OIVALTAJA: Teollisuusliiton urapalveluja käyttänyt Esa Untinen: ”Elämä alkoi hymyillä”

Metsäkoneenkuljettaja Esa Untinen kipuili viime syksynä lomautusten kanssa, kun liiton urapalveluista soitettiin ja kysyttiin, kiinnostaisiko nuorta miestä osallistua liiton urapalveluun. Untinen päätti kokeilla, kun aikaa oli olla välillä viikkojakin vain kotosalla.

7.5.2021

TEOLLISUUSLIITON URAPALVELUT

ESA UNTINEN

Toholampi
Metsäkoneenkuljettaja, Säilynoja Forest, Sievi
Maataloustyöntekijä, Haasala Oy, Lohtaja
Metsäkonealan ja puutavaraterminaalien työntekijät ao. 773

Henkilökohtainen uravalmennus on liiton jäsenetu, jossa voi pohtia valmentajan kanssa työnhakua, osaamisen kasvattamista tai hyvinvointiasioita. Palvelun tuottaa Teollisuusliitolle yhteistyökumppani UP Partners.

Untinen on käynyt useita puhelinkeskusteluja uravalmentaja Mai Peltoniemen kanssa. Asiaa on riittänyt puolesta tunnista puoleentoista tuntiin.

– Oli henkisesti raskasta olla viikkoja kotona lomautettuna. Mai kyseli kuulumisia ja mietimme yhdessä, mitä tehdä. Rahatilannekin alkoi olla tiukka, joten tuumin, että kotona olemisen sijasta voisin hakea toista työpaikkaa tai vaikka keikkahommia, eikä niiden välttämättä tarvitse olla edes omalta alalta.

Keski-Pohjanmaalla Toholammilla asuva Untinen sai vinkkejä mahdollisista työpaikoista tutuiltaan ja soitti yrittäjille. Maaliskuussa hän aloitti metsänhoitopalvelualan yrityksessä Säilynoja Forestilla metsätyöt. Toinenkin vinkki kesäajan sesonkitöistä poiki tulosta: kesäksi Untinen on sopinut metsä- ja peltoalan töistä lohtajalaisen Haasala Oy:n kanssa.

Seuraavaksi talvisesongiksi Untinen toivoo pääsevänsä taas jatkamaan Säilynoja Forestin metsätöissä.

– Nyt on suullisesti sovittu, että aloitan peltohommat Haasalalla, kun metsään tulee toukokuussa kelirikko. CV:n tuunaaminen omavalmentajan kanssa henkilöstövuokrausyrityksen käyttäjäprofiiliin jäi tekemättä, kun kaksi uutta työpaikkaa ilmaantui.

Oli henkisesti raskasta olla viikkoja kotona lomautettuna.

Liiton uravalmennus on Untisen mielestä hyvää palvelua. Keskustelut ovat olleet Untisen mielestä kannustavia ja jopa terapeuttisia. Untinen heräsi ajattelemaan, ettei elämä ole yhdestä työpaikasta kiinni.

– Välittäminen paistaa valmentajasta läpi.

Untinen on tyytyväinen nykytilanteensa. Elämä hymyilee, vaikka mikään ei ole satavarmaa.

Uravalmennuksessa olisi ollut mahdollista osallistua myös webinaareihin ja verkkokursseille, mutta Untinen ei läppärin ääressä istumisesta innostunut. Puhelin oli riittävä väline niin keskusteluihin omavalmentajan kanssa kuin onnistuneeseen työnhakuun.

Lue lisää liiton urapalveluista: www.teollisuusliitto.fi/urapalvelut

TEKSTI PIA KOIVISTO
KUVA PÄIVI KARJALAINEN

TEKNOLOGIASEKTORI: ”Näkemys ja osaaminen ovat laajentuneet”

Teollisuusliiton teknologiasektori ajaa jäsenten etuja neljällä sopimusalalla. Sektorin johtaja Jyrki Virtanen kertoo, että Teknologiateollisuus ry:n irtiotto työehtosopimustoiminnasta loi monta avonaista kysymystä.

29.4.2021

Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen katsoo, että liiton kolme ensimmäistä toimintavuotta ovat olleet opettavaisia.

– Koko ajan opitaan toisiltamme ja pikkuhiljaa hitsaudutaan yhtenäiseksi joukkueeksi, Virtanen sanoo.

Jyrki Virtanen
Jyrki Virtanen

Metalliliiton, TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton ja Puuliiton fuusiosta vuonna 2018 syntyneessä Teollisuusliitossa on laaja katselukulma kotimaan teollisuuteen.

– Jokaisen näkemys ja osaaminen ovat laajentuneet, Virtanen pohtii.

Teollisuusliitossa edunvalvonta- ja työehtotoimintaa hoidetaan neljällä eri sektorilla, jotka ovat teknologiasektori, kemian sektori, puutuotesektori ja erityisalojen sektori.

NELJÄ SOPIMUSTA, KOLME NEUVOTTELUKUMPPANIA

Teknologiasektorin neljä sopimusalaa ovat malmikaivokset, pelti- ja teollisuuseristysala, puolustusministeriön työpaikat sekä teknologiateollisuus.

– Meillä toiminta jatkui Metalliliiton pohjalta, Virtanen kertoo.

Teknologiateollisuuden sopimusalalla työskentelee noin 71 400 Teollisuusliiton jäsentä. Työehtosopimus on solmittu Teknologiateollisuus ry:n kanssa.

Malmikaivosten sopimusalalla työehtosopimus on solmittu myös Teknologiateollisuus ry:n kanssa. Teollisuusliiton jäsenistä noin 1 600 työskentelee sopimusalalla.

Pelti- ja teollisuuseristysalalla työehtosopimus on tehty Metalliteollisuuden harjoittajain liiton – MTHL:n Työnantajat ry:n kanssa. Sopimusalalla työskentelee reilu 1 200 Teollisuusliiton jäsentä.

Puolustusministeriön työpaikkojen sopimusalalla työskentelee noin kymmenen Teollisuusliiton jäsentä. Alalla noudatetaan Teollisuusliiton ja puolustusministeriön välistä työehtosopimusta ja sen osana valtion yleisiä työehtoja.

TEKNOLOGIATEOLLISUUDESSA MONI ASIA AUKI

Teknologiasektorin toimintaympäristö on ollut viime vuosina vakaa. Tähän tuli muutos 25. maaliskuuta, kun Teknologiateollisuus ry ilmoitti lopettavansa työehtosopimuksista neuvottelun ja siirtävänsä valtakunnalliset neuvottelut uuteen Teknologiateollisuuden työnantajat ry -yhdistykseen.

– Neuvottelukulttuuri oli pysynyt ennallaan ilmoitukseen saakka, Virtanen sanoo.

Tällä hetkellä ilmassa on monta avonaista kysymystä. Teknologiateollisuuden työehtosopimus päättyy marraskuun lopussa.

– Tuntuu siltä, että aika paljon on auki kysymyksiä työantajapuolellakin, Virtanen toteaa.

Tulevan valtakunnallisen neuvottelukumppanin jäsenyritysten määrä ja sitä kautta sopimuksen yleissitovuus on kysymyksistä keskeinen. Elokuussa varsinaisen toimintansa aloittavassa uudessa työantajayhdistyksessä oli perustettaessa kolme jäsenyritystä.

– Ennen syksyä ei tiedetä, millaisen porukan kanssa neuvotellaan, Virtanen sanoo.

Ei ole vanhoja tulkintoja, kun on aivan uusi neuvotteluosapuoli.

Jos syksyllä päädytään laajasti yrityskohtaisiin neuvotteluihin, vaativat neuvottelut runsaasti resursseja kaikilta osapuolilta.

– Arvioni on, että tulee pitkät neuvottelut, kun käydään pykälä pykälältä läpi, Virtanen sanoo.

Perinteisesti neuvotteluissa on voitu luottaa aiemmissa neuvotteluissa tehtyihin tulkintoihin.

– Ei ole vanhoja tulkintoja, kun on aivan uusi neuvotteluosapuoli, Virtanen toteaa.

Tulevien neuvottelujen teemojen Virtanen uskoo pysyvän pääosin totutun kaltaisina. Vuosi vuodelta työnantajapuoli on tuonut pöytään kovempia kysymyksiä, jotka liittyvät perusarvoihin.

– Keskeisenä kysymyksenä on luottamusmiesjärjestelmä. Sitä työnantaja on koettanut murentaa joka kierroksella, Virtanen kertoo.

RAUHATON NEUVOTTELUKIERROS

Paikallisen sopimisen lisääminen on Teknologiateollisuuden keskeinen perustelu irtiotolleen.

– Paikallinen sopiminen on ollut mahdollista, eikä se muutu jatkossakaan, Virtanen toteaa.

Hän tulkitsee, että paikallisen sopimisen lisääminen tarkoittaa eri asioita eri osapuolille.

– Työnantajapuolen tavoitetila on saada avattua paikallista sopimista siten, että ohitettaisiin liiton edustaja mahdollisimman monessa paikassa, Virtanen sanoo.

Yleissitovat työehtosopimukset ovat perinteisesti luoneet sopimusaloille vakautta ja ennustettavuutta. Syksyllä alkavissa neuvotteluissa tämä ei ole enää oletus.

– Siltä se tässä vaiheessa näyttää, että syksy on rauhaton. Katsotaan nyt, millä mallilla saadaan vietyä neuvottelut läpi, Virtanen sanoo.

Teknologiasektorilla tehdään suunnitelmat sekä yleissitovan sopimuksen neuvotteluun että tilanteeseen, jossa yleissitovuutta ei ole, Virtanen kertoo

AJANKOHTA YLLÄTTI, SUUNTA EI

Teknologiateollisuuden irtiotto ei ollut yllätys Virtaselle, sillä työnantajajärjestössä on ajettu paikallisuutta pitkään. Aikataulu kuitenkin muotoutui yllättävän nopeaksi.

Metsäteollisuus ry ilmoitti lokakuussa 2020 irtautuvansa työehtosopimustoiminnasta. Teollisuusliiton kanssa solmitut metsäteollisuuden työehtosopimukset päättyvät vuoden 2021 lopussa ja helmikuun 2022 lopussa.

– Vielä ei ole kokemusta, miten metsäteollisuuden malli toimii, Virtanen pohtii.

Teknologiateollisuus teki oman irtiottonsa ilman keskusteluja Teollisuusliiton kanssa.

– Olisin kuvitellut, että päätös olisi tullut vasta sitten, jos neuvotteluissa ei saada kipeitä asioita ratkaistua, Virtanen sanoo.

TEKNOLOGIASEKTORI

Työmarkkinoiden käytössä olevat jäsenet 31.12.2020
Teknologiateollisuus 71 420
Malmikaivokset 1 576
Pelti- ja teollisuuseristysala 1 247
Puolustusministeriön työpaikat 9
Yhteensä 74 252

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN

Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnot kolmelle yritykselle ja kahdelle oppilaitokselle

Turvallisuustyöhön kannustavat palkinnot jaettiin Kemiat kohtaavat -virtuaalitilaisuudessa, jossa keskusteltiin myös tulevan talouskasvun edellytyksistä.

13.4.2021

Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnoilla kannustetaan yrityksiä ja oppilaitoksia turvallisuustyön kehittämiseen ja hyvien käytäntöjen jakamiseen. Vuoden 2021 palkinnot jaettiin 13.4. järjestetyssä Kemiat kohtaavat -virtuaalitilaisuudessa.

Suurten yritysten sarjassa palkittiin Nokian Raskaat Renkaat Oy. Palkintoraadin mukaan yritys on tehnyt muutaman vuoden aikana turvallisuuskulttuurin harppauksen ja saavuttanut tavoitteen nollasta tapaturmasta.

Keskisuurten yritysten sarjan voitti Kraton Chemical Oy, joka palkittiin nyt toista kertaa. Raadin mukaan yritys onnistuu vuosi vuoden jälkeen toteuttamaan uusia ennakoivan turvallisuustyön hankkeita ja on valmis jakamaan hyviä käytäntöjä muille alan yrityksille.

Pienten yritysten sarjassa palkittiin Satatuote Oy. Palkintoraati kiittää yritystä kyvystä ottaa koronatilanne haltuun sen eri vaiheissa: henkilöstön turvallisuudesta pidettiin huolta, ja samalla huoltovarmuuden kannalta tärkeä tuotanto pysyi keskeytyksittä käynnissä.

Nokian Raskaat Renkaat Oy:n ja Satatuote Oy:n työsuojeluvaltuutetut kertovat Tekijä-lehden haastattelussa, miten työntekijöiden turvallisuudesta on huolehdittu.

TURVALLISUUDEN KULTTUURIA OPPILAITOKSISSA

Oppilaitosten yleisen sarjan voitti itäisellä Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla toimiva ammatillinen oppilaitos Careeria. Palkintoraadin mukaan oppilaitoksessa on tartuttu systemaattisesti ja määrätietoisesti turvallisuuskulttuurin kehittämiseen. Oppilaitoksessa on ollut tavoitteena saada aikaan yhteisöllinen turvallisuuden ja hyvinvoinnin työskentelykulttuuri.

Oppilaitoksissa kemian sarjan voittajana palkittiin Tampereen seudun ammattiopisto Tredu. Raati kiittää tapaa, jolla oppilaitoksessa prosessiteollisuuden opinnot yhdistetään käytännönläheisesti ja innostavasti oikeiden tuotteiden valmistukseen. Koronavuonna oppilaitoksessa esimerkiksi aloitettiin käsidesin tuotanto.

PALKINNOT KANNUSTAVAT MUUTOKSENTEKIJÖITÄ

Palkintoraati sai lukuisia hyviä palkintohakemuksia. Tänä vuonna tuomaristo päätyi kannustamaan palkinnolla muutoksen tekijöitä.

– Palkitut ovat tarttuneet vahvasti turvallisuuskulttuurin kehittämiseen, ottaneet haltuun poikkeustilanteita ja jakaneet innovatiivisia uusia käytäntöjä myös muiden hyödynnettäväksi, kertoo raadin ajatuksista kilpailun koordinaattori Merja Vuori Kemianteollisuus ry:stä.

Palkinto on aiemmin jaettu neljä kertaa vuosina 2010, 2014, 2017 ja 2019. Oppilaitoksia palkittiin nyt kolmatta kertaa. Vuoden 2021 palkintovideo on katsottavissa YouTubessa.

Kilpailu järjestävät yhteistyössä Kemianteollisuus ry, Teollisuusliitto ry, Ammattiliitto Pro ry ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry. Palkintoraadissa oli järjestävien tahojen edustajien lisäksi ensimmäistä kertaa edustus Työturvallisuuskeskuksesta.

Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinto on osa Responsible Care -vastuullisuusohjelmaa ja Työturvallisuuskeskuksen koordinoimaa Turvallisuuskumppani -yhteistyötä.

PANEELI POHTI TALOUSKASVUN TEKIJÖITÄ

Kemiat kohtaavat -verkkotapahtuman paneelikeskustelussa kysyttiin, miten pandemiasta ponnistetaan nousuun?

Keskustelemassa olivat Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n ekonomisti Sanna Kurronen, kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki ja sosialidemokraattien kansanedustaja Matias Mäkynen.

Paikallisen sopimisen tarpeellisuudesta panelistit olivat yleisellä tasolla yksimielisiä, mutta tarkemmissa sisällöissä ja toteutuksessa oli erilaisia näkemyksiä.

– Paikallisella sopimisella on saatu paljon hyvää aikaisesti, kun puhutaan nimenomaan sopimisesta. Jos puhutaan sanelusta, se ei tuo positiivista, Aalto totesi.

Hallituspuolueen Mäkynen linjasi, että paikallinen sopiminen on tärkeä jouston väline ja hallitusohjelman mukaisesti sopimista edistetään työehtosopimusten kautta. Oppositiopuolueen Lepomäki piti paikallista sopimista tärkeänä, minkä takia se tulisi kirjata lakiin. EVA:n Kurronen toivoi, että paikallisen sopimisen avulla yritysten reagointikyky paranisi suhdannevaihteluissa.

Valtion velkaantumisen pysäyttämisen keinoista panelistit olivat pääosin yksimielisiä. Yritysten toimintaympäristön parantaminen ja investointien tukeminen olivat kaikkien keinolistalla talouskasvun takaajina.

Panelisteilta myös kysyttiin, mitä konkreettista maan hallituksen pitäisi päättää kohta alkavassa kehysriihessään, jotta Suomeen saadaan lisää investointeja. Aalto nosti esiin teollisuuden sähköistämisen tuen ja Lepomäki kokonaisveroasteen laskemisen. Mäkynen ja Kurronen kannattivat yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tukea.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN

Taru Aalto: Kun työaika päättyy, harrastaminen alkaa

Valitettavan usein olen törmännyt tarinaan, jossa hevosalalle nuorena innokkaasti suunnannut ihminen on päätynyt alan vaihtoon nopeasti uralle päästyään.

Usein olen kuullut myös tarinan, jossa hevostalleilla pitkään uurastanut työntekijä haluaisi tehdä samoja töitä jatkossakin, mutta on lopen uupunut liikaan työhön, vähäiseen arvostukseen ja mitä erikoisempiin työsuhderistiriitoihin.

Tällainen ihminen tuntee olevansa ansassa.

Työ on intohimo ja parhaimmillaan palkitsevaa, mutta kaikki muu työsuhteeseen liittyen onkin vähän sinnepäin, tai ei oikeastaan edes sitä. Valittaakaan hän ei oikein halua.

Seuraavia työntekijöitä on varmasti tulossa ilomielin ja innoissaan.

Epäkohtia alalla työskentelyyn luo esimerkiksi se, että raja harrastamisen ja työnteon välillä on häilyvä. Usein uransa alkumetreillä olevat rakkaan asian äärellä työskentelevät eivät malta erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.

Työajan päätyttyä jäädään harrastamaan, joko ihan oikeasti tai sitten työtehtävien merkeissä. Vapaaehtoisesti usein kuitenkin.

Touhu hevosten kanssa vie mennessään ja täyttää mielen sekä sydämen.

Pidempään alalla työskennelleet hevosenhoitajat taas eivät halua jättää työtehtäviä kesken, vaikka työaika on päättynyt ja mieli tekisi kotiin lepäämään. He ehkä tietävät, että kukaan muukaan ei tee työtä loppuun ja siitä kärsivät hevoset.

Työnantaja puolestaan tietää, olettaa ja jopa edellyttää, että työntekijät toimivat juuri näin ja kaikki tulee tehtyä. Se, mitä työnantaja ei ehkä tiedä, on työehtojen olemassaolo ja niiden tarkoitus.

Työharjoitteluni Teollisuusliitossa on avannut minulle väylän tarkastella hevosalan työntekijöiden tilannetta. Se myös antoi aiheen pohtia ja suunnitella toimia, joilla vaikuttaa myönteisesti alan työelämän kehittämiseen.

Tehtävää on paljon. Ihan ensimmäisten toimien joukossa on alalla työskentelevien herättely siihen, että hekin voivat vaikuttaa.

Työntekijät ja työnantajat pitää saada ymmärtämään, että työehtojen toteutumisella on vaikutus työssä viihtymiseen, työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Työssään viihtyvä työntekijä on tuloksellinen ja työpaikkaansa sitoutunut.

Työ hevosalalla on erilaista kuin monella muulla alalla.

Työ hevosalalla on erilaista kuin monella muulla alalla. Työtä ei aina voi lopettaa työajan päättyessä, koska eläimet on lakisääteisesti hoidettava. Vastuu työaikojen ja -tehtävien järjestelystä kuitenkin on työnantajalla.

Työpaikalla olisi myös hyvä olla selvät pelisäännöt esimerkiksi siihen, miten toimitaan, kun ylityön tarve ilmenee yllättäen.

Työn suunnittelu ja pitkän aikavälin ennakointi ovat asioita, joilla voitaisiin parantaa työn sujuvuutta ja työehtojen toteutumista hevosalan työpaikoilla.

Yksityiskohtaisen tarkkaa ei suunnittelun tarvitse olla, eikä se muuttuvissa olosuhteissa sitä voikaan olla. Suurempien linjojen piirtäminen auttaa jo eteenpäin.

Työpaikalle sovitut yhteiset pelisäännöt ja toimintamallit ovat osa tällaista suunnitelmallisuutta.

Työharjoitteluni edetessä olen kokenut voimakasta työn merkityksellisyyden tunnetta. Tämä johtuu siitä, että asia on sydäntä lähellä ja sen esille nostaminen on saanut kiitosta.

Toivon, että tietoisuus työehdoista hevosalalla lisääntyy ja tulevaisuuden ammattilaisilla on työuransa alusta asti riittävästi eväitä toimia oikein, vastuullisesti ja kestävästi. Hevosalan pitää päivittyä nykyaikaan, jotta se voi näyttäytyä merkittävänä ja uskottavana työllistäjänä.

Heille, jotka eivät usko muutoksen mahdollisuuteen, haluan muistuttaa, että muillakin aloilla on tapahtunut muutosta parempaan.

Miksi se ei siis olisi mahdollista hevosalalla?

TARU AALTO
Teollisuusliiton työharjoittelija

KUVA KITI HAILA

Riku Aalto: Teollisuusliitto neuvottelee jatkossakin jäsentensä työehtosopimukset teknologiateollisuudessa

Puheenjohtaja Riku Aallon mukaan Teknologiateollisuus ry:n ilmoitus perustaa uusi yhdistys neuvottelemaan valtakunnallisista työehtosopimuksista käytännössä romuttaa alan työehtojen yleissitovuuden.

25.3.2021

Työnantajajärjestö Teknologiateollisuus ry ilmoitti 25.3. jakavansa toimintansa kahteen yhdistykseen. Jatkossa vastuu valtakunnallisista työehtosopimuksista on uudella Teknologiateollisuuden työnantajat ry:llä, jolla on kolme yritystä perustajajäseninä. 

Vanha Teknologiateollisuus ry keskittyy muun muassa tukemaan uuteen yhdistykseen kuulumattomia yrityksiä yrityskohtaisissa neuvotteluissa. Järjestöllä on noin 1 600 jäsenyritystä. 

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto otti Teknologiateollisuuden ilmoituksen vastaan surullisella mielellä. Ilmoitus tarkoittaa käytännössä yleissitovuuden poistumista teknologiateollisuudesta, jos uuteen yhdistykseen ei tule kattavaa edustusta alan yrityksistä. 

– Alan työehdot tulevat heikkenemään. Työehtosopimus on tarjonnut suojan myös niille alan työntekijöille, joilla ei ole riittävästi omaa neuvotteluvoimaa, Aalto sanoo. 

Aalto tulkitsee, että Teknologiateollisuuden ilmoituksessa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta kuin Metsäteollisuus ry:n viime lokakuisessa ilmoituksessa lopettaa työehtosopimusten solmiminen. 

– Asia on vain kääritty erilaiseen pakettiin, Aalto sanoo. 

SOPIMISEN EDELLYTYKSET HEIKKENEVÄT

Teollisuusliiton hallitus käsitteli Teknologiateollisuuden ilmoitusta 26.3. Kokouksen jälkeen julkaistussa tiedotteessa liitto toteaa, että Teknologiateollisuuden ratkaisu heikentää paikallisen sopimisen edellytyksiä ja lisää epävarmuutta työmarkkinoille. 

”Teollisuusliitto kiittää Teknologiateollisuutta vuosikymmeniä kestäneestä hyvästä ja vastuullisesta yhteistyöstä. Teollisuusliitto pitää valitettavana, ettei Teknologiateollisuus arvosta liittojen työehtosopimusten eteen tekemää työtä riittävästi jatkaakseen tätä yhteistyötä myös tulevaisuudessa”, tiedotteessa todetaan. 

– Teknologiateollisuuden kanssa emme aloita neuvotteluita, sillä järjestö itse on todennut, ettei se enää sopimuksia neuvottele, Aalto kertoo. 

Syyskuussa pystytään arvioimaan, onko uusi työnantajayhdistys varteenotettava neuvottelukumppani.

Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välinen yleissitova työehtosopimus päättyy 30.11.2021. Työnantajapuolen uuden yhdistyksen on määrä aloittaa toimintansa elokuussa, joten neuvotteluille jää lyhyt aika sopimuksen ollessa vielä voimassa. 

– Syyskuussa pystytään arvioimaan, onko uusi työnantajayhdistys varteenotettava neuvottelukumppani, Aalto sanoo. 

LUOTTAMUSMIESJÄRJESTELMÄ LAINSÄÄDÄNTÖÖN

Valtakunnallisen työehtosopimuksen päättyessä myös kaikki kyseisen sopimuksen piirissä tehdyt paikalliset sopimukset raukeavat. Näillä näkymin kaikki sopimusasiat, kuten luottamusmiesjärjestelmä, tulevat syksyllä neuvottelupöytään. 

– Tilanne on toinen, jos uusi yhdistys on kattava. Tulkintamme kuitenkin on se, että kaikki asiat joudutaan neuvottelemaan uudelleen, Aalto toteaa. 

Teollisuusliitto linjasi tiedotteessaan, että paikallista sopimista ei voi edistää, jollei luottamusmiesten asemaa turvata lainsäädännöllä. 

– Valitettavasti työnantajien toiminta on rapauttanut luottamusta niin paljon, että työehtosopimusten yleissitovuuden ollessa selvästi uhattuna on mielestämme välttämätöntä turvata järjestäytyneiden työntekijöiden asema lainsäädännöllä, Aalto toteaa. 

LIITTO NEUVOTTELEE SOPIMUKSET JATKOSSAKIN

Teollisuusliittolaisille puheenjohtajan viesti on selkeä. 

– Teollisuusliitto neuvottelee jatkossakin jäsentensä sopimukset valtakunnallisesti tai työpaikkakohtaisesti, Aalto sanoo. 

Teollisuusliiton jäsenistä noin 71400 työskentelee teknologiateollisuuden sopimusalalla. 

Jäsenet työskentelevät erilaisissa ammateissa metallituoteteollisuudessa, elektroniikka- ja sähköteollisuudessa, metallien jalostuksessa sekä kone- ja kulkuneuvoteollisuudessa. Ammattinimikkeitä on useita satoja. 

KOHTI RAUHATTOMAMPIA TYÖMARKKINOITA

Teknologiateollisuus perustelee ratkaisuaan paikallisen sopimisen lisäämisellä ja sitä kautta yritysten vientikilpailukyvyn parantamisella. 

– Nykyinen työehtosopimus olisi mahdollistanut sen hyvän, mitä Teknologiateollisuus lupaa, Aalto toteaa. 

Puheenjohtaja arvioi, että Teknologiateollisuuden ilmoittama malli voi toimia kilpailukykyä vastaan. 

– Työmarkkinat tulevat olemaan tästä eteenpäin paljon rauhattomampia. Sopimuksilla on pystytty takaamaan vakaus ja ennustettavuus, Aalto sanoo. 

Kun yhtä kulmaa heilutetaan, heiluu koko korttitalo.

Yleissitovan työehtosopimuksen päättyminen teknologiateollisuudessa tarkoittaa myös suomalaisen vientivetoisen palkkamallinloppumista. 

– Jos sopimukset tehdään yrityskohtaisesti, eivät ne anna merkkiä muille aloille. Se ajattelu menee romukoppaan, Aalto toteaa. 

Aalto muistuttaa, että työehtosopimusjärjestelmä on osa kokonaisuutta, johon kuuluvat myös työeläkejärjestelmä ja ansiosidonnainen työttömyysturva. Aika näyttää, millaisia keskusteluja kokonaisuudesta täytyy käydä. 

– Kun yhtä kulmaa heilutetaan, heiluu koko korttitalo, Aalto sanoo. 

Teollisuusliiton hallitus käsitteli Teknologiateollisuuden ilmoitusta perjantaina 26.3. Teollisuusliitto on julkaissut aiheesta tiedotteet 25.3 ja 26.3.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

Uutista on täydennetty 31.3.2021

AVAAJA: Oikeus toteutuu yhteisvoimin

Työsuhteen riita-asioiden selvittely käräjillä ilman ammattiliiton oikeusapua olisi yhdelle ihmiselle valtava taloudellinen riski.

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevilta ihmisiltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä. Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

17.3.2021

Parhaimmatkin lait ja työehtosopimukset ovat pelkkää paperia, jos niitä ei noudateta käytännössä. Viimekädessä sopimusten ja lakien noudattamisesta linjataan oikeudessa.

Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön vt. päällikkö Susanna Holmberg pohtii, että periaatteessa jokaisella suomalaisella on pääsy oikeuteen, mutta käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen.

Riita-asian ratkominen oikeudessa on yhdelle työntekijälle taloudellinen riski, sillä pääsääntöisesti hävinnyt osapuoli maksaa myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Tavallisen työsuhderiidan käsittely oikeusasteissa maksaa usein kymmeniä tuhansia euroja.

Susanna Holmberg

Ilman lainoppinutta avustajaa työntekijän ei kannata lähteä käräjille, sillä myös vastapuolella on pääsääntöisesti avustaja.

– Työnantajat voivat ottaa isosta asianajotoimistosta kaksikin avustajaa, jolloin lasku voi nousta huimiin lukemiin, Holmberg kertoo.

AIKAA PALAA OIKEUSASTEISSA

Oikeudenkäynti vaatii rahan lisäksi aikaa. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että käräjille menneistä tapauksista valitetaan hovioikeuteen. Myös asian monimutkaisuus, eli valmisteluun tarvittava aika, vaikuttaa oikeusprosessin pituuteen.

Holmberg laskee, että lähtökohtaisesti kannattaa varautua ainakin kahden vuoden oikeusprosessiin.

Käsittelyajat vaihtelevat käräjä- ja hovioikeuksittain. Jos asia käsitellään pelkästään käräjäoikeudessa, joka ei ole ruuhkautunut, oikeusprosessi voi olla käyty vuodessa.

Työehtosopimuksien tulkintaa koskevat kysymykset ratkotaan pääsääntöisesti työtuomioistuimessa, jos osapuolena oleva työnantaja on järjestäytynyt. Järjestäytymättömien työnantajien kohdalla asia menee käräjäoikeuteen, joka voi pyytää työehtosopimuksen tulkinnasta työtuomioistuimen lausunnon.

USKOTTAVA OIKEUSAPU SELKÄNOJANA

Työntekijän kannalta on tärkeää, että käytettävissä on uskottava oikeusapu. Työnantajalla on motivaatio lakien ja sopimusten noudattamiseen, kun on tiedossa, että väärinkäytökset oikaistaan ammattiliiton tuella.

Liiton myöntämässä oikeusavussa jäsenellä ei ole omavastuuosuutta eikä kuluissa ole enimmäissummaa.

– Meillä Teollisuusliitossa oikeusapu on erittäin hyvä, Holmberg sanoo.

Oikeusapuharkinta tehdään liiton oikeudellisessa yksikössä, eli siellä päätetään, mitkä tapaukset otetaan ajettavaksi.

– Selvitetään, riittääkö näyttö ja onko perustetta esittää vaatimusta oikeudessa, Holmberg kertoo päätöksen perusteista.

Vuonna 2020 myönnettiin jäsenille oikeusapu 67 jutussa.

IRTISANOMISET JA PALKAT AIHEINA

Jäsen voi saada liitolta apua sellaisten oikeudellisten asioiden hoitamisessa, jotka ovat aiheutuneet työsuhdeasioissa tai jäsenen toiminnasta liitossa ja ammattiosastossa. Oikeusapua voi saada myös työtapaturmien ja ammattitautien vahingonkorvausasioissa.

Teollisuusliiton oikeudelliseen yksikköön tulevista riita-asioista tyypillisiä ovat työsuhteen päättämiseen liittyvät riidat, jolloin tutkitaan, onko päättämisperuste ollut riittävä. Tällöin saatetaan esimerkiksi selvittää, onko työntekijän laiminlyönti ollut sellainen, että siitä voi seurata työsuhteen päättäminen ja onko vastaavanlaisesta laiminlyönnistä aiemmin annettu varoitusta.

Tyypillisiä ovat myös palkkasaataviin liittyvät riidat, jolloin saatetaan riidellä maksamatta jääneestä lomakorvauksesta tai oikeudesta johonkin muuhun palkanosaan.

SOPIMINEN ON LÄHTÖKOHTA

Valtaosa työsuhteen epäselvyyksistä saadaan ratkaistua sopimalla. Työntekijän kannattaa ensin ottaa yhteys omaan esimieheensä ja tarvittaessa pyytää neuvoja ja taustatukea työpaikan luottamusmieheltä tai liiton asiantuntijoilta.

Holmberg kertoo, että ensivaiheessa liitosta saa neuvontaa. On myös yleistä, että työpaikalla ratkaisemattomaksi jääneet riidat selviävät ilman käräjöintejä, kun vaatimukset esitetään kirjallisesti liiton tuella.

Meillä Teollisuusliitossa oikeusapu on erittäin hyvä.

Sovitteluratkaisulle on nykyisin tilaa tuomioistuimessakin. Vuodesta 2006 käytössä ollut tuomioistuinsovittelu on vaihtoehto oikeudenkäynnille. Tällöin sovittelijana toimii tuomioistuimen tuomari, jonka tehtävänä on auttaa osapuolia löytämään riitaan molempia tyydyttävä ratkaisu.

– Tuomioistuinsovitteluprosessia on alettu käyttää yhä enemmän. Se on nopeampi ja vapaamuotoisempi, Holmberg kertoo.

Tuomioistuinsovittelussa osapuolet pääsevät itse esittämään asiansa ja vaikuttamaan riidan lopputulokseen. Holmbergin mukaan sovittelussa liiton juristien tehtävä on olla enemmän sivuroolissa pitämässä huolta, ettei jäsen tee itsensä kannalta huonoa sopimusta.

Mitä tehdä, kun työsuhteessa on ongelmia? Lue lisää Teollisuusliiton verkkosivulta.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA

Riku Aalto: Kojamo on yksi sijoituskohteistamme

Puheenjohtaja vastaa kysymyksiin, jotka liittyvät Teollisuusliiton osittain omistamaan asuntosijoitusyhtiö Kojamoon. Aiheina ovat muun muassa rahoitus, vuokrat, osingot ja verotus.

26.2.2021

Asuntosijoitusyhtiö Kojamo Oyj:n hallitus esittää, että vuodelta 2020 osakkeenomistajille maksetaan osinkoa 0,37 euroa osaketta kohti. Teollisuusliitto on saamassa osinkoa noin yhdeksän miljoonaa euroa noin kymmenen prosentin omistusosuudellaan. Osingonmaksusta päättää Kojamon varsinainen yhtiökokous 17. maaliskuuta.

– Kojamo on yksi sijoituskohteistamme, joista saamme sijoitustoiminnan tuloja, joilla voimme rahoittaa jäsenille tarjottavia palveluja, sanoo Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.

Näitä palveluja ovat edunvalvonnan lisäksi muun muassa oikeusapu, urapalvelut, koulutus ja liiton lomakohteet. Sijoitustoiminnan tuotot ovat olleet mahdollistamassa myös satsauksia Murikka-opistoon.

HISTORIA OMASSA ASUNTOTUOTANNOSSA

Teollisuusliiton Kojamo-omistusten taustalla on Metallityöväen liiton oma asuntotuotanto 1970–80-luvuilla. Liitto rakensi tuolloin jäsenilleen asuntoja paikkakunnille, joilla oli työpaikkoja, mutta ei riittävästi muuta asuntotarjontaa.

1990-luvun alussa Metalliliitto ja moni muu ammattiliitto myivät omistamansa asunnot silloiselle Valtakunnalliselle vuokratalo-osuuskunta VVO:lle. Liitot saivat vastineeksi osuuskunnan osuuksia.

VVO muutettiin osuuskunnasta osakeyhtiöksi vuonna 1997, jolloin osuuspääomat muuttuivat yhtiön osakkeiksi. Yhtiö muutti nimensä Kojamo Oyj:ksi vuonna 2017 ja listautui Helsingin pörssiin kesäkuussa 2018.

Meidän tehtävämme on huolehtia liiton taloudesta mahdollisimman hyvin.

Vuoden 2018 alussa toimintansa aloittaneen Teollisuusliiton nykyinen noin kymmenen prosentin omistusosuus Kojamossa pohjautuu Metalliliiton, TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton ja Puuliiton osakkeisiin.

– Meidän tehtävämme on huolehtia liiton taloudesta mahdollisimman hyvin. Yksi osa sitä on sijoittaa varallisuutta, eli jäsenten rahoja, tuottavasti ja turvallisesti, jotta pystymme turvaamaan toiminnan tulevaisuudessakin, Aalto toteaa.

Varallisuus myös takaa, että Teollisuusliitto on uskottava osapuoli työmarkkinaneuvotteluissa ja työtaistelutilanteissa.

LIITTO YKSI OSAKKEENOMISTAJISTA

Riku Aalto toimi Kojamon hallituksen puheenjohtajana vuosina 2007–2019. Sen jälkeen hallituksen puheenjohtajana on toiminut Mikael Aro, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa VR Groupin toimitusjohtajana.

Suurimpana omistajana Teollisuusliitolla on puheenjohtajuus Kojamon nimitystoimikunnassa, joka tekee esityksen yhtiön hallituksen kokoonpanosta. Muutoin liitto on osakkeenomistaja muiden joukossa.

– Roolimme on lähinnä se, että yhtiöllä on hyvä ja toimiva hallitus. Seuraamme Kojamoa samalla lailla kuin muitakin pörssiyhtiötä, Aalto kertoo.

ARAVA SYNTYI HELPOTTAMAAN ASUNTOPULAA

Suomen noin kolmesta miljoonasta asunnosta noin miljoona on rakennettu valtion arava- tai korkotukilainalla. Näitä ARA-asuntoja omistavat kunnat, kuntayhtymät, yleishyödylliset yhteisöt ja niiden omistuksessa olevat tytäryhtiöt.

Sotien jälkeen luodulla järjestelmällä on pyritty helpottamaan muun muassa väestönkasvusta ja muuttoliikkeistä johtunutta asuntopulaa.

Varsinkin 1970-luvulla aravalainalla rakennettiin paljon asuntoja kaupungistuvaan Suomeen. Myös Metallityöväen liiton rakentamia asuntoja syntyi aravalainalla.

Aalto muistuttaa, että 1970–80-luvuilla aravalaina oli käytännössä ainut ratkaisu.

– Siinä rahoitustilanteessa pankit eivät lainanneet yksityistä rahaa vuokra-asuntotuotantoon, Aalto toteaa.

Aravalainat olivat korkeiden korkojen aikana edullisia, mutta esimerkiksi 2000-luvulla halvan rahan aikana aravalainojen korot ovat saattaneet olla markkinoilta saatavia lainoja kalliimpia.

ARA-ASUNNOISSA RAJOITUKSIA

ARA-asuntoihin liittyy erilaisia rajoituksia. Esimerkiksi vuokra määritetään omakustannusperiaatteen mukaan, eli pääpiirteissään vuokratuloilla saa kattaa asuntojen rahoitusmenot ja kiinteistönpidon kulut.

Käyttö- ja luovutusrajoitukset ovat voimassa pääsääntöisesti 40–45 vuotta. Vuokratalon vuokranmääritysrajoitus päättyy sen jälkeen, kun valtion tukema laina on maksettu. Käytännössä rajoitusten päättyminen tarkoittaa usein asuntojen arvon nousua.

Nykyisin Kojamon asuntotarjonnasta suurin osa on vapaiden markkinoiden asuntoja Lumo-brändin alla.

RAJOITUSTEN JÄLKEEN MARKKINAEHTOISIA

Aalto torjuu väitteet, joiden mukaan sääntelyn piiristä poistuneiden entisten ARA-asuntojen vuokraaminen markkinahintaan tai Kojamon jakamat osingot olisivat epäilyttävää tai yllättävää toimintaa.

– Kaikki ovat tienneet sen, että kun rajoitukset päättyvät, niistä tulee vapaita markkinaehtoisia asuntoja, Aalto toteaa.

Hän korostaa, että entiset ARA-asunnot on rakennettu lainarahalla, joka on maksettu takaisin.

Aalto myös muistuttaa, että Kojamon osingonjako on ollut maltillista suhteessa yhtiön tekemiin investointeihin.

– Yhtiö investoi vuosittain 3–4 kertaa enemmän kuin maksaa osinkoja. Omistajana liitto saa noin kahden prosentin tuoton.

VUOKRAT MÄÄRITTYVÄT MARKKINOILLA

Vuokrien nopea kasvu on ollut ongelma varsinkin Suomen kasvukeskuksissa. Julkisissa keskusteluissa on pohdittu myös Kojamon roolia vuokrien nousussa.

Vaikka Kojamo on Suomen suurin yksityinen asuntosijoitusyhtiö noin 35 800 omistamallaan asunnolla, osuus koko vuokra-asuntokannasta on pieni.

– Määräävää markkina-asemaa ei synny neljällä prosentilla. Vuokrat määräytyvät markkinoilla, Aalto sanoo.

Vuokra-asumisen hinnan ongelma on, että ei ole riittävästi asuntoja tarjolla.

Tilastokeskuksen mukaan kaikista Suomen asunnoista vuokra-asuntoja oli vuoden 2019 lopulla noin 1 008 000, joista vakinaisesti asuttuja oli 923 000.

Aalto muistuttaa, että vuokratasot eivät juuri eroa Kojamon Lumo-asuntojen ja kilpailevan SATO Oyj:n asuntojen välillä.

– Vuokra-asumisen hinnan ongelma on, että ei ole riittävästi asuntoja tarjolla.

SATO omistaa noin 26 800 vuokra-asuntoa. Sen hallitus on esittänyt vuodelta 2020 maksettavaksi osinkoa 0,50 euroa osaketta kohti.

VEROVAPAUKSIA YLEISHYÖDYLLISILLÄ YHTEISÖILLÄ

Yleishyödyllisen yhteisön tuloista verovapaita ovat muun muassa jäsenmaksut, osingot sekä lahjoitukset.

Tuloverolain pykälän 22 mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä. Tarkka määritelmä löytyy Finlex-lakipalvelusta.

Samassa lainpykälässä on esimerkkiluettelo yleishyödyllisistä yhteisöistä. Luettelossa mainitaan muun muassa maatalousseura, työväenyhdistys, työmarkkinajärjestö, nuoriso- tai urheiluseura ja puoluerekisteriin merkitty puolue.

Teollisuusliitto on toimintansa perusteella laissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö, joten sen sijoitustuotot ovat verovapaita. Näin ollen liitto ei maksa veroa myöskään Kojamon osingoista.

TEOLLISUUSLIITTO EI OLE POIKKEUS

Julkisesta keskustelusta on voinut saada käsityksen, että verovapaus koskisi erityisesti ay-liikettä. Vastaava verovapaus kuitenkin koskee kaikkia yleishyödyllisiä yhteisöjä, myös esimerkiksi työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjä sekä erilaisia säätiöitä.

– Teollisuusliitto ei ole minkäänlainen poikkeus. Noudatamme olemassa olevia lakeja, Riku Aalto toteaa.

Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa linjataan, että hallitus selvittää, onko veropohjan tiivistämiseksi mahdollisuus ottaa käyttöön ulkomaisten rahastojen ja muiden osinkoveroista vapautettujen yhteisöjen saamille osingoille viiden prosentin lähdevero vuoteen 2022 mennessä.

Myös SAK on kannattanut viiden prosentin lähdeveron käyttöönottoa, joka koskisi myös ay-liikettä.

Aalto arvioi, että suurin vaikutus lähdeverolla olisi säätiöihin, eläkeyhtiöihin ja ulkomaisiin sijoittajiin. Esimerkiksi suomalaisilla säätiöillä on miljardien eurojen sijoitusomaisuus.

– Jos sijoitustoiminta menee verolle, sitten maksetaan verot, Aalto toteaa.

KOJAMO OYJ

  • Asuntosijoitusyhtiö, joka tarjoaa Lumo-brändin alla kaupallisia vuokra-asuntoja Suomen kasvukeskuksissa.
  • Omistaa vuokra-asuntoja noin 35 800.
  • Työntekijöitä noin 300.
  • Tunnettiin vuosina 1969–2017 nimellä VVO.
  • Yhtiön koko osakekannan markkina-arvo on noin 4 miljardia euroa.

Suurimpien omistajien omistusosuudet 31.1.2021.

  1. Teollisuusliitto ry 10,04 %
  2. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 8,31 %
  3. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Varma 7,83 %
  4. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry 6,10 %
  5. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry 4,82 %

Lue lisää: www.kojamo.fi

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

ERITYISALOJEN SEKTORI: ”Väki on hitsautunut loistavasti yhteen”

Teollisuusliiton erityisalojen sektori ajaa jäsenten etuja 16 sopimusalalla. Sektorin johtaja Marko Rosqvist kertoo, että liiton kolmen toimintavuoden aikana moni asia on muuttunut ja paljon on opittu.

19.2.2021

– Kolme vuotta on mennyt nopeasti. Väki on hitsautunut loistavasti yhteen töitä tehdessään, sanoo Teollisuusliiton erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist.

Teollisuusliitossa edunvalvonta- ja työehtotoimintaa hoidetaan neljällä eri sektorilla, jotka ovat kemian sektori, teknologiasektori, puutuotesektori ja erityisalojen sektori.

Erityisalojen sektori vastaa 16 sopimusalallaan muun muassa edunvalvonnasta, työehtosopimustoiminnasta ja jäsenpalveluista. Sektorille tuli sopimusaloja kaikista kolmesta Teollisuusliiton vuonna 2018 perustaneesta liitosta. Sektorin sopimusalojen ammattikirjo on laaja. Alojen erilaisuus on sekä haaste että rikkaus.

Marko Rosqvist

Rosqvist kertoo, että erilaiset neuvottelukulttuurit ovat vaatineet opettelua, mutta niistä on voinut ammentaa uutta osaamista. Erityisesti hän kiittää sektorin sopimusasiantuntijoiden osaamisen kehitystä.

– Jokainen oppi antaa lisää ja pystyy hahmottamaan, mistä narusta kannattaa vetää.

Myös ison organisaation hyödyt ovat tulleet näkyviin erityisalojen sektorilla. Esimerkiksi Teollisuusliiton tutkimusyksikön panosta Rosqvist pitää tärkeänä.

Kaikkiaan hän kuvailee sektorin sopimusalojen neuvottelukulttuuria hyvähenkiseksi. Sopimusalojen työehdoista sovitaan kahdeksan työnantajaosapuolen kanssa.

– On käyttäydytty asianmukaisesti ja puhuttu asiaa toisiamme kunnioittaen, Rosqvist kertoo.

MUUTOKSIA SOPIMUSALOILLA

Teollisuusliiton perustamisvaiheessa erityisalojen sektorilla oli 15 sopimusalaa. Suorajakelun sopimusala on tullut uutena mukaan. Alaan kuuluu osoitteettomien mainosten ja maksuttomien kaupunkilehtien jakelu.

Teknisen huollon ja kunnossapidon alalla puolestaan tehtiin vuonna 2019 yrityskauppa, joka kosketti 95 prosenttia sopimusalan työntekijöistä. Caverion osti Maintpartnerin Suomen, Viron ja Puolan toiminnot.

– Sopimus on edelleen voimassa hieman kapeammalla joukkueella, Rosqvist kertoo.

Turvetuotantoala on muutosten kourissa. Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on linjattu, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Turveala on ilmoittanut tätäkin nopeammasta alasajosta.

Rosqvist pohtii, että turpeen energiakäytön nopea alasajo tarkoittaa myös turvealan muun tuotekehityksen heikentymistä. Turvetta tarvitaan maatiloilla ja puutarhoissa, mutta uusiakin innovaatioita on ollut työn alla.

HAASTEITA JA MAHDOLLISUUKSIA

Kansainvälisyys on erityisalojen sektorin yksi erityispiirre. Esimerkiksi maaseutuelinkeinojen sopimusalalla on paljon ulkomaalaistaustaisia kausityöntekijöitä.

Sektorin asiantuntijat saavat kuukaudessa 50–70 muun kuin suomenkielistä yhteydenottoa.

Jäsenmäärällä mitattuna erityisalojen sektorin suurimmat sopimusalat ovat media- ja painoala sekä tekstiili- ja muotiala. Molemmilla aloilla on koettu rakennemuutoksia. Digitalisaatio haastaa painotuotealaa ja tekstiiliteollisuutta on viime vuosikymmeninä siirretty ulkomaille. Toisaalta tekstiili- ja muotialalle on viime vuosina syntynyt uusia kotimaisia yrityksiä.

Tulevan kierroksen haasteet kumpuavat Metsäteollisuus ry:n ratkaisusta olla tekemättä työehtosopimuksia.

Sektorin järjestäytymisasteen kehitystä Rosqvist kuvaa vastaavaksi kuin Teollisuusliitossa yleensä. Trendi on ollut laskeva. Kausityöntekijät ovat jäsenhankinnan kannalta sekä mahdollisuus että haaste. Työntekijät lasketaan vuosittain kymmenissä tuhansissa, mutta heidän tavoittamisensa ei ole helppoa.

Monet erityisalojen sektorin työt tehdään muualla kuin tehtaan kaltaisessa kiinteässä työpaikassa. Esimerkiksi lehdenjakajat ovat jakoreiteillään liikkeellä yön ja aamun pikkutunneilla, ja metsureiden työtehtävät ovat luonnossa. Tämäkin asettaa haasteensa jäsenhankinnalle.

SYKSYLLÄ NEUVOTTELUIHIN

Valtaosa erityisalojen työehtosopimuksista on katkolla ensi vuodenvaihteen molemmin puolin noin kolmen kuukauden aikana.

Ensimmäiset neuvottelut käynnistyvät syksyllä.

– Tulevan kierroksen haasteet kumpuavat Metsäteollisuus ry:n ratkaisusta olla tekemättä työehtosopimuksia, Rosqvist ennakoi.

Toisaalta hän toteaa, että muut työnantajajärjestöt eivät toistaiseksi ole lähteneet peesaamaan metsäteollisuutta.

 

KORONA VAIKUTTAA KAIKILLA ALOILLA

Koronapandemian vaikutukset ovat näkyneet enemmän tai vähemmän kaikilla erityisalojen sektorin sopimusaloilla, Marko Rosqvist kertoo.

Esimerkiksi tekstiilihuoltoalalla pesuloissa työt vähenivät, kun hotelli- ja laivapyykin määrä putosi radikaalisti. Sairaalapyykin kasvanut määrä on vain osittain korvannut pudotusta.

Korona on vauhdittanut media- ja painoalan haasteita, sillä mainostus on vähentynyt ja painettuja lehtiä on supistettu palvelujen siirtyessä digialustoille.

– Printtimedian ongelmat vaikuttavat myös jakeluun ja suorajakeluun, Rosqvist pohtii.

Koronan alkutaipaleella tuli iso tarve kasvomaskeista.

Metsäalan töissä on nähty jonkin verran lomautuksia, mutta metsä- ja metsäkonealan näkymiin korona ei ole puraissut erityisen pahasti.

– Metsänhoitotyötä on tehtävä joka tapauksessa.

Tekstiili- ja muotialalle korona-aika on tuonut myös piristystä.

– Koronan alkutaipaleella tuli iso tarve kasvomaskeista, Rosqvist kertoo.

Korona-ajan väistymistä ja uutta talouskasvua odotetaan innolla, mutta osa pandemian vaikutuksista voi jäädä pitkäaikaisiksi, Rosqvist näkee.

 

ERITYISALOJEN SEKTORI

Työmarkkinoiden käytössä olevat jäsenet 31.12.2020
● Jakelu 1 014

● Lasitus-, rakennuslasitus- ja lasinjalostusala 284
● Maaseutuelinkeinot 748
● Media- ja painoalan työntekijät 4 283
● Metsäala 1 058
● Metsäkoneala 1 111
● Puutarha-ala 900
● Suorajakelu 20
● Taimitarha-ala 155
● Tekninen huolto ja kunnossapito 488
● Tekstiili- ja muotiala 2 526
● Tekstiilihuoltoala 974
● Turkistuotantoala 81
● Turvetuotantoala 42
● Viestintäalan toimihenkilöt Grafinet ry 867
● Viher- ja ympäristörakentamisala 247
Yhteensä 14 798

 

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN

”Paikallinen sopiminen toimii” – Teknologiateollisuudessa sopimusten piirissä yli puolet työntekijöistä

Teollisuusliiton luottamusmiesten tekemien paikallisten sopimusten piirissä on tänä vuonna reilu puolet teknologiateollisuuden työntekijöistä.

KUVA YLLÄ: Valmet Automotive, Uusikaupunki, helmikuu 2017. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

9.2.2021

Paikallisen sopimisen piirissä on noin 53 prosenttia työntekijöistä ja 37 prosenttia työpaikoista. Työntekijöiden suurempaa osuutta selittää se, että paikallisia sopimuksia on tehty monissa suurissa yrityksissä.

Tiedot selviävät Teollisuusliiton teknologiasektorilla tammikuun lopussa tehdystä kyselystä, johon vastasi 606 pääluottamusmiestä. Palkkakyselystä voi lukea lisää Teollisuusliiton tiedotteesta.

Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus sopivat reilu vuosi sitten, että sopimuskauden toisen vuoden palkkaratkaisusta neuvotellaan paikallisesti. Jos paikalliseen sopimukseen ei päästä, palkkoja korotetaan niin sanotun perälaudan mukaisesti 1,4 prosentin yleiskorotuksella ja 0,6 prosentin paikallisella erällä.

SOPIMISTA, EI SANELUA

– Voi todeta, että paikallinen sopiminen toimii työpaikoilla, koska sopimuksia on tehty noin laajasti, Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen sanoo.

Paikallisen sopimisen malli on ollut teknologiateollisuuden työehtosopimuksissa jo pitkään.

– Ei voi odottaa, että kaikki haluavat tehdä paikallisen palkkaratkaisun. Moni yritys viestii, että odottaa ratkaisujen tulevan liitoilta, Virtanen kertoo.

Jyrki Virtanen

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen piirissä on monipuolista tuotantoa, kuten teräs-, auto- ja elektroniikkateollisuutta, joten kattavan työehtosopimuksen edellytyksenä on joustojen mahdollistaminen.

– Keskitietä pyritään neuvottelemaan, että saataisiin paikallinen sopiminen pysymään sellaisissa raameissa, että se on järkevää, eikä mene saneluksi tai kiristykseksi, Virtanen sanoo. 

KOHTI YHTEISTÄ PÄÄMÄÄRÄÄ

Paikallinen sopiminen on usein esimerkiksi liittojen sopiman palkankorotuksen ajankohdan siirtämistä.

Virtanen korostaa, että paikallinen sopiminen koskee paljon muutakin kuin palkkoja. Usein paikallisesti sovitaan lähellä työarkea olevista asioista, kuten työaikajärjestelyistä.

Työpaikalla käytävä avoin keskustelu on sopimisen kulttuuriin kulmakivi.

– Paikallinen sopiminen on yksi työkalu yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, Virtanen toteaa.

SOPIMINEN VAATII OSAAMISTA

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto katsoo, että isossa työmarkkinakuvassa paikallinen sopiminen kehittyy, kun sekä työnantajien että työntekijöiden edustajien osaamiseen panostetaan muun muassa koulutuksia järjestämällä.

– Sitä on tehty vuosikymmeniä ja se on jokapäiväistä hommaa, Aalto toteaa.

Riku Aalto

Aalto muistuttaa, että paikallisen sopimisen tarpeet vaihtelevat sekä teollisuudenaloittain että työpaikoittain. Vaihtelu on suurta.

– Yritykset ovat erilaisissa tilanteissa. Yksi malli ei sovi kaikille. On työpaikkoja, joissa pärjätään, vaikka ei neuvotella paikallisesti.

POSITIIVISET NÄKYMÄT

Työnantajia edustavassa Teknologiateollisuus ry:ssä viimeisimpiä palkantarkistusneuvotteluja on kuvattu sopimisen ”happotestiksi” ja korostettu paikallisen sopimisen merkitystä kilpailukyvylle.

Teknologiateollisuus ry tiedotti 4.2.2021, että ”Suomalaisessa teknologiateollisuudessa on tapahtunut selkeä käänne parempaan. Tilaukset kääntyivät viime vuoden lopulla selvään kasvuun, tilauskanta vahvistui ja myös tarjouspyyntöjen määrä hypähti ylöspäin.”

Aalto tulkitsee, että onnistuneella paikallisella sopimisella on osansa positiivisissa näkymissä.

– On helppo yhtyä satoja uusia ihmisiä tänä vuonna palkanneen Valmet Automotiven henkilöstöjohtajan sanoihin: vaikka aina jokin voisi sujua paremmin, tässä paikallisen sopimisen järjestelmässämme ei ole suuria ongelmia, Aalto toteaa Teollisuusliiton tiedotteessa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN

Ammattiosastojen yhteistyöstä voimaa, korona haastaa digiloikkaan – ”Kyllä me tästä vielä selviämme”

Koronaepidemia on karsinut monien ammattiosastojen lähitapaamiset minimiin ja rajoittanut yhteistyötä muiden ammattiosastojen kanssa. ”Kyllä me tästä vielä selviämme, kun otamme tietokoneet käyttöön”, sanoo Kouvolan seudun yhteistyöryhmää vetävä Tuomas Weckström ja näyttää omine ammattiosastoineen mallia.

KUVA YLLÄ: Tuomas Weckströmin ammattiosasto otti digiloikan syyskuussa ja rupesi pitämään etäkokouksia. KUVA LAURI ROTKO

AMMATTIOSASTOJEN YHTEISTYÖRYHMÄT

  • Ammattiosastojen yhteistyöryhmät ovat ammattiosastojen omaehtoisesti perustamia yhteistyöelimiä. Toiminnan sisällöt ja säännöt yhteistyöryhmät määrittelevät tarpeidensa mukaan itse.
  • Tavanomaisia ryhmien yhteistyömuotoja ovat koulutus ja vapaa-ajan toiminnot. Yhteistyö voi koskea periaatteessa mitä tahansa ammattiosastojen tärkeäksi kokemaa asiaa.
  • Teollisuusliitto tukee ryhmien toimintaa tarjoamalla niiden käyttöön tarvittaessa muun muassa kouluttajia ja toimitiloja.
  • Aluetoimistoille tehdyn kyselyn mukaan Teollisuusliitossa on noin 50 ammattiosastojen perustamaa yhteistyöryhmää. Niiden aktiivisuus on ollut toistaiseksi vaihtelevaa.

– Meidän on opittava kääntämään koronan tuomat asiat positiivisiksi. Keväällä koulumaailma näytti, kuinka etäyhteyksin tullaan toimeen. Jos nykynuoriso pystyy siihen, niin kyllä meidänkin pitää, sanoo Kouvolan yhteistyöryhmän puheenjohtaja Tuomas Weckström.

Esimerkiksi uudesta käytännöstä kelpaa Weckströmin oma ammattiosasto, tekstiili- ja muovityöntekijöistä koostuva Kouvolan TeMu ry ao. 538, joka alkoi äskettäin järjestää osaston hallituksen kokouksia etäyhteyksin.

– Meillä oli syyskuun lopussa ammattiosaston kevätkokous. Siellä otin esiin, että meidän on pakko tuoda toimintaan mukaan etätyövälineet. Siellä tuli sellaisia katseita, että älä poika tommoisia puhu. Mutta kyllä sitten myönnyttiin, että meidän on ne otettava käyttöön. Se on nykypäivää.

”Tämä on nykyaikaa”, kommentoi Tuomas Weckström etätyöskentelyä. KUVA LAURI ROTKO

Osastojen yhteistoimintaan ei digiloikka vielä Kouvolan seudulla ulotu, mutta Weckström pitää sitä mahdollisuutena.

– Pitää miettiä, minkälaisia koulutuksia koronarajoitusten jatkuessa aletaan suunnitella. Ovatko ne digikoulutuksia vai miten tästä lähdetään eteenpäin.

KYSYTÄÄN VAIKKA LAPSILTA

Kynnys digiloikkaan on monilla teollisuusliiton jäsenillä korkeampi kuin esimerkiksi ammatikseen tietokoneita käyttävillä toimistotyöntekijöillä, joilla on ulottuvillaan nykyaikainen tietotekniikka ja ammattitaitoinen tuki. Erityisenä haasteena Weckström kokee rivijäsenten mukaan saannin alueelliseen yhteistoimintaan.

– Se mitä olen kysellyt, jäsenistö ei ole ollut kovin innokas etäkoulutukseen.

Weckströmin mukaan tietokoneet pitää uskaltaa ottaa haltuun.

– Kysytään vaikka lapsilta, miten ne toimivat. He tuntuvat tietävän ne asiat joskus meitä paremmin.

”Tehtaissa korona väsyttää, masentaa ja stressaa ihmisiä. Tulevaisuus on hämärän peitossa”, kuvailee Tuomas Weckström. KUVA LAURI ROTKO

Hän on varma, että lähikoulutukset jossakin vaiheessa palaavat.

– Mutta nyt mennään kuin jäitä poltellen. Tehtaissa korona väsyttää, masentaa ja stressaa ihmisiä. Tulevaisuus on hämärän peitossa. Mitään lähiyhteisöllistä ei oikein uskalla tehdä, koska pelätään, että sen jälkeen syntyy kauhea kalabaliikki.

HAUSKANPITO KRUUNAA OPISKELUN

Ammattiosastojen yhteistyöllä oli Teollisuusliittoa edeltävissä liitoissa pitkä perinne. Metalliliitossa se oli sääntömääräistä toimintaa, ja omat yhteistyömuotonsa oli myös muissa liitoissa. Teollisuusliitossa koulutusyhteistyö lähti Kouvolan seudulla käyntiin eri taustaisten osastojen kesken lupaavasti toissa kesänä.

– Oli heinäkuu ja lauantai. Silti koulutukseen osallistui 40 jäsentä 13 eri ammattiosastosta. Se on mielestäni komea määrä parhaimpaan kesäloma-aikaan. Aiheenamme oli, miten ammattiosastot pystyvät vaikuttamaan yhteiskunnassa. Teollisuusliiton kouluttaja oli mukana.

Käytännössä Weckström on havainnut, ettei hyötyä synny ilman huvia.

– Opiskelun kruunasi paikallinen iskelmä-kesätapahtuma. Sinne mentiin jatkoille. Olemme huomanneet, että kun koulutus liitetään huviin, sillä saadaan porukka liikkeelle.

”Tykkään aluetoiminnasta siksi, että siinä näkee paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ammatteja”, Tuomas Weckström sanoo.

Yhteistoimintaryhmän koulutukseen osallistui liiton jäseniä etäältä Kouvolan ulkopuolelta, muun muassa Mikkelistä ja Taavetista.

– Emme ole sulkeneet toimintaamme niin, että pitää olla Kouvolasta. Muualtakin voi tulla.

Kouvolan yhteistyöryhmälle on muodostunut laaja yhteistyöverkosto, joka ulottuu Kymenlaaksoon Kotkan seudulle saakka.

– Jos he kouluttavat, he pyytävät meitä mukaan ja me puolestamme heitä. Se on yhteistä vuorovaikutusta.

EVÄITÄ LAAJEMPAAN YHTEISTYÖHÖN

Mikä innostaa vetäjää itseään ammattiosastojen yhteistyössä?

– Tykkään aluetoiminnasta siksi, että siinä näkee paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ammatteja. Jos keskustelen vain oman alani kaverien kanssa, niin tietysti voin jutella mistä asiasta vain, mutta aluetoiminnassa pääsen keskustelemaan eri alojen ihmisten kanssa ja se on paljon hedelmällisempää, sanoo Weckström.

Teollisuusliiton aikana Kouvolan seudun ammattiosastot ovat pitäneet yhteisiä palavereja.

– Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi niitä lisätä, jotta päästään yhteistyössä eteenpäin. Se on pääasia, että saadaan monelta alalta erilaisia näkemyksiä. Meillä on samanlaisia ongelmia niin työasioissa kuin työehtosopimusasioissa.

”Pitää miettiä, minkälaisia koulutuksia koronarajoitusten jatkuessa aletaan suunnitella. Ovatko ne digikoulutuksia vai miten tästä lähdetään eteenpäin”, Tuomas Weckström pohtii. KUVA LAURI ROTKO

Kun suhde osastojen välille on solmittu, yhteistyö voi johtaa tiiviimpäänkin kanssakäymiseen, tarpeen tullen jopa osastojen yhdistymiseen. Siitä on tuore esimerkki Kouvolasta.

– Puualan työntekijät Kouvolan seudulla tulevat yhdistymään meidän ammattiosastoon tämän vuoden aikana. Tausta on ikävä, Domuksen tehtaan loppuminen Korialta. Monet heistä ovat jo löytäneet uusia töitä, useat toisilta aloilta. Heidän puheenjohtajansa ilmoitti, että tässä tulee teille 170 jäsentä, olkaa hyvä.

LÄHIKOULUTUSTA KORONA-AIKAAN

Kokonaan yhteistyöryhmien lähikoulutusta ei korona ole ajanut alas. Pääkaupunkiseudulla Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kirkkonummen alueella toimivan Heskiva-yhteistyöryhmän koulutus on kuluvana vuonna jopa lisääntynyt. Tosin kevään koulutuksia jouduttiin siirtämään, kurssille tulijoiden määrää rajaamaan turvavälien takaamiseksi, ja osa on perunut kurssille tulon ehkä tartunnan pelon vuoksi.

– Viime vuonna oli neljä ay-koulua ja tänä vuonna kuusi. Korona vähän sotki aikatauluja ja jouduttiin muutama kurssi siirtämään syyskauteen. Mutta olemme saaneet pidettyä kaikki, viimeisen 24. syyskuuta, kertoo Heskivan puheenjohtaja Tuija Pircklén.

Tuija Pircklenin mukaan pääkaupunkiseudun yhteistyöryhmässä Heskivassa koulutustapahtumia on jopa lisätty. Yksi pidettiin 25. syyskuuta Teollisuusliiton tiloissa. KUVA PEKKA ELOMAA

Koulutuksen kirjo on ollut yhteistyöryhmällä laaja. Koulutettaville on tarjottu työelämätietoutta, kerrottu liiton urapalvelun mahdollisuuksista, opetettu vuorovaikutusta, jäsenhankintaa, työn vetovoimaa ja yritystaloutta.

– Korona on selkeästi verottanut osallistujia. Määrät ovat vaihdelleet seitsemästä pariinkymmeneen opiskelijaan, Pircklén kertoo.

OPISKELUN JÄLKEEN OPINTOMATKALLE

Työskentelyyn opintoryhmissä on kannustanut palkinto.

– Meillä on ollut sellainen käytäntö, että kun käy yhdellä kurssilla, pääsee osallistumaan Riian opintomatkaan. Reissu ei ole enää varsinaista opiskelua, vaan siellä tutustutaan nähtävyyksiin ja verkostoidutaan.

Jokaisella kurssilla on oma ammattiosasto, joka hoitaa kurssin järjestelyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.

Vaikka yhteistyöryhmä onnistui toteuttamaan opintosuunnitelmat, korona on rajoittanut muuta toimintaa.

– Meillä oli ideana järjestää liikuntapäivä tänä keväänä, mutta kun tuli korona, päätettiin siirtää se ensi vuodelle. Sen oli tarkoitus olla sellainen, että sinne voi ottaa perheenkin mukaan. Mutta se jäi vielä luonnosteluasteelle.

YHTEISTYÖTÄ LAAJALLA ALUEELLA

Pääkaupunkiseudulla yhteistyötä tekevien ammattiosastojen piiri laajeni kuluvan vuoden alussa, kun Helsingin yhteistyöryhmä yhdistyi EsKiVan (Espoon, Vantaa ja Kirkkonummen) yhteistyöryhmän kanssa Heskivaksi. Yhteistyöverkosto on tätäkin laajempi.

– Teemme yhteistyötä Pohjois- ja Keski-Uudenmaan yhteistyöryhmän kanssa, Pircklén kertoo.

Heskivassa mukana on 13 ammattiosastoa, joista Pircklénin mukaan kymmenkunta on aktiivisia. Ammattiosastojen kesken vallitsee työnjako.

– Jokaisella kurssilla on oma ammattiosasto, joka hoitaa kurssin järjestelyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.

Tiedotus kursseista tapahtuu Heskivan nettisivujen ja Facebook-ryhmän kautta. Lisäksi aluetoimisto välittää Heskivan sähköpostitiedotteita muutaman kerran vuodessa alueen ammattiosastojen puheenjohtajille ja sihteereille.

– Silti meillä on ongelmana se, että emme tavoita tarpeeksi rivijäseniä.

Heikki Kölhi, Sami Heikkinen ja Ari Kettunen opiskelevat turvavälein. KUVA PEKKA ELOMAA

Etäyhteyksissä Heskiva on ottanut ensiaskelen.

– Kun Heskivan toimikunta kesäkuun alussa kokoontui, niin pidin sen Teamsilla. Jatkossa pidän kyllä mielelläni läsnäolokokouksia. Silloin kaikki pääsevät varmasti ääneen.

Puutteita Pircklénin mukaan on vielä osanottajien teknisessä varustuksessa.

– Kun kokousta pidetään ammattiosastojen tiloissa, siellä ei kaikkialla laitteisto ole vielä riittävä, että kaikki kuulisivat mitä ihmiset puhuvat kotoaan.

PIENTEN OSASTOJEN PELASTUS

Teollisuusliiton Porin yhteistyöryhmän puheenjohtajan Taina Viljasen mukaan ammattiosastojen yhteistoiminta on ollut ”taivaan lahja” varsinkin pienille osastoille, kuten Porin Kirjatyöntekijäin Yhdistykselle. Sen avulla on ollut resursseja tarjota monipuolisempaa toimintaa kuin yksittäinen osasto pystyisi järjestämään ja samalla saada iso joukko porukkaa kokoon.

– Tarkoitus on saada myös pienille osastoille mahdollisuus osallistua laajempaan toimintaan. Tällä tavalla on mahdollista pyörittää monenlaista toimintaa: koulutusta, teatterimatkoja, urheilua. Näinkin voimme edistää osastojen yhteistyötä ja jopa yhdistymisiä.

Porin seudun 37 ammattiosastossa on yli 7 200 jäsentä. Toistaiseksi osastoista 13 osallistuu yhteistyöryhmän toimintaan. Yhteistoiminnalla on siis vielä huomattava kasvun vara.

Porin yhteistyöryhmän puheenjohtaja Taina Viljanen oli mukana, kun yhteistyöryhmässä pidettiin syyskuussa onkikisat. KUVA JUHA SINISALO

YHTEISTYÖTÄ TEHDÄÄN MONIN TAVOIN

Koulutus- ja vapaa-ajan toiminta oli ennen koronaa Porin yhteistyöryhmässä vilkasta.

– Meillä on yleensä niin, että ensin on koulutus ja sen jälkeen pidetään jokin vapaamuotoinen juttu. Koulutuksessa on käsitelty muun muassa työsopimus-, lakimuutos- ja työympäristöasioita. Täällä on jokilaiva Charlotta, joka seilaa Kokemäenjokea. Ennen koronaa yhden koulutuksen jälkeen lähdimme risteilemää Charlotalla Reposaareen, Reposfääri tapahtumaan. Toiset hakivat pussikaljat paikallisesta kaupasta ja toiset vain nauttivat kauniista ilmasta ja hyvästä tunnelmasta, Viljanen muistelee.

Yhteistyöryhmä on ollut järjestämässä työsuojelutapaamisia, naisteniltoja, osallistunut messuilla jäsenhankintaan ja kertonut ammattiin valmistuville Teollisuusliiton toiminnasta.

Taina Viljakainen (keskellä) tiedustelemassa Kaija (vas.) ja Jenni Puurulalta (oik.) miten kala syö. Taustalla Merja Eriksson. KUVA JUHA SINISALO

Yhteistyöryhmä kannustaa osastojensa jäseniä liikuntaan.

– Sählyä ja jalkapalloa pelataan, ja käytössä on lenkkivihko. Arvomme pienen palkinnon nimensä vihkoon merkinneiden kesken. Ahkerilla kävijöillä on isompi mahdollisuus voittaa. Olemme järjestäneet koko perheelle keilailua, onkikisaa ja melontaa ja yhteiskuljetuksia liiton tapahtumiin.

– Viime vuonna ensimmäisen kerran oli yhteiset pikkujoulut. Niihin osallistui 110 jäsentä tai heidän kumppaniaan. Se on pieni prosentti osastojen jäsenistöstä, mutta silti iso määrä, Viljanen kertoo.

Hymy on herkässä kun Juha Virta punnitsee onkijoiden saaliita. KUVA JUHA SINISALO

HYVÄ HOUKUTUS LIITTYÄ LIITTOON

Korona on iskenyt kipeästi yhteistyöryhmän aktiviteetteihin, varsinkin koulutukseen.

– Korona-aikana toimintaa ei ole kauheasti ollut. Sähly, jalkapallo ja lenkkeily sentään jatkuivat. Murikassa piti olla koulutus, mutta se peruttiin. Suunnitellut tapahtumat päätettiin siirtää tulevalle vuodelle. Jos korona jatkuu, pitänee harkita etäkoulutuksia, esimerkiksi Teamsin välityksellä.

Viljanen pohtii, miten tärkeää aktiivinen toiminta on, kun halutaan lisää jäseniä liittoon.

– Kun ihminen näkee työpaikan ilmoitustaululla jotain oikein houkuttelevaa, voisiko hän ajatella, että minun pitää liittyä Teollisuusliiton jäseneksi, että pääsen sinne mukaan!

Kalakisan voittaja Esa Lehtilä ja kilpailun suurin kala, ahven painoltaan 385 grammaa. Myös yhteismäärällä Lehtilä oli voittaja saaliin painaessa 2,1 kiloa. KUVA JUHA SINISALO

 

Mielikuvitus asettaa yhteistyölle rajat

Teollisuusliitossa on yli 500 ammattiosastoa. Aluepäällikkö Merja Rinne kannustaa niitä nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön: vain mielikuvitus asettaa rajat.

– Mielestäni tavoitteena pitää olla, että ammattiosastot löytävät toisensa, ja näkevät sen hyödyn, mitä siitä voi saada kun asioita hoidetaan yhdessä, sanoo Rinne.

Teollisuusliittoa edeltävissä liitoissa oli jokaisessa oma osastojen yhteistyökulttuurinsa, joka liittojen yhdistyessä katkesi.

– Metalliliitossa ammattiosastojen yhteistoiminta oli pisimmälle organisoitua. Siellä seuturyhmät olivat sääntömääräistä toimintaa, joka purettiin fuusiovaiheessa vuoden 2018 alusta alkaen. Nykyään meillä ei ole ammattiosastojen yhteistoimintaan liittyviä määräyksiä säännöissä, mutta yhteistyölle on tarve.

Ammattiosastojen sääntömääräisiä kokouksia voisi pitää yhtäaikaisesti.

Teollisuusliiton aikana ammattiosastojen yhteistyö on Rinteen mukaan lähtenyt hitaasti liikkeelle.

– Löyhästikään organisoituja ryhmiä ei ole vielä kovin monta.

Rinne kannustaa ammattiosastoja omaehtoiseen yhteistyöhön, jossa liitolla ei välttämättä tarvitse olla näkyvää roolia. Koulutus on hänen mukaansa tavanomaisin yhteistyön muoto, liikunnallisia ja vapaa-ajan aktiviteetteja on jonkin verran. Mahdollisuuksia yhteistyölle on hänen mielestään lähes rajattomasti.

Hänen mielestään esimerkiksi ammattiosastojen sääntömääräisiä kokouksia alueen osastot voisivat pitää yhtäaikaisesti. Kokous sisältäisi yhteisen osion, ja sen jälkeen ammattiosaston oman kokouksen. Yhteiseen osioon voisi sisältyä esimerkiksi liiton tuoma tervehdys ja ajankohtaiskatsaus.

YHTEISTYÖ SYNNYTTÄÄ IDEOITA

Ammattiosastoilla on paljon yhteisiä haasteita. Sellaisia ovat niin jäsenhankinta kuin jäsenten kiinnittyminen osastoon. Teollisuusliiton juhlavaltuuston ammattiosastoille lahjoittamissa Murikan pulssiseminaareissa oli tarkoitus käsitellä juuri näitä asioita.

– Keväällä pidetyssä seminaarissa jaettiin ammattiosastojen edustajat pienempiin ryhmiin, joissa he miettivät, miten ammattiosastot voisivat konkreettisesti tehdä jäsenhankinnan eteen. Siellä oli paljon hyviä ideoita, Rinne kertoo.

– Syntyi muun muassa sen tyyppinen ajatus, että osasto voisi tarjota kahvit ja pullat kerran kuukaudessa kaikille osaston jäsenille, että saataisiin osastoa vähän lähemmäksi jäseniä.

Teollisuusliitto on luonut uutta etätyökulttuuria koronaepidemian aikana. ”Jotain hyvää koronassakin”, naurahtaa aluepäällikkö Merja Rinne. KUVA KITI HAILA

– Ammattiosastot voisivat järjestää ideariihiä siitä, kuinka lähestytään jäseniä tai mahdollisia tulevia jäseniä työpaikoilla. Ne voisivat järjestää vaikka pienimuotoisen kilpailun, jossa palkitaan se, joka parhaiten onnistuu jäsenhankinnassa.

– Meillä on koko ajan ammattiosastoja, jotka toimivat niin, että sieltä tulee ideoita. Ne uudistuvat ja pystyvät tarjoamaan jäsenille vaikuttamiskanavia ja erilaisia mahdollisuuksia osallistua. Näitä pitää saada monistettua.

Jokainen aika synnyttää omat yhteistyömahdollisuutensa. Esimerkiksi tänä vuonna alkanut Teollisuusliiton ja Lentopalloliiton välinen yhteistyö voi tarjota uusia harrastemahdollisuuksia työpaikkojen lentopalloporukoille.

DIGILOIKKA JA HYBRIDIMALLI

Korona-ajassa on Rinteen mukaan se hyvä puoli, että se käynnisti digiloikan myös Teollisuusliitossa.

– Myös sitä kautta voidaan lisätä jäsenten osallistumista toimintaan, hän uskoo.

Digitaalisuuden mahdollisuus on Rinteen mukaan jo osittain löydetty.

Osallistuminen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapahtuu.

– Alueella pääluottamusmiesten tapaamisia on siirretty Teamsilla pidettäviksi. On ollut havaittavissa, että osallistujien määrä ei ainakaan vähentynyt, kun tarjotaan mahdollisuutta osallistua etänä. Hybridimalliakin on kehitelty, jossa osallistua voi sekä läsnäolevana että etänä.

Etätyövälineitä on mahdollista käyttää monissa eri yhteyksissä.

– Ajankohtaiskatsauksia alueilla voi pitää etänä sekä luottamusmiehille että alueosastojen puheenjohtajille. Osallistuminen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapahtuu, Rinne mainitsee.

ETÄVÄLINEISTÄ KOULUTUSTA

Ammattiosastoille on luvassa koulutusta etävälineiden käyttöön, Rinne kertoo.

– Meidän jäsenillemme Teams-maailma on aika vieras. Valmisteilla on lyhyt koulutusmateriaali, jolla voidaan tehdä Teamsin käyttöä tutuksi jäsenille.

Tietoa digitaalisuuden mahdollisuuksista levitetään jäsenille kuluvan ja ensi vuoden koulutuksissa.

– Uutta tämä oli liiton henkilökunnallekin vielä puoli vuotta sitten. Jäsenten keskuudessa se kohtaa kuitenkin lisähaasteita, muun muassa riippuen siitä, minkälaiset laitteet ja yhteydet heillä on käytössä.

Lopputulos digitapaamisessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.

Jäsenten kanssa keskustellessa Rinteen mukaan törmää usein kommenttiin, että ”eihän etäkontakti ole sama asia kuin lähikontakti”.

– Ei se olekaan. Mutta se on kuitenkin myös kontaktia. Se on osallistumista, ja lopputulos digitapaamisessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.

– Siinä on se vahvuus, että tapaamisen kynnys voi olla matalampi, kun ei tarvitse liikkua. Voi osallistua kotoa käsin.

– Korona meidät tähän pakotti. Ei Teollisuusliiton henkilökunnan keskuudessakaan digiloikkaa olisi tässä mittakaavassa otettu, jos koronaa ei olisi tullut. Jotain hyvää koronassakin, Rinne pohtii.

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT LAURI ROTKO, PEKKA ELOMAA, JUHA SINISALO JA KITI HAILA