Rääkky­lä­läinen Jussi Karppanen kaipaa vahvempaa elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa

ALUE- JA KUNTAVAALIT 2025

Vaali­päivä 13.4.
Ennak­ko­ää­nestys 2.–8.4.

Jussi Karppasen päivit­täinen työmatka Rääkky­lästä Joensuuhun on noin 60 kilometriä. John Deeren metsä­ko­ne­tah­taalla kokoon­pa­ni­jana työsken­te­le­välle miehelle matka ei ole kummoinen sen enempää kilomet­reissä kuin ajassakaan.

– Kesäke­leillä kolme varttia. Vuoden­ajan vaihtelut tekevät matkasta mukavan. Laskin, että työmatkan varrelle osuu kätevästi viisi S‑markettia ja kaksi K‑kauppaa.

Päivit­täisten ruokaos­tosten tekemi­sessä valin­nan­varaa on, mutta selviy­ty­mis­matka Rääkkylän arkito­del­li­suu­desta osaksi Suomen Monacoa – ehdotettua Itä-Suomen eritys­ta­lous­a­luetta – tuntuu Karppa­sesta juuri nyt kovin pitkältä.

SUOMEN KÄRJESTÄ

Palataan hetkeksi 1960-luvun alkupuo­lelle. Tuolloin Rääkky­lässä oli asukkaita liki 7 000. Ammat­ti­kou­lu­tus­paik­koja oli Pohjois-Karja­lassa niukasti, nekin paikat Joensuussa. Tulevai­suu­teen katso­vassa Rääkky­lässä ymmär­ret­tiin ammatil­lisen koulu­tuksen tärkeys. Koulu­tus­ka­peikkoa kuromaan heräsi ensim­mäi­senä paikal­linen Marttayh­distys, joka käynnisti kämppäe­män­tä­kurssin vuonna 1962.

Ammat­ti­kurs­sien järjes­tä­minen muuttui kunnal­li­seksi toimin­naksi jo seuraa­vana vuonna. Vuoteen 1971 mennessä ammat­ti­kurs­si­kes­kus­tar­jonta Rääkky­lässä oli Suomen laajimpia. Tarjolla oli lukuisia koulu­tusa­loja keittäjän perus­kurs­seista puusor­vaa­jiin ja putkia­sen­ta­jasta lujite­muo­vi­työn­te­ki­jöihin. Koulu­tuksen myötä Rääkky­lään tavoi­tel­tiin myös pienteol­li­suutta ja muuta yritys­toi­mintaa. Kehitys­toi­mien takaa löytyy joukko aktii­visia vaikut­ta­ja­per­soonia, yhteisön keskus­hah­moja ja visionäärejä.

POHJALUKEMIIN

Nyt Rääkky­lässä asukkaita on alle 2 000. Väestö­en­nus­teen käyrä on alati laskeva. Väki vähenee ja ikääntyy. Väestöl­linen huolto­suhde huolettaa.

Huolto­suhde kuvaa alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttä­neiden osuutta suhteessa 15–64-vuotiaaseen työikäi­seen väestöön. Luku ilmaisee, montako lasta tai vanhuuse­lä­kei­käistä on sataa työikäistä kohden. Mitä pienempi väestöl­lisen huolto­suh­teen luku, sitä parempi on huolto­suhde. Tilas­to­kes­kuksen laskel­missa Rääkkylän väestöl­linen huolto­suhde on vuoteen 2035 mennessä Suomen kehnoin, 149.

Asioista päättä­mään pitäisi valita sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti tietävät asioista.

Rääkkylän Oravi­sa­losta kotoisin oleva Karppanen on nähnyt Rääkkylän hurjan raken­ne­muu­toksen. Hän muistaa ajat, jolloin keskus­tassa oli parikin ravin­tolaa, iltaisin ja viikon­lop­puisin niihin jonotet­tiin. Oli kolme pankkia, sairaa­la­tar­vik­keita valmis­tava vanutehdas ja vahvaa maataloutta.

– Rääkkylä on aina ollut maata­lous­pi­täjä. Maata­lous­val­tai­suus näkyi siinäkin vaiheessa, kun armeijan jälkeen tein timpurin hommia 23 vuotta. Kivisalmen silta­työ­maalta se alkoi, sittemmin omako­ti­talot ja maata­lous­ra­ken­ta­minen työllisti paljon.

Vaikka Rääkkylä on saanut kivuliasta osumaa maata­louden alasajosta, kunnassa on yhä elintar­vi­kealan tuotantoa ja jalos­tusta. Karppasen listalla ilonai­heita ovat myös ilmas­toin­ti­ka­na­vien puhdistus- ja tarkas­tus­vä­li­neiden valmis­taja Rääkkylän Pelti- ja Metal­lityö Oy, muovi­pul­loja ja kanis­te­reita pakkaa­valle teolli­suu­delle valmis­tava Rääkkylän Pakkaus Oy, koneel­li­seen puunkor­juuseen erikois­tunut Metsä Majoinen Oy, Hirsi­veis­tämö Laasonen sekä Liperin Ikkuna Oy, jolla on valmis­tusta sekä Liperin Yllämyl­lyllä että Rääkkylässä.

– Nyt S‑pankin asioita voi hoitaa marke­tissa. Osuus­pan­kissa kassa-asioita voi hoitaa yhtenä päivänä viikossa. Kirkon­ky­lällä kunnan­talon yhtey­dessä on Marttojen lounas­kahvio, joka palvelee arkisin.

PUOLUEPOLITIIKKA SOTKEE

Jussi Karppanen seuraa aktii­vi­sesti yhteis­kun­nal­lisia asioita, paikal­lis­po­li­tii­kasta lähtien. Äänioi­keut­taan hän on käyttänyt aina. Alue- ja kunta­vaa­lien alla asioita tulee ruodi­tuksi myös kuntosalikäynneillä.

– Pojat juuri viimeksi kunto­sa­lilla visioivat, että vuoteen 2040 mennessä naapu­ri­kunnat ovat jo liitty­neet Rääkkylään!

Vuosien mittaan Karppas­takin on kosis­keltu mukaan kunnal­lis­po­li­tiik­kaan. Tuloksetta.

– Pieneen kuntaan ei pitäisi puolue­po­li­tiikkaa sotkea ensin­kään. Asioista päättä­mään pitäisi valita sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti tietävät asioista. Politiikka menee helposti suhmu­roin­niksi. Jollakin ihmisellä saattaa olla ihan hyviäkin ideoita, mutta jos hän osuu olemaan väärän puolueen kannat­taja, niin ideoita ei sitten notee­rata. Itse äänestän ihmistä, en puoluetta.

JUSSI KARPPANEN

Rääkkylä
Kokoon­pa­nija
John Deere Forestry Oy, Joensuu

LOGISTIIKKA PUHUTTAA

Pinta-alaltaan Rääkkylä on Pohjois-Karjalan toiseksi pienin kunta. Vesis­töjen ympäröimä kunta rajautuu etelässä ja lännessä Orive­teen, pohjoi­sessa Jänis­sel­kään ja idässä Pieneen ja Suureen Onkamoon.

Vesistöt rajoit­tavat saaristo-osakun­naksi nimetyssä Rääkky­lässä liikku­mista, sillä Hammas­lahden ja Joensuun suuntaan koilli­sessa ainoa tie kulkee kapean kannaksen halki. Pohjoi­seen Liperin suuntaan kuljet­taessa Arvin­salmi ylite­tään lossilla. Aiemmin myös Oravi­sa­loon ja Varpa­sa­loon kuljet­tiin losseilla, mutta yhteydet korvat­tiin vuosina 1983 ja 2000 valmis­tu­neilla silloilla.

Parasta aikaa Rääkky­lässä taite­taan peistä siitä, pitäi­sikö Arvin­salmen lossi korvata sillalla. Karppanen vastustaa kalliin sillan raken­ta­mista, kuten moni muukin. Muhkeat silta­rahat on monen mielestä fiksumpaa käyttää tiestön kunnossapitoon.

– Arvin­salmen lossi on kulttuu­rinen osa Rääkkylää, ihan matkai­lu­valtti. Olen kuullut väitet­tävän, ettei lossin kyytiin isot metsä­ko­neet sovi. En minä ainakaan vielä ole urallani nähnyt niin isoja metsä­ko­neita, ettei­vätkö lossin kyytiin mahdu.

Metsä­ko­neita Karppanen on nähnyt ja nyt jo 20 vuoden ajan niitä Joensuussa kokoon­pannut. Miehen äänessä kuuluu innostus, kun hän kuvailee Deeren uuden H‑sarjan kokoon­panon etene­mistä. Motot ovat jo linjalla, ajoko­neiden vuoro on kesällä. Työtään kokoon­pa­nossa tekee koulu­tettu ammat­ti­lainen: autona­sen­taja, auton mootto­ria­sen­taja ja konea­sen­tajan ammat­ti­tut­kinnon työn ohessa suorit­tanut mies.

TERVEISIÄ ISOLLE KIRKOLLE!

Vaali­ke­väänä Karppa­sella on vahva viesti tuleville päättä­jille: Rääkkylän kurssia pitää saada käännetty elinkei­no­po­li­tiikan ja teollis­ta­misen suuntaan. Helppoa se ei tule olemaan, sillä Karppasen mukaan kohta­lok­kaat päätökset tehdään Helsingissä.

– Isolla kirkolla on päätetty, että ihmiset ajetaan isoihin kasvu­kes­kusiin. Pääkau­pun­ki­seutu, Turku ja Tampere voittavat. Kuopion ja Oulun seutu on siinä rajoilla, muu Suomi kärsii. Aivan ymmär­ret­tävää on, että nuoret lähtevät sinne, missä töitä on.

Aivan ymmär­ret­tävää on, että nuoret lähtevät sinne, missä töitä on.

Itärajan Karppanen näkisi mieluiten asuttuna. Mitä tulevai­suus tuo tulles­saan, se voi Karppasen mukaan olla kiinni ”parista hullusta”, jotka voivat kriit­tistä nappia maail­massa painaa.

– Siinä olisi isommat kaupungit pian murusina. Vaan tänne Rääkky­lään sitten sopii tulla. Meillä on täällä upea luonto, Suomen ensim­mäinen ja kattava valokui­tu­verkko ja huomat­tavan kohtuu­hin­taisia asuntoja myynnissä. Vuokra­taso ei ihan niin kilpai­lu­ky­kyinen olekaan, Joensuun hinnoissa jo.

Rääkky­lään mielivää perhettä saattaa houku­tella sekin tieto, että kunta aikoo rakentaa uuden koulun. Miljoo­na­hank­kee­seen ryhdy­tään, sillä nykyinen koulu­ra­kennus ei ole enää järkevin kustan­nuksin remon­toi­ta­vissa. Muilla järjes­te­lyillä osasaa­ris­to­kunnan lasten koulu­mat­koista tulisi liian pitkiä.

Karppanen tervehtii myöntei­sesti ajatusta Itä-Suomen erityis­ta­lous­a­lu­eesta. Itä-Suomen tulevai­suutta pohtinut työryhmä on heittänyt pallon halli­tuk­selle, jonka on määrä selvittää, voidaanko itäiseen Suomeen perustaa erityis­ta­lous­alue. Erityis­ta­lous­alue voisi saada käyttöönsä esimer­kiksi verokan­nus­timen tai jonkin alueel­lisen tuen. Alue tai alueet voisivat koostua esimer­kiksi vihreää siirtymää edistä­vistä teolli­sista keskittymistä.

– Voisi Rääkky­läkin olla osa Suomen Monacoa. Vaan saattaa puhe erityis­ta­lous­a­lu­eesta olla ihan vaan sanahelinää.

Tekijä kysyi Teolli­suus­liiton jäseniltä, millaiset asiat kiinnos­tavat heitä eniten alueel­li­sessa ja kunnal­li­sessa päätök­sen­teossa. Lue muut haastattelut:

Sodan­ky­lä­läinen Antti Mattila toivoo kunta­päät­tä­jiltä sopeu­tu­mista uuteen

Helsin­ki­läinen Laura Bergdahl haluaa nuorille töitä ja enemmän teolli­suutta pääkaupunkiin

Tampe­re­lainen Tuomas Antila äänestää puoluetta, joka ajaa työnte­ki­jöiden etuja

LUE MYÖS:

Huoli palve­luista ajaa äänes­tä­mään alue- ja kuntavaaleissa

Riku Aalto: ”Alue- ja kunta­vaa­leissa mitataan myös halli­tuksen kannatus”