Haetaan vuokratyöntekijää, saadaan ihminen

Vuokratyöntekijän pitäisi joustaa. Parasta olisi, kun hän ei koskaan sairastaisi, ansaitsisi lomaa tai saisi lapsia. Ihmiselle näin kuitenkin käy. Miten turvata niiden ihmisten edut, jotka tekevät vuokratyötä?

23.7.2021

Vuokratyötä pitäisi käyttää tilapäiseen työvoiman tarpeeseen. Näin ei tapahdu.

– Minun kokemukseni mukaan vuokratyötä tehdään pikemmin useita vuosia kuin useita kuukausia. Vuokratyöntekijät voivat olla samassakin firmassa vuosikausia. Sitten kun tulee ensimmäinen notkahdus, vuokratyöntekijät saavat lähteä.

Näin kuvailee vuokratyön todellisuutta Teollisuusliiton teknologiasektorin sopimusasiantuntija Pasi Karttunen, joka on myös liiton ja Teknologiateollisuus ry:n välisen ulkopuolisen työvoiman käyttöä pohtivan työryhmän jäsen.

On arvioitu, että 2–6 prosenttia työntekijöistä Suomessa on vuokratyöntekijöitä alasta ja tilanteesta riippuen. Niin sanotut henkilöstöpalveluyritykset, eli vuokrafirmat, esittelevät hanakasti, miten joustavaa ja vapaata vuokratyö on, ja siksi niin haluttua. Onkohan?

Vain pieni osa vuokratyöntekijöistä haluaisi pysyä vuokratyöläisinä, Karttunen arvioi. Hän sanoo esimerkinomaisesti, että 30 vuokratyöläisen joukosta ehkä 5 haluaa pysyä sellaisessa työsuhteessa. Ehdoton valtaosa haluaisi vakinaisen paikan.

– Muistan omasta ajastani Konecranesilla Hyvinkäällä, että työnantaja halusi vuokratyöntekijöiden muodostavan noin 20 prosentin puskurityövoiman. Osalle työntekijöistä tämä oli saatu myytyä niin, että kun tulee yt-neuvottelut, vakinaiset ovat suojassa, vuokratyöntekijät joustavat. Tämä on työnantajien hajota ja hallitse -politiikkaa.

Juuri kun vuokratyöntekijä oli oppinut ne vaikeimmatkin työt, hän lähti, jos vain sai muualta vakinaisen paikan.

Myös teknologiateollisuuden nykyinen työehtosopimus sanoo, että työn vähentyessä on ensin luovuttava vuokratyöntekijöiden käytöstä.

Vuokratyöntekijän työ on useimmiten täysin riippuvainen käyttäjäyrityksen tilauksesta. Karttunen toteaa, että tästä syystä harva vuokratyöntekijä uskaltaa nousta tilaajafirmaa vastaan, oli kohtelu lähes millaista tahansa.

KUKA HYÖTYY ENITEN?

– Juuri kun vuokratyöntekijä oli oppinut ne vaikeimmatkin työt, hän lähti, jos vain sai muualta vakinaisen paikan. Se oli todella turhauttavaa, eikä varmasti mitenkään tuottavaa toimintaa firman kannalta, Karttunen kertoo kokemuksistaan.

– Työnantajien mielestä hyvinä aikoina vuokratyöntekijöiden käyttö on hirveän edullista ja kannattavaa. Kun menee huonommin, myönnetään, ettei se niin halpaa ollutkaan, Karttunen jatkaa.

Vuokrafirmat ja käyttäjäyritykset tekevät salaisia sopimuksia siitä, missä aikarajoissa käyttäjäyrityksen omille kirjoille ottaminen on mahdollista ja mitä sakkoja on mahdollisesti maksettava. Vuokratyön käyttö ei voi Karttusesta olla halpaa muutenkaan. Iso vuokrayritys pyörittää suurta organisaatiota rekrytoijineen ja asiantuntijoineen. Käyttäjäyrityksen palvelumaksujen on katettava ne – ja sitten vielä vuokrafirman voitot.

Karttunen kertoo, että työehtosopimusten palkkataulukoita noudatetaan myös vuokratyöntekijöiden kohdalla nykyisin paremmin kuin aiemmin. Lomien laskemisen ontuu edelleen. Samoin sen työehtosopimuksen määräyksen noudattaminen, että pääluottamusmiehelle on kerrottava etukäteen vuokratyöntekijöiden käytöstä. Näiden asioiden kuntoon saattamisen ohella Karttunen vaatii ennen kaikkea työsuhdeturvan nostamista ”yksi-yhteen” vakinaisten kanssa.

– Eikä missään eduissa, esimerkiksi tuotantopalkkioissa, saisi olla eroja vakinaisiin työntekijöihin nähden.

Ei vapautta vaan pakko

– Laki laahaa perässä. Vuokratyöntekijälle pitäisi saada sama työsuhdeturva kuin mitä on suoraan käyttäjäyrityksen palveluksissa olevilla, vaatii Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön päällikkö Susanna Holmberg.

– Vaikka työvoiman tarve olisi pysyväkin, vuokratyöntekijän työsuhde on sidoksissa käyttäjäyrityksen tilaukseen ja määräaikainen. Ja sitten vuokratyöntekijä vaihdetaan toiseen, jos käyttäjäyrityksessä siltä tuntuu. Syynä voi olla esimerkiksi sairausloma.

Lain mukaan riittää, että vuokratyöntekijälle annetaan selvitys asiakassopimukseen perustuvan tilauksen syystä ja kestosta tai arvioidusta kestosta. Holmberg painottaa, että vuokrayrityksen pitäisi kuitenkin aina tutkia, onko sillä muissa tilaajayrityksissä tälle vuokratyöntekijälle soveltuvia työtehtäviä tarjolla. Vuokratyöntekijä on työsuhteessa vuokrafirmaan, eikä työsuhteen laatu sinänsä saisi olla peruste määräaikaisuudelle.

– Mutta tämä on harmaata aluetta. Työsuhde on voitu lopettaa kuukausia ennen työsuhteen arvioitua päättymisaikaa. Kun tilaajayritys lakkaa tilaamasta, näitä käytetään hyväksi. Hyvin vähän saadaan ennakkotapauksia, Holmberg toteaa viitaten siihen, että ammattiliitot eivät ole voineet viedä montaakaan juttua vuokratyöntekijöiden kohtelusta oikeuteen, sillä riidat yleensä sovitaan ennen oikeudenkäyntiä.

JOUSTO LÖYTYISI VAKINAISISTA

– Vuokratyötä ei yleensä tarvita. Joustavuuden vaatimukset on jo työehtosopimuksilla ratkottu. Omankin työvoiman työaikoja pystytään hyvin järjestelemään erilaisilla mekanismeilla.

Tämä on SAK:n työehtoasiantuntijan Karoliina Huovilan ”tulokulma” työnantajien hokemiin siitä, että ilman vuokratyötä ei yrityksissä pärjättäisi. Ymmärrystä ehkä löytyisi johonkin todelliseen ruuhkahuippuun, mutta vakinaista työtä ei pidä teettää vuokratyöntekijöillä.

Vuokratyö saattaa Huovilasta sopia opiskelijalle tai sille, joka kammoaa leipääntymistä ja haluaakin vaihtaa työpaikasta toimeen. Mutta useimmille vuokratyöläisille tarjotaan pikemminkin pakkoja, ei vapauksia.

– Vuokratöiden vapaus on usein illuusio. Ansioiden epävarmuuden takia vuokratyöntekijän on pakko ottaa vastaa kaikki vuorot, joita tarjotaan. Työntekijä ei voi lainkaan vaikuttaa työnsä määrään tai työvuoroihin, hänen on vain odotettava, mitä tarjotaan. Suurin osa vuokratyöntekijöistä hyötyisi vakinaisen työpaikan eduista, työaikojen ennustettavuudesta ja tasaisemmista ansioista.

Yllättävän paljon on heitä, jotka joutuvat tahtomattaan tekemään vuosikausia vuokratöitä.

Vakinaisilla työntekijöillä on Huovilan mukaan todellisuudessa usein paljon isompi vapaus vaikuttaa omiin työvuoroihinsa kuin vuokratyöntekijöillä.

Monet yritykset käyttävät vuokratyötä rekrytointikanavana. Huovila muistuttaa käyttäjäyrityksen ja vuokrafirman solmimista rekrytointisopimuksista, joista ei edes saada tietoa ja jotka estävät vakinaiseksi työntekijäksi pääsemistä.

– Vaikka yritys palkkaisikin uusia työntekijöitä, siellä vuokratyössä jo oleminen ei ole mikään varma rekrytointikanava. Yllättävän paljon on heitä, jotka joutuvat tahtomattaan tekemään vuosikausia vuokratöitä.

OSAAJIA VAI KULUERIÄ?

– Näkeekö työnantaja työntekijät vain kuluja tuottavina käsipareina? Vai näkeekö hän työntekijät henkilöinä, joita kannattaa arvostaa ja sitouttaa yritykseen? Huovila kysyy.

SAK:n asiantuntija on varma, että myös bisnes hyötyy vakinaisista työntekijöistä. Paitsi sitoutuneiden ja ideoitaan antavien työntekijöiden kautta, myös siksi, ettei aikaa mene koko ajan vaihtuvien työntekijöiden perehdyttämiseen.

Työehtosopimusten yleissitovuuden lopettaminen iskisi Huovilasta nimenomaan ei-tyypillisissä työsuhteissa oleviin työntekijöihin, joista moni on ulkomaalainen. He ovat usein jo kielitaitosyistä haavoittuvammassa asemassa työmarkkinoilla kuin suomalaiset.

Raskaussyrjintä, lomien muuttaminen lomakorvauksiksi vaikka pitäisi antaa lomaa, sairauteen liittyvä syrjintä, kaikki tämä on tuttua vuokratyössä.

– Minä toivon, että mahdollisimman moni vuokratyöntekijä liittyisi liittoon. Silloin ammattiliitot voisivat puuttua ongelmiin.

KALLISTA ON, KÄYTTÄJÄYRITYKSELLE

Työelämätutkija Paul Jonker-Hoffrén Turun yliopistosta oli mukana epätyypillistä työtä, siis myös vuokratyötä luodanneessa, Pohjoismaiden ministerineuvoston Future of Work -tutkimuksessa. Tutkimus keskittyi majoitus- ja ravintola-alaan ja rakennusalaan.

– Yritykset käyttävät vuokratyövoimaa joustavuuden takia. On juridisesti usein helpompaa käyttää vuokratyövoimaa kuin solmia määräaikaisia työsuhteita. Olen ymmärtänyt rivien välistä, että sinänsä vuokratyö on kallista käyttäjäyritykselle, mutta sitä en tiedä, kuinka paljon.

Tutkija toteaa, että eri aloilla ja eri yrityksissä käytetään vuokratyötä eri tavoin. Tutkimuksessa nähtiin, että ”parhaimmassa tapauksessa” vuokratyöntekijät olivat aidosti osa työyhteisöä.

– Riippuu myös siitä, kuka vuokratyötä tekee. Valtaosa on suhteellisen nuoria, heille vuokratyö sopii ehkä todella hyvin. Vuokratyö on väylä alalle ja siitä saa työkokemusta.

Jonker-Hoffrén kuitenkin tunnustaa, että vuokratyön yleisyydestä ei ole tarkkoja tietoja, eikä tässäkään tutkimuksessa saatu helpolla haastateltua itse vuokratyöntekijöitä.

On juridisesti usein helpompaa käyttää vuokratyövoimaa kuin solmia määräaikaisia työsuhteita.

Vuokratyöstä työllistymisen väylänä vakitöihin tutkija toteaa, että käyttäjäyrityksen mielestä hyvä vuokratyöntekijä on tietysti hyvä myös vuokrayrityksen mielestä. Hänestä halutaan pitää kiinni, ja sitä kautta sopimukseen mahdollisesti upotetut maksut tulevat ymmärrettäviksi.

Ammattiliittojen pitäisi Jonker-Hoffrénistä tiivistää yhteistyötään vuokratyön epäkohtien poistamiseksi.

– Työelämästä pitää tehdä reilu kaikille.

Varsinkin ulkomaalaisten työntekijöiden oikeuksien valvontaa pitäisi tehostaa. Tutkija on itse kotoisin Hollannista, ja hän sanoo, että siellä on tiukemmat määräykset ketjuvastuusta ketjun joka lenkissä kuin Suomessa. Tätä hän suosittelee Suomeenkin, vaikka Hollannissa vuokratyöllä onkin eri muotoja kuin meillä. Aluehallintovirastollekin tulisi saada enemmän toimivaltuuksia.

VAAROJA JÄÄ SELVITTÄMÄTTÄ

Hanna-Kaisa Rajala toimii ylitarkastajana työsuojelun vastuualueella Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Hän kertoo, ettei tälläkään virastolla ole täsmällistä tilastotietoa vuokratyöntekijöistä, mutta aina vain enemmän heitä on.

– Henkilöstövuokraus on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa työelämässä.

Vuokrafirmoihin tehdyissä tarkastuksissa havaittujen puutteiden listassa toistuvat samantyyppiset asiat.

– On saatettu tehdä työterveyshuollon työpaikkaselvitys vain vuokratyöyrityksen oman toimiston työntekijöistä. Ei ole huomioitu käyttäjäyrityksessä työskenteleviä vuokratyöntekijöitä. Työn vaarojen selvittämistä ja arviointia ei ole tehty kattavasti. Erityisen tärkeää tämä on silloin, jos vuokratyöntekijä työskentelee erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa tehtävissä.

Puutteiden listaan Rajala nostaa vielä sen, etteivät vuokratyöfirmat kerro vuokratyöntekijälle kaikkia lain vaatimia, kirjallisia työnteon ehtoja. Ei esimerkiksi kerrota, miten vuosiloma määräytyy eikä hänelle selvitetä määräaikaisen työsopimuksen taustalla olevan asiakastilauksen syytä ja kestoa.

Ylitarkastajan mukaan niin käyttäjäyrityksen kuin tilaajayrityksen pitäisi kantaa omat vastuunsa ja tehdä myös yhteistyötä. Valvonnan vuosikausien kokemuksensa hän summaa näin:

– Työn vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa samoin kuin työpaikkaselvitysten kattavuudessa on kyllä vielä tekemistä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN

KEKSINTÖ: Kerrosviljely nojaa huipputeknologiaan

YK:n ennusteiden mukaan kaksi kolmesta maapallon asukkaasta asuu kaupunkialueella vuoteen 2050 mennessä. Maapallon väestön kasvaessa 10 miljardiin kasvaa myös ruoan tarve. Pulaa tulee niin vedestä kuin viljelymaasta.

19.7.2021

Tähän haasteeseen, ruoantuotannon turvaamiseen, on etsitty maailmalla osaratkaisua vertikaali- eli kerrosviljelystä.

Suomessa alan edelläkävijä on Lapinjärvellä Itä-Uudellamaalla sijaitseva Robben Pikku Puutarha, jolla on perinteisten kasvihuoneiden lisäksi yksi Euroopan suurimmista kerrosviljelmistä.

Yrityksen perustaja, toimitusjohtaja Robert Jordas kiinnostui kerrosviljelystä kymmenisen vuotta sitten. Jo sitä ennen, 2000-luvun alussa, hän aloitti kotitilallaan erikoiskasvien viljelyn kasvihuoneissa ja mietti uudenlaisia tapoja viljelyn kehittämiseen. Nyt yrityksellä on kasvihuoneita hehtaarin verran ja kerrosviljelmiä puolisen hehtaaria. Viljelyssä on lähes kolmekymmentä erilaista kasvia: yrttejä ja salaatteja sekä salaatintaimia.

Jordasin mukaan kerrosviljelyä on kehitetty maailmassa monessa paikassa vähän erilaisena. Kysymys on oikeastaan kasvihuoneviljelyn modernista versiosta, jossa käytetään huipputeknologiaa tarkoin kontrolloidussa ympäristössä.

Kerrosviljelyn eräs haaste on suuret perustamiskustannukset. Robben Pikku Puutarha on kuitenkin osoittanut, että investoinnit ovat kannattaneet ja että kerrosviljely on tuottavaa liiketoimintaa.

– Uskon, että kerrosviljelyn pinta-ala tulee satakertaistumaan maailmassa seuraavan viiden vuoden aikana, Jordas toteaa.

Kerrosviljely on kehittynyt yhtä jalkaa LED-teknologian kanssa. Energiatehokkaat LED-valot säteilevät kasvien kasvulle optimaalisia valon taajuuksia. Valoissa käytetään yleensä punaisia, sinisiä ja valkoisia lamppuja, joilla voidaan vaikuttaa muun muassa kasvuvauhtiin, kukintaan ja kasvin juuren kehittymiseen.

Viljely tapahtuu suljetussa ja eristetyssä tilassa, jossa voidaan ylläpitää optimaalisia kasvuolosuhteita vuoden ympäri ilman erillistä lämmitystä. Suljetussa tilassa kasvit välttyvät kasvitaudeilta ja tuholaisilta.

Monessa kerroksessa olevat viljelylinjastot säästävät tilaa ja mahdollistavat viljelyn kaupunkialueilla. Kerrosviljelyä on harjoitettu esimerkiksi merikonteissa. Kasvit tarvitsevat vettä hyvin vähän, sillä kasvuvesi voidaan käyttää uudelleen, jolloin vettä ja ravinteita ei mene hukkaan.

Vuosina 2017–2019 Robben Pieni Puutarha teki yhteistyötä Fujitsun kanssa, joka on maailman toiseksi suurin it-alan yritys. Kolmivuotisessa projektissa kerättiin sensoreilla tietoa lämpötilan, valon, kastelun ja kasvualustan vaikutuksista satoon, mitä sitten analysoitiin optimaalisten kasvuolojen kehittämiseksi.

Vaikka Suomi on pieni maa, löytyy täältä Robert Jordasin mukaan paljon kerrosviljelyyn liittyvää tietotaitoa. Myös Jordasin oma yritys on mukana asiantuntijana puolessa tusinassa hankkeessa, joita toteutetaan niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Tällä hetkellä kerrosviljelystä ollaan kiinnostuneita erityisesti Yhdysvalloissa, Lähi-idässä sekä Kiinassa ja muualla Aasiassa. Puhtaasta vedestä on monin paikoin pula, minkä lisäksi se on kallista. Suljetuissa viljelyoloissa säästytään myös oikullisilta säiltä sekä kasvitaudeilta ja tuholaisilta.

SATOA MAAN ALTA POMMISUOJASTA

Vuonna 2015 aloittanut Growing Underground -yritys tuottaa yrttejä ja salaatteja maan alla Britanniassa Lontoossa. Tilat on rakennettu toisen maailmansodan aikaiseen pommisuojaan, jonne on mahtunut aikoinaan 8 000 ihmistä. Tuotanto perustuu LED-valaistukseen ja vesiviljelyyn. Yritys käyttää viljelyyn 70 prosenttia vähemmän vettä kuin vastaava avomaalla sijaitseva viljelmä. Satoa maanalainen kerrosviljelyfarmi tuottaa 12 kertaa enemmän kuin keskiverto kasvihuone, mutta kuluttaa energiaa vain neljä kertaa enemmän.

VALON TAAJUUDELLA YHTEYS VITAMIINEIHIN

Robert Jordasin mukaan kerrosviljelyä koskevissa tutkimuksissa on noussut esiin, että esimerkiksi rucolalle eli sinappikaalille saadaan korkeammat C-vitamiinipitoisuudet, kun LED-valolle valitaan tietty taajuus. Tomaatin viljelyssä sopivalla valaistuksella voidaan nostaa C-vitamiinin määrää jopa yli 30 prosenttia.

Sininen valo vaikuttaa erityisesti kasvuun. Valoja säätämällä pystytään kasvattamaan myös yrttien öljypitoisuutta, jolloin niistä saadaan aromikkaampia.

SALAATTITORNEJA SINGAPORESSA

Maailman ensimmäinen kaupallinen kerrosviljelmä Sky Greens Farms avattiin Singaporeen vuonna 2012. Manhattanin kokoisessa kaupunkivaltiossa on rajoitetusti tilaa viljelylle, joten suurin osa ruoasta tuodaan Singaporeen ulkomailta.

Sky Greensin salaatit ja yrtit kasvatetaan yli sadassa tornissa, joilla on korkeutta yhdeksän metriä. Viljelmiä on päällekkäin lähes 40:ssä kerroksessa. Yritys käyttää patentoitua järjestelmää, joka hyödyntää hydrauliikkaa korkeiden rakenteiden kokoamisessa.

TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVA ROBBES LILLA TRÄDGÅRD

PÖRSSIKATSAUS: Korona-aika vesittänyt pörssiyhtiöiden tunnuslukuja

Korona-ajan aiheuttamat lommot pörssiyhtiöiden toiminnassa ovat monelta osin oikenemassa.

14.7.2021

PÖRSSIKATSAUS Teollisuusliiton tutkimusyksikön katsaus kertoo pörssiyhtiöistä liiton toimialoilta. Katsauksessa seurataan teollisuuden suhdannetta pörssiyritysten kautta. Viides osa ilmestyy kesällä 2022. Lue juttusarjan kaikki osat tästä.

Suomalaisten pörssiyhtiöiden tilikausi 2020 on ollut poikkeuksellinen. Koronarajoitukset ovat haitanneet niiden toimintaa. Useissa pörssiyhtiöissä on käyty vuoden kuluessa koronasta johtuvat yt-neuvottelut, joista on seurannut lomautuksia ja irtisanomisia. Kuitenkin näyttää siltä, että pörssiyhtiöt ovat selvinneet koronavuodesta pelättyä vähemmin vaurioin. Toipuminen niistä on alkanut.

Keväällä 2020 koronarajoitustoimet viivästyttivät varsinaisten yhtiökokousten järjestämistä. Aluksi näytti siltä, ettei koronakevät vähennä osinkojen määrää. Useassa pörssiyhtiössä varsinainen yhtiökokous valtuutti yhtiön hallituksen päättämään joko kokonaan tai osittain osingonjaosta. Joissakin niistä hallitukset käyttivätkin harkintaa ja jättivät suunniteltua osingonjakoa toteuttamatta. Sen vuoksi osinko jäi niissä ennalta suunniteltua osingonjaon enimmäismäärää pienemmäksi.

Keväällä 2021 varsinaiset yhtiökokoukset kyettiin järjestämään tavanomaisina ajankohtina, vaikkakin poikkeusjärjestelyin. Suurimmassa osassa pörssiyhtiöitä varsinainen yhtiökokous päätti suoraan koko osingonjaosta. Nytkin silti muutamissa pörssiyhtiöissä varsinainen yhtiökokous valtuutti hallituksen päättämään osasta osingonjakoa.

Yhtiökokousten järjestelyissä on ollut yhtiökohtaista vaihtelua. Tyypillisen järjestelyn mukaan osakas on voinut osallistua varsinaiseen yhtiökokoukseen joko äänestämällä ennakkoon tai asiamiehen välityksellä sekä esittämällä etukäteen vastaehdotuksia ja kyselytunnilla kysymyksiä. Ennakkoon äänestäminen tarkoittaa sitä, että ilmoittautumisen yhteydessä osakas äänestää ennakkoon varsinaisen yhtiökokouksen esityslistan kohdista yhtiön nettisivuilla tai lähettää sieltä lataamansa ja täyttämänsä äänestyslomakkeen annettuun osoitteeseen sähköpostitse tai kirjepostitse.

Asiamiehen välityksellä äänestäminen tarkoittaa sitä, että osakas viestittää äänestysohjeensa asiamiehelle, joka toimii sen mukaan. Äänestykseen otettavat vastaehdotukset on tyypillisesti pitänyt lähettää annettuun osoitteeseen etukäteen. Kysymyksiä on usein voinut esittää kokouksen esityslistan asiakohdista tätä varten järjestetyllä kyselytunnilla verkossa.

OSINGONJAOSSA MENEE IHAN HYVIN

Seurattavista 13 pörssiyhtiöstä Kone, UPM-Kymmene, Valmet, Konecranes, Sanoma ja Caverion näyttävät jakaneen osinkoja suurin piirtein samansuuruisena tai suurempana kuin viime tilikausina. Nokia ja Outokumpu eivät ole kahdelta viimeisimmältä tilikaudelta jakaneet ollenkaan osinkoa. Muilla osinko on vaihdellut tilikaudesta toiseen.

PÖRSSIKURSSIT YLITTÄNEET REIPPAASTI KORONAA EDELTÄVÄN TASON

Koronakeväästä 2020 seurasi notkahdus pörssikursseihin. Se on nähtävissä Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden pörssiarvojen muutoksista kootussa OMXHPI-indeksistä. Pudotus alkoi helmikuun 2020 puolen välin paikkeilla ja jatkui maaliskuun 2020 loppupuolelle. Sen jälkeen indeksi kääntyi nousuun. Koronaa edeltävä taso ylitettiin joulukuussa 2020 ja kesäkuussa 2021 oltiin jo 16 prosenttia sitä korkeammalla tasolla.

Seuratusta 13 yhtiöstä vajaa puolet on jakamassa tilikaudelta 2020 suurin piirtein saman verran tai enemmän osinkoa kuin vuotta aiemmin. Kuviossa tilikausien 2017–2019 osingot kuvaavat toteutunutta osingonjakoa. Tilikauden 2020 osingot tarkoittavat yhtiökokousten päätösten ja valtuutusten mukaisia osinkojen enimmäismääriä. Metso Outotec -yhtiöllä ei ole osinkohistoriaa aiemmilta tilikausilta.
Seurattavista pörssiyhtiöistä Valmet, Caverion ja Sanoma ovat kasvattaneet tilikauden 2020 aikana liikevaihtoaan. Sanoma, Konecranes, Valmet ja Kone ovat lisänneet henkilöstönsä määrää tilikauden 2020 aikana. Sanoman kovat kasvuluvut perustuvat yrityskauppoihin. Sanoma osti tilikaudella 2020 Alma Media Kustannus- ja Alma Manu -yhtiöt. Metso jakautui heinäkuussa 2020 Metso- ja Neles-yhtiöiksi, joista Metso edelleen yhdistyi Outotecin kanssa Metso Outotec -yhtiöksi. Melkein kaikkien tarkasteltavien yhtiöiden toiminta on tilikaudella 2020 ollut nettotuloksella mitaten kannattavaa. Outokumpu jäi kuitenkin miinukselle. Kaikilla kuudella tilauskantansa ilmoittavalla yhtiöllä tilauskanta on pienentynyt tilikauden 2020 aikana. Tilikauden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä tilauskannat kääntyivät kasvuun.
  • Juttusarjassa seurataan 13 suomalaista pörssiyhtiötä. Yritykset on valittu edustamaan Teollisuusliiton sektoreita: teknologia (8), kemia (2), puutuote (2) sekä erityisalat (1). Mukana on 5 yhtiötä (*), joissa valtion omistus on merkittävä.
  • Avainluvut auttavat yritysten tilanteen hahmottamisessa. LIIKEVAIHTO kertoo yrityksen toiminnan laajuudesta, NETTOTULOS yrityksen kannattavuudesta ja TILAUSKANTA lähiajan näkymistä. HENKILÖSTÖ kertoo enemmän yrityksen merkityksestä työllistäjänä kuin sijoituskohteena.
  • Taulukon luvut kuvaavat yritysten maailmanlaajuista toimintaa. Useimmilla taulukon yrityksistä suurin osa toiminnoista on ulkomailla.
  • Muutokset liikevaihdossa ja henkilöstössä voivat johtua yrityskaupoista. Myös tuotteiden hintojen vaihtelulla voi olla suuri vaikutus liikevaihtoon.

LÄHTEET Yhtiöiden vuosikertomukset ja pörssitiedotteet sekä Alma Media.

TEKSTI MIKA KÄRKKÄINEN
KUVA ISTOCK

AVAAJA: Ilman työehtosopimuksia työajat pitenisivät ja joustot vähenisivät

Työaikalaki on kirjoitettu olettaen, että työmarkkinoilla on yleissitovat työehtosopimukset. Lain määräyksistä on mahdollista sopia toisin valtakunnallisilla työehtosopimuksilla.

14.7.2021

Työaikalaki antaa työaikaan liittyvät minimimääräykset ja jättää alakohtaisen soveltamisen valtakunnallisten työehtosopimusten tehtäväksi.

Työaikalain säädöksistä on mahdollista poiketa laajasti työehtosopimuksilla, jotka valtakunnalliset työntekijöiden ja työnantajien yhdistykset solmivat.

Lähes kaikista työaikalain pykälistä on mahdollista sopia toisin valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Muun muassa työajasta, ylityökorvauksista, lepoajoista, liukuvasta työajasta ja varallaolosta voidaan sopia toisin.

JÄRJESTÖT SOPIVAT JOUSTOISTA

Sopimusasiantuntija Petri Ahokas Teollisuusliiton kemian sektorilta muistuttaa, että työaikojen paikallisen sopimisen perusta on lain mukaan työehtosopimuksissa. Ilman työmarkkinajärjestöjen sopimuksia työaikalaki on määräyksiltään jäykkä.

– Kaikki työelämän lainsäädäntö on kirjoitettu olettamalla, että on yleissitovat työehtosopimukset, Ahokas toteaa.

Petri Ahokas
Petri Ahokas

Hän laskee, että kemian sektorilla siirtyminen puhtaasti työaikalain minimivaatimusten varaan tarkoittaisi työaikamuodosta riippuen 162–254 tunnin lisäystä vuosityöaikaan. Lain mukaan säännöllinen työaika on pääsääntöisesti enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

Siinä tapauksessa, että yleissitovat työehtosopimukset lakkaisivat olemasta, korostuisivat työntekijäkohtaiset työsopimukset.

Ahokas pohtii, että tuntipalkkaista työtä tekeville tilanne olisi selkeä työajan lisääntyessä, mutta kuukausipalkalla työskenteleville ei. Epätasa-arvo voisi siis tätä kautta lisääntyä, kun palkanmäärityksen pohja olisi epäselvä.

ALAKOHTAISIA SOVELLUKSIA

Sopimusasiantuntija Janne Heinimäki Teollisuusliiton teknologiasektorilta kertoo, että esimerkiksi kaivosalalla on työehtosopimuksen perusteella mahdollista rakentaa työvuorojärjestelmiä, joissa tehdään yli kahdeksan tunnin päiviä ja pidetään vastaavasti enemmän vapaapäiviä, eli tasoitetaan työaikaa työehtosopimuksen mukaisesti.

– Kaivokset sijaitsevat usein syrjäisissä paikoissa, joten useamman päivän vapaajaksot työtuntijärjestelmän kautta ovat rekrytointivaltti, Heinimäki kertoo.

Janne Heinimäki
Janne Heinimäki

Myös esimerkiksi työviikon aloitushetkestä voidaan sopia työehtosopimuksilla. Vuorotyössä työntekijöiden vapaiden kannalta voi olla merkitystä, alkaako työviikko sunnuntaina kello 22 tai maanantaina kello 7.

– Se jäykistää olennaisesti asioita, jos mennään tismalleen työaikalain mukaan, Heinimäki kertoo.

TYÖAIKA ON JAKSAMISKYSYMYS

Sopimusasiantuntija Jarmo Tuomainen Teollisuusliiton puutuotesektorilta laskee, että ilman työehtosopimuksia pelkän työaikalain pohjalta toimittuna sektorin töissä vuosittainen työaika voisi olla jopa 200 tuntia nykyistä pidempi.

Hän muistuttaa, että työajasta sovittaessa on otettu huomioon työntekijöiden jaksaminen alan töissä.

– Nykyinen työaika ei missään tapauksessa ole liian lyhyt.

Jarmo Tuomainen
Jarmo Tuomainen

Tuomainen kertoo, että mekaanisessa metsäteollisuudessa tehdään harvoin yli kahdeksan tunnin työvuoroja. Puusepänteollisuudessa pidempää vuoroa tehdään jonkin verran kesäsesongin aikana.

Jos työehtosopimuksista siirryttäisiin työaikalain varaan, työntekijöiden työpäivät todennäköisesti pitenisivät ja yritysten olisi hankalampi saada työvuorot soveltumaan työn vaatimuksiin.

– Tuskaa koettaisiin molemmin puolin, Tuomainen tiivistää.

LAAJAT SOPIMISEN MAHDOLLISUUDET

Sopimusasiantuntija Riitta Koskinen Teollisuusliiton erityisalojen sektorilta arvioi, että nykyinen työaikalaki on kohtalaisen hyvin kiinni tämän päivän työelämässä.

– Laki antaa perusraamit, ja työehtosopimuksissa on sovittu käytännöstä, Koskinen sanoo.

Riitta Koskinen
Riitta Koskinen

Hän pohtii, että nykyiseen yleissitovien työehtosopimusten aikaan on totuttu siinä määrin, että aina ei ymmärretä, mitä laki linjaa ja mitkä asiat on sovittu työmarkkinajärjestöjen kesken. Esimerkiksi vuorolisistä ei säädetä työaikalaissa.

Laissa säädetty säännöllinen työaika on jäykkä esimerkiksi kausityötä sisältävillä aloilla. Erityisalojen sektorilla kausitöitä tehdään muun muassa maaseutuelinkeinoissa sekä viher- ja ympäristörakentamisalalla.

Koskinen kertoo, että erityisalojen sektorin työehtosopimuksissa on eroja, mutta niissä on laajasti sovittu joustomahdollisuuksista liittyen työvuorojen pituuksiin, työtuntien tasoittumisjaksoihin ja paikalliseen sopimiseen.

– Kaikissa sopimuksissa paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat hyvin laajat ja niitä myös käytetään, Koskinen toteaa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS EMILIE UGGLA

Kesä duunissa, työura edessä

Teollisuuden kesätyöpaikkojen tarjonta on palautumassa koronaa edeltävälle tasolle. Tekijä haastatteli kesätyöntekijöitä Suolahden Metsä Woodilta, Porvoon Borealis Polymersilta sekä Lahden Kempiltä.

12.7.2021

Työilmapiiri houkutti toiseksi kesäksi vaneritehtaalle

Suolahden vaneritehtaalla hiomakoneella työskentelevä Sini Kautto kertoo, että työpaikan hyvä henki ja tasa-arvoinen kohtelu tekivät paluusta helppoa.

Sini Kautto, 22, työskentelee nyt toista kesää Metsä Woodin Suolahden havuvaneritehtaalla Äänekoskella Keski-Suomessa.

– Oli tuttu paikka, jonne tulla. Olin suorittanut harjoittelunkin täällä opiskelun aikaan, Kautto kertoo.

Tehdas on tuttu, sillä hän on lähtöisin Äänekoskelta ja isä työskentelee samalla tontilla sijaitsevalla koivuvaneritehtaalla.

Ensimmäisenä vuonna hän oli töissä puoli vuotta, ja toisena työrupeama on neljän kuukauden mittainen. Toiseksi kesäksi tulo oli helppo valinta, sillä työilmapiiri miellyttää.

– Työntekijät kohtelevat toisiaan tasa-arvoisesti, ja toisia autetaan tarpeen mukaan, Kautto kertoo.

Useat työtehtävät ovat tulleet tutuiksi. Hän on työskennellyt vaneritehtaalla sahalla, hiomakoneella sekä pakkaamossa. Tänä vuonna työt ovat olleet pääosin hiomakoneella.

Sini Kautto työskentelee toista kesää Suolahden havuvaneritehtaalla.
Suolahden vaneritehtaat ovat Sini Kautolle tuttuja jo opiskelun aikaan suoritetusta harjoittelusta.

ITSENÄISTÄ TYÖSKENTELYÄ

Tavallinen työvuoro alkaa työvaatteiden vaihdolla, suojavarusteiden tarkastuksella ja töihin sisään leimautumisella.

Vuoronvaihdon yhteydessä käydään edellisen vuoron työntekijän kanssa keskustelut, onko jotain, mitä seuraavan vuoron tulisi tietää.

Työpisteessä on neljä tietokoneen näyttöä, joilta seurataan vanerilevyjen laatua ja levyjen etenemistä kuljettimella sekä nähdään koneen säädöt ja kuitataan poikkeustilanteet.

Hiomakoneen säädöt ja laaduntarkkailu ovat keskeisitä työtehtäviä. Työpäivään kuuluu myös kaikilta linjoilta tuttuja ylläpitotöitä.

– Tarkastetaan koneen kuntoa ja siivotaan paikkoja, Kautto kertoo ja muistuttaa puupölyn poiston olevan myös työturvallisuuskysymys.

Kautto on suorittanut sähkö- ja automaatioalan ammattiopinnot. Hän laskee, että varsinkin opintojen kautta saadut turvallisuustiedot sopivat suoraan vaneritehtaan töihin.

– Koulutuksen perusteella ymmärtää myös paremmin sähkölaitteita ja koneita. Se helpottaa itse työtehtävän omaksumista, Kautto pohtii.

UUDET OPETETAAN PERUSTEELLISESTI

Perehdytykselle Kautto jakaa kiitosta.

– Uutena tulee, niin koneille koulutetaan tosi hyvin. Sitä mukaa, kun kone on hallussa, annetaan vastuuta. Ei tarvitse pelätä, että joutuu heti jäämään yksin, Kautto kertoo.

Toisena vuonna koneille tulo kävi sulavasti. Korona-aikana tehtaan turvallisuus- ja muita käytäntöjä on kerrattu verkkokoulutuksina. Turvallisuushavaintoja kannustetaan tekemään ennakoivasti.

Poikkeusaikana kasvomaskit ovat tulleet uutena suojavarusteena. Perinteisempiä ovat kuulosuojaimet, kypärät ja turvakengät.

Uutena kun tulee, niin koneille koulutetaan tosi hyvin.

Tehtaalla liikkuu trukkeja ja rekkoja, joten turvallisten kulkureittien tunteminen on tärkeää.

– Täytyy noudattaa yleisiä ohjeita, eikä juoksennella päättömästi, Kautto tiivistää.

Työ on enimmäkseen itsenäistä, mutta apu löytyy viereiseltä työpisteeltä, jos tarvetta syntyy.

– Ei tarvitse jännittää, uskaltaako kysyä neuvoa.

JÄSENYYS TUKENA JA TURVANA

Teollisuusliiton jäseneksi Kautto liittyi viime vuonna. Luottamusmiehet ottivat yhteyttä liittymisen tiimoilta, ja suosittelija löytyi läheltä.

– Isä mainitsi, että kannattaa liittyä, Kautto kertoo.

Sini Kautto ei ole ollut aktiivinen ammattiyhdistystoiminnassa, mutta pitää jäsenyyttä tärkeänä.

– Jäsenyys on tuki ja turva, johon nojata, jos tulee sopimusten kanssa ongelmia.

JOHTOTEHTÄVÄT TAVOITTEENA

Kautto aloitti alkuvuonna tradenomiopinnot ammattikorkeakoulussa Lahdessa.

– Olen keskittynyt johtamisen eri muotoihin ja hallintoon, Kautto kertoo.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä muotoutumassa. Yksi mahdollisuus on jatkaa ammattikorkean jälkeen maisteriopintoihin.

Tulevaisuuden toivetyöstä Kautto ei vielä osaa sanoa tarkemmin, mutta isot yritykset kiinnostavat organisaatioina. Johtopuolen työ teollisuudessa ei ole poissuljettu vaihtoehto.

– Omalla tavallaan teollisuus kiehtoo, kun teknistä puolta olen itse lukenut, Kautto kertoo.

Myös ensi kesän suunnitelmat Kautto tarkentaa myöhemmin. Oman tulevan alan työt kiinnostavat, mutta kolmaskin kesä vaneritehtaalla on mahdollinen.

Vaneritehdas pyörii täysillä

Suolahden vaneritehtaalla kesätyöntekijöiden määrä on pysynyt reilussa viidessäkymmenessä jo kymmenisen vuotta. Korona-aikanakin kesätyöntekijöiden tarve on ollut ennallaan.

Metsä Woodilla on Äänekosken Suolahdessa samalla tontilla havu- ja koivuvaneritehtaat, jotka toimivat omina yksiköinään. Tehtailla tuotetaan vuodessa havuvaneria noin 150 tonnia ja koivuvaneria 30–40 tonnia.

Pääluottamusmies Osmo Kääriäinen kertoo, että tehtailla on yhteensä noin 380 työntekijää tuotannossa. Toimihenkilöitä on reilu 30. Työntekijät jakautuvat tehtaiden kesken suurin piirtein tasan, sillä pidemmälle jalostettu koivuvaneri vaatii useampia työvaiheita.

Osmo Kääriäinen
Osmo Kääriäinen

Havuvaneritehtaalla tehdään pääsääntöisesti kolmivuorotyötä, jossa ainut keskeytys on sunnuntaina, jolloin tehdään vain aamuvuoro. Koivuvaneritehtaalla tehdään viikonloppuisin vähemmän vuoroja.

Kesäisin koivuvaneritehdas pysäytetään neljäksi viikoksi ja havuvaneritehdas viikoksi.

– Heinäkuun puolen välin kieppeillä koko niemi on viikon pysähdyksissä, Kääriäinen kertoo.

Viikon pysäytyksen sanelee tehtaiden voimalaitoksen vuosihuolto.

KESÄTÖIDEN MÄÄRÄ PYSYNYT VAKIONA

Kesän aikana tehtaille otetaan reilu 50 kesätyöntekijää, joista valtaosa tulee havuvaneritehtaan puolelle.

Kääriäinen kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kesätyöntekijöiden määrä on pysynyt yhtä suurena. Korona-aikakaan ei ole notkauttanut määrää.

– Tuotannon pitää pyöriä, Kääriäinen toteaa.

Tällä hetkellä tilauskanta näyttää parhaalta miesmuistiin, joten tuotanto pyörii täysillä.

Toivottaisiin, että joukossa olisi sellaisia, jotka haluaisivat sitoutua pidemmäksi aikaa.

Kesätyöntekijät työskentelevät havuvaneritehtaan kaikilla linjoilla alkaen tukinkäsittelystä ja päättyen pakkaukseen. Kesätyöntekijöistä valtaosa on ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijoita. Myös toisen asteen ammattiopiskelijoita on töissä.

Vaihtuvuus on kesien välillä suurta, sillä insinööriopiskelijat suuntaavat usein toisena kesänä oman alan töihin. Kääriäinen arvioi, että 20–30 prosenttia kesätyöntekijöistä on tuttuja edellisiltä kesiltä.

– Toivottaisiin, että joukossa olisi sellaisia, jotka haluaisivat sitoutua pidemmäksi aikaa, Kääriäinen sanoo.

ALKUPEREHDYTYS SIIRRETTY TYÖNANTAJALLE

Vaneritehtaalla kesätyöntekijöiden alkuperehdytyksen on noin kolmen vuoden ajan hoitanut työnantaja. Viime vuonna perehdytys siirrettiin verkkopohjalle koronaviruksen takia.

Aiemmin alkuperehdytyksen hoiti työsuojeluvaltuutettu, joka piti uusille työntekijöille perehdytyspäivän.

Alkuperehdytyksen jälkeen esimiehet jatkavat opastusta ja ohjaavat kesätyöntekijät työpisteelle, jossa kokenut työntekijä opastaa käytännön työskentelyyn.

Kahden viikon opastuksen jälkeen uusi työntekijä suorittaa turvallisuuteen painottuvan näytön, jossa katsotaan, pystyykö tekijä itsenäiseen työskentelyyn.

Kääriäinen pohtii, että alkuperehdytyksen siirtäminen työnantajalle oli muutos huonompaan suuntaan. Siirto vaikeutti myös uusien työntekijöiden tavoittamista ja Teollisuusliiton jäseniksi saamista.

Kääriäinen kertoo, että työnantajan jarrutustoimista huolimatta kesätyöntekijöiden järjestäytymisaste on ollut noin 70 prosentin luokkaa. Tänäkin kesänä sama on tavoitteena. Vakituisten työntekijöiden järjestäytymisaste on noin 97 prosenttia.

KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

Aleksi Monteiro kertoo koneasentajan opintojen olleen hyvä pohja Kempin tehtäviin.
Aleksi Monteiro kertoo koneasentajan opintojen olleen hyvä pohja Kempin tehtäviin.

Aika kuluu nopeasti mieleisissä töissä

Koneasentaja Aleksi Monteiro on viihtynyt hitsauskoneita valmistavan Kempin tehtävissä. Armeija katkaisee työrupeaman, mutta palvelusvapaillakin on tarkoitus käydä töissä.

Koneasentaja Aleksi Monteiro, 18, on kesätöissä hitsausvälineitä valmistavan Kemppi Oy:n Lahden tehtaalla.

Marraskuussa 2019 ensimmäisen kerran Kempille töihin tullut Monteiro on tehnyt lukuisia eri työtehtäviä. Hän on muun muassa kasannut muuntajia, tehnyt asennustöitä, hitsannut sekä työskennellyt pakkaamossa.

– Mieluisin homma on asennustyö, Monteiro sanoo.

Välillä opinnot loppuun suorittamassa käynyt Monteiro on Kempin palkkalistoilla tämän vuoden loppuun, jolloin vuorossa on armeija. Alustavasti on jo sovittu, että asepalveluksen vapailla olisi mahdollista käydä tutuissa töissä.

SOSIAALINEN TYÖYHTEISÖ

Monteiron tavallinen työpäivä alkaa aamuseitsemältä. Sisään kuittaamisen lisäksi aamun rutiineihin kuuluu työporukan moikkaaminen ja työtehtäviin tarttuminen.

Kesäkuussa moni työpäivä kului kytkentäkopissa muuntajien valmistuksessa.

– Se on yksi parhaimmista hommista. Aika kuluu siinä nopeasti, Monteiro sanoo.

Päivävuorojen tekeminen on lähtökohta, mutta ajoittaiset iltavuorot tuovat mukavaa vaihtelua.

Työyhteisöä hän kuvailee sosiaaliseksi ja avuliaaksi.

– Positiivista väkeä. Kaikki auttavat toisiaan.

Aleksi Monteiro liittyi Teollisuusliiton jäseneksi opiskeluaikaan noin kolme vuotta sitten.
Aleksi Monteiro liittyi Teollisuusliiton jäseneksi opiskeluaikaan noin kolme vuotta sitten.

KOULUSTA HYVÄT LÄHTÖTIEDOT

Koneasentajan koulutusta Monteiro pitää hyvänä pohjana Kempin töihin. Koulun penkiltä sai hyvät lähtötiedot tekniikasta ja teollisuudesta.

Monteiro muistelee, että ensimmäisinä työpäivinä ilmassa oli jännitystä ja suorituspainetta, mutta asettuminen työhön oli lopulta kivutonta.

– Oppi uutta ja alkoi nauttia töistä.

Työturvallisuutta Monteiro pitää hyvänä ja suojavälineitä toimivina. Esimerkiksi pakkaamossa niittauskonetta käytettäessä kuulosuojaimet ovat tarpeen ja suojalasit estävät kytkentätöissä metallipölyn päätymisen silmiin.

Turvallisista työskentelytavoista Monteiro antaa esimerkin hitsauslaitteen koestuksesta: vihreä maajohto kytketään aina ensimmäisenä ja otetaan irti viimeisenä, jotta sähköiskun vaaraa ei ole.

”LIITTO ON SUN PUOLELLA”

Monteiro liittyi Teollisuusliiton jäseneksi opiskeluaikaan noin kolme vuotta sitten. Oppilaitoksen käytävällä oli esittelypiste, jossa kehotettiin liittymään.

Hän pitää jäsenyyden kautta tulevaa tietoa tarpeellisena. Varsinaisesti liiton palveluja ei vielä ole tarvinnut käyttää, mutta tarve voi tulla yllättäenkin.

– Jos jotain tapahtuu, liitto on sun puolella, Monteiro toteaa.

Tykkään koneiden huoltamisesta. Se on kivaa, kun osaa ja ymmärtää, miten kone toimii.

Tulevaisuuden suuntia Monteiro ei vielä ole tarkasti pohtinut. Seuraavaksi kiikarissa on armeija.

– Aliupseerikurssi pitää suorittaa. Sotilaspoliisin uraakin olen miettinyt.

Konetekniikan insinöörin opinnotkin ovat olleet pohdinnassa. Mieluisista tulevaisuuden työtehtävistä Monteirolla on selvä kuva.

– Tykkään koneiden huoltamisesta. Se on kivaa, kun osaa ja ymmärtää, miten kone toimii.

Uusien perehdytyksessä kolme vaihetta

Työsuojeluvaltuutettu Niina Villgren kertoo, että Kempillä uusien tuotantotyöntekijöiden perehdytys ja opastus hoidetaan kolmiportaisesti.

Ennen ensimmäistä työpäivää työntekijöille lähetetään kotiin sähköinen perehdytyspaketti, jossa on tietoa muun muassa työpaikalle saapumisesta, työvaatetuksesta ja sisään leimautumisesta.

Ensimmäisenä päivänä uudet työntekijät saavat henkilöstöosaston edustajilta perehdytyksen, jossa käydään läpi Kempin historiaa, palkkajärjestelmää ja muita yleisiä käytäntöjä.

Kolmannessa vaiheessa siirrytään tuotantotiloihin, jossa uusille työntekijöille on nimetty esimiehet ja opastajat. Opastukseen on varattu 2–4 viikkoa ja siihen kuuluvat työympäristöasiat sekä itse työhön opastus.

– Ensimmäisten päivien aikana tulee paljon asiaa. Useamman viikon opastuksella taataan se, että ne oikeasti jäävät mieleen, Villgren sanoo.

Opastajille järjestetään koulutuksia, jotta opastus on yhdenvertaista ja tasalaatuista.

VAKAVILTA TYÖTAPATURMILTA VÄLTYTTY

Kempin elektroniikkatehdas ja tuotantotehdas sijaitsevat Lahdessa samalla tontilla. Elektroniikkatehtaassa valmistetaan muun muassa hitsauslaitteiden piiri- ja ohjauskortteja.

Tuotantotehtaassa muun muassa kootaan, koestetaan ja pakataan hitsauslaitteet maailmalle lähetystä varten.

Villgren kertoo, että työsuojelussa huomio kiinnittyy muun muassa työkoneiden ja työkalujen turvalliseen käyttöön, työergonomiaan sekä turvalliseen liikkumiseen tehtaalla, jossa on trukkiliikennettä.

Viime vuosina vakavilta työtapaturmilta on vältytty. Villgren kertoo, että yleisimmät tapaturmat tulevat käsiin, mutta yleensä niistä on selvitty laastareilla.

Jos työtapaturmia kuitenkin sattuu, apu on lähellä. Kempin työterveyshuolto sijaitsee samalla tontilla tehtaiden kanssa.

Aleksi Monteiro pitää Kempillä työturvallisuutta hyvänä ja suojavälineitä toimivina
Aleksi Monteiro pitää Kempillä työturvallisuutta hyvänä ja suojavälineitä toimivina

ERGONOMIA TÄRKEÄ TOISTOTYÖSSÄ

Työergonomiassa Kempillä on menossa hanke, jossa asiantuntijoiden kanssa on käyty läpi työn mikrotauotusta ja työasentoja tasapainottavia vastaliikkeitä.

– Toistotyössä ergonomian korostaminen on tärkeää, Villgren kertoo.

Lähes kaikki Kempin työpisteet on varustettu sähkötasoilla, joten työntekijät voivat istua tai seisoa työskennellessään.

Villgren ei ole huomannut, että työtapaturmat lisääntyisivät kesäaikaan, jolloin uusia työntekijöitä on paljon. Hän pohtii, että tapaturmariski voi kasvaa silloin, kun työstä on tullut rutiininomaista, jolloin keskittyminen herpaantuu tai ajatus karkaa.

KESÄTYÖPAIKKOJA NORMAALI MÄÄRÄ

Kempillä on Lahdessa henkilöstöä 430 henkeä, joista tuotannossa työskentelee 250 henkeä.

Tänä vuonna Kempillä on 45 kesätyöntekijää, joiden lisäksi kahden viikon mittaiset harjoittelujaksot tekee 21 henkeä.

Kesätyöntekijät ovat toisen asteen opiskelijoita, ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoita sekä työttömiä työnhakijoita.

Kesätyöpaikkojen määrä on palannut normaalivuosien tasolle. Koronavuonna 2020 Kempille ei otettu lainkaan kesätyöntekijöitä.

KUVAT LAURI ROTKO

 

Niina Hertteli kertoo,että tavallista työpäivää on hankala määritellä, sillä kahta samanlaista ei vielä ole tullut vastaan.
Niina Hertteli kertoo, että tavallista työpäivää on hankala määritellä, sillä kahta samanlaista ei vielä ole tullut vastaan.

Jokainen työpäivä ollut erilainen

Instrumenttiasentaja Niina Hertteli työskentelee Borealis Polymersin petrokemian tehtaalla Porvoon Kilpilahdessa.

– Katselin netistä, missä on töitä tarjolla, ja päätin lähteä opiskelemaan automaatioasentajaksi, kertoo Niina Hertteli, 21.

Alkukesällä ammattitutkinnon valmiiksi saanut Hertteli on kesäharjoittelijana Borealis Polymers Oy:llä Porvoon Kilpilahdessa.

Borealis valmistaa muun muassa muovin raaka-aineita ja muoveja. Jättimäiselle tehtaalle töihin tulo jännitti etukäteen.

– Kuvittelin, että täällä on ukkoja, joilla toisen käden tilalla on venttiiliavain, Hertteli naurahtaa.

Jännitys osoittautui turhaksi, sillä työyhteisö on ottanut positiivisesti vastaan.

– Aina on hyvä mieli tulla töihin. Ilmapiiri on vastaanottavainen. Täällä ei kommentoida, että on nainen.

Aiemmista miesvaltaisista opinnoista ja töistä on kertynyt epämiellyttäviäkin kokemuksia. Hertteli on työskennellyt aiemmin muun muassa rakennuksella.

VIANETSINTÄ ASENTAJAN ARKEA

Muovin raaka-aineita valmistavalla olefiinitehtaalla instrumenttiasentajan työ on usein vianetsintää, jossa selvitetään syitä ja poissuljetaan mahdollisia aiheuttajia.

– Lämpömittari näyttää pakkasen puolta, niin johdot ovat väärin päin, Hertteli antaa esimerkin.

Vianetsinnässä myös työkokemuksella on merkittävä osa.

– Jos ei tiedä jotain, on turvallista kysyä, Hertteli sanoo ja kertoo saaneensa hyvää opastusta tehtäviin ja työturvallisuuteen.

Ilmapiiri on vastaanottavainen. Täällä ei kommentoida, että on nainen.

Tavallista työpäivää on hankala määritellä, sillä kahta samanlaista ei vielä ole tullut vastaan.

– Työpäivä riippuu siitä, millaisia vikoja tai remppoja sattuu olemaan listalla, Hertteli kertoo.

Töihin tullessa on kuitenkin tiedossa yksi päivittäinen rutiini.

– Se on varmaa, että aamulla juodaan kahvit.

Niina Hertteli kertoo saaneensa laadukasta opastusta Borealiksen työtehtäviin.
Niina Hertteli kertoo saaneensa laadukasta opastusta Borealiksen työtehtäviin.

KOULUSTA POHJA, LIITOSTA TURVA

Kilpilahden tehtaat ovat ainutlaatuisia, joten automaatioasentajan koulutus ei suoraan pysty valmistamaan kaikkiin tehtäviin.

– Koulusta sai ympäripyöreästi käsityksen, mistä on kyse, Hertteli pohtii.

Hertteli kertoo, että korona-aika vaikeutti opintoja, sillä iso osa tehtiin etänä ja teorian tasolla. Ammattikoulutus on kuitenkin ollut hyvä pohja, jolta ponnistaa nykyisiin työtehtäviin.

Teollisuusliiton jäseneksi Hertteli liittyi tultuaan Borealikselle töihin.

– Luottamusmies sanoi, että kannattaa liittyä ja kertoi, mitä hyötyä jäsenyydestä on.

Perustelut vakuuttivat, sillä aiemmin hän ei ole ollut ammattijärjestöjen jäsen.

– Jäsenyys on hyvä turva, Hertteli toteaa.

MIELENKIINTOINEN MAAILMA

Tulevaisuuteen Hertteli suhtautuu avoimesti. Sopimus Borealiksella päättyy elokuun loppuun, mutta pidempikin työskentely voisi tulla kyseeseen.

– Minulla ei ole kiveen hakattuja suunnitelmia. Tarkoitus olisi jatkaa opintoja.

Lähtökohtaisena ajatuksena on lukea automaatioinsinööriksi, mutta monet muutkin asiat kiinnostavat. Hän kertoo lukevansa suurella mielenkiinnolla muun muassa psykologiaa, biologiaa, historiaa.

– On kiehtovaa ymmärtää paremmin ympäröivää todellisuutta, Hertteli kertoo.

Kunnianhimoa riittää myös pianonsoittoon.

– Unelmia on paljon, mutta se on positiivinen ongelma, Hertteli sanoo.

Muoveja elämän eri alueille

Borealis Polymers valmistaa kuudessa tuotantolaitoksessa muovin raaka-aineita ja muoveja, joita käytetään monilla elämän alueilla.

Yritys valmistaa muoveja jatkojalostettavaksi muun muassa autoteollisuuteen, lääketeollisuuteen, rakentamiseen ja elintarviketeollisuuteen. Kiertotalouden ratkaisuihin perustuvat muovit ovat kasvava osa liiketoimintaa.

Borealis toimii Porvoossa Kilpilahden 1 300-hehtaarisella tehdasalueella, joka on Pohjoismaiden suurin öljynjalostuksen ja kemianteollisuuden keskus. Alueella toimii myös Nesteen jalostamo.

Tuotantolaitoksilla työskentelee työntekijöiden henkilöstöryhmästä noin 400 henkeä. Kaikkiaan Borealis työllistää noin 900 henkeä.

Borealiksen pääluottamusmies Einari Grönberg kertoo, että kesätyöntekijöitä on otettu vuosittain noin 60 henkeä. Määrä ei ole notkahtanut korona-aikana, sillä tuotteiden kysyntä on kasvanut poikkeusaikana.

– Kesätyö on paras ja luontaisin reitti tulla töihin, Grönberg sanoo.

Einari Grönberg
Einari Grönberg

HYVINVOINTIA TYÖYHTEISÖLLE

Tehtailla käsitellään myrkyllisiä ja syttyviä aineita, joten turvallisuuden takaaminen on toiminnan lähtökohta.

– Täällä ei ole varaa mihinkään turvattomiin tekoihin tai olosuhteisiin, Grönberg kertoo.

Uudet työntekijät saavat turvallisuuspainotteiset koulutukset ennen työmaalle pääsyä, ja turvallisuusosaamista pidetään yllä jatkuvalla koulutuksella.

Tehtailla luottamushenkilöiden verkoston yksi keskeinen tehtävä on kehittää turvallisuutta ja työhyvinvointia yleensä.

– Pyritään kehittämään työyhteisöä, jotta se voisi paremmin, Grönberg sanoo.

JÄRJESTÄYTYMINEN LUO TURVAA

Pääluottamusmiehen mukaan Borealiksella järjestäytymisaste on 90 prosentin tuntumassa.

– Työyhteisöissä, joissa on vahva järjestäytyminen, ei tule niin paljon ongelmatilanteita, Grönberg toteaa.

Grönberg kertoo, että kesätyöntekijöiden järjestämisessä on haasteensa, sillä heidän elämäntilanteensa ovat moninaisia.

– Kerrotaan, mikä järjestäytymisen merkitys on. Yleensä se johtaa siihen, että liitytään jäseneksi.

Merkittävin jäsenetu on työehtosopimus.

Pääluottamusmiehen viestin kärki on selkeä, kun liittoon kuulumisen hyödyistä tulee kysymys.

– Merkittävin jäsenetu on työehtosopimus.

Grönberg pohtii, että järjestäytymisen merkitys saattaa muuttua epäselvemmäksi seesteisinä aikoina, kun työmarkkinoilla ei taistella. Taannoinen kilpailukykysopimus kuitenkin herätteli todellisuuteen, jossa saavutetut edut eivät ole itsestäänselvyys.

– Kiky osoitti viimeistään, että ei voida olettaa asioiden pysyvän entisellään, Grönberg sanoo.

KUVAT ANNIKA RAUHALA

 

Kesätyöpaikkojen määrä palautumassa normaaliin

Teollisuudessa kesätyöpaikkoja on tarjolla vuonna 2021 enemmän kuin edeltävänä vuonna, kertoo SAK:n toukokuussa tehty luottamushenkilöpaneeli.

Kyselyyn vastanneista teollisuuden luottamushenkilöistä 67 prosenttia kertoi, että kesätyöntekijöitä palkataan vuonna 2021. Vastaajista 23 prosenttia kertoi, että kesätyöntekijöitä palkataan enemmän kuin viime vuonna. 58 prosenttia kertoi, että kesäduunareita palkataan saman verran kuin vuonna 2020.

Koronaa edeltävänä vuonna 2019 teollisuuden luottamushenkilöistä 71 prosenttia kertoi, että heidän työpaikalleen palkataan kesätyöntekijöitä, vuonna 2020 osuus oli 58 prosenttia.

Vastaavia havaintoja on tehty Teollisuusliitossa. Esimerkiksi Kemian sektorilta arvioidaan, että korona-aikana kesätyöpaikkoja on ollut tarjolla hieman normaalivuosia vähemmän, mutta määrä on palautumassa totutulle tasolle. Tänä vuonna kesätöiden määrä on normalisoitunut erityisesti isoissa yrityksissä.

Teollisuudessa kesätyöntekijöiden perehdytys hoidetaan yleensä suunnitelmallisesti. Luottamushenkilöpaneelin vastaajista 86 prosenttia kertoo, että kesätyöntekijöille on tehty perehdytyssuunnitelma.

SAK:n, Akavan ja STTK:n maksuton kesäduunari-info palvelee kesätyöntekijöitä numerossa 0800 179 279 maanantaista perjantaihin kello 9–15 elokuun loppuun asti. Palveluun voi ottaa yhteyttä myös nettilomakkeella sekä WhatsApp-sovelluksella numeroon 040 747 1571. Kesäduunarin muistilista, vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin ja yhteydenottolomake löytyvät osoitteesta www.kesaduunari.fi.

TEKSTIT ANTTI HYVÄRINEN

ILMIÖ: Jalostamalla arvo kasvaa

Rautakaupassa vasara maksaa enemmän kuin saman painoinen metallikappale. Tämä johtuu siitä, että vasaran valmistaja on lisännyt metallin arvoa tekemällä siitä tuotteen.

Tämä on jalostamista. Vaikka jalostaminen saattaa kuulostaa enemmän eläin- tai kasvituotannon termiltä, sitä voi käyttää tuottavuuden mittaamisen apuna.

Kun lasketaan JALOSTUSARVO, saadaan selville, KUINKA PALJON YRITYS ON LISÄNNYT TUOTTEIDENSA ARVOA OMALLA TOIMINNALLA. Tämä ARVONLISÄ koostuu henkilöstön palkoista, laitteisiin ja työvälineisiin käytetystä rahasta, ostetuista palveluista sekä yrityksen voitosta.

Jalostusarvo voidaan laskea myös toista kautta. Tällöin yrityksen liikevaihdosta vähennetään yhtiön kustannukset, kuten raaka-aineiden ja palveluiden ostot sekä vuokrakulut.

Jalostusarvoa voi nostaa muun muassa kehittämällä tuotantoa tehokkaammaksi tai keksimällä parempia tuotteita ja lisäpalveluita.

Luotettu ja tunnettu brändi taas voi lisätä jalostusarvoa myymällä tuotteita kalliimmalla.

Yksittäisenä lukuna jalostusarvo ei ole kovin hyödyllinen. Sen avulla voidaan kuitenkin laskea, kuinka paljon YKSI TYÖNTEKIJÄ KESKIMÄÄRIN LISÄÄ YRITYKSEN TUOTTEIDEN ARVOA tai mikä on YRITYKSEN JALOSTUSARVO SUHTEESSA LIIKEVAIHTOON.

Nämä lukemat kertovat TUOTTAVUUDESTA.

Tuottavuus vaihtelee toimialojen välillä. Esimerkiksi rakennusalalla jalostusarvo työntekijää kohden on alhaisempi kuin teollisuudessa.

Kiinnostavinta on verrata yhtiöiden lukemia saman toimialan sisällä, koska siten saa näkemystä yhtiöiden kilpailukyvystä.

Jalostusarvo on eri asia kuin JALOSTUSASTE. Jalostusaste on sitä KORKEAMPI mitä ENEMMÄN TYÖTÄ ON TEHTY TUOTTEEN VALMISTAMISEEN.

Jalostusasteen nostaminen ei automaattisesti tuota parempia voittoja. Pitkälle jalostettu tuote pitää myös pystyä valmistamaan järkevästi ja myymään riittävän korkealla hinnalla.

Muuten käy niin, että korkean jalostusasteen tuotteista huolimatta yhtiön jalostusarvo on kilpailijoihin verrattuna huono.

Joskus vientiyhtiön ei kannata jalostaa tuotetta kovin pitkälle, koska tullimaksut voivat nostaa valmiimpien tuotteiden hintaa useita prosentteja.

UUDET RATKAISUT TUOVAT ARVOA

Suomen talouden rakennetta on usein parjattu siitä, että liian suuri osa yrityksistä tekee niin sanottuja välituotteita. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi osia, joita asennetaan isompiin koneisiin.

Suoraan kuluttajille myyminen tuo usein enemmän tuottoja, mutta se vaatii erityistä osaamista. Jalostusarvon parantaminen kannattaakin rakentaa yhtiössä jo olevan osaamisen ympärille.

Moni suomalainen alihankkijayhtiö on päättänyt nostaa jalostusarvoaan kehittämällä omaa tuotantoa sujuvammaksi ja tehokkaammaksi.

Alihankkijana toimiminen ei välttämättä tarkoita jatkuvaa tehostamista. Alihankkija voi myös alkaa valmistaa asiakkaalle entistä isompia kokonaisuuksia tai kehittää täysin uusia tuotteita tai palveluita.

MAINE KASVATTAA ARVOA

Jalostusarvon nostaminen on usein maailmanlaajuinen palapeli, johon kuuluvat esimerkiksi kustannusten hallinta, mielikuva yhtiöstä, tuotteiden käytettävyys ja patenttien määrä.

Ajatellaan vaikka kännyköitä. Käytännössä kaikki kännykkävalmistajat ostavat tuotannon halvan työvoiman maista, ja kaikissa kännyköissä on myös varsin samanlaista tekniikkaa. Silti monet haluavat maksaa Applen kännyköistä enemmän kuin muista.

Apple on onnistunut luomaan sellaisen käyttökokemuksen, joka miellyttää monia. Applen jalostusarvo on suunnittelutyössä, patenteissa ja laitteen ympärille luodussa sovelluskaupassa.

Kaikki nämä tiivistyvät nykypäivänä Applen brändiin.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ

23.6.2021

NÄKIJÄ: Jero Ahola: Auringon voimalla

Tällä hetkellä aurinkosähkön osuus on alle prosentin Suomen sähköntuotannosta. Tulevaisuudessa sen osuus saattaa kasvaa huomattavasti, jopa 10 prosenttiin. Professori Jero Aholan mukaan aurinkosähkö on jo nyt tuulivoiman jälkeen toiseksi edullisin tapa tuottaa uutta sähköä Suomessa.

23.6.2021

JERO AHOLA Energiatehokkuuden professori Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa (LUT) vuodesta 2009 lähtien. Toiminut Suomen edustajana Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) aurinkosähköohjelmassa vuodesta 2015. Perehtynyt sähkötoimisten laitteiden energiatehokkuuden parantamiseen. Tutkinut tulevaisuuden energiajärjestelmiä. Kiinnostunut tällä hetkellä muun muassa vedyn tuotannosta, Power-to-X-teknologioista, aurinko- ja tuulienergiasta sekä älykkäistä sähköverkoista.

Professori Jero Aholan mukaan elämme parhaillaan energiajärjestelmän teknologiamurroksen aikaa.

– Tavoite on selvä: kasvihuonepäästöt, joista hiilidioksidin osuus on 86 prosenttia, on saatava nollaan vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa luopumista fossiilisista polttoaineista, kuten öljystä ja hiilestä, toteaa Ahola, joka työskentelee energiatalouden professorina Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa (LUT).

– Iso muutos on siinä, että siirrytään energianlähteenä käytetystä öljystä sähköön. Päästöttömästä, uusiutuvasta sähköstä tulee pääenergiajärjestelmä. Enää eivät rajoitteena ole resurssit, sillä tuuli- ja aurinkoenergiaa on saatavissa kaikkialla. Ydinkysymys on nyt se, kuka massavalmistaa sitä teknologiaa, mitä tuuli- ja aurinkoenergian hyödyntämiseen tarvitaan.

Aurinkosähkö on jo neljättä vuotta eniten asennettu sähköntuotantomuoto maailmassa. Tähän saakka aurinkosähkön varastointi on ollut teknisesti ja taloudellisesti haastavaa, mutta sekin puoli on parantumassa erityisesti akkujen kehittyessä.

– Tärkeä kysymys on se, miten me teemme uusiutuvan sähkön ja hiilidioksidin avulla ne tuotteet, jotka on aikaisemmin tehty öljystä, hiilestä tai maakaasusta. Siinä tulee mukaan Power-to-X-teknologia, Ahola sanoo. Power-to-X:n eli P2X:n perusideana on muuttaa sähköä toiseen energiamuotoon ja tarvittaessa takaisin sähköksi.

– Päästötön energiajärjestelmä on mahdollinen eikä sen kalliimpi kuin nykyinen energiajärjestelmä. Aurinko- ja tuulivoiman käyttöönotto merkitsee suurta muutosta kustannusrakenteessa. Kun meillä nykyisin on pääosassa polttoaineen kustannukset – öljyn, hiilen ja maakaasun – niin jatkossa on kysymys teknologiakustannuksista. Teknologian kehittäminen avaa myös suomalaisille yrityksille uusia bisnesmahdollisuuksia.

AUSTRALIA YKKÖSENÄ

Aurinkosähkö on professori Aholan mukaan tuulivoiman jälkeen edullisinta uutta sähköntuotantoa Suomessa.

– Jossain vaiheessa vielä ajateltiin, että aurinkosähköstä ei ole mihinkään eikä se ikinä kannata Suomessa, mutta nyt se on jo toiseksi halvin tapa tuottaa täällä sähköä. Nykyään aurinkosähkökenno maksaa vain yhden prosentin verran siitä, mitä se maksoi ennen vuotta 1980, selvittää Ahola.

– Teknologia on kehittynyt viimeisten vuosikymmenten aikana valtavasti, kun on opittu valmistamaan tehokkaita ja kestäviä aurinkokennoja ja -paneeleita. Markkinat ovat taas kasvaneet koko ajan hintojen laskiessa. Kun tuotanto tuplataan, putoaa kennon hinta 20 prosenttia. Nykyään aurinkosähköä voidaan tuottaa aurinkovyöhykkeen maissa halvimmillaan jopa 10 euron megawattituntihintaan.

Kiinalla on teknologinen ylivalta, sillä lähes kaikki maailman aurinkokennot valmistetaan siellä.

Esimerkiksi aurinkosähkön käytöstä Ahola nostaa Australian, joka sijaitsee suhteellisen lähellä päiväntasaajaa. Yli viidennes kaikista australialaisista kotitalouksista käyttää aurinkosähköä. Viime vuodesta lähtien Sydneyn kaupunki on hankkinut tarvitsemansa sähköenergian kokonaan uusiutuvasta energiasta: aurinko- ja tuulivoimasta.

– Taustalla on se, että uusiutumattomien energialähteiden, kuten hiili- ja maakaasusähkön, tuotanto ja siirto on ollut Australiassa kallista. Siirtyminen aurinkosähkön käyttöön on tapahtumassa ennen muuta taloudellisista syistä.

Tällä hetkellä aurinkosähkön osuus on 0,3–0,4 prosenttia Suomen sähköntuotannosta. Tulevaisuudessa sen osuus saattaa kuitenkin kasvaa huomattavasti, mahdollisesti jopa 10 prosenttiin. Globaalista sähkön tarpeesta aurinkosähkö kattoi viime vuonna 3,3 prosenttia.

– Australian jälkeen eniten aurinkosähköä asukaslukuun suhteutettuna käyttävät Saksa ja Japani. Myös Yhdysvallat ja Kiina ovat panostaneet paljon aurinkosähkön kehittämiseen. Kiinalla on tässä teknologinen ylivalta, sillä lähes kaikki maailman aurinkokennot valmistetaan siellä.

SUURIA LÄPIMURTOJA

Ahola on seurannut tarkkaan aurinkoenergian tutkimusta ja käyttöä toimiessaan viime vuosina Suomen edustajana Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) aurinkosähköohjelmassa.

– Pohjoismaissa on tutkittu esimerkiksi aurinkosähkön soveltamista, kuten kuinka optimoida lämpöpumppujen toimintaa, että saadaan paras mahdollinen tuotto. Moni uusi, kehitteillä oleva sovellus perustuu uusiutuvaan sähköön, aurinko- ja tuulivoimaan.

LUT-yliopistossa on tutkittu muun muassa synteettisten polttoaineiden ja ruoaksi soveltuvien proteiinien tuotantoa ilmasta talteen otetusta hiilidioksidista.

Meidän pitää alkaa miettiä planeettaa eräällä tavalla avaruusaluksena. Pitää päästä hiilidioksidin kiertotalouteen.

Soletair-pilottiprojektissa, jonka LUT toteutti VTT:n kanssa vuonna 2017, tehtiin ensimmäisenä maailmassa aurinkosähkön avulla polttoainetta vedestä ja ilmasta talteen otetusta hiilidioksidista.

Samana vuonna saatiin läpimurto ruuantuotantoon liittyvässä Neo-Carbon Food -projektissa, jonka tuloksena syntyi yritys Solar Foods. Uusiutuvan sähkön avulla tuotetun hiilineutraaliin ruoan valmistamiseen tarvitaan vain vettä ja hiilidioksidia.

– Meidän pitää alkaa miettiä planeettaa eräällä tavalla avaruusaluksena. Pitää päästä hiilidioksidin kiertotalouteen, Ahola toteaa. Ajatus kulkee siten, että kun bensaa poltetaan, vapautuu siinä prosessissa ilmakehään hiilidioksidia ja vesihöyryä. Aurinkosähkön avulla prosessi käännetään toisin päin.

TEHO PARANTUNUT

Professori Ahola asennutti oman talonsa katolle Lappeenrantaan ensimmäiset aurinkopaneelit vuonna 2011. Nykyiset aurinkopaneelit ovat olleet käytössä vuodesta 2014 lähtien.

– Aurinkopaneelit ovat kehittyneet teknisesti valtavasti vuosien mittaan. Valmistajat lupaavat, että uusien aurinkopaneelien tehosta on jäljellä 25 vuoden jälkeen 80 prosenttia.

Kaikkein tehokkaimpia ovat kaksipuoliset, kääntyvät kennot, jotka kallistuvat päivänkierron mukaan. Kun kennoja saadaan paranneltua, saadaan sama teho pienemmältä pinta-alalta ja hyöty kertaantuu.

Aurinkopaneelien kierrätys on myös kohentunut. Nykyään paneelien kennoista, johtimista ja kehyksistä otetaan talteen alumiini, hopea ja kupari.

AURINKOA INARISSA

Ahola arvelee Suomessa olevan noin 20 000–30 000 aurinkovoimalaa, joista pääosa on yksityisillä kotitalouksilla, talojen katoilla. Lisäksi kauppakeskukset ovat hankkineet niitä katoilleen.

– Päivittäistavarakaupoilla on isot kattopinta-alat ja niiden jäähdytysjärjestelmät tarvitsevat energiaa, joka kuuluu korkeimpaan veroluokkaan. Niiden kannattaakin investoida aurinkovoimaan, Ahola toteaa.

– Tällä hetkellä Suomen suurin aurinkosähköä tuottava maavoimala on Atrian aurinkosähköpuisto Seinäjoen Nurmossa. Seuraavaksi suurin on Lempäälän yrityspuisto.

Suomeen tulee todennäköisesti vielä lisää isoja aurinkosähköä tuottavia maavoimalaitoksia, jotka myyvät energiaa sähkömarkkinoille.

Suomen pohjoisin aurinkovoimala sijaitsee Inarin Näätämössä Nord1Marketissa. Aholan mukaan aurinkosähkö tuottaa jonkin verran enemmän Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Suomessa, missä tuotto on kuitenkin kesäaikana suurempi. Talvella, marraskuusta helmikuun loppuun, aurinkosähkön tuotto on Etelä-Suomessakin vain muutaman prosentin luokkaa koko vuoden tuotosta.

– Suomeen tulee todennäköisesti vielä lisää isoja aurinkosähköä tuottavia maavoimalaitoksia, jotka myyvät energiaa sähkömarkkinoille. Toistaiseksi suurin osa aurinkosähköstä menee kuitenkin kotitalouksien ja yritysten omaan kulutukseen.

TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVA ARI NAKARI

Akkuteollisuus tarvitsee osaajia

Akkuteollisuudesta käyty keskustelu sai keväällä uutta virtaa, kun pörssiyhtiö Johnson Matthey ilmoitti rakentavansa Vaasaan akkumateriaalitehtaan. Satojen miljoonien eurojen investointi tuo satoja uusia työpaikkoja ja vahvistaa suomalaista akkuklusteria, josta on kasvamassa merkittävä tekijä eurooppalaisessa akkuarvoketjussa.

23.6.2021

Valtion omistama Suomen Malmijalostus Oy toimii brittiyhtiö Johnson Mattheyn strategisena kumppanina Vaasassa. Suomalaisyhtiön perustehtävä on tuoda maahan aktiivista ja osaavaa pääomaa kaivossektorille. Se pyrkii luomaan integroidun sähköautoakkujen arvoketjun. Vaasan hanke on tulosta pitkäjänteisestä työstä.

– Tarjoamme mahdollisuuden vastuulliseen akkutuotantoon vähäpäästöisen sähkön turvin. Maaperästämme löytyy lähes kaikkia akkumineraaleja, mikä on ainutlaatuista EU-maissa, luettelee vetovoimamme syitä johtava asiantuntija Jyrki Alkio työ- ja elinkeinoministeriöstä.

– Meillä on pitkä perinne metallurgiasta ja kaivosmineraaleihin liittyvää tutkimusosaamista. Investoijat osaavat arvostaa myös ennustettavaa ja vakaata toimintaympäristöä.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän viime kesänä asettaman työryhmän laatima kansallinen akkustrategia valmistui vuoden alussa. Maaliskuussa asetettiin akkualan kansallinen yhteistyöelin toteuttamaan akkustrategian linjauksia. Alkio toimii mainitun elimen varapuheenjohtajana.

Johnson Mattheyn investointipäätös ei ole vielä lopullinen, mutta tehtaan toteutumista pidetään todennäköisenä. Akkualan osaajien puuttuminen voi muodostaa lupaavalle kehitykselle pullonkaulan.

– Meiltä löytyy kansainvälisestikin arvostettuja tutkijoita erityisesti kierrätyksestä, mutta suorittavalla tasolla osaajia on vähemmän, Alkio pohtii.

PITÄÄKÖ OSAAJIA HAKEA AASIASTA?

Alkio uskoo akkumateriaalitehtaan työntekijän pääsevän alkuun perusprosessisosaamisella, mutta täydennyskoulutusta varmasti tarvitaan. Akkustrategiassakin korostetaan koulutuksen tarvetta.

Teollisuusliiton erikoistutkija Mika Kärkkäinen on mielissään maahamme syntyvästä uudesta teollisuudenalasta, joka ylittää perinteiset toimialarajat. Mineraalin saattamisessa lopputuotteeksi tarvitaan kaivostoiminnan lisäksi osaamista ainakin metallinjalostuksesta, sähkölaitteiden valmistuksesta ja kemianteollisuudesta.

– Akkuarvoketjusta jää puuttumaan akkukennojen valmistus. Suomeen pitäisi luoda samanlainen akkualan kotimainen kärkiyritys kuin Ruotsiin rakentumassa oleva akkutehdas Northvolt.

– Kiireellisintä osaajapulaa voitaisiin helpottaa muuntokoulutuksella, Kärkkäinen arvelee muistuttaen vastikään tapahtuneista irtisanomispäätöksistä kemian- ja paperiteollisuudessa.

Kärkkäisen mielestä uudelle toimialalle on tärkeää rakentaa koulutusväylät ammatilliseen ja korkeakoulutasoiseen koulutukseen. Jotta ei jäädä ”bulkkituotteiden” valmistajaksi, tutkimus- ja kehittämistoiminnalle on luotava edellytykset alusta lähtien, myös julkisen rahoituksen turvin.

Alkion mukaan meilläkin voidaan tulevaisuudessa nähdä akkukennojen valmistusta. Northvoltin jättimäiselle akkutehtaalle Skellefteåssa on houkuteltu työntekijöitä niin Suomesta kuin Aasiastakin. Työntekijät siellä edustavat 30 kansallisuutta.

– On mahdollista, että mekin palkkaamme osaajia eri puolilta maailmaa, jos toteamme työvoimapulan niin merkittäväksi, Alkio mainitsee.

Suomeen muodostuu akkualan keskittymä

Akkuteollisuus on Suomen Malmijalostuksen toimitusjohtajan Matti Hietasen mukaan keskittynyt Aasiaan: Kiinaan, Japaniin ja Etelä-Koreaan. EU:n tavoitteena on luoda kilpailukykyinen ja kestävä akkuteollisuus myös Eurooppaan.

Akkuteollisuuden ajureita ovat yhteiskunnissa ja liikenteessä kaikkialla tapahtuva sähköistyminen. Euroopan komission ehdotuksessa akkuasetukseksi todetaan, että heinäkuun 2024 alusta EU:n markkinoille saa tuoda vain sellaisia teollisuus- ja ajovoima-akkuja, joille on olemassa viralliset tiedot hiilijalanjäljestä.

Sähköauton arvosta peräti 40 prosenttia on akussa. Vastuullisesti tuotettujen akkujen kysyntä tulee jyrkästi kasvamaan.

– Akkukennotehtaita on tällä hetkellä Eurooppaan suunnitteilla jo kolmisenkymmentä. Se kapasiteetti on rakentumassa, Hietanen selventää.

– Mutta mentäessä akkuarvoketjussa taaksepäin katodiaktiivimateriaaleihin ja prekursoreihin huomaamme, ettei niitä täällä valmisteta vielä lainkaan.

Katodi on akkukennon arvokkain osa, elektrodi, jolla tapahtuu pelkistymisreaktio. Prekursorimateriaalia eli esiastetta käytetään katodiaktiivimateriaalin valmistukseen. Jälkimmäistä käytetään akkukennon valmistukseen.

– Akkumateriaaleja tekee vain kolme eurooppalaista toimijaa. Niidenkin tuotanto on Aasiassa. Vaasan hankkeen toteuduttua kaikki kolme ovat täällä. Suomesta on muodostumassa merkittävä keskittymä, Hietanen iloitsee.

Akkukennotehtaita on tällä hetkellä Eurooppaan suunnitteilla jo kolmisenkymmentä. Se kapasiteetti on rakentumassa.

Maailman johtava sähköajoneuvojen akkumateriaalien tuottaja, saksalainen Basf rakentaa parhaillaan Harjavaltaan katodimateriaalin esiasetta, prekursoreita, valmistavaa tehdasta. Puolaan katodimateriaalitehdasta pystyttävä belgialainen Umicor osti pari vuotta sitten puolikkaan Kokkolassa kobolttia jalostavasta amerikkalaisomisteisesta Freeport Cobaltista. Kemianyhtiö Johnson Matthey rakentaa prekursori- ja katodiaktiivimateriaalitehdasta Puolaan ja suunnittelee nyt toista samanlaista Suomeen.

– Suomen Malmijalostuksella on käynnissä prekursori- ja katodiaktiivimateriaalihankkeet Kotkassa ja Haminassa. Siellä on ympäristövaikutusten arviointi valmistumassa. Haminan tehtaan investointia valmistelemme yhdessä kiinalaisen CNGR Advanced Materialin kanssa.

Akkuteollisuudessa tapahtuu kotimaassa tällä hetkellä paljon. Valmet Automotive on lyhyessä ajassa rakentanut yhden akkutehtaan Saloon, toinen on rakenteilla Uuteenkaupunkiin ja kolmannesta tehtaasta Saksaan tehtiin päätös keväällä. Yhtiö kutsuukin itseään yhdeksi autoteollisuuden johtavista akkujärjestelmien toimittajista.

KONGON KOBOLTIN EETTISET ONGELMAT

Vuosikymmenen lopulla tarvitaan eurooppalaista autoteollisuutta varten 500 gigawattituntia akkukennoja vuodessa. Määrään uppoaa yli 700 000 tonnia prekursori- ja katodiaktiivimateriaaleja. Kapasiteettia on rakennettava Eurooppaan ripeästi. Johnson Matthey ilmoitti suunnittelevansa Vaasan tehtaan tuotannoksi 30 000 tonnia.

Kun keskimääräinen täyssähköauton akun koko on noin 50 kWh, tarkoittaisi 500 gigawattituntia akkukennoja autoihin sijoitetuiksi akuiksi muutettuina noin 10 miljoonan sähköauton valmistustarvetta. Viime vuonna Euroopassa myytiin vajaat 1,4 miljoonaa sähköautoa hybridit mukaan luettuina.

Täyssähköauton litiumioniakun valmistamiseen tarvitaan noin 50 kiloa nikkeliä, 8 kiloa litiumia sekä 7 kiloa kobolttia. Suomella on mineraalivarojensa ja muiden vahvuuksiensa pohjalta edellytykset vastata ainakin yhden ison sähköautojen akkuja valmistavan tehtaan katodimateriaalitarpeisiin.

Paisuvassa akkuteollisuudessa on turvauduttava myös tuontiin. Kongon demokraattisesta tasavallasta rahdataan 60–70 prosenttia maailman käyttämästä koboltista.

– Liikenteen sähköistyminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista ilman Kongon kobolttia, Hietanen toteaa.

Kongoon liittyy eettisiä ongelmia, joiden taustalta löytyy lapsityövoiman hyväksikäyttöä ja korruptiota. Nuorempana tutkijana LUT-yliopistossa työskentelevä Anna Härri toimi aiemmin Eettisen kaupan puolesta ry:n tutkijana. Hän vieraili Kongossa. Kobolttia salaa käsin louhivat artesaanikaivajat työskentelivät siellä vaarallisesti ilman suojavälineitä luhistumisvaarassa olevissa kaivoksissa.

– He tekevät työtään ilman valvontaa ja myyvät löydöksensä torilla, Härri kertoo.

Kongo on haavoittuvainen valtio. Äärimmäisen köyhyyden ja korruption vuoksi yhteiskuntaa ei ole kyetty rakentamaan terveelle pohjalle.

Härrin mukaan suuri osa teollisista kobolttikaivoksista on kiinalaisomistuksessa. Tutkija ei toivo, että Kongosta lakattaisiin ostamasta kobolttia.

– Jos niin tapahtuisi, kongolaiset kaivostyöntekijät putoaisivat tyhjän päälle. Kongo on haavoittuvainen valtio. Äärimmäisen köyhyyden ja korruption vuoksi yhteiskuntaa ei ole kyetty rakentamaan terveelle pohjalle.

Härri on tyytyväinen tiukentuvasta suhtautumisesta myös kaivosteollisuudessa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin. Euroopan unioni julkisti vuonna 2019 Euroopan vihreän kehityksen Green Deal -ohjelman, jonka tavoitteiden toteuttamisessa yritysvastuulla on tärkeä merkitys.

EU-tason yritysvastuusääntelyllä edistetään vastuullista yritystoimintaa sekä minimoidaan sosiaaliset ja ympäristölliset haitat. Myös TEM tekee valmistelutyötä laatiakseen Suomen hallituksen esityksen asiassa.

– Yritysvastuulaki on askel oikeaan suuntaan. On tärkeätä saada elinkeinotoiminnan eettiseen toteuttamiseen lainmukaisia reunaehtoja, jotta ei oltaisi yrityksen oman ilmoituksen varassa, Härri painottaa.

Kansainvälinen akkuteollisuuskin on herännyt. Kongon hallitus perusti vuonna 2019 organisaation (EGC) parantamaan artesaanityövoiman olosuhteita. Viime vuonna yksi maailman suurimmista raaka-aineiden välittäjistä, Trafigura, teki viiden vuoden rahoitussopimuksen EGC:n kanssa. Sopimuksen tavoitteena on luoda valvottuja kaivosalueita, kauppapaikkoja ja logistiikkatoimintoja koboltin artesaanituotannolle Kongossa.

AKKUASETUS TUO MYÖS AKKUPASSIN

Euroopan komissio julkaisi ehdotuksensa EU:n uudeksi akkuasetukseksi viime vuoden lopulla. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii akkujen käytön lisäämistä useilla aloilla kuten liikenteessä, uusiutuvassa energiassa ja digitalisaatiossa.

Käytettyjen akkujen keräystavoitetta jäsenmaille nostetaan portaittain. Kannettavien akkujen kierrätysasteen tulisi olla 65 prosenttia vuonna 2025 ja 70 prosenttia vuonna 2030.

Isommista, kuten autojen käyttövoima-akuista, pyritään saamaan talteen kaikki. Niihin liitetään koko elinkaaren ajaksi akkupassi eli digitaalinen tuote- ja käyttöhistoriaseloste. Vuonna 2025 koboltista, nikkelistä ja kuparista pitää saada talteen 90 prosenttia ja litiumista 35 prosenttia, vuonna 2030 lukujen tulisi olla 95 ja 70 prosenttia.

Vuoteen 2030 mennessä akkuihin tulisi sekoitevelvoite, mikä tarkoittaa pakkoa käyttää tiettyä minimimäärää kierrätettyjä raaka-aineita neitseellisten joukossa.

Kannettavien akkujen kierrätysasteen tulisi olla 65 prosenttia vuonna 2025 ja 70 prosenttia vuonna 2030.

Fortumin tämän vuoden alussa valmistuneessa Ikaalisten kierrätyslaitoksessa akut käsitellään esikäsittelyn jälkeen mekaanisesti. Akuista eroteltu ”musta massa” viedään Harjavaltaan Fortumin hydrometallurgiseen laitokseen. Harjavallan teknologialla kyetään kierrättämään yhtiön kertoman mukaan yli 95 prosenttia akkujen koboltista, nikkelistä ja mangaanista.

Suomen Malmijalostus ja maailman johtava jäljitettävyysratkaisujen toimittaja Circulor aloittivat keväällä strategisen yhteistyön. Akkuarvoketjussa Circulorin ratkaisua käytetään koboltin alkuperän jäljittämiseen jalostus- ja valmistusvaiheissa sekä hiilidioksidipäästöjen laskemiseen eri tuotantovaiheissa.

GTK:n ja VTT:n toteuttama suomalainen BATtrace-tutkimushanke selvittää, miten metallien alkuaineiden ominaisuuksia tutkimalla saadaan hyödynnettävää tietoa raaka-aineen alkuperästä. Raaka-aineilla on tunnusomaiset piirteensä, joiden avulla voidaan mahdollisesti jäljittää jopa valmiin tuotteen materiaalien alkuperä. Koko tuotantoketjun jäljitettävyys on edellytys akkumateriaalien sertifioinnille.

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVITUS TUOMAS IKONEN

AVAAJA: Tes suojaa sairasta lastakin

Työehtosopimus takaa sen, että sairasta lasta saa hoitaa neljä päivää palkan kanssa. Laki ei puhu rahasta mitään.

16.6.2021

– Työehtosopimuksen kautta tulee se palkallisuus, toteaa Sari Kola.

Kola on Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija. Laki takaa oikeuden jäädä korkeintaan neljäksi päiväksi hoitamaan sairasta lasta tai järjestelemään hoitoa. Mutta vain työehtosopimuksen ansiosta päivät ovat palkallisia.

Työntekijällä on sama omailmoitusoikeus lapsen sairastelusta kuin omastaankin, jos yrityksessä oikeus on, kunhan lapsi mainitaan sopimuksessa.

Sari Kola
Sari Kola

– Lääkäri kirjoittaa lapselle yleensä varmuuden vuoksi neljä päivää sairauslomaa, vaikkei lapsi tarvitsisi niin monta päivää. Omailmoituksella vanhempi pääsee aikaisemmin takaisin töihin, Kola toteaa.

Omailmoitukset vähentävät myös lasten sairastelusta johtuvia poissaoloja kuten ne vähentävät työtekijöidenkin lyhyitä sairauspoissaoloja.

KIPUPISTEITÄKIN LÖYTYY

– Suullisen selityksen lapsen sairastumisesta on riitettävä. Muutamiin tapauksiin olen törmännyt, että työnantaja ei ole halunnut maksaa palkkaa, koska lapsi ei ole päässyt lääkärin vastaanotolle eikä saanut todistusta sairaudesta, Kola kertoo.

– Kirjallisen selityksen vaatimiseen pitää työnantajalla olla erittäin vahva näyttö aiemmin tapahtuneesta sairauslomaoikeuden väärinkäytöstä, hän alleviivaa.

Kola ei ole itse koskaan kuitenkaan törmännyt tällaisiin väärinkäytöksiin, joten vaatimiseen ei useimmiten ole oikeutta.

Jos toinen vanhempi ei pysty tai ei saa omalta työnantajaltaan todistusta siitä, että hän ei voi jäädä hoitamaan lasta, ei tästäkään voida vaatia todistusta. Suullinen selvitys riittää. Kola painottaa sitä, että yksityisyyden suoja pätee työelämäänkin.

Työntekijän oma terveys, työkyky ja lapsen turvallisuus vaarantuvat, jos hän joutuu hoitamaan sairasta lasta yövuoron jälkeen.

Vuoronvaihdon on joustettava, jos vuorotyötä tekevistä vanhemmista kummallakin on hoitovastuu. Samassa työpaikassa työtä tekeville kolmivuorotyö yövuoroineen voi luoda ongelmia.

– Työntekijän oma terveys, työkyky ja lapsen turvallisuus vaarantuvat, jos hän joutuu hoitamaan sairasta lasta yövuoron jälkeen. Näin me tämän asian näemme.

Työntekijän ja työnantajan yhteistyöllä ja keskustelukulttuurin avoimuudella on saatu tilapäisesti muutettua työvuoroja ja työaikoja. Kolasta tällaisiakin tilanteita olisi tärkeä pohtia jo ennakkoon yhteistoiminnassa, sopien ja kirjaten pelisäännöt, ja saattaa kaikki koko työyhteisön tietoon. Ennakointi lisää tuottavuutta ja hyvinvointia.

Vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla olevan vanhemman sairastuminen samaan aikaan kun lapsi sairastuu luo sekin ongelmatilanteita.

– Toinen vanhempi ei saa palkkaa, jos hän joutuu toisen sairastumisen takia jäämään lapsia hoitamaan.

Palkkaa ei makseta myöskään silloin, jos toinen vanhempi joutuu lähtemään yhden lapsen kanssa sairaalaan ennalta suunniteltua leikkausta varten, ja toinen vanhempi jää hoitamaan muita kotiin.

– Työehtosopimukset puhuvat lapsen äkillisestä sairastumisesta, Kola huomauttaa.

IKÄRAJA LIIAN ALHAINEN

– Vain alle 10-vuotiaan sairastuessa on annettava palkallista vapaata, toteaa Teollisuusliiton teknologiasektorin sopimusasiantuntija Janne Heinimäki.

Heinimäki on huolissaan alhaisesta ikärajasta, joka oikeuttaa jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin.

– Kyllä vähän yli 10-vuotiasta olisi todella ikävä jättää yksin kotiin. Olemme vaatineet vaikka kuinka monella tes-kierroksella ikärajan nostamista, mutta läpimurtoa ei ole saatu.

Janne Heinimäki
Janne Heinimäki

Sopimusasiantuntija huolehtii myös siitä vaikeasta tilanteesta, jossa esimerkiksi yksinhuoltaja on jo käyttänyt neljä päiväänsä, mutta lapsen sairaus vaatii edelleen kotihoitoa.

– Silloin kyseeseen tulee lain mainitsema velvollisuus antaa vapaata pakottavista perhesyistä.

Tämän lainpykälän perusteella palkanmaksuvelvollisuutta ei työnantajalle synny. Heinimäki kehottaakin kääntymään Kelan puoleen taloudellisen tuen selvittämiseksi ja tiedustelemaan, onko kunnassa tarjolla tilapäisapua lasten hoitoon.

Heinimäki iloitsee siitä, että omailmoituskäytäntö on levinnyt laajalle ainakin teknologiasektorin työpaikoilla. Hänen mukaansa työpaikoilta ei liittoon asti tule riita-asioita, jotka koskisivat sairaan lapsen hoitoa.

Hän alleviivaa, että Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuus ry:n jo vuosia ja vuosia harjoittama jatkuvan neuvottelun periaate auttaa näiden sosiaalimääräysten soveltamisessa. Tes-pykälistä saadaan yhteisessä prosessissa yhteiset tulkinnat.

Heinimäki ei voi olla hämmästelemättä Teknologiateollisuus ry:n ilmoitusta siitä, että nyt siirrytään paikalliseen sopimiseen.

– Teknologiateollisuus ry jäykistää työmarkkinoita, ei suinkaan notkista.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA

Sadat tuhannet työssäkäyvät huolehtivat läheisistään – ”Äidin muutto lähelle oli hyvä ratkaisu”

Pesulassa myymälänhoitajana työskentelevä Sari Liukkonen on muistisairaan äitinsä omaishoitaja. Päivät ovat pitkiä, mutta aiemmin kaukana asuneen äidin muutto samalle paikkakunnalle vähensi huolta.

14.6.2021

– Kyllähän ne päivät venähtävät pitkiksi, sanoo keravalainen Sari Liukkonen, 56.

Hän on muistisairaan äitinsä Paula Heiskasen, 75, omaishoitaja ansiotöiden ohella. Liukkonen työskentelee päivät Keravan SOL Pesulassa ja aamuin sekä illoin huolehtii äidistään.

– Aamulla käyn tekemässä hänelle aamupalan, hoidan lääkkeet ja mittaan sokerit, Liukkonen kertoo.

Päivällä ruokatauollaan hän soittaa äidille ja muistuttaa jääkaappiin tekemästään voileivästä. Töiden jälkeen on vuorossa päivän toinen vierailu äidin luo.

Äiti pärjää omassa asunnossa, kun tytär käy huolehtimassa päivän perusasioista.

– Pitää vieressä katsoa, että hän syö ja ottaa lääkkeet, Liukkonen kertoo.

Päivätyön aikataulut ovat sopineet omaishoidon arkeen kohtalaisen hyvin. Hän on työskennellyt pesulassa vuodesta 2011.

– Työpäivä alkaa vasta kymmeneltä. Olen aamuihminen, niin ennen töitä kerkeää tehdä kaikenlaista.

SARI LIUKKONEN

Kerava
Myymälänhoitaja
SOL Pesulapalvelut Oy
Työsuojeluvaltuutettu
Helsingin Pesulatyöntekijät ao. 403

VÄLIMATKA KASVATTI HUOLTA

Äiti muutti tammikuussa Keravalle pitkäaikaiselta kotipaikkakunnaltaan viiden tunnin ajomatkan takaa. Tarve muuttaa lähemmäksi tytärtä alkoi tulla ilmi keväällä 2019.

– Kun menin käymään, huomasin, että viikon lääkkeet olivat syömättä, Liukkonen kertoo.

Tämän jälkeen äidille järjestettiin kunnallista kotihoitoa, mutta kokemukset palvelusta eivät olleet hyviä. Hoitajien käynnit olivat hyvin pikaisia. Onneksi apuna oli yksityinen hoitaja, joka teki viikoittaiset ruokaostokset ja käytti äitiä lääkärissä ja verikokeissa.

Pitkä etäisyys ja jatkuva huoli äidin tilanteesta vaivasivat mieltä.

– Pelkäsin, että jos hän lähtee hortoilemaan, miten sitten käy.

Viimeinen pisara oli kotihoidon tekemä erehdys, jonka takia äiti oli keväällä 2020 kolme kuukautta ilman reumalääkitystä.

– Päätin, että äiti tulee Keravalle asumaan, ja piste, Liukkonen kertoo.

Keravalaisen Sari Liukkosen äiti Paula Heiskanen muutti tammikuussa samaan kaupunkiin. Aiemmin heidän välillään oli viiden tunnin ajomatka.

Nykyisessäkin arjessa Liukkonen kantaa äidistä huolta, mutta lähekkäin asuminen tuo turvallisuuden tunnetta.

– Pitkä välimatka on sellainen stressitekijä, että hyvä kuin pääsi siitä eroon, Liukkonen sanoo.

Äiti suhtautui ennalta muuttoon päivästä riippuen hyväksyen tai vastustaen. Muuton jälkeen hän on vaikuttanut tyytyväiseltä tilanteeseensa.

– Äiti on hyvin iloinen, kun menen käymään. Hän muistaa minut ja muut lähimmät sukulaiset, Liukkonen kertoo.

NAAPURILTA VINKKI SOPIMUSOMAISHOIDOSTA

Liukkonen teki alkuvuonna Keravan kaupungin kanssa sopimuksen omaishoidon tuesta. Sopimusomaishoidosta hän kuuli omassa taloyhtiössään asuvalta omaishoitajalta.

– Naapurin innoittamana laitoin hakemuksen menemään, Liukkonen kertoo.

Sopimusomaishoitajana hän saa reilun 400 euron palkkion, ja kunnan kuuluu tarjota palveluja omaishoidon tueksi.

Sopimukseen kuuluu myös hoitajan kolme vapaapäivää kuukausittain, mutta niiden käytännön järjestelyt ovat vielä kesken koronatilanteenkin takia. Vaihtoehtoina ovat äidin vieminen vapaan ajaksi laitoshoitoon, korvaavan palvelun ostaminen palvelusetelillä tai sopivan sijaishoitajan löytäminen.

– Jotenkin ajattelen, että yksi tuttu sijaishoitaja olisi paras vaihtoehto, Liukkonen kertoo.

Tuttu ympäristö ja ihmiset sekä arjen rutiinit tuovat turvaa muistisairaalle.

VERTAISTUKEA LÖYTYI SATTUMALTA

Liukkonen on saanut vertaistukea tilanteeseensa sattuman kautta. Äidin asunnolla käydessään hän tapasi rappukäytävässä naapurissa asuvan Arja Virolaisen, joka on myös muistisairaan omaishoitaja.

Kemiat sattuivat heti yksiin ja puhelinnumerot vaihdettiin saman tien.

– Ihan kuin olisi tunnettu pidempäänkin. Hän on ollut tuki ja turva, Liukkonen kertoo.

Käytännön apua ja vertaistukea on antanut naapurissa asuva Arja Virolainen, joka on itsekin muistisairaan läheisensä omaishoitaja.

Naapuri on myös hätäapuna, jos äidin luona sattuu jotain, eikä Liukkonen pääse lähtemään hätiin. Pesula on yhden työntekijän pyörittämä, joten työpaikalta lähteminen ei ole helppoa.

– Pari kertaa olen pyytänyt Arjalta apua, Liukkonen kertoo.

Liukkonen on ollut yhteydessä myös alueen omaishoitajayhdistykseen, joka järjestää tuki- ja virkistystoimintaa. Koronatilanteen helpottaessa Liukkosella on aikomus mennä äidin kanssa mukaan yhdistyksen toimintaan.

Suunnitelmissa on myös hakea vapaaehtoisapua omaishoitajan työpäivän ajaksi, jotta äiti ei joutuisi olemaan päivittäin yhdeksää tuntia itsekseen.

– Kävisi joku moikkaamassa mutsia kerran tai kaksi viikossa, Liukkonen toivoo.

UIMISESTA YHTEINEN HARRASTUS

Liukkonen haluaa pitää ansiotöistä taukoa ollakseen enemmän äidin kanssa. Siksi hän on jättänyt työnantajalle hakemuksen puolen vuoden vuorotteluvapaasta.

– Äiti on vielä nyt niin hyvässä kunnossa, että voisin ottaa pienen tauon töistä, Liukkonen sanoo.

Vesi on äidille mieluisa elementti, joten uimahallien avautumista koronan jälkeen odotetaan innolla.

– Uimisesta aion tehdä meidän viikoittaisen harrastuksemme, Liukkonen kertoo.

Omaishoito on usein arkista auttamista ja päivän rutiinien pyörittämistä.

Tulevaisuuteen sisältyy myös äidin muutto, sillä hänen asuintalonsa menee ensi vuonna remonttiin. Uusi asunto on jo löytynyt entistä lähempää tyttären kotia. Jatkossa välimatkaa on enää alle 400 metriä.

Äitiä tavanneet sukulaiset ovat kertoneet äidin olevan nyt entistä elinvoimaisempi. Painokin on noussut, kun tytär huolehtii ruokailuista.

– Uskon, että äidin muutto lähelle oli hyvä ratkaisu, Liukkonen sanoo.

 

OMAISHOITAJA

  • Henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.
  • Selvitysten mukaan yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Suomessa arvioidaan olevan noin 350 000 omaishoitosuhdetta, joissa läheinen on pääasiallinen auttaja.
  • Työssäkäyvistä noin kolmannes, eli 750 000 suomalaista, huolehtii työn ohella läheisestään. Näissä omaishoitosuhteissa sitovuus vaihtelee satunnaisesta auttamisesta jokapäiväiseen hoitoon.
  • Kunnan kanssa sopimuksen omaishoidon tuesta oli vuonna 2019 tehnyt noin 48 700 henkeä. Sopimusomaishoitajista noin 70 prosenttia on naisia. Sopimusomaishoidon yleisin syy on muistisairaus.
  • Sopimukseen omaishoidon tuesta kuuluu pääpiirteissään omaishoitajalle maksettava palkkio, omaishoitoa tukevat palvelut sekä omaishoitajan 2–3 kuukausittaista vapaapäivää.
    Lähde: Omaishoitajaliitto

 

Sadat tuhannet huolehtivat läheisistään työn ohella

Työikäisten omaishoitajien tunnistamisessa ja tukemisessa on parannettavaa. Joustot työpaikalla ja kunnan tarjoamat palvelut ovat avainasemassa, kertoo projektipäällikkö Miika Kataja Omaishoitajaliitosta.

Suomalaisista noin 750 000 auttaa ja hoivaa läheisiään työssäkäynnin ohella. Omaishoitajaliiton päivittämä luku perustuu Työterveyslaitoksen tutkimukseen Työ ja terveys Suomessa 2012, jonka mukaan 28 prosentilla työssäkäyvistä oli huolehtimisvastuita läheisistä.

Yleisimmin työikäinen omaishoitaja on 45–64-vuotias nainen, joka pitää huolta omista tai puolisonsa vanhemmista.

– Myös miesten toimiminen omaishoitajina on yleistynyt, kertoo projektipäällikkö Miika Kataja Omaishoitajaliiton Rahkeet riittämään -hankkeesta, jonka tavoitteena on vahvistaa työikäisten omaishoitajien asemaa.

Miika Kataja
Miika Kataja

Omaishoitotilanteet ovat monimuotoisia ja sitovuus voi vaihdella satunnaisesta auttamisesta jokapäiväiseen hoitoon. Omaishoitajat ja hoidettavat henkilöt ovat kaikenikäisiä, ja omaishoidon tarpeen syyt vaihtelevat laajasti.

Omaishoidossa voi olla muun muassa erityistä tukea tarvitseva lapsi, sairastunut puoliso tai tapaturmassa loukkaantunut muu läheinen. Osa omaishoitajista pitää huolta toisella paikkakunnalla asuvasta läheisestä etäyhteyksien avulla.

Pieni osa omaishoitajista on tehnyt kunnan kanssa sopimuksen omaishoidon tuesta. Sopimuksen piirissä on noin 50 000 henkeä, joista noin 21 000 on työikäisiä.

– Suurin osa omaishoidosta tapahtuu virallisen omaishoidon tuen ulkopuolella, Kataja toteaa.

OMAISHOITO TUNNISTETTAVA

Omaishoitotilanteiden tunnistaminen on haastavaa sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Omaishoito käsitetään usein vain sopimusomaishoidoksi, jolloin puhutaan pienestä osasta tukea tarvitsevia omaishoitajia.

– Moni ei hae palveluita tai tukea omassa omaishoitotilanteessa, vaikka hoivatehtävä voi olla hyvinkin sitova ja vaikuttaa merkittävällä tavalla arjen sujuvuuteen, Kataja kertoo.

Hänen mukaansa työikäisten omaishoitajien tukia on kehitetty hitaasti ilman järjestelmällisyyttä. Työikäisten omaishoitajien ääni pitäisi saada vahvemmin kuuluviin, jotta tarpeet tulisivat huomioiduiksi.

PALVELUT AVAINASEMASSA

Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisessa keskiössä ovat omaishoitotilanteen vaatimukset, työpaikan tarjoamat joustot sekä julkisen vallan tuottamat palvelut.

– Merkittävin edellytys on, että hoidettavalla henkilöllä on laadukas sijaishoito omaishoitajan työpäivän aikana, Kataja kertoo.

Kunnan tehtävä olisi taata riittävä hoito omaishoitajan työssäkäynnin ajalle, mutta usein työelämästä poistumisen syynä on, että työpäivän ajaksi ei ole tarjolla sopivaa hoitoa.

Moni ei hae palveluita tai tukea omassa omaishoitotilanteessa, vaikka hoivatehtävä voi olla hyvinkin sitova.

Parhaimmillaan toimiva omaishoitotilanne hyödyttää kaikkia osapuolia. Riittävien kunnallisten palvelujen avulla omaishoitaja voi keskittyä työhönsä, josta hän saa tarvittaessa joustoja.

– Toimivat käytännöt hyödyttävät myös työnantajaa, sillä omaishoitaja on tutkitusti sitoutunut ja hyvä työntekijä, Kataja kertoo.

OMAISHOITO RAJAA ELÄMÄNPIIRIÄ

Omaishoidon vaikutukset hoitajan talouteen voivat olla merkittäviä ja kertautuvia. Ansioiden pienentyessä myös eläkekertymä ja ansiosidonnaiset etuudet pienenevät.

– Joustojen käyttö, työajan sovittaminen tai keventäminen ovat yleensä suoraan pois työssä käyvän omaishoitajan palkkapussista, Kataja kertoo.

Omaishoito voi rajata omaishoitajan elämänpiiriä, sillä hoitotehtävän sitovuus vähentää omaa aikaa. Piiri pienenee myös työuran kannalta, sillä työn perässä muuttaminen voi olla vaikeaa.

– Usein hoivaan käytettävä aika on pois työstä palautumisesta tai esimerkiksi opiskelusta. Samalla omaishoitajan urakehitys voi kärsiä, Kataja toteaa.

KRITEERIT VAIHTELEVAT

Sopimusomaishoidon tuki perustuu lakiin, mutta lainsäätäjä on jättänyt sopimuskriteerit ja toteutuksen pitkälti kuntien päätettäväksi.

– Monessa kunnassa kriteerit on asetettu niin tiukaksi, että työssä käyviä omaishoitajia ei hyväksytä sopimusomaishoidon piiriin, Kataja kertoo.

Tulossa oleva sote-uudistus voi toteutuessaan vähentää omaishoitajien eriarvoisuutta, sillä jatkossa soten järjestäjiä on 293 kunnan sijaan 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki.

TYÖN MONIMUOTOISUUS HUOMIOITAVA

Erilaiset työn muodot pitäisi huomioida suunniteltaessa omaishoitajien tarvitsemia tukia ja joustoja.

Nykyiset joustot sopivat parhaiten töihin, joissa voi muutenkin laajasti sovitella työaikojaan. Kuntien tarjoamat palvelut puolestaan auttavat parhaiten päivätöitä tekeviä.

Esimerkiksi tietotyötä tekevän omaishoitajan mahdollisuudet joustoihin ovat hyvin erilaiset kuin teollisuudessa vuorotöissä käyvän omaishoitajan.

Myös koronaepidemia on kohdellut eri alojen työntekijöitä eri tavoin. Omaishoitoa tukevat palvelut vähentyivät varsinkin poikkeusajan alussa, joten moni omaishoitaja on joutunut jäämään pois töistä. Toisaalta korona-aika on voinut jopa helpottaa omaishoitoarkea lisäämällä etätyömahdollisuuksia.

TIETOA JA TUKEA ON SAATAVILLA

Omaishoidon kysymyksiä pohdiskelevia Kataja kehottaa tutustumaan Omaishoitajaliiton verkkosivuilla tai Väestöliiton Hyvä kysymys -sivustolla tarjolla olevaan tietoon.

Ensisijainen tuen antaja omaishoitoperheille on oma kunta, johon kannattaa olla yhteydessä heti, kun oma tilanne arveluttaa.

– Palveluntarpeen arviointi auttaa kuvaamaan ja jäsentelemään omaa hoivatilannetta, vaikka ei päätyisi heti hakemaan omaishoidon tukea, Kataja toteaa.

 

Omaishoito puheeksi työpaikoilla

Lain mahdollistamia joustoja ei ole käytetty täysimittaisesti. Myös asenteissa on parantamisen varaa, kertoo ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista selvittänyt professori Laura Kalliomaa-Puha.

– Työn luonne vaikuttaa hurjasti siihen, miten hyvin omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittaminen onnistuu, toteaa sosiaalioikeuden professori Laura Kalliomaa-Puha Tampereen yliopistolta.

Kalliomaa-Puha on selvittänyt omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Selvitys julkaistiin alkuvuonna 2019.

Laura Kalliomaa-Puha
Laura Kalliomaa-Puha

Selvityksessään Kalliomaa-Puha tuo esiin, että olemassa olevan lainsäädännön mahdollisuudet eivät ole täysimittaisesti käytössä.

Työsopimuslaissa esimerkiksi säädetään, että työntekijällä on oikeus tilapäiseen palkattomaan poissaoloon pakottavissa perhettä kohdanneissa tilanteissa.

Työsopimuslain mukaan työnantajan on myös pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä hoitamaan läheistä. Tässäkin tapauksessa poissaolo on palkatonta.

UUSI OMAISHOITOVAPAA TULOSSA LAKIIN

Lainsäädäntöön on tulossa muutoksia, jotka antavat omaishoitajalle oikeuden olla poissa töistä myös kiireettömissä tapauksissa. Perhevapaauudistuksen osana ollaan tuomassa käytäntöön EU:n Työelämän tasapaino -direktiivin vaatimus oikeudesta viiden päivän vuosittaiseen palkattomaan vapaaseen.

– Omaishoitovapaassa kysymys on myös ei-yllättävästä tilanteesta, Kalliomaa-Puha sanoo.

Omaishoitajien etujärjestö Omaishoitajaliitto on kritisoinut lakiesitystä, sillä esityksen mukaan omaishoitovapaalle voi jäädä vain niissä tapauksissa, kun avun tarvitsija on lähiomainen tai asuu samassa taloudessa.

Omaishoitajaliitto myös katsoo, että vapaan aikainen ansionmenetys pitäisi korvata sairausvakuutuksesta.

TIETOA LISÄÄ JA ASENTEET KUNTOON

Tiedon puute ja asenteet ovat Kalliomaa-Puhan mukaan keskeinen omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamisen este. Omasta omaishoitotilanteesta voi olla hankala puhua työpaikalla.

– Ajateltaisiin vähän laajemmin, niin tunnistettaisiin, että tällaiset tilanteet koskettavat lähes jokaista jossain elämänvaiheessa, Kalliomaa-Puha toteaa.

Kun löytyy tahtoa, löytyy keinojakin.

Omaishoitotilanteissa tarvitut joustot, palvelut ja tuki ovat usein samankaltaisia kuin pienten lasten vanhempien tarvitsemat. Mahdotonta omaishoidon ja työelämän yhteensovittamisen ei siis pitäisi olla.

– Kun löytyy tahtoa, löytyy keinojakin, Kalliomaa-Puha toteaa.

Parhaimmassa tilanteessa työssäkäynti ja omaishoito voivat olla toistensa vastapainoja.

– Monet omaishoitajat kertovat, että on tärkeä henkireikä päästä työmaailmaan.

SUKUPUOLITTUNUT HOIVA

Omaishoito on myös sukupuolten tasa-arvokysymys.

– Juridista vastuuta ei ole, mutta käytännössä naisilla on yliedustus omaishoitajina, Kalliomaa-Puha toteaa.

Pienten lasten kotihoito näkyy naisten ansio- ja urakehityksissä. Vastaavia vaikutuksia on myös omaishoidolla. Taloudelliset vaikutukset eivät siis jakaudu tasan sukupuolten kesken.

Omaishoidon painottuminen naisille voi vaikuttaa myös siihen, että miesvaltaisilla työpaikoilla omaishoitokysymysten nostaminen esiin on hankalaa.

HOIVA USEIN LÄHEISTEN VARASSA

Suomessa hoivan järjestämisvastuu on viimekädessä julkisella vallalla. Tästä huolimatta järjestelmä on monilta osin rakentunut läheisten varaan. Tällöin puhutaan omaisolettamasta.

Kalliomaa-Puha antaa esimerkin omasta perhepiiristään. Hänen Alzheimerin tautia sairastava isänsä on saanut palvelusetelin hoivakotiin, mutta hoitopaikan valinta on käytännössä lasten tehtävä. Järjestelmää tuntevallekin on työlästä valita läheiselle hyvä hoivakoti loppuelämäksi.

– Omaisolettama lisää painetta, että työssäkäyvän läheisen apua tarvitaan.

Kokonaisuudessaan omaishoito on iso yhteiskunnallinen kysymys. Suomessa on tavoitteena työllisyysasteen nostaminen samalla kun ikääntyneiden osuus väestössä suurenee ja hoivatarpeet kasvavat.

 

Selkeät pelisäännöt tarvitaan

Teollisuusliittolaiset omaishoitajat ottavat liittoon yhteyttä yleensä taloudelliseen toimeentuloon ja työjärjestelyihin liittyen.

Teollisuusliiton työympäristöyksiköstä kerrotaan, että omaishoitoon liittyvät yhteydenotot koskevat usein taloudelliseen turvaan esimerkiksi sairaan lapsen pitkäaikaisessa hoitotilanteessa. Myös työaikaan ja -vuoroihin liittyvät järjestelyt ovat yhteydenottojen aiheena.

Usein omaishoidon ja työtehtävien yhteensovittamiseen liittyvät vaikeudet olisi voitu välttää etukäteen sopimalla. Jos työpaikalla yhteistoiminnassa sovitaan omaishoitotilanteisiin liittyvistä pelisäännöistä, järjestelyt on helpompi toteuttaa ja ne ovat yhtäläiset kaikille työntekijöille.

Omaishoidon ja työtehtävien yhteensovittaminen on hankaa tilanteissa, joissa esimerkiksi tuotannon koneita ei voida sammuttaa, eikä työntekijöille ole etukäteen suunniteltu sijaisia. Myös esimerkiksi maatalous- ja metsäalojen sesonkitöissä sijaisjärjestelyt voivat olla hankalia urakkatahtisessa työssä.

OMAISHOITOTILANTEET YLEISTYVÄT

Suomessa ikääntyneen väestön osuus kasvaa kovalla vauhdilla. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaiden osuus väkiluvusta oli 22,7 prosenttia. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vastaava osuus on vuonna 2030 jo 26,3 prosenttia. Vuonna 1990 yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä oli 13,5 prosenttia.

Omaishoitotilanteet ovat ikärakenteen muutoksen takia yleistyneet ja yleistyvät jatkossakin. Laeissa ja työehtosopimuksissa omaishoito tunnistetaan kuitenkin heikosti.

Teollisuusliiton työympäristöyksikön tietojen mukaan omaishoitotilanteisiin liittyvät ongelmat johtuvat yleensä tiedon puutteesta. Työtä on vaikea järjestellä omaishoidolle suotuisammaksi, jos tarpeet eivät ole tiedossa.

Kokonaisuuden kannalta olisi käytännöllistä, että omaishoitoperheet, kunnat ja työpaikat kävisivät vuoropuhelua omaishoitotilanteista. Kun tarvittavat tiedot ovat kaikilla osapuolilla, tuet ja joustot on helpompi suunnitella.

PELISÄÄNNÖT TYÖEHTOSOPIMUKSIIN

Optimissa tilanteessa laki ohjaisi sopimaan omaishoitotilanteiden pelisäännöistä työehtosopimuksissa, jotka olisivat pohja työpaikoilla käytäviin keskusteluihin ja sopimiseen.

Työntekijöiden ja työpaikkojen tietoja omaishoidosta olisi mahdollista lisätä myös työterveyshuollossa, jossa voitaisiin nykyistä laajemmin käsitellä perhetilanteita muissakin kuin pienten lasten hoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Omaishoitoon liittyvissä kysymyksissä voi olla yhteydessä Teollisuusliiton työympäristö- ja sosiaaliturva-asioiden päivystykseen, jonka puhelinnumero on 020 690 449.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT PEKKA ELOMAA