Riku Aalto: Tämä tauti ei saa levitä

”Suomen pitää olla vakaa ja täällä pitää harjoittaa ennustettavaa talous- ja työmarkkinapolitikkaa”, on fraasi, jota Suomessa on toistettu vuodesta toiseen. Ajatuksessa sinällään ei ole ollut mitään vikaa. On ollut myös työntekijöiden etu, että tiedetään, miten asiat pääsääntöisesti ovat ja mihin suuntaan ne liikkuvat.

Turvallisuus on ehkä sana, joka kuvaa tätä parhaiten. On luotettu siihen, että työntekijöiden asiat hoidetaan niin, että työpaikalla voidaan keskittyä työn tekemiseen riitelyn sijaan.

Mutta nyt puhaltavat muutoksen tuulet. Työnantajat, Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus etunenässä, ovat laittamassa kortit mieleiseensä järjestykseen. He näyttävät ajatelleet niin, että työntekijät tyytyvät heidän uuteen asentoonsa.

Edellä mainitut järjestöt kertoivat ilmoitusluonteisesti, miten asioita tulevaisuudessa hoidetaan. Siis ikään kuin niin, että työntekijäpuoli ja ammattiliitot olisivat tahdottomia perässä kulkijoita, jotka tekevät juuri niin kuin isännät haluavat. Lakeija toinen toistaan tukien kertoo, että ei työntekijöillä mitään hätää ole. Hyvät työnantajat parantavat työntekijöiden etuja, nostavat palkkoja ja antavat kaikkea kivaa.

Kun työntekijäliitot kertovat, mikä työehtosopimuksen merkitys on työntekijöille ja samalla myös yrityksille, niin jo nousee palatseista huuto. Työehtosopimuksista ja niiden merkityksestä ei ilmeisesti saisi puhua mitään, kun se sotii isäntien arvomaailmaa vastaan.

HEIKENNYKSIÄ SAVUVERHON SUOJASSA

Viime maaliskuussa Teknologiateollisuus teki esityksen Teollisuusliitolle: ”Jos luovutte yleiskorotuksesta ja työnantaja voi ohittaa luottamusmiehen paikallisessa sopimisessa kaikilta osin, voimme harkita sitä, että jatkamme sopimusten tekemistä Teollisuusliiton kanssa.” Toki vielä niin, että jokaisen työntekijän pitää päästä osallistumaan luottamusmiehen valintaan riippumatta siitä, onko hän järjestäytynyt vai ei.

Kun kysyimme Teknon edustajilta, voiko sellainen yritys, joka ei ole Teknon jäsen, osallistua Teknon hallituksen tai työvaliokunnan valintaan, vastaus oli jyrkkä ei. Mutta työntekijöiden osalta pitäisi siis herrojen ja rouvien mielestä soveltaa eri sääntöjä!

Teknologiateollisuuden keskiviikkoinen ulostulo Iltalehdessä vielä vahvisti aiemmin ilmoitetun. Teknologiateollisuus sanoo samaan aikaan, ettei se ole heikentämässä mitään, ja heti perään, että työnantajat haluavat maksaa palkankorotuksia vain osalle henkilöstöä. Ja tämä siis ilman sopimista.

Voi kysyä, eikö se ole heikentämistä, jos palkankorotukset ohjataan työnantajan yksipuolisella päätöksellä vain mieluisille työntekijöille. Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat. Kauniit puheet sopimisesta voidaan siis unohtaa.

Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat.

Olemme sopimuskierros toisensa jälkeen olleet liittoina yhtä mieltä siitä, että palkkauksen tulisi olla oikeudenmukaista ja kannustavaa. Ammattitaidon ja työssä suoriutumisen tulisi olla ohjaavana tekijänä palkanmuodostuksessa. Tämä tarkoittaa, että työpaikoilla on palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmät, joilla näitä asioita tuetaan.

Oikein rakennettu palkkausjärjestelmä toimii työkaluna työnantajalle tuotannon ohjauksessa ja palkitsee työntekijöitä työsuorituksesta. Työnantajaliiton puheiden mukaan näyttää siltä, että kannustava ja oikeudenmukainen palkkaus toteutuu, kun yleiskorotukset poistetaan ja liittojen neuvottelema palkankorotus jaetaan epätasaisesti työntekijöiden kesken kerran vuodessa – panostamatta sen enempää yrityskohtaisiin palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmiin.

Tämä vaikuttaa ratkaisulta, jossa laiskuus ja osaamattomuus korostuu.

KAIKKI EIVÄT HAASTA RIITAA

Kaksi keskeistä työnantajajärjestöä on siis päättänyt laittaa työmarkkinat sekaisin. Mainitsin vain osan niistä vaatimuksista, joita meille esitetään. Valitettavasti vaatimukset eivät ole vaikutuksettomia myöskään muuhun työmarkkinakenttään.

Teollisuusliitolla on vajaat kaksikymmentä neuvottelukumppania, joista valtaosa haluaa edelleen neuvotella vakiintuneen käytännön mukaisesti. Toki jokaisella on omat tavoitteensa sopimuksen kehittämiseksi. Ja niin on tietysti meilläkin.

Neuvottelusuhteet edellä mainittuihin työnantajajärjestöihin ovat hyvät. Toivotaan, että tauti ei tartu ja saamme edelleen yhdessä tuloksia aikaan.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

21.5.2021

”Mieluummin kuolen, kuin menen takaisin” – Suomalaisilla maatiloilla hyväksikäytetään ukrainalaisia työntekijöitä

Suomalainen maatalousyrittäjä oli siinä vaiheessa nöyryyttänyt Jaroslavin vaimoa jo kaksi vuotta. ”Mieluummin kuolen, kuin menen siihen työpaikkaan enää koskaan takaisin”, vaimo sanoi. Mutta Jaroslavin oli pakko mennä. Työlupa oli katkolla.

14.4.2021

”Jaroslav” ei esiinny tässä omalla nimellään. Pelko Suomeen jäämisen epäämisestä on jälleen todellinen, sillä hakemus pysyvästä oleskeluluvasta ryömii hidasta byrokraattista kulkuaan jossain Migrin eli maahanmuuttoviraston uumenissa.

PALKATTA PUKUHUONEESSA

Jaroslav ja hänen vaimonsa saivat työpaikan suomalaiselta vihannestilalta sen ainoina ukrainalaisina työntekijöinä. Kohtelu oli nöyryyttävää.

– Työpäivä alkoi viideltä tai puoli kuudelta. Hyvin usein vaimolleni sanottiin: Sinä jäät pukuhuoneeseen. Töitä löytyy sinulle, ehkä, sitten joskus myöhemmin vaikka vartiksi tai puoleksi tunniksi. Siellä pukuhuoneessa vaimoni istui, ilman töitä ja ilman palkkaa, vaikka meillä oli määräaikainen työsopimus. Sen mukaan meillä olisi pitänyt olla 8 tuntia töitä päivässä, 40 tuntia viikossa.

– Kun kysyimme, voisiko hän lähteä kotiin, vastaus oli aina ei. Kun kysyimme miksi, vastaus oli ”Because” (”Siksi”).

Vaimo sai keskenmenon huonon kohtelun jatkuessa. Kun vaimon ei useinkaan annettu tehdä töitä, Jaroslavin asiat olivat aivan päinvastaisella tolalla.

– Tuskin koskaan sain tehdä töitä työparina. Kevyellä työpisteellä työskenteli kaksi suomalaista työntekijää, minä yksin raskaalla työpisteellä.

Jaroslav ja hänen vaimonsa pitivät tärkeänä suomen kielen oppimista. He löysivät itse kansalaisopiston kurssin ja sovittiin, että he saavat lähteä kahtena päivänä viikossa normityöajan puitteissa suomen kielen kurssilleen. Mutta työnantaja teetti ylitöitä sopimusta rikkoen juuri noina arkipäivinä. Kieliopinnot tyssäsivät siihen.

TUNNIT JA LISÄT KATOSIVAT

– Emme koskaan saaneet ylitöistä niistä kuuluvia lisiä. Ja tunteja vain hävisi. Jos minulla oli tehtynä 300 tuntia ylitöitä, maksu tuli vain 240–250:stä. Kerran meillä kummallakin oli 200 tuntia maksamattomia palkkoja vaimon kanssa, mutta meistä kumpikin sai rahat vain 160 tunnista.

Tuolloinen venäjää osaava työkaveri tulkkasi, kun Jaroslav kysyi maksamattomista palkoistaan. Vihannesviljelijäpariskunnan rouva ryhtyi vain sättimään Jaroslavia ja hänen vaimoaan.

– Mitä te oikein valitatte? Tässä lähellä on töissä muita ukrainalaisia, jotka asuvat kehnossa parakissa ja joilla on paljon huonommat olot. Ei teillä ole varaa valittaa.

Emme koskaan saaneet ylitöistä niistä kuuluvia lisiä. Ja tunteja vain hävisi.

Kahden vuoden jälkeen Jaroslavin vaimo lähti työpaikasta, sillä työnantajan harjoittama henkinen piina kävi kestämättömäksi.

– Vaimoni sanoi: ”Mieluummin kuolen, kuin menen enää koskaan siihen työpaikkaan.”

Jaroslavin oli jäätävä, sillä vasta neljän vuoden jälkeen EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voi edes teoreettisesti saada pysyvän oleskeluluvan ja siirtyä tekemään töitä mille alalle tahansa.

SUOMI – VAIN KUVITELMA OIKEUSVALTIOSTA

– Suomalaiset maatalousyrittäjät tietävät erittäin hyvin, että ukrainalaisilla ei ole varaa kertoa omaa mielipidettään tai tuoda ongelmia esiin, Jaroslav toteaa.

Teollisuusliiton jäseneksi nyttemmin liittynyt Jaroslav on hyvin perehtynyt alan työehtosopimukseen ja auttaa maanmiehiään. Jaroslav arvioi, että 90 prosentilla ukrainalaisista maataloustyöntekijöistä on Suomessa ongelmia. Työ- ja oleskelulupa ei ole enää sidottu yhteen työnantajaan vaan toimialaan. Työn loppuessa loppuu kuitenkin myös oleskelulupa, ja silloin edessä voi olla ajolähtö Suomesta, sillä uutta työpaikkaa ei välttämättä heti löydy. Tämä pitää ukrainalaiset nöyrinä.

Jaroslav uskoo, että maatalousalan työnantajat eivät halua maksaa yli 9 euron tuntipalkkoja. Silloin oikeutensa tietäviä suomalaisia hakeutuisi alalle, eikä TE-toimisto enää katsoisi alalla vallitsevan työvoimapulaa. Silloin uutterien, mutta riistettävien työntekijöiden virta EU:n ulkopuolisista maista tyrehtyisi.

PIILOTETTU TODELLISUUS

Jaroslav hämmästelee sitä, miten suuressa suomalaisessa päivälehdessä tehtiin työntekijöiden oikeuksia järjestelmällisesti polkevasta mansikanviljelijästä suoranainen sankari.

– Todellisuudessa isäntä oli uhkaillut työntekijöitä. Jos joku sanoo yhdenkään poikkipuolisen sanan toimittajalle työnantajaa vastaan, on työntekijän lähdettävä heti takaisin Ukrainaan. Toimittajalle esiteltiin se asuntola, johon valikoitiin vain isännän mieleistä näytelmää näyttelemään suostuvat ukrainalaiset. Ala-arvoiset asuntolat jäivät näyttämättä ja niihin siirrettiin kaikki ne, joiden yhtään epäiltiin kertovan totuuden työoloista.

Ymmärsin, että en pysty vaikuttamaan mihinkään epäkohtiin siinä työpaikassa.

Työehtosopimuksen rikkominen on kyseisellä tilalla tunnetusti sääntö.

– Työpäivät ovat pitkiä, mutta mitään ylityökorvauksia ei makseta.

Jaroslav alleviivaa, että suomalaisviljelijöiden joukosta löytyvät myös ne, jotka hoitavat velvollisuutensa. Jaroslav kertoo tyytyväisestä maannaisestaan pienellä, muutaman kymmenen ukrainalaisen kausityöläisen mansikkatilalla. Viljelijä maksoi palkat ja lisät työehtosopimuksen mukaisesti, ja poimija tienasi kuukaudessa saman kuin edellä kuvatulla ”erinomaisen” viljelijän tilalla kahdessa–kolmessa kuukaudessa. Viljelijä toi kahvitkin pellolle asti. Majoitus oli mukava. Ukrainalaisia ei uhkailtu eikä haukuttu.

Suomessa on siis täysin mahdollista hoitaa tuottavaa mansikkatilaa työehtosopimuksia ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

AMMATTILIITTO PAIKAN PÄÄLLE

– Isoille tiloille, joilla on paljon kausityöläisiä, pitäisi tehdä tietoiskuja koko kauden ajan, eli maaliskuusta lokakuun loppuun. Ei ole väliä, ovatko tietoiskut ukrainaksi vai venäjäksi. Työntekijöille on kerrottava suomalaisesta työehtosopimusjärjestelmästä. Kotimaan kokemusten kautta tes-järjestelmä ei voi avautua ukrainalaisille, Jaroslav sanoo.

– Minä uskon, että myös kausityöläiset liittyisivät ammattiliittoon, jos heille kerrottaisiin, että liitto voi auttaa maksamattomien palkkojen ja lisien saamisessa. Työnantajatkin ryhtyisivät muuttamaan tapojaan, kun he näkisivät, että työehtosopimuksen rikkomisesta tulee seuraamuksia.

TYÖNANTAJA EI NEUVOTELLUT

Työluvalla Suomessa oleskelevilta vaaditaan tietyt vähimmäisansiot Suomessa, jotta myös perhe saisi tulla tai jäädä Suomeen.

– Pyysin palkankorotusta, koska laskin, etteivät minun ansioni yllä tähän. Viljelijäpariskunta mietti viikon vastaustaan, joka oli ei. Ymmärsin, että en pysty vaikuttamaan mihinkään epäkohtiin siinä työpaikassa. Vaikka minulla olisi ollut vain puoli vuotta aikaa pysyvän oleskeluluvan saamiseen, otin lopputilin, sillä olin henkisesti aivan näännyksissä.

Puolen vuoden kevytyrittäjyyskokemusten perusteella Jaroslav pystyisi tällä haavaa ansaitsemaan elantonsa yrittäjänä, mutta ne lupahakemukset makaavat edelleen Migrissä. Hän ei saa tehdä töitä, vaikka töitä ja haluja olisi.

– Jos meitä olisi kohdeltu vaimoni kanssa hyvin ja sopimusten mukaan, olisimme varmaan vieläkin siellä tilalla töissä, Jaroslav toteaa.

MITÄ TAPAHTUU TODELLA?

Sadat tuhannet suomalaiset lähtivät aikoinaan ensin Amerikkaan ja sitten Ruotsiin siksi, että kotimaassa ei ollut enää elantoa eikä tulevaisuutta. Suomeen saapuu nyt aivan samoista syistä työntekijöitä EU:n ulkopuolisista maista. Viimeisimmän virallisen tilaston mukaan vuodelta 2018 työn perusteella sai oleskeluvan vajaat 7 000 henkilöä, heistä noin 2 000 ukrainalaisia. Vastaanotto Suomessa on tyly, mutta Teollisuusliitto etsii muun ay-liikkeen kanssa keinoja tilanteen parantamiseksi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS VILLE TIETÄVÄINEN

 

Painostusta ja nälkäpalkkaa

Karu totuus hyvämaineisesta mansikkatilasta: Ukrainalainen Oleksandra Radchenko sai 1,5 kuukauden työnteosta käteen vain 924 euroa. Kuvioon kuului myös pimeitä välityspalkkioita ja asunto varastohallissa

Suomalaista suurta marja- ja vihannestilaa ylistetään alan lehdessä maalaisunelmaksi. Isäntä esiintyy maaseutuyrittäjien nohevana mannekiinina eri medioissa.

Koronakeväänä 2020 matkustusrajoitukset uhkaavat ukrainalaisten maahanpääsyä. Julkisuudessa isäntä suosittelee alaa suomalaisillekin. Hänen mukaansa mansikanpoimija voi päästä 10 euron tuntipalkkaan, mitä hän ei pidä huonona. Isäntä toivoo, että maataloudesta muodostuisi ihmisille nyt parempi kuva.

Poimijoita tulee myös Ukrainasta, mutta kympin tuntipalkka jää suurimmalle osalle poimijoista vain haaveeksi ja mielikuva suomalaisesta maataloudesta karuksi.

ASUNTOLAN SULKU VIE POIMIJAKSI

Ukrainalainen Oleksandra Radchenko, 21, aloittaa tilalla mansikanpoimijana toukokuussa 2020. Hän on saapunut maaliskuussa Odessasta Suomeen opiskellakseen kevään ajan suomen kieltä, mutta koronapandemia sulkee oppilaitoksen asuntolan.

– Minulle ehdotettiin mansikanpoimintaa, jotta saisin vuokrattua asunnon.

Työsopimus solmitaan reiluksi kolmeksi kuukaudeksi. Tilalta järjestyy asunto 40 euron kuukausivuokralla.

– Tosin se ei ole asunto, vaan väliseinätön varastohalli, sanoo Radchenko.

Oleksandra Radchenko

Hallissa on vieri vieressä kerrossänkyjä, niiden lomassa ruokapöytä ja yhdellä seinustalla liesi ja lavuaari. Kunnan rakennustarkastajan mukaan hallille on myönnetty asumiskäyttölupa ilman asukasmäärän ylärajaa. Asukkaita on 20–30.

– Pahinta ovat hirveä kuumuus ja kärpäset, joiden takia on vaikea nukkua, sanoo Radchenko.

Rakennustarkastajan mielestä varasto käy hyvin lyhytaikaiseen asumiseen. Ilmanvaihtoa ei hänen mukaansa ole erikseen tutkittu.

– Tuskin se mikään hotellihuoneen tasoinen on, hän kuittaa.

YHTEINEN KIELI PUUTTUU

Ukrainalaiset osaavat äidinkielensä lisäksi usein venäjää, mutta eivät suomea tai englantia. Tilalla venäjää osaa vain pitkäaikainen ja kovaotteinen vironvenäläinen naistyönjohtaja, brigadir.

– Jokainen Ukrainasta tuleva maksaa hänelle 150 euron välityspalkkion, sillä he saavat työpaikan vain brigadirin kautta. Brigadir tekee mitä haluaa, Radchenko luonnehtii.

Radchenko säästyy maksulta, sillä hän on hankkinut työpaikan Suomesta käsin.

Isäntä sanoo Tekijälle, että brigadir ja työntekijät ovat hänelle kiistäneet välityspalkkioiden maksamisen.

– Mutta ne suojelevat toisiaan jollain tavalla. Se on aika viidakko saada selville, että miten homma oikeasti on, isäntä tunnustaa.

PAINOSTUSTA JA KIROILUA

Ensimmäisenä päivänä tottumaton Oleksandra väsyy kuumalla pellolla yhdeksän tunnin työnteon ja vain yhden tauon jälkeen.

– Brigadir lupaa, että voin mennä pitkäkseni, mutta aloittaa painostuksen: ”Jos et kerran jaksa tehdä pidempään töitä, miksi edes olet täällä? Jos ei miellytä, lähtekää kotiin.”

Myös isäntä on paha suustaan.

”Minulla on tuolla sata suomalaista työntekijää odottamassa! Painukaa helvettiin, jos ei kiinnosta! No fucking bullshit anymore”, hän mesoaa salaa nauhoitetulla videolla ukrainalaisille.

– Pahinta on psykologinen painostus. Monet kuitenkin epäröivät irtisanoutumista, koska ovat maksaneet matkakulut Suomeen ja vielä brigadirille 150 euroa, sanoo Radchenko.

Pahinta on psykologinen painostus.

Isäntä rikkoo monin tavoin työehtosopimusta. Hän esimerkiksi vaihtaa tuntipalkalla tehtävän kitkemisen urakkatyöksi.

– Kun menemme sovitusti hakemaan palkkalaskelmaa, hän alkaa huutaa. Ettekö näe, että minulla on muuta tekemistä! Sen jälkeen kukaan ei enää uskalla puhua asiakirjoista mitään.

Radchenko lopettaa työt 1,5 kuukauden jälkeen. Isäntä maksaa hänelle henkilökohtaisesti käteisellä 924 euroa.

– Yksi ukrainalainen pariskunta sai yhteensä 500 euroa kirjekuoressa kahden viikon työstä. He olivat tehneet työtä 11 tuntia päivässä käytännössä ilman vapaapäiviä.

TARKASTUKSET VAHVISTAVAT LAITTOMUUDET

Aluehallintoviraston tarkastuksissa tilalta löytyy puutteita ja lainvastaisuuksia. Työaikakirjanpitoa ei ole. Ongelmia on myös esimerkiksi työvuoroluetteloissa, työterveyshuollossa ja tapaturmavakuutuksissa.

Useita vuosia marjatilaa pyörittänyt isäntä tunnustaa Tekijälle muun muassa tuntikirjanpidon puutteet. Hän selittää ongelmia nuoruudellaan, kokemattomuudellaan ja työn vaikeudella.

Oleksandra arvioi, että kaikki epäkohdat eivät ole edes paljastuneet, koska tarkastajilla ei ole yhteistä kieltä ukrainalaisten kanssa.

Isäntä katsoo, että minimipalkkasäännöistä tai ylityökorvauksista pitäisi saada poiketa: hitaille poimijoille tai esimerkiksi sateella pitäisi saada maksaa pienempää palkkaa, ja aurinkoisella ilmalla ylitöitä pitäisi voida teettää ilman ylityökorvauksia.

– Ei niihin ole varaa, isäntä sanoo.

PALKKASAATAVAT MAKSUUN LIITON AVULLA

Yhtenä harvoista ukrainalaisista Radchenko liittyy Teollisuusliittoon ystävän kehotuksesta.

Liiton avustuksella Radchenko on saanut maaliskuun 2021 alkupuolella isännältä kaikki palkkasaatavansa.

– Jos ei olisi liittoa, en tiedä kuka asioitamme hoitaisi.

Sana on kiertänyt, ja ukrainalaisten Facebook-ryhmissä on varoiteltu menemästä nuoren isännän tilalle töihin. Radchenkolla itsellään on nyt mieluisa opiskelupaikka Suomessa, ja hän haluaa kertoa kokemuksistaan auttaakseen muita.

– En halua isännän kohtelevan väärin enää yhtään työntekijää.

TEKSTI OUTI SALOVAARA
KUVA HARRI NURMINEN

 

“Työnantaja käytti tietämättömyyttämme hyväkseen”

Kymmenisen vuotta sitten ukrainalainen Natalia päätti pitkän pohdinnan jälkeen jättää kotimaansa ja lähteä kaukaiseen, pohjoiseen Suomeen maataloustöihin. Hän joutui pettymään pahasti.

Ukrainassa palkat olivat kehnoja ja tulevaisuuden näkymät synkkiä. ”Natalian” (haastateltavan nimi on muutettu) ystävät olivat jo Suomessa töissä ja suosittelivat hänelle lämpimästi muuttoa Suomeen.

Natalia ja hänen miehensä saivat työtä suomalaiselta maatilalta.

– Saimme asunnon ja teimme työsopimuksen. Kuukausipalkaksi ilmoitettiin 1 300 euroa, mutta verojen ja vuokran jälkeen siitä jäi käteen hiukan alle tuhat euroa, Natalia muistelee suomalaisen työuransa alkua.

Aluksi kaikki näytti menevän ihan kohtalaisesti, mutta matkan varrella rupesi ilmenemään myös ongelmia.

PYHÄTYÖKORVAUKSET – MITÄ NE OVAT?

Työsopimukseen merkittiin viikkotyötuntien määräksi 50. Kolmeen vuoteen työnantaja ei Natalian mukaan kuitenkaan tehnyt luetteloa työtunneista eikä ilmoittanut tuntipalkkaa.

– Joskus oli töitä vain 7 tuntia päivässä, mutta kiireisinä aikoina saatoimme olla töissä 14 tuntiakin. Vaikka olisimme tehneet töitä kuinka paljon tahansa, palkka oli aina sama. Ylityökorvauksia ei meille maksettu kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana. Ei myöskään ilta- tai yötyökorvauksia.

– Lomakorvauksena työnantaja yritti maksaa 25 prosenttia kuukauden palkasta eikä 50 prosenttia, kuten olisi pitänyt.

Joskus kun oli oikein kiire, piti tehdä töitä sunnuntaisinkin. Kaksi vuotta meni ilman, että pyhätyökorvauksia olisi maksettu. Liukuhihnalla ei saanut pitää taukoja, vaikka työehtosopimuksen mukaan parin tunnin välein pitäisi olla tauko.

Emmekä oikein tienneet, mistä niitä lakeja olisi pitänyt ruveta etsimään. Luotimme työnantajan oikeudenmukaisuuteen.

Natalia muistelee, että edes turvakenkiä ei työnantaja heille järjestänyt kahdeksaan vuoteen. Kunnolliset ja turvalliset työkengät piti ostaa itse.

– Kysyimme, miksei meille ollut maksettu palkkaa niin kuin olisi pitänyt. Työnantaja vastasi, että ei ole hänen syynsä, että me emme osaa lukea suomalaisia lakeja.

– Meidän kielitaitomme ei tosiaankaan riittänyt lakien lukemiseen. Emmekä oikein tienneet, mistä niitä lakeja olisi pitänyt ruveta etsimään. Luotimme työnantajan oikeudenmukaisuuteen.

Vasta kun kiista pyhä- ja ylityökorvauksista uhkasi mennä viranomaisten tietoon ja julkisuuteen, ryhtyi työnantaja maksamaan vierastyöläisille lakien määräämiä korvauksia.

KYSELYJEN JÄLKEEN ALKOI SATAA VAROITUKSIA

Pari vuotta sitten Natalian mies alkoi kysellä määrätietoisemmin palkkansa perään. Johtuiko sitten tästä kyselemisestä vai mistä, mutta pian mies alkoi saada työnantajalta erilaisia huomautuksia ja varoituksia.

– Minusta tuntuu, että varoitusten aiheita hakemalla haettiin. Todellinen syy oli se, että hän oli alkanut kysellä oikeuksiaan, Natalia arvioi nyt jälkeenpäin.

Lopulta Natalian mies erotettiin maatilan palveluksesta.

Natalia kääntyi ”edunvalvonnassaan” myös kunnallisen oikeusavustajan puoleen, mutta sitä kautta ei apua tullut. Vasta kun hän viime vuonna liittyi Teollisuusliittoon, sai vierastyöläisten asioiden ajaminen maatilalla vauhtia.

– Ammattiliitosta oli todella suuri apu. Monta epäkohtaa pystyttiin selvittämään. Myös työsuojelutarkastaja auttoi meitä.

– Kun työnantaja vaati meitä esimerkiksi tekemään niin sanottuja kiky-tunteja, ammattiliitosta kerrottiin, että kiky ei koske maataloustöitä.

”AIOMME JÄÄDÄ”

Kun töitä ei maatilalla enää ollut entiseen tapaan, vähensi työnantaja väkeä ja tarjosi joillekin osa-aikaisia töitä. Nataliakin sai lopputilin, mutta hänelle tarjottiin kuitenkin osa-aikatyötä.

– Pahaksi onneksi minun astmani alkoi oireilla enemmän maatilan töissä. Jokin aiheutti minulle kohtauksia. Työpaikallani ei ollut ilmanvaihtoa.

– Kerran jouduin astmakohtauksen takia sairaalaankin.

Natalia miehineen on jo lähtenyt maatilalta. Kumpikin opiskelee Suomessa: mies ravintola-alaa ja Natalia itse kaupallista alaa. Pariskunnalla on Suomessa syntynyt lapsi, ja he aikovat jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa – ehkä jopa lopullisesti. Suomen kieli on alkanut jo sujua molemmilla jotenkuten.

Ottakaa selvää oikeuksistanne. Ja liittykää ammattiliittoon!

Vuodet maatilan töissä mietityttävät Nataliaa yhä.

– Aluksi luotin työnantajaan täysin. Hän oli eräänlainen turvallinen isähahmo.

– Vuosien varrella huomasin kuitenkin, että meille ei maksettu kaikkea sitä, mitä olisi kuulunut. Meidän tietämättömyyttämme käytettiin hyväksi.

Natalia kehuu suomalaista ay-liikettä ja sen edunvalvontaa.

– Harmi, että emme aikaisemmin osanneet hakeutua ammattiliiton jäseniksi.

Natalialla on myös viesti kaikille ulkomailta tulleille työntekijöille.

– Ottakaa selvää oikeuksistanne. Ja liittykää ammattiliittoon!

TEKSTI ESA TUOMINEN

 

Suomen lähiruoan takaajat

He takaavat, että Suomessa tuotetaan lähiruokaa. Julkisuudessa vellovan keskustelun ja todellisuuden välinen ero on irvokas. Kunpa nämä sosiaaliturvan väärinkäytöstä meuhkaavat suomalaiset edes kerran kuuntelisivat ulkomaalaisia työntekijöitä, Riikka Vasama toivoo.

Venäjää osaava Riikka Vasama on Teollisuusliiton sopimusasiantuntija, jonka vastuulla ovat maaseutuelinkeinot, turkistuotantoala, puutarha-ala ja viher- ja ympäristörakentamisala.

– ”Maksim” lähtee aamulla kuudelta navettaan tilan ainoana palkattuna työntekijänä. Ja illalla uudestaan. Maksim venyy ja joustaa. Joidenkin alojen yritysten toiminta pysähtyisi ilman näitä nais- ja miespuolisia Maksimeita, Vasama alleviivaa.

Riikka Vasama

“Maksim” on yleinen nimi Ukrainassa, ja edustaa tässä useita Vasaman kohtaamia ulkomaalaisten maataloustyöntekijöiden tapauksia.

– He takaavat, että Suomessa tuotetaan lähiruokaa. Kun näillä aloilla aloitetaan työehtosopimusneuvottelut, joka ikinen kerta voivotellaan työvoimapulaa.

Sopimustenkin mukaiset palkat ovat hyvin pienet. Vasamasta on järkyttävää, että niitäkin pitää vielä polkea.

– Maksimilla on hirveä tunne, kun hän vuosien jälkeen saa tietää, että kaikki ylityöt, lisät, pekkaset ja lomarahat on jätetty maksamatta, sopimusasiantuntija kuvailee.

Kun näillä aloilla aloitetaan työehtosopimusneuvottelut, joka ikinen kerta voivotellaan työvoimapulaa.

Maksim on tehnyt todella pitkiä päiviä, hänhän on useimmiten nuori ja eteenpäin pyrkivä. Töitä hän on tänne tullut tekemään etsiessään parempaa elämää. Mutta kun Maksim alkaa sopeutua Suomeen, hänen tietämyksensä kasvaa ja hän ehkä liittyy liittoon, alkavat vaikeudet.

– Maksim ei ole koskaan saanut ainuttakaan huomautusta töistä, ja jos muita työntekijöitä on tilalla, hän on pidetty työkaveri. Mutta kummallisesti Maksim joutuu nyt vaikeuksiin. Työnantaja ärhentelee. On rasismia ja ennakkoluuloisuutta, on nimittelyä ja epäasiallista kohtelua. Kirosanat Maksim oli oppinut jo aivan ensimmäisinä suomalaisina sanoinaan.

Jos pysyvää oleskelulupaa ei ole, Maksim yrittää epätoivon vimmalla löytää uuden työpaikan. Jos sitä ei löydy, voidaan hänet karkottaa. Työnantajalle ei tule mitään rangaistusta.

MITÄ ON TEHTÄVISSÄ?

Ammattiyhdistysliikkeen asiantuntijat vaativat lakimuutoksia, lisää suojaa työntekijöille ja oikeudenmukaisuutta siihen, keitä lain rikkomisista rangaistaan.

Hallitus esitti viime vuoden lopulla ulkomaalaislain muuttamista niin, että hyväksikäytöstä kiinni jäänyt työnantaja saisi määräajaksi rekrytointikiellon. Uhriksi joutunut työntekijä saisi tilapäisen oleskeluluvan uuden työn hakemista varten, ilman työalarajoitusta.

– Vilpilliset yritykset hyötyvät hyväksikäytöstä. Harmaan talouden kuriin saattaminen ja tilaajavastuun ulottaminen alihankintaketjuun edistyvät hitaasti ja tahmeasti, sillä parannukset eivät ole kaikkien intressissä, maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Eve Kyntäjä SAK:sta toteaa.

Eve Kyntäjä

Alipalkkausta Kyntäjä kuvaa ”todella tuottoisaksi bisnekseksi”, mistä kiinni jäämisen riski on pieni. Norjassa alihankintaketjussa saa olla vain kaksi lenkkiä, sillä nimenomaan ketjujen pituus ja sirpaleisuus edesauttavat hyväksikäyttöä.

Kyntäjä korostaa, että hyväksikäytetyn työntekijän palkkasaatavat pitää turvata hänelle mahdollisimman nopeasti ja vähin kustannuksin. Nyt tämä on käytännössä mahdotonta palkkaturvan kautta. Palkkaturvan määräaikoja olisi pidennettävä ja maksimisaatavien summa kaksinkertaistettava. Jollei palkkasaatavia makseta työntekijälle edes palkkaturvan kautta, Valtionkonttorin on korvattava hänelle kyseinen summa.

Olisi kaikkien etu, jos maahanmuuttajia pystyttäisiin neuvomaan heidän omalla äidinkielellään.

SAK vaatii myös todellisten elinkustannusten ja yksilöllisten tilanteiden huomioimista perheen yhdistämisessä.

– Nykyisten tulorajojen kohtuullisuus on selvitettävä varsinkin silloin, jos työntekijä pystyy elättämään itsensä ja perheensä, on kokoaikaisessa työssä ja hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Kyntäjä pohtii, pitäisikö oleskelupien hakemiskäytäntöön lisätä vaatimus siitä, että työnantajan on annettava työntekijälle tiedot työsuhteen tärkeimmistä ehdoista tämän omalla äidinkielellä.

Muutkin ammattiliitot voisivat ottaa Kyntäjän mielestä oppia Rakennusliitosta, jonka palkkalistoilla on venäjää ja viroa äidinkielenään puhuvat toimitsijat.

– Työehdot ja lakipykälät ovat jo omalla äidinkielellä erittäin vaikeasti ymmärrettäviä asioita. Olisi kaikkien etu, jos maahanmuuttajia pystyttäisiin neuvomaan heidän omalla äidinkielellään.

VÄLITTÄJILLE KURI

Pitäisi löytää keino lopettaa välistä rahaa vetävien ”työnvälittäjien” toiminta. Välitys on laitonta ja tarpeetonta, sillä työntekijä itse maksaa oman työlupansa, Riikka Vasama toteaa.

– Ja viranomaisten yhteistyötä on tiivistettävä.

Vasama kertoo, että eräs työnantaja oli jopa itse todennut AVI:n työsuojelutarkastajalle, ettei hän maksa työehtosopimuksen mukaista palkkaa – eikä aiokaan maksaa. Vasamasta ehdotus rekrytointikiellosta vilpillisille yrittäjille on erinomainen. Tiedon sopimusrikkomuksista pitäisi myös kulkea jouhevasti kaikkien tarkastus- ja lupaviranomaisten välillä akselilla AVI, TE-toimisto, Migri ja ulkoministeriö.

Vasama sanoo ymmärtävänsä hyvin, että yksinäinen tila maaseudulla ei pysty järjestämään suomen kielen lähiopetusta.

– Mutta peräänkuuluttaisin verkkopohjaista pakettia, jossa olisi suomen kielen opetuksen lisäksi kulttuurikoulutusta, työelämän perustietoja ja jos mahdollista, kahdensuuntaisia keskustelutunteja.

Vasama kertoo, että tällä haavaa hän vastaa jatkuvasti puheluihin, joissa ulkomaalainen työntekijä kysyy: ”Miten minä opin suomea?” Asiantuntija kehottaa jokaista kysyjää kaikkein ensimmäiseksi ottamaan TE-toimistoon yhteyttä selvittääkseen sen, saako hän jäädä Suomeen opintojen ajaksi ja miten hän turvaa toimeentulonsa.

Vasama toivoo maaseutuelinkeinoilta työehtosopimusten noudattamista, jo maineen takia.

– Viime kesä avasi eräänlaisen Pandoran lippaan, sieltä alkoi pursua esiin kaikenlaisia ongelmia. Olen kuullut monien sanovan, että he eivät halua enää ostaa suomalaisia mansikoita. Alan maine on vaarassa. On yrittäjienkin etu, että ihmisoikeuksista pidetään huolta.

EU:N TUNNETTAVA VASTUUNSA

– Jopa toisista EU-maista tulevien työntekijöiden palkkoja ja oikeuksia poljetaan. Tämä syö koko EU:n oikeutusta ja uskottavuutta.

Erikoistutkija Rolle Alho on tuore Teollisuusliiton toimitsija, joka on aiemmalla tutkijanurallaan keskittynyt nimenomaan maahanmuuton ja työmarkkinoiden kysymyksiin EU-maissa.

– EU:n tehtävänä olisi taata työvoiman rajat ylittävä liikkuvuus sosiaalisesti kestävällä tavalla. Näin ei tapahdu. Työnantaja voi tehdä lyhyessä ajassa paljon voittoa dumppaamalla palkkoja. Tämä voi syrjäyttää paikallisia työntekijöitä ja vaikuttaa negatiivisesti koko alan työehtoihin.

Rolle Alho

Alho perää myös julkisen sektorin tilaajavastuuta Suomessa.

– Painottaisin, että valtiolla ja kunnilla on velvollisuus tarkistaa, millä ehdoilla alihankintaketjujen työntekijät työskentelevät. Ei ole kestävä tapa, että esimerkiksi siivousta ostetaan riistäjiltä siksi, että he ovat antaneet edullisimman tarjouksen.

Alho muistuttaa vielä, että ”kotoutuminen” on aina kaksisuuntainen prosessi. Mitä ystävällisemmin ja osallistavammin maahanmuuttajat kohdataan ja mitä fiksummin heidät nähdään yksilöinä, ei jonain massana, sitä nopeammin he oppivat suomen tai ruotsin – ja kotoutuvat Suomeen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS VILLE TIETÄVÄINEN

MAAILMA: Työehtosopimusten puuttuminen leikkaa palkkoja

Palkat ovat matalimmat niissä EU-maissa, missä työehtosopimusten peitto on pienin. Näin kertovat EU-komission viralliset tilastot.

KUVA YLLÄ: Romanialaiset mielenosoittajat huusivat hallitusta vastustavia iskulauseita keskusjärjestö Cartel-Alfan kokoon kutsumassa mielenosoituksessa hallituksen rakennuksen edessä Bukarestissa lokakuussa 2017. Tuhannet ihmiset protestoivat hallituksen aikomuksia leikata palkkoja noin 20 prosenttia valtionvelan keventämisen varjolla. KUVA DANIEL MIHAILESCU / AFP PHOTO / LEHTIKUVA

12.12.2020

Työehtosopimukset kattavat vain seitsemästä 30:een prosenttiin työntekijöistä yhdeksässä niistä kymmenestä EU-maasta, joissa sekä keskipalkat että lakisääteiset vähimmäispalkat ovat matalimpia.

Palkkatilaston kärkeen kuuluvissa kymmenessä maassa työehtosopimusten suojaa nauttii keskimäärin 70 prosenttia työntekijöistä. Suomi kuuluu tähän joukkoon. Meillä sopimusten peitto on Euroopan ay-liikkeen tutkimus- ja koulutuskeskus ETUI:n mukaan 91 prosenttia työntekijöistä.

Lisäksi työehtosopimukset määräävät muustakin kuin palkasta. Ne tuovat työntekijöille – maasta riippuen – monenlaisia muitakin etuja, kuten pidemmät lomat, vuosibonukset tai edullisemmat eläkemahdollisuudet.

EU-maiden heikoimmat keskimääräiset tuntipalkat ovat Bulgariassa, Romaniassa, Liettuassa, Latviassa ja Unkarissa. Niistä missään ei sopimusten kattavuus nouse yli 23 prosentin. Kaikissa maissa se on lisäksi vähentynyt vuodesta 2000.

Romaniassa neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella.

Rajuin esimerkki on Romania. Toukokuuhun 2011 asti 98 prosenttia työntekijöistä oli työehtosopimusten piirissä. Silloin säädettiin muun muassa EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n vaateesta laki, joka kielsi kansallisen tason työehtosopimukset.

Sopia saa yhä, mutta pääasiallisesti vain yritystasolla. Neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella. Aloitteen sopimiseen tekee työnantaja.

Ammattiliitto saa neuvotella, mikäli siihen kuuluu työpaikalla 50 prosenttia plus yksi jäsen. Jäseniä on kuitenkin oltava vähintään 15, mikä sulkee pienet yritykset pois. Arviolta 40 prosenttia työntekijöistä saa vähimmäispalkkaa, josta on tullut palkkojen katto. Se on nyt 466 euroa kuussa.

Nyt sopimusten kattavuus Romaniassa on 23 prosenttia työntekijöistä. Luku on harhaanjohtava, sanoi keskusjärjestö Cartel-Alfan pääsihteeri Petru Dandea Euroopan ammatillisen yhteisjärjestö EAY:n haastattelussa kaksi vuotta sitten.

Maassa oli rekisteröity 9 000 yrityskohtaista sopimusta, mutta vain 2 000 niistä oli ammattiliiton tekemiä. Loput yritys oli ”sopinut” valitsemiensa henkilöstön edustajien kanssa, Dandea sanoi.

Dandea uskoo, että Romania on kokeilukenttä. Työehtosopimusten romuttaminen on tapa rikkoa eurooppalainen yhteiskunnan malli. On erittäin tärkeää, että ammattiliitot EU:ssa vastustavat tätä, hän korosti.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Merja Rinne: Epävarmuudesta luottamuksen ilmapiiriin

Elämme keskellä maailmanlaajuista pandemiaa. Koemme enemmän tai vähemmän turvattomuutta oman ja läheistemme terveyden, talouden ja tulevaisuuden vuoksi.

Työmarkkinoilla kuohuu, kun vakaaksi ja toimivaksikin koettua kolmi- tai kaksikantaa, jopa liittojen välistä sopimista uhataan ja neuvottelut ovat luisumassa yritystasolle.

Miten työntekijöiden työehdot määräytyvät tulevaisuudessa, kuka niistä neuvottelee ja sopii? Mikä on irtisanottujen ikääntyneiden kohtalo, jos eläkeputki poistetaan, eikä korvaavaa suojaa saada neuvoteltua?

Nykyisen kaltaisessa mediaympäristössä samat uutiset tuutataan silmille ja korville monista eri välineistä. Ne ohjaavat keskusteluamme ja ruokkivat epävarmuuden tunnetta.

Luottamus luo vakautta ja antaa uskoa tulevaisuuteen. Luottamus ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä pitää rakentaa ja vaalia. Rakentaminen tapahtuu ennen kaikkea teoin, mutta myös sanoin.

Luotettava ihminen kuuntelee, hän ei arvostele ihmisiä, hän tunnistaa erilaiset kommunikointitavat. Hän ei välttämättä ole porukan suurin äänitorvi eikä mielipidevaikuttaja, mutta hän kykenee jakamaan toisten ihmisten kanssa erilaisia tunnetiloja ja löytämään ongelmiin ratkaisuja.

Ei liene yllätys, että usein edellä kuvatun kaltaiset henkilöt tulevat valituiksi työpaikkojen luottamusmiehiksi.

Nyt on tärkeää rakentaa ja vaalia luottamusta työpaikoilla siihen, että Teollisuusliitto neuvottelee jäsentensä työehdoista tulevaisuudessakin.

Luottamuksellisessa ympäristössä koetaan yhteenkuuluvuutta, joka on yksi ihmisen perustarpeista. Siksi me helposti hakeudumme osaksi erilaisia ryhmiä. Jos ryhmän toiminta ja arvot koetaan itselle tärkeiksi, se on suorassa yhteydessä motivaatioon toimia yhteisen hyvän eteen.

Siksi myös työpaikoilla on erittäin tärkeää rakentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta työntekijöiden keskuudessa. Näin uskoisin myös järjestäytymisen edistämisen etenevän myönteisesti.

Työpaikkojen luottamushenkilöt ovat liitolle korvaamattomia silmiä ja korvia työpaikoilla tapahtuviin ilmiöihin. Vuorovaikutuksen työpaikkojen luottamusmiesten ja liiton palkatun henkilökunnan kesken pitää olla avointa ja rehellistä.

Näin pystymme parhaiten kehittämään liiton toimintaa vastaamaan paremmin ajan haasteisiin ja jäsenten tarpeisiin.

Jos edessämme on pian tilanne, jossa työehdoista ei enää neuvotella perinteisellä tavalla työnantajajärjestön ja liiton kesken, työpaikoille leviää epävarmuuden tila.

Nyt on tärkeää rakentaa ja vaalia luottamusta työpaikoilla siihen, että Teollisuusliitto neuvottelee jäsentensä työehdoista tulevaisuudessakin. Tavalla tai toisella.

Luottamusmiehiä ja työntekijöitä ei jätetä yksin.

Epävarmuus hälvenee, kun ryhdymme yhdessä toimeen toisiimme luottaen. Asetamme toiminnalle yhteiset tavoitteet, uskomme tekemiseemme ja vaikutusmahdollisuuksiimme.

Miten ajankohtaisia ovatkaan Teollisuusliiton strategian arvot. Uskomme yhteisvoimaan, sopimiseen ja neuvokkuuteen.

MERJA RINNE
Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö

KUVA KITI HAILA

Riku Aalto: ”Työehtosopimus syntyy vain vaatimalla”

”Teollisuusliitolla on riittävästi aikaa valmistautua työehtosopimusneuvotteluihin mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa, vaikka neuvotteluasetelmat muuttuvatkin”, puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.

11.11.2020

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta merkitsee vientivetoisen työmarkkinamallin loppua.

– Vientisektorin yhteinen näkemys kustannustasosta ja palkankorotuksista on riittänyt ohjaamaan muidenkin sopimusalojen neuvotteluja. Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta tekee systeemiin niin suuren loven, että vientivetoiselta työmarkkinamallilta putoaa pohja pois, Aalto sanoo.

Sen seurauksena työmarkkinoiden vakaus ja kustannuskilpailukyvyn ennustettavuus kärsivät Aallon mukaan kolauksen.

– Ne alkavat murentua, kun työmarkkinaneuvottelut pilkkoutuvat yrityskohtaisiksi palasiksi. Kokonaisuuden koordinaatio heikentyy, ammatillisten keskusjärjestöjen mandaatti ohentuu, ja esimerkiksi valtiovallan mahdollisuus tukea sopimusratkaisuja verotuksen keinoin poistuu. Työnantajienkin mahdollisuus koordinoida keskenään katoaa, jos sopiminen siirtyy yrityksiin.

– Mielenkiintoista tässä asetelmassa on myös se, että työnantajien kaipaamien joustojen mahdollisuudet ovat yrityskohtaisessa sopimisessa paljon vähäisemmät kuin valtakunnallisten sopijajärjestöjen solmimissa työehtosopimuksissa. Tämä on kaikkiaan iso muutos, Aalto sanoo.

”Työnantajat eivät tule tarjoamaan työehtosopimusta ellemme sitä itse vaadi. Siksi tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden verkoston työpaikoille”, Riku Aalto sanoo.

JATKUVAN TES-NEUVOTTELUN PERIAATE

Edessä saattaa siintää epävakaiden työmarkkinoiden aika. Se voi Aallon mukaan aiheutua jo siitä, että sopimuskaudet hajautuvat paikallisessa yrityskohtaisessa sopimisessa keskenään eri pituisiksi.

– Metsäteollisuuden päätös merkitsee sitä, että alan työehdot voivat tulevaisuudessa olla jatkuvasti joltain nurkalta auki. Jos koko ajan ollaan tilanteessa, jossa alan jossain yrityksessä on neuvottelut käynnissä, on toimialan vakaus ja ennustettavuus kyseenalainen. Sellaisessa asetelmassa perinteistä sopimuskierroksen päänavaajaa, saati yleistä linjaa, ei ole enää olemassa.

– Siinähän oikeastaan siirrytään jatkuvan työehtosopimusneuvottelun periaatteeseen, jossa työrauha ja sen myyminen on edelleen olennainen seikka.

Aalto ei kannata metsäteollisuuden työnantajien esitystä, että alan seuraavat sopimusneuvottelut käydään puhtaalta pöydältä ja tyhjästä paperista alkaen.

– Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan. Myös työntekijöillä on oikeus miettiä, kiikutetaanko sopimusneuvotteluihin työnantajalle tyhjä paperi vai sen sijaan voimassa oleva työehtosopimus, että tässä ovat ne raamit ja ehdot, joilla töitä tehdään.

TYÖNANTAJA TAVOITTELEE MÄÄRÄYSVALTANSA LISÄÄMISTÄ

Kun Aallolta kysyy arviota siitä, mitä työnantajat paikallisella ja yrityskohtaisella sopimisella tavoittelevat, tulee vastaus viipymättä.

– Työnantajien tahtotila on direktio-oikeuden lisääminen, eli he haluavat oikeuden määrätä siitä, millä ehdoilla työpaikoilla töitä tehdään. Se ei tarkoita neuvottelua, vaan sanelua.

Aallon mukaan työnantajien tahtotila nähtiin jo edellisissä työehtosopimusneuvotteluissa.

Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan.

– Työnantajat käynnistivät neuvottelut vaatimuksilla, jotka olisivat toteutuessaan romauttaneet työntekijöiden ansiotason 20 prosentilla alaspäin. Me torjuimme sen, mutta nyt tähän arvatenkin liittyy myös neuvottelu- ja luottamusmiesjärjestelmän alas ajaminen ja sen myötä ay-liikkeen aseman heikentäminen.

– Jos joku esimerkiksi kuvittelee, että metsäteollisuuden konsernien seuraava tarjous työntekijöille olisi jotain muuta kuin mitä se edellisellä neuvottelukierroksella oli, on väärässä. Ne olivat edellisellä kerralla ja ovat edelleen tosissaan. Tavoitteena on ajaa työvoimakustannuksia alas niin, että työehtojen heikentämisen ja ansiotason pudottamisen kokonaisuuteen voi taktisesti sisältyä työntekijöiden kannalta jokin mukavan tuntuinen, mutta loppujen lopuksi vähäinen täky.

TYÖEHTOSOPIMUS SAAVUTETAAN VAIN YHDESSÄ VAATIMALLA

Aalto kiirehtii työntekijöitä ja luottamushenkilöitä havaitsemaan, minkälaista muutosta työelämään ollaan nyt työnantajien puolelta ajamassa. Tavoitteena on saada työntekijöiden sopimisen voima murennettua.

– Työmarkkina-asioista sopiminen on aina perustunut siihen, että palkansaajilla on voimaa neuvotella ja luoda painetta työnantajien suuntaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. Yksin toimivalla ihmisellä ei sellaista voimaa suhteessa työnantajaan ole, että työnantaja olisi valmis maksamaan työehtosopimuksen hinnan.

– Tässä piirtyy terävästi esiin meidän ja Suomen Yrittäjien ja heidän kanssaan samalla tavalla ajattelevien työnantajien ero paikallisessa sopimisessa. Me lähdemme siitä, että työntekijä- ja työnantajapuoli ovat mahdollisimman tasavertaisessa asemassa työpaikan asioista neuvoteltaessa. Heille puolestaan kyllä kelpaavat työehtosopimusten tarjoamat joustot, mutta eivät velvollisuudet.

– Työnantajat eivät tule koskaan tarjoamaan työehtosopimusta ellemme me sitä itse halua ja vaadi. Siksi me tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden vahvan verkoston työpaikoille, jotta kykymme neuvotella on mahdollisimman suuri.

RIITTÄVÄSTI AIKAA VALMISTELUIHIN

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus on voimassa vuoden 2021 loppuun asti. Bioteollisuuden työehtosopimus päättyy vuoden 2022 helmikuun lopussa.

– Jos tilanteesta voi jotain myönteistä löytää, on se siinä, että Metsäteollisuus ry ilmoitti linjanmuutoksestaan nyt eikä vasta vuoden kuluttua. Jälkimmäisessä tapauksessa meillä olisi ollut täysi hässäkkä välittömästi päällä, mutta nyt meillä on aikaa valmistautua.

Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa.

– Teemme tarvittavat juridiset, edunvalvonnalliset ja järjestölliset selvitykset, päätämme tarvittavat toimenpidelinjaukset ja turvaamme resurssit sinne, missä niitä tarvitaan. Ennen muuta vahvistamme yhteyttä jäsenten ja luottamushenkilöiden kanssa, ja koulutamme heidät tulevia neuvotteluja varten. Tämän rinnalla yhteistyö Paperiliiton ja Ammattiliitto Pron kanssa on tärkeä elementti.

– Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa. Annamme työpaikoille kaiken mahdollisen tuen, avun ja osaamisen.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA

Sektorijohtaja Rosqvist: ”Toivottavasti kotimainen työvoima löytää maatalousalat”

Maatalouden kausityövoiman saantia on helpotettava, jotta koronakriisi ei pilaisi satokautta ja vaarantaisi ruoan saantia. Teollisuusliitto on vedonnut asiassa hallitukseen yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa. Sektorijohtaja Marko Rosqvist kertoo, että liiton päämääränä on saada suomalaisille työntekijöille maatalousaloilta töitä.

KUVA YLLÄ: Mansikanpoimijoita sadesäällä Suonenjoella. KUVA LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

26.5.2020

– Työtä Suomesta ja suomalaisille, tiivistää erityisalojen sektorijohtaja Marko Rosqvist Teollisuusliiton tavoitteet.

Suurin osa ulkomaalaisista maataloustyöntekijöistä ei pääse Suomeen tänä kesänä. Kun koronakriisi on tuottanut lomautusten ja irtisanomisten aallon, suomalaisille työnhakijoille yhtenä vaihtoehtona ovat maa- ja metsätaloustyöt. Niihin hakeutumista pitäisi nyt helpottaa ja varmistaa, että se on työntekijälle kannattavaa. Teollisuusliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, ruotsinkielinen tuottajajärjestö SLC ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ovat esittäneet Sanna Marinin (sd) hallitukselle kahdeksan kohdan toimenpidelistaa.

– Jos hallitus näyttää näille toimille vihreää valoa, niin se olisi merkittävä apu. Tämä on niin poikkeuksellinen tilanne, sanoo Rosqvist.

Esityksiä pitäisi viedä eteenpäin kiireellä, jotta niistä ehtisi olla apua tämän kesän töissä. Avainhenkilö asiassa on maatalousministeri Jari Leppä (kesk).

MAATALOUDEN KAUSITÖIHIN MENO HELPOKSI

Teollisuusliitto kuuluu maataloustuottajien ja muiden maaseutuelinkeinoja edustavien järjestöjen kanssa neuvoa-antavaan elimeen eli Advisory boardiin. Koronakriisin myötä perustettu asiantuntijaelin kertoo näkemyksiään hallitukselle.

– Me Teollisuusliitossa haluamme nimenomaan, että kotimainen työvoima löytäisi maatalousalat, ja tätä näkökulmaa olen kokouksissa korostanut, kertoo Teollisuusliiton edustaja Marko Rosqvist.

Työmarkkinajärjestöjen kahdeksan kohdan toimenpidelistassa mainitaan te-toimistojen auttaminen siinä, että ne ohjaisivat lomautettuja työllistymään maaseudun elinkeinoihin. Järjestöt ovat myös perustaneet sivuston Töitäsuomesta.fi, jonka tarkoitus on helpottaa työntekijöiden ja työnantajien kohtaamista.

– Muistutetaan, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa, se ei välttämättä aina ole joka paikassa itsestään selvää.

”Aika paljon on kotimaista työvoimaa saatu kylvöihin. Tässä varmaan vaikuttaa, että kesätyöt on monessa paikassa peruttu”, Teollisuusliiton erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist sanoo. KUVA KITI HAILA

Yhtenä keinona toimenpidelistassa on, että maatalouden kausitöitä voisi käydä tekemässä ilman, että niistä maksettu ja todennäköisesti niukaksi jäävä palkka vaikuttaisi työttömyysetuuksiin.

– Nyt ansiosidonnaisen päivärahan määrityksessä voi tulla vähän tuskaa, sanoo Rosqvist.

Tällä hetkellä maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksessa alin tuntipalkka on 8,71 euroa. Harjoittelijalla se voi olla vielä 10 prosenttia vähemmän.

Järjestöt esittävät lisäksi muun muassa palkkatuen korottamista alalla 50 prosenttiin niin, että se koskisi myös lomautettuja, opiskelijoita ja varusmiehiä. Siirtymistä työnantajalta toiselle maatalousalan sisällä tulisi helpottaa ja ottaa käyttöön määräaikainen työntekijöiden majoittumiskorvaus, 20 euroa vuorokaudessa.

– Kausityöläisillä ja ulkomaalaisilla on usein se tilanne, että he joutuvat pienistä rahoistaan maksamaan majoituksesta merkittävän summan. Ja juuri maatilojen lähellä ei ole välttämättä majoitusta tarjolla.

VÄLITYSBISNES VÄHENEMÄÄN PÄIN

Vaikka hallitukselta ja eduskunnalta toivotaan lisätoimia tukemaan maa- ja metsätalouden työllistämistä, on melko moni suomalainen työntekijä jo nyt löytänyt alalle.

– Aika paljon on kotimaista työvoimaa saatu kylvöihin. Tässä varmaan vaikuttaa, että kesätyöt on monessa paikassa peruttu, ja eihän kesätöissä yleensä muutenkaan huikeat palkat ole, arvioi Rosqvist.

Tuntipalkkojen tasoa kompensoi maataloudessa osittain se, että töitä tehdään usein urakalla.

– Työehtosopimuksen mukaan urakkapalkalla ansioiden täytyy nousta vähintään 20 prosenttia tuntipalkasta, ja jos tekee rivakammin, niin palkka voi nousta enemmänkin.

Koska palkkataso ulkomaalaisten työntekijöiden kotimaissa on niin paljon suomalaista heikompi ja useimmat maataloustyöt eivät tarjoa elantoa ympäri vuoden, lienee realismia, että ulkomaalaisilla kausityöläisillä on tulevina vuosina yhä keskeinen rooli suomalaisessa maataloustuotannossa.

– Palkat voivat täällä kuitenkin olla kymmenen kertaa sen, mitä ne olisivat peltotöissä esimerkiksi Ukrainassa, muistuttaa Rosqvist.

Kriittisiä ääniä on herättänyt ”välikäsibisnes”: nimenomaan Ukrainassa moni maksaa työvoimaa välittäville toimistoille siitä, että saa työluvan ja pääsee ulkomaille. Suomalaisessa mediassa tilannetta on jopa vieritetty ammattiyhdistysliikkeen vastuulle.

– Meillä ei Ukrainaan asti kynnet yllä, sanoo Rosqvist.

– Toiminta siellä on osin mafiamaistakin. Mutta yhä enemmän mennään siihen, että palkataan ilman välikäsiä.

TEKSTI MIKKO NIKULA

 

ESITYS: TOIMENPITEET TYÖVOIMAN SAANNIN TURVAAMISEKSI

  1. Työttömyysetuutta maksetaan maaseudun kausityöhön työllistyneille työsuhteen alkamisen jälkeen kuukauden ajan ilman, että kyseisellä ajalla maksettu palkka vaikuttaa päivärahaan vähentävästi.
  2. Korotetaan palkkatuki kaikilta 50 prosenttiin ja ulotetaan koskemaan myös lomautettuja.
  3. Otetaan määräaikaisesti käyttöön palkkatuki myös nuorille ja opiskelijoille sekä kotiutuville varusmiehille.
  4. Autetaan te-hallintoa ohjaamaan lomautettuja tai esimerkiksi Lapin hiihtokeskuksista kesken kauden irtisanottuja työllistymään maaseutuelinkeinoihin.
  5. Mahdollistetaan, että Suomessa ”kausityöluvalla” (todistus tai oleskelulupa) olevat matkailun kausityöntekijät voisivat siirtyä maaseudun töihin suoraan, tai ainakin nopeasti hakea jatkolupaa uusille työnantajille.
  6. Poistetaan liikkuvuusavustukselta työsuhteen vähimmäiskesto.
  7. Säädetään elintarvikeketjun alkutuotannon työt määräaikaisesti työkokeilu-nimikkeellä työllistymistä edistäväksi palveluksi.
  8. Maaseudun majoituskuluja varten säädetään määräaikainen majoittumiskorvaus, 20 euroa vuorokaudessa.

MTK ja Teollisuusliitto: Nopeita toimia työvoiman saannin turvaamiseksi (Teollisuusliitto 25.3.2020)

LUE MYÖS:

Kesäduunarit maatalousalalla: ”Tiedon tarve on usein suuri” (26.5.2020)

Työehtosopimuskierros päätökseen – Riku Aalto: Teollisuusliitto onnistui ja vahvistui

Teollisuusliiton ensimmäinen työehtosopimuksista neuvottelemisen kierros päättyi puheenjohtaja Riku Aallon mukaan työntekijöiden kannalta onnistuneeseen lopputulokseen. ”Sama tulos olisi voitu saavuttaa jo viime syksynä, mutta työnantajat ajoivat tilanteen konfliktiksi”, Aalto toteaa.

29.4.2020

TYÖEHTOSOPIMUSNEUVOTTELUT 2019–2020

NÄIN NEUVOTELLAAN

  1. Liiton sopimusaloille on nimetty kyseisten alojen jäsenistä koostuvat TYÖEHTOSOPIMUSNEUVOTTELUKUNNAT. Jos neuvottelukuntien ja liiton työntekijöiden käymät neuvottelut tuottavat tulosta, allekirjoittaa neuvottelukunta neuvottelutuloksen ja esittää sen hyväksymistä oman sektorinsa SEKTORIJOHTOKUNNALLE.
  2. Alan jäsenistä koostuva sektorijohtokunta käsittelee neuvottelutuloksen ja esittää liiton HALLITUKSELLE joko sen hyväksymistä tai hylkäämistä.
  3. Päätöksen neuvottelutuloksen hyväksymisestä sopimusalan uudeksi työehtosopimukseksi tai sen hylkäämisestä tekee hallitus.

Jokainen työehtosopimuskierros on Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan omalla tavallaan vaikea. Viime vuoden elokuussa aloitetun ja tämän vuoden huhtikuun lopulla Teollisuusliiton sopimusaloilla valmiiksi saadun kierroksen koetinkivenä olivat kilpailukykysopimuksen (kiky) mukaiset 24 palkatonta työtuntia.

– Työnantajat tiesivät aivan hyvin, että kiky-tunnit poistuvat. Kerroimme sen Teknologiateollisuudelle jo silloin, kun edellistä työehtosopimusta allekirjoitettiin. Hallinnollemme puolestaan kerroimme, että kikyn erillinen allekirjoituspöytäkirja on kolmen vuoden lappu ja se lähtee pois. Siitä pidimme kiinni.

Teknologiasektorin tes-neuvottelukunnan kokous 9.10.2019. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ja selin teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen.
Teollisuusliiton teknologiasektorin johtokunta kokoontui aamulla 8.11.2019. Riku Aalto kertoi työehtosopimusneuvottelujen tilanteesta.

– Työnantajat puolestaan lähtivät siitä, että heille oli tavallaan kunnia-asia pitää kikystä kiinni. Muiden työnantajaliittojen tuki Teknologiateollisuudelle siinä, että kiky pitäisi neuvotella uusiksi, vaikeutti sopimukseen pääsemistä.

– Vientiteollisuuden sopimukseton tila on aina aikaisemmin johtanut neuvottelutahdin tiivistymiseen, mutta tällä kerralla niin ei tapahtunut. Työnantaja oli valmis tietoisesti ottamaan riskin, että syntyy työmarkkinahäiriöitä. Se oli heidän taktiikkansa, Aalto sanoo.

TYÖNANTAJIEN KOVA LINJA YLLÄTTI

Aallon mukaan sopimukset olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi jo viime vuoden syksyllä.

– Tarjosimme Teknologiateollisuudelle mahdollisuutta neuvotella kikyn 24 tunnista keskitetysti vientiliittojen kesken. Yritimme saada ongelmakohdan ratkaistua, jotta muissa asioissa päästäisiin eteenpäin. Teknologiateollisuus kieltäytyi ja totesi, että keskitettyä ratkaisua ei tulla tekemään. Heillä ei ollut halua edes aloittaa neuvottelua.

Työnantaja oli valmis tietoisesti ottamaan riskin, että syntyy työmarkkinahäiriöitä. Se oli heidän taktiikkansa.

– Jos työnantajat olisivat tarttuneet esitykseemme ja halunneet ratkaista tämän fiksusti, olisimme pystyneet tekemään lopputulokseksi muodostuneet työehtosopimukset jo viime syksynä. Työnantajien vahva asenne ja konfliktinhakuisuus kuitenkin johtivat siihen, että ne saatiin aikaiseksi vasta tämän vuoden puolella.

– Kuvaavaa on se, että kun vuosi vaihtui ja kikyn 24 talkootyötunnin allekirjoituspöytäkirjan voimassaolo päättyi, oli meillä neuvottelutulos nopeasti sen jälkeen valmis. Se päättyminen vapautti työnantajat ajattelemaan, että sitä ei tarvitse enää huomioida neuvotteluissa. Heillä oli tällainen tekosyy. Olisivat voineet ihan hyvin ajatella saman jo viime elokuussa.

Teollisuusliiton hallituksen kokous 4.1.2020. Kuvassa vasemmalta Jyrki Virtanen, Riku Aalto, Turja Lehtonen, Marilla Hokkanen (selin) ja Mari Tuomaala. Taustalla Sari Kettunen ja Silja Nieminen.
Teollisuusliiton hallituksen kokous 4.1.2020. Kuvassa vasemmalta Petri Sorvali, Lasse Vertanen ja Heidi Koivisto.

Työnantajien kova taktiikka tuli Aallon mukaan Teollisuusliitolle yllätyksenä.

– Emme osanneet varautua siihen, että työnantajapuoli oli valmis ottamaan työtaistelutoimet vastaan niin kuin nyt tapahtui. Elimme vanhassa ajatuksessa, että työnantajat eivät halua päästää meitä lakkoon, koska sen vaikutukset ovat laajat ja kattavat. Toisaalta uskoimme siihen, että maineemme luotettavana sopimuskumppanina kantaisi neuvotteluja eteenpäin. Niin ei tapahtunut.

– Arvioni on, että työnantajat halusivat toisaalta kokeilla meidän kanttiamme ja toisaalta vaikeuttaa maan hallituksen oloa.

TÄRKEIMMÄT TAVOITTEET SAAVUTETTIIN

Teollisuusliitto neuvottelee kaikkiaan 35 työehtosopimusta 17 työnantajaliiton kanssa. Aallon mukaan Teollisuusliitto saavutti käydyllä neuvottelukierroksella keskeiset tavoitteensa.

– Onnistuimme kiky-tuntien poistamisessa. Talkootyöt loppuivat. Tilalle tuli erilaisia työaikaratkaisuja, joita pystyttiin tekemään sopimusalat huomioiden. Joistain sopimuksista kiky lähti ilman uusia kirjauksia. Tässä mielessä onnistuimme hyvin.

Teollisuusliiton kemian sektorijohtokunnan kokous 10.1.2020. Eturivissä auto- ja konealojen edustajat Janne Nieminen, Kari Oikola ja Arto Tolonen.

– Toisena päätavoitteenamme oli saada aikaan palkkaratkaisu, joka nostaa jäsenten reaaliansioita. Esimerkiksi Suomen Pankin mukaan sovitut 3,3 prosentin palkankorotukset noin kahden vuoden aikana nostavat jäsenten ostovoimaa hieman siten, että yritysten kilpailukyky ei heikkene. Tilanne on tietysti muuttunut koronaepidemian takia. Mihin se johtaa? Sitä ei kukaan osaa vielä sanoa.

– Lisäksi saimme uusia kirjauksia sosiaalisista määräyksistä työehtosopimuksiin ja parannettua luottamushenkilöiden asemaa. Hyvin moneen työehtosopimukseen tuli kirjaus muun muassa siitä, että vuokratyöntekijät otetaan huomioon luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen ajankäyttöä määriteltäessä. Tämä parantaa luottamushenkilöiden toimintaedellytyksiä.

Onnistuimme kiky-tuntien poistamisessa. Talkootyöt loppuivat. Tilalle tuli erilaisia työaikaratkaisuja, joita pystyttiin tekemään sopimusalat huomioiden.

Aallon mukaan lopputulokseen liittyy se, että työnantajat ovat pystyneet pitämään kustannustasosta kiinni.

– Sopimuskierroksen päänavaajan suojelu, että sitä sopimusta ei ylitetä, on meidän näkökulmastamme hyvä asia. Se vahvistaa ensimmäisen sopijan asemaa.

PUNTAROITAVIA KYSYMYKSIÄ

Teollisuusliitto sai Aallon mukaan käydystä neuvottelukierroksesta organisaationa uutta oppia niin, että se pohjustaa tulevaa neuvottelutoimintaa. Sen rinnalla myös kehittämisen kohteita ja parantamisen varaa löytyy.

– Yksi asia, joka mietityttää, on neuvottelujärjestys. Alun pitäen pyrimme siihen, että sopimukset päättyisivät mahdollisimman lähellä toisiaan, mutta haitari on edelleen sama kuin ennen sopimuskierrosta. Ehkä emme sisäistäneet riittävästi sitä, että sopimusalojen keskenään hieman eri mittaisten sopimuskausien kanssa käy niin, että palkankorotuksista tulee samoilla prosenteilla hieman eri tasoisia. Sitä meidän pitää arvioida, että mikä sopimusalakohtainen marssijärjestys on neuvotteluissa liiton ja jäsenten näkökulmasta toimivin.

Teollisuusliiton malmikaivosalan työehtoneuvottelukunta kokoontui 15.1.2020. Neuvottelukunta hyväksyi Malmikaivosten työehtosopimuksen neuvottelutuloksen. Sopimusta allekirjoittamassa Teppo Kulo, taustalla vasemmalta Jaakko Miettinen, Juha Karppinen,Terho Ihalainen ja Jani Jesiöjärvi.

Toinen ratkaistava asia Aallon mukaan on, miten liiton sisällä suhtaudutaan sopimusalojen kirjoon.

– Sopimusalat eivät ole yhteneväisiä. Niihin on vuosikymmenten aikana kehitetty toisistaan poikkeavat neuvottelukulttuurit, joissa yhtenä tekijänä mukana ovat myös työnantajat. Liikkuvia osia on niin paljon, että emme pysty täysin yhtenäistämään neuvottelu- ja tiedottamisprosesseja, emmekä niistä edes kaikilta osin yksin päättämään. Kysymys on siitä, pystymmekö organisaationa hyväksymään, että nämä asiat eivät mene samalla tavalla joka paikassa.

– Se ei välttämättä ole helppo harjoitus, mutta valmiutemme tähän keskusteluun on parantunut. Käyty työtaistelu kasvatti yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tiivisti sektoreiden yhteistyötä. Samalla kehittyi ymmärrys sopimusalojemme perusominaisuuksista ja erityispiirteistä.

Teollisuusliiton erityisalojen sektorijohtokunta kokoontui 17.1.2020. Edessä Petri Nurmi (media- ja painoalat), taustalla vasemmalta Tuija Pircklén (Grafinet), Sirkka-Liisa Ojala (puutarha), Jussi Nyman (viherala), Tanja Levaniemi (tekstiilihuolto), Juha Krankkala (media- ja painoala) ja Juha Peippo (jakajat).
Teollisuusliiton erityisalojen sektorin sektorijohtokunnan kokous 5.2.2020. Kuvassa etualalla Eveliina Koivisto (jakajat) ja Tanja Levaniemi (tekstiilihuolto).

Myös avoimuus on Aallon mukaan yksi pohdittava asia.

– Avoimuus on tärkeä periaate. Käytännössä saimme kuitenkin jälleen kokemuksen siitä, kuinka neuvottelutavoitteiden julkistaminen puolin tai toisin ajaa asetelman neuvottelupöydässä jumiin. Osapuolet linnoittautuvat tavoitteidensa taakse, kun eivät halua näyttää siltä, että omissa tavoitteissa jouduttaisiin perääntymään.

– Tätäkin keskustelua joudumme käymään, että miten mennään eteenpäin. Onko se julkisuusnäytös tärkeämpi kuin itse asia?

Aallon mukaan työehtosopimuskierroksesta käydään Teollisuusliiton organisaation läpäisevä arviointikeskustelu.

– Tavoite on se, että parannamme tapaamme tehdä asioita ja pystymme ottamaan erilaisia näkökohtia huomioon paremmin kuin käydyllä kierroksella.

Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan kokous 13.2.2020.

SEURAAVA KIERROS VUODEN KULUTTUA

Teollisuusliitto kysyy noin vuoden kuluttua ammattiosastoiltaan esityksiä uusiksi työehtosopimuksiksi. Liiton hallitus asettaa aloitteiden pohjalta neuvottelutavoitteet ensi vuoden kesäkuussa. Sen jälkeen vuorossa ovat neuvottelut. Niihin Teollisuusliitto lähtee samalla neuvottelukuntien ja sektorijohtokuntien rakenteella kuin edellisellekin kierrokselle.

Aallon mukaan tavoitteena on saada sopimukset aikaiseksi neuvottelemalla.

Teollisuusliiton puutuoteteollisuuden sektorijohtokunta ja työehtoneuvottelukunnat kokoontuivat 21.2.2020. Vasemmalta Janne Naukkarinen (ao. 744, Metsä Wood Punkaharju) , Risto Marttinen (ao 156, UPM Plywood, Pelloksen vaneritehdas), Osmo Kääriäinen (ao. 888, Metsä Wood Suolahden vaneritehdas) ja Teijo Paananen (ao. 792, Ha-Sa).

– Se oli tavoitteemme tälläkin kierroksella, mutta työnantajat halusivat kokeilla toimintakykyämme. Saimme erinomaisesti selville, että meillä on erittäin laaja kentän tuki. Jäsenemme näyttivät, missä sitä voimaa on. Ilman heitä meillä ei tällaisia sopimuksia olisi. Se on todella suuren kiitoksen arvoinen asia. Lakko on raskain koettelemus nimenomaan jäsenille. Tällä kerralla se paine osui lujimmin mekaaniseen metsäteollisuuteen.

– Työtaistelutoimenpiteemme onnistuivat miltei sataprosenttisesti. Se alustaa seuraavaa kierrosta niin, että koneistomme on tässäkin suhteessa kokemusten kautta oppinut ja vahvistunut.

– Toivon, että myös työnantajat ottavat seuraavalla neuvottelukierroksella taktiikakseen neuvottelemisen. Se on työtaisteluja parempi vaihtoehto. Samalla meidän pitää muistaa, että jäsenemme odottavat, että pystymme hoitamaan neuvottelut fiksulla tavalla. Se on oikea odotus. Sitä varten me täällä olemme, Aalto toteaa.

Teollisuusliiton hallituksen ylimääräinen kokous 22.2.2020.

Täysien mappien kanssa sovittelijalle

– Kun työnantajapuoli ei ollut halukas käymään aitoja neuvotteluja, jouduimme menemään täysien mappien kanssa valtakunnansovittelijan pakeille.

– Tilanne oli poikkeuksellinen. Yleensä sovittelijan luokse mennään jonkin rajatun, yksilöidyn ja konkreettisen ratkaisemattoman ongelman takia. Nyt sovittelija joutui hankalaan tilanteeseen ja hänen oli päätettävä, ryhtyykö tekemään kokonaisia työehtosopimuksia meille vai katsooko, mitä asioita voi soviteltavaksi ottaa, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto luonnehtii.

Teollisuusliiton sopimusaloista ensimmäisenä soviteltavana oli teknologiateollisuus. Sovittelun alkuvaiheessa osapuolten kannat olivat Aallon mukaan lukossa. Prosessi alkoi venyä. Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala teki sovintoesityksen, jonka molemmat neuvotteluosapuolet hylkäsivät.

– Kyllä siitä voi sen johtopäätöksen vetää, että hän teki sovintoesityksen siinä tarkoituksessa, että se kaatuu. Sovittelijan tehtävänä on hakea rajoja, missä puitteissa sovintoesityksiä voidaan tehdä. Se pitää ymmärtää osana prosessia.

– Mitä pidemmälle prosessi eteni, sitä paremmin sovittelija oli kärryillä eri sopimuksiimme liittyvästä problematiikasta. Kyllä hän sitten kykeni tekemään sovintoesityksiä tai pohjustamaan prosessia niin, että neuvottelutulokset saatiin aikaiseksi ilman sovintoesitystä.

Neuvotteleminen on aina parempi vaihtoehto kuin sovittelu.

Teollisuusliiton teknologia- ja kemian sektorilla tulokset saatiin lopulta aikaan ilman sovintoesitystä. Puutuotesektorilla ratkaisu syntyi sovintoesityksen hyväksymisen kautta. Erityisalojen sektorilla sopimukset solmittiin osapuolten välisin neuvotteluin.

– Neuvotteleminen on aina parempi vaihtoehto kuin sovittelu. Kun sovittelijan luo mennään, tarkoittaa se sitä, että osapuolet ovat epäonnistuneet neuvotteluissa. Avaimet eivät enää ole omissa käsissä. Ne ovat sovittelijan käsissä.

Aalto arvelee, että myös valtakunnansovittelija on saanut uutta oppia.

– Se, että hän ennen sopimuskierroksen alkua hyvin vahvasti paalutti päänavaajan tukemisen, oli meidän näkökulmastamme toisaalta hyvä asia. Toisaalta se kuitenkin sitoi muiden sopimusalojen kannalta tiettyjä kysymyksiä etukäteen. Se ei helpota sovintoesitykseen pääsemistä.

– Ehkä hän oppi siinä sen, että kannattaa miettiä, millä tavalla linjaa etukäteen erilaisia asioita suhteessa sovittelussa tarvittavaan liikkumatilaan.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA

LAKKO 9.–11.12.: Kyrelin pääluottamusmies Heidi Koivisto: ”Lakko pitää, jos lakko tulee”

”Ihmiset ovat heränneet. Periksi ei anneta, sillä nyt on kyse isoista asioista.” Pääluottamusmies Heidi Koivisto toivoo, että Eteläranta 10:n ”isot möröt” alkaisivat sittenkin kuunnella järjen eli ay-liikkeen ääntä.

Teollisuusliitto järjestää työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi laajat työnseisaukset 9.–11.12. Lakkoon menee noin 35 000 työntekijöitä yhteensä kymmeneltä Teollisuusliiton sopimusalalta. (Lue lisää tästä)

TEKNOLOGIATEOLLISUUS
HEIDI KOIVISTO
Pääluottamusmies
Kyrel Oy, Kyröskoski
Teollisuusliiton hallituksen jäsen

Pääluottamusmies Heidi Koivisto alleviivaa, että nyt on taisteluhenki päällä eikä periksi tulla antamaan. Hän on varma oman 125 hengen työpaikkansa lakkovalmiudesta, jos työtaisteluun joudutaan.

Pääluottamusmiehen mukaan Kyrelin perheyrityksessä yhteistoiminta sujuu työntekijöiden ja työnantajan välillä. Yritystä kehitetään yhdessä. Omaa työnantajaa vastaan lakkoon ei siis mentäisi.

Nyt on pakko laittaa stoppi työnantajien kohtuuttomille vaatimuksille, muiden muassa ilmaiselle talkootyölle, vaikka Kyrelillä kiky-tunteja ei tehtykään. Niitä tunteja Koivisto kuvaa ”absurdeiksi ja järjettömiksi”. Ne ovat vain huomattavasti lisänneet työtä henkilöstöosastoille työtuntien suunnittelussa ja turhauttaneet työntekijöitä.

– Tiedän firmoja, jotka ovat lisänneet 6 minuuttia työpäivään. Se on aivan hölmöläisten peiton jatkamista. Ja mitä kiky onkaan tehnyt työmotivaatiolle?

Kiky lähtee Koiviston mukaan ”ilman muuta” työehtosopimuksista.

– Se oli määräaikainen sopimus. Piste.

TYÖNANTAJAT OVAT TODELLISIA SOSIAALIPUMMEJA

Neuvottelujen muista tavoitteista Koivisto sanoo, että kunnon palkankorotukset pitää tulla, ja mieluimmin euroissa. Kyrelille uutena saapuva työntekijä saattaa tienata 9 euroa tunnilta. Onko siinä varaa tyytyä nollakorotuksiin, joista työnantaja puhuu?

– Minusta on aika härskiä työnantajapuolelta vaatia, että yhteiskunta maksaa osan meidän pienipalkkaisten työntekijöiden palkasta, pääluottamusmies toteaa.

– Totta kai meidän alamme toivoo, että korotukset tulevat euroissa, eivät prosenteissa. Näin saataisiin TVR:n alapään asteikon palkkoja ylöspäin.

Pääluottamusmies ihmettelee moneen kertaan, mistä ikkunasta EK:n eli Eteläranta 10:n ”isot möröt” tai sitten SY:n eli Suomen Yrittäjien edustajat oikein maailmaa katselevat.

– Tervetuloa vaan SY tutustumaan isompiin yrityksiin. Huomaisitte silloin, miten hirveän paljon me teemme töitä firmojen eteen. Kun yritys voi hyvin, työntekijätkin voivat hyvin. Me teemme valtavan paljon töitä firmoissa niiden tuottavuuden parantamiseksi, Koivisto kuvaa työntekijöiden ja luottamusmiesten asennetta työantajayrityksiinsä.

AY-LIIKE KANTOI VASTUUTA, MUTTA MEITÄ HUIJATTIIN

Koivistolle on niin EK:n kuin SY:n ammattiyhdistysvastaisuus täysi mysteeri. Tuo vastaisuus on jopa ”naurettavaa”, kun muistaa ammattiliittojen toimintatavat viime vuosilta.

– Me olemme kantaneet vastuuta koko yhteiskunnasta todella maltillisilla palkankorotuksilla. Mutta kun työttömyystukea leikattiin sen jälkeen, kun oli luvattu että ei leikata, tuli niin huijattu olo! Kun meitä kohdellaan näin, voi olla, että meiltä katoaa into ajatella koko yhteiskunnan parasta, Koivisto miettii.

Mutta jospa Eteläranta 10 sittenkin ymmärtäisi oman parhaansa?

– Vielä on ay-liike voimissaan. Me olemme tällä hetkellä järjen ääni Suomessa. Sitä kannattaisi nyt kuunnella, Koivisto toteaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JYRKI LUUKKONEN

VIERAILIJA: Liisa Lehtonen: Västäräkistä vähäsen, kesäduunarista ei päivääkään

Olen kuullut, että monille liitoissa toimiville varma kesän merkki on kesäduunarineuvojan työssään aloittaminen tai viimeistään Kesäduunari-infon käyntiin pyörähtäminen. Niinpä kesä otti tänäkin vuonna varaslähdön huhtikuun puolivälissä, jolloin aloitin tehtäväni tämän kesän neuvojana. Neuvontapalvelu aukesi yleisölle 2. toukokuuta.

Kesäduunari-info on palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteisesti tarjoama maksuton työsuhdeneuvonta, joka on suunnattu erityisesti nuorille, vielä järjestäytymättömille työntekijöille. Palvelu toimii viidettätoista kesäänsä.

Kesäduunarineuvojan työssä painotan aina kirjallisen työsopimuksen merkitystä. Juridisesti myös suullinen työsopimus on pätevä, mutta sovittujen asioiden muistaminen ja myöhemmin toteen näyttäminen on yleensä vaikeaa. On kummankin osapuolen etu, että sopimus laaditaan kirjallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Mikäli kirjallista sopimusta ei kuitenkaan jostain syystä ole tehty, on työntekijällä silti yleensä oikeus saada työntekonsa keskeiset ehdot kirjallisena kuukauden kuluessa työn alkamisesta.

Alkanut kesä ei kysymysten osalta ole tehnyt poikkeusta muista vuosista. Kesäduunareita pohdituttavat aiempien vuosien tapaan selvästi eniten palkkakysymykset, ja hyvänä kakkosena työaika-asiat. Vähimmäispalkkaa lähdetään usein etsimään laista, mutta tosiasiassa palkan alarajat johtuvat eri alojen työehtosopimuksista. Neuvottaessa ryhdytäänkin usein ensin selvittämään, mikä on yhteydenottajan työhön mahdollisesti soveltuva työehtosopimus.

”Kesäduunareita pohdituttavat eniten palkkakysymykset, hyvänä kakkosena työaika-asiat.”

Työaikakysymyksistä erityisesti työvuoroluettelossa ilmoitettujen vuorojen sitovuudesta on kysytty melko paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Työntekijät tiedustelevat, voiko sovittuja vuoroja muuttaa esimerkiksi huonon sään perusteella. Kun vuorolista on annettu tiedoksi, ei sitä kuitenkaan voi enää muuttaa kuin työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Alkukesästä palveluun ovatkin ottaneet yhteyttä erityisesti nuorten kesätyöntekijöiden vanhemmat. Moni vanhempi on kiinnostunut esimerkiksi ensimmäisessä kesätyössään olevan nuoren palkasta tai työajasta.

Myös useat työnantajat ovat ottaneet yhteyttä selvittääkseen, mitä kaikkea on tarpeen huomioida nuoren palkkaamisessa. Alle 18-vuotiaan työntekijän suojaksi on säädetty oma lakinsa ja annettu erinäisiä asetuksia, jotka sääntelevät muun muassa nuoren työaikaa, työtehtäviä ja työssä ohjaamista.

Yhteydenottajat ovat yleensä hyvin kiitollisia saamastaan avusta, mikä tekee neuvojan työstä palkitsevaa. Kesäduunari-info toimii usein ensiapuna, joka ohjaa tarvittaessa eteenpäin oikealle viranomaiselle tai liittoon. Info vaikuttaa onnistuneen tavoitteessaan olla matalan kynnyksen palvelu: yhteyttä otetaan usein esimerkiksi työsuhteen tavanomaisimpien ehtojen selvittämiseksi silloin, kun nuori on menossa ensimmäiseen kesätyöpaikkaan.

Jos siis kohtaat työpaikallasi nuoren kesätyöntekijän, autathan häntä tarvittaessa – tai neuvo soittamaan Kesäduunari-infoon!

LIISA LEHTONEN
Kirjoittaja on SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen kesäduunarineuvoja.

KESÄDUUNARI-INFO

0800 179 279
ma–pe klo 9–15
Info palvelee myös nettilomakkeella www.kesaduunari.fi

Anu-Hanna Anttila: Ulkomaisten työntekijöiden järjestäytyminen edistää työehtojen toteutumista

Useimmilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla aloilla riittää tilauksia ja on täysteho päällä. Työn tekijöille on kysyntää, ja heitä etsitään niin kotimaasta kuin ulkomailta. Työvoiman saatavuuteen vaikuttavat etenkin alueelliset erot, alakohtaiset osaamistarpeet ja työn teettämisen ehdot. Yhteisenä toiveena on saada työt ja työpaikat pysymään Suomessa. Tästä kertoo Teollisuusliiton tuore Suhdannekatsaus 2019, jossa raportoidaan myös ulkomaista työvoimaa koskevasta kyselystä.

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus koskee EU:n jäsenmaiden kansalaisia, ei EU:n ulkopuolisten eli niin kutsuttujen kolmansien maiden kansalaisia. Suomessa työskentelee EU-kansalaisia etenkin Virosta ja muista Baltian maista. Ulkomailta voidaan lähettää työntekijöitä Suomeen alihankintana, vuokratyönä tai yritysryhmän sisäisenä siirtona.

NYKYAJAN SIIRTOTYÖNTEKIJÄT

EU-maista ja unionin ulkopuolelta lähetetyt työntekijät eli englanniksi ”posted workers” ovat nykyajan siirtotyöntekijöitä. He työskentelevät ulkomaisen yrityksen kirjoilla Suomessa vain tilapäisesti. Suomalainen työn tilaaja solmii vuokratyö- tai alihankintasopimuksen työntekijöitä lähettävän yrityksen kanssa. Tilaajavastuulaki velvoittaa suomalaisen tilaajayrityksen ja ulkomaisen työntarjoajan noudattamaan Suomen lakeja ja säännöksiä.

Liikkuvien työntekijöiden lisäksi maahan muuttaa väkeä pysyvämmin. Maahanmuuttajia ovat olleet ne miljoona suomalaista, jotka työn ja paremman elämän toivossa ovat muuttaneet ulkomaille viimeisen sadan vuoden aikana. Siirtolaisuusinstituutin tilastot kertovat, että Suomesta on siirtolaisiksi lähdetty etenkin Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Lähtijät ovat tyypillisesti olleet nuoria, alle 35-vuotiata.

Lähtemiseen on työn, koulutuksen ja muun hyvän elämän toiveiden lisäksi myös pakottavia syitä. Sodan, luonnonkatastrofin tai muun hädän vuoksi ihmiset joutuvat siirtymään pois kodeistaan ja kotimaistaan. On pakko lähteä. Näin kävi Karjalan evakoille toisen maailmansodan tiimellyksessä. Oli pakko lähteä.

SUOMEEN TULLAAN TÖIHIN TAI OPISKELEMAAN

Suomeen tullaan tekemään työtä tai opiskelemaan, joten täällä ei suinkaan vain ”oleskella”. Vuonna 2018 Maahanmuuttovirasto myönsi reilut 58 500 oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella, kuitenkin samalle hakijalle voitiin myöntää useampi lupa vuoden mittaan. Oleskeluluvan saaneet olivat kotoisin Venäjältä, Intiasta, Kiinasta, Ukrainasta, Irakista ja Vietnamista.

Tyypillinen Suomeen oleskeluluvalla tulija on nuori, 18–34-vuotias. Tämä ei ole ihme, sillä yleensä nuoret ovat innokkaita lähtemään. Tulijoissa oli miehiä ja naisia lähes yhtä paljon.  Lisäksi väestötilastoihin pohjaavat väestöpyramidit osoittavat, että tulijoiden lähtömaissa 20–35-vuotiaiden ikäluokat ovat huomattavan suuria. Suomessa puolestaan väki ikääntyy ja työvoimasta on kysyntää, sillä suurimmat ikäryhmät ovat jo vanhempia, 50–69-vuotiaita.

SAMAT TYÖEHDOT KAIKILLE 

Teollisuusliitolla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomeen tullaan tekemään töitä ja paikkaamaan alueellista ja alakohtaista työvoimatarvetta. Kunhan kaikille Suomessa työskentelevillä on samat työn tekemisen ehdot, työehtosopimuksen mukainen palkkaus ja muutenkin yhdenvertainen kohtelu.

Palkkojen ja muiden työehtojen toteutumista voidaan valvoa Teollisuusliiton alojen työpaikoilla parhaiten siten, että ulkomailta tulleet saadaan järjestäytymään liiton jäseniksi. Liiton jäseneksi pääsee, kun toisen maan kansalainen kuuluu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Teollisuusliiton Suhdannekatsaus 2019

KUVA KITI HAILA