Juha Vasara: Vapaa sivistystyö tienhaarassa
TEKSTI JUHA VASARA
KUVA JYRKI LUUKKONEN
Vapaan sivistystyön roolia ja tulevaisuutta Suomessa tarkastellaan parhaillaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnissä olevassa vapaan sivistystyön tulevaisuustyössä on tarkoitus laatia pitkän aikavälin tavoitetila, kirkastaa roolia ja kehittää sen rahoitusta. Keskeisenä kysymyksenä tähän liittyy: vahvistetaanko työikäisten jatkuvaa oppimista vai kavennetaanko sitä samaan aikaan, kun tarve kasvaa?
Yhtenä vapaa sivistystyön toimijoista kansanopistot ovat tämän kysymyksen ytimessä. Opistot tarjoavat joustavia matalan kynnyksen väyliä osaamisen päivittämiseen, alanvaihtoon, kotoutumiseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Monelle aikuiselle nämä opinnot voivat olla konkreettinen uusi alku elämässä.
Samaan aikaan vapaan sivistystyön rahoitusta on leikattu merkittävästi. Tällä hallituskaudella tehty yli 20 miljoonan euron leikkaus, sekä sitä seuranneet lisävähennykset näkyvät jo käytännössä. Leikkausten seurauksena juuri ne jäävät ulkopuolelle, joille koulutus olisi tärkeä väylä työllistymiseen tai alan vaihtoon. Tämä haastaa koulutuksen yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden. Aiempien leikkausten lisäksi myös kotoutumiskoulutuksen tehtävä ja nykymuotoinen rahoitus on siirtymässä pois kansanopistoilta.
Kansanopistot tarjoavat joustavia matalan kynnyksen väyliä osaamisen päivittämiseen, alanvaihtoon, kotoutumiseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa.
Tulevaisuuskeskustelua hämärtää osaltaan vääristynyt mielikuva vapaan sivistystyön koulutusten sisällöistä. Puhuminen pelkästään harrastuskursseista ohittaa todellisuuden. Kansanopistojen joukko on laaja ja tarjonta monipuolista. Tiesitkö muuten, että Murikka-opisto on yksi maamme kansanopistoista? Teollisuusliiton ylläpitämän opiston tehtävänä on edistää työelämän yhteistyötaitoja, työhyvinvointia ja yhdenvertaisuutta työelämässä. Kannattaa tutustua opiston tarjontaan verkossa.
Tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on, miten vapaa sivistystyö ja kansanopistojen rooli asemoidaan. Kansanopistot voivat vahvistaa rooliaan esimerkiksi kytkeytymällä tiiviimmin työelämän tarpeisiin, lisäämällä joustavuutta ja tekemällä vaikuttavuutensa näkyväksi. Samalla on pidettävä kiinni perustehtävästä: jokaisella on oikeus oppia läpi elämän.
Vapaa sivistystyö ei ole marginaali-ilmiö. Se on osa ratkaisua työelämän murrokseen ja osaamisvajeeseen. Ilman riittäviä resursseja vaarana on, että tästä potentiaalista jää toteutumatta merkittävä osa. Meidän onkin kysyttävä, haluammeko panostaa tähän – vai hyväksymmekö tietoisesti mahdollisuuksien kaventumisen niiltä, jotka niitä eniten tarvitsisivat? Eduskuntavaalit lähestyvät ja ratkaistavana on myös se, nähdäänkö työikäisten oppiminen kulueränä vai investointina tulevaisuuteen.
Kirjoittaja on Murikka-opiston rehtori.
