Riku Aalto: Tämä tauti ei saa levitä

”Suomen pitää olla vakaa ja täällä pitää harjoit­taa ennus­tet­ta­vaa talous- ja työmark­ki­na­po­li­tik­kaa”, on fraasi, jota Suomessa on tois­tettu vuodesta toiseen. Ajatuk­sessa sinäl­lään ei ole ollut mitään vikaa. On ollut myös työn­te­ki­jöi­den etu, että tiede­tään, miten asiat pääsään­töi­sesti ovat ja mihin suun­taan ne liikkuvat.

Turval­li­suus on ehkä sana, joka kuvaa tätä parhai­ten. On luotettu siihen, että työn­te­ki­jöi­den asiat hoide­taan niin, että työpai­kalla voidaan keskit­tyä työn teke­mi­seen riite­lyn sijaan.

Mutta nyt puhal­ta­vat muutok­sen tuulet. Työnan­ta­jat, Metsä­teol­li­suus ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus etune­nässä, ovat lait­ta­massa kortit mielei­seensä järjes­tyk­seen. He näyt­tä­vät ajatel­leet niin, että työn­te­ki­jät tyyty­vät heidän uuteen asentoonsa.

Edellä maini­tut järjes­töt kertoi­vat ilmoi­tus­luon­tei­sesti, miten asioita tule­vai­suu­dessa hoide­taan. Siis ikään kuin niin, että työn­te­ki­jä­puoli ja ammat­ti­lii­tot olisi­vat tahdot­to­mia perässä kulki­joita, jotka teke­vät juuri niin kuin isän­nät halua­vat. Lakeija toinen tois­taan tukien kertoo, että ei työn­te­ki­jöillä mitään hätää ole. Hyvät työnan­ta­jat paran­ta­vat työn­te­ki­jöi­den etuja, nosta­vat palk­koja ja anta­vat kaik­kea kivaa.

Kun työn­te­ki­jä­lii­tot kerto­vat, mikä työeh­to­so­pi­muk­sen merki­tys on työn­te­ki­jöille ja samalla myös yrityk­sille, niin jo nousee palat­seista huuto. Työeh­to­so­pi­muk­sista ja niiden merki­tyk­sestä ei ilmei­sesti saisi puhua mitään, kun se sotii isän­tien arvo­maa­il­maa vastaan.

HEIKENNYKSIÄ SAVUVERHON SUOJASSA

Viime maalis­kuussa Tekno­lo­gia­teol­li­suus teki esityk­sen Teol­li­suus­lii­tolle: ”Jos luovutte yleis­ko­ro­tuk­sesta ja työnan­taja voi ohit­taa luot­ta­mus­mie­hen paikal­li­sessa sopi­mi­sessa kaikilta osin, voimme harkita sitä, että jatkamme sopi­mus­ten teke­mistä Teol­li­suus­lii­ton kanssa.” Toki vielä niin, että jokai­sen työn­tekijän pitää päästä osal­lis­tu­maan luot­ta­mus­mie­hen valin­taan riip­pu­matta siitä, onko hän järjes­täy­ty­nyt vai ei.

Kun kysyimme Teknon edus­ta­jilta, voiko sellai­nen yritys, joka ei ole Teknon jäsen, osal­lis­tua Teknon halli­tuk­sen tai työva­lio­kun­nan valin­taan, vastaus oli jyrkkä ei. Mutta työn­te­ki­jöi­den osalta pitäisi siis herro­jen ja rouvien mielestä sovel­taa eri sääntöjä!

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den keski­viik­koi­nen ulos­tulo Ilta­leh­dessä vielä vahvisti aiem­min ilmoi­te­tun. Tekno­lo­gia­teol­li­suus sanoo samaan aikaan, ettei se ole heiken­tä­mässä mitään, ja heti perään, että työnan­ta­jat halua­vat maksaa palkan­ko­ro­tuk­sia vain osalle henki­lös­töä. Ja tämä siis ilman sopimista.

Voi kysyä, eikö se ole heiken­tä­mistä, jos palkan­ko­ro­tuk­set ohja­taan työnan­ta­jan yksi­puo­li­sella päätök­sellä vain mielui­sille työn­te­ki­jöille. Työnan­ta­jien tavoite on selvä. Paikal­li­nen sopi­mi­nen on heidän mieles­tään sitä, että työnan­taja määrää tule­vai­suu­dessa, miten asiat työpai­kalla ovat. Kauniit puheet sopi­mi­sesta voidaan siis unohtaa.

Työnan­ta­jien tavoite on selvä. Paikal­li­nen sopi­mi­nen on heidän mieles­tään sitä, että työnan­taja määrää tule­vai­suu­dessa, miten asiat työpai­kalla ovat.

Olemme sopi­mus­kier­ros toisensa jälkeen olleet liit­toina yhtä mieltä siitä, että palk­kauk­sen tulisi olla oikeu­den­mu­kaista ja kannus­ta­vaa. Ammat­ti­tai­don ja työssä suoriu­tu­mi­sen tulisi olla ohjaa­vana teki­jänä palkan­muo­dos­tuk­sessa. Tämä tarkoit­taa, että työpai­koilla on palk­kaus- ja palkit­se­mis­jär­jes­tel­mät, joilla näitä asioita tuetaan.

Oikein raken­nettu palk­kaus­jär­jes­telmä toimii työka­luna työnan­ta­jalle tuotan­non ohjauk­sessa ja palkit­see työn­te­ki­jöitä työsuo­ri­tuk­sesta. Työnan­ta­ja­lii­ton puhei­den mukaan näyt­tää siltä, että kannus­tava ja oikeu­den­mu­kai­nen palk­kaus toteu­tuu, kun yleis­ko­ro­tuk­set pois­te­taan ja liit­to­jen neuvot­te­lema palkan­ko­ro­tus jaetaan epäta­sai­sesti työn­te­ki­jöi­den kesken kerran vuodessa – panos­ta­matta sen enem­pää yritys­koh­tai­siin palk­kaus- ja palkitsemisjärjestelmiin.

Tämä vaikut­taa ratkai­sulta, jossa lais­kuus ja osaa­mat­to­muus korostuu.

KAIKKI EIVÄT HAASTA RIITAA

Kaksi keskeistä työnan­ta­ja­jär­jes­töä on siis päät­tä­nyt lait­taa työmark­ki­nat sekai­sin. Mainit­sin vain osan niistä vaati­muk­sista, joita meille esite­tään. Vali­tet­ta­vasti vaati­muk­set eivät ole vaiku­tuk­set­to­mia myös­kään muuhun työmarkkinakenttään.

Teol­li­suus­lii­tolla on vajaat kaksi­kym­mentä neuvot­te­lu­kump­pa­nia, joista valtaosa haluaa edel­leen neuvo­tella vakiin­tu­neen käytän­nön mukai­sesti. Toki jokai­sella on omat tavoit­teensa sopi­muk­sen kehit­tä­mi­seksi. Ja niin on tietysti meilläkin.

Neuvot­te­lusuh­teet edellä mainit­tui­hin työnan­ta­ja­jär­jes­töi­hin ovat hyvät. Toivo­taan, että tauti ei tartu ja saamme edel­leen yhdessä tulok­sia aikaan.

RIKU AALTO
Teol­li­suus­lii­ton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

21.5.2021