Työehtosopimus on tärkein jäsenetusi

Työehtosopimus on Teollisuusliiton sopimusaloilla tehtävää työtä ja sen teettämisen ehtoja määrittelevä perussopimus. Työehtosopimuksen sisältämät ehdot ovat luonteeltaan minimiehtoja, joita työnantajan pitää vähintään noudattaa kaikkiin työntekijöihinsä.

30.8.2021

KUVA YLLÄ: Vuonna 2019 teknologiasektori avasi tes-neuvottelut. Takaa vasemmalta sektorijohtokunnan puheenjohtaja Janne Vainio, sektorin johtaja Jyrki Virtanen, liiton puheenjohtaja Riku Aalto ja 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen sekä sektorijohtokunnan varapuheenjohtaja Juha Pöllänen. Selin Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle ja toimitusjohtaja Jaakko Hirvola. KUVA PEKKA ELOMAA

Työehtosopimuksista (tes) on neuvoteltu jo vuosikymmenten ajan. Niistä on tullut suomalaisen työelämän sääntelyn ja kehittämisen kivijalka. Tähän asti Teollisuusliitto on neuvotellut ja solminut työehtosopimukset yhdessä työnantajaliittojen kanssa.

Sopimusneuvottelujen tapa on nyt kuitenkin osittain muuttumassa, koska osa työnantajaliitoista on ilmoittanut jättäytyvänsä pois sopimustoiminnasta. Metsäteollisuus ry ilmoitti muutoksesta mekaanisessa metsäteollisuudessa lokakuussa 2020. Teknologiateollisuus ry päätti irtautua sopimustoiminnasta omilla sopimusaloillaan tämän vuoden maaliskuussa, ja sen rinnalle perustetun työehtosopimuksia tekevän Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäsenmäärästä ja kattavuudesta ei ole vielä varmuutta.

Näin tes-neuvottelut etenevät

ESITYKSISTÄ TAVOITTEIKSI

Liitto pyytää ammattiosastoilta muutosesityksiä työehtosopimuksiin.
Keskustoimisto ja sektorijohtokunnat johtavat osastojen esityksistä liiton yleiset ja sopimusalakohtaiset neuvottelutavoitteet.
Hallitus käsittelee kokonaisuuden ja lyö lukkoon keskeiset linjat ja tavoitteet niin, että sopimusalojen alakohtaisille tavoitteille jää tilaa.

IRTOSANOMISESTA KOHTI NEUVOTTELUJA

Hallitus irtisanoo sektorijohtokuntien esityksestä sopimusalojen työehtosopimukset päättymään niiden sopimuskausien lopussa.
Työehtosopimukset irtisanotaan kussakin sopimuksessa määriteltyä irtisanomisaikaa noudattaen.
Tieto irtisanomisista toimitetaan asianosaisiin työnantajaliittoihin ja valtakunnansovittelijalle.

VALMISTELUA JA TUNNUSTELUA

Neuvotteluja valmistellaan A) liiton toimistolla, B) sopimusalojen työehtoneuvottelukunnissa ja C) sektorijohtokunnissa.
Työnantajaliittojen kanssa käydään tunnusteluja ja sovitaan neuvottelujen aloittamisajankohdista sopimusaloittain.

NEUVOTTELUT SOPIMUSALOITTAIN KÄYNNISTYVÄT

NEUVOTTELUTULOKSESTA HYVÄKSYNTÄÄN/HYLKÄÄMISEEN

Jos neuvottelutulos syntyy, työehtoneuvottelukunta esittää sektorijohtokunnalle sen hyväksymistä.
Sektorijohtokunta tekee hallitukselle esityksen joko neuvottelutuloksen hyväksymisestä tai sen hylkäämisestä.
Hallitus joko A) hyväksyy ⇒ SOPIMUS SYNTYY tai B) hylkää esityksen tai C) voi lähettää asian liiton valtuuston päätettäväksi. Erityisten tilanteiden varalta myös liittoäänestys on liiton sääntöjen mukaan mahdollinen.

HYLKÄÄMISESTÄ JATKOTOIMENPITEISIIN

Jos neuvottelut eivät johda Teollisuusliittoa tyydyttävään tulokseen, hallitus päättää jatkotoimenpiteistä kyseessä olevan sopimusalan sektorijohtokunnan esityksestä.

NEUVOTTELUA TYÖTAISTELU-UHAN ALLA

Jos julistetaan työtaistelutoimenpide, kuten ylityökielto tai lakko, siitä tehdään ilmoitus valtakunnansovittelijalle ja asianosaiselle työnantajaliitolle. Tässä vaiheessa kyse on työtaistelu-uhasta.
Liiton keskuslakkotoimikunta aloittaa mahdollisen työtaistelun valmistelun.
Neuvotteluja pyritään jatkamaan työnantajaliiton kanssa.

SOVITELLEN SOPIMUKSEEN

Jos neuvottelut eivät etene, valtakunnansovittelija ottaa yhteyttä ja käynnistää johdollaan neuvottelut. Valtakunnansovittelija antaa sovintoehdotuksen työehtosopimukseksi.
Sektorijohtokunta tekee liiton hallitukselle esityksen ehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Hallitus päättää sovintoehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Jos sovintoehdotus hyväksytään, työtaistelu-uhka perutaan ja solmitaan uusi työehtosopimus. ⇒ SOPIMUS SYNTYY

HYLKÄÄMISESTÄ JATKOTOIMENPITEISIIN

Jos sovintoehdotus hylätään, sovittelu keskeytetään ja työtaistelu aloitetaan tai yritetään sopua liittojen keskinäisin neuvotteluin.

SOVITELLEN SOPIMUKSEEN

Jos liittojen neuvottelut eivät edelleenkään tuota tulosta, valtakunnansovittelija pyrkii tekemään uuden sovintoehdotuksen, jonka osapuolet voivat hyväksyä. ⇒ SOPIMUS SYNTYY

MEKAANISEN METSÄTEOLLISUUDEN yrityskohtainen malli poikkeaa valtakunnallisten työehtosopimusten neuvottelutavasta siinä, että työehtoneuvottelukunnan rinnalla toimivat neuvottelutiimit, jotka koostuvat Teollisuusliiton puutuotesektorin vastuuhenkilöistä ja kulloisenkin yrityksen pääluottamusmiehestä tai pääluottamusmiehistä. Neuvottelutiimi hyväksyy neuvottelutuloksen, jota mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunta käsittelee ja esittää sektorijohtokunnalle neuvottelutuloksen hyväksymistä tai hylkäämistä. Näillä johtokunnan päätösesityksillä sopimus etenee liiton hallitukselle hyväksyttäväksi. Hallitus voi siirtää sopimusten hyväksyntäoikeuden myös liiton johtoryhmälle.

TEKNOLOGIATEOLLISUUDESSA ei ole vielä valmisteltu virallista hyväksymismallia yrityskohtaisille työehtosopimuksille. Teknologiateollisuuden työnantajien yhdistyksen kanssa mahdollisesti neuvoteltavan sopimuksen kanssa toimitaan kuten aiemmin toimittiin Teknologiateollisuus ry:n kanssa.

SANASTOA

EURO- TAI SENTTILINJA tarkoittaa kaikille palkansaajille sovittuja euro- tai senttimääräisiä korotuksia prosentuaalisten korotusten sijaan.
LIITTOERÄ on yleiskorotuksen lisäksi sovittava palkkojen korotuserä, jonka työehtosopimusosapuolet voivat sopia siirrettäväksi paikallisesti sovittavaksi.
NORMAALISITOVUUS tai normaalisitova työehtosopimus koskee vain alalla toimivia, työehtosopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon järjestäytyneitä yrityksiä. Työntekijäliiton ja työnantajaliiton kesken solmituissa työehtosopimuksissa voi olla laista poikkeavia kohtia mm. vuosilomasta, ylitöiden määräytymisestä ja työajan tasaamisesta, sekä paikallisesti sovittavia kohtia.
PALKKARATKAISU on ammattiliiton ja työnantajaliiton työehtosopimusneuvotteluissa tehty sopimus palkoista.
PERÄLAUTA tarkoittaa työehtosopimusmääräystä, jossa on määritelty menettelytavat, ellei asiasta ole paikallisesti toisin sovittu.
REAALIPALKKA on palkan ostokyky. Se kertoo, kuinka paljon palkalla voi ostaa tavaroita ja palveluja.
SOPIMUSKAUSI on työehtosopimuksen voimassaoloaika.
TYÖEHTOSOPIMUS on ammattiliiton ja työnantajaliiton neuvottelema sopimus kyseisen alan työntekijöiden työsuhteiden vähimmäisehdoista. Se sisältää määräykset esimerkiksi palkasta, työajasta, sairausajanpalkasta ja arkipyhäkorvauksista.
VALTAKUNNANSOVITTELIJAN tehtävänä on sovitella ammatti- ja työnantajaliiton välisiä työehtosopimuksiin liittyviä riitoja.
YLEISSITOVUUS ja yleissitova työehtosopimus tarkoittavat sopimusta, jota jokaisen kyseessä olevalla alalla toimivan työnantajan on noudatettava. Yleissitovan työehtosopimuksen soveltamisessa ei ole väliä kuuluuko työnantaja työnantajaliittoon tai työntekijä ammattiliittoon.
YRITYSKOHTAINEN TYÖEHTOSOPIMUS koskee vain yhtä yritystä. Yrityksen ja työntekijäliiton välisissä neuvotteluissa on tyypillisesti myös edustaja siitä yrityksestä, jota työehtosopimus koskee.
Lue lisää: www.teollisuusliitto.fi/suomi-tes-sanakirja

Lisätietoa työehtosopimuksista ja syksyn neuvotteluista on liiton verkkosivuilla www.teollisuusliitto.fi.

Paljon on saavutettu sopimalla

Suomalainen sopimisen kulttuuri on rehellisyyttä, kohtuullisuutta, maalaisjärkeä ja yhteistä hyötyä, kertovat Teollisuusliiton sektorijohtajat. Joidenkin työnantajajärjestöjen irtiotot työehtosopimustoiminnasta rapistavat luottamusta.

20.8.2021

Suomalaisesta sopimisen kulttuurista puhutaan usein. Mitä tällä tarkoitetaan, miten se on syntynyt ja miltä sen tulevaisuus näyttää?

– Suomalainen sopimisen kulttuuri on vuosikymmenten aikana meidän työmarkkinoillamme syntynyt tapa hoitaa yhteisiä asioita, sanoo Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen.

Hänen mielestään tulopoliittiset tupo-ratkaisut olivat merkki hyvästä sopimisen kulttuurista. Työmarkkinaosapuolet ja valtiovalta katsoivat yhdessä kokonaisuutta, ja sen pohjalta vedettiin suuria linjoja.

– Sopimisen kulttuuri syntyy siitä, että kukaan ei ole kohtuuttomin vaatimuksin liikkeellä.

Työnantajapuolen Elinkeinoelämän keskusliitto EK lopetti vuonna 2016 keskitettyjen tupo-ratkaisujen tekemisen. Metsäteollisuus ry ilmoitti loppuvuonna 2020, ettei se enää neuvottele valtakunnallisia työehtosopimuksia.

– Mennään vastakkainasettelun ja ehdottomien vaatimusten suuntaan, missä on katastrofin ainekset, Alapartanen arvioi.

Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen pohtii, että hyvään sopimisen kulttuuriin kuuluu asiallinen ja maalaisjärkeen perustuva sopiminen.

Teknologiateollisuus ry ilmoitti alkuvuonna 2021, ettei se enää tee työehtosopimuksia. Samalla perustettiin uusi Teknologiateollisuuden työnantajat ry, johon valtakunnallisia työehtosopimuksia haluavat yritykset voivat liittyä.

Virtanen näkee, että nykyiseen työmarkkinatilanteeseen on tultu parin vuosikymmenen kehityksen kautta.

– Työnantajapuoli pyrkii heikentämään ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvahvuutta ja vahvistamaan omaa määräysvaltaansa.

Työnantajapuolen ratkaisut vievät työmarkkinoita väkisinkin rauhattomaan suuntaan.

– Työnantajajärjestöt arvostelevat järjestelmää milloin mistäkin syystä, jolloin unohdetaan, että sopimuksissa on useita asioita työnantajan aseman turvaamiseksi. Sopimusten ansiosta muun muassa työrauha yrityksissä on tässä maassa hyvä, Virtanen sanoo.

SOPIMISELLA PITKÄ HISTORIA

Teollisuusliiton erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist pohtii, että suomalaisen sopimisen kulttuurin merkkihetki oli niin sanottu tammikuun kihlaus vuonna 1940, jolloin työnantajaosapuoli tunnusti työntekijäliitot neuvotteluosapuoliksi.

– Paljon on saavutettu neuvonpidoissa, jotka ovat hyödyttäneet molempia osapuolia.

Työnantajapuolen irtiottoja seurataan erityisalojen sektorilla tarkasti, vaikka sektorin 16 sopimusalalla ollaan jatkamassa neuvotteluja entiseen tapaan.

Juha Sipilän hallituksen vuonna 2016 läpi ajama työehtoja heikentänyt kilpailukykysopimus oli isku suomalaiselle sopimisen kulttuurille, arvioi Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

– Välit loittonivat työpaikoilla, ja hyvä paikallinen sopiminen katosi.

Hänen arvionsa mukaan hyvä sopimisen kulttuuri on palautettavissa entistä paremmalle tasolle. Kemian sektorin työehtosopimuspöydistä ei ole tullut irtiottoja, joten neuvottelut jatkuvat entiseltä pohjalta.

On tärkeää, että neuvottelupöydän molemmin puolin ollaan vilpittömiä ja sopimuksiin kirjataan selkeästi, mitä on tarkoitettu.

– Suomalainen sopimisen kulttuuri on rehellistä sopimista, Laiho toteaa.

Yleissitovat työehtosopimukset ovat työmarkkinoiden perusta

Yleissitovat työehtosopimukset ovat keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita.

Yleissitovalla työehtosopimuksella tarkoitetaan työehtosopimusta, jota jokainen alan työnantaja on velvollinen noudattamaan vähimmäistasona solmimissaan työsuhteissa.

– Yleissitovuus luo yrityksille tasapuolisen kustannustason. Samalla yksittäisen työntekijän riistoon liittyvät mahdollisuudet pienenevät oleellisesti, puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen toteaa.

Yleissitovan tessin pitää olla valtakunnallinen ja alalla edustavana pidetty. Sopimuksesta tulee yleensä yleissitova, jos sopimuksen piirissä on vähintään noin puolet sopimusalan palkansaajista.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta päättää, onko työehtosopimus yleissitova. Yleissitoviksi vahvistetut työehtosopimukset löytyvät Finlex-verkkopalvelusta.

Työ- ja elinkeinoministeriön Työehtosopimusten kattavuus vuosina 2017/2018 -julkaisun mukaan yksityisen sektorin palkansaajista kaksi kolmasosaa työskenteli järjestäytyneelle työnantajalle. Yli neljännesmiljoona suomalaista palkansaajaa kuului työehtosopimusten piiriin yleissitovuuden perusteella.

Jos työehtosopimus ei ole yleissitova, on se normaalisitova. Työnantaja on velvollinen noudattaman normaalisitovaa työehtosopimusta, jos se kuuluu sopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon tai on neuvotellut yrityskohtaisen työehtosopimuksen ammattiliiton kanssa.

EDUNVALVONTA TIUKKENEE

Puutuotesektorilla Metsäteollisuus ry:n irtiotto tarkoittaa, että mekaanisessa metsäteollisuudessa neuvotellaan yrityskohtaisesti.

– Kun mennään uuteen maailmaan, edellyttää se ammattiliitolta entistä tiukempaa edunvalvontaa, Alapartanen sanoo.

Hän arvioi, että työehtosopimusten merkitys työrauhan takeena ei ole muuttunut ajan kuluessa. Edelleen yrityskohtaisissakin neuvotteluissa on kyse siitä, paljonko työnantaja on valmis maksamaan työrauhasta.

Bioteollisuuden työehtosopimus on ollut aiemminkin taustaltaan yrityskohtainen Vapo Oy:tä tytäryhtiöineen koskeva sopimus, joten sen neuvotteluihin Alapartanen ei ennakoi mullistuksia. Myöskään puusepänteollisuuden sopimusalalle ei ole tiedossa muutoksia sopimisen kulttuuriin.

Tällä hetkellä näyttää, että suhdannekehitys on suotuisa ja tilauskirjat täynnä, mikä voi heijastua neuvotteluihin. Alapartanen kuitenkin toivoo, että osapuolet pystyvät katsomaan sopimisen pidempää linjaa, sillä suhdanteet vaihtelevat.

– Jos päällimmäisenä ovat suhdannekysymykset, neuvotteluprosessi menee entistä raadollisemmaksi. Se ottaa, kellä on voima, Alapartanen toteaa.

Paikallisen sopimisen lisääminen on työnantajapuolen asialistalla korkealla. Yleissitovien työehtosopimusten tekemisen lopettaminen sopii huonosti tavoitteeseen, sillä työlainsäädännössä paikallinen sopiminen on sidottu yleissitoviin tesseihin.

– Tosiasiassa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia heikennetään, Alapartanen sanoo.

Jos työehtosopimusten ulkopuolisten yritysten määrä kasvaa, kasvaa myös valtiovallan valvontaurakka työehtojen suhteen. Nykyisessä järjestelmässä ajatuksena on ollut, että työmarkkinaosapuolet valvovat sopimusten noudattamista.

– Järjestelmä on rakennettu yleissitovien työehtosopimusten maailmaan, Alapartanen sanoo.

SÄÄNNÖT TORJUVAT SEKASORTOA

Teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen vertaa työehtosopimusta liikennesääntöihin. Sekasorto valtaa helposti liikenteen tai työpaikan, jos yhteisiä sääntöjä ja tulkintoja ei ole.

– Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on ollut neuvotella jäsenille minimiturva. Sen päälle on saanut sopia mitä tahansa työpaikoilla, Virtanen toteaa.

Hän ihmettelee, miksi työpaikoilta on karsittu kannustinjärjestelmiä ja samalla alettu puhua, että työehtosopimuksiin täytyy saada lisää kannustinelementtejä.

– Työnantajat haluavat eriarvoisen jakopolitiikan minimiehtoihin, Virtanen toteaa.

Teknologiateollisuus ry:n päätös lopettaa työehtojen neuvotteleminen ja perustaa uusi työnantajajärjestö valtakunnallisten tessien neuvottelijaksi luo alalla hajaannusta.

Osa yrityksistä jatkaa valtakunnallisten sopimusten piirissä, osa sopii yrityskohtaisesti ja osa poistuu työehtosopimusjärjestelmästä kokonaan.

Neuvottelemisen määrä kasvaa ja rauhattomuus lisääntyy, sillä nykyisin yli 3 500 työpaikkaa noudattaa teknologiateollisuuden yleissitovaa työehtosopimusta. Työnantajan irtiotto koskettaa myös malmikaivosten sopimusalaa.

– En usko, että moni yritys on halunnut tällaista. Ne, jotka ovat kovimmin huutaneet, ovat saaneet tahtonsa läpi, Virtanen kuvailee.

Teknologiateollisuuden uuden työnantajayhdistyksen jäsenyritysten määrä ja sitä kautta kattavuus selviävät vasta neuvottelujen kynnyksellä.

– Neuvotellaanko kokonaan uutta, vai onko vanha sopimus pohjalla. Vaikealta näyttää tällä hetkellä. Tässä ei välttämättä luottamus ole kaikista vahvinta, Virtanen toteaa.

TYÖMARKKINAOSAPUOLET TUNTEVAT ALANSA

– Kyllähän työehtosopimuksien lähtökohtana on molempien osapuolien hyöty, toteaa erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist.

Yksittäinen työntekijä tarvitsee tuekseen joukkovoimaa, jotta voi neuvotella tasaväkisesti työnantajaosapuolen kanssa. Työnantaja puolestaan ostaa sopimuksilla ennustettavuutta ja työrauhaa.

– Kun on vakaat työmarkkinat ja sopimusta noudatetaan, kukaan ei saa ansiotonta etua, Rosqvist toteaa.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on arvoitu, että minimiehdot on parasta määrittää alakohtaisesti sopimalla, eikä lakia säätämällä, koska sillä olisi liian ohjaava vaikutus.

– Työmarkkinaosapuolet tuntevat omat alansa ja niiden lainalaisuudet, joten ne osaavat paremmin määritellä palkan ja muiden etujen muodostusta, Rosqvist perustelee.

Erityisalojen sektorin 16 sopimusalalle syksyn neuvottelukierros ei ole tuomassa työnantajapuolen irtiottoja.

– Aloilla tuntuu olevan hyvin toisia kunnioittava ja neuvotteleva sopimiskulttuuri, Rosqvist kuvailee.

Haastavia neuvotteluja sektorijohtaja ennakoi turvetuotantoalalle sekä media- ja painoalalle, joissa näkymät ovat olleet heikkoja.

– Yleinen näkymä on, että mitään ylivoimaista ei ole tulossa vastaan erityisaloilla, Rosqvist sanoo.

SOPIMINEN KILPAILUVALTTINA

Kemian sektorilla työehtosopimusneuvotteluihin lähdetään perinteisistä asetelmista. Sopimusaloja on 12 ja neuvottelukumppaneita kolme.

– Jos halutaan tehokkuutta ja tuottavuutta, yleensä saavutetaan parempi tulos sopimalla kuin määräämällä, sanoo kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

Hänen mukaansa työehtosopimuksen tehtävä on määritellä selkeät säännöt, mutta samalla antaa soveltuvilta osin poikkeamismahdollisuuksia.

– Sellaista työehtosopimusta ei voi tehdä, joka antaisi vastauksen kaikkiin tilanteisiin, Laiho sanoo.

Hän muistuttaa, että paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat tähän asti olleet työehtosopimuksissa laajempia kuin niiden toteutunut käyttö.

Jos halutaan tehokkuutta ja tuottavuutta, yleensä saavutetaan parempi tulos sopimalla kuin määräämällä.

Korona-aika lyö vielä leimansa tulevaan työmarkkinakierrokseen.

– Jos ajattelee EU:n ja jenkkien maksamia elvytysrahoja, on mahdollista, että nähdään syksyllä isoja kasvulukuja, Laiho pohtii.

Kenkä- ja nahkateollisuuden edelliset neuvottelut ajoittuivat syvään korona-aikaan, mikä näkyi lopputuloksissakin.

– Mietintä on erilaista ja keskustelu on vaikeampaa, kun ollaan syvällä kuopassa, Laiho sanoo.

Sopiminen on kuitenkin mahdollista ja kannatettavaa kaikenlaisina aikoina.

– Suomalainen yhteiskunta pärjää minkä tahansa kilpailijamaan kanssa, kun sovitaan asioista, Laiho sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Työehtosopimukset uudessa valossa

Työehtosopimuksiin on melko yleisesti suhtauduttu itsestäänselvyyksinä. Asiakirjoina, jotka parin vuoden välein ilmestyvät kuin automaatista. Neuvottelukierrosten tuloksia arvioitaessa on keskitytty enimmäkseen palkankorotusten tasoon ja yksittäisten sisältökysymysten ruotimiseen, ja sille pohjalle koettu tyytyväisyys tai tyytymättömyys on perustettu.

Työehtosopimusten olemassaolon tai sopimusjärjestelmän arvo ei ole aikaisemmissa keskusteluissa erityisemmin saavuttanut sijaa. Näin ei tapahtunut silloinkaan, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK irtautui työmarkkinoiden sopijaosapuolena toimimisesta. Siitä seurasi keskitetyn sopimisen loppu. Kilpailukykysopimus ja kamppailu siitä irtaantumiseksi viittasivat myös selvästi siihen, että työnantajien pyrkimyksenä on muuttaa työmarkkinoiden sopimusjärjestelmää omaksi eduksensa. Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan vielä havahduttaneet palkansaajia laajasti pohtimaan työehtosopimusten ja omien työehtojen merkitystä tai niiden puolustamisen tärkeyttä. Huolestuneet viestit työehtosopimustoiminnan tulevaisuudesta eivät suuria kuulijakuntia saavuttaneet.

Tilanne on nyt muuttunut. Työehtosopimusten merkitys ja arvo on löydetty uudestaan. Muutoksen moottorina ovat toimineet Metsäteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n taannoiset ilmoitukset vetäytyä työehtosopimustoiminnasta. Kysymykset siitä, mitä muutos tarkoittaa ja mitä siitä seuraa palkansaajien edunvalvonnalle, nousivat edellä mainittujen ilmoitusten jälkeen nopeasti esiin. Sen myötä viestit työehtosopimusten tärkeydestä työntekijöiden kollektiivisena turvana, työehtojen minimitasojen määrittelijänä ja tosiasiallisena paikallisen sopimisen mahdollistajana pelkkään lainsäädäntöön verrattuna ovat tavoittaneet vastaanottajansa ja saaneet vastakaikua.

Teollisuusliitto on valmistautunut alkavaan sopimuskierrokseen huolellisesti. Liiton asiantuntijat ovat osana valmisteluja käyneet tiiviin ja edelleen jatkuvan vuoropuhelun luottamushenkilöiden ja jäsenten kanssa. Kiinnostus neuvotteluja kohtaan on virinnyt. Tieto siitä, että neuvottelukierroksella on välittömien tulosten lisäksi vaikutuksensa myös työmarkkinatoiminnan tulevaisuuteen, on levinnyt jäsenten keskuuteen. Työehtosopimuksia ja neuvotteluja käsittelevälle tiedolle on syntynyt tarve ja kysyntä. Tällä kaikella on palkansaajien näkemyksiä ja tavoitteita tukeva merkityksensä neuvottelukierroksen läpi viemisessä.

Teollisuusliitolla on 17 eri työnantajaliittoa sopimusosapuolina. Niistä kahta lukuun ottamatta kaikki jatkavat neuvottelutoimintaa aikaisemmalta pohjalta uusien työehtosopimusten solmimiseksi. Teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden työnantajien toiminnan muutos ei siten läpäise työmarkkinoita, mutta tuo kokonaisuuteen oman erityisyytensä.

Monet kysymykset ovat neuvottelukierroksen kynnyksellä vielä auki, mutta ainakin yksi asia on selvä. Työehtosopimukset näkyvät nyt uudessa valossa. Kun niitä ei enää pidetä itsestäänselvyyksinä, on palattu perusasioiden ääreen. Työehtosopimusten merkitys ja tarve rakentaa työntekijöiden edunvalvonta niiden pohjalle on havaittu ja tiedostettu.

PETTERI RAITO
Päätoimittaja

18.8.2021

Riku Aalto: Tämä tauti ei saa levitä

”Suomen pitää olla vakaa ja täällä pitää harjoittaa ennustettavaa talous- ja työmarkkinapolitikkaa”, on fraasi, jota Suomessa on toistettu vuodesta toiseen. Ajatuksessa sinällään ei ole ollut mitään vikaa. On ollut myös työntekijöiden etu, että tiedetään, miten asiat pääsääntöisesti ovat ja mihin suuntaan ne liikkuvat.

Turvallisuus on ehkä sana, joka kuvaa tätä parhaiten. On luotettu siihen, että työntekijöiden asiat hoidetaan niin, että työpaikalla voidaan keskittyä työn tekemiseen riitelyn sijaan.

Mutta nyt puhaltavat muutoksen tuulet. Työnantajat, Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus etunenässä, ovat laittamassa kortit mieleiseensä järjestykseen. He näyttävät ajatelleet niin, että työntekijät tyytyvät heidän uuteen asentoonsa.

Edellä mainitut järjestöt kertoivat ilmoitusluonteisesti, miten asioita tulevaisuudessa hoidetaan. Siis ikään kuin niin, että työntekijäpuoli ja ammattiliitot olisivat tahdottomia perässä kulkijoita, jotka tekevät juuri niin kuin isännät haluavat. Lakeija toinen toistaan tukien kertoo, että ei työntekijöillä mitään hätää ole. Hyvät työnantajat parantavat työntekijöiden etuja, nostavat palkkoja ja antavat kaikkea kivaa.

Kun työntekijäliitot kertovat, mikä työehtosopimuksen merkitys on työntekijöille ja samalla myös yrityksille, niin jo nousee palatseista huuto. Työehtosopimuksista ja niiden merkityksestä ei ilmeisesti saisi puhua mitään, kun se sotii isäntien arvomaailmaa vastaan.

HEIKENNYKSIÄ SAVUVERHON SUOJASSA

Viime maaliskuussa Teknologiateollisuus teki esityksen Teollisuusliitolle: ”Jos luovutte yleiskorotuksesta ja työnantaja voi ohittaa luottamusmiehen paikallisessa sopimisessa kaikilta osin, voimme harkita sitä, että jatkamme sopimusten tekemistä Teollisuusliiton kanssa.” Toki vielä niin, että jokaisen työntekijän pitää päästä osallistumaan luottamusmiehen valintaan riippumatta siitä, onko hän järjestäytynyt vai ei.

Kun kysyimme Teknon edustajilta, voiko sellainen yritys, joka ei ole Teknon jäsen, osallistua Teknon hallituksen tai työvaliokunnan valintaan, vastaus oli jyrkkä ei. Mutta työntekijöiden osalta pitäisi siis herrojen ja rouvien mielestä soveltaa eri sääntöjä!

Teknologiateollisuuden keskiviikkoinen ulostulo Iltalehdessä vielä vahvisti aiemmin ilmoitetun. Teknologiateollisuus sanoo samaan aikaan, ettei se ole heikentämässä mitään, ja heti perään, että työnantajat haluavat maksaa palkankorotuksia vain osalle henkilöstöä. Ja tämä siis ilman sopimista.

Voi kysyä, eikö se ole heikentämistä, jos palkankorotukset ohjataan työnantajan yksipuolisella päätöksellä vain mieluisille työntekijöille. Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat. Kauniit puheet sopimisesta voidaan siis unohtaa.

Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat.

Olemme sopimuskierros toisensa jälkeen olleet liittoina yhtä mieltä siitä, että palkkauksen tulisi olla oikeudenmukaista ja kannustavaa. Ammattitaidon ja työssä suoriutumisen tulisi olla ohjaavana tekijänä palkanmuodostuksessa. Tämä tarkoittaa, että työpaikoilla on palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmät, joilla näitä asioita tuetaan.

Oikein rakennettu palkkausjärjestelmä toimii työkaluna työnantajalle tuotannon ohjauksessa ja palkitsee työntekijöitä työsuorituksesta. Työnantajaliiton puheiden mukaan näyttää siltä, että kannustava ja oikeudenmukainen palkkaus toteutuu, kun yleiskorotukset poistetaan ja liittojen neuvottelema palkankorotus jaetaan epätasaisesti työntekijöiden kesken kerran vuodessa – panostamatta sen enempää yrityskohtaisiin palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmiin.

Tämä vaikuttaa ratkaisulta, jossa laiskuus ja osaamattomuus korostuu.

KAIKKI EIVÄT HAASTA RIITAA

Kaksi keskeistä työnantajajärjestöä on siis päättänyt laittaa työmarkkinat sekaisin. Mainitsin vain osan niistä vaatimuksista, joita meille esitetään. Valitettavasti vaatimukset eivät ole vaikutuksettomia myöskään muuhun työmarkkinakenttään.

Teollisuusliitolla on vajaat kaksikymmentä neuvottelukumppania, joista valtaosa haluaa edelleen neuvotella vakiintuneen käytännön mukaisesti. Toki jokaisella on omat tavoitteensa sopimuksen kehittämiseksi. Ja niin on tietysti meilläkin.

Neuvottelusuhteet edellä mainittuihin työnantajajärjestöihin ovat hyvät. Toivotaan, että tauti ei tartu ja saamme edelleen yhdessä tuloksia aikaan.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

21.5.2021

TOIMIJA: Jukka Kostiainen: ”Järjestäytyminen on nyt äärettömän tärkeää”

JUKKA KOSTIAINEN

Pääluottamusmies
Versowood Oy, Vierumäki

4.3.2021

”Kaikki alkoi, kun sain puhelinsoiton Tampereelta [Teollisuusliiton järjestämistoimitsijalta] Jussi-Pekka Ahoselta kiinnostaisiko lähteä järjestäjäharjoitteluun. Aluksi viikon kurssilla opeteltiin perusasiat, sitten hyppäsin Jussi-Pekan mukaan. Hänen ohjauksessaan tehtiin edunvalvontakampanja Vierumäelle. Hän oli iso apu ja on mahtava persoona.

Versowoodilla Vierumäellä meillä on kaksi sahaa ja 200 työntekijää. Sahataan puutuotteita ja jatkojalostetaan liimapuuta. Tehdään esimerkiksi liimapalkkeja, puusiltaelementtejä ja katuvalojen sekä puhelinlinjojen pylväitä.

Käytiin alkuun ihmisten kanssa kahvilla, koitettiin tunnistaa kysymyksiä, jotka ovat työntekijöiden mielessä. Sitten tehtiin edunvalvontakysely, jolla kontaktoitiin jokainen työntekijä naamatusten. Esiin nousivat pekkaset, niiden maksutapa ja tasapuolinen saaminen. Osa tavoitteista saatiinkin läpi. Ideana oli saada porukka osallistumaan.

Järjestämisen kautta vahvistetaan jäsenmäärää työpaikalla, työoloja ja työehtoja sitä kautta. Meilläkin oli järjestäytymisaste 66 prosenttia, kun aloitettiin. Nyt jo yli 90 prosenttia.

Järjestäjän tehtävä on jäsenhankintaa, muttei pelkästään sitä. Näytetään, miten yksittäisen ihmisen ajatusmaailma vaikuttaa, tehdään liittoa ja edunvalvontaa näkyvämmäksi.

Jos saa tällaisen mahdollisuuden järjestäjäharjoitteluun, niin ei kannata empiä, kannattaa lähteä mukaan.

Minulla oli harjoittelun tavoitteena mennä katsomaan, mitä se järjestäminen on. Huomasin, että se on tosi mukavaa työtä. Kolme kuukautta olin 80 prosenttia ajasta oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta opin itsestäni uutta koko ajan. Jokaisen luottamusmiehen pitäisi tehdä järjestäjän työtä oman työn ohella. Järjestää ja myllätä ammattiosastoa.

Jäsenhankinta perustuu siihen, että kun työkaverilla on joku ideologinen, ulkoinen tai sisäinen syy, miksi hän ei kuulu liittoon, sitä vastaväitettä koitetaan purkaa, perustellusti. Aika usein se onnistuu, jossain tapauksissa ei onnistu. Pitää olla vain itse henkisesti läsnä, kuunnella, mitä toisella on asiaa.

Metsäteollisuuden ilmoitus, ettei se enää tee yleissitovaa työehtosopimusta, tarkoitti, että järjestäytyminen on nyt äärettömän tärkeää, se on ainut keino vaikuttaa. Ja se on tarkoittanutkin työntekijäpuolelle aika huimaa nousua järjestäytymisasteessa. Me ollaan kaikki saman asian takana, se antaa painetta työnantajapuolelle. Onhan sen merkitys aivan valtava.”

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVA LAURI ROTKO

Riku Aalto: ”Työehtosopimus syntyy vain vaatimalla”

”Teollisuusliitolla on riittävästi aikaa valmistautua työehtosopimusneuvotteluihin mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa, vaikka neuvotteluasetelmat muuttuvatkin”, puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.

11.11.2020

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta merkitsee vientivetoisen työmarkkinamallin loppua.

– Vientisektorin yhteinen näkemys kustannustasosta ja palkankorotuksista on riittänyt ohjaamaan muidenkin sopimusalojen neuvotteluja. Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta tekee systeemiin niin suuren loven, että vientivetoiselta työmarkkinamallilta putoaa pohja pois, Aalto sanoo.

Sen seurauksena työmarkkinoiden vakaus ja kustannuskilpailukyvyn ennustettavuus kärsivät Aallon mukaan kolauksen.

– Ne alkavat murentua, kun työmarkkinaneuvottelut pilkkoutuvat yrityskohtaisiksi palasiksi. Kokonaisuuden koordinaatio heikentyy, ammatillisten keskusjärjestöjen mandaatti ohentuu, ja esimerkiksi valtiovallan mahdollisuus tukea sopimusratkaisuja verotuksen keinoin poistuu. Työnantajienkin mahdollisuus koordinoida keskenään katoaa, jos sopiminen siirtyy yrityksiin.

– Mielenkiintoista tässä asetelmassa on myös se, että työnantajien kaipaamien joustojen mahdollisuudet ovat yrityskohtaisessa sopimisessa paljon vähäisemmät kuin valtakunnallisten sopijajärjestöjen solmimissa työehtosopimuksissa. Tämä on kaikkiaan iso muutos, Aalto sanoo.

”Työnantajat eivät tule tarjoamaan työehtosopimusta ellemme sitä itse vaadi. Siksi tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden verkoston työpaikoille”, Riku Aalto sanoo.

JATKUVAN TES-NEUVOTTELUN PERIAATE

Edessä saattaa siintää epävakaiden työmarkkinoiden aika. Se voi Aallon mukaan aiheutua jo siitä, että sopimuskaudet hajautuvat paikallisessa yrityskohtaisessa sopimisessa keskenään eri pituisiksi.

– Metsäteollisuuden päätös merkitsee sitä, että alan työehdot voivat tulevaisuudessa olla jatkuvasti joltain nurkalta auki. Jos koko ajan ollaan tilanteessa, jossa alan jossain yrityksessä on neuvottelut käynnissä, on toimialan vakaus ja ennustettavuus kyseenalainen. Sellaisessa asetelmassa perinteistä sopimuskierroksen päänavaajaa, saati yleistä linjaa, ei ole enää olemassa.

– Siinähän oikeastaan siirrytään jatkuvan työehtosopimusneuvottelun periaatteeseen, jossa työrauha ja sen myyminen on edelleen olennainen seikka.

Aalto ei kannata metsäteollisuuden työnantajien esitystä, että alan seuraavat sopimusneuvottelut käydään puhtaalta pöydältä ja tyhjästä paperista alkaen.

– Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan. Myös työntekijöillä on oikeus miettiä, kiikutetaanko sopimusneuvotteluihin työnantajalle tyhjä paperi vai sen sijaan voimassa oleva työehtosopimus, että tässä ovat ne raamit ja ehdot, joilla töitä tehdään.

TYÖNANTAJA TAVOITTELEE MÄÄRÄYSVALTANSA LISÄÄMISTÄ

Kun Aallolta kysyy arviota siitä, mitä työnantajat paikallisella ja yrityskohtaisella sopimisella tavoittelevat, tulee vastaus viipymättä.

– Työnantajien tahtotila on direktio-oikeuden lisääminen, eli he haluavat oikeuden määrätä siitä, millä ehdoilla työpaikoilla töitä tehdään. Se ei tarkoita neuvottelua, vaan sanelua.

Aallon mukaan työnantajien tahtotila nähtiin jo edellisissä työehtosopimusneuvotteluissa.

Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan.

– Työnantajat käynnistivät neuvottelut vaatimuksilla, jotka olisivat toteutuessaan romauttaneet työntekijöiden ansiotason 20 prosentilla alaspäin. Me torjuimme sen, mutta nyt tähän arvatenkin liittyy myös neuvottelu- ja luottamusmiesjärjestelmän alas ajaminen ja sen myötä ay-liikkeen aseman heikentäminen.

– Jos joku esimerkiksi kuvittelee, että metsäteollisuuden konsernien seuraava tarjous työntekijöille olisi jotain muuta kuin mitä se edellisellä neuvottelukierroksella oli, on väärässä. Ne olivat edellisellä kerralla ja ovat edelleen tosissaan. Tavoitteena on ajaa työvoimakustannuksia alas niin, että työehtojen heikentämisen ja ansiotason pudottamisen kokonaisuuteen voi taktisesti sisältyä työntekijöiden kannalta jokin mukavan tuntuinen, mutta loppujen lopuksi vähäinen täky.

TYÖEHTOSOPIMUS SAAVUTETAAN VAIN YHDESSÄ VAATIMALLA

Aalto kiirehtii työntekijöitä ja luottamushenkilöitä havaitsemaan, minkälaista muutosta työelämään ollaan nyt työnantajien puolelta ajamassa. Tavoitteena on saada työntekijöiden sopimisen voima murennettua.

– Työmarkkina-asioista sopiminen on aina perustunut siihen, että palkansaajilla on voimaa neuvotella ja luoda painetta työnantajien suuntaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. Yksin toimivalla ihmisellä ei sellaista voimaa suhteessa työnantajaan ole, että työnantaja olisi valmis maksamaan työehtosopimuksen hinnan.

– Tässä piirtyy terävästi esiin meidän ja Suomen Yrittäjien ja heidän kanssaan samalla tavalla ajattelevien työnantajien ero paikallisessa sopimisessa. Me lähdemme siitä, että työntekijä- ja työnantajapuoli ovat mahdollisimman tasavertaisessa asemassa työpaikan asioista neuvoteltaessa. Heille puolestaan kyllä kelpaavat työehtosopimusten tarjoamat joustot, mutta eivät velvollisuudet.

– Työnantajat eivät tule koskaan tarjoamaan työehtosopimusta ellemme me sitä itse halua ja vaadi. Siksi me tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden vahvan verkoston työpaikoille, jotta kykymme neuvotella on mahdollisimman suuri.

RIITTÄVÄSTI AIKAA VALMISTELUIHIN

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus on voimassa vuoden 2021 loppuun asti. Bioteollisuuden työehtosopimus päättyy vuoden 2022 helmikuun lopussa.

– Jos tilanteesta voi jotain myönteistä löytää, on se siinä, että Metsäteollisuus ry ilmoitti linjanmuutoksestaan nyt eikä vasta vuoden kuluttua. Jälkimmäisessä tapauksessa meillä olisi ollut täysi hässäkkä välittömästi päällä, mutta nyt meillä on aikaa valmistautua.

Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa.

– Teemme tarvittavat juridiset, edunvalvonnalliset ja järjestölliset selvitykset, päätämme tarvittavat toimenpidelinjaukset ja turvaamme resurssit sinne, missä niitä tarvitaan. Ennen muuta vahvistamme yhteyttä jäsenten ja luottamushenkilöiden kanssa, ja koulutamme heidät tulevia neuvotteluja varten. Tämän rinnalla yhteistyö Paperiliiton ja Ammattiliitto Pron kanssa on tärkeä elementti.

– Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa. Annamme työpaikoille kaiken mahdollisen tuen, avun ja osaamisen.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA

Ympäristö muuttuu – liitto toimii

Ammattiliiton toiminnan kivijalat ovat korkea järjestäytymisaste ja kattava luottamushenkilöiden verkosto. Niiden turvin liitto pärjää neuvottelu- ja edunvalvontaosapuolena toimintaympäristön muuttuessa ja vaikeissakin olosuhteissa. Tämä on jo koettu ja nähty ammattiliittojen voimakkaan kasvun ja nousun vuosikymmeninä 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin työntekijöiden asiaa ryhdyttiin edistämään monin tavoin puutteellisissa olosuhteissa. Teollisuusliiton toimintaympäristö on siihen nähden valmiimpi. Sen resurssit ovat suuremmat kuin työntekijöiden edunvalvojilla aikaisemmin.

Siinä on yleinen tausta, jota vasten Metsäteollisuus ry:n ilmoitusta lopettaa työehtosopimustoiminta voimassa olevien sopimuskausien päätyttyä on hyvä peilata.

Työnantajien etujärjestön päätös siirtää työehdoista sopiminen mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa yrityskohtaiseksi ja työpaikoilla tapahtuvaksi toiminnaksi on vakavasti otettava linjanmuutos. Sen seuraukset ovat vielä vaikeasti ennustettavissa.

Tilanne ei kuitenkaan räjähdä käsiin. Työehtosopimukset ovat voimassa. Niiden mukaisesti toimitaan sopimuskausien päättymiseen asti. Mekaanisessa metsäteollisuudessa se tarkoittaa vuoden 2021 loppua. Teollisuusliitolla on näin ollen noin vuosi aikaa suunnitella ja valmistella tarvittavat ratkaisut ja toimenpiteet jäsenten etujen ajamiseksi myös yrityskohtaisessa sopimisessa. Tämä työ on jo käynnissä.

Paikallista sopimista on harjoitettu työpaikoilla työehtosopimusten pohjalta jo pitkään ja usein menestyksekkäästi niin, että saavutetut ratkaisut ovat hyödyttäneet työnantajia ja työntekijöitä. Siinä työssä keskeisiä toimijoita ovat olleet ja edelleen ovat liiton kouluttamat asiansa osaavat luottamushenkilöt.

Yrityspuolella tilanne on toisenlainen. Lopulta vain melko harvoilla yrityksillä on omaa korkeatasoista osaamista työehdoista neuvottelemiseksi ja sopimiseksi. Metsäteollisuuden valitsemalla tiellä yksi iso muuttuja on se, että työrauhasta neuvotteleminen siirtyy työpaikoille. Vaikka tämän nähtäisiin työnantajien näkökulmasta palvelevan metsäteollisuuden konsernien intressejä, voidaan kysyä, palveleeko toimintamalli pienempien yritysten tarpeita?

Luottamusmiesvaalit käydään Teollisuusliiton sopimusaloilla marras- ja joulukuussa. Erinomainen tavoite on saada luottamusmies jokaiselle työpaikalle. Sen rinnalla järjestäytymisasteen kohottaminen, eli uusien jäsenten saaminen liittoon, on olennainen tavoite ja tehtävä. Etenkin työpaikkakohtaisessa sopimisessa tarvitaan kaikki työntekijät samaan joukkueeseen.

PETTERI RAITO
Päätoimittaja

LAKOSSA 27.1.–23.2. Haapajärven Ha-Sa:lla: ”Kumppani neuvottelusta puuttuu”

”Me neuvottelisimme, mutta kun Metsäteollisuus ry ei kutsu meitä neuvotteluun, miten me neuvottelemme”, kysyy mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan jäsen, haapajärveläisen Ha-Sa:n pääluottamusmies Teijo Paananen.

KUVA YLLÄ: Haapajärven Ha-Sa:n lakkovahteja yhteiskuvassa 5.2.2020. Edessä varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho, takarivissä vasemmalta Jarko Koponen, Marko Nybacka, Pertti Tuoriniemi, Janne Ruhala ja Juha Jyrinki, eturivissä vasemmalta Hannu Lappalainen, Jani Karsikas ja Tero Liuska. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Teijo Paananen ihmettelee työnantajaliiton Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Jyrki Hollménin julkisuudessa esittämää väitettä, minkä mukaan Teollisuusliitto ei neuvottele, vaan odottaa paperiteollisuuden ratkaisua.

– Kyllä me neuvottelisimme, jos olisi neuvottelukumppani.

– Joulukuun 20. päivä olen viimeksi ollut neuvottelussa. Metsäteollisuus ry ei ole ollut oikein halukas meidän kanssa neuvottelemaan. Me kentän ihmiset emme ole olleet paikan päällä. Se viesti mitä sieltä tulee, on se, että tilanne on ihan alkuasetelmissa.

Ha-Sa:n pääluottamusmies Teijo Paananen. Hänet kuvattiin Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan kokouksessa Helsingissä 6.2.2020. KUVA KITI HAILA

Ainoa konkreettinen esitys, mikä Paanasen mukaan kentän neuvottelijoilla on kädessä, on työnantajajärjestön lista, joka sisältää pelkkiä työehtojen heikennyksiä eikä mitään muuta. Sen toteuttaminen merkitsisi työntekijöille noin 20 prosentin ansion laskua.

– Kyllä se näin on. Se on keskiarvo. Joillakin se on enemmän ja joillakin vähemmän. Heikennyslistalla on todella paljon muutakin kuin kiky.

Kiky-tuntien poistamisesta ei työnantajaliitto ole suostunut Paanasen mukaan edes keskustelemaan.

– Se on viimeinen, mitä minä olen työnantajapuolen neuvottelijoilta kuullut. Nyt on tullut selkeä viesti, mikä on omakin näkemykseni, että työnantajaliitto odottaa paperiteollisuuden sopimusta.

Liivit päälle: Haapajärven Ha-Sa:n varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho valmistautuu lakkovahtiin. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

MIKSI TYÖNANTAJALIITTO TEKEE TÄMÄN JÄSENYRITYKSILLEEN?

– Ihmettelen Metsäteollisuus ry:tä, miksi he tekevät tämän omille jäsenyrityksilleen, ja tietysti myös meille työntekijöille. Työnantajaliiton vaatimukset ovat niin kohtuuttomat, että jos ne toteutuvat, liian moni on laskujen kanssa ihmeissään, miten he pärjäävät. Eivät palkat liian isoja ole tälläkään hetkellä. Mekaanisessa metsäteollisuudessa on melko heikkopalkkaisia työpaikkoja.

Paananen muistuttaa, että solmittavat työehtosopimukset tulevat koskemaan kaikkia työntekijöitä mekaanisessa metsäteollisuudessa.

– Se on kaikkien meidän työehtosopimus, olemme liitossa tai emme.

Seisaalla varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho, kahvilla Jani Karsikas, Hannu Lappalainen ja Jarko Koponen. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Hän pohtii, mikä intressi Metsäteollisuus ry:llä on toimia tällä tavoin.

– Kilpailykyky-perusteluun en oikein usko, koska työajan pidentämistä on ollut suhteellisen vähän. Kyllä siellä on jotain muuta taustalla.

Hän arvioi, että konfliktia pidentämällä työnantajaliitto yrittää vain kyykyttää ammattiyhdistysliikettä.

– Kaikki työnantajat eivät enää varmasti ole tämän takana, koska työnantajatkin kärsivät todella paljon tästä lakosta.

SAHALLA OTETAAN KYLMÄN RAUHALLISESTI

Haapajärven Ha-Sa:n kaikki Teollisuusliiton jäsenet, yhteensä 60 henkilöä, ovat lakossa. Liiton jäsenet ovat lakossa myös samaan yritykseen kuuluvalla Eskolan sahalla. Pieni joukko Teollisuusliittoon kuulumattomia on lakonalaisissa töissä.

– Porukka on ollut sen verran aktiivinen, että heitä ei ole tarvinnut houkutella lakkovahdeiksi. Lakkovahteja piisaa. Suunnilleen kaikki ovat sitä tehtävää hoitaneet.

Lakon jatkumisen tarvittaessa neljään viikkoon porukka otti Paanasen mukaan kylmän rauhallisesti.

– Joku tuumasi, että pari lomapäivää taitaa mennä.

Ha-Sa:n lakkovahdit tauolla: Jarko Koponen, Hannu Lappalainen ja Jani Karsikas. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Paananen toivoo, että suhteellisen pikaisesti tulee kutsu neuvotteluun, ja syntyy molempia osapuolia tyydyttävä sopimus niin, että yritykset saavat toiminnan pyörimään ja työntekijät pääsevät töihin.

– Meillä on se tavoite, että me neuvottelemme työehtosopimuksen. Sen pitää olla sellainen, että molemmat osapuolet pystyvät siihen panemaan nimensä. Jos se paperi annetaan tuollaisena kuin se nyt on, siihen ei laita nimeään kukaan meidän neuvottelijoistamme.

– Meillä työntekijöillä ja omalla työnantajallamme ei ole nokkapokkaa. Meidän vastapuolemme on Metsäteollisuus ry.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT ESKO KESKI-VÄHÄLÄ JA KITI HAILA

LAKOSSA 27.1.–16.2. Punkaharjun Metsä Woodilla: ”Metsäteollisuus ry toimii periaatteen, ei talouden takia”

Metsä Woodin Punkaharjun tehtaitten pääluottamusmies Janne Naukkarinen ihmettelee työnantajapuolen toimintaa. Metsäteollisuus ry ajaa työntekijät lakkoon nujertaakseen ay-liikkeen periaatteellisista ja ideologisista syistä. Talouden tai tehtaiden kannattavuuden kanssa asialla ei ole tekemistä.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Janne Naukkarinen ja muut Punkaharjun Metsä Woodin työntekijät lakkovahdissa mekaanisen metsäteollisuuden lakon ensimmäisenä päivänä maanantaina 27.1.2020.

Teollisuusliittolaiset lakkovahdit olivat runsain joukoin liikkeellä Metsä Woodin Punkaharjun tehtaiden portilla maanantaina 27. tammikuuta.

– Punkaharjun vaneritehdas perustettiin vuonna 1964. Meillä on historiallisesti ollut aina erittäin hyvät neuvottelusuhteet ja yhdessä on tehty tavattoman hyvää tulosta, pääluottamusmies Janne Naukkarinen kertoo.

– Viimeisinä kymmenenä vuotena työnantaja on vuosi vuodelta ajanut tätä yhteistyötä alas. Nyt työnantaja syrjii liiton luottamusmiehiä ja liittoon kuuluvia. Viimeisimpänä esimerkkinä on joulukuun työsulku, joka koski vain liiton jäseniä ja joka poltti sen kuukauden vuosilomat. Ja mistään ei haluta neuvotella. Työantaja haluaa päättää aivan kaikki pikkuasiatkin direktio-oikeudellaan.

Naukkarinen toteaa, että ”tämä lakko katsotaan loppuun asti”. Naukkarinen on Metsä Woodin vaneritehtaan ja kertotehtaan 430 tuotannon työntekijän pääluottamusmies. Lakkovahdissa ollut pääluotto kertoo nähneensä eilen vaneritehtaan portilla vain kaksi YTK:laista rikkuria töihin menossa.

– Tuotantoa siellä ei ole. Jos YTK:laiset haluavat siellä siivota, niin siinähän sitten siivoavat, Naukkarinen hymähtää.

Punkaharjun puutyöntekijöiden ammattiosasto on vuokrannut lakkotoimiston Punkaharjun keskustasta.

Punkaharjun puutyöntekijöiden ammattiosasto on vuokrannut vain puolen kilometrin päässä tehtailta eli Kuusitiellä sijaitsevan huoneiston lakkotoimistokseen.

– Eilen toimistolla kävi päivän mittaan kymmeniä työntekijöitä. Ja fiilikset olivat hyvät. Yhtään en ole huolissani siitä, etteikö meidän väki pysyisi lakossa. Ja hyvät oli tarjoilut, Naukkarinen kehaisee.

Taistelutahtoa näet nostatettiin kahvilla, makkaranpaistolla ja tuoreilla pullilla.

Jari Makkonen paistoi makkaraa lakkolaisille ammattiosaston lakkotoimiston edustalla.

Metsä Woodin työntekijöitä kokoontui keskustelemaan tilanteesta ammattiosaston lakkotoimistolle Punkaharjun keskustassa 27. tammikuuta.

WAHLROOS PUHUU P-SKAA, EIKÄ TALOUDESTA OLE KYSE

– Kun Björn Wahlroos uhkailee tehtaiden siirrolla ulkomaille, ei sitä p-skapuhetta oikein enää viitsisi kuunnella. Kaikki päätökset tehdasinvestoinneista tehdään vuosia ja vuosia aikaisemmin. Niillä ei ole mitään tekemistä kiky-tuntien tai meidän tes-neuvottelujemme kanssa, Naukkarinen puuskahtaa.

Naukkarinen painottaa, että vaneritehtailla työvoimakustannukset ovat kuutiota kohden noin 25–27 prosenttia kaikesta tehtaan pyörittämiseen menevistä kustannuksista ja kertotehtailla (lvl-viilupuutehtailla) 16–17 prosenttia. Sahoilla vastaava luku on 10–12 prosenttia. Ja samaan Metsä Group -konserniin kuuluva valtaisa Äänekosken sellutehdas, siellä työvoimakustannus jokaista tuotettua kuutiota kohden on Naukkarisen mukaan 1,5 prosenttia.

– Mekaaninen metsäteollisuus ei ole samanlainen rahasampo kuin sellutehtaat, joiden raaka-aine eli kuitupuu ei maksa käytännössä mitään. Me käytämme tukkipuuta, jolla on kova hinta.

– Mutta ei Metsä Group olisi tehnyt sellaisia investointeja Suomeen, 150 miljoonaa kolmen viime vuoden aikana, jollei mekaaninen metsäteollisuus olisi kannattavaa ja tärkeää liiketoimintaa.

Pääluottamusmies Janne Naukkarinen keskusteli sähkömiehen kanssa.

Metsäteollisuus ry:n jääräpäinen neuvotteluhaluttomuus on Naukkariselle suuren hämmästyksen aihe. Työvoimakustannusten jopa häviävän pieni osuus kaikista kustannuksista viittaa ideologiseen toimintaan. Samaan tolkuttomuuteen viittaa kiky-tunneista kiinni pitäminen, sillä kilpailukykysopimuksen suurin anti oli erilaisten maksujen siirto työnantajilta työntekijöille, mikä merkitsi 6,5 miljardin tulonsiirtoja palkansaajilta työnantajille.

Kiky-sopimus ei tuo kalenteriin yhtään päivää lisää työnantajapuolen laskelmista huolimatta.

– Paperitehtaat pyörivät koko vuoden keskeytyksettä. Vuodessa on X-määrä työaikaa, ja se tulee täyteen jo nykyisillä työvuoroilla. Miten vuoteen voitaisiin lisätä päiviä, Naukkarinen kysyy eikä tietenkään edes voi saada vastausta.

– Sama se on meillä. Kertotehtaalla ei ole tehty kikyn ansiosta tuntiakaan tuotannollista työtä. Siellä työntekijät sitten siivoavat tai kunhan siellä tehtaalla vain pyörivät, Naukkarinen kuvaa.

”Meillä on historiallisesti ollut aina erittäin hyvät neuvottelusuhteet, mutta viimeisinä kymmenenä vuotena työnantaja on vuosi vuodelta ajanut tätä yhteistyötä alas”, harmittelee pääluottamusmies Janne Naukkarinen.

TUOTTAVUUS KASVAISI SOPIMALLA, EI SANELULLA

Naukkarinen alleviivaa sitä, että tuottavuutta voidaan kasvattaa parhaimmin ja nopeimmin yhteistyöllä, neuvottelemalla ja sopimalla. Hän ei käsitä työnantajien nykyistä kovaa linjaa. Punkaharjun vaneritehtaan pääluottamusmies kertoo, että tehtaan työntekijät hämmästelevät erityisesti sitä, että Metsä Wood saattaa tuhota omat elintärkeät asiakassuhteensa ajettuaan tilanteen lakkoon.

Metsä Woodin koivuvanerituotannon yksi tukijalka ovat Japaniin ja Koreaan viikoittain menevät eristysvanerit. Erikoisvanerit ovat tärkeä tukijalka Suomen muillakin vaneritehtailla. Erikoisvanereita pitäisi toimittaa näille hyvin vaativille asiakkaille joka viikko, Naukkarinen toteaa.

– Metsä Woodilla tehtaat ovat Suomessa. UPM pystyy toimittamaan erikoisvanerinsa Venäjän tai Viron tehtailta, mutta me emme pysty, Naukkarinen sanoo.

Punkaharjulaiset puutyöntekijät kyselevätkin Naukkarisen mukaan nyt sitä, miksi Metsäteollisuus ry:n puheenjohtajana toimiva Metsä Groupin toimitusjohtaja haluaa vaarantaa omaan konserniinsa kuuluvan vaneritehtaan toiminnan.

Naukkarinen alleviivaa moneen kertaan, että työntekijäpuoli on valmis neuvottelemaan ja sopimaan. Hän muistuttaa työnantajapuolta myös siitä, että todella isotkin suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että työhyvinvointiin ja työsuojeluun satsattu euro tuo itsensä aina moninkertaisesti takaisin.

– Mitä Metsäteollisuus ry toiminnallaan oikein hakee? En pysty antamaan muuta vastausta kuin sen, että työnantajille ay-liike on nyt myrkkyä. Mutta todellisuudessa tehtaitten tulos saataisiin nousemaan ihan eri tyylillä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MARKKU TISSARINEN

LUE MYÖS:

Työnantaja on täysin neuvotteluhaluton – mekaanisen metsäteollisuuden lakko jatkuu kolmannenkin viikon

Työtaistelu

Biotalous tarjoaa uusia mahdollisuuksia

Teollisuusliiton järjestämä biotalousseminaari kokosi alan eturyhmät ja asiantuntijat Jyväskylään.

Puumessujen yhteydessä 5. syyskuuta järjestetyn biotalousseminaarin avauspuheenvuoron pitäneen Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan Suomen kausi EU-puheenjohtajana tarjoaa hyvän foorumin edistää bio- ja metsätalouden kansallisia intressejä.

– Suomen täytyy tehostaa edunvalvontaansa EU:n luonnonvarojen käyttöä käsittelevien päätösten valmistelussa. Meidän pitää säilyttää myös päätösvalta metsiemme ja turpeen käytössä raaka-aineena ja energialähteenä.

– Erityisesti on huolehdittava siitä, että Suomen metsät säilyvät EU:n määrittelyissä uusiutuviksi katsottavina energialähteinä ja että ne ovat osa biotaloutta. Suomen pitää osallistua myös uusien biopohjaisten muovimateriaalien kehittämiseen ja käyttöönoton standardointityöhön, Aalto sanoi.

**Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto painotti valtion omistajaohjauksen tärkeää roolia myös biotaloudessa.**

Aalto korosti maan hallituksen päättämän viennin ja kansainvälisen kasvun ohjelma 2030:n nopean liikkeelle laittamisen merkitystä.

– Hallitusohjelman kirjaus viennin ja kansainvälisen kasvun ohjelmasta yli perinteisten toimialarajojen on saatava nopeasti liikkeelle. Korostan erityisesti vientiteollisuuden toimialojen aktiivisuutta. Olemme investointiasteella mitattuna selvästi jäljessä tärkeimmistä kilpailijamaistamme. Vaikka suhdanteet ovat heikkenemässä, ei ole syytä antaa hanskojen tipahtaa.

PITKÄJÄNTEISYYDELLÄ TULOKSIIN

Aallon mukaan Suomessa on harjoitettava pitkäjänteistä yli suhdannekuoppien ulottuvaa metsätaloutta ja talouden ja työllisyyden kasvun mahdollistavaa teollisuus- ja elinkeinopolitiikkaa.

– Biotalouden on perustuttava lähtökohtaisesti kotimaisiin raaka-aineisiin. Edellytämme valtiovallan huolehtivan siitä, että metsien hyödyntäminen on kestävällä tasolla ja mahdollinen turpeen käytön rajoittaminen tehdään hallitusti. Meidän on huolehdittava teollisuuden tarpeista ja metsänhoidon ja uudistamisen ajantasaisesta toteutumisesta.

Aallon mukaan valtion omistajaohjauksen on oltava aktiivista myös biotaloudessa.

– Tavoitteeksi on tarpeen asettaa jalostusarvon kehittäminen ja kotimaisen omistuksen vahvistaminen. Metsähallitusta ajatellen tärkeää esimerkiksi on, että se palkkaa valtion maille metsänhoitotöihin veronsa Suomeen maksavia ammattitaitoisia metsureita.

SUOMI SITOUTUNUT PARIISIN ILMASTOSOPIMUKSEEN

Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston apulaisosastopäällikkö Liisa Saarenmaa korosti, että Suomen metsät ja niiden kestävä käyttö ovat tärkeä osa ilmastonmuutoksen vastaista työtä. Ne eivät ole ongelmien lähde.

– Suomella on hyvät mahdollisuudet kestävän kehityksen mukaiseen ekologiseen jälleenrakentamiseen vakaan ja kestävän yhteiskuntarakenteen, koulutetun väestön ja korkean teknologiaosaamisen maana, Saarenmaa summasi.

Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen ja tekemään osansa, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen.

**”Suomi on saavuttanut EU:n vuoden 2020 ilmastotavoitteet etuajassa”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston apulaisosatopäällikkö Liisa Saarenmaa.**

– Suomi on saavuttanut EU:n vuoden 2020 ilmastotavoitteet etuajassa. Aikaa globaalien päästöjen kääntämiseen pysyvästi laskuun on kuitenkin enää vain muutama vuosi. 1,5 asteen tavoite merkitsee myös Suomen päästövähennysten tiukentamista.

– EU:n tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius ennen vuotta 2050. Suomen tavoitteena puolestaan on olla hiilineutraali vuonna 2035 ja pian sen jälkeen hiilinegatiivinen. Sen rinnalla Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen. Nämä yhdessä ovat edellytykset sille, että kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa.

Maan hallitus laatii osana ilmasto- ja energiapolitiikkaa maankäyttösektorin ilmasto-ohjelman. Sen sisältämiä toimenpiteitä ovat esimerkiksi metsien hoidosta, kasvusta ja terveydestä huolehtiminen, metsityksen edistäminen, metsäkadon vähentäminen, soiden ja turvemaiden päästöjen vähentäminen ja suometsien ilmastokestävä hoito.

– Muita tavoitteita ovat puun rakennuskäytön kaksinkertaistaminen hallituskauden aikana, puurakentamisen osaamisen ja täydennyskoulutuksen edistäminen rakennusalalla sekä tutkimuksen, tuotekehityksen ja viennin edistäminen. Tämän taustalla varmistetaan puumarkkinoiden läpinäkyvyys ja toimivuus, jotta puuaines ohjautuu tarkoituksenmukaisesti eri käyttökohteisiinsa.

OMISTA EDUISTA PIDETTÄVÄ HUOLTA

Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin mukaan biotalous on iso tekijä EU:n taloudessa. Se pitää sisällään 18 miljoonaa työpaikkaa ja yritysten yhteenlasketun 1,3 triljoonan vuotuisen liikevaihdon.

– Biotalous on yksi strateginen elementti tiellä kohti EU:n asettamaa tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Samalla biotalous on osa komission laatimaa tiekarttaa ja mahdollisuus luoda Eurooppaan, ja ennen kaikkea, Suomeen työpaikkoja.

”Tarvitsemme teknologioita, jotka muuttavat uusiutuvia luonnonmateriaaleja kestävästi biopohjaisiksi tuotteiksi ja polttoaineiksi. Niitä ovat esimerkiksi puurakentaminen, kierrätettävät pakkausmateriaalit ja erilaiset biopolttoaineet”, europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri sanoi.

– Suomen kannalta tärkeä tehtävä myös on osoittaa vähempimetsäisille Euroopan maille, että pystymme hoitamaan metsätalouden kestävällä tavalla. Siellä nimittäin ajatellaan helposti, että päästöongelmat hoidetaan tekemällä metsistä varastoreservaatteja, ja silloin katseet kohdistuvat metsävaltaisiin maihin kuten Suomi.

PUUTA KESTÄVÄSTI TEOLLISUUDEN KÄYTTÖÖN

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtajan Karoliina Niemen mukaan globaalit megatrendit kuten ilmastonmuutos, korkeampi elintaso, väestönkasvu ja kaupungistuminen lisäävät metsäteollisuustuotteiden kysyntää.

– Metsäteollisuuden tuotteiden markkinoiden arvioidaan kasvavan 200 miljardilla eurolla vuosien 2017 ja 2030 välisenä aikana globaalisti. Se tarjoaa suomalaiselle metsäteollisuudelle loistavan tulevaisuuden, kun pidämme toiminnan kilpailukykyisenä ja rakennamme sen päälle innovaatioita.

**Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi.**

Puun käyttöä voidaan Niemen mukaan lisätä, kun samalla pidetään huolta metsien elinvoimaisuudesta, kasvusta ja monimuotoisuudesta.

– Suomessa on pidettävä huolta siitä, että saamme puun metsistä teollisuuden käyttöön. Ilman sitä, emme pysty valmistamaan puupohjaisia tuotteita, jotka ovat yksi ratkaisu siirryttäessä kohti kestävän kehityksen mukaista tuotantoa.

– Samalla tarvitsemme ennustettavan, vakaan ja kansainvälisesti kilpailukykyisen toimintaympäristön Suomessa ja EU:ssa. Edunvalvontamme yhtenä haasteena on eri politiikkalohkojen ristiriitaiset tavoitteet ja heikko metsätalouden tuntemus EU:ssa.

BIOTALOUS NOJAA PAIKALLISIIN ARVOKETJUIHIN

Seminaarissa käytettiin edellisten lisäksi useita muita puheenvuoroja. Bioenergia ry:n toimialapäällikön Hannes Tuohiniityn mukaan bioenergia on Suomen suurin uusiutuvan energian muoto.

Se on kasvunäkymät omaava vientivetoinen toimiala, joka tuo työtä maakuntiin.

Teknologiateollisuuden johtavan asiantuntijan Martti Kätkän mukaan bioenergian merkittävät hyödyt syntyvät metsään, peltomaahan ja turpeeseen perustuvista paikallisista arvoketjuista, jotka tuottavat uusia työpaikkoja. Kätkän mukaan turpeen käytön kieltäminen ei ole mielekästä niin kauan kuin Suomessa käytetään fossiilisia polttoaineita.

**Teollisuusliiton Biotalousseminaari järjestettiin Puumessujen yhteydessä Jyväskylässä.**

Metsäekonomian ja markkinoinnin professori ja Kestävyystieteen instituutin HELSUSinvetäjänä toimiva Anne Toppinen Helsingin yliopistosta esitti vertailun Hollannissa ja Suomessa harjoitetusta biotaloudesta.

Hollanti on vertailun taustalla olevan kansainvälisen arvion mukaan Suomea edellä biotalouden kehittämisessä.

Hollannissa organisoituminen on tapahtunut verkostoitumalla ja yhteistyöllä niin, että maan hallituksella on mahdollistajan rooli.

Suomessa taas on organisoiduttu biotalouden sisällä vaikuttavien toimialasektorien mukaisesti niin, että maan hallituksella on ohjelmatyössä ja toteuttamisessa johtava rooli.

**Teknologiateollisuuden johtavan asiantuntijan Martti Kätkän mukaan bioenergian merkittävät hyödyt syntyvät paikallisista arvoketjuista, jotka tuottavat uusia työpaikkoja.**

Luonnonvarakeskuksen Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen avasi puun käytön näkymiä muun muassa toteamalla, että Euroopassa on viimeaikaisissa metsätuhoissa menetetty yhtä paljon puuta kuin Suomessa metsää viime vuonna hakattiin eli 78 miljoonaa kuutiota.

Kemianteollisuuden johtava asiantuntija Pia Vilenius kommentoi suomalaisen koulutuksen tilaa. Hänen mukaansa biotalouden, cleantechin ja kiertotalouden työtehtävien osaamistarpeissa korostuu tekninen ja kaupallinen osaaminen, erityisammattitaidot ja työtehtävien ja teknologioiden rajapinnat ylittävä osaaminen. Samalla pulaa on kuitenkin jopa perusosaamisesta.

Puutuoteteollisuus ry:n erityisasiantuntijan Aila Janatuisen mukaan puun käytön kaksinkertaistaminen rakentamisessa on mahdollista, mutta se vaatii teollisuudelta ja yhteiskunnalta toimenpiteitä.

Niitä ovat esimerkiksi osaamisen kasvattaminen, puurakentamisen opettajakoulutuksen käynnistäminen, opetusmateriaalien päivittäminen ja täydennyskoulutuksen jatkaminen. Puurakentamisen edistämiselle julkisissa hankkeissa on olemassa jatkuva tarve.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN