PÖRSSIKATSAUS: Pörssiyhtiöitä kannattaa tuntea – ja vaikka omistaakin

”Kuka tahansa voi ostaa pikkurahalla pörssiyhtiön osakkeita ja saa sitten osallistua yhtiökokoukseen”, opastaa Teollisuusliiton erikoistutkija Mika Kärkkäinen.

KUVA YLLÄ: Yhdellä osakkeella yhtiökokoukseen: Yleisradion silloiset toimituspäällikkö Hannu Taanila (vas.) ja toimittaja Esko Seppänen Ken on maassa rikkahin -kirjansa julkistamistilaisuudessa vuonna 1983. KUVA LEHTIKUVA / JORMA PUUSA

PÖRSSIKATSAUS Teollisuusliiton tutkimusyksikön katsaus kertoo pörssiyhtiöistä liiton toimialoilta. Katsauksessa seurataan teollisuuden suhdannetta pörssiyritysten kautta. Toinen osa ilmestyy loppuvuonna 2019.

Toimittajat Esko Seppänen ja Hannu Taanila hankkivat 1980-luvulla yhden osakkeen pörssiyrityksistä. Päästyään yhtiökokouksiin he käyttivät kärkeviä puheenvuoroja ja raportoivat toiminnasta Ylen radio-ohjelmassa.

– Pörssiyhtiöt jakavat osinkoja eli osan tuloksesta omistajille. Ajan kuluessa tuottoa karttuu, joten omistajalle kertyy pääomatuloa, toteaa Teollisuusliiton pääekonomisti Timo Eklund.

Yksittäisten ihmisten lisäksi suurimmat pörssiyhtiöiden omistajat ovat eläke- ja sijoitusrahastoja ja erilaisia sijoitusyrityksiä, jotka nettoavat pääomalleen pitkällä aikavälillä sievoisen tuoton.

– Suomessa omistuspohja ei ole läpinäkyvä, vaan erityinen hallintarekisteri piilottaa osan omistajista. Tämä taas mahdollistaa veronkierron ja harmaan talouden. Seurauksena on melkoinen lovi valtion verotuloihin, harmittelee Eklund.

PÖRSSEISSÄ ERILAISTA OSAAMISTA

Turussa Hamburger Börs on hotelliravintola, mutta Helsingin, New Yorkin, Tokion ja Tukholman pörsseissä mitataan pörssiyhtiöiden osakkeitten arvoa. Yhtiöt voivat olla listautuneena samanaikaisesti usean eri maan pörsseihin, jolloin tärkeää on noteerata osake samalle tasolle. Esimerkiksi suomalaisista suuryrityksistä Stora Enso on listattu Helsingin ja Tukholman pörsseihin. Nokia taas noteerataan New Yorkin ja Pariisin pörsseissä Helsingin ohella.

Eri maiden pörsseissä on erilaista osaamista. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, mihin pörssiin yhtiö halutaan kirjata. Useampaan pörssiin kirjautumisella halutaan myös vaikuttaa sijoittajiin ja kansainvälistää sijoittajakuntaa.

– Suomalaisten metsäteollisuuden yritysten painoarvo on kansainvälisesti kaikkein vahvin juuri Helsingin pörssissä. Kaivosalan yrityksille Toronton pörssi on keskeisin, Teollisuusliiton erikoistutkija Mika Kärkkäinen selvittää ja jatkaa.

– Osakkeen hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Isot riskit sijoittamisessa tarkoittavat markkinahintojen reipasta heilahtelua, jolloin vaarana on menettää pääomaa.

SIJOITUKSISSA RISKINSÄ

Jos sijoittamaan ryhtyy, täytyy miettiä muutamia asioita. Ensinnäkin minkä alan osakkeisiin pennosensa haluaa sijoittaa, kuinka pitkäksi ajaksi on valmis sitomaan pääomansa ilman tuottoa ja mikä on tuotto-odotus kymmenen tai vaikkapa vielä pidemmän ajan sijoitukselle. Sijoitusten hajauttaminen erityyppisiin kohteisiin alentaa riskiä.

Riskejä ei voi kokonaan välttää, vaan pahimmillaan sijoituksensa voi menettää kokonaan. Kun jokin yksittäinen tapahtuma tai tapahtumaketju luo osakemarkkinoilla paniikin, voi pörssi romahtaa. Viimeisimmässä vuoden 2008 finanssikriisissä isot suomalaiset pörssiyhtiöt menettivät valtaosan arvostaan, kun niiden osakekurssit laskivat rajusti.

– Pörssiyhtiöihin sijoittaminen on tehty helpoksi. Niillä on velvollisuus raportoida tarkasti tilanteestaan, ja lisäksi niiden osakkeet ovat yleensä muutettavissa rahaksi, Kärkkäinen toteaa.

– Pörssiyhtiön tarkoitus on tehdä voittoa omistuspohjasta riippumatta. Osakkeen hinta halutaan pitää mahdollisimman korkeana, mikä on johtanut lyhytjänteiseen toimintaan eli puhutaan kvartaalitaloudesta, Eklund kiteyttää.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

 


Katsauksen materiaalit ovat koostaneet Teollisuusliiton erikoistutkijat Mika Kärkkäinen ja Timo Eklund.

TILAUSKANTA on yrityksen sen hetkisten tilausten arvo. Kun tilauskannan suhteuttaa liikevaihtoon, voi päätellä, miten pitkäksi ajaksi yrityksellä on töitä tilattuna. Seuranta-taulukon luvuista saattoi vuoden vaihteessa arvioida esimerkiksi Koneella tilattujen töiden riittävän vajaaksi vuodeksi eteenpäin.

  • Juttusarjassa seurataan 13 suomalaista pörssiyhtiötä. Yritykset on valittu edustamaan Teollisuusliiton sektoreita: teknologia (8), kemia (2), puutuote (2) sekä erityisalat (1). Mukana on 5 yhtiötä (*), joissa valtion omistus on merkittävä. Suuremmat ja kannattavimmat yritykset ovat yleensä sijoituskohteina kiinnostavimpia. Tämä näkyy korkeampana pörssikurssina. Näillä yrityksillä on yleensä myös suurin kansantaloudellinen merkitys.
  • Avainluvut auttavat yritysten tilanteen hahmottamisessa. LIIKEVAIHTO kertoo yrityksen toiminnan laajuudesta, NETTOTULOS yrityksen kannattavuudesta ja TILAUSKANTA lähiajan näkymistä. HENKILÖSTÖ kertoo enemmän yrityksen merkityksestä työllistäjänä kuin sijoituskohteena.
  • Taulukon luvut kuvaavat maailmanlaajuista toimintaa. Useimmilla taulukon yrityksistä suurin osa toiminnoista on ulkomailla.
  • Muutokset liikevaihdossa ja henkilöstössä voivat johtua yrityskaupoista. Myös tuotteiden hintojen vaihtelulla voi olla suuri vaikutus.

Lähteet: Yhtiöiden vuosikertomukset ja Almamedia

Nolla tonnia jätettä – miten siihen päästään? Kiertotalous tavoittelee jätteen muutosta raaka-aineeksi

Mikromuovi meressä, roskat maanteiden varsilla ja ympäristömyrkyt laskuojissa. Jäteahdistus lisääntyy samaa tahtia jätteen määrän kanssa. Mitä jokainen meistä voi tehdä paremmin? Kiertotaloudessa tavoite on, että tulevaisuudessa kaikki jäte hyödynnetään raaka-aineeksi.

Turun ohiajotien läheisyydessä, Topinojan teollisuusalueella vastaan tulee lemu ja lohduton näky: valtava kaatopaikka-alue, jossa on kasoittain kulutusyhteiskunnan ylijäämää. Yhdessä on rakennusjätettä, toisessa metallia ja kolmannessa sekajätettä.

Vaikka näky on lohduton, voimme lohduttautua kahdella asialla: Topinojalla jätteitä lajitellaan kierrätykseen ja niitä pyritään hyödyntämän mahdollisimman tehokkaasti. Toinen ilonaihe on se, että varsinainen kaatopaikkatoiminta loppui Topinojalla vuonna 2010 ja 35 hehtaarin alue sinetöidään lopullisesti vuonna 2025.

SUOMI HOITAA OSUUTENSA

Suomessa jätteen vienti kaatopaikoille alkoi vähentyä jyrkästi reilut kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2003 kaatopaikoille rahdattiin noin 60 prosenttia yhdyskuntajätteistä, vuonna 2013 enää 25 prosenttia ja vuonna 2017 alle prosentti. Vuoden 2016 alussa orgaanisen jätteen vienti kaatopaikoille kiellettiin kokonaan.

– Olemme jätehuollossa Euroopan kärkikastia. Isoin asia on se, että pääsimme eroon yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoittamisesta, kunnallisten jätehuoltoyritysten edunvalvontajärjestön Suomen Kiertovoima ry:n toimitusjohtaja Riku Eksymä sanoo.

Paljon on kuitenkin edelleen tehtävää. Iso osa jätteestä poltetaan, mikä ei ole kierrättämistä.

– Seuraava askeleemme on se, että jätettä kierrätetään uusioraaka-aineeksi tehokkaammin ja vähemmän energiahyödyntämiseen. Siihen tarvitaan kansalaisten aktiivisuutta eli lajittelua, lajittelua ja lajittelua. Se on paras tapa, jolla jokainen meistä voi vaikuttaa kierrätysjärjestelmän kehittämiseen ja toimivuuteen, Eksymä sanoo.

Lajittelu on paras tapa, jolla jokainen meistä voi vaikuttaa kierrätykseen.

Kaikkialla maailmassa tilanne ei ole sama kuin Suomessa. Esimerkiksi Intian pääkaupungissa New Delhissä sijaitsevalle Ghazipurin kaatopaikalle kipataan päivittäin 2 000 tonnia jätteitä eli kaksi kolmasosaa koko Suomen vuosittaisesta jätemäärästä. Ghazipurin jätevuori on 65 metrin korkuinen ja se saavuttaa vuoden sisällä Olympiastadionin tornin 72 metrin korkeuden.

Vaikka tilanne on meillä toinen kuin Intiassa, kuluttaa keskivertosuomalainen maapallon hupenevia luonnonvaroja paljon nopeampaa tahtia kuin intialainen. Tuotamme myös melkoiset määrät jätettä, sillä iso osa hankkimistamme hyödykkeistä on kertakäyttöisiä, erityisesti kaikki pakkaukset.

Paperiset, pahviset, lasiset, metalliset, muoviset ja moninaiset niiden yhdistelmiä olevat pakkaukset joutuvat yhden käyttökerran jälkeen joko sekajätteeseen tai erilliskeräysastiaan. Erilliskeräys onkin koko kierrätyksen ytimessä. Jäte eli kierrätysraaka-aine pitää lajitella ja kerätä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eli siellä, missä hillon kääre muuttuu lasi- tai muovijätteeksi.

Muovi on Eksymän mukaan hyvä esimerkki, miten kierrätys toimii Suomessa. Muovipakkausten alueellinen keräysjärjestelmä luotiin vuoden 2016 alussa ja nyt se on jo hyvässä vauhdissa. Alueellisten keräyspisteiden lisäämisen ohella kiinteistökohtainen erilliskeräys lisääntyy.

 

FORTUMILLA MUOVIPAKKAUKSET KIERTÄVÄT KUKKARUUKUIKSI

FORTUM WASTE SOLUTIONS OY

PERUSTETTU 2017, kun Fortum osti 1979 perustetun Ekokem Oyj:n
KOTIPAIKKA Riihimäki
OMISTAJA Fortum Oyj
TUOTANTO 8 000 tonnia muovigranulaatteja, 2 miljoonaa tonnia muoviprofiileja, 2 miljoonaa kiloa polttoainetta metsäteollisuudelle
HENKILÖSTÖ Noin 260, josta työntekijöitä 130
LIIKEVAIHTO 122 milj. euroa (2018)

Margariinilaatikoita, leipäpusseja, kirsikkatomaattirasioita ja jugurttipurkkeja. Niitä ja paljon muuta näkyy muovipaalin pinnassa Fortumin muovinkierrätyslaitoksella Riihimäellä.

Laitos tuottaa jätemuovista vuodessa kahdeksan miljoonaa tonnia harmaita muovirakeita eli granulaatteja, joista esimerkiksi Uponor tekee putkia, Orthex kukkaruukkuja ja Sinituote tiskiharjoja. Granulaattien lisäksi laitos tuottaa muoviprofiileja ja korkeaenergistä polttoainetta selluteollisuudelle. Muovien kierrätys säästää neitseellistä muovin raaka-ainetta eli öljyä.

– Kyllä me täällä ajattelemme niin, että puhtaamman luonnon eteen täällä töitä tehdään. Kotonakin olemme alkaneet ajattelemaan, mitä mihinkin roskikseen pannaan. Sekajätteestä erottelemme muovit. Lasi, metallin ja paperit viemme kaupan keräyspisteeseen, omakotitalossa asuva pääluottamusmies Jussi Valkama sanoo.

”Kyllä me ajattelemme niin, että puhtaamman luonnon eteen täällä töitä tehdään. Kotonakin olemme alkaneet ajatatella, mitä mihinkin roskikseen pannaan”, pääluottamusmies Jussi Valkama sanoo.

Maailmassa tuotetaan vuosittain yli 400 000 000 tonnia muovia tuhansiin käyttötarkoituksiin. Siitä 15 000 tonnia päätyy Fortumin laitokselle hyödynnettäväksi.

Laitosmies Pekka Linna kertoo, miten jokainen meistä voi parantaa muovien kierrätystä hyötykäyttöön.

– Tärkein asia on, että kaikki materiaalit kerätään omiin astioihin. Meille tulee paljon ongelmia siitä, että muovin seassa on esimerkiksi puuta tai metallia.

Kun muovi tulee laitokselle, se on yleensä paalattua sekamuovia. Aluksi paalit puretaan kaivinkoneella. Kaivinkoneen kuljettaja erottelee silmämääräisesti muovin seasta isoimmat sinne kuulumattomat esineet pois ennen kuin muovimateriaali syötetään prosessiin.

Kierrätysmuovin valmistus on automaattinen prosessi alusta loppuun. Jos prosessiin kuulumaton metallinpala on tukkinut esimerkiksi murskaimen, laitosmies tulee paikalle korjaamaan tilanteen.

”Tärkein asia on, että materiaalit kerätään omiin astioihin. Meille tulee paljon ongelmia siitä, että muovin seassa on esimerkiksi puuta tai metallia”, laitosmies Pekka Linna sanoo.

Myös likaiset muovirasiat aiheuttavat ongelmia.

– Muovin mukana tuleva lika tarttuu infrapunaerottimen linsseihin, jolloin laite ei osaa erotella muovilaatuja toisistaan. Siksi on tärkeää, että kuluttajat eivät laita kovin likaista muovia keräykseen, Linna sanoo.

Kuluttajia neuvotaan, mitkä muovilaadut käyvät ja mitkä eivät kierrätykseen. Kuinka tarkkana pitää olla?

– Me erottelemme täällä pakkausten muovit toisistaan, joten kaikki käy. Ongelmia tulee muusta kuin pakkausmuovista. Esimerkiksi vanhat muovimatot, Ikean siniset kassit ja kalaverkot eivät kuulu pakkauskierrätykseen.

Paljon puhuttu musta pakkausmuovi erotellaan muusta muovista poltettavan materiaalin joukkoon, sillä erottelulaiteen infrapunalukija ei osaa erottaa mustan muovin laatua.

Muovinkierrätys koskee vain pakkauksia, sillä muovipakkausten tekijät maksavat kierrätyksen. Ne eivät ole hyvillään, jos kierrätykseen päätyy pulkkia ja hammasharjoja.

”Me erottelemme täällä pakkausten muovit toisistaan, joten kaikki käy. Ongelmia tulee muusta kuin pakkausmuovista. Esimerkiksi vanhat muovimatot, Ikean siniset kassit ja kalaverkot eivät kuulu pakkauskierrätykseen”, laitosmies Pekka Linna sanoo.

 

IRTI OMISTAMISEN AUTUUDESTA

Turun ammattikorkeakoulun ympäristö- ja energiatekniikan lehtorilla Henna Knuutilalla on pitkä ja monipuolinen kokemus kiertotaloudesta. Juuri nyt hän koordinoi muun muassa Telaketju-hanketta, jossa kehitetään uusia tapoja kierrättää ja hyödyntää poistotekstiilejä.

Kiertotalous on usein puhetta jätemääristä, niissä olevien materiaalien uusiokäytöstä ja jätteidenpoltosta. Knuutilan mukaan tärkeintä on kuitenkin systeeminen muutos, joka tarkoittaa muun muassa siirtymistä tuotteiden omistamisesta palveluiden käyttöön. Tämän näemme arjessa esimerkiksi kaupunkipolkupyörinä ja naapurustossa lainattavina työkaluina. Helsingin Kalasataman kaupunginosassa kokeiltiin konttia, josta asukkaat pääsivät lainaamaan muun muassa porakoneita, vasaroita ja muita pieniä työkaluja.

Jotta omistamisesta voidaan siirtyä jakamismalliin, pitää tuote Knuutilan mukaan suunnitella alun perin lainattavaksi, pitkäikäiseksi ja helposti huollettavaksi sekä kierrätettäväksi. Suomessa olemme uusien toimintatapojen kokeiluissa jo hyvässä alussa, mutta maailman väkirikkaimmilla kolkilla tilanne ei ole aivan sama.

Tuote pitää suunnitella lainattavaksi, pitkäikäiseksi ja helposti huollettavaksi sekä kierrätettäväksi.

– Optimismi katoaa Vietnamin miljoonakaupungeissa, joissa asioista ajatellaan kovin eri lailla. Ihmiset puhuvat kovin vähän kiertotaloudesta, ja kierrättäminenkin on vielä lasten kengissä. Ongelmana on myös se, että ihmiset haluavat koko ajan kuluttaa enemmän, syödä enemmän lihaa, omistaa autoja ja yhä useammalla on mahdollisuus matkustaa. Raaka-aineiden kulutus kasvaa ja samalla jätemäärät, Knuutila sanoo.

LISÄÄ PAUKKUJA JALOSTUKSEEN

Suomalaisten kasvanut kierrätysinto ja halu rakentaa parempaa maailmaa eivät riitä.

– Tarvitsemme huomattavasti nykyistä enemmän erilliskerätyn hyötyjätteen käsittelykapasiteettia eli laitoksia, jotka voivat hyödyntää bio- tai muovijätettä. Jos ihmiset alkaisivat nyt kerätä muovin ja biojätteen sataprosenttisesti talteen, meillä ei olisi kapasiteettia hyödyntää sitä. Fortumin laitos Riihimäellä on ainoa, joka jalostaa uusioraaka-ainetta kotitalouksien muovipakkausjätteestä, Suomen Kiertovoiman Riku Eksymä sanoo.

Paperin ja pahvin kierrätys toimii mainiosti, mutta biojätteen hyödyntämiseen tarvitaan samanlaisia lisäinvestointeja kuin muovipakkausten kierrätykseen. Kuntien jätelaitokset ja yksityiset yritykset, kuten Gasum, rakentavat tai laajentavat olemassa olevia biokaasulaitoksia. Niissä biojätteestä jalostetaan liikennepolttoaineena käytettävää biokaasua.

Pula kierrätyslaitoksista koskee Eksymän mukaan koko Eurooppaa. Siksi erilliskerättyä muovia rahdattiin pitkään laivakaupalla EU:sta Aasian maihin. Kun Kiina kielsi muovin tuonnin, muoviralli suuntautui ympäristöjärjestö Greenpeacen mukaan muihin maihin, joskin pienempänä kuin ennen.

– Jätteiden energiahyödyntäminen on järkevä ratkaisu niin kauan kuin meillä ei ole toimivaa ja ympäristönsuojelullisesti perusteltua kierrätysratkaisua näköpiirissä. Jätteiden lajitteluun kannustetaan ja keräyspisteitä lisätään harkitusti ottamalla huomioon käsittelykapasiteetti, Eksymä sanoo.

Kierrätetyn materiaalin kysyntä on yksi tekijä, joka ohjaa käsittelylaitosten rakentamista. Kun kierrätysmateriaalit ovat haluttua raaka-ainetta, niille muodostuu riittävän korkea hinta, jolloin kierrätyslaitosten rakentaminen kannattaa. Materiaalin hinta määräytyy muun muassa sen laadun perusteella, eli esimerkiksi kierrätysmuovin pitää olla mahdollisimman puhdasta ja tasalaatuista, jotta sille on kysyntää. Toisaalta hintaan vaikuttaa myös neitseellisen muoviraaka-aineen hinta, joka riippuu raakaöljyn hinnasta. Halpa öljy tekee hallaa kierrätysmuovin markkinoille.

 

MOLOKILLA JÄTEASTIAT VALMISTETAAN KIERRÄTYS MIELESSÄ

MOLOK OYJ

PERUSTETTU 1991
KOTIPAIKKA Nokia
OMISTAJAT Perustaja Veikko Salli perheineen, yhtiön avainhenkilöt ja sijoitusyhtiö Vaaka Partnersin pääomasijoitusrahasto
TUOTANTO Jätteiden syväkeräysastioita
HENKILÖSTÖ Noin 70, josta työntekijöitä 25
LIIKEVAIHTO 25 milj. euroa (2018)

Harmaat, kolme metriä korkeat muovisäiliöt on pinottu Molokin Nokian tehtaan välivarastoon neljäkin sisäkkäin ja päällekkäin. Kierrätysastioiden pinot ovat vieri vieressä ja muodostavat massiivisen seinämän.

– Kierrättämisen yleistyminen näkyy työssämme joka päivä, kun tuotantomäärämme kasvaa. Erilaisia kierrätysastioita on koko ajan enemmän. Muovikierrätyksen lisääntyminen näkyy siinä, että sekajäteastioista tehdään väliseinällä kahden pussin säiliöitä: toinen muoville ja toinen sekajätteelle. Pahvit menevät paalauskoneeseen, 12 vuotta Molok Oy:ssä työskennellyt pääluottamusmies Mika Salonen kertoo.

“Kierrättämisen yleistyminen näkyy työssämme joka päivä, kun tuotantomäärämme kasvaa. Erilaisia kierrätysastioita on koko ajan enemmän”, pääluottamusmies Mika Salonen kertoo.

Tuotannon eri vaiheissa ja erilaisista pakkauksista syntyy runsaasti muovijätettä, jota varten tehtaalle on tulossa prässi, joka helpottaa ylijäämämuovin käsittelyä ja keräämistä.

Maanalaiset Molokin kidat ovat korvanneet monissa taloyhtiöissä perinteiset jäteastiat. Ne säästävät monin tavoin ympäristöä. Isoja astioita tyhjennetään harvemmin, mikä säästää kuljetuskustannuksia ja kuljetuksiin tarvittavaa polttoainetta jopa 80 prosenttia. Kun kullekin jätelajille on oma keräysastia, ihmisten on helppo erotella hyötymateriaalit sekajätteestä ja kierrättää biojäte, muovit, paperit, pahvit, lasit ja metallit.

Jätesäiliöiden verhoilussa vuoden verran työskennellyt Raimo Kulmala opettaa kausityöläiseksi tulleelle Timo Loivalle, kuinka muovisten astioiden päälle asennetaan erilaisia puisia somisteita.

– Nämä hommat eivät lopu. Jätettä syntyy aina ja sitä täytyy kerätä. Mikäs on sen parempi tapa kuin pakata sitä näin isoon astiaan, Kulmala sanoo.

”Nämä hommat eivät lopu. Jätettä syntyy aina ja sitä täytyy kerätä. Mikäs on sen parempi tapa kuin pakata sitä näin isoon astiaan, Raimo Kulmala (vas.) sanoo. Hän opettaa Timo Loivalle jätesäiliöiden verhoilua.

Kun päivästä toiseen tekee kierrättämistä helpottavia astioita, ei voi olla ajattelematta, että on osa suurempaa kokonaisuutta.

– Kierrätys on kaikin puolin hyvä systeemi: säästää luontoa ja ilmastoa, Kulmala sanoo.

Työpaikan arjessa kierrättämiseen kannustaa se, että kierrätykseen toimitetusta muovista ja metallista saadut rahat kerätään työntekijöiden virkistyskassaan. Niillä järjestetään matkoja koko henkilökunnalle.

– Viking Gracella olemme menneet varmaan viisi kertaa Ruotsiin ja viimeksi olimme Urkin piilopirtillä Pinsiössä, Salonen sanoo.

Ruotsin-matkojen alusvalinnassakin korostuu Molokin väen vastuullinen asenne, onhan Viking Gracen käyttövoimana sekä ympäristöystävällinen maakaasu että tuulivoimaa hyödyntävä roottoripurje. Suomalaisen teknologiayritys Norsepowerin kehittämää roottoripurjetta alus käyttää ensimmäisenä matkustaja-aluksena maailmassa.

Isoja astioita tyhjennetään harvemmin, mikä säästää kuljetuskustannuksia ja kuljetuksiin tarvittavaa polttoainetta jopa 80 prosenttia.

 

FIKSUMPAA SUUNNITTELUA JA VÄHEMMÄN KULUTUSTA

Mutta palataan arkeemme, jossa jokaisella meistä on parannettavaa.

– Tärkeintä on se, että jätettä pitäisi syntyä vähemmän kuin nyt. Kun jätettä syntyy, on jo tehty jossain vaiheessa virhe, joko jo tuotesuunnittelussa tai myöhemmin, esimerkiksi kuluttamisessa, Turun ammattikorkeakoulun Henna Knuutila sanoo.

Tuotteiden helppo kierrätettävyys tarkoittaa tuotteen uutta käyttöä toisella omistajalla tai sitä, että niiden materiaali voidaan käyttää uudelleen. Uudelleenkäyttö voi olla lainausta, vuokrausta tai yhteiskäyttöä. Tuote voidaan suunnitella modulaariseksi, jolloin useampi käyttäjä voi hyödyntää sitä hieman eri tavalla.

Saastuttaja maksaa -periaate on keskeinen tuotteen elinkaareen ja kierrätykseen liittyvä asia.

– Tuotteen hinnan pitää sisältää kaikki sen elinkaareen liittyvät kustannukset kuten sen, että puuvillan kasvatus käyttää valtavasti vettä, sen että t-paidan värjääminen saastuttaa tehtaan vieressä kulkevan joen, sen että bangladeshilainen vaatteen valmistaja saa työstään riittävän palkan elämiseen ja sen että hinnassa pitää olla kaikki kuljetuskustannukset ilman subventioita. Kun paidan hinta sisältää nämä kaikki kustannukset, kuluttaja pitää siitä todennäköisesti hyvää huolta useita vuosia, eikä heitä yhden kauden jälkeen pois, Knuutila sanoo.

Oleellinen kysymys on se, kuinka paljon kulutamme.

Lopulta ideaalimaailman t-paita tulee tiensä päähän. Silloin siinä oleva tunnistetarra kertoo kierrätyslaitoksen koodinlukijalle, mitä materiaalia se on ja miten se voidaan kierrättää mahdollisimman hyvin.

Yksi arkinen kierrätyspolku on kuluttajien välinen Facebook-ryhmä tai muu kauppapaikka, jossa tietyn tuotemerkin tai tuoteryhmän, kuten vauvanvaatteiden, tavarat vaihtavat tehokkaasti omistajaa. Tämä antaa myös turvaa ostaa laadukkaita tuotteita, kun voi olla varmaa, että niistä saa hyvän hinnan käytettynäkin.

– Kuluttajien tuottama polttoon joutuva sekajäte ei ole kiertotalouden kannalta suurin ongelma, vaan kulutus itsessään ja se, kuinka nopealla syklillä heitämme tavaraa pois. Sen pohtiminen, miten saisimme vähennettyä jätteen tuottamista, on tärkeintä, Knuutila sanoo.

JÄTTEET AINA KANSSAMME

Muovi- ja biojätteiden erilliskeräystä tullaan Suomen Kiertovoiman Riku Eksymän mukaan kasvattamaan, mutta samalla ihmisten on opittava myös lajittelemaan jätteensä tehokkaammin. Niin yllättävää kuin se onkin, sekajätteen seassa on edelleen jopa 30 prosenttia biojätettä, ilmenee Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut HSY:n selvityksestä.

Jos saisimme tämänkin biojätteen hyötykäyttöön, syntyisi siitä paljon fossiilisia polttoaineita korvaavaa biokaasua ja ekologisesti kestävällä tavalla tuotettua maanparannusainetta.

Voisiko kierrätystä ohjata kepillä ja porkkanalla, esimerkiksi hinnoittelemalla sekajätteen kerääminen kalliiksi ja kierrätyskelpoisten hyötyjätteiden kerääminen jopa ilmaiseksi?

– Kannustavat jätetaksat ovat käyttökelpoisia ohjaamaan taloyhtiöitä parempaa jätteiden lajitteluun. Joillakin paikkakunnilla on jo kokeiltu sitä, että muovijäte kerätään ilmaiseksi, Eksymä sanoo.

Komposiittimateriaalit ovat kierrättämisen kannalta ongelmallisia, koska ne sisältävät sekaisin useita erilaisia materiaaleja kuten muovia, biomateriaalia ja metallia. Ne on usein liitetty toisiinsa lujilla sidoksilla kuten kuumaliimoilla. Mutta niidenkin kanssa on elettävä.

– Komposiittimateriaalit ovat aivan hyviä, jos niitä kehitetään niin, että niiden kierrättäminen ja uudelleenkäyttö huomioidaan jo materiaali- ja tuotesuunnittelussa. Jos komposiittimateriaalit toimivat parhaiten käyttökohteessaan ja kestävät paremmin kuin muut materiaalit, pitää suunnittelijoiden huomioida niiden kierrätettävyys. Aina pitää laskea myös se, kuinka paljon kierrätys kuluttaa energiaa, Knuutila sanoo.

Kunnallisille jäteasemille voit tuoda jätteet, jotka eivät sovi tai kelpaa kierrätysastioihin: kestopuun, isot metalliesineet, vanhat kodinkoneet, vaaralliset jätteet sekä käyttökelvottomat huonekalut ja muun polttokelpoisen sekajätteen. Muu kuin pakkausmuovi, esimerkiksi pulkat, harjat, letkut, kalaverkot ja lelut, otetaan myös siellä vastaan. KUVA PÄIJÄT-HÄMEEN JÄTEHUOLTO OY / LAHDEN JÄTEASEMA PILLERI

POLTTO ON PIKKU PAKKO

Monet arkiset käytännön asiat merkitsevät kierrätyksessä paljon.

– Keittiöiden jätteitä varten tehtävät kaapit pitää suunnitella siten, että jätteiden lajittelu on mahdollisimman helppoa, Eksymä sanoo.

Miksi Suomi suosii edelleen sekajätteen polttoa ja uusia polttolaitoksia rakennetaan, vaikka materiaaleja pitäisi kierrättää ja EU vaatii kierrätysasteen nostoa?

– Vaikka kuinka pyrimme tilanteeseen, että hyötyjätteet lajitellaan erikseen, meillä on aina ihmisten ja elinkeinoelämän tuottamaa kierrätyskelvotonta sekajätettä. Sähköä ja lämpöä tuottava jätevoimala on hyvä ratkaisu tähän, Eksymä sanoo.

Hyvä esimerkki jätteen käsittelykapasiteetin puutteesta löytyy Lounais-Suomesta, josta on viety vuosikaudet jätteitä Ruotsiin ja Viroon poltettavaksi. Saloon rakenteilla oleva valtava jätteenpolttolaitos muuttaa tämän tilanteen. Gasum tutkii yhdessä salon kaupungin kanssa, voitaisiinko sen yhteyteen rakentaa biokaasulaitos, jossa jalostettaisiin sekajätteestä eroteltavaa biojätettä liikennepolttoaineena käytettäväksi biokaasuksi.

Kierrätettävien materiaalien määrät ovat Suomessa globaalisti pieniä. Tämä johtaa siihen, että niiden jatkojalostus ei ole aina kannattavaa Suomessa eikä edes lähiseudulla. Siksi muun muassa kierrätettävää pakkauslasia viedään jatkojalostettavaksi Iso-Britanniaan.

– On tärkeää, että saamme mahdollisimman suuren osan kiertoon tulleesta materiaalista globaalisti hyödynnettäväksi ja näin säästämme neitseellisiä luonnonvaroja. Kaikki suljetut materiaalikierrot ovat hyvä asia maapallon kannalta, Knuutila sanoo.

Oleellinen kysymys on aina lopulta se, kuinka paljon kulutamme.

– Kaikki ratkaisut pitää tehdä ennen kuin jätettä syntyy. Niiden pitää olla sellaisia, että jätteen syntyminen minimoidaan, Knuutila sanoo.

 

NÄIN SE KÄY!

  1. Älä hanki turhaa tavaraa. Kun harkitset, mitä hankit, jätteet ja kierrätettävä materiaali vähenee.
  2. Kun kulutat, valitse kestävistä materiaaleista tehtyjä tuotteita, joita käytät pitkään.
  3. Kun et enää tarvitse tuolia, asiastoa, paitaa tai kameraa, myy se nettikirpputorilla tai kierrätä asuinalueesi Facebook-ryhmässä. Joku toinen osa käyttää sinulle tarpeetonta tavaraa.
  4. Tutustu ja käytä uusia kierrätys-, lainaus- ja yhteiskäyttöpalveluita. Anna kirjaston yllättää: selvitä mitä kaikkea voit modernista kirjastosta lainata ja mitä palveluita se tarjoaa.
  5. Lajittele jätteet kotona omiin astioihin. Jos taloyhtiössäsi ei ole lajitteluastioita, ota asia esille yhtiökokouksessa tai keskustelemalla taloyhtiön hallituksen jäsenten kanssa. Omakoti- ja pientaloissa selvitä jätehuoltoyhtiöltä, miten voit järjestää kierrätyksen paremmin.
  6. Huolehdi työpaikalla, että materiaalit menevät niille varattuihin keräysastioihin. Jos keräysastioita ei ole, keskustele luottamusmiehen kanssa, voisitteko esittää työnantajalle kierrätyksen parantamista ja keräysastioiden hankkimista.
  7. Kerro kierrättämisen ilosanomaa lähipiirissäsi: säästätte luonnonvaroja, vähennätte hiilidioksidipäästöjä, ehkäisette ilmastonmuutosta, toimitte taloudellisesti järkevällä tavalla ja takaatte tuleville sukupolville paremman maailman. Hyvän tekeminen yhdessä antaa hyvän mielen.
  8. Jos voit työssäsi vaikuttamaa tuotteiden suunnitteluun ja materiaalivalintoihin, tuo esille kestäviä materiaaleja ja tuotantotapoja. Kun tuote tulee käyttöikänsä päähän, sen materiaalit on helppo kierrättää.

 

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT JUHO KUVA

VÄITTÄJÄT: Pitäisikö lomaa olla enemmän vai vähemmän?

Onko meillä riittävästi lomaa – ja miksi loma on tärkeää?

VÄITTÄJÄT


ANU-TUIJA LEHTO
LAKIMIES
SAK


MIKKO NYYSSÖLÄ
LAINOPILLINEN ASIAMIES
EK

KUN PUHUTAAN LOMIEN PITUUDESTA, PUHUTAAN VÄISTÄMÄTTÄ MYÖS TYÖAJASTA. PITÄISIKÖ TYÖAIKAA LYHENTÄÄ VAI PIDENTÄÄ?

MIKKO NYYSSÖLÄ: Kyllä elinikäistä työaikaa pitää pidentää. Keskeisiä työaikaan liittyviä kysymyksiä ovat liian aikainen eläkkeelle jääminen ja työkyvyttömyyseläkkeet. Pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että ihmiset jaksaisivat pidempään töissä.

ANU-TUIJA LEHTO: Minun mielestäni vuosittaista, jopa viikoittaista työaikaa pitäisi lyhentää, että ihmiset kestäisivät kauemmin töissä.

NYYSSÖLÄ: Keskeinen kysymys on, että bruttokansantuote tulee ihmisten työpanoksesta ja tuottavuudesta, ja meillä ei ole varaa vähentää sitä työpanosta.

LEHTO: Ymmärrän kyllä, että työt täytyy tehdä ja tuottavuutta pitää nostaa, mutta ei sitä voi loputtomiin kasvattaa. Pitää katsoa myös muita seikkoja, kuten sitä, että ihmiset saavat levätä ja he ovat kiinnostuneita töistään.

NYYSSÖLÄ: Jos halutaan pitää kiinni nykymuotoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, pitää muistaa, että meillä on alhainen syntyvyys ja työperäistä maahanmuuttoa ei juuri ole. Työt siis pitää jonkun tehdä.

LEHTO: Pitää myös muistaa, miten työpäivien pituus on kehittynyt. Se on jo alle 8 tuntia, ja silti tuottavuus ja hyvinvointi ovat nousseet. Meidän pitää pyrkiä myös parempaan elämään.

KELLÄ ON VASTUU, ETTÄ KESÄAIKA LOMINEEN YRITYKSISSÄ SUUNNITELLAAN HYVIN?

NYYSSÖLÄ: Suurin vastuu on totta kai työnantajalla. Hän katsoo, että toiminta pyörii, kuten sen on tarkoitus pyöriä, ja merkittävä vastuu on myös huolehtia, että tasapuolisuus toteutuu pidemmällä aikaväillä. Ei voi mennä niin, että ne, joilla on kovin ääni tai terävimmät kyynärpäät, saavat parhaita lomaviikkoja.

LEHTO: Ja kyllä työntekijän täytyy myös pystyä joustamaan.

ONKO KESÄ YLIPÄÄTÄÄN HANKALAA AIKAA TUOTANNON JA LOMAJÄRJESTELYJEN SUHTEEN?

NYYSSÖLÄ: Se vaihtelee aloittain. Lomat ovat asia, joiden tiedetään aina tulevan, ja työnantajan pitää varautua ja järjestää tuotanto sen mukaan.

LEHTO: Ihmiset tietävät, kun valitsevat jonkun alan, mihin ryhtyvät ja millaista rytmiä se vaatii. Mutta tietysti kun mennään naimisiin ja tulee lapsia, tilanne saattaa muuttua. Perheillä on aika monia liikkuvia osia, joita pitää sumplia, että saadaan lapsille hoitoa ja yhteistä aikaa.

”Minun mielestäni vuosittaista, jopa viikoittaista työaikaa pitäisi lyhentää, että ihmiset kestäisivät kauemmin töissä”, SAK:n Anu-Tuija Lehto sanoo. KUVA LAURI ROTKO

MITEN HYVIN KESÄTYÖNTEKIJÖILLÄ VOI PAIKATA LOMAILEVIA IHMISIÄ?

NYYSSÖLÄ: Heistä on paljon apua, ja kesätyöläiset ovat välttämättömyys. Kuitenkin kesätöillä on myös iso rooli siinä, että nuoret saavat mahdollisuuden kokeilla ja päästä kiinni työelämään. Se on tärkeää, ja EK:ssa on tehty vuosikaudet töitä sen eteen.

MIKÄ MERKITYS LOMALLA ON IHMISEN JAKSAMISELLE?

LEHTO: Yksi professorikin sanoi, että siihen on vaikea vastata. Toisille sopii pidempi, toisille lyhempi tauko töistä. Yhteen aikaan oltiin sitä mieltä, että pitkä tauko töistä on parempi levon kannalta, mutta nyt taas sitä mieltä, että on hyvä olla useampia lyhempiä taukoja.

NYYSSÖLÄ: Loma on kaikille tärkeää. Kun vertaa ihmisiä ennen ja jälkeen lomien, niin kyllähän loman jälkeen ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia. Sillä on myös vaikutus työn laatuun. Laki lähtee siitä, että lomaa pitäisi olla vähintään kahden viikon yhtämittainen jakso. Aika monet pitävät sen nelisen viikkoa, ja siihen on sopeuduttu ja se tuntuu oikealle. Siellä missä tuotanto vaatii, lomaillaan lyhemmissäkin pätkissä.

ONKO PERINTEINEN 4–5 VIIKON LOMA MIELESTÄNNE SOPIVAN MITTAINEN?

NYYSSÖLÄ: Loman pituus tulee lainsäädännöstä. Uskoisin, että lomaa on vähintäänkin riittävästi. Ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta lomien pidentämiseen.

LEHTO: Enemmänkin pitäisi puhua ylipäätään työajan pituudesta, ei niinkään lomasta. Mutta ei meillä tähän ole nyt kantaa, sattuneesta syystä viime aikoina ei ole keskusteltu työajan lyhentämisestä, kun on nämä kiky-päivätkin…

MITEN OIKEUDENMUKAINEN LOMA-AJAN KUUDEN PÄIVÄN SAIRAUSKARENSSI ON?

LEHTO: Se on mielestäni EU-direktiivin vastainen ja parhaillaan EU-tuomioistuimen pohdittavana. Syksyllä saadaan siihen ratkaisu.

NYYSSÖLÄ: Vanha käytäntö, että osa lomalla sairastumisesta on työntekijän omalla vastuulla, oli mielestäni oikeudenmukainen ja hyvä. Nyt siitä on vähän liikuttu.

”Loma on kaikille tärkeää. Kun vertaa ihmisiä ennen ja jälkeen lomien, niin kyllähän loman jälkeen ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia”, EK:n Mikko Nyyssölä sanoo. KUVA LAURI ROTKO

MITÄ LOMA SINULLE TARKOITTAA JA MITEN LOMAILET?

NYYSSÖLÄ: Se on totta kai tärkeä virkistäytymisen ja levon paikka. Vietän itse paljon aikaa saaristossa ja veneillen.

LEHTO: Se on irtautumista arjesta, ja loma menee aika paljon mökillä Rantasalmella. Tykkään myös matkustella, vaikka toisaalta onkin sääli olla pois Suomesta kesällä.

VUOSILOMA

Vuosiloman pituuden määrittävät työsuhteen kesto sekä lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) aikaiset työssäolokuukaudet. Työntekijällä on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut alle vuoden, lomaa kertyy kaksi päivää kutakin työssäolokuukautta kohden.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VIERAILIJA: Liisa Lehtonen: Västäräkistä vähäsen, kesäduunarista ei päivääkään

Olen kuullut, että monille liitoissa toimiville varma kesän merkki on kesäduunarineuvojan työssään aloittaminen tai viimeistään Kesäduunari-infon käyntiin pyörähtäminen. Niinpä kesä otti tänäkin vuonna varaslähdön huhtikuun puolivälissä, jolloin aloitin tehtäväni tämän kesän neuvojana. Neuvontapalvelu aukesi yleisölle 2. toukokuuta.

Kesäduunari-info on palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteisesti tarjoama maksuton työsuhdeneuvonta, joka on suunnattu erityisesti nuorille, vielä järjestäytymättömille työntekijöille. Palvelu toimii viidettätoista kesäänsä.

Kesäduunarineuvojan työssä painotan aina kirjallisen työsopimuksen merkitystä. Juridisesti myös suullinen työsopimus on pätevä, mutta sovittujen asioiden muistaminen ja myöhemmin toteen näyttäminen on yleensä vaikeaa. On kummankin osapuolen etu, että sopimus laaditaan kirjallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Mikäli kirjallista sopimusta ei kuitenkaan jostain syystä ole tehty, on työntekijällä silti yleensä oikeus saada työntekonsa keskeiset ehdot kirjallisena kuukauden kuluessa työn alkamisesta.

Alkanut kesä ei kysymysten osalta ole tehnyt poikkeusta muista vuosista. Kesäduunareita pohdituttavat aiempien vuosien tapaan selvästi eniten palkkakysymykset, ja hyvänä kakkosena työaika-asiat. Vähimmäispalkkaa lähdetään usein etsimään laista, mutta tosiasiassa palkan alarajat johtuvat eri alojen työehtosopimuksista. Neuvottaessa ryhdytäänkin usein ensin selvittämään, mikä on yhteydenottajan työhön mahdollisesti soveltuva työehtosopimus.

”Kesäduunareita pohdituttavat eniten palkkakysymykset, hyvänä kakkosena työaika-asiat.”

Työaikakysymyksistä erityisesti työvuoroluettelossa ilmoitettujen vuorojen sitovuudesta on kysytty melko paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Työntekijät tiedustelevat, voiko sovittuja vuoroja muuttaa esimerkiksi huonon sään perusteella. Kun vuorolista on annettu tiedoksi, ei sitä kuitenkaan voi enää muuttaa kuin työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Alkukesästä palveluun ovatkin ottaneet yhteyttä erityisesti nuorten kesätyöntekijöiden vanhemmat. Moni vanhempi on kiinnostunut esimerkiksi ensimmäisessä kesätyössään olevan nuoren palkasta tai työajasta.

Myös useat työnantajat ovat ottaneet yhteyttä selvittääkseen, mitä kaikkea on tarpeen huomioida nuoren palkkaamisessa. Alle 18-vuotiaan työntekijän suojaksi on säädetty oma lakinsa ja annettu erinäisiä asetuksia, jotka sääntelevät muun muassa nuoren työaikaa, työtehtäviä ja työssä ohjaamista.

Yhteydenottajat ovat yleensä hyvin kiitollisia saamastaan avusta, mikä tekee neuvojan työstä palkitsevaa. Kesäduunari-info toimii usein ensiapuna, joka ohjaa tarvittaessa eteenpäin oikealle viranomaiselle tai liittoon. Info vaikuttaa onnistuneen tavoitteessaan olla matalan kynnyksen palvelu: yhteyttä otetaan usein esimerkiksi työsuhteen tavanomaisimpien ehtojen selvittämiseksi silloin, kun nuori on menossa ensimmäiseen kesätyöpaikkaan.

Jos siis kohtaat työpaikallasi nuoren kesätyöntekijän, autathan häntä tarvittaessa – tai neuvo soittamaan Kesäduunari-infoon!

LIISA LEHTONEN
Kirjoittaja on SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen kesäduunarineuvoja.

KESÄDUUNARI-INFO

0800 179 279
ma–pe klo 9–15
Info palvelee myös nettilomakkeella www.kesaduunari.fi

KOKIJA: Valtteri Kankaristo: ”Näen tulevaisuuden valoisana” – Viime vuoden nuori duunari valmistui ja tavoittelee työtä, omaa kotia ja mahdollisuutta vaikuttaa

Levyseppähitsaajan koulutus antoi Valtteri Kankaristolle lujan pohjan ponnistaa.

Viime vuonna SAK:n Duunari-stipendillä palkittu raisiolainen Valtteri Kankaristo, 18, opiskeli levyseppähitsaajaksi Turun ammatti-instituutissa ja suoritti tutkintonsa loppuun oppisopimuksella lietolaisessa metallialan yrityksessä Carrus Delta Oy:ssa.

Huhtikuun alussa ammattiin valmistunut Kankaristo näkee tulevaisuuden valoisana.

– Olen nuori ja kouluttautunut alalle, jossa tarvitaan tekijöitä. Työpaikan pitäisi löytyä. Tulevaisuuteni koen hyvänä, kun vain jaksan tehdä ja yrittää.

Kankaristo saa tehdä työtä, johon hän kouluttautui.

– Kun oppisopimus työpaikalla loppui, minulle annettiin määräaikainen sopimus heinäkuun loppuun saakka. Armeijan käyn pois ja toivottavasti sen jälkeen pääsen työelämään takaisin. Sitten pitää katsoa, lähdenkö vielä opiskelemaan. Järjestöalakin on ihan kiinnostava vaihtoehto, mutta sen pitemmälle en ole elämää ehtinyt suunnitella.

Vanhempiensa luona Raisiossa asuva Kankaristo sanoo haaveilevansa tavallisesta elämästä, johon kuuluu oma asunto, työpaikka sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa.

– Toivon, että olisi duunipaikka ja varmuus siitä, että ”täällä minä pystyn olemaan”. Saisi elämän sillä tavoin kondikseen. Kun saa tietää millaiseksi työpaikka ja toimeentulo muodostuvat, niin siinä vaiheessa on aika katsoa itselleen omaa kämppää.

METALLIALA TUNTUI KIVALTA

Kankaristo tutustui metallialaan jo pikkupoikana sukunsa vanavedessä.

– Suku on pitkään ollut alalla töissä, ja pääsin sitä vierestä seuraamaan. Sitä kautta heräsi kiinnostus, että tämä voisi olla minunkin alani. Lähdin suoraan peruskoulusta ammattioppilaitokseen syksyllä 2016.

– Ajatus rupesi oikeastaan kypsymään jo peruskoulun teknisillä tunneilla, kun huomasin, että metallialan hommat ovat kivoja. Kävin sedän yrityksessä työelämän tutustumisjaksolla, ja ala kiinnosti. Kahdeksannella luokalla yläasteella se valikoitui omaksi. Hain amikseen ja pääsin.

Kankaristolla oli muitakin kiinnostuksen kohteita.

– Jo yläasteella olin tosi kiinnostunut yhteiskunnasta ja siinä vaikuttamisesta. Kun amikseen menin, niin ensimmäisenä päivänä hommasin SAKKI ry:n opiskelijakortin ja liityin ammattiliittoon. Lähdin opiskelijatoimintaan mukaan.

”Motivaatiota olisi ollut vielä enemmän, jos olisi ollut enemmän opetusta ja tunteja pajalla”, Valtteri Kankaristo kertoo opinnoistaan. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

INTOA ENEMMÄN KUIN MAHDOLLISUUKSIA

Kankaristo kertoo aloittaneensa ammattiopinnot sikäli hyvään aikaan, että opetuksen leikkaukset eivät vielä vaikuttaneet yhtä rajuina, ”kuin mistä nuoremmat kaiffarit puhuvat”.

– Mutta kyllä aikaisemmat opetuksen määrärahojen leikkaukset huomasi. Sieltä oli kokonaan poistettu yksi suuntautumisala metallipuolelta. Ei riittänyt tunteja opettamiseen. Ei ollut resursseja siihen. Oli tosi paljon vapaapäiviä ja tosi lyhyitä päiviä, ettei oikein kerennyt tekemään mitään.

– Välillä tuntui, että minkä ihmeen takia minä täällä amiksessa olen, kun on tunteja niin vähän. Ei motivaatio alaa kohtaan lakannut koulussa. Kun pääsi vähän tekemään, se oli plussaa. Mutta motivaatiota olisi ollut vielä enemmän, jos olisi ollut enemmän opetusta ja tunteja pajalla.

KAMPPAILUA OPETUKSEN PUOLESTA

Tilanne johti siihen, että varsinaissuomalaiset opiskelijat lähtivät yhdessä puolustamaan opiskelijoiden oikeutta saada kunnon opetusta.

– ”Taistelu amis-opetuksen puolesta” oli Turun ammatti-instituutin kone- ja metallialan sekä autoalan opiskelijoiden järjestämä kampanja, jolla yritimme lisätä ammatillisen opetuksen arvostusta. Yksi pääpointeista oli, että pitäisi saada peruttua 200 miljoonan euron amis-leikkaukset. Me keräsimme siihen pienessä ajassa pienellä porukalla yli 10 000 allekirjoitusta.

– Se lähti siitä, että kokoonnuimme yhteen nuorten kanssa ja puhuimme asiasta, että olisi tällainen juttu: haluatteko lähteä parantamaan asiaa? Kerättiin sitten kampanjaan nimiä. Pidettiin muutama mielenilmaus ja keskusteltiin poliitikkojen kanssa asiasta.

Vettä on sen jälkeen virrannut vuolaasti Aurajoessa, mutta tarve ammattiopetuksen parantamiselle on edelleen olemassa.

– Kun saatiin uusi eduskunta, joka toivottavasti on hiukan duunari- ja amis-myönteisempi, niin koitetaan laittaa kampanja uudelleen käyntiin ja nostaa näitä asioita esille, sanoo Kankaristo.

Opiskelijatoiminta toi hänen elämäänsä runsaasti yhteiskunnallista aktiviteettia.

– Lähdin vuonna 2018 ehdolle SAKKI ry:n liittohallitukseen. Olen siellä ja liiton valtakunnallisessa nuorisojaostossa. Hommia on kertynyt. Olen saanut niitä tehdä.

– Ihan tyytyväinen mää siihen olen ollu! Raision mies tuumaa.

Valtteri Kankariston harrastuksiin kuuluu muun muassa vapaapalokunta. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

VUODEN NUORI DUUNARI

Jo opintojen alussa ammattiyhdistysliike imaisi Kankariston mukaansa. Hän liittyi Turun teollisuustyöntekijöiden ammattiosasto 1:een.

– Se on suhteellisen suuri Teollisuusliiton osasto, johon kuuluu monta työpaikkaa Turun seudulla. Siellä minulle nakitettiin nuorisovastaavan rooli, ja lähdin ammattiosaston hallitukseen mukaan.

Teollisuusliiton käynnistyttyä häntä pyydettiin mukaan liiton valtakunnalliseen nuorisojaostoon. Samalla hän alkoi käydä aktiivisesti Murikan kursseilla.

– Siellä olen saanut hurjan paljon tietoa siitä, miten nuorena pystyn vaikuttamaan Teollisuusliitossa, ja totta kai myös siitä, miten edunvalvonta työelämässä toimii ja miten työpaikalla pystyy vaikuttamaan.

Viime syksynä tapahtui Kankariston mukaan jotain yllättävää.

– Sain tietää, että minua oli ehdotettu SAK:n vuoden duunaristipendin saajaksi. SAK:n nuorisotoimitsija Jussi Kukkola soitti, että onneksi olkoon, sinut on valittu saajaksi, pääsetkö Helsinkiin hakemaan sen. Lähdin sitten hakemaan stipendiä SAK:n edustajiston kokoukseen. Se tuli yllätyksenä, jota en osannut odottaa.

Palkitsemisen perusteluna oli se, että Kankaristo oli toiminut aktiivisesti nuorten parissa ammattiyhdistysliikkeen ja ammattiylpeyden hyväksi.

– Olen käynyt keskusteluja muun muassa luokkalaisteni kanssa. Kyllä he sen jälkeen ovat ymmärtäneet, miksi kannattaa liittyä liittoon ja liitossa olla. Kun on tullut sellainen tapaus vastaan, ettei kuulu liittoon, niin käynnistän keskustelun siitä, miksi kannattaisi kuulua. Sitä kautta olen vetänyt nuoria aktiiviseen toimintaan mukaan.

TÖIHIN OPPISOPIMUKSEN KAUTTA

Viime vuoden syyskuussa Kankaristo sai Carrus Delta Oy:sta oppisopimuspaikan.

– Olin jättänyt kesätyöhakemuksen. Minulle soitettiin perään, että hei, olisi tarvetta tekijöille, mikä on tilanteesi? Ehdotin, että voisin oppisopimuksella tulla suorittamaan tutkinnon loppuun. Se natsasi ja pääsin haastattelun jälkeen töihin.

Siirtyminen koulusta työelämään sujui Kankaristolta ilman suuria ongelmia.

– Oli hyvä ja avoin työyhteisö, joka otti minut mukaan. Opetettiin ja neuvottiin.

– Koulusta se poikkesi siinä, että vastuuta piti ottaa omista tekemisistään. Piti miettiä, että teen ihan oikeita töitä, jotka vaikuttavat johonkin, mistä saa palkkaa. Se oli suurin muutos. Sitten oli säännöllinen aikataulu, minkä mukaan mennään. Työaika alkaa kuudelta, eli vähän aikaisemmin, mitä kouluun mentiin.

– Siinä oli tuotantopäällikkö ja työnjohtaja. Tämä katseli vieressä, miten menee. Työkaverit opastivat ja neuvoivat. Siinä oli yksi vähän vanhempi duunari, jolle nakitettiin opastamiseni työhön. Siinä se meni, kun pyörin itse mukana. Mitä enemmän opin, sitä enemmän sain vastuuta.

”Nuoret haluavat vaikuttaa, jos heille annetaan mahdollisuus”, Valtteri Kankaristo sanoo. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

NUORI HALUAA VAIKUTTAA

Kankariston mielestä koulutus on yksi tae sille, että nuoret pysyvät yhteiskunnassa mukana.

– On huolestuttavaa, että näkee paljon nuoria, jotka eivät oppilaitoksessa pärjää. Heidän kohdallaan ei välttämättä huomioida syitä taustalla. Ajatellaan, että se on tyhmä kaveri, eikä tajua. Mutta oikeasti nuoren elämäntilanne saattaa olla aika heikko.

– Varsinkin menneen hallituksen aikana näkyi, ettei syrjäytymisen ehkäisyyn kovin paljon panoksia pistetty. Opiskelijoiden määrää lisättiin ja ammatillisesta koulutuksesta leikattiin vaikka kuinka paljon pois.

Jos Kankaristo saisi päättää, toisen asteen koulutus olisi maksuton.

– Silloin nuorella olisi oikeasti mahdollisuus käydä sitä oppilaitosta mitä haluaa: kouluttautua ja haaveilla.

Hänen mielestään nuoret kannattaisi ottaa vielä enemmän mukaan päätöksentekoon.

– Nuoret haluavat vaikuttaa, jos heille annetaan mahdollisuus. Heiltä pitää vain kysyä ja tarjota vaikuttamismahdollisuuksia. Eivät he välttämättä itse niitä löydä.

DUUNARI-STIPENDIN HAKU ALKAA TAAS ELOKUUSSA

SAK:n myöntämä 1 000 euron stipendi annetaan työelämän nuorelle osaajalle, joka on esimerkillisellä aktiivisuudellaan osoittanut duunarihenkeä ja nostanut oman alansa ammatillista arvostusta. Stipendi luovutetaan SAK:n edustajiston kokouksessa marraskuussa.

ONKO MIELESSÄSI HENKILÖ, JOKA ON

  • hankkinut oman alansa ammattitutkinnon
  • on ylpeä omasta ammatistaan
  • toiminut omalla esimerkillään alansa arvostuksen nostamiseksi
  • toiminut aktiivisesti esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeessä, opiskelijajärjestöissä tai oman työpaikkansa luottamustehtävissä tai on muuten osoittanut yhteiskunnallista aktiivisuutta
  • edistänyt ammatillista järjestäytymistä

Lisätietoa: www.sak.fi

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

Loma toisilla, kesä kaikilla: Työpaikasta riippuu miten kesälomista sovitaan

Kesä on työpaikoilla poikkeusaikaa, mutta poikkeustilan luonne riippuu työpaikasta. Osa teollisuudesta rullaa täysillä, osassa asioita tehdään rauhallisempaan tahtiin. Jossain pistetään koneet kiinni, virrat poikki ja koko porukka lomalle. Työpaikasta riippuu, miten lomista sovitaan ja millainen kesäduunariarmeija tarvitaan lomalaisia sijaistamaan.

KOSKISEN OY

PERUSTETTU 1909
KOTIPAIKKA Järvelä
OMISTAJA Koskisen perhe
TUOTANTO Vaneri, sahatavara ja -jalosteet, ohutvaneri ja viilut, lastulevy, seinäelementit ja kattoratkaisut.
HENKILÖSTÖ Noin 1000, joista ulkomailla noin 100, toimihenkilöitä noin 200 ja työntekijöitä 713
LIIKEVAIHTO Noin 270 milj. euroa (2018)

Valtavalla tehdasalueella kurvaa rekkoja joka nurkan takaa, hakettimet rouskuttavat puuta ja pyöräkuormaajat kauhovat tukkipinoja tuotannon hampaisiin. Toukokuun helle painaa päälle ja siksi on hyvä siirtää ajatuksia kohti kesää – ja lomaa.

Koskisen Oy:lla kesän suunnittelua helpottaa se, että heinä–elokuun vaihteessa on 3–4 viikon huoltoseisokki. Sen aikana hoidetaan levy- ja sahateollisuuden huollot, korjaukset ja muutostöitä vaativat investoinnit. Se tarkoittaa sitä, että koneet ovat kiinni ja tuotannon henkilökunta lomilla.

Mutta kun tuotanto lomailee, se tarkoittaa sitä, että kunnossapidolla on kiirettä.

– Aina kun tuotanto on poissa, me olemme töissä, eli meille kesä on kiireisintä aikaa. Mutta se on ammatinvalintakysymys, nauraa kunnossapitäjä Pekka Vainio.

Pekka Vainio viettää lomiaan mökillä, joka on pienen laivamatkan takana Viron Pärnussa.

Koskisen Oy on yli satavuotias perheyritys. Yrityksellä on tuhatkunta työntekijää, joista ulkomailla työskentelee reilu 100 henkeä. Toimihenkilöitä on 200, ja työntekijöitä pääluottamusmies Lauri Sallilan kaitsettavana on 713, suurin osa Kärkölän Järvelässä. Yhtiö pyörittää noin 270 miljoonan euron liikevaihtoa, josta lähes 80 prosenttia syntyy levy- ja sahateollisuuden yksiköistä.

Vaikka saha- ja levyteollisuuden koneet seisahtuvat, taloteollisuus ei hiljene, päinvastoin. Siellä tarvitaan kolmisenkymmentä kesätyöntekijää, joita saadaan etenkin alan opiskelijoista.

– Se on haastavaa homma, siihen ei voi tulla ilman kokemusta ja osaamista, Sallila sanoo.

Lauri Sallilan kesään kuuluu aikatauluttamattomuus – se, että ei ole kiire mihinkään.

VASTUUTA TULEVALLE INSSILLE

Yksi kesällä töitä paiskivista on Joona Ikonen. Tuleva puutekniikan insinööri on lukion ja ammattikoulun jälkeen tehnyt töitä rakennuksilla ja huonekalutehtaalla. Ikonen kokoaa muun porukan mukana kattoristikoita.

– Tämä on vastuullista hommaa. Näiden pitää kestää aikamoisia kuormia ja täyttää alan vaativat standardit, sanoo Ikonen ja osoittaa hallin kokoamispöydällä lepäävää kattoristikkoa.

Kesätyö tarkoittaa paitsi tienestiä, myös hyvää vaihtelua koulussa istumiseen.

Jos Joona Ikoselle jää aikaa lomailuun, se kuluu musiikkia bändin kanssa soittaen sekä kotimaassa matkaillen.

– Pääsen tekemään fyysistä työtä, josta on hyötyä myös tulevassa ammatissa. Insinöörilläkin on hyvä olla kosketusta tuotantoon, ilman sitä ei voi tulla hyväksi inssiksi.

Kattoristikoiden kasaaminen vaikuttaa palapeliltä – toki normaalia suuremmalta – mutta erityisen haasteensa tuo työn vauhti.

– Vaikeinta on päästä tiettyyn tulokseen ja pysyä samassa tahdissa 30 vuotta hommia tehneiden kanssa. Olen kuitenkin saanut hyvän opastuksen työhön, ja nuo kokeneemmat kaverit ovat hyviä opettamaan.

HYVÄLLÄ PEREHDYTYKSELLÄ ALKUUN

Tehtaan kesäseisokki tuo kesätöitä myös työelämää vähemmän nähneille, alle 18-vuotiaille nuorille. Koska seisokin aikana hitsauskipinät lentävät ja rälläkkä laulaa, pitää pölyä, purua ja haketta käsittelevillä tehtailla olla iso määrä palovahteja. Heitä palkataan jopa 40.

– Nuorille järjestetään aluksi perehdytystilaisuus sekä alkusammutus- ja hälytyskoulutus, kertoo työsuojeluvaltuutettu Hannu Ylioja.

Vaikka työ ei vaadi suurta ammattitaitoa, se vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta.

– Aina töiden lopettamisen jälkeen pidetään vähintään kaksi tuntia jälkivartiointia, jotta varmistetaan, ettei mikään kipinä ole jäänyt kytemään.

Hannu Yliojan lomaan kuuluvat Pori Jazz ja Työväen musiikkitapahtuma sekä matkustelua ja kylpyläkäyntejä.

Kesätyöläisten perehdyttämisessä myös tiiminvetäjillä on iso rooli.

– Kerrotaan talon tavat, yleiset käytännöt ja turvallisuusasiat sekä annetaan turvavarusteet ja suojaimet. Heillä on myös nimetyt opastajat, jotta varmasti uskaltaa kysyä tarvittaessa mitä tahansa, kertoo käytännöistä tiiminvetäjä Tiina Koskela.

– Ilmapiirin on oltava turvallinen, jotta neuvoa uskaltaa aina kysyä. Vanhempien työntekijöiden pitääkin ymmärtää, että nuoret eivät voi olla kaikesta perillä. Tietysti toivomme, että kesätyöntekijöiltä tulisi puolestaan hyviä ehdotuksia asioiden kehittämiseen, Ylioja sanoo.

LOMAA PERHEEN EHDOILLA

Teollisuuden sektoreiden ja eri yritysten tarpeet ovat kesällä vaihtelevia. Tuotantoa ei sanele niinkään kesä- tai talviaika, vaan yksinkertaisesti tilauskirja.

– Monissa taloissa, joissa normaalistikin tehdään keskeytymätöntä kolmivuorotyötä, tahti ei hiljene yhtään ja vuorojärjestelmiä on viritetty siten, että miehitys riittää läpi kesän. Osassa käytetään kesäharjoittelijoita tarpeen mukaan, kertoo Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

Tosin esimerkiksi monet kemian alan töistä ovat sellaisia, joissa tarvitaan osaamista ja ammattitaitoa, joten kesätuuraajien palkkaaminen ei ole aina yksinkertaista.

”Toiveena tietysti on, että vuosiloman vahvistamisen ajankohta olisi aina vähän aiemmin. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjestelyiden suhteen.”

– Mutta jos nuorella on koulutusta tai kokemusta aiemmista kesistä, sellaisia ihmisiä voidaan käyttää.

Vaikka kesälomakausi perinteisesti on kesäkuusta elokuuhun, monilla prosessiteollisuuden kolmityövuoroa tekevillä työpaikoilla venytetään lomakautta pidemmäksi: lomia pidetään myös touko- ja syyskuussa. Laihon mukaan työnantajat kuuntelevat kesälomatoiveita varsin hyvin.

– Toiveena tietysti on, että vuosiloman vahvistamisen ajankohta olisi aina vähän aiemmin. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjestelyiden suhteen.

Samaa työn ja perhe-elämän yhdistämisen tarpeita peräänkuuluttaa myös Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Juha Pesola.

– Meillä on töitä, joissa vuorotyö pyörii yötä päivää, kesät ja arjet. Siksi yhtämittainen neljän viikon loma ja se, että toiveet kuullaan, olisi tärkeää.

Tämä korostuu varsinkin niiden perheiden kohdalla, joissa on pieniä lapsia.

– Siellä joudutaan miettimään aika paljon lomien jaksotusta. Koulut ja päiväkodit ovat kiinni, ja jos auttavia isovanhempia ei ole lähellä, hoitojärjestelyistä voi aiheutua melkoista painetta.

Pesolan mielestä loman tärkeä funktio onkin paitsi työntekijän itsensä, myös koko perheen hyvinvointi.

– On tärkeää, että perheet saavat yhteistä aikaa. Siksi julkisten palveluiden pitäisi olla parempia, että ne palvelisivat myös kesäisin.

YHTEISTÄ SOPIMISTA TARVITAAN

Palataan Koskiselle. Seinän takana koneet jyskyttävät kuumana, mutta taukohuoneessa on hetki aikaa puhua kesästä.

Seisokin ansiosta tuotannon lomajärjestelyt hoituvat vaivattomammin kuin monessa muussa tuotantolaitoksessa. Koska halutuimpaan loma-aikaan työpainetta ei ole, mittavia tuurauksia, lomien rytmitystä ja kinastelua lomatoiveista ei tarvita.

– Lomat on helppo järjestellä ja ne voidaan hoitaa yksiköissä itse, sanoo prosessipäällikkö Saija Korpela.

Korpelan mukaan työntekijöiden toiveita kuunnellaan ja ne pyritään toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Samaa sanovat muutkin pöydän ympärillä istujat, jotka kaikki osallistuvat lomajärjestelyihin, Tiina Koskela ja Pekka Vainio myös osastonluottamusmiehen rooleissaan.

Tiina Koskela on hankkinut retkeilyauton lisäksi mökin, ja ihmettelee, miten aika riittää molempiin kesäharrastuksiin.

– Toiveita katsotaan yhteistyössä päälliköiden kanssa, ja jos kaikkia toiveita ei voi toteuttaa, etsitään vaihtoehtoja. Työ on hektistä, muutoksia tulee ja niihin pitää kaikkien sopeutua, neljänkymmenen työntekijän tiimistä vastaava Koskela sanoo.

– Yhteistyö työnantajan kanssa on ollut hyvää, ja toiveita vaikka lomamatkojen varaamisen takia yritetään huomioida. Homma ei toimi, jos ei puolin ja toisin keskustella, sanoo pääluottamusmies Sallila.

Työnantajankin puolella loman tärkeys ymmärretään.

– Ihminen tulee loman jälkeen virkeämpänä töihin. Meillä työ on fyysisesti rasittavaa, mutta henkistä rasitusta tuo myös tietty pakkotahtisuus, koska työsuoritteet ovat osin palkan perusteena, Korpela miettii.

– Meillä ei ole päivittäin sitä pakkotahtisuutta, mutta jos joku kone on hajalla, silloin on pirun kiire, muistuttaa kunnossapidon työn luonteesta Pekka Vainio.

Monella koskislaisella oma puoliso on töissä samassa paikassa – puoliso on työpaikalta löydetty tai sinne on haettu alun perinkin yhdessä. Pekka Vainion vaimo on tuotannon puolen töissä, ja se tarkoittaa, että yhteistä loma-aikaa on kesällä niukasti. Se ei ole kuitenkaan ongelma.

– Minulle on ihan sama, mihin aikaan vuodesta loma pidetään. Jos haluaa lomalla lämpimään, sitä löytyy aina jostain päin maailmaa. Ja eläissäni en ole pitänyt neljää viikkoa yhtäjaksoista lomaa.

 

Työntekijä kaipaa lepoa ja lomaa

Ahkerinkaan työn sankari ei jaksa loputtomiin, vaan jossain vaiheessa pitää tyhjentää pää ja ladata akkuja. Levännyt työntekijä on myös tehokas ja turvallinen työntekijä.

– Kehon ja mielen reaktio rutiineista poikkeaviin tapahtumiin on stressi. Tällainen vireystilan nousu parantaa toimintakykyä, terävöittää aisteja ja aktivoi ihmistä. Se tulee sieltä savannilla leijonia pakoon juoksevilta esi-ihmisiltä, Suomen Mielenterveysseuran asiantuntijapsykologi Juho Mertanen selittää stressin mekanismeja.

Lyhytaikainen stressi parantaa ongelmanratkaisukykyä ja tehostaa nopeaa toimintaa vaativia hommia myös työelämässä. Ongelma kuitenkin syntyy, jos ylilatautuminen ei pääse missään vaiheessa purkautumaan – varsinkin jos ihminen ei tee fyysistä työtä, joka edesauttaa stressihormonitason laskua.

– Töistä kertynyttä kuormaa puretaan ja siitä palaudutaan toki iltaisin ja viikonloppuisin. Pitkän työputken tai esimerkiksi kiireisen kevään aikana se ei kuitenkaan enää välttämättä riitä.

Siksi tarvitaan pidempiä jaksoja – lomaa – jolloin voidaan palauttaa voimavaroja oikealle tasolle.

ELIMISTÖ REAGOI HITAASTI

Jos stressi pääsee kertymään ja kumuloitumaan, sillä on suoria terveysvaikutuksia muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien myötä. Pitkittynyt rasitustila voi myös aiheuttaa univaikeuksia, keskittymisen heikkenemistä ja epätarkempaa työskentelyä. Tällaisella lumipalloefektillä on suora vaikutus myös tehokkuuteen ja työturvallisuuteen – levännyt ihminen on siis myös työnantajan etu.

– Levännyt työntekijä on myös ammatillisesti kunnianhimoisempi ja hän kokee työnsä merkitykselliseksi.

Ihmisen jaksaminen on yksilöllistä. Toinen painelee pitkää päivää väsymättä, toinen uupuu pienistäkin vastoinkäymisistä. Loputtomiin ei kuitenkaan kukaan jaksa. Eikä lomakaan heti lataa ihmistä täyteen tehoonsa.

– Se, että kuormitus ja stressi tasaantuu sinne nollatasoon, vaatii keskimäärin kahdeksan päivää. Siksi tilanteen nollaamiseen ei välttämättä riitä viikon loma, vaan kunnollinen rentoutuminen alkaa vasta sen jälkeen.

”Loman aikana voi myös pysähtyä tarkastelemaan tilannettaan. ”

Mertasen mukaan kuormitus on salakavala tila: sitä ei edes aina huomaa silloin, kun se on päällä.

– Kiireen aikana ajattelee, että tekemistä vaan on ja päivät toistuvat toisensa kaltaisena. Sitä alkaa pitää normaalina tilana.

Vasta kun tilanteen pääsee rauhoittamaan, ihminen usein huomaa, kuinka väsynyt hän olikaan – ja että olo voikin olla toisenlainen.

Mertanen kuitenkin muistuttaa, että vain viikko loman jälkeen stressitaso voi olla jo palautunut lomaa edeltävään aikaan. Siksi on tärkeää, että ihmisellä on myös arjessa aktiviteetteja työn vastapainoksi.

– Loman aikana voi myös pysähtyä tarkastelemaan tilannettaan. Jos työhön paluu alkaa ahdistaa viikko ennen sinne menoa, jos työ vie liian ison osan energiasta ja ihminen elää vain lomia varten, pitää pohtia, onko arjessa tarpeeksi mielekästä tekemistä.

MONTA TAPAA LOMAILLA

Paitsi levon tarve, myös sen viettämisen tapa on yksilöllistä. Se voi vaihdella sen mukaan, oletko raskaan alan duunari vai fyysisesti kevyttä asiantuntijatyötä tekevä istumatyöläinen.

– Kuormitus on erilaista, ja siksi myös palautuminen on erilaista. Jos työssä käyttää koko ajan päätään, lomalla voi tarvita fyysistä tekemistä tai kevyen hömpän lukemista. Jos työkaluina ovat oma keho ja lihakset, lomalla ei välttämättä halua olla fyysisesti aktiivinen, Mertanen sanoo.

– Samoin ihminen, joka joutuu työssään olemaan koko ajan sosiaalinen, voi kaivata lomalla itsenäisyyttä ja rauhaa.

”Lomalla pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle.”

Sosiaalisen median kautta näkee nykyään huikeita tarinoita muiden lomanviettotavoista ja -paikoista. Siitä ei pidä ottaa paineita, mutta vinkkejä voi toki ottaa.

– Pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Työasioita ja pitäisi-ajattelua on hyvä välttää, ja jokaisesta sukulaisvierailustakaan ei pidä ottaa liikaa paineita. Itselle saa olla armollinen. Väärin ei voi lomailla.

TEHOKKUUTTA LEVOSTA

Lomalla ja levolla on roolinsa suomalaisen osaamisen ja menestymisen osatekijänä, muistuttaa Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Juha Pesola.

– Me haluamme tehdä korkean jalostusasteen tuotteita, ja osaamisella on iso merkitys. Osaajat ovat kovan paineen alla, ja siksi tarvitaan lomia. On maita, joissa tehdään enemmän töitä kuin Suomessa, mutta pitkät vuosittaiset työajat eivät korreloi tuottavuuden kanssa, Pesola tähdentää.

Pesolankin mukaan lomalla nollataan, elvytään ja kerätään voimia. Hän myös muistuttaa, että nuorempana elpyy nopeammin, mutta iän myötä rasitus ja levon tarve kasvaa.

Kuinka työympäristöpäällikkö viettää omat lomansa?

– Mökkeillen, kalastellen ja laiturihommissa. Varsinkin kun asuu ja työskentelee Helsingissä, lomalla kaipaa vähän rauhallisempiin kuvioihin.

Psykologi Juho Mertanenkin yrittää elää niin kuin opettaa.

– Kun aivot ovat tärkein työväline, lomalla pidemmät pyörälenkit tai puutarhanhoito ovat hyvää tekemistä.

Aiemmin Mertanen on matkustellut paljon ulkomailla, mutta ilmastoahdistus on vähentänyt muun muassa lentämistä. Lomailu tapahtuu yhä enemmän Suomessa.

– Nuorempana seikkailu ja uusien kokemusten kerääminen tuntui hyvälle. Nyt kun on tullut ikää, matalampi syke riittää.

 

”Aina kun tuotanto on poissa, me ollaan töissä. Mutta se on ammatinvalintakysymys”, Koskisen Oy:n kunnossapitäjä Pekka Vainio sanoo.

MITEN TEOLLISUUS TYÖLLISTÄÄ KESÄLLÄ?

Keskeiset vientialat − kemianteollisuus, metsäteollisuus ja teknologiateollisuus – tarjoavat kesätyöpaikan 26 000 nuorelle. Miten Teollisuusliiton eri sektoreilla riittää kesätöitä? Liiton sopimusasiantuntijat vastaavat.

”Kesäaika on puutuoteteollisuuden parasta suhdanneaikaa. Vaikka seisokkeja onkin, tehtaat käyvät pääosin läpi kesän ja se tietää kesätyöntekijöitten rekrytointia vakituisten rinnalle. Monelle kesätyöntekijälle työskentely on tuttua aiemmilta vuosilta.”
JYRKI ALAPARTANEN, sektorijohtaja, puutuotesektori

”Metsäalalla työskentelee muutamia satoja koululaisia pääasiassa metsänistutuksessa. Kesätyöntekijöiden työpanos on tärkeä, jotta taimet saadaan maahan ja metsänkasvu käyntiin. Määräaikaisia kausityöntekijöitä käytetään lumettoman maan aikana myös muun muassa taimikonhoidossa. Metsätaimitarhoilla sesonki ajoittuu syksyyn kasvukauden jälkeiseen aikaan, jolloin määräaikaiset työntekijät työskentelevät pakkaustehtävissä. Henkilömäärä kolminkertaistuu noin 2,5 kuukauden ajaksi. Turvetuotanto on kausityötä säästä riippuen. Turpeen nosto pyritään suorittamaan alkukesästä.”
JARI SIRVIÖ, sopimusasiantuntija, metsä-, taimitarha-, metsäkone- ja turvetuotantoala

”Maatalous- ja puutarha-alat ovat kausityötä, ja kesällä mennään sata lasissa. Alan kokonaistyövoimasta vakituisesti palkattuja on noin 4 200 ja tilapäistä noin 32 600 henkilöä vuodessa. Suuri osa kausityöntekijöistä tekee työtä pääasiallisena toimeentulonaan, ja ilman kausityöntekijöitä ei pöydissämme olisi suomalaisia vihanneksia, kasviksia ja marjoja. Yli puolet tilapäisestä työvoimasta tulee ulkomailta. Työ on pääasiassa helposti opittavaa poimintatyötä. Eniten haasteita tulee hankalista työasennoista, luonnonolosuhteista ja siitä, etteivät tilapäistyöntekijät tunne työehtoja.”
RIIKKA VASAMA, sopimusasiantuntija, maaseutuelinkeinot, turkistuotantoala, puutarha-ala, viher- ja ympäristörakentamisala

”Jakelualalla yritykset palkkaavat työvoimapulan vuoksi niin paljon kesätyövoimaa kuin mahdollista. Vaativuustaso on jakelutyössä noussut, mutta ei kuitenkaan sellaiselle tasolle, etteikö kesätyöntekijä pystyisi työtä hoitamaan.”
MARTTI PAAVILAINEN, sopimusasiantuntija, jakajat

”Media- ja painoalalla on suurimmissa paikoissa joitakin kymmeniä kesätyöntekijöitä, lähinnä vuokratyöntekijöitä ja alalle opiskelevia. Kesätyöntekijät eivät ole merkittävässä roolissa, koska tuotannossa tarvitaan osaavaa ammattihenkilöstöä.”
RIITTA KOSKINEN, sopimusasiantuntija, media- ja painoalan työntekijät

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT LAURI ROTKO

NÄKIJÄ: Matti Tuomala: Vyönkiristysten tie on kuljettu loppuun – ”Aiemmista virheistä olisi aika oppia”

Alkaneen vaalikauden aikana julkisia investointeja tulisi kasvattaa reippaasti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen turvaamiseksi, Tampereen yliopiston taloustieteen professori Matti Tuomala sanoo.

MATTI TUOMALA on taloustieteen professori Tampereen yliopistossa. Toimii tällä hetkellä Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston WIP-konsortion (Work, Inequality, Public policy) johtajana. Erikoistunut julkiseen talouteen, verotukseen sekä taloudelliseen eriarvoisuuteen. Selvittänyt tuloerojen kehitystä 1990-luvulta lähtien yhdessä tutkijakumppaneidensa kanssa. Julkaissut laajasti optimaalisen verotuksen teoriasta. Viimeistelee parhaillaan kirjaa Markkinat, valtio ja eriarvoisuus (Vastapaino).

Matti Tuomala sanoo, että seuraavan hallituksen pitäisi panostaa hyvinvointipalveluihin, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja tutkimukseen, jotta tämän vuosikymmenen aikana toteutettujen julkisten menojen sarjaleikkausten luomaa hyvinvointi- ja osaamisvajetta pystyttäisiin kuromaan umpeen.

– Samalla hallituksen tulisi kasvattaa julkisia investointeja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tuomalan mielestä näitä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia ei ole varaa lykätä hamaan tulevaisuuteen, vaan niihin panostaminen pitäisi nostaa hallituspolitiikan kärkitavoitteiksi.

HYVINVOINTIVALTIO KUNTOON REILULLA VEROUUDISTUKSELLA

– Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita. Kaikki varallisuuteen, perittyyn varallisuuteen ja siitä koituvaan tuloon eli pääomaan kohdistuva verotus on mennyt alaspäin aina 1990-luvun alusta lähtien, Tuomala toteaa.

Hänen mukaansa pääoman ja varallisuuden verottamista täytyy kiristää, mikäli pohjoismaiselle mallille tyypillisten korkeatasoisten julkisten palvelujen ja hyvän sosiaaliturvan rahoitus halutaan turvata lisäämättä palkansaajien verotusta.

– Ansiotulot ja pääomatulot pitäisi panna samalle viivalle, jotta ansiotulojen ja pääomatulojen erilaisen kohtelun aiheuttamasta tulojenmuunto-ongelmasta päästäisiin eroon.

Tuomalan mukaan Suomen verojärjestelmä ei ainoastaan kasvata tuloeroja, vaan vääristää myös pääoman kohdentumista esimerkiksi luomalla listaamattomille yrityksille kannustimet sijoittaa arvopapereihin ja kiinteistöihin verotuksen minimoimiseksi.

– Verojärjestelmämme on osaltaan vaikuttanut siihen, että [Euroopan keskuspankin] EKP:n rahapoliittisen elvytyksen kautta Suomen talouteen virrannut raha on mennyt pikemminkin kiinteistöihin, arvopapereihin ja osakkeisiin kuin tuotannollisiin investointeihin. Samalla se on kasvattanut kaupunkimaan, kiinteistöjen ja osakkeiden arvoa, joita omistaa pääasiallisesti varakkaampi väki.

”Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita.”

Tuomalan mukaan se, että verojärjestelmä suosii sijoittamista rahoitusvarallisuuteen ja kiinteistöihin tuotannollisten investointien kustannuksella heikentää ratkaisevasti suomalaisten hyvinvoinnin kasvun edellytyksiä.

– Jos tuotannollinen pääoma ei kasva, niin työntekijöiden tuottavuuden on myös vaikea nousta ja sen johdosta reaalipalkatkaan eivät voi juuri nousta.

Tuomalan mukaan nykyisen pääoma- ja varallisuusverotuksen epäkohtien korjaaminen lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, kasvattaisi tuottavuutta ja parantaisi tuotannolliseen toimintaan investoimisen kannustimia.

ILMASTOINVESTOINNIT KÄYNTIIN HETI EDULLISELLA VELKARAHALLA

Kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat sitoutuneet tiukkoihin päästöjen vähennystavoitteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Konkreettiset toimenpide-ehdotukset tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi.

– Päättäjät pelkäävät ehkä sanoa ääneen, että ilmastonmuutosta tehokkaasti hillitsevien toimien käynnistämiseksi valtion olisi otettava lisää velkaa.

Tuomalan mielestä julkisen velan kasvattaminen olisi tässä yhteydessä oivallinen keino, koska se keventäisi nykypolvelle koituvaa verotaakkaa.

– Tulevat sukupolvet hyötyisivät ilmastonmuutosta hillitsevistä investoinneista eniten. Siksi olisi oikeudenmukaista, että he osallistuisivat tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavien investointien kustannuksiin.

Tuomala korostaa, että suurinvestoinnit ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on aloitettava välittömästi, muuten voi olla myöhäistä. Hänestä ilmastoinvestointien käynnistäminen velkarahalla olisi tulevien sukupolvien etujen mukainen ratkaisu.

SILMÄNKÄÄNTÖTEMPPU

– Sipilän porukka ja sen taustajoukot ovat sepittäneet tarinan, jonka mukaan Suomi nousi kuilun reunalta hallituksen talouspolitiikan ansiosta. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Tuomala muistuttaa, että porvarihallituksen toteuttamat neljän miljardin euron julkisten menojen leikkaukset heikensivät kotimaista kysyntää, mikä puolestaan hidasti talouden toipumista. Hänen mukaansa myöskään työehtoja heikentäneellä kilpailukykysopimuksella (kiky) ei ole ollut osaa Suomen talouden kääntymisessä kasvuun.

– Bruttokansantuotteen nousu ja vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyn voimaantuloa. Investoinnit kääntyivät kasvuun vuonna 2015, ja 2016 oli selvä huippukohta, Tuomala sanoo.

”Vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyä.”

– Nimenomaan rakentaminen kasvoi. Julkisilla infrahakkeilla on ollut suuri merkitys.

– Kiky-sopimuksen voimassaolon aikana investoinnit ovat vähentyneet. Ennusteetkin viittaavat siihen, että yksityiset tuotannolliset investoinnit ovat hiipumassa.

Tuomalan mukaan vientikysynnän piristyminen veti Suomen talouden vuonna 2016 reippaaseen kasvuun, mutta kansainvälisen talouden suhdannehuippu on jo takanapäin.

TAANTUMAA PUKKAA

Maailmantalouden kasvunäkymät ovat viime kuukausien aikana heikentyneet dramaattisesti. Euroopan keskuspankin ennusteen mukaan euroalueen talouskasvu hidastuu tänä vuonna merkittävästi. EKP päättikin jatkaa poikkeustoimia rahapoliittisen elvytyksen tehostamiseksi.

– Taloustunnelmat ovat synkistyneet. EKP:n toimet kertovat epätoivosta, joka johtuu siitä, ettei talouden piristämiseksi ole käytössä muita keinoja kuin rahapoliittinen elvytys.

Tuomalan mukaan rahapoliittista elvytystä tehokkaampi finanssipoliittinen elvytys on euroalueella poistettu talouspolitiikan työkalupakista ideologisin perustein.

– Suomi on peesannut Saksan vaatimaa tuhoisaksi osoittautunutta talouskuripolitiikkaa. Mielestäni seuraavaan hallituksen tulisi toimia aktiivisesti EU-maiden tasolla koordinoidun finanssipolitiikan käynnistämisen puolesta hidastuneen kasvun vauhdittamiseksi.

Tuomalan mukaan hallituksen tulisi varautua myös pitämään talous kasvussa julkisten investointien käynnistämisellä, joista ilmastonmuutosta torjuvat hankkeet ovat tärkeä kohde.

– Näin voitaisiin välttyä vuonna 2008 puhjenneen finanssikriisin jälkeen tehtyjen virheiden toistamiselta. Tuolloin Suomessa VM:n virkamiesjohto toivoi finanssikriisin pikaista ohimenoa. Sen sijaan että vientikysynnän romahtaessa olisi ollut valmiina heti käynnistettäviä julkisia investointiprojekteja.

Tuomala muistuttaa, että Suomen kansantuote nousi vuoden 2008 tasolle vasta viime kesänä. Hänen mukaansa talouden ennätyspitkään taantumaan vaikutti merkittävästi se, että Suomessa keskellä eurokriisiä kiristettiin finanssipolitiikkaa.

– VM:n virkamiesjohto näyttää taas uudelleen tuputtavan seuraavalle hallitukselle julkisten menojen leikkauksia talouden vientikysynnän hiipuessa. Aiemmista virheistä olisi aika oppia.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

VIERAILIJA: Pekka Ristelä: Duunari, äänestä eurovaaleissa!

Eduskuntavaalien pölyn vasta laskeutuessa tänä keväänä käydään myös Euroopan parlamentin vaalit. Aiemmin äänestysaktiivisuus eurovaaleissa on ollut selvästi matalampi kuin eduskuntavaaleissa. Duunarin ei kuitenkaan kannata jättää EU-tason vaikuttamista muiden asiaksi.

Työsuojelu on yksi isoimmista ja konkreettisimmista asioista, mitä EU työelämän suhteen säätelee. Viime vuosina on menty eteenpäin esimerkiksi syöpävaarallisten aineiden rajoittamisessa. Nyt kaikissa EU-valtioissa on yhtäläiset ja entistä tiukemmat raja-arvot muun muassa työpaikkojen diesel-päästöille ja kovapuupölylle.

On suomalaisten työntekijöiden turva, että EU:sta tulee esimerkiksi työaikadirektiivi, lähetettyjen työntekijöiden direktiivi tai työehtodirektiivi. Näin on siinäkin tapauksessa, että Suomen lainsäädäntö on vielä direktiivejä kireämpää.

EU-lainsäädäntö toimii puskurina, joka turvaa myös suomalaisten työläisten asemaa. Sen ansiosta Suomen työlainsäädäntö ei ole kiinni vain siitä, millainen hallitus Suomessa milloinkin on.

EU:n motiivi säätää esimerkiksi työsuojelusta tai työehdoista on tullut ensi sijassa toimivien sisämarkkinoiden tavoittelusta. Yrityksillä on oltava riittävän samanlainen toimintaympäristö eri valtioissa, jotta niiden välinen kilpailu olisi mahdollisimman reilua. Samalla sosiaalisen dumppauksen estäminen on tietenkin myös työntekijöiden etu.

Viime aikoina EU on jopa yllättänyt sopimalla asioista, joiden ei olisi joitain vuosia sitten ajateltu kuuluvan EU:lle. On esimerkiksi saavutettu yhteisymmärrys vanhempainvapaiden vähimmäispituuksista, mikä parantaa työntekijöiden asemaa monissa EU-maissa.

EU:ssa etenkin parlamentti on se, joka kuulee eurooppalaista ay-liikettä. Siksi parlamentti onkin usein ay-liikkeen näkökulmasta tärkein ja vahvin vaikuttamiskanava eurooppalaiseen lainsäädäntöön.

”Viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä vallankäyttäjä.”

Työtä on viime vuosien valoisammasta kehityksestä huolimatta edelleen runsaasti jäljellä. Usein EU-lainsäädäntö etenee pala palalta. Ensin tehdään päänavaus jonkin periaatteellisesti tärkeän asian suhteen, mutta säätelyä ei saada suoraan tyydyttävälle tasolle. Asiaa pidetään esillä keskusteluissa ja sitä lobataan, kunnes direktiiviä tarkastellaan uudelleen. Silloin on mahdollisuus saada aikaiseksi entistä parempaa lainsäädäntöä.

Siksi äänestäjien kannattaakin nähdä hieman vaivaa löytääkseen EU-vaalien ehdokkaista sellainen, joka haluaa europarlamenttiin aidosti toimimaan työntekijöiden aseman parantamisen puolesta.

Hyvä meppi on sitoutunut ja intohimoinen vaikuttaja. Tärkeää on myös se, että malttaa keskittyä joihinkin asioihin, eikä yritä mestaroida kaikkea. Fokusoimisen kautta saa osaamista ja asiantuntemusta, jota arvostetaan yli ryhmärajojen.

Vankan asiaosaamisen lisäksi europarlamentissa korostuu yhteistyökyky. Asiaansa ei saa eteenpäin, ellei osaa neuvotella erimaalaisten ja eri puolueiden meppien sekä komission ja jäsenmaiden edustajien kanssa.

Suomi voi olla pieni EU-maa, mutta viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä eurooppalainen vallankäyttäjä. Nyt kannattaa äänestää niin, että suomalaista ääntä europarlamentissa käytetään duunarien hyväksi.

PEKKA RISTELÄ
Kirjoittaja on SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö.

EUROVAALIT 2019

VAALIPÄIVÄ 26.5.
ENNAKKOÄÄNESTYS 15.–21.5.

Vuorovaikutus on työelämätaito – ”Jos keskitytään vain muodolliseen vuorovaikutukseen, hyvä ilmapiiri menetetään”

Työpaikan vuorovaikutuksen parhaat käytännöt syntyvät usein jatkuvan kehittelyn tuloksena. Tyypillisesti ne ovat muodollisen ja epämuodollisen vuorovaikutuksen paikallisesti hyväksi havaittuja yhdistelmiä.

KUVA YLLÄ: SKF:n Muuramen tehtaan koneistuksen esimies Ismo Lehtinen (selin ), työsuojeluvaltuutettu Mika Suhonen (vas.) ja pääluottamusmies Mikko Aaltonen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

SKF: Taulupalaveri omalla maaperällä

SKF:n koneistuksen ”neuvotteluhuone” sijaitsee tuotantotilassa. Tiimi istuu palaveria pitäessään koneiden ja laitteiden keskellä tuoliringissä, keskustelee, tekee huomioita, ehdotuksia ja päätöksiä. Kirjaukset näkyvät isolta taulutelevisioruudulta kaikille. Siitä tulee nimitys taulupalaveri. Vasemmalta koneistajat Ville Hytönen, Ari Hitonen, Mikko Suokas, Sami Perttunen ja koneistustiimin esimies Ismo Lehtinen ja pääluottamusmies Mikko Aaltonen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

OY SKF AB SUOMI

PERUSTETTU 1972 (Muuramen tehdas), osa SKF Aktiebolagia vuodesta 2006 alkaen
TOIMIPISTEET Muurame, Espoo ja Oulu
TUOTANTO (SKF Muurame) Teollisuuden automaattiset voitelujärjestelmät sekä raskaiden ajoneuvojen ja työstökoneiden keskusvoitelujärjestelmät; toimitti esimerkiksi Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaaseen noin 3 000 voitelupistettä
HENKILÖSTÖ 160, joista 100 Muuramessa, työntekijöitä 50
LIIKEVAIHTO 83,4 milj. euroa (2017)

Laakereistaan tunnettu SKF valmistaa teollisuuden ja liikkuvan kaluston voitelujärjestelmiä Muuramessa. Tuotannon viikkopalaveri järjestetään keskiviikkoisin. Myös tuotannon tiimipalaverit pidetään kerran viikossa tai tarpeen mukaan useamminkin. Koneistustiimin palaveripäivä on perjantai.

– Joskus aikaisemmin kokoonnuimme isoon neuvotteluhuoneeseen koko tuotannon väki. Se ei toiminut. Niin suuressa porukassa omia asioita ei oikein kehdata tuoda esiin, koneistuksen esimies Ismo Lehtinen arvioi.

Palaverit päätettiin paloitella pienemmillä ryhmillä pidettäväksi.

– Sitten saimme ajankohtaiset asiat jo hyvin käsiteltyä, mutta fläppitaulujen kanssa toimittaessa muistiinpanot jäivät hajanaisiksi. Päätimme ottaa tekniikan avuksi, ja ryhdyimme pitämään Excel-pöytäkirjaa siitä, mitä on tehty, missä on onnistuttu, missä on parannettavaa ja mitä seuraavaksi tehdään. Asiat pysyvät järjestyksessä, ja niihin voidaan palata milloin tahansa, Lehtinen toteaa.

Koneistuksen ”neuvotteluhuone” sijaitsee tuotantotilassa. Tiimi istuu palaveria pitäessään koneiden ja laitteiden keskellä tuoliringissä, keskustelee, tekee huomioita, ehdotuksia ja päätöksiä. Kirjaukset näkyvät isolta taulutelevisioruudulta kaikille. Siitä tulee nimitys taulupalaveri.

– Koimme järkevämmäksi pitää taulupalaverit työpisteellä pienimuotoisesti kuin lähteä istumaan johonkin neuvottelutilaan, jolloin se saattaisi tulla joillekin vähän epämiellyttäväksi tai tuntua oudolta paikalta puhua tuotannon arkiasioista. Hoidamme asiat luontevasti omalla maaperällä, koneistaja ja pääluottamusmies Mikko Aaltonen kertoo.

– Siinä tuotannon keskellä on helppo kaikkien osallistua ja käsitellä asioita. Keskustelussa ei ole kiireen tuntua tai ongelmia. Koneet pyörivät koko ajan, mutta niitä voi vähän hiljennelläkin, jos sellaisia työvaiheita olisi menossa.

– Olemme muokanneet taulupalaverikäytännön itse. Koemme, että se on ketterin, helpoin ja vähiten kustannuksia tuottava tapa toimia, Lehtinen arvioi.

– Malli on todella hyvä. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä, Aaltonen vahvistaa.

KIERTÄVÄ VAPAAEHTOINEN VETOVASTUU

Taulupalaverin voi halutessaan vetää kuka tahansa tiimin jäsen.

– Tiimissä on neljästä viiteen kaveria, jotka ovat ottaneet vetovastuun kiertävästi haltuun. Se menee aika monesti niin, että palaverin vetäjä pitää myös aikataulusta kiinni, että ei ruveta rönsyilemään juttujen kanssa muualle. Ensimmäisenä käymme aina yhdessä läpi läheltä piti -tilanteet, joita on tapahtunut Muuramen yksikössämme ja asiakkaiden luona tehtävillä asennuksilla sekä muut työturvallisuusasiat, Aaltonen kuvailee.

SKF:llä ”taulupalaverin” voi halutessaan vetää kuka tahansa tiimin jäsen. Kuvassa koneistajat Ville Hytönen ja Olli Rämänen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Taulupalaverit ovat käytössä SKF:n Muuramen tehtaan jokaisessa kuudessa tiimissä. Tiimeillä on omat pöytäkirjansa, joita muut tiimit voivat sähköisellä alustalla käydä lukemassa ja kommentoimassa.

– Voimme esittää kysymyksiä tai muutosehdotuksia toisillemme. Huomiot voi kirjoittaa suoraan pöytäkirjoihin tai mennä toisen tiimin taulupalaveriin keskustelemaan asiasta.

– Tiimien sisällä ja niiden välillä käytävää keskustelua voi luonnehtia muodollisen epämuodolliseksi. Teemme yhteistyötä ja kehitystyötä sisäisten asiakkaiden kanssa. Haemme järkeviä ratkaisuja. Omasta näkemyksestä ei pidetä jääräpäisesti kiinni, Aaltonen sanoo.

ISOSSA JOUKOSSA ENEMMÄN OHJAUSTA

Tiimien taulupalavereista siirtyy asioita koko tuotannon viikkopalaverien käsiteltäväksi. Niissä on paikalla osastojen edustus ja tehtaan johto. Avainteemoja ovat tuotannon sujuvuus, toimitusvarmuus ja mahdollisesti havaittujen epäkohtien korjaaminen niin, että vastaavat ongelmat pystytään ehkäisemään.

– Asiat saadaan tuotannon viikkopalavereissa kattavan edustuksen myötä useimmiten ratkaistua. Jos jotain kysymystä ei pystytä päättämään, siirtyy se johtoryhmän käsiteltäväksi, henkilöstöpäällikkö Kaarina Luoma kertoo.

Henkilökunnan tiedotustilaisuudet järjestetään kerran kuukaudessa.

– Tehtaan ruokalassa pidettävissä infoissa käydään kahvikupin äärellä läpi yrityksen taloudellinen tilanne ja ajankohtaiset asiat. Yrityksen henkilöstö kokoontuu kerran vuodessa myös tiimipäivään. Alkuvuodesta toteutettavissa tilaisuuksissa käydään läpi asetetut tavoitteet, ja nostetaan esiin asioita, joita halutaan painottaa, kuten esimerkiksi tänä vuonna aloitetoiminta. Yhteisten osuuksien lisäksi henkilöstö sekoitetaan keskenään työryhmiin.

– Työryhmissä olemme käyttäneet fasilitaattoreita eli omasta väestä koulutettuja henkilöitä, jotka pitävät huolen siitä, että työryhmä käsittelee annetut asiat aikataulun mukaisesti ja että sen kaikilla jäsenillä on mahdollisuus osallistua keskusteluun, Luoma toteaa.

PELKKÄ MUODOLLISUUS JÄYKISTÄISI ILMAPIIRIN

SKF:n Muuramen tehtaalla on jo mainitun yhteisen ruokalan lisäksi kaksi yhteistä taukotilaa ja kuntosali. Sen lisäksi työnantaja järjestää henkilökunnalle yhteisiä tapahtumia ja vapaa-ajan toimintaa kuten esimerkiksi teatteria, jääkiekko-otteluita, sählyvuoroja, keilatapahtumia, cartingia ja pikkujoulut.

– On tärkeää, että ihmiset tapaavat muissakin kuin työn merkeissä. Kun tuotannosta ei liikuta työvuorojen aikana muualle, tarvitaan tilaisuuksia, joissa tuotannon ja toimiston väki voivat oppia tuntemaan toisensa. Aina se helpottaa asioiden esiin tuomista, kun tuntee ihmisiä, Luoma arvioi.

– Vapaa-ajan tapahtumissa yhdessä oleminen on rentoa ja puheenaiheita riittää. Niitä ovat esimerkiksi itse tapahtuma ja harrastukset, jotka nousevat usein esiin. Toisaalta kun työporukalla lähdetään liikkeelle, niin eihän niistä työasioista eroon päästä, Aaltonen kertoo.

– Se monenlainen tiedonvaihto koetaan hyväksi, Luoma jatkaa.

– Se ehdottomasti tukee työhyvinvointia. Luulen, että se vaikuttaa myös aloitekykyisyyteen. Jos tunnelma on sellainen, että se ei ole välitön, syntyy haluttomuutta kehittää tekemistä, Lehtinen täydentää.

– Jos työpaikalla keskityttäisiin vain muodolliseen vuorovaikutukseen, niin ainakin osa hyvästä ilmapiiristä menetettäisiin ja työhyvinvointi kärsisi, Aaltonen päättää.

SKF Muuramen koneistajat Ari Hitonen, Harri Jurvanen, Sami Perttunen ja edessä koneistustiimin esimies Ismo Lehtinen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

VASTUUTA TYÖNTEKIJÖILLE

SKF:llä on siirretty tuotannon suunnittelun vastuuta työntekijöille.

– Työntekijät pääsevät vaikuttamaan työn suunnitteluun. Koneistuksessa he esimerkiksi tekevät työvuorolistat ja miettivät keskinäisen työnjakonsa antamieni ohjeiden mukaan. Toiminnan pitää olla tasapuolista ja rasituksen pitää jakautua tasaisesti. Koneiden pitää pyöriä ja tuotannossa pitää olla aina riittävästi osaamista paikalla, Lehtinen linjaa.

– Toimitamme suunnitelmat tiimin esimiehelle hyväksyttäväksi, ja työt hoidamme niin, että olemme annetun luottamuksen arvoisia. Tiimien itseohjautuvuus ja mahdollisuus rytmittää työtä itse ovat isoja asioita. Se on valtti työhyvinvoinnissa, kun saamme itse suunnitella ja tehdä työtä mieluisaksi, Aaltonen toteaa.

SKF:n toimitusvarmuus on pysynyt jo pitkän ajan yli 99 prosentissa. Se on koko henkilökunnan läpäisevä tavoite ja ylpeydenaihe, jonka jatkuvaan saavuttamiseen kannustaa osin se, että se on yksi tulospalkkion määrittelyssä huomioon otettava tekijä.

 

ROCLA: Yhteishengen ja ilmapiirin luominen sekä toimivat palaverikäytännöt

Kahvitauko Roclan tehtaalla Järvenpäässä. Etummaisessa pöydässä keskellä pääluottamusmies Petri Tapper. KUVA PEKKA ELOMAA

ROCLA OY

PERUSTETTU 1942, osa Mitsubishi Logisnextiä
KOTIPAIKKA Järvenpää
TUOTANTO Sähköiset varasto- ja vastapainotrukit, automaattitrukkijärjestelmät sekä niiden huolto- ja ylläpitopalvelut
HENKILÖSTÖ 480, joista työntekijöitä noin 215
LIIKEVAIHTO 124,1 milj. euroa (2018)

Trukkeja Järvenpäässä valmistavan Roclan tehtaalla toimii yhdeksän tuotanto-osastoa. Ne pitävät tuotantopalavereja viikoittain tai jopa päivittäin. Palaverit järjestetään tuotantotiloissa tai taukopaikoilla.

– Viikkopalavereissa käydään vapaata, mutta työasioihin pureutuvaa keskustelua tuotannon vallitsevasta tilanteesta. Käymme asiat ja läpi ja katsomme, mitä niille pystytään tekemään. Kaikista palavereista ei välttämättä tehdä muistioita, mutta akuutit asiat kirjataan aina ylös. Niitä ovat esimerkiksi materiaalitarpeet ja vaaratilanteet, hitsaamossa työskentelevä pääluottamusmies Petri Tapper kertoo.

– Automaatiotrukkien valmistuksen työnjohtaja pitää kaikissa tuotantopalavereissa juoksevaa Excel-kirjausta. Se on tarpeen siksi, että työt ovat projektiluonteisia ja yksi projekti saattaa kestää esimerkiksi vuoden. Siinä ajassa suunnitelmiin tulee muutoksia ja aikataulut elävät. Asiat kuitenkin ovat tallessa alusta alkaen ja niihin voidaan palata, automaatioasentaja ja työhuonetoimikunnan puheenjohtaja Jyri Nieminen sanoo.

– Varaston näkökulmasta osastojen säännölliset palaverit helpottavat toimintaa. Kun tiedämme hyvissä ajoin, mitä osia milläkin osastolla tarvitaan, pystymme toimittamaan ne niin, että tuotanto voi pyöriä jatkuvasti. Tarvittaessa pystymme reagoimaan myös nopeasti, trukinkuljettaja ja logistiikkaosaston luottamusmies Suvi Tuominen toteaa.

Luottamusmies Suvi Tuominen (vas.), pääluottamusmies Petri Tapper ja työhuonetoimikunnan puheenjohtaja Jyri Nieminen. KUVA PEKKA ELOMAA

Palaverikäytäntöjä on muokattu myös vuorotyötä ja toisistaan erillisiä työtehtäviä ajatellen.

– Hitsaamossa pidetään vuorojen kesken tunnin limitys. Sen ajan olemme yhtä aikaa paikalla. Ehdimme katsoa missä mennään, mitä on tehty ja mitä seuraavaksi tehdään, Tapper sanoo.

TIETO NIILLE, JOTKA SEN TARVITSEVAT

– Toisaalta kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, vaan asiat käydään läpi niiden työntekijöiden kanssa, joita ne suoranaisesti koskevat. Se antaa mahdollisuuden pitää palaverit pienemmissä ryhmissä. Toimintamalli on hyvä. Isoissa ryhmissä keskustelu karkaa herkemmin varsinaisesta aiheesta ja osalla voi jäädä jotain kuulematta, Tapper arvioi.

Tuotantopalaverien rinnalla Roclalla on useita muita säännöllisiä palavereja kuten työsuojelutoimikunnan kokoukset kerran kuukaudessa, tiedottava yhteistoimintakokous ja henkilöstöpalvelujen työsuojelukokous kaksi kertaa vuodessa sekä tasa-arvotoimikunnan palaveri kerran vuodessa. Toimitusjohtaja tapaa henkilöstöryhmien edustajat muutaman kerran vuodessa ja pitää säännöllisesti yhteisiä avoimen keskustelun kahvihetkiä henkilökunnan kanssa. Luottamushenkilöt ja tuotannon johto kokoontuvat palaveriin kerran kahdessa viikossa.

– Palaverikäytäntömme on kokonaisuutena toimiva. Ei ole noussut esille, että olisi jotain erityistä, mikä vaatisi huomiota. Kyllä me aika ketteriä olemme. Pystymme viemään asioita nopeastikin eteenpäin, henkilöstöpäällikkö Leena Järvinen tiivistää.

KERHOTOIMINTA KOKOAA VÄKEÄ YHTEEN

Epämuodollisen vuorovaikutuksen alueella Roclan erityispiirre on työpaikoille tyypillisten yhteisten tilaisuuksien lisäksi vilkas ympärivuotinen kerhotoiminta. Kerhoja on tällä hetkellä kymmenkunta. Niissä kaikissa on puheenjohtaja ja rahastonhoitaja. Ne tekevät vuosittain toimintasuunnitelmat ja -kertomukset. Osa rahoituksesta tulee työnantajalta ja osa työntekijöiltä kerhojen jäsenmaksuina.

– Työnantaja budjetoi kerhoihin vuosittain rahaa osana tyky-toimintaa. Ajatuksena on rakentaa mahdollisuuksia siihen, että ihmiset voivat tavata toisiaan talon sisältä laajemmin, että voimme oppia ymmärtämään paremmin toisiamme ja eri osastojen tekemisiä. Toiminnan rahoittamisen motiivina on se, että siten voimme tukea ja lisätä yleistä viihtyvyyttä, työkykyä ja työhyvinvointia, Järvinen perustelee.

Pääluottamusmies Petri Tapperi ja henkilöstöpäällikkö Leena Järvinen. KUVA PEKKA ELOMAA

– Kerhot järjestävät runsaasti monenmoista toimintaa. Esimerkiksi ampuminen, kalastus, sulkapallo, sähly, kiipeily, jalkapallo, hiihto, keilaus ja kulttuuri. Ne ovat hauskoja yhteisiä juttuja, Tapper sanoo.

Roclalla on henkilökunnan ruokalan lisäksi useita taukotiloja. Työntekijöille myös järjestetään tuotantotiloissa ohjattua taukojumppaa.

– Ilman epämuodollista vuorovaikutusta menettäisimme paljon yhteishengessä ja ilmapiirissä, Tuominen arvioi. Tapper, Nieminen ja Järvinen ilmoittavat olevansa samaa mieltä.

TYÖKAARI KANTAA EDELLEEN

Rocla on osallistunut Työkaari kantaa– ja sitä edeltäneeseen Hyvä työ – pidempi työura -työhyvinvointihankkeisiin. Järvisen mukaan hankkeet olivat yritykselle hyödyksi.

– Ne antoivat ymmärrystä hoitaa henkilöstöpolitiikkaa yrityksessä. Vaikka kyse on olemassa olevista tutuistakin asioista, niin hankkeiden kautta tullut eri näkökulma oli tarpeellinen.

– Viimeisimmän hankkeen hyödyksi koin erityisesti sen, että kokosimme työhyvinvointiin liittyvät toimintamallimme yhteen. Teimme ehyen rakenteen siihen, miten nämä asiat meillä toimivat ja miten niitä hoidetaan niin, että työnteko sujuu eri elämänvaiheissa mahdollisimman hyvin jokaisella yksilöllä, Järvinen tiivistää.

Roclan tehtaalla Järvenpäässä Riitta Lakaniemen (oik.) vetämään taukojumppaan osallistuivat Heimo Peltoniemi (vas.), Jyri Nieminen, Petri Tapper ja Suvi Tuominen. KUVA PEKKA ELOMAA

 

Vuorovaikutus on avain työpaikan toimivuuteen

”On tärkeä työelämätaito havaita ja säädellä sitä, mikä on muodollista tehtävään suuntautuvaa vuorovaikutusta ja mikä on epämuodollista vuorovaikutusta”, sanoo Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori Johanna Ruusuvuori. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professorin Johanna Ruusuvuoren mukaan työpaikalla tapahtuvan muodollisen ja epämuodollisen vuorovaikutuksen välille on vaikea vetää tarkkaa määritelmällistä tai käytännössä havaittavaa rajaa. Vaikka muodollinen vuorovaikutus liittyy suoranaisesti tiettyihin työtehtäviin, voi siihen liittyä vapaampaa ajatusten vaihtoa ja ideointia. Toisaalta vaikka epämuodollinen vuorovaikutus tyypillisesti tapahtuu tauoilla ja taukotiloissa eli työn tuoksinasta erillisenä, voi se silti olla yhteydessä töiden tekemiseen.

– Rajanveto muodollisen ja epämuodollisen vuorovaikutuksen välillä tapahtuu usein niin, että vuorovaikutuksessa mukana olevat ihmiset vetävät ne rajat tilannekohtaisesti itse. Virallinen tilaisuus saatetaan aloittaa tunnustelulla, suhteen luomisella ja tehtävään suuntautumisella ja sitten vasta ryhdytään käsittelemään varsinaista asiaa.

– Lääkärin vastaanotto on hyvä esimerkki. Siinä voi ensin olla tuttavallisempi jutusteluvaihe ja sitten lääkäri kysyy potilaalta, että mitä varten tulit vastaanotolle? Se on merkki siitä, että vuorovaikutuksessa siirrytään muodolliseen osuuteen.

– Työpaikan kahvihuoneen vuorovaikutuksessa sitä vastoin ryhdytään harvoin puhumaan pelkkää työasiaa. Keskustelu voi olla omaan arkielämään tai myös töihin liittyvää, mutta kuitenkin epämuodollista niin, että se ei liity varsinaisesti kenenkään työtehtävään, Ruusuvuori määrittelee.

Rajanveto tapahtuu Ruusuvuoren mukaan paitsi puheella myös usein aika pienillä ja jopa lähes huomaamattomilla vuorovaikutuksellisilla keinoilla kuten asennon muutoksilla ja eleillä.

– Kysymyksessä on tärkeä työelämätaito. Havaita ja säädellä sitä, mikä on muodollista tehtävään suuntautuvaa vuorovaikutusta ja mikä on epämuodollista vuorovaikutusta, ja mikä se oikea suhde niiden välillä kussakin tilanteessa on.

– Toisin sanoen pitää pysyä asiassa silloin kun sitä tarvitaan, ja antaa tilaa kevyemmälle jutustelulle silloin kun sen aika on. On osattava erottaa se, mikä kuuluu ja mikä ei kuulu asiaan.

EPÄMUODOLLISELLA VUOROVAIKUTUKSELLA RAKENNETAAN LUOTTAMUSTA

Ruusuvuoren mukaan epämuodollisella vuorovaikutuksella rakennetaan pohjaa muodollisen vuorovaikutuksen onnistumiselle.

– Työpaikoilla tehdään töitä erilaisissa ryhmissä ja tiimeissä. Niiden toimivuus edellyttää jonkinlaisen luottamussuhteen rakentamisen ihmisten kesken sekä ymmärrystä toisten ajattelu- ja työtavoista. Se puolestaan vaatii varmasti jonkin verran epämuodollistakin vuorovaikutusta. Se on edellytys sille, että tiimi voisi toimia tehokkaasti.

– Jos työpaikalla keskitytään vain muodolliseen vuorovaikutukseen, niin silloin siitä jää puuttumaan sosiaalisen suhteen ja luottamuksen rakentaminen. Jos ajatellaan esimerkiksi uupumisongelmia, niin voisi kuvitella, että jos työpaikalla puhutaan vain työasioista, voi käydä niin, että jotkin työntekijät ajautuvat lähelle burnoutia ennen kuin kukaan huomaa mitään.

Hyvää huomenta, hyvää päivää tai mitä kuuluu? Ne ovat lyhyitä, mutta Ruusuvuoren mukaan tärkeitä lauseita työpaikalla.

– Tulla tunnistetuksi ja tunnustetuksi, että sinä olet siinä. Se on yllättävän tärkeä asia. Sitä ei vaan välttämättä tule ajatelleeksi.

– Siksi työpaikan ilmapiiriä parantaa se, että tervehdimme toisiamme. Se on kätevää ja helppoa. Se ei edellytä sitä, että tarvitsee jäädä pitkäksi aikaa juttelemaan niitä näitä. Se on vain sen havaitsemista, että ollaan läsnä. Se, että ihmiset oikeasti noteeraavat toisensa, tekee jo aika paljon.

TAUKOTILAT TARVITAAN

Ruusuvuori on työpaikkojen yhteisten taukotilojen puolesta puhuja. Taustalla on tutkimustyön lisäksi omakohtainen kokemus suutarin lapsella ei ole kenkiä -tyyppisessä asetelmassa.

– Työskentelin aikaisemmin tutkijana Työterveyslaitoksella. Toimipisteessämme ei ollut yhteistä taukotilaa työntekijöille. Rupesimme kollegan kanssa kehittelemään talon isoon aulaan vastaavaa kokoontumispaikkaa. Järjestimme sinne seisomapöytiä ja muutakin rekvisiittaa. Siinä rupesi käymään porukkaa aika paljon ja siihen kehkeytyi muutakin toimintaa. Teimme esimerkiksi työkavereista otetuista tilannekuvista joulukalenterin aulan seinälle.

– Se päätyi siihen, että kun yksi huone tyhjentyi, niin saimme siitä yhteisen taukotilan. Tapahtumien kulku havainnollisti, mitä mahdollisuus kokoontua yhteen voi tehdä työpaikan ilmapiirille. Viihtyvyys lisääntyi töiden siitä kärsimättä. Uskon, että sama pätee yleisemminkin.

”Tauoista jää emotionaalinen palkinto, joka tulee vaihtelusta, rauhoittumisesta ja työkavereiden kanssa juttelemisesta. Se lisää viihtyvyyttä ja hyvinvointia”, Johanna Ruusuvuori sanoo. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Teollisuudessa ja erilaisissa korkeamman melutason työpaikoissa taukotiloille on Ruusuvuoren mukaan erityinen tarpeensa.

– Töitä suoritetaan tiukasti tehtäviin keskittyen kuulosuojaimet päässä. Silloin on jo työkyvyn ylläpitämistä ajatellen tärkeää, että työpaikalla on taukotila, jossa työstä aiheutunutta muistia, tarkkaavaisuutta ja suorituskykyä rasittavaa kognitiivista kuormaa voi tasoitella, että pystyy taas hyvään suoritukseen.

Tauoilla syntyy usein ideoita ja kehittelyjä, mutta niistä jää harvoin mitään pysyvämpää talteen.

– Se, mikä tauoista kuitenkin aina jää, on se emotionaalinen palkinto, joka tulee vaihtelusta, rauhoittumisesta ja työkavereiden kanssa juttelemisesta. Se lisää viihtyvyyttä ja hyvinvointia.

MUODOLLINEN VUOROVAIKUTUS MUOTISSAAN

Työpaikoilla ykkösasia on se, että työt tulevat tehdyksi. Toimintaa edistää kummasti, kun palavereihin valmistaudutaan kunnolla. Se koskee Ruusuvuoren mukaan erityisesti palaverien vetäjiä, että kullekin palaverille asetettu tavoite on heillä kirkkaana mielessä.

– Kiusaannuttavaa voi olla vaikkapa se, että kokouksen puheenjohtaja ei osaa rajoittaa ihmisten jorinoita, ei pysty pitämään keskustelua hallinnassa tai vetämään asioita yhteen. Silloin liu’utaan helposti pois itse asiasta. Kuuntelija ajattelee siinä, että pitäisi olla tekemässä miljoonaa muutakin asiaa tällä hetkellä, ja kokous ei etene mihinkään.

Aika on Ruusuvuoren mukaan työpaikolla yleensä kallista. Siksi on tärkeää, että palavereista syntyy päätöksiä, toimintalinjauksia ja tuloksia.

– Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että yllättävän usein käy niin, että päätöksiä ei sanota ääneen muistioon kirjaamista varten. Sitten voi käydä niin, että jälkikäteen ei olla samaa mieltä siitä, mitä on sovittu tai mitä muistiossa lukee.

– Yksi keino tämän välttämiseksi on heijastaa muistio seinälle jo kirjoitusvaiheessa. Se antaa mahdollisuuden osallistua ja kommentoida. Sitten tiedetään mitä on sovittu, ja muistiokin on oikeastaan saman tien tarkastettu.

TYÖNTEKIJÖITÄ KANNATTAA KUUNNELLA

Kun Ruusuvuorta pyytää tiivistämään ne tekijät, jotka edistävät työpaikan vuorovaikutuksen onnistumista, on vastauksen ydin työntekijöiden kuunteleminen.

– Kuunnellaan työntekijöiden tarpeita ja toiveita. Annetaan heidän itse ehdottaa.

– Pidetään kehittämisiltapäiviä tai työkonferenssimenetelmällä tilaisuuksia, joissa työntekijät pääsevät itse paikantamaan keinoja. Mitkä ovat meidän ongelmat ja miten niitä ratkaistaisiin, mitä halutaan ja mikä olisi hyvä. Se oikeastaan on se juttu, minkä rinnalla jonkinlaisen keskinäisen luottamuksen pitää vallita, että työtehtävät voidaan suorittaa hyvin.

Työntekijöiden tasapuolisen kuuntelemisen myönteinen seuraus on myös siinä, että se ehkäisee vuorovaikutuksen ongelmien syntymistä. Kuuntelemisella tehdään varsinaisten asiasisältöjen rinnalla työtä myös sen puolesta, että ei pääsisi syntymään tilanteita, joissa joku ei tulisi huomatuksi, tai että joku tulisi suljetuksi vuorovaikutuksen ulkopuolelle.

– Me kaikki tarvitsemme ympäristön sosiaalista tukea ja vertaistukea, ja edellisen rinnalla niitä lepohetkiä yhteisissä taukotiloissa työpäivän tai -vuoron aikana tapahtuvaa palautumista varten. Ne ovat tärkeitä tekijöitä työssä jaksamisen kannalta.

 

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT PEKKA ELOMAA, HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN JA JYRKI LUUKKONEN

VÄITTÄJÄT: Millä luodaan kilpailukykyä?

Mistä kilpailukyky syntyy, ja millä sitä saadaan lisää?

VÄITTÄJÄT


ILKKA KIEMA
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS


JANNE HUOVARI
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PELLERVON TALOUSTUTKIMUS

MILLÄ TOLALLA SUOMALAISYRITYSTEN KILPAILUKYKY ON?

JANNE HUOVARI: Kohtuullisen hyvässä kunnossa. Vienti vetää paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin kilpailijamailla. Myös palkkakehitys on ollut matalampaa, ja yrityksissä on saatu tuotteita kuntoon. Ongelma on, että Nokian korkean jalostusarvon tuotteiden tilalle ei edelleenkään ole tullut takaisin yhtä isoa palikkaa.

ILKKA KIEMA: Kustannuskilpailukyky on hyvällä tolalla johtuen maltillisista palkkaratkaisuista. Yksikkötyökustannusten merkityksestä kilpailukyvylle puhutaan usein löysästi kertomatta, että vertailtavat luvut ovat indeksilukuja. Usein vertailuun otetaan finanssikriisiä edeltävä, Nokian parhaiden vuosien aika, jolloin kilpailukyky oli poikkeuksellisen hyvä, eikä pidemmän tähtäimen keskimääräistä tasoa.

MILLÄ KILPAILUKYKYÄ LUODAAN LISÄÄ?

HUOVARI: Korkean jalostusarvon tuotteista se lähtee, mutta siihen on aika vähän nopeavaikutteisia keinoja. Ennemmin kilpailukykyä luodaan sillä, että meillä on koulutus ja työmarkkinat kunnossa, ihmiset liikkuvat tuottaviin työpaikkoihin, ja että uudet yritykset pääsevät haastamaan vanhoja toimijoita. Tuotteiden hintaan liittyy työn hinta kaikkine kustannuksineen, ja palkan täytyy olla tietysti mahdollisimman korkea siihen nähden, millä hinnalla tuote menee kaupaksi – näin saadaan kotitalouksille tuloja ja hyvinvointia. Mutta jos palkka on liian korkea, tulee työttömyyttä ja hyvinvointi vähenee.

KIEMA: Uusien yritysten on päästävä haastamaan jo markkinoilla olevia, eikä ole itsestään selvää, että palkkojen joustava määräytyminen työpaikolla aina edistää sitä. Joustavuus voi auttaa uutta yritystä, mutta sillä voi olla käänteinenkin vaikutus, jos jo markkinoilla oleva yritys saa epäreilua kilpailuetua halvemmasta työstä.

”Koulutukseen on satsattava, varsinkin keskiasteelle, josta on nyt leikattu”, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Ilkka Kiema. KUVA LAURI ROTKO

MILLAISIA MUITA ESTEITÄ HAASTAMISEN TIELLÄ ON?

HUOVARI: Yksi on ainakin yritystuet, jotka on suunnattu markkinoilla oleville, isoillekin yrityksille. Myös uuden talouden puolella suuret kansainväliset yritykset, kuten Google tai Facebook, saavat liian hallitsevan aseman.

KIEMA: Uudessa taloudessa suuryritysten asemaa voidaan heikentää immateriaalioikeuksia koskevaa lainsäädäntöä uudistamalla.

HUOVARI: Ja lisätä ihmisten oikeuksia omaan dataan. Tämä on tärkeä asia globaalissa taloudessa.

MIKÄ ON VALTION ROOLI KILPAILUKYVYN LUOMISESSA?

KIEMA: Hallituksen rooli on pitkän tähtäimen toimenpiteissä. Koulutukseen on satsattava, varsinkin keskiasteelle, josta on nyt leikattu. Uhkakuva on, että tuotamme syrjäytyneitä nuoria aikuisia, jos heitä ei ajeta tekemään jotain järkevää – sen sijaan vaaditaan kohtuutonta omatoimisuutta niiltä, jotka ovat asiallisesti ottaen vielä teinejä. Toinen asia on yliopistojen määrärahojen kohdentaminen. Näin pienessä maassa ei voi olla kovin monta akateemisesti korkeatasoista yliopistoa. Jos resurssit ovat rajalliset, pitää harkita tutkimusyliopistojen karsimista ja satsaamista kansainvälisillä mittareilla menestyviin korkeakouluihin.

HUOVARI: Meillä on hyvä olla koko maassa yliopistollista peruskoulutusta, jotta opiskelijoita saadaan hakeutumaan koulutukseen ympäri maata. Tutkimusta voi olla syytä keskittää. Osaajien saamiseksi ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoimapulaa.

KIEMA: Yrityksen näkökulmasta tarveharkinnan poistamisen hyvinvointivaikutus näyttää positiiviselle, mutta yritys ei voittoa maksimoidessaan huomioi kaikkia ulkoisvaikutuksia. Jos Suomessa jo oleva työntekijä jää siksi työttömäksi, se aiheuttaa inhimillisen tragedian sekä myös kustannuksia valtiolle.

HUOVARI: Suurempana riskinä minä näen, että jos yritys ei saa tekijöitä, investointeja ja laajentamisia voi jäädä toteutumatta. Evidenssi siitä, että ulkomainen työvoima syrjäyttäisi kotimaista, on heikko. Päin vastoin, ulkomainen työvoimavirta lisää myös kotimaista työllisyyttä.

”Osaajien saamiseksi ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoimapulaa”,  sanoo Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovari. KUVA LAURI ROTKO

LOIKO KILPAILUKYKYSOPIMUS MEILLE KILPAILUKYKYÄ?

KIEMA: Siinä oli myönteisiäkin vaikutuksia. Mutta mittaaminen on vaikeaa ja usein hyödyt esitetään liioitellusti. Tilastot tarkentuvat viiveellä, ja vuoden 2016 alussa oli jo käynnissä nousukausi – sitä kukaan ei vaan vielä tiennyt, kun yömyöhällä veivattiin sopimuksia. Arviot kikyn osuudesta 100 000 uuden työpaikan luomisessa ovat epäluotettavia.

HUOVARI: Hintakilpailukyvyn parantamisella oli osansa, mutta jo sitä ennen oli tehty matalia palkkaratkaisuja. Olisi ollut hyvä, ettei tätä ikävää sopeutumisprosessia olisi tarvinnut käydä läpi, koska se vaikutti negatiivisesti kotimaiseen kysyntään ja kotitalouksien tuloihin.

MILLAINEN VAIKUTUS ILMASTOTOIMILLA ON KILPAILUKYKYYN?

KIEMA: Kummallisella huolettomuudella ihmiset suhtautuvat ilmastonmuutokseen. Suomi on maa, joka on menestynyt korkealla teknologialla, ja ilmastonmuutos jos mikä on asia, jossa uudessa tilanteessa kysytään luovuutta ja uusia teknologisia ratkaisuja. Näen ilmastonmuutoksen siksi myös mahdollisuutena enkä vain uhkana.

HUOVARI: Näen välttämättömyytenä toimia, koska muuten kustannukset ovat aika suuret. Eri toimista aiheutuu toki kustannuksia, mutta niihin voidaan vaikuttaa sillä, miten fiksusti asioita tehdään. Suomella on mahdollisuuksia teknologian saralla, ja usein kannattaa reagoida mieluummin hyvissä ajoin kuin viime tingassa. Se saattaa tulla halvemmaksi.

KILPAILUKYKY

Kilpailukyvyllä tarkoitetaan yleensä yrityksen, toimialan tai kansantalouden kykyä selviytyä taloudellisen kilpailun olosuhteissa. Reaalisella kilpailukyvyllä tarkoitetaan talouden pitkän tähtäimen menestykseen vaikuttavia seikkoja, ja siihen vaikuttavat esimerkiksi yhteiskunnan infrastruktuuri ja julkisen sektorin tehokkuus. Kustannuskilpailukykyyn taas vaikuttavat mm. yksikkötyökustannukset ja työn tuottavuus. Yrityksen kannalta kilpailukyky syntyy siitä, että tuotteille on kysyntää ja hinta on sellainen, että ne menevät kaupaksi.
Lähteet: Wikipedia, Ilkka Kiema, Janne Huovari

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO