Teollisuusliiton erityisalojen sektori ajaa jäsenten etuja 16 sopimusalalla. Sektorin johtaja Marko Rosqvist kertoo, että liiton kolmen toimintavuoden aikana moni asia on muuttunut ja paljon on opittu.
19.2.2021
– Kolme vuotta on mennyt nopeasti. Väki on hitsautunut loistavasti yhteen töitä tehdessään, sanoo Teollisuusliiton erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist.
Teollisuusliitossa edunvalvonta- ja työehtotoimintaa hoidetaan neljällä eri sektorilla, jotka ovat kemian sektori, teknologiasektori, puutuotesektori ja erityisalojen sektori.
Erityisalojen sektori vastaa 16 sopimusalallaan muun muassa edunvalvonnasta, työehtosopimustoiminnasta ja jäsenpalveluista. Sektorille tuli sopimusaloja kaikista kolmesta Teollisuusliiton vuonna 2018 perustaneesta liitosta. Sektorin sopimusalojen ammattikirjo on laaja. Alojen erilaisuus on sekä haaste että rikkaus.
Marko Rosqvist
Rosqvist kertoo, että erilaiset neuvottelukulttuurit ovat vaatineet opettelua, mutta niistä on voinut ammentaa uutta osaamista. Erityisesti hän kiittää sektorin sopimusasiantuntijoiden osaamisen kehitystä.
– Jokainen oppi antaa lisää ja pystyy hahmottamaan, mistä narusta kannattaa vetää.
Myös ison organisaation hyödyt ovat tulleet näkyviin erityisalojen sektorilla. Esimerkiksi Teollisuusliiton tutkimusyksikön panosta Rosqvist pitää tärkeänä.
Kaikkiaan hän kuvailee sektorin sopimusalojen neuvottelukulttuuria hyvähenkiseksi. Sopimusalojen työehdoista sovitaan kahdeksan työnantajaosapuolen kanssa.
– On käyttäydytty asianmukaisesti ja puhuttu asiaa toisiamme kunnioittaen, Rosqvist kertoo.
MUUTOKSIA SOPIMUSALOILLA
Teollisuusliiton perustamisvaiheessa erityisalojen sektorilla oli 15 sopimusalaa. Suorajakelun sopimusala on tullut uutena mukaan. Alaan kuuluu osoitteettomien mainosten ja maksuttomien kaupunkilehtien jakelu.
Teknisen huollon ja kunnossapidon alalla puolestaan tehtiin vuonna 2019 yrityskauppa, joka kosketti 95 prosenttia sopimusalan työntekijöistä. Caverion osti Maintpartnerin Suomen, Viron ja Puolan toiminnot.
– Sopimus on edelleen voimassa hieman kapeammalla joukkueella, Rosqvist kertoo.
Turvetuotantoala on muutosten kourissa. Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on linjattu, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Turveala on ilmoittanut tätäkin nopeammasta alasajosta.
Rosqvist pohtii, että turpeen energiakäytön nopea alasajo tarkoittaa myös turvealan muun tuotekehityksen heikentymistä. Turvetta tarvitaan maatiloilla ja puutarhoissa, mutta uusiakin innovaatioita on ollut työn alla.
HAASTEITA JA MAHDOLLISUUKSIA
Kansainvälisyys on erityisalojen sektorin yksi erityispiirre. Esimerkiksi maaseutuelinkeinojen sopimusalalla on paljon ulkomaalaistaustaisia kausityöntekijöitä.
Sektorin asiantuntijat saavat kuukaudessa 50–70 muun kuin suomenkielistä yhteydenottoa.
Jäsenmäärällä mitattuna erityisalojen sektorin suurimmat sopimusalat ovat media- ja painoala sekä tekstiili- ja muotiala. Molemmilla aloilla on koettu rakennemuutoksia. Digitalisaatio haastaa painotuotealaa ja tekstiiliteollisuutta on viime vuosikymmeninä siirretty ulkomaille. Toisaalta tekstiili- ja muotialalle on viime vuosina syntynyt uusia kotimaisia yrityksiä.
Tulevan kierroksen haasteet kumpuavat Metsäteollisuus ry:n ratkaisusta olla tekemättä työehtosopimuksia.
Sektorin järjestäytymisasteen kehitystä Rosqvist kuvaa vastaavaksi kuin Teollisuusliitossa yleensä. Trendi on ollut laskeva. Kausityöntekijät ovat jäsenhankinnan kannalta sekä mahdollisuus että haaste. Työntekijät lasketaan vuosittain kymmenissä tuhansissa, mutta heidän tavoittamisensa ei ole helppoa.
Monet erityisalojen sektorin työt tehdään muualla kuin tehtaan kaltaisessa kiinteässä työpaikassa. Esimerkiksi lehdenjakajat ovat jakoreiteillään liikkeellä yön ja aamun pikkutunneilla, ja metsureiden työtehtävät ovat luonnossa. Tämäkin asettaa haasteensa jäsenhankinnalle.
SYKSYLLÄ NEUVOTTELUIHIN
Valtaosa erityisalojen työehtosopimuksista on katkolla ensi vuodenvaihteen molemmin puolin noin kolmen kuukauden aikana.
Ensimmäiset neuvottelut käynnistyvät syksyllä.
– Tulevan kierroksen haasteet kumpuavat Metsäteollisuus ry:n ratkaisusta olla tekemättä työehtosopimuksia, Rosqvist ennakoi.
Toisaalta hän toteaa, että muut työnantajajärjestöt eivät toistaiseksi ole lähteneet peesaamaan metsäteollisuutta.
KORONA VAIKUTTAA KAIKILLA ALOILLA
Koronapandemian vaikutukset ovat näkyneet enemmän tai vähemmän kaikilla erityisalojen sektorin sopimusaloilla, Marko Rosqvist kertoo.
Esimerkiksi tekstiilihuoltoalalla pesuloissa työt vähenivät, kun hotelli- ja laivapyykin määrä putosi radikaalisti. Sairaalapyykin kasvanut määrä on vain osittain korvannut pudotusta.
Korona on vauhdittanut media- ja painoalan haasteita, sillä mainostus on vähentynyt ja painettuja lehtiä on supistettu palvelujen siirtyessä digialustoille.
– Printtimedian ongelmat vaikuttavat myös jakeluun ja suorajakeluun, Rosqvist pohtii.
Koronan alkutaipaleella tuli iso tarve kasvomaskeista.
Metsäalan töissä on nähty jonkin verran lomautuksia, mutta metsä- ja metsäkonealan näkymiin korona ei ole puraissut erityisen pahasti.
– Metsänhoitotyötä on tehtävä joka tapauksessa.
Tekstiili- ja muotialalle korona-aika on tuonut myös piristystä.
– Koronan alkutaipaleella tuli iso tarve kasvomaskeista, Rosqvist kertoo.
Korona-ajan väistymistä ja uutta talouskasvua odotetaan innolla, mutta osa pandemian vaikutuksista voi jäädä pitkäaikaisiksi, Rosqvist näkee.
ERITYISALOJEN SEKTORI
Työmarkkinoiden käytössä olevat jäsenet 31.12.2020 ● Jakelu 1 014 ● Lasitus-, rakennuslasitus- ja lasinjalostusala 284 ● Maaseutuelinkeinot 748 ● Media- ja painoalan työntekijät 4 283 ● Metsäala 1 058 ● Metsäkoneala 1 111 ● Puutarha-ala 900 ● Suorajakelu 20 ● Taimitarha-ala 155 ● Tekninen huolto ja kunnossapito 488 ● Tekstiili- ja muotiala 2 526 ● Tekstiilihuoltoala 974 ● Turkistuotantoala 81 ● Turvetuotantoala 42 ● Viestintäalan toimihenkilöt Grafinet ry 867 ● Viher- ja ympäristörakentamisala 247 Yhteensä 14 798
Teollisuusliiton luottamusmiesten tekemien paikallisten sopimusten piirissä on tänä vuonna reilu puolet teknologiateollisuuden työntekijöistä.
KUVA YLLÄ: Valmet Automotive, Uusikaupunki, helmikuu 2017. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ
9.2.2021
Paikallisen sopimisen piirissä on noin 53 prosenttia työntekijöistä ja 37 prosenttia työpaikoista. Työntekijöiden suurempaa osuutta selittää se, että paikallisia sopimuksia on tehty monissa suurissa yrityksissä.
Tiedot selviävät Teollisuusliiton teknologiasektorilla tammikuun lopussa tehdystä kyselystä, johon vastasi 606 pääluottamusmiestä. Palkkakyselystä voi lukea lisää Teollisuusliiton tiedotteesta.
Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus sopivat reilu vuosi sitten, että sopimuskauden toisen vuoden palkkaratkaisusta neuvotellaan paikallisesti. Jos paikalliseen sopimukseen ei päästä, palkkoja korotetaan niin sanotun perälaudan mukaisesti 1,4 prosentin yleiskorotuksella ja 0,6 prosentin paikallisella erällä.
SOPIMISTA, EI SANELUA
– Voi todeta, että paikallinen sopiminen toimii työpaikoilla, koska sopimuksia on tehty noin laajasti, Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen sanoo.
Paikallisen sopimisen malli on ollut teknologiateollisuuden työehtosopimuksissa jo pitkään.
– Ei voi odottaa, että kaikki haluavat tehdä paikallisen palkkaratkaisun. Moni yritys viestii, että odottaa ratkaisujen tulevan liitoilta, Virtanen kertoo.
Jyrki Virtanen
Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen piirissä on monipuolista tuotantoa, kuten teräs-, auto- ja elektroniikkateollisuutta, joten kattavan työehtosopimuksen edellytyksenä on joustojen mahdollistaminen.
– Keskitietä pyritään neuvottelemaan, että saataisiin paikallinen sopiminen pysymään sellaisissa raameissa, että se on järkevää, eikämene saneluksi tai kiristykseksi, Virtanen sanoo.
KOHTI YHTEISTÄ PÄÄMÄÄRÄÄ
Paikallinen sopiminen on usein esimerkiksi liittojen sopiman palkankorotuksen ajankohdan siirtämistä.
Virtanen korostaa, että paikallinen sopiminen koskee paljon muutakin kuin palkkoja. Usein paikallisesti sovitaan lähellä työarkea olevista asioista, kuten työaikajärjestelyistä.
Työpaikalla käytävä avoin keskustelu on sopimisen kulttuuriin kulmakivi.
– Paikallinen sopiminen on yksi työkalu yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, Virtanen toteaa.
SOPIMINEN VAATII OSAAMISTA
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto katsoo, että isossa työmarkkinakuvassa paikallinen sopiminen kehittyy, kun sekä työnantajien että työntekijöiden edustajien osaamiseen panostetaan muun muassa koulutuksia järjestämällä.
– Sitä on tehty vuosikymmeniä ja se on jokapäiväistä hommaa, Aalto toteaa.
Riku Aalto
Aalto muistuttaa, että paikallisen sopimisen tarpeet vaihtelevat sekä teollisuudenaloittain että työpaikoittain. Vaihtelu on suurta.
– Yritykset ovat erilaisissa tilanteissa. Yksi malli ei sovi kaikille. On työpaikkoja, joissa pärjätään, vaikka ei neuvotella paikallisesti.
POSITIIVISET NÄKYMÄT
Työnantajia edustavassa Teknologiateollisuus ry:ssä viimeisimpiä palkantarkistusneuvotteluja on kuvattu sopimisen ”happotestiksi” ja korostettu paikallisen sopimisen merkitystä kilpailukyvylle.
Teknologiateollisuus ry tiedotti 4.2.2021, että ”Suomalaisessa teknologiateollisuudessa on tapahtunut selkeä käänne parempaan. Tilaukset kääntyivät viime vuoden lopulla selvään kasvuun, tilauskanta vahvistui ja myös tarjouspyyntöjen määrä hypähti ylöspäin.”
Aalto tulkitsee, että onnistuneella paikallisella sopimisella on osansa positiivisissa näkymissä.
– On helppo yhtyä satoja uusia ihmisiä tänä vuonna palkanneen Valmet Automotiven henkilöstöjohtajan sanoihin: vaikka aina jokin voisi sujua paremmin, tässä paikallisen sopimisen järjestelmässämme ei ole suuria ongelmia, Aalto toteaa Teollisuusliiton tiedotteessa.
Koronaepidemia on karsinut monien ammattiosastojen lähitapaamiset minimiin ja rajoittanut yhteistyötä muiden ammattiosastojen kanssa. ”Kyllä me tästä vielä selviämme, kun otamme tietokoneet käyttöön”, sanoo Kouvolan seudun yhteistyöryhmää vetävä Tuomas Weckström ja näyttää omine ammattiosastoineen mallia.
KUVA YLLÄ: Tuomas Weckströmin ammattiosasto otti digiloikan syyskuussa ja rupesi pitämään etäkokouksia. KUVA LAURI ROTKO
AMMATTIOSASTOJEN YHTEISTYÖRYHMÄT
Ammattiosastojen yhteistyöryhmät ovat ammattiosastojen omaehtoisesti perustamia yhteistyöelimiä. Toiminnan sisällöt ja säännöt yhteistyöryhmät määrittelevät tarpeidensa mukaan itse.
Tavanomaisia ryhmien yhteistyömuotoja ovat koulutus ja vapaa-ajan toiminnot. Yhteistyö voi koskea periaatteessa mitä tahansa ammattiosastojen tärkeäksi kokemaa asiaa.
Teollisuusliitto tukee ryhmien toimintaa tarjoamalla niiden käyttöön tarvittaessa muun muassa kouluttajia ja toimitiloja.
Aluetoimistoille tehdyn kyselyn mukaan Teollisuusliitossa on noin 50 ammattiosastojen perustamaa yhteistyöryhmää. Niiden aktiivisuus on ollut toistaiseksi vaihtelevaa.
– Meidän on opittava kääntämään koronan tuomat asiat positiivisiksi. Keväällä koulumaailma näytti, kuinka etäyhteyksin tullaan toimeen. Jos nykynuoriso pystyy siihen, niin kyllä meidänkin pitää, sanoo Kouvolan yhteistyöryhmän puheenjohtaja Tuomas Weckström.
Esimerkiksi uudesta käytännöstä kelpaa Weckströmin oma ammattiosasto, tekstiili- ja muovityöntekijöistä koostuva Kouvolan TeMu ry ao. 538, joka alkoi äskettäin järjestää osaston hallituksen kokouksia etäyhteyksin.
– Meillä oli syyskuun lopussa ammattiosaston kevätkokous. Siellä otin esiin, että meidän on pakko tuoda toimintaan mukaan etätyövälineet. Siellä tuli sellaisia katseita, että älä poika tommoisia puhu. Mutta kyllä sitten myönnyttiin, että meidän on ne otettava käyttöön. Se on nykypäivää.
”Tämä on nykyaikaa”, kommentoi Tuomas Weckström etätyöskentelyä. KUVA LAURI ROTKO
Osastojen yhteistoimintaan ei digiloikka vielä Kouvolan seudulla ulotu, mutta Weckström pitää sitä mahdollisuutena.
– Pitää miettiä, minkälaisia koulutuksia koronarajoitusten jatkuessa aletaan suunnitella. Ovatko ne digikoulutuksia vai miten tästä lähdetään eteenpäin.
KYSYTÄÄN VAIKKA LAPSILTA
Kynnys digiloikkaan on monilla teollisuusliiton jäsenillä korkeampi kuin esimerkiksi ammatikseen tietokoneita käyttävillä toimistotyöntekijöillä, joilla on ulottuvillaan nykyaikainen tietotekniikka ja ammattitaitoinen tuki. Erityisenä haasteena Weckström kokee rivijäsenten mukaan saannin alueelliseen yhteistoimintaan.
– Se mitä olen kysellyt, jäsenistö ei ole ollut kovin innokas etäkoulutukseen.
Weckströmin mukaan tietokoneet pitää uskaltaa ottaa haltuun.
– Kysytään vaikka lapsilta, miten ne toimivat. He tuntuvat tietävän ne asiat joskus meitä paremmin.
”Tehtaissa korona väsyttää, masentaa ja stressaa ihmisiä. Tulevaisuus on hämärän peitossa”, kuvailee Tuomas Weckström. KUVA LAURI ROTKO
Hän on varma, että lähikoulutukset jossakin vaiheessa palaavat.
– Mutta nyt mennään kuin jäitä poltellen. Tehtaissa korona väsyttää, masentaa ja stressaa ihmisiä. Tulevaisuus on hämärän peitossa. Mitään lähiyhteisöllistä ei oikein uskalla tehdä, koska pelätään, että sen jälkeen syntyy kauhea kalabaliikki.
HAUSKANPITO KRUUNAA OPISKELUN
Ammattiosastojen yhteistyöllä oli Teollisuusliittoa edeltävissä liitoissa pitkä perinne. Metalliliitossa se oli sääntömääräistä toimintaa, ja omat yhteistyömuotonsa oli myös muissa liitoissa. Teollisuusliitossa koulutusyhteistyö lähti Kouvolan seudulla käyntiin eri taustaisten osastojen kesken lupaavasti toissa kesänä.
– Oli heinäkuu ja lauantai. Silti koulutukseen osallistui 40 jäsentä 13 eri ammattiosastosta. Se on mielestäni komea määrä parhaimpaan kesäloma-aikaan. Aiheenamme oli, miten ammattiosastot pystyvät vaikuttamaan yhteiskunnassa. Teollisuusliiton kouluttaja oli mukana.
Käytännössä Weckström on havainnut, ettei hyötyä synny ilman huvia.
– Opiskelun kruunasi paikallinen iskelmä-kesätapahtuma. Sinne mentiin jatkoille. Olemme huomanneet, että kun koulutus liitetään huviin, sillä saadaan porukka liikkeelle.
”Tykkään aluetoiminnasta siksi, että siinä näkee paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ammatteja”, Tuomas Weckström sanoo.
Yhteistoimintaryhmän koulutukseen osallistui liiton jäseniä etäältä Kouvolan ulkopuolelta, muun muassa Mikkelistä ja Taavetista.
– Emme ole sulkeneet toimintaamme niin, että pitää olla Kouvolasta. Muualtakin voi tulla.
Kouvolan yhteistyöryhmälle on muodostunut laaja yhteistyöverkosto, joka ulottuu Kymenlaaksoon Kotkan seudulle saakka.
– Jos he kouluttavat, he pyytävät meitä mukaan ja me puolestamme heitä. Se on yhteistä vuorovaikutusta.
EVÄITÄ LAAJEMPAAN YHTEISTYÖHÖN
Mikä innostaa vetäjää itseään ammattiosastojen yhteistyössä?
– Tykkään aluetoiminnasta siksi, että siinä näkee paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ammatteja. Jos keskustelen vain oman alani kaverien kanssa, niin tietysti voin jutella mistä asiasta vain, mutta aluetoiminnassa pääsen keskustelemaan eri alojen ihmisten kanssa ja se on paljon hedelmällisempää, sanoo Weckström.
Teollisuusliiton aikana Kouvolan seudun ammattiosastot ovat pitäneet yhteisiä palavereja.
– Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi niitä lisätä, jotta päästään yhteistyössä eteenpäin. Se on pääasia, että saadaan monelta alalta erilaisia näkemyksiä. Meillä on samanlaisia ongelmia niin työasioissa kuin työehtosopimusasioissa.
”Pitää miettiä, minkälaisia koulutuksia koronarajoitusten jatkuessa aletaan suunnitella. Ovatko ne digikoulutuksia vai miten tästä lähdetään eteenpäin”, Tuomas Weckström pohtii. KUVA LAURI ROTKO
Kun suhde osastojen välille on solmittu, yhteistyö voi johtaa tiiviimpäänkin kanssakäymiseen, tarpeen tullen jopa osastojen yhdistymiseen. Siitä on tuore esimerkki Kouvolasta.
– Puualan työntekijät Kouvolan seudulla tulevat yhdistymään meidän ammattiosastoon tämän vuoden aikana. Tausta on ikävä, Domuksen tehtaan loppuminen Korialta. Monet heistä ovat jo löytäneet uusia töitä, useat toisilta aloilta. Heidän puheenjohtajansa ilmoitti, että tässä tulee teille 170 jäsentä, olkaa hyvä.
LÄHIKOULUTUSTA KORONA-AIKAAN
Kokonaan yhteistyöryhmien lähikoulutusta ei korona ole ajanut alas. Pääkaupunkiseudulla Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kirkkonummen alueella toimivan Heskiva-yhteistyöryhmän koulutus on kuluvana vuonna jopa lisääntynyt. Tosin kevään koulutuksia jouduttiin siirtämään, kurssille tulijoiden määrää rajaamaan turvavälien takaamiseksi, ja osa on perunut kurssille tulon ehkä tartunnan pelon vuoksi.
– Viime vuonna oli neljä ay-koulua ja tänä vuonna kuusi. Korona vähän sotki aikatauluja ja jouduttiin muutama kurssi siirtämään syyskauteen. Mutta olemme saaneet pidettyä kaikki, viimeisen 24. syyskuuta, kertoo Heskivan puheenjohtaja Tuija Pircklén.
Tuija Pircklenin mukaan pääkaupunkiseudun yhteistyöryhmässä Heskivassa koulutustapahtumia on jopa lisätty. Yksi pidettiin 25. syyskuuta Teollisuusliiton tiloissa. KUVA PEKKA ELOMAA
Koulutuksen kirjo on ollut yhteistyöryhmällä laaja. Koulutettaville on tarjottu työelämätietoutta, kerrottu liiton urapalvelun mahdollisuuksista, opetettu vuorovaikutusta, jäsenhankintaa, työn vetovoimaa ja yritystaloutta.
– Korona on selkeästi verottanut osallistujia. Määrät ovat vaihdelleet seitsemästä pariinkymmeneen opiskelijaan, Pircklén kertoo.
OPISKELUN JÄLKEEN OPINTOMATKALLE
Työskentelyyn opintoryhmissä on kannustanut palkinto.
– Meillä on ollut sellainen käytäntö, että kun käy yhdellä kurssilla, pääsee osallistumaan Riian opintomatkaan. Reissu ei ole enää varsinaista opiskelua, vaan siellä tutustutaan nähtävyyksiin ja verkostoidutaan.
Jokaisella kurssilla on oma ammattiosasto, joka hoitaa kurssin järjestelyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.
Vaikka yhteistyöryhmä onnistui toteuttamaan opintosuunnitelmat, korona on rajoittanut muuta toimintaa.
– Meillä oli ideana järjestää liikuntapäivä tänä keväänä, mutta kun tuli korona, päätettiin siirtää se ensi vuodelle. Sen oli tarkoitus olla sellainen, että sinne voi ottaa perheenkin mukaan. Mutta se jäi vielä luonnosteluasteelle.
YHTEISTYÖTÄ LAAJALLA ALUEELLA
Pääkaupunkiseudulla yhteistyötä tekevien ammattiosastojen piiri laajeni kuluvan vuoden alussa, kun Helsingin yhteistyöryhmä yhdistyi EsKiVan (Espoon, Vantaa ja Kirkkonummen) yhteistyöryhmän kanssa Heskivaksi. Yhteistyöverkosto on tätäkin laajempi.
– Teemme yhteistyötä Pohjois- ja Keski-Uudenmaan yhteistyöryhmän kanssa, Pircklén kertoo.
Heskivassa mukana on 13 ammattiosastoa, joista Pircklénin mukaan kymmenkunta on aktiivisia. Ammattiosastojen kesken vallitsee työnjako.
– Jokaisella kurssilla on oma ammattiosasto, joka hoitaa kurssin järjestelyt. Sillä tavoin työ ei kaadu yhdelle osastolle.
Tiedotus kursseista tapahtuu Heskivan nettisivujen ja Facebook-ryhmän kautta. Lisäksi aluetoimisto välittää Heskivan sähköpostitiedotteita muutaman kerran vuodessa alueen ammattiosastojen puheenjohtajille ja sihteereille.
– Silti meillä on ongelmana se, että emme tavoita tarpeeksi rivijäseniä.
Heikki Kölhi, Sami Heikkinen ja Ari Kettunen opiskelevat turvavälein. KUVA PEKKA ELOMAA
Etäyhteyksissä Heskiva on ottanut ensiaskelen.
– Kun Heskivan toimikunta kesäkuun alussa kokoontui, niin pidin sen Teamsilla. Jatkossa pidän kyllä mielelläni läsnäolokokouksia. Silloin kaikki pääsevät varmasti ääneen.
Puutteita Pircklénin mukaan on vielä osanottajien teknisessä varustuksessa.
– Kun kokousta pidetään ammattiosastojen tiloissa, siellä ei kaikkialla laitteisto ole vielä riittävä, että kaikki kuulisivat mitä ihmiset puhuvat kotoaan.
PIENTEN OSASTOJEN PELASTUS
Teollisuusliiton Porin yhteistyöryhmän puheenjohtajan Taina Viljasen mukaan ammattiosastojen yhteistoiminta on ollut ”taivaan lahja” varsinkin pienille osastoille, kuten Porin Kirjatyöntekijäin Yhdistykselle. Sen avulla on ollut resursseja tarjota monipuolisempaa toimintaa kuin yksittäinen osasto pystyisi järjestämään ja samalla saada iso joukko porukkaa kokoon.
– Tarkoitus on saada myös pienille osastoille mahdollisuus osallistua laajempaan toimintaan. Tällä tavalla on mahdollista pyörittää monenlaista toimintaa: koulutusta, teatterimatkoja, urheilua. Näinkin voimme edistää osastojen yhteistyötä ja jopa yhdistymisiä.
Porin seudun 37 ammattiosastossa on yli 7 200 jäsentä. Toistaiseksi osastoista 13 osallistuu yhteistyöryhmän toimintaan. Yhteistoiminnalla on siis vielä huomattava kasvun vara.
Porin yhteistyöryhmän puheenjohtaja Taina Viljanen oli mukana, kun yhteistyöryhmässä pidettiin syyskuussa onkikisat. KUVA JUHA SINISALO
YHTEISTYÖTÄ TEHDÄÄN MONIN TAVOIN
Koulutus- ja vapaa-ajan toiminta oli ennen koronaa Porin yhteistyöryhmässä vilkasta.
– Meillä on yleensä niin, että ensin on koulutus ja sen jälkeen pidetään jokin vapaamuotoinen juttu. Koulutuksessa on käsitelty muun muassa työsopimus-, lakimuutos- ja työympäristöasioita. Täällä on jokilaiva Charlotta, joka seilaa Kokemäenjokea. Ennen koronaa yhden koulutuksen jälkeen lähdimme risteilemää Charlotalla Reposaareen, Reposfääri tapahtumaan. Toiset hakivat pussikaljat paikallisesta kaupasta ja toiset vain nauttivat kauniista ilmasta ja hyvästä tunnelmasta, Viljanen muistelee.
Yhteistyöryhmä on ollut järjestämässä työsuojelutapaamisia, naisteniltoja, osallistunut messuilla jäsenhankintaan ja kertonut ammattiin valmistuville Teollisuusliiton toiminnasta.
Taina Viljakainen (keskellä) tiedustelemassa Kaija (vas.) ja Jenni Puurulalta (oik.) miten kala syö. Taustalla Merja Eriksson. KUVA JUHA SINISALO
Yhteistyöryhmä kannustaa osastojensa jäseniä liikuntaan.
– Sählyä ja jalkapalloa pelataan, ja käytössä on lenkkivihko. Arvomme pienen palkinnon nimensä vihkoon merkinneiden kesken. Ahkerilla kävijöillä on isompi mahdollisuus voittaa. Olemme järjestäneet koko perheelle keilailua, onkikisaa ja melontaa ja yhteiskuljetuksia liiton tapahtumiin.
– Viime vuonna ensimmäisen kerran oli yhteiset pikkujoulut. Niihin osallistui 110 jäsentä tai heidän kumppaniaan. Se on pieni prosentti osastojen jäsenistöstä, mutta silti iso määrä, Viljanen kertoo.
Hymy on herkässä kun Juha Virta punnitsee onkijoiden saaliita. KUVA JUHA SINISALO
HYVÄ HOUKUTUS LIITTYÄ LIITTOON
Korona on iskenyt kipeästi yhteistyöryhmän aktiviteetteihin, varsinkin koulutukseen.
– Korona-aikana toimintaa ei ole kauheasti ollut. Sähly, jalkapallo ja lenkkeily sentään jatkuivat. Murikassa piti olla koulutus, mutta se peruttiin. Suunnitellut tapahtumat päätettiin siirtää tulevalle vuodelle. Jos korona jatkuu, pitänee harkita etäkoulutuksia, esimerkiksi Teamsin välityksellä.
Viljanen pohtii, miten tärkeää aktiivinen toiminta on, kun halutaan lisää jäseniä liittoon.
– Kun ihminen näkee työpaikan ilmoitustaululla jotain oikein houkuttelevaa, voisiko hän ajatella, että minun pitää liittyä Teollisuusliiton jäseneksi, että pääsen sinne mukaan!
Kalakisan voittaja Esa Lehtilä ja kilpailun suurin kala, ahven painoltaan 385 grammaa. Myös yhteismäärällä Lehtilä oli voittaja saaliin painaessa 2,1 kiloa. KUVA JUHA SINISALO
Mielikuvitus asettaa yhteistyölle rajat
Teollisuusliitossa on yli 500 ammattiosastoa. Aluepäällikkö Merja Rinne kannustaa niitä nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön: vain mielikuvitus asettaa rajat.
– Mielestäni tavoitteena pitää olla, että ammattiosastot löytävät toisensa, ja näkevät sen hyödyn, mitä siitä voi saada kun asioita hoidetaan yhdessä, sanoo Rinne.
Teollisuusliittoa edeltävissä liitoissa oli jokaisessa oma osastojen yhteistyökulttuurinsa, joka liittojen yhdistyessä katkesi.
– Metalliliitossa ammattiosastojen yhteistoiminta oli pisimmälle organisoitua. Siellä seuturyhmät olivat sääntömääräistä toimintaa, joka purettiin fuusiovaiheessa vuoden 2018 alusta alkaen. Nykyään meillä ei ole ammattiosastojen yhteistoimintaan liittyviä määräyksiä säännöissä, mutta yhteistyölle on tarve.
Ammattiosastojen sääntömääräisiä kokouksia voisi pitää yhtäaikaisesti.
Teollisuusliiton aikana ammattiosastojen yhteistyö on Rinteen mukaan lähtenyt hitaasti liikkeelle.
– Löyhästikään organisoituja ryhmiä ei ole vielä kovin monta.
Rinne kannustaa ammattiosastoja omaehtoiseen yhteistyöhön, jossa liitolla ei välttämättä tarvitse olla näkyvää roolia. Koulutus on hänen mukaansa tavanomaisin yhteistyön muoto, liikunnallisia ja vapaa-ajan aktiviteetteja on jonkin verran. Mahdollisuuksia yhteistyölle on hänen mielestään lähes rajattomasti.
Hänen mielestään esimerkiksi ammattiosastojen sääntömääräisiä kokouksia alueen osastot voisivat pitää yhtäaikaisesti. Kokous sisältäisi yhteisen osion, ja sen jälkeen ammattiosaston oman kokouksen. Yhteiseen osioon voisi sisältyä esimerkiksi liiton tuoma tervehdys ja ajankohtaiskatsaus.
YHTEISTYÖ SYNNYTTÄÄ IDEOITA
Ammattiosastoilla on paljon yhteisiä haasteita. Sellaisia ovat niin jäsenhankinta kuin jäsenten kiinnittyminen osastoon. Teollisuusliiton juhlavaltuuston ammattiosastoille lahjoittamissa Murikan pulssiseminaareissa oli tarkoitus käsitellä juuri näitä asioita.
– Keväällä pidetyssä seminaarissa jaettiin ammattiosastojen edustajat pienempiin ryhmiin, joissa he miettivät, miten ammattiosastot voisivat konkreettisesti tehdä jäsenhankinnan eteen. Siellä oli paljon hyviä ideoita, Rinne kertoo.
– Syntyi muun muassa sen tyyppinen ajatus, että osasto voisi tarjota kahvit ja pullat kerran kuukaudessa kaikille osaston jäsenille, että saataisiin osastoa vähän lähemmäksi jäseniä.
Teollisuusliitto on luonut uutta etätyökulttuuria koronaepidemian aikana. ”Jotain hyvää koronassakin”, naurahtaa aluepäällikkö Merja Rinne. KUVA KITI HAILA
– Ammattiosastot voisivat järjestää ideariihiä siitä, kuinka lähestytään jäseniä tai mahdollisia tulevia jäseniä työpaikoilla. Ne voisivat järjestää vaikka pienimuotoisen kilpailun, jossa palkitaan se, joka parhaiten onnistuu jäsenhankinnassa.
– Meillä on koko ajan ammattiosastoja, jotka toimivat niin, että sieltä tulee ideoita. Ne uudistuvat ja pystyvät tarjoamaan jäsenille vaikuttamiskanavia ja erilaisia mahdollisuuksia osallistua. Näitä pitää saada monistettua.
Jokainen aika synnyttää omat yhteistyömahdollisuutensa. Esimerkiksi tänä vuonna alkanut Teollisuusliiton ja Lentopalloliiton välinen yhteistyö voi tarjota uusia harrastemahdollisuuksia työpaikkojen lentopalloporukoille.
DIGILOIKKA JA HYBRIDIMALLI
Korona-ajassa on Rinteen mukaan se hyvä puoli, että se käynnisti digiloikan myös Teollisuusliitossa.
– Myös sitä kautta voidaan lisätä jäsenten osallistumista toimintaan, hän uskoo.
Digitaalisuuden mahdollisuus on Rinteen mukaan jo osittain löydetty.
Osallistuminen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapahtuu.
– Alueella pääluottamusmiesten tapaamisia on siirretty Teamsilla pidettäviksi. On ollut havaittavissa, että osallistujien määrä ei ainakaan vähentynyt, kun tarjotaan mahdollisuutta osallistua etänä. Hybridimalliakin on kehitelty, jossa osallistua voi sekä läsnäolevana että etänä.
Etätyövälineitä on mahdollista käyttää monissa eri yhteyksissä.
– Ajankohtaiskatsauksia alueilla voi pitää etänä sekä luottamusmiehille että alueosastojen puheenjohtajille. Osallistuminen on tärkeää, ei se muoto, mitä kautta se tapahtuu, Rinne mainitsee.
ETÄVÄLINEISTÄ KOULUTUSTA
Ammattiosastoille on luvassa koulutusta etävälineiden käyttöön, Rinne kertoo.
– Meidän jäsenillemme Teams-maailma on aika vieras. Valmisteilla on lyhyt koulutusmateriaali, jolla voidaan tehdä Teamsin käyttöä tutuksi jäsenille.
Tietoa digitaalisuuden mahdollisuuksista levitetään jäsenille kuluvan ja ensi vuoden koulutuksissa.
– Uutta tämä oli liiton henkilökunnallekin vielä puoli vuotta sitten. Jäsenten keskuudessa se kohtaa kuitenkin lisähaasteita, muun muassa riippuen siitä, minkälaiset laitteet ja yhteydet heillä on käytössä.
Lopputulos digitapaamisessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.
Jäsenten kanssa keskustellessa Rinteen mukaan törmää usein kommenttiin, että ”eihän etäkontakti ole sama asia kuin lähikontakti”.
– Ei se olekaan. Mutta se on kuitenkin myös kontaktia. Se on osallistumista, ja lopputulos digitapaamisessa voi olla ihan yhtä hyvä kuin lähikontaktissa.
– Siinä on se vahvuus, että tapaamisen kynnys voi olla matalampi, kun ei tarvitse liikkua. Voi osallistua kotoa käsin.
– Korona meidät tähän pakotti. Ei Teollisuusliiton henkilökunnan keskuudessakaan digiloikkaa olisi tässä mittakaavassa otettu, jos koronaa ei olisi tullut. Jotain hyvää koronassakin, Rinne pohtii.
TEKSTI JARI ISOKORPI KUVAT LAURI ROTKO, PEKKA ELOMAA, JUHA SINISALO JA KITI HAILA
Ammattiliiton toiminnan kivijalat ovat korkea järjestäytymisaste ja kattava luottamushenkilöiden verkosto. Niiden turvin liitto pärjää neuvottelu- ja edunvalvontaosapuolena toimintaympäristön muuttuessa ja vaikeissakin olosuhteissa. Tämä on jo koettu ja nähty ammattiliittojen voimakkaan kasvun ja nousun vuosikymmeninä 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin työntekijöiden asiaa ryhdyttiin edistämään monin tavoin puutteellisissa olosuhteissa. Teollisuusliiton toimintaympäristö on siihen nähden valmiimpi. Sen resurssit ovat suuremmat kuin työntekijöiden edunvalvojilla aikaisemmin.
Siinä on yleinen tausta, jota vasten Metsäteollisuus ry:n ilmoitusta lopettaa työehtosopimustoiminta voimassa olevien sopimuskausien päätyttyä on hyvä peilata.
Työnantajien etujärjestön päätös siirtää työehdoista sopiminen mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa yrityskohtaiseksi ja työpaikoilla tapahtuvaksi toiminnaksi on vakavasti otettava linjanmuutos. Sen seuraukset ovat vielä vaikeasti ennustettavissa.
Tilanne ei kuitenkaan räjähdä käsiin. Työehtosopimukset ovat voimassa. Niiden mukaisesti toimitaan sopimuskausien päättymiseen asti. Mekaanisessa metsäteollisuudessa se tarkoittaa vuoden 2021 loppua. Teollisuusliitolla on näin ollen noin vuosi aikaa suunnitella ja valmistella tarvittavat ratkaisut ja toimenpiteet jäsenten etujen ajamiseksi myös yrityskohtaisessa sopimisessa. Tämä työ on jo käynnissä.
Paikallista sopimista on harjoitettu työpaikoilla työehtosopimusten pohjalta jo pitkään ja usein menestyksekkäästi niin, että saavutetut ratkaisut ovat hyödyttäneet työnantajia ja työntekijöitä. Siinä työssä keskeisiä toimijoita ovat olleet ja edelleen ovat liiton kouluttamat asiansa osaavat luottamushenkilöt.
Yrityspuolella tilanne on toisenlainen. Lopulta vain melko harvoilla yrityksillä on omaa korkeatasoista osaamista työehdoista neuvottelemiseksi ja sopimiseksi. Metsäteollisuuden valitsemalla tiellä yksi iso muuttuja on se, että työrauhasta neuvotteleminen siirtyy työpaikoille. Vaikka tämän nähtäisiin työnantajien näkökulmasta palvelevan metsäteollisuuden konsernien intressejä, voidaan kysyä, palveleeko toimintamalli pienempien yritysten tarpeita?
Luottamusmiesvaalit käydään Teollisuusliiton sopimusaloilla marras- ja joulukuussa. Erinomainen tavoite on saada luottamusmies jokaiselle työpaikalle. Sen rinnalla järjestäytymisasteen kohottaminen, eli uusien jäsenten saaminen liittoon, on olennainen tavoite ja tehtävä. Etenkin työpaikkakohtaisessa sopimisessa tarvitaan kaikki työntekijät samaan joukkueeseen.
Miten koronakriisi on vaikuttanut Teollisuusliiton toimitsijan työhön? Miten jäsenistön tarpeet ja toiveet ovat muuttuneet? Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Mirjami Suikki piti viikon työpäiväkirjaa Tekijä-lehdelle.
KUVA YLLÄ: Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Mirjami Suikki kuvattuna Teollisuusliiton keskustoimistolla Helsingin Hakaniemessä ennen koronakriisin alkamista. KUVA KITI HAILA
MAANANTAI
Aloitan työpäiväni kuuntelemalla tallenteen perjantaina pidetystä johdon henkilöstöinfosta, koska tuolloin olin työsuhdepalvelun päivystäjänä.
Päivystyksen yhteydenotot vaativat usein myös jatkotyöstämistä ja perehtymistä. Ne ovat kaiken muun työn ohella työlistallani tällä viikolla.
Kysymykset koskevat yrityksissä käynnistettäviä tai mahdollisesti tulevia YT-neuvotteluja ja lomautusten ilmoitusaikoja, irtisanomisia ja perusteita, vuosilomien pitämistä, lomarahojen vaihtamista vapaaseen, erilaisia työaikajärjestelyjä (esimerkiksi vuorojen vaihtuessa työntekijöillä on noin 0,5–1 tunnin väli, ennen kuin seuraava vuoro voi jatkaa) ja palkanmaksua tilanteissa, jos työntekijä on ollut karanteenin omaisissa olosuhteissa ulkomaanmatkan jälkeen ennen 12.3. ja sen jälkeen.
Joudumme myös perehtymään lainsäädännön kautta tulleisiin muutoksiin, joista liiton oikeudellinen yksikkö on laatinut ohjeistusta. Työsuhdepäivystykseen tulee myös kysymyksiä arkipyhäkorvauksien maksusta, vuosilomapalkoista ja lomarahan vaihtamisesta vapaaksi, palkankorotuksista sekä sosiaalisiin määräyksiin liittyviä tulkintakysymyksiä.
Yritän sijoittaa kalenteriini vielä tälle viikolle ne tehtävät, joita perjantain päivystyksestä on jäänyt työstettäväksi. Puheluiden lisäksi yhteydenottoja tulkintakysymyksistä tulee liiton työsuhdeneuvonnan sähköpostin kautta. Ne kirjataan tietojärjestelmään ja jaetaan asiantuntijoille hoidettavaksi. Lisäksi suoraan omaan sähköpostiin ja puhelimitse tulleisiin kysymyksiin vastataan.
Valmistaudun aamupäivällä tulevaan Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden palkkamääräysten kehittämistyöryhmän kokoukseen, joka pidetään etänä. Pohdin, mitä asioita voidaan etäyhteyksillä hoitaa, ja mitä emme voi tällä hetkellä toteuttaa työryhmänä. Pidämme kokouksen, jonka jälkeen viimeistelen pöytäkirjan ja lähetän sen työryhmän jäsenille. Iltapäivään mahtuu vielä yhteydenottoja erääseen pääluottamusmieheen koskien erimielisyysmuistioita. Yhteydenottoja tulee myös toiselta pääluottamusmieheltä, esimieheltä ja työtovereilta.
KUVA MIRJAMI SUIKKI
TIISTAI
Työstän meneillään olevaa erimielisyysmuistiota (näitä on yleensä käynnissä enemmän kuin yksi). Kirjoittelen sovintoesitystä Teknologiateollisuudesta nimetylle vastaneuvottelijalle. Pääsääntöisesti erimielisyysneuvotteluja käydään saman pöydän ääressä, mutta nyt etäyhteyksin, puhelimella ja sähköpostilla. Olen tätä ennen ollut yhteydessä liittomme oikeudellisen yksikön lakimieheen vahvistaakseni omia ratkaisupäätöksiäni asiassa. Jotkut riita-asiat ovat hankalia ja vaativat paljon lisäselvityksiä. Tämä tapaus jää odottelemaan vastauksia työnantajapuolelta.
Siirryn seuraavaan aiheeseen. Olen yhteydessä erään työpaikan pääluottamusmieheen, joka on lähettänyt työpaikkaa koskevan sopimusluonnoksen tarkistettavaksi. Vastailen vielä eri tulkintakysymyksiin. Yhteydenotto tulee työtoveriltani puhelimitse, jossa hän tarvitsee apuja omassa erimielisyysmuistioasiassa.
KESKIVIIKKO
Erimielisyysmuistioiden käsittely jatkuu.
Tämän jälkeen pidämme etäyhteyksin teknologiasektorin kokousta, jossa käymme tämänhetkistä tilannetta läpi ja vaihdamme kuulumiset. Tämä poikkeaa siis normaalista kokouskäytännöstä, sillä tavallisesti kokoukset pidettäisiin liiton keskustoimistolla.
Oman osaamisen kehittäminen on myös tärkeää etätöitä tehdessä. Henkilöstölle on tarjolla koulutusta etäyhteyksillä. Valmistaudun iltapäivän kolmen tunnin koulutukseen tutustumalla jaettuun aineistoon.
TORSTAI
Tänään on vuorossa työsuhdeneuvonnan päivystystä koko päiväksi. Päivystyksessä on pääsääntöisestikolme henkilöä kerrallaan, nyt jopa neljä. Puheluiden määrä normaalissa tilanteessa on ollut keskimäärin 60–70 puhelua päivässä.
Koronakriisin alettua yhteydenotot lisääntyivät, ja päivystäjiä on ollut 5–6 henkilöä päivittäin. Enimmillään puheluita on tullut jopa 200 päivässä.
Kysymykset ovat lisääntyneet erityisesti maan hallituksen asettamien kriisilakien myötä, koskien määräaikaisia muutoksia työsopimuslakiin ja yhteistoiminnasta yrityksissä annettuun lakiin.
PERJANTAI
Jatkan edellisen päivän aikana tulleita tulkintakysymysten käsittelyjä ja vastaan muutamaan puheluun.
Lähden toimistolle hakemaan isompaa näyttöpäätettä, koska työn tekemisen edellytykset eivät ole parhaat mahdolliset kotona työskentelylle.
Osallistun henkilöstöinfoon ja työhuonetoimikunnan kokoukseen.
KUVA MIRJAMI SUIKKI
MIKÄ ON MUUTTUNUT?
Työskentelytavat ovat muuttuneet, mutta työt eivät ole vähentyneet. Matkustelu on jäänyt työstä kokonaan pois: ei yrityskäyntejä, ei koulutuksia, ei jäsentapaamisia. Näitä voi osin toteuttaa etäyhteyksin. Tulkintakysymysten määrä on lisääntynyt, mikä osaltaan lisää työkuormaa. Erimielisyysmuistioiden käsittelylle on jäänyt enemmän aikaa. Kotona työskentely tuo omat haasteensa, eikä etätöiden ergonomia ole aina paras mahdollinen.
Pääluottamusmies, lasikeraamisen teollisuuden työehtoneuvottelukunnan jäsen NSG Pilkington Automotive Oy, Tampere Pirkanmaan lasi- ja muovityöntekijäin ao. 520
”Markkinatalous jyrää meidän ylitsemme, jollemme me duunarit kaikki pidä yhtä. Minä aina viljelen sitä solidaarisuus-sanaa. Me ollaan juuri niin vahvoja kuin meidän heikoimmat lenkit.
Meidän tehtaan porukat ihmetteli, missä ne Teollisuusliiton isot hartiat nyt ovat. Minä olen keskisuuren tehtaan pääluottamusmies, en tiedä kaikkea politiikkaa ja neuvottelujen hankaluuksia. Mutta minusta puutuotesektori ja mekaaninen metsäteollisuus jäivät neuvotteluissaan vähän yksin. Minä sanoin koko ajan tutuille teknon luottamusmiehille, että katsokaa vain, jos ne työnantajien hirveät ehdotukset menevät jossain läpi, seuraavalla kierroksella ne ovat meillä kaikilla.
Teollisuusliiton olisi minusta pitänyt puolustaa liiton jäsenten etuja niin, ettei liiton jäseninä olevien jakajien työehtosopimusta olisi kuvattu julkisuudessa Suomen huonoimmaksi. Koko kansa tuki postilaisia, etteivät he joutuisi siihen tessiin.
Olen ennenkin, TEAMin aikaan, ollut työehtoneuvotteluissa mukana.
Oli yllätys, miten rankka tämä tes-kierros oli. EK ohjasi kovaa työnantajapuolta.
Työnantajat halusivat Sipilän hallituksen huumassa vielä kokeilla, että nyt laitetaan ay-liike polvilleen. Mutta eivät onnistuneet. Vielä meistä voimaa löytyy.
Yleensä meidän pienempien alojen pöytiin ovat työehdot tipahtaneet isommista pöydistä, ihan vain joitain tekstejä viilataan. Mutta teknosektorin sopimuksen jälkeen peruskemia ja muovikin joutuivat tosissaan taistelemaan. Ja aivan teatterina meidänkin pöytään tuotiin kaikki ne hirveät esitykset, arkipyhistä ja palvelusvuosilisien poistosta puhuttiin. Mielestäni me saimme niin hyvän sopimuksen kuin se näissä oloissa oli mahdollista. Kiky ainakin poistui, minkä jatkaminen ei olisi ollut kentän väelle mikään vaihtoehto.
Vielä tämä Teollisuusliiton protokolla on aika hämärä jäsenille. Kun tekno oli saanut sopimuksen, minulle huudettiin jippiitä tehtaalla. Minä sanoin, että ei, ei meillä lasikeraamisessa ole vielä sopimusta. Ihan viimeisimpien joukossa neuvoteltiin. Kun vielä ihmisillä on nykyisin se otsikkotyyli, vain otsikot luetaan, on vaan mentävä kentälle ja ihan juteltava ihmisten kanssa. Eikä somesta kannata kaikkea uskoa. Ei varsinkaan koronasta. Kannattaa mieluummin uskoa THL:n ja viranomaisten ohjeistuksia.”
Teollisuusliitto palkitsi opiskelija Fanni Miinalaisen joulukuussa 500 euron stipendillä. Vajaassa puolessa vuodessa hän on hankkinut liittoon noin sata uutta jäsentä. Seuraava opiskelijajäsenten stipendihaku on käynnissä 1.4.2020 asti!
Tamperelaisella Fanni Miinalaisella, 20, on monta rautaa tulessa. Hän viimeistelee opintojaan Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa ja käy töissä.
– Valmistun toukokuussa painotuotannon assistentiksi. Teen myös henkilökohtaisen avustajan töitä pari kertaa viikossa, kertoo Loimaalta kotoisin oleva Miinalainen.
Miinalaiselta liikenee aikaa myös ay-toimintaan. Hän on muun muassa oman ammattiosastonsa eli Tampereen kirjatyöntekijöiden nuorisovastaava.
– Ammattiosastollamme ei ole ollut juurikaan nuorisotoimintaa. Yritän saada aktivoitua nuoria jäseniä, jotta he tietäisivät, mitä liitto tarkoittaa ja mitä etuja jäsenyys heille tuo.
Lisäksi Miinalainen toimii Häme-Pirkanmaan alueellisen nuorisojaoston sihteerinä. Helmikuussa hänet valittiin myös Teollisuusliiton valtakunnalliseen nuorisojaostoon.
– Teen vielä oppilaitostiedottamista, joten hommaa kyllä riittää. Viikonloppuni täyttyvät ay-toiminnasta aika mukavasti, Miinalainen nauraa.
OPPILAITOSTIEDOTUS SITOUTTAA
Oppilaitostiedottajaksi Miinalainen ryhtyi viime syksynä käytyään ensin Murikka-opistolla Oppilaitostiedottajakurssin.
– Jo kurssilla sovimme ensimmäiset tiedotukset. Esiintyminen jännittää minua aina, mutta en ole sen suhteen enää niin arka kuin alussa, hän sanoo.
Miinalainen käy mielellään oppilaitoksissa kertomassa Teollisuusliitosta.
– Luokassa saan opiskelijoihin paljon paremman kontaktin kuin vaikka messuilla. Tiedotuksen lopuksi jaan jäsenkaavakkeet. Kun porukka täyttää ne heti, saan heidät sitoutettua liittoon.
Vaikka aihe onkin tärkeä, ei oppilaitostiedottamisen tarvitse olla haudanvakavaa.
Vajaassa puolessa vuodessa Miinalainen on kertonut Teollisuusliitosta yhdelletoista ryhmälle lähinnä Tredussa. Uusia jäseniä hän on hankkinut noin sata.
– Meidän on hyvä tietää jo ammattikoulusta lähtien, kuinka suuri vaikutus ammatillisella järjestäytymisellä on meidän tulevaisuuteemme työelämässä, Miinalainen perustelee aktiivisuuttaan.
Asia on Miinalaiselle myös varsin omakohtainen. Hän liittyi itsekin Teollisuusliittoon juuri oppilaitostiedotuksen kautta syksyllä 2017.
– Sitä ennen en tiennyt liitosta juuri mitään, Miinalainen sanoo.
JOPA 120 STIPENDIÄ OPISKELIJOILLE
Joulun alla Teollisuusliitto palkitsi Miinalaisen 500 euron stipendillä tunnustuksena aktiivisuudesta nuorisotoiminnassa ja oppilaitostiedottamisessa.
– Se on kyllä ihan törkeän suuri summa opiskelijalle. On siistiä, että Teollisuusliitto tukee opiskelijajäseniä tällä tavoin, Miinalainen iloitsee.
– Et menetä mitään, jos haet, Miinalainen kannustaa.
Oman stipendinsä Miinalainen käytti lähinnä elämiseen. Osa rahasta tosin meni tatuointiin, joka löytyy hänen oikeasta nilkastaan. Jalassa komeilee nyt Teollisuusliiton logo.
– Jotkut kavereistani epäilivät, että tatuointini ei ole aito, mutta kyllä se on. Minulle se tuo mieleen mukavia muistoja, Miinalainen hymyilee.
Kemian prosessihoitaja, pääluottamusmies Cabb Oy, Kokkola Kokkolan Kemiantyöntekijät ao. 597
”Nyt ollaan tiukasti kikyä vastaan. Mutta miten koskaan suostuimmekaan kikyyn?
Ammattiyhdistysliike on keskiluokkaistunut liikaa. On haettu sopimusmyönteisyyttä ja unohdettu kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, alkaen siitä, että palkankorotuksia ei ole tehty senteissä tai euroissa, vaan prosenteissa. Tämä suosii jo valmiiksi palkkataulukkojen yläpäässä olevia.
EK ei enää neuvottele raamiratkaisuja. Keskitettyjen ratkaisujen aikaan pystyttiin sentään nostamaan huonoimpia palkkoja. JHL on nyt vaatinut [naisvaltaisille] aloilleen 20 pinnaa yli muiden. Teollisuusliitto ei ole ainakaan julkisesti sanonut, että se suhtautuisi tähän suopeasti. Selvää on, että EK edelleenkin vetelee taustalla naruja.
En hyväksy ay-liikkeen nöyrtymistä poliittisten puolueiden talutusnuoraan. Ay-liikkeen tulee olla aina oppositiossa, oli hallitus mikä tahansa!
Toiminta työpaikoilla kantaa ammattiyhdistysliikettä. Minä tuon aina esiin sen, että työntekijöiden ei kannata tuijottaa Helsinkiin. Katsokaa, miten me luottamusmiehet ajamme työpaikan asioita emmekä politisoi. Puutumme ongelmiin ja neuvottelemme niihin ratkaisuja työnantajan kanssa.
”Minä ehdotan, että kaikille pakolaisille myönnetään viisumi neljäksi vuodeksi. Pakolaiselta edellytetään, että hän käy koulua tai töissä sinä aikana.”
Solidaarisuutta ansaitsevat muiden muassa Suomesta turvaa hakeneet pakolaiset. Yllytän ay-liikettä oppositioon tässäkin asiassa ja toivon, ettei nykyinen hallitus jatkaisi Sipilän säälimätöntä linjaa. Mitä järkeä on siinä, että turvapaikan hakijoita makuutetaan pakolla vastaanottokeskuksissa, vaikka he haluaisivat tehdä töitä? Ja sitten laitetaan valtavasti henkistä pääomaa ja rahaa oikeuden istuntoihin ja käännytyksiin.
Tällainen on valtavaa haaskausta. Minä ehdotan, että kaikille myönnetään viisumi neljäksi vuodeksi. Pakolaiselta edellytetään, että hän käy koulua tai töissä sinä aikana. Näitä sen sijaan, että sotaa paenneita ihmisiä roikotettaisiin neljä vuotta löysässä hirressä, he oppisivat suomen kieltä ja tekisivät töitä. Vaikka edes viisi kymmenestä saisi töitä, olisi se jo valtava säästö.
Pakolaiselle voisi mahdollisesti hyväksyä ensimmäisessä työpaikassa alemman palkan, jonka pitäisi kuitenkin taata säällinen toimeentulo. Mutta työnantajalle tulisi velvollisuuksia! Hänen tulisi työllistää jatkossakin ja opettaa suomen kieltä. Sellaisia uusia ehtoja pitäisi olla.
Kaihdan politikointia ay-liikkeessä, mutta heräämistä poliittiseen todellisuuteen en missään nimessä torju. Viime vaaleissa perussuomalaiset nappasivat aika monen työntekijän äänen. Mutta heidän talouspolitiikkansa voisi olla aika monelle yllätys. Aika monessa maassa, missä oikeistolaiset puolueet ovat vallassa, heikentävät ne johdonmukaisesti työntekijän asemaa. Niiden ideologiaan kuuluu oikeistolainen talouspolitiikka.”
Työsuojelu kuuluu kaikille ja sen pitää elää työelämän muutoksien mukana.
Katso videolta, miten työsuojelun rakennelma kestää.
VÄITTÄJÄT
VESA KOTAVIITA TYÖYMPÄRISTÖPÄÄLLIKKÖ
TEOLLISUUSLIITTO
RIITTA WÄRN JOHTAVA ASIANTUNTIJA
ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK
TYÖSUOJELU ON KALLISTA.
RIITTA WÄRN: Kannattaa pohtia, kumpi on kalliimpaa: työsuojeluun sijoittaminen vai se, että riski toteutuu ja tulee kustannuksia muun muassa sairauspoissaoloista. Työtapaturmien kokonaiskustannukset työnantajille ovat kaikkiaan noin kaksi miljardia euroa vuodessa.
VESA KOTAVIITA: Työsuojelu kannattaa aina. Se on tärkeää tuottavuuden ja koko yrityksen toimintakyvyn kannalta. Työsuojelutoimintaan pitää panostaa resursseja ja huolehtia työympäristö sellaiseksi, että siellä voidaan tehdä terveellistä ja turvallista työtä.
TYÖTURVALLISUUDELLA ON MERKITTÄVÄ VAIKUTUS YRITYKSEN TULOKSEEN JA TEHOKKUUTEEN.
KOTAVIITA: Kyllä, se ja luo edellytykset tuottavuuteen ja työympäristön yhteiseen kehittämiseen. Tärkeää on viedä työsuojelun positiivista viestiä työpaikolle, jotta tuloksia saadaan aikaan vielä laajemmin.
WÄRN: Työnantajan tärkein tehtävä on työsuojeluvaltuutetun kanssa käydä läpi riskejä ja miten niitä pystytään pienentämään. Raamit lähtevät yrityksen johdosta, joka antaa tavoitteet ja resurssit. Isommissa yrityksissä työturvallisuustyö on hyvällä mallilla, ongelmia on pienissä yrityksissä. Asetuksia on paljon, eikä ole aina henkilöä, joka tuntee ne kaikki. Pienessä yrityksessä työturvallisuustyötä vetää usein toimitusjohtaja, ja se on haastavaa yrityksen pyörittämisen rinnalla.
KOTAVIITA: Tietämättömyys ei kuitenkaan vapauta vastuista. Turvallisuutta pitää johtaa, ja esimiesten ja työntekijöiden pitää tuntea vastuunsa ja velvoitteensa.
”Työsuojeluvaltuutettu on nähtävä työpaikkansa kehittäjän roolissa”, Vesa Kotaviita sanoo.
TYÖSUOJELUVALTUUTETUILLA ON RIITTÄVÄSTI AMMATTITAITOA.
KOTAVIITA: Työsuojeluvaltuutettu on nähtävä työpaikkansa kehittäjän roolissa, hänellä on keskeinen asema tehdä esityksiä työn sisältöön ja toimintatapoihin. Koulutusta on syytä hankkia, silloin onnistuu paremmin.
WÄRN: Työsuojeluvaltuutetun on nimenomaan informoitava esimiestä, jos jokin on pielessä. Johdon asia on laittaa asiat kuntoon. On yhä tärkeämpää, että valtuutettu oman porukkansa kanssa käy läpi, miten töitä tehdään turvallisesti. Hänen pitää olla esimerkkinä ja puuttua hälläväliä-asenteeseen.
KOTAVIITA: Työsuojeluvaltuutetun asema edellyttää, että on riittävästi resursseja. Aikaa on löydyttävä ennakoivaan työhön, kuunteluun ja keskusteluun. Näin saa viestiä eteenpäin. Seppä työnsä tuntee.
WÄRN: Toisaalta tarkkailua voi tehdä koko ajan oman työn ohella. Ei sitä tehdä vain sille varatulla ajalla, eikä siinä voi aina laskea minuutteja.
TYÖSUOJELUVALTUUTETUN JA TURVALLISUUSJOHDON YHTEISTYÖ VOISI OLLA PALJON TEHOKKAAMPAA.
KOTAVIITA: Meillä on ruvettu puhumaan työturvallisuuskulttuurista, jossa huolehditaan yhteisistä arvoista ja asenteista. Sen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä ja se edellyttää kaikilta tahtoa.
WÄRN: Jos johto ilmoittaa, että turvallisuus on tärkeä asia, se menee keskijohdon kautta ja asian pitäisi välittyä myös työntekijäpuolelle. Välillä ihmetyttää, että yrityksissä ei kovin helposti anneta varoituksia tai irtisanota, jos joku toistuvasti toimii määräysten vastaisesti.
KOTAVIITA: Sanktiomenettelyt ovat työturvallisuuskulttuurin vastakohta, vaikka ymmärränkin, että joskus tarvitaan muitakin keinoja. Ennen kuin siirrytään sanktioihin, olosuhteiden sekä toimintakulttuurin pitää olla kunnossa. Työtä pitää siis valvoa ja työohjeita noudattaa.
”Työntekijöiden pitäisi pystyä nostamaan kiire, häirintä tai kiusaaminen puheeksi, ja työnantajan selvittää tilanne”, Riitta Wärn sanoo.
KOSKA TYÖELÄMÄ MUUTTUU JA MUUN MUASSA HENKINEN KUORMITUS KASVAA, TYÖSUOJELUN TOIMINTATAVAT OVAT JÄÄNEET AJASTAAN JÄLKEEN.
WÄRN: Kyllä psykososiaalisiin asioihin kiinnitetään huomiota, mutta ei ole helppoa, kun ei voi tietää, mitä ihmisten päässä liikkuu… Työntekijöiden pitäisi pystyä nostamaan kiire, häirintä tai kiusaaminen puheeksi, ja työnantajan selvittää tilanne. Mutta sellaiseen mikä ei näy, on vaikea puuttua.
KOTAVIITA: Psykososiaalisten vaarojen tunnistaminen on usein vaikeaa. Työyhteisön ilmapiiri on voinut olla haastavaa pidemmän aikaa tai yhteiset tavoitteet ovat olleet epäselviä. Henkisen kuormituksen tuomat tuntemukset ovat yksilöllisiä, mutta kuuluvat koko organisaatiolle.
SUOMALAISISSA TEOLLISUUSYRITYKSISSÄ TYÖSUOJELU ON HYVÄLLÄ MALLILLA.
WÄRN: Kehittämisen varaa on, ei maailma ole valmis. Puhun aina itsekin, että tärkeintä on johdon sitouttaminen. Toivoisin, että työntekijöille kerrottaisiin, mitä työsuojeluvaltuutettu voi saada aikaan, ja ettei tarvitse pelätä, että joutuu työnantajan silmätikuksi. Eikä pidä ajatella, että työnantajalle annetaan kritiikkiä, vaan nähdään rooli kehittäjänä.
KOTAVIITA: Yleisesti työpaikoilla on suunta eteenpäin suhtautumisessa työsuojeluun. Vielä tarvitsemme perusasioiden tarkentamista yrityksille, joissa työsuojeluvaltuutetut ja -päälliköt ovat valitsematta eikä toiminta ole riittävän ennakoivaa.
WÄRN: Tänä päivänä ehkä riskejä kasvattavat ne yritykset ja henkilöt, jotka tulevat maista, joissa työturvallisuuskulttuuri ei ole vahvaa. Meidän pitää pystyä ulottamaan hyvä asenne kaikkiin yrityksiin ja myös niille työntekijöille, jotka eivät ole liittojen jäseniä.
TYÖTURVALLISUUS
Suomessa tapahtuu vuodessa yli 100 000 tilastoitua työtapaturmaa. Ne ovat jopa lisääntyneet, mutta vakavien turmien määrissä on suunta alaspäin.
Maailman työjärjestö ILO on arvioinut, että tapaturmat ja työperäiset sairaudet pienentävät bruttokansatuotetta noin neljä prosenttia per maa.
Teollisuusnuorten päiviltä oli turha etsiä kilpailukykysopimuksen kannattajia. Kikyn lisäksi liiton nuoret keskustelivat muun muassa oppilaitostiedottamisesta ja työsuojeluvaaleista.
TEOLLISUUSNUORTEN PÄIVÄT, MURIKKA-OPISTO, TAMPERE 2.–3.11.2019
Murikka-opiston Valu-luokassa käy innostunut puheensorina, kun Teollisuusliiton nuoret ideoivat kilpailukykysopimuksen vastaisia iskulauseita.
– Kaverit pyysivät minua tänne, ja olisin varmasti tullut muutenkin. Olen ollut ennenkin Teollisuusnuorten päivillä ja tapahtumasta on aina jäänyt hyvä maku, sanoo Waltteri Eerikkilä.
Teollisuusnuorten päivillä oppii aina jotakin uutta ja meininki on iloista, sanoo hiljattain Länsi-Vantaan metallityöväen ammattiosastoon liittynyt Waltteri Eerikkilä.
Hei, hei, hei – kikylle ei, lukee yhden ryhmän kyltissä. Kiky pois, vaatii toinen ryhmä, ja kolmas porukka kysyy kyltissään: Olisiko nyt sopiva hetki käyttää voimaa?
– Kiky-sopimuksen piti päättyä kolmessa vuodessa, mutta nyt sitä uhataan jatkaa. Minusta on mielenkiintoista nähdä, mitä voimme tehdä asialle näin isolla ja aktiivisella porukalla.
KIRJAVAT KIKY-KÄYTÄNNÖT
Teollisuusnuorten päivät kokosivat Murikka-opistolle Tampereen Teiskoon sata liiton nuorta jäsentä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kiky oli viikonlopun kuumin puheenaihe.
– Kyllä talkoot on meidän osalta talkoiltu. Mitään positiivista kikyllä ei ole saatu aikaan. Ketutus on ollut suuri työntekijöiden keskuudessa, sanoo käyttömies Kari Mehtälä.
Mehtälä toimii pääluottamusmiehenä SSAB Europen Oulaisten putkitehtaalla. Siellä kiky-tunneilla työntekijöille järjestettiin turhanpäiväistä koulutusta, Mehtälä sanoo.
Teollisuusliiton nuoria on kikytetty kirjavasti. Osa on tehnyt töitä lauantaisin tai venyttänyt työpäivää viidellä minuutilla. Toisilta kiky-tunnit on nipistetty palkasta tai pekkasista.
– Jos yhtiön tuotteet eivät mene kaupaksi, niin ei sitä pelasteta sillä, että heikennetään työehtoja ja lasketaan palkkoja, Mehtälä toteaa.
Pääluottamusmiehet Antti Maijala ja Kari Mehtälä ystävystyivät kymmenen vuotta sitten Luottamusmiesten peruskurssilla Murikassa. He molemmat vastustavat kiky-sopimusta.
KIKYSTÄ HANKALA SOPIA
Levyseppä-hitsaaja Antti Maijala on ystävänsä Kari Mehtälän kanssa samaa mieltä: kikyily saa riittää. Ihmiset, joita edustamme, ovat hyvin vihaisia, Maijala sanoo.
– Kiky-tunneista sopiminen työnantajien kanssa on ollut hankalaa. Sopimiseen olisi pitänyt olla selkeämpi ohjeistus, ja konserniyhtiöissä omistajatahon sanelu oli liian voimakasta.
Maijala on Kumera Machineryn pääluottamusmies ja Etelä-Pirkanmaan teollisuustyöväen ammattiosaston puheenjohtaja. Viime vuodesta hän on kuulunut myös liittovaltuustoon. Maijalasta kiky oli askel väärään suuntaan.
”Nuoret saavat täällä tietoa siitä, miten kiky syntyi ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Sitä kautta he ymmärtävät, miksi kikystä pitäisi päästä eroon.”
– Istuin liittokokouksessa 2016, ja siellä päätettiin, että meidän pitkän linjan tavoitteena on lyhentää työaikaa, ja melkein heti tehtiin päätös, että sitä pidennetään kikyn muodossa.
Maijalasta on hyvä, että kiky on esillä Teollisuusnuorten päivillä.
– Nuoret saavat täällä tietoa siitä, miten kiky syntyi ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Sitä kautta he ymmärtävät, miksi kikystä pitäisi päästä eroon, Maijala sanoo.
OPPILAITOSTIEDOTTAMINEN PALKITSEE
Teollisuusliittoon kuuluu lähes 40 000 alle 36-vuotiasta jäsentä. Opiskelijajäseniä liitossa on runsaat 7 300. Yksi heistä on tamperelainen Fanni Miinalainen.
– Minulle oli yllätys, että kikystä on sovittu työpaikoilla niin monella eri tavalla. Koulussa siitä ei juuri puhuta, Miinalainen sanoo.
Opiskelijajäsen Fanni Miinalainen suosittelee lämpimästi Oppilaitostiedotuskurssia. Siellä käydään tosi hyvin läpi kaikki perusasiat esiintymisestä ja tiedotuksesta, Miinalainen sanoo.
Hän suorittaa Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa painoviestinnän perustutkintoa ja on Teollisuusliiton tuore oppilaitostiedottaja.
– Liityin liittoon vuonna 2017 juuri oppilaitostiedotuksen kautta. Olen ulospäin suuntautunut ja rohkea, mutta silti esiintyminen oppilaitostiedottajana vähän epäilytti.
Miinalainen kävi Murikassa syyskuussa Oppilaitostiedotuskurssin. Syksyn aikana hän on kertonut Teollisuusliitosta viidelle Tredun opiskelijaryhmälle.
– Oppilaitostiedottaminen on palkitsevaa, kun liittoon liittyy uusia jäseniä. Olen saanut omaan ammattiosastooni eli Tampereen kirjatyöntekijöiden yhdistykseen noin 30 uutta jäsentä.
HUOMIO HENKISEEN HYVINVOINTIIN
Kikyn ja oppilaitostiedottamisen ohella Teollisuusnuorten päivillä olivat esillä muun muassa työsuojeluvaalit. Ikkuna- ja ovityöntekijä Tiia Pyhtilä Pyhännältä on työpaikkansa toinen varatyösuojeluvaltuutettu.
– Työkavereitten hyvinvointi on minulle tärkeää, Pyhtilä sanoo.
Sunnuntain ohjelmassa ikkuna- ja ovityöntekijä Tiia Pyhtilää kiinnosti erityisesti tes-neuvottelujen tilanne, sillä mekaanisen metsätalouden osalta neuvottelut ovat käynnissä.
Pyhtilä kävi pari viikkoa sitten Työsuojelun peruskurssin Murikassa.
– Mielenterveysongelmat yleistyvät, ja siksi haluaisin panostaa erityisesti henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Ne saattavat monesti jäädä työpaikoilla vähän taka-alalle.
Teollisuusnuorten päiviltä Pyhtilä odotti erityisesti tietoa tes-neuvotteluiden tilanteesta sekä verkostoitumista toisten ay-asioista kiinnostuneiden nuorten kanssa.
– Liiton nuorisotapahtumissa tapaa mahtavia ihmisiä, sanoo Pyhtilä, joka tutustui avopuolisoonsa oman alueensa ammattiosastojen välisessä nuorisotapahtumassa.
Seuraavan kerran Teollisuusnuoret ovat koolla helmikuussa. Silloin liitto järjestää nuorille ja opiskelijajäsenille suunnatun viikonlopputapahtuman kaikilla kuudella alueella.
Lauantai-ilta oli pyhitetty verkostoitumiselle. Illallisen jälkeen nuoret rentoutuivat saunassa ja Murikan spa-osastolla.
Lauantai-ilta Teollisuusnuorten päivillä huipentui naamiaisiin, karaokeen ja discoon Murikan Mutteri-klubilla.
