Vanhemmat veivät Noah Spencerin ekaluokkalaisena painisalille. Pikkupoika jäi lajiin kerrasta koukkuun.
Kaksitoista painijaa äheltää Vaasan Teeriniemen pommisuojaan rakennetussa painisalissa. Äheltäminen kuvailkoot vain äänimaailmaa. Itse tekeminen on ainakin maallikon silmin silkkaa taituruutta: kuin akrobatiavoimistelua yhdistettynä järeään voimailuun ja taisteluliikkeisiin.
Nuoret miehet tempovat kehoaan kaarelle ja pyörivät pää tatamia vasten yli-inhimillisiin asentoihin, pompahtaakseen taas pystyyn kuin vieterin laukaisemina. Toistaen ja toistaen, uudelleen ja uudelleen.
On menossa vasta alkulämmittely.
– Aloittakaa tekin painiharrastus, niin pääsette tähän kuntoon, Noah Spencer lausahtaa ja poseeraa kuvaajalle, pyynnöstä ilman paitaa.
Spencer naurahtaa uholleen, mutta toteamuksensa on täyttä totta. Paini on monipuolinen laji. Se harjoittaa yhtä aikaa voimaa, notkeutta, taktiikkaa ja tekniikkaa. Noah Spencer on kovassa kunnossa myös painisalin ulkopuolella. Hänen maastavetoennätyksensä on 230 kg, ja penkistä nousee 145 kg. Mies pinkoo 10 kilometrin matkan neljäänkymmeneen minuuttiin.
– Painitreenien tueksi on tehtävä erilaista oheisharjoittelua. Käyn paljon kuntosalilla ja juoksulenkeillä, valmentajan tekemän harjoitteluohjelman mukaisesti.

