Matti Roitto: Tammikuun kihlaus loi pohjan sopimusyhteiskunnalle

Tammikuussa 1940 maailman ja Suomen tilanne oli poikkeuksellinen sekä huolestuttava. Euroopassa riehui sota. Muistissa oli vielä myös se, miten 1918–1922 maailman yli tuhoisasti pyyhkäisseen pandemian vaikutukset kestivät paljon itse tautia pidempään. Maailmanlaajuinen lama oli kurittanut niin koti- kuin kansantalouksia siinä missä yrityksiäkin.

Vuoden 1941 Työväenkalenterissa oli katsaus työmarkkinasuhteista. Siinä kerrottiin että ”…tammikuussa 1940 Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto ja Suomen Työnantajain Keskusliitto julkaisivat yhteisen julkilausuman, jossa nämä keskusjärjestöt sopivat siitä, että niiden, sekä niiden jäsenjärjestöjen kesken erimielisyyksien sattuessa pyritään luottamuksellisessa hengessä neuvottelemaan ratkaisun löytämiseksi.”

Kyse oli ”Tammikuun kihlauksena” myöhemmin tunnetusta sopimuksesta, jossa järjestäytyneet työnantajat tunnustivat työntekijäpuolen ammatillisen keskusjärjestön ”päteväksi työntekijäetujen edustajaksi”. Sopimuksen vaikutuksista ei tuolloin ollut tietoa, mutta se oli aikalaisille historiallinen.

Kihlauksen pohjalta rakennettiin ajan saatossa laaja, kolmikantainen neuvottelutapa, sopimusyhteiskunta. Ristiriidoista huolimatta saatiin luotua työmarkkinapoliittinen kulttuuri, jossa pyrittiin etsimään yhteistä tietä, edistämään kaikkien etua. Luotiin rakenteet, joilla estettiin vain ennakko-oletuksiin, pelkoihin, toiveisiin ja uskomuksiin pohjautuva hätiköity päätöksenteko jopa suuren paineen alla. Väliaikaiseksi tarkoitettu sopimus oli merkittävä voimavara vuosikymmeniä, koska se toimi.

Itsestään tämä ei tapahtunut. Ulkoinen uhka yhdisti suomalaisia 1939–1940. Valitettavan harvoin talvisodan ihmettä pohtiessa muistetaan, että Pohjoismaista haettiin oppia tuolloinkin. Erityisesti Ruotsissa oli oltu huolestuneita suomalaisen yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tilanteesta.

Sosiaaliministeri K.A. Fagerholm oli vedonnut työnantajajärjestöihin, että ne tunnustaisivat työntekijäpuolen aseman. Näin kirkastettaisiin maakuvaa aidosti länsimaisena demokratiana. Tämä oli myös edellytys Ruotsin myöntämän avun saamiseksi.

Moniäänisyys, kuuleminen ja neuvottelu ovat tärkeitä voimavaroja konfliktin ratkaisemisessa.

Kun työnantajajärjestöjen edustajat oikeasti perehtyivät muiden pohjoismaiden käytäntöihin, ei tilanne jättänyt tulkinnanvaraa. Toisen maailmansodan alkaessa hetken vallinnut opportunismi palkkojen laskemisesta ja ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan heikentämisestä unohdettiin.

Valistuneimpien työnantajien parissa oli ymmärrys siitä, että ammattiyhdistysliikkeellä oli myös sellaista osaamista, joka oli erittäin tärkeää taloudelle, työelämälle ja yhteiskunnalle. Näkemyseroista huolimatta oli olemassa jotain, jonka puolesta kamppailla ja toimia yhdessä.

Viimeistään syksystä 2023 alkaen Suomessa on puhuttu työmarkkinoiden konfliktista. Syynä on hallitusohjelma, jossa kriisin varjolla pyritään yksipuolisesti muuttamaan myös suomalaista työmarkkinakulttuuria ja poliittista kulttuuria.

Moniäänisyys, kuuleminen ja neuvottelu ovat tärkeitä voimavaroja konfliktin ratkaisemisessa. Lukuisten tutkijoiden mukaan ne ovat myös tärkeimpiä pohjoismaisen demokratian arvoista.

Jo 1939–1940 osoitettiin, että yksisilmäisyys ei kuulu moderniin demokratiaan. Jos päätetään tai toimitaan yksin, tai kuullaan vain harvojen näkemyksiä, ei ole yhteisiä tavoitteita. Kyseessä ei ole demokratia. Se ei nimittäin ole vain vaalitulosten tuomaa vallankäytön mandaattia, eikä varsinkaan sanelua. Ei edes kriisitilanteissa.

Tammikuussa 2024 maailman ja Suomen tilanne oli taas kerran ainutlaatuinen. Euroopassa riehui sota. Pandemiasta ja lamasta tuskin tarvitsee ketään muistuttaa. Tärkeitä ratkaisuja tarvittiin ja tarvitaan yhä.

Historiallista on se, että demokratiaan vetoava hallitus ja kuiskaajansa eivät ole osoittaneet halua ratkaista kriisiä yhdessä. Tammikuussa 2024 työntekijäpuolen edustajat olivat kokoontuneet kosioretkelle Senaatintorille muistuttamaan yhdessä tekemisen tärkeydestä sankoin joukoin, mutta uusia kihlajaisia ei nähty.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton erikoistutkija.

Lähteet:
Dahl, Robert A., On democracy, New Haven: Yale University Press 1998.
Ojala, J., Roitto, M., & Karonen, P. ”Tillväxt och demokrati: om ekonomins politiska långtidseffekter.” In H. Meinander, P. Karonen, & K. Östberg (Eds.), Demokratins drivkrafter: kontext och särdrag i Finlands och Sveriges demokratier 1890–2020 (pp. 151–188, 457–464). Svenska litteratursällskapet i Finland; Appell Förlag.
Seymour Martin Lipset (toim.), The Encyclopedia of Democracy. Vol. III, Washington D.C.: CQ, Books 1995.
Työväen kalenteri 1941.
Wuokko, Maiju et. al. Loputtomat kihlajaiset. Yritykset ja kolmikantakorporatismi Suomessa 1940–2020. Siltala 2020.
Nedergaard Peter & Wivel Anders (toim.) The Routledge Handbook of Scandinavian Politics. Abingdon: Routledge 2017.