Laura Bergdahl toivoo työelämän asenteiden muuttuvan siten, että nuorten työllistämisen kynnys laskee.

Helsin­ki­läinen Laura Bergdahl haluaa nuorille töitä ja enemmän teolli­suutta pääkaupunkiin

3.3.2025

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT ANNIKA RAUHALA

Nuorten vaikeudet saada töitä huolet­tavat helsin­ki­läistä Laura Bergdahlia, joka toivoo kaupungin ottavan roolia työllis­tä­jänä. Päättä­jien tulisi myös huolehtia siitä, että teolliset työpaikat eivät katoa pääkau­pun­gista kokonaan.

ALUE- JA KUNTAVAALIT 2025

Vaali­päivä 13.4.
Ennak­ko­ää­nestys 2.–8.4.

– Pitäisi edes yrittää, että nuoret pääsevät työelä­mään kiinni, vetoaa Laura Bergdahl.

– Itse pääsin 16-vuoti­aana töihin suoraan perus­kou­lusta. Myöhemmin opiskelin oppiso­pi­mus­kou­lu­tuk­sella graafi­seksi kuvaa­jaksi, ja olen ollut samassa yrityk­sessä vuodesta 1988.

Jälki­kä­sit­te­li­jänä Nordic Labelissa työsken­te­levä Bergdahl haluaisi saman­kal­taisia polkuja työelä­mään nykynuo­ri­solle. Oppiso­pimus tai vastaava järjes­tely voisi tarjota suunnan heillekin, joille koulun­käynti on hankalaa ja urahaa­veet vielä hämärän peitossa.

– Mitä minä olen puhunut nuorten kanssa, niin eiväthän he välttä­mättä tiedä edes, mitä kaikkia töitä on olemassa. Eivätkä osaa päättää, mitä alaa lähti­sivät opiskelemaan.

KAUPUNKI VOISI NÄYTTÄÄ YRITYKSILLE MALLIA

Bergdahl on havainnut, että yrityk­sillä on kovin korkea kynnys ottaa töihin nuoria. Hän näkisi mielel­lään asenteiden muuttuvan.

– Vanhemman konkarin rinnalle voisi tulla oppimaan. Ei kaikki työ nykyään­kään vaadi pitkää koulu­tusta. Tämä minunkin työni on sellaista, että parissa viikossa pystyisin opetta­maan sen, sanoo Bergdahl, jonka tehtä­viin kuuluu lääke- ja elintar­vi­ke­teol­li­suu­dessa käytet­tä­vien etiket­tien leikkaa­mista ja pakkaamista.

Vanhemman konkarin rinnalle voisi tulla oppimaan.

Helsin­gissä kaupunki saisikin omalta osaltaan edistää nuorten työnsaantia. Esimer­kiksi vihera­lueiden ja puutar­hojen hoito, kunnos­sa­pito ja huolto sekä tietyt tehtävät vanhus­ten­hoi­dossa ovat sellaisia töitä, joissa nuorille kannat­taisi tarjota mahdollisuus.

Samalla Helsinki voisi kiillottaa kilpeään, sillä kaupungin maine työan­ta­jana on viime vuosina kärsinyt pahoja kolhuja.

– Kaupunki on esimer­kiksi vähätellyt palkan­mak­susot­ku­jaan. Ei yksityisen puolen työnan­taja voisi toimia noin.

LAURA BERGDAHL

Helsinki
Jälki­kä­sit­te­lijä
Nordic Label Oy, Helsinki

HELSINKIKIN TARVITSEE TEOLLISUUTTA

Jos nuorilla on vaikeaa, ei helppoa ole taval­li­sella keski-ikäisellä työnte­ki­jäl­lä­kään. Valta­kunnan tason politii­kassa kyyti on ollut kylmää, kun hallitus on muun muassa rajoit­tanut lakko-oikeutta merkittävästi.

– Nehän vievät meiltä kohta kaikki oikeudet. Kyllä duuna­rilla täytyy olla oikeus lakkoilla.

Kyllä duuna­rilla täytyy olla oikeus lakkoilla.

Duuna­riam­mat­tien arvos­ta­mi­ses­sakin Helsinki voisi kulkea vasta­vir­taan ja osoittaa kaavoi­tus­po­li­tii­kal­laan ymmär­tä­vänsä teollisten työpaik­kojen merki­tyksen. Bergdahl asuu Mylly­pu­rossa Itä-Helsin­gissä. Alueella oli aiemmin runsaasti teolli­suus­yri­tyksiä, mutta niiden määrä on vuosien saatossa vähentynyt.

– Onhan täällä esimer­kiksi Roihu­pellon teolli­suusalue ja Hertto­nie­mes­säkin on teolli­suus­yri­tyksiä. Mutta tuntuu, että niitäkin koko ajan ajetaan ahtaam­malle ja jyrätään asunto­ra­ken­ta­misen tieltä. Kyllä Helsin­kiinkin pitäisi saada lisää teollista tuotantoa, ettei kaikki olisi vain kontto­ri­hommia ja etätöitä.

EI ÄÄNTÄ LUOTTAMUSTEHTÄVIEN HAALIJALLE

Toisin kuin muualla Suomessa, Helsin­gissä ei järjes­tetä aluevaa­leja vaan ainoas­taan kunta­vaalit, koska pääkau­punki on tarpeeksi iso hoita­maan hyvin­voin­tia­lueen tehtävät. Helsingin kaupun­gin­val­tuusto käyttää siis samaa päätös­valtaa kuin aluevaltuustot.

Bergdahl aikoo antaa äänensä sellai­selle ehdok­kaalle, joka ymmärtää nuorten asiaa, työelämää ja teolli­suutta. Kysee­seen ei kuiten­kaan tule polii­tikko, joka haalii itsel­leen liikaa luotta­mus­teh­täviä, koska kaupun­gin­val­tuu­tetun tehtä­viin ei jäisi tarpeeksi aikaa.

– Jos ehdokas on vaikka minis­teri, niin en äänes­täisi häntä, koska siinä olisi yhdelle ihmiselle liikaa työtä. Ei silti, en äänestä kuiten­kaan nykyisiä halli­tus­puo­lueita, eli se sulkee minis­terit jo muutenkin pois. Kansan­edus­taja voi ehkä olla, jos hoitaa molemmat tehtävät kunnolla. Mutta ei sellainen, joka kuuluu kaikkiin mahdol­li­siin kissanristiäisporukoihin.

Vaikka yhteis­kun­nal­liset asiat kiinnos­tavat, Bergdahl ei ole itse ollut vaaleissa ehdok­kaana eikä sellaista harkitsekaan.

– En uskal­taisi ottaa niin isoa viittaa harteilleni.

 

Tekijä kysyi Teolli­suus­liiton jäseniltä, millaiset asiat kiinnos­tavat heitä eniten alueel­li­sessa ja kunnal­li­sessa päätök­sen­teossa. Lue muut haastattelut:

Rääkky­lä­läinen Jussi Karppanen kaipaa vahvempaa elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa

Sodan­ky­lä­läinen Antti Mattila toivoo kunta­päät­tä­jiltä sopeu­tu­mista uuteen

Tampe­re­lainen Tuomas Antila äänestää puoluetta, joka ajaa työnte­ki­jöiden etuja

LUE MYÖS:

Huoli palve­luista ajaa äänes­tä­mään alue- ja kuntavaaleissa

Riku Aalto: ”Alue- ja kunta­vaa­leissa mitataan myös halli­tuksen kannatus”