Juha Pesola: Työn epävar­muus heijas­tuu työn­tekijän terveyteen

Halli­tus linjasi kehys­rii­hessä, että työso­pi­mus­la­kiin valmis­tel­laan muutos, jonka tarkoi­tuk­sena on keven­tää yksi­löl­li­sen irti­sa­no­mi­sen kritee­reitä alle 20 henkeä työl­lis­tä­vissä yrityksissä.

Halli­tuk­sen lakieh­do­tusta koske­vaan muis­tioon on kirjattu tilan­teet, joiden mukaan irti­sa­no­mis­pe­rus­teena pidet­täi­siin vähäi­sem­pää työvel­voit­teen rikko­mista tai käytöstä, joka horjut­taa työnan­ta­jan ja työn­tekijän välistä luot­ta­mus­suh­detta tai vaikeut­taa työnan­ta­jan ja työyh­tei­sön toimintaa.

Halli­tuk­sen ehdo­tusta on monissa kirjoi­tuk­sissa arvioitu lain toimi­vuu­den ja juri­dii­kan perus­teella. Nostan esiin vielä yhden uuden kysy­myk­sen, joka on jäänyt vähem­mälle pohdin­nalle. Miten mainittu lakieh­do­tus saat­taa vaikut­taa pienissä työpai­koissa työn­te­ki­jöi­den tervey­teen ja työhyvinvointiin?

Työn sisäl­lön ja työyh­tei­sön mahdol­li­sesti aiheut­ta­man epävar­muu­den lisäksi ehdo­tus aiheut­taisi epävar­muutta oman työn säily­mi­sestä. Jos joutuu jatku­vasti miet­ti­mään omaa tule­vai­suut­taan, voi esimer­kiksi herkästi kokea, ettei työpai­kalla voi ottaa esille vaikeita asioita. Tilanne olisi erityi­sen hankala niissä työpai­koissa, joissa ei ole luot­ta­mus­hen­ki­löi­den hoita­maa toimi­vaa työn­te­ki­jöi­den edunvalvontaa.

”Ei liene kenen­kään etu kasvat­taa epävar­muutta, ja aiheut­taa sitä kautta lisää kustan­nuk­sia terveydenhuoltoon”

Lues­ke­lin Työter­veys­lai­tok­sen sivuilta, ja muista luotet­ta­vista lähteistä siitä, mitä tällai­nen työsuh­teen epävar­muus voi aiheut­taa. Laajassa kansain­vä­li­sessä tutki­muk­sessa havait­tiin yhteys työn epävar­muu­den ja esimer­kiksi sydän­sai­rauk­sien välillä. Lisäksi useissa tutki­muk­sissa on havaittu, miten työn epävar­muus vaikut­taa mielen­ter­vey­teen, mikä taas näkyy ahdis­tu­nei­suu­tena tai masen­nuk­sena ja pois­sao­loina työpai­kalta. Tutki­mus­ten mukaan epävarma tilanne altis­taa alaku­loi­sen mielia­lan lisäksi epäter­veel­li­sille elämän­ta­voille ja vähäi­selle liik­ku­mi­selle. Mutta uskal­taako sairas­taa, jos sitä kautta horjut­taa omaa asemaansa suhteessa työnantajaan!

Olen kier­tä­nyt useilla pienillä työpai­koilla liiton työym­pä­ris­tö­päi­vien merkeissä. Viime aikoina niissä on ollut paljon puhetta ammat­ti­työ­voi­man saata­vuu­desta ja ylei­sistä työym­pä­ris­tö­asioista, joiden takia me tätä työtä teemme. Yksi­löl­lis­ten kritee­rei­den helpot­ta­mi­sen tarve irti­sa­no­mis­ti­lan­teissa ei ole nous­sut missään työpai­kassa esille.

Ei liene kenen­kään etu kasvat­taa epävar­muutta, ja aiheut­taa sitä kautta lisää kustan­nuk­sia tervey­den­huol­toon tai jopa lisätä työky­vyt­tö­myy­se­läk­kei­den määrää.

JUHA PESOLA
Teol­li­suus­lii­ton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA