Mikko Koikkalainen: Tekoälyn hyödyt kuuluvat myös työntekijöille
TEKSTI MIKKO KOIKKALAINEN
KUVA ANTTI HYVÄRINEN
AJulkinen tekoälykeskustelu pyörii valkokaulustyön ympärillä: miten tekoäly muuttaa asiantuntijan, insinöörin tai ohjelmoijan työtä? Varjoon ovat jääneet tehtaat, tuotantolinjat ja työtehtävät, jotka perustuvat enemmän ammatilliseen koulutukseen ja osaamiseen.
Kyse ei ole pienestä ryhmästä. Eurostatin mukaan EU:n valmistavassa teollisuudessa työskenteli vuonna 2023 noin 30 miljoonaa ihmistä. Se, miten teknologinen murros vaikuttaa heidän työhönsä, osaamiseensa ja toimeentuloonsa, on suuri kysymys koko Euroopalle.
Teollisuuden näkökulmasta tekoälyä ei pidä tarkastella irrallaan automaatiosta, digitalisaatiosta ja robotiikasta. Tekoäly yksin ei muuta tuotantoa yhtä paljon kuin silloin, kun se yhdistetään muuhun teknologiaan. Tekoälyn, automaation ja robotiikan yhdistelmä voi lisätä työn tuottavuutta ja talouskasvua sekä muuttaa työn sisältöä ja tuotantotapoja. Teollisuudessa työn tuottavuus kasvaa monia muita aloja nopeammin, ja tekoäly voi voimistaa tätä kehitystä.
Hyvin suuri kysymys on, kenelle tekoälyn tuottama taloudellinen hyöty kuuluu. Kun samalla työtunnilla syntyy enemmän arvonlisää, kuinka suuri osa tuottavuuden kasvusta siirtyy työntekijöille palkkoina?
Keskustelussa pidetään usein itsestään selvänä, että tekoälyn taloudelliset hyödyt kuuluvat ensisijaisesti yrityksille ja niiden omistajille. Aivan hiljattain ulkoministeri Elina Valtonen totesi, että ”tekoälymurros siirtää arvoa työstä pääomaan” ja että ”halusimme tai emme, pääomakeskittymät ovat edellytys uusille investoinneille ja työpaikoille”.
Kenelle tekoälyn tuottama taloudellinen hyöty kuuluu? Kuinka suuri osa tuottavuuden kasvusta siirtyy työntekijöille palkkoina?
Samalla tunnutaan hyväksyvän, että tekoälymurros keskittää pääomia entistä harvemmille. Jos työntekijä näkee tekoälyssä työpaikan menettämisen, työn muuttumisen tai osaamisensa vanhenemisen uhan, mutta ei osuuttaan hyödyistä, murrosta ei koeta oikeudenmukaiseksi. Silloin tekoälyssä nähdään ymmärrettävästi enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.
Pahimmillaan tällainen kehitys syventää yhteiskunnallista ja poliittista polarisaatiota Euroopassa ja muualla länsimaissa. Jos ihmiset kokevat jäävänsä jälleen yhden suuren murroksen häviäjiksi, seurauksena voi olla kahtiajakautumisen syveneminen entisestään ja radikaalin populismin kannatuksen kasvu. Tämä kehitys uhkaisi demokratiaa.
Hyödyt eivät siirry palkansaajille itsestään. Siihen tarvitaan kattava työehtosopimusjärjestelmä ja laadukkaita työehtosopimuksia, joissa tuottavuuden kasvu näkyy palkkoina ja työajan lyhentymisenä. Missä suhteessa? Siitä neuvotelkoot työnantajat ja työntekijät yhdessä. Jos sopimusjärjestelmää heikennetään, hyödyt valuvat entistä todennäköisemmin vain yrityksille ja niiden omistajille.
Seuraavaan hallitusohjelmaan tarvitaan esimerkiksi uusi aikuiskoulutustuen malli sekä aikaisempaa paremmat mahdollisuudet työntekijöille päivittää osaamistaan työuran aikana. Samalla työehtosopimusjärjestelmää on vahvistettava. Työntekijöille on turvattava mahdollisuus pysyä muutoksessa mukana ja oikeudenmukainen osuus tekoälyn synnyttämästä vauraudesta.
Kirjoittaja on Teollisuusliiton yhteiskuntasuhteiden asiantuntija.
