltiin kai liittoonkin. Minä tiesin heti, että tässä on monta asiaa aivan pielessä. Minun ei annettu edes kokeilla työskentelyä pocket-koneella, vaikka käteni oli paremmassa kunnossa kuin vuonna 2014. Ja he halusivat irtisanoa minut vielä ollessani opintovapaalla, Itäpää mainitsee osoittaen näin vain muutaman niistä vääryyksiä, joihin yritys syyllistyi.

Liitosta (tuolloin vielä Itäpään tapauksessa TEAMista) tuli nopeasti päätös oikeusavun myöntämisestä. Siitä lähti pyörä pyörimään, ja vuoden 2018 liittofuusion jälkeen Teollisuusliitto hoiti Itäpään oikeusjutun loppuun asti.

– Yhteistyötähän tämä on, minun ja asianajan ja liiton välillä. Paljon joutui tietysti itse tekemään ja motivaatio piti olla. Mitä enemmän pystyin löytämään todisteita ja henkilötodistajia, sitä vahvemmilla oltiin, Itäpää toteaa ja haluaa erityisesti kiittää hänen puolestaan todistaneita Jari Honkaniemeä ja Janne Tervaista.

Oikeustaisto vaati paljon paperityötä myös Auvo Itäpäältä itseltään.

Asianajaja Lehtistä Itäpää kehuu esimerkiksi Raskaitten Renkaitten pörssitiedotteen vuodelta 2017 ja TE-toimiston rekryilmoitusten esiin kaivamisesta. Ne osoittivat, miten yritys oli haalimassa kymmenittäin uusia työntekijöitä tuotantoonsa miljoonainvestointiensa takia, mutta silti Itäpäälle ei voitu sitten niin millään löytää soveliasta työtä – jos hänen nyt olisi annettu edes kokeilla työtä jossain työpisteessä.

Käräjäoikeuden istunto pidettiin vuoden 2018 lopulla, ja ratkaisu tehtiin 8.1.2019. Se oli kantajaa vastaan, eli Itäpää hävisi jutun.

– Osasin kyllä puolustaa itseäni. Sehän oli helppoa, minähän puhuin koko ajan totta, olin ihan liekeissä. Ilmoitin tietysti heti tyytymättömyyteni päätökseen.

Myös liitto ja juttua hoitanut asianaja pitivät käräjäoikeuden tuomiota perusteluineen varsin yllättävänä ja oikeudellisesta näkökulmasta ilmeisen virheellisenä lähtötilanne huomioon ottaen. Tuomiosta päätettiin siis valittaa.

HOVI OIKAISI, HOITOTYÖ MIELUISTA

Turun hovioikeuden päätös tuli lainvoimaiseksi 8.6.2020, kun vastaaja eli Nokian Raskaat Renkaat ei enää yrittänyt hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta hovissa häviämäänsä juttuun. Näin oli toteen näytetty, että yritys oli syrjinyt Itäpäätä terveydentilan perusteella.

Yritys ei ollut selvittänyt Itäpään työkykyä eikä yrittänyt mukauttaa töitä yrityksen omissa töissä vammautuneelle Itäpäälle, vaikka muita työntekijöitä oli siirretty kevyempiin töihin. Yritys ei ollut antanut Itäpäälle aikaa valmistautua kuulemiseen. Ja sekin sinetöitiin toteen näytetyksi, että yritys oli irtisanonut Itäpään ilman lain vaatimaa asiallista ja painavaa syytä.

Itäpää tekee nyt yöhoitajan/yövahdin töitä yksityisessä lastenkodissa.

– Olen tykännyt kovasti. Näen, että pystymme auttamaan nuoria ja perheitä, tämähän on paljon myös perhetyötä. Yötyökin sopii minulle. Paljon en jää jälkeen edes palkoissa Renkaitten työntekijöille.

Itäpää vetää yhteen koko oikeusprosessin toteamalla, että hän haki ennen kaikkea oikeutta, ei rahaa. Pörssifirmankin olisi Itäpäästä kannattanut noudattaa lakia ja oikeutta. Sairauslomalta palaavan työntekijän ajojahti kävi lopulta kalliiksi Raskaille Renkaille.

– Minä laskin, että tämä kaikki maksoi firmalle 120 000 euroa. Ja laittomasta irtisanomisesta me saatiin hovissa joukkuevoitto äänin 3–0!

Auvo Itäpää vetää yhteen koko oikeusprosessin toteamalla, että hän haki ennen kaikkea oikeutta, ei rahaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Kuntoutujasta tuli asiakas

Kuntoutus elää, kun yhteiskunta muuttuu. Itse kuntoutuja on nyt asiakas ja sellaisena entistä aktiivisempi. Etäkuntoutus hakee rooliaan. Esimerkiksi Kelan kuntoutusten suunnittelussa katsotaan koko suomalaista yhteiskuntaa ja mennään asiakas ja palvelu edellä. Työterveyshuollon rooli on olennainen.

23.9.2020

– Kuntoutus toimii hyvin ja osittain vähemmän hyvin. Terveydenhuollon vastuulla olevaa lääkinnällistä kuntoutusta ei hyödynnetä riittävästi, eikä sitä ole kaikilta osin riittävästi resursoitu, SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring sanoo.

Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt on tautiryhmä, joka aiheuttaa merkittävän lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeen. On näyttöä, että riittävän aikaisin aloitetulla kuntoutuksella voidaan saavuttaa hyviäkin tuloksia.

Kaikkialla Suomessa kuntoutusta ei kuitenkaan saa samalla tavoin.

TYÖELÄKEYHTIÖT PATISTAVAT OTTAMAAN UUTTA SUUNTAA

Kun työkyvyn menetyksen uhka on konkreettinen, rooliin astuvat työeläkeyhtiöt. Niiden järjestämässä ammatillisessa kuntoutuksessa tavallisin menetelmä on ollut työkokeilu. Vaihtoehtona on uudelleenkoulutusta, työvalmennusta ja esimerkiksi ammatillista koulutusta.

– Kun kyse on tapaturmista ja ammattitaudeista, jotka aiheuttavat ammatillista työkyvyttömyyttä, vakuutuslaitosten tarjoama ammatillinen kuntoutus on hyvinkin merkittävä, Haring sanoo.

Ammatillisen kuntoutuksen on laskettu maksavan itsensä takaisin, jos työntekijä on sen jälkeen töissä puolentoista vuoden ajan.

Sosiaalisesta kuntoutuksesta, eli esimerkiksi päihdekuntoutuksesta, vastaavat kunnat. Koska kuntoutuksen sisältöä ei ole määritelty tarkkaan, tästä helposti myös karsitaan.

TYÖTERVEYSHUOLLOLLA SUURI VASTUU

Työterveyshuolto on avainroolissa. Siellä pitäisi tunnistaa henkilöt, joilla on työkyvyn kanssa ongelmia, ja miettiä ratkaisuja, kuten työn mukauttamista tai koulutusta yhdessä työpaikan kanssa.

– Tärkeintä olisi tunnistaa työkykyongelmat jo silloin, kun ne eivät vielä aiheuta sairausloman tarvetta tai eläkeratkaisuja. Ratkaisuja pitäisi miettiä, kun terveydentilassa tai fyysisessä jaksamisessa tapahtuu muutoksia ja miten osatyökykyiset pystyisivät jatkamaan töissä, Haring sanoo.

Työttöminä ja kokonaan työvoiman ulkopuolella on iso joukko ihmisiä, joilla on paitsi tarvetta myös oikeus kuntoutukseen. Heidän työkykyongelmiinsa pitäisi reagoida perusterveydenhuollossa.

– On selkeä vaje, jos nämä ihmiset eivät osaa hakeutua tai heitä ei osata ohjata kuntoutukseen, Haring sanoo.

Ratkaisu voisi löytyä tulevaisuuden sote-keskushankkeista, joihin on suunniteltu työkyvyn arviointiosaamista.

Kun tarve tiedetään, vaihtoehto löytyy

Kelan ammatillisten kuntoutuspalveluiden vastuusuunnittelijalle Leena Penttiselle tärkeää on nähdä yhteiskunnan koko kuva. Kun Kela suunnittelee kuntoutusta, pitää tietää esimerkiksi työmarkkinatilanne sekä syrjäytyneiden ja koulupudokkaiden määrä.

Minkälaista uutta tutkimusta tehdään mielenterveysongelmista, fyysisestä puolesta tai sosiaalituista?

Kuinka paljon ihmisiä on töissä, kuinka moni joutuu työttömäksi?

Kuntoutuksen pitää olla räätälöityä myös eri ikäisille.

– Aina mennään palvelu edellä, Penttinen sanoo.

Kela järjestää niin kuntoutuspsykoterapiaa, vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, sopeutumisvalmennuksia eri sairauksiin kuin ammatillista kuntoutusta.

Penttisen mukaan on mietittävä, mikä on itse kunkin kuntoutuksen tarve.

Onko niska-hartiaseudun tai alaraajojen ongelmia? Ovatko kyseessä ahdistuneisuus- tai paniikkihäiriöt tai onko ongelmia henkisen jaksamisen kanssa?

Jos esimerkiksi työkyky on olennaisesti heikentynyt, tarjotaan ammatillista KIILA-kuntoutusta.

Kelalla on myös mielenterveyskuntoutusta, TULES-kursseja tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsiville sekä muita sairausryhmäkohtaisia kuntoutusvaihtoehtoja työikäisille.

KIILA OTTAA IHMISEN KOKONAISUUTENA

Lakisääteisen ammatillisen KIILA-kuntouksen erityispiirre on, että asiakasta katsotaan kokonaisuutena.

Sisältö on rakennettu työkykyyn liittyvien asioiden ympärille ja siihen, mikä on asiakkaan suhde työhön, työkykyyn, työssä selviytymiseen ja jaksamiseen.

– Ihmistä ja työkyvyn olennaista heikentymistä tulisi arvioida kokonaisvaltaisesti, kun hänelle tehdään kuntoutuspäätös. Mitä tarkoittaa ”ettei jaksa enää töissä”? Mistä se johtuu, mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Kuntoutus on asiakkaan ja toimintaympäristön prosessi, Kelan Leena Penttinen sanoo.

Enää ei ”mennä kuntoutukseen ja tulla sieltä pois”. Kuntoutus aloitetaan moniammatillisen työryhmän tuella.

Katsotaan sairautta, terveyttä, psyykkistä, fyysisistä ja sosiaalista näkökulmaa suhteessa työkykyyn ja rakennetaan kuntoutuksen suunnitelma.

– Kelan tehtävä on auttaa, Penttinen korostaa. Hänelle on tärkeää, että jokainen saa juuri tarvitsemaansa kuntoutusta.

KIILA ANTAA ROOLIT TYÖNANTAJALLE JA TYÖTERVEYSHUOLLOLLE

Työnantaja ja työterveyshuolto ovat mukana KIILA-kuntoutuksen prosessissa sekä sen alku- että loppuvaiheessa. Tätä kuntoutusta voivat hakea työntekijöilleen ja jäsenilleen niin työnantajat, yhdistykset, liitot kuin yhdistykset.

Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi kertoo, että liitto on hakenut KIILA-kuntoutusta esimerkiksi luottamusmiehille sekä Ouluun että Helsinkiin.

Tällä ammattiryhmällä on erityisiä paineita. Oman työpaikan vertaistuki puuttuu ja samalla työ kuormittaa, kun hoidetaan toisten asioita.

– Ammattiliitto on tärkein tuki työsuojeluvaltuutetulle tai luottamusmiehelle. Näemme hyvin tärkeänä, että KIILA-kuntoutuksessa voimme olla mukana työnantajan roolissa, kuulemassa ja kertomassa, miten voidaan auttaa.

Luottamusmieskurssien lisäksi Teollisuusliiton kautta löytyy KIILA-kursseja erityisaloille, teknologiasektorille ja kemian aloille.

Tämän vuoden loput KIILA-kuntoutukset on peruttu koronapandemian takia ja niitä siirretään ensi vuoteen.

– Toivottavasti kiinnostusta on ja virustilanne mahdollistaa silloin kurssien pitämisen, Lumijärvi toivoo.

TYÖTERVEYSHUOLTO TARVITSEE LISÄÄ OSAAMISTA

Lumijärvi pohtii, että työterveyshuollossa laajemmat kokonaisuudet eivät aina tule mieleen. Esimerkkinä tuore tapaus, jossa työnantaja on kutsunut työntekijän irtisanomiskuulemiseen perusteena ”vaara, että työntekijä voi tulla työkyvyttömäksi”.

Tällainen työkyvyttömyyden uhka oikeuttaa kuitenkin ammatilliseen kuntoutukseen.

– Työpaikoilla ei tunnisteta työkykyongelmia, eikä käytetä niitä mahdollisuuksia, mitä kuntoutuksella olisi saatavissa. Mahdollisuuksista ei tiedetä ja työterveyshuolto ei osaa. 90 sairauspäivän jälkeen on pidettävä neuvottelut, mutta niissä ei ole sosiaalialan asiantuntemusta, Lumijärvi sanoo.

Kenelläkään eivät herää hoksottimet siihen, että olisi mahdollisuuksia niin sairausryhmäkohtaisiin, KIILA-kuntoutuksiin tai jokaisen työntekijän subjektiiviseen oikeuteen työeläkeyhtiön ammatilliseen kuntoutukseen, jos on työkyvyttömyyden uhka, Lumijärvi jatkaa.

KIILA-kurssi sisältää 10–13 ryhmämuotoista avo- tai laitosvuorokautta. Lisäksi on yksi avopäivä ja kolmesta viiteen yksilöllistä käyntikertaa.

Kurssi toteutetaan 1–1,5 vuoden aikana. Ryhmässä on viidestä kahdeksaan osallistujaa. Kurssin lopussa on päätöstilanteen arviointi, johon osallistuvat asiakkaan lisäksi lähiesimies ja työterveyshuollon edustaja.

– Näen KIILA-kuntoutuksen merkityksenä työkyvyn parantamisen, tukemisen ja työelämässä pysymisen, kuntoutuksia suunnitteleva Penttinen kertoo.

Jokaisella on subjektiivinen ja lakisääteinen oikeus KIILA-kuntoutukseen, jos myöntökriteerit täyttyvät ja lääkäri kirjoittaa B-lääkärinlausunnon.

Kuntoutusta järjestetään kahdella eri tavalla. Mikäli liitto tai työpaikka ei hae kuntoutusta, työntekijä voi henkilökohtaisesti hakea KIILA-yksilöpalvelujen kursseille.

Ne järjestetään hieman pienemmissä ryhmissä ja niissä painottuvat yksilölliset käyntikerrat.

– Kuntoutuksesta on hyviä tarinoita ja onnistumisia. Kun ihmiset hakevat kuntoutukseen, tavoitteet saattavat kirkastua vasta siellä. Kun ihminen pysähtyy miettimään, hänellä on omaa aikaa itselle – voidaan unohtaa työ, vaikka puhutaan työstä. Penttinen kertoo.

– Yksi asiakas sanoi, että tämä on parasta, mitä minulla on koskaan ollut.

OSATYÖKYVYTÖN TAI SITTENKIN OSATYÖKYKYINEN

Penttinen korostaa määrittelyjen tärkeyttä. Osatyökykyisen kohdalla tulee keskittyä siihen, mitä työkykyä on jäljellä ja mihin työhön se sopii.

Kelalla osatyökykyyn liittyviä palveluita ovat TEAK eli työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus työikäisille. Siinä tavoitteena siirtyä palkkatyöhön tai vaikka yrittäjäksi.

Ammatillinen kuntoutusselvitys AKSE arvioi ammatillisen ja lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeita ja luo edelleen kuntoutuksen suunnitelmaa.

Kolmantena ovat ammatilliset Taito-kurssit, joissa tavoitteena ovat opinnot tai työllistyminen.

Osatyökykyisten kohdalla tärkeä on osasairaspäiväraha, jolla ehkäistään työelämästä syrjäytymistä.

– On selkeää näyttöä tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, että varhainen töihin palaaminen, vaikka osa-sairaspäivärahan kanssa, on hyödyllistä. Osatyökyvyttömyyseläkkeen ongelma on se, että jäljelle jäävälle työkyvylle ei löydykään helposti töitä. Pitäisi olla järjestelmä, että löydettäisiin myös osatyökykyiselle näitä työpaikkoja, Haring sanoo.

EDULLISTA, ILMAISTA, JOSKUS PALKALLISTA

Lumijärvi kertoo, että moni suuri työnantaja maksaa palkkaa kuntoutuksen ajalta. Kelan kuntoutukset ovat pääosin ilmaisia ja niihin voi saada myös kuntoutusrahaa. Tämä on monelle ratkaiseva asia.

Kelan kuntoutuspsykoterapia on iso sektori ja poikkeus siinä, että omavastuut ovat melko suuria.

– Jos ajatellaan, että mielenterveyssyistä myönnetyt sairauslomat ja Kelan päivärahat ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet viime vuosina, niin mielenterveysperäiselle työkyvyttömyydelle pitäisi pystyä tekemään jotain, Haring sanoo.

– Näen kuntoutuksen osana laajaa edunvalvontaa. Miten ihmiset säilyttäisivät työpaikkansa vaivojenkin kanssa, ja miten helpotetaan myös luottamushenkilöiden jaksamista, Lumijärvi sanoo.

TEKSTI SINI SILVÁN
KUVITUS TUOMAS IKONEN

 

 

AVAAJA: Työttömyyskassan maksatus sujuu mallikkaasti

Teollisuuden työttömyyskassa selviytyi kiitettävästi koronan ensimmäisestä aallosta. Se on varautunut uuteen hakijaruuhkaan.

UUSI PALSTA!

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevalta ihmiseltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä. Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

Valtakunnallisen median uutisointi työttömyyskassojen tolkuttoman pitkiksi, jopa useiksi kuukausiksi venyneistä päivärahahakemusten käsittelyajoista on vain kapea kuva todellisuudesta. Huomiotta jäivät ne kassat, joissa maksatus sujui mallikelpoisesti ja jotka saivat siitä jäseniltään kiitosta.

– Jotenkin uutisoinnissa työttömyyskassat on niputettu yhteen. Luodaan kuva huonoimman ja negatiivisimman esimerkin mukaan ja yleistetään se koskemaan kaikkia kassoja. Mutta kaikilla kassoilla ei ole pitkä käsittelyaika tai huono tilanne, tai jäsenet eivät ole tyytymättömiä, eivät esimerkiksi meillä, sanoo Teollisuuden työttömyyskassan johtaja Irene Niskanen.

– Meillä on hyvä hakemusten käsittelytilanne, lyhyt käsittelyaika, ja jäsenemme ovat meihin tyytyväisiä. Mutta tämä uutinen ei myy. Halutaan tuoda esiin vain joidenkin kassojen antamaa tietoa; että käsittelyajat venyvät, kun hakemuksia saapuu yhtä aikaa paljon.

HAKEMUKSET KÄSITELLÄÄN VIIKOSSA

Syyskuun ensimmäisellä viikolla Teollisuuden työttömyyskassan käsittelyaika oli noin viikko, mutta viikon loppua kohti käsittelyaikaa oltiin kuromassa jälleen alle viikkoon.

– Elokuussa keskimääräinen käsittelyaika oli noin viikko. Parhaimmillaan käsittely sujui parissa päivässä, Niskanen kertoo.

Mikään helppo rasti sujuvaan maksatukseen pääsy ei ollut. Koronan aiheuttama hakemusten ruuhka merkitsi kassalle valtavaa työmäärän lisäystä.

– Keväällä maaliskuussa lähtivät hakemusmäärät kasvuun. Kesäkuun loppuun asti oli noin 60 prosenttia enemmän hakemuksia kuin viime vuonna vastaavana aikana.

– Tänä vuonna olemme maksaneet ansiopäivärahaa yli 44 900 jäsenelle elokuun loppuun mennessä. Viime vuonna vastaavana aikana päivärahan saajia oli 22 149. Todella huimaa on ollut etuuksien saajien määrän nousu.

– Olemme maksaneet tänä vuonna 170,5 miljoonaa euroa elokuun loppuun mennessä. Viime vuonna vastaavana aikana luku oli noin 114 miljoonaa euroa.

KASSA HAASTOI ITSENSÄ

Niskasen mukaan teollisuusalojen suurimmassa työttömyyskassassa tulee monenlaista asiakaspalautetta muun muassa palvelua koskien.

– Mutta pääasiassa palaute on ollut viime ajat myönteistä.

– Keväällä käsittelyaika oli pitempi, ja silloin totta kai tuli palautetta käsittelyajasta. Meillä on ollut käsittelyaikatavoite kaksi viikkoa. Työttömyysturvalaissa käsittelyaika on kuukausi ikään kuin takuuna. Me olemme asettaneet sellaisen vaateen itsellemme, että käsittelyaika ensimmäisissä hakemuksissa ei saisi ylittää kahta viikkoa ainakaan kovin paljon.

– Olemme hyvin pysyneet tavoitteessa näiden vuosien aikana. Jo paljon ennen koronaa olemme tehostaneet toimintaamme.

Halutaan antaa ymmärtää, että kassat toimivat huonosti, vaikka se ei pidä paikkaansa.

Jäsenten rahan saantia varmistamaan luotiin kesäkuussa peruspäivärahan suuruinen työttömyyskorvauksen ennakkomaksu.

– Jos käsittelyaika venyy yli kahden viikon, ennakkomaksu lähtee jäsenen tilille ilman, että hänen tarvitsee itse sitä edes hakea. Ennakkomaksu on käytössä tilanteissa, joissa käsittelyaika näyttäisi ylittävän kaksi viikkoa.

VARAUTUMINEN TOISEEN AALTOON

Koronakriisin iskiessä kassassa kaikki resurssit keskitettiin palvelemaan pääasiaa, työttömyyskorvauksien nopeaa maksatusta.

– Organisoimme työnkulkuja entistä joustavammiksi, sujuvammiksi ja tehokkaammiksi. Lisäsimme automaatiota ja työvoimaa, Niskanen kertoo.

– Meillä on nyt noin 30 työntekijää enemmän kuin ennen koronaa. Olemme saaneet liitolta työntekijöitä apuun muun muassa puhelinpalveluihin ja yhteistoimintaneuvottelujen tietojen hankkimiseen työpaikkojen luottamushenkilöiltä. Omat ylityöt käynnistimme heti keväällä.

– Yt-tietojen keruuta työpaikoilta on tehostettu. Yritämme saada ajoissa tiedon, kuinka paljon työpaikalta tulee hakemuksia, milloin ne meille tulevat ja millaisista lomautuksista on kyse. Päivitämme ennusteita viikoittain.

– Olemme lisänneet viestintää jäsenille ja luottamushenkilöille ja muokanneet tietoa helposti löydettäväksi ja ymmärrettäväksi. Kun koronakriisi alkoi, yhteydenpitoa työnantajiin tiivistettiin. Myös muuta sidosryhmäviestintää on lisätty.

Niskanen arvioi kassan valmiuden hyväksi tilanteen pahenemisen varalle.

– Tarpeen tullen vahvistamme eri tavoin toimintaamme. Työpaikoilta ja luottamushenkilöiltä saamme arvioita tulevasta tilanteesta. Mitä enemmän saamme tietoa etukäteen, sitä paremmin jäsenten palvelu sujuu. Viestintä on tärkeää. Isoin asia mitä voimme tehdä, on työvoiman lisääminen riittävän ajoissa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS EMILIE UGGLA

Teollisuuden työttömyyskassan eAsiointi on auki ympäri vuorokauden – lähetä hakemukset, liitteet ja yksityisviestit samasta sähköisestä palvelusta. Kirjaudu eAsiointiin osoitteessa www.teollisuuskassa.fi.

Jätteen jalostajat – Clean Turku hakee teollisuuden kasvua puhtaammin, kestävämmin ja kierrättäen

Teollisuus kääntää kasvukurssia kestävämpään suuntaan. Clean Turku -hankkeessa hiili halutaan tilinpäätöksiin debitin ja kreditin rinnalle niin, että teollisuuden arvot näkyvät rahavirtojen rinnalla. Sellutehtaat voivat uusilla innovaatioilla käyttää puuta jopa kymmeniä prosentteja tehokkaammin. Sähköautojen törmäyksenkestävät akut halutaan murskata, ja ottaa litium kiertoon.

KUVA YLLÄ: CH Bioforcen Lari Vähäsalo esittelee biomassasta valmistettua 3D-tulostusmateriaalia.

Kasvua ja uutta liiketoimintaa haetaan nyt teollisuuden mahdollisuuksista toimia puhtaammin, kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteilla. Yksi kasvun kärkialoista on clean. Sanalla voidaan tarkoittaa biotaloutta, puhdasta teollisuutta, kiertotaloutta, resurssiviisautta, resurssien tehokasta käyttöä, biodiversiteettiä ja ilmastonmuutoksen hillintää.

Kun kuuntelee Clean Turku -kärkihankkeen johtajaa Linda Fröberg-Niemeä, on pakko terästäytyä. Termit ovat kunnianhimoisia, mutta muuttuuko kaunis clean konkretiaksi? Kuka puhuu Fröberg-Niemen kanssa samaa kieltä? Onko teollisuus todellakin menossa kohti kestävämpää kasvua?

Clean Turku -hankkeessa on mukana korkeakouluja, niin Turun yliopisto, Åbo Akademi kuin Turun ammattikorkeakoulu, julkisen tahon toimijoita, mutta myös yllättävän paljon yrityksiä. Mukana on tuttuja nimiä. Tai miltä kuulostavat Valmet Technologies, Neste Oil ja sen Naantalin jalostamo, Nordkalk sekä Paroc. Osa on startup- ja kasvuyrityksiä, joilla on uusia ratkaisuja bio- ja kiertotalouteen, kuten Crisolteq, CH-Bioforce ja Renotech. Nimilistaa riittää.

PUHDAS JA NUUKA TEOLLISUUS

Fröberg-Niemi luovii tässä verkostossa ja on ikään kuin luomassa satamaa, johon yritykset voivat kiinnittyä.

Cleantech on termeistä vanhin ja merkitsee puhdasta teknologiaa. Se on lähtenyt suomalaisesta teollisuudesta ja teollisuuden uudistumisesta. Mietitään tehokkaampaa veden, energian ja materiaalin käyttöä valmistuksessa. Puhtaalla teknologialla päästään askel kerrallaan lähemmäs vähäpäästöisempää tuotantoa ja teollisuutta, Fröberg-Niemi sanoo.

”On tärkeää, että nimenomaan nämä tutkimusaihiot, startupit jalkautuvat oikeasti teollisuuteen. Skaalaus ja pilotointi käytäntöön on kallis matka, mutta se on tehtävä”, Clean Turun johtaja Linda Fröberg-Niemi sanoo.

Biotalous ja kiertotalous ovat tulleet mukaan myöhemmin, ne ovat talouden uusia muotoja. Fröberg-Niemen mukaan ne ovat enemmän kuin yksi teknologia tai asia, jota tarkastellaan kerrallaan. Sen sijaan katsotaan yhteiskunnan murrosta, jossa pyritään energiatehokkuuteen ja vähähiilisyyteen. Puhutaan kokonaisesta systeemisestä muutoksesta.

– Kiertotalous tarkoittaa sitä, että neitseellisen raaka-aineen käyttö ei ainakaan lisääntyisi. Biotalous taas luo biopohjaisia raaka-aineita ja vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä.

Samalla nämä ovat EU:n yhteisiä tavoitteita fossiilittoman yhteiskunnan rakentamiseen. Ei ole kestävää, että synnytetään suuria määriä jätteitä. Kallisarvoiset raaka-aineet halutaan saada pysymään kierrossa pitempään.

RAISION IHMEELLINEN KEMIANLAAKSO

Fröberg-Niemi puhuu biopohjaisista tekstiileistä, muoveista ja liimoista. Siitä, mitä kuluttajat näkevät ympäristöystävällisempänä. Miten lähellä tämän kaiken toteutuminen on?

Raision tehtaiden vanhaan, tyhjäksi jääneeseen laboratoriokeskittymään on noussut Smart Chemistry Park. Pienten yritysten yhteinen pelikenttä, kuin pieni piilaakso. Sytytyslankana on kuitenkin kemian ja erityisesti prosessikemian osaaminen.

– Paikka on sekä Suomessa että Euroopan tasolla ainutlaatuinen. Mukana on 14 pienempää yritystä ja noin 60 yritystä tiiviissä verkostossa. Siellä on osaamista käsitellä biopohjaisia massoja ja teollisuuden sivuvirtoja uusiksi tuotteiksi, Fröberg-Niemi sanoo.

Raisiossa CH Bioforcessa tekniikan tohtori, tuotekehitysjohtaja Lari Vähäsalo kertoo tekniikasta, jolla liki mikä tahansa biomassa, niin panimoteollisuuden mäski kuin selluteollisuuden sivuvirtana pitkälti taivaan tuuliin palava hemiselluloosa, muuttuu pitkäketjuisemmaksi raaka-aineeksi. Tätä biomateriaalia voidaan käyttää liimoiksi, 3D-tulostusmateriaaliksi tai lääketeollisuuden aihioiksi. Puhumattakaan siitä, että saadaan ravintokuitua, jota voidaan ripotella viilin päälle aamupalalla.

Akkuteollisuus tarvitsee arvometallien louhintaa, ja niiden käytön ei haluta olevan kertaluontoista.

Myös Fortum haistoi Smart Chemistry Parkista bisneksen ja osti siellä toimivan Crisolteqin osaamisen itselleen. Crisolteq on kehittänyt akkumetallien talteenottoa, erottelua ja käyttöä uudestaan akkujen valmistukseen.

– Akkuteollisuus tarvitsee arvometallien louhintaa, ja niiden käytön ei haluta olevan kertaluontoista. Sillä tavalla Crisolteq on kiertotalouden edelläkävijäyritys, metallit laitetaan uudestaan kiertoon ja tässä vaaditaan hydrometallurgista osaamista, Fröberg-Niemi kuvailee.

Raision kemiakeskittymässä on myös Renotech, jolla on osaamista käsitellä energiateollisuuden teollisuusjätettä biotuhkaa sekä ennen kaikkea viedä kiertotalouden osaamista suurteollisuuteen. Kun pystytään muokkaamaan tuhkan koostumusta, sitä voidaan käyttää sideaineena, rakennusmateriaaleina tai muuna raaka-aineena muulle teollisuudelle. Sen sijaan, että se olisi jäte.

Turussa rannikkokaupunkina on päätetty luopua läjityksestä merialueille vuoteen 2024 mennessä. Mitä sen jälkeen tehdään? Voisiko meren pohjasta ruopattavaa löysää savimaata stabiloida biotuhkalla, että sitä voisi käyttää maanrakennusaineena? Tätä ongelmaa ratkotaan Paraisilla Nordkalkin vetämässä rakentamisen ja kierrätyksen klusterissa.

– Tietoa on valtavasti, tässäkin ollaan pilotointi ja skaalausvaiheessa. Kuka ottaa riskin, kenellä on niin iso intressi, että voidaan erikoistua tällaiseen.

KIELITAITOA LÖYTYY SUURIMMISTA YRITYKSISTÄ

Linda Fröberg-Niemi sanoo, että suurimmat yritykset puhuvat kiertotaloudesta, biotaloudesta ja puhtaasta teollisuudesta samaa kieltä. Ne ovat muutoksissa vetureita. Mutta mukaan tarvitaan kaikki yritykset. Lainsäädännöllä päästään siihen, että vaikutukset näkyvät myös suomalaisessa yritys- ja koulutuskentässä.

– Hiilineutraalisuustavoitteet ja kestävän kehityksen keskustelut ovat mukana koronaelvytyspaketissa. Samalla eurolla luodaan ratkaisu, joka on samalla kestävämpi.

Nyt suomalainen nuuka tapa elää siirretään teollisuuteen.

Vuoteen 2050 mennessä tapahtuu paljon. Teollisessa mittakaavassa tuotanto muuttuu.

– Clean Turku on yhteiskunnan systeemistä muutosta, kun kuluttajan tuote kiertää. Toimintatapa on kestävä.

Perinteisesti suomalainen on toiminut tosi kestävästi. Tavarat on käytetty uudestaan sellaisena kuin ne ovat. Nyt nuuka tapa elää siirretään teollisuuteen. Työntekijän pitää hallita prosesseja, että lopputuote on puhtaampi. Kun uudet yritykset saavat kasvua cleantechista, se tarkoittaa samalla työtä ja teollisia työpaikkoja.

AUTOTALLISSA SYNTYVÄT SUURIMMAT YRITYKSET?

”Siellä missä on ongelma, on ratkaisu. Emme me mitään muuta ollakaan kuin Pelle Pelottomia”, Lari Vähäsalo (vas.) CH Bioforcesta toteaa yrittäjäkumppaninsa Sebastian von Schoultzin kanssa.

Smart Chemistry Parkin innostus tarttuu. Siellä toimivan CH Bioforcen lähtökohta on klassinen. Tuotekehitysjohtaja Lari Vähäsalo opiskeli Åbo Akademin puu- ja paperikemian laboratoriosta tekniikan tohtoriksi, liiketoimintajohtaja Sebastian von Schoultz filosofian maisteriksi.

– Me oikeastaan halusimme testata omia ideoita, meillä oli autotallissa oma pieni reaktori, johon Paraisten metsistä haettiin puuta, Vähäsalo kuvailee. Silloin, vuonna 2012, Suomen paperi- ja selluteollisuutta oltiin ajamassa alas. Kaksikko halusi kokeilla ja kehittää jotain sellaista, joka mullistaisi sellun tuotannon kannattavuutta.

– Heti ensimmäisten testien yhteydessä huomattiin, että on kompastuttu johonkin uuteen ilmiöön. Minkä tahansa biomassan pystyi fraktioimaan eli jaottelemaan pääkomponentteihin tehokkaasti.

Kaiken ytimenä on menetelmä, jossa biomassasta on onnistuttu erottamaan pitkäketjuista sokeria. Lyhytketjuisena hemiselluloosa on haurasta ja sellaisenaan vaikeasti hyödynnettävää. Pitkäketjuisena se on mainiota, mutta sen valmistamiseen tarvitaan kemiallista osaamista. CH Bioforce on patentoinut menetelmänsä, mutta tietää faktat:

– Ei kannata käsillään istua. Jossain vaiheessa joku löytää vaihtoehtoisen tavan.

– Vuonna 2015 täytyi poistua autotallista, Vähäsalo nauraa.

Nyt Raision tehdasalueella on CH Bioforcen pilottituotantotehdas. Siellä toimii yrityksen kehittelemä erotteluprosessi metsätalouden biomassoille, mutta myös muille biomassoille. Biomassasta erotetaan hemiselluloosaa ja ligniiniä puhtaina elementteinä. Ne ovat käytettävissä muille toimialoille, kosmetiikkateollisuuteen, tekstiiliteollisuuteen, elintarvikkeisiin, muoveihin, liimojen tai polyuretaanilevyjen raaka-aineena. Lisäksi prosessissa tuotetaan puhdasta selluloosaa, jollaisena se soveltuu viskoosiprosesseihin eli tekstiileihin.

CH Bioforcen biomassasta erottama pitkäketjuinen hemiselluloosa voi tarkoittaa vaikka suomalaismetsien puun hyödyntämistä ravintokuituna; ”puolet petäjäistä” saa täysin uuden merkityksen. Laboratoriossa kehitysinsinööri Frida Sjögren.

Tuotannossa pystytään mistä tahansa biomassasta, kuten puusta, oljesta, bambusta, kaurasta, hampusta tai vaikka hevosenlannasta, tekemään korkean jalostusasteen tuotteita. Suunnitelmat ovat valmiina ensimmäisen teollisen mittakaavan laitoksen rakentamiseen Raision tehtaan alueelle parin vuoden kuluttua.

– Tämän vuoden aikana on tarkoitus laittaa lapio maahan, von Schoultz kertoo.

Vähäsalo kertoo, että nykyisissä sellutehtaissa hemiselluloosa ja ligniini poltetaan taivaan tuuliin. Käytännössä 50 prosenttia kuivasta puusta menee hiilidioksidina tehtaan piipusta ulos. Osa tätä energiaa tuotannossa tarvitaankin. Lämpöarvo ei ole likimainkaan se arvo, mitä samasta biomassasta saataisiin jalostamalla se korkeammalle jalostusasteelle.

Eikö Äänekoskella uudella sellutehtaalla sitten jo tehdä näin? Vähäsalon mukaan missään sellutehtaassa ei vielä tehdä näin.

– Jos meidän prosessimme yhdistettäisiin olemassa olevaan sellutehtaaseen, pystyttäisiin raaka-aineen jalostusarvo nostamaan 50 prosentista 80–90 prosenttiin, ja silti tehdas saisi myös tarvitsemansa energian.

– Esisuunniteltu tehdaskokonaisuus on meidän kauppamateriaalimme. Maksavia asiakkaita on ollut alusta asti.

CH Bioforcen alkutaival alkoi Sebastian von Schoultzin autotallissa, koska juuri siihen talliin saatiin voimavirtaa. Sieltä siirryttiin Raision tehtaiden vanhoihin laboratorioihin. Tulevaisuus näyttää, rakennetaanko jatko sellutehtaan mittakaavaan.

Vaikka 2016 perustetun CH Bioforcen konsepteilla ei ole vielä toteutettu suurta tehdasta, sillä on isoja asiakkaita, kuten AB InBev, maailman suurin olutpanimo. Sen tuotemerkkejä ovat Becks, Budwiser sekä Corona. Yritykselle syntyy maailmanlaajuisesti 40 miljoonaa tonnia mäskiä vuodessa. Siitä pystytään muokkaamaan biotuotteita. Vaikka jo nyt mäskiä käytetään rehuna, suurin osa käytetään maanparannusaineena.

Waste to value, jätteestä arvoksi -ajattelu on hyvin läsnä täällä. Kun nostetaan tuotteen jalostusarvoa tehtaalla, jo kymmenesosan kokoinen tehdas nykyisiin sellutehtaisiin verrattuna on kannattavaa liiketoimintaa.

RENOTECH NOSTAA KIERTOTALOUDEN KIRJANPITOON

Renotechin kehityspäällikkö Valter Wigren on itse puikoissa tekemässä kalsinointikoetta korkealämpouunissa.

Renotechille Smart Chemistry Park tarkoitti hakeutumista saman henkiseen porukkaan, kehityspäällikkö Valter Wigren kertoo. Mutta yrityksessä ei olla eilisen teeren poikia, Renotechin perustaja, toimitusjohtaja Bob Talling on ollut tekemässä erilaisia kiertotalouteen liittyviä asioita vähintään 40 vuotta. Hän aloitti hiilidioksidivapaista sementeistä jo 1980-luvun lopulla.

– Silloin sitä kutsuttiin resurssiviisaudeksi, Wigren sanoo. Nyt hiilidioksidien vähennys merkitsee paljon enemmän.

Renotech tarjoaa kuitenkin pelkkien rakennusmateriaalien sijaan kiertotalouteen liittyvää osaamista suurteollisuuteen.

– Me pystymme kertomaan, miten asiat tehdään ja miten paljon se maksaa. Teräs- tai energiateollisuudella voi olla vähintään kymmeniä tonneja, pahimmillaan useita miljoonia tonneja nykyisellään käyttökelvotonta jätettä. Me tuomme osaamista ja prosesseja, joilla näille voidaan tehdä jotain.

Renotechin osaamista on saada jäte muuttumaan uudeksi käyttökelpoiseksi materiaaliksi. Tässä käytössä on Renotechin valmistamaa hiekkapuhallusmateriaalia.

Wigren sanoo, että kiertotalous on ollut tuloillaan suurteollisuuteen, niin metsä-, teräs, kuin rakennusteollisuuteen. Kaikki myöntävät, että hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä, mutta miten se on tehtävä?

– Me näytämme, miten se tehdään. Osaaminen löytyy, ellei meiltä, niin meidän verkostoltamme, kun yritykset keskittävät osaamisensa omien tuotteidensa parantamiseen.

Wigren korostaa, että kiertotaloudessa on tyypillistä, ettei kyse ole yhden yrityksen sisäisistä prosesseista.

– Tässä ei auta kuin kokemus, se että on ollut pitkään mukana. Olemme mukana kiertotalouden jalkautumisessa. Ei vain jätevirroissa, mutta myös raaka-aineissa, että mahdollisimman vähän menisi hukkaan.

– Nyt katsotaan paitsi mitä on myyty, paljonko on voittoa, mutta kirjanpitoon tulee indeksinä myös hiilidioksidi. Miten se saadaan talouspuolella näkyviin, eikä vain markkinointipuolen juhlapuheisiin.

”Nyt liikevaihto tulee konsultoinnista, tulevaisuudessa tuotteista”, sanoo Renotechin kehityspäällikkö Valter Wigren.

Se, mihin Renotech on menossa, ovat ulkomaat, josta rakennusteollisuuden partnereita kiertotalouden periaatteilla ja tekniikoilla haetaan esimerkiksi Nigeriasta.

– Nyt liikevaihto tulee konsultoinnista, tulevaisuudessa tuotteista.

Kun Wigren tuli mukaan alalle, hän todella pohti sitä, kuka määrittelee kiertotalouden ja ”kuka puhuu sen äänellä”.

– Olin sitä mieltä, että kiertotalous on kemiaa, hajotat asian osiin, teet siitä uutta. Se oli hyvin tekninen näkökulma. Mutta tarvitaan myös tarinaa ja arvoja, pitää olla kirjanpidossa lisää sarakkeita. Tarinat muuttavat maailmaa, ei se, että teen jonkun teknisen revoluution, vaan että ihmiset saadaan innostumaan siitä.

Smart Chemistry Park tarkoitti, että tullaan yhteiseen pöytään, avataan sitä, mitä volyymeja kiertotaloudessa liikkuu.

AKUT KIERTOON HARJAVALLASSA

Sähköautoilijoiden on syytä painaa mieleensä paikkakunta nimeltä Harjavalta. Siellä on jo nyt teollisen mittakaavan pilottilaitos litiumakkujen ja niiden materiaalien kierrätykseen. Fortumin ostaman Crisolteqin osaaminen hydrometallurgisessa kierrätyksessä on yksi syy siihen, että sähköautolla ajajan omatunto voi olla hivenen puhtaampi.

Pilottilaitos on vasta alku, suunnitelmat uuden tehtaan rakentamiseksi ovat käynnissä. Investointimääristä ei voida pörssiyhtiössä kertoa.

– Toteutuessaan tehdas on suuri ja sillä on merkittävä työllistävä vaikutus, kyse on teollisen mittakaavan prosesseista, Fortumin akkuliiketoiminnan johtaja Tero Holländer kertoo.

– Tähtäämme globaaliin toimintaan. Harjavallalla on siinä iso rooli. Alueella on osaajia, joilla on kokemusta tämän tyyppisestä tekemisestä, viranomaisyhteistyö on ollut tosi hyvää. Täällä yhdistyy aika moni asia.

Akkuklusterin tulevaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että Turun yliopistossa on uusi akkuteknologian professuuri. Akkuteollisuudessa on myös tarve kierrätysmateriaaleille, mihin Fortum ja Tero Holländer Harjavallassa satsaavat. ”Toteutuessaan tehtaalla on merkittävä työllistävä vaikutus.” KUVA FORTUM

Fortum katsoo akkujen olevan kokoaan suuremmassa roolissa osana energiantuotantoa. Harjavaltaan on syntymässä kokonainen akkuklusteri, josta Crisolteq ja Fortum ovat vain osa. Mukana ovat myös nikkelijalostaja Nornickel Harjavalta Oy sekä BASF Battery Material Finland Oy:n Harjavallan akkumateriaalitehdas, joka on heinäkuussa saanut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston luvat.

– Litiumakut on nähty jätteenä, Harjavallassa ne nähdään raaka-aineena. Meidän roolimme on kierrättää akkujen valmistuksesta tulevia sivuvirtoja ja käytöstä poistettuja akkuja, Holländer kertoo.

Raaka-aineet, joita otetaan talteen ovat akkujen tuotannolle tärkeitä: nikkeliä, kobolttia, mangaania ja myöhemmin litiumia. Muidenkin materiaalien hyödyntämistä tutkitaan.

– Akkuteollisuus kehittyy tosi nopeasti. Tarve ja kysyntä kierrätysperäisille materiaaleille on kova, Holländer sanoo.

KUVA FORTUM

Ensin sähköajoneuvojen akut esikäsitellään. Autoista irrotetut akkumodulit analysoidaan, esipuretaan ja kierrätetään mekaanisesti esimerkiksi murskaamalla. Jos akkumoduli on hyvässä kunnossa, on mahdollista, että se käytetään uudelleen, eli puhutaan akkujen second life -käytöstä. Näistä akuista voidaan rakentaa akkujärjestelmiä ja tehdä energiavarastoja.

– Harjavallassa tähtäin on nimenomaan litiumakkujen materiaalien kierrätyksessä. Akuista erotetaan niin sanottu musta massa, joka käsitellään Harjavallassa Crisolteqilla ja kierrätetään hydrometallurgian avulla akkuteollisuuden raaka-aineeksi.

MITEN MURTAA MURTAMATON AKKU

Ehkä suurin haaste akkujen kierrätyksessä on, että ne pitäisi suunnitella paremmin kierrätettäviksi.

Sähköautojen akut on suunniteltu kestämään kolaritilanteessa lähes kaikkea. Kierrätyksen näkökulmasta taas olisi hyvä, jos akku olisi helposti purettava. Kaikkien etu kuitenkin on, että ne päätyvät kierrätykseen. Akun osuus ajoneuvon massasta on aika suuri, ja myös direktiivit ohjaavat ajoneuvojen kierrätykseen.

– Pidämme tärkeänä, että ne akut, jotka poistuvat Euroopassa käytöstä, myös kierrätettäisiin Euroopassa. Keskeistä on, että akkuihin tarvittavia raaka-aineita pystytään tuottamaan läpinäkyvästi ja kestävästi, Holländer tähdentää.

 

Teollisuusliitto hioo strategiaa biotalouteen

Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho vetää liiton bio- ja kiertotalousryhmää. Parhaillaan liitossa rakennetaan keskeisiä linjauksia siitä, mitä biotalouden kokonaisuus tarkoittaa suomalaiselle työelämälle, ja mitkä ovat Teollisuusliiton ajatukset tästä. Liitto rakentaa biotalousstrategiaa, joka kattaa myös cleantechia, vähähiilisyyttä, kiertotaloutta, puhdasta teollisuutta – kokonaisuus on vedetty yhden otsikon alle.

– Biotalous ulottuu kaikille sopimusaloille, Teollisuusliitossa niin puu- ja metsäpuolen työehtosopimuksissa kuin kemianteollisuudessa. Nyt katsotaan vielä puu- ja hiilivetykemian yhdistyminen. Hyvä esimerkki on Äänekosken sellutehdas ja sen tuotevirtojen hyödyntäminen uudella tavalla.

Biotaloudessa on Laihon mukaan Suomelle valtava potentiaali, jota pitää pystyä hyödyntämään.

– Osa vanhoista tehtaista konvertoituu biotalouden ja cleantechin puolelle. Siinä pitää olla mukana.

Tulevaisuudessa suuri muutos on puualan ja kemian osaamisen yhdistyminen, näkee Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho. KUVA KITI HAILA

Bio- ja kiertotalouden kasvu tulee Laihon mukaan vaikuttamaan työpaikkoihin paljon. Se voi merkitä uutta työtä tai vanha saa uusia muotoja. Käytettävät raaka-aineet ja lopputuotteet muuttuvat. Työn vaativuus tulee kasvamaan biotalouden kehittyessä. Tapahtuu tuotekehitystä bio-etuliitteellä. Energia-ala on tässä tärkeänä mukana.

– Taustalla ovat valtiovallan ja yhteiskunnan sekä EU:n tavoitteet hiilivapaasta yhteiskunnasta.

– Tässä on mielenkiintoista se, miten eri osapuolet näkevät asian omalta kannaltaan, ja meidän tulee nähdä, millainen on kokonaisuus bio- ja kiertotalous. Teollisuusliittona, suurimpana ammattiliittona, meillä pitää olla siitä näkemys.

Bio- ja kiertotalouson ilmiö, joka ulottuu joka alalle. Laiho muistuttaa, että muutamia vuosia sitten öljybisneksessä ei ajateltu ympäristöasioita. Nyt syntyy myös uudenlaista betonirakentamista, energiatehokkuus on tärkeää, hukkalämpöä otetaan talteen, puurakentamisessa mietitään hiilijalanjälkeä ja hiilen sitomista. Syntyy sellaisia teollisuuden lohkoja, joita ei ole vielä olemassakaan. Jätebisnes on jo muuttunut, ja se on kymmenen vuoden kuluttua hyvin erilainen. Myös puu raaka-aineena muuttuu.

– Näen itse suurimman muutoksen, kun puupuolen osaaminen liitetään kemian osaamiseen. Suunnittelupöydällä ne ovat valtavia mahdollisuuksia raaka-ainevalmistukseen ja lääketeollisuuteen. Hirveä määrä potentiaalia. Toisten jätteet ovat toisille raaka-aineita, millä päästään kiertotalouteen kiinni.

Pitää myös seurata, mitä muualla Euroopassa tehdään ja miten se vaikuttaa Suomeen. Keskivertokansalainen on jo syvästi tietoinen näistä asioista, ja se näkyy ihmisten normaalissa elämässä.

 

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

VIERAILIJA: Tom Tuunainen: Esineiden internet – uhkien internet?

Esineiden internet (engl. Internet of Things, lyhyemmin IoT) on teknologia, jonka avulla yhdistetään kaikenlaisia laitteita toisiinsa internetin avulla. Nämä laitteet tekevät elämästämme tehokkaampaa ja päivittäisistä rutiineista vaivattomampaa. Niiden avulla voimme muun muassa lisätä kotien turvallisuutta, esimerkiksi hallita valoja ja lukkoja etänä. Myös teollisuus on huomannut esineiden internetin mahdollisuudet. Nämä ”älykkäät” laitteet ovat jo varsin sujuvasti sulautuneet osaksi elämäämme, mutta ne jättävät meidät myös alttiiksi verkkorikollisuudelle.

Iso osa kaikista Kyberturvallisuuskeskuksen haittaohjelmahavainnoista on keskuksen mukaan IoT-laitteista, jotka ovat jatkuvasti yhteydessä internetiin. Laitteita tulee markkinoille nopeassa tahdissa, ja tuotantopaine saattaa johtaa ei-toivottuihin tietoturva-aukkoihin. Rikollisen hyökkäyksen kohteena voi siis olla niin älyvalaisin kuin tehtaan ohjausjärjestelmä. Ne saattavat sisältää tietoa, jota ei ole tarkoitettu levitettäväksi eteenpäin, tai sitten niiden kautta pääsee murtautumaan muihin laitteisiin. Kyberturvallisuuskeskuksen mukaan monet yritykset – yksityishenkilöistä puhumattakaan – eivät kykene havaitsemaan murtautumista IoT-laitteeseen sen koko elinkaaren aikana. Miten siis kaikkialle levittäytyneiden, jatkuvasti verkossa olevien laitteiden tietoturva tulisi hoitaa?

Tietoturva kannattaa ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

Tietoturva ei tarkoita pelkästään teknologisia ratkaisuja, vaan se tarkoittaa kaiken tiedon suojaamista. Yksityishenkilöiden suojattaviin tietoihin kuuluvat esimerkiksi henkilötunnus ja pankkitiedot. Yritysten arkaluontoisiin tietoihin kuuluvat vuorostaan asiakas- ja suunnittelutiedot, kuten myös patenttioikeudet. Jos joku pääsee kahvinkeittimen kautta laiteverkkoon kiinni, saattaa siitä pahimmassa tapauksessa aiheutua merkittävää taloudellista haittaa. Rikollinen saattaa ehkä ryhtyä ohjaamaan isoa tuotantokonetta, jolla voi olla hengenvaarallisia seurauksia.

Tietoturva kannattaa ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Eihän korvapuustiakaan leivota siten, että kaneli, voi ja sokeri ripotellaan pullan päälle jälkikäteen. Tietoturvakäytäntöjä ei siis voi lisätä menestyksellisesti jo valmiiseen tuotteeseen. Turvan tulee olla sisäänrakennettua, ja jotta vältytään turhilta jälkikäteiskustannuksilta, tulee tietoturva ottaa huomioon jo hankintavaiheessa. Tarkista edes, että laitteita voi päivittää ja että niille voi myös asettaa salasanan.

Tällä hetkellä IoT-laitteille ei ole olemassa varsinaista viranomaissääntelyä, mutta sitä kehitetään. Valitettavaa on tosin, että hallitukset ryhtyvät vaatimaan tietoturvatoimenpiteitä vasta nyt, kun internetiin kytkettyjen IoT-laitteiden lukumäärä vastaa maailman väkilukua miltei kaksinkertaisesti.

Kun laite- ja palveluntarjoajat sekä muut toimijat tekevät yhteistyötä tietoturva-asiantuntijoiden kanssa, on se useimmissa tapauksissa tuottanut parempia ja turvallisempia kokonaisuuksia. Kun pyrimme tähän, lisäämme yritysten kilpailukykyä, ja teemme samalla tulevaisuudesta miellyttävämmän meille kaikille.

TOM TUUNAINEN
Kirjoittaja on Centria-ammattikorkeakoulun TKI-kehittäjä.

NÄKIJÄ: Anssi Tuominen: ”Innostusta ei voi opettaa, mutta innostus voi tarttua”

”Työssäoppiminen on se nivel, mikä pitää saada vielä toimimaan. Silloin ohjaajan korvausasiat nousevat vääjäämättä keskusteluun”, sanoo Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitoksen johtaja Anssi Tuominen ammatillisen koulutuksen uudistamisesta. Monelle nuorelle elämänhallinta on kuitenkin se vaikein oppiaine.

2.9.2020

– Toki ammatillisen koulutuksen reformi kuorrutettiin kauniilla sanoilla, mutta eihän siihen olisi lähdetty, jollei koulutuksen määrärahoista olisi leikattu 25 prosenttia. Poliitikkojen oli helpompi puhua ”uudistamisesta”. Kaikkein kovimmin leikkaukset iskivät ammatilliseen koulutukseen, ja eniten ne näkyvät heikoimmassa asemassa olevien oppijoiden kohdalla, Tuominen toteaa.

Tuomisen vastuulla on sekä ammatillinen koulutus että lukio. Kajaani on puolet Kainuusta, ja kun Kuusamo, vaikka Pohjois-Pohjanmaan puolella onkin, on erillissopimuksella mukana, saadaan koko ikäluokka kuvaannollisesti saman koulutusliikelaitoksen katon alle. Toiminta-alueella peruskoulun päättää vajaa 1 000 nuorta, ja ammatilliseen koulutukseen hakee myös aikuisia alan vaihtajia, näyttötutkinnon suorittajia ja maahanmuuttajia.

KUORRUTUKSESTA KÄYTÄNTÖÖN?

Tuominen painottaa, että koulutusreformi sysäsi liikkeelle myös positiivisia asioita. Oli pakko notkistua muutosprosessiin, jossa inhimilliset arvot – motivointi, innostaminen ja itseohjautuvuus – ovat kaiken keskiössä.

– Innostusta ei voi opettaa, mutta innostus voi tarttua. Se on kuin laumasuoja. Nuoren on vaikea olla hällä väliä -asenteella, kun ympärillä on innostava opettaja ja innostunut ryhmä. Olemme hakeneet muualta kokemuksia ja malleja tähän, vaikka ei nyt keneltäkään opettajalta vaadita, että joka aamu pitäisi säkenöidä kuin tähtisadetikku, Tuominen naurahtaa.

Kovimmin leikkaukset iskivät heikoimmassa asemassa oleviin.

– Olemme kehittäneet pedagogisia menetelmiä. Muualta Suomesta käydään nyt katsomassa mallia meidän YritysAmis-pedagogiikasta ja Nuori Yrittäjyys -toiminnasta. Siinä perustetaan oikeita yrityksiä ja näkee ihan konkreettisesti, mitä elementtejä pitää yrityksessä hallita, jotta tuote tai palvelu menestyy.

– Tietysti ne ulospäin suuntautuneet ja aktiivisimmat ovat kaikkein voimakkaimmassa roolissa, mutta kaikki tehdään yhdessä, tiimioppimisen menetelmien kautta.

LISÄÄ RASVAA TÄHÄN NIVELEEN

Miten motivoida työntekijää ottamaan työssäoppija siipiensä suojaan, jos lisäpalkkiota ei makseta eikä työaikaa vapauteta ohjaamiseen? Miten motivoida yritys satsaamaan työssäoppijoihin? Mitään korvaustahan ei tule, eikä esimerkiksi tiukkojen vaatimusten hoiva-aloilla tai sähkötöissä työssäoppija edes saa tehdä töitä kuin rajallisesti.

Miten motivoida pienyritys sitoutumaan oikein ”nohevaan” oppisopimuskoulutettavaan? Hänestähän kaavailtiin uutta Jaskaa eläköityvän Jaskan tilalle, mutta sitten Ville-Petteri ilmoittaakin, ettei hän tähän firmaan jää, vaan että hän jatkaa ammattikorkeakouluun.

”Innostusta ei voi opettaa, mutta innostus voi tarttua. Se on kuin laumasuoja. Nuoren on vaikea olla hällä väliä -asenteella, kun ympärillä on innostava opettaja ja innostunut ryhmä”, sanoo Anssi Tuominen, Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitoksen johtaja.

Kajaanissa viimeisin kuvio on suomalaisittain vielä hyvin tavallinen. Tuominen sanoo, että 37 prosenttia Kainuun ammattiopiston opiskelijoista jatkaa vielä Kajaanin ammattikorkeakouluun.

Tuominen ”ymmärtää hyvin” nuo edellä kuvatut kysymykset ja sanoo, että koulutusuudistuksen tuo nivel onkin saatava toimimaan paremmin. On nostettava kissa pöydälle ja otettava kustannukset mukaan keskusteluun.

TYÖTTÖMYYDESTÄ TYÖVOIMAPULAAN

– Aiemmin Kainuu kilpaili työttömyystilastojen ykkössijasta Pohjois-Karjalan ja Lapin kanssa. Nyt Kainuussa on työvoimapula. Ikäluokat ovat vuosi vuodelta pienentyneet samaan aikaan kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle.

– Transtech on kainuulaisittain iso yritys. Se on raideliikenneyrityksenä myös ekologisesti uskottava, ja nuorille kestävä kehitys on tärkeä arvo. Sen ovat Greta Thunberg ja muut osoittaneet.

– Mutta Transtech on Kajaanista katsoen syrjässä. Ja jos isä oli siellä töissä, äiti ei nyt suosittele sinne hakeutumista, sillä tehtaalla oli vuoroin lomautuksia, vuoroin niin kiirettä, ettei mitään tolkkua.

On vaikea selvitä ilman toisen asteen koulutusta.

– Transtech ei käännytä ketään työnhakijaa pihaltaan, ja jos jotain osaamista puuttuu, yrityksen henkilöstöosasto on hyvin pian tuossa meidän pihallamme uuden rekrynsä kanssa. Sitten kartoitetaan yhdessä, mitä osaamista vielä puuttuu, ja opetus räätälöidään aivan tarpeen mukaan.

– Muutaman päivänkin opetus on tehty taloudellisesti edulliseksi oppilaitokselle. Tämä onkin ammatillisen reformin vahvoja puolia, Tuominen arvioi.

Transtechiin on perustettu myös oppisopimusryhmiä, samoin kaivosyhtiö Terrafameen eli entiseen Talvivaaraan, jonka kolmeen 25 hengen ryhmään on ollut joka kerta ylenmäärin hakijoita.

Yritysten kanssa tehty yhteistyö on oleellinen osa toimintaa. Mutta yhtä hyvin Tuominen toivottaa tervetulleeksi ammattiyhdistysliikkeen yhteydenotot.

MITEN ELÄMÄ HALLINTAAN?

– Nuorilla on kovemmat paineet kuin ennen, vaikka suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle helpottaakin nyt työelämään pääsyä. Mutta nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko ajan. Useimmiten opintojen keskeyttäminen ei johdu niinkään teknisten taitojen oppimisvaikeuksista, vaan elämänhallinnan puutteista, Tuominen kuvaa.

Kajaanissa ammattiopiston keskeyttämisprosentit ovat valtakunnallisesti katsoen pienet. Koko henkilöstö, ei vain opinto-ohjaajat tai psykologit, ovat mukana nuoria tukemassa.

Nuorilla on kovemmat paineet kuin ennen.

– Jos nuori on ryhtynyt avautumaan ja keskustelemaan, vaikka ammatillisen aineen opettajan kanssa, siinä on mahdollisuus läpimurrolle. Siinä nuori on löytänyt aikuisen, johon hän luottaa. Ehkä löytyy taas kipinä jatkaa opintoja, Tuominen kuvaa.

Kajaanissa on myös Valma eli ammatilliseen koulutukseen valmistavaa opetusta. Valmaan saa lähteä Tuomisen sanojen mukaan ”parkkiin” vaikka muutamaksi kuukaudeksi tai koko lukuvuodeksikin tutustumaan eri aloihin ja varmentamaan opintojen loppuun saattamista.

Tuomisen mukaan yli puolet valmalaisista on huhtikuuhun mennessä, syksyllä aloitettuaan, palannut tavanomaista tutkintoaan suorittamaan tai muuten päässyt eteenpäin.

Ammatillisen koulutuksen uudistukset ovat tuoneet kouluihin vielä lisähaasteita niiden leikkausten lisäksi, jotka merkitsivät 25 prosentin vähennystä myös koko henkilöstöön. Haasteista yksi on jatkuva haku.

– On aika vaativaa saapua yksin ryhmään lokakuisena maanantaiaamuna verrattuna siihen, että kaikki aloittaisivat yhdessä samaan aikaan, jolloin ryhmäytyminen on helpompaa.

Koulutusliikelaitoksen johtaja ei ole kapinoimassa suunniteltua oppivelvollisuuden pidentämistä vastaan. Mutta kysymyksiä hän siitä heittää.

– On totta, että tässä yhteiskunnassa on vaikea selvitä ilman toisen asteen koulutusta. Mutta auttaako velvollisuus sitä viimeistä kymmenettä osaa, jolla on vaikeuksia elämänhallinnan kanssa? Onko meillä resursseja hakea sitä kadoksissa olevaa nuorta loppumattomiin? Otettaisiinko nyt aikalisä ja keskusteltaisiin kunnolla nämä kustannuskysymykset?

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MISKA PUUMALA

Miten koulutus ja tarpeet kohtaavat?

Miten ammatillisen koulutuksen aloituspaikat ja valmistujat kohtaavat työmarkkinoiden tarpeiden kanssa? Tekijä luotasi tilannetta työvoimapulasta kärsivillä kone- ja metallialalla sekä tekstiili- ja muotialalla.

– Koko valtakunnan alueella kone- ja metallialan teollisuudella on suurin pula hitsareista ja toiseksi CNC-koneistajista, sanoo koulutuskeskus Salpauksen opetusalajohtaja Risto Salmela.

Koulutuskeskus Salpaus on toisen asteen oppilaitos, joka järjestää ammatillista koulutusta aikuisille ja nuorille. Oppilaitos toimii Päijät-Hämeen alueella Lahdessa, Asikkalassa ja Heinolassa viidellä kampuksella. Salpauksessa opiskelee vuosittain noin 14 000 opiskelijaa.

Salmelan mukaan Päijät-Hämeen kone- ja metallialan teollisuudella on tarvetta motivoituneista työntekijöistä, joilla on perusosaaminen kunnossa. Salpauksen leipälajeja ovat levytyö, hitsaus, koneistus ja koneasennus.

– Hitsareiden puutteeseen pystytään vastaamaan aika hyvin. Koulutusta järjestetään Heinolassa ja Lahdessa. Yhteishaussa oli viime vuona kone- ja tuotantotekniikkaan Heinolassa kolme ensisijaista hakijaa ja tänä vuonna 13, Salmela kertoo.

– Heinolassa iso merkitys on ollut yhteistyö peruskoulujen ja konepajojen kanssa. Kolmikantainen yhteistyö on tuonut houkuttelevuutta ja hakijoita. Työpaikat ovat luvanneet työssäoppimis- ja kesätyöpaikkoja. Hitsareita on kysytty Turkua myöten laivateollisuuteen.

PERUSTAIDOT RIITTÄVÄT, ALANVAIHTAJIA ENEMMÄN

Yritykset eivät välttämättä tarvitse erityistaitoja hallitsevia työntekijöitä, vaan perustaidot riittävät. Tärkeinä pidetään työelämävalmiuksia, työaikojen noudattamista ja piirustusten lukutaitoa. Erityistaidot voidaan opiskella yrityksissä.

Salpauksessa koulutukseen hakijoiden ikä on vähitellen nousussa.

– Esimerkiksi Lahdesta oli 27 ensisijaista hakijaa kone- ja tuotantotekniikkaan. Paikkoja oli kaikkiaan 40. Keväällä jatkuvan haun kautta on ollut 35 hakijaa, Salmela sanoo.

– Vanhemmat hakijat ovat hyvin monenlaisia. Koneistuspuolella on enemmän alanvaihtajia. Hitsauspuolelle on hakijoina entistä enemmän lähihoitajia ja kaupan alalla työskenteleviä naisia. Kone- ja tuotantotekniikan vetovoima näkyy siinä, että on mahdollisuus päästä paremmin palkattuihin töihin. Lisäksi työtavat ja laitteet ovat muuttuneet tavattomasti. Enää ei ole nokisia työpajoja, ja hitsauslaitteet ovat hallittavuudeltaan kehittyneet.

TYÖN PERÄSSÄ MUUTTAMINEN HANKALOITUNUT

Salmelan mukaan uusi ilmiö on se, että opiskelijat eivät enää halua niin helposti muuttaa työn perässä kuin menneinä vuosikymmeninä.

– Nykyään ihmiset suhtautuvat työpaikan tai paikkakunnan vaihtoon nihkeästi. Meillä on alkamassa projekti Länsi-Suomen telakoiden auttamiseksi. Monelle on vaikea lähteä. Perheellisillä se on ymmärrettävää, mutta samaa ilmenee sinkuillakin.

Yhteenvetona nykymuotoinen oppi- ja koulutussopimusopiskelu toimivat Salmelan mielestä kohtuullisen hyvin.

– Oppisopimuskoulutus on lähtenyt rullaamaan ja tuonut uutta draivia. Nykyinen laki sallii lähiopintoihin tulevan opiskelijan siirtämisen jossain vaiheessa oppisopimuspuolelle. Yritykset voivat katsella oppilasta ensin koulutussopimuksen ja myöhemmin oppisopimuksen aikana. Näin yritykset saavat haluamaansa työvoimaa, Salmela kuvailee.

– Koulutussopimuspuolella alku oli vaikeaa, mutta nyt näyttää jo paljon paremmalta. Paljon on satsattu yritysten ja opiskelijoiden tapaamisiin.

 

Teollisuusompelijoista huutava pula

– Sarjatuotantoon erikoistuvan ompelijan perustutkintoa voi opiskella tällä hetkellä kuudessa eri oppilaitoksessa. Kovin paljoa hakijoita ei kuitenkaan ole, sanoo Suomen Tekstiili & Muoti ry:n osaamisen ja tulevaisuuden asiantuntija Auri Kohola.

Suomen Tekstiili & Muoti ry (STJM) on tekstiili-, vaate- ja muotialan yritysten työmarkkinajärjestö. Alalla toimii Suomessa noin 3 400 yritystä, jotka työllistävät noin 22 000 ihmistä.

Koholan mukaan tekstiili- ja muotialan koulutuksen ja työvoimatarpeen kohtaamisen suurimpia ongelmia on koulutuksen vetovoiman puute.

– Suurimmissa ompelijoita kouluttavissa kaupungeissa, kuten Turku, Tampere ja Jyväskylä, saatiin viime kevään yhteishaussa hyvin hakijoita alalle. Eniten hakijoita oli Helsingissä, jossa koulutetaan paljon mittatilausompelijoita. Pienemmillä paikkakunnilla haetaan enemmän jatkuvan haun kautta ympäri vuoden, Kohola kertoo.

– Alan opiskelijoille on tyypillistä, että monet ovat ammatinvaihtajia ja aikuisopiskelijoita ja että moni haluaa erikoistua mittatilausompelijaksi. Alan työpaikkojen kannalta mittatilausompelijan koulutus on osin ongelmallinen, koska silloin tekijällä ei ole kokemusta teollisen ompelemisen tahdista ja työtehtävistä.

Kun teollisia ompelijoita ei löydy, ovat yritykset palkanneet myös mittatilausompelijoita. Aina koulutuspaikkakunnat ja yritykset eivät kohtaa myöskään alueellisesti. Esimerkiksi Itä-Suomessa yritysten on vaikea löytää ompelijoita, koska oppilaitokset ovat monesti vähintään kahden tunnin ajomatkan päässä.

OPETTAJIEN JA YRITYSTEN YHTEYKSIÄ LISÄTTÄVÄ

Tekstiili- ja muotialallakin käytetään oppisopimuskoulutusta, mutta Koholan mielestä sitä voisi hyödyntää enemmänkin.

– Ompelijat eivät ole ainoita, joista on pulaa. Tarvitaan myös esimerkiksi tekstiilien valmistajia. Ammatillisista tutkinnoista on tehty nyt niin joustavia, että pienikin ala tarjoaa mahdollisuuden kouluttaa väkeä yksilöllisesti.

– Tarvitaan oppilaitosten ja yritysten välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Opettajat, joilla on kokemusta teollisissa tekstiilialan yrityksissä työskentelystä, alkavat kadota. Opettajilla pitäisi olla enemmän kontakteja yrityksiin ja sitä kautta tietoa yritysten arjesta, Kohola arvioi.

MAAHANMUUTTAJISTA HELPOTUSTA TYÖNTEKIJÄTARPEESEEN?

Tekstiili- ja muotialan yrityksissä työntekijäpulaan on toivottu helpotusta myös maahanmuuttajista. Teollisuusliiton erityisalojen sektorin tekstiili- ja muotialasta vastaava sopimusasiantuntija Markku Aaltovirta kertoo, että hyviä esimerkkejä on, mutta vielä aivan liian vähän.

– Onnistuneita kokemuksia on esimerkiksi Ursuit Turussa, joka valmistaa raskasta tekstiiliä eli sukelluspukuja. He ovat saaneet maahanmuuttajataustaisia ompelijoita.

STJM:n Kohola kertoo, että viime vuonna työnantajaliitolla oli Maahanmuuttajat töissä tekstiili- ja muotialalla -hanke, jota tehtiin yhteistyössä maahanmuuttajien työllistymistä edistävän Startup Refugees -järjestön kanssa.

– Heillä on osaajapankki, josta etsittiin maahanmuuttajaosaajia, joilla on kokemusta alasta. Etsinnässä löytyi muun muassa vaatturi-, korjaamis- ja ompelijaosaamista. Yrityksissä suomen kieli ja englanti ovat toistaiseksi vahvassa asemassa esimerkiksi työohjeiden vuoksi. Kokeilun aikana ei kuitenkaan rekrytointeja saatu vielä tehtyä.

NUORILLA VANHENTUNEITA KÄSITYKSIÄ ALAN TÖISTÄ

Myös tekstiili- ja muotialalla työntekijöiden muuttaminen paikkakunnalta toiselle työn perässä on haasteellista.

– Esimerkiksi Helsingissä ei ole alan tuotantoa, vaan työt ovat pienemmillä paikkakunnilla, joille ihmisten on usein vaikea siirtyä, Auri Kohola sanoo.

– Positiivisiakin tapauksia on, joissa hakijoita on ollut satojen kilometrien päästä. Usein kyse on silloin myös brändin tunnettuudesta ja työnantajan vetovoimasta.

Ompelun lisäksi tekstiilien teollisessa tuotannossa on monenlaisia muitakin tarpeita.

– Alan osaamistarpeissa kannetaan huolta myös esimerkiksi laboranteista ja prosessityöntekijöistä. Nuorilla on aika vanhentuneita käsityksiä siitä, millaista työskentely teollisessa ympäristössä on. Haluamme saada mielikuvat muuttumaan. Nykyään esimerkiksi prosessityöntekijän työ on modernia, eikä fyysisesti niin raskasta kuin ennen.

– Tekstiili- ja muotialan perustutkinnon tekstiilin valmistajia voisi kouluttaa oppisopimuksella, mutta koulutuksen järjestäjiä ei juuri ole. Monet yritykset kouluttavatkin virallisten tutkintojen sijaan uusia osaajia itse työn ohessa, Kohola sanoo.

KORONA MUISTUTTANUT HUOLTOVARMUUDESTA

Koronapandemia on tuottanut tekstiili- ja muotialalle toisaalta yllättäviä onnia onnettomuudessa, toisaalta huolta huoltovarmuudesta.

– Suodatinkankaita valmistavalla Ahlstrom-Munksjöllä siirryttiin 12-tuntiseen työaikaan, kun siellä alettiin valmistaa koronasuojaukseen sopivaa materiaalia suuressa määrin. Valmistajia, jotka jalostavat tämän materiaalin suojamaskeiksi, on jo tiedossa. Moni pienempi yritys pelastuu, kun kakkostuotteesta tuleekin ykköstuote, Teollisuusliiton Aaltovirta uskoo.

STJM:n Koholan viesti on, että kotimaisten tekstiiliyritysten rooli Suomen huoltovarmuudessa olisi taattava.

– Esimerkiksi puolustusvoimien kannalta on tärkeää, että huoltovarmuus toimii. Toivottavasti valtio tukee kotimaisia yrityksiä esimerkiksi taisteluasuhankinnoissa. Poikkeuksellinen aika on avannut silmät sille, kuinka tärkeää kotimainen osaaminen ja tuotanto on. Nuoretkin ovat koronakriisin aikana huomanneet tekstiilialan mahdollisena työllistäjänä.

Samalla STJM on halunnut tuoda esille myös sitä, miten kotimaisen tuotteen hinta muodostuu.

– Valitettavasti yli puolet suomalaisista pitää 50 euroa maksavia paitoja liian kalliina. Jos paita tehtäisiin alle 50 eurolla, siinä ei jää paljoa jaettavaa tuotannontekijöille, Kohola muistuttaa.

KOHTAANTO RATKAISTAAN YHTEISTYÖLLÄ

Mistä sitten apu tekstiili- ja muotialan työn ja koulutuksen kohtaanto-ongelmaan? STJM:n Kohola ja Teollisuusliiton Aaltovirta vannovat yhteistyön nimiin.

– Kohtaanto-ongelmat ratkaistaan muun muassa osaamiskeskittymillä. Oppilaitokset voisivat erikoistua voimakkaammin. Oppilaitoksilla olisi omia profiileja, omaa erityisosaamista, ja lisäksi yhteistyössä kehiteltäisiin asioita yritysten kanssa. Herkällä korvalla on kuunneltava eri osapuolia, Kohola näkee.

– Tämä ala pitää saada mediaseksikkääksi, jotta nuoret voivat pitää alaa kiinnostavana. Palkkaukseen pitäisi pystyä satsaamaan, eli porkkanoita sinnekin. Oppilaitokset ja yritykset entistä tiiviimpään yhteistyöhön, Aaltovirta summaa.

TEKSTI HANNU SILTALA JA ASKO-MATTI KOSKELAINEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Mihin menet, ammatillinen koulutus? ”Oppisopimus oli onnenpotku”, sanoo maatalouskoneasentaja Elina Kinnunen

Ammatillinen koulutus on ollut viime vuosina murroksessa. Sipilän hallitus teki ammattikoulujen rahoitukseen rajut leikkaukset. Nykyhallitus sen sijaan panostaa koulutukseen lisärahaa, päämääränä oppivelvollisuuden pidennys ja toisen asteen maksuton opetus. Mahdollisuus opiskella aikuisiällä joustavasti on politiikan kentällä laajasti kannatettu tavoite, ja työssäoppimista lisätään yritysten ja oppilaitosten yhteistyöllä.

KUVA YLLÄ: Elina Kinnunen jätti vakityönsä ja kouluttautui oppisopimuksella Valtran maatalouskoneasentajaksi. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

”Ammatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi.”

Vuoden 2018 alusta voimaan tullutta uudistusta perusteltiin hallitusohjelmassa Juha Sipilän (kesk) porvarihallitukselle ominaisella markkinointikielellä. Käytännössä ammatillisten oppilaitosten rahoitusta leikattiin lähes 250 miljoonalla eurolla.

– Ei se lopputulos ollut kuitenkaan niin karmea kuin olisi voinut ajatella. Tällä hetkellä olen taas vähän optimistisempi, sanoo Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Hannu Siltala.

Siltalan optimismin syynä ovat toisaalta Antti Rinteen / Sanna Marinin (sd) punamultahallituksen koulutuslinjaukset. Toisaalta taas vuoden 2018 uudistus on saanut joitain asioita liikahtamaan oikeaankin suuntaan.

– Hyvä juttu oli, että nuoret ja aikuisopiskelijat yhdistettiin saman lainsäädännön alle. Ennen oli olemassa vain yhteishaku, nyt on myös jatkuva haku. Eli aikuiset ja peruskoulunsa päättäneet nuoret voivat hakea pitkin vuotta opiskelemaan.

Oppilaitosten ja yritysten yhteistyöstä on myönteisiä esimerkkejä, joskin ne koskevat enimmäkseen isoja firmoja. Yksi hyvä esimerkki on Suolahdella Valtran traktoritehdas, joka on saanut oppisopimuskoulutuksen toimimaan.

 

”Olin onnesta soikeana”

Oppisopimuskoulutus antoi kokonaiskuvan traktoritehtaan toiminnasta, sanoo Elina Kinnunen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

– Mahtava onnenpotku oli. Olin onnesta soikeana. Ja oli kyllä huojentunut olo, kun syksy oli näyttänyt niin hiljaiselta, muistelee Elina Kinnunen viime vuoden elokuuta.

Tuolloin hänelle tarjottiin vakituista työsopimusta, vaikka koulutus oli päättymässä vasta marraskuussa. Kinnunen suoritti maatalouskoneasentajan ammattitutkinnon Valtran oppisopimusopiskelijoiden toisella kurssilla.

– Mieheni oli ensimmäisellä kurssilla, hän oli tykännyt ja sai täältä vakipaikan. Nyt me molemmat päästiin vuorotöistä eroon ja saadaan olla omalla paikkakunnalla päivätöissä. Se oli mukavaa, kun lähdin varttuneella iällä opiskelemaan uutta ammattia, kertoo Kinnunen, joka aiemmin työskenteli Metsä Woodin vaneritehtaalla Suolahdella.

Oli hienoa opiskella uutta ammattia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkillä.

Riskinotto ja vakityöstä lähteminen osoittautui kannattavaksi liikkeeksi. Erityisesti Kinnunen on tyytyväinen koulutuksen kautta tulleeseen monitaitoisuuteen. Koska opiskelijat kiersivät eri työvaiheissa, traktorinteon kaikki vaiheet tulivat tutuiksi.

– Voimansiirtotehtaassa pääsee näkemään vaihdelaatikon kasauksen alusta loppuun. Ja kokoonpanotehtaassa tulee vaiheet tutuksi moottorivarustelusta aina sinne, kun renkaat laitetaan traktorin alle. Tässä näkee, mistä se traktori oikein koostuu. Mutta jos tekee vain yhtä hommaa, niin silloin ei ole välttämättä mitään hajua, mitä linjan toisessa päässä tapahtuu.

KÄYTÄNNÖN TYÖT EDELLÄ

Teoriaosuutta kurssilaiset kävivät opiskelemassa koulutusta järjestäneen POKE:n eli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston tiloissa Äänekoskella ja Saarijärvellä. Kinnusta miellytti se, että koulutuksen pääpaino kuitenkin oli selvästi käytännön töissä.

– Oli hienoa opiskella uutta ammattia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkillä. Olisiko sitä teoriaa ollut 20–30 päivää. Siellä käytiin läpi esimerkiksi huoltoa, hydrauliikkaa ja moottoritekniikkaa. Niille, jotka harkitsevat, kannattaako oppisopimuskoulutukseen hakeutua, Kinnunen antaa perusteita.

– Meillä investoidaan tehtaaseen, eli voisi ajatella, että toiminta on Suolahdessa vakaalla pohjalla. Työyhteisö on tosi hyvä ja ei se palkkakaan huono ole. Pääsee monipuolisesti opettelemaan näitä töitä.

 

Pääluottamusmies: Jonkin verran jumppaamista vaadittiin alussa

Työpaikkaohjaajien roolissa meillä on vielä kehittämisen varaa, sanoo Valtran pääluottamusmies Ville Kivimäki. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Ammatillisen koulutuksen uudistus ja oppisopimusopiskelijoiden tulo Valtralle vuonna 2018 toivat pääluottamusmies Ville Kivimäen työpöydälle uudenlaisia edunvalvontakysymyksiä.

– Oli ensin kyllä ihmettelemistä, että miten tätä amisreformia omalla työpaikalla sovelletaan, muistelee Kivimäki.

Yksi ratkaistava asia oli opiskelijoiden palkkataso.

– Työehtosopimuksen mukainen oppisopimusopiskelijoiden taulukkopalkka on pohjana. Se lähtee asteittain nousemaan, ja kun osaaminen karttuu, pääsee meidän tuotantopalkkiojärjestelmän piiriin, Kivimäki kertoo.

Alkuvaiheessa oli työntekijöiden porukassa epäluuloja, että otetaanko tänne opiskelijoita tekemään halpatyötä. Mutta nämä ajatukset karsiutuivat pian.

Toinen kysymys oli, mitä opiskelijoille maksetaan tilanteessa, jossa he tuuraavat vakituisia työntekijöitä.

– Päädyttiin siihen, että he saavat saman palkan kuin tuurattava ja pidetään huolta, ettei tuuraus haittaa opiskelua, kertoo Kivimäki, joka on tyytyväinen työnantajan kanssa tehtyyn sopimukseen.

– Aivan alkuvaiheessa meillä oli työntekijöiden porukassa ehkä epäluuloja, että otetaanko tänne opiskelijoita tekemään halpatyötä. Mutta nämä ajatukset karsiutuivat aika pian.

Oppimista on tapahtunut koko työyhteisössä. Yksi oivallus on ollut työpaikkaohjaajien tärkeys. He tuntevat tuotannon ja auttavat toteuttamaan opiskelijan HOKS:ia eli henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmaa.

– Työpaikkaohjaajien kautta oppilas saa tukea ja opiskelun rytmitys sujuu. He osaavat viedä oppilaan oikeille työpisteille niihin töihin, joita juuri siinä kohtaa tutkintoa vaaditaan. Vielä meillä on kuitenkin kehittämisen paikka työpaikkaohjaajien roolissa, Kivimäki selvittää.

PAIKALLISET SITOUTUVAT VAHVEMMIN

Oppisopimusjärjestelmää muokataan Valtralla koko ajan, ja pääluottamusmiehellä on omat kehitysehdotuksensa. Koulutusta järjestävältä POKE:lta eli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistolta Kivimäki toivoo enemmän yhteistyötä työpaikkaohjaajien kanssa.

– Meillä taas saisi vielä tarkemmin miettiä koulutuksen alussa, mitkä ovat työnantajan tarpeet. Voisi tehdä täsmäkoulutusta niihin hommiin, joihin on vaikea löytää koulutettua ihmistä. Näin työnantaja ja opiskelijat hyötyisivät molemmat.

Tärkeää Kivimäen mielestä on myös tuoda rehellisesti esille, että vaikka koulutuksen tarkoituksena on saada yritykselle osaavaa työvoimaa, ei kyseessä ole lupaus työllistymisestä.

– Me ei harhauteta opiskelijoita sillä, että työpaikka olisi varma asia. Jos heitä ei palkata, niin he saavat kuitenkin tutkinnon.

Lisäksi Kivimäki ottaa esiin aluepoliittisen näkökulman ja korostaa koulutuksen merkitystä Äänekosken seudulle.

– Kun koulutetaan tämän seutukunnan ihmisiä, niin sitoutuminen on vahvempi kuin silloin, jos asuttaisiin kauempana. Siinä syntyy symbioosi työnantajan ja opiskelijan välille, ja tämä on pitkäjänteistä toimintaa.

 

”Rehtori” viihtyy roolissaan

Valtran matkustuskoordinaattori, ”rehtori” Erkki Liimatainen arvioi, että oppisopimuskoulutuksiin liittyvät asiat vievät hänen työajastaan noin kolmanneksen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Erkki Liimatainen tunnetaan Valtralla ”rehtorina”. Hänen vetämissään ryhmissä oppisopimusopiskelijoista koulutetaan maatalouskoneen asentajia.

– Tämä on ollut aika suosittua. Kaksi ryhmää meillä on ollut, molemmissa seitsemän opiskelijaa. Kolmas ryhmä olisi ollut tänä keväänä, mutta korona sotki suunnitelmat, sanoo Liimatainen.

”Koulu” sai alkunsa toimitusjohtaja Jari Rautjärven ideasta. Valtra ja koulutuksen järjestäjä Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto eli POKE mainostivat hanketta netissä, paikallislehdissä ja muissa medioissa.

– Ensimmäiseen ryhmään tuli hakemuksia noin 20, toiseen jo lähes 40. Maine oli kiirinyt. Ikähaarukka oli kaksikymppisestä päälle viisikymppiseen, ja monenlaista alanvaihtajaa oli, esimerkiksi useampi vanerityöntekijä, kertoo Liimatainen.

Liimatainen koordinoi toimintaa, on yhteishenkilönä POKE:n suuntaan ja valitsee opiskelijat yhteistyössä linjaesimiesten kanssa. Valittujen kanssa tehdään vuoden mittainen määräaikainen työsopimus.

– Pari kertaa kuussa he ovat POKE:n Äänekosken tai Saarijärven toimipisteessä, siellä hoidetaan teoriaopinnot. Meillä he ovat kuusi viikkoa yhdellä esimiesalueella oppimassa sen töitä ja siirtyvät sitten seuraavalle. Eli he näkevät voimansiirtotehtaan, kokoonpanon, varustelun ja niin edelleen.

ESIMIESTEN SITOUTTAMINEN OPITTIIN KANTAPÄÄN KAUTTA

Koulutuksen läpikäyneistä muutama on keskeyttänyt. Suurin osa on kuitenkin työllistynyt Valtralle joko vakituisesti tai määräaikaisesti.

”Rehtorin” ja koulutuksen järjestäjien osaaminenkin on matkan varrella karttunut. Muun muassa esimiesten sitouttaminen hankkeeseen oli aluksi puutteellista, mutta nyt tilanne on jo toinen.

– Ensimmäisen ryhmän aikana esimiehillä oli vielä asennetta, että ei haluta ketään, kun nehän täytyy perehdyttää ja se vie resursseja. Mutta toisen ryhmän kanssa kyseltiin jo, että koska ne opiskelijat tulevat meidän alueelle, ja esimiehille tuli vähän keskenään narunvetoa, että minä haluan sen ja sen kaverin tänne, Liimatainen kuvailee.

Liimataisen ammattinimike on matkustuskoordinaattori, ja hän vetää Valtralla muun muassa turvallisuusperehdytyksiä ja tulityökoulutuksia. Oppisopimusopiskelijoiden ohjaamiseen hän arvioi työajastaan kuluvan noin 30 prosenttia. Erilliskorvausta ”rehtorina” olosta ei makseta; käytäntö on hänen ammattiliittonsa Pron työehtosopimuksen mukainen. Työtehtävänä opiskelijoiden ohjaaminen on ollut mieluisa.

– Toimitusjohtaja ja hr-päällikkö tulivat minulta kyselemään, että kiinnostaisiko tällainen. Ja on kyllä ollut tosi mielenkiintoinen juttu.

Pääluottamusmies Ville Kivimäki, koulutustoimintaa koordinoiva Erkki Liimatainen ja koulutuksen kautta työpaikan hankkinut Elina Kinnunen tuntevat Valtran oppisopimusjärjestelmän. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

Henkilöstöjohtaja: Saamme monitaitoisia, sitoutuneita ammattilaisia

Valtran henkilöstöjohtaja Jari Suuronen. KUVA KATJA VUORI

– Oppirahoja maksettiin, kun ei ennen ollut sellaista tehty. Paljon yllättäviä haasteita on tullut vastaan, myöntää henkilöstöjohtaja Jari Suuronen.

– Mutta siitä se lähti, ja kakkoskurssi meni jo paremmin kuin ensimmäinen.

Ei työ aivan nollapisteestä alkanut, sillä oppisopimuksia yrityksessä oli tehty aiemminkin, mutta ei systemaattisesti kurssittaen.

Kun nähtiin, että ihmiset ovat valmiita jopa jättämään päivätyöt meidän takia, niin se kasvatti vastuun tunnetta.

Hanke vei sekä henkilöstöresursseja että rahaa.

– Se vaatii jonkun, joka koordinoi toimintaa. Ja euroja, merkittäviä määriä. Me saatiin kuitenkin paikallisesti sovittua asiat pääluottamusmiehen kanssa, Suuronen sanoo.

Ensimmäistä kurssia valmisteltaessa Valtralla hämmästyttiin hakijoiden kovatasoisuutta.

– Kun nähtiin, että ihmiset ovat valmiita jopa jättämään päivätyöt meidän takia, niin se kasvatti vastuun tunnetta. Tuli ajatus, että nyt tästä on pakko tehdä hyvä.

Valtra on saanut panostuksilleen vastinetta. Suuronen kehuu oppisopimuskoulutettuja monisanaisesti:

– Todella hyviä henkilöitä on saatu, osaavia ammattilaisia. Ovat kiertäneet meidän eri osastot, ovat monitaitoisia ja sitoutuneita. Meillä on 500 tuotantotyöntekijää, ja joka vuosi heistä eläköityy jokin määrä. Tämä on yksi keino kasvattaa hyviä traktorintekijöitä.

 

Satsaus aikuisopiskelijoihin toi tulosta Kouvolassa

KSAO:n tiiminvetäjä Hannu Salminen. KUVA JUHA METSO

Ammatillisen koulutuksen uudistus eli reformi tarkoitti KSAO:ssa eli Kouvolan seudun ammattiopistossa kahden oppilaitoksen yhdistymistä.

– Ennen oli aikuisopisto ja ammattiopisto erikseen, sanoo talotekniikan tiiminvetäjä Hannu Salminen.

– Se on toteutunut, että opetus saatiin enemmän työelämälähtöiseksi. Ja tämähän oli reformin juurisyy.

Meillä tehtiin tietoinen päätös, että alettiin panostaa aikuisopiskelijoihin.

Vuosittain KSAO:ssa opiskelee runsaat 3 000 henkeä, ja Salmisen arvion mukaan noin kolmasosa on aikuisopiskelijoita. Heidän määränsä on kasvanut koko 2010-luvun ajan, siis jo useita vuosia ennen reformia. Se on paljolti seurausta oppilaitoksen omista linjauksista.

– Meillä tehtiin tietoinen päätös, että alettiin panostaa aikuisopiskelijoihin.

Tutkinnoista suosituin on sähköautomaatio, johon on runsaasti ensisijaisia hakijoita.

– Sähköautomaation opiskelijoilla on usein vahva motivaatio ja he valmistuvat hyvin. Putkiasentajiksi halutaan myös, sillä alalla on hyvä työllisyystilanne, kuvaa Salminen.

Prosessinhoitajan tutkinto oli Kouvolassa välillä jo vaaravyöhykkeessä.

– Se meinasi tyrehtyä, kun paperiteollisuus uhkasi Suomesta loppua. Mutta opetusministeriö antoi siihen lisämäärärahaa, koska asia nähtiin tärkeäksi.

”MENNÄÄN FIRMAAN JA PUHUTAAN SAMAA KIELTÄ”

Yritysyhteistyö on toinen asia, johon KSAO panostaa merkittävästi. Kumppaneina on etenkin alueen suurimpia yrityksiä, kuten UPM, Stora Enso, KSS Energia ja Kymen Seudun Osuuskauppa. Lisäksi oppilaitoksen joka tiimissä on työelämäopettaja.

– Kun sähkötekniikan opiskelijat valmistuivat toukokuun lopussa, niin työelämäopettaja lähti kiertämään sähköfirmoja ja selvittämään niiden tarpeita, Salminen kertoo.

KSAO järjestää yrityksille säännöllisesti infotilaisuuksia; niitä pidettiin myös ammattikoulu-uudistuksen voimaantulosta. Salmisen havainto on, että isot yritykset tuntevat uuden järjestelmän paremmin kuin pienet. KSAO pyrkii jakamaan tietoa muun muassa työpaikkaohjaajien roolista.

Ei opetusvastuu kouluilta mihinkään häviä. Opettaja toimii opettamisen asiantuntijana työelämäjaksollakin.

– Me on tehty niin sanottu salkkumalli. Mennään firmaan ja käydään heidän ehdoillaan asioita läpi, jätetään kasvatusopin sivistyssanat pois ja puhutaan samaa kieltä heidän kanssaan.

Eräänä syynä tiedon puutteeseen on, että kun reformi tehtiin, viestinnässä oli puutteita.

– Tiedottamisessa oli silloin vääriä painotuksia, siinä olisi tarvittu enemmän konkretiaa. Yrityksille tuli pelkoja, että he joutuvat nyt opettajiksi. Mutta eihän se opetusvastuu kouluilta mihinkään häviä. Opettaja toimii opettamisen asiantuntijana työelämäjaksollakin, muistuttaa Salminen.

KUVA JUHA METSO

 

Hallituksen suunnitelmissa maksuton koulutus ja lisärahaa opettajiin

Toisen asteen koulutuksen maksuttomuus on nykyisen hallitusohjelman myötä toteutumassa. Oppivelvollisuusikää korotetaan 18 vuoteen. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2021 syksyllä.

– Hallituksen koulutuspolitiikka lähtee siitä, että oppivelvollisuusiän laajennus on tosi tärkeä uudistus, joka nostaa suomalaisten osaamistasoa, sanoo Anna Mäkipää.

Opetusministeri Li Anderssonin erityisavustajana toimiva Mäkipää katsoo, että koronakriisin takia otettu valtionvelka ei ole syy uudistuksen perumiselle tai lykkäämiselle.

– Nykyisenä aikana ja koronaepidemian seurauksena osaamisen tarve ei ole ainakaan vähentynyt, pikemminkin päinvastoin. Satsaukset osaamiseen ovat tie ulos koronakriisistä.

Valmistelussa olevassa hallituksen esityksessä oppimateriaalit, työvälineet ja työasut tulevat opiskelijalle ilmaisiksi. Maksuttomuus jatkuisi sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta.

Osaamista on kehitettävä ja uudistettava koko työuran ajan. Se on paras turva muuttuvassa maailmassa.

Hallitus on myös sopinut 235 miljoonan euron lisärahoituksen ammatillisten oppilaitosten henkilöstökuluihin neljän vuoden ajalle. Rahalla palkataan uusia opettajia, ohjaajia ja tukihenkilöitä sekä lisätään nykyisen henkilökunnan opetustunteja.

– Viime syksynä jaettiin jo 20 miljoonaa, ja 80 miljoonaa jaettiin kesäkuussa koulutuksen järjestäjille. Syksyllä asiaan palataan jatkon osalta, kertoo Mäkipää.

Yksi tärkeä hallituksen tulevaisuushanke on myös jatkuvan oppimisen uudistus, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle mahdollisuus päivittää osaamistaan. Uudistus toteutetaan kolmikantaisesti, ja sen yhteydessä tarkastellaan muun muassa muutosturvaa ja työttömyysturvaa.

Lisäksi ammatilliselle koulutukselle on käynnistymässä laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma Oikeus osata.

– Osaamista on kehitettävä ja uudistettava koko työuran ajan. Se on paras turva muuttuvassa maailmassa, sanoo Mäkipää.

 

TES-kirjauksia työssäoppimisesta ja työpaikkaohjaajista

Teollisuusliitto pyrkii työehtosopimusten kautta edistämään työpaikalla tapahtuvaa ammatillista oppimista ja opiskelua. Sopimuksiin on tavoiteltu muun muassa kirjauksia siitä, että oppimista tukeva työpaikkaohjaaja olisi oikeutettu ajankäyttöön ja korvauksiin. Hänen tulisi siis saada muista töistään vapautusta voidakseen käyttää riittävästi aikaa työssäoppijoiden kanssa, eikä hänen ansiotasonsa saa ainakaan laskea ohjaamistehtävien takia.

Alla on poimintoja Teollisuusliiton voimassa olevista työehtosopimuksista. Lista ei ole välttämättä kattava. Työnantajaliitot ovat monilla aloilla olleet vastahakoisia vahvistamaan työpaikkaohjaajien asemaa työehtosopimuksissa.

TEKNOLOGIATEOLLISUUS: Työnantaja ja koulutuksen järjestäjä solmivat opiskelijaa koskevan koulutussopimuksen. Työpaikkaohjaajan on saatava ohjausosaamisen kannalta tarpeellinen koulutus, perehdytys on koulutuksen järjestäjän vastuulla. Ohjaamistyöhön ja ohjauksen suunnitteluun on varattava riittävästi aikaa. Jos työpaikkaohjaajan varsinainen työ keskeytyy, ohjausajalta maksetaan keskituntiansion mukainen palkka.

KEMIAN SEKTORI (muut paitsi autoala ja autonrengasala eli yhteensä 10 työehtosopimusta): Työehtosopimuksissa todetaan koulutustarve sekä se periaate, että työpaikkaohjaajana toimimisesta ei synny ansionmenetystä.

MAASEUTUELINKEINOT, PUUTARHA-ALA, TURKISTUOTANTOALA, VIHER- JA YMPÄRISTÖRAKENTAMISALA: Työpaikkaohjaajan tehtävä vaikuttaa vaativuusryhmän määrittelyyn korottavasti. Valmistautumiseen ja varsinaiseen ohjaustyöhön on annettava riittävästi aikaa. Työnantajan velvollisuus on varmistaa, että työpaikkaohjaajalla on riittävä osaaminen ja että hän saa tarvittaessa alan erityispiirteet huomioivan koulutuksen. Koulutusaika on palkallista, työnantaja vastaa kuluista.

TAIMITARHA-ALA: Perehdytykseen ja työn opastukseen käytetyiltä tunneilta maksetaan erilliskorvauksena, siis normaalipalkan päälle, 10 prosenttia henkilökohtaisesta aikapalkasta.

MEDIA- JA PAINOALA: Työpaikkaohjaajalle varataan riittävä aika tehtäviinsä, huomioon otetaan sekä suunnittelu- että koulutusaika.

TEKSTIILIALA, TEKSTIILIHUOLTOALA, LASITUSALA: Työnantajan tulee ilmoittaa pääluottamusmiehelle oppisopimus- ja koulutussopimusoppilaista.

 

Termejä

TYÖSSÄOPPIMINEN

Osa opintoja ja korvaa nykyään usein vanhan ilmauksen työharjoittelu. Työssäoppiminen voi perustua joko oppi- tai koulutussopimukseen.

OPPISOPIMUS

Opiskelija tekee määräaikaisen työsopimuksen ja on työsuhteessa työnantajaan. Lisäksi työnantaja tekee sopimuksen koulutuksen järjestäjän kanssa.
Oppisopimus voi tähdätä tutkintoon, tai sen kautta voi suorittaa osan tutkinnosta. Opiskelija hankkii osaamisensa pääosin työpaikalla käytännön töissä. Teoriaosuuksia suoritetaan usein opetusta järjestävän oppilaitoksen tiloissa.

KOULUTUSSOPIMUS

Opiskelija ei ole työsuhteessa, eikä hänelle makseta palkkaa. Koulutussopimus tehdään koulutuksen järjestäjän ja työpaikan edustajan välillä. Se annetaan tiedoksi opiskelijalle.

Sekä oppi- että koulutussopimuksen osana opiskelijalle tulee työpaikalla laatia henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS).

 

TEKSTI MIKKO NIKULA

KEKSINTÖ: Peruskoulu tuo tasa-arvoa

Peruskoulu on sosiaalinen ja koulutuksellinen keksintö. 9-vuotisen, maksuttoman peruskoulun esikuva saatiin Ruotsista, mutta vaikutteita otettiin myös muualta Euroopasta. Tavoitteena oli yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävä, kaikille yhtenäinen koulutusjärjestelmä. Aikaisemmin opinnot jatkuivat kansalaiskoulussa, jos pyrkiminen oppikouluun sakkasi tai opintoihin ei ollut rahaa.

Vuonna 2018 opetushallituksen mukaan peruskoulun suoritti 56 700 nuorta. Suomalaisen peruskoulun oppimistulokset ovat olleet läntisten teollisuusmaiden eli OECD-maiden vertailussa parhaimpia. Viime vuosina tulokset ovat pudonneet. Toisen asteen opinnoissa on vaikea pärjätä, jos peruskoulun matemaattiset aineet ja lukutaito ovat jääneet kehnolle tolalle. Huonoa opintomenestystä voi monissa kunnissa paikata kymppiluokalla. Hallitus on esittänyt 19 miljoonan vuosittaista satsausta opinto-ohjaukseen vuodesta 2021 lähtien. Siihen kuuluisi tehostettu, henkilökohtainen oppilaanohjaus yhteensä 10 000:lle 8.- ja 9.-luokkalaiselle.

Vaikka peruskoulu on vähentänyt varallisuuserojen vaikutusta opiskeluvalintoihin, raha vaikuttaa yhtä toisen asteen opinnoissa. Nuorisobarometrin mukaan jopa 17 prosenttia nuorista on joutunut karsimaan opiskeluvaihtoehtojaan rahan takia. Rahanpuute kuuluu myös toisen asteen opintojen keskeyttämisen syihin. Tämän takia hallitus on laajentamassa oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen siten, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen tutkinnon. Syksystä 2021 lähtien 16–19-vuotiaat lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat saavat opetuksen ja ruokailun lisäksi maksuttomat opiskelumateriaalit.

Tällä hetkellä ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat joutuvat maksamaan oppimateriaalit, opiskelussa tarvittavat henkilökohtaiset työvälineet ja -varusteet sekä erilaiset sertifikaatit. Työvälineitä ovat esimerkiksi kokin veitset, kampaajien sakset, turvajalkineet ja laskimet. Sertifikaatteja ovat muun muassa työturvallisuuskortti, ensiapukortti ja tulityökortti.

Toisen asteen koulutukseen haki keväällä 58 600 perusopetuksen suorittanutta. Hakijat jakaantuivat lähes tasan ammatilliseen koulutuksen ja lukion kesken.

YHDEKSÄN SADASTA KESKEYTTÄÄ

Peruskoulun jätti kesken lukuvuonna 2018–2019 yhteensä 443 oppilasta. Oppivelvollisuutensa kevätlukukaudella kokonaan laiminlyöneitä oli 91. Oppivelvollisuusiän ohittaneita, ilman peruskoulun päättötodistusta koulusta eronneita oli yhteensä 352.

Yhteensä 8,7 prosenttia nuorista keskeytti opintonsa ammatillisessa koulutuksessa lukuvuonna 2017–2018, kun lukiossa keskeyttäneiden osuus oli 3,2 prosenttia. Ammatillisia opiskelijoita oli toissa vuonna Opetushallituksen mukaan runsaat 289 200. Osa ammatillisen koulutuksen keskeyttäneistä ei jatkanut missään tutkintoon johtavassa koulutuksessa.

Miehet keskeyttävät tutkintoon johtavan koulutuksen useammin kuin naiset, käy ilmi Tilastokeskuksen koulutustilastoista.

OPPIMATERIAALEIHIN TUKEA

Kela maksaa automaattisesti oppimateriaalilisää 46,80 euroa kuukaudessa opiskelijoille, jotka saavat opintotukea. Myös alle 17-vuotias voi saada oppimateriaalilisää.

Alle 20-vuotias opiskelija voi saada opintorahaa ja opintotuen asumislisää, jos hän asuu muualla kuin vanhempansa luona.

Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan kaikista opiskelijoista kolme kymmenestä oli pienituloisia vuonna 2018. Pienituloinen on esimerkiksi yksin asuva, jonka nettotulot ovat alle 1 250 euroa kuukaudessa.

YLI 8 000 JÄÄ JÄLKEEN LUKUTAIDOSSA

Yli 8 000 lasta kustakin ikäluokasta jää ilman jatko-opintoihin riittävää lukutaitoa, kertoo Opettajien Ammattijärjestö OAJ.

OECD arvioi joka kolmas vuosi tehtävässä ns. Pisa-tutkimuksessa 15-vuotiaiden koululaisten osaamista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Vaikka suomalaisten lukutaito on maailman kärkeä, tulokset ovat heikentyneet. Vuonna 2018 Suomea paremmin lukutaidossa pärjäsivät Kiina, Singapore ja Viro. Matematiikan taidoissa Suomi on 79 maan vertailussa sijalla 16.

Osaamiserot sukupuolten välillä ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat. Perhetausta näkyy aiempaa selvemmin lasten taitotasossa.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA IMAGOIMAGESSTOCK / LEHTIKUVA

PÖRSSIKATSAUS: Koronatoimet hankaloittavat myös pörssiyhtiöiden arkea

Koronakevät on pörssiyhtiöissä vaikuttanut yhtiökokousten järjestämiseen, osingonjaon toteutukseen ja osakekurssien kehitykseen.

PÖRSSIKATSAUS Teollisuusliiton tutkimusyksikön katsaus kertoo pörssiyhtiöistä liiton toimialoilta. Katsauksessa seurataan teollisuuden suhdannetta pörssiyritysten kautta. Seuraava osa ilmestyy kesällä 2021. Lue juttusarjan aiemmat osat tästä.

Suomalaisten pörssiyhtiöiden kevät 2020 on ollut tavanomaisesta poikkeava. Globaalit koronarajoitustoimet ovat heikentäneet niiden toimintaedellytyksiä. Monissa pörssiyhtiöissä käytiin kevään kuluessa koronasta johtuvat yt-neuvottelut. Useissa jouduttiin turvautumaan lomautuksiin. Pörssiyhtiöiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen sekä laajan omistuspohjan vuoksi niiden toimet vaikuttavat moniin ihmisiin.

Koronarajoitustoimet viivästyttivät yhtiökokousten järjestämistä. Seurattavista yhtiöistä Kone, Wärtsilä ja Sanoma ehtivät pitämään omat yhtiökokouksensa tavanomaisin järjestelyin. UPM-Kymmene, Nokian Renkaat, Neste, Caverion, Nokia, Outokumpu, Stora Enso ja Konecranes pitivät yhtiökokouksensa tavanomaista myöhempänä ajankohtana poikkeusjärjestelyin. Metso ja Valmet eivät tätä tekstiä kirjoitettaessa olleet vielä pitäneet yhtiökokoustaan.

Eduskunta sääti 30. huhtikuuta lain yhtiökokousten järjestämisen helpottamiseksi (290/2020). Se antaa osakeyhtiölle 30.9.2019–31.3.2020 päättyneen tilikauden jälkeen pidettävän varsinaisen yhtiökokouksen järjestämiselle lisäaikaa syyskuun 2020 loppuun saakka. Laki sallii yhtiökokouksen järjestämisen siten, että osakkeenomistaja saa käyttää oikeuttaan yhtiökokouksessa vain valitsemansa asiamiehen välityksellä ja siten että osakkeenomistaja voi käyttää oikeuttaan yhtiökokouksessa vain postin, tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla.

OSINGONJAKO JOPA KASVANUT

Koronakevät ei tunnu vähentävän osinkojen määrää. Seurattavista 13 pörssiyhtiöstä lähes jokaisessa osingonjako näyttää koronasta huolimatta toteutuvan jopa viime vuotta suurempana. Kuitenkin koettu epävarmuuden lisääntyminen näkyy yhtiöiden osinkojärjestelyissä.

Vain osassa yhtiöistä yhtiökokous päätti tavanomaiseen tapaan suoraan osingonjaosta (Kone, Wärtsilä, Sanoma, UPM-Kymmene ja Nokia). Muutamissa yhtiöissä yhtiökokous päätti suoraan osasta osingonjakoa valtuuttaen samalla yhtiön hallituksen päättämään enintään tietyn suuruisen lisäosingon jakamisesta (Neste, Nokian Renkaat, Stora Enso ja Konecranes). Joissakin yhtiökokous valtuutti yhtiön hallituksen päättämään koko osingonjaosta enintään tietyn suuruisena (Caverion ja Outokumpu).

PUDOTUS, UUSI NOUSU – JA PIENI NOTKAHDUS

Sijoittajien tulevaisuudenuskon horjuminen aiheutti notkahduksen pörssikursseihin. Se on havaittavissa Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden pörssiarvon muutoksista kootussa OMXHPI-indeksistä. Pudotus alkoi helmikuun 2020 puolen välin paikkeilla ja jatkui maaliskuun 2020 loppupuolelle. Sen jälkeen indeksi on ollut nousussa. Kesäkuun 2020 alussa se oli jo palautunut joulukuun 2019 alun tasolle. Sitten tuli taas pieni notkahdus.

Seuratuista 13 yhtiöstä 11 on jakamassa tilikaudelta 2019 saman verran tai enemmän osinkoa kuin vuotta aiemmin. Kuviossa tilikauden 2019 osingot tarkoittavat yhtiökokousten päätösten ja valtuutusten mukaisia enimmäisosinkoja. Valmetin ja Metson osalta tilikauden 2019 osinko on yhtiön hallituksen esitys osingonjaoksi. LÄHTEET Yhtiöiden pörssitiedotteet
Yli puolet seurattavista pörssiyhtiöistä on kasvattanut vuoden 2019 aikana liikevaihtoaan verrattuna edelliseen vuoteen. Vajaa puolet on lisännyt henkilöstönsä määrää vuoden 2019 aikana. Aivan kaikkien toiminta ei ole ollut kannattavaa, sillä Outokummun nettotulos on jäänyt miinukselle. Viidellä kuudesta tilauskantansa ilmoittavalla yhtiöllä tilauskanta oli vuoden 2019 lopussa yhtä suuri tai suurempi kuin vuotta aiemmin.
  • Juttusarjassa seurataan 13 suomalaista pörssiyhtiötä. Yritykset on valittu edustamaan Teollisuusliiton sektoreita: teknologia (8), kemia (2), puutuote (2) sekä erityisalat (1). Mukana on 5 yhtiötä (*), joissa valtion omistus on merkittävä.
  • Avainluvut auttavat yritysten tilanteen hahmottamisessa. LIIKEVAIHTO kertoo yrityksen toiminnan laajuudesta, NETTOTULOS yrityksen kannattavuudesta ja TILAUSKANTA lähiajan näkymistä. HENKILÖSTÖ kertoo enemmän yrityksen merkityksestä työllistäjänä kuin sijoituskohteena.
  • Taulukon luvut kuvaavat maailmanlaajuista toimintaa. Useimmilla taulukon yrityksistä suurin osa toiminnoista on ulkomailla.
  • Muutokset liikevaihdossa ja henkilöstössä voivat johtua yrityskaupoista. Myös tuotteiden hintojen vaihtelulla voi olla suuri vaikutus.

LÄHTEET Yhtiöiden vuosikertomukset ja Almamedia

Helsingin pörssissä on sen eri listoilla noteerattuna yli 150 yhtiötä. Melkein kaikkien niiden pääkonttori on Suomessa, mutta joukossa on muutama ulkomainenkin yhtiö, joiden osake on sivulistattu Helsingin pörssissä. Uusia yhtiöitä listautuu ja vanhoja poistuu listalta käytännössä joka vuosi. Siten vertailtaessa peräkkäistenkin vuosien yhteen laskettuja osinkoja, yritysten joukko vuodesta toiseen ei ole sama.

TEKSTI MIKA KÄRKKÄINEN
KUVA LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN