KOKIJA: Valtteri Kankaristo: ”Näen tulevaisuuden valoisana” – Viime vuoden nuori duunari valmistui ja tavoittelee työtä, omaa kotia ja mahdollisuutta vaikuttaa

Levyseppähitsaajan koulutus antoi Valtteri Kankaristolle lujan pohjan ponnistaa.

Viime vuonna SAK:n Duunari-stipendillä palkittu raisiolainen Valtteri Kankaristo, 18, opiskeli levyseppähitsaajaksi Turun ammatti-instituutissa ja suoritti tutkintonsa loppuun oppisopimuksella lietolaisessa metallialan yrityksessä Carrus Delta Oy:ssa.

Huhtikuun alussa ammattiin valmistunut Kankaristo näkee tulevaisuuden valoisana.

– Olen nuori ja kouluttautunut alalle, jossa tarvitaan tekijöitä. Työpaikan pitäisi löytyä. Tulevaisuuteni koen hyvänä, kun vain jaksan tehdä ja yrittää.

Kankaristo saa tehdä työtä, johon hän kouluttautui.

– Kun oppisopimus työpaikalla loppui, minulle annettiin määräaikainen sopimus heinäkuun loppuun saakka. Armeijan käyn pois ja toivottavasti sen jälkeen pääsen työelämään takaisin. Sitten pitää katsoa, lähdenkö vielä opiskelemaan. Järjestöalakin on ihan kiinnostava vaihtoehto, mutta sen pitemmälle en ole elämää ehtinyt suunnitella.

Vanhempiensa luona Raisiossa asuva Kankaristo sanoo haaveilevansa tavallisesta elämästä, johon kuuluu oma asunto, työpaikka sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa.

– Toivon, että olisi duunipaikka ja varmuus siitä, että ”täällä minä pystyn olemaan”. Saisi elämän sillä tavoin kondikseen. Kun saa tietää millaiseksi työpaikka ja toimeentulo muodostuvat, niin siinä vaiheessa on aika katsoa itselleen omaa kämppää.

METALLIALA TUNTUI KIVALTA

Kankaristo tutustui metallialaan jo pikkupoikana sukunsa vanavedessä.

– Suku on pitkään ollut alalla töissä, ja pääsin sitä vierestä seuraamaan. Sitä kautta heräsi kiinnostus, että tämä voisi olla minunkin alani. Lähdin suoraan peruskoulusta ammattioppilaitokseen syksyllä 2016.

– Ajatus rupesi oikeastaan kypsymään jo peruskoulun teknisillä tunneilla, kun huomasin, että metallialan hommat ovat kivoja. Kävin sedän yrityksessä työelämän tutustumisjaksolla, ja ala kiinnosti. Kahdeksannella luokalla yläasteella se valikoitui omaksi. Hain amikseen ja pääsin.

Kankaristolla oli muitakin kiinnostuksen kohteita.

– Jo yläasteella olin tosi kiinnostunut yhteiskunnasta ja siinä vaikuttamisesta. Kun amikseen menin, niin ensimmäisenä päivänä hommasin SAKKI ry:n opiskelijakortin ja liityin ammattiliittoon. Lähdin opiskelijatoimintaan mukaan.

”Motivaatiota olisi ollut vielä enemmän, jos olisi ollut enemmän opetusta ja tunteja pajalla”, Valtteri Kankaristo kertoo opinnoistaan.

INTOA ENEMMÄN KUIN MAHDOLLISUUKSIA

Kankaristo kertoo aloittaneensa ammattiopinnot sikäli hyvään aikaan, että opetuksen leikkaukset eivät vielä vaikuttaneet yhtä rajuina, ”kuin mistä nuoremmat kaiffarit puhuvat”.

– Mutta kyllä aikaisemmat opetuksen määrärahojen leikkaukset huomasi. Sieltä oli kokonaan poistettu yksi suuntautumisala metallipuolelta. Ei riittänyt tunteja opettamiseen. Ei ollut resursseja siihen. Oli tosi paljon vapaapäiviä ja tosi lyhyitä päiviä, ettei oikein kerennyt tekemään mitään.

– Välillä tuntui, että minkä ihmeen takia minä täällä amiksessa olen, kun on tunteja niin vähän. Ei motivaatio alaa kohtaan lakannut koulussa. Kun pääsi vähän tekemään, se oli plussaa. Mutta motivaatiota olisi ollut vielä enemmän, jos olisi ollut enemmän opetusta ja tunteja pajalla.

KAMPPAILUA OPETUKSEN PUOLESTA

Tilanne johti siihen, että varsinaissuomalaiset opiskelijat lähtivät yhdessä puolustamaan opiskelijoiden oikeutta saada kunnon opetusta.

– ”Taistelu amis-opetuksen puolesta” oli Turun ammatti-instituutin kone- ja metallialan sekä autoalan opiskelijoiden järjestämä kampanja, jolla yritimme lisätä ammatillisen opetuksen arvostusta. Yksi pääpointeista oli, että pitäisi saada peruttua 200 miljoonan euron amis-leikkaukset. Me keräsimme siihen pienessä ajassa pienellä porukalla yli 10 000 allekirjoitusta.

– Se lähti siitä, että kokoonnuimme yhteen nuorten kanssa ja puhuimme asiasta, että olisi tällainen juttu: haluatteko lähteä parantamaan asiaa? Kerättiin sitten kampanjaan nimiä. Pidettiin muutama mielenilmaus ja keskusteltiin poliitikkojen kanssa asiasta.

Vettä on sen jälkeen virrannut vuolaasti Aurajoessa, mutta tarve ammattiopetuksen parantamiselle on edelleen olemassa.

– Kun saatiin uusi eduskunta, joka toivottavasti on hiukan duunari- ja amis-myönteisempi, niin koitetaan laittaa kampanja uudelleen käyntiin ja nostaa näitä asioita esille, sanoo Kankaristo.

Opiskelijatoiminta toi hänen elämäänsä runsaasti yhteiskunnallista aktiviteettia.

– Lähdin vuonna 2018 ehdolle SAKKI ry:n liittohallitukseen. Olen siellä ja liiton valtakunnallisessa nuorisojaostossa. Hommia on kertynyt. Olen saanut niitä tehdä.

– Ihan tyytyväinen mää siihen olen ollu! Raision mies tuumaa.

Valtteri Kankariston harrastuksiin kuuluu muun muassa vapaapalokunta.

VUODEN NUORI DUUNARI

Jo opintojen alussa ammattiyhdistysliike imaisi Kankariston mukaansa. Hän liittyi Turun teollisuustyöntekijöiden ammattiosasto 1:een.

– Se on suhteellisen suuri Teollisuusliiton osasto, johon kuuluu monta työpaikkaa Turun seudulla. Siellä minulle nakitettiin nuorisovastaavan rooli, ja lähdin ammattiosaston hallitukseen mukaan.

Teollisuusliiton käynnistyttyä häntä pyydettiin mukaan liiton valtakunnalliseen nuorisojaostoon. Samalla hän alkoi käydä aktiivisesti Murikan kursseilla.

– Siellä olen saanut hurjan paljon tietoa siitä, miten nuorena pystyn vaikuttamaan Teollisuusliitossa, ja totta kai myös siitä, miten edunvalvonta työelämässä toimii ja miten työpaikalla pystyy vaikuttamaan.

Viime syksynä tapahtui Kankariston mukaan jotain yllättävää.

– Sain tietää, että minua oli ehdotettu SAK:n vuoden duunaristipendin saajaksi. SAK:n nuorisotoimitsija Jussi Kukkola soitti, että onneksi olkoon, sinut on valittu saajaksi, pääsetkö Helsinkiin hakemaan sen. Lähdin sitten hakemaan stipendiä SAK:n edustajiston kokoukseen. Se tuli yllätyksenä, jota en osannut odottaa.

Palkitsemisen perusteluna oli se, että Kankaristo oli toiminut aktiivisesti nuorten parissa ammattiyhdistysliikkeen ja ammattiylpeyden hyväksi.

– Olen käynyt keskusteluja muun muassa luokkalaisteni kanssa. Kyllä he sen jälkeen ovat ymmärtäneet, miksi kannattaa liittyä liittoon ja liitossa olla. Kun on tullut sellainen tapaus vastaan, ettei kuulu liittoon, niin käynnistän keskustelun siitä, miksi kannattaisi kuulua. Sitä kautta olen vetänyt nuoria aktiiviseen toimintaan mukaan.

TÖIHIN OPPISOPIMUKSEN KAUTTA

Viime vuoden syyskuussa Kankaristo sai Carrus Delta Oy:sta oppisopimuspaikan.

– Olin jättänyt kesätyöhakemuksen. Minulle soitettiin perään, että hei, olisi tarvetta tekijöille, mikä on tilanteesi? Ehdotin, että voisin oppisopimuksella tulla suorittamaan tutkinnon loppuun. Se natsasi ja pääsin haastattelun jälkeen töihin.

Siirtyminen koulusta työelämään sujui Kankaristolta ilman suuria ongelmia.

– Oli hyvä ja avoin työyhteisö, joka otti minut mukaan. Opetettiin ja neuvottiin.

– Koulusta se poikkesi siinä, että vastuuta piti ottaa omista tekemisistään. Piti miettiä, että teen ihan oikeita töitä, jotka vaikuttavat johonkin, mistä saa palkkaa. Se oli suurin muutos. Sitten oli säännöllinen aikataulu, minkä mukaan mennään. Työaika alkaa kuudelta, eli vähän aikaisemmin, mitä kouluun mentiin.

– Siinä oli tuotantopäällikkö ja työnjohtaja. Tämä katseli vieressä, miten menee. Työkaverit opastivat ja neuvoivat. Siinä oli yksi vähän vanhempi duunari, jolle nakitettiin opastamiseni työhön. Siinä se meni, kun pyörin itse mukana. Mitä enemmän opin, sitä enemmän sain vastuuta.

”Nuoret haluavat vaikuttaa, jos heille annetaan mahdollisuus”, Valtteri Kankaristo sanoo.

NUORI HALUAA VAIKUTTAA

Kankariston mielestä koulutus on yksi tae sille, että nuoret pysyvät yhteiskunnassa mukana.

– On huolestuttavaa, että näkee paljon nuoria, jotka eivät oppilaitoksessa pärjää. Heidän kohdallaan ei välttämättä huomioida syitä taustalla. Ajatellaan, että se on tyhmä kaveri, eikä tajua. Mutta oikeasti nuoren elämäntilanne saattaa olla aika heikko.

– Varsinkin menneen hallituksen aikana näkyi, ettei syrjäytymisen ehkäisyyn kovin paljon panoksia pistetty. Opiskelijoiden määrää lisättiin ja ammatillisesta koulutuksesta leikattiin vaikka kuinka paljon pois.

Jos Kankaristo saisi päättää, toisen asteen koulutus olisi maksuton.

– Silloin nuorella olisi oikeasti mahdollisuus käydä sitä oppilaitosta mitä haluaa: kouluttautua ja haaveilla.

Hänen mielestään nuoret kannattaisi ottaa vielä enemmän mukaan päätöksentekoon.

– Nuoret haluavat vaikuttaa, jos heille annetaan mahdollisuus. Heiltä pitää vain kysyä ja tarjota vaikuttamismahdollisuuksia. Eivät he välttämättä itse niitä löydä.

DUUNARI-STIPENDIN HAKU ALKAA TAAS ELOKUUSSA

SAK:n myöntämä 1 000 euron stipendi annetaan työelämän nuorelle osaajalle, joka on esimerkillisellä aktiivisuudellaan osoittanut duunarihenkeä ja nostanut oman alansa ammatillista arvostusta. Stipendi luovutetaan SAK:n edustajiston kokouksessa marraskuussa.

ONKO MIELESSÄSI HENKILÖ, JOKA ON

  • hankkinut oman alansa ammattitutkinnon
  • on ylpeä omasta ammatistaan
  • toiminut omalla esimerkillään alansa arvostuksen nostamiseksi
  • toiminut aktiivisesti esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeessä, opiskelijajärjestöissä tai oman työpaikkansa luottamustehtävissä tai on muuten osoittanut yhteiskunnallista aktiivisuutta
  • edistänyt ammatillista järjestäytymistä

Lisätietoa: www.sak.fi

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

Loma toisilla, kesä kaikilla: Työpaikasta riippuu miten kesälomista sovitaan

Kesä on työpaikoilla poikkeusaikaa, mutta poikkeustilan luonne riippuu työpaikasta. Osa teollisuudesta rullaa täysillä, osassa asioita tehdään rauhallisempaan tahtiin. Jossain pistetään koneet kiinni, virrat poikki ja koko porukka lomalle. Työpaikasta riippuu, miten lomista sovitaan ja millainen kesäduunariarmeija tarvitaan lomalaisia sijaistamaan.

KOSKISEN OY

PERUSTETTU 1909
KOTIPAIKKA Järvelä
OMISTAJA Koskisen perhe
TUOTANTO Vaneri, sahatavara ja -jalosteet, ohutvaneri ja viilut, lastulevy, seinäelementit ja kattoratkaisut.
HENKILÖSTÖ Noin 1000, joista ulkomailla noin 100, toimihenkilöitä noin 200 ja työntekijöitä 713
LIIKEVAIHTO Noin 270 milj. euroa (2018)

Valtavalla tehdasalueella kurvaa rekkoja joka nurkan takaa, hakettimet rouskuttavat puuta ja pyöräkuormaajat kauhovat tukkipinoja tuotannon hampaisiin. Toukokuun helle painaa päälle ja siksi on hyvä siirtää ajatuksia kohti kesää – ja lomaa.

Koskisen Oy:lla kesän suunnittelua helpottaa se, että heinä–elokuun vaihteessa on 3–4 viikon huoltoseisokki. Sen aikana hoidetaan levy- ja sahateollisuuden huollot, korjaukset ja muutostöitä vaativat investoinnit. Se tarkoittaa sitä, että koneet ovat kiinni ja tuotannon henkilökunta lomilla.

Mutta kun tuotanto lomailee, se tarkoittaa sitä, että kunnossapidolla on kiirettä.

– Aina kun tuotanto on poissa, me olemme töissä, eli meille kesä on kiireisintä aikaa. Mutta se on ammatinvalintakysymys, nauraa kunnossapitäjä Pekka Vainio.

Pekka Vainio viettää lomiaan mökillä, joka on pienen laivamatkan takana Viron Pärnussa.

Koskisen Oy on yli satavuotias perheyritys. Yrityksellä on tuhatkunta työntekijää, joista ulkomailla työskentelee reilu 100 henkeä. Toimihenkilöitä on 200, ja työntekijöitä pääluottamusmies Lauri Sallilan kaitsettavana on 713, suurin osa Kärkölän Järvelässä. Yhtiö pyörittää noin 270 miljoonan euron liikevaihtoa, josta lähes 80 prosenttia syntyy levy- ja sahateollisuuden yksiköistä.

Vaikka saha- ja levyteollisuuden koneet seisahtuvat, taloteollisuus ei hiljene, päinvastoin. Siellä tarvitaan kolmisenkymmentä kesätyöntekijää, joita saadaan etenkin alan opiskelijoista.

– Se on haastavaa homma, siihen ei voi tulla ilman kokemusta ja osaamista, Sallila sanoo.

Lauri Sallilan kesään kuuluu aikatauluttamattomuus – se, että ei ole kiire mihinkään.

VASTUUTA TULEVALLE INSSILLE

Yksi kesällä töitä paiskivista on Joona Ikonen. Tuleva puutekniikan insinööri on lukion ja ammattikoulun jälkeen tehnyt töitä rakennuksilla ja huonekalutehtaalla. Ikonen kokoaa muun porukan mukana kattoristikoita.

– Tämä on vastuullista hommaa. Näiden pitää kestää aikamoisia kuormia ja täyttää alan vaativat standardit, sanoo Ikonen ja osoittaa hallin kokoamispöydällä lepäävää kattoristikkoa.

Kesätyö tarkoittaa paitsi tienestiä, myös hyvää vaihtelua koulussa istumiseen.

Jos Joona Ikoselle jää aikaa lomailuun, se kuluu musiikkia bändin kanssa soittaen sekä kotimaassa matkaillen.

– Pääsen tekemään fyysistä työtä, josta on hyötyä myös tulevassa ammatissa. Insinöörilläkin on hyvä olla kosketusta tuotantoon, ilman sitä ei voi tulla hyväksi inssiksi.

Kattoristikoiden kasaaminen vaikuttaa palapeliltä – toki normaalia suuremmalta – mutta erityisen haasteensa tuo työn vauhti.

– Vaikeinta on päästä tiettyyn tulokseen ja pysyä samassa tahdissa 30 vuotta hommia tehneiden kanssa. Olen kuitenkin saanut hyvän opastuksen työhön, ja nuo kokeneemmat kaverit ovat hyviä opettamaan.

HYVÄLLÄ PEREHDYTYKSELLÄ ALKUUN

Tehtaan kesäseisokki tuo kesätöitä myös työelämää vähemmän nähneille, alle 18-vuotiaille nuorille. Koska seisokin aikana hitsauskipinät lentävät ja rälläkkä laulaa, pitää pölyä, purua ja haketta käsittelevillä tehtailla olla iso määrä palovahteja. Heitä palkataan jopa 40.

– Nuorille järjestetään aluksi perehdytystilaisuus sekä alkusammutus- ja hälytyskoulutus, kertoo työsuojeluvaltuutettu Hannu Ylioja.

Vaikka työ ei vaadi suurta ammattitaitoa, se vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta.

– Aina töiden lopettamisen jälkeen pidetään vähintään kaksi tuntia jälkivartiointia, jotta varmistetaan, ettei mikään kipinä ole jäänyt kytemään.

Hannu Yliojan lomaan kuuluvat Pori Jazz ja Työväen musiikkitapahtuma sekä matkustelua ja kylpyläkäyntejä.

Kesätyöläisten perehdyttämisessä myös tiiminvetäjillä on iso rooli.

– Kerrotaan talon tavat, yleiset käytännöt ja turvallisuusasiat sekä annetaan turvavarusteet ja suojaimet. Heillä on myös nimetyt opastajat, jotta varmasti uskaltaa kysyä tarvittaessa mitä tahansa, kertoo käytännöistä tiiminvetäjä Tiina Koskela.

– Ilmapiirin on oltava turvallinen, jotta neuvoa uskaltaa aina kysyä. Vanhempien työntekijöiden pitääkin ymmärtää, että nuoret eivät voi olla kaikesta perillä. Tietysti toivomme, että kesätyöntekijöiltä tulisi puolestaan hyviä ehdotuksia asioiden kehittämiseen, Ylioja sanoo.

LOMAA PERHEEN EHDOILLA

Teollisuuden sektoreiden ja eri yritysten tarpeet ovat kesällä vaihtelevia. Tuotantoa ei sanele niinkään kesä- tai talviaika, vaan yksinkertaisesti tilauskirja.

– Monissa taloissa, joissa normaalistikin tehdään keskeytymätöntä kolmivuorotyötä, tahti ei hiljene yhtään ja vuorojärjestelmiä on viritetty siten, että miehitys riittää läpi kesän. Osassa käytetään kesäharjoittelijoita tarpeen mukaan, kertoo Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

Tosin esimerkiksi monet kemian alan töistä ovat sellaisia, joissa tarvitaan osaamista ja ammattitaitoa, joten kesätuuraajien palkkaaminen ei ole aina yksinkertaista.

”Toiveena tietysti on, että vuosiloman vahvistamisen ajankohta olisi aina vähän aiemmin. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjestelyiden suhteen.”

– Mutta jos nuorella on koulutusta tai kokemusta aiemmista kesistä, sellaisia ihmisiä voidaan käyttää.

Vaikka kesälomakausi perinteisesti on kesäkuusta elokuuhun, monilla prosessiteollisuuden kolmityövuoroa tekevillä työpaikoilla venytetään lomakautta pidemmäksi: lomia pidetään myös touko- ja syyskuussa. Laihon mukaan työnantajat kuuntelevat kesälomatoiveita varsin hyvin.

– Toiveena tietysti on, että vuosiloman vahvistamisen ajankohta olisi aina vähän aiemmin. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjestelyiden suhteen.

Samaa työn ja perhe-elämän yhdistämisen tarpeita peräänkuuluttaa myös Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Juha Pesola.

– Meillä on töitä, joissa vuorotyö pyörii yötä päivää, kesät ja arjet. Siksi yhtämittainen neljän viikon loma ja se, että toiveet kuullaan, olisi tärkeää.

Tämä korostuu varsinkin niiden perheiden kohdalla, joissa on pieniä lapsia.

– Siellä joudutaan miettimään aika paljon lomien jaksotusta. Koulut ja päiväkodit ovat kiinni, ja jos auttavia isovanhempia ei ole lähellä, hoitojärjestelyistä voi aiheutua melkoista painetta.

Pesolan mielestä loman tärkeä funktio onkin paitsi työntekijän itsensä, myös koko perheen hyvinvointi.

– On tärkeää, että perheet saavat yhteistä aikaa. Siksi julkisten palveluiden pitäisi olla parempia, että ne palvelisivat myös kesäisin.

YHTEISTÄ SOPIMISTA TARVITAAN

Palataan Koskiselle. Seinän takana koneet jyskyttävät kuumana, mutta taukohuoneessa on hetki aikaa puhua kesästä.

Seisokin ansiosta tuotannon lomajärjestelyt hoituvat vaivattomammin kuin monessa muussa tuotantolaitoksessa. Koska halutuimpaan loma-aikaan työpainetta ei ole, mittavia tuurauksia, lomien rytmitystä ja kinastelua lomatoiveista ei tarvita.

– Lomat on helppo järjestellä ja ne voidaan hoitaa yksiköissä itse, sanoo prosessipäällikkö Saija Korpela.

Korpelan mukaan työntekijöiden toiveita kuunnellaan ja ne pyritään toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Samaa sanovat muutkin pöydän ympärillä istujat, jotka kaikki osallistuvat lomajärjestelyihin, Tiina Koskela ja Pekka Vainio myös osastonluottamusmiehen rooleissaan.

Tiina Koskela on hankkinut retkeilyauton lisäksi mökin, ja ihmettelee, miten aika riittää molempiin kesäharrastuksiin.

– Toiveita katsotaan yhteistyössä päälliköiden kanssa, ja jos kaikkia toiveita ei voi toteuttaa, etsitään vaihtoehtoja. Työ on hektistä, muutoksia tulee ja niihin pitää kaikkien sopeutua, neljänkymmenen työntekijän tiimistä vastaava Koskela sanoo.

– Yhteistyö työnantajan kanssa on ollut hyvää, ja toiveita vaikka lomamatkojen varaamisen takia yritetään huomioida. Homma ei toimi, jos ei puolin ja toisin keskustella, sanoo pääluottamusmies Sallila.

Työnantajankin puolella loman tärkeys ymmärretään.

– Ihminen tulee loman jälkeen virkeämpänä töihin. Meillä työ on fyysisesti rasittavaa, mutta henkistä rasitusta tuo myös tietty pakkotahtisuus, koska työsuoritteet ovat osin palkan perusteena, Korpela miettii.

– Meillä ei ole päivittäin sitä pakkotahtisuutta, mutta jos joku kone on hajalla, silloin on pirun kiire, muistuttaa kunnossapidon työn luonteesta Pekka Vainio.

Monella koskislaisella oma puoliso on töissä samassa paikassa – puoliso on työpaikalta löydetty tai sinne on haettu alun perinkin yhdessä. Pekka Vainion vaimo on tuotannon puolen töissä, ja se tarkoittaa, että yhteistä loma-aikaa on kesällä niukasti. Se ei ole kuitenkaan ongelma.

– Minulle on ihan sama, mihin aikaan vuodesta loma pidetään. Jos haluaa lomalla lämpimään, sitä löytyy aina jostain päin maailmaa. Ja eläissäni en ole pitänyt neljää viikkoa yhtäjaksoista lomaa.

 

Työntekijä kaipaa lepoa ja lomaa

Ahkerinkaan työn sankari ei jaksa loputtomiin, vaan jossain vaiheessa pitää tyhjentää pää ja ladata akkuja. Levännyt työntekijä on myös tehokas ja turvallinen työntekijä.

– Kehon ja mielen reaktio rutiineista poikkeaviin tapahtumiin on stressi. Tällainen vireystilan nousu parantaa toimintakykyä, terävöittää aisteja ja aktivoi ihmistä. Se tulee sieltä savannilla leijonia pakoon juoksevilta esi-ihmisiltä, Suomen Mielenterveysseuran asiantuntijapsykologi Juho Mertanen selittää stressin mekanismeja.

Lyhytaikainen stressi parantaa ongelmanratkaisukykyä ja tehostaa nopeaa toimintaa vaativia hommia myös työelämässä. Ongelma kuitenkin syntyy, jos ylilatautuminen ei pääse missään vaiheessa purkautumaan – varsinkin jos ihminen ei tee fyysistä työtä, joka edesauttaa stressihormonitason laskua.

– Töistä kertynyttä kuormaa puretaan ja siitä palaudutaan toki iltaisin ja viikonloppuisin. Pitkän työputken tai esimerkiksi kiireisen kevään aikana se ei kuitenkaan enää välttämättä riitä.

Siksi tarvitaan pidempiä jaksoja – lomaa – jolloin voidaan palauttaa voimavaroja oikealle tasolle.

ELIMISTÖ REAGOI HITAASTI

Jos stressi pääsee kertymään ja kumuloitumaan, sillä on suoria terveysvaikutuksia muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien myötä. Pitkittynyt rasitustila voi myös aiheuttaa univaikeuksia, keskittymisen heikkenemistä ja epätarkempaa työskentelyä. Tällaisella lumipalloefektillä on suora vaikutus myös tehokkuuteen ja työturvallisuuteen – levännyt ihminen on siis myös työnantajan etu.

– Levännyt työntekijä on myös ammatillisesti kunnianhimoisempi ja hän kokee työnsä merkitykselliseksi.

Ihmisen jaksaminen on yksilöllistä. Toinen painelee pitkää päivää väsymättä, toinen uupuu pienistäkin vastoinkäymisistä. Loputtomiin ei kuitenkaan kukaan jaksa. Eikä lomakaan heti lataa ihmistä täyteen tehoonsa.

– Se, että kuormitus ja stressi tasaantuu sinne nollatasoon, vaatii keskimäärin kahdeksan päivää. Siksi tilanteen nollaamiseen ei välttämättä riitä viikon loma, vaan kunnollinen rentoutuminen alkaa vasta sen jälkeen.

”Loman aikana voi myös pysähtyä tarkastelemaan tilannettaan. ”

Mertasen mukaan kuormitus on salakavala tila: sitä ei edes aina huomaa silloin, kun se on päällä.

– Kiireen aikana ajattelee, että tekemistä vaan on ja päivät toistuvat toisensa kaltaisena. Sitä alkaa pitää normaalina tilana.

Vasta kun tilanteen pääsee rauhoittamaan, ihminen usein huomaa, kuinka väsynyt hän olikaan – ja että olo voikin olla toisenlainen.

Mertanen kuitenkin muistuttaa, että vain viikko loman jälkeen stressitaso voi olla jo palautunut lomaa edeltävään aikaan. Siksi on tärkeää, että ihmisellä on myös arjessa aktiviteetteja työn vastapainoksi.

– Loman aikana voi myös pysähtyä tarkastelemaan tilannettaan. Jos työhön paluu alkaa ahdistaa viikko ennen sinne menoa, jos työ vie liian ison osan energiasta ja ihminen elää vain lomia varten, pitää pohtia, onko arjessa tarpeeksi mielekästä tekemistä.

MONTA TAPAA LOMAILLA

Paitsi levon tarve, myös sen viettämisen tapa on yksilöllistä. Se voi vaihdella sen mukaan, oletko raskaan alan duunari vai fyysisesti kevyttä asiantuntijatyötä tekevä istumatyöläinen.

– Kuormitus on erilaista, ja siksi myös palautuminen on erilaista. Jos työssä käyttää koko ajan päätään, lomalla voi tarvita fyysistä tekemistä tai kevyen hömpän lukemista. Jos työkaluina ovat oma keho ja lihakset, lomalla ei välttämättä halua olla fyysisesti aktiivinen, Mertanen sanoo.

– Samoin ihminen, joka joutuu työssään olemaan koko ajan sosiaalinen, voi kaivata lomalla itsenäisyyttä ja rauhaa.

”Lomalla pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle.”

Sosiaalisen median kautta näkee nykyään huikeita tarinoita muiden lomanviettotavoista ja -paikoista. Siitä ei pidä ottaa paineita, mutta vinkkejä voi toki ottaa.

– Pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Työasioita ja pitäisi-ajattelua on hyvä välttää, ja jokaisesta sukulaisvierailustakaan ei pidä ottaa liikaa paineita. Itselle saa olla armollinen. Väärin ei voi lomailla.

TEHOKKUUTTA LEVOSTA

Lomalla ja levolla on roolinsa suomalaisen osaamisen ja menestymisen osatekijänä, muistuttaa Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Juha Pesola.

– Me haluamme tehdä korkean jalostusasteen tuotteita, ja osaamisella on iso merkitys. Osaajat ovat kovan paineen alla, ja siksi tarvitaan lomia. On maita, joissa tehdään enemmän töitä kuin Suomessa, mutta pitkät vuosittaiset työajat eivät korreloi tuottavuuden kanssa, Pesola tähdentää.

Pesolankin mukaan lomalla nollataan, elvytään ja kerätään voimia. Hän myös muistuttaa, että nuorempana elpyy nopeammin, mutta iän myötä rasitus ja levon tarve kasvaa.

Kuinka työympäristöpäällikkö viettää omat lomansa?

– Mökkeillen, kalastellen ja laiturihommissa. Varsinkin kun asuu ja työskentelee Helsingissä, lomalla kaipaa vähän rauhallisempiin kuvioihin.

Psykologi Juho Mertanenkin yrittää elää niin kuin opettaa.

– Kun aivot ovat tärkein työväline, lomalla pidemmät pyörälenkit tai puutarhanhoito ovat hyvää tekemistä.

Aiemmin Mertanen on matkustellut paljon ulkomailla, mutta ilmastoahdistus on vähentänyt muun muassa lentämistä. Lomailu tapahtuu yhä enemmän Suomessa.

– Nuorempana seikkailu ja uusien kokemusten kerääminen tuntui hyvälle. Nyt kun on tullut ikää, matalampi syke riittää.

 

”Aina kun tuotanto on poissa, me ollaan töissä. Mutta se on ammatinvalintakysymys”, Koskisen Oy:n kunnossapitäjä Pekka Vainio sanoo.

MITEN TEOLLISUUS TYÖLLISTÄÄ KESÄLLÄ?

Keskeiset vientialat − kemianteollisuus, metsäteollisuus ja teknologiateollisuus – tarjoavat kesätyöpaikan 26 000 nuorelle. Miten Teollisuusliiton eri sektoreilla riittää kesätöitä? Liiton sopimusasiantuntijat vastaavat.

”Kesäaika on puutuoteteollisuuden parasta suhdanneaikaa. Vaikka seisokkeja onkin, tehtaat käyvät pääosin läpi kesän ja se tietää kesätyöntekijöitten rekrytointia vakituisten rinnalle. Monelle kesätyöntekijälle työskentely on tuttua aiemmilta vuosilta.”
JYRKI ALAPARTANEN, sektorijohtaja, puutuotesektori

”Metsäalalla työskentelee muutamia satoja koululaisia pääasiassa metsänistutuksessa. Kesätyöntekijöiden työpanos on tärkeä, jotta taimet saadaan maahan ja metsänkasvu käyntiin. Määräaikaisia kausityöntekijöitä käytetään lumettoman maan aikana myös muun muassa taimikonhoidossa. Metsätaimitarhoilla sesonki ajoittuu syksyyn kasvukauden jälkeiseen aikaan, jolloin määräaikaiset työntekijät työskentelevät pakkaustehtävissä. Henkilömäärä kolminkertaistuu noin 2,5 kuukauden ajaksi. Turvetuotanto on kausityötä säästä riippuen. Turpeen nosto pyritään suorittamaan alkukesästä.”
JARI SIRVIÖ, sopimusasiantuntija, metsä-, taimitarha-, metsäkone- ja turvetuotantoala

”Maatalous- ja puutarha-alat ovat kausityötä, ja kesällä mennään sata lasissa. Alan kokonaistyövoimasta vakituisesti palkattuja on noin 4 200 ja tilapäistä noin 32 600 henkilöä vuodessa. Suuri osa kausityöntekijöistä tekee työtä pääasiallisena toimeentulonaan, ja ilman kausityöntekijöitä ei pöydissämme olisi suomalaisia vihanneksia, kasviksia ja marjoja. Yli puolet tilapäisestä työvoimasta tulee ulkomailta. Työ on pääasiassa helposti opittavaa poimintatyötä. Eniten haasteita tulee hankalista työasennoista, luonnonolosuhteista ja siitä, etteivät tilapäistyöntekijät tunne työehtoja.”
RIIKKA VASAMA, sopimusasiantuntija, maaseutuelinkeinot, turkistuotantoala, puutarha-ala, viher- ja ympäristörakentamisala

”Jakelualalla yritykset palkkaavat työvoimapulan vuoksi niin paljon kesätyövoimaa kuin mahdollista. Vaativuustaso on jakelutyössä noussut, mutta ei kuitenkaan sellaiselle tasolle, etteikö kesätyöntekijä pystyisi työtä hoitamaan.”
MARTTI PAAVILAINEN, sopimusasiantuntija, jakajat

”Media- ja painoalalla on suurimmissa paikoissa joitakin kymmeniä kesätyöntekijöitä, lähinnä vuokratyöntekijöitä ja alalle opiskelevia. Kesätyöntekijät eivät ole merkittävässä roolissa, koska tuotannossa tarvitaan osaavaa ammattihenkilöstöä.”
RIITTA KOSKINEN, sopimusasiantuntija, media- ja painoalan työntekijät

 

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT LAURI ROTKO

NÄKIJÄ: Matti Tuomala: Vyönkiristysten tie on kuljettu loppuun – ”Aiemmista virheistä olisi aika oppia”

Alkaneen vaalikauden aikana julkisia investointeja tulisi kasvattaa reippaasti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen turvaamiseksi, Tampereen yliopiston taloustieteen professori Matti Tuomala sanoo.

MATTI TUOMALA on taloustieteen professori Tampereen yliopistossa. Toimii tällä hetkellä Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston WIP-konsortion (Work, Inequality, Public policy) johtajana. Erikoistunut julkiseen talouteen, verotukseen sekä taloudelliseen eriarvoisuuteen. Selvittänyt tuloerojen kehitystä 1990-luvulta lähtien yhdessä tutkijakumppaneidensa kanssa. Julkaissut laajasti optimaalisen verotuksen teoriasta. Viimeistelee parhaillaan kirjaa Markkinat, valtio ja eriarvoisuus (Vastapaino).

Matti Tuomala sanoo, että seuraavan hallituksen pitäisi panostaa hyvinvointipalveluihin, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja tutkimukseen, jotta tämän vuosikymmenen aikana toteutettujen julkisten menojen sarjaleikkausten luomaa hyvinvointi- ja osaamisvajetta pystyttäisiin kuromaan umpeen.

– Samalla hallituksen tulisi kasvattaa julkisia investointeja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tuomalan mielestä näitä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia ei ole varaa lykätä hamaan tulevaisuuteen, vaan niihin panostaminen pitäisi nostaa hallituspolitiikan kärkitavoitteiksi.

HYVINVOINTIVALTIO KUNTOON REILULLA VEROUUDISTUKSELLA

– Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita. Kaikki varallisuuteen, perittyyn varallisuuteen ja siitä koituvaan tuloon eli pääomaan kohdistuva verotus on mennyt alaspäin aina 1990-luvun alusta lähtien, Tuomala toteaa.

Hänen mukaansa pääoman ja varallisuuden verottamista täytyy kiristää, mikäli pohjoismaiselle mallille tyypillisten korkeatasoisten julkisten palvelujen ja hyvän sosiaaliturvan rahoitus halutaan turvata lisäämättä palkansaajien verotusta.

– Ansiotulot ja pääomatulot pitäisi panna samalle viivalle, jotta ansiotulojen ja pääomatulojen erilaisen kohtelun aiheuttamasta tulojenmuunto-ongelmasta päästäisiin eroon.

Tuomalan mukaan Suomen verojärjestelmä ei ainoastaan kasvata tuloeroja, vaan vääristää myös pääoman kohdentumista esimerkiksi luomalla listaamattomille yrityksille kannustimet sijoittaa arvopapereihin ja kiinteistöihin verotuksen minimoimiseksi.

– Verojärjestelmämme on osaltaan vaikuttanut siihen, että [Euroopan keskuspankin] EKP:n rahapoliittisen elvytyksen kautta Suomen talouteen virrannut raha on mennyt pikemminkin kiinteistöihin, arvopapereihin ja osakkeisiin kuin tuotannollisiin investointeihin. Samalla se on kasvattanut kaupunkimaan, kiinteistöjen ja osakkeiden arvoa, joita omistaa pääasiallisesti varakkaampi väki.

”Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita.”

Tuomalan mukaan se, että verojärjestelmä suosii sijoittamista rahoitusvarallisuuteen ja kiinteistöihin tuotannollisten investointien kustannuksella heikentää ratkaisevasti suomalaisten hyvinvoinnin kasvun edellytyksiä.

– Jos tuotannollinen pääoma ei kasva, niin työntekijöiden tuottavuuden on myös vaikea nousta ja sen johdosta reaalipalkatkaan eivät voi juuri nousta.

Tuomalan mukaan nykyisen pääoma- ja varallisuusverotuksen epäkohtien korjaaminen lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, kasvattaisi tuottavuutta ja parantaisi tuotannolliseen toimintaan investoimisen kannustimia.

ILMASTOINVESTOINNIT KÄYNTIIN HETI EDULLISELLA VELKARAHALLA

Kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat sitoutuneet tiukkoihin päästöjen vähennystavoitteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Konkreettiset toimenpide-ehdotukset tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi.

– Päättäjät pelkäävät ehkä sanoa ääneen, että ilmastonmuutosta tehokkaasti hillitsevien toimien käynnistämiseksi valtion olisi otettava lisää velkaa.

Tuomalan mielestä julkisen velan kasvattaminen olisi tässä yhteydessä oivallinen keino, koska se keventäisi nykypolvelle koituvaa verotaakkaa.

– Tulevat sukupolvet hyötyisivät ilmastonmuutosta hillitsevistä investoinneista eniten. Siksi olisi oikeudenmukaista, että he osallistuisivat tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavien investointien kustannuksiin.

Tuomala korostaa, että suurinvestoinnit ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on aloitettava välittömästi, muuten voi olla myöhäistä. Hänestä ilmastoinvestointien käynnistäminen velkarahalla olisi tulevien sukupolvien etujen mukainen ratkaisu.

SILMÄNKÄÄNTÖTEMPPU

– Sipilän porukka ja sen taustajoukot ovat sepittäneet tarinan, jonka mukaan Suomi nousi kuilun reunalta hallituksen talouspolitiikan ansiosta. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Tuomala muistuttaa, että porvarihallituksen toteuttamat neljän miljardin euron julkisten menojen leikkaukset heikensivät kotimaista kysyntää, mikä puolestaan hidasti talouden toipumista. Hänen mukaansa myöskään työehtoja heikentäneellä kilpailukykysopimuksella (kiky) ei ole ollut osaa Suomen talouden kääntymisessä kasvuun.

– Bruttokansantuotteen nousu ja vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyn voimaantuloa. Investoinnit kääntyivät kasvuun vuonna 2015, ja 2016 oli selvä huippukohta, Tuomala sanoo.

”Vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyä.”

– Nimenomaan rakentaminen kasvoi. Julkisilla infrahakkeilla on ollut suuri merkitys.

– Kiky-sopimuksen voimassaolon aikana investoinnit ovat vähentyneet. Ennusteetkin viittaavat siihen, että yksityiset tuotannolliset investoinnit ovat hiipumassa.

Tuomalan mukaan vientikysynnän piristyminen veti Suomen talouden vuonna 2016 reippaaseen kasvuun, mutta kansainvälisen talouden suhdannehuippu on jo takanapäin.

TAANTUMAA PUKKAA

Maailmantalouden kasvunäkymät ovat viime kuukausien aikana heikentyneet dramaattisesti. Euroopan keskuspankin ennusteen mukaan euroalueen talouskasvu hidastuu tänä vuonna merkittävästi. EKP päättikin jatkaa poikkeustoimia rahapoliittisen elvytyksen tehostamiseksi.

– Taloustunnelmat ovat synkistyneet. EKP:n toimet kertovat epätoivosta, joka johtuu siitä, ettei talouden piristämiseksi ole käytössä muita keinoja kuin rahapoliittinen elvytys.

Tuomalan mukaan rahapoliittista elvytystä tehokkaampi finanssipoliittinen elvytys on euroalueella poistettu talouspolitiikan työkalupakista ideologisin perustein.

– Suomi on peesannut Saksan vaatimaa tuhoisaksi osoittautunutta talouskuripolitiikkaa. Mielestäni seuraavaan hallituksen tulisi toimia aktiivisesti EU-maiden tasolla koordinoidun finanssipolitiikan käynnistämisen puolesta hidastuneen kasvun vauhdittamiseksi.

Tuomalan mukaan hallituksen tulisi varautua myös pitämään talous kasvussa julkisten investointien käynnistämisellä, joista ilmastonmuutosta torjuvat hankkeet ovat tärkeä kohde.

– Näin voitaisiin välttyä vuonna 2008 puhjenneen finanssikriisin jälkeen tehtyjen virheiden toistamiselta. Tuolloin Suomessa VM:n virkamiesjohto toivoi finanssikriisin pikaista ohimenoa. Sen sijaan että vientikysynnän romahtaessa olisi ollut valmiina heti käynnistettäviä julkisia investointiprojekteja.

Tuomala muistuttaa, että Suomen kansantuote nousi vuoden 2008 tasolle vasta viime kesänä. Hänen mukaansa talouden ennätyspitkään taantumaan vaikutti merkittävästi se, että Suomessa keskellä eurokriisiä kiristettiin finanssipolitiikkaa.

– VM:n virkamiesjohto näyttää taas uudelleen tuputtavan seuraavalle hallitukselle julkisten menojen leikkauksia talouden vientikysynnän hiipuessa. Aiemmista virheistä olisi aika oppia.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

VIERAILIJA: Pekka Ristelä: Duunari, äänestä eurovaaleissa!

Eduskuntavaalien pölyn vasta laskeutuessa tänä keväänä käydään myös Euroopan parlamentin vaalit. Aiemmin äänestysaktiivisuus eurovaaleissa on ollut selvästi matalampi kuin eduskuntavaaleissa. Duunarin ei kuitenkaan kannata jättää EU-tason vaikuttamista muiden asiaksi.

Työsuojelu on yksi isoimmista ja konkreettisimmista asioista, mitä EU työelämän suhteen säätelee. Viime vuosina on menty eteenpäin esimerkiksi syöpävaarallisten aineiden rajoittamisessa. Nyt kaikissa EU-valtioissa on yhtäläiset ja entistä tiukemmat raja-arvot muun muassa työpaikkojen diesel-päästöille ja kovapuupölylle.

On suomalaisten työntekijöiden turva, että EU:sta tulee esimerkiksi työaikadirektiivi, lähetettyjen työntekijöiden direktiivi tai työehtodirektiivi. Näin on siinäkin tapauksessa, että Suomen lainsäädäntö on vielä direktiivejä kireämpää.

EU-lainsäädäntö toimii puskurina, joka turvaa myös suomalaisten työläisten asemaa. Sen ansiosta Suomen työlainsäädäntö ei ole kiinni vain siitä, millainen hallitus Suomessa milloinkin on.

EU:n motiivi säätää esimerkiksi työsuojelusta tai työehdoista on tullut ensi sijassa toimivien sisämarkkinoiden tavoittelusta. Yrityksillä on oltava riittävän samanlainen toimintaympäristö eri valtioissa, jotta niiden välinen kilpailu olisi mahdollisimman reilua. Samalla sosiaalisen dumppauksen estäminen on tietenkin myös työntekijöiden etu.

Viime aikoina EU on jopa yllättänyt sopimalla asioista, joiden ei olisi joitain vuosia sitten ajateltu kuuluvan EU:lle. On esimerkiksi saavutettu yhteisymmärrys vanhempainvapaiden vähimmäispituuksista, mikä parantaa työntekijöiden asemaa monissa EU-maissa.

EU:ssa etenkin parlamentti on se, joka kuulee eurooppalaista ay-liikettä. Siksi parlamentti onkin usein ay-liikkeen näkökulmasta tärkein ja vahvin vaikuttamiskanava eurooppalaiseen lainsäädäntöön.

”Viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä vallankäyttäjä.”

Työtä on viime vuosien valoisammasta kehityksestä huolimatta edelleen runsaasti jäljellä. Usein EU-lainsäädäntö etenee pala palalta. Ensin tehdään päänavaus jonkin periaatteellisesti tärkeän asian suhteen, mutta säätelyä ei saada suoraan tyydyttävälle tasolle. Asiaa pidetään esillä keskusteluissa ja sitä lobataan, kunnes direktiiviä tarkastellaan uudelleen. Silloin on mahdollisuus saada aikaiseksi entistä parempaa lainsäädäntöä.

Siksi äänestäjien kannattaakin nähdä hieman vaivaa löytääkseen EU-vaalien ehdokkaista sellainen, joka haluaa europarlamenttiin aidosti toimimaan työntekijöiden aseman parantamisen puolesta.

Hyvä meppi on sitoutunut ja intohimoinen vaikuttaja. Tärkeää on myös se, että malttaa keskittyä joihinkin asioihin, eikä yritä mestaroida kaikkea. Fokusoimisen kautta saa osaamista ja asiantuntemusta, jota arvostetaan yli ryhmärajojen.

Vankan asiaosaamisen lisäksi europarlamentissa korostuu yhteistyökyky. Asiaansa ei saa eteenpäin, ellei osaa neuvotella erimaalaisten ja eri puolueiden meppien sekä komission ja jäsenmaiden edustajien kanssa.

Suomi voi olla pieni EU-maa, mutta viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä eurooppalainen vallankäyttäjä. Nyt kannattaa äänestää niin, että suomalaista ääntä europarlamentissa käytetään duunarien hyväksi.

PEKKA RISTELÄ
Kirjoittaja on SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö.

EUROVAALIT 2019

VAALIPÄIVÄ 26.5.
ENNAKKOÄÄNESTYS 15.–21.5.

Vuorovaikutus on työelämätaito – ”Jos keskitytään vain muodolliseen vuorovaikutukseen, hyvä ilmapiiri menetetään”

Työpaikan vuorovaikutuksen parhaat käytännöt syntyvät usein jatkuvan kehittelyn tuloksena. Tyypillisesti ne ovat muodollisen ja epämuodollisen vuorovaikutuksen paikallisesti hyväksi havaittuja yhdistelmiä.

KUVA YLLÄ: SKF:n Muuramen tehtaan koneistuksen esimies Ismo Lehtinen (selin ), työsuojeluvaltuutettu Mika Suhonen (vas.) ja pääluottamusmies Mikko Aaltonen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

SKF: Taulupalaveri omalla maaperällä

SKF:n koneistuksen ”neuvotteluhuone” sijaitsee tuotantotilassa. Tiimi istuu palaveria pitäessään koneiden ja laitteiden keskellä tuoliringissä, keskustelee, tekee huomioita, ehdotuksia ja päätöksiä. Kirjaukset näkyvät isolta taulutelevisioruudulta kaikille. Siitä tulee nimitys taulupalaveri. Vasemmalta koneistajat Ville Hytönen, Ari Hitonen, Mikko Suokas, Sami Perttunen ja koneistustiimin esimies Ismo Lehtinen ja pääluottamusmies Mikko Aaltonen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

OY SKF AB SUOMI

PERUSTETTU 1972 (Muuramen tehdas), osa SKF Aktiebolagia vuodesta 2006 alkaen
TOIMIPISTEET Muurame, Espoo ja Oulu
TUOTANTO (SKF Muurame) Teollisuuden automaattiset voitelujärjestelmät sekä raskaiden ajoneuvojen ja työstökoneiden keskusvoitelujärjestelmät; toimitti esimerkiksi Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaaseen noin 3 000 voitelupistettä
HENKILÖSTÖ 160, joista 100 Muuramessa, työntekijöitä 50
LIIKEVAIHTO 83,4 milj. euroa (2017)

Laakereistaan tunnettu SKF valmistaa teollisuuden ja liikkuvan kaluston voitelujärjestelmiä Muuramessa. Tuotannon viikkopalaveri järjestetään keskiviikkoisin. Myös tuotannon tiimipalaverit pidetään kerran viikossa tai tarpeen mukaan useamminkin. Koneistustiimin palaveripäivä on perjantai.

– Joskus aikaisemmin kokoonnuimme isoon neuvotteluhuoneeseen koko tuotannon väki. Se ei toiminut. Niin suuressa porukassa omia asioita ei oikein kehdata tuoda esiin, koneistuksen esimies Ismo Lehtinen arvioi.

Palaverit päätettiin paloitella pienemmillä ryhmillä pidettäväksi.

– Sitten saimme ajankohtaiset asiat jo hyvin käsiteltyä, mutta fläppitaulujen kanssa toimittaessa muistiinpanot jäivät hajanaisiksi. Päätimme ottaa tekniikan avuksi, ja ryhdyimme pitämään Excel-pöytäkirjaa siitä, mitä on tehty, missä on onnistuttu, missä on parannettavaa ja mitä seuraavaksi tehdään. Asiat pysyvät järjestyksessä, ja niihin voidaan palata milloin tahansa, Lehtinen toteaa.

Koneistuksen ”neuvotteluhuone” sijaitsee tuotantotilassa. Tiimi istuu palaveria pitäessään koneiden ja laitteiden keskellä tuoliringissä, keskustelee, tekee huomioita, ehdotuksia ja päätöksiä. Kirjaukset näkyvät isolta taulutelevisioruudulta kaikille. Siitä tulee nimitys taulupalaveri.

– Koimme järkevämmäksi pitää taulupalaverit työpisteellä pienimuotoisesti kuin lähteä istumaan johonkin neuvottelutilaan, jolloin se saattaisi tulla joillekin vähän epämiellyttäväksi tai tuntua oudolta paikalta puhua tuotannon arkiasioista. Hoidamme asiat luontevasti omalla maaperällä, koneistaja ja pääluottamusmies Mikko Aaltonen kertoo.

– Siinä tuotannon keskellä on helppo kaikkien osallistua ja käsitellä asioita. Keskustelussa ei ole kiireen tuntua tai ongelmia. Koneet pyörivät koko ajan, mutta niitä voi vähän hiljennelläkin, jos sellaisia työvaiheita olisi menossa.

– Olemme muokanneet taulupalaverikäytännön itse. Koemme, että se on ketterin, helpoin ja vähiten kustannuksia tuottava tapa toimia, Lehtinen arvioi.

– Malli on todella hyvä. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä, Aaltonen vahvistaa.

KIERTÄVÄ VAPAAEHTOINEN VETOVASTUU

Taulupalaverin voi halutessaan vetää kuka tahansa tiimin jäsen.

– Tiimissä on neljästä viiteen kaveria, jotka ovat ottaneet vetovastuun kiertävästi haltuun. Se menee aika monesti niin, että palaverin vetäjä pitää myös aikataulusta kiinni, että ei ruveta rönsyilemään juttujen kanssa muualle. Ensimmäisenä käymme aina yhdessä läpi läheltä piti -tilanteet, joita on tapahtunut Muuramen yksikössämme ja asiakkaiden luona tehtävillä asennuksilla sekä muut työturvallisuusasiat, Aaltonen kuvailee.

SKF:llä ”taulupalaverin” voi halutessaan vetää kuka tahansa tiimin jäsen. Kuvassa koneistajat Ville Hytönen ja Olli Rämänen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Taulupalaverit ovat käytössä SKF:n Muuramen tehtaan jokaisessa kuudessa tiimissä. Tiimeillä on omat pöytäkirjansa, joita muut tiimit voivat sähköisellä alustalla käydä lukemassa ja kommentoimassa.

– Voimme esittää kysymyksiä tai muutosehdotuksia toisillemme. Huomiot voi kirjoittaa suoraan pöytäkirjoihin tai mennä toisen tiimin taulupalaveriin keskustelemaan asiasta.

– Tiimien sisällä ja niiden välillä käytävää keskustelua voi luonnehtia muodollisen epämuodolliseksi. Teemme yhteistyötä ja kehitystyötä sisäisten asiakkaiden kanssa. Haemme järkeviä ratkaisuja. Omasta näkemyksestä ei pidetä jääräpäisesti kiinni, Aaltonen sanoo.

ISOSSA JOUKOSSA ENEMMÄN OHJAUSTA

Tiimien taulupalavereista siirtyy asioita koko tuotannon viikkopalaverien käsiteltäväksi. Niissä on paikalla osastojen edustus ja tehtaan johto. Avainteemoja ovat tuotannon sujuvuus, toimitusvarmuus ja mahdollisesti havaittujen epäkohtien korjaaminen niin, että vastaavat ongelmat pystytään ehkäisemään.

– Asiat saadaan tuotannon viikkopalavereissa kattavan edustuksen myötä useimmiten ratkaistua. Jos jotain kysymystä ei pystytä päättämään, siirtyy se johtoryhmän käsiteltäväksi, henkilöstöpäällikkö Kaarina Luoma kertoo.

Henkilökunnan tiedotustilaisuudet järjestetään kerran kuukaudessa.

– Tehtaan ruokalassa pidettävissä infoissa käydään kahvikupin äärellä läpi yrityksen taloudellinen tilanne ja ajankohtaiset asiat. Yrityksen henkilöstö kokoontuu kerran vuodessa myös tiimipäivään. Alkuvuodesta toteutettavissa tilaisuuksissa käydään läpi asetetut tavoitteet, ja nostetaan esiin asioita, joita halutaan painottaa, kuten esimerkiksi tänä vuonna aloitetoiminta. Yhteisten osuuksien lisäksi henkilöstö sekoitetaan keskenään työryhmiin.

– Työryhmissä olemme käyttäneet fasilitaattoreita eli omasta väestä koulutettuja henkilöitä, jotka pitävät huolen siitä, että työryhmä käsittelee annetut asiat aikataulun mukaisesti ja että sen kaikilla jäsenillä on mahdollisuus osallistua keskusteluun, Luoma toteaa.

PELKKÄ MUODOLLISUUS JÄYKISTÄISI ILMAPIIRIN

SKF:n Muuramen tehtaalla on jo mainitun yhteisen ruokalan lisäksi kaksi yhteistä taukotilaa ja kuntosali. Sen lisäksi työnantaja järjestää henkilökunnalle yhteisiä tapahtumia ja vapaa-ajan toimintaa kuten esimerkiksi teatteria, jääkiekko-otteluita, sählyvuoroja, keilatapahtumia, cartingia ja pikkujoulut.

– On tärkeää, että ihmiset tapaavat muissakin kuin työn merkeissä. Kun tuotannosta ei liikuta työvuorojen aikana muualle, tarvitaan tilaisuuksia, joissa tuotannon ja toimiston väki voivat oppia tuntemaan toisensa. Aina se helpottaa asioiden esiin tuomista, kun tuntee ihmisiä, Luoma arvioi.

– Vapaa-ajan tapahtumissa yhdessä oleminen on rentoa ja puheenaiheita riittää. Niitä ovat esimerkiksi itse tapahtuma ja harrastukset, jotka nousevat usein esiin. Toisaalta kun työporukalla lähdetään liikkeelle, niin eihän niistä työasioista eroon päästä, Aaltonen kertoo.

– Se monenlainen tiedonvaihto koetaan hyväksi, Luoma jatkaa.

– Se ehdottomasti tukee työhyvinvointia. Luulen, että se vaikuttaa myös aloitekykyisyyteen. Jos tunnelma on sellainen, että se ei ole välitön, syntyy haluttomuutta kehittää tekemistä, Lehtinen täydentää.

– Jos työpaikalla keskityttäisiin vain muodolliseen vuorovaikutukseen, niin ainakin osa hyvästä ilmapiiristä menetettäisiin ja työhyvinvointi kärsisi, Aaltonen päättää.

SKF Muuramen koneistajat Ari Hitonen, Harri Jurvanen, Sami Perttunen ja edessä koneistustiimin esimies Ismo Lehtinen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

VASTUUTA TYÖNTEKIJÖILLE

SKF:llä on siirretty tuotannon suunnittelun vastuuta työntekijöille.

– Työntekijät pääsevät vaikuttamaan työn suunnitteluun. Koneistuksessa he esimerkiksi tekevät työvuorolistat ja miettivät keskinäisen työnjakonsa antamieni ohjeiden mukaan. Toiminnan pitää olla tasapuolista ja rasituksen pitää jakautua tasaisesti. Koneiden pitää pyöriä ja tuotannossa pitää olla aina riittävästi osaamista paikalla, Lehtinen linjaa.

– Toimitamme suunnitelmat tiimin esimiehelle hyväksyttäväksi, ja työt hoidamme niin, että olemme annetun luottamuksen arvoisia. Tiimien itseohjautuvuus ja mahdollisuus rytmittää työtä itse ovat isoja asioita. Se on valtti työhyvinvoinnissa, kun saamme itse suunnitella ja tehdä työtä mieluisaksi, Aaltonen toteaa.

SKF:n toimitusvarmuus on pysynyt jo pitkän ajan yli 99 prosentissa. Se on koko henkilökunnan läpäisevä tavoite ja ylpeydenaihe, jonka jatkuvaan saavuttamiseen kannustaa osin se, että se on yksi tulospalkkion määrittelyssä huomioon otettava tekijä.

 

ROCLA: Yhteishengen ja ilmapiirin luominen sekä toimivat palaverikäytännöt

Kahvitauko Roclan tehtaalla Järvenpäässä. Etummaisessa pöydässä keskellä pääluottamusmies Petri Tapper. KUVA PEKKA ELOMAA

ROCLA OY

PERUSTETTU 1942, osa Mitsubishi Logisnextiä
KOTIPAIKKA Järvenpää
TUOTANTO Sähköiset varasto- ja vastapainotrukit, automaattitrukkijärjestelmät sekä niiden huolto- ja ylläpitopalvelut
HENKILÖSTÖ 480, joista työntekijöitä noin 215
LIIKEVAIHTO 124,1 milj. euroa (2018)

Trukkeja Järvenpäässä valmistavan Roclan tehtaalla toimii yhdeksän tuotanto-osastoa. Ne pitävät tuotantopalavereja viikoittain tai jopa päivittäin. Palaverit järjestetään tuotantotiloissa tai taukopaikoilla.

– Viikkopalavereissa käydään vapaata, mutta työasioihin pureutuvaa keskustelua tuotannon vallitsevasta tilanteesta. Käymme asiat ja läpi ja katsomme, mitä niille pystytään tekemään. Kaikista palavereista ei välttämättä tehdä muistioita, mutta akuutit asiat kirjataan aina ylös. Niitä ovat esimerkiksi materiaalitarpeet ja vaaratilanteet, hitsaamossa työskentelevä pääluottamusmies Petri Tapper kertoo.

– Automaatiotrukkien valmistuksen työnjohtaja pitää kaikissa tuotantopalavereissa juoksevaa Excel-kirjausta. Se on tarpeen siksi, että työt ovat projektiluonteisia ja yksi projekti saattaa kestää esimerkiksi vuoden. Siinä ajassa suunnitelmiin tulee muutoksia ja aikataulut elävät. Asiat kuitenkin ovat tallessa alusta alkaen ja niihin voidaan palata, automaatioasentaja ja työhuonetoimikunnan puheenjohtaja Jyri Nieminen sanoo.

– Varaston näkökulmasta osastojen säännölliset palaverit helpottavat toimintaa. Kun tiedämme hyvissä ajoin, mitä osia milläkin osastolla tarvitaan, pystymme toimittamaan ne niin, että tuotanto voi pyöriä jatkuvasti. Tarvittaessa pystymme reagoimaan myös nopeasti, trukinkuljettaja ja logistiikkaosaston luottamusmies Suvi Tuominen toteaa.

Luottamusmies Suvi Tuominen (vas.), pääluottamusmies Petri Tapper ja työhuonetoimikunnan puheenjohtaja Jyri Nieminen. KUVA PEKKA ELOMAA

Palaverikäytäntöjä on muokattu myös vuorotyötä ja toisistaan erillisiä työtehtäviä ajatellen.

– Hitsaamossa pidetään vuorojen kesken tunnin limitys. Sen ajan olemme yhtä aikaa paikalla. Ehdimme katsoa missä mennään, mitä on tehty ja mitä seuraavaksi tehdään, Tapper sanoo.

TIETO NIILLE, JOTKA SEN TARVITSEVAT

– Toisaalta kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, vaan asiat käydään läpi niiden työntekijöiden kanssa, joita ne suoranaisesti koskevat. Se antaa mahdollisuuden pitää palaverit pienemmissä ryhmissä. Toimintamalli on hyvä. Isoissa ryhmissä keskustelu karkaa herkemmin varsinaisesta aiheesta ja osalla voi jäädä jotain kuulematta, Tapper arvioi.

Tuotantopalaverien rinnalla Roclalla on useita muita säännöllisiä palavereja kuten työsuojelutoimikunnan kokoukset kerran kuukaudessa, tiedottava yhteistoimintakokous ja henkilöstöpalvelujen työsuojelukokous kaksi kertaa vuodessa sekä tasa-arvotoimikunnan palaveri kerran vuodessa. Toimitusjohtaja tapaa henkilöstöryhmien edustajat muutaman kerran vuodessa ja pitää säännöllisesti yhteisiä avoimen keskustelun kahvihetkiä henkilökunnan kanssa. Luottamushenkilöt ja tuotannon johto kokoontuvat palaveriin kerran kahdessa viikossa.

– Palaverikäytäntömme on kokonaisuutena toimiva. Ei ole noussut esille, että olisi jotain erityistä, mikä vaatisi huomiota. Kyllä me aika ketteriä olemme. Pystymme viemään asioita nopeastikin eteenpäin, henkilöstöpäällikkö Leena Järvinen tiivistää.

KERHOTOIMINTA KOKOAA VÄKEÄ YHTEEN

Epämuodollisen vuorovaikutuksen alueella Roclan erityispiirre on työpaikoille tyypillisten yhteisten tilaisuuksien lisäksi vilkas ympärivuotinen kerhotoiminta. Kerhoja on tällä hetkellä kymmenkunta. Niissä kaikissa on puheenjohtaja ja rahastonhoitaja. Ne tekevät vuosittain toimintasuunnitelmat ja -kertomukset. Osa rahoituksesta tulee työnantajalta ja osa työntekijöiltä kerhojen jäsenmaksuina.

– Työnantaja budjetoi kerhoihin vuosittain rahaa osana tyky-toimintaa. Ajatuksena on rakentaa mahdollisuuksia siihen, että ihmiset voivat tavata toisiaan talon sisältä laajemmin, että voimme oppia ymmärtämään paremmin toisiamme ja eri osastojen tekemisiä. Toiminnan rahoittamisen motiivina on se, että siten voimme tukea ja lisätä yleistä viihtyvyyttä, työkykyä ja työhyvinvointia, Järvinen perustelee.

Pääluottamusmies Petri Tapperi ja henkilöstöpäällikkö Leena Järvinen. KUVA PEKKA ELOMAA

– Kerhot järjestävät runsaasti monenmoista toimintaa. Esimerkiksi ampuminen, kalastus, sulkapallo, sähly, kiipeily, jalkapallo, hiihto, keilaus ja kulttuuri. Ne ovat hauskoja yhteisiä juttuja, Tapper sanoo.

Roclalla on henkilökunnan ruokalan lisäksi useita taukotiloja. Työntekijöille myös järjestetään tuotantotiloissa ohjattua taukojumppaa.

– Ilman epämuodollista vuorovaikutusta menettäisimme paljon yhteishengessä ja ilmapiirissä, Tuominen arvioi. Tapper, Nieminen ja Järvinen ilmoittavat olevansa samaa mieltä.

TYÖKAARI KANTAA EDELLEEN

Rocla on osallistunut Työkaari kantaa– ja sitä edeltäneeseen Hyvä työ – pidempi työura -työhyvinvointihankkeisiin. Järvisen mukaan hankkeet olivat yritykselle hyödyksi.

– Ne antoivat ymmärrystä hoitaa henkilöstöpolitiikkaa yrityksessä. Vaikka kyse on olemassa olevista tutuistakin asioista, niin hankkeiden kautta tullut eri näkökulma oli tarpeellinen.

– Viimeisimmän hankkeen hyödyksi koin erityisesti sen, että kokosimme työhyvinvointiin liittyvät toimintamallimme yhteen. Teimme ehyen rakenteen siihen, miten nämä asiat meillä toimivat ja miten niitä hoidetaan niin, että työnteko sujuu eri elämänvaiheissa mahdollisimman hyvin jokaisella yksilöllä, Järvinen tiivistää.

Roclan tehtaalla Järvenpäässä Riitta Lakaniemen (oik.) vetämään taukojumppaan osallistuivat Heimo Peltoniemi (vas.), Jyri Nieminen, Petri Tapper ja Suvi Tuominen. KUVA PEKKA ELOMAA

 

Vuorovaikutus on avain työpaikan toimivuuteen

”On tärkeä työelämätaito havaita ja säädellä sitä, mikä on muodollista tehtävään suuntautuvaa vuorovaikutusta ja mikä on epämuodollista vuorovaikutusta”, sanoo Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori Johanna Ruusuvuori. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professorin Johanna Ruusuvuoren mukaan työpaikalla tapahtuvan muodollisen ja epämuodollisen vuorovaikutuksen välille on vaikea vetää tarkkaa määritelmällistä tai käytännössä havaittavaa rajaa. Vaikka muodollinen vuorovaikutus liittyy suoranaisesti tiettyihin työtehtäviin, voi siihen liittyä vapaampaa ajatusten vaihtoa ja ideointia. Toisaalta vaikka epämuodollinen vuorovaikutus tyypillisesti tapahtuu tauoilla ja taukotiloissa eli työn tuoksinasta erillisenä, voi se silti olla yhteydessä töiden tekemiseen.

– Rajanveto muodollisen ja epämuodollisen vuorovaikutuksen välillä tapahtuu usein niin, että vuorovaikutuksessa mukana olevat ihmiset vetävät ne rajat tilannekohtaisesti itse. Virallinen tilaisuus saatetaan aloittaa tunnustelulla, suhteen luomisella ja tehtävään suuntautumisella ja sitten vasta ryhdytään käsittelemään varsinaista asiaa.

– Lääkärin vastaanotto on hyvä esimerkki. Siinä voi ensin olla tuttavallisempi jutusteluvaihe ja sitten lääkäri kysyy potilaalta, että mitä varten tulit vastaanotolle? Se on merkki siitä, että vuorovaikutuksessa siirrytään muodolliseen osuuteen.

– Työpaikan kahvihuoneen vuorovaikutuksessa sitä vastoin ryhdytään harvoin puhumaan pelkkää työasiaa. Keskustelu voi olla omaan arkielämään tai myös töihin liittyvää, mutta kuitenkin epämuodollista niin, että se ei liity varsinaisesti kenenkään työtehtävään, Ruusuvuori määrittelee.

Rajanveto tapahtuu Ruusuvuoren mukaan paitsi puheella myös usein aika pienillä ja jopa lähes huomaamattomilla vuorovaikutuksellisilla keinoilla kuten asennon muutoksilla ja eleillä.

– Kysymyksessä on tärkeä työelämätaito. Havaita ja säädellä sitä, mikä on muodollista tehtävään suuntautuvaa vuorovaikutusta ja mikä on epämuodollista vuorovaikutusta, ja mikä se oikea suhde niiden välillä kussakin tilanteessa on.

– Toisin sanoen pitää pysyä asiassa silloin kun sitä tarvitaan, ja antaa tilaa kevyemmälle jutustelulle silloin kun sen aika on. On osattava erottaa se, mikä kuuluu ja mikä ei kuulu asiaan.

EPÄMUODOLLISELLA VUOROVAIKUTUKSELLA RAKENNETAAN LUOTTAMUSTA

Ruusuvuoren mukaan epämuodollisella vuorovaikutuksella rakennetaan pohjaa muodollisen vuorovaikutuksen onnistumiselle.

– Työpaikoilla tehdään töitä erilaisissa ryhmissä ja tiimeissä. Niiden toimivuus edellyttää jonkinlaisen luottamussuhteen rakentamisen ihmisten kesken sekä ymmärrystä toisten ajattelu- ja työtavoista. Se puolestaan vaatii varmasti jonkin verran epämuodollistakin vuorovaikutusta. Se on edellytys sille, että tiimi voisi toimia tehokkaasti.

– Jos työpaikalla keskitytään vain muodolliseen vuorovaikutukseen, niin silloin siitä jää puuttumaan sosiaalisen suhteen ja luottamuksen rakentaminen. Jos ajatellaan esimerkiksi uupumisongelmia, niin voisi kuvitella, että jos työpaikalla puhutaan vain työasioista, voi käydä niin, että jotkin työntekijät ajautuvat lähelle burnoutia ennen kuin kukaan huomaa mitään.

Hyvää huomenta, hyvää päivää tai mitä kuuluu? Ne ovat lyhyitä, mutta Ruusuvuoren mukaan tärkeitä lauseita työpaikalla.

– Tulla tunnistetuksi ja tunnustetuksi, että sinä olet siinä. Se on yllättävän tärkeä asia. Sitä ei vaan välttämättä tule ajatelleeksi.

– Siksi työpaikan ilmapiiriä parantaa se, että tervehdimme toisiamme. Se on kätevää ja helppoa. Se ei edellytä sitä, että tarvitsee jäädä pitkäksi aikaa juttelemaan niitä näitä. Se on vain sen havaitsemista, että ollaan läsnä. Se, että ihmiset oikeasti noteeraavat toisensa, tekee jo aika paljon.

TAUKOTILAT TARVITAAN

Ruusuvuori on työpaikkojen yhteisten taukotilojen puolesta puhuja. Taustalla on tutkimustyön lisäksi omakohtainen kokemus suutarin lapsella ei ole kenkiä -tyyppisessä asetelmassa.

– Työskentelin aikaisemmin tutkijana Työterveyslaitoksella. Toimipisteessämme ei ollut yhteistä taukotilaa työntekijöille. Rupesimme kollegan kanssa kehittelemään talon isoon aulaan vastaavaa kokoontumispaikkaa. Järjestimme sinne seisomapöytiä ja muutakin rekvisiittaa. Siinä rupesi käymään porukkaa aika paljon ja siihen kehkeytyi muutakin toimintaa. Teimme esimerkiksi työkavereista otetuista tilannekuvista joulukalenterin aulan seinälle.

– Se päätyi siihen, että kun yksi huone tyhjentyi, niin saimme siitä yhteisen taukotilan. Tapahtumien kulku havainnollisti, mitä mahdollisuus kokoontua yhteen voi tehdä työpaikan ilmapiirille. Viihtyvyys lisääntyi töiden siitä kärsimättä. Uskon, että sama pätee yleisemminkin.

”Tauoista jää emotionaalinen palkinto, joka tulee vaihtelusta, rauhoittumisesta ja työkavereiden kanssa juttelemisesta. Se lisää viihtyvyyttä ja hyvinvointia”, Johanna Ruusuvuori sanoo. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Teollisuudessa ja erilaisissa korkeamman melutason työpaikoissa taukotiloille on Ruusuvuoren mukaan erityinen tarpeensa.

– Töitä suoritetaan tiukasti tehtäviin keskittyen kuulosuojaimet päässä. Silloin on jo työkyvyn ylläpitämistä ajatellen tärkeää, että työpaikalla on taukotila, jossa työstä aiheutunutta muistia, tarkkaavaisuutta ja suorituskykyä rasittavaa kognitiivista kuormaa voi tasoitella, että pystyy taas hyvään suoritukseen.

Tauoilla syntyy usein ideoita ja kehittelyjä, mutta niistä jää harvoin mitään pysyvämpää talteen.

– Se, mikä tauoista kuitenkin aina jää, on se emotionaalinen palkinto, joka tulee vaihtelusta, rauhoittumisesta ja työkavereiden kanssa juttelemisesta. Se lisää viihtyvyyttä ja hyvinvointia.

MUODOLLINEN VUOROVAIKUTUS MUOTISSAAN

Työpaikoilla ykkösasia on se, että työt tulevat tehdyksi. Toimintaa edistää kummasti, kun palavereihin valmistaudutaan kunnolla. Se koskee Ruusuvuoren mukaan erityisesti palaverien vetäjiä, että kullekin palaverille asetettu tavoite on heillä kirkkaana mielessä.

– Kiusaannuttavaa voi olla vaikkapa se, että kokouksen puheenjohtaja ei osaa rajoittaa ihmisten jorinoita, ei pysty pitämään keskustelua hallinnassa tai vetämään asioita yhteen. Silloin liu’utaan helposti pois itse asiasta. Kuuntelija ajattelee siinä, että pitäisi olla tekemässä miljoonaa muutakin asiaa tällä hetkellä, ja kokous ei etene mihinkään.

Aika on Ruusuvuoren mukaan työpaikolla yleensä kallista. Siksi on tärkeää, että palavereista syntyy päätöksiä, toimintalinjauksia ja tuloksia.

– Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että yllättävän usein käy niin, että päätöksiä ei sanota ääneen muistioon kirjaamista varten. Sitten voi käydä niin, että jälkikäteen ei olla samaa mieltä siitä, mitä on sovittu tai mitä muistiossa lukee.

– Yksi keino tämän välttämiseksi on heijastaa muistio seinälle jo kirjoitusvaiheessa. Se antaa mahdollisuuden osallistua ja kommentoida. Sitten tiedetään mitä on sovittu, ja muistiokin on oikeastaan saman tien tarkastettu.

TYÖNTEKIJÖITÄ KANNATTAA KUUNNELLA

Kun Ruusuvuorta pyytää tiivistämään ne tekijät, jotka edistävät työpaikan vuorovaikutuksen onnistumista, on vastauksen ydin työntekijöiden kuunteleminen.

– Kuunnellaan työntekijöiden tarpeita ja toiveita. Annetaan heidän itse ehdottaa.

– Pidetään kehittämisiltapäiviä tai työkonferenssimenetelmällä tilaisuuksia, joissa työntekijät pääsevät itse paikantamaan keinoja. Mitkä ovat meidän ongelmat ja miten niitä ratkaistaisiin, mitä halutaan ja mikä olisi hyvä. Se oikeastaan on se juttu, minkä rinnalla jonkinlaisen keskinäisen luottamuksen pitää vallita, että työtehtävät voidaan suorittaa hyvin.

Työntekijöiden tasapuolisen kuuntelemisen myönteinen seuraus on myös siinä, että se ehkäisee vuorovaikutuksen ongelmien syntymistä. Kuuntelemisella tehdään varsinaisten asiasisältöjen rinnalla työtä myös sen puolesta, että ei pääsisi syntymään tilanteita, joissa joku ei tulisi huomatuksi, tai että joku tulisi suljetuksi vuorovaikutuksen ulkopuolelle.

– Me kaikki tarvitsemme ympäristön sosiaalista tukea ja vertaistukea, ja edellisen rinnalla niitä lepohetkiä yhteisissä taukotiloissa työpäivän tai -vuoron aikana tapahtuvaa palautumista varten. Ne ovat tärkeitä tekijöitä työssä jaksamisen kannalta.

 

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT PEKKA ELOMAA, HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN JA JYRKI LUUKKONEN

VÄITTÄJÄT: Millä luodaan kilpailukykyä?

Mistä kilpailukyky syntyy, ja millä sitä saadaan lisää?

VÄITTÄJÄT


ILKKA KIEMA
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS


JANNE HUOVARI
ENNUSTEPÄÄLLIKKÖ
PELLERVON TALOUSTUTKIMUS

MILLÄ TOLALLA SUOMALAISYRITYSTEN KILPAILUKYKY ON?

JANNE HUOVARI: Kohtuullisen hyvässä kunnossa. Vienti vetää paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin kilpailijamailla. Myös palkkakehitys on ollut matalampaa, ja yrityksissä on saatu tuotteita kuntoon. Ongelma on, että Nokian korkean jalostusarvon tuotteiden tilalle ei edelleenkään ole tullut takaisin yhtä isoa palikkaa.

ILKKA KIEMA: Kustannuskilpailukyky on hyvällä tolalla johtuen maltillisista palkkaratkaisuista. Yksikkötyökustannusten merkityksestä kilpailukyvylle puhutaan usein löysästi kertomatta, että vertailtavat luvut ovat indeksilukuja. Usein vertailuun otetaan finanssikriisiä edeltävä, Nokian parhaiden vuosien aika, jolloin kilpailukyky oli poikkeuksellisen hyvä, eikä pidemmän tähtäimen keskimääräistä tasoa.

MILLÄ KILPAILUKYKYÄ LUODAAN LISÄÄ?

HUOVARI: Korkean jalostusarvon tuotteista se lähtee, mutta siihen on aika vähän nopeavaikutteisia keinoja. Ennemmin kilpailukykyä luodaan sillä, että meillä on koulutus ja työmarkkinat kunnossa, ihmiset liikkuvat tuottaviin työpaikkoihin, ja että uudet yritykset pääsevät haastamaan vanhoja toimijoita. Tuotteiden hintaan liittyy työn hinta kaikkine kustannuksineen, ja palkan täytyy olla tietysti mahdollisimman korkea siihen nähden, millä hinnalla tuote menee kaupaksi – näin saadaan kotitalouksille tuloja ja hyvinvointia. Mutta jos palkka on liian korkea, tulee työttömyyttä ja hyvinvointi vähenee.

KIEMA: Uusien yritysten on päästävä haastamaan jo markkinoilla olevia, eikä ole itsestään selvää, että palkkojen joustava määräytyminen työpaikolla aina edistää sitä. Joustavuus voi auttaa uutta yritystä, mutta sillä voi olla käänteinenkin vaikutus, jos jo markkinoilla oleva yritys saa epäreilua kilpailuetua halvemmasta työstä.

”Koulutukseen on satsattava, varsinkin keskiasteelle, josta on nyt leikattu”, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Ilkka Kiema. KUVA LAURI ROTKO

MILLAISIA MUITA ESTEITÄ HAASTAMISEN TIELLÄ ON?

HUOVARI: Yksi on ainakin yritystuet, jotka on suunnattu markkinoilla oleville, isoillekin yrityksille. Myös uuden talouden puolella suuret kansainväliset yritykset, kuten Google tai Facebook, saavat liian hallitsevan aseman.

KIEMA: Uudessa taloudessa suuryritysten asemaa voidaan heikentää immateriaalioikeuksia koskevaa lainsäädäntöä uudistamalla.

HUOVARI: Ja lisätä ihmisten oikeuksia omaan dataan. Tämä on tärkeä asia globaalissa taloudessa.

MIKÄ ON VALTION ROOLI KILPAILUKYVYN LUOMISESSA?

KIEMA: Hallituksen rooli on pitkän tähtäimen toimenpiteissä. Koulutukseen on satsattava, varsinkin keskiasteelle, josta on nyt leikattu. Uhkakuva on, että tuotamme syrjäytyneitä nuoria aikuisia, jos heitä ei ajeta tekemään jotain järkevää – sen sijaan vaaditaan kohtuutonta omatoimisuutta niiltä, jotka ovat asiallisesti ottaen vielä teinejä. Toinen asia on yliopistojen määrärahojen kohdentaminen. Näin pienessä maassa ei voi olla kovin monta akateemisesti korkeatasoista yliopistoa. Jos resurssit ovat rajalliset, pitää harkita tutkimusyliopistojen karsimista ja satsaamista kansainvälisillä mittareilla menestyviin korkeakouluihin.

HUOVARI: Meillä on hyvä olla koko maassa yliopistollista peruskoulutusta, jotta opiskelijoita saadaan hakeutumaan koulutukseen ympäri maata. Tutkimusta voi olla syytä keskittää. Osaajien saamiseksi ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoimapulaa.

KIEMA: Yrityksen näkökulmasta tarveharkinnan poistamisen hyvinvointivaikutus näyttää positiiviselle, mutta yritys ei voittoa maksimoidessaan huomioi kaikkia ulkoisvaikutuksia. Jos Suomessa jo oleva työntekijä jää siksi työttömäksi, se aiheuttaa inhimillisen tragedian sekä myös kustannuksia valtiolle.

HUOVARI: Suurempana riskinä minä näen, että jos yritys ei saa tekijöitä, investointeja ja laajentamisia voi jäädä toteutumatta. Evidenssi siitä, että ulkomainen työvoima syrjäyttäisi kotimaista, on heikko. Päin vastoin, ulkomainen työvoimavirta lisää myös kotimaista työllisyyttä.

”Osaajien saamiseksi ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa voisi lieventää tai poistaa, koska meillä on työvoimapulaa”,  sanoo Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovari. KUVA LAURI ROTKO

LOIKO KILPAILUKYKYSOPIMUS MEILLE KILPAILUKYKYÄ?

KIEMA: Siinä oli myönteisiäkin vaikutuksia. Mutta mittaaminen on vaikeaa ja usein hyödyt esitetään liioitellusti. Tilastot tarkentuvat viiveellä, ja vuoden 2016 alussa oli jo käynnissä nousukausi – sitä kukaan ei vaan vielä tiennyt, kun yömyöhällä veivattiin sopimuksia. Arviot kikyn osuudesta 100 000 uuden työpaikan luomisessa ovat epäluotettavia.

HUOVARI: Hintakilpailukyvyn parantamisella oli osansa, mutta jo sitä ennen oli tehty matalia palkkaratkaisuja. Olisi ollut hyvä, ettei tätä ikävää sopeutumisprosessia olisi tarvinnut käydä läpi, koska se vaikutti negatiivisesti kotimaiseen kysyntään ja kotitalouksien tuloihin.

MILLAINEN VAIKUTUS ILMASTOTOIMILLA ON KILPAILUKYKYYN?

KIEMA: Kummallisella huolettomuudella ihmiset suhtautuvat ilmastonmuutokseen. Suomi on maa, joka on menestynyt korkealla teknologialla, ja ilmastonmuutos jos mikä on asia, jossa uudessa tilanteessa kysytään luovuutta ja uusia teknologisia ratkaisuja. Näen ilmastonmuutoksen siksi myös mahdollisuutena enkä vain uhkana.

HUOVARI: Näen välttämättömyytenä toimia, koska muuten kustannukset ovat aika suuret. Eri toimista aiheutuu toki kustannuksia, mutta niihin voidaan vaikuttaa sillä, miten fiksusti asioita tehdään. Suomella on mahdollisuuksia teknologian saralla, ja usein kannattaa reagoida mieluummin hyvissä ajoin kuin viime tingassa. Se saattaa tulla halvemmaksi.

KILPAILUKYKY

Kilpailukyvyllä tarkoitetaan yleensä yrityksen, toimialan tai kansantalouden kykyä selviytyä taloudellisen kilpailun olosuhteissa. Reaalisella kilpailukyvyllä tarkoitetaan talouden pitkän tähtäimen menestykseen vaikuttavia seikkoja, ja siihen vaikuttavat esimerkiksi yhteiskunnan infrastruktuuri ja julkisen sektorin tehokkuus. Kustannuskilpailukykyyn taas vaikuttavat mm. yksikkötyökustannukset ja työn tuottavuus. Yrityksen kannalta kilpailukyky syntyy siitä, että tuotteille on kysyntää ja hinta on sellainen, että ne menevät kaupaksi.
Lähteet: Wikipedia, Ilkka Kiema, Janne Huovari

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

Unioni antaa perusturvaa ja kirittää työturvallisuutta – siksi sinunkin kannattaa äänestää EU-vaaleissa

Jokainen EU-vaaleissa annettu ääni vaikuttaa siihen, millaiseksi eurooppalainen työelämä muodostuu.

EUROVAALIT 2019

VAALIPÄIVÄ 26.5.
ENNAKKOÄÄNESTYS 15.–21.5.

Euroopan unioni on paljon muuta kuin yhteiskuva jäsenvaltioiden päämiehistä tai videopätkä sairautensa takia kompuroivasta komission puheenjohtajasta. Se on myös työehtojen turvaamista ja työntekijöiden terveyden suojaamista.

Kansan valitsemalla Euroopan parlamentilla on ollut usein sanansa sanottavana näissä kysymyksissä. Päättyvällä viisivuotiskaudella parlamentti on ollut muun muassa estämässä kemikaalisäännöksiin suunniteltua norminpurkua ja ajanut parannuksia nollatuntisopimuksiin.

Palkansaajien asioista päätetään pitkälle EU:ssa, josta ne tulevat Suomen lainsäädäntöön.

TYÖSÄÄNNÖKSIÄ ARVOSTETAAN

Ay-liikkeen tavoitteena on poistaa epäreilut työehdot ja siten vähentää palkoilla ja muilla työehdoilla käytävää kilpailua koko unionin alueella.

EU:n työlainsäädäntö rankataan niin hyvätasoiseksi, että Ison-Britannian palkansaajien keskusjärjestö TUC on vaatinut EU-lainsäädännön noudattamista maassa jatkossakin, brexitistä huolimatta.

TUC toteaa nettisivuillaan, että työntekijöiden oikeudet tulevat pitkälti EU:sta. Järjestö on esittänyt, että Britannian työlainsäädäntöä uudistettaisiin jatkossakin Manner-Euroopan esimerkin mukaisesti.

KILPAILU TYÖEHDOILLA KURIIN

Toisinaan parannuksia saadaan yllättävien mutkien kautta, tälläkin kaudella.

Komissio esitti kohennusta lähetettyjen työntekijöiden asemaan, ja muutos meni ministerineuvostossa läpi Ranskan presidentti Emmanuel Macronin painostuksella, palkansaajien Brysselin toimiston, FinUnionsin johtaja Aleksi Kuusisto kertoo.

– Jatkossa lähetetyille työntekijöille on maksettava työehtosopimuksen mukaista palkkaa kaikissa jäsenmaissa. Suomessa tästä huolehditaan työehtosopimusten yleissitovuudella, mutta jatkossa lähetetyille työntekijöille on korvattava myös majoitus, matkustus ja ruokakuluja.

Tärkeintä on, että suomalaisten ja Suomeen lähetettyjen työntekijöiden oikeudet lähenevät toisiaan.

– Se vähentää epätervettä kansainvälistä työehtokilpailua, Kuusisto toteaa.

TYÖTURVALLISUUS ON PARANTUNUT

Työehtojen lisäksi kilpailua käydään työsuojelussa. Mitä vähäisemmät suojausvaatimukset, sitä halvemmaksi työ tulee yritykselle.

Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston OSHAn viestintäpäällikkö Andrew Smith luettelee liudan työsuojelusäännöksiä, joita ei olisi saatu aikaiseksi ilman unionia. Hänen mukaansa Euroopassa työsuojelu on maailman kärkeä.

Bilbaossa sijaitseva OSHA kampanjoi, jotta karsinogeenisten aineiden käyttöä saataisiin vähennettyä Euroopassa edelleen. EU asetti tällä kaudella tiukemmat raja-arvot muun muassa kromille, piidioksidille ja kovalle puupölylle altistumiselle. Hitsaajien, piirilevyjen kokoajien ja puuseppien syöpäriskin pitäisi pienentyä Suomessakin.

– Työturvallisuuden parantuminen on Euroopan unionin suurimpia saavutuksia, Smith painottaa.

Yksittäinen valtio on EU:n osana kokoaan isompi

Tavallisen palkansaajan ääni painaa EU-vaaleissa yhtä paljon kuin vuorineuvoksen. Vaaleissa valitaan parlamentin jäsenet eli mepit, mutta samalla vaikutetaan komission kokoonpanoon. Näillä kahdella on valtaa, jos ne toimivat hyvin yhteen.

Päätöksentekoon tarvitaan myös unionin jäsenmaat. Kansalliset vaalit, eli Suomessa eduskuntavaalit, ratkaisevat osaltaan hallituksen kokoonpanon ja samalla sen, ketkä edustavat maatamme EU:n ministerineuvostossa.

Ministerineuvosto on jarruttanut ja vesittänyt monia työelämän ja sosiaaliturvan uudistuksia. Siitä huolimatta perhevapaille saatiin minimi. Se tosin lyheni ministerineuvostossa esitetystä neljästä kuukaudesta kahteen. Silti monelle jäsenmaalle on uutta, että isäkin voi hoitaa pientä lastaan vapaan turvin.

– Lakiesitykseen sisältyy myös viiden päivän omaishoitovapaa, jollaista Suomessa ei vielä ole. Esimerkiksi sairaiden vanhempien hoito helpottuu meillä jatkossa, FinUnionsin Aleksi Kuusisto kertoo.

NORMINPURKUTALKOISTA JÄI IKÄVÄ MAKU

Miltei viisi vuotta sitten eurovaalien tulos ennakoi vaikeuksia. Uuden parlamentin työskentely alkoi kangertaen. Kansalaisten uskottavuutta koko EU:hun söi pitkään jatkunut kiista komission kokoonpanosta.

Kun lisäksi tuore komissio ilmoitti aloittavansa norminpurkutalkoot, palkansaajakenttä oli kauhuissaan. Yksi esityksistä oli, että pienten yritysten ei olisi tarvinnut noudattaa esimerkiksi kemikaalirajoituksia yhtä tarkkaan kuin suurten yritysten.

Normeja on purettu jonkin verran, mutta kemikaalihelpotus ei mennyt läpi. Siihen tarvittiin ay-liikettä ja parlamentin palkansaajaedustajien tiukkaa vastustusta. Yksi perustelu esityksen kaatamiselle oli, että 85 prosenttia eurooppalaisista työskentelee pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joita helpotus olisi koskenut.

UNIONI VOI JOUDUTTAA PARANNUKSIA

Juuri kun norminpurku-ideologia oli esitetty, komissio ilmoitti satsaavansa eurooppalaisten sosiaalisten oikeuksien parantamiseen, jopa hyvin kunnianhimoisesti. Sosiaalisten oikeuksien pakettiin kuului muun muassa aloite Euroopan työviranomaisesta.

Palkansaajajärjestöissä komission linjaus herätti ihmetystä ja myönteistä kiinnostusta.

Euroopan työsuojeluviranomaisesta on nyt tulossa totta. Uuden viranomaisen tehtäväksi tulee kitkeä epätervettä kansainvälistä työehtokilpailua. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi apua suomalaisille työsuojelutarkastajille, kun nämä tutkivat itäeurooppalaisten yritysten Suomessa tekemiä työsopimus- tai työsuojelurikkomuksia.

– Tämä on tärkeä uudistus, Kuusisto tähdentää.

Toisinaan Suomessa nihkeästi etenevä uudistus saa vauhtia, kun Euroopan unionista tulee sitä koskeva asetus tai direktiivi. Joskus parannukset etenevät vitkaan.

Kansalaisaloite nollatuntisopimusten minimiehdoista kaatui eduskunnassa, mutta samaa kysymystä käsiteltiin myös Euroopan parlamentissa. Esityksen mukaan työolodirektiiviin olisi merkitty minimitunnit nollatuntisopimuslaisille tiettyjen työsuhde-ehtojen täytyttyä.

– Valitettavasti jäsenmaat torppasivat nämä esitykset. Pieniä parannuksia on kuitenkin tulossa, sillä nollatuntisopimuslaiselle on ilmoitettava työajoista nykyistä aikaisemmin, Kuusisto kertoo.

TASA-ARVOA KIRITETÄÄN

Parannukset määräaikaisiin työsuhteisiin sekä naisten ja miesten tasa-arvo nousevat ensimmäisinä esiin, kun emeritusprofessori Pertti Koistiselta kysyy EU:n saavutuksia palkansaajien aseman parantamiseksi.

– Me olemme Suomessa hyvin varmoja miesten ja naisten yhtäläisistä mahdollisuuksista. Silti esimerkiksi erilaiset EU-projektit ovat pakottaneet huomioimaan tasa-arvon ja tasa-arvoiset mahdollisuudet aiempaa tarkemmin.

Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa työskentelevä Koistinen pitää unionia hyvänä harjoitusvastustajana suomalaisille ratkaisuille. Hän ottaa esimerkiksi monissa EU-maissa käytettävän minimipalkan.

– Se pakottaa kysymään, ovatko meillä asiat kunnossa vai pitäisikö meillekin saada minimipalkka. Tähän liittyy kysymys perusturvasta.

Palkansaajien ja yleensäkin kansalaisten sosiaaliset oikeudet ovat edenneet unionissa sykäyksittäin. Nyt eletään Koistisen mukaan kansallisen itsekkyyden aikaa.

– On vaikea rakentaa yhteistä tahtotilaa, kun elintasoerot eri maiden sisällä ja maiden välillä ovat suuret, esimerkiksi Itä-Euroopan ja Länsi-Euroopan maiden sekä pohjoisen ja etelän välillä.

Koistisesta on harmillista, että EU:n taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ydinongelmaksi on tullut nimenomaan kasvava eriarvoisuus. Hänen mukaansa eriarvoisuuskehityksen katkaiseminen on koko Euroopan unionin kohtalonkysymys.

YHDESSÄ VAIKUTUSVALTAISEMPIA

Euroopan unionissa on kyse myös työstä ja toimeentulosta. Peräti 60 prosenttia Suomen viennistä suuntautuu muihin EU-maihin. Ilman sisämarkkinoita moni Euroopan maa keräisi tulleja, jolloin vienti vaikeutuisi. Vastaavasti tuontitavarat olisivat kalliimpia.

Suomi on pieni tekijä maailmanmarkkinoilla, mutta niin on Euroopan unionikin. Silti unionin nimissä tehdyillä sopimuksilla on painoarvoa.

– Maailmankaupasta EU:n osuus on vain seitsemän prosenttia. Kuinka vähän pieniä jäsenmaita kuultaisikaan, jos ne joutuivat neuvottelemaan kauppaehdoista itse, Euroopan komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans muistutti tammikuussa Suomessa vieraillessaan.

– Nyt jopa maailman mahtavat teollisuusjätit Kiina ja Yhdysvallat kuuntelevat, mitä meillä EU:na on sanottavaa.

FinUnionsin Kuusiston mukaan unioni antaa talouden lisäksi muutakin turvaa maailmanpolitiikassa.

– Ilman EU:ta Suomen asema olisi turbulentissa maailmassa huomattavasti turvattomampi.

Voimme luottaa, että unioni puolustaa yhdessä demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia. Tosin joissakin jäsenmaissa populistien myötä politiikka on muuttunut niin, että nämä oikeudet ovat jo uhattuina.

Kuusisto toivookin, että populistien ja ääriliikkeiden nousu taittuisi EU-vaaleissa. Populistien voittaessa parlamentin toiminta voi ”halvaantua”.

– Siksi on erittäin tärkeää äänestää järkeviä ehdokkaita. Sellaisia, jotka ymmärtävät, että Eurooppa pärjää ja voi turvata kansalaistensa edut vain vahvan eurooppalaisen yhteistyön avulla, yhteisiä etuja ajamalla.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN

KOKIJA: Mattias Boström: ”Pelaamatta voi elää, mutta sitä pitää todella haluta” – vertaistukitoiminta antaa toivoa toipumisesta

Peliriippuvainen ja kokemusasiantuntija Mattias Boström uskoo voivansa olla avuksi ihmisille, jotka kamppailevat peliriippuvuuden kanssa, mutta eivät tiedä mistä saa apua.

Porvoossa asuva Mattias Boström, 38, on kahden lapsen isä ja kumma kyllä avioliitossa. Kummaa siksi, että hänen korttinsa olivat jo pelatut ja pakka käännetty nurin. Vaimon lähtö pelaamisen tieltä oli selviö, finaali, joka ei sitten toteutunutkaan.

Pelaaminen vei kuukausipalkat ja enemmänkin, ennen kuin Boström pysähtyi katsomaan elämäänsä. Teollisuusliittolainen Boström työskentelee Viessmannilla Porvoossa kylmäkalustetehtaan tuotantolinjan koordinaattorina.

Boström pitää matalan kynnyksen vastaanottoa Porvoossa terveyskeskuksessa ja on vertaistukitoiminnan ryhmänvetäjänä Loviisassa.

– Lisäksi tapaan satunnaisia asiakkaita Sipoossa terveyskeskuksessa ja toimin kokenet.fi-palvelussa, jossa olen yksi monesta eri problematiikan kokemusasiantuntijasta tarjoamassa vertaistukea ja vastauksia nimettömästi verkossa.

SAIRAUS ILMAN LÄÄKETTÄ

Päihteiden käyttö aiheuttaa muutoksia aivojen palkkiojärjestelmässä, mikä voi johtaa päihteen pakonomaiseen käyttöön ja päihderiippuvuuden kehittymiseen. Riippuvuuden kohde voi olla myös toiminta, kuten pelaaminen tai syöminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuksen mukaan noin 3,3 prosenttia suomalaisista kärsii peliongelmista (THL 2015).

Peliriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, eikä siinä suhteessa suoraan verrannollinen esimerkiksi alkoholiriippuvuuteen. Kuitenkin samaa ovat häpeän tunne ja kätkeminen, kaiken salaaminen viimeiseen asti.

”Voin antaa kosketuspinnan ihmisille ja ymmärtää, mitä he käyvät läpi”, Mattias Boström kertoo. KUVA PEKKA ELOMAA

– Ehdottomasti näin. Sehän on noloa, ettei aikuinen ihminen pysty hallitsemaan raha-asioitaan, ja kun velkaantuminen alkaa, tilanne on entistä tuomittavampi, tietää Boström.

Tällä hetkellä Suomessa rahapeliriippuvuuteen ei ole hyväksyttyjä lääkkeitä. Masennuslääkkeistä ja alkoholiriippuvuuden hoitoon käytettävästä naltreksonista on ollut jonkin verran näytettyä hyötyä. Asiaa on tuoreeltaan väitöstyössään selvittänyt LT Joonas Majuri, jonka tutkimustulokset Turun yliopistossa eivät tue mielialalääkkeiden käyttöä rahapeliriippuvuuden hoidossa.

PÄÄVOITTONA PELAAMATTOMUUS

Kokemusasiantuntija ja ammattilainen toimivat erilaisissa rooleissa. Ongelmaiselle kokemusasiantuntijan tapaaminen on ikään kuin helposti otettava ja tunnusteleva väliaskel.

– Pystyn tarjoamaan oman kokemukseni, mutta se on kaukainen ajatus, että pystyisin kontakteissani olemaan terapeutti tai lääkäri. Voin antaa kosketuspinnan ihmisille ja ymmärtää, mitä he käyvät läpi. Ihminen itse voi istua ties minkälaisten ratkaisujen päällä, mutta hän ei vain tule niitä huomanneeksi silloin, kun on epätoivoissaan pelannut viimeiset rahat ja tietää, että ne on pakko voittaa takaisin.

”Monet kohtaamani ovat tavallisia työntekijöitä ilman sen suurempia mielenterveysongelmia.”

Millä toivein kokemusasiantuntijaan ollaan yhteydessä?

– Moni ei tiedä, mitä odottaa – pettymyksiä on edeltänyt niin paljon. Eikä kaiken korjaavaa taikanappia ole olemassa. Kyse on siitä, että joku oikeasti tietää, ja pystyy kontraamaan kuulemaansa. Minä olen kuitenkin elävä todiste siitä, että pelaamisen alhosta on mahdollista nousta.

– Moni ottaa yhteyttä sen takia, että joku läheinen on patistanut, eikä hän välttämättä saa keskustelusta juuri mitään irti. Tähän minä en pysty vaikuttamaan, sillä ihmisen on itse päätettävä, miten avoin hän on. Lisäksi moni ei vielä ole täysin valmis lopettamaan pelaamista, sillä he uskottelevat itselleen suuren voiton olevan vielä mahdollista. On kuitenkin erittäin harvinaista, että tilanne laukeaa yhden suuren päävoiton saamisella.

EI KYKYÄ ASETTAA RAJOJA

Ollaanko sinuun yhteydessä viimeisenä oljenkortena puolimatkassa turmioon vai jo ongelman alkumetreillä?

– Laidasta laitaan menee. Olen tavannut niitä, jotka ovat tunnistaneet rahan hallinnan lähteneen lapasesta ja toisaalta myös niitä, jotka ovat perimmäisessä nurkassa itsemurha-ajatuksissa. Monet kohtaamani ovat tavallisia työntekijöitä ilman sen suurempia mielenterveysongelmia, jos kohta joukossa on ollut esimerkiksi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviä, jotka aina manian vaiheessa uskovat voittavansa pelin. Täysillä vedetään, kunnes parin kuukauden kuluttua herätään siihen tosiasiaan, että velka on ainoa joka voitti.

”On todella tärkeää uskaltautua puhumaan jonkun kanssa”, Mattias Boström sanoo. KUVA PEKKA ELOMAA

Paras parantaja, onko se vaimo, vertaistuki, pohjalla käynti, Jeesus, anoppi vaiko mikä?

– Lähipiiri on tärkeä, ja tuki sekä ymmärrys siitä, ettei tätä tee pahuuttaan, vaan koska ei pysty itse rajoittamaan. Jokin punainen lanka, joka edes teoriassa kannustaa olemaan pelaamatta, voi olla lapset, vaimo tai äiti. Paineen purkamisen takia todella tärkeä asia on uskaltautuminen puhumaan jonkun kanssa.

PIKAVIPPIFIRMA ”AUTTAA”

Pikavippien tiukempi sääntely lakisääteisen korkokaton asettamisella ei juuri pelaajaa hillitse. Tärkeintä on pelimerkeissä pysyminen.

Boströmin mukaan pikavipit ovat peliongelmaiselle maailman ”paras” keksintö. ”Kukaan ei kysy ylimääräisiä kysymyksiä ja saat rahaa varttitunnissa.” Pahimmassa kiipelissään ja jo vippifirmojen tytäryhtiötkin läpikäyneenä viidentoista tuhannen pyynti oli liikaa, mutta neljä tuhatta napsahti nopeasti hänen tyhjälle tililleen.

– Tappion tie on varma. Ensin nostat yhden vipin, sitten nostat toisen ja lopulta nostat lainoja vain toisten lainojen maksamiseen, jotta luottotiedot pysyvät.

”Rahapeliriippuvuuteen ei ole hyväksyttyjä lääkkeitä.”

Pelaamiseen saa palamaan ansiot, perinnöt, kiinnitykset, lainat pankilta ja läheisiltä tai vaikkapa, kuten Boströmin tapauksessa, häämatkaan varatut rahat.

– En uskalla edes arvata, paljonko vuosien saatossa kaikkiaan meni. Tiedän, että velkaa tuli useita kymmeniä tuhansia, ja liikevaihto on ollut käsittämätön. Loppuaikoina palkka meni heti tullessaan, ja loppukuu sinniteltiin lainarahalla, josta siitäkin pelattiin iso osa.

YKSITYINEN HELVETTI

Mattias Boströmin oma tarina on malliesimerkki riippuvuuden hitaasta ja vääjäämättömästä kehityksestä. Alussa olivat teinin viattomat kolikkopelit kulman kuppilassa, lopussa kaiken hyvän menettäminen elämässä. Väliin mahtuu vuoristorataa voittojen ja pikavippikierteen välillä. Menestyksen kohdissa oli mukavaa, miten ”sai näyttää duunareille, että näin sitä rahaa kääritään”. Onnen kääntyessä tärkein tehtävä oli piilottaa perintäfirmojen kirjeet vaimolta.

Kaikki ajat olivat peliaikoja.

– Jos vaimo meni vessaan tai suihkuun, käynnistin nettipelin. Satasella pärjää hyvin yhden suihkun ajan.

Seuraavaksi pelaaja huomaa, että luottokortti on suljettu, pikavipit käytetty ja tilipäivään pitkä aika.

”Kun vaimo suihkuun, käynnistin nettipelin. Satasella pärjää hyvin yhden suihkun ajan”, Mattias Boström kertoo riippuvuuden ajastaan. KUVA PEKKA ELOMAA

Boström haki apua kunnalliselta päihdeklinikalta. Ei tuloksia. Sen sijaan tuloksia saavutti vastapuoli, kun Boström menetti vuodessa 30 000 euroa.

Salailun ammattilaista eivät myöskään heti pidätelleet tukikeskustelut eräässä pelikierteen katkaisemisen hoito-ohjelmassa.

– Keskustelumme olivat yleensä ihan täyttä paskanjauhamista, koska minä sanoin enimmäkseen asioita, joita hän halusi kuulla, ja sain sillä tavalla hyväksyntää.

Vuosien peliriippuvuuden loppusuoralla masennuslääkkeitä popsiva mietti rekan alle menemistä ja ryöstön tekemistä rahan saamiseksi. Lopulta tuhoon tuomittu elämä pysähtyi kiinni jäämiseen ja valehtelun loppumiseen. Vaimo sai selville kaiken, aivan kaiken. Seuraavana päivänä oli koittava Boströmin uuden elämän aamu numero yksi.

Tänään Boström elää normaalia perhe-elämää kahden teinin isänä.

– Odottelen kesäkuuta 2023, jolloin pelivelkoihin otetun lainan viimeinen erä on maksettu ja saan luottokelpoisen elämäni takaisin. Aion saada jälleen ihka oman puhelinliittymän ja kilpailuttaa muutaman vakuutusyhtiön. Näitä ei tehdä ilman luottotietoja.

”Minä olen elävä todiste siitä, että pelaamisen alhosta on mahdollista nousta”, Mattias Boström sanoo. KUVA PEKKA ELOMAA

KOKEMUSASIANTUNTIJOITA JA VERTAISTUKEA

  • A-klinikkasäätiön KokeNet on maksuton palvelu, jossa voi keskustella kokemusasiantuntijoiden kanssa alkoholi-, mielenterveys- tai peliongelmista nimettömästi ja luottamuksella.
  • Helsingin Peliklinikan Peluuri tukee, ohjaa ja neuvoo peliongelmissa.
  • Pelirajat’on tarjoaa ongelmallisesti rahapelaaville ja heidän läheisilleen monipuolista vertaistukea kokemusasiantuntijoita käyttämällä.
  • Nimettömät pelurit – Gamblers Anonymous toimii AA-kerhojen tapaan toveriseurana.
  • Mattias Boströmin omakustannekirja Älä jää kiinni kertoo tositarinan peliriippuvuudesta.

TEKSTI JUKKA SUNDHOLM
KUVAT PEKKA ELOMAA

Teollisuusliiton uudet kansanedustajat: Aktiivimalli kumottava

Vaaleissa eduskuntaan nousi kolme uutta Teollisuusliiton jäsentä. He ovat Niina Malm (sd), Johannes Yrttiaho (vas) ja Jukka Mäkynen (ps).

Työttömien aktiivimallin purkaminen nousee heillä kaikilla tavoitelistan kärkeen, kun kysymyksenä on, mitä työelämän asioita pitäisi kirjata tulevaan hallitusohjelmaan.

Ajatukset mieluisasta hallituspohjasta eivät kolmikolla osu aivan yksiin. Malm toivoo sosialidemokraattien johtamaa hallitusta, jossa olisivat mukana vasemmistoliitto ja vihreät.

Yrttiaho ei haluaisi nähdä hallituksessa kokoomusta. Mäkynen sen sijaan katsoo, että hallituspohjaa voisi lähteä rakentamaan kokoomuksen ja keskustan varaan.

ENERGIAN HINTA PIDETTÄVÄ KOHTUULLISENA

Niina Malm, 36, on Imatran terästehtaan pääluottamusmies.

– Vähän jännittää, Ovakon pääkonttorilla olen käynyt pyytämässä lomaa, ja täytyy sitten katsoa mitä teen. Varmaan pitää irtisanoutua, yksityisellä sektorilla ei ole virkavapaita, Malm kertoo tunnelmistaan valinnan jälkeen.

Hallituksen hän toivoo luonnollisesti syntyvän oman puolueensa ja eduskunnan suurimman ryhmän SDP:n johdolla.

– Siellä saisi olla vasemmisto mukana ja myös vihreät, heillä oli esiinmarssi vaaleissa vahva, tosin teollisuuden näkökulmasta siinä on tietysti omat jännitysmomenttinsa. Perussuomalaisilla on myös vahva kannatus, ja silloin pitäisi myös kantaa vastuuta. Heidän kanssaan sitten voisi tulla vastaan ihmisarvoihin liittyviä kysymyksiä, Malm miettii.

Hallitusohjelmaan kirjattavista työelämäkysymyksiä Malm listaa useamman.

– Aktiivimallin kumoaminen on varmaan se ensimmäinen. Paikallista sopimista kun on pyydetty ja vaadittu, niin yt-laki pitäisi käydä läpi. Olisi mukavaa, jos työnantajapuoli opiskelisi asiansa, siis mistä voi sopia ja mistä ei. Joustavaan työelämään pitää siirtyä, mutta niin että se on kaksipuolista, että työntekijä saa siitä jotain myös, eikä vain niin, että työnantaja saa ilmaisia tunteja.

– Tärkeä asia on myös energian hinnan turvaaminen niin, että teollisuus saadaan pidettyä Suomessa jatkossakin, Malm jatkaa.

IRTISANOMISSUOJA VAHVEMMAKSI

Turkulainen Johannes Yrttiaho, 39, työskentelee Turun Teollisuustyöväen ammattiosasto 49:n tiedottajana. Hän oli vaalien jälkeen tyytyväinen sekä omasta valinnastaan että puolueensa menestyksestä.

– Totta kai hyvältä tuntuu. Vasemmistoliiton vaalivoitto tuli, kauan kaivattu. Toki sitä vähän himmentää perussuomalaisten ja kokoomuksenkin voitto, ne kun ovat ajaneet leikkauspolitiikkaa ja työntekijän etujen heikentämistä, Yrttiaho sanoo.

Hallitusta Yrttiaho ei lähtisi kokoamaan ainakaan kokoomuksen kanssa.

– Vasemmiston näkökulmasta tuntuu, että kokoomuksen on mahdotonta tehdä yhteistyötä, koska se puolue on kaikessa niin työnantajan linjoilla.

Hänen mieleisessään hallitusohjelmassa olisi muun muassa työntekijän irtisanomissuojan vahvistaminen.

– Kilpailijamailla irtisanomissuoja on paljon parempi kuin meillä. Työttömien aktiivimalli täytyy purkaa. Näin Turun telakkateollisuuden näkökulmasta sanon, että ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö on saatava kuriin. Alipalkkauksen kriminalisointi ja veronumeron käyttöotto on myös tehtävä, eli otetaan rakennusalalta mallia. Tähän liittyy tietysti kysymys työvoiman tarveharkinnasta. Nythän on ollut puhetta, että siitä pitäisi luopua, mutta minun mielestäni sitä saisi ehkä kiristää, Yrttiaho linjaa.

AKTIIVIMALLI TÄYSI SUSI

Vaasalainen Jukka Mäkynen, 57, on ammatiltaan kokoonpanija ja työskennellyt ohutlevy- ja ilmastointialan yrityksessä Leimec Oy:ssä. Valinta tuli hänelle jopa pienenä shokkina.

– En ole miettinyt vielä asioita paljon. Olen vasta toipumassa tästä järkytyksestä, kun oli niin rankka sunnuntai-ilta.

Hallituspohjasta Mäkysen toiveena on, että oma puolue perussuomalaiset olisi mukana.

– Mutta jotenkin pahoin pelkään, että lopulta perussuomalaiset sitten ei kuitenkaan hallituksessa ole. Näkisin ehkä näin, että kokoomuksen ja keskustan kautta voisi lähteä se todellinen hallituspohja.

Tulevan hallituksen työelämälinjauksista hän nostaa esille aktiivimallin lakkauttamisen.

– Nyt on nähty, että aktiivimalli on ollut täysi susi. Se on aiheuttanut juuri päinvastaisia reaktioita, mitä sillä ajettiin takaa ja vain pahentanut työttömien tilannetta.

Uusien teollisuusliittotaustaisten kansanedustajien lisäksi istuvat kansanedustajat Jukka Gustafsson (sd) ja Jari Myllykoski (vas) uusivat paikkansa eduskuntavaaleissa.

TEKSTI MIKKO NIKULA

Lieksassa Reino-tossujen valmistaja kompuroi – ”Pohjois-Karjalan Eldorado” elää kuitenkin teollisuuden nousukautta

”Lieksa on liian suuri, liian kaikkea, eikä sovi Koppeloille.” Näin kuuluu loppurepliikki ohjaaja Markku Pölösen elokuvassa Lieksa! Mielikuvituksellisessa draamassa Koppeloiden räätälisuku vaeltaa kohti unelmaansa, kultaista Eldoradoa – pikkukaupunkia, jossa elämä tapahtuu yhden pitkän kadun varrella. Elokuva on fiktiota, Lieksa faktaa – kaikkea ja suurtakin.

KUVA YLLÄ: Janne Åman opiskelee kunnossapidon ammattilaiseksi Riverian Lieksan-yksikössä. Åmanilla on reilut 300 opiskelukaveria. KUVA JARNO ARTIKA

Koneenasennusta ja kunnossapitoa Riveria-ammattikoulussa opiskeleva Santeri Karjunen on mietteliäs. Karvinen ja opiskelutoverinsa Topi Virkkunen ilmoittautuivat viime tingassa mukaan Taitaja-kisan parikilpailun karsintaan. Ensikertalainen kaksikko singahti finaaliin, joka kisataan Joensuussa toukokuussa.

– Vähän oudolta tuo tuntuu, kun heti tärppäsi, lieksalaisnuorukainen toppuuttelee vaatimattomasti.

Riverian Lieksan-yksikössä on tärpännyt monesti aiemminkin. Menestys kertoo opiskelumotivaatiosta ja opetuksen laadusta. Esimerkiksi viime vuonna lieksalaiset nappasivat sähköasennuksen taidoissa Taitaja-kisan tuplavoiton.

Riverian koulutuspäällikkö Juha Liiten on seurannut nuorten ja aikuisopiskelijoiden polkuja vuodesta 2008.

– Suurin osa opiskelijoista on nuoria, mutta aikuisopiskelijoiden osuus kasvaa. Valtaosa tulee Lieksasta ja noin 150 kilometrin säteeltä. Prosessipuolen koulutus vetää tulijoita kauempaakin.

Prosessimo on prosessiteollisuuden moniosaajien oppimisympäristö ja Riverian ylpeydenaihe. Prosessimossa rinta rinnan opiskelevat sähkön ja automaation sekä prosessitekniikan ja kunnossapidon opiskelijat. Tilat ja teknologia ovat viimeisen päälle.

Riverian opiskelijat Santeri Karjunen (edessä), Tommi Kuiri sekä Miro Turunen (takana) vesiprosessin äärellä Prosessimossa. Karjunen opiskelee koneenasennusta ja kunnossapitoa ja Kuiri sähköalaa. Turusen prosessialan opinnot ovat loppusuoralla; ”viimeinen näyttö ja se on sitten siinä”. KUVA JARNO ARTIKA

UUSI KOULUKAMPUS KOKOAA NUORET YHTEEN

Kahdeksan miljoonaa euroa – se on Lieksan mielestä kannattava sijoitus nuoriin. Sillä rahalla Lieksaan rakennetaan uusi koulukampus, jonne sijoittuvat yläkoulu, lukio sekä Riverian ammatillinen opetus. Kampuksen ytimessä säilyy nykyinen Prosessimo.
– Nuoria on vähän ja porukka nyt hajautuneina eri kouluissa. Uusi kampus kokoaa nuorten massan yhteen. Opintopolut ja myös kaksoistutkinnon tekeminen helpottuvat. Ja mikä tärkeintä, tunnemme jokaisen nuoren yläasteiästä lähtien, Riverian koulutuspäällikkö Juha Liiten painottaa.
Koulukampuksella yhteisöllisyyttä vahvistaa sekin, että muun muassa ruokailu sekä avustava henkilöstö kuraattorista terveydenhuoltoon on yhteistä. Kampuksen rakentaminen käynnistyy ensi kesänä. Materiaalina on puu.

MAHTAVA BOOGIE

Vielä 1980-luvulla Lieksan iltaelämä oli vilkasta. Kun viikonloppu koitti, naapurikunnista nuoriso kirmasi Lieksan humuun. Niin teki vuorollaan myös enolaissyntyinen Jarkko Määttänen. Boogie oli mahtava, kun Katraanhoviin ja Simo Hurttaan jonotettiin.

– Lieksa oli nuoren unelma, kuin se elokuvan Eldorado, Määttänen hymyilee muisteloille.

Nyt Määttänen hymyilee Lieksan kaupunginjohtajan roolissa. Ei sillä, että jokainen päivä olisi silkkaa riemun aihetta. Vaan olkoon hymy vastakohtana sille epäuskolle, joka paluumuuttajalla oli vastassaan vuonna 2015.

– Ei muuta kuin tuhkaa päälle… se oli tunnelma. Ajattelin, että eihän tämä nyt voi olla todellinen kuva Lieksasta, filosofian tohtori ja viimeksi Muuramessa palvelujohtajana työskennellyt yliopistomies kuvailee.

Muutakin oikomista Lieksaa koskevissa faktoissa on piisannut.

– Ei – Lieksa ei ole ”jossain päin Lappia”. Kovin moni ei tiedä sitäkään, että Kolin ja Patvinsuon kansallispuistot sijaitsevat Lieksassa puhumattakaan Ruunaasta ja Eeva Ryynäsen kansainvälisestikin merkittävästä ateljeesta.

Lieksa on musiikin ja vaskien kaupunki. Veteraanien tueksi järjestetyssä konsertissa musiikkineuvos ja Lieksan Vaskiviikon perustaja Erkki Eskelinen (edessä), huilisti Johanna Kärkkäinen ja trumpetisti Maria Suhonen availevat ääniä. Kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen osallistuu ahkerasti kaupunkilaisten tapahtumiin laturetkistä raveihin ja yhdistysten tilaisuuksiin. Yhteisissä riennoissa kuulee kaupunkilaisten tunnot parhaiten. KUVA JARNO ARTIKA

VIHREÄÄ KULTAA

Lieksan noin 4 068 neliökilometrin pinta-alasta metsää on noin 291 000 hehtaaria. Suurimpia metsänomistajia ovat valtio, Tornator Oy sekä Lieksan seurakunta. Koko maan evankelisluterilaisista seurakunnista metsäomistuksen piikkipaikkaa pitävä Lieksan seurakunta omistaa noin 5 000 metsähehtaaria.

Olipa näkökulma maallinen tai henkinen, metsä on Lieksalle todellista vihreää kultaa. Lieksan teollisista työpaikoista 45 prosenttia on metsäteollisuudessa. Ei siis ihme, että metsävaroihin toimintansa ja investointinsa perustavat yritykset piirtävät kukin vuorollaan harpilla komean ympyrän osoittamaan raaka-ainevarantojen likeisyyden.

Metsään ja bioteollisuuteen uskoo myös kaupunki, joka rakensi Lieksan Kevätniemeen reilun kahdeksan hehtaarin bioteollisuusalueen. Bioteollisuusalue tukee siellä jo olevaa yritystoimintaa ja mahdollistaa myös uusien bio- ja metsäklusterin yritysten sijoittumisen alueelle. Kevätniemeen arvioidaan syntyvän useita kymmeniä uusia biotalouden työpaikkoja.

NYT INVESTOIDAAN!

Väkilukuun suhteutettuna Lieksa on Pohjois-Karjalan teollistunein kunta. Keskeisiä työllistäjiä ovat Pankaboardin kartonkitehdas, Binderholz Nordicin saha, Pielisen Betoni, Anaika Woodin saha sekä elintarviketeollisuudelle joustopakkauksia valmistava Amcor Flexibles Finland. Iso työllistäjä on myös Kelan yhteyskeskus. Porokylän Leipomo valmistaa Lieksassa gluteenittomia tuotteita koko Suomelle.

Teollisuuden investoinneissa Lieksa tuikkii koko Pohjois-Karjalan tähtenä. Binderholz sijoitti juuri uuteen sahalinjaan reilut 20 miljoonaa euroa. Anaika Wood satsaa uuden sahalinjan sekä lajittelu- ja paketointilaitoksen rakentamiseen useita miljoonia kuluvan ja ensi vuoden aikana. Pankaboard uudisti tuotannonohjausjärjestelmänsä 5,5 miljoonalla eurolla. GFN Lieksa Oy puolestaan aikoo rakentaa bioöljytehtaan Kevätniemen teollisuusalueelle. Kokonaisinvestointi on lähes 25 miljoonaa.

Myös elintarvikeala kasvaa. Porokylän Leipomo tuplasi juuri gluteenittomien tuotteiden toimitilansa Lieksassa. Investoinnin arvo on noin 1,5 miljoonaa. Teollisuuden rinnalla matkailu on Lieksan toinen painopistealue. Matkailun kokonaisinvestoinnit ovat 140 miljoonan euron luokkaa. Investointitahti Lieksassa ei osoita edelleenkään hyytymisen merkkejä.

VÄKI VÄHENEE, TAHTO TIIVISTYY

Nykyisen kaupunginjohtajan syntymävuonna 1968 Lieksassa oli reilut 20 000 asukasta. Vuoden 2018 lopussa lieksalaisia oli tarkalleen 11 097. Väestön ikärakenne on koko Suomen tapaan kallellaan: yli 65-vuotiaiden osuus on 35 prosenttia. Alle 14-vuotiaita on kymmenisen prosenttia. Vauvoja Lieksaan syntyi viime vuonna 52.

Vielä pari vuotta sitten Lieksan työttömyysprosentti oli 20,1. Vuoden 2018 marraskuun lopussa työttömyys oli painunut reiluun 14 prosenttiin. Suunta on oikea, muttei riittävä. Lieksassa on jatkuvasti auki huomattava määrä työpaikkoja, joihin on haasteellista saada tekijöitä. Rakennetyöttömyys, nuorisotyöttömyys ja kohtaanto-ongelma kurittavat Lieksaa, kuten niin monia suomalaisia paikkakuntia.

– Tuoreet investoinnit ovat tuoneet Lieksaan lukuisia uusia työpaikkoja. Samaa aikaan väkeä myös eläköityy. Yhteisvaikutuksesta tarjolle on lyhyellä aikavälillä tullut nelisen sataa työpaikkaa, laskee Määttänen.

Aktiiviselle elinkeinopolitiikalle hyvä taloussuhdanne on viimeiset pari vuotta antanut vetoapua. Markkinat vetävät, yritykset investoivat, työvoimaa tarvitaan. Riveria on ahkera oppisopimuskouluttaja, oppisopimuksella kouluttautuu parhaillaan 30 henkilöä. Oppisopimuksella leipureita kouluttaa myös Porokylän Leipomo, joka palkkaa vuosittain 5–10 uutta työntekijää.

Kunnossapidon opiskelija Janne Åman hurauttaa talvisen koulumatkansa moottorikelkalla. Noin 16 kilometrin kelkkareitti Kylänlahdelta keskustaan kulkee Pielisen saarten lomitse. KUVA JARNO ARTIKA

Väkeä on onnistuttu aktivoimaan töihin myös työkokeilun, kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuen avulla. Alle 30-vuotiaiden nuorten Ohjaamo-toiminnan lisäksi on rakennettu palvelupolkuja myös aikuisille. Konsepti on ollut ollut toimiva osaamisen kartuttamisessa ja työkyvyn vahvistamisessa kohti avoimia työmarkkinoita.

Riuska työrukkanen on vuonna 2017 perustettu Lieksan Kehitys Oy LieKe. LieKen strategiana on toteuttaa suoraviivaista yritysten kehittämistä ilman hankehimmeleitä.

– Tavoitteet on asetettu ja tuloksia pitää syntyä, toistaa Määttänen. Hänen tarmokkuutensa vaikuttaa tarttuneen virkamiehistä politiikan tekijöihin, työmiehistä ja -naisista yritysjohtajiin.

Nuorten työttömyys on iso huoli. Nuorten ongelmat ovat moninaisia. Olipa pulma mikä tahansa, Lieksassa jokaista aiotaan ottaa kädestä kiinni ja katsoa, millä keinoilla nuori pääsee elämässään eteenpäin.

– Meillä on nuoria, joilla on koulutus ja työkyky, muttei mallia ja sitä myöten kiinnostusta työn tekemisen. Osa nuorista asuu kotona ja viettää laatuaikaa kalastelemalla ja metsästelemällä. Puuttuu se ymmärrys, ettei tämä maailma sillä systeemillä toimi.

INHIMILLINEN RATKAISU

Työttömyysprosentin aleneminen toi Lieksalle työmarkkinatukimaksuihin noin 300 000 euron säästön viime vuonna. Säästöillä ei kuitenkaan ilakoida.

– Emme lähde temppuilemaan työmarkkinatukimaksujen kanssa, vaan haemme kestävää ratkaisua. Vaikka säästöä tulikin, edelleen maksettavaa jäi reilun miljoonan verran. Sen miljoonan satsaamme mielellämme työttömyyden taittamiseen; nollasummapeli kääntyy lopulta plussan puolelle sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön vähenemisellä, kaupunginjohtaja tietää.

Moni pitkään työttömänä ollut ei ole vuosiin päässyt lääkärin tai terveydenhoitajan pakeille. Kaupungin päättäjät pitävät tilannetta epäinhimillisenä. Lieksa on yrittänyt löytää ratkaisua sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän Siun Soten kanssa. Pitää saada selvyys, kuinka paljon pitkäaikaistyöttömien joukossa on lopulta heitä, jotka kuuluvat oikeasti eläkeselvittelyyn, eivät kortistoon.

Siun Sote ei Lieksan tarpeeseen ole pystynyt vastaamaan. Siksi Lieksa aikoo ostaa pitkäaikaistyöttömille lääkäri- ja terveydenhoitajapalveluja jatkossa itse. Tätä varten haussa on ESR-hanke.

– Jokaisen työttömän elämäntilanne päästään katsomaan henkilökohtaisesti. Kyse on ihmisistä ja inhimillisestä ratkaisusta.

ELÄVÄ KAUPUNKIKESKUSTA

Lieksan kaupunki tiivistyy keskustaa halkovan Pielisentien ympärille. Horisonttia reunustaa kaupungin vihreä kulta – Lieksan teollisuus nojaa vahvasti metsään. KUVA JARNO ARTIKA

Lieksan pitkä pääkatu on Pielisentie. Kuutisen vuotta sitten tehty massiivinen katuremontti maksoi nelisen miljoonaa euroa. Pääkatua kavennettiin, ja pyöräilijät ja jalankulkijat saivat lisää tilaa. Autoilijoitakaan ei unohdettu, parkkipaikka keskustasta löytyy vaivattomasti.

Lieksan Vaskiviikolla Pielisentie muuttuu kilpaladuksi, kun yhdistetyn eturivin tallukset, manniset ja herolat hyppäävät Riihivaaran hyppyrimäestä ja paahtavat sen jälkeen kilpaa Pielisentiellä. Kisa on osa Lieksan Vaskiviikkoa, joka on kansainvälisesti tunnettu puhallinmusiikin tapahtuma. Joka heinäkuu tarjolla on kymmeniä konsertteja saleissa, Mätäsvaaran kaivoslaguunissa, kirkossa ja ulkoilmassa.

Maaliskuisena keskiviikkona tiivistyneessä kaupunkikeskustassa käy kuhina, on markkinapäivä. Päivittäistavarakaupoissa on valinnanvaraa, kun S-market, Citymarket ja Tokmanni kilpailevat kävijöistä rinta rinnan. Lieksaan tullaan ostoksille myös naapurikunnista. Erikoistavarakauppojakin löytyy, kuten myös tyhjää liiketilaa. Verkkokaupan kasvu on vaatinut osansa yhtä lailla Lieksassa kuin etelän suurissa kaupungeissa.

RAKENNEMUUTOS – HIDASTE, VAAN EI ESTE

Sotien jälkeen Lieksa oli keskeistä jälleenrakennusaluetta. Karjalan siirtolaisille ja rintamalta palaaville miehille perustetiin satamäärin asutustiloja. Tyyppiesimerkki on Lieksan Egyptinkorpi – tyhjä korpi, jonne sijoitettiin kerralla 40 raivaamatonta ja rakentamatonta kylmää tilaa.
Vielä 1950-luvulla Lieksan työkykyisistä miehistä yli kolmannes oli metsätyömiehiä. Siirryttäessä 1960-luvulle väestön kasvu taittui ja maatalouden koneellistuminen tyhjensi kylät. Suomessa oli käynnistynyt kaikkien aikojen suurin muuttoliike pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomesta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin.
Kehitysaluerahasto perustettiin vuonna 1971. Aluepolitiikan välineitä olivat ammattikoulutuksen tehostaminen, korkotuki kehitysalueiden kunnille yritystoiminnan edistämiseen, teollisuuskylien perustaminen, työvoimapoliittinen rahoitus tuotannollisiin investointeihin ja kuljetustuet. Lieksan teollisuuskylä perustettiin vuonna 1973. Teollisuuskylä vauhditti merkittävästi alueen teollisuutta monipuolistumaan ja työllistämään.
Vuonna 1969 yliopisto tuli Joensuuhun. Maakunnan keskuskaupungin vetovoima kasvoi, Lieksan väkimäärä jatkoi laskuaan. Samaan aikaan teollisuudessa automaatioaste nousi, työvoiman tarve väheni. Vielä 1980-luvulla lieksalainen vaatetusteollisuus oli voimissaan, kunnes vienti Neuvostoliittoon tyssäsi.
Hetken myös metsäteollisuus näyttäytyi auringonlaskun alana. Se kehitys olisi ollut Lieksallekin myrkkyä.

LEAN ON ZEN

Siirrytään ydinkeskustasta Kerantielle. On kulunut piirun yli vuosi siitä, kun komposiittirakenteita valmistanut Joptek meni konkurssiin. Konkurssiuutisen firman 80 työntekijää kuulivat 1. helmikuuta. Jo 16. maaliskuuta puolikkaan konkurssipesästä oli pelastanut muovikomposiittituotteita valmistava EC Engineering. Koskenkorvalla pääpaikkaansa pitävä firma halusi pitää kiinni alan osaajista.

– Joptekin vaikeudet olivat tiedossa, konkurssi oli vain ajan kysymys, muistelee EC Engineeringin pääluottamusmies Jari Vatanen. Hän on työskennellyt talossa Joptekin ajoista lähtien jo 16 vuotta.

Vatasen pohdinnoista on helppo päätellä, että nousujen ja laskujen hallitsemattomuus söi miestä ja naista. Joptek kaatui lopulta tappiollisiksi osoittautuneisiin kauppoihin.

Nyt EC Engineeringissä sonnustaudutaan kasvuun. Vihreän aallon imussa joukkoliikenteen tulevaisuus näyttää hyvältä. Raitiovaunut tulevat Tampereelle, ja VR uusii kalustoaan. EC Engineeringin yksi merkittävimmistä asiakkaista on Euroopan johtava kiskokalustovalmistaja Transtech Oy.

EC Engineeringin tehtaanjohtaja Jari Jormanainen (vas.), tuotantomekaanikko Pasi Oinonen sekä työharjoittelija Ali Saleem tarkastelevat junavaunun seinäosien laatua. Maahanmuuttoohjelmassa mukana oleva irakilainen Saleem on yrityksessä työelämän tutustumisjaksolla. Hän aikoo syksyllä jatkaa sähköautomaatiotekniikan opintoja Riveriassa. KUVA JARNO ARTIKA

Lieksan tehtaanjohtaja on Jari Jormanainen. Hän on Lean-mies. Lean-johtaminen ja toimintatapa on hitsannut EC Engineeringin yli 30 työntekijän porukan yhteen. Tehdassalissa on zen-tunnelma – ei hosumista, epäjärjestystä, saati sotkua. Keskeneräiset tuotteet ja raaka-aineet eivät loju lattioilla. Tuotteiden turha kuljettelu vaiheesta toiseen loppui, samalla joidenkin osien valmistukseen kuluva aika puolittui.

– Talossa pitkään ollut porukka on nähnyt tuskan, saneerauksen ja konkurssin. Kaikki tietävät, ettei vanhoilla konsteilla enää pärjätä, asioita on tehtävä toisin, Jormanainen sanoo.

Tehtaan lay-out ja toimintatavat pantiin uuteen malliin. Tärkeä osa uudistumista oli sekin, että työntekijät ovat voineet itse suunnitella työpisteensä. Pääluottamusmies Vatanen komppaa Jormanaista.

– Hommat ovat järkeistyneet, kehitystä on tapahtunut. Tekemisen kulttuuri on avoimempaa. Ennen oli vähän semmoista, että väliportaita johdon ja työntekijöiden välillä oli liikaa. Nyt asioista voidaan keskustella suoraan ilman mutkia.

TYÖPERÄISTÄ MAAHANMUUTTOA

Puolan luoteisosasta Policen kaupungista kotoisin oleva Daniel Baran työskentelee laminoitsijana EC Engineeringillä. Baran tuli työn perässä Lieksaan vuonna 2011. Tullessaan hän arvioi viipyvänsä parisen vuotta. Nyt mies aprikoi, että ainakin seuraavat viisi vuotta työ pitää hänet Lieksassa. Baranin kaltaisia työperäisiä maahanmuuttajia Lieksa – kuten koko Suomi – tarvitsee lisää.

– Puolassa on töitä tarjolla, mutta usein ilman sopimuksia ja takeita jatkosta. Täällä voin luottaa siihen, että sopimuksista pidetään kiinni ja taustalla ammattiliitto huolehtii monesta. Teen mielekästä työtä, säästän rahaa ja ehkä Puolaan palatessani voin sitten ostaa perheelle oman kodin, Baran suunnittelee. Baran laskee ansaitsevansa työstään 35–40 prosenttia parempaa palkkaa Suomessa verrattuna Puolaan.

Jari Vatanen (vas.) toimii EC Engineeringillä sekä pääluottamusmiehenä että työsuojeluvaltuutettuna. Puolalainen Daniel Baran on laminoitsija. Työtovereiden yhteinen ilonaihe on sekin, että takana on vuosi ilman yhtään työtapaturmaa. KUVA JARNO ARTIKA

Baranin vaimo ja 4-vuotias poika asuvat Puolassa, päivittäisen Skype-yhteyden päässä. Muutaman kerran vuodessa Baran viettää pidempiä jaksoja perheensä luona.

Lieksassa arki rullaa, ystäviäkin on löytynyt. Tosin englanniksi kommunikoiva Baran ihmettelee lieksalaisten ujoutta heittäytyä keskusteluun vieraalla kielellä.

KANSALLISTOSSUJEN KITKAA

Jatketaan matkaa Kerantiellä. Kadun nimi juontuu 1970-luvulla perustetusta Kehitysaluerahastosta. Vuonna 1974 Lieksan Kerantielle sijoittui myös Nokian Renkaat. Parhaimmillaan kumipyörien valmistuksessa Lieksassa työskenteli yli 350 henkilöä. Nyt massiivisessa teollisuushallissa Nokian Renkaat valmistaa enää vain raskaiden ajoneuvojen sisäkumeja.

Hallin toisessa päässä yrittäjäkaksikko Arto Huhtisen ja Tuire Erkkilän omistama PK Kappi Oy on valmistanut Aino- ja Reino-kotikenkiä. Yrittäjien toinen firma Suomi Tyres Oy valmistaa naapurihallissa polkupyörän nastarenkaita. Huhtisen ja Erkkilän yrittäjätaival alkoi vuonna 2004, jolloin he palauttivat aiemmin Nokian Jalkineiden omistuksessa olleiden Ainojen ja Reinojen valmistuksen Euroopasta Lieksaan.

Maaliskuun lopulla PK Kapissa ilmeet ovat vakavia. Asianajotoimisto Fennon lakimiehet ovat tulleet kertomaan kotikenkien askelten päättymisestä konkurssissa. Irtisanomislapun sai käteensä 17 työntekijää, yksi heistä on ompelija Satu Turunen. Hän on ommellut Ainoja ja Reinoja Lieksassa jo liki 11 vuotta. Konkurssiuutinen oli yllätys.

Tossu lestin päälle, sinkillä ryyditetty solurouhe muottiin, kantapala ja huopa paikoilleen ja paistumaan. Jyrki Kärkkäinen työskentelee PK Kappi Oy:ssä Aino- ja Reino-kotikentien paistajana. Paistolämpötila on 160 astetta ja paistoaika 20 minuuttia. Satu Turunen vierellä tietää, että paistolinjalla tulee lämmin. KUVA JARNO ARTIKA

Konkurssin Turunen on kokenut tekstiilialan yrityksessä kerran aiemminkin. Siitä mieleen jäivät ikävät muistot ja lakimiesten tympeä käytös. Nyt tunnelma oli Turusen mukaan kovin toisenlainen.

– Yrittäjät kertoivat avoimesti konkurssin taustoista. Anteeksi pyysivät meiltä työntekijöiltä. Ymmärrän yrittäjiä, ei ole helppoa eikä kadehdittavaa heidänkään asemansa. Erityisen hyvältä tuntui sekin, että lakitoimiston miehet olivat ystävällisiä ja inhimillisiä. Ei ollut mitään tylyttämistä.

USKO NOUSUUN ELÄÄ

Aino-kotikenkiä on valmistettu vuodesta 1930. Reinojen ompeleminen alkoi pari vuotta myöhemmin. Suomalaiskotien lattiat olivat kylmiä, Ainoja ja Reinoja tarvitsi jokainen. Tossutuotannon kulta-aikaa elettiin vuonna 2010. Ennen konkurssia Lieksassa ehdittiin valmistaa suomalaisille noin 2,6 miljoonaa tossuparia.

Yhdeksän tossuparia kymmenestä on myyty Prismoista ja Citymarketeista. Vielä viime vuonna jakelutie myi neljä kertaa enemmän tossuja kuin mitä ennakkotilauksia saatiin kokoon kuluvan vuoden alussa. Heti konkurssiuutisen julkaisemisen jälkeen PK Kapin verkkokauppa täyttyi uusista tilauksista, kysyntäpiikki oli joulusesongin luokkaa.

Tehtaalla on raaka-ainetta, tilauksia on sisällä ja asiakkaat ovat valmiita ottamaan tavaraa vastaan – tuotannon jatkamiselle on edellytykset. Tähän uskovat työntekijät ja myös konkurssipesän pesänhoitaja, asianajaja Jussi Laakkonen.

– Tavoitteena on löytää yritykselle jatkaja mahdollisimman pian niin, että uusi yrittäjä pääsee hyppäämään liikkuvaan junaan.

Satu Turunen ja Milo-koira Pielisentiellä Lieksan keskustassa. KUVA JARNO ARTIKA

Vastoinkäymisistä huolimatta myös Satu Turunen näkee työssään jalkinetehtaalla ja elämässään Lieksassa paljon hyvää.

– Lieksassa on hyvin palveluja, uusi liikuntahallikin on hieno asia. Milo-koiran kanssa lenkki läheisellä Pärnän pururadalla on nautinto, Turunen pohtii.

– Ostin Lieksasta itselleni kaksion. Samaan aikaan veli Porvoossa osti auton. Maksoimme ostoksistamme kutakuinkin saman hinnan!

AINOJEN JA REINOJEN TARINA SAAMASSA JATKOA

Aino- ja Reino-kotikenkiä valmistava PK Kappi Oy meni konkurssiin 28. maaliskuuta. Heti uutisen julkistamisen jälkeen tossujen verkkokauppa meni tukkoon – tilauksia tuli tulvimalla sisään. Tossuvarastot myytiin hetkessä tyhjäksi, ja tuotanto jatkoi täyttä päätä sisään tulleiden tossutilausten valmistamista. Puhutaan tuhansista tossupareista.
Ainojen ja Reinojen brändi näytti voimansa. Valtakunnan media uutisoi kansallistossujen historiaa ja tilannetta päivästä toiseen. Konkurssipesä sai lukuisia yhteydenottoja. Liiketoiminnan tarjouskilpailu päättyi 10. huhtikuuta. Kiinnostus liiketoiminnan jatkamiseen on ollut valtava. Uuden nousun toivossa eletään – jopa niin, että tuotanto voisi jatkua Lieksassa.

Torstaina 18.4. kodintekstiilivalmistaja Finlayson ja sen omistaja ilmoitti tiedotteessa ostaneensa tavaramerkin. Tällä hetkellä tuotannon jatkuminen Suomessa näyttää tosin epätodennäköiseltä. ”Uudet omistajat etsivät tossuille uutta luotettavaa valmistajaa, joka täyttää tiukat kriteerit laadun, kustannusten ja vastuullisuuden osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että tossujen valmistus ei valitettavasti voi jatkua Suomessa”, tiedotteessa kerrotaan.

Juttua on päivitetty 18.4 klo 9.45 Finlaysonin ostettua Reino- ja Aino tavaramerkit. 

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA