Hyppää sisältöön
Läheltä kuvattu henkilö katsoo kameraan. Takana näkyy pöytä ja tuoleja.

Jenni Uljas: Tiedonkulun esteet tuhoavat hyvinvoinnin

TEKSTI JENNI ULJAS
KUVA KITI HAILA

Olen viime aikoina toistuvasti törmännyt siihen, että ihmiset eivät puhu riittävästi tai puhe on vajavaista vihjailua. Työsuhdepäivystyksessä näkee, että pahimmillaan kommunikaatio-ongelmat vaarantavat ihmisten hengen, terveyden tai työsuhteen.

Monilla työpaikoilla tiedonpuute kuormittaa ja kiristää hermoja. Vahvasti väitän, että useimmiten kyseessä ei ole salailu, vaan ymmärtämättömyys muiden ihmisten tietolähteistä ja tiedon tarpeesta.

Tiedon laittaminen esille ei vielä takaa, että kaikki löytävät tiedon. Surullisen tyypillistä on, että hieno tiedote laitetaan työpaikan intranettiin, eikä kukaan saa ilmoitusta uudesta uutisesta. Ihmiset turhautuvat, kun taaskaan ei ole kerrottu, ja samaan aikaan johdossa ihmetellään, eivätkö työntekijät osaa tai viitsi lukea. Töitä tehdään väärin, sääntöjen vastaisesti ja vaarallisesti. Kaikki haukkuvat kaikkia ja tunnelma on ikävä.

Tiedon laittaminen esille ei vielä takaa, että kaikki löytävät tiedon.

Tyypillisesti työntekijät ovat tuskastuneita siihen, että konttorin puolella ei tajuta heidän työolojensa puutteita: esimerkiksi meteliä ja ilmassa leijuvia käryjä. Kukaan ei kuitenkaan mainitse puutteista sille toimiston tyypille, jolle asia kuuluisi.

Työnantajalla on useita työntekijöihin liittyviä velvoitteita, jotka työnantaja voi täyttää vasta sitten, kun työntekijä kertoo tilanteestaan. Työntekijän raskautta on vaikeaa suojella tai tehdä kohtuullisia mukautuksia, jos niiden tarvetta ei tiedetä. Toisaalta työnantajan pitäisi kannustaa ihmisiä puhumaan heidän terveyttään ja turvallisuuttaan uhkaavista asioista.

Ongelmana on myös se, että ihmiset eivät kysy tai pyydä apua, vaikka tarvetta olisi. Kysymistä hävetään, ja mieluummin tehdään väärin kuin kysytään ohjeita.

Kysykää ihmiset luottamusmiehiltänne ja työsuojeluvaltuutetuiltanne työpaikkanne asioista. Ja muistakaa valita ne luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut, joiden homma on tietää ja kysyä!

Kirjoittaja on Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija.

Jaa artikkeli
Tekijälehti