Riku Aalto: Tämä tauti ei saa levitä

”Suomen pitää olla vakaa ja täällä pitää harjoittaa ennus­tet­tavaa talous- ja työmark­ki­na­po­li­tikkaa”, on fraasi, jota Suomessa on toistettu vuodesta toiseen. Ajatuk­sessa sinäl­lään ei ole ollut mitään vikaa. On ollut myös työnte­ki­jöiden etu, että tiede­tään, miten asiat pääsään­töi­sesti ovat ja mihin suuntaan ne liikkuvat.

Turval­li­suus on ehkä sana, joka kuvaa tätä parhaiten. On luotettu siihen, että työnte­ki­jöiden asiat hoide­taan niin, että työpai­kalla voidaan keskittyä työn tekemi­seen riitelyn sijaan.

Mutta nyt puhal­tavat muutoksen tuulet. Työnan­tajat, Metsä­teol­li­suus ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus etune­nässä, ovat laitta­massa kortit mielei­seensä järjes­tyk­seen. He näyttävät ajatel­leet niin, että työnte­kijät tyytyvät heidän uuteen asentoonsa.

Edellä mainitut järjestöt kertoivat ilmoi­tus­luon­tei­sesti, miten asioita tulevai­suu­dessa hoide­taan. Siis ikään kuin niin, että työnte­ki­jä­puoli ja ammat­ti­liitot olisivat tahdot­tomia perässä kulki­joita, jotka tekevät juuri niin kuin isännät haluavat. Lakeija toinen toistaan tukien kertoo, että ei työnte­ki­jöillä mitään hätää ole. Hyvät työnan­tajat paran­tavat työnte­ki­jöiden etuja, nostavat palkkoja ja antavat kaikkea kivaa.

Kun työnte­ki­jä­liitot kertovat, mikä työeh­to­so­pi­muksen merkitys on työnte­ki­jöille ja samalla myös yrityk­sille, niin jo nousee palat­seista huuto. Työeh­to­so­pi­muk­sista ja niiden merki­tyk­sestä ei ilmei­sesti saisi puhua mitään, kun se sotii isäntien arvomaa­ilmaa vastaan.

HEIKENNYKSIÄ SAVUVERHON SUOJASSA

Viime maalis­kuussa Tekno­lo­gia­teol­li­suus teki esityksen Teolli­suus­lii­tolle: ”Jos luovutte yleis­ko­ro­tuk­sesta ja työnan­taja voi ohittaa luotta­mus­miehen paikal­li­sessa sopimi­sessa kaikilta osin, voimme harkita sitä, että jatkamme sopimusten tekemistä Teolli­suus­liiton kanssa.” Toki vielä niin, että jokaisen työntekijän pitää päästä osallis­tu­maan luotta­mus­miehen valin­taan riippu­matta siitä, onko hän järjes­täy­tynyt vai ei.

Kun kysyimme Teknon edusta­jilta, voiko sellainen yritys, joka ei ole Teknon jäsen, osallistua Teknon halli­tuksen tai työva­lio­kunnan valin­taan, vastaus oli jyrkkä ei. Mutta työnte­ki­jöiden osalta pitäisi siis herrojen ja rouvien mielestä soveltaa eri sääntöjä!

Tekno­lo­gia­teol­li­suuden keski­viik­koinen ulostulo Iltaleh­dessä vielä vahvisti aiemmin ilmoi­tetun. Tekno­lo­gia­teol­li­suus sanoo samaan aikaan, ettei se ole heiken­tä­mässä mitään, ja heti perään, että työnan­tajat haluavat maksaa palkan­ko­ro­tuksia vain osalle henki­löstöä. Ja tämä siis ilman sopimista.

Voi kysyä, eikö se ole heiken­tä­mistä, jos palkan­ko­ro­tukset ohjataan työnan­tajan yksipuo­li­sella päätök­sellä vain mielui­sille työnte­ki­jöille. Työnan­ta­jien tavoite on selvä. Paikal­linen sopiminen on heidän mieles­tään sitä, että työnan­taja määrää tulevai­suu­dessa, miten asiat työpai­kalla ovat. Kauniit puheet sopimi­sesta voidaan siis unohtaa.

Työnan­ta­jien tavoite on selvä. Paikal­linen sopiminen on heidän mieles­tään sitä, että työnan­taja määrää tulevai­suu­dessa, miten asiat työpai­kalla ovat.

Olemme sopimus­kierros toisensa jälkeen olleet liittoina yhtä mieltä siitä, että palkkauksen tulisi olla oikeu­den­mu­kaista ja kannus­tavaa. Ammat­ti­taidon ja työssä suoriu­tu­misen tulisi olla ohjaa­vana tekijänä palkan­muo­dos­tuk­sessa. Tämä tarkoittaa, että työpai­koilla on palkkaus- ja palkit­se­mis­jär­jes­telmät, joilla näitä asioita tuetaan.

Oikein raken­nettu palkkaus­jär­jes­telmä toimii työka­luna työnan­ta­jalle tuotannon ohjauk­sessa ja palkitsee työnte­ki­jöitä työsuo­ri­tuk­sesta. Työnan­ta­ja­liiton puheiden mukaan näyttää siltä, että kannus­tava ja oikeu­den­mu­kainen palkkaus toteutuu, kun yleis­ko­ro­tukset poiste­taan ja liittojen neuvot­te­lema palkan­ko­rotus jaetaan epäta­sai­sesti työnte­ki­jöiden kesken kerran vuodessa – panos­ta­matta sen enempää yritys­koh­tai­siin palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmiin.

Tämä vaikuttaa ratkai­sulta, jossa laiskuus ja osaamat­to­muus korostuu.

KAIKKI EIVÄT HAASTA RIITAA

Kaksi keskeistä työnan­ta­ja­jär­jestöä on siis päättänyt laittaa työmark­kinat sekaisin. Mainitsin vain osan niistä vaati­muk­sista, joita meille esite­tään. Valitet­ta­vasti vaati­mukset eivät ole vaiku­tuk­set­tomia myöskään muuhun työmarkkinakenttään.

Teolli­suus­lii­tolla on vajaat kaksi­kym­mentä neuvot­te­lu­kump­pania, joista valtaosa haluaa edelleen neuvo­tella vakiin­tu­neen käytännön mukai­sesti. Toki jokai­sella on omat tavoit­teensa sopimuksen kehit­tä­mi­seksi. Ja niin on tietysti meilläkin.

Neuvot­te­lusuh­teet edellä mainit­tuihin työnan­ta­ja­jär­jes­töihin ovat hyvät. Toivo­taan, että tauti ei tartu ja saamme edelleen yhdessä tuloksia aikaan.

RIKU AALTO
Teolli­suus­liiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

21.5.2021