MAAILMA: Työehtosopimusten puuttuminen leikkaa palkkoja

Palkat ovat matalimmat niissä EU-maissa, missä työehtosopimusten peitto on pienin. Näin kertovat EU-komission viralliset tilastot.

KUVA YLLÄ: Romanialaiset mielenosoittajat huusivat hallitusta vastustavia iskulauseita keskusjärjestö Cartel-Alfan kokoon kutsumassa mielenosoituksessa hallituksen rakennuksen edessä Bukarestissa lokakuussa 2017. Tuhannet ihmiset protestoivat hallituksen aikomuksia leikata palkkoja noin 20 prosenttia valtionvelan keventämisen varjolla. KUVA DANIEL MIHAILESCU / AFP PHOTO / LEHTIKUVA

12.12.2020

Työehtosopimukset kattavat vain seitsemästä 30:een prosenttiin työntekijöistä yhdeksässä niistä kymmenestä EU-maasta, joissa sekä keskipalkat että lakisääteiset vähimmäispalkat ovat matalimpia.

Palkkatilaston kärkeen kuuluvissa kymmenessä maassa työehtosopimusten suojaa nauttii keskimäärin 70 prosenttia työntekijöistä. Suomi kuuluu tähän joukkoon. Meillä sopimusten peitto on Euroopan ay-liikkeen tutkimus- ja koulutuskeskus ETUI:n mukaan 91 prosenttia työntekijöistä.

Lisäksi työehtosopimukset määräävät muustakin kuin palkasta. Ne tuovat työntekijöille – maasta riippuen – monenlaisia muitakin etuja, kuten pidemmät lomat, vuosibonukset tai edullisemmat eläkemahdollisuudet.

EU-maiden heikoimmat keskimääräiset tuntipalkat ovat Bulgariassa, Romaniassa, Liettuassa, Latviassa ja Unkarissa. Niistä missään ei sopimusten kattavuus nouse yli 23 prosentin. Kaikissa maissa se on lisäksi vähentynyt vuodesta 2000.

Romaniassa neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella.

Rajuin esimerkki on Romania. Toukokuuhun 2011 asti 98 prosenttia työntekijöistä oli työehtosopimusten piirissä. Silloin säädettiin muun muassa EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n vaateesta laki, joka kielsi kansallisen tason työehtosopimukset.

Sopia saa yhä, mutta pääasiallisesti vain yritystasolla. Neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella. Aloitteen sopimiseen tekee työnantaja.

Ammattiliitto saa neuvotella, mikäli siihen kuuluu työpaikalla 50 prosenttia plus yksi jäsen. Jäseniä on kuitenkin oltava vähintään 15, mikä sulkee pienet yritykset pois. Arviolta 40 prosenttia työntekijöistä saa vähimmäispalkkaa, josta on tullut palkkojen katto. Se on nyt 466 euroa kuussa.

Nyt sopimusten kattavuus Romaniassa on 23 prosenttia työntekijöistä. Luku on harhaanjohtava, sanoi keskusjärjestö Cartel-Alfan pääsihteeri Petru Dandea Euroopan ammatillisen yhteisjärjestö EAY:n haastattelussa kaksi vuotta sitten.

Maassa oli rekisteröity 9 000 yrityskohtaista sopimusta, mutta vain 2 000 niistä oli ammattiliiton tekemiä. Loput yritys oli ”sopinut” valitsemiensa henkilöstön edustajien kanssa, Dandea sanoi.

Dandea uskoo, että Romania on kokeilukenttä. Työehtosopimusten romuttaminen on tapa rikkoa eurooppalainen yhteiskunnan malli. On erittäin tärkeää, että ammattiliitot EU:ssa vastustavat tätä, hän korosti.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Merja Rinne: Epävarmuudesta luottamuksen ilmapiiriin

Elämme keskellä maailmanlaajuista pandemiaa. Koemme enemmän tai vähemmän turvattomuutta oman ja läheistemme terveyden, talouden ja tulevaisuuden vuoksi.

Työmarkkinoilla kuohuu, kun vakaaksi ja toimivaksikin koettua kolmi- tai kaksikantaa, jopa liittojen välistä sopimista uhataan ja neuvottelut ovat luisumassa yritystasolle.

Miten työntekijöiden työehdot määräytyvät tulevaisuudessa, kuka niistä neuvottelee ja sopii? Mikä on irtisanottujen ikääntyneiden kohtalo, jos eläkeputki poistetaan, eikä korvaavaa suojaa saada neuvoteltua?

Nykyisen kaltaisessa mediaympäristössä samat uutiset tuutataan silmille ja korville monista eri välineistä. Ne ohjaavat keskusteluamme ja ruokkivat epävarmuuden tunnetta.

Luottamus luo vakautta ja antaa uskoa tulevaisuuteen. Luottamus ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä pitää rakentaa ja vaalia. Rakentaminen tapahtuu ennen kaikkea teoin, mutta myös sanoin.

Luotettava ihminen kuuntelee, hän ei arvostele ihmisiä, hän tunnistaa erilaiset kommunikointitavat. Hän ei välttämättä ole porukan suurin äänitorvi eikä mielipidevaikuttaja, mutta hän kykenee jakamaan toisten ihmisten kanssa erilaisia tunnetiloja ja löytämään ongelmiin ratkaisuja.

Ei liene yllätys, että usein edellä kuvatun kaltaiset henkilöt tulevat valituiksi työpaikkojen luottamusmiehiksi.

Nyt on tärkeää rakentaa ja vaalia luottamusta työpaikoilla siihen, että Teollisuusliitto neuvottelee jäsentensä työehdoista tulevaisuudessakin.

Luottamuksellisessa ympäristössä koetaan yhteenkuuluvuutta, joka on yksi ihmisen perustarpeista. Siksi me helposti hakeudumme osaksi erilaisia ryhmiä. Jos ryhmän toiminta ja arvot koetaan itselle tärkeiksi, se on suorassa yhteydessä motivaatioon toimia yhteisen hyvän eteen.

Siksi myös työpaikoilla on erittäin tärkeää rakentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta työntekijöiden keskuudessa. Näin uskoisin myös järjestäytymisen edistämisen etenevän myönteisesti.

Työpaikkojen luottamushenkilöt ovat liitolle korvaamattomia silmiä ja korvia työpaikoilla tapahtuviin ilmiöihin. Vuorovaikutuksen työpaikkojen luottamusmiesten ja liiton palkatun henkilökunnan kesken pitää olla avointa ja rehellistä.

Näin pystymme parhaiten kehittämään liiton toimintaa vastaamaan paremmin ajan haasteisiin ja jäsenten tarpeisiin.

Jos edessämme on pian tilanne, jossa työehdoista ei enää neuvotella perinteisellä tavalla työnantajajärjestön ja liiton kesken, työpaikoille leviää epävarmuuden tila.

Nyt on tärkeää rakentaa ja vaalia luottamusta työpaikoilla siihen, että Teollisuusliitto neuvottelee jäsentensä työehdoista tulevaisuudessakin. Tavalla tai toisella.

Luottamusmiehiä ja työntekijöitä ei jätetä yksin.

Epävarmuus hälvenee, kun ryhdymme yhdessä toimeen toisiimme luottaen. Asetamme toiminnalle yhteiset tavoitteet, uskomme tekemiseemme ja vaikutusmahdollisuuksiimme.

Miten ajankohtaisia ovatkaan Teollisuusliiton strategian arvot. Uskomme yhteisvoimaan, sopimiseen ja neuvokkuuteen.

MERJA RINNE
Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö

KUVA KITI HAILA

Riku Aalto: ”Työehtosopimus syntyy vain vaatimalla”

”Teollisuusliitolla on riittävästi aikaa valmistautua työehtosopimusneuvotteluihin mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa, vaikka neuvotteluasetelmat muuttuvatkin”, puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.

11.11.2020

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta merkitsee vientivetoisen työmarkkinamallin loppua.

– Vientisektorin yhteinen näkemys kustannustasosta ja palkankorotuksista on riittänyt ohjaamaan muidenkin sopimusalojen neuvotteluja. Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta tekee systeemiin niin suuren loven, että vientivetoiselta työmarkkinamallilta putoaa pohja pois, Aalto sanoo.

Sen seurauksena työmarkkinoiden vakaus ja kustannuskilpailukyvyn ennustettavuus kärsivät Aallon mukaan kolauksen.

– Ne alkavat murentua, kun työmarkkinaneuvottelut pilkkoutuvat yrityskohtaisiksi palasiksi. Kokonaisuuden koordinaatio heikentyy, ammatillisten keskusjärjestöjen mandaatti ohentuu, ja esimerkiksi valtiovallan mahdollisuus tukea sopimusratkaisuja verotuksen keinoin poistuu. Työnantajienkin mahdollisuus koordinoida keskenään katoaa, jos sopiminen siirtyy yrityksiin.

– Mielenkiintoista tässä asetelmassa on myös se, että työnantajien kaipaamien joustojen mahdollisuudet ovat yrityskohtaisessa sopimisessa paljon vähäisemmät kuin valtakunnallisten sopijajärjestöjen solmimissa työehtosopimuksissa. Tämä on kaikkiaan iso muutos, Aalto sanoo.

”Työnantajat eivät tule tarjoamaan työehtosopimusta ellemme sitä itse vaadi. Siksi tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden verkoston työpaikoille”, Riku Aalto sanoo.

JATKUVAN TES-NEUVOTTELUN PERIAATE

Edessä saattaa siintää epävakaiden työmarkkinoiden aika. Se voi Aallon mukaan aiheutua jo siitä, että sopimuskaudet hajautuvat paikallisessa yrityskohtaisessa sopimisessa keskenään eri pituisiksi.

– Metsäteollisuuden päätös merkitsee sitä, että alan työehdot voivat tulevaisuudessa olla jatkuvasti joltain nurkalta auki. Jos koko ajan ollaan tilanteessa, jossa alan jossain yrityksessä on neuvottelut käynnissä, on toimialan vakaus ja ennustettavuus kyseenalainen. Sellaisessa asetelmassa perinteistä sopimuskierroksen päänavaajaa, saati yleistä linjaa, ei ole enää olemassa.

– Siinähän oikeastaan siirrytään jatkuvan työehtosopimusneuvottelun periaatteeseen, jossa työrauha ja sen myyminen on edelleen olennainen seikka.

Aalto ei kannata metsäteollisuuden työnantajien esitystä, että alan seuraavat sopimusneuvottelut käydään puhtaalta pöydältä ja tyhjästä paperista alkaen.

– Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan. Myös työntekijöillä on oikeus miettiä, kiikutetaanko sopimusneuvotteluihin työnantajalle tyhjä paperi vai sen sijaan voimassa oleva työehtosopimus, että tässä ovat ne raamit ja ehdot, joilla töitä tehdään.

TYÖNANTAJA TAVOITTELEE MÄÄRÄYSVALTANSA LISÄÄMISTÄ

Kun Aallolta kysyy arviota siitä, mitä työnantajat paikallisella ja yrityskohtaisella sopimisella tavoittelevat, tulee vastaus viipymättä.

– Työnantajien tahtotila on direktio-oikeuden lisääminen, eli he haluavat oikeuden määrätä siitä, millä ehdoilla työpaikoilla töitä tehdään. Se ei tarkoita neuvottelua, vaan sanelua.

Aallon mukaan työnantajien tahtotila nähtiin jo edellisissä työehtosopimusneuvotteluissa.

Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan.

– Työnantajat käynnistivät neuvottelut vaatimuksilla, jotka olisivat toteutuessaan romauttaneet työntekijöiden ansiotason 20 prosentilla alaspäin. Me torjuimme sen, mutta nyt tähän arvatenkin liittyy myös neuvottelu- ja luottamusmiesjärjestelmän alas ajaminen ja sen myötä ay-liikkeen aseman heikentäminen.

– Jos joku esimerkiksi kuvittelee, että metsäteollisuuden konsernien seuraava tarjous työntekijöille olisi jotain muuta kuin mitä se edellisellä neuvottelukierroksella oli, on väärässä. Ne olivat edellisellä kerralla ja ovat edelleen tosissaan. Tavoitteena on ajaa työvoimakustannuksia alas niin, että työehtojen heikentämisen ja ansiotason pudottamisen kokonaisuuteen voi taktisesti sisältyä työntekijöiden kannalta jokin mukavan tuntuinen, mutta loppujen lopuksi vähäinen täky.

TYÖEHTOSOPIMUS SAAVUTETAAN VAIN YHDESSÄ VAATIMALLA

Aalto kiirehtii työntekijöitä ja luottamushenkilöitä havaitsemaan, minkälaista muutosta työelämään ollaan nyt työnantajien puolelta ajamassa. Tavoitteena on saada työntekijöiden sopimisen voima murennettua.

– Työmarkkina-asioista sopiminen on aina perustunut siihen, että palkansaajilla on voimaa neuvotella ja luoda painetta työnantajien suuntaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. Yksin toimivalla ihmisellä ei sellaista voimaa suhteessa työnantajaan ole, että työnantaja olisi valmis maksamaan työehtosopimuksen hinnan.

– Tässä piirtyy terävästi esiin meidän ja Suomen Yrittäjien ja heidän kanssaan samalla tavalla ajattelevien työnantajien ero paikallisessa sopimisessa. Me lähdemme siitä, että työntekijä- ja työnantajapuoli ovat mahdollisimman tasavertaisessa asemassa työpaikan asioista neuvoteltaessa. Heille puolestaan kyllä kelpaavat työehtosopimusten tarjoamat joustot, mutta eivät velvollisuudet.

– Työnantajat eivät tule koskaan tarjoamaan työehtosopimusta ellemme me sitä itse halua ja vaadi. Siksi me tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden vahvan verkoston työpaikoille, jotta kykymme neuvotella on mahdollisimman suuri.

RIITTÄVÄSTI AIKAA VALMISTELUIHIN

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus on voimassa vuoden 2021 loppuun asti. Bioteollisuuden työehtosopimus päättyy vuoden 2022 helmikuun lopussa.

– Jos tilanteesta voi jotain myönteistä löytää, on se siinä, että Metsäteollisuus ry ilmoitti linjanmuutoksestaan nyt eikä vasta vuoden kuluttua. Jälkimmäisessä tapauksessa meillä olisi ollut täysi hässäkkä välittömästi päällä, mutta nyt meillä on aikaa valmistautua.

Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa.

– Teemme tarvittavat juridiset, edunvalvonnalliset ja järjestölliset selvitykset, päätämme tarvittavat toimenpidelinjaukset ja turvaamme resurssit sinne, missä niitä tarvitaan. Ennen muuta vahvistamme yhteyttä jäsenten ja luottamushenkilöiden kanssa, ja koulutamme heidät tulevia neuvotteluja varten. Tämän rinnalla yhteistyö Paperiliiton ja Ammattiliitto Pron kanssa on tärkeä elementti.

– Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa. Annamme työpaikoille kaiken mahdollisen tuen, avun ja osaamisen.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA

Sektorijohtaja Rosqvist: ”Toivottavasti kotimainen työvoima löytää maatalousalat”

Maatalouden kausityövoiman saantia on helpotettava, jotta koronakriisi ei pilaisi satokautta ja vaarantaisi ruoan saantia. Teollisuusliitto on vedonnut asiassa hallitukseen yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa. Sektorijohtaja Marko Rosqvist kertoo, että liiton päämääränä on saada suomalaisille työntekijöille maatalousaloilta töitä.

KUVA YLLÄ: Mansikanpoimijoita sadesäällä Suonenjoella. KUVA LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

26.5.2020

– Työtä Suomesta ja suomalaisille, tiivistää erityisalojen sektorijohtaja Marko Rosqvist Teollisuusliiton tavoitteet.

Suurin osa ulkomaalaisista maataloustyöntekijöistä ei pääse Suomeen tänä kesänä. Kun koronakriisi on tuottanut lomautusten ja irtisanomisten aallon, suomalaisille työnhakijoille yhtenä vaihtoehtona ovat maa- ja metsätaloustyöt. Niihin hakeutumista pitäisi nyt helpottaa ja varmistaa, että se on työntekijälle kannattavaa. Teollisuusliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, ruotsinkielinen tuottajajärjestö SLC ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ovat esittäneet Sanna Marinin (sd) hallitukselle kahdeksan kohdan toimenpidelistaa.

– Jos hallitus näyttää näille toimille vihreää valoa, niin se olisi merkittävä apu. Tämä on niin poikkeuksellinen tilanne, sanoo Rosqvist.

Esityksiä pitäisi viedä eteenpäin kiireellä, jotta niistä ehtisi olla apua tämän kesän töissä. Avainhenkilö asiassa on maatalousministeri Jari Leppä (kesk).

MAATALOUDEN KAUSITÖIHIN MENO HELPOKSI

Teollisuusliitto kuuluu maataloustuottajien ja muiden maaseutuelinkeinoja edustavien järjestöjen kanssa neuvoa-antavaan elimeen eli Advisory boardiin. Koronakriisin myötä perustettu asiantuntijaelin kertoo näkemyksiään hallitukselle.

– Me Teollisuusliitossa haluamme nimenomaan, että kotimainen työvoima löytäisi maatalousalat, ja tätä näkökulmaa olen kokouksissa korostanut, kertoo Teollisuusliiton edustaja Marko Rosqvist.

Työmarkkinajärjestöjen kahdeksan kohdan toimenpidelistassa mainitaan te-toimistojen auttaminen siinä, että ne ohjaisivat lomautettuja työllistymään maaseudun elinkeinoihin. Järjestöt ovat myös perustaneet sivuston Töitäsuomesta.fi, jonka tarkoitus on helpottaa työntekijöiden ja työnantajien kohtaamista.

– Muistutetaan, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa, se ei välttämättä aina ole joka paikassa itsestään selvää.

”Aika paljon on kotimaista työvoimaa saatu kylvöihin. Tässä varmaan vaikuttaa, että kesätyöt on monessa paikassa peruttu”, Teollisuusliiton erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist sanoo. KUVA KITI HAILA

Yhtenä keinona toimenpidelistassa on, että maatalouden kausitöitä voisi käydä tekemässä ilman, että niistä maksettu ja todennäköisesti niukaksi jäävä palkka vaikuttaisi työttömyysetuuksiin.

– Nyt ansiosidonnaisen päivärahan määrityksessä voi tulla vähän tuskaa, sanoo Rosqvist.

Tällä hetkellä maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksessa alin tuntipalkka on 8,71 euroa. Harjoittelijalla se voi olla vielä 10 prosenttia vähemmän.

Järjestöt esittävät lisäksi muun muassa palkkatuen korottamista alalla 50 prosenttiin niin, että se koskisi myös lomautettuja, opiskelijoita ja varusmiehiä. Siirtymistä työnantajalta toiselle maatalousalan sisällä tulisi helpottaa ja ottaa käyttöön määräaikainen työntekijöiden majoittumiskorvaus, 20 euroa vuorokaudessa.

– Kausityöläisillä ja ulkomaalaisilla on usein se tilanne, että he joutuvat pienistä rahoistaan maksamaan majoituksesta merkittävän summan. Ja juuri maatilojen lähellä ei ole välttämättä majoitusta tarjolla.

VÄLITYSBISNES VÄHENEMÄÄN PÄIN

Vaikka hallitukselta ja eduskunnalta toivotaan lisätoimia tukemaan maa- ja metsätalouden työllistämistä, on melko moni suomalainen työntekijä jo nyt löytänyt alalle.

– Aika paljon on kotimaista työvoimaa saatu kylvöihin. Tässä varmaan vaikuttaa, että kesätyöt on monessa paikassa peruttu, ja eihän kesätöissä yleensä muutenkaan huikeat palkat ole, arvioi Rosqvist.

Tuntipalkkojen tasoa kompensoi maataloudessa osittain se, että töitä tehdään usein urakalla.

– Työehtosopimuksen mukaan urakkapalkalla ansioiden täytyy nousta vähintään 20 prosenttia tuntipalkasta, ja jos tekee rivakammin, niin palkka voi nousta enemmänkin.

Koska palkkataso ulkomaalaisten työntekijöiden kotimaissa on niin paljon suomalaista heikompi ja useimmat maataloustyöt eivät tarjoa elantoa ympäri vuoden, lienee realismia, että ulkomaalaisilla kausityöläisillä on tulevina vuosina yhä keskeinen rooli suomalaisessa maataloustuotannossa.

– Palkat voivat täällä kuitenkin olla kymmenen kertaa sen, mitä ne olisivat peltotöissä esimerkiksi Ukrainassa, muistuttaa Rosqvist.

Kriittisiä ääniä on herättänyt ”välikäsibisnes”: nimenomaan Ukrainassa moni maksaa työvoimaa välittäville toimistoille siitä, että saa työluvan ja pääsee ulkomaille. Suomalaisessa mediassa tilannetta on jopa vieritetty ammattiyhdistysliikkeen vastuulle.

– Meillä ei Ukrainaan asti kynnet yllä, sanoo Rosqvist.

– Toiminta siellä on osin mafiamaistakin. Mutta yhä enemmän mennään siihen, että palkataan ilman välikäsiä.

TEKSTI MIKKO NIKULA

 

ESITYS: TOIMENPITEET TYÖVOIMAN SAANNIN TURVAAMISEKSI

  1. Työttömyysetuutta maksetaan maaseudun kausityöhön työllistyneille työsuhteen alkamisen jälkeen kuukauden ajan ilman, että kyseisellä ajalla maksettu palkka vaikuttaa päivärahaan vähentävästi.
  2. Korotetaan palkkatuki kaikilta 50 prosenttiin ja ulotetaan koskemaan myös lomautettuja.
  3. Otetaan määräaikaisesti käyttöön palkkatuki myös nuorille ja opiskelijoille sekä kotiutuville varusmiehille.
  4. Autetaan te-hallintoa ohjaamaan lomautettuja tai esimerkiksi Lapin hiihtokeskuksista kesken kauden irtisanottuja työllistymään maaseutuelinkeinoihin.
  5. Mahdollistetaan, että Suomessa ”kausityöluvalla” (todistus tai oleskelulupa) olevat matkailun kausityöntekijät voisivat siirtyä maaseudun töihin suoraan, tai ainakin nopeasti hakea jatkolupaa uusille työnantajille.
  6. Poistetaan liikkuvuusavustukselta työsuhteen vähimmäiskesto.
  7. Säädetään elintarvikeketjun alkutuotannon työt määräaikaisesti työkokeilu-nimikkeellä työllistymistä edistäväksi palveluksi.
  8. Maaseudun majoituskuluja varten säädetään määräaikainen majoittumiskorvaus, 20 euroa vuorokaudessa.

MTK ja Teollisuusliitto: Nopeita toimia työvoiman saannin turvaamiseksi (Teollisuusliitto 25.3.2020)

LUE MYÖS:

Kesäduunarit maatalousalalla: ”Tiedon tarve on usein suuri” (26.5.2020)

Työehtosopimuskierros päätökseen – Riku Aalto: Teollisuusliitto onnistui ja vahvistui

Teollisuusliiton ensimmäinen työehtosopimuksista neuvottelemisen kierros päättyi puheenjohtaja Riku Aallon mukaan työntekijöiden kannalta onnistuneeseen lopputulokseen. ”Sama tulos olisi voitu saavuttaa jo viime syksynä, mutta työnantajat ajoivat tilanteen konfliktiksi”, Aalto toteaa.

29.4.2020

TYÖEHTOSOPIMUSNEUVOTTELUT 2019–2020

NÄIN NEUVOTELLAAN

  1. Liiton sopimusaloille on nimetty kyseisten alojen jäsenistä koostuvat TYÖEHTOSOPIMUSNEUVOTTELUKUNNAT. Jos neuvottelukuntien ja liiton työntekijöiden käymät neuvottelut tuottavat tulosta, allekirjoittaa neuvottelukunta neuvottelutuloksen ja esittää sen hyväksymistä oman sektorinsa SEKTORIJOHTOKUNNALLE.
  2. Alan jäsenistä koostuva sektorijohtokunta käsittelee neuvottelutuloksen ja esittää liiton HALLITUKSELLE joko sen hyväksymistä tai hylkäämistä.
  3. Päätöksen neuvottelutuloksen hyväksymisestä sopimusalan uudeksi työehtosopimukseksi tai sen hylkäämisestä tekee hallitus.

Jokainen työehtosopimuskierros on Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan omalla tavallaan vaikea. Viime vuoden elokuussa aloitetun ja tämän vuoden huhtikuun lopulla Teollisuusliiton sopimusaloilla valmiiksi saadun kierroksen koetinkivenä olivat kilpailukykysopimuksen (kiky) mukaiset 24 palkatonta työtuntia.

– Työnantajat tiesivät aivan hyvin, että kiky-tunnit poistuvat. Kerroimme sen Teknologiateollisuudelle jo silloin, kun edellistä työehtosopimusta allekirjoitettiin. Hallinnollemme puolestaan kerroimme, että kikyn erillinen allekirjoituspöytäkirja on kolmen vuoden lappu ja se lähtee pois. Siitä pidimme kiinni.

Teknologiasektorin tes-neuvottelukunnan kokous 9.10.2019. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ja selin teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen.
Teollisuusliiton teknologiasektorin johtokunta kokoontui aamulla 8.11.2019. Riku Aalto kertoi työehtosopimusneuvottelujen tilanteesta.

– Työnantajat puolestaan lähtivät siitä, että heille oli tavallaan kunnia-asia pitää kikystä kiinni. Muiden työnantajaliittojen tuki Teknologiateollisuudelle siinä, että kiky pitäisi neuvotella uusiksi, vaikeutti sopimukseen pääsemistä.

– Vientiteollisuuden sopimukseton tila on aina aikaisemmin johtanut neuvottelutahdin tiivistymiseen, mutta tällä kerralla niin ei tapahtunut. Työnantaja oli valmis tietoisesti ottamaan riskin, että syntyy työmarkkinahäiriöitä. Se oli heidän taktiikkansa, Aalto sanoo.

TYÖNANTAJIEN KOVA LINJA YLLÄTTI

Aallon mukaan sopimukset olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi jo viime vuoden syksyllä.

– Tarjosimme Teknologiateollisuudelle mahdollisuutta neuvotella kikyn 24 tunnista keskitetysti vientiliittojen kesken. Yritimme saada ongelmakohdan ratkaistua, jotta muissa asioissa päästäisiin eteenpäin. Teknologiateollisuus kieltäytyi ja totesi, että keskitettyä ratkaisua ei tulla tekemään. Heillä ei ollut halua edes aloittaa neuvottelua.

Työnantaja oli valmis tietoisesti ottamaan riskin, että syntyy työmarkkinahäiriöitä. Se oli heidän taktiikkansa.

– Jos työnantajat olisivat tarttuneet esitykseemme ja halunneet ratkaista tämän fiksusti, olisimme pystyneet tekemään lopputulokseksi muodostuneet työehtosopimukset jo viime syksynä. Työnantajien vahva asenne ja konfliktinhakuisuus kuitenkin johtivat siihen, että ne saatiin aikaiseksi vasta tämän vuoden puolella.

– Kuvaavaa on se, että kun vuosi vaihtui ja kikyn 24 talkootyötunnin allekirjoituspöytäkirjan voimassaolo päättyi, oli meillä neuvottelutulos nopeasti sen jälkeen valmis. Se päättyminen vapautti työnantajat ajattelemaan, että sitä ei tarvitse enää huomioida neuvotteluissa. Heillä oli tällainen tekosyy. Olisivat voineet ihan hyvin ajatella saman jo viime elokuussa.

Teollisuusliiton hallituksen kokous 4.1.2020. Kuvassa vasemmalta Jyrki Virtanen, Riku Aalto, Turja Lehtonen, Marilla Hokkanen (selin) ja Mari Tuomaala. Taustalla Sari Kettunen ja Silja Nieminen.
Teollisuusliiton hallituksen kokous 4.1.2020. Kuvassa vasemmalta Petri Sorvali, Lasse Vertanen ja Heidi Koivisto.

Työnantajien kova taktiikka tuli Aallon mukaan Teollisuusliitolle yllätyksenä.

– Emme osanneet varautua siihen, että työnantajapuoli oli valmis ottamaan työtaistelutoimet vastaan niin kuin nyt tapahtui. Elimme vanhassa ajatuksessa, että työnantajat eivät halua päästää meitä lakkoon, koska sen vaikutukset ovat laajat ja kattavat. Toisaalta uskoimme siihen, että maineemme luotettavana sopimuskumppanina kantaisi neuvotteluja eteenpäin. Niin ei tapahtunut.

– Arvioni on, että työnantajat halusivat toisaalta kokeilla meidän kanttiamme ja toisaalta vaikeuttaa maan hallituksen oloa.

TÄRKEIMMÄT TAVOITTEET SAAVUTETTIIN

Teollisuusliitto neuvottelee kaikkiaan 35 työehtosopimusta 17 työnantajaliiton kanssa. Aallon mukaan Teollisuusliitto saavutti käydyllä neuvottelukierroksella keskeiset tavoitteensa.

– Onnistuimme kiky-tuntien poistamisessa. Talkootyöt loppuivat. Tilalle tuli erilaisia työaikaratkaisuja, joita pystyttiin tekemään sopimusalat huomioiden. Joistain sopimuksista kiky lähti ilman uusia kirjauksia. Tässä mielessä onnistuimme hyvin.

Teollisuusliiton kemian sektorijohtokunnan kokous 10.1.2020. Eturivissä auto- ja konealojen edustajat Janne Nieminen, Kari Oikola ja Arto Tolonen.

– Toisena päätavoitteenamme oli saada aikaan palkkaratkaisu, joka nostaa jäsenten reaaliansioita. Esimerkiksi Suomen Pankin mukaan sovitut 3,3 prosentin palkankorotukset noin kahden vuoden aikana nostavat jäsenten ostovoimaa hieman siten, että yritysten kilpailukyky ei heikkene. Tilanne on tietysti muuttunut koronaepidemian takia. Mihin se johtaa? Sitä ei kukaan osaa vielä sanoa.

– Lisäksi saimme uusia kirjauksia sosiaalisista määräyksistä työehtosopimuksiin ja parannettua luottamushenkilöiden asemaa. Hyvin moneen työehtosopimukseen tuli kirjaus muun muassa siitä, että vuokratyöntekijät otetaan huomioon luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen ajankäyttöä määriteltäessä. Tämä parantaa luottamushenkilöiden toimintaedellytyksiä.

Onnistuimme kiky-tuntien poistamisessa. Talkootyöt loppuivat. Tilalle tuli erilaisia työaikaratkaisuja, joita pystyttiin tekemään sopimusalat huomioiden.

Aallon mukaan lopputulokseen liittyy se, että työnantajat ovat pystyneet pitämään kustannustasosta kiinni.

– Sopimuskierroksen päänavaajan suojelu, että sitä sopimusta ei ylitetä, on meidän näkökulmastamme hyvä asia. Se vahvistaa ensimmäisen sopijan asemaa.

PUNTAROITAVIA KYSYMYKSIÄ

Teollisuusliitto sai Aallon mukaan käydystä neuvottelukierroksesta organisaationa uutta oppia niin, että se pohjustaa tulevaa neuvottelutoimintaa. Sen rinnalla myös kehittämisen kohteita ja parantamisen varaa löytyy.

– Yksi asia, joka mietityttää, on neuvottelujärjestys. Alun pitäen pyrimme siihen, että sopimukset päättyisivät mahdollisimman lähellä toisiaan, mutta haitari on edelleen sama kuin ennen sopimuskierrosta. Ehkä emme sisäistäneet riittävästi sitä, että sopimusalojen keskenään hieman eri mittaisten sopimuskausien kanssa käy niin, että palkankorotuksista tulee samoilla prosenteilla hieman eri tasoisia. Sitä meidän pitää arvioida, että mikä sopimusalakohtainen marssijärjestys on neuvotteluissa liiton ja jäsenten näkökulmasta toimivin.

Teollisuusliiton malmikaivosalan työehtoneuvottelukunta kokoontui 15.1.2020. Neuvottelukunta hyväksyi Malmikaivosten työehtosopimuksen neuvottelutuloksen. Sopimusta allekirjoittamassa Teppo Kulo, taustalla vasemmalta Jaakko Miettinen, Juha Karppinen,Terho Ihalainen ja Jani Jesiöjärvi.

Toinen ratkaistava asia Aallon mukaan on, miten liiton sisällä suhtaudutaan sopimusalojen kirjoon.

– Sopimusalat eivät ole yhteneväisiä. Niihin on vuosikymmenten aikana kehitetty toisistaan poikkeavat neuvottelukulttuurit, joissa yhtenä tekijänä mukana ovat myös työnantajat. Liikkuvia osia on niin paljon, että emme pysty täysin yhtenäistämään neuvottelu- ja tiedottamisprosesseja, emmekä niistä edes kaikilta osin yksin päättämään. Kysymys on siitä, pystymmekö organisaationa hyväksymään, että nämä asiat eivät mene samalla tavalla joka paikassa.

– Se ei välttämättä ole helppo harjoitus, mutta valmiutemme tähän keskusteluun on parantunut. Käyty työtaistelu kasvatti yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tiivisti sektoreiden yhteistyötä. Samalla kehittyi ymmärrys sopimusalojemme perusominaisuuksista ja erityispiirteistä.

Teollisuusliiton erityisalojen sektorijohtokunta kokoontui 17.1.2020. Edessä Petri Nurmi (media- ja painoalat), taustalla vasemmalta Tuija Pircklén (Grafinet), Sirkka-Liisa Ojala (puutarha), Jussi Nyman (viherala), Tanja Levaniemi (tekstiilihuolto), Juha Krankkala (media- ja painoala) ja Juha Peippo (jakajat).
Teollisuusliiton erityisalojen sektorin sektorijohtokunnan kokous 5.2.2020. Kuvassa etualalla Eveliina Koivisto (jakajat) ja Tanja Levaniemi (tekstiilihuolto).

Myös avoimuus on Aallon mukaan yksi pohdittava asia.

– Avoimuus on tärkeä periaate. Käytännössä saimme kuitenkin jälleen kokemuksen siitä, kuinka neuvottelutavoitteiden julkistaminen puolin tai toisin ajaa asetelman neuvottelupöydässä jumiin. Osapuolet linnoittautuvat tavoitteidensa taakse, kun eivät halua näyttää siltä, että omissa tavoitteissa jouduttaisiin perääntymään.

– Tätäkin keskustelua joudumme käymään, että miten mennään eteenpäin. Onko se julkisuusnäytös tärkeämpi kuin itse asia?

Aallon mukaan työehtosopimuskierroksesta käydään Teollisuusliiton organisaation läpäisevä arviointikeskustelu.

– Tavoite on se, että parannamme tapaamme tehdä asioita ja pystymme ottamaan erilaisia näkökohtia huomioon paremmin kuin käydyllä kierroksella.

Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan kokous 13.2.2020.

SEURAAVA KIERROS VUODEN KULUTTUA

Teollisuusliitto kysyy noin vuoden kuluttua ammattiosastoiltaan esityksiä uusiksi työehtosopimuksiksi. Liiton hallitus asettaa aloitteiden pohjalta neuvottelutavoitteet ensi vuoden kesäkuussa. Sen jälkeen vuorossa ovat neuvottelut. Niihin Teollisuusliitto lähtee samalla neuvottelukuntien ja sektorijohtokuntien rakenteella kuin edellisellekin kierrokselle.

Aallon mukaan tavoitteena on saada sopimukset aikaiseksi neuvottelemalla.

Teollisuusliiton puutuoteteollisuuden sektorijohtokunta ja työehtoneuvottelukunnat kokoontuivat 21.2.2020. Vasemmalta Janne Naukkarinen (ao. 744, Metsä Wood Punkaharju) , Risto Marttinen (ao 156, UPM Plywood, Pelloksen vaneritehdas), Osmo Kääriäinen (ao. 888, Metsä Wood Suolahden vaneritehdas) ja Teijo Paananen (ao. 792, Ha-Sa).

– Se oli tavoitteemme tälläkin kierroksella, mutta työnantajat halusivat kokeilla toimintakykyämme. Saimme erinomaisesti selville, että meillä on erittäin laaja kentän tuki. Jäsenemme näyttivät, missä sitä voimaa on. Ilman heitä meillä ei tällaisia sopimuksia olisi. Se on todella suuren kiitoksen arvoinen asia. Lakko on raskain koettelemus nimenomaan jäsenille. Tällä kerralla se paine osui lujimmin mekaaniseen metsäteollisuuteen.

– Työtaistelutoimenpiteemme onnistuivat miltei sataprosenttisesti. Se alustaa seuraavaa kierrosta niin, että koneistomme on tässäkin suhteessa kokemusten kautta oppinut ja vahvistunut.

– Toivon, että myös työnantajat ottavat seuraavalla neuvottelukierroksella taktiikakseen neuvottelemisen. Se on työtaisteluja parempi vaihtoehto. Samalla meidän pitää muistaa, että jäsenemme odottavat, että pystymme hoitamaan neuvottelut fiksulla tavalla. Se on oikea odotus. Sitä varten me täällä olemme, Aalto toteaa.

Teollisuusliiton hallituksen ylimääräinen kokous 22.2.2020.

Täysien mappien kanssa sovittelijalle

– Kun työnantajapuoli ei ollut halukas käymään aitoja neuvotteluja, jouduimme menemään täysien mappien kanssa valtakunnansovittelijan pakeille.

– Tilanne oli poikkeuksellinen. Yleensä sovittelijan luokse mennään jonkin rajatun, yksilöidyn ja konkreettisen ratkaisemattoman ongelman takia. Nyt sovittelija joutui hankalaan tilanteeseen ja hänen oli päätettävä, ryhtyykö tekemään kokonaisia työehtosopimuksia meille vai katsooko, mitä asioita voi soviteltavaksi ottaa, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto luonnehtii.

Teollisuusliiton sopimusaloista ensimmäisenä soviteltavana oli teknologiateollisuus. Sovittelun alkuvaiheessa osapuolten kannat olivat Aallon mukaan lukossa. Prosessi alkoi venyä. Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala teki sovintoesityksen, jonka molemmat neuvotteluosapuolet hylkäsivät.

– Kyllä siitä voi sen johtopäätöksen vetää, että hän teki sovintoesityksen siinä tarkoituksessa, että se kaatuu. Sovittelijan tehtävänä on hakea rajoja, missä puitteissa sovintoesityksiä voidaan tehdä. Se pitää ymmärtää osana prosessia.

– Mitä pidemmälle prosessi eteni, sitä paremmin sovittelija oli kärryillä eri sopimuksiimme liittyvästä problematiikasta. Kyllä hän sitten kykeni tekemään sovintoesityksiä tai pohjustamaan prosessia niin, että neuvottelutulokset saatiin aikaiseksi ilman sovintoesitystä.

Neuvotteleminen on aina parempi vaihtoehto kuin sovittelu.

Teollisuusliiton teknologia- ja kemian sektorilla tulokset saatiin lopulta aikaan ilman sovintoesitystä. Puutuotesektorilla ratkaisu syntyi sovintoesityksen hyväksymisen kautta. Erityisalojen sektorilla sopimukset solmittiin osapuolten välisin neuvotteluin.

– Neuvotteleminen on aina parempi vaihtoehto kuin sovittelu. Kun sovittelijan luo mennään, tarkoittaa se sitä, että osapuolet ovat epäonnistuneet neuvotteluissa. Avaimet eivät enää ole omissa käsissä. Ne ovat sovittelijan käsissä.

Aalto arvelee, että myös valtakunnansovittelija on saanut uutta oppia.

– Se, että hän ennen sopimuskierroksen alkua hyvin vahvasti paalutti päänavaajan tukemisen, oli meidän näkökulmastamme toisaalta hyvä asia. Toisaalta se kuitenkin sitoi muiden sopimusalojen kannalta tiettyjä kysymyksiä etukäteen. Se ei helpota sovintoesitykseen pääsemistä.

– Ehkä hän oppi siinä sen, että kannattaa miettiä, millä tavalla linjaa etukäteen erilaisia asioita suhteessa sovittelussa tarvittavaan liikkumatilaan.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA

LAKKO 9.–11.12.: Kyrelin pääluottamusmies Heidi Koivisto: ”Lakko pitää, jos lakko tulee”

”Ihmiset ovat heränneet. Periksi ei anneta, sillä nyt on kyse isoista asioista.” Pääluottamusmies Heidi Koivisto toivoo, että Eteläranta 10:n ”isot möröt” alkaisivat sittenkin kuunnella järjen eli ay-liikkeen ääntä.

Teollisuusliitto järjestää työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi laajat työnseisaukset 9.–11.12. Lakkoon menee noin 35 000 työntekijöitä yhteensä kymmeneltä Teollisuusliiton sopimusalalta. (Lue lisää tästä)

TEKNOLOGIATEOLLISUUS
HEIDI KOIVISTO
Pääluottamusmies
Kyrel Oy, Kyröskoski
Teollisuusliiton hallituksen jäsen

Pääluottamusmies Heidi Koivisto alleviivaa, että nyt on taisteluhenki päällä eikä periksi tulla antamaan. Hän on varma oman 125 hengen työpaikkansa lakkovalmiudesta, jos työtaisteluun joudutaan.

Pääluottamusmiehen mukaan Kyrelin perheyrityksessä yhteistoiminta sujuu työntekijöiden ja työnantajan välillä. Yritystä kehitetään yhdessä. Omaa työnantajaa vastaan lakkoon ei siis mentäisi.

Nyt on pakko laittaa stoppi työnantajien kohtuuttomille vaatimuksille, muiden muassa ilmaiselle talkootyölle, vaikka Kyrelillä kiky-tunteja ei tehtykään. Niitä tunteja Koivisto kuvaa ”absurdeiksi ja järjettömiksi”. Ne ovat vain huomattavasti lisänneet työtä henkilöstöosastoille työtuntien suunnittelussa ja turhauttaneet työntekijöitä.

– Tiedän firmoja, jotka ovat lisänneet 6 minuuttia työpäivään. Se on aivan hölmöläisten peiton jatkamista. Ja mitä kiky onkaan tehnyt työmotivaatiolle?

Kiky lähtee Koiviston mukaan ”ilman muuta” työehtosopimuksista.

– Se oli määräaikainen sopimus. Piste.

TYÖNANTAJAT OVAT TODELLISIA SOSIAALIPUMMEJA

Neuvottelujen muista tavoitteista Koivisto sanoo, että kunnon palkankorotukset pitää tulla, ja mieluimmin euroissa. Kyrelille uutena saapuva työntekijä saattaa tienata 9 euroa tunnilta. Onko siinä varaa tyytyä nollakorotuksiin, joista työnantaja puhuu?

– Minusta on aika härskiä työnantajapuolelta vaatia, että yhteiskunta maksaa osan meidän pienipalkkaisten työntekijöiden palkasta, pääluottamusmies toteaa.

– Totta kai meidän alamme toivoo, että korotukset tulevat euroissa, eivät prosenteissa. Näin saataisiin TVR:n alapään asteikon palkkoja ylöspäin.

Pääluottamusmies ihmettelee moneen kertaan, mistä ikkunasta EK:n eli Eteläranta 10:n ”isot möröt” tai sitten SY:n eli Suomen Yrittäjien edustajat oikein maailmaa katselevat.

– Tervetuloa vaan SY tutustumaan isompiin yrityksiin. Huomaisitte silloin, miten hirveän paljon me teemme töitä firmojen eteen. Kun yritys voi hyvin, työntekijätkin voivat hyvin. Me teemme valtavan paljon töitä firmoissa niiden tuottavuuden parantamiseksi, Koivisto kuvaa työntekijöiden ja luottamusmiesten asennetta työantajayrityksiinsä.

AY-LIIKE KANTOI VASTUUTA, MUTTA MEITÄ HUIJATTIIN

Koivistolle on niin EK:n kuin SY:n ammattiyhdistysvastaisuus täysi mysteeri. Tuo vastaisuus on jopa ”naurettavaa”, kun muistaa ammattiliittojen toimintatavat viime vuosilta.

– Me olemme kantaneet vastuuta koko yhteiskunnasta todella maltillisilla palkankorotuksilla. Mutta kun työttömyystukea leikattiin sen jälkeen, kun oli luvattu että ei leikata, tuli niin huijattu olo! Kun meitä kohdellaan näin, voi olla, että meiltä katoaa into ajatella koko yhteiskunnan parasta, Koivisto miettii.

Mutta jospa Eteläranta 10 sittenkin ymmärtäisi oman parhaansa?

– Vielä on ay-liike voimissaan. Me olemme tällä hetkellä järjen ääni Suomessa. Sitä kannattaisi nyt kuunnella, Koivisto toteaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JYRKI LUUKKONEN

VIERAILIJA: Liisa Lehtonen: Västäräkistä vähäsen, kesäduunarista ei päivääkään

Olen kuullut, että monille liitoissa toimiville varma kesän merkki on kesäduunarineuvojan työssään aloittaminen tai viimeistään Kesäduunari-infon käyntiin pyörähtäminen. Niinpä kesä otti tänäkin vuonna varaslähdön huhtikuun puolivälissä, jolloin aloitin tehtäväni tämän kesän neuvojana. Neuvontapalvelu aukesi yleisölle 2. toukokuuta.

Kesäduunari-info on palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteisesti tarjoama maksuton työsuhdeneuvonta, joka on suunnattu erityisesti nuorille, vielä järjestäytymättömille työntekijöille. Palvelu toimii viidettätoista kesäänsä.

Kesäduunarineuvojan työssä painotan aina kirjallisen työsopimuksen merkitystä. Juridisesti myös suullinen työsopimus on pätevä, mutta sovittujen asioiden muistaminen ja myöhemmin toteen näyttäminen on yleensä vaikeaa. On kummankin osapuolen etu, että sopimus laaditaan kirjallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Mikäli kirjallista sopimusta ei kuitenkaan jostain syystä ole tehty, on työntekijällä silti yleensä oikeus saada työntekonsa keskeiset ehdot kirjallisena kuukauden kuluessa työn alkamisesta.

Alkanut kesä ei kysymysten osalta ole tehnyt poikkeusta muista vuosista. Kesäduunareita pohdituttavat aiempien vuosien tapaan selvästi eniten palkkakysymykset, ja hyvänä kakkosena työaika-asiat. Vähimmäispalkkaa lähdetään usein etsimään laista, mutta tosiasiassa palkan alarajat johtuvat eri alojen työehtosopimuksista. Neuvottaessa ryhdytäänkin usein ensin selvittämään, mikä on yhteydenottajan työhön mahdollisesti soveltuva työehtosopimus.

”Kesäduunareita pohdituttavat eniten palkkakysymykset, hyvänä kakkosena työaika-asiat.”

Työaikakysymyksistä erityisesti työvuoroluettelossa ilmoitettujen vuorojen sitovuudesta on kysytty melko paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Työntekijät tiedustelevat, voiko sovittuja vuoroja muuttaa esimerkiksi huonon sään perusteella. Kun vuorolista on annettu tiedoksi, ei sitä kuitenkaan voi enää muuttaa kuin työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Alkukesästä palveluun ovatkin ottaneet yhteyttä erityisesti nuorten kesätyöntekijöiden vanhemmat. Moni vanhempi on kiinnostunut esimerkiksi ensimmäisessä kesätyössään olevan nuoren palkasta tai työajasta.

Myös useat työnantajat ovat ottaneet yhteyttä selvittääkseen, mitä kaikkea on tarpeen huomioida nuoren palkkaamisessa. Alle 18-vuotiaan työntekijän suojaksi on säädetty oma lakinsa ja annettu erinäisiä asetuksia, jotka sääntelevät muun muassa nuoren työaikaa, työtehtäviä ja työssä ohjaamista.

Yhteydenottajat ovat yleensä hyvin kiitollisia saamastaan avusta, mikä tekee neuvojan työstä palkitsevaa. Kesäduunari-info toimii usein ensiapuna, joka ohjaa tarvittaessa eteenpäin oikealle viranomaiselle tai liittoon. Info vaikuttaa onnistuneen tavoitteessaan olla matalan kynnyksen palvelu: yhteyttä otetaan usein esimerkiksi työsuhteen tavanomaisimpien ehtojen selvittämiseksi silloin, kun nuori on menossa ensimmäiseen kesätyöpaikkaan.

Jos siis kohtaat työpaikallasi nuoren kesätyöntekijän, autathan häntä tarvittaessa – tai neuvo soittamaan Kesäduunari-infoon!

LIISA LEHTONEN
Kirjoittaja on SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen kesäduunarineuvoja.

KESÄDUUNARI-INFO

0800 179 279
ma–pe klo 9–15
Info palvelee myös nettilomakkeella www.kesaduunari.fi

Anu-Hanna Anttila: Ulkomaisten työntekijöiden järjestäytyminen edistää työehtojen toteutumista

Useimmilla Teollisuusliiton piiriin kuuluvilla aloilla riittää tilauksia ja on täysteho päällä. Työn tekijöille on kysyntää, ja heitä etsitään niin kotimaasta kuin ulkomailta. Työvoiman saatavuuteen vaikuttavat etenkin alueelliset erot, alakohtaiset osaamistarpeet ja työn teettämisen ehdot. Yhteisenä toiveena on saada työt ja työpaikat pysymään Suomessa. Tästä kertoo Teollisuusliiton tuore Suhdannekatsaus 2019, jossa raportoidaan myös ulkomaista työvoimaa koskevasta kyselystä.

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus koskee EU:n jäsenmaiden kansalaisia, ei EU:n ulkopuolisten eli niin kutsuttujen kolmansien maiden kansalaisia. Suomessa työskentelee EU-kansalaisia etenkin Virosta ja muista Baltian maista. Ulkomailta voidaan lähettää työntekijöitä Suomeen alihankintana, vuokratyönä tai yritysryhmän sisäisenä siirtona.

NYKYAJAN SIIRTOTYÖNTEKIJÄT

EU-maista ja unionin ulkopuolelta lähetetyt työntekijät eli englanniksi ”posted workers” ovat nykyajan siirtotyöntekijöitä. He työskentelevät ulkomaisen yrityksen kirjoilla Suomessa vain tilapäisesti. Suomalainen työn tilaaja solmii vuokratyö- tai alihankintasopimuksen työntekijöitä lähettävän yrityksen kanssa. Tilaajavastuulaki velvoittaa suomalaisen tilaajayrityksen ja ulkomaisen työntarjoajan noudattamaan Suomen lakeja ja säännöksiä.

Liikkuvien työntekijöiden lisäksi maahan muuttaa väkeä pysyvämmin. Maahanmuuttajia ovat olleet ne miljoona suomalaista, jotka työn ja paremman elämän toivossa ovat muuttaneet ulkomaille viimeisen sadan vuoden aikana. Siirtolaisuusinstituutin tilastot kertovat, että Suomesta on siirtolaisiksi lähdetty etenkin Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Lähtijät ovat tyypillisesti olleet nuoria, alle 35-vuotiata.

Lähtemiseen on työn, koulutuksen ja muun hyvän elämän toiveiden lisäksi myös pakottavia syitä. Sodan, luonnonkatastrofin tai muun hädän vuoksi ihmiset joutuvat siirtymään pois kodeistaan ja kotimaistaan. On pakko lähteä. Näin kävi Karjalan evakoille toisen maailmansodan tiimellyksessä. Oli pakko lähteä.

SUOMEEN TULLAAN TÖIHIN TAI OPISKELEMAAN

Suomeen tullaan tekemään työtä tai opiskelemaan, joten täällä ei suinkaan vain ”oleskella”. Vuonna 2018 Maahanmuuttovirasto myönsi reilut 58 500 oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella, kuitenkin samalle hakijalle voitiin myöntää useampi lupa vuoden mittaan. Oleskeluluvan saaneet olivat kotoisin Venäjältä, Intiasta, Kiinasta, Ukrainasta, Irakista ja Vietnamista.

Tyypillinen Suomeen oleskeluluvalla tulija on nuori, 18–34-vuotias. Tämä ei ole ihme, sillä yleensä nuoret ovat innokkaita lähtemään. Tulijoissa oli miehiä ja naisia lähes yhtä paljon.  Lisäksi väestötilastoihin pohjaavat väestöpyramidit osoittavat, että tulijoiden lähtömaissa 20–35-vuotiaiden ikäluokat ovat huomattavan suuria. Suomessa puolestaan väki ikääntyy ja työvoimasta on kysyntää, sillä suurimmat ikäryhmät ovat jo vanhempia, 50–69-vuotiaita.

SAMAT TYÖEHDOT KAIKILLE 

Teollisuusliitolla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomeen tullaan tekemään töitä ja paikkaamaan alueellista ja alakohtaista työvoimatarvetta. Kunhan kaikille Suomessa työskentelevillä on samat työn tekemisen ehdot, työehtosopimuksen mukainen palkkaus ja muutenkin yhdenvertainen kohtelu.

Palkkojen ja muiden työehtojen toteutumista voidaan valvoa Teollisuusliiton alojen työpaikoilla parhaiten siten, että ulkomailta tulleet saadaan järjestäytymään liiton jäseniksi. Liiton jäseneksi pääsee, kun toisen maan kansalainen kuuluu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

Lue lisää: Teollisuusliiton Suhdannekatsaus 2019

KUVA KITI HAILA

VÄITTÄJÄT: Miten ulkomaalaisia työntekijöitä kohdellaan maatalousaloilla?

Maatalousalat käyttävät runsaasti muualta tullutta työvoimaa. Miten alan työehtoja noudatetaan heidän töissään?

Katso videolta, kuinka ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen rakenne kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT


VELI-MATTI REKOLA
TOIMITUSJOHTAJA
MAASEUDUN TYÖNANTAJALIITTO


RIIKKA VASAMA
SOPIMUSASIANTUNTIJA
TEOLLISUUSLIITTO

MILLAINEN ELINEHTO ULKOMAINEN TYÖVOIMA ON MAATALOUSALOILLA?

VELI-MATTI REKOLA: Elinehto on juuri oikea sana. Kaikilla aloillamme kausityövoima on välttämättömyys, ilman sitä moni yritys ei toimisi. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan maatalous- ja puutarha-alan yrityksissä on noin 15 000 ulkomaista työntekijää, henkilömäärästä jopa 40–50 prosenttia. Se on meillä merkittävämpi osuus kuin rakennusalalla.

RIIKKA VASAMA: Kausityövoiman tarve näkyy myös meillä. Ulkomaiset työntekijät ovat suomalaisia huonommin järjestäytyneitä, mutta silti maatalous- ja puutarha-alojen jäsenistössä on huomattava määrä ulkomaalaistaustaisia.

MIKSI KOTIMAISTA TYÖVOIMAA EI LÖYDY RIITTÄVÄSTI?

REKOLA: Se ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan näkyy kaikissa EU-maissa. Kotimaasta ei vaan löydy tekijöitä, ja sama tilanne on esimerkiksi Puolassa, jonne tulee myös paljon työntekijöitä Ukrainasta. Kausiluonteisuus on yksi syy – suomalaiset hakeutuvat enemmän vakituisiin työsuhteisiin. Myös työn fyysinen raskaus ja sääolot vaikuttavat.

VASAMA: Nämä ovat aloja, jotka eivät houkuttele työn raskauden, kausiluonteisuuden sekä palkkauksen takia, joka ei ole kovin kilpailukykyinen moniin muihin aloihin verrattuna.

REKOLA: Nämä ovat matalan tuottavuuden töitä, joista osa on sellaisia, joita ei voi tehdä koneellisesti. Palkkatasosta voidaan olla monta mieltä, mutta työehtosopimusten palkat ovat samaa tasoa kuin lakisääteinen minimi monissa Euroopan maissa.

”Meillä on hyvät yhdessä tehdyt ja tarpeen mukaan joustavat tessit. Haaste on ehtojen noudattamisessa”, sanoo Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasama. KUVA LAURI ROTKO

VASAMA: Palkalla tietysti pitäisi tulla toimeen ja voida elättää itsensä. Maaseudulla se voi olla helpompaa, mutta kaupungeissa, saati pääkaupunkiseudulla se ei onnistu. On totta, että alalla on paljon mekaanista työtä, mutta myös erityisosaamista vaaditaan esimerkiksi eläinten kanssa.

REKOLA: Kausityöntekijät ovat yleensä täällä muutaman kuukauden, heidän tilannettaan pitää tarkastella vähän eri lailla kuin vakituisten. Moni esimerkiksi ukrainalainen tulee mielellään Suomeen, koska kotimaassa palkkataso on 100–200 euroa kuussa, meillä se on vajaa 1 500. Kausityöntekijä voi ansaita puolen vuoden työllä elannon pitkäksi aikaa.

ONKO SUOMALAISISSA JA ULKOMAISISSA TYÖNTEKIJÖISSÄ EROJA?

VASAMA: Hyvä työntekijä on hyvä työntekijä, riippumatta kansallisuudesta. Jos kausityöntekijä lähtee toiseen maahan, on hänellä jo lähtökohtaisesti valtava motivaatio ja halu tehdä töitä.

REKOLA: Varmaan jotain eroja on, mutta eivät ulkomailta tulleet poikkea suomalaisista mitenkään kielteisesti. Valtaosa on ahkeria ja he ovat sopeutuneet Suomen kulttuuriin.

MILLAISIA ONGELMIA ULKOMAISTEN TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖEHTOIHIN LIITTYY?

VASAMA: Meillä on hyvät yhdessä tehdyt ja tarpeen mukaan joustavat tessit. Haaste on ehtojen noudattamisessa, ja ulkomaisten työntekijöiden osalta kaikki ei toteudu sen sovitun mukaan. Maatalous- ja puutarha-alat ovat riskialoja, jotka jäävät helposti huomiotta, eri lailla kuin vaikka rakennus- tai palvelualat. Meillä työskentelee suuri määrä kouluttamattomia ulkomaalaisia, jotka eivät ole tietoisia työelämän pelisäännöistä tai koko työmarkkinoiden järjestelmästä. Ja jos vielä käytetään välitysfirmoja, voivat fakta ja fiktio mennä sekaisin.

REKOLA: Lähtötilanne on varmaan vaikeampi, jos on tottumaton Suomen olosuhteisiin eikä ole yhteistä kieltä, jolla kommunikoida. Työntekijällä voi olla epätietosuutta ehdoista ja ehkä järjestäytymättömissä työnantajissakin on niitä, jotka eivät osaa soveltaa ehtoja oikein. Ongelmia voi tulla myös siitä, jos kausityöntekijät, joilla ei ole tarvetta vapaa-ajalle tai harrastuksille, haluaisivat tehdä töitä mahdollisimman paljon. Joskus työnantaja tähän suostuu, mikä voi tietty olla väärin.

”Tiedotus on tärkeintä. Olemme yhdessä käännättäneet meidän tessit sekä englanniksi että venäjäksi”, kertoo Maaseudun Työnantajaliiton toimitusjohtaja Veli-Matti Rekola. KUVA LAURI ROTKO

VASAMA: Suurin osa ongelmista liittyy alipalkkaukseen. Tuntipalkka voi olla kohdallaan, mutta lisät ovat maksamatta. Alipalkkaus pitäisikin kriminalisoida. Tämä on yrittäjienkin etu, sillä asianmukaisesti toimivien voi olla vaikea pärjätä, jos toinen yritys polkee ehtoja. Myös ylipitkiin työpäiviin liittyy problematiikkaa – ne ovat työnantajalle mieluisia kiireisenä aikana ja työntekijää ne voivat houkuttaa, kun haluaa tienata paljon. Mutta kukaan ei jaksa loputtomiin, vaan voi tulla virheitä ja tapaturmia. Kolmas asia mikä huolestuttaa, on epäasiallinen kohtelu. Ristiriitoja ei aina osata selvittää, vaan huudetaan ja uhkaillaan esimerkiksi työluvan menettämisellä.

MITEN NÄITÄ ONGELMIA RATKOTAAN?

REKOLA: Tiedotus on tärkeintä. Olemme yhdessä käännättäneet meidän tessit sekä englanniksi että venäjäksi. Varmasti helpottaa, kun asioita voi lukea omalla kielellä.

VASAMA: Olen iloinen yhteistyöstä työnantajaliiton kanssa. Toivon että he jakaisivat myös aktiivisesti tietoa, koska heillä on hyvä kontakti työntekijöihin. Näillä aloilla työskennellään maaseudulla, usein kaukana ja piilossa, irti yhteisöistä. Mitä enemmän työntekijöillä on tietoa, sitä helpompaa tekeminen on kaikille. Tavoitteena pitäisi olla, että kaikilla on hyvä ja varma olo. Kaikki toimet, jotka edistävät sitä, että työntekijä uskaltaa ottaa epäkohdat puheeksi, ovat tarpeellisia.

REKOLA: Meillä on laajat kontaktit omaa jäsenkuntaa laajemmallekin, ja meillä on muun muassa yhteistyösopimus Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton kanssa, jossa on paljon kausipoimijoita. Heidän jokainen jäsenensä saa tiivistelmän työehdoista. Ulkomaisiin työntekijöihin liittyvät haasteet ovat paljon työsuhteisiin liittyviä, eikä alalla ole ollut juuri laittoman työvoiman käyttöön liittyviä ongelmia.

MAATALOUSALAT

Maaseutuelinkeinojen, puutarha-alan ja turkistuotantoalan työehtosopimusten määräyksiä noudatetaan mm. avomaanviljelyalalla, vihannespakkaamoissa, eläintaloudessa, hevosalalla, turkistarhoilla ja puutarhoilla työskentelevien työsuhteisiin työntekijän kansalaisuudesta riippumatta. Teollisuusliittoon voivat liittyä kaikki aloilla Suomessa työskentelevät kansalaisuudesta ja työluvan tai viisumin pituudesta riippumatta. Teollisuusliitto tarjoaa alojen työntekijöille neuvontapalveluja kotimaisten kielten lisäksi englanniksi ja venäjäksi.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO