Lähtölaskenta uuteen nousuun

Suomen talous saattaa kääntyä pian hulppeaan kasvuun, jos rajoitustoimista on mahdollista luopua. Kasvun edellytykset voidaan kuitenkin tuhota julkisia menoja leikkaamalla.

19.4.2021

– Ennen kuin koronakriisiä oli edes olemassa, pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa osattiin ennakoida ja varautua mahdollisiin talouskriiseihin, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen sanoo.

Hänen mielestään hallituksen ohjelma ansaitsee tunnustuksen siitä, että se antoi ensimmäistä kertaa Suomessa luvan poiketa talousarvion menokehyksistä ja siten mahdollisuuden vauhdittaa talouskasvua julkisia menoja lisäämällä.

Pylkkänen muistuttaa, että hallitusohjelman yhden miljardin elvytysvara ei olisi riittänyt alkuunkaan koronakriisin yrityksille aiheuttamien tappioiden korvaamiseen. Hänen mukaansa tämän johdosta Suomessa, kuten useimmissa muissa maissa, talouden äkkipysähdykseen on vastattu ennennäkemättömän voimakkailla valtion tukitoimilla.

– Suomi on ollut rahaliiton talouskurisääntöjä pilkuntarkasti noudattava mallioppilas. Koronakriisin alkaessa EU:n taholta annettiin kuitenkin siimaa julkisten menojen lisäämiseen, kun tiukoista alijäämäsäännöistä päätettiin luopua tilapäisesti.

Ennusteiden mukaan Suomen talous voi tänä vuonna kasvaa noin kolmella prosentilla.

Pylkkäsen mukaan yli 10 miljardin kohdennetut elvytystoimet ovat toimineet niin kuin oli tarkoitus, ja Suomen talous on toistaiseksi selvinnyt pandemiasta paremmin kuin talousviisaat uskalsivat toivoa.

– Elvytystoimia voi silti aina kritisoida. Löytyy esimerkkejä huonon osumatarkkuuden elvytystoimista ja riittämättömistä avustuksista. Päätösperäiset toimet ovat aina vaikeita ja erityisen vaikeita näin nopealla aikataululla tehtyinä, Pylkkänen toteaa.

Hänen mukaansa yleiset tuet, kuten palkansaajien työeläkevakuutusmaksun alennus, on hyvä toimi, koska se on kaikille työnantajille helpotus ja ylläpitää kautta linjan työllisyyttä.

– Siihen ei voi olla tyytyväinen, että Suomessa harjoitettu koronatukien jakopolitiikka on kohdellut epäoikeudenmukaisesti monia yrityksiä ja erityisesti palvelualojen työntekijöitä.

Pylkkäsen mukaan palkkatukijärjestelmä olisi ollut oikeudenmukaisempi, mutta myös paljon kalliimpi tapa auttaa palkansaajia ja yrityksiä selviytymään pandemian yli.

ONKO TALOUSOPTIMISMILLE KATETTA?

– Ennusteiden mukaan Suomen talous voi tänä vuonna kasvaa noin kolmella prosentilla vientikysynnän kasvun ja kotitalouksien patoutuneen kulutuskysynnän vetämänä. Marinin hallitus on varautunut elpymiseen siten, että valtion budjetin menokehyksestä on päätetty pitää tiukasti kiinni heti tästä vuodesta alkaen, Pylkkänen arvio talousnäkymiä.

Pandemia on edelleen päällä, ja koronarajoitusten purkamisen aikataulusta ei vielä tiedetä. Kannattaako talouspolitiikan virityksiä lyödä lukkoon näin epävarmassa tilanteessa?

– Budjettikehyksiin sitoutumisen voi tulkita signaaliksi markkinoille. Sen tarkoituksena on viestiä, että Suomen hallitus on sitoutunut pitämään huolta julkisen talouden tasapainosta myös tulevaisuudessa.

Pylkkäsen mielestä se ei kuitenkaan tarkoita, ettei budjettikehyksistä olisi mahdollista poiketa, jos talouden näkymät synkistyvät.

Rahat tai henki vai molemmat?

– Pandemian alussa ja sen jälkeenkin julkisessa keskustelussa on usein väitetty, että talous kehittyisi rivakammin, jos tartuntojen leviämistä ei yritettäisi ehkäistä rajoitustoimin. Väite siitä, että talouden kehityksen turvaamisen ja ihmishenkien pelastamisen välillä olisi ristiriita perustuu väärinkäsityksiin, STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà linjaa.

Hänen mukaansa Suomen talous on pärjännyt toistaiseksi kaikkia muita EU-maita paremmin pitkälti juuri siksi, että tartuntaluvut ovat jääneet aika mataliksi ja sen ansiosta yhtä tiukkoihin rajoitustoimiin kuin monissa muissa maissa ei ole ollut tarvetta.

Lainà painottaa, että toinen keskeinen syy siihen, miksi Suomen kansantalouden tuotanto on supistunut odotettua vähemmän, on se, että hallitus on ymmärtänyt elvyttää reippaasti maksamalla valtion tukia yrityksille, palkansaajille ja kunnille.

VERONMAKSAJIEN SUBVENTOIMIA ENNÄTYSVOITTOJA

Monissa muissa maissa yrityksiä ja työpaikkoja on pyritty turvaamaan valtion maksamilla palkkatuilla. Suomessa valtion tuet on suunnattu pääasiassa yrityksille ja työttömyyden kasvua on pyritty torjumaan lomautusjärjestelmän avulla.

– Meillä lomautusjärjestelmä oli jo valmiina. Sitä vain täydennettiin lyhentämällä lomautusajoista sopimista. Sen lisäksi työmarkkinajärjestöjen kesken sovittiin työeläkemaksujen alentamisesta miljardilla eurolla.

Lainà painottaa, että talouden pelastamiseksi käyttöön otettuun malliin jäi kuitenkin paljon valuvikoja. Hänen mielestään oli vikatikki, ettei tukia saavilta yrityksiltä kielletty osinkojen maksua.

– Valtion tuet menevät koko yrityskenttään, vaikka läheskään kaikki yritykset eivät ole hätää kärsimässä. Monet erittäin hyvin menestyneet yritykset ovat saaneet valtiolta tukea ja takoneet kriisin keskellä muhkeampia voittoja kuin vuosikymmeneen.

Jos vienti alkaa vetää, niin orastavaa kasvua ei kannata tappaa ryhtymällä sopeuttamaan julkista taloutta.

Lainà korostaa, että tukien olisi pitänyt olla enemmän vastikkeellisia. Hänen mukaansa vastikkeettomille tuille löytyy tietysti aina ottajia, mutta hyvin kannattavien yritysten ylimääräisiä voittoja on järjetöntä maksaa valtion kassasta.

– STTK peräänkuulutti valtion tukemaa työajan lyhentämistä lomautusjärjestelmän rinnalle. Työajan puolittamien lomautusten sijasta olisi ollut palkansaajien etujen mukainen ratkaisu.

Lainà painottaa, että puolen työajan palkka yhdistettynä ansiosidonnaisen työttömyysrahaan olisi aiheuttanut selvästi pienemmät tappiot palkansaajille kuin kokoaikaiset lomautukset pelkän työttömyysvakuutuksen varassa.

JÄITÄ HATTUUN

– Jos vienti alkaa vetää, niin orastavaa kasvua ei kannata tappaa ryhtymällä sopeuttamaan julkista taloutta. Vielä ei tiedetä, mitä paluu normaaliin tarkoittaa, STTK:n Lainà sanoo.

Lainà korostaa, että nyt tarvitaan malttia reagoida tarkoituksenmukaisesti suhdannetilanteen edellyttämillä keinoilla ja välttää ajautumista aikaisemmissa kriiseissä tuhoisaksi osoittautuneelle julkisten menojen leikkausten tielle. Hänen mielestään väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutoksen torjunta luovat paineita julkisten menojen lisäämiseen.

”TYÖPAIKKAVAKUUTUKSELLE” OLISI TARVE

– Suomen talous on tähän mennessä selviytynyt koronakriisistä melko pienillä vauriolla, mutta taantuman aiheuttamat tappiot ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti niin yritysten kuin palkansaajien kesken, kansantaloustieteen professori Matti Tuomala arvioi.

Hänen mukaansa joidenkin toimialojen yritykset ovat jopa hyötyneet kriisistä, ja etätöihin ”komennetut” palkansaajatkin ovat säilyttäneet tulotasonsa, mutta palvelualojen yritykset ja niiden työntekijät ovat joutuneet taloudellisesti ahtaalle.

Tuomalan mukaan koronakriisin aiheuttamien tappioiden epätasaista jakautumista olisi voitu lieventää, jos Suomi olisi kopioinut Tanskan koronatukimallin.

– Tanska otti ensimmäisenä maana käyttöön tukitoimet, joilla valtio korvaa koronapandemian rajoitustoimista kärsivien yritysten palkkakuluista 90 prosenttia ja suuren osan kiinteistä kuluista. Tällaista tukimallia voi pitää kriisiajan työpaikkavakuutuksena.

Jotta tulevaisuus muuttuisi ratkaisevasti paremmaksi, pitäisi valtion ottaa keskeinen rooli innovaatiopolitiikassa.

Tuomalan mielestä palkkatukimalli olisi ollut hallinnollisesti yksinkertainen ja tukien jakautumisen kannalta tehokas ja oikeudenmukainen sekä yrityksille että työntekijöille.

– Koska palkkasumma ei tukitoimien ansiosta olisi vähentynyt merkittävästi, verotuloissa ei olisi tapahtunut merkittävää laskua, jolloin tarve tukea kuntia olisi jäänyt pienemmäksi. Palkkatukimallilla olisi vältetty myös nopeiden irtisanomisten aiheuttama työttömyyskassojen ruuhkautuminen.

Tuomalan mukaan Tanskan malli olisi turvannut kaikkien irtisanotuiksi ja lomautetuiksi joutuneiden työntekijöiden talouden paremmin kuin Suomessa käyttöönotetut tukitoimet. Malli olisi taannut kaikille pahiten kriisistä kärsineille palvelualojen pienipalkkaisille työntekijöille lähes palkkatulojen tasoisen toimeentulon riippumatta siitä, kuuluvatko he työttömyyskassaan vai eivät.

TULEVAISUUTEEN JULKISTEN INVESTOINTIEN VETÄMÄNÄ

Tuomala muistuttaa, että tähän mennessä Suomen taloutta on pidetty pystyssä kohdennetulla finanssipolitiikalla. Hänen mukaansa kokonaiskysyntää kasvattavan elvytyksen aika tulee vasta kun kriisi on ohi ja talouden rajoitustoimista voidaan luopua.

– Kriisin jälkeen taloutta voitaisiin ensin vauhdittaa pienituloisille kohdistetuilla verojen alennuksilla, mutta elvytyspolitiikan ja pidemmän tähtäimen politiikan johtotähtenä pitäisi olla julkisen sektorin koulutus-, tutkimus- ja kehitysmenojen lisääminen.

Tuomalan mielestä uusi teknologia pitäisi valjastaa palvelemaan paremmin tavallisten ihmisten tarpeita.

– Matalat palkat ja vähän työntekijöitä on ollut Amazonin ja muiden suurten teknologiayritysten menestyksen kaava. Niiden toiminta perustuu siihen, että työntekijöitä korvataan algoritmeilla ja keinoälyllä. Tällainen liiketoimintamalli sorsii aina työntekijöitä.

Tuomalan mukaan on vaikea nähdä, miksi yritykset itse ryhtyisivät muuttamaan tätä omistajien näkökulmasta hyvin toimivaa konseptia.

– Jotta tulevaisuus muuttuisi ratkaisevasti paremmaksi, pitäisi valtion ottaa keskeinen rooli innovaatiopolitiikassa. Se loisi edellytykset sellaisille teknologisille muutoksille, jotka synnyttäisivät ekologisesti kestäviä ja hyvin palkattuja työpaikkoja.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN

”Mieluummin kuolen, kuin menen takaisin” – Suomalaisilla maatiloilla hyväksikäytetään ukrainalaisia työntekijöitä

Suomalainen maatalousyrittäjä oli siinä vaiheessa nöyryyttänyt Jaroslavin vaimoa jo kaksi vuotta. ”Mieluummin kuolen, kuin menen siihen työpaikkaan enää koskaan takaisin”, vaimo sanoi. Mutta Jaroslavin oli pakko mennä. Työlupa oli katkolla.

14.4.2021

”Jaroslav” ei esiinny tässä omalla nimellään. Pelko Suomeen jäämisen epäämisestä on jälleen todellinen, sillä hakemus pysyvästä oleskeluluvasta ryömii hidasta byrokraattista kulkuaan jossain Migrin eli maahanmuuttoviraston uumenissa.

PALKATTA PUKUHUONEESSA

Jaroslav ja hänen vaimonsa saivat työpaikan suomalaiselta vihannestilalta sen ainoina ukrainalaisina työntekijöinä. Kohtelu oli nöyryyttävää.

– Työpäivä alkoi viideltä tai puoli kuudelta. Hyvin usein vaimolleni sanottiin: Sinä jäät pukuhuoneeseen. Töitä löytyy sinulle, ehkä, sitten joskus myöhemmin vaikka vartiksi tai puoleksi tunniksi. Siellä pukuhuoneessa vaimoni istui, ilman töitä ja ilman palkkaa, vaikka meillä oli määräaikainen työsopimus. Sen mukaan meillä olisi pitänyt olla 8 tuntia töitä päivässä, 40 tuntia viikossa.

– Kun kysyimme, voisiko hän lähteä kotiin, vastaus oli aina ei. Kun kysyimme miksi, vastaus oli ”Because” (”Siksi”).

Vaimo sai keskenmenon huonon kohtelun jatkuessa. Kun vaimon ei useinkaan annettu tehdä töitä, Jaroslavin asiat olivat aivan päinvastaisella tolalla.

– Tuskin koskaan sain tehdä töitä työparina. Kevyellä työpisteellä työskenteli kaksi suomalaista työntekijää, minä yksin raskaalla työpisteellä.

Jaroslav ja hänen vaimonsa pitivät tärkeänä suomen kielen oppimista. He löysivät itse kansalaisopiston kurssin ja sovittiin, että he saavat lähteä kahtena päivänä viikossa normityöajan puitteissa suomen kielen kurssilleen. Mutta työnantaja teetti ylitöitä sopimusta rikkoen juuri noina arkipäivinä. Kieliopinnot tyssäsivät siihen.

TUNNIT JA LISÄT KATOSIVAT

– Emme koskaan saaneet ylitöistä niistä kuuluvia lisiä. Ja tunteja vain hävisi. Jos minulla oli tehtynä 300 tuntia ylitöitä, maksu tuli vain 240–250:stä. Kerran meillä kummallakin oli 200 tuntia maksamattomia palkkoja vaimon kanssa, mutta meistä kumpikin sai rahat vain 160 tunnista.

Tuolloinen venäjää osaava työkaveri tulkkasi, kun Jaroslav kysyi maksamattomista palkoistaan. Vihannesviljelijäpariskunnan rouva ryhtyi vain sättimään Jaroslavia ja hänen vaimoaan.

– Mitä te oikein valitatte? Tässä lähellä on töissä muita ukrainalaisia, jotka asuvat kehnossa parakissa ja joilla on paljon huonommat olot. Ei teillä ole varaa valittaa.

Emme koskaan saaneet ylitöistä niistä kuuluvia lisiä. Ja tunteja vain hävisi.

Kahden vuoden jälkeen Jaroslavin vaimo lähti työpaikasta, sillä työnantajan harjoittama henkinen piina kävi kestämättömäksi.

– Vaimoni sanoi: ”Mieluummin kuolen, kuin menen enää koskaan siihen työpaikkaan.”

Jaroslavin oli jäätävä, sillä vasta neljän vuoden jälkeen EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voi edes teoreettisesti saada pysyvän oleskeluluvan ja siirtyä tekemään töitä mille alalle tahansa.

SUOMI – VAIN KUVITELMA OIKEUSVALTIOSTA

– Suomalaiset maatalousyrittäjät tietävät erittäin hyvin, että ukrainalaisilla ei ole varaa kertoa omaa mielipidettään tai tuoda ongelmia esiin, Jaroslav toteaa.

Teollisuusliiton jäseneksi nyttemmin liittynyt Jaroslav on hyvin perehtynyt alan työehtosopimukseen ja auttaa maanmiehiään. Jaroslav arvioi, että 90 prosentilla ukrainalaisista maataloustyöntekijöistä on Suomessa ongelmia. Työ- ja oleskelulupa ei ole enää sidottu yhteen työnantajaan vaan toimialaan. Työn loppuessa loppuu kuitenkin myös oleskelulupa, ja silloin edessä voi olla ajolähtö Suomesta, sillä uutta työpaikkaa ei välttämättä heti löydy. Tämä pitää ukrainalaiset nöyrinä.

Jaroslav uskoo, että maatalousalan työnantajat eivät halua maksaa yli 9 euron tuntipalkkoja. Silloin oikeutensa tietäviä suomalaisia hakeutuisi alalle, eikä TE-toimisto enää katsoisi alalla vallitsevan työvoimapulaa. Silloin uutterien, mutta riistettävien työntekijöiden virta EU:n ulkopuolisista maista tyrehtyisi.

PIILOTETTU TODELLISUUS

Jaroslav hämmästelee sitä, miten suuressa suomalaisessa päivälehdessä tehtiin työntekijöiden oikeuksia järjestelmällisesti polkevasta mansikanviljelijästä suoranainen sankari.

– Todellisuudessa isäntä oli uhkaillut työntekijöitä. Jos joku sanoo yhdenkään poikkipuolisen sanan toimittajalle työnantajaa vastaan, on työntekijän lähdettävä heti takaisin Ukrainaan. Toimittajalle esiteltiin se asuntola, johon valikoitiin vain isännän mieleistä näytelmää näyttelemään suostuvat ukrainalaiset. Ala-arvoiset asuntolat jäivät näyttämättä ja niihin siirrettiin kaikki ne, joiden yhtään epäiltiin kertovan totuuden työoloista.

Ymmärsin, että en pysty vaikuttamaan mihinkään epäkohtiin siinä työpaikassa.

Työehtosopimuksen rikkominen on kyseisellä tilalla tunnetusti sääntö.

– Työpäivät ovat pitkiä, mutta mitään ylityökorvauksia ei makseta.

Jaroslav alleviivaa, että suomalaisviljelijöiden joukosta löytyvät myös ne, jotka hoitavat velvollisuutensa. Jaroslav kertoo tyytyväisestä maannaisestaan pienellä, muutaman kymmenen ukrainalaisen kausityöläisen mansikkatilalla. Viljelijä maksoi palkat ja lisät työehtosopimuksen mukaisesti, ja poimija tienasi kuukaudessa saman kuin edellä kuvatulla ”erinomaisen” viljelijän tilalla kahdessa–kolmessa kuukaudessa. Viljelijä toi kahvitkin pellolle asti. Majoitus oli mukava. Ukrainalaisia ei uhkailtu eikä haukuttu.

Suomessa on siis täysin mahdollista hoitaa tuottavaa mansikkatilaa työehtosopimuksia ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

AMMATTILIITTO PAIKAN PÄÄLLE

– Isoille tiloille, joilla on paljon kausityöläisiä, pitäisi tehdä tietoiskuja koko kauden ajan, eli maaliskuusta lokakuun loppuun. Ei ole väliä, ovatko tietoiskut ukrainaksi vai venäjäksi. Työntekijöille on kerrottava suomalaisesta työehtosopimusjärjestelmästä. Kotimaan kokemusten kautta tes-järjestelmä ei voi avautua ukrainalaisille, Jaroslav sanoo.

– Minä uskon, että myös kausityöläiset liittyisivät ammattiliittoon, jos heille kerrottaisiin, että liitto voi auttaa maksamattomien palkkojen ja lisien saamisessa. Työnantajatkin ryhtyisivät muuttamaan tapojaan, kun he näkisivät, että työehtosopimuksen rikkomisesta tulee seuraamuksia.

TYÖNANTAJA EI NEUVOTELLUT

Työluvalla Suomessa oleskelevilta vaaditaan tietyt vähimmäisansiot Suomessa, jotta myös perhe saisi tulla tai jäädä Suomeen.

– Pyysin palkankorotusta, koska laskin, etteivät minun ansioni yllä tähän. Viljelijäpariskunta mietti viikon vastaustaan, joka oli ei. Ymmärsin, että en pysty vaikuttamaan mihinkään epäkohtiin siinä työpaikassa. Vaikka minulla olisi ollut vain puoli vuotta aikaa pysyvän oleskeluluvan saamiseen, otin lopputilin, sillä olin henkisesti aivan näännyksissä.

Puolen vuoden kevytyrittäjyyskokemusten perusteella Jaroslav pystyisi tällä haavaa ansaitsemaan elantonsa yrittäjänä, mutta ne lupahakemukset makaavat edelleen Migrissä. Hän ei saa tehdä töitä, vaikka töitä ja haluja olisi.

– Jos meitä olisi kohdeltu vaimoni kanssa hyvin ja sopimusten mukaan, olisimme varmaan vieläkin siellä tilalla töissä, Jaroslav toteaa.

MITÄ TAPAHTUU TODELLA?

Sadat tuhannet suomalaiset lähtivät aikoinaan ensin Amerikkaan ja sitten Ruotsiin siksi, että kotimaassa ei ollut enää elantoa eikä tulevaisuutta. Suomeen saapuu nyt aivan samoista syistä työntekijöitä EU:n ulkopuolisista maista. Viimeisimmän virallisen tilaston mukaan vuodelta 2018 työn perusteella sai oleskeluvan vajaat 7 000 henkilöä, heistä noin 2 000 ukrainalaisia. Vastaanotto Suomessa on tyly, mutta Teollisuusliitto etsii muun ay-liikkeen kanssa keinoja tilanteen parantamiseksi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS VILLE TIETÄVÄINEN

 

Painostusta ja nälkäpalkkaa

Karu totuus hyvämaineisesta mansikkatilasta: Ukrainalainen Oleksandra Radchenko sai 1,5 kuukauden työnteosta käteen vain 924 euroa. Kuvioon kuului myös pimeitä välityspalkkioita ja asunto varastohallissa

Suomalaista suurta marja- ja vihannestilaa ylistetään alan lehdessä maalaisunelmaksi. Isäntä esiintyy maaseutuyrittäjien nohevana mannekiinina eri medioissa.

Koronakeväänä 2020 matkustusrajoitukset uhkaavat ukrainalaisten maahanpääsyä. Julkisuudessa isäntä suosittelee alaa suomalaisillekin. Hänen mukaansa mansikanpoimija voi päästä 10 euron tuntipalkkaan, mitä hän ei pidä huonona. Isäntä toivoo, että maataloudesta muodostuisi ihmisille nyt parempi kuva.

Poimijoita tulee myös Ukrainasta, mutta kympin tuntipalkka jää suurimmalle osalle poimijoista vain haaveeksi ja mielikuva suomalaisesta maataloudesta karuksi.

ASUNTOLAN SULKU VIE POIMIJAKSI

Ukrainalainen Oleksandra Radchenko, 21, aloittaa tilalla mansikanpoimijana toukokuussa 2020. Hän on saapunut maaliskuussa Odessasta Suomeen opiskellakseen kevään ajan suomen kieltä, mutta koronapandemia sulkee oppilaitoksen asuntolan.

– Minulle ehdotettiin mansikanpoimintaa, jotta saisin vuokrattua asunnon.

Työsopimus solmitaan reiluksi kolmeksi kuukaudeksi. Tilalta järjestyy asunto 40 euron kuukausivuokralla.

– Tosin se ei ole asunto, vaan väliseinätön varastohalli, sanoo Radchenko.

Oleksandra Radchenko

Hallissa on vieri vieressä kerrossänkyjä, niiden lomassa ruokapöytä ja yhdellä seinustalla liesi ja lavuaari. Kunnan rakennustarkastajan mukaan hallille on myönnetty asumiskäyttölupa ilman asukasmäärän ylärajaa. Asukkaita on 20–30.

– Pahinta ovat hirveä kuumuus ja kärpäset, joiden takia on vaikea nukkua, sanoo Radchenko.

Rakennustarkastajan mielestä varasto käy hyvin lyhytaikaiseen asumiseen. Ilmanvaihtoa ei hänen mukaansa ole erikseen tutkittu.

– Tuskin se mikään hotellihuoneen tasoinen on, hän kuittaa.

YHTEINEN KIELI PUUTTUU

Ukrainalaiset osaavat äidinkielensä lisäksi usein venäjää, mutta eivät suomea tai englantia. Tilalla venäjää osaa vain pitkäaikainen ja kovaotteinen vironvenäläinen naistyönjohtaja, brigadir.

– Jokainen Ukrainasta tuleva maksaa hänelle 150 euron välityspalkkion, sillä he saavat työpaikan vain brigadirin kautta. Brigadir tekee mitä haluaa, Radchenko luonnehtii.

Radchenko säästyy maksulta, sillä hän on hankkinut työpaikan Suomesta käsin.

Isäntä sanoo Tekijälle, että brigadir ja työntekijät ovat hänelle kiistäneet välityspalkkioiden maksamisen.

– Mutta ne suojelevat toisiaan jollain tavalla. Se on aika viidakko saada selville, että miten homma oikeasti on, isäntä tunnustaa.

PAINOSTUSTA JA KIROILUA

Ensimmäisenä päivänä tottumaton Oleksandra väsyy kuumalla pellolla yhdeksän tunnin työnteon ja vain yhden tauon jälkeen.

– Brigadir lupaa, että voin mennä pitkäkseni, mutta aloittaa painostuksen: ”Jos et kerran jaksa tehdä pidempään töitä, miksi edes olet täällä? Jos ei miellytä, lähtekää kotiin.”

Myös isäntä on paha suustaan.

”Minulla on tuolla sata suomalaista työntekijää odottamassa! Painukaa helvettiin, jos ei kiinnosta! No fucking bullshit anymore”, hän mesoaa salaa nauhoitetulla videolla ukrainalaisille.

– Pahinta on psykologinen painostus. Monet kuitenkin epäröivät irtisanoutumista, koska ovat maksaneet matkakulut Suomeen ja vielä brigadirille 150 euroa, sanoo Radchenko.

Pahinta on psykologinen painostus.

Isäntä rikkoo monin tavoin työehtosopimusta. Hän esimerkiksi vaihtaa tuntipalkalla tehtävän kitkemisen urakkatyöksi.

– Kun menemme sovitusti hakemaan palkkalaskelmaa, hän alkaa huutaa. Ettekö näe, että minulla on muuta tekemistä! Sen jälkeen kukaan ei enää uskalla puhua asiakirjoista mitään.

Radchenko lopettaa työt 1,5 kuukauden jälkeen. Isäntä maksaa hänelle henkilökohtaisesti käteisellä 924 euroa.

– Yksi ukrainalainen pariskunta sai yhteensä 500 euroa kirjekuoressa kahden viikon työstä. He olivat tehneet työtä 11 tuntia päivässä käytännössä ilman vapaapäiviä.

TARKASTUKSET VAHVISTAVAT LAITTOMUUDET

Aluehallintoviraston tarkastuksissa tilalta löytyy puutteita ja lainvastaisuuksia. Työaikakirjanpitoa ei ole. Ongelmia on myös esimerkiksi työvuoroluetteloissa, työterveyshuollossa ja tapaturmavakuutuksissa.

Useita vuosia marjatilaa pyörittänyt isäntä tunnustaa Tekijälle muun muassa tuntikirjanpidon puutteet. Hän selittää ongelmia nuoruudellaan, kokemattomuudellaan ja työn vaikeudella.

Oleksandra arvioi, että kaikki epäkohdat eivät ole edes paljastuneet, koska tarkastajilla ei ole yhteistä kieltä ukrainalaisten kanssa.

Isäntä katsoo, että minimipalkkasäännöistä tai ylityökorvauksista pitäisi saada poiketa: hitaille poimijoille tai esimerkiksi sateella pitäisi saada maksaa pienempää palkkaa, ja aurinkoisella ilmalla ylitöitä pitäisi voida teettää ilman ylityökorvauksia.

– Ei niihin ole varaa, isäntä sanoo.

PALKKASAATAVAT MAKSUUN LIITON AVULLA

Yhtenä harvoista ukrainalaisista Radchenko liittyy Teollisuusliittoon ystävän kehotuksesta.

Liiton avustuksella Radchenko on saanut maaliskuun 2021 alkupuolella isännältä kaikki palkkasaatavansa.

– Jos ei olisi liittoa, en tiedä kuka asioitamme hoitaisi.

Sana on kiertänyt, ja ukrainalaisten Facebook-ryhmissä on varoiteltu menemästä nuoren isännän tilalle töihin. Radchenkolla itsellään on nyt mieluisa opiskelupaikka Suomessa, ja hän haluaa kertoa kokemuksistaan auttaakseen muita.

– En halua isännän kohtelevan väärin enää yhtään työntekijää.

TEKSTI OUTI SALOVAARA
KUVA HARRI NURMINEN

 

“Työnantaja käytti tietämättömyyttämme hyväkseen”

Kymmenisen vuotta sitten ukrainalainen Natalia päätti pitkän pohdinnan jälkeen jättää kotimaansa ja lähteä kaukaiseen, pohjoiseen Suomeen maataloustöihin. Hän joutui pettymään pahasti.

Ukrainassa palkat olivat kehnoja ja tulevaisuuden näkymät synkkiä. ”Natalian” (haastateltavan nimi on muutettu) ystävät olivat jo Suomessa töissä ja suosittelivat hänelle lämpimästi muuttoa Suomeen.

Natalia ja hänen miehensä saivat työtä suomalaiselta maatilalta.

– Saimme asunnon ja teimme työsopimuksen. Kuukausipalkaksi ilmoitettiin 1 300 euroa, mutta verojen ja vuokran jälkeen siitä jäi käteen hiukan alle tuhat euroa, Natalia muistelee suomalaisen työuransa alkua.

Aluksi kaikki näytti menevän ihan kohtalaisesti, mutta matkan varrella rupesi ilmenemään myös ongelmia.

PYHÄTYÖKORVAUKSET – MITÄ NE OVAT?

Työsopimukseen merkittiin viikkotyötuntien määräksi 50. Kolmeen vuoteen työnantaja ei Natalian mukaan kuitenkaan tehnyt luetteloa työtunneista eikä ilmoittanut tuntipalkkaa.

– Joskus oli töitä vain 7 tuntia päivässä, mutta kiireisinä aikoina saatoimme olla töissä 14 tuntiakin. Vaikka olisimme tehneet töitä kuinka paljon tahansa, palkka oli aina sama. Ylityökorvauksia ei meille maksettu kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana. Ei myöskään ilta- tai yötyökorvauksia.

– Lomakorvauksena työnantaja yritti maksaa 25 prosenttia kuukauden palkasta eikä 50 prosenttia, kuten olisi pitänyt.

Joskus kun oli oikein kiire, piti tehdä töitä sunnuntaisinkin. Kaksi vuotta meni ilman, että pyhätyökorvauksia olisi maksettu. Liukuhihnalla ei saanut pitää taukoja, vaikka työehtosopimuksen mukaan parin tunnin välein pitäisi olla tauko.

Emmekä oikein tienneet, mistä niitä lakeja olisi pitänyt ruveta etsimään. Luotimme työnantajan oikeudenmukaisuuteen.

Natalia muistelee, että edes turvakenkiä ei työnantaja heille järjestänyt kahdeksaan vuoteen. Kunnolliset ja turvalliset työkengät piti ostaa itse.

– Kysyimme, miksei meille ollut maksettu palkkaa niin kuin olisi pitänyt. Työnantaja vastasi, että ei ole hänen syynsä, että me emme osaa lukea suomalaisia lakeja.

– Meidän kielitaitomme ei tosiaankaan riittänyt lakien lukemiseen. Emmekä oikein tienneet, mistä niitä lakeja olisi pitänyt ruveta etsimään. Luotimme työnantajan oikeudenmukaisuuteen.

Vasta kun kiista pyhä- ja ylityökorvauksista uhkasi mennä viranomaisten tietoon ja julkisuuteen, ryhtyi työnantaja maksamaan vierastyöläisille lakien määräämiä korvauksia.

KYSELYJEN JÄLKEEN ALKOI SATAA VAROITUKSIA

Pari vuotta sitten Natalian mies alkoi kysellä määrätietoisemmin palkkansa perään. Johtuiko sitten tästä kyselemisestä vai mistä, mutta pian mies alkoi saada työnantajalta erilaisia huomautuksia ja varoituksia.

– Minusta tuntuu, että varoitusten aiheita hakemalla haettiin. Todellinen syy oli se, että hän oli alkanut kysellä oikeuksiaan, Natalia arvioi nyt jälkeenpäin.

Lopulta Natalian mies erotettiin maatilan palveluksesta.

Natalia kääntyi ”edunvalvonnassaan” myös kunnallisen oikeusavustajan puoleen, mutta sitä kautta ei apua tullut. Vasta kun hän viime vuonna liittyi Teollisuusliittoon, sai vierastyöläisten asioiden ajaminen maatilalla vauhtia.

– Ammattiliitosta oli todella suuri apu. Monta epäkohtaa pystyttiin selvittämään. Myös työsuojelutarkastaja auttoi meitä.

– Kun työnantaja vaati meitä esimerkiksi tekemään niin sanottuja kiky-tunteja, ammattiliitosta kerrottiin, että kiky ei koske maataloustöitä.

”AIOMME JÄÄDÄ”

Kun töitä ei maatilalla enää ollut entiseen tapaan, vähensi työnantaja väkeä ja tarjosi joillekin osa-aikaisia töitä. Nataliakin sai lopputilin, mutta hänelle tarjottiin kuitenkin osa-aikatyötä.

– Pahaksi onneksi minun astmani alkoi oireilla enemmän maatilan töissä. Jokin aiheutti minulle kohtauksia. Työpaikallani ei ollut ilmanvaihtoa.

– Kerran jouduin astmakohtauksen takia sairaalaankin.

Natalia miehineen on jo lähtenyt maatilalta. Kumpikin opiskelee Suomessa: mies ravintola-alaa ja Natalia itse kaupallista alaa. Pariskunnalla on Suomessa syntynyt lapsi, ja he aikovat jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa – ehkä jopa lopullisesti. Suomen kieli on alkanut jo sujua molemmilla jotenkuten.

Ottakaa selvää oikeuksistanne. Ja liittykää ammattiliittoon!

Vuodet maatilan töissä mietityttävät Nataliaa yhä.

– Aluksi luotin työnantajaan täysin. Hän oli eräänlainen turvallinen isähahmo.

– Vuosien varrella huomasin kuitenkin, että meille ei maksettu kaikkea sitä, mitä olisi kuulunut. Meidän tietämättömyyttämme käytettiin hyväksi.

Natalia kehuu suomalaista ay-liikettä ja sen edunvalvontaa.

– Harmi, että emme aikaisemmin osanneet hakeutua ammattiliiton jäseniksi.

Natalialla on myös viesti kaikille ulkomailta tulleille työntekijöille.

– Ottakaa selvää oikeuksistanne. Ja liittykää ammattiliittoon!

TEKSTI ESA TUOMINEN

 

Suomen lähiruoan takaajat

He takaavat, että Suomessa tuotetaan lähiruokaa. Julkisuudessa vellovan keskustelun ja todellisuuden välinen ero on irvokas. Kunpa nämä sosiaaliturvan väärinkäytöstä meuhkaavat suomalaiset edes kerran kuuntelisivat ulkomaalaisia työntekijöitä, Riikka Vasama toivoo.

Venäjää osaava Riikka Vasama on Teollisuusliiton sopimusasiantuntija, jonka vastuulla ovat maaseutuelinkeinot, turkistuotantoala, puutarha-ala ja viher- ja ympäristörakentamisala.

– ”Maksim” lähtee aamulla kuudelta navettaan tilan ainoana palkattuna työntekijänä. Ja illalla uudestaan. Maksim venyy ja joustaa. Joidenkin alojen yritysten toiminta pysähtyisi ilman näitä nais- ja miespuolisia Maksimeita, Vasama alleviivaa.

Riikka Vasama

“Maksim” on yleinen nimi Ukrainassa, ja edustaa tässä useita Vasaman kohtaamia ulkomaalaisten maataloustyöntekijöiden tapauksia.

– He takaavat, että Suomessa tuotetaan lähiruokaa. Kun näillä aloilla aloitetaan työehtosopimusneuvottelut, joka ikinen kerta voivotellaan työvoimapulaa.

Sopimustenkin mukaiset palkat ovat hyvin pienet. Vasamasta on järkyttävää, että niitäkin pitää vielä polkea.

– Maksimilla on hirveä tunne, kun hän vuosien jälkeen saa tietää, että kaikki ylityöt, lisät, pekkaset ja lomarahat on jätetty maksamatta, sopimusasiantuntija kuvailee.

Kun näillä aloilla aloitetaan työehtosopimusneuvottelut, joka ikinen kerta voivotellaan työvoimapulaa.

Maksim on tehnyt todella pitkiä päiviä, hänhän on useimmiten nuori ja eteenpäin pyrkivä. Töitä hän on tänne tullut tekemään etsiessään parempaa elämää. Mutta kun Maksim alkaa sopeutua Suomeen, hänen tietämyksensä kasvaa ja hän ehkä liittyy liittoon, alkavat vaikeudet.

– Maksim ei ole koskaan saanut ainuttakaan huomautusta töistä, ja jos muita työntekijöitä on tilalla, hän on pidetty työkaveri. Mutta kummallisesti Maksim joutuu nyt vaikeuksiin. Työnantaja ärhentelee. On rasismia ja ennakkoluuloisuutta, on nimittelyä ja epäasiallista kohtelua. Kirosanat Maksim oli oppinut jo aivan ensimmäisinä suomalaisina sanoinaan.

Jos pysyvää oleskelulupaa ei ole, Maksim yrittää epätoivon vimmalla löytää uuden työpaikan. Jos sitä ei löydy, voidaan hänet karkottaa. Työnantajalle ei tule mitään rangaistusta.

MITÄ ON TEHTÄVISSÄ?

Ammattiyhdistysliikkeen asiantuntijat vaativat lakimuutoksia, lisää suojaa työntekijöille ja oikeudenmukaisuutta siihen, keitä lain rikkomisista rangaistaan.

Hallitus esitti viime vuoden lopulla ulkomaalaislain muuttamista niin, että hyväksikäytöstä kiinni jäänyt työnantaja saisi määräajaksi rekrytointikiellon. Uhriksi joutunut työntekijä saisi tilapäisen oleskeluluvan uuden työn hakemista varten, ilman työalarajoitusta.

– Vilpilliset yritykset hyötyvät hyväksikäytöstä. Harmaan talouden kuriin saattaminen ja tilaajavastuun ulottaminen alihankintaketjuun edistyvät hitaasti ja tahmeasti, sillä parannukset eivät ole kaikkien intressissä, maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Eve Kyntäjä SAK:sta toteaa.

Eve Kyntäjä

Alipalkkausta Kyntäjä kuvaa ”todella tuottoisaksi bisnekseksi”, mistä kiinni jäämisen riski on pieni. Norjassa alihankintaketjussa saa olla vain kaksi lenkkiä, sillä nimenomaan ketjujen pituus ja sirpaleisuus edesauttavat hyväksikäyttöä.

Kyntäjä korostaa, että hyväksikäytetyn työntekijän palkkasaatavat pitää turvata hänelle mahdollisimman nopeasti ja vähin kustannuksin. Nyt tämä on käytännössä mahdotonta palkkaturvan kautta. Palkkaturvan määräaikoja olisi pidennettävä ja maksimisaatavien summa kaksinkertaistettava. Jollei palkkasaatavia makseta työntekijälle edes palkkaturvan kautta, Valtionkonttorin on korvattava hänelle kyseinen summa.

Olisi kaikkien etu, jos maahanmuuttajia pystyttäisiin neuvomaan heidän omalla äidinkielellään.

SAK vaatii myös todellisten elinkustannusten ja yksilöllisten tilanteiden huomioimista perheen yhdistämisessä.

– Nykyisten tulorajojen kohtuullisuus on selvitettävä varsinkin silloin, jos työntekijä pystyy elättämään itsensä ja perheensä, on kokoaikaisessa työssä ja hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Kyntäjä pohtii, pitäisikö oleskelupien hakemiskäytäntöön lisätä vaatimus siitä, että työnantajan on annettava työntekijälle tiedot työsuhteen tärkeimmistä ehdoista tämän omalla äidinkielellä.

Muutkin ammattiliitot voisivat ottaa Kyntäjän mielestä oppia Rakennusliitosta, jonka palkkalistoilla on venäjää ja viroa äidinkielenään puhuvat toimitsijat.

– Työehdot ja lakipykälät ovat jo omalla äidinkielellä erittäin vaikeasti ymmärrettäviä asioita. Olisi kaikkien etu, jos maahanmuuttajia pystyttäisiin neuvomaan heidän omalla äidinkielellään.

VÄLITTÄJILLE KURI

Pitäisi löytää keino lopettaa välistä rahaa vetävien ”työnvälittäjien” toiminta. Välitys on laitonta ja tarpeetonta, sillä työntekijä itse maksaa oman työlupansa, Riikka Vasama toteaa.

– Ja viranomaisten yhteistyötä on tiivistettävä.

Vasama kertoo, että eräs työnantaja oli jopa itse todennut AVI:n työsuojelutarkastajalle, ettei hän maksa työehtosopimuksen mukaista palkkaa – eikä aiokaan maksaa. Vasamasta ehdotus rekrytointikiellosta vilpillisille yrittäjille on erinomainen. Tiedon sopimusrikkomuksista pitäisi myös kulkea jouhevasti kaikkien tarkastus- ja lupaviranomaisten välillä akselilla AVI, TE-toimisto, Migri ja ulkoministeriö.

Vasama sanoo ymmärtävänsä hyvin, että yksinäinen tila maaseudulla ei pysty järjestämään suomen kielen lähiopetusta.

– Mutta peräänkuuluttaisin verkkopohjaista pakettia, jossa olisi suomen kielen opetuksen lisäksi kulttuurikoulutusta, työelämän perustietoja ja jos mahdollista, kahdensuuntaisia keskustelutunteja.

Vasama kertoo, että tällä haavaa hän vastaa jatkuvasti puheluihin, joissa ulkomaalainen työntekijä kysyy: ”Miten minä opin suomea?” Asiantuntija kehottaa jokaista kysyjää kaikkein ensimmäiseksi ottamaan TE-toimistoon yhteyttä selvittääkseen sen, saako hän jäädä Suomeen opintojen ajaksi ja miten hän turvaa toimeentulonsa.

Vasama toivoo maaseutuelinkeinoilta työehtosopimusten noudattamista, jo maineen takia.

– Viime kesä avasi eräänlaisen Pandoran lippaan, sieltä alkoi pursua esiin kaikenlaisia ongelmia. Olen kuullut monien sanovan, että he eivät halua enää ostaa suomalaisia mansikoita. Alan maine on vaarassa. On yrittäjienkin etu, että ihmisoikeuksista pidetään huolta.

EU:N TUNNETTAVA VASTUUNSA

– Jopa toisista EU-maista tulevien työntekijöiden palkkoja ja oikeuksia poljetaan. Tämä syö koko EU:n oikeutusta ja uskottavuutta.

Erikoistutkija Rolle Alho on tuore Teollisuusliiton toimitsija, joka on aiemmalla tutkijanurallaan keskittynyt nimenomaan maahanmuuton ja työmarkkinoiden kysymyksiin EU-maissa.

– EU:n tehtävänä olisi taata työvoiman rajat ylittävä liikkuvuus sosiaalisesti kestävällä tavalla. Näin ei tapahdu. Työnantaja voi tehdä lyhyessä ajassa paljon voittoa dumppaamalla palkkoja. Tämä voi syrjäyttää paikallisia työntekijöitä ja vaikuttaa negatiivisesti koko alan työehtoihin.

Rolle Alho

Alho perää myös julkisen sektorin tilaajavastuuta Suomessa.

– Painottaisin, että valtiolla ja kunnilla on velvollisuus tarkistaa, millä ehdoilla alihankintaketjujen työntekijät työskentelevät. Ei ole kestävä tapa, että esimerkiksi siivousta ostetaan riistäjiltä siksi, että he ovat antaneet edullisimman tarjouksen.

Alho muistuttaa vielä, että ”kotoutuminen” on aina kaksisuuntainen prosessi. Mitä ystävällisemmin ja osallistavammin maahanmuuttajat kohdataan ja mitä fiksummin heidät nähdään yksilöinä, ei jonain massana, sitä nopeammin he oppivat suomen tai ruotsin – ja kotoutuvat Suomeen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS VILLE TIETÄVÄINEN

VIERAILIJA: Hanna Wass: Korona paljasti vaalilakien puutteet

Vuoden 2021 kuntavaalit ajoittuvat keskelle edellisen koronakevään jatko-osaa. Tartuntatilanteen kiihtyessä keskeisimmäksi vaaliteemaksi on noussut kysymys siitä, kyetäänkö vaalit ylipäänsä järjestämään terveysturvallisesti vai tulisiko ne siirtää myöhempään ajankohtaan. Asian ympärillä vallitseva epätietoisuus on paitsi herättänyt huolta etenkin ikääntyneiden ja erityyppisistä kroonisista sairauksista kärsivien äänestäjien keskuudessa, myös hankaloittanut puolueiden ehdokashankintaa ja vaalikampanjoinnin suunnittelua. Lopulta hallitus päätyi antamaan eduskunnalle esityksen vaalien siirtämisestä kesäkuulle.

Ratkaisu avasi paljastavan näkökulman suomalaisen vaalilainsäädännön yleiseen problematiikkaan. Pandemian kaltainen kriisi on yhteiskunnan perusrakenteiden inventaario: mikä niissä on kestävää, mitä pystytään mukauttamaan uuden tilanteen vaatimuksia vastaavaksi, millaisia korjausliikkeitä voidaan tehdä ja millä aikataululla? Oikeuskansleri Tuomas Pöysti totesi 1.3. Ylen A-studiossa, että suomalainen lainsäädäntö on osoittautunut riittämättömäksi kriisitilanteessa. Kun siinä ilmenneitä puutteita on yritetty nyt nopeasti paikata erilaisilla säädöksillä ja radikaaleillakin toimenpiteillä, on syntynyt vaikeasti hallittava ja vaikeasti tulkittava kokonaisuus.

Havainto kuvaa osuvasti myös vaaleihin liittyvää lainsäädäntöä sillä erotuksella, että siihen ei edes kriisin puhjettua ole haluttu kajota. Vaalilain muutoksia vaativat keinot, kuten ennakkoäänestysajan pidentäminen, varsinaisen äänestämisajankohdan palauttaminen kaksipäiväiseksi ja kirjeäänestyksen ulottaminen ulkokansalaisista kotimaassa asuviin, rajattiin jo viime syksynä keinovalikoiman ulkopuolelle. Sen sijaan yritettiin pärjätä teknisluontoisilla erityisjärjestelyillä ja ”innovointiin” panostamalla.

Vaalilainsäädännön kriisivalmius on uudistettava pandemian jälkeen perusteellisesti.

Haluttomuus ryhtyä institutionaalisiin toimenpiteisiin johtuu pitkälti siitä, että suomalainen vaalilainsäädäntö muodostaa eheän paketin, jonka muuttaminen on aina mutkikas prosessi. Siihen nivoutuu monenlaista poliittista harkintaa ja arviointia. Suosisivatko muutokset joitain äänestäjäryhmiä tai puolueita toisten kustannuksella? Millainen vaikutus asialla olisi poliittisiin voimasuhteisiin? Uudistustyön etenemistä ei myöskään helpota tapa keskittää se pääosin puoluesihteereistä koostuviin toimikuntiin.

Vaalilainsäädännöstä on vuosikymmenten aikana vähitellen kehkeytynyt tarkkaan varjeltu tasavallan jalokivi, jonka kehittämisen tärkeimpänä ohjenuorana on toiminut jatkuvuuden varmistaminen ja riskien minimointi. Nurinkurisesti kyseinen periaate on ampunut omaan nilkkaansa heikentäen vaali-instituution kykyä reagoida joustavasti uhkiin, mikä puolestaan johtaa uusiin ongelmiin. Tilanteessa heijastuu sama jännite kuin elämässä yleisestikin: suurinta uhkapeliä on olla ottamatta riskejä. Ilman riskinottoa ajaudutaan helposti sisäänpäin kääntyneeseen nurkanvalvontaan, jossa yhteys toimintaympäristöön ja herkkyys siinä tapahtuvien muutosten havaitsemiseen heikentyy.

Suomalaisen vaalilainsäädännön kriisivalmius on uudistettava pandemian jälkeen perusteellisesti. Paikkasidonnainen ”kynä, paperi ja vaalikoppi” -malli, joka perustuu fyysiseen kontaktiin vaalivirkailijan kanssa, sopii heikosti globaalin pandemian kaltaisiin oloihin. Demokratioissa on maailmanlaajuisesti käytössä laaja joukko erilaisia joustavia äänestysmuotoja, joiden toimivuutta on nyt aika puntaroida ennakkoluulottomasti myös meillä.

HANNA WASS
Kirjoittaja on yleisen valtio-opin dosentti Helsingin yliopistossa ja työskentelee yliopistotutkijana ”Kansalaisuuden kuilut ja kupla (BIBU)” -tutkimushankkeessa.

8.4.2021

KOKIJAT: Marko Tapani Parkkinen ja Keiko Kodama: ”Ehkä muutamme joskus Japaniin”

Kun puoliso tulee toisesta kulttuurista, työ- ja kotielämää alkaa katsella ihan uusin silmin. Sen tietää suomalais-japanilainen aviopari Marko Tapani Parkkinen ja Keiko Kodama.

31.3.2021

Sinä päivänä suomalaista miestä jännitti.

Oli kuuma elokuu vuonna 2016, kun Marko Tapani Parkkinen seisoi Japanissa Tokion rautatieasemalla. Hän mietti, että onnistuvatko hän ja Keiko Kodama mitenkään löytämään toisensa aseman valtavasta ihmisvilinästä.

Lomamatka oli tuonut Parkkisen Tokioon ja hän oli ehdottanut tapaamista Kodamalle, joka asui Osakassa. Sieltä on Tokioon parin tunnin matka erikoisnopealla shinkansen-junalla. Kaksikko oli tutustunut pari kuukautta aiemmin internetin Japani-teemaisessa sähköpostiryhmässä.

Parkkisen Japani-kiinnostus on kuitenkin kaukaisempaa perua. Se alkoi jo lapsena japanilaisesta animesta eli animaatioelokuvista ja -sarjoista.

– Pienenä en osannut vielä edes yhdistää Japania ja suosikkielokuvaani Naapurini Totoro. Ihailin vain elokuvan kieltä, joka kuulosti hienolta, kertaa keskisuomalainen viilusaumaaja, joka työskentelee Metsä Woodin koivuvaneritehtaalla Suolahdessa.

Käytännön miehenä Parkkinen keksi onneksi myös kelpo niksin tokiolaisen rautatieaseman ruuhkaan.

– Puin päälleni kirkkaan oranssin paidan. Se auttoi Keikoa huomaamaan minut.

Kaksi vuotta myöhemmin pari meni naimisiin ja perusti yhteisen kodin Suomeen.

SUOMEA, ENGLANTIA JA JAPANIA

Tadaima, Parkkinen huikkaa nykyään usein, kun hän saapuu vuorotyöstään perheen luo Äänekosken Honkolan kylään. Japaninkielinen tervehdys kuuluu kotiinpaluuhetkeen. Töihin lähtiessään Parkkinen taas sanoo heihein sijasta ”ittekimasu”, mikä tarkoittaa sanatarkasti, että menen ja tulen takaisin.

– Tällaisia kohteliaita lausahduksia ja ehkä satakunta muuta sanaa osaan japaniksi. Keikon kanssa puhumme kotona englantia ja vähitellen yhä enemmän suomea.

– Opettajani sanoo minulle koko ajan, että puhu suomea, puhu suomea, naurahtaa Kodama, joka parhaillaan käy maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta. Se kestää vuoden loppuun.

– Koulutuksessa on hauskaa, vaikka se pidetäänkin etäkouluna.

Kunhan kielitaito paranee, Kodama haluaisi löytää Suomesta töitä. Tai opiskelupaikan.

– Nuorena opiskelin Japanissa oikeustiedettä, ja viimeksi ennen Suomeen muuttamista tein hoivatyötä kahdessa vanhusten erityisessä hoivakodissa.

Kovaa työntekoa pidetään vastuuntuntoisena käytöksenä.

TYÖVUOROSSA YLI 17 TUNTIA

Kun Parkkisen ja Kodaman yhteydenpito ensitapaamisen jälkeen tiivistyi, he huomasivat nopeasti eroja suomalaisessa ja japanilaisessa työkulttuurissa. Kodaman tyypillinen työpäivä esimerkiksi alkoi aamulla kello yhdeksän ja jatkui iltakuuteen. Sen jälkeen saattoi olla kahden tunnin lepoaika ennen kuin iltakahdeksalta alkoi uusi vuoro, joka päättyi seuraavana aamuna puoli kymmeneltä.

– Työvuoro saattoi alkaa myös iltapäivällä neljältä ja jatkua yön yli seuraavaan aamuun, eli yhteensä 17,5 tuntia. Silloin sai kuitenkin välillä levätä kaksi tuntia. Yövuorossa oli myös helpompaa kuin päivällä, koska asiakkaat nukkuivat, Kodama kertoo. Vapaapäiviä hänellä oli yksi viikossa.

– Japanissa todella tehdään töitä ja pitkää päivää, Parkkinen tiivistää omat havaintonsa. Hän näki sen niin vaimonsa työpaikalla kuin turistina missä vain liikkui.

– Jos esimerkiksi menin ravintolaan, joku tuli heti kiillottamaan pöytää. Myös yleisövessoissa joku siivosi koko ajan. Ne olivatkin todella puhtaita.

Marko ja Keiko Parkkinen, kotipihallaan Äänekoskella.

TYÖTELIÄS ON VASTUUNTUNTOINEN

Suomessa Kodama ihmetteli alkuun sitä, että puolison työajat ovat täsmälliset. Työskentely loppuu, kun työaika päättyy. Japanissa ennemminkin tehdään vähän yliaikaa.

Eroja he ovat löytäneet myös lomakäytännöistä. Parkkinen on ollut saman työnantajan palveluksessa jo viitisentoista vuotta, joten hänellä on lomaa neljä viikkoa kesällä ja viikko talvella. Kodamalla oli Japanissa kesälomaa kolme päivää ja talvilomaa kaksi, mutta teollisuudessa lomaa olisi ollut enemmän kuin sosiaalialalla.

Vuosilomapäiviään Kodama saattoi Japanissa joutua käyttämään, jos sairastui. Eikä hän olisi pystynyt helposti vähentämään työaikaansa, jos olisi tarvinnut helpotusta esimerkiksi uupumisen tai elämäntilanteen vuoksi.

Pitkien työpäivien ja lyhyiden lomien syynä Parkkinen ja Kodama pitävät perinteitä ja asennetta. Japanissa kovaa työntekoa pidetään vastuuntuntoisena käytöksenä, joka on tavoiteltavaa ja tärkeää. Se opetetaan lapsille jo pienestä pitäen.

CURRYRIISIÄ JA LOHIKEITTOA

Jos Parkkisella olisi tänään töissä asiaa esimiehelleen, hänen olisi helppo piipahtaa juttelemassa rennosti tämän kanssa. Japanissa sen sijaan päällikköportaaseen ja opettajiin suhtaudutaan kunnioittavasti ja keskustelu heidän kanssaan on muodollista.

– Epätasa-arvoa Japanissa on myös naisten ja miesten välillä niin töissä kuin kotona. Kun esimerkiksi tulee raskaaksi, on usein lopetettava työt ja jäätävä kotiin, Kodama miettii.

Suomessa hän on iloinnut siitä, miten paljon miehet – sekä isät että isoisät – osallistuvat kotitöihin ja lasten hoitamiseen. Toisaalta Japanissakin asenteet ovat muuttumassa.

– Nuoret japanilaismiehet osallistuvat lasten hoitamiseen ja kotiaskareisiin jo paljon enemmän kuin heidän omat isänsä.

Kotikeittiö on Äänekoskella kuitenkin Kodaman valtakunta aivan kuten se oli Japanissa. Tähän työnjakoon myös Parkkinen on tyytyväinen.

– Ruokakulttuurini muuttui avioliiton myötä paljon paremmaksi. Keikon tekemä ruoka paitsi maistuu hyvältä myös näyttää kauniilta. Nykyisin lempiruokani on japanilainen curry rice eli eräänlainen liha-kasvispata.

– Minä sen sijaan en ole vieläkään oppinut pitämään mustasta makkarasta tai salmiakista, Kodama kertoo.

– Mutta suomalainen lohikeitto on todella hyvää!

PULMA SELVIÄÄ PUHUMALLA

Kaksikulttuurisella avioparilla on nyt menossa kolmas yhteinen vuosi Suomessa. Niihin on mahtunut myös vaikeita päiviä.

– Maahanmuutto- ja lupabyrokratia vie todella paljon voimia ja aikaa ja aiheuttaa stressiä, joka heijastuu kaikkeen, Parkkinen huokaisee.

Varsinkin alkuun Kodama myös tunsi itsensä Suomessa yksinäiseksi. Meni pitkään ennen kuin hän pääsi kotoutumiskoulutukseen, mikä on nyt tuonut hänelle uusia tuttavia ja sisältöä arkeen.

Kummallekin puolisolle pahaa mieltä aiheuttavat ihmisten ennakkoluulot ja loukkaavat kommentit esimerkiksi aasialaisista ostovaimoista tai onnenonkijoista. Kodama ei onneksi ole ymmärtänyt kaikkea kuulemaansa, ja ikävää suunsoittoa pari kohtaa lähinnä pienillä paikkakunnilla.

– Kaupungeissa monikulttuurisuuteen on totuttu. Kotikylällä taas asuu niin vähän ihmisiä, että ehkä ilmapiiri siksi on hyväksyvä. Esimerkiksi hirvipeijaisissa oli mukava käydä yhdessä, Parkkinen kertoo.

Vaikeuksien yli paria auttaa keskinäinen lämpö ja luottamus. He keskustelevat paljon erilaisten kulttuuritaustojensa merkityksestä arjelle ja parisuhteelle.

– Sanonkin aina kysyjille, että meillä puhutaan ja pussataan paljon, Parkkinen hymähtää.

– Kun tapasimme, kaikki vain loksahti kohdalleen. Yhdessä on hyvä olla.

Vaikeuksien yli auttaa keskinäinen lämpö ja luottamus.

ASIAKASTYÖSSÄ PITÄÄ HYMYILLÄ

Äänekoski ja Suomi tuntuvat Kodamasta koko ajan yhä tutummilta ja kotoisammilta, mutta pari miettii myös, löytyisikö molemmille Japanista töitä. Parkkinen pitää muuttoa mahdollisena joskus tulevaisuudessa. Ajatus kovasta työtahdista tai uuden kielen opiskelusta ei pelota häntä.

– Japanilaisessa yhteiskunnassa on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi hintataso on selvästi Suomea edullisempi. Jo kolmella tai neljällä eurolla voi syödä ulkona hyvin.

Myös virallisten asioiden hoitaminen tuntuu Japanissa joustavammalta kuin Suomessa.

– Valtion virastoissa kaikki hakemukset tai valitukset käsitellään nopeasti, eikä päätöksiä tarvitse odottaa kauan kuten täällä. Lisäksi kansalaisneuvontaa eri tilanteiden hoitamiseen saa helposti.

Senkin kaksikko on huomannut, että Japanissa asiat tapahtuvat hymyn kera.

– Japanilaisen asiakaspalvelijan kuuluu aina näyttää iloiselta. Ja kun hymyihin on tottunut, niin kyllä niitä kaipaa Suomessakin.

Suomi-Japani-Englanti -oppikirjoja.

KAHDEN KULTTUURIN PARIT

  • Kaksikulttuurisia pareja ja perheitä on Suomessa yli 80 000. Liitot ovat lisääntyneet ulkomailla työskentelyn, opiskelun ja matkustamisen kasvun myötä.
  • Suomalaismiesten puolisot ovat tavallisimmin entisestä Neuvostoliitosta tai Venäjältä, Ruotsista, Thaimaasta ja Virosta.
  • Suomalaisnaisten puolisot ovat yleisimmin syntyneet Ruotsissa, Britanniassa, entisessä Neuvostoliitossa tai Venäjällä, Saksassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa.
  • Tutkimuksen mukaan kaksikulttuurisissa avioliitoissa ollaan yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä kuin kahden suomalaissyntyisen liitoissa. Valtaosa pareista on myös tyytyväisiä elämäänsä Suomessa.
  • Perheisiin syntyy usein oma, niin sanottu kolmas kulttuuri, jossa yhdistyy kummankin kulttuurin hyviä puolia ja parille tärkeitä asioita.
  • Vertaistukea, toimintaa ja koulutusta kaksikulttuurisille pareille ja perheille järjestää muun muassa Familia-yhdistys.

Lähde: Familia ry: www.familiary.fi/kirjasto/52-kahden-kulttuurin-faktaa

TEKSTI TUIJA MANNERI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN JA PARIN KOTIALBUMI

Kuntalaisten hyvinvointi tärkeintä

Koronapandemia kurittaa jo muutenkin kituuttavaa kuntataloutta. Aiempaa useammat kunnat ovat kuitenkin tehneet ylijäämäisen tilinpäätöksen, kiitos valtion korona-avun.

22.3.2021

Viime vuonna hieman yli puolet Manner-Suomen kunnista ja kuntayhtymistä piti yt-neuvottelut. Määrä on kasvanut vuodesta 2019, jolloin neuvotteluja oli joka viidennessä kunnassa tai kuntayhtymässä.

Viime vuoden lomautuksista 53 prosenttia johtui koronasta ja loput muista taloudellisista syistä. Jos kunnan verokertymät, valtionosuus ja kunnan omaisuuden myynnistä saadut tulot eivät riitä, on joko tingittävä palveluista tai säästettävä henkilöstökustannuksista.

Kunnilla on kolme verotulojen lähdettä: kunnan tulovero, kiinteistövero ja yhteisöverotulo-osuus. Näistä tulovero on kunnille tärkein. Vuonna 2018 kuntien kaikista verotuloista 84 prosenttia oli tuloveroa. Sekä kiinteistöveron että yhteisöjen tuloveron osuus olivat noin 8 prosenttia. Vuodesta 2002 kiinteistöveron osuus on noussut ja yhteisöverojen osuus laskenut.

Kuntien väliset erot palveluiden tarjoamisessa ovat 2000-luvulla kasvaneet erityisesti väestörakenteen muutosten takia. Väestö ikääntyy, muuttoliike suuntautuu kaupunkeihin sekä maakuntakeskuksiin ja syntyvyys laskee. Nämä vaikuttavat kuntien talouteen ja niiden edellytyksiin järjestää asukkailleen lakisääteiset palvelut.

HYVINVOINTIKERTOMUS ON TYÖKALU

Kuntien kuuluu seurata asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä väestöryhmittäin. Lakisääteisesti kunta järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut sekä varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen. Nuorisotoimi ja vapaa-ajantoimi pitävät huolta esimerkiksi liikuntaharrastusten tarjonnasta, jonka tarkoituksena on edistää kuntalaisten terveyttä.

Kunnanvaltuustot päättävät, missä laajuudessa ja miten lakisääteiset palvelut toteutetaan. Siksi esimerkiksi kuntien terveydenhoitopalveluissa on eroja.

Valtuusto seuraa kuntalaisten hyvinvointia ja palveluja hyvinvointikertomuksen avulla ja päättää myös muista kuin lakisääteisistä palveluista, kuten kunnan kulttuuritarjonnasta.

Useat kunnat kävivät viime vuonna yt-neuvotteluja, kun verotulot vähenivät koronan takia ja terveydenhoitomenot kasvoivat. Koronan ensimmäisen aallon hiipuessa kesän mittaan yt-neuvotteluja saatettiin perua, mutta ne aloitettiin uudelleen, sillä kuntien talous sakkasi tulojen vähennyttyä. Muutamat kunnat peruivat lomautukset, kun hallitus maksoi Suomen 310 kunnalle ”koronarahaa” yhteensä 2,6 miljardia euroa.

Tänä vuonna vähintään joka kymmenes kunta ennakoi yt-neuvotteluja. Monissa kunnissa lomautukset jatkuvat.

Valtion tuella palveluista kiinni

Kuntien palveluista on pystytty pitämään kiinni pitkälti valtion korona-avun ansiosta, toteaa kunta- ja aluehallinto-osaston ylijohtaja, osastopäällikkö Jani Pitkäniemi valtiovarainministeriöstä.

Hänen mukaansa hyvinvointipalveluiden painoarvo kuntataloudessa on noin puolet. On kuntia, joissa sote-palvelujen osuus on lähes 75 prosenttia käyttötaloudesta.

Vaikka moni kunta teki korona-avun ansiosta positiivisen tuloksen viime vuonna, kunnat ja julkinen talous ovat edelleen tiukilla.

– Palveluja täytyisi tuottaa jatkuvasti hieman paremmin ja tehokkaammin. Haasteina ovat ennaltaehkäisevien toimien riittävyys sekä palvelujen vaikuttavuus ja sen mittaaminen, Pitkäniemi pohtii.

Muun muassa lapsi- ja nuorisopalveluja Pitkäniemi pitää erittäin tärkeinä.

– Soisin niihin kiinnitettävän vielä enemmän huomiota.

Pitkäniemi toteaa, että kroonisessa niukkuudessa joudutaan tekemään myös kipeitä valintoja. Ikääntyvän väestön määrän lisääntymistä ja syntyvyyden alenemista ei osata vieläkään ottaa huomioon esimerkiksi investointien suunnittelussa.

– Pitkäjänteisyys ja kauas katsominen ovat välttämättömiä hyveitä kunnan arkea rakennettaessa.

Viime vuonna valtio maksoi kunnille koronatukea eri muodoissa runsaat 2,6 miljardia euroa.

Tänä vuonna kunnille myönnetään yhteensä noin 800 miljoonaa euroa valtionosuuksina ja yhteisöveron jako-osuuden korotuksena. Lisäksi hallituksen koronastrategiasta johtuviin kustannuksiin on varauduttu noin 1,7 miljardilla eurolla.

PALVELUIHIN ON MUODOSTUNUT JONOJA

Kuntaliitosta kerrotaan, että peruspalveluita ei ole leikattu, mutta kiireettömään hoitoon pääsyä on koronan varjolla viivästetty. Muun muassa suunterveydenhuoltoon ja yleislääkärin sekä terapeutin vastaanotoille on muodostunut jonoja.

Liikuntapalveluja, kirjastoja ja muita kulttuurilaitoksia pidettiin kiinni pandemian alkuvaiheessa ja myöhemminkin, jotta ihmiset eivät kerääntyisi tiloihin ja altistaisi toisiaan koronalle. Kuntien työntekijöiden lomautukset ovat johtuneet osin siitä, ettei kunnilla ei ole ollut tarjota korvaavaa työtä suljettujen toimintojen tilalle, osin kuntien heikon talouden takia.

Pitkäjänteisyys ja kauas katsominen ovat välttämättömiä hyveitä kunnan arkea rakennettaessa.

KT Kuntatyönantajien mukaan 39 prosenttia kunnista ja kuntayhtymistä oli laatinut jo ennen korona-aikaa useampivuotisen talouden tasapainottamisohjelman. Lisäksi 45 prosentilla kunnista ja kuntayhtymistä tällainen ohjelma on suunnitteilla.

Viime vuoden lopulla kriisikuntia oli kuusi. Kriisikunnaksi joutuu, jos kunnan taseessa on alijäämää ja jos alijäämää on kertynyt kunnan konsernitilinpäätökseen tuhat euroa asukasta kohden. Myös edeltävän vuoden tilinpäätöksessä alijäämän on pitänyt olla vähintään 500 euroa asukasta kohti. Lisäksi tarkastellaan muun muassa kuntakonsernin vuosikatteen ja poistojen suhdetta.

VEROPROSENTTI ALAS, PALVELUJA LISÄÄ

Kriisikunnaksi julistettu Honkajoki yhdistyi vuodenvaihteessa Kankaanpään kaupunkiin. Kunta joutui arviointimenettelyyn, koska vuoden 2019 tilinpäätös oli alijäämäinen. Valtion koronatukien ansiosta Honkajoen tilinpäätös vuodelta 2020 on kuitenkin ylijäämäinen.

– Kunnille asetetut palveluvelvoitteet ovat kalliita ja ylimitoitettuja, sanoo Honkajoen entinen kunnanjohtaja, nykyinen Kankaanpään kehitysjohtaja Ulla Norrbo.

– Rahoitus ei ole seurannut perässä, hän toteaa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset olivat yli 60 prosenttia Honkajoen budjetista.

– Sote-kustannukset ovat kasvaneet eniten, ja niihin voi vähiten kunnassa vaikuttaa. Ihmiset hoidetaan, totta kai, mutta muilta sektoreilta on jouduttu säästämään, Norrbo kertoo.

Liittyminen Kankaanpään kaupunginosaksi muun muassa alensi honkajokisten tuloveroprosenttia 0,75:llä, lähi- ja peruspalveluja turvattiin ja varhaiskasvatuksen paikat lisääntyivät.

HENKILÖSTÖLLE BONUKSIA

Taivassalo ja Oripää ovat hyvin toimeentulevia kuntia. Taivassalon kunnan tilinpäätös näyttää ennusteen mukaan 2 miljoonaa euroa ylijäämää. Kunnanjohtaja Vesa Rantala kertoo, että ylijäämäisestä tuloksesta on tapana maksaa bonusta kunnan satahenkiselle henkilökunnalle.

Hyvään tulokseen Taivassalon kunta on päässyt muun muassa henkilöstöjärjestelyillä ja myymällä kunnan maaomaisuutta. Kunta tuottaa itse sosiaalipalvelut, mutta terveyspalvelut järjestää yhteistoiminta-alue naapurikuntien ja Uudenkaupungin kanssa. Kunnan 1 650 asukkaalle on juuri valmistunut ulkoliikuntapuisto.

Oripään kunnanjohtaja Timo Tolppanen kertoo 1 350 asukkaan kunnan menestyksen avaimiksi itse tekemisen ja talkoohengen. Kunta tekee sote-yhteistyötä Loimaan kanssa. Kunnanjohtajan mukaan kunnan hyvinvointi- sekä peruspalvelut, kuten päivähoito sekä kotihoidon palvelut, toimivat hyvin.

Kunnista kerrotaan, että juuri nyt odotetaan sote-uudistusta. Uudistukseen liittyvät itsehallinnolliset ja verotusoikeudelliset hyvinvointialueet, jotka vastaavat sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen että pelastustoimen järjestämisestä. Hyvinvointialueiden, eli tulevaisuudessa maakuntien, rahoitus perustuu aluksi valtion rahoitukseen.

HYVINVOINTIA UUSILLA RAHOITUSMUODOILLA

Kunnat tarvitsevat jatkossa uusia tapoja rahoittaa kuntalaisten hyvinvointipalveluja. Yhä useammin palveluja tuotetaan yhdessä yhdistysten ja yritysten kanssa. Yhteistyötä koordinoi kunnan hyvinvointikoordinaattori.

– Rajat eri toimijoiden, kunnan ja yhdistysten välillä ovat madaltuneet. Yhteistyöllä kuntalaisten tarpeisiin pystytään vastaamaan paremmin, julkisjohtamisen yliopistonlehtori, dosentti Kirsi Lehto Vaasan yliopistosta toteaa.

Yhteistyöllä kuntalaisten tarpeisiin pystytään vastaamaan paremmin.

Esimerkiksi Laihian kunta teki paikallisen seurakunnan kanssa yhteistyötä. Lomautusvaarassa olevat kunnan keittiö-, varhaiskasvatus- ja vapaa-ajanpalvelun työntekijät kartoittivat 1 500:n yli 70-vuotiaan, koronan takia eristyksissä olevan avuntarvetta viime keväänä.

– Kunnan työntekijät antoivat tarvittaessa esimerkiksi kauppa- ja asiointiapua, Lehto kertoo.

Uudenlaisesta rahoitussopimuksesta esimerkkinä on Social Impact Bond eli tulosperusteinen rahoitussopimus. Siinä kunta tai valtio toteuttaa yhdessä yksityisen pääoman kanssa esimerkiksi hyvinvointia lisääviä hankkeita. Karkkilan kaupunki on aloittanut hankkeen yhdessä FIM Pääomarahastot Oy:n ja Lastensuojelun Keskusliiton kanssa. 10-vuotisessa hankkeessa tartutaan ennakoivasti lasten, nuorten ja perheiden ongelmiin. Rahoitusriskit ovat sijoittajilla.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN

AVAAJA: Oikeus toteutuu yhteisvoimin

Työsuhteen riita-asioiden selvittely käräjillä ilman ammattiliiton oikeusapua olisi yhdelle ihmiselle valtava taloudellinen riski.

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevilta ihmisiltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä. Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

17.3.2021

Parhaimmatkin lait ja työehtosopimukset ovat pelkkää paperia, jos niitä ei noudateta käytännössä. Viimekädessä sopimusten ja lakien noudattamisesta linjataan oikeudessa.

Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön vt. päällikkö Susanna Holmberg pohtii, että periaatteessa jokaisella suomalaisella on pääsy oikeuteen, mutta käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen.

Riita-asian ratkominen oikeudessa on yhdelle työntekijälle taloudellinen riski, sillä pääsääntöisesti hävinnyt osapuoli maksaa myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Tavallisen työsuhderiidan käsittely oikeusasteissa maksaa usein kymmeniä tuhansia euroja.

Susanna Holmberg

Ilman lainoppinutta avustajaa työntekijän ei kannata lähteä käräjille, sillä myös vastapuolella on pääsääntöisesti avustaja.

– Työnantajat voivat ottaa isosta asianajotoimistosta kaksikin avustajaa, jolloin lasku voi nousta huimiin lukemiin, Holmberg kertoo.

AIKAA PALAA OIKEUSASTEISSA

Oikeudenkäynti vaatii rahan lisäksi aikaa. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että käräjille menneistä tapauksista valitetaan hovioikeuteen. Myös asian monimutkaisuus, eli valmisteluun tarvittava aika, vaikuttaa oikeusprosessin pituuteen.

Holmberg laskee, että lähtökohtaisesti kannattaa varautua ainakin kahden vuoden oikeusprosessiin.

Käsittelyajat vaihtelevat käräjä- ja hovioikeuksittain. Jos asia käsitellään pelkästään käräjäoikeudessa, joka ei ole ruuhkautunut, oikeusprosessi voi olla käyty vuodessa.

Työehtosopimuksien tulkintaa koskevat kysymykset ratkotaan pääsääntöisesti työtuomioistuimessa, jos osapuolena oleva työnantaja on järjestäytynyt. Järjestäytymättömien työnantajien kohdalla asia menee käräjäoikeuteen, joka voi pyytää työehtosopimuksen tulkinnasta työtuomioistuimen lausunnon.

USKOTTAVA OIKEUSAPU SELKÄNOJANA

Työntekijän kannalta on tärkeää, että käytettävissä on uskottava oikeusapu. Työnantajalla on motivaatio lakien ja sopimusten noudattamiseen, kun on tiedossa, että väärinkäytökset oikaistaan ammattiliiton tuella.

Liiton myöntämässä oikeusavussa jäsenellä ei ole omavastuuosuutta eikä kuluissa ole enimmäissummaa.

– Meillä Teollisuusliitossa oikeusapu on erittäin hyvä, Holmberg sanoo.

Oikeusapuharkinta tehdään liiton oikeudellisessa yksikössä, eli siellä päätetään, mitkä tapaukset otetaan ajettavaksi.

– Selvitetään, riittääkö näyttö ja onko perustetta esittää vaatimusta oikeudessa, Holmberg kertoo päätöksen perusteista.

Vuonna 2020 myönnettiin jäsenille oikeusapu 67 jutussa.

IRTISANOMISET JA PALKAT AIHEINA

Jäsen voi saada liitolta apua sellaisten oikeudellisten asioiden hoitamisessa, jotka ovat aiheutuneet työsuhdeasioissa tai jäsenen toiminnasta liitossa ja ammattiosastossa. Oikeusapua voi saada myös työtapaturmien ja ammattitautien vahingonkorvausasioissa.

Teollisuusliiton oikeudelliseen yksikköön tulevista riita-asioista tyypillisiä ovat työsuhteen päättämiseen liittyvät riidat, jolloin tutkitaan, onko päättämisperuste ollut riittävä. Tällöin saatetaan esimerkiksi selvittää, onko työntekijän laiminlyönti ollut sellainen, että siitä voi seurata työsuhteen päättäminen ja onko vastaavanlaisesta laiminlyönnistä aiemmin annettu varoitusta.

Tyypillisiä ovat myös palkkasaataviin liittyvät riidat, jolloin saatetaan riidellä maksamatta jääneestä lomakorvauksesta tai oikeudesta johonkin muuhun palkanosaan.

SOPIMINEN ON LÄHTÖKOHTA

Valtaosa työsuhteen epäselvyyksistä saadaan ratkaistua sopimalla. Työntekijän kannattaa ensin ottaa yhteys omaan esimieheensä ja tarvittaessa pyytää neuvoja ja taustatukea työpaikan luottamusmieheltä tai liiton asiantuntijoilta.

Holmberg kertoo, että ensivaiheessa liitosta saa neuvontaa. On myös yleistä, että työpaikalla ratkaisemattomaksi jääneet riidat selviävät ilman käräjöintejä, kun vaatimukset esitetään kirjallisesti liiton tuella.

Meillä Teollisuusliitossa oikeusapu on erittäin hyvä.

Sovitteluratkaisulle on nykyisin tilaa tuomioistuimessakin. Vuodesta 2006 käytössä ollut tuomioistuinsovittelu on vaihtoehto oikeudenkäynnille. Tällöin sovittelijana toimii tuomioistuimen tuomari, jonka tehtävänä on auttaa osapuolia löytämään riitaan molempia tyydyttävä ratkaisu.

– Tuomioistuinsovitteluprosessia on alettu käyttää yhä enemmän. Se on nopeampi ja vapaamuotoisempi, Holmberg kertoo.

Tuomioistuinsovittelussa osapuolet pääsevät itse esittämään asiansa ja vaikuttamaan riidan lopputulokseen. Holmbergin mukaan sovittelussa liiton juristien tehtävä on olla enemmän sivuroolissa pitämässä huolta, ettei jäsen tee itsensä kannalta huonoa sopimusta.

Mitä tehdä, kun työsuhteessa on ongelmia? Lue lisää Teollisuusliiton verkkosivulta.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA

Korona käänsi nupit kaakkoon

Lihavuus, diabetes, covid-19. Koko maailman yhteiset murheet ovat kääntäneet Joensuun seudun medical-klusterin vahvaan kasvuun. Koronapandemia on tuonut yrityksille lisää työtä, toimeentuloa, investointeja ja vientituloja. Koronan runtelemasta Keski-Euroopasta katsoen aiemmin vähän syrjässä sijainnut Pohjois-Karjala näyttääkin nyt turvalliselta keitaalta.

KUVA YLLÄ: Markku Mutikainen työskentelee Phillips Medisizen Kontiolahden tehtaalla, minne on palkattu pelkästään viime vuoden aikana 80 uutta työntekijää.

15.3.2021

Joensuun seudun medical-klusteri eli lääketeollisuutta palveleva yritysverkosto tuottaa kansainväliselle lääketeollisuudelle monenlaisia tuotteita ja palveluja: lääkeannostelijoita, sairaala- ja laboratoriotarvikkeita, diagnostisia pikatestejä, lääkinnällisten laitteiden sopimusvalmistusta, automaatioteknologiaa, muottituotantoa, muoviosaamista…

Kaikkea tätä tuotettiin jo ennen koronapandemiaa, koronan myötä tarpeet ovat kutakuinkin tuplaantuneet. Kasvu ei tule yksinomaan koronatestaukseen liittyvistä tuotteista. Konservatiivinen lääke- ja diagnostiikka-ala säikähti koronapandemian aiheuttamaa markkinahäiriötä ja ryhtyi kasvattamaan varastojaan kautta linjan. Maailmanlaajuinen poikkeustila kirkasti faktan, ettei koronavirus jää ihmiskunnan viimeiseksi vitsaukseksi – varautumisen tärkeys konkretisoitui.

MERKITTÄVÄ TYÖLLISTÄJÄ

Joensuun seudun medical-klusterin kantavia voimia ovat sopimusvalmistaja Valukumpu Oy, muovituotevalmista Muovisola Oy, ruiskuvalua ja muottivalmistusta tarjoava Muottituote Oy, sairaala- ja laboratoriotarvikevalmistaja Thermo Fisher Scientific Oy, diagnostisia pikatestejä valmistava Medix Biochemica Oy, sopimusvalmistaja Phillips Medisize Oy sekä automaatioteknologiayhtiö Kaptas Oy.

Verkoston veturi ja suurin työllistäjä on Medisize, jossa töitä tekee noin 600 ihmistä. Kaikkiaan lääketeollisuutta palvelevassa arvoketjussa työskentelee reilusti yli tuhat ihmistä. Työpaikkojen määrä on vieläkin suurempi, kun mukaan lasketaan yritysten käyttämä alihankintaverkosto.

Phillips Medisizen tehtaanjohtaja Perttu Huovinen ja pääluottamusmies Jani Kähkönen kertovat, että uusien työntekijöiden perehdyttäminen on sujunut hyvin.

PANDEMIASTA TOISEEN

Jo ennen koronapandemiaa Medisizea on työllistänyt toinenkin globaali koettelemus, lihavuus. Pandemiaksikin mainittu ylipaino on kasvava ongelma Kiinaa myöten. Lihavuuden myötä lisääntyy myös diabeetikoiden määrä. 2000-luvun alussa maailmassa oli noin 150 miljoonaa diabeetikkoa, nyt heitä on noin puoli miljardia. Siinä perusteluja sille, miksi Pohjois-Karjalasta on tähän mennessä lähtenyt maailmalle jo yli 1,5 miljardia insuliinikynää.

Phillips Medisizen asiakkaita ovat kansainväliset lääkeyhtiöt. Insuliinikynien lisäksi yhtiö valmistaa muun muassa ehkäisykierukan asettimia ja nyt myös covid-19-taudin testikasetteja. Erilaisten virusten ja bakteerien testauksessa käytettäviä testikasetteja yhtiö valmisti jo aiemminkin, koronan myötä tuotantomääriä on nyt reippaasti kasvatettu. Viime kesänä testikasetteja tehtiin kolmessa vuorossa, nyt töitä paiskitaan viidessä vuorossa.

PEREHDYTTÄMISEN KAUTTA

– Viime vuoden aikana uusia työntekijöitä tuli 80. Tulijoiden haltuunotto ja perehdyttäminen on sujunut hyvin. Tosin yksi aika oli, jolloin perehdytettäviä per henkilö oli liikaa. Asiaan puututtiin, ongelman työnantajakin huomasi, Phillips Medisizen pääluottamusmies Jani Kähkönen kertoo.

Satu Hyvösen tehtävänimike Medisizella on operator 3. Hän toimii ryhmävastaavana osastolla, jossa suurin osa työstä on manuaalista kokoonpanoa. Kokoonpanijat tekevät myös laadunvalvontaa.

– Vastuullani on huolehtia siitä, että vuorokohtaiset – osittain jopa tuntikohtaiset – tavoitteet saavutetaan. Hoidan käytännön taustatyöt, jotta työntekijät pääsevät keskittymään fyysiseen tekemiseen.

Tekeminen liittyy ihmisten terveyteen. Näillä tuotteilla pelastetaan ihmishenkiä.

Nelisen vuotta Medisizella työskennellyt Hyvönen on toiminut myös uusien työntekijöiden perehdyttäjänä. Puhdastilatuotanto ja toimiminen puhdastilassa, pukeutuminen, dokumenttien hallinta – opittavaa riittää.

– Varsinainen työ osastolla ei ole vaikeaa. Haastavaa sen sijaan on tiukka dokumentaatio. Tuotannossa valmistetaan herkkää tuotetta, vastuu laadusta on iso. Tekeminen liittyy ihmisten terveyteen. Näillä tuotteilla pelastetaan ihmishenkiä.

Hyvösen osastolla on paljon vuokratyövoimaa ja myös nuorta väkeä.

– On nuoria, jotka pitävät opinnoista välivuotta. Vaihtuvuus on luonnollista, kun nuoret jälleen jatkavat opintojaan. Itse en edes tiedä, ketkä työntekijöistä ovat talon kirjoilla ja ketkä vuokratyövoimaa. Täsmälleen samanarvoisia ovat, samoja töitä tekevät.

Fisher Scientificin Joensuun-yksikön henkilöstö on melkein tuplaantunut 420 ihmiseen viimeisen reilun vuoden aikana, pääluottamusmies Juha Pakarinen kertoo.

THERMO FISHER TUPLANNUT

Thermo Fisher Scientific Oy tekee Joensuussa pipettien ja pipettikärkien ruiskuvalua, kokoonpanoa sekä huoltoa ja valmistaa mikrokuoppa- ja näyteannoslevyjä. Tuotannosta noin 97 prosenttia menee vientiin.

Thermo Fisherin Joensuun-yksikössä työskentelee noin 420 ihmistä. Viimeisen reilun vuoden aikana lisäystä on peräti 200 työntekijän verran. Käynnissä on jatkuva rekrytointi, kasvuun tarvitaan koko ajan uusia tuotannon työntekijöitä. Muotinvalmistus, varaosat ja tuotekehitys ovat yhtiön Vantaan-yksikön vastuulla. Joensuun kaupunki palkitsi Thermo Fisherin vuoden 2020 yrittäjäpalkinnolla.

– Koronapandemialla on ollut suuri vaikutus. Kyllä porukka tuntee hienoista ammattiylpeyttä siitä, että ollaan eturintamassa torjumassa pandemiaa, pääluottamusmies Juha Pakarinen kertoo.

Kyllä porukka tuntee hienoista ammattiylpeyttä siitä, että ollaan eturintamassa torjumassa pandemiaa.

Thermo Fisher on osoittautunut vakaaksi työnantajaksi, ja sitä 24 vuotta firmassa työskennellyt Pakarinenkin arvostaa. Kasvettu on, mutta hallitusti. Yt-kierroksia ei ole juurikaan tarvinnut käydä.

– Täytyy antaa iso tunnustus tehdaspäällikölle Anssi Viinikaiselle. Hänellä on ollut olennainen rooli siinä, että pääkonttorin luottamus Joensuun tehtaan porukan osaamiseen on vahva. Luottamus on konkretisoitunut kehittämisenä ja investointeina.

Thermo Fisherin tuotanto on pitkälle automatisoitua. Automaatio ja kasvu vaatii investointeja, joita yhtiö teki viime vuoden aikana noin kuudella miljoonalla eurolla.

KORONA VIE, KORONA TUO

Ruiskuvaluun, metallituotteiden meistämiseen sekä asiakaskohtaisiin kokoonpanoratkaisuihin erikoistunut Valukumpu Oy kasvaa useamman tukijalan varassa. Sopimusvalmistajan asiakastoimialoja ovat telekommunikaatio-, elektroniikka-, ajoneuvo- ja rakennusteollisuus sekä medical-sektori.

Osa Valukummunkin asiakastoimialoista sai koronasta siipeensä; maailman pysähtyminen hyydytti kauppoja. Sen sijaan medical-puoli lähti koronan ryydittämään kasvuun. Sektorin osuus liikevaihdosta on nyt noin 20 prosenttia, ja kasvua on näkyvissä. Kasvu näkyy myös yhtiön työntekijämäärässä. Vuosi sitten työntekijöitä oli 132, nyt 140.

Robotti tekee kappalehakua Phillips Medisizen ruiskupuristehallissa.

ELINTÄRKEÄ AUTOMAATIO

Työvoiman kustannus ei enää ratkaise tehtaan sijoituspaikkaa. Vaakakupissa painavat osaaminen, laatu, tuotannon joustavuus, toimitusajat ja toimintaympäristön turvallisuus sekä automaatio.

– Ilman automaatiolinjojen uudistamisia olisi menetetty osa tuotannosta, vakuuttaa Phillips Medisizen pääluottamusmies Kähkönen.

Kähkönen tietää, että äärimmäisen kilpailutetussa lääketeollisuusbisneksessä alihankkijan on pakko kehittyä ja kehittää toimintojaan. Medisizen automaatiokyvykkyyden pääluottamusmies arvioi hyväksi, jopa kiitettäväksi.

– Automaation ansiosta saadaan työt pysymään täällä. Automaatio on ainut mahdollisuus ratkaista massatuotanto ja lääketeollisuuden edellyttämä laatu, Kähkönen linjaa.

Automaatio on mahdollisuus ratkaista massatuotanto ja lääketeollisuuden edellyttämä laatu, pääluottamusmies Jani Kähkönen sanoo.

Automaatioon, tuotannon koneisiin ja laitteiseen Medisize investoi viime vuonna reilut viisi miljoonaa euroa. Isoin yksittäinen satsaus tehtiin työkaluvalmistukseen.

Klusteriin kuuluva Kaptas Oy on erikoistunut teollisuusautomaatioon ja kappaleenkäsittelyyn. Asiakastoimialoja ovat muovi ja metalli sekä entistä vahvemmin myös lääke- ja diagnostiikkateollisuus. Maaliskuun alussa Kaptas fuusioitui turkulaisen Promector Oy:n kanssa. Promector on profiloitunut lääketeollisuuden erikoiskoneiden rakentajaksi. Fuusiossa syntynyt yhtiö jatkaa nimellä Kaptas ja se työllistää yhteensä noin 50 ihmistä.

Medical-klusteriin kuuluva Valukumpu perusti oman automaatioyksikkönsä vuonna 2018. Ouneva Groupiin kuuluva yhtiö perusteli yksikön perustamista tarpeella monipuolistaa omaa osaamistaan ja myös kapasiteetin varmistamisella. Perustamisen jälkeen yhtiö on ollut automaatiotarpeissaan omavarainen. Ulos myytäväksi kapasiteettia ei ole riittänyt.

EKOSYSTEEMIN VOIMALLA

Yritysten ja alueiden menestys riippuu niiden kyvystä asemoitua globaaleihin verkostoihin ja kansainvälisille markkinoille. Joensuun seutu houkuttelee kansainvälisiä lääkeyhtiöitä, sillä tarjolla on ennen muuta osaamista ja osaajia. Synergiaa syntyy myös täysin erilaisilla toimialoilla työskentelevien kansainvälisten yritysten, kuten lukitusteknologiayhtiö Assa Abloyn ja metsäkonevalmistaja John Deeren, välillä.

”Lähteepä mikä tahansa klusterin yrityksistä myyntimatkalle maailmalle, meillä on yhteinen tarina kerrottavaksi. Automaatiota, muotteja, projektiosaamista… Täältä pesee ja linkoaa! Joensuun seudulla on tarjota lääketeollisuudelle suorituskykyä ja joustavuutta.” Näin vauhdikkaasti Joensuun seudun medical-klusteria kehui Phillips Medisizen tehtaanjohtaja Perttu Huovinen haastattelussa kolmisen vuotta sitten. Mies on yhä sanojensa takana.

– Osaavat ihmiset ja yli 50 vuoden kokemus muovituotannosta, vastaa Huovinen kysymykseen, mikä on vetänyt Joensuun seudun niin voimakkaasti mukaan lääketeollisuusbisnekseen.

Palvelukyky on ihmisten osaamista, toimitusvarmuutta, kustannuskilpailukykyä, laadullista suoriutumista. Kaikkea tätä meillä on.

Täsmälleen samat argumentit toivat aikoinaan myös Thermo Fisher Scientificin edeltäjän Labsystemsin Joensuuhun. Labsystemsin tilat Helsingissä olivat käyneet ahtaiksi, eikä osaavia työntekijöitä ollut tarjolla. Sijoittumista ainakin Kajaaniin ja Poriin pohdittiin. Voiton vei kuitenkin Joensuu ja alueen muoviosaaminen.

– Palvelukyky on ihmisten osaamista, toimitusvarmuutta, kustannuskilpailukykyä, laadullista suoriutumista. Kaikkea tätä meillä on. Ammattitaitoisten ja sitoutuneiden ihmisten roolia painotan. Robotteja saa robottikaupasta ja koneita konekaupasta – ratkaisevaa ja tärkeintä on se, kuinka ihmiset osaavat koneita käyttää, Medisizen Huovinen kiteyttää.

Huovinen arvioi, että koronapandemia on tehnyt bisnekselle hyvää myös maantieteellisen sijainnin vinkkelistä.

– Aiemmin meidän sijaintimme verrattuna keskieurooppalaisiin kilpailijoihin ei ollut mikään etu, enemmänkin päinvastoin. Koronan myötä tilanne on nyt toinen – tuotanto on pysynyt suojassa läpi pandemian, asiakkaat ovat voineet luottaa toimitusvarmuuteen.

TOIMIVA OPPILAITOSYHTEISTYÖ

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riveria tarjoaa muovituotealan koulutusta monessa muodossa.

Opiskelijoita otetaan yhteisvalinnan kautta, tarjolla on myös ammattitutkinto sekä erikoisammattitutkinto ja vielä sen päälle räätälöidyt koulutukset, Riverian Teknologia-toimialan toimialajohtaja Olli Sivonen kertoo.

Parhaillaan Riveriassa suunnitellaan vuoden 2022 aloituspaikkojen määrää. Kone- ja tuotantotekniikan perustutkintoon kaavaillaan 150 aloituspaikkaa, koneasennuksen ammattitutkintoon 30 paikkaa ja erikoisammattitutkintoon 10 paikkaa.

– Yritysten toiveita kuunnellaan tarkasti. Kun tietoa tarpeista tulee, Riveria pystyy reagoimaan tilanteisiin notkeasti.

Riverian ketteryyttä arvostaa myös Medisizen Huovinen. Hänen mukaansa työntekijöiden saatavuus ei ole rajoittanut yhtiön kasvua. Koulutukseen yhtiö panostaa itsekin – mestari–kisälli-systeemiä tarvitaan eritoten muottivalmistajien ja validoijien koulutuksessa. Suoraan koulun kautta näitä taitajia ei ole saatavilla.

Imagon kohotusta

Yrityksille kehittämispalveluja tarjoava Business Joensuu Oy valmistelee parhaillaan muovialalle imagokampanjaa. Tavoitteena on lisätä Joensuun seudulla toimivien muovialan yritysten, alueella valmistettavien muovituotteiden ja ennen muuta alan työmahdollisuuksien tunnettuutta.

– Jo muutamia vuosia sitten maakunnassa toimi Riverian vetämänä muoviakatemia-foorumi. Mukana oli yrityksiä, koulutusorganisaatioita ja julkisia toimijoita. Riverialta vetovastuu siirtyi sittemmin Pohjois-Karjalan maakuntaliitolle ja nyt edelleen Business Joensuulle, Business Joensuun yritysasiantuntija Antti Mononen kertoo.

Tavoittelemme nuoria ja alanvaihtajia, ja haluamme tehdä muovialan yrityksiä tutummiksi suurelle yleisölle, Business Joensuun yritysasiantuntija Antti Mononen kertoo.

Business Joensuun näpeissä muoviteema on saanut uutta puhtia; monikanavaisella viestinnällä toteutettava kampanja on määrä käynnistää kuluvan kevättalven aikana.

– Tavoittelemme nuoria ja myös alan vaihtajia. Niin ikään haluamme tehdä muovialan yrityksiä tutummiksi myös suurelle yleisölle – mitä tuotteita maakunnassa valmistetaan. Osana kampanjaa tuomme esille myös ihmisiä työssään.

Kampanjassa on mukana yrityksiä muutaman henkilön firmoista seudun suurimpiin toimijoihin.

– Jo pelkästään muovituotteiden valmistuksessa Joensuun seudulla toimii yli 20 yritystä. Jaksolla 2019–2020 yritysten kasvusuuntainen liikevaihto oli noin 180 miljoonaa euroa. Viennin osuus siitä on 60–70 prosenttia.

Mainituista yrityksistä medical-sektori on suurin, muttei ainut. Merkittävimpänä valmistusmenetelmänä seudun yrityksissä on muovituotteiden ruiskuvalu. Myös ekstruusiota ja komposiittituotteiden valmistuksessa muun muassa pultruusioteknologiaa on käytössä. Valmistetaanpa alueella veneitäkin.

Perloksen DNA

Joensuun seudun medical-klusterin juuret juontavat matkapuhelinteollisuudelle ja lääketeollisuudelle komponentteja valmistaneeseen Perlokseen. Muoviosaaminen, työkaluvalmistus, automaatio ja massatuotanto ovat ne Perloksen opit, joille seudun medical-klusteri on menestyksensä rakentanut.

Kauan ennen kännykkähuumaa Perlos valmisti muun muassa pullon tulppia ja korkkeja, puuterirasioita, huulipunamekanismeja, televisioiden osia ja liittimiä. Lääketeollisuuden tuotteet tulivat mukaan jo 1960-luvulla. Astmalääkityksessä käytetyn jauheinhalaattorin valmistuksen aloittaminen 1980-luvun puolivälissä oli iso juttu. Puhdastilakulttuuri ja laatujärjestelmä ottivat harppauksia. Myös oma automaattisten kokoonpanokoneiden valmistus pääsi vauhtiin.

”Perlos tekee maailman myydyintä astma-annostelijaa”, uutisoi Taloussanomat vuonna 1999. Lääketehdas Astran kanssa kehitetty uuden sukupolven astmainhalaattori oli Turbuhaler, lehden mukaan ”varsinainen Formula 1 -tuote”. Perloksen lääketoimialan osuus konsernin liikevaihdosta oli vaatimaton 14,5 prosenttia.

Vuonna 1995 matkapuhelimia myytiin koko maailmassa 43 miljoonaa kappaletta. Vuonna 2000 myynti oli hulppeat 402 miljoonaa. Kukoistavan kännykkäbisneksen rinnalla medical-liiketoiminta kehittyi telekom-huumaa eläneen Perloksen näkökulmasta tuskastuttavan hitaasti.

Edessä oli vastoinkäymisiä. Halpojen puhelinten tuotanto Aasiassa kasvoi, ja Nokiasta riippuvainen Perlos joutui ahtaalle. Perloksen medical-liiketoiminta koki pahan takaiskun vuonna 2006, kun yhtiö menetti Turbuhalerin tuotannon. Samaisena vuonna Perlos kertoi myyvänsä inhalaattoreita valmistavan Medifiq Healthcareksi nimetyn terveydenhuollon yksikkönsä ruotsalaiselle sijoitusyhtiö Ratokselle. Perlokselle jäi 20 prosentin vähemmistöosuus.

Pääluottamusmies Pentti Hartikainen Perloksen Kontio- lahden tehtaan portilla tiistaina 16. tammikuuta 2007, kun Perloksen koko henkilöstö marssi ulos. Edellisenä päivänä yhtiö oli kertonut vähentävänsä lähes 1000 työntekijää Joensuun ja Kontiolahden tehtailta. KUVA: JOUNI TURUNEN / LEHTIKUVA

”Terveydenhuolto on ollut Perloksessa lapsipuolen asemassa jo pitkään”, kirjoitti Mediuutiset ja arveli, että vähemmistöosuus tullee tuomaan Perloksen kassaan rahaa, jota se voi käyttää matkapuhelinbisneksensä kehittämiseen. Kauppahinta oli 55 miljoonaa euroa.

Ratoksen omistuksessa Medifiq-nimi jäi historiaan, ja uudeksi nimeksi tuli Medisize. Ratokselle alihankintayrityksen omistus oli uutta. Myynnin kasvu oli hitaampaa, kuin mihin sijoitusyhtiö oli tottunut. Vuonna 2011 investointiinsa pettynyt Ratos myi Medisizen amerikkalaiselle Phillips Plastic Corporationille. Ratoksen myyntivoitoksi kerrottiin vajaat 5 miljoonaa euroa. ”Perloksen paras pala meni amerikkalaisille”, otsikoi Talouselämä-lehti heinäkuussa 2011.

Vuonna 2016 Phillips Medisize myytiin Koch Industries -konserniin kuuluvalle Molexille. Emoyhtiö Molexilla on yli 40 000 työntekijää lähes 20 maassa.

Perloksen aikakausi päättyi vuonna 2007. Parhaimmillaan yhtiö työllisti Joensuussa yli 2 000 henkilöä. Perloksen lopettamisen yhteydessä tilannetta kommentoi myös silloinen Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen. Hän kehotti Perlokselle kiukuttelun sijasta suuntaamaan energian uuden luomiseen. ”Ei kannata yrittää säilyttää menneen ajan tuotantoa, jolla ei ole tulevaisuudessa kilpailukykyä. Alueella on tarpeen kehittää yrityksiä, jotka hyödyntävät kannattavasti tuoreita innovaatioita.” Jälkiviisaana voinee todeta, että maakuntajohtaja oli sekä väärässä että oikeassa.

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA

VIERAILIJA: Antti Puupponen: Ketä päättäjä kuuntelee?

”Hyvää päivää. Onko valtuutettu puhelimessa? Huomasin, että tulevan kokouksenne esityslistalla on edustamaani yhteisöä koskeva asia. Päätösehdotuksessa ei ole nyt huomioitu meidän näkökulmaamme. Mielestäni ehdotus on myös lainvastainen. Haluan perustella asiaa vielä tarkemmin.”

Tällainen puhelu saattaa kuulostaa kunnallisen luottamushenkilön korvaan tutulta. Sitä voidaan pitää vaikuttajaviestintänä tai lobbauksena. Niillä tarkoitetaan pyrkimyksiä vaikuttaa päätöksentekoon erilaisen vuorovaikutuksen ja keskustelujen kautta.

Koronakriisin ohella on menossa useampia yhteiskunnallisia murroksia, kuten talouden murros ja kestävyysmurros. Osa ihmisistä ja yrityksistä näkee murroksessa mahdollisuuden. Toisille se tuntuu pelottavalta, ja heistä entinen toimintatapa vaatii puolustamista. Lobbaamista tehdäänkin sekä uusien asioiden puolesta että niitä vastaan. Tällä on iso vaikutus yhteiskunnalliseen kehitykseen ja sen nopeuteen. Asia on havaittavissa esimerkiksi kestävyysmurroksessa etsittäessä ratkaisuja liikennejärjestelyihin, yhdyskuntasuunnitteluun tai kestävämpiin julkisiin hankintoihin.

Koronakriisi on korostanut sähköisen viestinnän merkitystä. Poliittinen päätöksentekijä kohtaakin lobbausta todennäköisesti ensimmäiseksi sähköpostin välityksellä. Kriisin alussa moni päättäjä huomasi, miten erilaisten sähköpostiviestien määrä kasvoi. Toisaalta myös roskapostia tuli enemmän, ja erilaiset huijaritkin aktivoituivat.

Päättäjän on syytä selvittää lobbaamisen taustat ja motiivit.

Kuntavaalit osuvat nyt keskelle kriisin hoitoa. Vaikka lobbauksen kannalta EU, eduskunta ja lainsäädäntötyö ovat kiinnostavampia kohteita, niin myös tulevia kuntapäättäjiä lobataan. Esimerkiksi yritykset, järjestöt, puolueet ja ammattiliitot lobbaavat myös kunnissa. Myös tavalliset kuntalaiset tekevät lobbausta itselleen tärkeissä kysymyksissä. Lobbaus onkin sekä ammattimaista että arkipäiväistä toimintaa.

Lobbauksen merkitystä perustellaan sillä, että kukaan päättäjä ei ole kaikkien alojen asiantuntija. Osaavalta ja asiantuntevalta lobbaustaholta voi saada arvokasta tietoa päätöksentekoon. Parhaimmillaan tämä johtaa hyvähenkisiin dialogeihin ja auttaa tekemään päätöksiä. Myös kuntapäättäjän on itse hyvä hallita tiettyjä lobbaustaitoja edistäessään kuntansa asioita laajemmassa verkostossa. Kyse on pohjimmiltaan edunvalvontatyöstä.

Koronakriisin yhteydessä on ollut nähtävissä myös asian toinen puoli. Kun muutos on nopeaa ja päätöksiä on tehtävä ripeästi, niin helposti tulee myös virhearviointeja ja hätiköityjä ratkaisuja. Päättäjän onkin oltava tarkkana siinä, ketä kuuntelee. Vastuu päätöksestä jää päättäjälle.

Miten sitten arvioida lobbauksen luotettavuutta? Lobbarin on hyvä toimia avoimesti. Päättäjän on syytä selvittää lobbaamisen taustat ja motiivit sekä miettiä, mitä muita tahoja tulisi kuunnella, jotta näkökulma pysyy riittävän monipuolisena. Lisäksi päättäjät tarvitsevat myös koulutusta kriisitilanteiden päätöksentekoon ja siihen, miten toimitaan erilaisten sidosryhmien kanssa. Hyvänä ohjenuorana toimii myös kuntalaki, joka velvoittaa edistämään kunnan ja sen asukkaiden etua sekä toimimaan arvokkaasti luottamustehtävän edellyttämällä tavalla.

Koronakriisin alussa nostettiin esiin vanha viisaus: ”Pidä pää kylmänä ja sydän lämpimänä.” Se on hyvä ohje myös kunnalliseen päätöksentekoon ja sidosryhmätoimintaan. Suoranaisia huijausyrityksiä varten on olemassa myös tietokoneen delete-näppäin. Sekin voi olla joissain tilanteissa keino edistää kestävämpää murrosta ja päätöksenteon laillisuutta. Siitä hyötyvät lopulta kaikki.

ANTTI PUUPPONEN
Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan dosentti, joka työskentelee Jyväskylän yliopistossa yliopistotutkijana Just food -hankkeessa, jossa tutkitaan reilua, kestävää ja ilmastoviisasta ruokajärjestelmää. Hänellä on kokemusta myös kunnallisista luottamustehtävistä.

10.3.2021

NÄKIJÄ: Päivi Kurikka: Jokainen voi osallistua ja vaikuttaa

Kuntalaisella on moninaiset mahdollisuudet vaikuttaa. Tarjolla on vaihtoehtoja kunnallisesta päätöksentekijästä aloitteentekijäksi. Myös äänestäminen on tärkeää vaikuttamista. Kunta elää asukkaidensa mielipiteistä ja osallistumisesta, sanoo Päivi Kurikka.

26.2.2021

PÄIVI KURIKKA Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija. Opiskellut yleistä valtio-oppia ja kunnallishallintoa. Työskennellyt Kuntien keskusjärjestössä ja Kaupunkiliitossa. Aiemmin Kaupunki- ja Kuntaliiton tutkijana keskittyi erityisesti nuorten kuntakuvaan. Vastaa Kuntaliitossa laajasta kuntademokratiaverkostosta, johon kuuluu eri taustaisia henkilöitä kuntajohtajista järjestöaktiiveihin. Verkostossa jaetaan kuntien parhaita käytäntöjä.

Kuntalaisten osallistuminen päätöksentekoon on kunnallisen itsehallinnon perusta. Vuoden 2015 kuntalakiuudistuksessa haluttiin lisätä kansalaisten osallistumista ja luottamushenkilötoimien houkuttavuutta. Kuntaliiton mukaan kuntien osallistamistoimet eroavat toisistaan, sillä kunnatkin ovat erilaisia. Yhteistä kuitenkin on, että kuntalaisten osaamista ja voimavaroja halutaan hyödyntää entistä enemmän.

Perustuslaki, kuntalaki ja erityislait takaavat kuntalaisille oikeuden osallistua ja vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.

Vaikuttamiskanavia on monia. Vaivattomin tapa osallistua ja vaikuttaa on antaa palautetta kunnalle esimerkiksi kunnan verkkosivujen kautta, suoraan henkilökohtaisesti kunnan viranhaltijalle tai vaikkapa paikallislehden yleisönosastolla.

Kuntalainen voi myös äänestää parhaaksi katsomaansa ehdokasta päättäjäksi kunnanvaltuustoon.

Jos kuntalainen haluaa vaikuttaa ja sitoutua hoitamaan kuntalaisten yhteisiä asioita vapaa-aikanaan, hän voi itse hakeutua luottamustehtävään.

Myös erilaisten järjestöjen tai vaikkapa ammattiosastojen jäseninä pääsee vaikuttamaan kunnalliseen päätöksentekoon.

KAIKKI MUKAAN!

Osallistua voi kuka tahansa.

– Äänestämisessä on 18 vuoden ikäraja ja kunnassa on pitänyt asua tietty aika ennen vaalipäivää. Muita vaatimuksia ei juuri ole, Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka toteaa.

Alle 18-vuotias voi jo tehdä kuntalaisaloitteen ja olla ehdolla nuorisovaltuustoon.

Osallistumisella on haluttu voimaannuttaa kuntalaisia.

Kunnanvaltuusto päättää, mitä osallistumisen kanavia kuntalaisille tarjotaan lakisääteisten osallistumiskanavien, kuten nuoriso-, vammais- ja vanhusneuvoston, lisäksi.

– Neuvostot ovat lakisääteisiä, mutta niillä ei ole päätösvaltaa. Neuvostoilta pyydetään muun muassa lausuntoja kunnan päätöksenteon tueksi.

Neuvostot voidaan perustaa myös useamman kunnan alueellisiksi tai seudullisiksi vaikuttamistoimielimiksi.

KOULUTETUT VAIKUTTAVAT

Halu osallistua ja vaikuttaa on vahvasti yhteydessä koulutustaustaan.

– Tutkimusten mukaan mitä koulutetumpi olet, sitä varmempi olet äänestämään ja osallistumaan muutenkin eri tavoin, Kurikka sanoo.

Myös niin sanotut hyväosaiset osallistuvat enemmän kuin syrjäytymisvaarassa olevat.

Kurikan mukaan ihmiset haluavat osallistua päätöksentekoon itselleen läheisistä asioista. Esimerkkinä hän mainitsee kyläkoulujen lakkauttamisen.

– Kun palveluista leikataan ja huomataan jokin epäkohta, silloin ihmiset innostuvat osallistumaan.

RAHALLE KÄYTTÖEHDOTUKSIA

Kuntavaalien lähestyessä Kurikka kantaa huolta, miten puolueet saisivat listoilleen ehdokkaita. Kuntien luottamustehtävät vaativat sitoutumista, jaksamista ja vapaa-ajan uhraamista yhteisen hyvän edistämiseksi.

Kuntalaisella on myös suoria tapoja vaikuttaa, joista yksi on osallistuva budjetointi. Siinä kaupunki tai kunta ilmoittaa, minkälainen rahasumma sillä on jaettavanaan ja asukkaat esittävät summalle käyttökohteen.

– Tämä on uudenlainen tapa, joka on herättänyt paljon kiinnostusta kunnissa, Kurikka toteaa.

Kunta järjestää äänestyksen, mitkä ideat otetaan jatkokäsittelyyn. Sen jälkeen kunta valitsee toteuttamiskelpoiset ehdotukset.

Osallistuvan budjetoinnin menetelmää voi kohdistaa myös palvelualueelle, kunnan osa-alueelle tai erilaisiin palveluihin.

OSALLISTUESSA VOIMAANTUU

2000-luvulta saakka suoralla osallistumisella on haluttu myös voimaannuttaa kuntalaisia.

– Voimaantuminen liittyy osallisuuden tunteeseen, että toimitaan yhdessä ja yhteisöllisesti, Kurikka selventää.

Yhteisösuunnittelussa ja palvelumuotoilussa kokoonnutaan suunnittelemaan ja ehdottamaan parannusta vaikkapa koululaisten iltapäivähoitoon tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilanteeseen. Kurikan mukaan näin on mahdollista saada kuuluviin hiljaisiksi jääneiden kuntalaisryhmien äänet.

– Ennakointityötä pyritään viemään kuntiin hyvin vahvasti, Kurikka sanoo.

”KIIHKEITÄ TILAISUUKSIA”

Fokusryhmätyöskentelyssä kootaan ihmisiä ryhmähaastatteluihin. Kuntalaisten mielipiteistä saadaan aineksia ikävienkin ongelmien ratkaisuun, kuten kunnan taloudellisiin leikkauksiin.

Kuntalainen voi vaikuttaa suoraan myös asiakasraadeissa. Niissä arvioidaan yleensä kunnan palveluita, käyttöä, laatua ja toimintaa. Tavallisimmin raadit kootaan palvelujen käyttäjistä.

Kuntalaiset saavat tietää valmisteltavista asioista liian myöhään.

Kuntalaisfoorumit on yleisnimitys kunnan järjestämille kuntalaisten kuulemistilaisuuksille ja keskustelutilaisuuksille. Tilaisuuksia on järjestetty muun muassa palveluverkkojen muutoksista ja kuntaliitoksista.

– Ne ovat usein kiihkeitä tilaisuuksia, sillä kuntalaisilla on vankat mielipiteet lähialueen palveluista, Kurikka kertoo.

Uutena vaikuttamismuotona on kumppanuuspöytä, jossa ideoidaan ja suunnitellaan eri tahojen edustajien kanssa vaikkapa omaishoitajien jaksamiseen liittyviä asioita. Kunta toimii kokoonkutsujana. Keskusteluun pyydetään esimerkiksi järjestöjen, yritysten ja seurakunnan edustajia, myös oppilaitosten edustajia sekä eri viranomaisia.

– Kumppanuuspöydän ääressä keskustellaan yhteisistä asioista. Mielipiteet viedään kunnassa eteenpäin ja välitetään päätöksentekijöille, Kurikka selventää.

JO VALMISTELUVAIHEESTA TIETOA

Toisinaan käy niin, että kuntapäättäjät tekevät päätökset asukkaiden mielipiteistä ja perustelluista näkemyksistä huolimatta.

– Tätä tapahtuu valitettavan paljon. Usein kuntalaiset saavat tietää valmisteltavista asioista liian myöhään. Sen takia on yritetty kehittää erilaisia osallistumisen tapoja, jotta kuntalaiset pääsevät suunnitteluvaiheessa mukaan, Kurikka kertoo.

Hänen mielestään on tärkeää, että kuntalaiset saavat tärkeistä asioista tiedon jo valmisteluvaiheessa, ja että kunnissa käytetään erilaisia yhteissuunnittelumenetelmiä.

Kurikka uskoo, että kuntalaisten pitäminen ajan tasalla on pitkälti viestintä- ja vuorovaikutuskysymys.

– Mitä enemmän asukkaat saavat olla mukana päätöksenteossa, sitä vähemmän kunta saa päätöksistään valituksia. Asioiden uudelleenvalmistelu on suuri kustannuserä, mikä kuntapäättäjien on hyvä ottaa huomioon, Kurikka toteaa.

OSALLISTUMISEN AMMATTILAISET AUTTAVAT

Kuntalaisten osallistuminen on noussut viime aikoina kuntien tärkeyslistan kärkipäähän. Kuntiin haetaan osallistumisen ammattilaisia, osallisuuskoordinaattoreita, joilla on keinot kuntalaisten osallistamiseen. He luovat erilaisia osallistumisen tapoja, laativat osallistumisohjelmia ja raportoivat kunnan johdolle osallistumistoimista.

Kuntalaisten osallistaminen ei kuitenkaan Päivi Kurikan mielestä voi olla vain yhden ihmisen työkenttä, vaan jokaisen kunnan työntekijän tulisi toimia asiakas- ja asukaslähtöisesti.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA KITI HAILA

Tehokkuus ei ole vauhtia kaasu pohjassa

Nykyinen yhteiskuntamme kerskailee olevansa tehokas. Se ei näytä olevan alkuunkaan totta. Työpaikoilla tehokkuus ei voi olla ainakaan vauhdin kiihdyttämistä.

19.2.2021

– Tehokkuus ei ole nopeutta. Tehokkuus ei lähde siitä, että otetaan työsuorituksesta aikaa pois, vaan että kehitetään tekemistä.

– Työntutkimuksen puolella puhutaan siitä, että asiat suoritetaan sovitun mukaisesti, sovittua menettelytapaa noudattaen.

Näin toteaa Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Petri Ahokas, joka on ollut mukana työntutkimuksen yhteistyöhankkeissa työnantajapuolen kanssa.

OSALLISTAMINEN PÄIHITTÄÄ KELLOKALLET

– Kaikki lähtee yhteistyöstä työntekijöiden ja työnantajan välillä. Sanelupolitiikka ei ole toimiva tapa nostaa työpaikan tuottavuutta ja tehokkuutta. Työntekijöiden on oltava vahvasti mukana.

Tehokkuus ei ole kellokallejen paikalle kutsumista.

– Jos työnantaja asettaa yksipuolisesti tekemisen tavoitteet, työilmapiiri vain huononee, sillä työntekijöiden selkänahasta on jo revitty kaikki. Työnantaja menettää motivoituneet työntekijät. Syvällisin tieto työn tekemisestä löytyy työntekijöiltä, heidät on osallistettava. Silloin työntekijät voivat puhua ylpeinä ”meidän työpaikastamme”, jossa asiat ovat hyvin.

Työpaikalla on aina heitä, jotka huomaavat, miten asiat voidaan tehdä paremmin.

Ahokas alleviivaa, että on mahdotonta luoda yhden mitan tuottavuusohjelmaa kaikille työpaikoille. Yrityksessä on omin voimin löydettävä juuri sinne sopivat tavat ja muutoksen kohteet. Useimmiten luontevinta on hyödyntää luottamusmiesten osaaminen ja tietotaito.

– Näkisin luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen roolin hyvin merkittävänä. He ovat työntekijöiden sanansaattajia työnantajaan päin. Ja jos yrityksessä ei ole esimerkiksi aloitetoimintaa tai jos kehittämisideat eivät etene esimiehen kautta, luottamusmiehet voivat olla viemässä niitä ylempiin portaisiin.

Luottamusmiehillä on useimmiten hyvät kontaktit kaikkiin työpaikan osastoihin. He tuntevat työpaikan laajasti ja osaavat nähdä myös mahdolliset osastojen väliset kitkakohdat, Ahokas arvioi.

– Ja vaikka luottamusmies ei ihan kaikkia tekemisen tapoja tuntisikaan, tuntee hän yrityksen avainhenkilöt työntekijöiden joukosta. Työpaikalla on aina heitä, jotka huomaavat, miten asiat voidaan tehdä paremmin.

VUOKRATYÖ TUHLAA TYÖTÄ

– Minun näkökulmastani omien työntekijöiden pitäminen on tehokasta. Vuokratyössä osaavan ja kokeneen työntekijän työaikaa ja osaamista uhrataan lyhytaikaisiin työsuhteisiin tulevien työntekijöiden perehdyttämiseen. Tässä hukataan ihan hirveästi niitä voimavaroja, jotka voitaisiin käyttää toiminnan kehittämiseen.

Ahokas kertoo kuulleensa työpaikoilta viestiä myös siitä, että lähiesimiesten verkosto on käynyt jo liiankin ohueksi. Esimiehet eivät ehdi tutustua alaisiinsa tai oppia tuntemaan alaistensa töitä niin paljon, että voisivat – tehokkaasti – hoitaa uuden työntekijän perehdyttämistä, jotta ammattilainen saisi rauhassa jatkaa omia töitään.

Sopimusasiantuntija toteaa, että on paljon fiksuja työnantajia, jotka ovat ymmärtäneet työntekijöiden osaamisen ja osallistamisen arvon.

– En ymmärrä, miksi edelleen löytyy kuitenkin sitä vanhaa isännän asennetta torppariinsa, jonka mukaan työntekijä on välttämätön paha. Osallistaminen ja yhteistyö olisivat kuitenkin myös yrittäjän etu, ja tehokasta.

Tehokkuuden kulttuuri uuvuttaa ja uhkaa kaikkea

Automatisaation ja robotiikan piti tehostaa ja inhimillistää teollista yhteiskuntaa. 1960-luvulla suomalaisten uumoiltiin saavan runsaasti lisää vapaa-aikaa. Samalla työväestön mielenterveydestä huolestuttiin. Mitä jos kansalaiset olisivat suuren osan päivästä luovasti jouten? Niinhän alkuperäiskansat tapasivat olla ennen kuin siirtomaaisännät saapuivat heitä valistamaan tehokkuudesta. Noh, tähän jamaan ei ole pudottu. Työaika näyttää pidentyvän.

Tutkijatohtori Mona Mannevuon tuore kirja Ihmiskone töissä. Sotien jälkeinen Suomi tehokkuutta tavoittelemassa on läpileikkaus siitä, miten lähinnä yhdysvaltalaisia, fordismin ja taylorismin ryydittämiä teorioita tehokkuudesta sovellettiin suomalaiseen työelämään. Turun yliopiston ihmistieteiden kollegiumissa työskentelevän Mannevuon kirja on täynnä tyrmistyttäviä, mutta nykysilmin myös huvittavia lainauksia vanhoista työnjohto-oppaista.

Toisen maailmansodan jälkeisessä työhygieniassa ja mitä ihmeellisimmissä ”luonneopeissa” suunniteltiin sitä, miten ihmiskoneen energiavirrat saataisiin ohjattua ja optimoitua tehokkaasti. Työtä järkeistettiin tieteellisesti laskettujen kaavioiden mukaan, matemaattisella tarkkuudella. Päänvaivaa ”sosiaalisille insinööreille” kuitenkin aiheutti suomalaisten työläisten ”epäplastillisuus”. Nämä kun eivät aina ilomielin alistuneet sotakorvausteollisuuden vaatimaan työtahtiin tai pirullisiksi kuvattuihin työskentelyolosuhteisiin.

Tehokkuusajattelu on juurtunut meihin, se on osa meidän kulttuuriamme. Aina voi tehdä kaiken paremmin.

Mannevuon mielestä nykyajan resilienssi-hokemat ja vaatimukset itsensä tauottomasta kehittämisesta ovat osa tätä historiallista jatkumoa.

– Tehokkuusajattelu on juurtunut meihin, se on osa meidän kulttuuriamme. Aina voi tehdä kaiken paremmin.

– Nykyinen uupumuskeskustelu kytkeytyy tehokkuusajatteluun. Kautta teollisen historian on pohdittu sitä, mitä ihmiseltä voi vaatia, ja mitä seurauksia vaatimuksilla on?

Mannevuon mielestä työuupumustapausten ja sairauseläkkeelle johtavien masennusten yleistymisen takana piilee paitsi kulttuuriimme pesiytynyt tehokkuuden vaatimus myös yksilökeskeisyyden kasvu. Työntekijää vaaditaan kehittämään aina vain parempia versioita itsestään.

– Yksittäinen reippaus ei kuitenkaan ratkaise rakenteellisia ongelmia. Eikä niitä liioin ratkaise työnantajan tarjoama mindfulness-appi. Jos työyhteisössä on ongelma, se on usein monen tekijän summa. Tarvitaan kollektiivista ajattelua, kuten ammattiliittoa tai vastaavaa, Mannevuo alleviivaa.

On epätodennäköistä, että ylhäältä käsin suunnitellut projektit osoittautuvat tehokkaaksi.

Tutkija toteaa, että myös työelämän tutkimuksessa on aina valta-asetelma: lääkärit ja yhteiskuntatieteilijät ovat aina katsoneet kohteitaan ylhäältä alaspäin. Tutkijat ovat asiantuntijoina kertoneet, miten tutkimuskohteiden – kuten työttömien, pienituloisten tai muuten ahtaalle joutuneiden ihmisten – tulisi elää ja toimia. Siinä missä kuulu suomalainen työpsykologi ja työläisiä liukuhihnatyöhön sopeuttanut guru Ohto Oksala ei ollut koskaan tehnyt töitä liukuhihnalla, eivät aktiivimallien kehittelijätkään ole useinkaan kokeilleet aktivoitumisen ihanuutta.

– Monitieteisin voimin lasketaan, mitä työläisten ja työttömien aktivoimiseksi pitäisi tehdä. On epätodennäköistä, että ylhäältä käsin suunnitellut projektit osoittautuvat tehokkaaksi, Mannevuo toteaa.

– Työkyvystä kannetaan huolta, mutta harvemmin ehdotetaan, että liikunta- ja kulttuurisetelit kuuluisivat pienituloisille tai työttömille. Juuri heidän on vaikea ylläpitää työkykyä rahanpuutteen takia, Mannevuo huomauttaa pohtien keinoja, joilla tukea vaikkapa työttömiä.

Tutkija kavahtaa sitä, että tehokkuuden mittaamiseen käytetään aina vain pahemmin yksityisyyteen kajoavaa tietotekniikkaa, ja että työhyvinvoinnissa on lopulta aina kyse tuottavuudesta. Ihmisen hyvinvoinnin tulisi olla arvo sinänsä.

– En halua nähdä sellaista työelämää, jossa vain reippaimmat selviytyvät ja muut saavat siirtyä syrjään. Toivon tehokkuuskeskustelun siirtyvän rakenteisiin, resursseihin ja siihen, miten ihminen voi vaikuttaa tulevaisuuteensa. Ihanteena ei pidä olla huippuyksilö.

ONKO JÄRJESTELMÄMME TEHOKAS?

Vailla esteitä toimivia, globaaliin kilpailuun perustuvia teollisuusyhteiskuntia on kuvattu myös sanoilla markkinafundamentalismi, hyperkapitalismi ja uusliberalismi. Onko tällainen yhteiskuntajärjestelmä tehokas?

– Jos mietitään, että järjestelmän pitäisi pystyä uusintamaan itsensä niin, että sen pitäisi pysyä näköpiirissä olevan tulevaisuuden mittaan yhtä hyvänä tai mielellään kehittyä vähän paremmaksi, niin silloin voidaan todeta: ei, tämä järjestelmä ei ole tehokas.

Matti Ylönen on maailmanpolitiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistosta. Edellä olevassa lainauksessa hän viittaa ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden katoamisen kaltaisiin, koko ihmiskunnan elonjäämistä uhkaaviin asioihin.

Usein puhutaan tehokkuudesta niin, että asiaa tarkastellaan vain liikevoiton ja yksittäisen yrityksen kannalta.

Suomalaismedia keskittyy usein pohtimaan, millaisia bisnestilaisuuksia mahdollinen maailmanloppu voisi suomalaisille yrityksille synnyttää. Kansainvälisessä lehdistössä pääsevät ääneen myös he, jotka haluaisivat pureutua koko järjestelmän rakenteiden purkamiseen. Näin eloonjäämisemme todennäköisyys kohoaisi.

”Ongelman ratkaiseminen vaatii syvällisiä muutoksia globaaliin kapitalismiin. Tämä tarkoittaa kertakaikkista luopumista jatkuvan kasvun vaatimuksesta, ulkoistettujen ympäristövaikutusten todenmukaista hinnoittelua, fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista, yritysten lobbausvallan taltuttamista ja naisten voimaannuttamista”. Näin siteerasi tammikuussa esimerkiksi brittiläinen Guardian-lehti maailman johtavien tieteentekijöiden tuoretta tutkimusta. (Top scientists warn of ’ghastly future of mass extinction’ and ´climate disruption´, Guardian 13.1.2021).

ONGELMAT ULKOISTETAAN TEHOKKAASTI

– Usein puhutaan tehokkuudesta niin, että asiaa tarkastellaan vain liikevoiton ja yksittäisen yrityksen kannalta. Mikä näyttäytyy näin tehokkaana, ei ole sitä laajemman yhteisön kannalta paikallisesti tai kansallisesti, puhumattakaan nyt globaalista näkökulmasta, Ylönen sanoo.

Suomen kaltainen, ekologisilla pyrkimyksillään rehvasteleva maa ulkoistaa toisten kulutusyhteiskuntien tavoin suuren osan saastepäästöistään halpatyömaihin. Järjestelmän tehottomuudesta kielii myös kapitalismissa kukoistava työttömyys, joka osaltaan pitää palkkatasoa alhaalla. Samalla se suurentaa palkkatyöllään elävien ja kevyesti verotetuista pääoma- ja varallisuustuloista nauttivien välistä kiilaa.

– 1990-luvulta lähtien Suomessa on ollut alityöllisyys. Ihmiset, jotka haluaisivat tehdä töitä tai enemmän töitä, eivät voi niin tehdä.

Edes työssä olevien palkitsemista ei voida pitää tehokkaana, Ylönen alleviivaa.

– Yksittäisen työntekijän saama korvaus ei millään lailla heijastele työn tuottamaa todellista hyötyä. Päinvastoin, tavataan palkita heitä, joiden työ liittyy ympäristön tuhoutumiseen. Kun taas sitten täysin välttämätön työ, kuten hoivatyö, on huonosti palkattua.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN