Viime vuosikymmenien aikana markkinaliberalististen talousteorioiden pohjalta toteutetut uudistukset ovat kasvattaneet yhteiskuntaluokkien välisiä elintasoeroja ja luoneet suurtyöttömyyden lähes kaikissa kehittyneissä maissa.
18.10.2021
Eriarvoistumista on tapahtunut myös tasa-arvon entisessä mallimaassa Ruotsissa. Länsinaapurissa tuloerot pienenivät nopeasti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Saman ajanjakson aikana saavutettiin täystyöllisyys ja rakennettiin vahva hyvinvointivaltio.
Täystyöllisyystavoite kuitenkin vaihdettiin 1990-luvun alussa matalan inflaation tavoitteeseen. Samalla yhteiskuntaa alettiin muokata uuteen uskoon tuolloin muodissa olleiden talousteorioiden tarjoamin eväin. Julkisen sektorin osuutta kansantaloudessa ryhdyttiin kutistamaan ja yksityistämään hyvinvointipalvelujen tuotantoa sekä purkamaan työmarkkinoiden säätelyä.
Sen jälkeen veroja on alennettu sekä heikennetty työttömyys- ja sairausvakuutuksen ehtoja. Näiden poliittisten päätösten tuloksena elintasokuilu köyhien ja rikkaiden välillä on kasvanut pitkin harppauksin, mutta työttömyysaste ei ole 1990-luvun alun jälkeen laskenut kertaakaan alle kuuden prosenttiyksikön.
SUURTYÖTTÖMYYDEN HIRVITTÄVÄ HINTA
Vuonna 2006 Ruotsissa valtaan noussut porvariallianssi lupasi poistaa massatyöttömyyden työn tekemisen taloudellisia kannustimia parantamalla. Allianssin kahdeksan vuotta kestäneen valtakauden lopulla työttömyysaste oli kuitenkin korkeampi kuin sen aloittaessa.
Vuodesta 2014 vallassa on ollut sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallitus. Demarien tärkein vaalilupaus oli, että vuonna 2020 Ruotsissa on EU-maiden matalin työttömyys. Tällä hetkellä Ruotsissa on EU:n neljänneksi korkein työttömyysaste ja historiallisen korkea pitkäaikaistyöttömyys.
– Korkea työttömyys on lisännyt köyhyyttä ja sosiaalista turvattomuutta. Tutkimuksista käy ilmi, että pitkään jatkunut työttömyys aiheuttaa sekä henkisiä että ruumiillisia sairauksia ja lisää rikollisuutta. Täten työttömyyden aiheuttamat vahingot ovat paljon suuremmat kuin menetettyjen verotulojen ja tulonsiirtojen kasvusta valtion taloudelle koituvat tappiot, Ruotsin kaupanalan ammattiliiton Handelsin pääekonomisti Stefan Carlén listaa epäonnistuneen työllisyyspolitiikan vaikutuksia.
Carlén on kartoittanut uusliberalistisen politiikan seurauksia yhdessä toisen työväenliikkeen kokeneen ekonomistin Christer Perssonin kanssa viime keväänä julkaistussa kirjassa Työllisyyskoodi – Tie täystyöllisyyteen koronan jälkeen.
Heidän mukaansa kolmen viime vuosikymmenen aikana harjoitettu talouspolitiikka ei ole nopeuttanut talouden kasvua, kuten oli tarkoitus, vaan johtanut muun muassa määräaikaisten työpaikkojen yleistymiseen, luonut suurtyöttömyyden ja jättänyt hyvinvointivaltion rahoituksen retuperälle.
Oikeiston työlinjan menetetty maine
– Tiukkoihin budjettisääntöihin kahlitun talouspolitiikan johdosta kansantalouden kokonaiskysyntä on ollut pitkään riittämätöntä suurtyöttömyyden sulattamiseksi, Stefan Carlén kiteyttää.
Hänen mukaansa se, että työmarkkinakoulutusta on samaan aikaan vähennetty, on pudottanut osan työttömistä työmarkkinoiden ulkopuolelle pysyvään köyhyyteen.
Suomalaisten talousviisaiden mielestä Ruotsin Suomea korkeampi työllisyysaste on pitkälti porvariallianssin vuosina 2006–2014 toteuttamien jättiläismäisten veroalennusten, työttömyysturvaleikkausten ja julkisten palvelujen tuotannon yksityistämisen ansiota. Carlénin mukaan heidän tarinansa ei pidä paikkaansa.
– Ruotsissa oli 1990-alussa maailman anteliain työttömyysvakuutus, paljon nykyistä kireämpi verotus ja täystyöllisyys.
Carlénin mukaan porvariallianssin työlinja perustui vääriksi osoittautuneisiin uskomuksiin, joiden mukaan tuloerojen kasvattaminen, julkisten menojen leikkaaminen ja työmarkkinoiden säätelyn purkaminen nopeuttavat työllisyyden kasvua.
Carlén painottaa, että edellä mainittuja rakenteellisia uudistuksia aikaisemmin tuputtaneet kansainväliset organisaatiot OECD ja IMF ovat kääntäneet kelkkansa ja suosittelevat nykyisin kokonaiskysyntää vahvistavia julkisia investointeja tuloerojen kaventamiseksi ja työllisyyskasvun vauhdittamiseksi.
– Olemme kokeilleet markkinaliberalistisiin talousteorioihin perustuvia työllisyyspolitiikan keinoja jo yli 30 vuotta ja nähneet etteivät ne toimi. Siitä huolimatta verojen alentaminen, työttömyysturvan huonontaminen, hyvinvointipalvelujen menojen leikkaaminen ja työmarkkinoiden säätelyn purkaminen ovat oikeistopuolueiden uudistusehdotusten kovinta ydintä.
POHJOISMAINEN MALLI
Carlén muistuttaa, että Ruotsin perinteinen, tasa-arvon ihanteille rakentunut talouspolitiikan menestyskonsepti koostui hyvästä ansioturvasta, työttömien kouluttamisesta ja riittävän kysynnän turvaavasta finanssipolitiikasta.
– Työttömyysvakuutuksen tulee olla antelias siksi, ettei työttömäksi joutuneiden olisi pakko hyväksyä ensimmäistä tarjolla olevaa työtä, vaan heillä olisi mahdollisuus hakea omaa ammattitaitoaan vastaavaa työtä. Työmarkkinakoulutuksen tehtävä on ollut päivittää työttömien osaamista talouteen syntyvien uusien työpaikkojen vaatimia taitoja vastaavaksi.
Carlén tähdentää, että hyvä työttömyysturva yhdistettynä työmarkkinakoulutukseen loivat talouteen hyvän kierteen. Hänen mukaansa se, ettei työttömien ollut pakko tinkiä palkkavaatimuksista uuden työpaikan löytämiseksi, nopeutti heikosti kannattavien yritysten poistumista markkinoilta ja niiden tilalle uusille aloille syntyi korkeamman tuottavuuden työpaikkoja.
TYÖKALUPAKKI TÄYSTYÖLLISYYTEEN
Ruotsin talous on noussut ripeään kasvuun pandemiamontusta. Lähes kymmeneen prosenttiin kivunnut työttömyys on kääntynyt laskuun, mutta pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa edelleen.
– Tiedämme aikaisemmista taantumista, että työmarkkinoille avautuvat työpaikat eivät mene pitkäaikaistyöttömille, vaan he työllistyvät viimeisinä.
Carlénin mukaan pitkäaikaistyöttömien työllistymismahdollisuuksia voidaan tehokkaasti parantaa työmarkkinakoulutuksella, kuntoutuksella ja tukityöllistämisellä.
– Pelkästään työttömien kuntouttaminen ja osaamisen päivittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan täystyöllisyyden saavuttaminen edellyttää, että kysyntää lisäävää finanssipolitikkaa jatketaan vielä pitkään.
Tiedämme aikaisemmista taantumista, että työmarkkinoille avautuvat työpaikat eivät mene pitkäaikaistyöttömille.
Carlénin mukaan julkisen sektorin kolme vuosikymmenentä kestänyt nälkäkuuri on kasvattanut hyvinvointivelan niin suureksi, että sen takaisin maksaminen hyvinvointipalveluja ja sosiaaliturvaa parantamalla tulisi aloittaa viipymättä.
– Sen lisäksi tarvitaan mittavia panostuksia muun muassa infrastruktuuriin ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Tällaiset suuret projektit tulisi käynnistää kiireellisesti lainarahalla ja julkisen talouden pitkän aikavälin rahoituksen kestävyydestä pitäisi huolehtia veroastetta pikkuhiljaa ylös hilaamalla, Carlén linjaa.
Hänen mukaansa nykyiset budjettisäännöt kieltävät tulevaisuusinvestointien rahoittamisen velkarahalla, minkä johdosta sääntöjä tulisi muuttaa. Carlén kuitenkin pelkää, että Ruotsin valtion talouden tiukkoihin ylijäämäsääntöihin voidaan palata, kun talous on taas kasvussa.
– Jos uusliberalistisiin dogmeihin (opinkappaleisiin) perustuviin budjettisääntöihin rakentuvaa politikkaa halutaan vielä jatkaa, niin voimme unohtaa paluun täystyöllisyyteen, tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan ja turvallisiin työmarkkinoihin.
Carlén alleviivaa, että vahingollisiksi osoittautuneisiin budjettisääntöihin palaaminen olisi järjetöntä nyt, kun useimmat EU-maat ovat selvinneet pandemiakriisistä lähes kuivin jaloin sallimalla talouden elvyttämisen velkarahalla. Hänen mukaansa valtion budjetin alijäämäsäännöistä poikkeamalla vältettiin toistamasta finanssikriisin jälkeen tehtyä suurta virhettä, jolloin EU-alueen taloudet lyötiin kanveesiin leikkaamalla julkisia menoja.
VELKAPELOTTELU HUTERALLA POHJALLA
– Koronakriisin jäljiltä Suomessa valtion talouden alijäämä on kasvanut. Se näyttää hirvittävän oikeistoa vallan tavattomasti, vaikka valtion velka on kansainvälisessä vertailussa varsin maltillisella tasolla, SAK:n ekonomisti Anni Marttinen toteaa.
Hänen mukaansa velkaelvytyksen ansiosta talous kasvaa ripeästi ja velkasuhde pienenee ihan itsestään, minkä johdosta julkisten menojen leikkauksille ei ole tarvetta.
– Koulutukseen ja vihreän siirtymän varmistamiseen tarvitaan lisäpanostuksia. Näitä saadaan onneksi myös EU:n elpymispaketista.
Marttinen peräänkuuluttaa avoimempaa keskustelua valtion velan siedettävästä tasosta.
– Vaikuttaa siltä, että EU:n velkasäännöt voi unohtaa. Jos Suomen velka jää 70 prosentin tasolle, se ei ole huonoin asia. Budjettirajoitteista on syytä keskustella, mutten sano, että ne pitäisi nyt kokonaan unohtaa.
KIPEÄT TYÖLLISYYSTEMPUT EIVÄT TEHOA
– Tuntuu tosi oudolta, kun monissa lausunnoissa lähdetään siitä näkökulmasta, että työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma poistuisi palkkoja alentamalla ja työttömyysturvaa leikkaamalla, Marttinen sanoo.
Marttisen mielestä nyt kannattaisi panostaa kuntoutukseen ja työmarkkinakoulutukseen, jos halutaan saada töihin työttömät, joiden taidot eivät vastaa työmarkkinoiden osaamisvaatimuksia.
– Työttömien kuntouttaminen ja koulutus eivät tuo budjettisäästöjä nopeasti, mutta pitkässä juoksussa ihmisten osaamiseen tehdyt investoinnit voivat maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.
Luottamusmiesjärjestelmä estää työelämän eriarvoistumista ja edistää paikallista sopimista. Korkea järjestäytymisaste on luottamusmiehen tärkein tuki.
13.10.2021
Luottamusmiesjärjestelmän lähtökohtana on pitää huolta, että työnantajat noudattavat työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Tätä tehtävää hoitavat ammattiosastojen kaksivuotiskausiksi valitsemat luottamusmiehet.
Luottamusmiehen tehtäväkenttä on laaja. Hän on työpaikan yhteistoiminnan keskiössä, kun kehitetään esimerkiksi työn tekemisen tapoja ja tehdään työehtosopimuksissa mahdollistettuja paikallisia sopimuksia esimerkiksi työaikaan liittyen.
Sopimusvastaava Kari Lähteenmäki Teollisuusliiton teknologiasektorilta pohtii, että työmaailma ilman luottamusmiehiä olisi kovin erilainen.
– Kyllähän se tietysti antaisi vapaammat mahdollisuudet niille työnantajille, jotka eivät halua noudattaa työlainsäädäntöä ja työehtosopimusta, Lähteenmäki toteaa.
Kari Lähteenmäki
Myös työpaikan sisällä eriarvoisuus voisi kasvaa ilman toimivaa luottamusmiesjärjestelmää.
– Toki on valveutuneita jäseniä, jotka osaavat puolustaa kärkkäästikin omia etujaan, mutta aremmat ihmiset jäisivät työnantajan määräysvallan alle, Lähteenmäki sanoo.
PAIKALLISEN SOPIMISEN TAITAJAT
Teknologiateollisuus ry ilmoitti maaliskuussa 2021 siirtävänsä valtakunnallisen työehtosopimustoimintansa uuteen työnantajayhdistykseen, johon halukkaat yritykset voivat liittyä. Vielä on epäselvää, saako Teknologiateollisuuden työnantajat ry tarpeeksi jäseniä, jotta sen solmimat työehtosopimukset olisivat yleissitovia.
– Jos yleissitovuutta ei saavuteta, on neuvoteltava luottamusmiesasiat normaalisitoviin tai yrityskohtaisiin sopimuksiin, Lähteenmäki toteaa.
Metsäteollisuus ry ilmoitti loppuvuonna 2020 lopettavansa työehtosopimusten solmimisen, joten metsäteollisuudessa neuvotellaan tästä syksystä alkaen yrityskohtaisesti.
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kertoi toukokuussa 2021 blogissaan, että Teknologiateollisuus ry:n yhtenä ehtona työehtosopimustoiminnan jatkamiselle oli mahdollisuus ohittaa luottamusmies paikallisessa sopimisessa.
Lähteenmäki ihmettelee työnantajapuolen lähestymistapaa, sillä työehtosopimukset ja luottamusmiesjärjestelmä ovat paikallisen sopimisen perusta. Luottamusmiehillä on myös saatavillaan liittojen tarjoamat koulutukset, eli omaa osaamista on hyvät mahdollisuudet kehittää.
– Nykyisiin työehtosopimuksiin on pitkäjänteisesti rakennettu yhdessä työnantajaliittojen kanssa työpaikan yhteistoimintaa. Paikallinen sopiminen on iso osa luottamusmiehen roolia, Lähteenmäki kertoo.
LUOTTAMUSMIES ON KEHITTÄJÄ
– Luottamusmiesjärjestelmä on olemassa elämän helpottamiseksi työpaikalla. Luottamusmies ei ole riidankylväjä, vaan kehittäjä, sanoo sopimusasiantuntija Jari Kosonen-Nikulainen Teollisuusliiton kemian sektorilta.
Jari Kosonen-Nikulainen
Toimiva, kehittyvä ja tuottava työpaikka on kaikkien osapuolten etu.
– Toimiva järjestelmä käytännössä helpottaa myös työnantajan elämää. Ei tarvitse neuvotella joka osaston ja työntekijän kanssa erikseen, Kosonen-Nikulainen toteaa.
Varsinkin työnantajapuolelta on ehdotettu, että laissa määritelty luottamusvaltuutettu olisi riittävä työntekijöiden edustaja paikallisessa sopimisessa.
Luottamusvaltuutettu ei ole samoissa lähtökuopissa kuin työehtosopimukseen perustuva luottamusmies. Ammattiosaston ja liiton tuki takanaan luottamusmiehellä on vahva mandaatti eli valtuutus ja tuki toimilleen.
– Luottamusvaltuutettu ei ole tasapuolinen neuvottelija työnantajan kanssa. Se ei ole reilua peliä, Kosonen-Nikulainen sanoo.
Luottamusvaltuutetulla ei myöskään ole työehtosopimuksen tulkintaoikeutta, liiton tarjoamaa koulutusta, eikä hänen kautensa pituutta ole määritelty laissa. Työehtosopimuksissa luottamusmiehen oikeudet ja velvollisuudet on määritelty tarkasti.
YHDESSÄ LUOTTAMUSMIEHEN TAKANA
Sukupuoleen viittaavaa sanastoa on viime vuosina muokattu neutraalimpaan suuntaan, mutta luottamusmies-termiä käytetään sekä lainsäädännössä että työehtosopimusten kirjauksissa. Tehtävä ei luonnollisesti ole sukupuoleen sidottu, mutta korvaavaa täsmällistä termiä ei ole vakiintunut.
– Luottamushenkilö on laajempi termi kuin luottamusmies, vertaa järjestöasiantuntija Ville-Petteri Risberg Teollisuusliiton toimistoyksiköstä.
Ville-Petteri Risberg
Risberg pohtii, että sopimisen kulttuuri on ollut suomalaisessa työmarkkinakentässä vahva arvo. Työmaailma ilman tervettä sopimisen kulttuuria ja siihen liittyvää luottamusmiesjärjestelmää ei ole mukava ajatus.
– En haluaisi edes miettiä tilannetta, millaiseksi sekasorroksi työnteko ja asioista sopiminen työpaikoilla menisi, jos järjestelmää ei olisi, Risberg sanoo.
Luottamusmiesjärjestelmän tärkein tuki ovat liittoon kuuluvat työntekijät. Jäsenhankinta on kaikkien yhteinen tehtävä, eli liiton jäsenen kannattaa pyytää työkaveriakin liittymään liittoon.
– Mitä suurempi järjestäytymisaste on, sitä parempi tilanne on työntekijöiden kannalta. Silloin myös luottamusmiehellä on suurempi mandaatti ja tuki sopia työnantajan kanssa, Risberg toteaa.
Yhä useampi teollisuustyöntekijä painaa 12-tuntisia vuoroja ja nauttii niiden välissä kuuden päivän vapaista. Pitkän vapaan ansiosta heillä on aikaa lapsille ja harrastuksille. Kun työpäiviä on vuodessa selvästi tavallista vähemmän, kannattaa työpaikalle ajaa pitkienkin matkojen päästä.
Kun valssaaja Jonas Gustafssonilla (kuva yllä) alkaa kuuden päivän vapaa, hän suuntaa kotoaan Hangon Lappohjasta usein Turun saaristossa sijaitsevalle mökilleen.
– Nyt vapaat tuntuvat vapailta. Ennen jos olin perjantaina iltavuorossa, viikonloppukin oli pilalla. En jaksanut tehdä vapailla isompia hommia, Gustafsson sanoo.
Vuoden alusta Gustafsson on painanut 12-tuntisia työpäiviä teräsyhtiö SSAB:n Hämeenlinnan tehtaalla. Sitä ennen hän teki 25 vuotta keskeytyvää kolmivuorotyötä yhtiön Lappohjassa sijainneella putkitehtaalla.
– Olisin varmaan saanut töitä Hangostakin, mutta ajattelin, että kokeilen, ja voin sanoa, että tein hyvän päätöksen. Olen todella tyytyväinen tähän vuorojärjestelmään.
Gustafssonilla on Hämeenlinnassa kaksi aamuvuoroa, kaksi iltavuoroa ja niiden perään kuusi päivää vapaata. Työvuoro alkaa ja päättyy aina kuudelta.
– Edellisessä työpaikassa 12 tuntia olisi ollut liian rankkaa. Työ oli niin fyysistä. Olimme koko ajan tehdashallin puolella, ja hallissa oli meteliä. Nyt teen valvomotyötä.
Siirron myötä Gustafssonin työkieli vaihtui ruotsista suomeksi ja työmatka kasvoi 500 metristä 200 kilometriin. Työpäivien ajan hän asuu Janakkalassa. Viimeisen iltavuoron jälkeen hän nukkuu vuokrayksiössään 4–5 tuntia ja ajaa sitten vapaapäiviksi kotiin Lappohjaan. Gustafsson kertoo palautuvansa pitkistä vuoroista hyvin.
– Palautumisessa oli enemmän ongelmia silloin, kun tein viisi kahdeksantuntista yövuoroa putkeen. Olin sen jälkeen 3–4 päivää ihan loppu.
Nyt Gustafssonilla riittää virtaa vapaallakin. Ellei hän lähde mökille, hän viettää vapaapäivät kotona korjaamalla autoja. Sitä varten hän on perustanut toiminimen.
Aluksi tuntui oudolta olla kuusi päivää vapaalla, sanoo merellä viihtyvä Jonas Gustafsson. Hän on tehnyt 12 tunnin vuoroja vuoden alusta.
PALJON SOVITTAVAA
Kun Jonas Gustafsson vielä nauttii vapaistaan, tekee päävalssaaja Pasi Tuominen jo ensimmäistä aamuvuoroaan. Hän työkavereineen kylmävalssaa terästä.
– Olen palautunut hyvin edellisestä työjaksosta. Tuli oltua koko vapaa mökillä ja käytyä sienessä. Niitä on nyt niin paljon kuin vaan jaksaa kotiin kantaa.
Aloite 12 tunnin vuorojärjestelmään siirtymisestä tuli kuusi vuotta sitten juuri Tuomiselta, joka toimi tuolloin tehtaan varapääluottamusmiehenä.
– Luin jostain, että Suomen ydinvoimaloissa tehdään 12-tuntisia päiviä, ja aloin kysellä oman linjan väeltä, kiinnostaisiko heitä kokeilla tällaista vuorojärjestelmää.
Kokeilua edelsi vuoden kestänyt selvitystyö pääluottamusmies Karo Suoknuutin kanssa, Tuominen muistelee. Tutkimustietoa pitkistä vuoroista oli tuohon aikaan varsin niukasti saatavilla, he kertovat.
– Pääluottamusmiehellä oli siinä huimasti sovittavia asioita, koska työehtosopimus perustuu kahdeksan tunnin työvuoroihin, Tuominen sanoo.
Yksi sovittavista asioista oli vuorolisien laskenta. SSAB:n Hämeenlinnan tehtaalla se hoitui siten, että ilta- ja yötunnit laskettiin yhteen ja summa jaettiin tuntimäärällä, minkä seurauksena vuorolisä on jokaiselle tunnille sama.
Suoknuutin mukaan työnantaja suhtautui työntekijöiden ehdotukseen asiallisesti etenkin, kun uudesta vuorojärjestelmästä ei aiheutunut kustannuksia.
– Sovimme, että kumpikin osapuoli voi päättää kokeilun, jos se ei toimi.
Pääluottamusmies Karo Suoknuutin mukaan 12 tunnin vuorojärjestelmässä ei ole häviäjiä. Pitkät työvuorot lisäävät yleensä työssä viihtymistä ja ovat kustannusneutraaleja, hän sanoo.
AIKAA LAPSILLE
Lopulta Tuomisen linjalla toteutettiin suljettu lippuäänestys kesällä 2016. Noin 50 työntekijästä lähes 80 prosenttia kannatti puoli vuotta kestävää kokeilua.
– Yleensä meillä riittää 51 prosenttia kaikkeen, mutta tässä on niin paljon normaalista poikkeavia asioita, että halusimme saada kokeilulle vähintään 75 prosentin kannatuksen, Suoknuuti sanoo.
Kokeilu alkoi syksyllä 2016 ja sen päätyttyä työntekijät äänestivät vuorojärjestelmän jatkosta. Tuolloin tyytyväisyysprosentti oli noussut noin 90:een, Tuominen kertoo.
– Ennen en nähnyt iltavuoropäivinä lapsiani ollenkaan. Uuden vuorojärjestelmän myötä päivähoidon tarve putosi minimiin, ja se toi säästöäkin päivähoitomaksuissa.
Tuomisen kanssa samassa vuorossa työskentelee valssaaja Sirpa Kokkonen. Hän haki kolme vuotta sitten töihin SSAB:lle juuri 12 tunnin vuorojärjestelmän vuoksi.
– Minulla on neljävuotias tyttö. Meillä on nyt enemmän yhteistä aikaa kuin jos olisin viikot töissä. Leivomme, teemme metsäretkiä ja käymme uimassa, Kokkonen kertoo.
– Olin ennen töissä ravintolassa salin puolella. Työ oli aika fyysistä. Siellä tehtiin joskus jopa 16 tunnin vuoroja.
”Aika menee töissä nopeasti, koska meillä on hyvä porukka. Tuntuu, että aina ollaan siinä viimeisessä yössä, jonka jälkeen alkavat vapaat”, sanoo valssaaja Sirpa Kokkonen.
Kokkonen pitää myös siitä, että hän tietää työvuoronsa vuodeksi eteenpäin.
– Se on tosi luksusta. Voin suunnitella elämääni ja sopia menoja kahden kuukauden päähän. Ja vapaapäivät ovat kuin miniloma. Kerkiän tekemään silloin mitä vaan.
Suoknuutin mukaan 12 tunnin vuorojärjestelmä soveltuu myös yksinhuoltajille, kunhan paikkakunnalla toimii vuoropäiväkoti.
VIRKEYTTÄ TYÖKIERROLLA
Kaikkiaan SSAB:n Hämeenlinnan tehtaalla on 540 tuotannon työntekijää. Heistä vajaat 250 tekee 12-tuntisia vuoroja, Suoknuuti kertoo.
– Vuoron sisällä on työkiertoa sellaisissa tehtävissä, joissa se on mahdollista. Se auttaa työntekijöitä pysymään virkeinä. Taukoja on yhtä monta kuin kahdeksan tunnin vuoroissakin, mutta ne ovat pidempiä.
Osa työntekijöistä ei ole halunnut jatkaa työpäiviään neljällä tunnilla, ja toisille se ei tule kysymykseen työn luonteen vuoksi, sanoo työsuojeluvaltuutettu Arttu Jokikota.
– Meillä on työtehtäviä, jotka kuormittavat enemmän kuin valvomotyöskentely, johon pitkät työvuorot soveltuvat erittäin hyvin.
Työsuojeluun ja työterveyteen liittyvien asioiden pitää olla kunnossa, jos työpaikalla harkitaan siirtymistä 12-tuntisiin vuoroihin, Jokikota huomauttaa.
– Altistumisaikoja mietittiin aika paljon, mutta ne eivät aiheuttaneet ongelmia, koska meidän talossa työolosuhteet ovat olleet kunnossa jo pitkään.
Kun pitkät työvuorot päättyvät, niiden jälkeen ensimmäisen vapaapäivän joutuu aina uhraamaan palautumiselle, sanovat pääluottamusmies Karo Suoknuuti (vas.) ja työsuojeluvaltuutettu Arttu Jokikota.
Kaikki raja-arvot on laskettu kahdeksan tunnin työpäivän mukaan, Suoknuuti lisää.
– Kerroimme altistuksen määrän puolellatoista, mutta arvot jäivät silti raja-arvojen alapuolelle.
Pienille yrityksille Suoknuuti ei suosittele 12 tunnin vuorojärjestelmää.
– Tilanne olisi täydellinen, jos työnantajalla olisi olemassa jokin toinen rytmi, jos pitkät työvuorot aiheuttavat jollekin työntekijälle vaikeuksia.
Työtehtävien vaihdoille ei Hämeenlinnassa tosin ole ollut tarvetta – päinvastoin.
– Ennen työterveys ohjasi luokseni joka vuosi kahdesta viiteen työntekijää, joiden piti terveydellisistä syistä päästä pois vuorotöistä. Enää heitä ei ole samalla tavalla. Tänäkään vuonna ei ole tullut ketään.
TIEDONKULKU HEIKKENEE
Yksi pitkien työvuorojen heikkous on, että työntekijät tapaavat toisiaan aikaisempaa harvemmin. Myös tiedonkulkuun on syytä kiinnittää huomiota, Suoknuuti sanoo.
– Meillä esimerkiksi päävakanssin hoitajat ja vuoromestarit vaihtavat kuulumisia seuraavan vuoron kanssa. Käytössä ovat myös niin sanotut päiväkirjat, joihin kirjataan vuoron tapahtumia.
Suoknuutille itselleen 12 tunnin vuorojärjestelmä tarkoittaa sitä, että hän joutuu tekemään paljon töitä puhelimen välityksellä.
– Siinä saattaa mennä pitkäkin ajanjakso ennen kuin aamuvuorot osuvat samaan aikaan ja tavoitan jonkun tietyn työntekijän kasvotusten.
Pitkät työvuorot ovat tulleet tutuiksi päävalssaaja Pasi Tuomiselle vuodesta 2016. SSAB oli ensimmäisiä 12 tunnin taloja metallialalla, hän muistelee.
Työnantaja on harmitellut pääluottamusmiehelle, että 12 tunnin vuorojärjestelmän vuoksi työntekijöitä on aikaisempaa vaikeampi saada ylitöihin.
– Minusta se ei ole järjestelmän vika, vaan se johtuu muista asioista, kuten siitä, että ylitöitä on ollut paljon tarjolla, Suoknuuti sanoo.
Hän huomauttaa, että ennen ylitöihin jäänyt työntekijä teki kahdeksan tunnin perään yleensä toisen vuoron, jolloin työpäivälle kertyi mittaa 16 tuntia. Pitkän, 12-tuntisen päivän jälkeen työntekijä ei saa jäädä ylitöihin, mutta hän voi halutessaan tehdä niitä vapaapäivinään.
– Edellisessä järjestelmässä en tehnyt ylitöitä, mutta nyt olen ruvennut tekemään niitä kuuden päivän vapailla, sanoo Pasi Tuominen, joka on työskennellyt SSAB:lla 21 vuotta.
Hänelle yksi isoimmista kysymyksistä alussa oli, miten kokeneet työkaverit jaksavat 12 tunnin vuoroissa. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi.
– Eräs päävalssaaja totesi, että tämähän on kuin olisi osa-aikaeläkkeellä.
“Ei toistotyötä tekeville”
Yhä useampi työntekijä on kiinnostunut siirtymään 12 tunnin vuorojärjestelmään Mölnlycke Health Caren tehtaalla Mikkelissä.
– Yhdessä 50 hengen koneryhmässä on nyt tehty kysely asiasta. He todennäköisesti siirtyvät kokeilemaan 12-tuntista työpäivää vielä syksyn aikana, kertoo pääluottamusmies, koneenkäyttäjä Atte Kilpinen.
Sairaalatarvikkeita valmistavalla tehtaalla on käytössä sekä keskeytymätön että keskeytyvä 12 tunnin vuorojärjestelmä. Jälkimmäisessä sunnuntait ovat aina vapaat. Tehtaan noin 470 tuotannon työntekijästä pitkää päivää tekee lähes 200.
– Neljän työpäivän ajan he ovat hyvinkin naimisissa työpaikan kanssa. Siinä ei juuri jää aikaa harrastuksille tai perheelle, mutta pitkät vapaat korvaavat sen. Ne ovat tässä vuorojärjestelmässä se isoin juttu, Kilpinen sanoo.
Ensimmäisen kerran 12 tunnin työvuoroa kokeiltiin Mölnlycken tehtaalla kolme vuotta sitten. Sitä ennen käytössä oli nopeakiertoinen työaikamalli, jossa oli kuusi päivää töitä ja kolme vapaata.
– Totesimme, että se on sysipaska. Siinä ei ehdi palautua, ja sairauspoissaoloja oli paljon. Idea 12 tunnin vuorojärjestelmään siirtymisestä tuli henkilöstöltä ja se sai todella positiivisen vastaanoton.
Neljän työpäivän ajan he ovat hyvinkin naimisissa työpaikan kanssa.
Mölnlycken Mikkelin tehdas valmistaa 500 eri tuotetta 40 konelinjalla. Osa tuotteista pakataan edelleen käsin, Kilpinen kertoo.
– Suhtaudumme aika varovaisesti siihen, että staattista toistotyötä tekevät lähtisivät kokeilemaan 12 tunnin vuoroa, koska se on pitkä aika tehdä jotain koko ajan käsillään.
“MELU ISOIN HAASTE”
Pitkät työvuorot eivät ole lisänneet sairauspoissaoloja tai läheltä piti -tilanteita Ball Beverage Packagingilla Mäntsälässä, sanoo pääluottamusmies, tuotantotyöntekijä Julius Vieru.
– Jos kahdeksan tunnin vuoroissa suurin osa työtapaturmista sattui kello 6–8, nyt vaarallisimmat tunnit ovat vain siirtyneet myöhemmäksi, 10:n ja 12:n välille.
Yritys valmistaa 0,33 litran alumiinitölkkejä. Mäntsälän tehdas siirtyi 12 tunnin vuoroihin viisi vuotta sitten, Vieru kertoo.
– Vuoronvaihdossa tuli eniten laatuongelmia. Nyt vaihtoja ja sitä kautta myös laatuongelmia on vähemmän. Oma tarkkuus tosin rupeaa laskemaan viimeisillä tunneilla.
Tehdas työllistää 75 tuotannon työntekijää. Heistä vajaa kymmenen tekee päivävuoroa kunnossapidossa, ja loput työskentelevät 12 tunnin vuoroissa seitsemästä seitsemään.
Vuoronvaihdossa tuli eniten laatuongelmia. Nyt vaihtoja ja sitä kautta myös laatuongelmia on vähemmän.
Ball Beverage Packaging on mukana Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimuksessa, jossa tarkastellaan muun muassa pitkien työvuorojen vaikutuksia altistumisiin.
– Melu on meillä isoin haaste. Eritasoisia kuulonalenemia on havaittu useilla työntekijöille, vaikka meillä on aina kuulosuojaimet päässä, ja moni käyttää tuplasuojausta.
Tutkijat selvittävät myös, miten uni ja vireys vaikuttavat työntekijöiden turvallisuuteen pitkissä työvuoroissa. Vieru ajaa töihin Helsingistä, ja monet hänen työkaverinsa tulevat Lahdesta. Kolme varttia ratissa 12-tuntisen työpäivän päätteeksi on pitkä aika.
– Moni meistä, työnantaja mukaan lukien, odottaa tutkittua tietoa mahdollisista keinoista, joilla työmatkan turvallisuutta voisi parantaa, Vieru sanoo.
Pitkiä vuoroja tekevät voivat paremmin
Ensimmäiset tutkimukset 12 tunnin vuorojärjestelmästä tehtiin Yhdysvalloissa runsas 30 vuotta sitten.
– Niissä verrattiin työvuoron pituutta ja tapaturmariskiä, ja päähavainto oli, että pitkiin vuoroihin liittyy jonkin verran kohonnutta tapaturmariskiä, kertoo tutkimuspäällikkö Mikael Sallinen Työterveyslaitokselta (TTL).
Kun tutkijat eri puolilla maailmaa sittemmin vertasivat kahdeksan ja kahdentoista tunnin työvuorojärjestelmiä keskenään, erot tasoittuivat, Sallinen kertoo.
– Yksi selitys voi olla se, että kun pitkä työvuoro järjestetään asianmukaisella tavalla, niihin ei välttämättä liity riskejä.
Esimerkiksi vuorojen väliin jäävä aika on Sallisen mukaan yksi tärkeä tekijä työntekijän terveyden ja turvallisuuden kannalta.
– Kahdeksan tunnin vuorojärjestelmissä saattaa esiintyä ajoittain tuplavuoroja tai työntekijä voi joutua iltavuorosta heti aamuun, jolloin lepoaika jää lyhyeksi.
Sen sijaan 12 tunnin järjestelmissä ei pääsääntöisesti tehdä lisätunteja ja työvuorokierto on aamusta iltaan, Sallinen huomauttaa.
TYÖTYYTYVÄISYYS LÄHES SATA
TTL on tutkinut 12 tunnin vuorojärjestelmiä vuodesta 2004. Tuolloin tutkittavina oli 12 öljynjalostamossa työskentelevää prosessioperaattoria.
– Mittasimme heidän aivosähkökäyriään ja silmänliikkeitään laboratoriossa simuloidun työpäivän aikana, emmekä havainneet uneliaisuutta tai työtuloksen heikkenemistä työpäivän lopussa.
Vuonna 2016 toteutetussa tutkimuksessa Sallinen kollegoineen totesi, että 12 tunnin vuoroissa työskentelevät nukkuvat paremmin ja palautuvat tehokkaammin kuin ne, jotka tekevät kahdeksantuntista päivää. Myös heidän vireystilansa oli parempi.
– Kahdentoista tunnin vuorojärjestelmässä vuorokierto on tyypillisesti nopea. Siinä ei ole monta peräkkäistä hankalaa vuoroa, Sallinen sanoo.
Tyytyväisyys on lähes sadan prosentin luokkaa. Se liittyy pitkiin vapaisiin ja niiden suomiin mahdollisuuksiin.
Pitkää päivää tekevät olivat tutkimuksen mukaan myös hyvin tyytyväisiä työhönsä.
– Tyytyväisyys on lähes sadan prosentin luokkaa. Se liittyy pitkiin vapaisiin ja niiden suomiin mahdollisuuksiin. Kahdentoista tunnin vuorojärjestelmä säännöllistää elämää.
Sallinen suosittelee silti siirtymään 12 tunnin työvuoroihin noin vuoden kestävän kokeilun kautta.
– Ne eivät välttämättä sovi kaikkiin töihin, kuten fyysisesti tai henkisesti poikkeuksellisen vaativiin töihin tai töihin, joissa ei ole mahdollista tauottaa työtä riittävästi.
ALTISTUMISET SYYNISSÄ
Parhaillaan TTL tutkii erityisasiantuntija Tomi Kanervan johdolla unen ja vireyden vaikutuksia turvallisuuteen pitkissä vuoroissa sekä altistumista kemiallisille ja fysikaalisille tekijöille.
– Tyypillisesti raja-arvot ja haitalliseksi tunnetut pitoisuudet on määritelty kahdeksalle tunnille. Selvitämme muun muassa sitä, pitäisikö pitkille vuoroille olla omat lukemansa.
Tutkittavina on noin 540 Terrafamen ja Ball Beverage Packagingin työntekijää, jotka tekevät 10- tai 12-tuntista työpäivää. Heiltä kootaan muun muassa tietoja sairauspoissaoloista, työtapaturmista ja läheltä piti -tilanteista.
– Osa heistä osallistui mobiilimittauksiin. He vastasivat töissä ja vapaa-ajalla säännöllisin väliajoin kännykällä kysymyksiin unesta ja vireydestä.
Tutkimuksen tavoitteena on myös tuottaa tietoa pitkiä työvuoroja tekevien väsymysriskistä työmatkoilla.
– Kokoamme tuloksia, suosituksia ja hyviä käytäntöjä Työterveyslaitoksen nettisivuille vapaaseen käyttöön, Kanerva lupaa.
Loppuraportin on määrä valmistua maaliskuun loppuun mennessä. Teollisuusliitto on yksi tutkimuksen rahoittajista.
Kolmannes vähemmän työpäiviä
Neste on ollut suunnannäyttäjä keskeytymättömän 12 tunnin vuorojärjestelmän käytössä Suomessa 1980-luvulta alkaen.
– Se on ainakin prosessiteollisuudessa suosituin työmuoto. Kahden käden sormiin mahtuvat ne peruskemianlaitokset, joissa tehdään vielä kahdeksantuntista päivää, kertoo Teollisuusliiton kemian sektorin sopimusasiantuntija Petri Ahokas.
Petri Ahokas
Hänen mukaansa 12 tunnin vuorojärjestelmä alkoi yleistyä Suomessa 10–15 vuotta sitten.
Aloite työpäivän pidentämisestä puolella tulee lähes pääsääntöisesti työntekijöiltä, sanoo puolestaan Teollisuusliiton teknologiasektorin sopimusasiantuntija Pasi Karttunen.
– Se on ollut yllätys, että 12 tunnin vuorojärjestelmää on kokeiltu niinkin paljon viime vuosina. Oma tuntumani on, että kokeilut jäävät enenevässä määrin pysyviksi.
Pasi Karttunen
Tilastotietoa 12 tunnin vuorojärjestelmän yleistymisestä ei ole saatavana, sillä yksikään taho Suomessa ei tilastoi palkansaajien työpäivän pituutta.
Meillä pitkää päivää painetaan yleisimmin nopeasti kiertävässä vuorojärjestelmässä, jossa on kaksi aamuvuoroa, kaksi iltavuoroa ja kuusi vapaapäivää.
– Pakkotahtiseen linjatyöhön ja fyysisesti raskaisiin tehtäviin 12 tunnin päivät sopivat huonosti. Erityisen suosittuja ne ovat valvomotyössä.
”PITKÄMATKALAISTEN MIELEEN”
Kahdentoista tunnin vuorojärjestelmässä työpäiviä kertyy vuodessa liki 140, Karttunen kertoo. Se on kolmanneksen vähemmän kuin kahdeksan tunnin järjestelmässä.
– Onhan se raju pudotus, kun työpäivien määrä vähenee lähes 70:llä. Pitkää työmatkaa kulkevat usein tykkäävät 12 tunnin vuorojärjestelmästä, koska heille se tuo ajallista ja rahallista säästöä.
Työpäivien vähenemisestä huolimatta vuosittainen kokonaistyöaika säilyy kuitenkin kutakuinkin samana, Karttunen huomauttaa.
Pitkää työmatkaa kulkevat usein tykkäävät 12 tunnin vuorojärjestelmästä.
Suhtautuminen ylitöiden tekemiseen jakaa Karttusen mukaan mielipiteitä työpaikoilla, sillä kahdentoista tunnin vuorojärjestelmä voi vähentää ylityön tarvetta.
– Ne, jotka haluavat maksimoida ansionsa, eivät välttämättä halua siirtyä 12 tunnin vuorojärjestelmään, kun taas ne, jotka arvostavat vapaata, kannattavat sitä.
Ahokas sanoo olevansa 12 tunnin vuorojärjestelmään liittyvien kysymysten kanssa tekemisissä päivittäin. Vähän joka talossa on sama tarina, hän toteaa.
– Työntekijät vastustavat 12 tunnin vuorojärjestelmään siirtymistä ihan periaatteen vuoksi, ja kun vuoden kuluttua siirtymisestä asiasta kysytään uudelleen, ei vanhaan järjestelmään ole enää palaajia.
PALKAN MÄÄRÄ VOI VAIHDELLA
Sopimiseen ja uuteen vuorojärjestelmään siirtymiseen on varattava aikaa, Karttunen muistuttaa. Hän suosittelee järjestelmän kokeilemista aina ennen lopullista päätöstä.
– Palkka muodostuu yksi yhteen samoin kuin kahdeksan tunnin työpäivistä. Ilta-, yö- ja sunnuntailisistä on syytä sopia erikseen paikallisesti, Karttunen sanoo.
Ahokkaan mukaan palkanmaksu on yksi asia, joka aiheuttaa välillä pulmia 12 tunnin vuorojärjestelmässä, koska palkan määrä vaihtelee maksujaksoittain.
– Tili voi tulla kahden viikon välein, mutta sen määrä vaihtelee. Työntekijä saattaa saada palkan 48 tai 96 tunnilta, ja siinä on aika iso ero. Se vaatii talouden hallinnan osaamista, ja kaikilla sitä ei ole.
Palkka muodostuu yksi yhteen samoin kuin kahdeksan tunnin työpäivistä.
Ongelma koskee tuntipalkkaisia taloja, ja ratkaisu siihen on palkan könttäys, Petri Ahokas kertoo.
– Könttä muodostetaan tuntipalkan perusteella ja maksetaan 1–2 kertaa kuussa. Tällöin kaikki työpäivät ovat samanhintaisia ja työntekijä saa saman summan joka palkkakausi riippumatta siitä, onko tilijaksossa neljä vai kahdeksan työpäivää.
TARKKANA LOMAUTUSTEN ALLA
Kahdentoista tunnin vuorojärjestelmä ei tunne erillisiä työajanlyhennysvapaita eli pekkasia, Karttunen muistuttaa.
– Ne on otettu vuorojärjestelmässä kyllä huomioon, mutta niitä ei yleensä merkitä sinne erikseen.
Lomautusten alla on syytä olla tarkkana, sillä työttömyyskassa tarvitsee 12 tunnin vuorojärjestelmissä työskenteleviltä tavallista enemmän tietoa päättäessään ansiosidonnaisen päivärahan maksusta, Karttunen kertoo.
– Työttömyyskassaan kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin. Toinen vaihtoehto on keskeyttää 12 tunnin vuorojärjestelmä lomautuksen ajaksi.
TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT VIDAR LINDQVIST JA HARRI NURMINEN
Pätäkkä, fyffe, tuohi, fyrkka, massi, hillo. Rakkaalle rahalle on monta lempinimeä. Harvemmin tulemme kuitenkaan miettineeksi, mitä raha itse asiassa on.
Nykyään ymmärrämme rahana tutut kolikot tai setelit, mutta se voi olla muutakin.
Jotta jokin voidaan tulkita rahaksi, täytyy sen täyttää kolme ehtoa. Rahan täytyy olla HYVÄKSYTTY VÄLINE tavaroiden tai palveluiden VAIHTOON, rahalla täytyy VOIDA MITATA ARVOA ja sen täytyy SÄILYTTÄÄ ARVONSA.
Siksipä joissain tilanteissa tai yhteisöissä vaikkapa tupakka tai kookospähkinät voivat olla rahaa.
Jotta rahan kolme ehtoa voivat täyttyä, tarvitaan LUOTTAMUSTA. Ihmisten täytyy luottaa, että raha kelpaa muillekin, muilla on yhteinen käsitys rahan arvosta ja raha säilyttää arvonsa vielä kuukausia ja vuosia.
Jos luottamus äkillisesti laskee, ROMAHTAA MYÖS RAHAN ARVO. Näin on esimerkiksi käynyt Venezuelassa. Elokuussa maan keskuspankki leikkasi kuusi nollaa maan valuutasta, koska valuutan arvo on jatkanut nopeaa heikentymistä maan sekasorron takia.
Rahan arvon mittaa sanotaan VALUUTAKSI. Tunnetuimmat mitat lienevät dollari, euro ja jeni.
Valuutan arvo määräytyy kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Jos sijoittajat, pankit ja varainhoitajat luottavat jonkin maan talouteen, maan valuuttaa pidetään hyvänä arvon säilyttäjänä.
Valuuttojen arvoon vaikuttavat ennusteet talouden kasvusta, keskuspankkien harjoittama politiikka, lainojen korot, poliittinen vakaus ja niin edelleen. Sijoittajat pyrkivät arvioimaan, mitkä valuutat heikkenevät ja mitkä vahvistuvat, jotta he voivat tehdä voittoa ajoittamalla ostot oikein.
Eri valuutat kallistuvat tai halpenevat aina SUHTEESSA TOISIINSA. Sijoittajat ostavat yhtä valuuttaa maksaen sen toisella. Kaupan luonteen takia ei voi syntyä tilannetta, jossa kaikkien valuuttojen arvot nousevat samaan aikaan.
Valuuttamarkkinat eivät ole pelkästään sijoittajia varten. Jos suomalainen yritys ostaa vaikkapa Ruotsista jonkin komponentin, pitää yrityksen maksaa valmistajalle kruunuissa. Tätä tarkoitusta varten yrityksen pankin tai muun rahanvälittäjän täytyy vaihtaa valuuttaa.
Ja pitäähän turistienkin usein vaihtaa valuuttaa.
RAHA SYNTYY TYHJÄSTÄ
Suomen Pankki kirjoittaa verkkosivuillaan, että ”jokainen euro, punta, kruunu, rupla, dollari tai jeni on tietysti jonkun varallisuutta, mutta samalla se on myös jonkun velkaa.”
Tämä johtuu siitä, että kun pankit lainaavat rahaa asiakkailleen, ne luovat rahan tyhjästä.
Lainanottajalle tämä uusi raha näkyy lisääntyneenä saldona tilillä. Tämä saldo on kuitenkin itse asiassa pankin velkaa lainanottajalle.
Kun lainanottaja sitten ostaa tällä saldolla jotain, pankin luoma uusi raha siirtyy jonkun toisen varallisuudeksi.
Myös pankkien pankki eli keskuspankki luo rahaa, kun se laskee liikkeelle velkapapereita, tuttavallisemmin seteleitä ja kolikoita. Näissäkin tapauksissa pankeilla on keskeinen rooli.
Pankilla täytyy olla keskuspankin tilillä saldoa, jotta pankki voi luovuttaa käteistä asiakkaille. Pankki voi kasvattaa saldoaan esimerkiksi myymällä keskuspankille valtioiden tai yritysten velkakirjoja.
Talouskriisien aikana keskuspankki on pyrkinyt lisäämään taloudessa liikkuvan rahan määrää ostamalla aiempaa enemmän velkakirjoja niin pankeilta kuin muilta sijoittajilta.
TYHJIÄ VELKAPAPEREITA
Seteli siis on keskuspankin velkapaperi. Mitä setelillä sitten voi saada, jos sen kiikuttaa keskuspankkiin? Valitettavasti ei mitään.
Nykyistä keskuspankkien liikkeelle laskemaa rahaa sanotaan fiat-rahaksi. Tällä latinankielisellä sanalla viitataan siihen, että rahan arvoa ei ole sidottu mihinkään fyysiseen.
Toisin oli vuosikymmeniä sitten, jolloin valuutan arvo oli sidottu arvometalleihin ja seteleitä vastaan sai keskuspankista vaikkapa kultaa tai hopeaa. Esimerkiksi Suomen Pankki irrotti markan kultakannasta 1931 ja Yhdysvaltain keskuspankki dollarin vuonna 1971.
TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ GRAFIIKKA: LÄHDE: SUOMEN PANKKI
Mika Koivuniemi perheineen osallistui PHT:n perhekurssille. Arjesta irtautumisen lisäksi kurssi antoi vinkkejä ja vertaiskokemuksia paremman arjen luomiseksi.
1.10.2021
KUVA YLLÄ: Pyöräily on Koivuniemille mieluisa liikkumistapa, ja Karvian pyöräilyhaasteessa he ovat kiertäneet kunnan eri kohteita.
Voi unohtaa arkihuolet. Täysi irtiotto, kunnon nollaus.
Karvialainen Koivuniemen perhe latasi pääsiäisenä akkujaan Ukkohallan laskettelukeskuksessa Hyrynsalmella. Teollisuusliiton jäsen Mika Koivuniemi työskentelee Alvarin Metallissa, Tanja Koivuniemi on lähihoitaja ja heidän tyttärensä Matilda käy tänä syksynä kolmatta luokkaa.
Kyseessä oli PHT:n (Palkansaajien Hyvinvointi ja Terveys ry) tuettu, lapsiperheille tarkoitettu viisipäiväinen hyvinvointikurssi, joka tarjosi osallistujille runsaasti mahdollisuuksia hiihtämiseen ja muuhun liikuntaan. Kotiinviemisinä kurssilta sai myös hyödyllistä tietoa arjen hyvinvoinnin tueksi.
– Aikuisille ja lapsille oli järjestetty oma ohjelmansa. Ei tarvinnut huolehtia siivoamisesta tai tiskeistä. Ja sekin oli mukavaa, että kun kaikki oli aikataulutettu, niin ei tarvinnut itse suunnitella mitään, Koivuniemet kehuvat.
PITKÄSTÄ AIKAA POIS KOTINURKISTA
– Emme ikinä ennen ole olleet mukana tuetussa toiminnassa. Tekijästä sitten huomasin, että tämmöiseen reissuun saisivat liiton jäsenet perheen kanssa hakea, kertoo Mika Koivuniemi.
Koronaepidemia teki vuodesta 2020 henkisesti raskasta aikaa. Tanja Koivuniemi työskentelee kotihoidossa, jossa potilaat ovat riskiryhmäläisiä, joten koronariskeihin piti suhtautua erityisen tiukasti. Matilda oli keväällä etäkoulussa. Lomatkin kuluivat Pohjois-Satakunnassa sijaitsevassa Karviassa.
– Kesälläkään ei käyty missään. Kyllähän siinä jo vähän seinät alkoivat kaatua päälle, kuvailevat Mika ja Tanja.
Perhe päätti tarttua mahdollisuuteen. He lähettivät hakemuksen PHT:lle. Koronarajoitusten takia kurssin järjestelyt venähtivät, joten vasta kolme viikkoa ennen kurssin alkua tuli tieto, että heidät on hyväksytty kurssille. Vanhempien piti pyytää yksi päivä lomaa töistä ja Matildan koulusta, lisäksi Tanjan oli hankittava vanhempi tyttärensä kissavahdiksi. Sitten tie kohti Kainuuta ja Ukkohallaa oli auki.
Manu-kissa viihtyy Matildan sylissä. Se pyrki myös asettumaan taloksi valokuvaajan kameralaukkuun.
LIIKUNTAA OMAAN TAHTIIN, KESKUSTELUJA ARJEN PYÖRITTÄMISESTÄ
Torstaista maanantaihin kestäneellä kurssilla päivän ohjelma päättyi yleensä kello 18 tai 19, minkä jälkeen perheillä oli omaa aikaa. Ohjelmassa oli sekä fyysisen että henkisen puolen tekemistä.
– Laskettelua, visailuja, aivopähkinöitä, kehonkoostumusmittaus, UKK-kävelytesti… Viimeisenä iltana oli koko laskettelurinne varattu PHT:n porukalle, ja lapsia varten oli pulkkamäki. Avantoonkin pääsi, Koivuniemet kertovat.
Ukkohallan laskettelukeskus oli viihtyisä ja hyvin hoidettu.
– Aika pieni paikka, mutta latuverkosto oli tosi hyvä. Ja aina oli ajetut ladut. Oli semmoinen sovelluskin, josta voi katsoa, mitkä ladut on viimeksi ajettu.
Hiihtotekniikkakurssi osoittautui hyödylliseksi. Vaikka Koivuniemen perheessä on hiihtoa harrastettu jonkin verran, niin perinteisen tyylin tekniikasta löytyi silti parantamisen varaa.
– Tasatyöntö kuuluu tehdä vatsalihaksilla, ei olkavarsilla. Eli mahasta lähtee liike ja hengitystä käytetään avuksi, selvittää Tanja.
– Siellä oli myös hyvät välineet. Päästiin kokeilemaan karvapohjasuksia, ne ovat aloittelevalle kuntohiihtäjälle ihan ehdottomat, sanoo Mika.
Ruutuaikahan on lapsilla lisääntynyt paljon, sen hallinnan tärkeydestä puhuttiin.
Terveellisestä syömisestä, ruokavaliosta ja muista elintavoista keskusteltiin paljon. Perheet pääsivät vertailemaan omia käytäntöjään ja saivat vinkkejä siitä, miten piintyneiden tapojen muuttaminen onnistuu. Puheenaiheena oli myös vanhemmuus, erityisteemana korona-ajan vaikutukset lapsiin.
– Ruutuaikahan on lapsilla lisääntynyt paljon, sen hallinnan tärkeydestä puhuttiin. Ja kun on ollut etäkoulua, niin lapset ovat olleet paljon yksin. Mietittiin keinoja saada heidät ylös sohvalta. Sitten yleisesti keskusteltiin siitä, mitkä asiat vanhemmuudessa ovat onnistuneet hyvin ja missä on haasteita, ja millaisia tavoitteita kenelläkin on.
Osallistujina hyvinvointikurssilla oli noin kymmenen perhettä eri puolilta Suomea. Koronan takia ryhmät pidettiin pieninä ja ruokailut järjestettiin väljissä tiloissa, aamiainen hoidettiin tuomalla ruokatarvikkeet huoneeseen.
Porot eivät ole hyviä jonottamaan, Koivuniemet saivat huomata PHT:n perhekurssilla. KUVA MIKA KOIVUNIEMI
HEVOSET KILTIMPIÄ KUIN POROT
Omalla ajallaan Koivuniemet kävivät porofarmilla ja hevostallilla. Matilda sai huomata, että nälkäisten porojen kärsivällisyys saattaa olla kortilla.
– Annoin niille syötäväksi jäkälää pussista. Sitten niitä tuli tosi paljon ja minä kaaduin, kertoo Matilda.
– Ne runnoivat kaikki pussille, nousivat takajaloilleen ja siitä tuli tappelu, lisää äiti.
Matilda onneksi selvisi porojen jaloista pelkällä säikähdyksellä, ja hevostallilla kaikki sujui niin kuin piti.
– Hevoset oli paljon kiltimpiä.
Lasten varsinaiseen kurssiohjelmaan kuului sisätiloissa esimerkiksi aarteenetsintää ja askartelua, liikuntalajeina oli sählyä ja polttopalloa. Ulkona pidettiin lumiveistoskisa.
– Minä tein istuvan lumikissan yhden tytön ja sen veljen kanssa.
Kurssin kaksi ohjaajaa olivat vastuussa sekä aikuisten että lasten ohjelmasta. He saavat Koivuniemiltä kiitosta.
– Vetäjät olivat tosi mukavia, heiltä voi kysyä mitä vain. Heistähän se paljon on kiinni, että toimiiko homma.
Yhteistä ilta-aikaansa perhe käytti muun muassa saunomiseen ja keilaamiseen. He kävivät myös moottorikelkka-ajelulla, joka oli muuten mukavaa, mutta yksi kelkkailija ei ollut kulkupeliin täysin tyytyväinen.
– Se ei kyllä mennyt tarpeeksi kovaa, Mika sanoo.
ANNOSKOKOJA PIENEMMÄKSI JA KARKILLE KORVIKETTA
Kuinka Koivuniemien arkeen ovat vaikuttaneet hyvinvointikurssilla käsitellyt asiat; onko tuloksena ollut pysyviä muutoksia? Tavoitteet ovat toteutuneet vaihtelevasti.
– Ruutuajan säätely on meillä ollut huonolla hapella, Tanja Koivuniemi myöntää.
– Toisaalta me äskettäin oltiin ammattiosaston mökillä neljä päivää ilman, että olisi katsottu mitään tabletista tai puhelimesta. Mutta kotona Matilda helposti tarttuu niihin, hän tykkää katsella elokuvia.
– Ja Huvila & Huussia, Matilda lisää.
Eikä tarvitse olla mikään himoliikkuja, että näille kursseille voi osallistua.
Ruokavaliossa koko perhe on tehnyt joitain muutoksia terveellisempään suuntaan. Karkin syömistä on vähennetty ja yritetty keksiä sen tilalle jotain muuta naposteltavaa.
– Minä olen pienentänyt annoskokoja. Ja eilenkin meillä kaikilla oli Powerparkissa porkkanaa lautasella. Mutta kuka ne sitten söi? Isi taisi syödä, Mika vitsailee.
– Minulla on vielä juhannuskarkit syömättä, mieti sitä! Tanja huudahtaa. [Toim. huom.: Haastattelu tehtiin heinäkuun puolivälissä]
Säännöllistä, monipuolista liikuntaa Koivuniemet ovat harrastaneet jo ennen kurssia. Siihen Karviassa onkin hyvät mahdollisuudet, sillä vaikka kunnassa on vain 2 300 asukasta, liikuntapaikat ovat erinomaisessa kunnossa. Matilda tykkää voimistelusta ja yleisurheilusta. Perheen kaikki jäsenet ovat tänä kesänä osallistuneet kunnan järjestämään pyöräilyhaasteeseen, ja melko uutena lajina kiinnostaa frisbeegolf. Mika heittää lisäksi dartsia kovalla tasolla ja on voittanut lajissa neljä Suomen mestaruutta.
Seuraavalle PHT:n perhekurssille voi hakea puolentoista vuoden päästä edellisestä osallistumisesta, ja niin Koivuniemet aikovat tehdä. Samaa he suosittavat muillekin perheille.
– Siellä oli kyllä hinta–laatu-suhde kohdillaan. Eikä tarvitse olla mikään himoliikkuja, että näille kursseille voi osallistua. Kannattaa kokeilla!
PHT
Palkansaajien hyvinvointi ja terveys ry järjestää hyvinvointikursseja lapsiperheille ja työikäisille aikuisille edullisella omavastuuhinnalla. Kursseja rahoitetaan veikkausvoittovaroista. PHT:n jäsenjärjestöinä on SAK:n ja STTK:n ammattiliittoja. www.pht.fi
PHT:N HYVINVOINTIKURSSIT PERHEILLE
KENELLE?
Työikäisille, joiden perheissä on leikki- ja kouluikäisiä lapsia
Niille, jotka kaipaavat tukea oman hyvinvoinnin parantamiseen ja terveellisten elintapojen omaksumiseen
MITÄ OSALLISTUJILTA EDELLYTETÄÄN?
Sitoutumista kurssin ohjelmaan
Halua tarkastella omaa elämäntilannetta ja elintapoja
Lasten on oltava sen ikäisiä, että he pystyvät olemaan aktiivisesti mukana perheen yhteisessä ohjelmassa ja osallistumaan itsenäisesti lasten omaan ohjelmaan
MITÄ KURSSEILTA SAA?
Liikunnallisia elämyksiä, uusien lajien kokeiluja
Ideoita oman arjen hyvinvointiin ja elintapoihin
Oman perhearjen tapojen tarkastelua
Perheen vahvuuksien tunnistamista
Aikaa levolle ja yhdessäololle
Omaa ohjelmaa sekä aikuisille että lapsille
MITÄ MAKSAA?
Perhekurssien omavastuuosuudet vuonna 2021:
Aikuiset: 100 € / henkilö (työtön tai lomautettu 50 €)
Lapset, 6–16 vuotta: 60 € / henkilö
Alle 6-vuotiaista lapsista ei peritä omavastuuosuutta
Hintaan sisältyy ohjelma, majoitus yhdessä perhehuoneessa sekä täysihoito (ateriat aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala).
Keskiverto EU-kansalainen kuluttaa nyt luonnonvaroja kolmen maapallon verran. Voisiko kiertotalous, laitteiden energiapihiys ja korjattavuus olla yksi pieni osaratkaisu aikamme pahimpaan kestävyysvajeeseen?
29.9.2021
Suomen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 10. huhtikuuta. Maailma palaa, sananmukaisesti. Elonkirjo kutistuu, Suomessakin. Siirtymän kiertotalouteen on oltava reilu, sillä EU-maiden vähävaraiset joutuvat taistelemaan jo nyt toimeentulonsa puolesta. Keskivertoa kulutusta on leikattava, sillä kahta uutta maapalloa ei näytä löytyvän.
– Kyllä, absoluuttisesti, meidän pitäisi vähentää kaikkea luonnonvarojen käyttöä, toteaa ympäristöneuvos Taina Nikula ympäristöministeriöstä.
Nikula on ollut valmistelemassa kiertotalouden strategista edistämisohjelmaa. Suomen puheenjohtajakaudella hän oli vaikuttamassa EU:n kiertotalous- ja tuotepolitiikan suunnitelmiin. EU:ssa kulutus käännetään kohti vähemmän energiaa vieviä laitteita, ja laitteiden kierrätettävyydeltä, korjattavuudelta ja varaosien saatavuudelta vaaditaan enemmän.
Ensimmäisenä päivä maaliskuuta tänä vuonna uudet energiamerkinnät ja muut vaatimukset alkoivat koskea ensimmäisiä laiteryhmiä. Niihin kuuluvat jääkaapit ja muut kuluttajien kylmälaitteet, astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, televisiot ja näytöt, kaupan myyntikylmäsäilytyslaitteet ja hitsauslaitteet. Vähitellen vaatimukset tulevat koskemaan kaikkea kulutusta. Ja tuotantoa. Jopa 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määräytyy jo sitä suunniteltaessa.
TEKNOLOGIAUSKOVAISUUS VAIKUTTAA
– Uusilla teknologioilla voidaan ratkaista kaikki. Tällaisiakin näkemyksiä on, Nikula kertoo.
Ympäristöneuvos ei itse ilmoittaudu näiden teknologiauskovaisten joukkoon. Hänestä uudet teknologiat ja innovaatiot ovat osa ratkaisua. Mutta meidän pitää muuttaa koko tapamme tuottaa ja kuluttaa.
– Hallituksen keväällä hyväksymässä kiertotalousohjelmassa lähdetään siitä, että uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö vähenisi, niiden tuottavuus nousisi ja kaikkea kierrätettäisiin enemmän. Tavoitteena on myös se, että tuotteiden sijasta käytettäisiin palveluita. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse.
Muiden rikkaiden teollisuusmaiden tavoin Suomi ulkoistaa huomattavan osan kulutuksensa sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista köyhempiin maihin.
– Kun ulkoistus otetaan huomioon, viralliseen ilmastoraportointiin verrattuna Suomen kasvihuonekaasuihin pitää lisätä 25–27 prosenttia, Nikula toteaa.
Suomalaistenkin pitäisi Nikulasta ymmärtää, että myös ”meidän” tulee tehdä osamme, ei vain ”muiden”. Viiden miljoonan kansakunta ei pääse vastuustaan hokemalla viittä miljoonaa. Samalla laillahan väkirikkaimmatkin kansakunnat voisivat jakaa itsensä viiden miljoonan asukkaan alueisiin ja todeta, ettei meidän tarvitse tehdä mitään. Toisaalta Suomessa on yrityksiä, joilla on tarjota kestäviä ratkaisuja näihin valtaisiin haasteisiin.
– Suomi on sitoutunut EU:n päätöksiin, Nikula huomauttaa.
Kiertotalous luo Suomeen uutta työtä
– Tällä hetkellä kaupoissa ei ole vielä kovin monta mallia, jotka täyttäisivät kierrätettävyydestä ja korjattavuudesta 1. maaliskuuta voimaan tulleet määräykset. Kaikissa laitteissa pitää kyllä olla uudet energiamerkinnät, mutta muut määräykset koskevat vain uusia malleja.
Johtava asiantuntija Juha Toivanen Energiavirastosta painottaa, että jo aiemmat EU:n ekosuunnitteludirektiiviin liittyneet vaatimukset ovat vaikuttaneet tehokkaasti.
– Euroopan komissio on selvitellyt asiaa. On arvioitu, että energiamerkeillä ja ekosuunnittelulla saatiin vuonna 2020 Italian koko primäärienergian kulutusta vastaava säästö. Vuonna 2030 koko EU:n energian kulutuksesta säästettäisiin noin 15 prosenttia. Suomessa säästö voisi olla samaa tasoa, Toivanen arvioi.
Maaliskuun alusta kodinkoneeseen pitää löytyä varaosia 7–10 vuotta viimeisimmän mallin markkinoille tulon jälkeen. Laitteen on oltava korjattavissa, minkä pitää sujua yleisesti saatavilla olevilla työkaluilla. Nykyiset laitteet on voitu suunnitella vanhentumaan ennenaikaisesti tai käyttää kokoonpanoon esimerkiksi liimoja, jotta purettaessa laite hajoaa käyttökelvottomaksi.
– Varaosien hinnoittelulle ei ole asetettu määräyksiä, Toivanen kertoo.
Asiantuntija kuitenkin uskoo, että kunhan kuluttajien ”massat lähtevät liikkeelle”, korjaamisesta tulee halvempaa ja suositumpaa, ja näin säästetään taas energiaa ja luonnonvaroja.
Seuraavaan vaivaan ei Toivasellakaan ole tarjota vastalääkettä. Kuluttajat ovat ostaneet esimerkiksi valtavia taulutelevisioita, kun energiansäästötoimet ja muu tekniikan kehitys on tehnyt jättitelevisioista halvempia. Suurinta mahdollista leikkausta energian kulutukseen tai raaka-aineiden tuhlaukseen ei ole saavutettu.
– Ei ole keksitty keinoa, millä tähän pystyttäisiin puuttumaan. Toki energian kalliimpi hinta olisi yksi keino. Mutta ne ovat ekosuunnitteludirektiivin ulkopuolisia asioita ja vaatisivat muuta lainsäädäntöä.
KAIKKI TUOTTEET KESTÄVIKSI?
– EU:n kestävien tuotteiden aloite julkaistaan tämän vuoden lopulla. Tavoitteena on saada tuotteista entistä pitkäikäisempiä, ympäristövaikutukseltaan pienempiä, korjattavampia ja kierrätettävämpiä, Toivanen kertoo.
Vaatimukset laajenisivat vähitellen kaikkiin tuotteisiin. Seuraavina listalla olisivat tekstiilit ja huonekalut, myöhemmin myös teräs ja sementti. Laajentuminen ei tule tapahtumaan nopeasti. Esimerkiksi kännyköiden yleislatureista on puhuttu ainakin 15 vuotta, mutta niitä ei ole vieläkään näköpiirissä.
Mutta kysehän on vain sähköstä. Kai laturi olisi teknisesti mahdollinen?
– Olen samaa mieltä. Mutta valmistajat ovat aika kärkkäitä vaikuttamaan komissioon, Toivanen muotoilee.
EU:n suunnitelmiin kuuluu myös viherpesun estäminen. Tällä haavaa valmistajat voivat esittää mainoksissaan melkoisia väitteitä tuotteensa kestävyydestä, ympäristöystävällisyydestä ja eettisyydestä, mutta kuluttajalla ei ole mahdollisuuksia selvittää niiden todenperäisyyttä.
– On esitetty digitaalista tuotepassia. Siinä olisi paljon tietoja tuotteen valmistuksesta, materiaaleista, energiatehokkuudesta ja käytöstä. Kuluttaja voisi helposti tarkastella näitä tietoja.
EU haluaa, että kaikki hyödyllinen otetaan talteen ja että kaikki materiaalit kiertävät.
Villi ja vapaa globaali maailmantalous luo omat ongelmansa myös siinä tapauksessa, että tuotepassi saataisiin aikaiseksi. Toivanen myöntää, että ainakin nykyisin EU:n ulkopuolelta tulevien, kuluttajien suoraan tilaamien tuotteiden valvominen on todella hankalaa. Asiantuntija kuitenkin huomauttaa, että EU:n säädöksillä on iso painoarvo ympäri maailman.
– Kiina ja Yhdysvallat ottavat kyllä EU:sta mallia, säädökset leviävät.
Euroopan unionissa tullaan myös vaatimaan valmistajilta, että ne ilmoittavat, missä osassa ja miten monta grammaa tuotteessa on niin sanottuja kriittisiä materiaaleja, kuten esimerkiksi kobolttia ja litiumia. Kaikkiaan kriittisten materiaalien listalla on 30 eri ainetta.
Tällä pohjustetaan sitä, että kaikki materiaali kiertäisi aidosti.
– EU haluaa, että kaikki hyödyllinen otetaan talteen ja että kaikki materiaalit kiertävät. On tulossa määräys siitä, että uuden laitteen valmistamisessa on käytettävä tietty määrä kierrätettyä materiaalia.
Mutta pelastaako kiertotalous asiantuntijan mielestä maailman?
– Pelastaa se pienen palan maailmaa. Mutta ei se kovin pitkälle riitä, tarvitaan paljon muutakin. Tuskallisen hitaasti tämä etenee ainakin omasta näkökulmastani katsoen. Pieni osa ratkaisua on se, että jatkossa ei tarvitse enää itse omistaa laitetta. Voi liisata, lainata tai ostaa palvelua. Iso asia maailman pelastamisessa olisi sen sijaan energian tuotannon muuttaminen päästöttömäksi.
KIERTOTALOUS, PAKKO
– EU:n tavoitetta olla hiilineutraali vuonna 2050 ei saavuteta, jollei siirrytä hiilineutraaliin kiertotalouteen. Taloudellinen toimeliaisuus on kytkettävä irti luonnonvarojen lisääntyvästä käytöstä. Kun EU julkaisi vihreän kehityksen ohjelman, Green Dealin, kiertotalous tunnustettiin yhdeksi tärkeimmistä keinoista, toteaa asiantuntija Eero Jalava Sitrasta.
Suomessa kiertotalous saa kansalaisten vankkumattoman tuen.
– Teimme tammikuussa reilulle 2 000 suomalaiselle kyselyn. 82 prosenttia oli sitä mieltä, että kiertotalous luo Suomeen uutta työtä. 79 prosenttia sanoi, että Suomelle on siitä hyötyä, ja 78 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomen pitää edistää sitä, vaikka muut maat eivät niin tekisikään. 60 prosenttia oli kiinnostunut toimimaan kiertotalouteen liittyvissä tehtävissä.
Euroopan komissio on arvioinut, että EU-maihin syntyy 700 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä.
– Mielestäni se on jopa maltillinen arvio. Hiilineutraalisuustavoite vuonna 2050 toisi 5 miljoonaa uutta työpaikkaa, Jalava kertoo ison konsulttitoimiston viime vuonna tekemästä laskelmasta.
Bisneksen on muutettava koko ansaintalogiikkansa. Korjaaminen, laitteiden käyttöikää pidentävät huoltosopimukset tai vaikka rakennusten purkaminen niin, että materiaalit pystytään kierrättämään edelleen, ovat esimerkkejä. Myös Jalava korostaa yhteiskäytön merkitystä.
KOULUTUSTA, JOKA TASOLLE
Siirtyminen kiertotalouteen vaatii insinööritaitoja ja markkinointiosaamista, mutta myös suorittavaa työtä tekevien koulutusta. Pelkkää kiertotaloustyötä tekeviä toimia ei niinkään synny, vaan työssäkäyvistä suurimman osan tehtävät muuttuvat jollain lailla.
– Tämä vaatii 18 miljoonan työntekijän uudelleen kouluttamista EU:ssa, Jalava sanoo viitaten edelleen samaan konsulttien selvitykseen.
Jalava kehaisee, että Suomessa korkeakoulujen kiertotalouden koulutustarjonta on Hollannin kanssa ykkössijalla koko maailmassa.
– Korkeakouluissa kiertotalous on jo sulautumassa olemassa oleviin ohjelmiin. Ammattioppilaitoksissa näin ei samassa määrin ole. Niihin, samoin kuin muille koulutustasoille, kohdistuu melkoinen paine. On vaikeaa opettaa kaikenlaista uutta, jos siihen ei samalla anneta resursseja.
Sitra onkin rahoittamassa nyt neljää eri koulutuspilottia, joiden kokemukset ovat ”skaalattavissa” alojensa ammatillisiin oppilaitoksiin. Teollisuusliitto on ollut mukana niitä valitsemassa. Liiton sopimusaloilta pilotteja löytyy kaksi. Savossa konepajateollisuuden alihankintaverkostoa koulutetaan arvioimaan ympäristövaikutuksiaan ja vähentämään niitä, toisessa pilotissa Kokkolassa kehitetään kemianteollisuuden teollisuuspuiston yritysten valmiuksia siirtyä hiilineutraaliin kiertotalouteen.
Kiertotalous on Jalavan mukaan Suomessa kuitenkin jo suuremmissa yrityksissä arkea. Asiantuntija mainitsee myös, että tehdasmaisen tehokkaasti iPhoneja korjaava ja edelleen myyvä Swappie, samoin kuin traktoreidensa vaihdelaatikot vaihtopanttisysteemillä korjaava Valtra, ovat kiertotalousbisneksen malliesimerkkejä.
– Eri alojen pitäisi ennen kaikkea tunnistaa itse, miten alan osaaminen kehittyy. Mediassa puhutaan jo nyt, että osaajista on pulaa, ja me olemme kiertotaloudessa ja ilmastotoimissa vasta alkuvaiheessa.
Ammatillisista opiskelijoista 43 prosenttia koki ammatillisen osaamisen jääneen heikommaksi korona-aikana opiskellessa, kuin millaiseksi se olisi voinut kehittyä (Owal Group, kevät 2021). Ymmärrän sen hyvin: harvalla opiskelijalla on kotona hitsausvälineitä tai ammattimaista valokuvauskalustoa, joilla suorittaa ammatillisia tutkinnonosia etäopintojen aikana.
Millaista on opiskelu koronarajoitusten jälkeen? Ainakin sen on oltava ensisijaisesti lähiopetusta, ja jokaisen opiskelijan osaamistaso on varmistettava etäopetusjaksojen jälkeen. On huomioitava, että pandemia-aikana astui voimaan oppivelvollisuusiän laajeneminen 18 ikävuoteen saakka. Tästä syksystä alkaen annetaan opiskelijalle maksuttomat opiskelumateriaalit kaikille ensimmäistä tutkintoaan suorittaville. Nämä ovat isoja uudistuksia kohti tasa-arvoisempaa ja saavutettavampaa ammatillista opiskelua. Tulevina vuosina on panostettava uudistusten seurantaan ja kehitykseen.
Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ja jaksamisvaikeudet ovat lisääntyneet, samalla kun yhteisöllisyys on kokenut kolhuja. Ammatillisilla opiskelijoilla yhteisöllisyyden muodostumista vaikeuttaa opintojen hajanaisuus oppilaitoksessa ja työpaikoilla. Mielenterveysongelmat ovat yleistyneet yhteiskunnassa jo ennen koronaa, eikä pandemia-aika ole tilannetta auttanut. SAKKI onkin muun muassa vaatinut muiden opiskelijajärjestöjen kanssa Terapiatakuu-lakiehdotuksen toteuttamista, joka turvaisi lyhytkestoisen psykososiaalisen avun ilman lääkärin diagnoosia.
Etäopetus ei saa olla ensisijainen muoto, mutta hyvin toteutettuna se on yksi joustavan opiskelun muoto.
Ei pahaa ilman jotain hyvääkin. Paljon parjattu etäopetus on kehittynyt, sillä etäopiskelun hyötyjä on sovellettu aktiivisesti ammatilliseen koulutukseen kautta maan. Olenkin kiitellyt koulutuksen järjestäjiä pandemia-aikana erityisesti kyvystä etsiä uusia toimintatapoja muuttuvassa tilanteessa. Etäopetus ei mielestäni saa olla ensisijainen muoto, mutta hyvin toteutettuna se on yksi joustavan opiskelun muoto niille, jotka siitä hyötyvät. Tänä syksynä on pääosin päästy palaamaan lähiopetukseen oppilaitoksiin ja on tärkeää, että opinnot saadaan järjestettyä jatkossakin ilman pitkiä etäopintojaksoja.
Ammatillisessa koulutuksessa yksi tärkeimpiä seikkoja on aina ollut verkostoituminen työelämään työpaikalla tapahtuvan oppimisen myötä. Olen itse saanut ensimmäisen vakiduunipaikan jatkumona työssäoppimisista ja kesätyöstä opiskelupaikkakunnalla. Oppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö on tärkeää työn ja koulutettavien määrän kohtaannon kannalta sekä laadukkaiden työssäoppimisten luomiseksi. Myös työpaikoilla on oma vaikutuksensa nuoren opintoihin ja toivon, että jokainen pyrkii osaltaan tekemään opiskelijan harjoittelusta antoisan ja tulevaisuuteen tähtäävän.
Uskon, että yhdessä tekemällä kaikki sujuu paremmin. Sama pätee uusien ammattilaisten kouluttamisessa, nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisessä ja koronan torjumisessa. Yhteistyön merkitys kaikkialla on jälleen korostunut, joten tuetaan ja autetaan toinen toistamme.
JUTTA VIHONEN Kirjoittaja on Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n puheenjohtaja.
Teollisuusliiton ammattiosastojen mallisääntöjen muutos vahvistaa tutun toimintatavan: liitto neuvottelee työehtosopimukset ja osastot valvovat sopimusten noudattamista. Muuttuneessa työmarkkinatilanteessa oli uhkana, että osastoja tai luottamusmiehiä olisi painostettu tekemään työehtosopimuksia.
15.9.2021
Teollisuusliiton valtuusto teki kesäkuussa ammattiosastojen mallisääntöjen toiseen pykälään muutoksia. Sääntöihin kirjattiin yksiselitteisesti, ettei ammattiosasto voi tehdä työehtosopimuksia.
Sääntömuutos vahvistaa olemassa olevan käytännön, jonka mukaan osastojen tehtävänä on valvoa ja seurata, että työpaikoilla noudatetaan liiton solmimia työehtosopimuksia.
– Sanamuotoon kirjattiin se, mikä henki on ollut aikaisemminkin, toteaa vastaava järjestöasiantuntija Pekka Juusola Teollisuusliiton toimistoyksiköstä.
Pekka Juusola
Sääntömuutoksessa toiseen pykälään myös lisätään kohta, joka nostaa esille ammattiosastojen roolin luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen toiminnan edistäjinä ja tukijoina.
Lähtökohtaisesti ammattiosastojen mallisääntöjä muutetaan liiton ylimmässä päättävässä elimessä, eli viiden vuoden välein järjestettävässä liittokokouksessa.
– Jos tilanne muuttuu ratkaisevasti, mallisääntöjä voidaan muuttaa myös valtuuston päätöksellä, Juusola kertoo.
TURVAA OSASTOILLE JA LUOTTAMUSMIEHILLE
Metsäteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n irtiotot perinteisestä työehtosopimustoiminnasta muuttivat toimintaympäristöä ratkaisevasti, joten myös mallisääntöjen muokkaamiselle tuli tarve ennen vuoden 2023 liittokokousta.
– Muutoksella turvataan ammattiosaston ja luottamusmiehen asema, jottei tule kiistanalaiseksi se, missä sopimuksia tehdään, Juusola kertoo.
Metsäteollisuuden ja teknologiateollisuuden työnantajajärjestöjen lopetettua valtakunnallisten työehtosopimusten tekeminen vaarana olisi voinut olla, että jotkut työnantajat painostaisivat osastoja tai luottamusmiehiä tekemään paikallisesti epäedullisia työehtosopimuksia.
Julkisessa keskustelussa työehtosopimuksista nousevat esiin lähinnä palkankorotusten suuruudet. Vähemmälle huomiolle jäävät työehtosopimuksen perusteella tulevat vuorolisät, sairausajan palkat, lomarahat ja monet muut saavutetut edut.
– Pahin skenaario olisi, että tehtäisiin paikallinen työehtosopimus, jossa nostetaan tuntipalkkaa, mutta jätetään muut lisät pois, Juusola toteaa.
MUUTOKSET VOIMAAN SYKSYN AIKANA
Muutokset on määrä saada hyväksytyksi ammattiosastojen ylimääräisissä kokouksissa syys- ja lokakuun aikana. Liitossa on valmisteltu valmis kokouskutsupohja osastojen käyttöön.
– Kehotetaan pitämään ylimääräinen kokous toisen pykälän muutoksen takia. Saadaan se alta pois ennen varsinaisia osastojen syyskokouksia, Juusola kertoo.
Korona-aikana kokous voidaan pitää etäkokouksena, jossa kaikki tai osa kokoukseen osallistujista on mukana etäyhteyksillä. Kasvokkain pidettävissä kokouksissa tulee ottaa huomioon koronaturvallisuus ja oman alueen kulloisetkin rajoitukset.
Muutoksella turvataan ammattiosaston ja luottamusmiehen asema.
Ylimääräisen kokouksen jälkeen sääntömuutokset viedään Patentti- ja rekisterihallituksen tietokantaan. Teollisuusliitossa tehdään muutokset valmiiksi sähköiseen järjestelmään, jossa osaston puheenjohtajan pitää käydä hyväksymässä sääntömuutos. Liitto maksaa sääntöjen muutosmaksun.
Sääntöjen muutoksesta ja käytännön toteutuksesta on pidetty liiton toiminta-alueittain ay-klinikoita, joihin on kutsuttu osastojen edustajat.
Juusola kertoo, että mallisääntöjen muutoksen tarpeellisuudesta on ollut vahva yksimielisyys liiton päätöselimissä ja ammattiosastoissa.
– Kielteistä keskustelua ei ole syntynyt lainkaan.
OSASTOT POIS VÄLIKÄDESTÄ
Helsingin Puuseppäin ammattiyhdistys ry:ssä sääntömuutos käsiteltiin ylimääräisessä kokouksessa 14. syyskuuta, kertoo puheenjohtaja Riitta Kaituri.
Hän sai tiedon sääntömuutoksesta, kun kutsu tuli asiaa käsittelevälle ay-klinikalle.
– Voi olla, että asiasta on tullut muutakin kautta tieto, mutta kesäkautena se oli mennyt ohi, Kaituri kertoo.
Sääntömuutosasia sopi sujuvasti osaston hallituksen säännönmukaiseen kokousaikatauluun. Ylimääräisen kokouksen kutsu saatiin liikkeelle nopeasti ay-klinikan jälkeen ja ylimääräinen etäkokous pidettiin syyskuussa samana päivänä kuin aikataulun mukainen hallituksen kokous.
Työnantajien suunnalta tuleva painostus paikallisten työehtosopimusten tekemiseen ei Kaiturin arvion mukaan olisi koskenut omaa osastoa tai työpaikkaa, mutta kaikkiaan sääntömuutos on tarpeellinen.
– Voisi helpostikin käydä niin, että osastot joutuisivat hankalaan välikäteen. Sääntömuutos on varmasti hyvä, Kaituri toteaa.
Ammattiosastojen päivitetyt mallisäännöt ja ohjeet sääntömuutoksen tekemiseen ovat osoitteessa: www.teollisuusliitto.fi/saannot
Teollisuuden vakavia työtapaturmia on vähennetty pitkäjänteisellä turvallisuustyöllä, mutta vaara on kuitenkin läsnä monilla työpaikoilla. Järkyttävän tapaturman jälkihoito on tärkeää, jotta tunnekuorma ei jäisi työyhteisön harteille.
13.9.2021
– On järkyttävää, kun joku kuolee porttien sisällä, sanoo Meyer Turku Oy:n telakan työsuojeluvaltuutettu Mara Lehtonen.
Lokakuussa 2018 Turun telakalla sattui kuolemaan johtanut työtapaturma, jossa jalan liikkeellä ollut asentaja jäi trukin alle.
Melun takia korvatulppia käyttänyt asentaja ei havainnut trukkia. Jalankulkija jäi trukin nostopuomien taakse katveeseen, joten kuljettaja ei havainnut häntä. Asentaja jäi puristuksiin viisi tonnia painavan trukin alle ja kuoli saamiinsa vammoihin.
Trukin kuljettaja oli shokissa onnettomuuden jälkeen, joten hän ei pystynyt kertomaan tapahtumien kulkua. Onnettomuus kuitenkin tallentui telakan valvontavideolle.
– Onneksi oli video, niin viranomaisten oli helpompi tehdä selvitys. Ei tarvinnut arvailla, Lehtonen kertoo.
VAARA ON LÄSNÄ
Telakalla on tällä hetkellä noin 3 000 työntekijää, joista noin 2 000 on Meyerin omia työntekijöitä. Lehtonen arvioi, että ensi vuonna työntekijöiden kokonaismäärä voi nousta 5 000:een.
Tapaturman molemmat osapuolet olivat Meyerin kumppaniyritysten työntekijöitä.
– Tapaus käytiin läpi molempien porukoiden kanssa. Puitiin, olisiko voitu tehdä jotain toisin.
Vuodesta 1999 telakalla työskennellyt Lehtonen on toiminut työsuojeluvaltuutettuna neljän vuoden ajan ja sitä ennen hän oli kymmenisen vuotta työsuojeluasiamiehenä.
– Paljon on tehty, että tällaiset vältettäisiin, mutta vaara on kuitenkin läsnä.
Työsuojeluvaltuutettu Mara Lehtonen kertoo, että telakalla yhdistyvät useiden alojen turvallisuuskysymykset. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
Trukkionnettomuuden jälkeen telakalla on siirrytty käyttämään huomioväreillä varustettuja työvaatteita. Onnettomuudessa kuolleella asentajalla oli päällään tummat työvaatteet, mikä saattoi olla osasyy onnettomuuteen.
Telakalla perussääntönä on, että jalankulkijat ja pyöräilijät väistävät raskasta liikennettä. Lehtonen kertoo, että onnettomuuden jälkeen trukki- ja henkilöliikennettä on eroteltu toisistaan.
– Parempaan suuntaan on menty. Pyöräily on kielletty pahimmissa paikoissa.
KESKUSTELUAPUA TARJOLLA
Tapaturmassa kuollut ulkomaalaistyöntekijä ei ollut telakan vakituista väkeä, joten hän ei ollut Lehtoselle ennestään tuttu. Kuolema yhteisellä työpaikalla kuitenkin koskettaa kaikkia.
– Kyllä se pistää ihmisiä miettimään, Lehtonen toteaa.
Hän kertoo, että telakalla on tarjolla keskusteluapua säännöllisesti.
– Meillä on siinä mielessä hyvä, että on oma pappi, joka käy telakalla. Hän on käytettävissä, jos tarvitsee henkistä apua.
Tapauksesta tiedotettiin koko henkilöstölle.
– Kaikissa osastopalavereissa käydään tällaiset asiat läpi, Lehtonen kertoo.
JATKUVA MUUTOS HAASTAA
Telakalla yhdistyvät muun muassa rakennustyömaan, raskaan liikenteen ja konepajan turvallisuuskysymykset.
– Työturvallisuus on jatkuvaa kehittämistä. Se on haastavaa, kun koko ajan tulee uusia työtapoja ja menetelmiä.
Elokuun alkuun mennessä telakalla oli tänä vuonna sattunut 30 poissaoloon johtanutta työtapaturmaa, joista 14 on ilmoitettu kumppaniyrityksistä.
Telakalla tehdään lukuisia erilaisia työtehtäviä. Lehtonen kertoo, että joitain osastokohtaisia sovelluksia on, mutta turvallisuuden perussäännöt ovat kaikille samat. Toimistojen ulkopuolella liikuttaessa käytössä tulee olla aina asiaankuuluvat turvavälineet.
Yleiset tapaturmat ovat kaatumisia ja puristuksiin jäämisiä. Lehtonen antaa esimerkin projektista, jossa rakenteilla olleen laivan rappusissa sattui liukastumisia. Ratkaisuksi löytyi karhennusteippi, jota liimattiin metallipintaisiin rappusiin.
– Aina puututaan ongelmiin, kun keksitään keino.
YHTEISELLÄ ASIALLA
120 hehtaarin laajuisella telakka-alueella turvallisuus on joukkuelaji.
– Ei tätä työtä yksin pystyisi tekemään. Työsuojeluasiamiehet ovat silmäni ja korvani telakalla, Lehtonen sanoo ja kertoo asiamiehiä olevan kaikkiaan 26.
Lehtonen on havainnut, että vuosien mittaan suhtautuminen työturvallisuuteen on muuttunut. Enää vallalla ei ole ajattelu, jonka mukaan turvallisuus oli vain työsuojeluvaltuutetun ja työnantajan tehtävä.
– Ihmiset huomaavat, että turvallisuus on yhteinen asia, Lehtonen sanoo.
Matala kynnys telakkapapin puheille
Eetu Myllymäki on toiminut telakkapappina vuodesta 2014 lähtien. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä yhteiskunnallisen työn pappina työskentelevä Myllymäki vierailee Turun telakalla viikoittain.
– On jaksettava kiertää, niin vähitellen tulee enemmän luottamuksellisia keskusteluja, Myllymäki kertoo.
Telakkapapin tehtävä on ollut olemassa 1990-luvulta lähtien, joten toiminta on vakiintunutta.
– Ajatus on, että olisi matalan kynnyksen keskusteluapua, johon ei tarvitse varata aikaa, Myllymäki kertoo.
Keskustelut liittyvät muun muassa terveyteen, ihmissuhteisiin ja työjärjestelyihin. Työtapaturmat eivät juuri ole nousseet keskusteluihin, mutta niihinkin liittyen keskusteluapua on tarjolla.
– Työn vaaroista puhutaan aika vähän, mutta työn kuluttavuudesta jonkin verran.
On jaksettava kiertää, niin vähitellen tulee enemmän luottamuksellisia keskusteluja.
Kevyemmät keskustelut ja läsnäolo madaltavat kynnystä myös vakavampien aiheiden käsittelyyn.
– Työhön kuuluu pientä hengenluontia ja jutuniskentää, Myllymäki kertoo.
Työntekijät ovat keskustelujen pääosassa, eli he päättävät, mistä puhutaan.
Telakkapapin näkökulmasta jokainen vierailu on erilainen. Telakka on kuin pieni kunta, jonne saapuessa ei tiedä, millaiset aiheet nousevat esiin.
Järkyttävien tapahtumien käsittelyyn on monia keinoja
Työtoverin kuolema voi vaikuttaa yksilössä ja työyhteisössä monin tavoin. Työterveyshuolto on luonteva kumppani vakavan työtapaturman jälkihoidossa.
Vakavan työtapaturman, kuten kuolemantapauksen, jälkihoito kannattaa aloittaa heti tapahtuman jälkeen ottamalla yhteys työterveyshuoltoon.
– Toivottaisiin, että tieto tulisi meille mahdollisimman nopeasti, kertoo työterveyspsykologi Maija Vattulainen Mehiläinen Oy:stä.
Yrityksen ja työterveyshuollon välisessä toimintasuunnitelmassa on usein sovittu jälkihoidon suuntaviivat. Yleensä psykologisen jälkipuinnin suunnittelevat ja toteuttavat työparina toimivat työterveyshoitaja ja työterveyspsykologi.
Jälkihoito suunnitellaan tarpeiden mukaan, sillä tapaturman läheltä nähneet, uhrin läheiset työkaverit, vastuussa oleva työnjohto ja muu työyhteisö tarvitsevat erilaisia tukimuotoja.
– Yksilön kokemus vaihtelee riippuen siitä, mikä on suhde ja kontakti tilanteeseen ja mikä on ihmisen aikaisempi elämänhistoria, Vattulainen kertoo.
Elämänkokemus voi lieventää kriisiä, mutta vakava tapahtuma työpaikalla voi myös aktivoida aiemmista elämän kriiseistä syntyneitä traumoja.
– Vakavat tapaturmat heilauttavat työyhteisöä lujaa. Ihmiset ovat niin myötätuntoisia ja empatiakykyisiä.
Parhaimmillaan järkyttävän tapauksen käsittelyn yhteydessä voidaan purkaa muutakin kuormaa yhteisön harteilta.
– Työyhteisöt ovat käyneet läpi kauniilla tavalla myös aikaisempia menetyksiä ja kolhuja, Vattulainen kertoo.
LUOTTAMUS JA VAPAAEHTOISUUS
Jälkihoito alkaa usein työyhteisön yhteisestä tilaisuudesta. Tilaisuuteen tulemisen kynnys pyritään pitämään mahdollisimman matalalla. Vattulainen toteaa, että pullakahvit tarjoamalla voi houkutella väkeä mukaan.
Tilaisuudessa käydään läpi tapahtumien kulkua ja ihmisten havaintoja.
– Ihmiset saavat kertoa, miten ovat asian kokeneet ja tunteneet. Se perustuu luottamuksellisuuteen ja vapaaehtoisuuteen.
Paikkansa pitävän tiedon jakaminen on tärkeää vakavan tapahtuman jälkeen.
– Pyritään varmistamaan, ettei jää elämään virheellisiä huhuja, jotka voisivat olla lisäämässä psyykkistä kuormitusta, Vattulainen kertoo.
REAKTIOT VAIHTELEVAT
Vakaviin tilanteisiin reagoimisen tavat on yhtä erilaisia kuin ihmisetkin. Joillain tunteet kytkeytyvät pois päältä ja reaktiot tapahtuneeseen tulevat myöhemmin. Toiset saattavat lamautua välittömästi.
– Ihmiset saattavat syyllistyä siitä, että itselle ei käynyt mitään, Vattulainen kertoo.
Muutaman päivän ajan tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan. Erilaiset unen laatuun tai ruokahaluun liittyvät stressioireet ovat tavallisia.
– Se on ihan normaalia reagointia, jos tilanne lähtee tasaantumaan. Kolmannen unettoman yön jälkeen viimeistään pitää ottaa yhteys työterveyteen, Vattulainen kertoo.
Tunnekuorman purkuun on olemassa monenlaisia kotikonsteja, jotka vaihtelevat ihmisittäin.
– Joku hakkaa halkoja, ja joku käy koiran kanssa lenkillä.
Ihmiset saattavat syyllistyä siitä, että itselle ei käynyt mitään.
Vattulainen varoittaa alkoholin käytöstä tunnekuorman purkajana.
– Pidemmässä ja isommassa käytössä sellainen itsehoito voi olla vaarallista.
Ammattilaisen tai läheisen kanssa puhuminen on yleensä hyvä vaihtoehto tunnekuorman purkuun.
Jos puhuminen ei tunnu omalta vaihtoehdolta, nykyään on olemassa muitakin hoitomenetelmiä, joissa puhe tai lääkkeet eivät ole keskiössä. Vaihtoehdoista kannattaa kysyä työterveyshuollosta.
– Valitettavan moni ajattelee, että jos elämänhistoriassa on traumaattisia tapahtumia, niille ei voi mitään. Sille kuitenkin voi, miten tapahtumat vaikuttavat nykyisyyteen, Vattulainen sanoo.
Tunnista, arvioi, ehkäise
Työelämän muutos vaatii työpaikoilla jatkuvaa riskien arviointia, kertoo Pia Perttula Työterveyslaitokselta. Työntekijöiden asianmukainen perehdytys ehkäisee tapaturmia.
– Ennaltaehkäisyssä on tärkeää se, mitä laki edellyttää: vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi, sanoo vanhempi tutkija Pia PerttulaTyöterveyslaitokselta.
Vaarojen tunnistamisen ja ongelmien korjaamisen lisäksi pitää seurata tilannetta, jotta nähdään, ovatko toimenpiteet tuottaneet toivottua tulosta. Työntekijöiden asianmukainen perehdytys on turvallisuustyön ydintä.
– Edistyksellisillä työpaikoilla seurataan työympäristön ja työyhteisön tilaa jatkuvasti ja tehdään parannuksia, Perttula kertoo.
Suomessa on turvallisuuden suhteen monenlaisia työpaikkoja. Perttula muistuttaa, että kaikilla työpaikoilla on kehitettävää, sillä työturvallisuus ei ole kertaluontoinen rutistus.
HAASTEENA AIKAPAINE
Työpaikoilla pyritään tekemään tehtävät optimitasolla, jolla töiden on suunniteltu etenevän. Perttula muistuttaa, että myös poikkeustilanteisiin pitää varautua.
– Aikapaine on yksi haaste työpaikoilla. Kun ihmiset työskentelevät kiireessä, on vaara, että turvalliset toimintatavat saattavat unohtua, Perttula kertoo.
Tutkimuksen mukaan aikapaine ei välttämättä tule työnantajan puolelta, vaan kiireen tunne voi syntyä monista tekijöistä. Tarkoituksenmukaiset työtavat ovat yksi kiireen karkotin.
– Perehdytys vähentää turhaa ja vääränlaista tekemistä.
Jatkuva riskien arviointi muuttuvassa maailmassa on haastavaa aivan kaikilla työpaikoilla.
Perttula korostaa, että yhteinen turvallisuuskeskustelu työpaikoilla on tärkeää, jotta turvallisuuden edistäminen koettaisiin myönteisenä asiana, eikä tehtävien hankaloittajana.
Ennaltaehkäisyn tavoitteena luonnollisesti on, ettei työtapaturmia sattuisi. Silti kannattaa varmistaa toimintatavat myös ei-toivottujen tapahtumien varalle.
– Poistumisharjoituksiakin pidetään, vaikka ei toivota tulipaloa, Perttula vertaa.
MUUTOKSESSA MUKANA
Työelämän muutos on haaste turvallisuudelle, sillä vuosia sitten tehty riskienarviointi ei välttämättä päde tänä päivänä. Uudet digitaaliset ja muunlaiset työvälineet voivat helpottaa työtä, mutta voivat olla myös aikasyöppöjä, jotka heikentävät turvallisuutta.
– Jatkuva riskien arviointi muuttuvassa maailmassa on haastavaa aivan kaikilla työpaikoilla, Perttula toteaa.
Parhaimmillaan turvallisuustyö luo hyvinvointia sekä lisää tehokkuutta ja sitouttaa työntekijöitä.
– Tunne, että turvallisuusasiat ovat hyvin hoidossa, on osa hyvinvointia. Voi luottavaisin mielin tehdä tehtävänsä, Perttula sanoo.
Sähläämällä ei synny tulosta
Turvalliset työtavat ja terveet työntekijät tekevät tulosta viivan alle, muistuttaa Markku Tolvanen Työturvallisuuskeskuksesta.
Teollisessa tuotannossa yritysten huomio kiinnittyy usein tuotteen laatuun, määrään ja hintaan. Työn turvallisuuden pitäisi olla yhtä tärkeä kysymys, toteaa asiantuntija Markku TolvanenTyöturvallisuuskeskuksesta.
– Terve ihminen on paras tuottamaan tulosta.
Tolvanen pohtii, että vielä tänäkin päivänä on liikkeellä ajatus, jonka mukaan vakuutusyhtiö korvaa aiheutuneet vahingot. Työnantajat kuitenkin viimekädessä maksavat vahingot vakuutusmaksuina.
– Viivan alle ei jää tulosta sillä, että sählätään, Tolvanen sanoo ja lisää, että huono turvallisuuden hoito on myös mainehaitta yritykselle.
Perusteellisesti suunniteltu työ, kattavat työ- ja turvaohjeet sekä hyvä perehdytys vähentävät sähläämistä ja työtapaturmia.
– Tärkein asia on, että me kaikki tiedostaisimme työmme vaara- ja haittatekijät sekä niihin varautumisen, Tolvanen kertoo.
Meillä on paha tapa, että ulkoistetaan turvallisuusajattelua.
Jatkuva turvallisuuskysymysten esillä pitäminen kannattaa, sillä turvallisuus helposti unohtuu työarjessa ja kiireen keskellä.
– Pitäisi miettiä, millaista turvallinen toiminta on, millaisia vaaroja organisaation toimintaan liittyy ja miten niitä voidaan ehkäistä. Vakava työtapaturma on niin suuri murhenäytelmä.
Turvallisuus pitäisi olla työyhteisössä aito arvo, joka näkyy jokapäiväisissä keskusteluissa työkavereiden ja esihenkilöiden kanssa.
– Meillä on paha tapa, että ulkoistetaan turvallisuusajattelua. Valitaan työsuojeluvaltuutettu ja sanotaan, että hoida homma, Tolvanen toteaa.
ENNALTAEHKÄISY KEHITTYNYT
Tolvanen kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana työpaikkojen turvallisuus on parantunut läheltä piti -tilanteiden raportoinnin yleistyessä.
– Monessa yrityksessä voidaan näyttää, että tapaturmat ovat vähentyneet lähes samassa suhteessa, kuin vaaratilanneilmoituksia on tullut, Tolvanen kertoo.
Läheltä piti -tilanteiden aiheuttajat pitäisi hyvissä ajoin tutkia juurisyitään myöden ja tehdä tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Edelläkävijäyrityksissä näin tapahtuukin.
– Turvallisuus on kehittynyt, mutta vielä meillä on työmaata liiankin paljon, Tolvanen sanoo.
Tapaturmien määrä on ollut pidemmän aikaa laskussa, ja koronavuonna 2020 tapahtui ennätyksellisen vähän työtapaturmia.
– Koronan takia on jouduttu suunnittelemaan työn tekemistä ja on tehty suunnitelman mukaan, Tolvanen arvioi.
KRIISI- JA ENSIAPU KUNTOON
Vakavan tapaturman sattuessa työpaikoilla pitäisi olla valmiit suunnitelmat, miten toimitaan.
– Kriisiapu pitäisi miettiä työyhteisössä etukäteen, ettei käytäisi tilanteessa arpomaan, Tolvanen sanoo.
Etukäteen kannattaisi sopia käytännöt muun muassa siihen, ketkä viestivät työtapaturmista. Myös työyhteisön ensiaputaitoihin kannattaa panostaa.
– Ensimmäiset minuutit ovat ratkaisevia. Hätäensiapukoulutus on lisääntynyt, ja toivoisin, että sitä lisättäisiin edelleen.
Turvallisuustyö on yhteinen tehtävä
Työtapaturmat vähenevät teollisuudessa, mutta turvallisuus vaihtelee työpaikoittain. Jäsenen on mahdollista saada liiton oikeusapua tapaturmien käsittelyyn.
Teollisuusliiton 35 sopimusalalla tehdään monenlaisia töitä, joten turvallisuuskysymystenkin skaala on laaja, kertoo työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita liiton työympäristöyksiköstä.
Vakavia työtapaturmia sattuu muun muassa ajoneuvojen kokoonpanossa, konepajoilla, saha- ja puutuotteiden valmistuksessa, muovi- ja kumialoilla sekä koneiden valmistuksessa ja huollossa.
Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastot kertovat, että vuosina 2005–2019 teollisuuden työpaikkatapaturmissa kuoli 60 palkansaajaa. Lähes puolet kuolemantapauksista johtui puristumisista.
Vuoden 2010 jälkeen teollisuudessa kuolemantapauksia on ollut vuosittain viisi tai vähemmän. Suunta on ollut oikea, sillä esimerkiksi vuonna 2000 kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 16.
Vesa Kotaviita
Myös työtapaturmien kokonaismäärässä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Kotaviita laskee, että tehtyihin työtunteihin suhteutettu tapaturmien määrä on lähes puolittunut 15 vuodessa.
– Edellinen työturvallisuuslain muutos on tehnyt hyvää, Kotaviita sanoo.
Laki muun muassa velvoittaa riskien arviointiin, mikä on parantanut tapaturmien ennaltaehkäisyä. Kotaviita korostaa, että toiminnan pitäisi olla aktiivisesti ennakoivaa, jotta turvallisuuspuutteita ei käytännössä olisi.
TIETOA TARVITAAN
Turvallisuustyö on yhteinen asia, mutta työpaikalla vastuiden on oltava selkeitä. Esimiesten pitää ymmärtää, että heillä on oltava turvallisuusosaaminen kunnossa.
– Tietämättömyys ei vapauta vastuusta, Kotaviita sanoo.
Työympäristöyksikön toimenkuvaan kuuluu muun muassa tiedonvälitystä, koulutusta ja työpaikoille jalkautumista. Puhelinpäivystys vastaa työturvallisuuden kysymyksiin.
– Ongelma ovat työpaikat, joita ei tavoiteta, Kotaviita kertoo.
Tavoittamattomissa olevat työpaikat ovat usein villejä pieniä työpaikkoja, joissa ei ole valittu työsuojeluvaltuutettuja ja yhteinen turvallisuustyö jää hoitamatta. Tietämättömyys ja välinpitämättömyys ovat näillä työpaikoilla usein turvattomuuden syitä.
OIKEUTTA VAHINGOITTUNEILLE
Vakavan työtapaturman jälkiselvittely voi vaatia oikeusprosessin, johon Teollisuusliiton jäsenen on mahdollista saada oikeusapua.
– Hyvin hoidetussa jutussa vahingoittunut on tullut kuulluksi ja vahinko tulee täysimääräisesti korvatuksi, kertoo työympäristöjuristi Mari Koskinen liiton työympäristöyksiköstä.
Mari Koskinen
Työtapaturmien yhteydessä oikeusjuttuja käydään yleensä liittyen työnantajien tekemiin laiminlyönteihin tai vakuutusyhtiöiden korvauspäätöksiin.
Suomessa rahalliset korvaukset ovat verrattain pieniä, mutta korvauksia on mahdollista saada muun muassa ansionmenetyksestä, hoitokuluista sekä kivusta, särystä ja pysyvästä haitasta. Vakavasti vammautuneelle voidaan lisäksi korvata esimerkiksi kodin muutostöitä ja kotiapua arjen pyörittämiseen.
Rahallinen korvaus on tavoiteltu lopputulos, mutta merkityksensä on myös itse prosessilla, jossa tapaturma käydään asiallisesti läpi.
– On tosi tärkeää, että loukkaantunut saa sanoa oman näkemyksensä, Koskinen sanoo.
TODISTEET RATKAISEVAT
Vakavan työtapaturman jälkeen on huolehdittava, että asiasta menee nopeasti tieto työsuojeluviranomaiselle ja poliisille. Tapahtumien dokumentointi esimerkiksi valokuvaamalla on järkevää mahdollista oikeusprosessia ajatellen.
– Kaikista tapaturman aiheuttamista vahingoista ja niiden määrästä pitää oikeusprosessissa olla todisteita, eli näyttöä, Koskinen sanoo.
Lääkärin kirjoittamat lausunnot kannattaa lukea tarkasti, jotta tekstistä välittyy todenmukainen kuva työpaikan tapahtumista sekä aiheutuneista vammoista ja oireista. Oikeudessa voi olla ongelma, jos lausunnossa esimerkiksi lukee vamman tulleen vasempaan käteen, vaikka tapaturmassa on vaurioitunut oikea käsi.
– Näyttöä on vaikea paikata jälkikäteen, Koskinen kertoo.
Autonrengasalalla sattui aiemmin työpaikkakuolemia usein. Turvallisuuskorttikoulutus on tehnyt alasta turvallisemman, eikä kuolemaan johtaneita tapaturmia ole sattunut kymmeneen vuoteen.
Autonrengasalalla sattui vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana useita kuolemantapauksia.
– Suhteessa alan kokoon on sattunut vakavia tapaturmia ihan liikaa, sanoo sopimusasiantuntija Kalle Forsman Teollisuusliiton kemian sektorilta.
Kalle Forsman
Vakavat tapaturmat liittyvät pääosin kuorma-autojen ja sitä suurempien koneiden renkaiden räjähdyksiin. Paine voi toimia leikkurin tavoin tai heittää ihmisen pitkän matkan päähän. Onnettomuusraportit ovat pahimmillaan kuin suoraan kauhuelokuvista.
– Paineisku on todella raju. On lottovoitto, jos siitä selviää hengissä, Forsman sanoo.
Yleensä räjähdyksiä sattuu, kun vaurioitunutta rengasta aletaan paineistaa. Joidenkin vikojen tunnistaminen on vaikeaa, joten kerran tyhjentyneen renkaan täyttäminen on vaaranpaikka.
Renkaan turvallinen paineistus hoidetaan yleensä paineistushäkissä, joka ottaa vastaan mahdollisen räjähdyksen. Jos häkkiä ei ole käytössä, asentajan pitää suojautua sijoittumisella.
Romutuskunnossa olevan renkaan romuttaminen voi olla asentajalle tiukka paikka, jos työnantaja tai asiakas painostaa asentamaan huonokuntoisen renkaan.
– Loppupeleissä suurimmat kehityskohteet ovat asenteissa, Forsman sanoo.
KOULUTUS TUONUT TURVALLISUUDEN
Edellinen kuolemantapaus sattui autonrengasalalla vuonna 2011. Työturvallisuus on parantunut isolta osin vuonna 2006 aloitetun rengasturvallisuuskorttikoulutuksen ansiosta.
Kumiteollisuuden ja autonrengasalan työalatoimikunnan alaisuudessa kehitetty koulutus on työntekijöiden, työnantajien ja Työturvallisuuskeskuksen yhteistyön tulos.
– Autonrengasalan isot ketjut ovat olleet mukana alusta asti, Forsman kertoo ja alleviivaa, että yritysten sitoutuminen on ollut ratkaisevaa koulutuksen onnistumisessa.
Loppupeleissä suurimmat kehityskohteet ovat asenteissa.
Koulutusprojektin yhteydessä on panostettu laajasti alan turvallisuuteen. Muun muassa meluun, tärinään, ergonomiaan ja työpaikan siisteyteen on kiinnitetty huomiota.
Rengasturvallisuuskortin ja siihen liittyvän koulutuksen suosion voi ennustaa kasvavan, sillä päivän mittaisen koulutuksen käymällä ja tentin suorittamalla saa nykyisin myös yleisen työturvallisuuskortin.
TURVALLISUUS TYÖKULTTUURIIN
Aloite autonrengasalan turvallisuustilanteen korjaamiseen tuli vuonna 2002 Vianor-ketjun silloiselta toimitusjohtajalta, kertoo Paavo Salo, joka työskenteli Teollisuusliitossa ja sen edeltäjissä sopimusasiantuntijana vuoteen 2019.
Vuonna 2002 sattui rengasasentajan kuolemaan johtanut tapaturma Vianorin Heinolan toimipisteessä.
– Turvallisuustilanne alalla oli pelottava, Salo toteaa.
Kuolemantapauksesta alkoi toimialalla voimakas panostus työturvallisuuden parantamiseen, mikä johti rengasturvallisuuskorttijärjestelmän syntymiseen.
– Kyseessä oli ensimmäinen alakohtainen työturvallisuuskortti, Salo kertoo.
Muutos turvallisempaan työhön on välillä tuntunut tuskaisen hitaalta. Turvallisuustyö ei koskaan tule täysin valmiiksi, mutta suunta on selvästi ollut oikea tällä vuosituhannella.
– Koulutus on tuonut turvallisuuskulttuurin rengasalalle, Salo toteaa.
Työehtosopimus on Teollisuusliiton sopimusaloilla tehtävää työtä ja sen teettämisen ehtoja määrittelevä perussopimus. Työehtosopimuksen sisältämät ehdot ovat luonteeltaan minimiehtoja, joita työnantajan pitää vähintään noudattaa kaikkiin työntekijöihinsä.
30.8.2021
KUVA YLLÄ: Vuonna 2019 teknologiasektori avasi tes-neuvottelut. Takaa vasemmalta sektorijohtokunnan puheenjohtaja Janne Vainio, sektorin johtaja Jyrki Virtanen, liiton puheenjohtaja Riku Aalto ja 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen sekä sektorijohtokunnan varapuheenjohtaja Juha Pöllänen. Selin Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle ja toimitusjohtaja Jaakko Hirvola. KUVA PEKKA ELOMAA
Työehtosopimuksista (tes) on neuvoteltu jo vuosikymmenten ajan. Niistä on tullut suomalaisen työelämän sääntelyn ja kehittämisen kivijalka. Tähän asti Teollisuusliitto on neuvotellut ja solminut työehtosopimukset yhdessä työnantajaliittojen kanssa.
Sopimusneuvottelujen tapa on nyt kuitenkin osittain muuttumassa, koska osa työnantajaliitoista on ilmoittanut jättäytyvänsä pois sopimustoiminnasta. Metsäteollisuus ry ilmoitti muutoksesta mekaanisessa metsäteollisuudessa lokakuussa 2020. Teknologiateollisuus ry päätti irtautua sopimustoiminnasta omilla sopimusaloillaan tämän vuoden maaliskuussa, ja sen rinnalle perustetun työehtosopimuksia tekevän Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäsenmäärästä ja kattavuudesta ei ole vielä varmuutta.
Näin tes-neuvottelut etenevät
ESITYKSISTÄ TAVOITTEIKSI
Liitto pyytää ammattiosastoilta muutosesityksiä työehtosopimuksiin.
Keskustoimisto ja sektorijohtokunnat johtavat osastojen esityksistä liiton yleiset ja sopimusalakohtaiset neuvottelutavoitteet.
Hallitus käsittelee kokonaisuuden ja lyö lukkoon keskeiset linjat ja tavoitteet niin, että sopimusalojen alakohtaisille tavoitteille jää tilaa.
IRTOSANOMISESTA KOHTI NEUVOTTELUJA
Hallitus irtisanoo sektorijohtokuntien esityksestä sopimusalojen työehtosopimukset päättymään niiden sopimuskausien lopussa.
Tieto irtisanomisista toimitetaan asianosaisiin työnantajaliittoihin ja valtakunnansovittelijalle.
VALMISTELUA JA TUNNUSTELUA
Neuvotteluja valmistellaan A) liiton toimistolla, B) sopimusalojen työehtoneuvottelukunnissa ja C) sektorijohtokunnissa.
Työnantajaliittojen kanssa käydään tunnusteluja ja sovitaan neuvottelujen aloittamisajankohdista sopimusaloittain.
NEUVOTTELUT SOPIMUSALOITTAIN KÄYNNISTYVÄT
NEUVOTTELUTULOKSESTA HYVÄKSYNTÄÄN/HYLKÄÄMISEEN
Jos neuvottelutulos syntyy, työehtoneuvottelukunta esittää sektorijohtokunnalle sen hyväksymistä.
Sektorijohtokunta tekee hallitukselle esityksen joko neuvottelutuloksen hyväksymisestä tai sen hylkäämisestä.
Hallitus joko A) hyväksyy ⇒ SOPIMUS SYNTYY tai B) hylkää esityksen tai C) voi lähettää asian liiton valtuuston päätettäväksi. Erityisten tilanteiden varalta myös liittoäänestys on liiton sääntöjen mukaan mahdollinen.
HYLKÄÄMISESTÄ JATKOTOIMENPITEISIIN
Jos neuvottelut eivät johda Teollisuusliittoa tyydyttävään tulokseen, hallitus päättää jatkotoimenpiteistä kyseessä olevan sopimusalan sektorijohtokunnan esityksestä.
NEUVOTTELUA TYÖTAISTELU-UHAN ALLA
Jos julistetaan työtaistelutoimenpide, kuten ylityökielto tai lakko, siitä tehdään ilmoitus valtakunnansovittelijalle ja asianosaiselle työnantajaliitolle. Tässä vaiheessa kyse on työtaistelu-uhasta.
Liiton keskuslakkotoimikunta aloittaa mahdollisen työtaistelun valmistelun.
Neuvotteluja pyritään jatkamaan työnantajaliiton kanssa.
SOVITELLEN SOPIMUKSEEN
Jos neuvottelut eivät etene, valtakunnansovittelija ottaa yhteyttä ja käynnistää johdollaan neuvottelut. Valtakunnansovittelija antaa sovintoehdotuksen työehtosopimukseksi.
Sektorijohtokunta tekee liiton hallitukselle esityksen ehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Hallitus päättää sovintoehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Jos sovintoehdotus hyväksytään, työtaistelu-uhka perutaan ja solmitaan uusi työehtosopimus. ⇒ SOPIMUS SYNTYY
HYLKÄÄMISESTÄ JATKOTOIMENPITEISIIN
Jos sovintoehdotus hylätään, sovittelu keskeytetään ja työtaistelu aloitetaan tai yritetään sopua liittojen keskinäisin neuvotteluin.
SOVITELLEN SOPIMUKSEEN
Jos liittojen neuvottelut eivät edelleenkään tuota tulosta, valtakunnansovittelija pyrkii tekemään uuden sovintoehdotuksen, jonka osapuolet voivat hyväksyä. ⇒ SOPIMUS SYNTYY
MEKAANISEN METSÄTEOLLISUUDEN yrityskohtainen malli poikkeaa valtakunnallisten työehtosopimusten neuvottelutavasta siinä, että työehtoneuvottelukunnan rinnalla toimivat neuvottelutiimit, jotka koostuvat Teollisuusliiton puutuotesektorin vastuuhenkilöistä ja kulloisenkin yrityksen pääluottamusmiehestä tai pääluottamusmiehistä. Neuvottelutiimi hyväksyy neuvottelutuloksen, jota mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunta käsittelee ja esittää sektorijohtokunnalle neuvottelutuloksen hyväksymistä tai hylkäämistä. Näillä johtokunnan päätösesityksillä sopimus etenee liiton hallitukselle hyväksyttäväksi. Hallitus voi siirtää sopimusten hyväksyntäoikeuden myös liiton johtoryhmälle.
TEKNOLOGIATEOLLISUUDESSA ei ole vielä valmisteltu virallista hyväksymismallia yrityskohtaisille työehtosopimuksille. Teknologiateollisuuden työnantajien yhdistyksen kanssa mahdollisesti neuvoteltavan sopimuksen kanssa toimitaan kuten aiemmin toimittiin Teknologiateollisuus ry:n kanssa.
SANASTOA
EURO- TAI SENTTILINJA tarkoittaa kaikille palkansaajille sovittuja euro- tai senttimääräisiä korotuksia prosentuaalisten korotusten sijaan. LIITTOERÄ on yleiskorotuksen lisäksi sovittava palkkojen korotuserä, jonka työehtosopimusosapuolet voivat sopia siirrettäväksi paikallisesti sovittavaksi. NORMAALISITOVUUS tai normaalisitova työehtosopimus koskee vain alalla toimivia, työehtosopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon järjestäytyneitä yrityksiä. Työntekijäliiton ja työnantajaliiton kesken solmituissa työehtosopimuksissa voi olla laista poikkeavia kohtia mm. vuosilomasta, ylitöiden määräytymisestä ja työajan tasaamisesta, sekä paikallisesti sovittavia kohtia. PALKKARATKAISU on ammattiliiton ja työnantajaliiton työehtosopimusneuvotteluissa tehty sopimus palkoista. PERÄLAUTA tarkoittaa työehtosopimusmääräystä, jossa on määritelty menettelytavat, ellei asiasta ole paikallisesti toisin sovittu. REAALIPALKKA on palkan ostokyky. Se kertoo, kuinka paljon palkalla voi ostaa tavaroita ja palveluja. SOPIMUSKAUSI on työehtosopimuksen voimassaoloaika. TYÖEHTOSOPIMUS on ammattiliiton ja työnantajaliiton neuvottelema sopimus kyseisen alan työntekijöiden työsuhteiden vähimmäisehdoista. Se sisältää määräykset esimerkiksi palkasta, työajasta, sairausajanpalkasta ja arkipyhäkorvauksista. VALTAKUNNANSOVITTELIJAN tehtävänä on sovitella ammatti- ja työnantajaliiton välisiä työehtosopimuksiin liittyviä riitoja. YLEISSITOVUUS ja yleissitova työehtosopimus tarkoittavat sopimusta, jota jokaisen kyseessä olevalla alalla toimivan työnantajan on noudatettava. Yleissitovan työehtosopimuksen soveltamisessa ei ole väliä kuuluuko työnantaja työnantajaliittoon tai työntekijä ammattiliittoon. YRITYSKOHTAINEN TYÖEHTOSOPIMUS koskee vain yhtä yritystä. Yrityksen ja työntekijäliiton välisissä neuvotteluissa on tyypillisesti myös edustaja siitä yrityksestä, jota työehtosopimus koskee. Lue lisää:www.teollisuusliitto.fi/suomi-tes-sanakirja
Lisätietoa työehtosopimuksista ja syksyn neuvotteluista on liiton verkkosivuilla www.teollisuusliitto.fi.
