Murikassa 35 vuotta opettanut Marjo Nurmi: ”Täällä moni on löytänyt oppimisen ilon”
TEKSTI, KUVAT JA VIDEO ANTTI HYVÄRINEN
Eläkkeelle siirtyvä opettaja Marjo Nurmi toivoo, että Murikka-opisto on jatkossakin kasvun ja voimaantumisen paikka Teollisuusliiton jäsenille.
”Olin 27-vuotias, kun pääsiäisenä 1991 aloittelin täällä työuraani, kertoo Murikka-opiston opettaja Marjo Nurmi.
Nyt on jäähyväisluennon ja eläkepäiville siirtymisen aika. Takana on 35 vuotta aikuiskasvatuksen polulla, joka ei ole ollut vain leivän perässä kulkemista.
– Sydämeni on ollut kokonaisena mukana tässä työssä, Nurmi sanoo.
Tie olisi voinut viedä muuallekin, jos työpaikkailmoitus olisi sattunut hautautumaan lehtikoriin.
Vuonna 1990 Nurmi asui miehensä kanssa Porissa ja oli äitiyslomalla äidinkielen lehtorin työstä. Mies huomasi Murikan työpaikkailmoituksen ja repäisi sen irti sanomalehdestä. Ilmoitus löytyi myöhemmin, kun Nurmi tyhjensi lehtikoria.
Ammattiyhdistysliike ei ollut Nurmelle tuttu, mutta Murikan viestintäaineiden opettajan paikka tuntui hakemisen arvoiselta. Kutsu tuli haastatteluun ja työt Murikka-opistolla Tampereen Teiskossa alkoivat äitiysloman jälkeen.
YHDESSÄ TAVOITTEITA KOHTI
Jäähyväisluennollaan Nurmi kävi läpi oppimiskäsityksiä, joiden pohjalta eri aikoina opettamisen tapoja on muovattu. Itsensä hän määrittelee sosiokonstruktivistiksi.
– Pitää osata rakentaa oppimista siitä lähtökohdasta, jossa ihminen on. Oppijalla on myös omat tavoitteet, joita kohti kuljetaan, Nurmi sanoo.
Opettajan tehtävä ei ole vain kaataa tietoa opiskelijoiden laariin, vaan opettaja tukee opiskelijaa matkalla kohti opiskelijan tavoitteita. Yhdessä oppiminen on ytimessä Nurmen kursseilla.
– Keskeinen tavoite on, että opiskelijan itseohjautuvuus kasvaa. Opettajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi.
Viestintäaineiden kurssien lisäksi Nurmi on opettanut kuukauden ja kolmen kuukauden kursseilla ja ollut rakentamassa kurssien sisältöjä ja tavoitteita. Pitkillä kursseilla opiskelijat tekevät muun muassa omat tutkivat työnsä itse valituista aiheista.
– Olen ollut onnellinen, että olen saanut tehdä pitkiä kursseja. Siellä näkee ihmisen kasvun eri tavalla kuin viikon kurssilla.
Nurmi on nähnyt opiskelijoita myös useammissa sukupolvissa.
– Vähän aikaa sitten kurssillani oli tyttö, joka toi terveisiä isältään ja isoisältään, jotka olivat olleet kursseillani.
EHEÄ KÄSITYS KYVYISTÄ
Murikkaan lähteminen ja opiskelu voi olla korkean kynnyksen takana, jos ihmisellä on käsitys, ettei pärjää, kirjoittaminen ei suju tai esiintyminen jännittää.
– Meillä on käsityksiä itsestämme, missä pärjäämme ja missä olemme huonoja. Niistä tuppaa tulla itsensä toteuttavia ennustuksia. Sillä on eroa, määrittelenkö itseni älyttömän surkeaksi kirjoittajaksi vai vielä harjaantumattomaksi kirjoittajaksi.
Ihmisten käsitykset omista kyvyistä usein muuttuvat valoisammiksi, kun niistä puhutaan ja käydään läpi todellinen tilanne.
– Ihmisten kyvykkyysajattelun eheyttäminen on ollut ykköstehtäväni. Sillä on heidän arkeensa isompi vaikutus kuin jonkin yksittäisen taidon opettamisella.
On ollut koskettavaa, että ihmiset ovat kertoneet hyvin avoimesti kipeistä oppimiskokemuksistaan.
Oppiminen on myös tunneasia: ilo on oppimisen keskiössä.
– Kun tulee tunne, että oli hyvä ryhmä ja oli mukavaa, silloin oppiminenkin on ollut tehokasta.
Nurmi on työnsä osana ja eri projekteissa tuonut esiin aikuisten lukivaikeutta, eli lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta.
Vielä 1990-luvulla aikuisten oppimisvaikeuksista puhuttiin vähän. Nykyisin tilanne on parempi, sillä tarjolla on tietoa ja apua.
Nurmi on kerännyt aineistoa haastattelemalla Murikan kurssilaisia, joilla on ollut vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Hän on myös tehnyt kyselyjä, joissa on selvitetty opiskelijoiden omia käsityksiä omasta kirjoittamistaidosta.
– On ollut koskettavaa, että ihmiset ovat kertoneet hyvin avoimesti kipeistä oppimiskokemuksistaan.
TOINEN MAHDOLLISUUS
Nurmi näytti jäähyväisluennollaan kaksi sitaattia, jotka olivat samalta Murikassa opiskelleelta ihmiseltä. Ensimmäisessä maailma näyttää synkältä, eikä ammatillisia haaveita ollut näköpiirissä. Toisessa ihminen kertoo lukihäiriöstään ja halustaan olla yhtä tasa-arvoinen kuin kaikki muutkin.
– Murikka on todellinen toinen mahdollisuus. Täällä moni on löytänyt oppimisen ilon, vaikka koulu olisi ollut kauheaa taaplaamista.
Jos ihmiseltä puuttuu kriittinen lukutaito, hän on hukassa.
Murikan tehtävä on myös ihmisten yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien tukeminen.
– Lukutaito on tänäkin päivänä tärkeä, että ihmiset pystyvät järkevällä tavalla osallistumaan yhteisöön ja vaikuttamaan. Jos ihmiseltä puuttuu kriittinen lukutaito, hän on hukassa.
Nurmen toiveena on, että jatkossakin Murikka tarjoaa liiton jäsenille toisia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen.
– Toivon, että Murikka ja Murikan koulutus nähtäisiin laajasti myös aikuiskasvatuksen näkökulmasta kasvun ja voimaantumisen paikkana, ei pelkästään liiton välineenä, Nurmi sanoo.
SEURAAVA KAPPALE ELÄMÄÄ
Jäähyväisluentoa olivat kuuntelemassa myös Nurmen kaksi lasta ja kolme lastenlasta. He kuuluvat vahvasti tulevaisuuden suunnitelmiin, joita Nurmi ei ole vielä paaluttanut suurella tarkkuudella.
– Murikassa on aina tehty pitkää päivää. Tässä iässä se alkaa jo vähän tuntua. Seuraavaksi lepäilen ja kesällä teen hieman puutarhahommia.
Nurmen jäähyväisluento päättyy valkokankaalle heijastettuun kuvaan, jossa ovat lapsenlapset sekä vieressä teksti ”Piste, enter ja uusi kappale”.
