Turja Lehtonen: Uutta potkua talouteen ja työllisyyteen

Miten Suomessa voidaan turvata ihmisten hyvinvointi ja toimeentulo? Vastaus on vientiteollisuus. Maamme elää pitkälti vientituloilla.

Teollisuusliitto haluaa vahvistaa suomalaisten hyvinvointia, mahdollisuuksia ja turvaa. Sen mahdollistajana toimii verovaroin ylläpidettävä kunnolliset julkiset palvelut tarjoava hyvinvointimalli. Se puolestaan on kestävän elinkeinopolitiikan harjoittamisen edellytys.

Teollisuusliiton hallitus hyväksyi vastikään liiton uuden teollisuus- ja elinkeinopoliittisen ohjelman. Sen punaisena lankana on, että vientiteollisuus muodostaa selkärangan koko Suomen taloudelle. Ohjelmassa todetaan, että maan poliittisiin linjauksiin tarvitaan entistä kattavampi yksimielisyys siitä, miten teollisuutta uudistetaan ja kuinka valmistavan teollisuuden toimintaedellytykset Suomessa varmistetaan. Lisäksi hallitusohjelmiin on koottava keskeiset kehitystrendit ja niiden edellyttämät politiikkatoimet, jotka valmistellaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Suomessa toimivien yritysten tilanteet tulevat näkyviksi, kun kunkin toimialan liitot osallistuvat valmisteluun. Rinteen hallituksen ohjelmassa onkin teollisuuden kannalta myönteistä, että siinä on sovittu tehtäväksi erityinen teollisuuspoliittinen strategia koko sektorin kehittämiseksi.

”Peräänkuulutamme yritysten omistajilta ja työnantajajärjestöiltä yhteiskuntavastuuta.”

Vientiteollisuuden menestykseen perustuva talous on myös sosiaalisen kestävyyden ja hyvinvoinnin perusta. Talouden kasvun vahvistamisen rinnalla talouspolitiikalla on tasattava suhdannevaihteluja oikea-aikaisesti ja torjuttava työttömyyden kasvua. Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yksi tärkeä tehtävä on vaikuttaa siihen, että ennaltaehkäiseviin toimiin ryhdytään ja ettei sosiaaliturvan ja työehtojen heikentämistä käytetä keinona yritysten välisessä kilpailussa.

Teollisuusliiton harjoittaman teollisuus- ja elinkeinopolitiikan päätavoitteena on varmistaa työntekijöille oikeudenmukainen palkkaus ja työehdot sekä luoda yrityksille tasapuoliset kilpailuolosuhteet.

Peräänkuulutamme yritysten omistajilta ja työnantajajärjestöiltä yhteiskuntavastuuta. Ei ole hyväksyttävää, että esimerkiksi keskeinen tavoite työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin nojaisi työntekijöiden ja työttömien aseman heikentämiseen. Työnantajiltakin vaaditaan uutta asennetta ja vastuunottoa. Juhlapuheissa toistuva hokema ”työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara” on lunastettava. Lyhytnäköinen voittojen maksimointi työntekijöiden kustannuksella ei ole hyväksyttävää.

Toisaalta yritystukien määrässä ja kohdentamisessa tarvitaan uusia linjauksia. Yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden tarpeiden välille on luotava nykyistä parempi tasapaino. Teollisuusliitto haluaa rakentaa työelämää ja suomalaista hyvinvointimallia juuri näistä lähtökohdista.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

LUE LISÄÄ: Teollisuusliiton Vastaus on vientiteollisuus -ohjelma

”Vakaa yhteiskunta on kaikkien etu” – Teollisuusliiton valtuuston juhlaseminaari peilasi mennyttä ja tulevaa

”Vakaa ja ennustettava meno yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla on kaikkien etu”, puheenjohtaja Riku Aalto linjasi Teollisuusliiton valtuuston juhlaseminaarissa.

KUVA YLLÄ: Teollisuusliiton juhlavaltuuston eturivissä oikealta Riku Aalto, Olli Rehn, Eino Ketola, Kyösti Kiuru, Jari Nilosaari, Heli Puura ja Turja Lehtonen.

Teollisuusliiton valtuuston Helsingin Paasitornissa 4. kesäkuuta järjestetyn juhlaseminaarin pontimena oli Metalliliiton perustaminen 120 vuotta sitten. Tilaisuudessa julkaistiin dosentti Eino Ketolan kirjoittama Metalliliiton historiasarjan vuodet 1984–2000 sisällään pitävä viides osa. Sitä käsittelevän Ketolan haastattelun voit lukea tästä.

Yli 200 osallistujaa koonneessa juhlaseminaarissa tuotiin Metallin historian rinnalla esiin, että ammattiyhdistystoiminnan juuret ulottuvat Teollisuusliitoksi fuusioituneiden entisten Metalliliiton, TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton ja Puuliiton kautta moninaisina menneisyyteen.

Helsingin Kirjatyöntekijäin yhdistys perustettiin 150 vuotta sitten vuonna 1869. Sen aloitteesta syntyi vuonna 1897 maamme ensimmäinen ammattiliitto, Suomen Kirjaltajaliitto. Puuseppäin keskushallinto perustettiin 1899, ja Suomen Puutyöntekijäin liitto vuonna 1905.

TOIMINTA MUUTTUU, PERIAATTEET SÄILYVÄT

Voimien yhdistäminen ja yhteiskuntaan vaikuttaminen eivät ole ilmiöinä uusia, mutta ammattiyhdistystoiminnan pitää Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan etsiä uusia muotoja menestyäkseen tulevaisuudessa.

”Tapamme toimia saattavat muuttua, mutta periaatteet säilyvät”, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi.

– Ammattiyhdistysliike ei ole irrallinen saareke yhteiskunnassa. Se näkyy ja vaikuttaa laajalla rintamalla. Se yrittää vaikuttaa kaikkeen, mikä koskee sen jäsenten, heidän perheenjäsentensä ja yleisemminkin yhteiskunnan asioita.

– Väkeä on joskus vaikea saada innostumaan yhteisten asioiden hoitamisesta, mutta me emme voi jäädä ihmettelemään tätä kehitystä. Ammattiyhdistysliikkeenkin on sopeuduttava, kuten se on tehnyt aikaisemminkin. Samalla on löydettävä uudet keinot ja toiminnan muodot, joita emme ehkä edes osaa vielä nähdä.

Varmaa Aallon mukaan kuitenkin on, että vuoden 2018 alussa käynnistetyn Teollisuusliiton toiminta jatkuu samalla tavalla vastuullisena kuin mitä tähänkin mennessä on nähty.

– Vakaa ja ennustettava meno yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla on kaikkien etu. Yhteiskunta, joka pitää huolen heikoimmistaan, ja joka ei päästä väestönosien elintasoeroja liian suuriksi, on vahva.

– Teemme tulevaisuudessakin töitä sen eteen, että yhteisöllisyydelle on sijansa yhteiskunnassamme. Toimintatavat saattavat muuttua, mutta perusperiaatteet säilyvät, Aalto totesi.

PALKKAKOORDINAATIOLLE ON TARVE

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn arvioi tervehdyspuheenvuorossaan historiallista taivaltansa juhlistamaan kokoontuneen Teollisuusliiton olevan merkittävä tekijä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin mukaan palkkakoordinaatiota tarvitaan edelleen.

Kansainvälisen talouden ja sen rinnalla Suomen talouden hidastunutta kasvua, riskitekijöitä ja viennin vaimentuneita näkymiä käsitellyt Rehn kiinnitti huomionsa seuraavien työehtosopimusneuvotteluiden palkkaratkaisun malliin. Hänen mukaansa palkkapolitiikalla on nykyisten kansainväliseen kilpailuun liittyvien reunaehtojen vallitessa vahva yhteys Suomen kansantalouden ja yhteiskunnan kehitykseen.

– Koordinaatiota tarvitaan palkoista sovittaessa tulevaisuudessakin. On perusteltua, että teollisuuden toimialat asettavat palkankorotuksille raamin, jota muiden alojen ei ole syytä normaaleissa oloissa ylittää, Rehn sanoi.

”OLKAA AKTIIVISIA KOTIMAASSA, EUROOPASSA JA MAAILMALLA”

Pitkän työuran ay-liikkeessä ja kansainvälisissä tehtävissä tehnyt Jyrki Raina yhdisti esityksessään globaalit megatrendit ja ihmisten inhimilliset perustarpeet. Rainan mukaan ihmiset haluavat saavuttaa ihmisarvoisen elämän, oikeudenmukaisuuden, ansiotyön ja elämiseen riittävän palkan sekä perusturvan riippumatta siitä, missä päin maailmaa he asuvat.

Raina liputti pohjoismaisen hyvinvointimallin puolesta. Hän korosti yhdessä vaikuttamisen merkitystä.

– Pitäkää huolta kotipesästä. Järjestäminen on kaikkien tehtävä. Tavoitteena ovat aktiiviset jäsenet, jotka vaikuttavat yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Tehkää tilaa naisille ja nuorille. Olkaa aktiivisia Euroopassa ja maailmalla. Auttakaa kehittyvien maiden ammattiliittoja kasvamaan.

– Sopiminen on hieno pohjoismainen perinne. Sitä tarvitaan, mutta myös taistelua tullaan tarvitsemaan. Aina, Raina sanoi.

Jyrki Raina kehotti Teollisuusliittoa toimimaan aktiivisesti Suomessa, Euroopassa ja maailmalla.

STIPENDEJÄ OPISKELIJOILLE

Juhlaseminaarin yhteydessä pidetty valtuuston juhlakokous päätti, että Teollisuusliitto ryhtyy myöntämään opiskelijajäsenille vuosittain jaettavia 500 euron stipendejä. Niitä myönnetään enintään 120 kappaletta vuodessa. Stipendillä tuetaan aktiivisia nuoria heidän opiskelunsa aikana ja vahvistetaan opiskelijajäsenten kiinnittymistä Teollisuusliittoon ja sen nuorisotoimintaan.

Valtuusto päätti myös, että liitto ryhtyy tarjoamaan ensi vuonna Murikassa ammattiosastoille viikonloppukursseja, joilla ne voivat arvioida ja kehittää toimintaansa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA

Areenallinen tulevaisuuden taitajia – Taitaja2019-kisa keräsi 400 opiskelijaa Joensuuhun mittelemään taitojaan

Nyt ollaan todellisella näköalapaikalla! Ammattitaidon Taitaja2019-kilpailussa Suomen ammattikoululaiset näyttivät osaamistaan Joensuussa 21.–23. toukokuuta. Kaikkiaan 43 lajissa kisasi noin 400 opiskelijaa, mukana edustava otos myös Teollisuusliiton opiskelijajäseniä.

KUVA JARNO ARTIKA

Turun ammatti-instituutista keväällä valmistuva Väinö Vesikko on juuri saanut toisen kisapäivän osion päätökseen. Haastatteluhetkellä autokorinkorjauksen kisaurakasta takana ovat jo A-palkin vaihto, alumiiniosan oikaisu, mittalaitetehtävä, lasin asennus sekä turvalaitetehtävä.

– Auton konehuoneessa olin kurkkimassa heti siitä lähtien, kun seisomaan opin, nuorimies hymyilee.

Väinö Vesikon kilpailulaji oli autokorinkorjaus. KUVA JARNO ARTIKA

Joensuussa mukana oleva Vesikon opettaja Hermanni Salonen kiirehtii mukaan keskusteluun:

– Väinö on todellinen moniosaaja. Opintopisteitä on koossa yli vaaditun, ja viime syksyn aikana poika opiskeli kaiken muun ohessa oppisopimuksella Ponssen metsäkoneen korjaajaksi, opettaja kehuu.

Vesikon jatkosuunnitelmatkin ovat selvät. Työt metsäkoneiden parissa jatkuvat jouluun asti. Sitten armeijaan ja ennen sitä tavoittelemaan jatko-opintopaikkaa Turun teknillisestä ammattikorkeakoulusta.

”AUTOMAATIOJUTTU YLLÄTTI”

Mekatroniikka on yksi Joensuun kisojen näytöslajeista. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian opiskelija Sanni Isotalo haroo hiuksiaan varttia ennen lounastaukoa. Robottikäden ohjelmointiin on koko mekatroniikan ryhmältä kulunut arvioitua enemmän aikaa. Haaste kutkuttaa sopivasti.

– Ensimmäinen todellinen kilpailutilanne minulle. Yllätys oli se, että tämä Taitaja-kisa onkin näin iso juttu, Isotalo päivittelee.

Sanni Isotalo ja Pekka Aitto-oja osallistuivat mekatroniikan näytöslajiin. KUVA JARNO ARTIKA

Tänä keväänä valmistuva sähkö- ja mekatroniikan ammattilainen valitsi opiskelualansa sillä ajatuksella, että hänestä tulee sähköasentaja. Kävikin niin, että valinnaisaineeksi valittu automaatio vei nuoren naisen sydämen.

– Automaatiojuttu yllätti – vasta koulussa tajusin, että tämä on minun alani.

Nyt ilonaihe on kesätyöpaikka, jossa Isotalo pääsee näyttämään osaamistaan sekä sähköasentajana että ohjelmoijana. Tulevaisuus on sähkön, automaation ja robotisaation. Alalle valmistuvan nuoren tulevaisuuden työmahdollisuudet näyttävät oivallisilta.

KAKSOISTUTKINTO PLAKKARISSA

Isokyröläisellä Akseli Alapeltolalla on kohta plakkarissa sekä ylioppilastutkinto että elektroniikka-asentajan perustutkinto. Siihen ei nuorenmiehen opintie vielä suinkaan pääty; suunnitelmissa on jatkaa insinööriopintoihin, kunhan armeija saadaan ensin alta pois.

Akseli Alapeltola kilpaili elektroniikassa. KUVA JARNO ARTIKA

Taitaja-kisassa on Vamiasta valmistuvan Alapeltolan mukaan ollut mukavasti haastetta. Nuorukaisen hermot ovat selvästi rautaiset, ohi kulkevat väkijoukot eivät yllä ajattelua sotkemaan.

– Kova taso kilpailussa täällä on. Tuossa juuri piirilevyn suunnittelun aikaa jatkettiin tunnilla, kun porukka ei saanut työtä ajoissa valmiiksi. Kilpailussa tavoitteena on rakentaa pieni humanoidirobotti. Robotti ohjelmoidaan kulkemaan Abloyn älylukon luokse avaamaan ovi.

HITSARILLA TÖITÄ RIITTÄÄ

Arttu Keski-Korvesta tulee huippuhitsari! Jokilaakson koulutuskuntayhtymän toisen vuoden opiskelijalla on kärsivällisyyttä, vakaa käsi ja intohimo tehdä huippusaumaa.

– Ammatillinen koulutus oli ykkösvaihtoehto, halu päästä tekemään työtä käsillään. Levy-hitsaajista on pulaa varsinkin Etelä-Suomessa, senkin puoleen tulevaisuuden näkymät vaikuttavat hyviltä.

Arttu Keski-Korven kilpailulaji oli levy ja hitsaus. KUVA JARNO ARTIKA

Keski-Korven viime vuoden harjoittelupaikka viljan käsittelyyn ja säilöntään tarkoitettuja koneita ja laitteita valmistavassa konepajassa on poikinut kesätyöpaikan jo toistamiseen.

PALKITSEVA KOKEMUS

– Aivan älyttömän hieno kokemus, hihkaisee Oulun seudun ammattiopistosta ompelijaksi keväällä valmistuva Ainomaija Koskela.

Ainomaija Koskela näytti taitonsa vaatteenvalmistuksessa. KUVA JARNO ARTIKA

Opettajat ovat kehottaneet Koskelaa mukaan Taitaja-kisaan jo aieminkin, mutta vasta nyt tuleva ompelija rohkaistui mukaan. Sen verran vauhdikkaasti näppärät sormet ehtivät jo ensimmäisenä kisapäivänä, että toisena kilpailupäivänä jäi aikaa vähän homman hifistelyllekin.

– En olisi osannut odottaa, että finaali on näin iso ja hieno tapahtuma! Eikä häiritse äänet, saati ohikulkijat – päinvastoin tuntuu siltä, että täällä pystyy keskittymään omaan tekemiseensä ihan täysillä.

KUVA JARNO ARTIKA

POIMINTOJA TULOKSISTA

Teollisuusliitto sponsoroi palkinnot lajeissa Autonasennus, Painotuotteen suunnittelu, Vaatteen valmistus ja Huonekalupuuseppä. Onnea palkituille!

Listassa mainittu lihavoituna tässä jutussa haastateltujen finalistien sijoitukset.

Autokorinkorjaus

1. Eino Tuomi / Turun ammati-instituutti
2. Väinö Vesikko / Turun ammatti-instituutti
3. Roni Annala / Omnia

Autonasennus

1. Samuli Kohmo / Rasekon ammattiopisto
2. Kalle Vuorinen / Valkeakosken ammattiopisto
3. Henri Hakola / Sedu

Painotuotteen suunnittelu

1. Petra Suominen / Tampereen seudun ammattiopisto Tredu
2. Tuomas Hakola / Omnia
3. Tia Tast / Stadin ammatti- ja aikuisopisto

Vaatteen valmistus

1. Krista Meriläinen / Lapin koulutuskeskus Redu
2. Tiina Pitkänen / Oulun seudun ammattiopisto
3. Enni Tulla / Gradi
5. Ainomaija Koskela / Oulun seudun ammattiopisto

Huonekalupuuseppä

1. Matias Kuisma / Salon seudun ammattiopisto
2. Niko Moisio / Omnia
3. Joakim Björkström / Optima

Elektroniikka

1. Benjamin Partio / Riveria
2. Paulus Kivelä / Oulun seudun ammattiopisto
3. Aki Kaario / Kouvolan seudun ammattiopisto
4. Akseli Alapeltola / Vamia

Levy ja hitsaus

1. Wiljami Niskakangas / Koulutuskeskus Jedu
2. Pyry-Veikko Ikonen / Koulutuskeskus Salpaus
3. Meiju Eskelinen / Savon ammattiopisto
4. Arttu Keski-Korpi / Koulutuskeskus Jedu

Mekatroniikka

1. Benjamin Vikström ja Robin Wiklund / Optima
2. Alvar Perälä ja Ilari Hakala / Sedu
3. Daniel Rauhala ja Markun Kankaanpää / Keski-Pohjanmaan ammattiopisto
5. Sanni Isotalo ja Pekka Aitto-oja / Gradia 

Katso kaikki tulokset: www.taitaja2019.fi/tulokset

KUVA JARNO ARTIKA

KOMMENTTI

Huikeita nuoria ja osaamista

Jos vaan suinkin mahdollisuus tarjoutuu, kannattaa mennä katsomaan ammattitaidon SM-kilpailuja! On jokseenkin ällistyttävä kokemus nähdä ympärillään satoja nuoria huipputekijöitä – hyvin valmistautuneina, keskittyneinä, iloisina ja upealla tavalla ammattiylpeinä. Kyllä – Taitaja-kisassa on mahdollisuus nähdä kattava kuva Suomen parhaista nuorista alansa osaajista.

Ensimmäisen kerran Taitaja-kilpailuja järjestettiin jo 1990-luvulla. Kuitenkin vasta 2000-luvulla upea valtakunnallinen osaajien näytös on kasvanut nykyisiin mittasuhteisiin. Se kertonee siitä, että ammatillisesta koulutuksesta ja osaamisesta on vuosi vuodelta tullut Suomelle yhä tärkeämpi asia.

Joensuun Taitaja-kilpailun ensimmäisenä tapahtumapäivänä Joensuussa visiteerasi myös Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Vierailu ei ollut pitkä, mutta sekä kilpailijoille että noin 500 toimitsijalle, opettajalle, kannustajalle ja avustajalle sitäkin tärkeämpi. ”Työelämä muuttuu vauhdilla ja teknologinen kehitys kiihdyttää murrosta. Tämän vuoksi osaamisen jatkuva kehittäminen on tärkeää. Yhtä arvokasta työelämässä on muistaa nauttia saavutuksista ja tuntea ylpeyttä ammattiosaamisesta”. Niin viestitti presidentti, Taitaja-kisan tämän vuoden suojelija.

Joensuun Taitaja-kisan kilpailujohtajalla Anne Karppisella puolestaan oli vähintäänkin yhtä tärkeätä sanottavaa. Toisen kilpailupäivän tuoksinassa Karppinen pohdiskeli yritysten vastuuta. ”Taitaja-kisa tekee osaltaan ammatillista koulutusta näkyväksi. Kyse ei ole niinkään markkinoinnista, vaan koulutuksen ja osaamisen merkityksen viestimisestä. Haastamme myös yritykset kertomaan itsestään ja huolehtimaan työntekijöistään. Koulun penkiltä tuleva nuori on taitava ja osaa paljon, mutta tarvitsee vielä myös opastamista ja huolehtimista. Se on yrityksen ja koko työyhteisön asia”.

Ensi vuonna Taitaja-kisan isännyydestä vastaa Jyväskylä. Suunta sinne siis!

Kisavierailija Huang Xin oli innoissaan päästyään puristamaan presidentti Sauli Niinistön kättä. Huang on Skills Finland ry:n avustaja osana valmistautumista WorldSkills 2019 -kilpailuun, joka järjestetään 22.–27.8. Kazanissa Venäjällä. KUVA JARNO ARTIKA

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA

Paikallinen sopiminen on luottamuksesta kiinni

Erot paikallisessa sopimisessa yritysten välillä ovat suuria, kertoo teknologia-alan työpaikoilla tehty tutkimus.

Pellervon Taloustutkimus PTT ja Työterveyslaitos tutki 22 erikokoista yritystä, joilla on kokemusta Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton työehtosopimukseen kuuluvasta paikallisesta sopimisesta.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että paikalliseen sopimiseen vaikuttavat voimakkaasti monet yritykseen ja sen henkilöiden välisiin suhteisiin liittyvät tekijät.

Yritysten välillä on suuria eroja paikalliseen sopimiseen liittyvissä asenteissa, käytänteissä ja mahdollisuuksissa. Tärkeimmiksi eroja selittäviksi tekijöiksi nousivat yhteistyötapa ja luottamuksen määrä.

Sopimisen onnistuminen riippuu tutkimuksen mukaan työpaikalla vallitsevasta luottamuksesta ja yhteistyökyvystä. Sopimista voidaan tutkijoiden mukaan kuitenkin tukea viestinnän, oppimisen ja yhteistyön rakentamisen keinoin.

– Neuvotteluosapuolten välinen luottamus on paitsi paikallisen sopimisen edellytys myös yksi sopimisen lisäämisen suurista haasteista. Luottamusta ei voida tuoda yrityksiin ulkoa, vaan se on rakennettava itse. Tästä syystä yrityksissä käydään paikallisen sopimisen neuvotteluja hyvin erilaisista lähtökohdista, sanoo Työterveyslaitoksen tutkija Kirsi Timonen.

YKSINPUURTAJAT JA YHDESSÄ OIVALTAJAT

Luottamuksen ja yhteistyön määrän perusteella yritykset jakautuivat ryhmiin, jotka edustavat neljää paikallisen sopimisen mallia. Malleille annettiin nimet ”Yksinpuurtajat”, ”Siipirikot”, ”Yhteisölliset” ja ”Yhdessä oivaltajat”.

Yksinpuurtajissa työntekijät suhtautuvat sopimiseen usein epäillen.

Siipirikoissa luottamus osapuolten välillä on saanut kolauksia, ainakin hetkeksi.

Yhteisölliset ovat usein perheyritystaustaisia, ja niitä leimaa epämuodollinen toimintakulttuuri.

Yhdessä oivaltajissa vallitsee jatkuvan kehittämisen asenne. Siellä neuvottelujärjestelmä on toimiva ja sopiminen luonnollinen osa arkipäivää

SOPIMISTA MAHDOLLISTA KEHITTÄÄ

Tutkimuksen pohjalta tutkijat antavat suosituksia paikallisen sopimisen kehittämiseksi sekä yritystasolla että valtakunnallisesti.

– Ennen kaikkea neuvotteluosapuolten pitää tietää, mistä voidaan sopia ja mitkä ovat taustalla olevat lait ja sopimukset. Lisäksi pitää ymmärtää sopimusten vaikutukset. Paikallisen sopimisen lisääntyessä myös työntekijöiden edustaja tarvitsee yhä vankempaa liiketaloudellista osaamista, sanoo PTT:n liiketaloustutkija Raija Heimonen.

Yrityksissä paikallista sopimista edistävää kulttuuria voidaan tutkijoiden mukaan tukea yksinkertaisin keinoin: kehittämällä viestintää, edistämällä oppimista ja rakentamalla vuorovaikutusta.

– Paikallisesta sopimisesta tulisi tehdä luontainen osa yrityksen strategiaa ja johtamista läpi koko organisaation. Toimiva paikallinen sopiminen on yrityksille kilpailuetu markkinoilla, ja se on myös etu kilpailtaessa osaavasta työvoimasta.

Paikallisessa sopimisessa kannattaa kuitenkin edetä yrityksen valmiuksien mukaan, painottavat tutkijat. Kaikki yritykset eivät heidän mukaansa ole vielä valmiita paikalliseen sopimiseen, vaikka siihen olisikin halua.

LIITTOJEN YHTEISTYÖ TARPEEN

Jotta paikallinen sopiminen saadaan rullaamaan, tarvitaan tutkijoiden mielestä lisää yhteistyötä työnantaja- ja työntekijäliittojen välille. Kilpailukykynäkökulmasta tutkijat pitävät tärkeänä yhteisiä päämääriä työmarkkinaosapuolten välillä sekä koko Suomen kattavaa paikallisen sopimisen strategiaa. He ehdottavat myös tasomittarien luomista paikallisen sopimisen seurantaan.

Maan laajuinen paikallisen sopimisen strategia parantaisi tutkijoiden mielestä keskinäistä luottamusta ja samalla selkeyttäisi työmarkkinaosapuolten rooleja.

Pääsiäisen alla keskiviikkona julkaistu tutkimus oli toteutettu Työsuojelurahaston, Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton tuella.

”Kun puhutaan aidosta paikallisesta sopimisesta, niin mahdollisuus siihen on olemassa, sitä ei mikään estä.”

 

Paikallisia sopimuksia solmitaan joka päivä

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon mukaan liiton työpaikoilla paikallisia sopimuksia tehdään joka päivä erilaisista asioista.

Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton yhteisessä historiassa paikallinen sopiminen mahdollistettiin jo 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.

– Raamit löytyvät lainsäädännöstä ja työehtosopimusten minimiturvasta, mutta muuten työpaikoilla on vapaat kädet asioista neuvotella ja sopia, sanoo Aalto.

Edellytys sopimiseen on Aallon mukaan se, että kummallakin osapuolella on riittävä perehtyneisyys kokonaisuuteen.

– Ei riitä pelkästään se, että osapuolet tuntevat työehtosopimuksen, ja työntekijöiden edustaja tuntee työntekijöiden ja yrityksen edustaja yrityksen asiat. Tiedonvälitys osapuolten välillä aivan olennaisessa roolissa, että syntyy yhteistä tahtoa tehdä paikallisia ratkaisuja.

Aallon mielestä olennainen asia on se, että millään mahtikäskyillä tai edes lainsäädännöllä ei paikallinen sopiminen edisty.

– Mutta kun puhutaan aidosta paikallisesta sopimisesta, niin mahdollisuus siihen on olemassa, sitä ei mikään estä.

Minna Helle, Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja. KUVA KITI HAILA

PAIKALLINEN SOPIMINEN ELINEHTO

Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle sanoo olleensa harmissaan, kun julkisuudessa on laitettu yhtäläisyysmerkki paikallisen sopimisen ja esimerkiksi palkkojen leikkaamisen välille.

– Tämä on se kulma, millä asiat julkisuudessa esitetään, vaikka siitä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että haetaan tuottavuutta, työnhyvinvointia ja asioita, jotka auttavat yrityksiä ja niiden työntekijöitä pärjäämään.

Helteen mukaan paikallinen sopimus on elinehto vientiyrityksille.

– Sitä on pakko osata käyttää. Kysymys ei ole siitä, että työnantajat ja palkansaajat ovat vastakkain, vaan siitä, että työnantajat ja palkansaajat ovat samassa veneessä Suomi vastaan muu maailma –välisessä kilpailussa.

– Suomalaiset vientiyritykset luovat suoraan ja välillisesti 43 prosenttia suomalaisten työpaikoista. Kun keskustellaan siitä, että miten hyvinvointipalvelut rahoitetaan tai saadaan työllisyyttä ylös, niin on hyvä muistaa, että vientiyritykset ovat elinehto sille, että hyvinvointipalvelut pystytään rahoittamaan.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA

Noin puolet kansanedustajista kuuluu ammattiliittoon – Teollisuusliitosta viisi jäsentä Arkadianmäelle

Julkisen sektorin ongelmia ymmärretään tulevassa eduskunnassa hyvin, ainakin jos vastavalittujen kansanedustajien taustoja vertaa. Lääkäreitä, opettajia, sairaanhoitajia ja muita kunta-alan ammattilaisia meni läpi kymmenittäin.

”Opettajien puolue” on vahvasti edustettuna eduskunnassa. Opetusalan ammattijärjestö OAJ laskee, että valituista kansanedustajista 30 edustaa kasvatus- ja opetusalaa. Heistä 23 on opettajia ja 7 tutkijoita. Valtaosa näistä valittiin keskustan (6 henkilöä) ja kokoomuksen (5) listoilta.

Hallituspohja voi OAJ:n puolesta olla mikä vain, sillä opettajia riittää suurissa puolueissa. Vihreisiin, sosialidemokraatteihin ja perussuomalaisiin kuuluu kuhunkin kolme opettaja- tai tutkijataustaista kansanedustajaa.

ÄÄNIKUNINGATAR KUULUU JHL:OON

SAK:laisen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n jäsenistä kaikkiaan 20 henkilöä valittiin eduskuntaan. Eniten JHL:n tiedossa olevia jäseniä on tulevassa SDP:n ryhmässä (12), seuraavaksi eniten vasemmistoliiton ryhmässä (5), heidän joukossaan vaalien äänikuningatar Li Andersson. Myös kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa ja yksi keskustan edustaja, Antti Kaikkonen, kuuluvat JHL:oon.

Terveyden- ja sairaanhoitoalaa edustava Tehy sai eduskuntaan ennätysmäärän jäseniään, peräti 10. Heistä neljä kuuluu SDP:hen, ja loput edustavat perussuomalaisia (3), vihreitä (1), kokoomusta (1) ja keskustaa (1).

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty kertoo, ettei yksikään ehdolla ollut liiton jäsen tullut valituksi. Lähi- ja perushoitajia edustava SuPer ei ole kertonut, menivätkö ehdolla olleet jäsenet läpi.

Lääkäriliitto ei ole liioin tiedottanut eduskuntaan valituista lääkäreistä, mutta eduskuntaan valittiin muun muassa HUS:n entinen toimitusjohtaja Aki Lindén (sd).

Palvelualojen ammattiliiton jäsenistä eduskuntaan nousee viisi henkilöä, joista kolme kuuluu vasemmistoliittoon ja kaksi SDP:hen. Heistä uutena valittiin SDP:n Savo-Karjalan toiminnanjohtaja Seppo Eskelinen.

Rautatiealan unioni sai ainakin yhden puolestapuhujan, sillä eduskuntaan palasi tauon jälkeen Raimo Piirainen (sd). Auto- ja kuljetusajan työntekijäliiton AKT:n vaaleissa ehdolla olleista jäsenistä yksikään ei yltänyt tällä kertaa eduskuntaan.

TEOLLISUUDESTA VÄHÄN EDUSTAJIA

Kaikkiaan viisi valituista kansanedustajista kuuluu SAK:laiseen Teollisuusliittoon (SDP 2, vasemmistoliitto 2 ja Perussuomalaiset 1). Edustajista kolme on uusia: Imatran terästehtaan pääluottamusmies Niina Malm (sd), kokoonpanija Juha Mäkynen (ps) ja ammattiosaston tiedottaja Johannes Yrttiaho (vas). Paikkansa uudistivat Jukka Gustafsson (sd) ja Jari Myllykoski (vas).

Paperiliitosta ja Elintarviketyöläisten liitosta ei yksikään ehdolla ollut jäsen päässyt eduskuntaan. Eduskuntaan pääsi kuitenkin entinen paperiprosessinhoitaja ja entinen liiton työehtosihteeri, nykyinen puutarhuri Juho Kautto (vas).

Rakennusliittoon kuuluva Matti Semi (vas) valittiin uudelleen eduskuntaan.

STTK:lainen Ammattiliitto Pro kertoo, että heidän jäsenistään kaksi valittiin eduskuntaan, joista tunnetuin on SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Hänet mainitaan myös akavalaisen Lakimiesliiton läpimenneiden listalla.

Lisäksi osa ehdokkaista ei ole kertonut ammattiliiton jäsenyydestään.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVA KITI HAILA

Ay-koulu Rovaniemellä: Työelämässä tarvitaan vakautta

Teollisuusliiton Ay-koulut käynnistyivät tammikuun loppupuolella. Työelämän viimeaikainen kehitys ja kehittämistarpeet puhuttivat Rovaniemellä.

KUVA YLLÄ: Jukka Ruohonen, Leena Yliruokanen ja Juha Ritola osallistuivat Rovaniemellä järjestetyn Ay-koulun ensimmäiseen kurssijaksoon yhdessä yli 20 muun osallistujan kanssa 23. tammikuuta. Ryhmällä on edessään vielä kaksi koulutusrupeamaa ja päättäjäistilaisuus. KUVA TIMO LINDHOLM

Leena Yliruokanen meni vuonna 2005 BRP Finlandin Rovaniemellä sijaitsevalle moottorikelkkatehtaalle oppisopimuksella töihin. Ura jatkui oppisopimuksen jälkeen saumattomasti vakinaisen työntekijän vakanssilla erilaisissa kokoonpanotehtävissä. Vuonna 2017 Yliruokanen siirtyi yrityksen sisällä oppisopimuksella varastotehtäviin ja sen myötä sekventointitiimin jäseneksi.

– Sekventointitiimi pitää huolen siitä, että oikeat osat menevät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan tuotantoon. Siirtyminen tuotannosta varaston puolelle sopii minulle oikein hyvin. Nyt voin vaikuttaa enemmän työtahtiini. Toisaalta työ varaston puolella on fyysisesti kevyempää kuin kokoonpanossa, työn ohessa logistiikan perustutkintoa opiskeleva Yliruokanen arvioi.

Kelkkatehtaalla vuotuiseen työnkiertoon on perinteisesti sisältynyt lomautusjakso. Tänäkin vuonna lomautus alkoi heti kun sesonkikohtaisen tuotantosuunnitelman mukainen viimeinen kelkka valmistui tammikuun loppupuolella.

– Otan lomautuksen siltä kannalta, että voin rauhassa ladata akkuja ja antaa aikaa perheelle, itselle ja harrastuksille. Sen jälkeen sitä lähtee uudella innolla tehtaalle. Näkee jälleen ihanat työkaverit. Se on mahtavaa.

Yliruokanen on tyytyväinen siihen, että hänen ei lomautuksensa takia tarvitse ryhtyä täyttämään aktiivimallin ehtoja.

– Jos lomautus kestäisi pidempään, esimerkiksi neljä kuukautta, niin sitten edessä olisi aktiivisuuden osoittaminen aktiivimallin edellyttämällä tavalla. Näin olisi siitä huolimatta, että vakinainen työsuhde on voimassa samoin kuin on varma tieto siitä, että työt jatkuvat lomautuksen päätyttyä.

– En näe siinä oikein mitään järkeä. Sen sijaan pitäisi nähdä, että ihmiset haluavat tehdä töitä. Se on elämisen edellytys, Yliruokanen toteaa.

VAAKAKUPPI KOKO AJAN LIIKKEESSÄ

Jukka Ruohonen aloitti työt BRP Finlandin moottorikelkkatehtaalla 12.8.1980 tiistaiaamuna kello 7.00. Nyt Ruohosella on menossa 39 työvuosi samassa yrityksessä. Tehtävät ovat vaihtuneet samoin kuin yrityksen omistajapohja ja toimintatavatkin.

–Työntekijät pystyivät ennen vaikuttamaan töihinsä enemmän kuin nykyään. Minusta olisi jälleen aika ottaa askeleita siihen suuntaan, että työntekijät nähdään yksilöinä ja että heitä myös arvostetaan enemmän yksilöinä. Ei vain ryhmänä, jonka tehtävänä on hoitaa tietyt työtehtävät. Kahdenkeskisellä kommunikoinnilla on iso merkitys, kun johtamisen ketjut ovat muuttuneet pitkiksi ja moniportaisiksi, Ruohonen pohtii.

KUVA TIMO LINDHOLM

Työelämän kehitystä yleisellä tasolla miettiessään Ruohonen kiinnittää huomionsa siihen, että työntekijöiden osana on viime vuosina ollut muutoksen rattaisiin sopeutuminen.

– Jos jotain annetaan, niin jotain otetaan pois. Jos jotain luvataan, niin se luvataan sillä ehdolla, että jotain otetaan pois. Tasapainotilaa ei näytä syntyvän puhumattakaan siitä, että päädyttäisiin plussan puolelle. Vaakakuppi on koko ajan liikkeessä. Työntekijöiden kannalta olisi tarpeen päästä nykyistä vakaampaan tilanteeseen.

– Vähän samanlainen asetelma on minusta myös työttömillä. Heistä on tehty poliittinen kiistakapula, joka siirtyy hallitukselta toiselle. Toivon, että samoja virheitä, kuten aktiivimalli, ei enää tehdä tulevaisuudessa. Työttömiä tulee kuitenkin aina olemaan.

YHTEISTOIMINTA ON VOIMAVARA

Juha Ritola on työskennellyt kahden vuoden ajan Puusepänliike Peltoniemellä Kemijärvellä. Sitä ennen hän on hankkinut elantonsa esimerkiksi kiinteistöhuollon yrittäjänä ja huoltomiehenä Nokian palveluksessa.

Yrityksenä yli 40 vuoden ikään ehtineen keittiö- ja kylpyhuonekalusteita valmistavan Peltoniemen palvelukseen mentyään Ritola alkoi melko pian kysellä, oliko talossa luottamusmiestä. Kävi ilmi, että liiton jäseniä kyllä löytyi, mutta sen pidemmälle järjestäytyminen ei ollut edennyt. Ritola ryhtyi edistämään asiaa. Nyt hän on työpaikkansa pääluottamusmies.

– Pidän yhteistoimintaa yrityksissä voimavarana. Tärkeitä ideoita tulee myös suoraan lattialta, kun vaan maltettaisiin kuunnella. Kaikista parhaiten menee, kun vuoropuhelu on olemassa. Sitä me olemme viemässä askel kerrallaan eteenpäin.

– Omalla taustallani ymmärrän myös sen, mikä tuska yrittäjällä on toiminnan pyörittämisessä ja yrityksen tulevaisuuden rakentamisessa. Kukaan ei huvikseen ketään työllistä. Tulosta pitää syntyä, että yrityksellä on edellytykset jatkaa toimintaansa.

Työelämän tulevaisuutta pohtiessaan Ritola puhuu työajan lyhentämisen puolesta.

– Työaikaa lyhentämällä voitaisiin lisätä työllisten määrää. Se on tärkeä tavoite. Asioita täytyy kuitenkin varmasti tarkastella aika monelta kantilta, jotta siihen suuntaan voitaisiin edetä. Voi olla, että joudumme esimerkiksi harkitsemaan sitä, voidaanko lauantaista ja sunnuntaista tehdä samanarvoisia työpäiviä muiden viikonpäivien kanssa.

– Toisaalta samassa paketissa voitaisiin miettiä myös irtisanomissuojan merkitystä. Minusta irtisanomissuojan heikentäminen on huono asia. Koeaika on jo pidennetty kuuteen kuukauteen. Jos siinä ajassa työnantaja ei näe, minkälainen kaveri on töihin tullut, niin vika on katsojassa.

KUVA TIMO LINDHOLM

MIKÄ AY-KOULU?

  • Ammattiosastot järjestävät koulutusta lähellä jäseniä, heidän kotipaikkakunnallaan tai työpaikan läheisyydessä. Liitto tukee rahallisesti tätä koulutusta. Yksi koulutusmuoto on ammattiosaston tai ammattiosastojen yhdessä järjestämät Ay-koulut.
  • Ay-koulu voi koostua esimerkiksi kolmesta tai neljästä koulutustilaisuudesta. Aiheet valikoituvat jäsenten ja luottamushenkilöiden koulutustarpeiden mukaan. Kunkin koulutustilaisuuden opetustuntimäärä voi olla joko kolme tai kuusi tuntia. Myös päätöstilaisuus voi sisältää opetusta.
  • Kun ammattiosaston opintosihteeri tai muut koulutuksen järjestäjät alkavat suunnitella Ay-koulua, mietitään ensin kohderyhmä, kenelle koulutus on suunnattu, sen jälkeen suunnitellaan tai kartoitetaan kohderyhmän toiveet koulutuksen sisällöistä. Liitto valmistelee koulutusaineistoja myös alueellisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Ay-koulua varten on erillinen kurssitukihakemus, jolla tukea haetaan. Ay-kouluihin myönnetään peruskurssitukea 3 h / 15 euroa / henkilö tai 6 h / 25 euroa / henkilö toteutuneiden tuntien mukaan. Kurssitukilomake löytyy liiton verkkosivuilta osoitteesta: www.teollisuusliitto.fi/ammattiosastokoulutus.
  • Ay-koulun ajalta voidaan ”säästää” varoja päätöstapahtumaa tai -matkaa varten. ”Ay-koulupankin” edellytyksenä on, että ammattiosasto tai ammattiosastot suunnittelevat yhdessä koulunsa huolella ja toimittavat kurssitukihakemuksen mukana koulun koko ohjelman liiton koulutusyksikköön viimeistään viisi viikkoa ennen ensimmäistä koulutustilaisuutta. Silloin kun Ay-kouluun osallistuu jäseniä useammasta osastosta, on osastojen sovittava järjestelyihin liittyvistä asioista keskenään.
  • Jäsenet pääsevät ilmoittautumaan ja osallistumaan Ay-kouluihin seuraamalla oman ammattiosastonsa tiedottamista. Jäsenet voivat myös toimia osastoissaan aloitteellisesti koulujen järjestämiseksi.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT TIMO LINDHOLM