Matti Roitto: Tammi­kuun kihlaus loi pohjan sopimusyhteiskunnalle

Tammi­kuussa 1940 maailman ja Suomen tilanne oli poikkeuk­sel­linen sekä huoles­tut­tava. Euroo­passa riehui sota. Muistissa oli vielä myös se, miten 1918–1922 maailman yli tuhoi­sasti pyyhkäis­seen pande­mian vaiku­tukset kestivät paljon itse tautia pidem­pään. Maail­man­laa­juinen lama oli kurit­tanut niin koti- kuin kansan­ta­louksia siinä missä yrityksiäkin.

Vuoden 1941 Työväen­ka­len­te­rissa oli katsaus työmark­ki­na­suh­teista. Siinä kerrot­tiin että ”…tammi­kuussa 1940 Suomen Ammat­tiyh­dis­tysten Keskus­liitto ja Suomen Työnan­ta­jain Keskus­liitto julkai­sivat yhteisen julki­lausuman, jossa nämä keskus­jär­jestöt sopivat siitä, että niiden, sekä niiden jäsen­jär­jes­töjen kesken erimie­li­syyk­sien sattuessa pyritään luotta­muk­sel­li­sessa hengessä neuvot­te­le­maan ratkaisun löytämiseksi.”

Kyse oli ”Tammi­kuun kihlauk­sena” myöhemmin tunne­tusta sopimuk­sesta, jossa järjes­täy­ty­neet työnan­tajat tunnus­tivat työnte­ki­jä­puolen ammatil­lisen keskus­jär­jestön ”päteväksi työnte­ki­jäe­tujen edusta­jaksi”. Sopimuksen vaiku­tuk­sista ei tuolloin ollut tietoa, mutta se oli aikalai­sille historiallinen.

Kihlauksen pohjalta raken­net­tiin ajan saatossa laaja, kolmi­kan­tainen neuvot­te­lu­tapa, sopimusyh­teis­kunta. Risti­rii­doista huoli­matta saatiin luotua työmark­ki­na­po­liit­tinen kulttuuri, jossa pyrit­tiin etsimään yhteistä tietä, edistä­mään kaikkien etua. Luotiin raken­teet, joilla estet­tiin vain ennakko-oletuk­siin, pelkoihin, toivei­siin ja uskomuk­siin pohjau­tuva hätiköity päätök­sen­teko jopa suuren paineen alla. Väliai­kai­seksi tarkoi­tettu sopimus oli merkit­tävä voima­vara vuosi­kym­meniä, koska se toimi.

Itses­tään tämä ei tapah­tunut. Ulkoinen uhka yhdisti suoma­laisia 1939–1940. Valitet­tavan harvoin talvi­sodan ihmettä pohtiessa muiste­taan, että Pohjois­maista haettiin oppia tuolloinkin. Erityi­sesti Ruotsissa oli oltu huoles­tu­neita suoma­laisen yhteis­kunnan ja työmark­ki­noiden tilanteesta.

Sosiaa­li­mi­nis­teri K.A. Fager­holm oli vedonnut työnan­ta­ja­jär­jes­töihin, että ne tunnus­tai­sivat työnte­ki­jä­puolen aseman. Näin kirkas­tet­tai­siin maakuvaa aidosti länsi­mai­sena demokra­tiana. Tämä oli myös edellytys Ruotsin myöntämän avun saamiseksi.

Moniää­ni­syys, kuule­minen ja neuvot­telu ovat tärkeitä voima­va­roja konfliktin ratkaisemisessa.

Kun työnan­ta­ja­jär­jes­töjen edustajat oikeasti pereh­tyivät muiden pohjois­maiden käytän­töihin, ei tilanne jättänyt tulkin­nan­varaa. Toisen maail­man­sodan alkaessa hetken vallinnut oppor­tu­nismi palkkojen laske­mi­sesta ja ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen vaiku­tus­vallan heiken­tä­mi­sestä unohdettiin.

Valis­tu­neim­pien työnan­ta­jien parissa oli ymmärrys siitä, että ammat­tiyh­dis­tys­liik­keellä oli myös sellaista osaamista, joka oli erittäin tärkeää talou­delle, työelä­mälle ja yhteis­kun­nalle. Näkemy­se­roista huoli­matta oli olemassa jotain, jonka puolesta kamppailla ja toimia yhdessä.

Viimeis­tään syksystä 2023 alkaen Suomessa on puhuttu työmark­ki­noiden konflik­tista. Syynä on hallitus­ohjelma, jossa kriisin varjolla pyritään yksipuo­li­sesti muutta­maan myös suoma­laista työmark­ki­na­kult­tuuria ja poliit­tista kulttuuria.

Moniää­ni­syys, kuule­minen ja neuvot­telu ovat tärkeitä voima­va­roja konfliktin ratkai­se­mi­sessa. Lukuisten tutki­joiden mukaan ne ovat myös tärkeimpiä pohjois­maisen demokra­tian arvoista.

Jo 1939–1940 osoitet­tiin, että yksisil­mäi­syys ei kuulu moder­niin demokra­tiaan. Jos pääte­tään tai toimi­taan yksin, tai kuullaan vain harvojen näkemyksiä, ei ole yhteisiä tavoit­teita. Kyseessä ei ole demokratia. Se ei nimit­täin ole vain vaali­tu­losten tuomaa vallan­käytön mandaattia, eikä varsin­kaan sanelua. Ei edes kriisitilanteissa.

Tammi­kuussa 2024 maailman ja Suomen tilanne oli taas kerran ainut­laa­tuinen. Euroo­passa riehui sota. Pande­miasta ja lamasta tuskin tarvitsee ketään muistuttaa. Tärkeitä ratkai­suja tarvit­tiin ja tarvi­taan yhä.

Histo­rial­lista on se, että demokra­tiaan vetoava hallitus ja kuiskaa­jansa eivät ole osoit­ta­neet halua ratkaista kriisiä yhdessä. Tammi­kuussa 2024 työnte­ki­jä­puolen edustajat olivat kokoon­tu­neet kosio­ret­kelle Senaa­tin­to­rille muistut­ta­maan yhdessä tekemisen tärkey­destä sankoin joukoin, mutta uusia kihla­jaisia ei nähty.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton erikoistutkija.

Lähteet:
Dahl, Robert A., On democ­racy, New Haven: Yale Univer­sity Press 1998.
Ojala, J., Roitto, M., & Karonen, P. ”Tillväxt och demokrati: om ekono­mins politiska långtid­sef­fekter.” In H. Meinander, P. Karonen, & K. Östberg (Eds.), Demokra­tins drivkrafter: kontext och särdrag i Finlands och Sveriges demokra­tier 1890–2020 (pp. 151–188, 457–464). Svenska litte­ra­tur­sälls­kapet i Finland; Appell Förlag.
Seymour Martin Lipset (toim.), The Encyclo­pedia of Democ­racy. Vol. III, Washington D.C.: CQ, Books 1995.
Työväen kalen­teri 1941.
Wuokko, Maiju et. al. Loput­tomat kihla­jaiset. Yritykset ja kolmi­kan­ta­kor­po­ra­tismi Suomessa 1940–2020. Siltala 2020.
Neder­gaard Peter & Wivel Anders (toim.) The Routledge Handbook of Scandi­na­vian Politics. Abingdon: Routledge 2017.