Hengenvaarallinen loukkaantuminen työtapaturmassa – oikeus piti sekä tilaajaa että alihankkijaa syyllisinä
TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVITUS ESKO KUMPUNEN
Tilaaja- ja alihankkijayritys kiistivät kumpikin vastuunsa työntekijän jouduttua vakavan työtapaturman uhriksi yhteisellä työpaikalla. Käräjäoikeus tuomitsi molempien yritysten esihenkilöitä työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta, ja yritykset saivat maksettavakseen yhteisösakkoa.
Alihankkijayrityksen työntekijä loukkaantui erittäin vakavasti kaivosalueella sattuneessa työtapaturmassa. Hän oli lastauskoneen konehuoneessa suorittamassa peruskunnostuksen jälkeistä säätötyötä, johon kuului paineen nosto. Painejalassa kiinni ollut painemittari irtosi ja sinkoutui työntekijää päin suurella voimalla.
Työtapaturmassa työntekijän korvalehti repeytyi irti, hän menetti toisen korvansa kuulon pysyvästi ja sai haavoja pään alueelle. Pahoja vaurioita tuli myös leukaluustoon ja suun pehmytkudoksiin, esimerkiksi ikenet olivat laajalti irti sekä ylä- että alaleuassa. Vammat vaativat tehohoitoa ja olivat hengenvaaralliset.
Syyttäjä ajoi oikeudessa syytettä työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta neljälle alihankkijayrityksen ja kahdelle tilaajayrityksen esihenkilölle. Vammautunut työntekijä esitti lisäksi yksityisoikeudellisen korvausvaatimuksen tilapäisestä haitasta.
RISKIN OLISI VOINUT POISTAA MUUTTAMALLA TYÖTAPOJA
Käräjäoikeus katsoi, että painemittarin säätötyöhön sisältyi aivan ilmeinen tapaturman riski, koska työntekijä joutui painetta nostaessaan työskentelemään lähellä erittäin korkeapaineisia osia. Moni henkilö kertoi pitäneensä työtä vaarallisena. Riskin olisi voinut poistaa muuttamalla työtapoja, kuten tapaturman jälkeen olikin tehty. Toisin kuin syytetyt väittivät, tapaturma ei ollut ennalta arvaamaton.
Vammautuneen työntekijän työnantaja eli alihankkijayritys oli tietoinen työn vaaroista, mutta laiminlöi huolehtimisvelvollisuutensa. Yritys oli jättänyt myös vaarojen arvioinnin tekemättä. Toisaalta tilaajayrityskin oli yhteisellä työpaikalla osaltaan vastuussa tapahtumista. Se oli suunnitellut ja aikatauluttanut lastauskoneen peruskunnostuksen.
Yritysten keskinäiset vastuut olivat epäselvät, ja oikeudessakin ne pyrkivät vierittämään vastuuta toisilleen.
Käräjäoikeuden mukaan yritysten keskinäiset vastuut ja työnjohtovastuu olivat epäselvät, ja oikeudessakin ne pyrkivät vierittämään vastuuta toisilleen. Molemmilla oli kuitenkin lakiin perustuva velvollisuus keskinäiseen yhteistoimintaan, jolla taataan yhteisen työpaikan turvallisuus.
Kuudesta syytetystä esihenkilöstä viisi tuomittiin työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta 25 päiväsakkoon. Tilaaja- ja alihankkijayritys tuomittiin kumpikin 20 000 euron yhteisösakkoon.
Työntekijä sai käräjäoikeuden päätöksellä korvausta tilapäisestä haitasta 30 000 euroa. Suurimman osan summasta maksoivat yritykset, osan tuomitut esihenkilöt. Lisäksi käräjäoikeus määräsi valtion maksamaan työntekijälle 1 500 euroa viivästyshyvitystä, koska oikeuskäsittely venyi lähes neljän vuoden päähän tapaturmasta.
Käräjäoikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi.
