Kun sydän pysähtyy, pitää käynnistää elvytys. Talouden elvytyksessä ei ole kyse yhtä vakavasta tilanteesta, mutta periaate on samankaltainen.
Talouden elvytyksellä pyritään pumppaamaan LISÄÄ RAHAA TALOUTEEN, jotta talouskasvu piristyisi.
Talouteen kuuluvat nousu- ja laskukaudet eli taloussyklit. Laskukausi käynnistyy tyypillisesti, kun maailmassa lisääntyvät epävarmuudet. Epävarmuuden takia yritysjohtajat lykkäävät tai peruvat investointeja ja ihmiset isompia hankintoja.
Elvytyksen ideana on LIEVENTÄÄ LASKUKAUSIEN VAIKUTUSTA ja niiden syvyyttä. Toisin sanoen kannustaa, kun menee huonosti. Talouskielellä puhutaankin VASTASYKLISESTÄ TOIMINNASTA.
Yleensä pyritään toimimaan jo ennen pahinta laskua, sillä jos tilanne kehittyy lamaksi asti, elvytyskeinoja on vaikeampi käyttää ja niiden teho on huonompi.
On kahdentyyppistä elvytystä. RAHAPOLIITTINEN ELVYTYS on keskuspankkien harjoittamaa, eli rahaa tarjotaan aiempaa enemmän.
Keskeisimpänä keinona on LASKEA OHJAUSKORKOA, joka määrittää pankkien tarjoamien lainojen korkotasoa. Näin lasketaan yritysten ja kotitalouksien lainojen korkoja sekä kannustetaan lainanottoon eli kulutukseen.
Finanssikriisin jälkeen keskuspankit ovat myös ostaneet yritysten JOUKKOVELKALAINAKIRJOJA markkinoilta. Myös tällä keinolla on laskettu yritysten lainakustannuksia, koska yritykset ovat saaneet varmemmin lainoilleen sijoittajia.
Toinen elvytystyyppi on FINANSSIPOLIITTINEN ELVYTYS. Sillä tarkoitetaan valtioidenINVESTOINTIEN KASVATTAMISTA tai VEROJEN ALENTAMISTA. Molemmilla pyritään kannustamaan kuluttamista.
Investoinnit ovat suorempi keino, sillä niillä luodaan lisää työtä. Tämä lisää kokonaistuotantoa eli bruttokansantuotetta. Investoinnit myös lisäävät valtion verotuloja, koska yrityksellä on urakoita ja ihmisillä töitä. Tyypillisiä valtion elvytysinvestointeja ovat isot tie- tai raidehankkeet.
Monet talousasiantuntijat pitävät keskuspankkien harjoittamaa rahapoliittista elvytystä puolueettomampana keinona kuin valtion toimia. Keskuspankit eivät elvyttäessään valitse investointikohteita, vaan antavat yritysten ja kotitalouksien miettiä niiden järkevyyttä.
Toisaalta erityisesti ilmastonmuutos on herättänyt Euroopan keskuspankin johtajat pohtimaan, pitäisikö keskuspankkien pyrkiä investoimaan jollakin tavalla vihreään teknologiaan.
VALTIOITA HALUTAAN APUUN
EKP:n korkoelvytyksen keinot ovat hyvin rajalliset, koska ohjauskorko on ollut jo pitkään nollassa. Jos äkillinen talouskriisi koittaa, keskuspankeilla on vain vähän mahdollisuuksia piristää taloutta.
Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Christine Lagarde varoitti tästä puhuessaan helmikuussa Euroopan parlamentissa. Siksi elvytykseen kykenevien euromaiden pitäisi kantaa vastuunsa yhteisestä talousalueesta ja elvyttää.
Myös EKP:n entinen pääekonomisti Peter Praet on ihmetellyt, että sijoittajat odottavat keskuspankin toimivan aina kriisitilanteessa. Hän muistutti keskuspankkien voivan piristää taloutta vain tiettyyn rajaan asti.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n viimekeväisen arvion mukaan monilla mailla olisi mahdollisuutta elvytykseen. Rahasto suositti myös politiikkamuutoksia, joilla talouskasvua jaetaan tasaisemmin ja verojen välttely laitetaan kuriin.
SAKSA ALOITTI ELVYTYKSEN
Saksan talous yskii muuta Eurooppaa selvästi pahemmin. Vaikein tilanne on ollut autoteollisuudessa. Tilausten väheneminen on näkynyt muussakin teollisuudessa.
Yhä useampi eurooppalainen talousasiantuntija on kehottanut Saksan valtiota elvyttämään. Varaa olisi. Pelkästään viime vuonna Saksan valtiolle kertyi 13,5 miljardia euroa ylijäämää.
Vasta tammikuussa kelkka kääntyi ja tilanne muuttui hallituspuolueiden väliseksi kiistaksi elvytyskeinoista.
Erimielisyyttä on, turvaudutaanko veronkevennyksiin vai investointeihin – ja millä aikajänteellä. Moni haluaisi investointien kohdistuvan pidemmälle tulevaan, esimerkiksi digitalisaatioon ja koulutukseen.
Euroopan unioni miettii luopuako kesäajan käytöstä ja valitako pysyvästi kesäaika vai talviaika. Aihe on altis lobbaukselle kuten ”Kesäaika on kuin matkustaisi viereiselle aikavyöhykkeelle”, ”Se on vain yksi tunti” ja ”Kesäaikaan siirtymisen kielteiset vaikutukset keväällä kumoutuvat syksyllä”. Näitä viljellään paitsi suuren yleisön kesken, myös tarkoitushakuisesti jopa tieteenharjoittajien väitteissä. Se, millaiseen päättelyyn nämä virheelliset väitteet nojaavat, on kuitenkin läpivalaistu ja kumottu. Kesäaika on talviaikaa haitallisempaa.
Paitsi vuorotyö, epäsäännöllinen työaika ja aikaerolennot, myös univelka ja kesäaika kellonsiirtoineen häiritsevät elimistön sisäisen kellon toimintaa. Aihetta on syytä tarkastella yhteiskunnan ja terveyden näkökulmasta, sillä niihin liittyvillä päätöksillä on myös kansanterveydellisiä seurauksia.
Sisäisen kellon toimintahäiriöt altistavat univaikeuksille ja kaamosoireilulle sekä niiden välityksellä edelleen lihomiselle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksille. Myös tietyt syöpätaudit näyttävät ilmaantuvan etenkin yötyön tai aikavyöhykeylityksiä sisältävän työn seurauksena, ja WHO on luokitellut tällaiset työtehtävät todennäköisesti syöpää aiheuttaviksi.
Päivärytmin myöhentymisen ja iltavirkkuuden yleistymisen takia univaikeuksista johtuvat niin välittömät kuin pitkäaikaiset haitat ovat lisääntymässä. Iltavirkut nukkuvat huonommin, liikkuvat vähemmän ja syövät epäterveellisemmin kuin muut. Ilmastonmuutoksen takia puolestaan talvet muuttuvat valottomammiksi, mikä lisää kaamosoireita. Nämä muutokset näkyvät jo suomalaisissa.
Sisäisen kellon toimintahäiriöt altistavat univaikeuksille ja kaamosoireilulle.
Yhä useampi on univelkainen, ja työelämässä mukana olevilla unettomuudesta kärsivien osuus on jatkanut kasvuaan. Työikäisillä naisilla on yleistynyt myös runsas kaamosoireilu. Vyötärölihavuus on yleistynyt työikäisillä miehillä ja naisilla sekä eläkeikäisillä naisilla. Päivärytmin myöhentyminen ja iltavirkkuuden voimistuminen näkyvät jo myös elinajassa. Suomalaisten entisten huippu-urheilijoiden joukosta iltavirkut kuolivat muita nuorempina, ja tämä tuli ilmi 56 ikävuoden jälkeen.
Suomi ei tässä ole poikkeus. Viesti maailmalta on selkeä: mitä iltavirkumpi henkilö on, sitä runsaammin hänelle kertyy terveysvaaroja. Yhtään poikkeusta tästä ei toistaiseksi ole. Britannian biopankkitutkimuksen mukaan 63 ikävuoden jälkeen iltavirkut kuolivat muita nuorempana. Seurantatutkimus yli 40-vuotiaista briteistä osoitti iltavirkkujen sairastavan useammin verenpainetautia ja kuolevan nuorempina. Herää kysymys: suojaisiko päivärytmin aikaistaminen näiltä vaaroilta?
Päivärytmiään voi kolmessa viikossa aikaistaa 2–3 tunnilla hakeutumalla aamuvaloon ja välttämällä iltavaloa, syömällä aamiaisen pian heräämisen jälkeen, lounaan säännöllisesti ja päivällisen ennen kello 19:ää, välttämällä kofeiinia kello 15:n jälkeen, välttämällä päiväunia kello 16:n jälkeen, ja jos liikunta on osa päivärutiinia, niin ajoittamalla liikunta aamuun. Näillä keinoin uni paranee ja stressi helpottaa.
TIMO PARTONEN Kirjoittaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimusprofessori.
”Koronakriisin kielteiset vaikutukset tulevat olemaan mittavat. Siitä ei päästä mihinkään, mutta ei tämä totaalinen stoppi ole. Me selviydymme tästä yhdessä”, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto pitää työmarkkinajärjestöjen koronaepidemian takia 18. päivä maaliskuuta solmimaa työmarkkinoiden kriisipakettia erinomaisena suorituksena. Etenkin sitä taustaa vasten, että vasta vähän aikaa sitten osapuolet olivat työehtosopimusneuvotteluissa konfliktiasetelmassa.
– Kriisipaketin nopea valmistuminen kertoo siitä, että yhteiskunnallisesti vastuullisessa asemassa olevat ihmiset kantavat vastuunsa silloin, kun tarve on. Ongelmatilannetta lähestytään käytännönläheisesti muut asiat syrjään sysäten ja katsotaan, mitä on syytä tehdä.
Koronakriisin keskellä on tarpeen havaita myös myönteiset asiat. Vain osassa yrityksiä puhutaan lomautuksista. Toisaalta esimerkiksi terveydenhoidon ja siivoustyön arvo on löydetty uudestaan.
Aallon mukaan kriisipaketin nopea valmistuminen rakensi työmarkkinajärjestelmään vakautta ja uskottavuutta.
– Vakaudelle on aina olemassa tarve, mutta vallitsevassa tilanteessa se on tavallistakin tärkeämpää. Emme tiedä, miten nyt tehdyt yritysten asemaa tukevat ja kansalaisten työttömyys- ja sosiaaliturvaa parantavat toimenpiteet vaikuttavat. On hyvä varautua siihen, että työmarkkinaosapuolten toimenpiteitä tarvitaan vielä lisää. Mitä ne sitten ovat tai koska ne ovat esillä? Sitä ei vielä pysty sanomaan.
TIEDON JA TUEN TARVE
Teollisuusliitto on työmarkkinoiden kriisipakettiin nojaten tehnyt sopimusaloilleen lukuisan joukon määräaikaisia soveltavia erillissopimuksia. Niiden tarkoitus on tukea ja selventää toimintaa työpaikoilla poikkeuksellisessa tilanteessa.
– Samalla on hyvä pitää mielessä, että kaikkiin asioihin ei ole vielä vastauksia, ja jotkin kysymykset saattavat olla sellaisia, että niihin haetaan aikanaan oikeuden kautta ratkaisut. Kriisin kenties hankalin piirre on sen aiheuttama epävarmuus. Siihen meidän on nyt tottuminen.
Koronakriisi on asettanut Teollisuusliiton ja ennen muuta Teollisuuden työttömyyskassan kovan paineen alle. Palvelujen kysyntä on noussut nopeasti ja voimakkaasti.
– Liiton puolella tämä on näkynyt luottamushenkilöiden ja jäsenten tiedon tarpeen kasvuna. Toisaalta olemme peruuttaneet kaikki omat tapahtumat ja Murikka-opiston koulutukset kesäkuun loppuun asti. Myös ammattiosastot siirtävät kokouksiaan ja ovat peruneet tilaisuuksiaan.
Kriisistä selviydytään yhdessä tekemällä ja yhdessä huolehtimalla. Tietyllä tavalla se kiire loppuu, kun huomaa kuinka tärkeitä ihmisiä itse kullakin ympärillänsä on.
– Työttömyyskassan palvelutilanne on erittäin vaativa. Siksi on tärkeää, että työttömyysturvajärjestelmä saadaan nyt toimimaan joustavasti niin, että maksatukset saadaan nopeasti ihmisten tileille. Työttömyyskassan talous on hyvässä kunnossa ja työttömyyskassajärjestelmän rahoitus on kestävällä pohjalla. Sen suhteen ei ole huolta.
Aallon mukaan niin kutsuttujen Emu-puskureiden käyttäminen on vallitsevassa tilanteessa järkevää.
– Emu-puskurit perustettiin ja niihin ryhdyttiin kokoamaan varoja ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksesta. Se oli aikanaan viisas päätös, jonka seurauksena meillä on Työllisyysrahaston ja eläkejärjestelmän sisällä taloudelliset puskurit olemassa. Niiden varojen käyttämisen aika on nyt.
ETEENPÄIN YHDESSÄ TOIMIMALLA
Koronakriisin vaikutuksia on Aallon mukaan mahdotonta vielä arvioida. Pelkästään yritysten tuotanto- ja hankintaketjut ovat vaikeasti hahmotettava kokonaisuus.
– Se kuitenkin on jo ollut nähtävissä, että tilannekuva ei ole yhteneväinen. Useilla isoilla työpaikoilla on neuvoteltu tai neuvotellaan lomautuksista. Sitten on niitä yrityksiä, jotka vielä viikko sitten ilmoittivat, että tilaukset ovat nousseet. Hankaluus on siinä, että kukaan ei voi sanoa mitään varmaa. Jos tilauskirja on tänään täynnä, voi se huomenna olla tyhjä, tai sitten ei.
– Tilanne on ennen kokematon ja todella vaikea, mutta tämän epidemian jälkeenkin tehdään töitä, ihmisille maksetaan palkkaa ja uusia yrityksiä syntyy.
– Suomalainen yhteiskunta pystyy selviytymään tästä yhdessä tekemällä ja yhdessä huolehtimalla. Se on avain meille jokaiselle omaan jaksamiseen. Se on nyt tärkein asia, Aalto sanoo.
Koronavirus muuttui muutamassa viikossa ulkomaan pikku-uutisesta suureksi uutiseksi liikkumisen rajoittamisesta ja lomautuksista Suomessa. ”Nyt on ison tuki- ja elvytyspaketin paikka, jonka mittaluokan on oltava sellainen, että päättäjiä ja meitä kaikkia heikottaa”, sanoo taloustieteilijä Sixten Korkman.
SIXTEN KORKMAN Valtiotieteen tohtori. Toiminut mm. valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajana ja työelämäprofessorina Aalto yliopistossa. Julkaissut viisi kirjaa, viimeisimpänä Globalisaatio koetuksella vuonna 2017.
Ensin asia, jonka soisi olevan itsestäänselvyys poikkeusoloissa.
– Ensimmäinen tehtävä on huolehtia terveydenhuollon resursseista ja toimivuudesta. Se on vaativa tehtävä. Tarvitaan merkittävästi lisärahoitusta sairaaloille, ja on löydettävä riittävästi hoitohenkilökuntaa sitä mukaa kun potilaiden määrä alkaa todella kasvaa.
Korkmanin mielestä talouden kannalta ensi askel on etenkin pienten ja keskisuurten yritysten maksukyvyn turvaaminen. Tältä osin hallitus on jo tehnyt päätöksiä.
Iso ongelma saattaa kuitenkin syntyä siitä, että yritykset ajautuvat melko nopeasti konkurssiin, vaikka niille myönnettäisiinkin tilapäistä lainarahoitusta.
– Kun tuotanto on markkinoiden puuttuessa romahtanut ja tappiot kasvavat koko ajan, ei lainarahasta ole juuri apua. Siksi yrityksille, etenkin pk-yrityksille, on nyt myönnettävä laajasti suoraa tukea riihikuivan rahan muodossa ilman takaisinmaksuvelvoitteita. Tämä vaatii ennennäkemättömiä päätöksiä, Korkman sanoo.
– Vaihtoehtoisesti voidaan yrityksiä vahvistaa valtion tekemillä osakesijoituksilla. On myös syytä toivoa ja uskoa, että monet vuokrakiinteistöjen omistajat ovat valmiita vuokratason alentamiseen.
Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että tämä kriisi on aivan omaa kokoluokkaansa. Se kertoo modernin talouden haavoittuvuudesta.
Näiden lisäksi Korkman haluaa nähdä merkittävän paketin, ”useita miljardeja euroja”, kunnille talouden paikkaamiseksi ja kotitalouksien kysynnän ylläpitämiseen.
– Nyt on paikka isolle tuki- ja elvytyspaketille, jonka mittaluokan on oltava sellainen, että päättäjiä ja meitä kaikkia heikottaa. Hätä ei lue lakia. Velat kasvavat joka tapauksessa talouden romahtamisen myötä. On ryhdyttävä laskukierrettä rajoittaviin toimiin, vaikka nuo toimet osaltaan myös jonkin verran lisäävät julkista velkaa, Korkman sanoo.
Hän painottaa, että Suomi ei suinkaan ole yksin.
– Samankaltaisiin toimiin ryhdytään kaikissa maissa, mikä on hyvä. Euroopan keskuspankki ja muut keskuspankit tekevät kaikkensa finanssimarkkinoiden toimivuuden turvaamiseksi. Muiden ongelmien lisäksi ei kaivata eskaloivaa finanssikriisiä Euroopassa tai laajemmin. Aineksia siihen on, sillä riskipitoista velkaa on ympäri maailmaa tuhansia miljardeja.
Oma murheensa on Italian valtion velka, joka on nopeassa kasvussa jo valmiiksi korkealta tasoltaan. Italia on tällä hetkellä käytännössä seisahtanut koronaepidemian takia.
Korkman ennustaa, että EU ja etenkin euroalueen toimintakyky joutuvat tänä vuonna ehkä kovemmalle koetukselle kuin koskaan aiemmin. Se onkin edellisen vuosikymmenen tapahtumien valossa aikamoinen koettelemus.
PALUU KONSENSUKSEEN?
Korkman kiittelee työmarkkinakeskusjärjestöjen valmiutta nopealla aikataululla sopia kriisipaketista, jonka on tarkoitus pelastaa yritystoiminnan edellytykset, työllisyys ja viime kädessä ihmisten toimeentulo.
– Päätökset lomautusilmoitusajan lyhentämiseksi ja työeläkemaksujen lykkäämiseksi olivat hyödyllisiä. Nekin ovat vain pieni osa tarvittavista toimista, mutta muistuttavat siitä, että Suomessa on tehty paluuta konsensukseen.
Melko tuoreessa muistissa on vuoden 2008 pörssiromahdus ja finanssikriisi seurauksineen. Seuraako koronaviruksen laukaisemasta lamasta vielä kovempaa kyytiä?
– Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että tämä kriisi on aivan omaa kokoluokkaansa. Se kertoo modernin talouden haavoittuvuudesta. Kriisin syvyyden vuoksi nyt tarvitaan paljon mittavampi talouden tuki- ja elvytyspaketti kuin koskaan aiemmin. Nyt pitää sallia raju julkisen velkaantumisen kasvu.
– Hyvä asia on, että velkaa saa nyt markkinoilta erittäin matalalla korolla. Siksi velkarasitus jää kohtuulliseksi. Suomen valtion luottokelpoisuuden uskon säilyvän hyvänä nopeasta velkaantumisesta huolimatta – jo senkin takia, että on niin monta muuta maata, jotka ovat tältä osin Suomea selvästi heikommassa asemassa.
Maapallo on kutistunut ja keskinäinen riippuvuutemme voimistunut, halusimme tai emme.
Korkman kuitenkin uskoo, että tämän jälkeen on tehtävä sarja toimenpiteitä koskien julkisen talouden kestävyyttä. Toimenpiteitä, jotka ”tulevat olemaan vaikea paikka myös ay-liikkeelle”. Näiden aika ei tosin ole nyt.
– Meillähän oli jo ennen kriisiä ongelmana väestön ikääntymisen aiheuttama julkisen talouden kestävyysongelma, joka nyt vaikeutuu, kun valtion velka kasvaa uudelle tasolle. On pystyttävä käyttämään uutta teknologiaa paremmin hyväksi julkisen palvelutuotannon tehostamiseksi. On priorisoitava ja leikattava niitä menoja, jotka ovat vähemmän olennaisia. Poliitikoille tämä ei ole helppoa.
Mitä nämä menot sitten ovat, sen saa aika näyttää. Korkman mainitsee yritystuet, jotka eivät ohjaudu tutkimukseen ja tuotekehittelyyn sekä korkeakouluopiskelijoiden tuet. Merkittäviä summia, mutta tuskin sentään ratkaisevassa asemassa?
– Ehkä enemmänkin on kyse siitä, ettei hyvinvointivaltiota tulisi nykyisestä merkittävästi kasvattaa. On löydettävä toimia työllisyysasteen nostamiseksi, mikä vaatii työperäisen maahanmuuton hyväksymistä, työvälitykseen panostamista ja myös työnteon kannusteiden vahvistamista.
SUOMI TULEE SELVIYTYMÄÄN
Koronavirus inhimillisenä tragediana on samalla muistutus modernin talouden haavoittuvuudesta, mutta myös siitä, kuinka tärkeää on, että julkinen valta täyttää tehtävänsä.
– Suomi tulee selviytymään tästäkin kriisistä siedettävästi, näin uskon, koska meillä julkinen valta toimii tehokkaasti. Se turvaa terveydenhuollon toiminnan. Hyvinvointivaltio turvaa ihmisten toimeentulon. Hallituksen talouspolitiikka auttaa lamakierteen katkaisemisessa.
Tämä on muistutus modernin talouden haavoittuvuudesta, mutta myös siitä, kuinka tärkeää on, että julkinen valta täyttää tehtävänsä.
– Elinkeinoelämän edustajat puhuvat joskus siihen sävyyn, että poliitikoista ja julkisesta vallasta on vain haittaa. Eivät puhu sellaisia nyt, sillä koko yhteiskunta on nyt riippuvainen poliittisten päättäjien ja julkisten instituutioiden kyvystä vastata haasteisiin.
Korkman uskoo, että alihankintaketjujen haavoittuvuus johtaa siihen, että yritykset jatkossa tuovat joitain toimintoja lähemmäksi kotimaata tai ainakin hakevat suurempaa hajautusta alihankinnoissa.
– Ei pidä olla liian riippuvainen yhdestä toimittajasta, oli tämä sitten Kiinassa tai muualla.
GLOBALISAATION LOPPU?
Koronakriisin puhjettua on myös esitetty ajatuksia, että virus ja sen seuraukset kääntäisivät globalisaatiokehityksen kulun. Korkman on täysin eri linjoilla.
– On harhakuvitelma, että globalisaatio olisi tulossa tiensä päähän. Tarvitaan päinvastoin vahvempaa yhteistyötä maailman terveysjärjestön WHO:n puitteissa epidemioiden nopeammaksi tunnistamiseksi, niiden leviämisen rajoittamiseksi ja rokotteiden kehittämiseksi.
– Maapallo on kutistunut ja keskinäinen riippuvuutemme voimistunut, halusimme tai emme. Maailman suuria ongelmia voidaan lieventää tai torjua vain paremman kansainvälisen yhteistyön avulla, oli sitten kyse pandemioista, ilmaston lämpenemisestä, talouden vakaudesta tai veronkierrosta ja rahanpesusta.
”Ei tästä nyt tarvitse ilmoitustaululle tiedotetta laittaa, mutta kerro lukivaikeuksista muille! Apua saa, kun apua pyytää.” Pääluottamusmies, puuseppä Kai Hyrynkangas kehottaa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista kärsiviä olemaan avoimia ongelmastaan. Hän on ollut.
– Lukeminen ei maittanut, kirjoittaminen ei maittanut, läksyjen teko ei maittanut, kokeisiin lukeminen ei maittanut. Mutta siihen aikaan asia kuitattiin: Noh, pojat on poikia…
Kokemäen Kuurolan kylän alakoululainen Kai Hyrynkangas ei silloin 1970-luvun alkupuolella saanut tukea tai ymmärrystä lukemisen ja kirjoittamisen ongelmiinsa. Päinvastoin, pienen kyläkoulun opettajalla oli aika erikoisia kasvatusmetodeja eikä hän tiennyt, että lukivaikeudet kulkevat suvussa. Opettaja oli luotsannut jo äitiä samassa koulussa ja töksäytti pojalle: ”Et sinäkään opi lukemaan, kun ei äitiskään oppinut”.
– Yläasteella englannin opettaja sanoi, että saat aineestani vitosen, kun pidät suusi kiinni. Kyllähän minä tosin puhun enemmän kuin laki sallii, mutta nämä tunnit pysyin hiljaa, Hyrynkangas jatkaa kivikkoisen koulutiensä kuvailua.
Lapset olivat opettajia viisaampia.
– Kaverit ymmärsivät. Minua ei koskaan tyrkytetty mihinkään sihteerin hommiin, kun piti jossain pelissä pitää kirjaa. Tai jos piti, laitoin vain etukirjaimet.
”Lapsena urheilu täytti sen kolon, mikä läksyiltä jäi”, Kai Hyrynkangas muistelee. Nyt hän on vetänyt jo 25 vuotta lasten urheilukoulua. Jutun kuvat on otettu Harjavallan liikuntahallissa helmikuussa 2020 ennen koronakriisin aiheuttamia rajoituksia.
Ainoa koulun kirjastosta lainattu kirja, Tarzanin seikkailut, on sekin Hyrynkankaan mielikuvan mukaan edelleen palauttamatta.
– Mutta on se lukemattakin. En ole elämäni aikana lukenut ainuttakaan kirjaa.
Todistuksissa oli kaikissa lukuaineissa tasaista vitosta ja kutosta, Hyrynkangas toteaa. Sen sijaan käsitöistä, kotitaloudesta ja liikunnasta tuli kiitettäviäkin arvosanoja. Niin, liikunta on näytellyt tärkeää osaa aivan lapsuudesta lähtien.
– Urheilu täytti sen kolon, mikä läksyiltä jäi.
– Nuorempana yleisurheilin ja hiihdin paljon. Olen vuonna 1974 perustetun Teljän Nousun 216. jäsen, Hyrynkangas kertoo ylpeyttä äänessään.
METALLIMIEHESTÄ TULI PUUSEPPÄ
– Teollisuudessa meitä on paljon, Hyrynkangas toteaa lukivaikeuksien yleisyydestä Teollisuusliitonkin jäsenistön keskuudessa. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet ohjaavat ikään kuin luonnostaan niille aloille, joilla tarvitaan kädentaitoja.
Hyrynkangas kertaa nykyiseltä kansanedustajalta Jari Myllykoskelta kuulemansa tarinan.
– Kaverilla oli huono koulutodistus, eikä työnantaja millään tahtonut ottaa häntä töihin. Myllykoski sanoi, että anna pojalle moottori kasattavaksi. Poika kasasi moottorin ennen kuin edes ohjeita ehdittiin antaa. Ja poika sai työpaikan. Ammattitaitoa on, mutta lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa.
”Kerro lukivaikeudesta ainakin työnantajalle, lähimmille työkavereille ja luottamusmiehille”, Kai Hyrynkangas kehottaa.
Ammattikoulu tuntui itsestään selvältä valinnalta peruskoulun päättyessä myös Hyrynkankaalle.
– Siihen aikaan oli metalliala muotia. Kaikki menivät metallipuolelle, ja minä perässä. Mutta päivääkään en ole metallihommia tehnyt, Hyrynkangas toteaa.
Isä oli jo Puustellilla töissä – ja jonkin aikaa myös pääluottamusmies. Hyrynkankaallekin urkeni elinikäinen työura samaan firmaan.
– Olen ollut Puustellilla yli 35 vuotta töissä.
Hyrynkangas kertoo, että hän on päättänyt olla täysin avoin omista lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksistaan. Samaan hän kehottaa muitakin.
– Ei tästä nyt tarvitse ilmoitustaululle tiedotetta laittaa, mutta kerro ainakin työnantajalle, lähimmille työkavereille ja muille luottamusmiehille. Apua saa kun on avoin ja pyytää apua, Hyrynkangas vakuuttaa.
”TIEDOTTEENI OVAT SELKOSUOMEA”
Hyrynkangas on ollut pääluottamusmies Puustellilla vuodesta 2013. Luottamustehtävät tulivat vähän kuin verenperintöä isän jalanjäljissä. Hyrynkangas oli noin 20 vuotta osaston luottamusmiehenä, mutta ensin hän empi ehdokkuuttaan pääluottamusmieheksi. Syihin kuului se, että luottamustehtävässä joutuu tekemään työpaikkatiedotteita.
– Mutta kaveri kehotti, sinne vaan luottamusmieheksi! Hän lupasi olla apuna tiedotteiden laatimisessa.
Ja apuja on tullutkin. Tiedotteet kirjoitetaan eräänlaisena ryhmätyönä. Hyrynkangas laatii pohjat eli tiivistää itse sanottavan asian ja sen ytimen. Kirjoittamisessa etevämpi työkaveri sitten korjaa sana- ja pilkkuvirheet. Järjestely toimii enemmän kuin hyvin.
– Olen saanut kehuja tiedotteistani. Kun itsekin tuskailen liian pitkien tai monimutkaisten tekstien kanssa, niin osaan sanoa tärkeimmät asiat. Minun tiedotteissani ei ole turhaa lakitekstiä tai mitään diipadaapaa.
”Sanon aina lapsille, että kun Kaitsu ei muista nimiä, niin Kaitsu kutsuu esimerkiksi paidan värillä eikä siitä tarvitse välittää”, Kai Hyrynkangas kertoo.
Hyrynkangas pitää nykyajan tekstinkäsittelyohjelmia erinomaisena apuna luku- ja kirjoitusvaikeuksista kärsiville. Ennakoiva tekstaaminen ja automaattinen punakynä avittavat tekstin oikeinkirjoitusta.
– Aiemmin otin kynän ja laitoin pari sanaa paperille ja sitten tuli perään suttua. Nyt kirjoitan tietokoneella ja ohjelma alleviivaa punaisella, jos sana on väärin. Ohjelma tarjoaa minulle oikeita sanoja.
NIMET, NETTI JA ENGLANTI KOMPASTUTTAVAT
– En osaa ruotsia tai englantia. En osaa sivistyssanoja. Minun pitää aina kiertää sana selittämällä se muilla sanoilla, Hyrynkangas toteaa.
– En muista nimiä, Hyrynkangas jatkaa lukivaikeuksista kärsiville hyvinkin tuttua ongelmalistaa.
Nimissäkin auttaa avoimuus.
– Olen ollut yli 25 vuotta lasten urheilukoulun vetäjänä. Sanon aina lapsille, että kun Kaitsu ei muista nimiä, niin Kaitsu kutsuu esimerkiksi pipon tai paidan tai silmälasien mukaan tai hiusten värillä eikä siitä tarvitse välittää.
”Kuuntelen, selvitän, kyselen.”
Aina nousee innokkaita käsiä, jos urheilukoulussa tarvitaan kirjoittamisapua ja jos apuohjaajana toimiva lukioikäinen ei kaikkea kirjaamistyötä ennätä tehdä. Avoimuus toimii siis lastenkin kanssa, Hyrynkangas painottaa.
Hyrynkangas viivytteli pitkään Facebookiin liittymistä nimenomaan lukivaikeuksien takia. Hän pitää hyvin arveluttavana sitä kehityssuuntaa, että kaikki viranomaisten palvelut yritetään digitalisoida ja siirtää nettiin. Netissä seikkailu ei näet helpolla onnistu lukivaikeuksista kärsiville, eli seurauksena on vain lisää syrjintää.
– Ihan hirvittävä ajatus! Näin tiivistää Hyrynkangas puolestaan tiedot siitä, että yhä useammassa konsernissa yritetään vääntää konsernin kieli englanniksi vähät välittämättä siitä, osaavatko työntekijät sitä ollenkaan tai jos osaavat, millä tasolla, tai kuinka paljon on lukivaikeuksista kärsiviä työntekijöitä.
”KYSYMÄLLÄ TIETO LÖYTYY”
– Ei tämä etu ole, hankalammaksi tämä lukivaikeus elämän tekee. Joudun tekemään enemmän töitä kuin muut, Hyrynkangas toteaa.
– Työnantaja ei pakota minua niihin tehtäviin, joissa pitäisi ohjelmoida tietokonetta. Tietokoneelta ajetut työmääräykset ja muut rutiinihommat pysyvät kyllä hanskassa.
– Kuuntelen, selvitän, kyselen.
Siinä Hyrynkangas tiivistää omat selviytymiskeinonsa puolestaan pääluottamusmiehen tehtävän vaatimien, monimutkaistenkin asioiden haltuun ottoon.
Hyrynkangas kertoo, että hän voi aina soittaa aluetoimistoon tai liittoon ja esittää kysymyksiä. On myös erittäin hyvä, että yleensä kaikki liiton koulutusmateriaali tulee jälkeenpäin osallistujille sähköpostissa. Hän ei pysty tekemään koulutuksen aikana tarkkoja muistiinpanoja, joten tietopaketit ovat tärkeitä.
”Lukivaikeuksista kärsiville luottamusmiehille voisi järjestää oman tapaamisen. Saisi vertaistukea ja ideoita, ja kuulisi, miten toiset hoitavat asioita”, Kai Hyrynkangas vinkkaa.
Liitolta Puustellin pääluottamusmies toivoisi lisää tukea lukivaikeuksista kärsiville.
– Murikassa voisi olla selkokielinen peruskurssi tietokoneen käytöstä. Alettaisiin, ei nyt ihan töpselin seinään laitosta, mutta melkein, Hyrynkangas naurahtaa.
Ja kaikista liiton tiedotteista voisi olla sellainen de luxe -versio, jossa oleellisimmat tiedot olisi tiivistetty muutamiin isoilla kirjaimilla painettuihin otsikoihin. Tämä voisi tulla vaikka luottamusmiesten uutiskirjeen mukana.
– Minusta ei olisi myöskään huono idea, että lukivaikeuksista kärsiville luottamusmiehille järjestettäisiin oma tapaaminen. Saisi vertaistukea ja ideoita. Kuulisi, miten toiset hoitavat asioita.
Hyrynkangas on myös Teollisuusliiton valtuuston jäsen. Hän ei pysty yksiselitteisesti arvioimaan, onko lukivaikeus vaikuttanut tämän luottamustehtävän hoitoon. Omassa valtuustoryhmässä on kuitenkin helpompi puhua kuin suuressa salissa, kun porukka on tuttu ja ryhmä on pienempi.
TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JUSSI PARTANEN
ARJEN APUA LUKIVAIKEUTEEN
Jo lapsuusiässä aloitettu kuntoutus vähentää ja korjaa luki-vaikeuksia kaikkein parhaiten. Aikuisella kuntoutus on hitaampaa ja vaatii paljon motivaatiota, työtä ja aikaa, mutta aikuinenkin voi helpottaa arkeaan monin tavoin.
Opettele käyttämään tietokoneen oikolukuohjelmaa. Se etsii ja korjaa kirjoitusvirheet puolestasi.
Tietokoneiden ja älypuhelinten helppokäyttösovellukset tuovat apua muistiinpanojen tekemiseen, tekstin kuuntelemiseen ja lukemiseen, kirjoittamiseen ja reittien löytämiseen, vaikka ne eivät vielä ole kovin tunnettuja. Esimerkiksi puhelin voi muuttaa tekstin puheeksi ja puheesi tekstiksi.
Löydä Word- ja PowerPoint-ohjelmien lukutoiminto. Se lukee asiakirjan tekstin sinulle ääneen. Lisää sovelluksia voi ostaa, usein varsin edullisesti. Apuvälineiden valinnassa ja käytössä auttaa esimerkiksi Erilaisten Oppijoiden Liiton apuvälinekeskus.
Nauti kirjallisuudesta kuuntelemalla äänikirjoja. Myös opiskelulukemista löytyy jo runsaasti puhuttuna. Celia-palvelu on keskittynyt saavutettavaan kirjallisuuteen.
Hyödynnä saavutettavuusdirektiiviä. Se määrää, että monien laitosten, virastojen ja organisaatioiden informaation tulee olla myös selkoversiona. Selkokieli on helppoa suomen kieltä. On arvioitu, että noin 20 prosenttia suomalaisista hyötyy selkokielestä. Esimerkiksi vero.fi -palvelu löytyy selkokielellä.
Älä salaa tai peittele luki-vaikeuttasi. Se vie vain kohtuuttomasti energiaa. Kerro mieluummin muille, miksi jotkut asiat tuottavat sinulle vaikeuksia. Lukivaikeus ei ole sen ihmeellisempi asia kuin vaikkapa kuulon alenema tai heikentynyt näkö.
Osallistu rohkeasti koulutuksiin ja kursseille. Kerro kouluttajalle vaikeudestasi. Opettajan tehtävänä on löytää keinot oppimisesi tueksi. Esimerkiksi Teollisuusliiton Murikka-opistosta saat apua ja tukea oppimisen vaikeuksiin.
Jos tunnistat oppimisvaikeuksia lapsillasi, vaadi heille tukea. Tutkimuksen mukaan vaikeuden kanssa pärjää paremmin myös aikuisena, jos tukea tähän aivoperäiseen ongelmaan on saatu jo varhain.
Töihin on mentävä, tavalla tai toisella. Suurin osa Teollisuusliiton jäsenistä kulkee töihin omalla autolla, mutta voisiko muukin olla mahdollista? Työmatkaajille on tarjottava aito mahdollisuus käyttää julkisia kulkuvälineitä, jalankulkua tai pyöräilyä.
Kävelyn ja pyöräilyn hyödyistä on paljon tutkimustietoa. Kävely kohottaa kansanterveyttä ja -taloutta yhtä edukkaasti kuin pyöräily, vaikka kävely ei ehkä nykyisin saakaan samanlaista huomiota kuin pyöräily. Kävelyyn on kuitenkin yhdistetty entistä useammin paitsi ruumiin, myös sielun tasapaino.
Kymmeniä tuhansia ihmisiä käsittävien tutkimusten mukaan jalankulku ennaltaehkäisee masennusta. Tämä saattaa liittyä myös saastepäästöjen vähentymiseen kävelyn suosion myötä. Tutkijat varoittavat näet nykyisin siitä, että masennussairaudet ovat sitä todennäköisempiä, mitä saastuneempaa ilmaa hengitämme.
Ihmiskunnan suuret ajattelijat ovat kautta aikain ylistäneet kävelemistä. Heistä käveleminen on helpotus – elleipä peräti oleellinen edellytys – ongelmien ratkaisulle. Kirjailija-filosofi Friedrich Nietzsche on jopa todennut, että vain kävellessä syntyneet ajatukset ovat minkään arvoisia.
Jalkaudutaan – vai pyöräilläänkö?
Kävelyyn ei tarvita laitteita tai varusteita. Ja kun kävely nopeutetaan polkuvoimaksi, pyöräilijöidenkin tiedetään vähentävän yhteiskunnalle sälytettäviä kustannuksia. He pysyvät muita terveempinä leikaten tuntuvasti myös työnantajan kuluja vähäisemmillä sairauspäivillään.
Pyöräily vähentää saasteita ja melua nopeuttaen myös ajoneuvoliikennettä pienentämällä ruuhkia. Pyöräily lisää paikallisten liikkeiden elinvoimaa ja vähentää yhteiskunnan kustannuksia. 10 pyörää mahtuu yhden auton pysäköintipaikkaan, ja pyöräily on halvempaa verrattuna autoiluun.
PYÖRÄILY TUO RAHAA, AUTOILU VIE
Jalankulun ja pyöräilyn väylien rakentaminen ei vaadi luonnon peittämistä asfalttiin niin laajoilta aloilta kuin autotiet.
Viheralueiden säilyttämisellä on ratkaiseva rooli asukkaiden terveydelle ja mielen tasapainolle. Viheralueiden saavutettavuus on tasa-arvokysymys. Köyhimmät ja eritoten heidän lapsensa hyötyvät eniten lähiluonnosta. Vihervyöhykkeet lisäävät kevyen liikenteen suosiota. Kilometrin pyörämatka tuntuu tutkimusten mukaan paljon lyhyemmältä viherväylällä kuin keskellä brutaalia betoniarkkitehtuuria. Työmatkaa ei edes taiteta kevyin konstein, jos se tuo vain kokemuksen ahdistavasta rumuudesta ja kulun jarruuntumisesta esteisiin.
Auto on kätevä, mutta terveyden ja ympäristön takia kannattaa miettiä, voisiko auton välillä vaihtaa pyöräilyyn tai kävelyyn.
Kansainvälisten suunnittelustandardien mukaan laskien pyöräilyn kehittäminen tuo aina rahaa kaupungille, autoiluun investointi vie aina rahaa kaupungilta. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on esimerkiksi laskenut, että 20 miljoonan investointi pyöräilyyn toisi yli 800 miljoonaa euroa rahaa terveys- ja muina hyötyinä vuoteen 2025 mennessä. Saman rahan laittaminen autoiluun köyhdyttäisi kaupunkia.
TILAISUUS ON TARJOTTAVA
Liikenteen suuren muutoksen vastuuttaminen yksittäisille ihmisille on kohtuutonta ja vaikutuksiltaan tehotonta. Teollisuusliiton kyselyn mukaan jäsenet tietävät tämän hyvin, sillä heillä ei useinkaan ole mahdollisuuksia käyttää julkista liikennettä, tai sitten matka töihin on liian pitkä kävelyyn tai pyöräilyyn.
Kyselyn mukaan liiton jäsenet ovat samaan aikaan tietoisia niistä keinoista, joilla tilaisuus kestävään matkantekoon tarjotaan. Jutun lopussa kyselyn avoimissa vastauksissa käy ilmi samat asiat, mistä liikenteen ja liikkumisen asiantuntijatkin puhuvat.
HYÖTYLIIKUNNALLA MITTAVAT TERVEYSVAIKUTUKSET
On tervettä muistaa, että suuria ja valtaisia varoja vieviä kansatautejamme voitaisiin kurittaa yksinkertaisesti kävelemällä ja pyöräilemällä. Näihin olisi koko Suomessa hyvät mahdollisuudet, sillä joka neljäs pääsisi pyörällä töihin enintään 10 minuutissa.
Vastoin ennakkoluuloja, pääkaupunkiseudulla on keskimäärin maan pisimmät työmatkat. Tälläkin seudulla pyörällä pääsisi kuitenkin töihin puolet asukkaista hilkun alle puolessa tunnissa. Koko maassa keskimääräinen työmatka olisi pyörällä muutaman minuutin lyhyempi eli selvästi alle puolen tunnin. Helsingin seudulla asuu yli 30 prosenttia kaikista maan työssä käyvistä.
– Nykysuositusten mukaan reipasta liikkumista tulisi harjoittaa 2,5 tuntia viikossa tai raskasta 1,5 tuntia. Säännöllinen liikkuminen kohottaa kestävyyskuntoa vaikuttaen suotuisasti painoon ja kehonkoostumukseen. Tämä pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja kakkostyypin diabetekseen, luettelee säännöllisen arkiliikkumisen vaikutuksia terveyskasvatuksen projektitutkija Iina Raudasoja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.
– Ja liikuntaa voi kerryttää pitkin viikkoa, pieninä pätkinä, innostaa saman laitoksen tutkijatohtori Elina Hasanen.
Hasanen painottaa maankäytön ja kaavoituksen ratkaisevaa osuutta siinä, miten mahdollisuudet luodaan. Asunnot, työpaikat, palvelut, koulut ja päiväkodit on sijoitettava niin, että jalan ja pyörällä kulkeminen on mahdollista.
– Arjesta on tehtävä helppoa. Ja on tärkeää kiinnittää huomiota kaupunkiluonnon määrään, se lisää viihtyisyyttä ja halukkuutta pyöräilyyn, tutkija alleviivaa.
Yliopistonlehtori Mikko Simula painottaa hänkin koko yhdyskunnan infrastruktuurin tärkeyttä. Hän kehuu Oulua, jossa viimeiselle asuntomessualueelle tehtiin ensimmäiseksi kävelyn ja pyöräilyn infratyöt ennen kuin ensimmäistäkään taloa ryhdyttiin suunnittelemaan.
Jyväskylästä löytyy sen sijaan sekä huonoa että hyvää esimerkkiä. Pyöräilyä on helpotettu, mutta kaupungin ulkopuolelle on myös tontitettu ja rakennutettu valtaisa Sepän automarkettikeskittymä, jonne ei helpolla pääse kuin henkilöautolla ja joka kovertaa keskustaa tyhjäksi kaupallisista palveluista.
– Ja nyt sitten on tehty Jyväskylän keskustan elävöittämissuunnitelma, Hasanen huokaa.
Simula toteaa, että verotus voi olla yksi hyvä instrumentti ilmastonmuutoksen hillintään.
– Vihreän veropolitiikan on otettava kuitenkin maksukyky huomioon. Se ei saisi rangaista kaukana asuvia pienipalkkaisia, jotka saattavat asua kaukana juurikin siksi, että he ovat pienipalkkaisia. Jotain toivoa toisi paluu progressiiviseen verotukseen.
Liikuntaa nimenomaan yhteiskunnalliselta kannalta tarkkaileva Simula pitää tärkeänä sitä, että Suomessa kansalaisjärjestöt painostaisivat päättäjiä. Jyväskylän Pyöräilyseura on Simulasta toiminut kaupungissa esimerkillisesti, jotta kuntapäättäjät taipuisivat suosimaan pyöräilyä.
– Ei ole toimia ilman kansalaisjärjestöjen painetta. Ja nopeimmin muutokset saadaan aikaan, kun kansalaisjärjestöt, julkishallinto ja liike-elämä verkostoituvat keskenään.
Pyöräily voi Simulan mukaan avata uusia ansaintamahdollisuuksia, kuten vaikka lastipyörien myynnissä.
VALTIO JA KUNNAT YHTEISTYÖHÖN
– MAL-sopimukset eli maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset ovat ainoa toimiva sopimusmenettely kuntien ja valtion välillä, kun edistetään isojen joukkoliikenne- ja asuntoinvestointien toteuttamista. Tampereen ratikka ja Länsimetro ovat esimerkkejä näistä. Toivottavasti MAL-sopimukset toteutuvat myös Jyväskylässä, Lahdessa ja Kuopiossa. Tarvetta olisi myös kevyemmille sopimustyypeille, joiden avulla muissakin kaupungeissa saataisiin eteenpäin kunnan ja valtion yhteistyötä edellyttäviä kaupunkikehittämishankkeita, sanoo Kuntaliiton liikenneasiantuntija Johanna Vilkuna.
Kevyen liikenteen suosiminen on asiantuntijasta ”ratkaisevan tärkeää” liikenteen päästöjen leikkaamisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Suosimiseen kuuluu myös sangen tärkeänä elementtinä nopeusrajoitusten laskeminen taajamissa, esimerkiksi Rovaniemen keskustassa nyt 30 kilometriin tunnissa.
Vilkunakin allekirjoittaa tämän toteaman: sen kaistan liikenne lisääntyy, jolle annetaan tilaa.
– Uudistuvaan tieliikennelakiin tulee pyöräkatu. Pyöräkadulla ajoneuvoliikenne hoidetaan pyöräilyn ehdoilla, ei toisin päin.
Liikenteen sähköistäminen on Vilkunasta yksi ratkaisu. Henkilöautokannan sähköistyminen on tärkeää, mutta päästöt eivät vähene, jos ajetut kilometrit ja autojen koko kasvavat. Akkumateriaalien tuotannon eettisyydessä on ongelmia, kuten harvinaisia maametalleja henkensä kaupalla kaivavat kongolaislapset todistavat. Vilkuna hyödyntäisi mahdollisimman paljon biokaasua. Työmatkojen verohelpotuksissa pitäisi hänestä päästä kulkuneuvoneutraaliin ratkaisuun, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta unohtamatta.
KUNNOSSAPITO KUNTOON
Helsingin Polkupyöräilijöiden eli HePon toiminnanjohtaja Henni Ahvenlampi toteaa, että kaikki tarvitsevat autoa joskus. Mutta arkipyöräily on tehtävä houkuttelevaksi ja helpoksi. Erityisesti pitää satsata jalankulun ja pyöräilyn erotteluun, sillä niissä kuljetaan hyvin eri nopeuksilla, samoin talviseen kunnossapitoon.
– Liukkauden torjumiseksi meidän ilmastoomme soveltuu harjaus ja nestemäinen suolaus. Sepeli rikkoo kumeja. Jalankulun väylillä kulkevat myös lastenrattaat, rollaattorit ja pyörätuolit, joiden käyttäjät liikkuvat aivan eri nopeuksilla kuin polkupyöräilijät. Mutta kaikki nämä ryhmät ovat heikommassa asemassa liikenteessä kuin moottoriajoneuvojen kuljettajat. Väylien laadukkuus toisi heille turvaa moottoriliikenteen vaaroilta.
HePon liikennepoliittisessa ohjelmassa vaaditaan ratkaisua myös siihen, että valtaisten rakennustyömaiden liepeillä eivät väliaikaiset pyörätiet yhtäkkiä loppuisi, usein ilman opastusta kiertoreiteistä.
– Ja kaupunkien ja kuntien on kilpailutettava jalankulun ja pyöräilyn väylien rakentaminen yhtä laadukkaasti kuin ajoteiden. Nyt kehnosti suunnitellut ja toteutetut kaadot keräävät hulevedet väärin, asfaltti ei kestä kunnossapitokoneiden painoa ja pahimmassa tapauksessa korjaukset ovat olleet vielä huonompia kuin alkuperäisen urakan reklamoidut työt.
Lähteitä: Tilastokeskus, Sitra, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, Keski-Suomen pyöräilyohjelma, WHO, Suomen ilmastopaneeli, European Cyclists´ Federation ja aivotutkija, professori Shane O´Maran teos ”In Praise of Walking” (Lontoo 2019).
Töihin tullessa tuntuu jo hienolta…
Jyväskylän Moventaksella tarkastajana työskentelevä Arto Pasanen juoksee tai pyöräilee 12 kilometrin työmatkansa ympäri vuoden. Matkaan menee 35 minuutista reiluun tuntiin riippuen kulkutavasta ja kelistä. KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
”Aamuvuoroviikolla pitää olla menossa ulos ovesta klo 04:40. Ensimmäinen kilometri juosten voi olla vähän vaikea. Toinen tuntuu jo paremmalta. Ja aina tuntuu hienolta, kun on päässyt töihin!”
Näin kertoo tarkastaja Arto Pasanen Jyväskylän Moventakselta. Pasanen juoksee tai pyöräilee 12 kilometrin työmatkansa ympäri vuoden. Miehellä on teräskunto, eikä siinä suinkaan vielä kaikki: ”Murheet jäävät lenkkipolun varrelle”.
Nassikkana Pasanen oli hiihtänyt paljon, aikuisena pelannut sulkapalloa. Mutta nykyisen kestoliikuntansa Pasanen aloitti ryhtyessään ”juoksentelemaan” perheenjäsentensä kanssa neljä–viisitoista vuotta sitten.
Vähitellen juoksulenkit pitenivät jo 15–20 kilometriin. Kaveripiirikin laajentui, kun vanhimman siskonsa kautta Pasanen tutustui muihin juoksemisen harrastajiin ja mies liittyi myös Hippoksen Maratonkerhoon.
Ja ne työmatkat Moventakselle, ne taittuvat siis nyt juosten tai pyöräillen, ympäri vuoden.
MATKA-AIKA RIIPPUU KELISTÄ…
– Pyörällä menee kesällä semmoiset 35 minuuttia, tännepäin on aika mäkistä maastoa. Talvella menee 45 minuuttia tai jopa tunti, kelistä riippuen. Juoksemalla menee vähän toista tuntia.
Toisinaan juoksumatka kotiinpäin menee myös intervalliharjoittelussa, ja silloin aikakin kutistuu.
Hyötyliikkuja harmittelee sitä, että talvipyryillä pyöräteitä ei aina aurata kunnolla.
– On käynyt niinkin, että olen tullut töihin nopeammin juosten kuin mitä olisin tullut pyörällä.
Arto Pasasen työmatkakamppeet kuivuvat työpaikan pukuhuoneen kuivaustelineessä työpäivän aikana.
Pyöräillen Pasanen tulee töihin ehkä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, enimmäkseen siis taival taittuu juosten. Kesäisinä aamuina hän juoksee satunnaisesti jopa 20:n tai 30 kilometrin ylimääräisen lenkin työmatkansa lisäksi.
Hyötyliikunta käy Pasasella, juoksutapahtumien ja puolimaratonien harrastajalla, myös harjoittelusta. Hän kertoo välillä juurikin ”keventävänsä” työmatkakilometrien määrää, jos tulossa on lähitulevaisuudessa jokin varsinainen urheilusuoritus.
Pasasella on hybridipolkupyörä. Talveksi siihen löytyy nastarenkaat. Vaatetuksessa on talvikeleille monenlaista sateen- ja tuulenpitävää varustetta, ja jalkoihin löytyy niin piikkikenkiä kuin karkeilla maastokuvioilla varustettuja lenkkareita.
VIRTAA TÖIHIN, JA TOISIINKIN TÖIHIN
Tuulimyllyn vaihteistoja valmistavassa Moventaksessa Pasanen tekee vaihteistonosien tarkastusta koordinaatti-mittakoneella. ”Tonneja halotaan”, Pasanen huomauttaa. Hänen tiiminsä näet varmistaa, että tuotteet on tehty piirustusten mukaisiksi jopa tuhannesosamillin tarkkuudella.
Työ on monipuolista, vaatien välillä myös tietokoneiden ohjelmointia tai vanhojen ohjelmien päivitystä.
– Työkaverit ovat mukavia! Se vaikuttaa paljon viihtymiseen ja jaksamiseen, Pasanen vielä alleviivaa.
Arto Pasanen ja saman osaston työkaveri Heikki Kauhanen lähdössä kotimatkalle.
Mutta tärkeän osansa jaksamiseen tuo hyötyliikunta.
– Tämä antaa virtaa. Tämä antaa voimaa selviytyä päivän askareista.
Kun Moventaksella on ollut omat aallonpohjansa ja työntekijöitä on irtisanottukin, on Pasanen kouluttautunut toiseenkin ammattiin. Hän on ammattitutkinnon suorittanut hieroja, ja hän tekee jatkuvasti päätyönsä ohella myös hierontatyötä. Hän ei uskoisi jaksavansa kahta työtä, jolleivat työmatkat taittuisi hyötyliikunnalla.
Työmatkaliikunta saa kuntopuolella ”ihmeitä” aikaan.
– Mitä sä teet? Niin Pasanen kertoo elämänsä ensimmäisen kehonkoostumusta mittaavan testaajan ihmetelleen, kun testissä paljastuivat ”ihanteelliset” arvot ihan kaikessa.
JAKSAMISTA ELÄMÄÄN
– Minä juoksin Puijon laaksossa, kun tyttären leikkaus Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa alkoi. Juostessa pystyy käsittelemään vaikeitakin asioita.
Pasasen vanhin tytär oli kokenut 19-vuotiaana täysin odottamatta neliraajahalvauksen. Isä purki huoltaan ja tuskaansa juoksemalla. Tytär istuu tällä haavaa pyörätuolissa, mutta lannistumisesta ei ole puhettakaan. Sairaalakäynnit ja kuntoutuskin jatkuvat edelleen.
Talviaikaan Arto Pasanen käyttää polkupyörässään nastarenkaita.
– Tyttäreni on taistelija ja tavattoman positiivinen ihminen, Pasanen kertoo ja näyttää tyttärestään Sinistä videon, joka todistaa asiaa.
Pasanen uskoo, että kuntoilu voi auttaa elämän vaikeiden hetkien kohdatessa.
– Jokaisella on elämässä murheita. Ne jäävät sinne lenkkipolun varteen. Kuntoilu antaa voimaa selviytyä.
”TÄMÄ ON MINUN SIIRTONI”
Jos maapallo halutaan pitää asuttavassa kunnossa myös lapsille ja lapsenlapsillemme, on hiilijalanjälkeä pienennettävä, myös liikenteessä.
– Tämä on minun siirtoni. Teen työmatkat hyötyliikunnalla. Eipä pyöräilystä tai juoksemisesta paljon saasteita tule.
Pasanen kertoo miettineensä liikkumismuotonsa valinnassa vireytensä, terveytensä ja kuntonsa ohella ilmastonmuutosta. Hänelle on myös tavattoman mieluista olla työssä nimenomaan tuulimyllyjen osia valmistavassa tehtaassa.
– Parempi täällä on olla töissä kuin hiilivoimalan osiksi meneviä tuotteita valmistavassa tehtaassa.
”Työnantajien panoksesta tulee ensimmäiseksi mieleen se, että voisi olla työsuhdepyöriä”, Arto Pasanen sanoo.
Jotta kevyen liikenteen suosio saataisiin nousemaan, Pasasella on ensinnäkin hyvin armollinen ehdotus itse työmatkalaisille.
– Jokainen saa aloittaa siltä tasolta, mitä oma kunto on. Jos lähtee vaikka kolmen kilometrin lenkille, voi ensin aina kävellä yhden pylväänvälin, sitten taas juosta seuraavan pylväänvälin, sitten taas kävellä…
– Eikä kaikille juokseminen edes sovi, toiset tykkää hiihtää, toiset pyöräillä, Pasanen kuvailee.
– Työnantajien panoksesta tulee ensimmäiseksi mieleen se, että voisi olla työsuhdepyöriä.
Arto Pasanen toivoo, että kaupungit ja kunnat kääntäisivät tiehuollossa etusijajärjestyksen toisin päin, etusijalle kevyen liikenteen väylät.
Työnantajien pitää joka tapauksessa varmistaa se, että kuntoilija pääsee työmatkansa jälkeen suihkuun, ja että varusteille on hyvät kuivatustilat. Pasanen on joutunut itse hankkimaan oskarinoksamaisen kuivaustelineen, jotta kamppeet ennättäisivät kuivua kotimatkaa varten.
Pasanen toivoo, että kaupungit ja kunnat kääntäisivät tiehuollossa etusijajärjestyksen toisin päin.
– Siitä pidetään huolta, että autoilijoiden käyttämät tiet aurataan ensin. Ja pahimmassa tapauksessa ne lumet sitten viskataan puolimetriseksi kinokseksi pyörätielle. Enpä usko, että tämä kovasti innostaisi aloittelevaa pyöräilijää tai juoksijaa, Pasanen uumoilee.
Mahdollisuuksista syntyy pyöräilijä
Varastotyöntekijä Axu Saha kulkee työmatkaa Helsingin kodin ja työpaikan Espoon Orionin välillä. Töihin meno taittuu julkisilla eli metrolla, mutta aamuvuoroviikolla Saha juoksee takaisin 14 kilometriä kolme–neljä kertaa viikossa. KUVAT PEKKA ELOMAA
”Kun annetaan mahdollisuus, työmatkaliikunta lisääntyy.” Varastotyöntekijä Axu Saha on nähnyt, miten suuresti pyöräilyn suosio on kasvanut Espoon Orionilla, kun pyöräkatokset, suihkut ja vaatteiden kuivauskaapit ovat viimeisen päälle. Itse hän juoksee päivävuorostaan kotiin, 14 kilometriä.
– Kyllä minulle maapallon tulevaisuuden vaaliminen on elämänarvona tavattoman tärkeä. Mutta vastakkainasettelua minä en halua. Eihän parempien pyöräteiden tekeminen tarkoita sitä, että autoilu loppuisi, Saha kuvailee.
– On ehdottomasti erotettava tilanteet, joissa toinen työntekijä asuu Helsingissä ja toinen maalla, jossa bussi menee kerran vuorokaudessa. Ei yksikään poliittinen puolue voi vaatia: Ei saa olla autoja.
Monen on vielä haettava lapset päiväkodista, tai on muita velvollisuuksia työmatkan varrella. Tämän Saha ymmärtää täysin. Mutta voisiko liikuntaa suorittaa edes pienissä pätkissä?
– Ei todellakaan jokaisen tarvitse juosta työmatkojaan. Ihan kaikki liikunta on arvokasta. Jo 10–15 minuutin kävely raittiissa ulkoilmassa virkistää, Saha kannustaa.
TYÖNANTAJA AVITTAA, KUN TAHTOO
Todistusaineisto niin maailmalta kuin Suomestakin, Espoon Orion mukaan luettuna, kertoo kuitenkin sen, että jalankulkua ja polkupyöräilyä voidaan ratkaisevasti edistää työnantajien toimilla. Saha kertoo, että hänen aloittaessaan kahdeksan vuotta sitten tilat ja järjestelyt olivat Orionilla jo silloin moitteettomat.
– Joka portilla on pyöräkatokset. Kaikissa pukuhuoneissa on hyvät suihkut. On erilliset, koneelliset kuivauskaapit pyyhkeille ja urheiluvaatteille, Saha luettelee.
Varastotyöntekijä Sahalla on vuoroviikoin vaihtuva, säännöllinen kaksivuorotyö. Saha juoksee aamuvuorosta kotiin 3–4 päivänä viikossa Espoosta Helsingin Hermanniin. Työmatkat taittuvat muuten julkisella kulkuvälineellä eli metrolla.
Axu Saha tekee osan työmatkastaan metrolla.
– Juoksuvaatteet ovat minulla aamulla päällä, tietysti jokin takki tai lämpöliivi myös. Minulla juoksemista helpottaa se, että työnantaja tarjoaa kaikki työvaatteet. Juoksureppu on ehdoton. En tavallista reppua suosittele ollenkaan, ei se toimi. Laitan sitten töistä lähtiessäni lämpimämmät vaatteet reppuun. Kun repun kiristää selkään, myötäilee se niin hyvin juoksijan liikkeitä, että tuntuu kuin ei mitään kantaisi.
Iltavuoroon juostuaan Saha kertoo huuhtelevansa kuntoilukamppeet töissä tavallisella saippuavedellä ja laittavansa ne sitten toiseen niistä mainioista kuivauskaapeista. Sahalla itsellään hyötyliikunnan muoto on juokseminen, mutta kaikkein selvimmin on mahdollisuuksien antaminen kasvattanut työmatkapyöräilijöiden lukumäärää.
– Täytyy kehua työnantajaa. Kun annetaan tällaiset fyysiset mahdollisuudet, kyllä se innostaa. Tavattoman monet pyöräilevät töihin. Pyöräkatokset ovat aina täynnä, Saha toteaa.
TREENI HOIDETTUNA, STRESSI POISTETTUNA
– Minä olen ajatellut: Miksi en juoksisi työmatkaani? Siinä tulee treeni tehtyä, ja sitten on koko loppuilta vapaana.
Sahan suorin reitti on 14 kilometriä pitkä, mutta välillä hän juoksee ylimääräisiä kilometrejä. Keli ja vuodenaikakin vaikuttavat työmatkaan. Jos ”talvella ja rauhassa” juoksee, menee Sahan mukaan aikaa puolitoista tuntia, lämpöisellä kesäsäällä vähemmän.
Varastotyö on fyysistä, nostellaan esimerkiksi laatikoita. Saha sanoo jaksavansa työpäivänsä paremmin hyötyliikkumisensa ansiosta. Henkinen puoli on tavattoman tärkeä sekin.
– Kaikkihan tietävät, että työpäivät vaihtelevat. Jos on ollut tavallista stressaavampi päivä, piristyn juostessa. Sen huomaan konkreettisesti siitä, että puolen tunnin juoksemisen jälkeen ajatukset lähtevät pois työpäivästä. Ajattelen ihan kaikenlaista, saan ajatukset takaisin itselleni, Saha kuvailee kokemuksiaan.
”EN JAKSAISI ISTUA RUUHKASSA”
– En puutu siihen, jos joku haluaa ehdottomasti kulkea sen kilometrin työmatkansa autolla. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta kulkevan juoksureittinsä varrella Saha tosin näkee Espoon ja Helsingin väliä matelevat autoletkat.
– Itse en jaksaisi olla ruuhkajonossa, Saha toteaa.
”Uskon, että koko liikennesuunnittelu muuttuu”, Axu Saha sanoo.
Varastotyöntekijän oma ratkaisu on ollut koko elämän ajan asunnon etsiminen julkisen liikenteen ääreltä. Saha kyllä tuntee autot ja ajokokemus on vankka, sillä aiemmin hän on autoillut paljonkin muun muassa kilpapyöräilyn kisamatkoillaan. Yksittäisten ihmisten autonkäyttöön keskittymisen sijasta on Sahan mielestä julkinen liikenne saatava toimimaan hyvin ja jalankulku ja pyöräily tehtävä mahdollisiksi kaikille.
– Helsinkiin pääsee Espoosta nopeasti, mutta olen ymmärtänyt, että Espoon sisäisen liikenne toimii huonosti. Tein Orionilla aiemmin kolmivuorotyötä. Enpä kyllä koskaan olisi lähtenyt yövuorosta juoksemaan kotiin, eli menin julkisilla.
Kaupunkien liikenteen suunnittelussa pitäisi ottaa Sahasta huomioon niin autoilijat kuin jalan tai pyöräkyydillä kulkevat ihmiset. Pasilan Mällin eli Mall of Tripla -kauppakeskuksen työmaa törrötti vuosikausia pyöräilijöiden kauhuna kiristäen kaikkien hermoja ja aiheuttaen onnettomuuksia, kun kevyttä liikennettä ei riittävästi huomioitu rakentamisen aikana. Rakennuskompleksin valmistumisen jälkeen pyöräily sujuu jo paremmin.
– Uskon, että koko liikennesuunnittelu muuttuu. Pyöräilyn ja jalankulun väylät pitää rakentaa erilleen, kuten nykyisin usein jo tehdään. Eikä pyöräilijöiltä saa kaista yhtäkkiä vain loppua, kuten nyt tapahtuu.
TEKSTI SUVI SAJANIEMI
Aikainen lähtijä omat lumensa auraa
Puuseppä Terho Laurikainen kulkee 25 kilometrin työmatkan Kontiolan kylältä Kiteen Kidexille citymaasturilla. Maasturia tarvitaan varsinkin talvella, kun varhain työmatkalle lähdettäessä aura-auto ei ole vielä kylänraitille ehtinyt. KUVAT JARNO ARTIKA
Kello 4.30 Kontiolan kylässä Kiteellä pärähtää herätyskello. Tunnin kuluttua herätyksestä puuseppä Terho Laurikainen huristelee jo työpaikalleen Kiteen keskustaan. Olipa talviyön tuisku ollut millainen tahansa, Laurikaisen on lähdettävä liikkeelle ennen kuin lumiaura entää Kontiolan raitille.
– Oma auto on täällä ihan välttämätön, jotta pääsee kulkemaan. On huolestuttava kuunnella uutisia polttoaineen hinnankorotuksista. Tuntuu, että keskustelussa painottavat ihan liikaa sähköautopuolta. Enemmän kannattaisi miettiä kaasuautojen kehittämistä, kaasuautoja voi tehdä nykyisistäkin autoista, Terho Laurikainen pohtii.
Laurikainen on työskennellyt Kidex Oy:n puuseppänä jo 36 vuotta. Hän asuu vaimonsa kanssa Kiteen Kontiolassa. Kontiola on pieni kylä Pyhäjärven äärellä. Matkaa Kiteen keskustaan pohjoisen suuntaan on noin 25 kilometriä. Parinkymmenen kilometrin päässä idässä vastaan tulee Venäjän raja.
– Pari vuotta sitten ostin eläköityneeltä työkaverilta citysmaasturin. Ihan sen takia hommattiin, kun täällä syrjässä asutaan. Ei ole töihin lähtiessäni talviaamuisin tiet aurattuina, vaan umpihangessa on päästävä menemään. Mersu on vuosimallia 2002, aika hyvinhän tuo on käytössä rokannut.
Terho Laurikaisen työmatkaväline on käytettynä ostettu vuosimallin 2002 citymaasturi.
Siinä missä Terho Laurikaisen päivittäinen työmatka on noin 25 kilometriä suuntaansa, hänen vaimonsa ajelee työpäivinä peräti 100 kilometriä suuntaansa Joensuuhun.
– Vaimolla on tavallinen henkilöauto, jolla talvikeleillä ei aina pääse liikkumaan. Silloin mennään yhteiskyydillä. Harmi vain, että työvuorojen kellonajat eivät ihan täsmää. Odottelen sitten niinä päivinä Kiteen keskustassa vaimon tuloon saakka.
HILJAINEN ON KYLÄTIE
Terho Laurikaisen ajomatka kotoa työpaikalle kestää puolisen tuntia. Aika auton ratissa kuluu kepeästi aamun radiouutisia kuunnellen. Miehestä matka ei tunnu pitkältä. Talven jälkeen toki mieltä piristää, kun aamut ovat valoisampia ja ajokelit helpompia. Paikallistie on lähes koko matkan asfaltoitu, vain viimeiset kolmisen kilometriä rullataan soratietä.
– Joskus aamuisin oikein pongailen, montako vastaantulijaa matkalla näen. Monena aamuna en näe ketään. Joskus taas saattaa kohdata varhain töihinsä tulevan maatalouslomittajan.
Terho Laurikaisen puolen tunnin työmatka kuluu leppoisasti radiota kuunnellen.
Takavuosina Kontiolan kylästä Kiteen keskustassa kävi töissä muutama muukin ihminen. Nyt väki on eläköitynyt – kimppakyytiläisiä ei Laurikaiselle ole tarjolla.
Aamuvuoroa tekevän Laurikaisen työpäivä päättyy kello 14.30. Kotiportilla ja päivän sanomalehteä hän on poimimassa kello 15 maissa.
TAPATURMA TYÖMATKALLA
Martelan kokonaan omistama Kidex Oy valmistaa toimistokalustekomponentteja. Laurikaisen työajasta suurin osa vierähtää listoituskoneella työskennellen. Välillä miestä tarvitaan myös tapituskoneella tai sirkkelillä.
– Juu, kyllä kaikki sormet on vielä tallella, puuseppä virnistää myöntäen sen, että aika monella työkaverilla sormet ovat työtapaturmissa lyhentyneetkin.
Mitään erityisen vakavia työtapaturmia tuotannossa työsuojeluvaltuutettuna toimiva Laurikainen ei äkkiä muista. Muisteloissa hän matkaa sitten vuosikymmenten päähän, jolloin hän itse joutui onnettomuuteen työmatkallaan.
– Auto kääntyi suoraan eteen, kolari tuli. Onneksi oltiin taajama-alueella, eikä vauhti ollut kova. Ei siinä sitten sen pahemmin käynyt.
Tärsky työmatkalla ei horjuttanut Laurikaisen motoristin innostusta. Joka kesä hän käynnistää 1 100 kuutioisen Harley Davidsoninsa ja lähtee baanalle. Pyöräreissuista nautitaan yhdessä vaimon kanssa.
”Oma auto on täällä ihan välttämätön, jotta pääsee kulkemaan. On huolestuttavaa kuunnella uutisia polttoaineen hinnankorotuksista”, Terho Laurikainen sanoo.
ASKELIA KERTYY
– Eihän se oman työmatkani päittäinen kesto niin pitkä ole, tunnin verran. Sopii verrata vaikka vaimon päivittäiseen noin kolmen tunnin automatkaan, Terho Laurikainen vertaa.
Mies on tyytyväinen siitäkin, että päivätyössä askelia kertyy varsin paljonkin. Kun työpäivä viimein on ohi, Laurikainen tekee perheen Panda-koiran kanssa muutaman kilometrin lenkin.
TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
TEOLLISUUSLIITON JÄSENPANEELIN VAATIMUKSIA JA KEINOJA TYÖMATKALIIKENTEEN KEHITTÄMISEKSI
”Lisää nopeaa raideliikennettä. Pitäisi kaavoituksella suosia suht´ tiivistä asumista eikä rakentaa omakotitaloja korpeen, mikä vaatii talouteen kaksi autoa. Sujuvia ja turvallisia pyöräilyreittejä lisää.” (Nainen, 52 v.)
”Nykyinen reitti kulkee valtatien reunaa, kevyen liikenteen väylän rakentaminen.” (Mies, 48 v.)
”Pyöräteiden kuntoa pitäisi kohentaa roimasti ja leventää, lisäksi ne pitäisi suunnitella turvallisemmiksi.” (Mies, 28 v.)
”Pyörätiet parempaan kuntoon, kuopat ja kynnykset pois, lumet aurataan ja tiet suolataan.” (Nainen, 57v.)
”Lähtisin markkinoimaan ajatusta hyötyliikunnan ja ajankäytön tehostamisen muodossa, päivittäisen liikunnan tai ainakin osan siitä voisi hyvin suorittaa työmatkan yhteydessä.” (Mies)
”Yksi keino voisi olla verotuksellinen, eli jos kulkee jalan tai pyörällä, niin saisi vähän verohelpotuksia.” (Mies, 53 v.)
”Autoilu voisi maksaa enemmän lyhyillä matkoilla. Linja-autovuorot sopiviksi vuorotyöläisille.” (Nainen, 57 v.)
”Mielelläni käyttäisin bussia, jos olisi edes bussipysäkit omalla asuinalueella. Julkinen liikenne on toimiessaan loistava vaihtoehto.” (Nainen, 51 v.)
”Saavutettavuus. Ei ole mielekästä odottaa [busseja], vaihtaa ja odottaa taas… Hinnan pitäisi myös olla kohtuullinen.” (Nainen, 40 v.)
”Poikittainen liikenne runsaasti paremmaksi.” (Mies 45 v.)
”Julkista liikennettä enemmän maaseudulle, että kävisi myös vuorotyöläisille.” (Mies, 46 v.)
”Kuljetuskalusto sellaiseksi, että saa polkupyörän mukaan.” (Mies 37 v.)
”Työpaikat maksaisivat osan esimerkiksi bussikortista…Ilmastoteko.” (Mies, 45 v.)
”Työmatkakuljetukset, joilla pääsisi töihin.” (Mies 45 v.)
”Lämmin pyöräparkki työpaikalle.” (Mies, 35 v.)
”Autoilijoille yritys tarjoaa vapaan pysäköintipaikan (ja sähkön). Vastaavasti työnantaja voisi tukea julkisen liikenteen käyttäjiä, työsuhdematkalippu.” (Mies, 63 v.)
”Työnantajan pitäisi antaa esimerkiksi kypärä ja talvirenkaat pyöriin jo turvallisuuden vuoksi ja työmatkatapaturmien ehkäisemiseksi.” (Mies, 63 v.)
”Pyöräily voisi olla mahdollista kesäisin, vaatisi kuitenkin suihkutilan töissä.” (Mies 58 v.)
Järjestäytyminen ammattiliittoihin on ihmisoikeus. Suomessa ei kannattaisi kokeilla työelämän ihmisoikeuksien polkemista. Maailmalta on jo riittävästi havaintoja siitä, mitä sellaisesta seuraa.
– On vaikea kuvitella, että työnantaja ihan hyvää hyvyyttään korjaisi räikeät epäoikeudenmukaisuudet tai tekisi turvattomasta työstä turvallista. Kyllä jonkun niitä on vaadittava. Ihmisten on järjestäydyttävä ammattiliittoihin ja puolustettava porukalla oikeuksiaan.
Näin kiteyttää ammattiliittojen olemassaolon oikeutuksen ja tehtävän kansainvälisen toiminnan suunnittelija Tarja Valtonen SASKista. SASK on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus. Kaikki Teollisuusliiton edeltäjät olivat aikoinaan keskusta perustamassa, ja Teollisuusliitto tukee sitä edelleen. SASK on ”työelämän ihmisoikeusjärjestö”, jolla on meneillään 35 eri hanketta kahdeksassa eri maassa.
Miksi Teollisuusliitto on myös viimeisimmässä liittokokouksessaan päättänyt laittaa yhden prosentin jäsenmaksutuloistaan köyhemmissä maissa taistelevien liittojen tukemiseen? Vastaukset on Valtosen mielestä helppo antaa.
– Ensinnäkin se on reilua. Ihmisoikeudet, kuten järjestäytymisoikeus, lakko-oikeus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus, kuuluvat aivan kaikille. Toiseksi, työelämän huonoilla käytännöillä on tapana levitä maasta toiseen nopeammin kuin hyvillä. Kolmanneksi, jos työntekijöillä olisi kaikkialla kohtuulliset työolot, ei yrityksillä olisi niin suurta houkutusta siirtää tehtaitaan halvan työvoiman perässä pois Suomesta. Ei olisi enää niin paljon turvasatamia kaikkein törkeimmin käyttäytyville firmoille, Valtonen alleviivaa.
Ay-liike toimii vahtikoirana myös niille suomalaisille yrityksille, jotka yrittävät polkea työntekijöiden oikeuksia muualla.
OIKEUDETTOMIEN TODELLISUUS
– Kävin Malawissa tekstiilitehtaassa etelä-afrikkalaisen liittotoverin kanssa. Kemiallisten värjäysaineiden käry oli niin valtava, että pystyin olemaan siellä vain 15 minuuttia. Silmät vuotivat ja yskitti. Lähdimme sitten yhdessä etelä-afrikkalaisen kaverini kanssa etsimään ulko-ovea, jotta pääsisimme pois. Ei muuten ollut helppo tehtävä.
– Ja ihmiset tekivät työtään lähinnä paljain käsin. Mietin, mitä tämä kaikki vaikuttaa terveyteen.
– Jos työntekijöillä ei ole perusoikeuksia eikä oikeutta neuvotella yhdessä työehdoistaan, jokainen ymmärtää, mitä siitä seuraa. Ylipitkiä päiviä, sairauksia, vammautumisia, kuolemantapauksia.
Valtonen ei usko niitäkään väitteitä, joiden mukaan Bangladeshin hikipajat toimivat naisten tasa-arvon uranuurtajina.
– Tasa-arvon yhtenä mittarina käytetty naisten osallistuminen työelämään ei kerro mitään siitä, miten hyvin tai huonosti ihminen työllään elää. Bangladeshin köyhältä maaseudulta kaupunkiin lähtenyt nuori nainen tekee pitkiä päiviä raskaassa työssä ja lähettää rahaa kotikylään. Olot voivat olla turvattomat. Tuskin siinä jää paljoa aikaa lähteä iltakouluun tai uuden ammatin opiskeluun, Valtonen huomauttaa.
”HE” NÄYTTÄVÄT MALLIA ”MEILLE”
– Potkut uhkaavat koko ajan. Pomo ilkeilee. Olosuhteet ovat sata kertaa vaikeammat kuin meillä. Silti nämä ihmiset uskaltavat toimia ja saavat asioita aikaiseksi, Valtonen kuvailee köyhempien maiden ammattiliittoaktiivien saavutuksia.
Valtonen kertoo, että moni SASKin toiminnassa mukana ollut suomalainen kiteyttää ammattiliittotovereilta oppimansa näin:
– Pitäisikö meidänkin alkaa aktiivisemmin puuttua asioihin, nostaa peffamme penkistä?
Työnantajat lobbauspuuhissa
– Kuka nyt ihmisoikeuksia kehtaisi julkisesti vastustaa? Mutta me tiedämme, että yritysvastuulakia vastaan lobataan kabineteissa ja käytävillä, osa yritysten etujärjestöistä lobbaa, Sonja Finér toteaa.
Finér on Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja. Järjestö tutkii yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia. Viime eduskuntavaalien alla järjestö veti kampanjaa yritysvastuulain saamiseksi Suomeen, kumppaninaan muiden muassa Teollisuusliitto. Laki perustuisi YK:n määritelmiin yritysten niin sanotusta huolellisuusvelvoitteesta. Lain avulla olisi tietyissä tilanteissa mahdollista saattaa Suomessa toimivat yritykset oikeudelliseen vastuuseen arvoketjujensa ihmisoikeusrikkomuksista.
– Poliittisille päättäjille on nyt saatava painetta, jotta laki saadaan säädetyksi ja jotta siitä saadaan kunnianhimoinen.
LAKI LEIMOJA PAREMPI
– On helppo kirjoittaa sinne Code of Conductiin (eettisiin toimintaohjeisiin), että yritys kunnioittaa työntekijöiden vapaata järjestäytymisoikeutta ja vapaata neuvotteluoikeutta. Mutta harvalla yrityksellä on osaamista tai mahdollisuuksia edistää niitä, esimerkkinä Malesian öljypalmuplantaasit.
– Tutkimallamme tilalla oli RSPO-vastuullisuussertifikaatti, joka edellytti työntekijöille oikeutta järjestäytyä ja neuvotella. Mutta käytännössä ammattiliiton pääsy plantaasille estettiin milloin milläkin tekosyyllä tai oikeusteitse niin, että työnantajan ei tarvinnut tunnustaa ammattiliittoa neuvottelukumppanikseen.
– Plantaasilla oli siirtotyöläisiä Nepalista ja Myanmarista. Kun auditoijat (tarkastajat) kävivät tiloilla, työntekijät eivät pystyneet raportoimaan väärinkäytöksistä, koska heillä ei ollut edes tietoa mitä ammattiliitto mahtaa tarkoittaa.
Finér toteaa, että Neste on ollut nyt mukana korjaamassa kyseisen öljypalmutilan oloja Finnwatchin tutkimusten seurauksena.
Toiminnanjohtaja pitää sertifikaatteja kyllä tarpeellisina työkaluina yrityksille, mutta laki olisi parempi.
– Yritysten intressissä on saada leima tuotteeseensa. Tämän seurauksena sertifiointeja kilpailutetaan eli etsitään se, joka tekee halvimmalla. Valvonnan laatu heikkenee, kriteerejä lievennetään, syntyy porsaanreikiä.
IDEOLOGIA VÄRITTÄÄ KESKUSTELUN
Suomen ajankohtaisessa keskustelussa ammattiyhdistysliikettä mustamaalataan ideologisista syistä.
– Tämähän se aika hassua onkin. Täällä Suomessa ay-liikettä yritetään ajaa aggressiivisesti ja aktiivisesti heikommaksi. Mutta ne suomalaisyritykset, jotka käyttävät alihankkijoita ihmisoikeuksien riskimaista, suhtautuvat ammattiyhdistysliikkeeseen myönteisesti. Ne huomaavat nopeasti, että niissä maissa, joissa ay-liike on heikko, on räikeitä epäkohtia. Ne huomaavat, että olisi paljon helpompaa, jos ay-liike valvoisi oloja suomalaisyritysten puolesta.
– Voisi avartaa maailmankuvaa, jos työnantajat kävisivät katsomassa, millaista meininki on esimerkiksi Intiassa tai Malesiassa. Siellä ei ole vahvaa ay-liikettä.
”JÄRJESTÄKÄÄ, PITÄKÄÄ KONEISTO KUNNOSSA”
– Espanja on karmaiseva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos ay-liike on liian heikko puolustamaan työntekijöiden oikeuksia ja jäädään poliittisten suhdanteiden armoille.
Nykyinen työelämäkonsultti, teollisuustyöntekijöiden maailmanliiton IndustriAll:in entinen pääsihteeri Jyrki Raina toteaa, että Espanjassa porvarihallitus halusi murskata tes-järjestelmät. Työnantajat saivat runnottua läpi paikallisten sopimusten ensisijaisuuden valtakunnallisiin työehtosopimuksiin nähden.
– Jäljelle ei jäänyt oikeastaan muita rajoja kuin vähimmäispalkan minimi ja työajan maksimi.
Taustasyy on sangen alhainen järjestäytymisaste. Työpaikoilla ammattiliiton edustajien on ollut pakko suostua työehtojen heikennyksiin.
Raina tuntee erittäin hyvin eurooppalaisten työehtosopimusten neuvottelujärjestelmät. Työnantajapuolen missiona on Rainasta aina ollut ammattiyhdistysliikkeen heikentäminen. Mutta nyt globaali yritysmaailma on nähnyt, miten kätevää olisi pyörittää bisnestä ilman kiusallista ay-liikettä.
– Yleiseurooppalainen trendi on nyt siirtää sopimista paikalliselle tasolle, kansalliselle tasolle pitäisi jättää niin vähän kuin mahdollista. Työnantajat puhuvat tietenkin keskenään, he haluavat levittää ”hyviä käytäntöjä”, joita he ovat nähneet Kiinassa ja muissa epädemokraattisissa maissa.
Raina yllyttääkin Teollisuusliittoa jatkamaan järjestämistoimintaa eli suunnitelmallista jäsenhankintaa yhdistettynä aktiivisten ja työntekijöiden luottamusta nauttivien luottamusmiesten verkoston levittämiseen. ”Pitäkää koneisto kunnossa”, Raina tiivistää.
Suomen työmarkkinoiden nykyisessä neuvotteluilmapiirissä Rainaa huolettaa monikin seikka.
– En näe Suomessa sellaista luottamuksen ilmapiiriä, joka vallitsee Ruotsissa tai Tanskassa. Sanoisin, että yrittäjäpuolelta puuttuu ammattitaitoa, varsinkin pienissä yrityksissä. Suuryritysten johdossa voi taas olla talous- ja teknokoneita, jotka eivät ymmärrä henkisestä puolesta ja ihmisten johtamisesta mitään.
Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen tulisi Rainan mielestä osoittaa, että ne puolustavat pienipalkkaisimpienkin etuja, ja tasa-arvosta puhuvien liittojen tulisi määrätietoisesti itse nostaa nuoria ja naisia johtopaikoille.
– Tekojen on vastattava sanoja. Muuten ammattiyhdistysliike menettää uskottavuutensa.
”PETTYMYKSEN PURKAMISTA”
– Onhan tämä aika kamalaa, kun työnantajapuolen on toivottava talouden alamäkeä.
Näin ironisoi maan nykyistä työmarkkinailmapiiriä Tapio Bergholm, Itä-Suomen yliopiston dosentti ja ay-liikkeen moneen kertaan luodannut tutkija.
– Työnantajajärjestöt menivät uskomaan omia asiantuntijoitaan, joilla olikin väärä käsitys talouden nopeasta hyytymisestä. EK:n näkökulmasta maassa on vielä vääränlainen hallitus. Työnantajien on nyt kiukuteltava. Niiden mielestä kiky ei ollutkaan tarpeeksi raju, Bergholm kuvailee.
Julkisuus on pääsääntöisesti hyvin toimeentulevien puolella, eli Björn ”Nalle” Wahlroos on miljonäärinä aina viisas. Mutta miten Wahlroosin väite Suomen joutumisesta ”Uruguayn tielle” voidaan ottaa tosissaan?
– Vuonna 1991 Suomi oli Argentiinan tiellä, joten siinä mielessä tämä ei ole mikään suuri innovaatio. Mutta miten suomalaisesta eläketurvasta ja eläkkeistä voidaan löytää syy etelä-amerikkalaisten lihantuottajavaltioiden talousongelmiin, sitä en ymmärrä. Ja kun demonisoidaan ennen kello seitsemää töihin lähteviä ihmisiä, on ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä puolustaa heitä. Ay-liikkeen parhain puoli on se, että se pystyy kokoamaan nämä ihmiset yhteen. Pienillä panoksilla saadaan puheenvuoro suomalaisessa yhteiskunnassa.
Julkisuustaistelussa pitää ay-liikkeen muistaa oma mandaattinsa.
– Ammattiliittojen toimitsijoilla pitää olla kohtuullisen hyvä ymmärrys ajankohtaisen keskustelun teemoista. Pitää olla vähän kuin palokunta, olla niin hyvin valmistautunut, että pystytään nopeasti vastaamaan väitteisiin julkisuudessa.
– Ammattiliiton työntekijöiden pitää tietää, millä palkoilla heidän liittonsa jäsenet tekevät työtä. Pitää tietää, miten sosiaaliturvan muutokset tai veroratkaisut vaikuttavat jäseniin.
Suomen ykkösraaka-aineen jalostusastetta pitää nostaa. Puurakentamisen lisääminen tuo työtä, toimeentuloa ja helpotusta ilmastonmuutokseen. Puu voi korvata betonin kerrostaloissakin.
”Osaamisessa Suomessa pysytään maailman kärjessä. On se paloturvallisuutta, äänieristystä, pitkäaikaiskestävyyttä, mitä tahansa. Tekniset asiat meillä hallitaan, mutta osaamisen kärki on erittäin kapea.”
MARKKU KARJALAINEN Tampereen yliopiston rakennusopin professori
Puurakentaminen kiihtyy Suomessa 2020-luvulla. Lisääntymässä ovat puukerrostalot, vaikka niiden määrä vielä on vaatimaton. Näin ennustaa puurakentamista läheltä seuraava Tampereen yliopiston rakennusopin professori Markku Karjalainen.
Vireillä olevien hankkeiden perusteella Karjalainen arvioi, että puukerrostalojen lukumäärä nelinkertaistuu ja markkinaosuus tuplaantuu Suomessa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Puun käyttöön kannustavat monet tekijät, eivät vähiten ilmastosyyt.
Puu rakennusmateriaalina on Karjalaisen mukaan ilmastohyvis.
– Kun metsässä kasvaa kuutiometri puuta, se sitoo itseensä tonnin hiilidioksidia ja samalla vapauttaa 700 kiloa happea ilmakehään. Puukuutio painaa noin 500 kiloa ja siitä puolet, 250 kiloa, on puhdasta hiiltä.
Hiili säilyy varastoituina puurakennuksiin, joiden arvioidaan kestävän vähintään 85 vuotta. Sen ajan hiili on poissa luonnon kiertokulusta.
– Jos puu hävitetään tai se mätänee metsässä, hiilidioksidi vapautuu ilmakehään. Mutta se kiertää. Hiili sitoutuu jälleen kasvavaan puuhun. Puun hiilitase on nolla.
KUVA KITI HAILA
Myös energiana Karjalaisen mielestä kannattaa mieluummin käyttää uusiutuvaa raaka-ainetta –esimerkiksi puuta – kuin hiiltä ja öljyä, jotka ilmakehään pöllähtäessään jäävät sinne.
Rakentamisen tarpeisiin puu riittää Karjalaisen mukaan Suomessa.
– Metsä kasvaa vuodessa 107 miljoonaa kuutiometriä. Joka sekunti puuta kasvaa 12 kuutiota. Jos pientaloon menee 25 kuutiota, niin joka toinen sekunti puuta on kasvanut pientalon verran.
Kun puu järeytyy, sen kasvu ja kyky sitoa hiiltä hidastuvat, jolloin puu rakennusmateriaalina palvelee hiilen sidontaa antaen tilaa uudelle voimakkaammalle kasvulle.
Karjalaisen mukaan puunkäytön kestävästä tasosta kinastellaan, mutta kaikessa metsäkeskustelussa puunkäyttö rakentamisessa esiintyy hyveenä.
– Sitä mietitään, onko meille tulossa liikaa sellutehtaita ja biojalostamoita. Kun tehdään pellettiä, haketta, paperia tai sellua, niistä vapautuva hiili on viiden vuoden päästä takaisin ilmakehässä, mutta puurakennuksessa se voi olla varastoituna jopa sata vuotta ja enemmänkin.
HIRSIRAKENTAMISEN SUURMAA
Suomessa perinteisesti pienet talot ja vapaa-ajan asunnot on tehty puusta. Meillä pätee se periaate, että kun asukkaat päättävät rakennusmateriaalin, he valitsevat puun.
– Meillä on noin puoli miljoonaa kesämökkiä ja vuosittain tehdään 7 000 lisää. Ne ovat noin 99 prosenttisesti puurakenteisia. Hirsirakentaminen on valta-asemassa. Vapaa-ajanrakentaminen on niin puulla kyllästetty kuin olla voi. Jos kakkosasuntojen rakentaminen lisääntyy, se lisää puun käyttöä Suomessa, päättelee Karjalainen.
Myös muiden pientalojen raaka-aine on valtaosin puu.
– Meidän pientaloistamme 85 prosenttia on puurunkoisia. Puujulkisivujen osuus on 67 prosenttia. Puurunkoisia ei aina välttämättä verhota puulla.
Suomessa on Kontion ja Honkarakenteen kaltaiset maailman isoimmat hirsitalorakentajat. Suomi kuuluu alan johtaviin maihin.
– Suomi on maailman suurimpia viejiä hirsitalopuolella. Hirsirakennuksia on viety Japaniin ja Keski-Eurooppaan. Suurin vientikohde oli Venäjä. Kauppapakotteiden takia Venäjän kauppa on tyrehtynyt, mutta Venäjä on edelleen potentiaalinen alue.
Haukkamäen koulu, Karkkila. KUVA KIMMO RÄISÄNEN / PUUINFO
ISOIN KASVUVARA KERROSTALOISSA
Suuren mittakaavan rakentamista Suomessa hallitsee betoni. Karjalaisen mukaan merkittävin puunkäytön laajenemisen osa-alue on puukerrostaloissa.
– Meillä kaikista noin kolmesta miljoonasta rekisteröidystä asunnosta 46 prosenttia on kerrostaloissa. Suomi on Espanjan jälkeen Länsi-Euroopan toiseksi kerrostalovaltaisin maa. Rakennuskanta uusiutuu noin prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2018 rakennettiin kerrostaloasuntoja 38 000 kappaletta ja asuntoja yhteensä 45 000 kappaletta.
Karjalaisen mielestä rakentamisen painopiste osoittaa, että puurakentajien kannattaa etsiä kasvua kerrostalomarkkinoilta. Tehtävä ei ole helppo.
– Se johtuu siitä, että Suomessa rakennusliikkeet ja rakennuttajat ovat viimeiset yli 60 vuotta rakentaneet kerrostalot betonista. Niillä on valmis, hyvin kilpailtu ja logistisesti selkeä toimintatapa. Kaikki työntekijät ja työpäälliköt osaavat sen. On valtava kynnys ottaa siihen rinnalle toinen rakentamistapa, jota he eivät tunne.
PUUKERROSTALOJEN MÄÄRÄ MONINKERTAISTUU
Puurakentamisen matkasaarnaajaksi Suomessa ja maailmalla itsensä määrittelevä Karjalainen oli keskeisessä roolissa, kun ensimmäinen yli kaksikerroksisen puukerrostalon rakentaminen alkoi Oulussa 24 vuotta sitten. Siitä lähtien hän on läheltä seurannut alan kehitystä, sen jokaista hanketta. Tammikuun 2020 lopussa Suomessa yli kaksikerroksisia asuinkerrostaloja oli pystyssä 87 kappaletta ja niissä 2 505 asuntoa.
Tulevaisuudessa niiden rakentamisvauhti Karjalaisen mukaan kiihtyy.
–Tuleva puukerrostalohankekanta on noin 11 000 asuntoa. Määrä on näin ollen nelinkertaistumassa lähimmän kymmenen vuoden aikana.
Puun ja betonin välillä on esiintynyt vastakkainasettelua. Sellaista ei hänen mielestään kannata ruokkia.
– Betonirakentamisella on lähes 99 prosentin markkinaosuus kerrostaloissa. Siihen määrään nähden puurakentaminen on vielä näpertelyä. Jos lasketaan mukaan kaksikerroksiset, niin puukerrostalojen markkinaosuus on kuusi prosenttia. Yli kaksikerroksissa se on alle prosentin.
Metsäntutkimuslaitos, Läyliäinen. KUVA JUSSI TIAINEN / PUUINFO
Puukerrostalojen rakentaminen lisääntyy Karjalaisen mukaan pikkuhiljaa.
– Rakennusala on vanhoillinen. Mielellään tehdään niin kuin ennenkin on tehty, ja muutokset tapahtuvat hitaasti.
Hän ennustaa puukerrostalojen markkinaosuuden kaksinkertaistuvan seuraavan vuosikymmenen aikana.
– Sen verran kohteita on tulossa, että veikkaan kymmenen vuoden päästä puukerrostalojen markkinaosuuden olevan kymmenen ja 15 prosentin välillä. Se tuplaantuu tästä päivästä.
JENKEISSÄ SE OSATAAN
Puurakentamiseen 35 eri maassa tutustunut Karjalainen on pannut merkille, että puukerrostalot ovat osassa maailmaa valtavirtaa. Yhdysvalloissa lähes 90 prosenttia kerrostaloista tehdään puusta.
– Siellä se osataan. Rankarunkorakentaminen on siellä ollut vallitseva tapa viimeiset 145 vuotta.
Yhdysvalloissa puukerrostalot ovat Karjalaisen mukaan noin 20 prosenttia betonitaloja edullisempia johtuen myös siitä, että siellä betonirakentaminen ei ole yhtä kehittynyttä kuin Suomessa.
Karjalaisen mukaan Suomessakin lähdettiin oletuksesta, että puusta tekeminen on edullista. Kun kokemattomina rakennettiin pilottikohteita, suunnittelu osoittautui työlääksi ja niistä tuli kalliimpia.
– Voi karkeasti sanoa, että kun hyvin suunnitellaan, puukerrostalo on betonitalon kanssa saman hintainen, ei valtavasti edullisempi.
Puurunko on Karjalaisen mukaan kalliimpi kuin betonirunko, mutta säästöä puurakentamiseen tuo sen nopeus. Kerrostalon teko puisista tehdaselementeistä suojan alla on betonirakentamista nopeampaa, kuivempaa ja hallitumpaa. Betonikerrostalotyömaa kestää keskimäärin 11–12 kuukautta. Puuta käyttäen päästään kuuteen kuukauteen ja jopa sen alle.
Joensuun Pihapetäjä. KUVA MIKKO AUERNIITTY / PUUINFO
ILMAPIIRI MUUTTUNUT MYÖNTEISEKSI
– Kun tyhjästä lähdettiin, oli paljon alas ampujia ja ennakkoasenteita. Tänä päivänä tämä on uskottava tapa rakentaa, luonnehtii Karjalainen 24 vuodessa ison mittakaavan puurakentamisessa tapahtunutta ajattelun muutosta.
Alussa suomalaiset hakivat oppia maailmalta. Tänään katsojavirtaa tulee Karjalaisen mukaan myös Suomeen päin.
– Ei meidän tarvitse globaalisti hävetä osaamistamme, mutta kohteita on vähän siihen nähden mitä voisi olla. Tekniset asiat meillä hallitaan, mutta osaamisen kärki on erittäin kapea.
Arkkitehtikunta on Karjaisen mukaan puurakentamisesta innostunutta, mutta rakennesuunnittelijoita on vähän. Se hidastaa kehitystä.
Karjalaisen mukaan Suomen kaupungit, kunnat ja poliittiset päättäjät rummuttavat kiitettävästi puun ympäristövaikutuksien puolesta.
– Ympäristö- ja sisäilma-asiat ja homekoulukeskustelu vaikuttavat. Massiivipuurakenteisten koulujen ja päiväkotien määrä kasvaa valtavasti. Niillä halutaan vastata terveelliseen sisäilmaan, hyvään ympäristöön ja hiilijalanjälkiasioihin.
ILMASTONMUUTOS VAUHDITTAA
Puukerrostalomarkkinoilla on Karjalaisen mukaan näkyvissä lupaavia merkkejä.
– Näyttää siltä, että suuretkin rakennusliikkeet YIT, Skanska ja NCC ovat innostuneet puurakentamisen alueista ja kohteista. Yhtenä suurena ajurina ovat ympäristöasiat.
Porvoon Laamannin polku. KUVA KIMMO RÄISÄNEN / PUUINFO
Puurakentaminen on suosittu puheenaihe Suomessa ja maailmalla.
– Jos seuraa politiikkoja ja ministereitä, he puhuvat, että suurin hyve on puurakentaminen. Maailmanlaajuinen trendi ympäristöystävälliseen rakentamiseen on nousussa. Se lisää puurakentamisen mahdollisuuksia. Mutta edelleen tarvitsemme lisää puumyönteisiä rakennusliikkeitä, rakennuttajia ja vaativien puurakenteiden osaavia suunnittelijoita.
LÄHIÖISSÄ SUURI MAHDOLLISUUS
Tulevaisuuden mahdollisuus puurakentajille löytyy Karjalaisen mukaan lähiöiden saneerauksesta.
– Sellaista on kerrostalojen energiakorjaus, lisäkerrosrakentaminen ja alueitten tiivistäminen lisäkerrosten avulla. Määräykset sallivat kerrostalojen katolle kaksi puista lisäkerrosta. Puu painaa vain viidesosan betonin painosta. Jos päätetään, että rakennetaan lisäkerroksia, puu on ylivoimaisesti paras ja kilpailukykyisin tekninen ratkaisu.
Lisäkerroksia on Karjalaisen mukaan rakennettu jonkin verran, mutta kiinnostus on vielä ollut vähäistä. Toinen mahdollisuus hänen mukaansa on se, että alun perin heikosti rakennuttuja alueita puretaan ja tilalle rakennetaan uutta.
– Meillä Suomessa on 1,4 miljoonaa kerrostaloasuntoa, ja niistä 600 000 on tehty 1960-, 70- ja 80-lukujen alkupuolella. Ne edustavat betonilähiökerrostaloja, jotka aikanaan suunniteltiin kestämään 40 vuotta. Meillä on valtavan suuri korjausrakentamisen velka.
Porvoon Rantavehnä. KUVA KIMMO RÄISÄNEN / PUUINFO
EI VARSINAISTA RAKETTITIEDETTÄ
Suomesta ei puukerrostaloja viedä maailmalle, mutta tuontia esiintyy meille päin.
– Virolaiset vievät Norjaan, ja ovat tulossa Suomen markkinoille. Samoin Suomeen on tullut Ruotsin suurin puukerrostalorakentaja.
Virolaisten tuloa selittää Karjalaisen mukaan maan halvat työvoimakustannukset, jotka tarjoavat kilpailuetua. Karjalaisen mielestä suomalaisten esteet menestyä kotimaan markkinoilla ovat lähinnä henkisiä.
– Meille on iskostunut, että puu on kilpailukykyinen ja luonteva rakennusmateriaali pienimittakaavaisissa rakennuksissa. Olen vitsaillut, että mihin yhtäkkiä katoaa kilpailukyky, kun rakennetaan kolmas tai neljäs kerros. Totta kai vaatimukset ovat haastavampia. Mutta ei se mitään rakettitiedettä ole, jos Amerikassa on puolitoista vuosisataa tehty puukerrostaloja.
Jotta puurakentaminen nousee varteen otettavaksi vaihtoehdoksi betonin rinnalla, Karjalaisen mukaan tarvitaan koko ajan uusia kohteita.
– On laskettu, että kun markkinaosuus on 10–15 prosenttia, niin rakentamisesta tulee markkinaehtoista. Paljon on puhetta, mutta kohteita toivoisi enemmän.
Kuhmolaiset edelläkävijöinä
Kuhmolainen vuonna 2014 perustettu Crosslam oli ensimmäinen yritys, joka ryhtyi Suomessa valmistamaan CLT-levyä.
”Puurakentamisen ketjusta on kasvanut kuhmolaisten merkittävin teollinen työllistäjä”, kertoo Crosslamin pääluottamusmies Vikke Kilponen. Hän on työskennellyt Crosslamilla sen perustamisesta lähtien. KUVA MISKA PUUMALA
CLT-levystä tehdään elementtejä puukerrostaloihin ja pientaloihin. Aikaisemmin CLT- levyt tuotiin Suomeen Keski-Euroopasta.
Yritys on kasvanut maltillista kahden–kolmen työntekijän vuosivauhtia, ja tällä hetkellä tekijöitä on 16. CLT-levyn kasvavasta kysynnästä kertoo se, että Suomeen on kuhmolaisten jälkiä seuraten syntynyt kolme CLT-tehdasta.
”Meidän alallamme näyttäisi noususuhdanne jopa voimistustuvan”, sanoo Elementti Sammon pääluottamusmies Markku Aittokoski. Hänen takanaan olevat elementit menevät Espoon Tuuliniityn puukerrostalotyömaalle. KUVA MISKA PUUMALA
Crosslam toimittaa levyjä viereiselle työpaikalle Elementti Sammolle, joka tekee niistä kerrostaloelementtejä. Sieltä ne kuljetetaan pystytettäviksi rakennustyömaille eri puolille Suomea. Elementtitehtaan riveissä on jo 70 työntekijää.
Kuhmo on esimerkki kunnasta, jossa koko puurakentamisen ketju näyttäytyy pienoiskoossa. Paikalliset metsäkoneenkuljettajat keräävät puun Kainuun metsistä Kuhmon sahalle, josta jatkojalostajat saavat raaka-ainetta tuotantoonsa. Puun jalostamisidea on synnyttänyt 8 000 asukkaan Kuhmoon myös hirsitalo- ja ikkunatuotantoa sekä höyläämötoimintaa.
Jäykkä, kestävä ja kevyt CLT-levy mahdollistaa kerrostalorakentamisen. CLT on massiivipuulevy, joka valmistetaan liimaamalla ristiin 3, 5 tai 7 puulevykerrosta. Levy pitää mittansa, joten sitä voidaan käyttää pysty- ja vaakarunkorakenteissa. KUVA MISKA PUUMALA
Laeista vauhtia puurakentamiselle
”Jos me jätämme käyttämättä puurakentamisen mahdollisuuden, täytyy sanoa, että emme näe metsää puilta.”
JYRKI ALAPARTANEN Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja
Puurakentamisen lisääminen on tärkeää ilmaston vuoksi, mutta myös siksi, että Suomi elää metsästä, pohtii Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen.
Alapartasen mukaan ilmaston, kansantalouden ja työllisyyden näkökulmasta on tärkeää, että puurakentaminen lisääntyy. Yksi keino sen vauhdittamiseksi on lainsäädäntö.
– Se pitäisi kohdentaa rakennuslakiin ja kaavoituslainsäädäntöön, joka on kuntien kaavoitusten pohjana. Yhtä tärkeää on se, että saadaan EU-lainsäädäntöä ilmastosyistä kehittymään puurakentamista suosivaksi.
Puurakentamista tukeva lainsäädäntö voisi tuoda uusia yrittäjiä muun muassa puukerrostalorakentamiseen, jossa vielä on heistä puutetta.
– Ilman pakottavaa lainsäädäntöä kaikki riippuu siitä, kuinka moni nykymääräyksillä ja yhteiskunnan nykyohjauksella uskoo siihen, että puukerrostalojen osuus tulee kehittymään niin hyvään suuntaan, että tähän markkinaan kannattaa tarttua.
Puurakentamisen edistämiseksi valtio isona omistajana voisi Alapartasen mielestä käyttää vaikutusvaltaansa.
Palkittu Kuhmon Tuupalan koulukeskus on Suomen ensimmäinen massiivipuisista CLT-elementeistä koottu ja sääsuojassa rakennettu oppilaitos. Kantavat elementit toimitti paikallinen Crosslam Oy. KUVA MISKA PUUMALA
– Jos valtio näkee, että puurakentamisessa ilmastosyistä ja metsien käytön vuoksi on viisautta, niin miksi ei suomalainen yhteiskunta voisi olla vielä nykyistä aloitteellisempi. Meillä on valtionyhtiöitä, jotka ovat metsäsektoriin keskittyneitä. Valtiolla on alalla isoja omistuksia. Se voi halutessaan yhtenä omistajana pyrkiä ohjaamaan asioita.
Kasvava puukerrostalojen rakentaminen on Alapartasen mukaan vielä pientä sen takia, että alalla on vasta vähän yritystoimintaa.
– Ne, joilla olisi varaa ja mahdollisuus nähdä puukerrostalorakentaminen yhtenä isona uutena jalostusasteena, ovat meidän isot konsernimme Stora Enso, Metsä Group ja UPM. Niissä on pientä liikettä, mutta se on hidasta, koska miljardit tulevat niin helposti sellunkeitolla.
– Mutta näihinkin yhtiöihin vaikuttavat ilmastokysymykset, jos ne niiden arvoissa ovat todellisia.
– Työllisyyden kautta puurakentamisen lisääntyminen vaikuttaisi myönteisesti kansantalouteen, koska puutuoteteollisuus on työvoimavaltaista moneen muuhun teollisuuteen verrattuna.
– Mahdollisuuksia on paljon, mutta pitää saada aikaan laaja vaikuttamisverkosto, että nämä asiat lähtevät liikkeelle.
– Tiedämme, että kunnissa betoniteollisuudella oan paljon vaikutusvaltaa. Sen lobbaus on niin suurta, että jos kunta ei innovatiivisesti näe puurakentamisessa mahdollisuuksia, niin betoniteollisuuden lobbaus vie pienetkin kehittymisen mahdollisuudet.
– Sen takia tarvittaisiin lainsäädäntöä, joka pakottavasti ohjaa puurakentamisen lisäämistä ilmastosyistä.
Sami Kilponen valmistaa CLT-levyjä Crosslamin tehtaalla Kuhmossa. KUVA MISKA PUUMALA
Tutkimus ja koulutus kunniaan
”Jos puukerrostalorakentamista halutaan Suomessa lisätä, alan tutkimus ja koulutus pitää nostaa nousuun.”
MIKA KÄRKKÄINEN Teollisuusliiton erikoistutkija
Tuoreehkon esimerkin mukaan puukerrostaloa kokeiltiin rakentaa ilman huppua. Seurasi korjausta vaativa homeongelma. Se kertoo siitä, miten herkkää puurakentaminen on.
– Hupun alla rakentaminen pikkuhiljaa yleistyy Suomessa. On tärkeää, että huonoa säätä ei päästetä pilaamaan hyvää rakentamista, Mika Kärkkäinen pohtii.
Kun halutaan nostaa puukerrostalorakentamisesta tulevaisuuden ala, sille tarvitaan sekä tutkimus- että koulutusjärjestelmät.
– Siihen pitäisi saada mukaan VTT, jokin tekninen yliopisto ja monipuolisesti alaan linkittyviä yhtiöitä. Ilman tutkimusjärjestelmää ei päästä kunnolliseen puukerrostalorakentamiseen, eikä saada kehitettyä puurakentamisen osaamista.
Oleellista on, että tutkimuksesta saatu oppi menee jakoon kaikille koulutustasoille, ja rakennusmääräysten avulla kunnollinen rakentaminen toteutuu käytännössä.
HISTORIAN VIRHEISTÄ VOI OPPIA
Puukerrostalojen rakentamisessa ei Kärkkäisen mielestä pidä liikaa kiirehtiä ilman riittävää tietämystä ja osaamista.
– Kannattaa lähteä nousujohtoisesti liikkeelle niin, että tekninen osaaminen materiaaleihin ja tekemiseen ehtii syntyä. Riittävän kokemuksen karttumiseen menee aikansa.
Rakentaminen on Suomessa ala, jossa riittävän tutkimustiedon puuttuessa on tehty virheitä jopa niitä toistaen. Asioita on monesti opittu kantapään kautta.
– Esimerkiksi 1970-luvulla tehtiin tasakattoisia pientaloja. Niitä korjattiin harjakattoisiksi, kun huomattiin, että tasakatot vuotavat ja tulee homevaurioita. Sitten 1980-luvulla opittiin tekemään harjakattoisia. Mutta nyt tehdään taas tasakattoisia.
– 1980-luvulla pistettiin pientaloihin höyrysulut ja puoli metriä karhuntaljaa ullakolle ja 30 senttiä seiniin, niin saatiin lämmityskustannukset alas. Samalla saatiin homevaurioita, koska puurakenteet vaativat tuulettumista.
Tarja Immonen hioo valmista seinäelementtiä Crosslamin tehtaalla Kuhmossa. KUVA MISKA PUUMALA
KAIVATAAN JÄRJEN VALOA
Puukerrostalorakentamiselle on Kärkkäisen mielestä ilmaantunut paitsi mahdollisuudeksi myös uhkaksi Suomen epärealistisen tiukat ilmastotavoitteet.
– Rakentaminen on LULUCF-päästövähennystavoitteissa mukana. Puukerrostalorakentamista on esitetty lisättäväksi, koska puurakenne on hiilivarasto.
– Rajut päästövähennystavoitteet ovat toisaalta uhka kestävälle rakentamiselle. Suomessa rakennukset ovat jo ennestään energiatehokkaita, koska ne on rakennettu soveltumaan kylmään ilmanalaan. Nyt rakennusten energiatehokkuutta pitäisi nostaa entisestään. Ei tarvitse olla kovin hääppöinen profeetta nähdäkseen homeongelmia tulevaisuudessa.
– Jos Suomen itselleen asettamia maailman ankarimpia ilmastotavoitteita aiotaan saavuttaa, se tarkoittaa käytännössä, että metsien hakkuita joudutaan vähentämään ja niitä tarkastellaan lähinnä hiilinielujen kautta. Jos metsien hakkuut vähenevät, on arvoitus, kuinka paljon sieltä ohjautuu puuta sahoille ja puurakentamiseen.
– Tarvitaan järjen valoa, että tällaisia asioita pystytään ymmärtämään, ja epäsuotuisia kehityspolkuja kääntämään.
Historia Kärkkäisen mukaan osoittaa, että puu on oikein käytettynä kestävä rakennusmateriaali.
– Kaupungeissa ja maaseudullakin on sellaisia satavuotiaita puurakennuksia, jotka on aikoinaan rakennettu kunnollisesti, ja jotka ovat edelleen hyvässä kunnossa.
TARVITAAN MONITASOISIA PONNISTELUJA
Kärkkäisen näkemyksen mukaan on myös hyvä muistaa, että puukerrostalorakentamisesta toivottuja hyötyjä, kuten työpaikkoja ja vientiä, syntyy vain, jos täällä on riittävästi merkittäviä alan toimijoita.
– Merkittäviä vientiäkin harjoittavia puukerrostalorakentajia ei Suomeen itsestään synny, vaan jonkun on ne perustettava. Valtio ja kunnat ovat merkittäviä rakennuttajia suoraan sekä välillisesti kiinteistöyhtiöidensä kautta.
Valtion ja kuntien mahdollisuuksia puukerrostalojen rakentamisen edistämiseen kannattaa Kärkkäisen mielestä pohtia.
– Puukerrostalorakentaminen voi tarjota merkittäviä kasvumahdollisuuksia suomalaisille yhtiöille, mutta siihen vaaditaan ponnisteluja.
Kärkkäisen mukaan valtiovallan politiikkatoimien tavoitteena voisi myös olla puukerrostalorakentamisen ympärille muotoutuva klusteri, joka käsittää sahat, levytehtaat, rakennusliikkeet, ikkuna- ja ovivalmistajat, LVIS-yhtiöt ja monenlaiset muut alaan linkittyvät toimijat sekä teolliset integraatit.
– Puukerrostalorakentamisen yleistyminen voi tuoda tuottavuuden kasvua rakentamiseen.
Espooseen rakentuvan puukerrostalon valmiita kerrosmoduleita eli huoneistoja Elementti Sampon tehtaalla Kuhmossa. KUVA MISKA PUUMALA
Tavoitteeseen yhteistyöllä
Suomen hallitus tavoittelee rakentamisessa puunkäytön kaksinkertaistamista. Puu- ja metsäalan toimijoiden yhteisyritys Puuinfo on laskenut, mitä se vaatii.
Puuinfon toimitusjohtajan Mikko Viljakaisen mukaan hallituksen ilmoitus valtion tukemien puisten ARA-asuntojen käynnistämisavustuksen korottaminen 20 prosentilla on alalle iloinen uutinen.
Toimenpiteenä se ei puunkäytön kaksinkertaistamiseen riitä. Koko ARA-tuotannon toteuttamiseen puurakenteisena tarvitaan puuta nykytekniikalla noin 80 000 kuutiometriä, ja reilu 200 000 kuutiometriä, jos talot tehdään massiivipuusta. Puunkäytön tuplaamiseen rakentamisessa tarvitaan Puuinfon laskujen mukaan 2,6 miljoonan puukuution lisäys.
Tavoitteen saavuttamiseksi Viljakainen ehdottaa valtiovallan, teollisuuden ja eri sidosryhmien yhteistä strategiaa, jonka pohjalta ympäristöministeriön puurakentamisen toimenpideohjelma olisi mahdollista toteuttaa.
Puuinfon selvityksen mukaan kotimaan rakentamisesta löytyy puun käyttöön 8,6 miljoonan kuution lisämahdollisuus. Niin suuren määrän toteutumista Viljakainen ei pidä todennäköisenä, mutta reilu viidennes siitä voisi hänen mielestään olla hyvinkin mahdollinen.
Esimerkiksi puuta vähemmin käyttävillä rakentamisen osa-alueilla (kuten kerrostaloissa, julkisessa ja teollisuusrakentamisessa) puunkäyttö voisi kasvaa jopa 2,7 miljoonaa kuutiometriä, jos kaikki nykymääräyksin mahdolliset rakennusosat tehdään puusta.
Puuta viedään Suomesta runsaasti sahatavarana, jopa enemmän kuin Virosta, jossa jatkojalostuksen ansiosta puusta saatu kuutiohinta on korkeampi kuin Suomessa. Viljakainen uskoo, että puun jatkojalostus voisi nostaa merkittävästi Suomen vientituloja. Se ei olisi ristiriidassa sahateollisuuden intressien kanssa, koska jatkojalostajat toimivat asiakkaina sahateollisuudelle.
Teknisen valvonnan rajat ovat harmaata aluetta. Työntekijät eivät välttämättä tiedä, mitä kaikkea valvotaan ja ennen muuta miksi.
Työntekijöiden tekninen valvonta on kehittynyt pitkälle. Korkean turvallisuustason työpaikoilla vaaditaan kasvo- tai sormenjälkitunnistus. Yksinään työskentelevä tai vaarallisesta työtehtävää suorittava saa turvaa teknisestä valvonnasta. Apu saadaan paikalle ajoissa.
Toisaalta teknisen valvonnan kehittyminen on johtanut siihen, etteivät työntekijät välttämättä tiedä, mitä kaikkea valvotaan ja ennen muuta miksi.
Kameravalvonnalle on tietyt reunaehdot. Yksittäistä työntekijää ei saa tarkkailla koko ajan eikä kameraa saa asentaa käymälöihin eikä pesu- tai pukeutumistiloihin.
Gps-paikantimista on annettu selvä ohjeistus. Työnantaja ei saa seurata, missä työntekijä liikkuu vapaa-ajallaan.
Silti tarkka raja sallitun ja kielletyn valvonnan välillä on vielä mittaamatta. SAK:n lakimiehen Anu-Tuija Lehdon mukaan työntekijät eivät usein tunne oikeuksiaan. Toisaalta työnantaja ei välttämättä ole perillä lainsäädännön velvoitteista.
YHÄ VANHAN LAIN MUKAAN
Tekniikka kehittyy lakeja nopeammin. Työoikeuden professori emeritus, dosentti Seppo Koskinen sanoo, että lainsäätäjällä ei ole mitään mahdollisuutta pysyä valvontatekniikan vauhdissa, puhumattakaan sen ennakoimisesta.
Jo nyt tekniikka mahdollistaa tietyn tietokoneen näppäinten liikkeen seurannan ja tietyn puhelimen kuuntelun. Yksittäisen ihmisen kasvot voidaan tunnistaa väkijoukosta valvontatekniikan avulla.
Työpaikkojen tekniseen valvontaan sovelletaan edelleen lakia yksityisyyden suojasta työpaikalla ja etenkin sen viidettä pykälää, eli kohtaa ”kameravalvonta työpaikoilla”.
Sinänsä laki on poikkeuksellinen kansainvälisesti. Vastaavan lain laatiminen ei Koskisen mukaan enää onnistuisi. Vuosituhannen vaihde oli otollinen hetki tunnustaa työntekijöiden oikeus yksityisyyteen työajallakin. Laki astui voimaan vuonna 2004. Paineita sen purkamiseen oli, kun tietosuoja-asetus implementoitiin eli tuotiin osaksi Suomen lakia. Laki tietosuojasta astui voimaan tammikuussa 2019.
KIRJALLISET SÄÄNNÖT TYÖPAIKALLE
Vaikka rajanveto luvallisen ja luvattoman teknisen valvonnan kesken voi olla epäselvä, valvonnasta pitää sopia yt-menettelyssä.
Lain mukaan teknisen valvonnan asentamiseen riittäisi työntekijöiden kuuleminen. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on todennut, että kamera- ja gps-valvonnasta tulee sopia nimenomaan yt-menettelyssä. Työntekijöiden pitää tietää, miksi ja millä tavoin heitä valvotaan. Lisäksi on aiheellista sopia, kuuluuko työntekijöille tarkastusoikeus valvontatietoihin. Aarnion mukaan valvonnasta tulee laatia kirjalliset säännöt ennen valvonnan käyttöönottoa.
Yleensä työntekijöiden tekninen valvonta kattaa kamera- ja kulunvalvonnan sekä työpaikan ajoneuvojen gps-paikannuksen. Harvemmin sovitaan tietokoneiden tai älypuhelinten tietoliikenteen valvonnasta. ICT-alan työpaikoilla työntekijät noudattavat yrityksen code of conductia eli eettistä säännöstöä.
Työntekijöiden tietoliikenteen ja sähköpostien valvomiseksi ja lähinnä verkon väärinkäytösten välttämiseksi aikanaan laadittuun niin sanottuun Lex Nokiaan on tiettävästi turvautunut kuusi työnantajaa. Lain mukaan tietoliikenteen urkinnasta pitää ilmoittaa tietosuojavaltuutetulle.
Suomessa työntekijällä on vahva suoja
Suomessa on muuta Eurooppaa tiukempi suoja työntekijöiden yksityisyydelle. Työntekijällä on oikeus tehdä työtään vapaana toisen oikeudettomalta ja perusteettomalta tarkkailulta ja häirinnältä.
Työpaikan tekninen valvonta pitää suunnitella ja toteuttaa siten, ettei missään kohtaa rikota henkilön oikeuksia. Vaatimuksista ei voi poiketa edes työntekijän suostumuksella.
Tietosuojalaki ja yksityisyyden suojasta työelämässä annettu laki turvaavat sen, ettei yksittäisen henkilön kameravalvonta ole sallittua. Työntekijöitä voi kuvata yhteisissä tiloissa, kuten auloissa ja halleissa, mutta ei pukeutumis-, peseytymis- ja saniteettitiloissa.
SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto sanoo, että kameravalvonnan pitää olla yleistä, ei yksilöön kohdistuvaa.
– Kameraa ei saa panna esimerkiksi työhuoneeseen. Työntekijää ei saa tarkkailla koko aikaa. Esimerkiksi merkittäviä rahamääriä käsiteltäessä voidaan kuvata kassaa siten, että työntekijän kädet näkyvät. Työntekijää ei tällöinkään saa seurata.
Vanhoja kameravalvontaa koskevia säännöksiä sovelletaan tarpeen tullen muuhunkin työntekijöiden valvontaan.
– Luulen kyllä, että yksityisyyden raja paukkuu välillä rikki. Näillä säännöksillä on kuitenkin pärjättävä.
Lehto ei muista yhtään oikeustapausta kameravalvonnan riitauttamisesta, eikä sellaista löydy oikeusministeriön Finlex-tietokannastakaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kiistoja olisi ollut.
Jos kiellettyä valvontaa on ollut, se ei Lehdon mukaan välttämättä ole noussut esiin. Jos valvonnassa paljastuu, että työntekijä on rikkonut esimerkiksi työnantajan ohjeistusta, asia saatetaan sopia työpaikalla.
RAJANVETO EPÄSELVÄÄ
Rajanveto luvallisen ja luvattoman valvonnan välillä arvioidaan tapauskohtaisesti. Ihmiset eivät edes tunne lainsäädännön antamaa suojaa.
– Kun työntekijät eivät tiedä, missä menee sallitun raja, siihen ei puututa.
Kameravalvonnan rajat ovat vielä oikeudessa mittaamatta. Samoin on gps-seurannan osalta. Tosin tietosuojavaltuutettu on antanut ohjeita kumpaankin.
Pirkanmaalla työnantaja asensi työautoihinsa gps-seurannan, joka paljasti liian pitkien taukojen pitämisen. Itse gps-seurannassa ei olisi ollut mitään epäselvää, mutta työajan valvonnasta ei ollut sovittu yt-menettelyssä.
Lisäksi valvonta saa koskea vain työaikaa. Työnantaja ei saa seurata, mitä työntekijä tekee vapaa-ajallaan. Yksi työnantaja oli seurannut, kauanko työntekijän käyttämä auto pysyi baarin edessä.
TYÖNTEKIJÖILLEKIN ETUA
Lehto huomauttaa lainsäädännön kohdasta, jonka mukaan kameravalvontaa voidaan käyttää todistusaineistona työsopimusta päätettäessä.
Kameran taltioinneilla voidaan osoittaa, että työnantajalla on oikeus purkaa työsopimus esimerkiksi varkauden takia. Joskus oikeudessa on yritetty osoittaa kameravalvonnalla, että työntekijä oli työajalla humalassa ja kävi työajalla välillä nauttimassa alkoholia.
Työntekijän turvan kannalta kameravalvonta on eduksi, jos kyse on esimerkiksi saamattomista vuoro- tai sunnuntailisistä tahi työturvallisuusrikoksesta.
Kameravalvonnan lisäksi muustakin teknisestä valvonnasta voi olla monissa kohdin etua työntekijöille.
– Valvonta lisää työntekijän turvallisuutta esimerkiksi yksin tai vaarallisessa paikassa työskennellessä, Lehto sanoo.
YHTEISET TYÖPAIKAT ONGELMALLISIA
Työnantaja perustelee teknistä valvontaa omaisuuden ja yrityssalaisuuksien suojaamisella, laadunvalvonnalla, työntekijöiden suojaamisella sekä työnteon ja työajan seurannalla.
Tavallisimpia keinoja ovat kulunvalvonta, kameravalvonta ja tietoverkon käytön valvonta. Tosin tietoa voi tallentua myös ulkopuolisen työnantajan järjestelmiin, kun työskennellään yhteisellä työpaikalla, jossa toimii monta työnantajaa.
Jos tiedot ovat yhdistettävissä yksittäiseen henkilöön, tällä on henkilötietolain mukainen oikeus tarkistaa tiedot. Varsin harvoissa tapauksissa työntekijä osaa epäillä tätä, eivätkä työnantajat ole vielä täysin tietoisia lain velvoitteista.
TIETOKONETTA VOIDAAN VALVOA
Jo 2010-luvun puolivälissä kellokortilla tai muulla kulunvalvonnalla valvottiin joka kolmatta työntekijää. 60 prosentilla työpaikoista oli kameravalvonta. Tietoliikenteen eli sähköpostin ja nettiselailun valvonnasta ei ollut tuolloinkaan tarkkoja tietoja.
Työoikeuden professori emeritus, dosentti Seppo Koskinen sanoo, että tietokoneiden valvontaa on vaikea todentaa. Niiden käyttöä pystytään valvomaan esimerkiksi avaamisen ja sulkemisen perusteella sekä esimerkiksi ohjelmien käytön ja verkossa liikkumisen mukaan.
Verkkosurffailun valvonnasta on riidelty oikeudessa. Koskinen muistaa tapauksen, jossa yövuorossa olevat työntekijät olivat katsoneet netistä elokuvia. Työnantajan mukaan työntekijöitä olisi voinut valvoa Lex Nokian perusteella eli epäiltyinä verkon väärinkäytöstä. Tämä ehto ei Koskisen mukaan täyttynyt.
Työnantajan oikeudesta etsiä ja avata työntekijän sähköpostit on tiukat säännökset.
JOUSTOTYÖN MYÖTÄ OMAVALVONTAAN
Työaikaa saa valvoa monin eri tavoin, kulkukortein ja erilaisin tunnistimin. Entistä useammassa työtehtävässä luotetaan työntekijän omaan ilmoitukseen käytetystä työajasta. Ensi vuoden alusta luottamusta tarvitaan lisää, kun laki joustotyöstä astuu voimaan.
– Joustotyön osalta työntekijä valvoo itse työaikaansa ja antaa työnantajalle työaikakirjanpitonsa. Työnantajan valvonta koskee vain muuta kuin joustotyön osuutta. Tämä on merkittävä linjanveto siihen, että työntekijät valvovat itseään, Koskinen sanoo.
Joustotyössä ei sallita ylitöitä, eli varsinaisen työajan yli menevä työaika korvataan yksi yhteen -periaatteella myös viikonloppujen osalta.
BIOMETRINEN TUNNISTUS LISÄÄ RISKEJÄ
Kasvojen tunnistuksen ja muun teknisen valvonnan myötä työntekijöiden valvonta helpottuu. Koskinen arvioi kasvotunnistuksen yleistyvän.
– Henkilöllisyys pystytään selvittämään jo kaukaa. Valvonta kehittyy näkymättömäksi.
Biometristen tunnisteiden kuten käyttäytymiseen perustuvaa tunnistamista ei Suomessa ole pidetty arkaluontoisena henkilötietona, Juhani Korja totesi väitöstyössään kolme vuotta sitten. Euroopan Neuvoston tietosuojasopimukseen, arkaluontoisten tietojen joukkoon, on lisätty biometriset tiedot. Sopimus velvoittaa myös Suomea takaamaan samat oikeudet kansallisessa lainsäädännössä.
”Arkaluontoisten tietojen kohdalla näin ei Suomessa kuitenkaan ole toimittu”, Korja toteaa Lapin yliopiston haastattelussa.
Hänen mukaansa biometristen tunnisteiden väärinkäytön vaara on suuri, jos tunnisteet otetaan käyttöön ilman riittävää tietoa tämän teknologian riskeistä.
Työnantajan on esitettävä kameravalvonnan käytölle pitävät perustelut. Työntekijöiden yksityisyyden suojaa ei saa rikkoa.
KUVA YLLÄ: ”Yksityisyyden suoja on juridisesti sen verran kova asia, että kaikki vähemmät keinot on käytettävä ennen kuin kameravalvonnan saa ottaa käyttöön”, muistuttaa Teollisuusliiton pelti- ja teollisuuseristysalan sopimusasiantuntija Kari Lähteenmäki.
Kameravalvonta on teollisuuden työpaikoilla yleisesti käytössä tehtaiden ulkoalueilla. Viime aikoina sitä on ruvettu lisäämään myös tehdashalleissa.
– Ulkoalueet eivät meitä huolestuta, mutta hallin sisälle rakennettuna kameravalvonta on eri asia. Sitä ei saa käyttää työntekijöiden tarkkailuun. Työnantajalle voi kuitenkin tulla kiusaus katsoa nauhoja napinoiden sattuessa muussa tarkoituksessa, kuin mitä varten valvonta on alun perin asennettu, pelti- ja teollisuuseristysalan sopimusasiantuntija Kari Lähteenmäki sanoo.
KAMERAVALVONTA voidaan ottaa työpisteissä käyttöön vain seuraavilla perusteluilla:
Työhön liittyvän ilmeisen väkivallan uhkan torjunta tai työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle ilmeisen haitan tai vaaran ehkäisy
Omaisuuden suojaaminen
Tuotantoprosessien seuraaminen.
Edellä kuvatuista perusteluista teollisuuden tuotantotiloja koskee Lähteenmäen mukaan lähinnä tuotantoprosessin seuraaminen.
– Henkilöitä saa kuvata vain, jos työpisteellä on väkivallan uhka, tai jos työntekijä pyytää kameravalvontaa oman turvallisuuden tunteensa takia. Silloin kamera voidaan asentaa, mutta jos työntekijä myöhemmin peruu pyynnön, pitää valvonta lopettaa. Nämä asetelmat liittyvät lähinnä kauppoihin, pankkeihin, virastoihin, sosiaalialan töihin ja ravintoloihin sekä niissä tehtävään yksintyöskentelyyn. Kysymys ei niinkään ole teollisuuden töistä.
– Omaisuuden suojaaminen on rajattu rahan ja arvopapereiden käsittelyyn, arvoesineisiin ja muuhun merkittävään omaisuuteen. Teollisilla työpaikoilla puhutaan silloin ulkoalueista, mutta ei tuotantotiloista, saati työpisteistä. Koneet ja laitteet ovat yleensä sellaisia, että ei niitä voi mukanaan viedä.
– Teollisuuden tuotantotiloja ajatellen kameravalvonnan perusteluista jäljelle jää tuotantoprosessien ja koneiden toiminnan seuraaminen. Se on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, mutta kamerat pitää silloinkin suunnata niin, että niistä näkyy vain valvottava prosessi tai kone. Ihminen voi näkyä ainoastaan silloin, jos hän joutuu puuttumaan prosessiin ja menee sen takia kameran kuvausalueelle.
YKSITYISYYDEN SUOJA ON VAHVA
Kameravalvonnan käyttöä on työpaikoilla tarkasteltava suhteessa yksityisyyden suojaan.
– Yksityisyyden suoja on juridisesti sen verran kova asia, että kaikki vähemmät keinot on käytettävä ennen kuin kameravalvonnan saa ottaa käyttöön.
– Yhdessä tapauksessa työnantaja sai rapsut, kun kameravalvonta oli tallentanut myös ääntä, eikä siitä ollut kerrottu työntekijöille. Työnantajan mukaan tarkoitus oli ehkäistä varkauksia, mutta oikeus katsoi, että valvonta puuttui yksityisyyteen enemmän kuin oli tarpeellista.
Työnantajat ovat aika ajoin perustelleet kameravalvonnan käyttöön ottamista sillä, että tallenteista voidaan työtapaturmien sattuessa katsoa, mitä on tapahtunut.
– Työsuojelunäkökulma ei oikeuta kameravalvontaa. Päinvastoin työsuojelu ja -turvallisuus pitää toteuttaa niin, että terveyttä ja turvallisuutta uhkaavat vaarat on poistettu työpaikalta etukäteen.
Kameravalvonnasta puhuttaessa harvemmin esillä ollut yksityisyyden suojaan liittyvä seikka on se, että tallenteet muodostavat henkilörekisterin.
– Työntekijöillä on oikeus pyytäessään saada nähtäväksi kaikki ne tallenteet, joissa ovat itse esillä. Arvelen, että aika harva työnantaja on kameravalvontaa suunnitellessaan tätä miettinyt.
EI YLEISKUVAA SISÄTILOISTA
Teollisuusliiton kanta on Lähteenmäen mukaan se, että yleiskuvankin ottaminen valvonnan vuoksi on teollisten työpaikkojen sisätiloissa pääsääntöisesti tarpeetonta.
– Jos työpaikalla tilanne kuitenkin on sellainen, että hallin puolella pääsee liikkumaan ulkopuolisia, voi kameravalvonnalle olla perustelu olemassa. Silloinkaan kuvaa ei pitäisi työajalla tallentaa, vaan ainoastaan sen ulkopuolella, jolloin oma henkilökunta ei ole paikalla.
Kameravalvontaa ei saa käyttää työntekijöiden tarkkailuun.
– Työntekijöiden tarkkailemisen kielto nojaa tietosuojavaltuutetun lausuntoon, jonka mukaan kameravalvontaa ei saa käyttää työoikeudellisten velvoitteiden seurantaan. Kameravalvontaa ei siten voi käyttää esimerkiksi työajan seurantaan.
– Toisaalta kenenkään henkilökohtaista työhuonetta tai luottamushenkilöiden toimistoja ei saa tarkkailla, sosiaalitiloissa ei saa olla kameroita, eikä vessan oveakaan saa kuvata.
– Työnantajien on päätöksenteossaan huolehdittava näistä rajoituksista. Siitä huolimatta, että työnantajaa varten ne kamerat asennetaan ja että ne ovat työnantajan omaisuutta.
VALMISTELUT YHTEISTOIMINNASSA
Mikäli työnantaja suunnittelee kameravalvonnan käyttöön ottamista työpaikalla, pitää asia kaikkine yksityiskohtineen käydä yhteistoiminta- eli yt-menettelyssä läpi.
– Jos kameravalvonnan käyttöönotto todetaan perustelluksi, on sen jälkeen mietittävä, minne kamerat sijoitetaan, ja kuinka ne suunnataan niin, että työntekijöitä ei tarkkailla. Lisäksi pitää linjata kuka saa katsoa tallenteita, ja kuinka pitkään niitä säilytetään. Jos esimerkiksi ajatellaan ulkoalueita, on tallenteiden katseluoikeus luontevasti niistä vastaavalla henkilöllä tai työsuojelupäälliköllä. Lain sallima maksimi tallenteiden säilytysajaksi puolestaan on yksi vuosi.
– Työntekijöiden näkökulmasta on tarpeen sopia, että pääluottamusmies saa pyytäessään lokitiedot siitä, kuka tallenteita on käynyt katsomassa. Se lisäisi läpinäkyvyyttä.
Työntekijöille pitää Lähteenmäen mukaan tiedottaa kameravalvonnan käyttöön ottamisesta etukäteen.
– Tiedottaminen voi tapahtua suullisesti tai kirjallisesti, mutta sen pitää olla sisällöltään riittävän yksityiskohtainen.
Työntekijöille pitää kertoa minne kamerat asennetaan, milloin kuvaaminen alkaa sekä miten ja missä tilanteissa tallenteita käytetään.
ERIMIELISYYKSIEN RATKAISEMINEN
Kun kameravalvonta on asianmukaisesti yt-menettelyn kautta otettu käyttöön, voidaan tallenteita käyttää työtapaturmien, häirinnän, epäasiallisen käytöksen, ahdistelun tai varkauksien selvittämiseen.
– Pelkkä epäily ei kuitenkaan riitä, vaan pitää olla muuta näyttöä siitä, että esimerkiksi anastamista on tapahtunut. Se on edellytys sille, että tallenteita voidaan käyttää lisätietona työsuhteen päättämisen perusteen toteen näyttämisessä. Tällöin tallenteiden säilyttämisaika voi ylittää laissa sallitun enimmäisajan, jos se on asioiden selvittämisessä tarpeen.
– Niin päin se ei kuitenkaan saa toimia, että lähdetään muuten vaan katselemaan nauhoja. Pääsääntö on, että kameravalvontaa käytetään vain siihen tarkoitukseen, mitä varten se on asennettu.
Jos kameravalvonnasta tulisi työpaikalla erimielisyyksiä, joita ei pystytä paikallisesti ratkaisemaan, on käytössä kaksi viranomaisreittiä. Tietosuojavaltuutettu, joka voi antaa lausuntoja ja aluehallintovirasto, joka voi antaa ohjeistuksia ja tehdä tarkastuksia. Jos valvonta ei ole millään muotoa oikein, voi asiasta tehdä ilmoituksen poliisille, jolloin siitä pitää tehdä tutkinta.
– Kameravalvonta ei ole työehtosopimusasia. Erimielisyyksien käsittely on viranomaisten tehtävä. Me voimme kuitenkin liitosta olla avuksi ja esimerkiksi pyytää tietosuojavaltuutetulta tai aluehallintovirastolta tapauskohtaisia lausuntoja.
