KOKIJA: Paavo Niskanen: ”Käytä mediaa jäämättä sen pauloihin” – somen virrassa on muistettava kriittinen arviointi

Paavo Niskanen havahtui kymmenisen vuotta sitten sosiaalisessa mediassa päätään nostaneeseen uuteen ilmiöön. Raja-aidat tieltään kaatavan yhteisöllisyyden tyyssijaksi mainostetulla alustalla alkoi liikkua yhä enemmän vihamielisiä ja vääristeleviä viestejä.

PAAVO NISKANEN

TYÖPAIKKA Okmetic Oy alkaen 2011
LUOTTAMUSTEHTÄVÄT Okmeticin pääluottamusmies alkaen 2015, liiton hallituksen ensimmäinen varajäsen, teknologiasektorin sektorijohtokunnan jäsen
AIKAISEMPIA TYÖPAIKKOJA ABB ja Arabia
KOULUTUS Elektroniikka-asentaja. Lukuisia työn yhteydessä käytyjä kursseja ja koulutuksia. Esimerkiksi Murikan pitkä kurssi, jolla hän teki lopputyön nimeltä: ”Algoritmien armoilla?– Sosiaalinen media ja medialukutaito yhteiskunnallisissa muutoksissa
ASUINPAIKKA Kerava

– Olen aina ollut tarkka uutisten kanssa, lukenut ja kuunnellut kriittisellä korvalla, mistä asioista ja miten niistä kerrotaan. Aggressiivisuuden nousu ja virheellisen tiedon levittäminen herättivät kysymään, mistä tämä oikein juontaa juurensa?

– Kun tällaiset viestit levisivät myös tuttujen kautta, pisti se miettimään, että lukevatko ihmiset ajatuksella sen, mitä eteensä saavat ja eteenpäin lähettelevät. Ja jos lukevat, niin uskovatko he kaiken, mitä sanotaan, Niskanen kysyy.

Kymmenen vuotta myöhemmin, on tilanne sosiaalisessa mediassa edelleen samankaltainen. Kaikenlainen tieto liikkuu nopeasti ja sitä on tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

– Monet selaavat sosiaalisen median seinää useita metrejä päivässä. Samalla kun uutisten määrä on lisääntynyt, on niiden lukeminen vähentynyt. On ruvennut näyttämään siltä, että ihmisten käsitys ympäristöstään, siinä tapahtuvista ja vaikuttavista asioista, alkaa yhä enemmän perustua vain klikkiotsikoihin.

– Riski on siinä, että uutiset eivät välity. Kriittinen arviointi jää tekemättä. Se on huolestuttavaa kehitystä, jota ruokkivat myös ne luotettavina pidetyt uutistalot, jotka ovat ryhtyneet käyttämään klikkiotsikointia juttujensa levittämiseksi. Minusta journalismiin toimintansa perustavien medioiden pitäisi tehdä tässä vastuullisen tiedonvälityksen nimissä korjausliike. Ei kai se ole niidenkään etu, että uutiset jäävät lukematta.

NÄEMMEKÖ SEN, MITÄ ITSE HALUAMME?

Niskasen mukaan itse kunkin on joskus syytä pysähtyä pohtimaan, näemmekö sosiaalista mediaa käyttäessämme sen, mitä haluamme nähdä vai sen, mitä meidän halutaan näkevän?

– Algoritmit seuraavat käyttäytymistämme ja valintojamme internetissä, ja tuottavat ja kohdentavat siltä pohjalta nähtäväksemme aineistoa, joka tukee omia näkemyksiämme. Nettikäyttäytymisemme vaikuttaa siihen, mitä saamme nähtäväksi. Se luo meille jokaiselle henkilökohtaisen somekuplan ja suppeakatseisen tiedon väylän.

 

”Olennaista on tiedostaa, mitä saamamme tiedon taustalla voi olla”, Paavo Niskanen sanoo.

– Toisaalta voi olla niin, että meille syötetään materiaalia, jolla halutaan vaikuttaa johonkin laajempaan kehitykseen tai esimerkiksi vaaleihin. Silloin kysymys ei ole omien valintojemme seurauksista, vaan jonkin ulkopuolisen tahon pyrkimyksistä. Alustoja ja algoritmeja rakentavat ja ylläpitävät sosiaalisen median firmat pystyvät tähän samoin kuin tahot, jotka osaavat käyttää niitä hyväksensä.

– Sinänsä tässä ei ole mitään uutta, sillä taloudellisesti ja poliittisesti on aina pyritty vaikuttamaan ja saavuttamaan tiettyjä tavoitteita. Kanavat vain ovat muuttuneet. Somessa taloudelliset ja poliittiset pyrkimykset ovat kuitenkin vahvistuneet. Yksilö pystyy halutessaan olemaan välittämättä niistä, mutta ei voi olla näkemättä niitä.

– Olennaista on tiedostaa, mitä saamamme tiedon taustalla voi olla. Jos suodatamme meille eri tavoin kohdennettua viestintää, ja haemme tietoa itsenäisesti ja vertaamme eri uutislähteitä, emme ole enää meiltä salassa pidettyjen ja muuttuvien algoritmien armoilla. Algoritmeista ja niiden logiikasta emme pysty verkossa irtaantumaan, mutta niihin voi saada käyttäjänä otteen.

SANASTOA

ALGORITMI Järjestelmällinen toimenpiteiden sarja, jonka avulla voidaan tehdä laskelmia, ratkaista ongelmia ja tehdä päätöksiä.
TROLLI Viesti tai henkilö, jonka ensisijainen tarkoitus on ärsyttää tai aiheuttaa ristiriitoja informaatiolla tai tunteisiin vetoavilla väitteillä, jotka voivat olla puutteellisia, virheellisiä, harhaanjohtavia tai valheellisia.
SOSIAALINEN MEDIA (SOME) Internetin palvelut ja sovellukset, joissa yhdistyy käyttäjien välinen kommunikaatio ja oma sisällöntuotanto. Esimerkiksi Facebook, YouTube, Twitter, Snapchat ja Wikipedia.

TAUSTOITTAMINEN TYÖKALUKSI

Niskanen suosittaa terveen järjen käyttöä uutislähteiden erottelemisessa ja arvioinnissa.

– Perinteinen media on melko helposti tunnistettavissa, mutta esimerkiksi raja vaihtoehtoisen kriittisen median ja valemedian välillä voi olla vaikea löytää. Samoin trollaajien todentaminen trolleiksi voi olla vaikea tehtävä.

– Terve kriittisyys ja taustojen tutkiminen ovat hyviä apuvälineitä. Yksi peruskysymys on, kuka uutisen on kirjoittanut. Valeuutisista kirjoittajalähdettä ei välttämättä löydy. Toisaalta uutisointien tarkistaminen toisista lähteistä on tehokas keino.

– Yksi tärkeimmistä asioista on tarkkailla omia asenteita ja ennakkokäsityksiä. Omaa ajatusmaailmaa tukevat viestit menevät helpommin kritiikittä läpi kuin vastustusta herättävät viestit. Viestin mahdollinen virheellisyys tai harhaanjohtavuus ei kuitenkaan ole sidottu siihen, sattuuko se meitä henkilökohtaisesti miellyttämään vai ei.

”Algoritmit seuraavat käyttäytymistämme ja valintojamme internetissä, ja tuottavat ja kohdentavat siltä pohjalta nähtäväksemme aineistoa, joka tukee omia näkemyksiämme”, Paavo Niskanen muistuttaa.

SOMEN VAHVUUDET KÄYTTÖÖN

Vaikka Niskanen suhtautuu kriittisesti sosiaaliseen mediaan, pitää hän sitä välttämättömänä vaikuttamisen välineenä.

– Hyvää elämää voi elää ilman someakin, mutta jos haluaa vaikuttaa, niin ilman somea on vaikea pärjätä. Uskon siihen, että somessa voidaan käynnistää ilmiöitä, jotka muuttavat maailmaa parempaan suuntaan. Vahvat rakenteet eivät muutu ilman asenteiden muutosta. Asenteiden muutos edellyttää tiedonvälitystä, keskustelua ja vuorovaikutusta sekä ihmisten rohkaisemista kokemiensa tai havaitsemiensa epäkohtien esiin tuomiseen.

– Somessa kuka tahansa voi perustaa nopeasti ja vuorovaikutteisesti toimivan väylän, jonka kautta tiedon saa hetkessä kohdennettua haluamilleen ryhmille. Vuorovaikutteisuus voi herättää asiallista keskustelua, vetää mukaan uusia osapuolia ja tuottaa oivalluksia lukijoille ja viestin lähettäjälle.

– Parhaimmillaan sosiaalinen media on ihmistä varten, se on toimiva kommunikaation väline ja voi toimia ihmisten hyväksi, kun tietoa on saatavilla ja sitä voi levittää.

Silti hyvääkin tarkoittaviin kampanjoihin voi sisältyä ylilyöntejä ja lieveilmiöitä. Silloin puhutaan Niskasen mukaan vastuullisuudesta.

– Vastuulliset toimijat korjaavat virheensä. Perinteisenkin median pitäisi kantaa vastuunsa tilanteissa, joissa ylilyöntejä tulee. Maineen menettämiseen liittyvä uutisointi myy, mutta sen korjaamista käsittelevät jutut eivät välttämättä enää olekaan niin kiinnostavia tai myyviä.

”Luottamusmiehillä on tärkeä asema ja rooli kertoa liiton toiminnasta työpaikoilla niin, että ei lähdetä median ralliin mukaan”, Paavo Niskanen sanoo.

Vastuunsa on myös tavallisella somen käyttäjällä.

– Sanoisin, että riittää, kun miettii kahteen kertaan, mitä somessa itse jakaa, on kysymyksessä sitten oma tai muualta lainattu sisältö. Toinen hyvä ohjenuora on, että ei mesoa pelkkien klikkiotsikoiden perusteella. Taustoihin tutustuminen ja tiedon vertailu ovat tässäkin suhteessa avaimia siihen, että liikkeellä ollaan oikealla asiapohjalla.

– Kolmanneksi jokaiselle tekee välillä hyvää pitää pieni tauko ja elää ihan oikeasti ilman klikkiotsikkoja ja kilpailua tykkäysten määrästä. Someen uppoutuu niin helposti. Elämä somen ulkopuolella antaa perspektiiviä asioiden ja ilmiöiden suhteuttamiseen.

LUOTTAMUSMIEHET TYÖPAIKKAKESKUSTELUJEN KÄRKENÄ

Niskanen on toiminut työpaikkansa Okmeticin pääluottamusmiehenä vuodesta 2015 lähtien. Hän on kiinnittänyt huomionsa myös siihen, kuinka ay-liikettä käsitellään mediassa.

– Siinä on ollut nähtävissä selvää asenteellisuutta ja hyökkäävyyttä esimerkiksi työtaistelutilanteiden yhteydessä. On valitettavaa huomata, että monille se näyttää menevän kritiikittä läpi. Taustoja ei etsitä, eikä tietoja tarkisteta.

– Luottamusmiehillä on tärkeä asema ja rooli kertoa liiton toiminnasta työpaikoilla niin, että ei lähdetä median ralliin mukaan, vaan keskustellaan työntekijöiden kanssa oikean tiedon pohjalta. Vuorovaikutuksessa puolestaan ei pidä tyytyä vain sähköisten välineiden tai ilmoitustaulujen käyttöön, vaan kerrotaan kasvokkain, mitä liitto tekee ja mitkä sen kannanottojen ja toimenpiteiden perustelut ovat.

– Henkilökohtainen vuorovaikutus on edelleen vahvuus, joka meillä on käytössämme ja jota meidän pitää käyttää. Aiheellinen kritiikki on aina rakentavaa ja siitä voi oppia, mutta yleiseen huuteluun ei pidä lähteä mukaan ja potkia siinä samalla itseään nilkoille, Niskanen toteaa.

OLE TARKKANA

  • Mieti mitä sisältöä somessa jaat, oli se sitten omaa tai muualta lainattua.
  • Tutustu taustoihin ja tee vertailuja tietolähteiden välillä.
  • Tunnista asenteesi ja ennakkokäsityksesi. Omaa ajatusmaailmaa tukevat viestit menevät helpoimmin läpi.
  • Pidä somesta taukoa. Saat perspektiiviä asioiden ja ilmiöiden suhteuttamiseen.

LUOTTAMUSMIES

  • Keskustele oikean tiedon pohjalta etenkin työtaistelutilanteissa.
  • Kerro kasvokkain, älä tyydy sähköisiin välineisiin ja ilmoitustauluun.
  • Älä lähde mukaan yleiseen huuteluun.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT PEKKA ELOMAA

Millä ajaa huomenna – autoilun uudet aatteet hakevat ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan

Noin 1,3 miljardia autoa ja liikkuminen ovat suurimpia ilmastoon vaikuttavia tekijöitä. Yhä useampaa on alkanut kiinnostaa vaihtoehtoiset polttoaineet, sähköautot ja muu vähäpäästöinen teknologia. Millaisia valintoja Teollisuusliiton jäsenet ovat tehneet?

KUVA YLLÄ: Daniel Hannuksen Passat kulkee pääsääntöisesti kaasulla sekä tarvittaessa bensalla. Tulevaisuudessa mielessä siintää sähköauto. ”Uskon, että niiden teknologia kehittyy ja hinnat laskevat.” KUVA LAURI ROTKO

DANIEL HANNUS

30 000 km/vuosi
Porvoo
VALINTA
Kaasu
Volkswagen Passat

Porvoolaisen tienpätkän päässä olevalla kaasuntankkauspisteellä on hiljaista, vain hintatoteemin punaiset numerot loimottavat marraskuun harmaudessa. Mittarikentälle kurvaa valkoinen farmariauto, josta nouseva Daniel Hannus saa tankata autonsa rauhassa.

– Varsinkin aamuisin täällä on tilaa, mutta iltapäivisin on usein jonoa, hän kertoo.

Hannuksella on ollut noin 15 autoa. Merkit ovat vaihdelleet Nissanista ja Toyotasta Mersujen, Sitikoiden ja Peugeotien kautta tuoreimpaan vaihtoehtoon, Volkswagen Passatiin. Suurin osa autoista on ollut bensa-autoja, dieseleitäkin jokunen – ja nyt Hannus on liittynyt kaasuautoilijoiden hitaasti kasvavaan joukkoon.

KUVA LAURI ROTKO

Ruotsista Suomeen tuotu vuoden 2010 Volkswagen Passat on ollut Hannuksen ajossa puolisen vuotta.

– Veljelläni oli kaasuauto, ja kuulin siitä paljon hyvää. Sitten kun samalla kylällä asuva tuttavakin vaihtoi kaasuautoon ja kehui sen taloudellisuutta, ajattelin, että jos hänkin pärjää, niin kyllä minäkin.

Hannus otti laskimen käteen, pohti ja kalkuloi. Lopulta hän vakuuttui, että kaasuauto on hänelle kannattavin vaihtoehto.

– Kun Gasumilla oli vielä tarjous, että 65 euron kuukausimaksulla voi tankata lähes rajattomasti ensimmäisen vuoden, se ratkaisi asian. Dieseliä meni aiemmin 200 eurolla kuussa, joten siihen nähden säästö on aika selkeä.

KAASULLA SEKÄ BENSALLA

Tankin luukku auki, kortti koneeseen ja kaasuletku liittimellä autoon kiinni. Kun Hannus painaa vielä vihreää nappia pumpun kyljessä, alkaa tankkiin kohista kaasua. Sen laadun voi valita: maakaasu tai vähän kalliimpi, mutta ympäristöystävällisempi biokaasu.

Suomessa on noin 50 kaasuntankkausasemaa, valtaosa niistä Gasumin operoimia. Ihan joka kirkonkylästä kaasua ei siis vielä saa, ja kaasuautoilun yleistymisen yksi kynnys onkin ollut tankkausverkoston rajallisuus. Loviisan Koskenkylässä asuvalla Hannuksella lähin piste on parinkymmenen kilometrin päässä.

KUVA LAURI ROTKO

Kaasuautollakaan ei ajeta pelkällä kaasulla. Hannuksen Passatissa on saman luukun takana täyttöaukot niin kaasulle kuin bensalle, ja moottori pystyy käyttämään molempia polttoaineita. Autossa on 30 litran bensatankki, joten jos kaasuasemaa ei matkan varrelta löydy, autoilijalla ei ole heti hätää.

– Tällä yhdistelmällä autossa on aika hyvä toimintasäde. Kaasulla pääsee 500, bensalla toiset 500 kilometriä, Hannus kertoo.

Kaasuauton moottori käynnistyy kylmänä bensiinillä, ja hieman lämmettyään vaihtaa käyttämään kaasua.

– Minkäänlaista eroa kaasun tai bensan käytön välillä ei huomaa. Kaasulla ajamisen merkkinä kojetaulussa palaa vihreä merkkivalo.

YMPÄRISTÖ VAIKUTTI HANKINTAAN

Viessmannin pääluottamusmiehen työmatka Loviisasta Porvooseen on yhteen suuntaan 20 kilometriä. Koska Hannuksen perheen lasten harrastuksetkin vaativat vanhemmilta kuljetuspalveluja, vuodessa auton mittariin kertyy noin 30 000 kilometriä.

– Kun työmatkojen, lasten koulumatkojen ja harrastusten kanssa pitää vekslata, kyllä siitä minulle ja vaimolle kertyy kilometrejä kahteen autoon, Hannus nauraa.

– Julkinen liikenne kulkee jotenkuten, mutta emme pärjäisi mitenkään ilman autoa. Olen myös aina asunut maaseudulla, joten olen tottunut autolla kulkemiseen.

KUVA LAURI ROTKO

Kustannusten lisäksi Hannuksen autovalinnassa painoivat myös ympäristösyyt.

– Ilmasto- ja ympäristöasioista puhutaan paljon, ja olen alkanut miettiä omiakin tekemisiä. Kyllä ympäristö painoi vahvasti valinnassa, ja onhan biokaasu päästöiltään paljon bensiiniä tai dieseliä puhtaampaa.

Hannus sanoo seuraavansa ympäristö- ja liikennekeskustelua aktiivisesti. Hänen mielestään vähäpäästöisten kaasuautojen iso vuotuinen käyttövoimavero – vaikka onkin vain puolet dieselistä – on epäkohta, joka pitäisi korjata.

KUVA LAURI ROTKO

Daniel Hannus ajaa nyt kaasulla, mutta tähtäimessä on sähköauto. Hän uskoo, että sähköautot ovat tulevaisuuden kulkumuoto.

– Suomen kokoisessa maassa sähköauto ei ole vielä ihan joka paikkaan se paras vaihtoehto, ja ne ovat hankintahinnaltaan kalliita. Olen kuitenkin vakuuttunut, että sähköauto on tulevaisuuden ykkösvaihtoehto. Akkukapasiteetin riittävyyden ongelmat tullaan varmasti ratkaisemaan, ja myös hinnat laskevat.

 

Osa matkasta sähköllä

KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

ARI TIKKA

20 000 km/vuosi
Lieto
VALINTA
Lataushybridi
Hyundai Ioniq

Liedossa asuva Ari Tikka ei ole himoautoilija, mutta vuodessa mittariin kilahtaa silti noin 20 000 kilometriä. Tikka työskentelee Wallac Oy:lla Turussa, eikä 27 kilometrin työmatka maaseudulta onnistu ilman omaa autoa.

– Tarvitsen autoa lähinnä työn ja harrastusten takia. Käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa, ja lisäksi lasten harrastukset vaativat myös kuljetuksia, kertoo Tikka autoilutarpeistaan.

Tikan autovalinta oli plug-in-hybridi, jota kutsutaan myös lataushybridiksi. Autossa on normaalin polttomoottorin lisäksi sähkömoottori ja akusto, joilla pärjää 50–60 kilometrin matkan. Pistokehybridiä ladataan yön yli tai työpäivän aikana, mutta akusto latautuu myös ajossa ottamalla talteen jarrutusenergiaa sekä hyödyntämällä polttomoottoria generaattorina.

Tarvittaessa, kuten jyrkissä ylämäissä, polttomoottori avustaa sähkömoottoria. Mitä kylmemmäksi ilma talvisin käy, sitä enemmän vastuu auton liikuttamisesta siirtyy polttomoottorin hoidettavaksi.

Hybridin etu pelkkään sähköautoon verrattuna on, että matkanteko onnistuu, vaikka latauspisteitä ei löytyisikään.

LATAAMINEN EI RASITA

Tikan hybridivalinta aikoinaan oli Hyundai Ioniq.

– Tein kovasti vertailua Toyota Priusin kanssa, mutta hintaero oli melkoinen Hyundain eduksi. Eikä toiminnassa ole ollut moittimista.

Hybridin hankintahinta on yleensä perinteistä polttomoottoriautoa kalliimpi. Silti Tikka perustelee päätöksensä taloudellisilla seikoilla.

– Hankintahinta on isohko, mutta olen laskenut, että ajaminen sen jälkeen on todella edullista. Asun sähkölämmitteisessä talossa, ja auton lataaminen öisin lisää sähkölaskua alle 20 eurolla kuussa, eli se ei käytännössä juuri näy.

Kustannuksiin vaikuttaa myös vuotuinen ajoneuvovero, joka perustuu auton päästöihin. Hybrideillä se on pienempi kuin bensiinikäyttöisillä autoilla, ja veron tasoa kevennetään lisää vuoden 2020 alussa.

Hybridiä hankittaessa suurin haaste oli puoliso.

– Hän epäili, muistaako auton aina laittaa lataukseen ja miten sen johdon kanssa pärjää. Mutta kun johdolle tehtiin teline ja selkeä paikka, ei sen laittaminen ole homma eikä mikään. Paljon työläämpää on mennä huoltoasemalle tankkaamaan kerran viikossa.

Ari Tikka seuraa tarkasti, mitä tapahtuu niin autojen teknologian kuin verotuksen rintamalla. ”Kehitys on hyvästä, mutta kuluttajan päätöksenteon kannalta on hankalaa, kun tilanteet muuttuvat koko ajan. Auto on iso hankinta, ja on harmillista, jos hankinta osoittautuu myöhemmin taloudellisesti huonoksi ratkaisuksi.” KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

TALVI TUO HAASTEITA

Tikka sanoo, että kesäkeleissä hän on voinut ajaa Ioniqilla työ- ja harrastusmatkat lähes kokonaan sähkön voimin. Tankilla ei ole tarvinnut paljon käydä.

Talvi on sen sijaan ollut pieni haaste. Koska hybridissä ajellaan osin sähkömoottorin voimin, ei polttomoottori tuota samalla lailla lämpöä kuin normaalissa autossa. Siksi talviaikaan Tikka kaipasi sisätiloihin jonkunlaista sähkökäyttöistä lisälämmitintä.

Toki Ioniqissa oli perinteinen sisätilanpistoke, joten matkustamon pystyi lämmittämään ennen ajoon lähtöä.

– Hullua vaan on, että latausta ja lämmitystä varten pitää olla omat johdot, eli auto on kiinni monessa kaapelissa. Miksei järjestelmä voisi toimia yhdellä kaapelilla siten, että se lataisi ensin akut ja sitten jatkuisi sisätilan lämmitys. Mutta ehkä auton kotimaassa Koreassa on hieman erilaiset lämmitystarpeet, Tikka miettii.

Toinen hybridin haaste on, että Tikalla on omakotiasujana peräkärryn käytölle säännöllistä tarvetta. Ihan kaikkein raskaimpiin kuormiin hybridi ei hänen mukaansa oikein taivu. Silloin pitää turvautua vanhempien laina-autoon.

KOHTI SÄHKÖLLÄ AJOA

Niin paljon kuin Tikka Ioniqistaan pitikin, kesken tämän juttuprosessin hän möi sen.

– Se tuli kahden vuoden ikään, mutta siinä oli sen verran arvoa jäljellä, että se kannatti myydä, hän perustelee.

Tikka aikookin siirtyä täyssähköautoon, ja silmiin on osunut Seatin Mii-malli. Pienen auton hinta on painettu tasolle, joka on houkutteleva ihan tavalliselle kuluttajalle – valtion hankintatuen ja Seatin oman lisätarjouksen myötä hinta on himpun alle 16 000 euroa. Autoja ei vielä ole Suomessa, mutta tilauksia on tehty runsaasti – omaansa saa näillä näkymin odotella vuoden 2021 puolelle.

Tikka uskoo, että sähköautot ovat autoilun tulevaisuus.

– Nyt eletään murrosta, ja sähköautot tulevat muuttamaan koko systeemin. Kehitys on nopeaa ja uskon, että tekniikkana sähkömoottori vie voiton.

Sähkömoottori onkin tekniikkana yksinkertainen ja hyvin helppohoitoinen, käytännössä huoltovapaa.

– Jos sähkömoottori olisi auton alkuaikoina yleistynyt, ja joku alkaisi nyt ehdotella bensiinimoottoria autojen voimanlähteeksi, ajatus ei menisi läpi. Bensiinimoottori on paljon monimutkaisempi, kalliimpi ja vaatii paljon enemmän huoltoa.

Miitä odotellessa Tikan väliaikaisratkaisu on pieni bensa-auto. Sen hän on ottanut yksityisleasingilla.

– Minulla on ollut parikymmentä autoa, aina käytettyjä ja halpoja. Niissä tuppaa olemaan riski, että ne hajoavat kesäloman ensimmäisenä päivänä, ja sitten menee loma reissun sijaan autoa korjatessa, Tikka nauraa.

Vahvasti suosiotaan kasvattanut yksityisleasing-mahdollisuus onkin ollut herkkua.

– Saa ajaa huoletta ja edullisesti uudella autolla.

Auton merkillä ei ole ollut koskaan Tikalle suurta väliä.

– Keskustelu autojen paremmuudesta on loputon suo. Oli merkki mikä tahansa, joku haukkuu sen kuitenkin jollain perusteella.

 

Pystyvä auto on elinehto

KUVA JOUNI PORSANGER

EERO HETTA

20 000 km/vuosi
Sodankylä
VALINTA
Diesel
Suzuki Grand Vitara

Eero Hetalla on kahvitauon paikka, ja se sujuu mukavasti pienessä pakkassäässä, tervastulilla istuskellen. Metsurin työpäivä on alkanut aamuseitsemältä – paljon aiemmin ei voi aloittaakaan, kun pohjoisen kaamos pitää sodankyläläisen maiseman pimeänä.

– Tammikuun puolivälin jälkeen alkaa päivä pilkistää. Normihomma, kuuluu meidän neljään vuodenaikaan, Hetta hymähtää.

Työn luonne vaatii kunnon kalustoa, ja Hetan kulkuväline talven töissä on dieselillä raksuttava nelivetoinen Suzuki Grand Vitara.

– Leimikot eivät ole valtateiden varsilla. Usein perille pääsee viimeiset kilometrit vain pieniä, huonokuntoisia metsäteitä pitkin – ja aina tietä ei ole välttämättä ollenkaan.

KUVA JOUNI PORSANGER

Suzukin perässä onkin usein traileri, jonka päällä on mönkijä tai moottorikelkka, jolla viimeiset kilometrit taittuvat. Ja kun mukana on myös kalustoa, kuten moottorisaha ja pari raivaussahaa, mikään pikkuauto tai sähkövimpain ei metsurin töihin taivu.

Ympäristöasiat kolkuttavat takaraivossa, mutta dieselmittarilla ratkaisee usein raha, Hetta myöntää.

– Biodieselin hinta on sen verran kalliimpi, että yleensä tulee tankattua normaalilaatua. Jos hintaero olisi marginaalinen, tankkaisin kyllä mielellään ympäristöystävällisempää.

Ympäristö kuitenkin huolettaa, ja Hetta sanoo harkinneensa vaimon kanssa hybridiauton hankkimista. Dieselkään ei hyrise tyhjäkäynnillä kauppojen edessä.

– Jotain edes pieniä asioita pitää yrittää tehdä, koska niistä muodostuu iso kokonaisuus.

Hetta ajaa vuosittain 20 000 kilometriä. Töitä on käytännössä toukokuusta vuoden loppuun, muu aika vuodesta pidetään lomia ja keskitytään hiihtoon, juoksuun ja kalastukseen sekä nuorten urheiluvalmennukseen. Suzukin vuotuinen käyttövoimavero on lähes 800 euroa, joten siksi kevään tullen se poistetaan liikennekäytöstä ja laitetaan seisontavakuutukseen.

– Keväisin minulla on sitten kauppakassina halpa, muutaman sadan euron Nissan, joka kulkee bensalla.

KUVA JOUNI PORSANGER

 

Uusiutuvaa tavaraa tankkiin

Ilmastonmuutos, EU-säätely, vastuullisuuden kasvu ja öljyvarojen hiipuminen. Siinä syitä siirtyä biopolttoaineisiin.

Fossiiliset liikennepolttoaineet ovat yksi ilmastomuutoksen suurimpia aiheuttajia. Lentokoneet, laivat, skootterit, perämoottorit, nostokurjet, autot, caterpillarit, ruohonleikkurit, hullujussit ja kaivoskoneet kaikkialla maailmassa käyttävät pääasiassa raakaöljystä jalostettuja polttoaineita.

Fossiilisten polttoaineiden rinnalle on kuitenkin tarjolla polttomoottoreihin sopivia biopolttoaineita. Ensin niitä tehtiin elintarvikkeiksikin kelpaavasta rypsistä, maissista ja palmuöljystä: Ruuantuotantoon kelpaavien raaka-aineiden käyttö polttoainetuotantoon on myös aina herättänyt vastustusta. Nyt onkin jo menossa biopolttoaineiden toinen sukupolvi, jossa raaka-aineena ovat pääasiassa jätteet. Ja niitähän maailmassa riittää: paistinrasvat, lanta ja vedenpuhdistamojen liete, teurasjäte, kinkunrasvat ja elintarviketuotannon ylijäämärasvat.

Kolmatta ja neljättä sukupolvea kehitetään jo laboratorioissa. Kolmannessa sukupolvessa käytetään muun muassa leviä ja bakteereja, ja neljännessä biokemiallisten prosessien ja geeniteknologian tuottamia raaka-aineita. Niitä saamme kuitenkin odottaa vielä melkoisen tovin.

Biopolttoaineiden käytön lisääminen perustuu EU-säätelyyn, jonka mukaan jakeluyhtiöt joutuvat lisäämään vuosittain kasvavan määrän biopolttoainetta fossiiliseen bensaan. Biopolttoainevelvoite on tällä hetkellä reilut kymmenen prosenttia. Suomi on asettanut kansalliseksi tavoitteekseen EU-vaateita korkeamman 30 prosenttia vuonna 2030.

Nesteen laskelmien mukaan esimerkiksi vuonna 2022 biopolttoaineen osuus on bensiinistä seitsemän prosenttia ja dieselistä 25 prosenttia. Silloin Suomi olisi tavoittelemassaan 19,5 prosentin bio-osuudessa.

Biopolttoaineiden käyttöön voitaisiin kannustaa veroporkkanoilla, jotta ne houkuttaisivat kuluttajia, sanoo Aalto-yliopiston professori Peter Lund. Vaikka hyvän tekeminen lämmittää sydäntä, polttoainepumpulla ratkaisee raha.

Veroetuja voisi Lundin mukaan tarjota nestemäisille polttoaineille, biokaasulle, kaasuasemaverkoston rakentamiseen ja autojen kaasumuunnossarjojen hankintaan. Tällä hetkellä sataprosenttisesti uusiutuvista raaka-aineista tehty diesel Neste My maksaa kymmenen senttiä enemmän kuin fossiilinen diesel – mutta sen kasvihuonekaasupäästöt ovat vain kymmenesosa perusdieselistä.

Biopolttoaineiden tuotanto on toistaiseksi kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden. Laajemman tuotannon esteenä on myös kaasun osalta niukka jakeluverkosto ja liikennekaasun toistaiseksi vähäinen kysyntä. Suomessa oli vuoden 2018 lopussa kaasua hyödyntäviä autoja 6 300 kappaletta, kaksi promillea autokannasta.

 

KAASULLA PIENET PÄÄSTÖT

Kaasuautoilija suosii suomalaista, usein lähellä tuotettua vähäpäästöistä energiaa. Kaasuntuottajista Gasum on selvästi suurin 350 gigawattitunnin vuosituotannolla. Tämä energiamäärä vastaa noin 30 000 tonnia dieseliä. Liikennekaasun osuus Gasumin kaasunmyynnistä on noin 1,5 prosenttia.

Biokaasua valmistetaan orgaanisesta materiaalista, kuten jätevesilaitosten lietteestä, kotitalouksien biojätteestä, karjan lannasta, rasvakaivolietteestä ja elintarviketeollisuuden biohajoavista jätteistä. Gasumin suunnitelmissa on puupohjaisten materiaalien käyttö kaasun raaka-aineena, kunhan tekniikka on siihen kypsä.

Suomessa on tällä hetkellä noin 50 kaasutankkausasemaa. Näistä on Gasumin 38 ja lähivuosina on tulossa 35 lisää. Kaikilta Gasumin asemilta jaellaan sekä maa- että biokaasua. Molemmat käyvät liikennepolttoaineeksi, koska ne ovat tismalleen samanlaista metaania.

Henkilöautot käyttävät paineistettua maa- tai biokaasua (CNG/CBG). Osa raskaan liikenteen ajoneuvoista voi tankata henkilöautojen kanssa samoilta tankkausasemilta. Valtaosa rekkavetureista käyttää kuitenkin polttoaineenaan nesteytettyä maa- tai biokaasua (LNG/LBG), ja niille on erilliset tankkauspisteet.

 

SÄHKÖSSÄ SUURET ODOTUKSET

Sähköautot ovat hiljaisia, edullisia käyttää, hyötysuhteeltaan ylivertaisia ja ne tarjoavat varsin rivakkaa suorituskykyä. Sähköautot mielletään myös ilmastoystävällisiksi, mutta viime kädessä sekin riippuu siitä, miten niiden käyttämä sähkö on tuotettu.

Sähköautojen haasteena on aina ollut niiden toimintasäde – se, miten paljon niiden akkuihin saadaan varastoitua energiaa. Sähköauto ei ole vielä Suomessa pitkien mökkimatkojen auto, mutta esimerkiksi lyhyiden työmatkojen kaupunkiliikenteessä varteenotettava vaihtoehto.

Sähköautojen yleistymisen esteenä on pitkään ollut myös niiden hinta, josta lähes kolmannes voi muodostua akuista.

Akkuteknologia kehittyy, toimintasäteet kasvavat, mutta haasteena pysyy vielä pitkään akustojen kapasiteetti. Akkuja varten tarvitaan myös arvokkaita mineraaleja, joiden riittävyys ja louhinnan eettisyys ovat kysymysmerkkejä.

Sähköautojen määrä kuitenkin kasvaa, kaikkein nopeimmin Kiinassa. Maailman 1,3 miljardista autosta sähköautoja on 5–6 miljoonaa. MIT Energy Initiativen tuore raportti kuitenkin muistuttaa, että sähköautojen hinta ei laske polttomoottoriautojen tasolle niin kauan, kun niiden voimanlähteenä on litiumioniakut (Talouselämä 22.11.2019). Syynä on litiumioniakkujen kysynnän nopea kasvu, jonka vuoksi raaka-aineiden hinnat eivät enää laske riittävän nopeaa tahtia. Uuttakin akkuteknologiaa kehitetään, mutta kovin nopeita mullistuksia ei liene odotettavissa.

 

ETANOLIA BENSAN JOUKKOON

Nestemäisiä biopolttoaineita on Suomessa tarjolla kahdenlaista: etanolia ja uusiutuvaa dieseliä. Etanolia sekoitetaan bensiinin joukkoon, jolloin saadaan kaikkiin bensiiniautoihin sopivaa E10-bensiiniä ja niin sanottuihin FlexFuel- eli FFV-autoihin sopivaa E85-polttoainetta. 10 ja 85 kertovat etanolin määrän prosentteina.

Etanolin suurin tuottaja on St1, joka tekee sitä kuudella laitoksella Suomessa ja yhdellä Ruotsissa. Tuotannon tärkeimmät raaka-aineet ovat leipomoiden jäte ja sahanpuru. Tuotantomäärä vuonna 2019 on 10 miljoonaa litraa. Tämä määrä riittäisi noin 7 000 FFV-auton käyttöön vuodessa, jos vuotuiset ajokilometrit ovat 15 000. FFV-autoja oli vuoden 2018 lopussa reilut 4 100 eli 1,3 promillea autokannasta.

Etanolia 10 prosenttia sisältävää E10-bensiiniä on tarjolla kaikilla tankkauspisteillä Suomessa ja E85:tä noin 150:lla. Kaikkiaan etanolin osuus on litramääräisesti noin 10 prosenttia Suomen bensiinimyynnistä. Etanolia ei voi sekoittaa dieselin joukkoon.

St1:n lisäksi Suomessa on koko joukko pienempiä etanolin tuottajia. Isojakin on suunnitteilla: BioEnergon Poriin kaavaileman laitoksen pitäisi tuottaa vuodessa valmistuttuaan 63 miljoonaa litraa bioetanolia sekä kaasumäärä, joka riittäisi 15 000 kaasuautolle. Jos suunnitelmat toteutuvat, tehdas on toiminnassa vuonna 2023.

 

VASTUULLISTA DIESELIÄ JÄTTEISTÄ

Nesteen Kilpilahdessa, Rotterdamissa ja Singaporessa valmistama uusiutuva diesel sekä UPM:n BioVerno ovat jääneet pahasti sähkö- ja kaasuautoilukeskustelun varjoon. Näin siitäkin huolimatta, että ne ovat helpoin ja halvin sekä varsin yksinkertaiseen teknologiaan perustuva tapa vähentää päästöjä. Uusiutuva diesel kelpaa sellaisenaan kaikkiin dieselautoihin.

Neste tuottaa uusiutuvaa dieseliä pääasiassa rasvapitoisista jätteistä ja tähteistä, kuten paistinrasvoista ja elintarviketeollisuuden sivuvirroista. UPM:n BioVernon raaka-aine on puolestaan mäntyöljy. Molempien tuotantoprosessit on viritetty dieselin tuotantoon, ja Nesteen laitokset taipuvat myös lentopetrolin eli kerosiinin tuotantoon.

Neste on kehittänyt uusiutuvan dieselin parinkymmenen vuoden tutkimustyön tuloksena. Sataprosenttisen uusiutuvan dieselin kasvihuonekaasupäästöt ovat yrityksen oman ilmoituksen mukaan 90 prosenttia pienemmät kuin fossiilisen dieselin. UPM on ilmoittanut BioVernon päästöjen olevan 80 prosenttia perusdieseliä pienemmät, kun huomioidaan koko tuotantoketju.

Neste tuottaa uusiutuvaa dieseliä ja muita uusiutuvia polttoaineita noin kolme miljoonaa tonnia vuodessa, ja määrä kasvaa vuoteen 2022 mennessä 4,5 miljoonaan tonniin. Nesteen uusiutuvaa dieseliä myydään sekä sekoitettuna fossiiliseen dieseliin että sataprosenttisena tuotenimellä Neste My.

BioVerno-dieselin ja BioVerno-naftan tuotantokapasiteetti on 130 000 tonnia vuodessa. UPM ei ilmoita vuotuisia tuotantomääriään eikä sitä, miltä pumpuilta sen valmistamaa polttoainetta saa sekoitettuna fossiilisiin polttoaineisiin. UPM suunnittelee parhaillaan Kotkaan uutta tuotantolaitosta, joka tuottaisi myös biopolttoainetta.

Suomessa on noin 750 000 dieselkäyttöistä henkilöautoa. Jos ne siirtyisivät käyttämään puhdasta uusiutuvaa dieseliä, olisi sen merkitys ilmastolle lähes sama kuin vastaava määrä sähköautoja. Erona on vain se, että uusiutuvan dieselin jakeluverkosto on jo olemassa, ja autot käyttävät sitä jo nyt.

 

TEKSTI SAMI TURUNEN JA JUKKA NORTIO
KUVAT LAURI ROTKO, VESA-MATTI VÄÄRÄ JA JOUNI PORSANGER

VIERAILIJA: Henri Weijo: Mitä antaa krääsäkriittiselle jouluna?

Joulupukki saa kantaa tänä jouluna kevyempää lahjasäkkiä, sillä moni suomalaisperhe on julistanut pannan turhaksi koetulle tavaralle eli krääsälle. Syitä asennemuutokselle on monia. Kasvava ilmastoahdistus on muokkaamassa kulutustottumuksia uusiksi. Toisaalla on havaittu tympääntymistä aasialaiseen halpatuotantoon ja kasvavaa halua tukea kotimaista teollisuutta. Monet myös karsivat tavaroita kodeistaan Marie Kondon minimalistisen sisustamisen innoittamana.

Sopivaa joululahjaa metsästävälle krääsäkriittisyyden nousu muodostaa kuitenkin ongelman: mitä antaa lahjaksi ihmiselle, joka ei halua kotiinsa yhtään turhaa lisätavaraa?

Asian pohtiminen helpottuu, kun ensin ymmärtää mikä ylipäänsä tekee lahjasta sopivan. Lahjojen antamiseen erikoistunut kanadalainen kulutustutkija Russell Belk on määritellyt täydellisen lahjan seuraavasti:

  1. Lahja on antajalle suuri uhraus
  2. Antajan ainoa motiivi on ilahduttaa vastaanottajaa
  3. Lahja on ylellinen
  4. Lahja on vastaanottajalle täydellisen sopiva
  5. Vastaanottaja on yllättynyt lahjasta
  6. Vastaanottaja himoitsee lahjaa ja iloitsee sen saamisesta

Yksittäisen lahjan on käytännössä mahdotonta saavuttaa nämä ihanteet. Ne pitääkin nähdä ennen kaikkea pyrkimyksinä – jokainen ihminen haluaa antamansa lahjan kuvastavan näitä ihanteita edes jossain määrin. Viime vuosina on noussut kaksi joululahjatrendiä, jotka kertovat suomalaisten halusta selättää krääsän virta kotiin tinkimättä hyvän lahjan ihanteista.

Näistä ensimmäinen on lisääntynyt panostaminen tavaroiden laatuun määrän sijaan. Toinen taas on aineettomia lahjojen – erityisesti palvelulahjakorttien – kasvanut suosio.

Laatuun panostaminen helpottaa tietenkin tavaratulvaa ja ilmastoahdistusta. Oikein valittu laadukas yksittäinen tavara on usein myös harvinaisempi (haluttava), tarkkaan mietitty (yllättävä, ilahduttava ja luo mielikuvan uhrauksesta) ja räätälöity (vastaanottajalle sopivampi). Laatuun panostaminen mahdollistaa myös kotimaisen tuotannon suosimisen.

Hyvä esimerkki tällaisesta laatulahjasta voisi olla kalastamista harrastavalle annettava nimikkokaiverruksin varusteltu kaunis puukko suomalaiselta pienpajalta. Monissa suomalaisperheissä onkin otettu tavaksi antaa vain yksi laatutavara kullekin perheenjäsenelle.

”Laatuun panostaminen mahdollistaa kotimaisen suosimisen.”

Aineettomat lahjat helpottavat krääsäahdistusta vielä selkeämmin. Lahjakortti kokemuspalveluun ei taatusti kasvata tavararöykkiötä, ja palvelut mielletään usein myös ilmastoystävällisemmäksi – joskus tosin väärin perustein. Palvelut tukevat myös suomalaista työtä varsin hyvin.

Tänä jouluna moni saakin varmasti jälleen lahjakortin kaupunginteatteriin, kylpylään täyshoitoineen tai kaupungin parhaaseen ravintolaan. Palvelu on usein laadukasta tavaraakin parempi lahja, koska siitä voidaan räätälöimällä tehdä vastaanottajalle vielä sopivampi, ylellisempi ja ilahduttavampi.

Onko tämän päivän krääsäkriittisyys vain ohimenevä trendi vai kuvastaako se uutta normaalia yhteiskunnan mukautuessa ilmastonmuutokseen? Euroopan unionin kunnianhimoiset tavoitteet nostaa tavaroiden käyttöikää ja kierrätysastetta siirtymällä kiertotalouteen ainakin enteilee vaikeita aikoja krääsälle. Joka tapauksessa jää nähtäväksi, miten suomalaiset tulevaisuudessa määrittelevät ylellisen, yllättävän ja vastaanottajaa sopivuudellaan ilahduttavan lahjan.

HENRI WEIJO
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston markkinoinnin apulaisprofessori ja kulutustutkija.

Uusi työaikalaki tulee voimaan tammikuussa: Joustot lisääntyvät ja työntekijöiden suojelu kiristyy

Uudistettu työaikalaki vastaa nykyistä paremmin muuttunutta työelämää ja töiden tekemisen tapaa, summaa SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto. Kolmikantaisesti valmisteltu laki on kompromissi, jossa sekä työnantaja- että työntekijäpuoli joutuivat tinkimään tavoitteistaan. Laki tulee voimaan tammikuun ensimmäisenä päivänä.

UUSI TYÖAIKALAKI

  • Perustuu EU:n työaikadirektiiviin.
  • Soveltamisala on laaja – kattaa myös epäitsenäiset ammatinharjoittajat.
  • Valvonta pysyy ennallaan: Lain noudattamista valvovat aluehallintovirastot, luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut.
  • Laki tulee voimaan 1.1.2020.
  • Laki on valmisteltu kolmikantaisesti Juha Sipilän hallituskaudella.

Työnantajat voivat jatkossa päättää työajoista nykyistä vapaammin, mutta myös työntekijöiden hyväksi toimivat joustot lisääntyvät. Anu-Tuija Lehto pitää hyvänä sitä, että uusi laki huomioi etätyötä tekevät ja osatyökyiset aiempaa paremmin.

– Työnteko ei uudessa laissa ole sidottu paikkaan, ja työnantajan on pyrittävä järjestämään osa-aikatöitä osatyökykyiselle.

Uudistetun lain mukaan työpaikoilla voidaan sopia uudenlaisista joustomahdollisuuksista: työaikapankista ja joustotyöstä. Joustotyö on uusi työaikamuoto, joka antaa työntekijälle laajat mahdollisuudet päättää työajoista ja työn tekemisen paikasta.

– Joustotyö soveltuu erityisesti asiantuntijatyöhön, mutta myös SAK:laisilla aloilla on töitä, joihin sitä on mahdollista soveltaa, Lehto sanoo.

Muista joustomahdollisuuksista liukuva työaika on jo nykyisin käytössä monilla työpaikoilla. Uudessa laissa liukuma-aika laajenee ja työnantajan on pyrittävä antamaan kertyneet tunnit vapaana kokonaisina päivinä.

TYÖAIKAPANKISTA SÄÄDETÄÄN NYT LAISSA

Työaikapankin käytöstä on sovittu monissa työehtosopimuksissa, mutta nyt siitä tulee kirjaus myös lakiin. Uutta on mahdollisuus sopia pankista paikallisesti työpaikalla, jolloin työntekijöitä edustaa luottamusmies.

Lehto muistuttaa, että silloin, kun kyse on työaikalain mukaisesta työaikapankista, työnantaja ei voi siirtää säännöllistä työaikaa työaikapankkiin vaan vain lisätunteja.

– Jos työnantaja ja työntekijä eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten työaikapankkiin kertyneet vapaat pidetään, työnantajan on maksettava pankkiin kertynyt vapaa rahana.

Lehto tähdentää, että liukuman käyttöön ottaminen ja ylitöiden siirtäminen työaikapankkiin edellyttää aina työntekijän suostumusta. Ylitöitä ei myöskään saa siirtää pankkiin korottamattomina vaan niissä on huomioitava ylityökorvauksien korotusprosentti.

ENTISTÄ USEAMPI TYÖ VOI OLLA JAKSOTYÖTÄ

Uuden lain jaksotyötä koskevaa luetteloa on muutettu niin, että alakohtaisesta luettelosta on siirrytty tehtäväkohtaiseen luetteloon. Tämä tarkoittaa, että luettelo kattaa nyt laajemman kirjon töitä. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi vartiointi ja vankeinhoidon työt sekä monet kuljetusalan työt.

– Jaksotyön käyttäminen muissakin kuin laissa luetelluissa töissä on mahdollista, jos työehtosopimuksessa niin sovitaan, Lehto huomauttaa.

Jaksotyöllä tarkoitetaan työtä, jossa työaikaa ja kertyneitä ylitöitä tarkastellaan pidemmissä useamman viikon pituisissa jaksoissa vuorokauden tai yhden viikon sijasta. Jaksotyön avulla työtunteja voi teettää enemmän ilman ylityökorvausta silloin, kun töitä on ja vastaavasti vähemmän silloin, kun töitä on tehtävänä vähemmän.

– Jaksotyö on suomalainen viritelmä. Se on työntekijän kannalta huono ratkaisu, koska työntekijä ei välttämättä tiedä työaikojaan kovin pitkälle etukäteen.

LEPOAIKA PITENEE JA PERÄKKÄISTEN YÖTÖIDEN MÄÄRÄ VÄHENEE

Uudessa laissa kiristetään työntekijöiden työaikasuojelua. Työvuorojen väliin jäävä vuorokautinen lepoaika pitenee myös jaksotyössä 11 tuntiin. Peräkkäisiä yövuoroja saa teettää nykyisen seitsemän sijasta viisi.

– Vuorokautista lepoaikaa saa jaksotyössä lyhentää yhdeksään tuntiin. Näin voi tehdä kuitenkin vain poikkeuksellisesti työn järjestämiseen liittyvistä syistä. Esimerkiksi työntekijä sairastuu eikä sijaista saada.

VARALLAOLO VOI OLLA TYÖAIKAA TAI LEPOAIKAA

Työaikalaki perustuu työaikadirektiiviin, joka ei tunne varallaoloa. Varallaolo on kuitenkin edelleenkin sallittua ja siitä on laissa oma säännöksensä. Jatkossa aina pitää arvioida, onko kyse työ- vai lepoajasta.

– Varallaoloa ei näin ollen uudessa laissa enää välttämättä lasketa lepoajaksi, josta maksetaan erillinen korvaus, Lehto sanoo.

Määrittelyyn vaikuttaa se, miten sidottu työntekijä on varallaoloaikana työhönsä, eli kuinka nopeasti hänen on esimerkiksi päästävä työpaikalle. Tästä on lähiaikoina tulossa useita työtuomioistuimen ratkaisuja.

YLITÖIDEN LASKENTATAPAAN MUUTOKSIA

Uudessa laissa työajan enimmäismäärään lasketaan kaikki työaika kuten säännöllinen työaika, lisätyö ja ylityöt. Toisin kuin vanhassa laissa myös hätätyö – esimerkiksi sähkölinjojen korjaaminen myrskyn jälkeen – lasketaan jatkossa työaikaan. Tämä tarkoittaa, että hätätyötä ei lasketa enää ylimääräiseksi työksi. Myös aloittamis- ja lopettamistyöt lasketaan enimmäistyöaikaan.

Enimmäistyöaika viikossa saa olla jatkossa korkeintaan 48 tuntia tai keskimäärin 48 tuntia neljän kuukauden ajanjaksolla. Työehtosopimuksella tarkasteluajanjakso voidaan pidentää kuuteen tai poikkeuksellisesti jopa 12 kuukauteen.

– Vanhan lain ylityösäännöksiä voidaan soveltaa vielä ensi vuonna. Viimeistään vuoden 2021 alusta on kuitenkin siirryttävä uuteen laskentaan, Lehto sanoo.

PAIKALLINEN SOPIMINEN LISÄÄNTYY HIEMAN

Uudistettu laki lisää hieman mahdollisuuksia sopia työajoista paikallisesti, mutta jatkossakin sopiminen painottuu työehtosopimuksiin.

– Työajoista voi työehtosopimuksissa sopia varsin laajasti toisin, ja niin myös paljon tehdään, Anu-Tuija Lehto muistuttaa.

Uuden työaikalain vaikutukset selviävätkin tarkemmin vasta, kun laki alkaa näkyä työehtosopimuksissa.

TEKSTI PIRJO PAJUNEN / SAK
KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Suomeksi, kiitos! Meillä on oikeus omaan kieleemme – vieras kieli tuo työpaikoille riskejä

Vain vaivoin osattu vieras kieli vierottaa ajattelusta. Pitää olla paljon oman äidinkielen sanoja, jotta voi ajatella ajatuksia. Kielen rajat ovat ajattelun rajat. Englannin ylivalta kylvää työpaikoille kitkaa, ristiriitaa ja turvallisuusriskejä.

Työntekijät eivät ymmärrä konsernin kielellä eli englanniksi tehtyjä ”tiedotteita”. Satoja tuhansia euroja maksavan koneen muka suomenkieliseksi käännetty ohje on Google-tasoa. Lähiesimiehet eivät ymmärrä päälliköiden englanniksi antamia ohjeita. Suomen kieli uhkaa näivettyä, kapeutua ja surkastua.

Kuuluisa filosofi Ludwig Wittgenstein ei turhaan lausunut, että kielen rajat ovat myös ajattelun rajat. Omalla äidinkielellä, oli se sitten suomi, ruotsi, saame, swahili, urdu tai mikä tahansa muu maapallon 7 000:sta eri kielestä, ihminen ajattelee syvimmät, hienoimmat ja vapaimmat ajatuksensa.

Tästä muistuttaa myös Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Ulla-Maija Forsberg.

– Kun ihminen osaa kielen puolivillaisesti, ihminen myös ajattelee puolivillaisesti. Ajattelun laatu ja asioiden pohdiskelu ovat aivan eri tasolla, kun sen saa tehdä omalla äidinkielellä. Erinomaista englannin kielen taitoa on todella vaikea saavuttaa.

– Kielitaito voi olla asia, jolla erottaa eri kansankerroksia toisistaan. Englannin kieli on eliitin erottautumiskeino ja tämä vaikuttaa yhteiskunnan kahtiajakautumiseen, Forsberg kuvailee englannin hiipivän ylivallan seurauksia suomalaiselle demokratialle.

SANASTO PUUTTUU, JOS KIELTÄ EI KÄYTETÄ

Forsberg on todella huolissaan siitä, että nyt korkeakouluissa ja yliopistoissa ei enenevästi enää käytännössä voi suorittaa koko tutkintoa suomen kielellä. Yritysten kieli muutetaan englanniksi, vaikka työntekijät johtoa lukuun ottamatta eivät sitä osaisikaan.

Esimerkiksi Aalto-yliopiston teknisten alojen diplomi-insinöörit voivat joutua kirjoittamaan lopputyönsä englanniksi.

– Kun englannin käyttö tarpeeksi laajenee, alalla ei enää ole tarpeeksi sanastoa, jolla asioista voisi keskustella tai pohtia suomeksi.

Kun eri opintotasojen insinöörit toimivat päällikköinä ja työnjohtajina suorittavaa työtä tekeville, tasa-arvoinen yhteys ihmisten välillä voi katketa.

– Jos insinööri suorittaa ammattitutkintonsa englanniksi, englanti valuu hänen mukanaan myös työpaikoille.

Kotimaisten kielten puolestapuhuja on erityisen kiukkuinen siitä, että yliopistomaailmassa englannin kuvitellaan olevan samaa kuin kansainvälisyys. Ei ole. Maailman 7 miljardista asukkaasta vain 500 miljoonaa puhuu englantia äidinkielenään. Peräti 85 prosenttia maailman asukkaista, 6 miljardia ihmistä, ei osaa englantia. Suomessa 1,7 miljoonaa ihmistä eli 30 prosenttia kansasta ei osaa englantia.

– Kiinassa asuu 1,2 miljardia ihmistä. Heistä vain prosentti osaa englantia, Forsberg muistuttaa.

”Jos insinööri suorittaa ammattitutkintonsa englanniksi, englanti valuu hänen mukanaan myös työpaikoille”, Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Ulla-Maija Forsberg sanoo.

Englanti toimii kyllä erinomaisesti munkkilatinana; tämän hetken tieteen kielenä ja toisensa tuntevien valta- ja rahaeliittien yhteisenä kielenä. Latinaa ei kukaan osannut keskiajalla äidinkielenään, mutta sillä synnytettiin tuon ajan huipputieteellisiä teoksia esimerkiksi naisten alttiudesta noituuteen. Nyt synnytetään englannin kielellä tieteen huipputeoksia talousteorioista, jotka vaativat työntekijöiden oikeuksien poistamista. Tästä päättävät ekonomistit katolisia piispainkokouksia vastaavissa Davos-synodeissaan.

Suomen kielen puolustajat saivat sentään torjuttua englanninkielisen, suomalaista opetussuunnitelmaa yksi yhteen noudattavan ylioppilastutkinnon. IB-lukiot osoittavat, millaisiksi opinahjoiksi englanninkieliset lukiot muodostuisivat.

– IB-lukioihin pääsevät kaikkein vakavaraisimpien ja tiedostavimpien vanhempien ahkerat ja lahjakkaat lapset. IB-lukioissa lukevat väistämättä etuoikeutettujen vanhempien lapset.

– Kunnan englanninkielisestä lukiosta tulisi samalla kaavaa se ”parempi” lukio. Todellisuudessa opetus saattaisi olla siellä huonompaa, sillä Suomessa ei olisi riittävästi hyvin englantia osaavia opettajia, Forsberg kuvaa.

OPETUSTA TARJOTTAVA SUOMEKSI

Suomi ei myöskään ”kansainvälisty” eikä koulutus toimi ”vientituotteena”, jos englannin sallitaan pesiytyä opinahjoihimme.

– Maisteriohjelmia tarjotaan englanniksi, jotta ne houkuttelisivat opiskelijoita muualta. Kaikkialla maailmassa tarjotaan jo englanninkielistä koulutusta. Tehkäämme sitä, mitä osaamme, eli tarjotkaamme opetusta suomeksi! Muistutan vielä siitä, että vaikka EU:n ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta voidaan rahastaa maksuja, eivät nämä lähimainkaan kata opetuksen todellisia kustannuksia.

– Britannian entisissä siirtomaissa, kuten esimerkiksi Hongkongissa, osataan laajalti englantia, mutta sekin on siirtomaavallan peruja, Forsberg muistuttaa.

Forsberg on huolissaan myös digitalisaation liian kovasti vauhdista. Kielentutkijan mukaan se ei syrjäytä vain vanhuksia, vaan myös nuorilla ja lapsilla voi olla monenlaisia esteitä tietotekniikan hallintaan.

Lasten ja nuorten ruutuajasta ollaan huolissaan, mutta samaan aikaan koululaiset pakotetaan käyttämään vain ja ainoastaan sähköisiä välineitä. Pelkkä chättääminen ja snäppääminen ja englanninkielisessä verkossa viihtyminen kaventavat suomen kielen osaamista. Sanojen eli ajattelun välineiden puuttumisen ohella Forsberg muistuttaa vielä toisesta perustavanlaatuisesta huolesta.

– Kun ei enää kirjoiteta käsin, miten se lopulta vaikuttaa? Kädet ja aivot kuuluvat yhteen ajattelussa. Kun katselee koulun opetussuunnitelmia, ihmettelen, onko se kaikki digitalisaatio todellakin tarpeellista ja hyväksi?

”ISÄT, LUKEKAA LAPSILLENNE!”

Murikka-opiston erityisopettaja Marjo Nurmi jos kuka tuntee suomen kielen tärkeyden, sekä yleisesti ajattelun välineenä että mahdollisuuksien avaajana.

– Isät, lukekaa lapsillenne! Se on paras satsaus lapsen tulevaisuuteen, Nurmi yllyttää.

Koulussa opettajat huomaavat nopeasti, kenelle lapselle on luettu satuja ja ketkä lapset harrastavat lukemista. Isille kohdistettu kehotus koskee tietysti aivan samalla lailla äitejäkin ja muita lasten lähipiirin aikuisia. Murikka on vain tutustuttanut Nurmen ennen kaikkea miesvaltaisten alojen jäseniin.

Osaavatko ”kaikki” englantia?

– Ei, siihen päätelmään ei tässä talossa voi tulla, Nurmi naurahtaa.

Erityisopettaja toteaa, että tietenkin liiton jäsenistössä on myös niitä, jotka osaavat englantia hämmästyttävän hyvin. Mutta kenelläpä se voisi olla syvimpien tunteiden tulkki?

– Englantia pitäisi osata aivan valtavan hyvin, että sitä voisi käyttää kaikkeen ajatteluun kelpaavana yleiskielenä. Äidinkieli on ajattelun kieli. Äidinkieli on tavattoman hienovarainen instrumentti. Kielen avulla osallistumme kaikkeen, Nurmi alleviivaa.

Oikeus käyttää äidinkieltä on siis osa demokratiaa ja takaa sen, että kaikki (eivät vain ”kaikki” englantia osaavat) pääsevät osallisiksi yhteiskuntaan.

Työpaikoilla johtajat eivät aina edes ymmärrä, miten paljon tiedonkatkoja, ristiriitoja ja konflikteja englannin kielen käyttö aiheuttaa.

– Työntekijät reagoivat tähän alun alkaen kieliongelmaan uskomalla, ettei johto haluakaan heidän tietävän asioita. Työntekijät alkavat suhtautua tiedotustilaisuuksiin niin, että niillä ei ole heille mitään merkitystä, ettei heitä arvosteta.

– Ei riitä, että kalvojen englanninkieliset termit vain puhutaan suomeksi. Jos yrityksen johto haluaa ottaa tiedottamisen vakavasti, pitää nähdä se vaiva, että kaikki käännetään kunnon suomelle, Nurmi vaatii.

”Jos yrityksen johto haluaa ottaa tiedottamisen vakavasti, pitää nähdä se vaiva, että kaikki käännetään kunnon suomelle”, Murikka-opiston erityisopettaja Marjo Nurmi sanoo. KUVA JYRKI LUUKKONEN

”ON SANAHÄMY AIVOHÄMYN TUOTE”

Yrityksessä voidaan käyttää tietysti myös yritysjohdon suomenkielistä slangia, jota oikeutetusti arkikielessä myös ”hevonpaskaksi” kutsutaan. Nurmi ei sorru tällaiseen alatyyliseen ilmaisuun, vaan lainaa itseään William Shakespearea. Tämä on todennut: ”On sanahämy aivohämyn tuote. Nurmi tiivistää:

– Selkeän ajatuksen voi myös ilmaista selkeästi.

Yrityksen kielen vaihtaminen englantiin ei suinkaan ratkaise noita aivohämyn ongelmia. Nurmen pitkän kokemuksen mukaan englanti luo työpaikoille vain lisää ongelmia ja töiden takkuamista.

– Yritysdemokratia on mennyt viime aikoina takapakkia. Luottamusmiehet eivät saa kaikkea heille kuuluvaa tietoa suomeksi. Mitä enemmän työpaikalle tulee esteitä avoimuuteen ja vuorovaikutukseen, kielimuureja, sitä suuremmiksi ongelmat käyvät.

Työsuoritusten kielivaikeuksista Nurmi ottaa esimerkiksi firman, jossa hän auttoi kokeneita työntekijöitä ja työnopastajia ottamaan haltuunsa työssä käytettäviä tietokoneohjelmia. Syystä tai toisesta työnantaja halusi, että Office-ohjelmat ovat englanniksi.

– Siinä oli kitkaa. Johto oli tottunut englantiin. Mutta näille työntekijöille jo tietokone oli vieras, ja sitten siihen tuli vielä päälle vieras kieli, englanti.

Väännön jälkeen tietokoneohjelmat saatiin käännätettyä suomeksi. Oikealla kielivalinnalla olisi saatu alun alkaen vältetyksi tämän niin sanotun kognitiivisen ergonomian ongelmat.

Hyvä kognitiivinen ergonomia muuttaa työympäristöä niin, että tämä rasittaa mahdollisimman vähän ihmisen muistia, tarkkaavaisuutta tai aivojen muuta tiedonkäsittelyä.

Nurmi nostaa esiin myös työturvallisuusongelmat.

– Huono tiedottaminen englanniksi tai huonosti suomeksi kirjoitetut ohjeet voivat olla kohtalokkaita. Työturvallisuusohjeiden pitää olla selkeitä!

”MUKA-SUOMI VAARANTAA TYÖNTEKIJÄT”

Varapääluottamusmies, lämpökäsittelijä ja tuottavuuden kehitystiimin jäsen Tommi Suvela tietää enemmän kuin hyvin, miten isoja työturvallisuusriskejä työnantaja luo hyväksyessään kelvottomia suomennoksia. Suvelan työnantaja on suureen jenkkikonserniin kuuluva Agco Power Nokialla.

– Meille tulee koko ajan uusia koneita tai vanhoja päivitetään. Niiden mukana tulee käyttöohjeita, jotka ovat olevinaan suomea, vaikka todellisuudessa ne ovat tankero-suomea, jos nyt suomea ollenkaan, Suvela kertoo.

– Huolestunein olen siitä, että käyttöohjeita ei löydy ymmärrettävällä suomella ja että vikakoodeista kertovissa teksteissä on virheitä. Ensisijaisesti pitäisi olla niin, että kun minkä tahansa koneen asentaja on vielä paikalla, virheet teksteissä korjattaisiin heti softaan. Softat on näet usein tietosuojattu, eikä niitä pysty enää mitenkään jälkikäteen muuttamaan.

Agcolla käytössä olevassa teräksenkarkaisu-uunissa on 900 asteen lämpötila, ja sieltä tavara menee vielä 100-asteiseen jäähdytysöljyyn. Uunin vikakoodeja varten kääntäjä – oletetusti Google – on luonut tämäntapaisia ”ohjeita”: ”Ohjelmointilaite, ei kirjattu aikaa tai ramppia ajankohtaisessa segmentissä” tai ”Ohjelmointilaite, ei kirjattu loppu-uraa viimeisessä segmentissä”.

– Jos hätääntynyt työntekijä ei ymmärrä, mitä vikahälytyksen jälkeen pitää toimia, voi tapahtua pahojakin onnettomuuksia. Siinä voi poksahtaa kokonainen halli, Suvela kuvaa.

Miksei yritys vaadi kunnon käännöksiä ja kunnolla hoidettua perehdytystä?

– Voimme maksaa satoja tuhansia euroja jostain laitteesta, ja sitten meillä ei ole kanttia vaatia kunnolla käännettyä käyttöohjetta. Se voi olla vaikeaa teknistä saksaa tai englantia, ja silloin käännös pitää vaatia.

”Olen kaikkein huolestunein siitä, että käyttöohjeita ei löydy ymmärrettävällä suomella ja että vikakoodien teksteissä on virheitä”, Agco Powerin varapääluottamusmies Tommi Suvela sanoo. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Laki on yksiselitteisesti suomen ja toisen virallisen kielemme eli ruotsin puolella. Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta sanoo sanatarkasti näin: ”Suomessa markkinoille saatettavan tai käyttöön otettavan koneen tietojen, varoitusten ja ohjeiden on kuitenkin aina oltava suomen ja ruotsin kielellä.”

Suvela kertoo ottaneensa kieliongelmat esiin toistuvasti, ylintä johtoa myöten, mutta tuloksetta. Miksi usein Itävallasta ostettujen koneiden perehdytyksen hoitaa huonosti englantia osaava saksankielinen henkilö?

– Jos me myisimme jonkin ison koneen Saksaan, siellä ei varmasti hyväksyttäisi, että joku huonosti englantia sopertava suomalainen antaisi käyttökoulutuksen. Koulutus ja käännökset vaadittaisin varmasti kunnon saksaksi.

Myös tiedottamisesta laistetaan.

– Kaikki raportit talousluvuista ja termeistä ovat englanniksi. Pomot suomentavat niitä sitten tiedotustilaisuuksissa, mutta powerpointtien taloustermejä ei suomenneta kenellekään. Minä itse osaan englantia, mutta edustamani työntekijät eivät osaa!

– 99 prosenttia meidän työntekijöistämme on suomenkielisiä. Ei täällä englantia vaadita, eivätkä tavan duunarit sitä tarvitsekaan. Moni voi ymmärtää englantia, mutta ei niin paljon, että uskaltaisi esittää kysymyksiä englanniksi. Täällä pitää tiedottaa suomeksi, se osoittaisi arvostusta työntekijöitä kohtaan. Ja yrityksen pitäisi pohtia kaikkien talouslukujen ja -termien käännättämistä luottamusmiehille suomeksi, Suvela vaatii.

KIELI ON KULTTUURIA

– Suomessa on laki, ja sen lain mukaan täällä toimitaan. Lain yli ei kukaan kävele, ei edes australialainen johtaja.

Työsuojeluvaltuutettu Antti Mattila oli kerran pysäyttänyt tuotannon Kevitsan kaivoksella, jonka tuolloin omisti kanadalainen FQM-yhtiö. Järeät, peräti 9 kiloa metriltä painavat kaapelit kaivoksen sähkökäyttöisiä koneita varten oli nostettu ajoradan yli tolppiin. Jokaiseen tolppaan oli sijoitettu käsikäyttöinen vinssi, mutta vinssi oli alimitoitettu pudottaen kaapelin maahan. Puiset kaapelitolpat vielä taipuivat kaapeleiden painosta. Kolme läheltä piti -tilannetta oli jo nähty.

– Johtaja oli tehnyt uraansa hierarkisessa, brittiläisessä kulttuurissa. Johtaja sanoi, että näinhän Afrikassa on tapana sähkökaapelit laittaa. Minä sanoin, että täällä ei laiteta.

Kieli on tosiaankin aina myös kulttuuria, sen sai Mattila tuta vuosina 2012–2016, kun omistussuhteiltaan kaivos kuului anglosaksiseen, hierarkista käskytystä harrastavaan kulttuuripiiriin. Mattila sai henkilökohtaisen varoituksen ”työnantajaa vastaan toimimisesta”. Valtuutettu kiisti varoituksen täysin aiheettomana – eikä siitä sitten sen enempää. Ja sähkötolpat vaihdettiin turvallisiin, AVI:a tosin vähän pyydettiin avittamaan. Vanhat tolpat jatkavat nyt virkauraansa lyhtypylväinä kaivosalueella.

”Päälliköt jakoivat aamupalaverissa tehtävät esimiehille, englanniksi. Esimiehet joutuivat sitten vertailemaan käskynjakoa keskenään, suomeksi”, kuvailee Bolidenin Kevitsan kaivoksen työsuojeluvaltuutettu Antti Mattila. KUVA OTTO PONTO

Nyt kaivoksella käytetään suomea ja kaikki ohjeet saadaan suomeksi, kun kaivos on siirtynyt ruotsalaisen Bolidenin omistukseen. Mutta vanhan omistajan aikaan tolppakonflikti ei jäänyt ainoaksi, jossa Mattila joutui ihmettelemään kummallisia käytäntöjä.

– Päälliköt jakoivat aamupalaverissa tehtävät esimiehille, englanniksi. Esimiehet joutuivat sitten vertailemaan käskynjakoa keskenään, suomeksi. Kun vielä oli semmoinen kulttuuri, ettei uskaltanut kysyä lisää, niin katastrofihan siitä syntyi. Ei se työnteko sillä tavalla onnistu, että ensin joudutaan miettimään, mitä tässä oikein tarkoitetaan. Ja aikaahan se vei ihan hirveästi.

– Se tajuttiin sentään hyvin nopeasti, että työsuojeluperehdytystä ei voi antaa englanniksi, Mattila kertoo.

Tämäkin valtuutettu pitää kääntämättömiä ohjeita ja vain suomea taitavien työntekijöiden johtamista englanniksi tavattoman isona työturvallisuusriskinä. Mattila vain harmittelee, että kaivosalan erikoissanastoa ei ole välttämättä käännetty suomeksi.

– Suomenkielisyys tekisi työnteosta kuitenkin helpompaa, nopeampaa ja turvallisempaa.

Kaivoksen työsuojeluvaltuutettu voinee toimia esimerkkinä kaikille muillekin liiton luottamusmiehille. Turvana on vielä laki, joka sanoo, että käyttöohjeet on toimitettava suomeksi.

– Meillä loppui se arpominen, että millä kielellä toimitaan. Nyt täällä käytetään suomea. Aikaa ja vaivaa se vaati, mutta suomi, se on ehdoton juttu.

ENGLANNIKSI – VAIKO SITTENKIN SUOMEKSI?

Valmet Automotiven eli Uudenkaupungin autotehtaan pääluottamusmies Miia Kelsey arvioi, että 40 prosenttia tehtaan 2 900 tuotannon työntekijästä on maahanmuuttajia. Virta sisään ja ulos on jatkuva. Kelseyn arvion mukaan joka kuukausi 50–70 työntekijää lähtee, monista eri syistä, ja 50–70 otetaan vastaavasti sisään.

– Ehkä promille maahanmuuttajista puhuu äidinkielenään englantia.

Työntekijöitä tulee paljon Tsekistä, Puolasta ja Ukrainasta, joten ulkolaisten työntekijöiden valtakieli ei ole englanti. Vuokraväenkin, ennen yt-neuvotteluja heidän lukunsa oli 300, pitäisi osata joko suomea tai englantia. Epäilyksiä jää.

– Olen joskus pyytänyt: ”Sano mitä on numero 3.” Vastaus on ollut: ”Yes, yes, I understand.” (Juu, kyllä ymmärrän.)

Edes esimiehet eivät Kelseyn havaintojen mukaan osaa aina englantia niin hyvin, että pystyisivät johtamaan työtä vaikeuksitta. Työntekijöiltä englanti voi siis puuttua työkalupakista tykkänään. Miten paljon työntekijät oikeasti ymmärtävät englanniksi hoidetusta työturvallisuuskoulutuksesta?

– Tämä on todella iso työturvallisuusriski. Aina muutaman kerran puolessa vuodessa näkee, että joku kulkee trukin piikkien alta varastossa, kun toinen on laittamassa trukilla lastia hyllylle. Eikä missään tehtaalla saisi kävellä kuulokkeet korvilla. Trukkien ja pässien (automaattitrukkien) liikenne on jo sinällään turvallisuusriski. Jos niitä ei vielä ollenkaan kuule, kun on kuulokkeet…

– En osaa sanoa, johtuuko tällainen siitä, etteikö ole ymmärretty ohjeita vaiko välinpitämättömyydestä. Ja kyllähän suomalainenkin voi tehdä hölmöyksiä, Kelsey huomauttaa.

”Suomen kieli on todellinen portti suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Työnantajan pitäisi järjestää suomen kielen kursseja. Se sitouttaisi työntekijät”, Valmet Automotiven Uudenkaupungin autotehtaan pääluottamusmies Miia Kelsey sanoo. KUVA KITI HAILA

Pääluottamusmies sanoo jo oppineensa autonvalmistuksen englanninkielistä erikoissanastoa.

– Mutta eipä tuolla lomamatkalla useinkaan tarvitse tietää, mitä palkkajärjestelmä, työehtosopimus tai lomautus ovat englanniksi, Kelsey naurahtaa.

Työnantajan pitäisi Kelseyn mielestä järjestää myös Teollisuusliiton luottamusmiehille englannin kielen koulutusta. Toimihenkilöt sitä jo saavat, ja Kelsey aikoo nostaa asian esiin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa perattaessa.

– Ulkomaalaiset liittyvät tosi hyvin liittoon. Minä toivon, että heille järjestettäisiin Murikkaan englanninkielisiä kursseja. Näin he pääsisivät mukaan liiton toimintaan. Niin, kerron heille liiton loistavasta opistosta. Ja sitten näen, miten heidän hartiansa oikein lyyhistyvät, kun totean, että siellä on kurssit suomeksi.

Englannin kielen tärkeydestä puhuminen ei sulje pois sitä tosiasiaa, että suomen kieli on kuitenkin todellinen portti suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.

– Työnantajan pitäisi järjestää suomen kielen kursseja. Se sitouttaisi työntekijät.

Konsernin kieli on englanti, ja Kelseyn mukaan ainakaan yksittäiset johtajat eivät ollenkaan ymmärrä suomen kielen laajempaa merkitystä. Toiveissa kuitenkin on, että edes Vakka-Suomen Kansalaisopisto tekisi suunnitelmistaan totta ja lähtisi järjestämään suomen kielen kursseja niille, jotka valmistavat vuorotyöläisinä yötä päivää kulkuneuvoja autotehtaalla.

 

SUOMEKSI!

  1. Meillä on oikeus saada työturvallisuuskoulutus ja työnopastus suomeksi.
  2. Meillä on oikeus saada kaikki kirjallisetkin käyttöohjeet suomeksi.
  3. Meillä on oikeus saada yrityksen tiedotteet suomeksi.
  4. Meillä on oikeus vaatia tätä kaikkea, sillä meillä on oikeus suomeen.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS PENTTI OTSAMO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN, OTTO PONTO JA KITI HAILA

LUE MYÖS: PÄÄKIRJOITUS: Menikö viesti perille? (13.12.2019)

VÄITTÄJÄT: Onko joulun perinteillä vielä paikkansa?

Tekijä-lehden Väittäjät-palstan jouluspesiaalissa kohtaavat Hyvä Pukki ja Paha Pukki.

 

Katso video, miten joulun rakennelma kestää.

 

VÄITTÄJÄT


HYVÄ PUKKI
KORVATUNTURI
VÄLITTÄÄ LAHJOJA JA HYVÄÄ MIELTÄ YMPÄRI MAAN


PAHA PUKKI
SIELLÄ TÄÄLLÄ
VÄHÄT VÄLITTÄÄ, JAKAA LAHJOJA LÄHINNÄ ITSELLEEN

 

JOULUKUU ON IHANAA ODOTUKSEN AIKAA.

HYVÄ PUKKI: On, oi on! Lumi leijailee, maa hiljenee, ihmiset rauhoittuvat ja löytävät itsestään aitoa antamisen iloa. Hyvä että joulu on vähintään kerran vuodessa.

PAHA PUKKI: Ei se mitään rauhoittumista ole. Järjetön hässäkkä, joka paikassa pauhaavat joulukilkatukset ja kireät ihmiset kiukuttelevat kotona ja puutarhassa! Kylään tunkee turhia tuttavuuksia ja joutavia sukulaisia ja hirmuisen raskasta on sitten kaikilla, kun pitää iloa teeskennellä.

PERINTEINEN KINKKU VAI SEITAN-KINKKU?

HYVÄ: Niin, tutkimusten mukaanhan siirtyminen kasvispitoiseen ruokavalioon vaikuttaa positiivisesti sekä omaan terveyteen että laajemmassa mitassa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Lihansyöntiä pitäisi rajoittaa jo ihan päästöjen rajoittamiseksi, ja esimerkiksi seitan-kinkku tai kikhernemureke ovat yhä useammassa joulupöydässä…

PAHA: Seitan on sontaa! Kinkkua on Suomessa syöty tuhat vuotta ja liha kuuluu joulupöytään siinä missä pontikkakin. Ei työläinen kikherneillä jaksa joulua remuta, ja näitä pitkiä pukkimatkoja on mahdoton tehdä, jos kyläpaikoissa ei saa ihraa suupieliin.

HYVÄ: Mutta kyllä kasvispainotteinen ruokakin on ravitsevaa ja täyttävää. Sitä nykyään osataan maustaakin tosi hyvin, ja suosittelen kyllä käytön lisäämistä. Ja ei lihasta tarvitse kokonaan luopua, vaan sitä voi syödä vähemmän tai vaihtaa kinkun vaikka kevyempään kanaan tai kalkk…

PAHA: Höpsistä senkin tonttu! Kanan paras osa on muna!

Hyvä Pukki.

PEHMEÄ VAI KOVA PAKETTI?

PAHA: Mitä kovempi sen parempi, ja mitä enemmän paketteja sen parempi! Suomi tarvitsee kuluttamista, muuten ei kansantalous liidä. Tontut tarvitsevat töitä ja posti kuljetettavaa.

HYVÄ: Minun mielestäni turhaa kulutusta pitää vähentää. Joulunakin pitäisi ostaa vain kestäviä lahjoja…

PAHA: Rautakanki kestää, mutta kuka sitä jaksaa kantaa.

HYVÄ: …ja kannattaisi välttää kaiken kertakäyttöisen haalimista. Pukin pajan valmistamat, kotimaiset lahjat työllistävät meitä eivätkä ole turhaa roinaa. Pukin pajalla vähennetään myös turhaa muoviin pakkaamista, koska muovijäteongelma kasvaa. Muovin kiertoa pitäisi saada tehostettua, EU:kin jo sitä vaatii.

PAHA: Ei kestä lahjat ilman kunnon pakkauksia. Tervetuloa vaan EU-herrat kokeilemaan, millaista on räntäsateessa raijata lahjaröykkiöitä avoreessä ympäri pimeää maata.

OVATKO TYÖOLOT PUKIN PAJALLA KUNNOSSA?

HYVÄ: Neuvottelemme jatkuvasti hyvässä hengessä ja toteutamme myös tonttujen ehdotuksia työolojen kehittämiseksi.

PAHA: Työnteko on helppoa, kun tekee niin kuin minä sanon.

JOULU VIINILLÄ VAI ILMAN?

PAHA: Ootapa, otan hömpsyn. Kyllä viini kuuluu joulupöytään. Ja eri ruokalajit toimivat eri juomien kanssa.

HYVÄ: Toivoisin, että mahdollisimman moni lapsi ja aikuinen saisi viettää rauhallisen joulun ilman viinan kiroja. Meillä on liikaa lapsia, joilla on ikäviä muistoja alkoholinhuuruisesta joulusta.

Paha Pukki.

JOULU KOTIMAASSA VAI ULKOMAILLA?

HYVÄ: Suomalainen joulu on ekoteko, sillä lentomatkailu vaikkapa Thaimaahan aiheuttaa melkoiset hiilidioksidipäästöt. Eikä joulu oikein tunnu joululta ilman lunta, pakkasta ja kuusentuoksua. Niitä ei muualta löydy!

PAHA: No, kun olisi sitä lunta ja kylmää, mutta kun on loskaa ja pimeää, ei Petterikään viihdy, kun on turpa märkänä koko aattoillan. Ennen oli paremmin. Oli kylmää ja hiihdettiin kouluun kesät talvet, oli suksia tai ei.

HYVÄ: Niin, ennen oli ehkä paremmin ainakin siinä mielessä, että ilmasto ei ollut yhtä lämmin kuin nyt. Moni muu asia on kyllä meillä paremmin kuin vaikka 50 tai 100 vuotta sitten. Ihmisten terveys, elintaso ja yleinen hyvinvointi on kaikkien tutkimusten mukaan lisääntynyt.

PAHA: Minun hyvinvointini ei lisäänny, ja naamakin valuu vuosi vuodelta alemmas.

HYVÄ: Pitäisikö sinun rajoittaa alkoholin käyttöä?

ANNA JOULULAHJAVINKKI.

HYVÄ: Joku aineeton lahjakin voi olla kiva. Vaikka kaivo tai koulukirjoja kehitysmaan lapsille.

PAHA: Tuhannen euron bensalahjakortti.

HYVÄ: Et kai muuten tullut autolla? Mehän sovimme, että tämä on päihteetön joulujuttu.

MITÄ SANOISITTE NIILLE, JOTKA EIVÄT USKO PUKKIIN?

PAHA: Itse uskon kyllä itseeni kuin Sipilän Juha pakkolakeja puuhastellessaan. Mutta kaikenmaailman valepukkejahan on tietysti liikkeellä, yksi Valkoisessa talossa asti, ja sellaisen vaikutus pukkisepittelyn uskottavuuteen voi olla tuhoisaa.

HYVÄ: Joulupukki kuuluu suomalaiseen perinteeseen. Kyllä jokaisen kannattaisi joulun aikaan, myös sinun Paha Pukki, uskoa kivoihin asioihin eikä suhtautua kaikkeen niin kyynisesti. Eikä kaiken tarvitse olla järjellä selitettäviä asioita.

PAHA: Mä kuule sulle järjen näytän.

HYVÄ: Otapa nyt rauhallisesti. Ja laita jo se pullo pois.

Viimeinen kerta Huojuvaa taloa: Väittäjät-palsta päättyy tähän, mutta nostamme jatkossakin esiin erilaisia kantoja ajankohtaisista aiheista.

HYVÄÄ JOULUA!

Jouluaatto 24.12. ja joulupäivä 25.12. ympäri maan.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

LAKKO 9.–11.12.: Kyrelin pääluottamusmies Heidi Koivisto: ”Lakko pitää, jos lakko tulee”

”Ihmiset ovat heränneet. Periksi ei anneta, sillä nyt on kyse isoista asioista.” Pääluottamusmies Heidi Koivisto toivoo, että Eteläranta 10:n ”isot möröt” alkaisivat sittenkin kuunnella järjen eli ay-liikkeen ääntä.

Teollisuusliitto järjestää työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi laajat työnseisaukset 9.–11.12. Lakkoon menee noin 35 000 työntekijöitä yhteensä kymmeneltä Teollisuusliiton sopimusalalta. (Lue lisää tästä)

TEKNOLOGIATEOLLISUUS
HEIDI KOIVISTO
Pääluottamusmies
Kyrel Oy, Kyröskoski
Teollisuusliiton hallituksen jäsen

Pääluottamusmies Heidi Koivisto alleviivaa, että nyt on taisteluhenki päällä eikä periksi tulla antamaan. Hän on varma oman 125 hengen työpaikkansa lakkovalmiudesta, jos työtaisteluun joudutaan.

Pääluottamusmiehen mukaan Kyrelin perheyrityksessä yhteistoiminta sujuu työntekijöiden ja työnantajan välillä. Yritystä kehitetään yhdessä. Omaa työnantajaa vastaan lakkoon ei siis mentäisi.

Nyt on pakko laittaa stoppi työnantajien kohtuuttomille vaatimuksille, muiden muassa ilmaiselle talkootyölle, vaikka Kyrelillä kiky-tunteja ei tehtykään. Niitä tunteja Koivisto kuvaa ”absurdeiksi ja järjettömiksi”. Ne ovat vain huomattavasti lisänneet työtä henkilöstöosastoille työtuntien suunnittelussa ja turhauttaneet työntekijöitä.

– Tiedän firmoja, jotka ovat lisänneet 6 minuuttia työpäivään. Se on aivan hölmöläisten peiton jatkamista. Ja mitä kiky onkaan tehnyt työmotivaatiolle?

Kiky lähtee Koiviston mukaan ”ilman muuta” työehtosopimuksista.

– Se oli määräaikainen sopimus. Piste.

TYÖNANTAJAT OVAT TODELLISIA SOSIAALIPUMMEJA

Neuvottelujen muista tavoitteista Koivisto sanoo, että kunnon palkankorotukset pitää tulla, ja mieluimmin euroissa. Kyrelille uutena saapuva työntekijä saattaa tienata 9 euroa tunnilta. Onko siinä varaa tyytyä nollakorotuksiin, joista työnantaja puhuu?

– Minusta on aika härskiä työnantajapuolelta vaatia, että yhteiskunta maksaa osan meidän pienipalkkaisten työntekijöiden palkasta, pääluottamusmies toteaa.

– Totta kai meidän alamme toivoo, että korotukset tulevat euroissa, eivät prosenteissa. Näin saataisiin TVR:n alapään asteikon palkkoja ylöspäin.

Pääluottamusmies ihmettelee moneen kertaan, mistä ikkunasta EK:n eli Eteläranta 10:n ”isot möröt” tai sitten SY:n eli Suomen Yrittäjien edustajat oikein maailmaa katselevat.

– Tervetuloa vaan SY tutustumaan isompiin yrityksiin. Huomaisitte silloin, miten hirveän paljon me teemme töitä firmojen eteen. Kun yritys voi hyvin, työntekijätkin voivat hyvin. Me teemme valtavan paljon töitä firmoissa niiden tuottavuuden parantamiseksi, Koivisto kuvaa työntekijöiden ja luottamusmiesten asennetta työantajayrityksiinsä.

AY-LIIKE KANTOI VASTUUTA, MUTTA MEITÄ HUIJATTIIN

Koivistolle on niin EK:n kuin SY:n ammattiyhdistysvastaisuus täysi mysteeri. Tuo vastaisuus on jopa ”naurettavaa”, kun muistaa ammattiliittojen toimintatavat viime vuosilta.

– Me olemme kantaneet vastuuta koko yhteiskunnasta todella maltillisilla palkankorotuksilla. Mutta kun työttömyystukea leikattiin sen jälkeen, kun oli luvattu että ei leikata, tuli niin huijattu olo! Kun meitä kohdellaan näin, voi olla, että meiltä katoaa into ajatella koko yhteiskunnan parasta, Koivisto miettii.

Mutta jospa Eteläranta 10 sittenkin ymmärtäisi oman parhaansa?

– Vielä on ay-liike voimissaan. Me olemme tällä hetkellä järjen ääni Suomessa. Sitä kannattaisi nyt kuunnella, Koivisto toteaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JYRKI LUUKKONEN

LAKKO 9.–11.12.: Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan pääluottamusmies Osmo Kääriäinen: ”Helteen hatusta vääriä lukuja”

”Kiky-tunneilla ei ole ollut myönteistä merkitystä Suomen talouteen, saati että ne olisivat luoneet työpaikkoja. Kiky-tunteja ei edes tehty kaikissa yrityksissä. Minna Helteen 230 miljoonaa ja 1,4 prosenttia ovat täysin liioiteltuja lukuja, ihan hatusta tempaistuja”, toteaa Osmo Kääriäinen.

Teollisuusliitto järjestää työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi laajat työnseisaukset 9.–11.12. Lakkoon menee noin 35 000 työntekijöitä yhteensä kymmeneltä Teollisuusliiton sopimusalalta. (Lue lisää tästä)

MEKAANINEN METSÄTEOLLISUUS
OSMO KÄÄRIÄINEN
Pääluottamusmies
Metsä Wood, Suolahti

Pääluottamusmies Osmo Kääriäinen kuvaa, että vaneritehtaan 370 tuotantotyöntekijällä on kova taistelutahto päällä. Järjestäytymisaste on jämäkästi lähes 100 prosentissa. Viime vuoden poliittiseen lakkoon peilaten yksi henkilö ehkä tulee töihin, jos työtaistelu alkaa. Rikkurityövoima nujuilee siis lähellä promilleluokkaa.

– Ei ole Suolahden niemellä ollut lakoissa koskaan ongelmaa, pääluotto tiivistää.

Toteutuessaan lakon pitäisi raivata neuvottelupöydästä pois ennen kaikkea ne itseään vastaan toimineet talkootunnit.

– Taistelutahto johtuu meillä pitkälti niistä 24 tunnista. Meidän väki on niihin lopen uupunut.

KIKY USEIN LASKI TUOTTAVUUTTA

Kääriäinen kuvaa Helteen väitteitä kiky-tuntien merkityksestä hatusta tempaistuiksi. Pääluottamusmies nimittäin arvioi, että kiky-tunnit ovat laskeneet tuottavuutta eikä hän myöskään näe mitään todisteita työpaikkojen luomisesta. Teollisuusliiton viime vuoden kysely eri sektorien pääluottamusmiehille kertoi aivan saman kaltaista viestiä.

– On täyttä puppua, että Suomen talous tarvitsisi noustakseen kiky-tuntien jatkamista, Kääriäinen summaa tilanteen.

– Työpaikkoja luodaan investoinneilla. Niihin pitää löytyä rahaa eikä laittaa sitä omistajien taskuihin. Ja palkkaratkaisussa pitää varmistaa ostovoiman pysyvyys. Jos mennään työantajien nollalinjalla, vie se ostovoimaa ja samalla Suomen taloutta alaspäin.

Kääriäinen muistuttaa, että vuonna 2018 pörssiyhtiöt maksoivat tiettävästi 2,1 miljardia euroa ylimääräisiä osinkoja omistajilleen.

– Miksei niitä miljardeja investoitu teollisuuteen? Miksi väitetään, että investointeihin tarvitaan aina kustannussäästöjä, jotka on kiskottava työntekijöiden niskasta? Miksei kustannussäästöjä voisi ottaa osingoista ja johtajien palkoista? Kääriäinen kyselee hyvin aiheellisesti, sillä tunnetusti Suomessakin pääoman saama osuus kansantalouden kakusta on viime vuosina suurentuneet suurentumistaan tavallisten työntekijöiden saamiin kakunmureniin verrattuna.

KUKA ONKAAN SOKEAN IDEOLOGINEN?

Kun kikyilylle ei löydy taloudesta syitä, työnantajapuolen kovien vaatimusten taustalta löytyykin aivan muita, ideologisia syitä.

– Työantajien avoin hyökkäys ay-liikettä vastaan näkyy nyt myös tes-neuvotteluissa. Työnantajien tahtotila on se, että ay-liikkeen oikeutta toimia ja valtaa pitäisi rajusti kaventaa.

– Tämä näkyy niin EK:n ja Suomen Yrittäjien toiminnassa kuin työpaikoillakin, myös meillä, Kääriäinen kuvailee.

– Meillä Teollisuusliiton eri sektorien neuvottelijat ovat lähteneet todellakin sopimaan asioista. Eivät isännät ole ihan loppuun asti tätä asiaa ajatelleet. Jos he lähtevät tälle järjettömälle riidan tielle, kaaos siitä vain syntyy, pääluottamusmies ennustaa työnantajapuolen kovan linjan seurauksista koko yhteiskunnalle.

 

Kiky oli tutkitusti kehno

Teollisuusliitto teki kyselytutkimuksen helmikuussa 2018 kilpailukykysopimuksen työajanpidennyksistä 2017–2018. Kysely lähetettiin yli 2 100 pääluottamusmiehelle. Työntekijöitä kyselyn sopimusaloilla oli vähintään 67 000, henkilöstöä kaikkiaan 103 000. Vastausprosentti vaihteli 50 prosentin tuntumassa tai oli sen yli.

Kiky oli useilla Teollisuusliiton sektoreilla joko pitänyt tuottavuuden kutakuinkin samana tai laskenut useammin kuin nostanut sitä. Kehnoimmaksi kikyn ansiosta kääntyi autoalan tuottavuus. Autoalalla 9 prosenttia vastaajista arvioi tuottavuuden parantuneen kikyillessä, 18 prosenttia arvioi tuottavuuden heikentyneen.

Työllisyydessä kävi kikyillessä vielä huonommin vertailtaessa kiky-sopimuksen julkilausuttuja tavoitteita ja todellisia tuloksia. Kaikilla aloilla pääluottamusmiehet arvioivat kikyn useammin pitäneen työllisyyden entisellään tai huonontaneen työllisyyttä kuin parantaneen sitä. Esimerkiksi puutuotesektorilla 81 prosenttia kyselyyn vastanneista luottamusmiehistä arvioi työllisyyden pysyneen samana, 8 prosenttia arvioi kikyn heikentäneen ja vain 2 prosenttia kikyn parantaneen työllisyyttä.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä todisteena kikyn pätemättömistä synnytyssyistä on kikyilyn toteuttaminen yrityksissä. Kaikilla sektoreilla erityisaloja lukuun ottamatta kiky-tunteja teettäneiden yritysten osuus laski vuodesta 2017 vuoteen 2018.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

LAKKO 9.–11.12.: Jyväskylän Maintpartnerin pääluottamusmies Kimmo Sandelin: ”Olemme tarpeeksi tehneet ilmaista työtä”

”Meillä on porukka lakon suhteen yksituumainen. Kikyä ei enää haluta tehdä. Ilmaisen työn tekeminen riittää”, sanoo Maintpartner Oy:n Jyväskylän toimipisteen pääluottamusmies Kimmo Sandelin.


Teollisuusliitto järjestää työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi laajat työnseisaukset 9.–11.12. Lakkoon menee noin 35 000 työntekijöitä yhteensä kymmeneltä Teollisuusliiton sopimusalalta. (Lue lisää tästä) 

TEKNINEN HUOLTO JA KUNNOSSAPITO
KIMMO SANDELIN
Pääluottamusmies
Maintpartner Oy, Jyväskylä
Teollisuusliiton valtuuston jäsen

Maintpartnerilla noudatetaan osaan henkilöstöä Teollisuusliiton neuvottelemaa teknisen huollon ja kunnossapidon sopimusta, jonka voimassaolo päättyi lokakuun lopussa. Jos lakko alkaa 9. joulukuuta, kuuluvat toimipisteen hieman alle 30 työntekijää sen piiriin.

– Meillä on valmius lakkoon. Väki tuumii, että työpaikoilla on kikyilty ja tehty ilmaisia töitä tarpeeksi. Kolme vuotta piisaa, tes-neuvotteluissa mukana oleva pääluottamusmies Kimmo Sandelin kertoo.

Hänen mukaansa mahdollisella lakolla halutaan estää työajan palkaton pidennys ja työntekijän aseman heikentäminen, jota koko ajan yritetään.

– Lakolla tavoitellaan sitä, että asioista neuvotellaan sopimusteitse. Tuntuu siltä, että tänä päivänä neuvottelutahto on hakusessa. Molemmilla osapuolilla ei sitä välttämättä ole.

PALKALLA TULTAVA TOIMEEN

Sandelinin mukaan työntekijät haluavat myös saavuttaa parannusta siihen, että palkalla ja yhdellä työllä tulee toimeen ja palkansaaja pystyy maksamaan laskut elääkseen.

– Hinnat nousevat koko ajan. Siinä suhteessa on jääty jälkeen. Vaikka puhutaan, että työn verotusta kevennetään, niin haittaveroina tulee kaikkialle lisää maksuja. Polttoaineita kuluu, kun on pakko käyttää omaa autoa, koska asumme kehäkolmosen ulkopuolella. Ei täällä ole julkista liikennettä. Ihmisten on kuljettava ja asuttava.

– Kiinteistöveroihin ja sähkölaskuihin tulee korotuksia koko ajan. Reaalinen tulotaso heikkenee, koska veromuotoja ja -korotuksia niihin tulee lisää. Kokonaisverot kaikkiaan vaan kasvavat koko ajan. Pienituloisiin nämä korotukset iskevät eniten.

TYÖNANTAJAT JUMITTUNEET HEIKENNYKSIIN

Neuvottelupöydässä työnantajapuoli on lukkiutunut Sandelinin mukaan ylisuuriin työehtojen heikennysesityksiin.

– Kaikki tuijottavat tällä hetkellä Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden väliseen neuvottelupöytään. Ei muualla olla valmiita asioista keskustelemaan, vaan halutaan odottaa, mitä Teknologiateollisuuden kanssa käytävissä neuvotteluissa tapahtuu. Kukaan ei halua lähteä päänavaajaksi.

– Kun teknologiassa saavutetaan tulos, niin muuallakin neuvottelupöydissä ehkä pääsemme keskustelemaan asioista. Teknologian pöydässä tehdään päätöksiä kikyistä ja vastaavista, Sandelin arvioi.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

LAKKO 9.–11.12.: Porvoon jalostamon pääluottamusmies Sami Ryynänen: ”Ammattiyhdistysliikettä yritetään ajaa polvilleen”

Työnantajapuolen ajamat rajut heikennykset ja haluttomuus neuvotella johtivat siihen, että Nesteen Porvoon jalostamolla on ehditty valmistautua lakon mahdollisuuteen, kertoo Kemian neuvottelupöydässä istunut jalostamon pääluottamusmies Sami Ryynänen.


Teollisuusliitto järjestää työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi laajat työnseisaukset 9.–11.12. Lakkoon menee noin 35 000 työntekijöitä yhteensä kymmeneltä Teollisuusliiton sopimusalalta. (Lue lisää tästä) 

ÖLJY-, MAAKAASU- JA PETROKEMIANTEOLLISUUS
SAMI RYYNÄNEN
Pääluottamusmies
Neste Oyj, Porvoo
Teollisuusliiton hallituksen jäsen

Jos sopimusta ei synny ja lakko 9. joulukuuta alkaa, sen piirissä Nesteen Porvoon ja Naantalin jalostamoilla on noin tuhat työntekijää.

– Porvoon jalostamolla asiaan on ehditty valmistautua ja suhtautua sillä tavalla, että mahdollinen lakko on tulossa. Kemian neuvottelu katkesi siinä vaiheessa, kun työnantajaliitto toi jäsenmaksuperinnästä luopumista koskevan viimeisen esityksen tarkennettuna. Siitä asti meillä on ollut neuvottelu seis, pääluottamusmies Sami Ryynänen kertoo.

Lakkovalmius jalostamolla on Ryynäsen mukaan kova.

– Porukka on valmis taistelemaan kaikkia niitä heikennyksiä vastaan, joita työnantajapuoli on esittänyt, jotta ne saadaan pois.

KOVAT VAIKUTUKSET NESTEELLE

Lakon vaikutukset tulevat olemaan hänen mukaansa isot, Nesteelle jopa valtavat.

– Mutta kun katsoo, että Kemian teollisuuden hallituksessa ja työvaliokunnassa istuvat Nesteen edustajat, ja kyseiset henkilöt ovat olleet mukana päättämässä ja selkeästi työnantajaliiton esitysten takana, niin ehkä sen sitten pitää Nesteeseen vaikuttaa.

Lakon tavoitteena on Ryynäsen mukaan työnantajan ajamien heikennysten estäminen.

– Mielestäni jäsenmaksuperinnän lopettamista ajaessaan työnantaja paljastaa korttinsa ja pidemmän aikavälin tavoitteensa ajaa ammattiyhdistysliikettä polvilleen.

– He puhuvat paikallisen sopimisen lisäämisestä, mutta haluavat kuitenkin heikentää luottamusmiehen asemaa ja tuoda entistä enemmän työnantajan direktio-oikeutta työehtosopimuksiin. He haluavat rajata paikallisen sopimisen niin, että ainakaan paremmin ei voisi sopia, mitä työehtosopimus määrittää, vaan ainoastaan alaspäin.

Ryynäsen mukaan työnantaja ajaa myös pitkälti samoja asioita, jotka olivat Sipilän hallituksen lakipaketissa.

– Nyt niitä samoja asioita tuodaan tes-pöydän kautta.

TYÖNTEKIJÄT MALTILLISIN TAVOITTEIN

Työntekijäpuolella ei ole työehtosopimuksen tekstipuolelle Ryynäsen mukaan suuria odotuksia.

– Enemmänkin keskitytään siihen, että kilpailukykysopimuksen 24 tuntia saadaan pois ja saavutetaan kohtuullinen palkankorotustaso, jolla turvataan ja jopa vähän lisätään ihmisten ostovoimaa. Kun verrataan kilpailijamaihin, eivät meidän palkankorotustavoittemme suhteettoman korkeita ole.

Neuvottelupöydässä istuneen Ryynäsen mukaan työnantajan toimintaa on leimannut neuvotteluhaluttomuus.

– Julkisuudessa jauhetaan, että Kemian teollisuus olisi halunnut sopimalla löytää ratkaisun. Olisi sen pitänyt ruveta näkymään neuvottelupöydässä. He kynsin, hampain pitivät kiinni, että jokainen heidän esityksensä pysyy listalla.  Ei siinä oikein ollut edellytyksiä sopimuksen syntymiselle.

Ryynäsen mukaan aina on toive, että sopimalla löydetään ratkaisu.

– Kemian pöydässä on vielä tämä viikko aikaa. Meillä on vielä työrauha ja työsopimus voimassa. Aina sopimusrintamalla voi jokin ihme tapahtua. Mutta valitettavasti ei hirveästi siltä näytä, että sellaista tulisi.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA PATRIK LINDSTRÖM