Poik­keuk­sel­li­nen päänavaus

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­teen neuvo­teltu uusi kolmi­vuo­ti­nen työeh­to­so­pi­mus on laadul­taan poik­keuk­sel­li­nen työmark­ki­na­kier­rok­sen päänavaus.

Neuvot­te­lut käyn­nis­tyi­vät viral­li­sesti 12.9.2024 ja päät­tyi­vät 20.2.2025. Yli viiden kuukau­den ajan­jak­soon sisäl­tyi yli 20 valta­kun­nan­so­vit­te­li­jan johdolla pidet­tyä istun­toa. Sen lisäksi tule­vat lukui­sat osapuol­ten kesken käydyt neuvot­te­lut sekä valmis­te­leva, tunnus­te­leva ja muu yhtey­den­pito. Osapuo­let pääsi­vät teks­ti­ky­sy­myk­sistä yhtei­seen käsi­tyk­seen jo proses­sin alku­vai­heessa, mutta ratkaisu palkan­ko­ro­tuk­sista saavu­tet­tiin vasta edellä mainit­tuna helmi­kui­sena iltana. Näin pitkäksi veny­nyt neuvot­te­lua­jan­jakso ei ole kenen­kään etu.

Pitkän keston yksi taus­ta­te­kijä on neuvot­te­lu­jen poik­keuk­sel­li­nen asetelma. Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den palk­ka­rat­kai­sun piirissä on noin 90 000 työn­te­ki­jää, mutta sillä on merkit­tävä ohjaus­vai­ku­tus kaik­kien noin 2,5 miljoo­nan suoma­lai­sen palkan­saa­jan tule­viin palkankorotuksiin.

Asetel­man taus­talla on maan halli­tuk­sen epäon­nis­tu­nut puut­tu­mi­nen työmark­ki­noi­den toimin­taan. Ensin­nä­kin se suun­nit­teli, on toteut­ta­nut ja edel­leen kaavai­lee uusia työn­te­ki­jöi­den asemaa heiken­tä­viä lakeja, jotka keikaut­ti­vat työmark­ki­noi­den neuvot­te­lua­se­tel­man työnan­ta­jia suosi­vaksi. Toiseksi se asetti palkan­ko­ro­tuk­sille lain­sää­dän­töön sovit­te­lu­jär­jes­tel­män kautta kytkey­ty­vän katon. Näin ollen pääna­vaus­so­pi­muk­sen sorvaa­jat eli tekno­lo­gia­teol­li­suu­den neuvot­te­luos­a­puo­let olivat omissa rooleis­saan ja omilla valta­kir­joil­laan paljon enem­män varti­joina kuin mihin voivat todel­li­suu­dessa suora­nai­sesti vaikut­taa. Työmark­ki­noi­den sisään raken­nettu epäsuh­tai­suus ei ole järkevä tapa toimia.

Pääna­vaus­so­pi­mus ei olisi synty­nyt ilman painetta.

SAK:laiset ammat­ti­lii­tot avasi­vat neuvot­te­lu­kier­rok­sen tavan­omai­sesta poike­ten yhtei­sellä julki­lausu­tulla palkan­ko­ro­tus­ta­voit­teella. Sitä seurasi toimin­nal­li­nen koor­di­naa­tio. Teol­li­suus­lii­ton työtais­te­lu­jen rinnalla nähtiin muiden liit­to­jen järjes­tä­miä tuki­työ­tais­te­luja ja omia työtais­te­luja. Osto­voi­ma­kuo­pan täyt­tävä pääna­vaus­so­pi­mus ei olisi synty­nyt ilman painetta. Toisaalta kilpai­lu­kyky ei tällä sopi­muk­sella vaarantunut.

Mielen­kiin­toi­nen piirre tekno­lo­gia­teol­li­suu­den neuvot­te­luissa oli myös se, että etukä­teen vaikeiksi arvioi­dut teks­ti­ky­sy­myk­set eivät sellai­siksi muodos­tu­neet. Merkit­tävä osa maan halli­tuk­sen työn­te­ki­jöi­hin kohdis­ta­mista heiken­nyk­sistä on työeh­to­so­pi­muk­sen määräyk­sillä torjuttu. Se on tulos, jolla on rahal­li­nen ja työelä­män laatuun sisäl­tyvä arvonsa.

Työmark­ki­noi­den neuvot­te­lu­kier­ros on edel­leen kesken. Loppu­tu­losta ei voida vielä arvioida. Selvää kuiten­kin on, että sopi­mista tarvi­taan myös tule­vai­suu­dessa. Sen sujuva toteu­tu­mi­nen edel­lyt­tää neuvot­te­lu­jär­jes­tel­män uudistamista.