Rääkkyläläinen Jussi Karppanen kaipaa vahvempaa elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa
”Kulttuuri on hieno asia, mutta ei sillä ruoka pöytään tule. Vahvempaa elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa tänne kaivataan. Yksi teollinen työpaikka toisi mukanaan 2–3 muuta työpaikkaa”, Pohjois-Karjalan Rääkkylässä asuva Jussi Karppanen pohtii kunta- ja aluevaalien kynnyksellä.
ALUE- JA KUNTAVAALIT 2025
Vaalipäivä 13.4.
Ennakkoäänestys 2.–8.4.
Jussi Karppasen päivittäinen työmatka Rääkkylästä Joensuuhun on noin 60 kilometriä. John Deeren metsäkonetahtaalla kokoonpanijana työskentelevälle miehelle matka ei ole kummoinen sen enempää kilometreissä kuin ajassakaan.
– Kesäkeleillä kolme varttia. Vuodenajan vaihtelut tekevät matkasta mukavan. Laskin, että työmatkan varrelle osuu kätevästi viisi S-markettia ja kaksi K-kauppaa.
Päivittäisten ruokaostosten tekemisessä valinnanvaraa on, mutta selviytymismatka Rääkkylän arkitodellisuudesta osaksi Suomen Monacoa – ehdotettua Itä-Suomen eritystalousaluetta – tuntuu Karppasesta juuri nyt kovin pitkältä.
SUOMEN KÄRJESTÄ
Palataan hetkeksi 1960-luvun alkupuolelle. Tuolloin Rääkkylässä oli asukkaita liki 7 000. Ammattikoulutuspaikkoja oli Pohjois-Karjalassa niukasti, nekin paikat Joensuussa. Tulevaisuuteen katsovassa Rääkkylässä ymmärrettiin ammatillisen koulutuksen tärkeys. Koulutuskapeikkoa kuromaan heräsi ensimmäisenä paikallinen Marttayhdistys, joka käynnisti kämppäemäntäkurssin vuonna 1962.
Ammattikurssien järjestäminen muuttui kunnalliseksi toiminnaksi jo seuraavana vuonna. Vuoteen 1971 mennessä ammattikurssikeskustarjonta Rääkkylässä oli Suomen laajimpia. Tarjolla oli lukuisia koulutusaloja keittäjän peruskursseista puusorvaajiin ja putkiasentajasta lujitemuovityöntekijöihin. Koulutuksen myötä Rääkkylään tavoiteltiin myös pienteollisuutta ja muuta yritystoimintaa. Kehitystoimien takaa löytyy joukko aktiivisia vaikuttajapersoonia, yhteisön keskushahmoja ja visionäärejä.
POHJALUKEMIIN
Nyt Rääkkylässä asukkaita on alle 2 000. Väestöennusteen käyrä on alati laskeva. Väki vähenee ja ikääntyy. Väestöllinen huoltosuhde huolettaa.
Huoltosuhde kuvaa alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden osuutta suhteessa 15–64-vuotiaaseen työikäiseen väestöön. Luku ilmaisee, montako lasta tai vanhuuseläkeikäistä on sataa työikäistä kohden. Mitä pienempi väestöllisen huoltosuhteen luku, sitä parempi on huoltosuhde. Tilastokeskuksen laskelmissa Rääkkylän väestöllinen huoltosuhde on vuoteen 2035 mennessä Suomen kehnoin, 149.
Asioista päättämään pitäisi valita sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti tietävät asioista.
Rääkkylän Oravisalosta kotoisin oleva Karppanen on nähnyt Rääkkylän hurjan rakennemuutoksen. Hän muistaa ajat, jolloin keskustassa oli parikin ravintolaa, iltaisin ja viikonloppuisin niihin jonotettiin. Oli kolme pankkia, sairaalatarvikkeita valmistava vanutehdas ja vahvaa maataloutta.
– Rääkkylä on aina ollut maatalouspitäjä. Maatalousvaltaisuus näkyi siinäkin vaiheessa, kun armeijan jälkeen tein timpurin hommia 23 vuotta. Kivisalmen siltatyömaalta se alkoi, sittemmin omakotitalot ja maatalousrakentaminen työllisti paljon.
Vaikka Rääkkylä on saanut kivuliasta osumaa maatalouden alasajosta, kunnassa on yhä elintarvikealan tuotantoa ja jalostusta. Karppasen listalla ilonaiheita ovat myös ilmastointikanavien puhdistus- ja tarkastusvälineiden valmistaja Rääkkylän Pelti- ja Metallityö Oy, muovipulloja ja kanistereita pakkaavalle teollisuudelle valmistava Rääkkylän Pakkaus Oy, koneelliseen puunkorjuuseen erikoistunut Metsä Majoinen Oy, Hirsiveistämö Laasonen sekä Liperin Ikkuna Oy, jolla on valmistusta sekä Liperin Yllämyllyllä että Rääkkylässä.
– Nyt S-pankin asioita voi hoitaa marketissa. Osuuspankissa kassa-asioita voi hoitaa yhtenä päivänä viikossa. Kirkonkylällä kunnantalon yhteydessä on Marttojen lounaskahvio, joka palvelee arkisin.
PUOLUEPOLITIIKKA SOTKEE
Jussi Karppanen seuraa aktiivisesti yhteiskunnallisia asioita, paikallispolitiikasta lähtien. Äänioikeuttaan hän on käyttänyt aina. Alue- ja kuntavaalien alla asioita tulee ruodituksi myös kuntosalikäynneillä.
– Pojat juuri viimeksi kuntosalilla visioivat, että vuoteen 2040 mennessä naapurikunnat ovat jo liittyneet Rääkkylään!
Vuosien mittaan Karppastakin on kosiskeltu mukaan kunnallispolitiikkaan. Tuloksetta.
– Pieneen kuntaan ei pitäisi puoluepolitiikkaa sotkea ensinkään. Asioista päättämään pitäisi valita sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti tietävät asioista. Politiikka menee helposti suhmuroinniksi. Jollakin ihmisellä saattaa olla ihan hyviäkin ideoita, mutta jos hän osuu olemaan väärän puolueen kannattaja, niin ideoita ei sitten noteerata. Itse äänestän ihmistä, en puoluetta.
JUSSI KARPPANEN
Rääkkylä
Kokoonpanija
John Deere Forestry Oy, Joensuu
LOGISTIIKKA PUHUTTAA
Pinta-alaltaan Rääkkylä on Pohjois-Karjalan toiseksi pienin kunta. Vesistöjen ympäröimä kunta rajautuu etelässä ja lännessä Oriveteen, pohjoisessa Jänisselkään ja idässä Pieneen ja Suureen Onkamoon.
Vesistöt rajoittavat saaristo-osakunnaksi nimetyssä Rääkkylässä liikkumista, sillä Hammaslahden ja Joensuun suuntaan koillisessa ainoa tie kulkee kapean kannaksen halki. Pohjoiseen Liperin suuntaan kuljettaessa Arvinsalmi ylitetään lossilla. Aiemmin myös Oravisaloon ja Varpasaloon kuljettiin losseilla, mutta yhteydet korvattiin vuosina 1983 ja 2000 valmistuneilla silloilla.
Parasta aikaa Rääkkylässä taitetaan peistä siitä, pitäisikö Arvinsalmen lossi korvata sillalla. Karppanen vastustaa kalliin sillan rakentamista, kuten moni muukin. Muhkeat siltarahat on monen mielestä fiksumpaa käyttää tiestön kunnossapitoon.
– Arvinsalmen lossi on kulttuurinen osa Rääkkylää, ihan matkailuvaltti. Olen kuullut väitettävän, ettei lossin kyytiin isot metsäkoneet sovi. En minä ainakaan vielä ole urallani nähnyt niin isoja metsäkoneita, etteivätkö lossin kyytiin mahdu.
Metsäkoneita Karppanen on nähnyt ja nyt jo 20 vuoden ajan niitä Joensuussa kokoonpannut. Miehen äänessä kuuluu innostus, kun hän kuvailee Deeren uuden H-sarjan kokoonpanon etenemistä. Motot ovat jo linjalla, ajokoneiden vuoro on kesällä. Työtään kokoonpanossa tekee koulutettu ammattilainen: autonasentaja, auton moottoriasentaja ja koneasentajan ammattitutkinnon työn ohessa suorittanut mies.
TERVEISIÄ ISOLLE KIRKOLLE!
Vaalikeväänä Karppasella on vahva viesti tuleville päättäjille: Rääkkylän kurssia pitää saada käännetty elinkeinopolitiikan ja teollistamisen suuntaan. Helppoa se ei tule olemaan, sillä Karppasen mukaan kohtalokkaat päätökset tehdään Helsingissä.
– Isolla kirkolla on päätetty, että ihmiset ajetaan isoihin kasvukeskusiin. Pääkaupunkiseutu, Turku ja Tampere voittavat. Kuopion ja Oulun seutu on siinä rajoilla, muu Suomi kärsii. Aivan ymmärrettävää on, että nuoret lähtevät sinne, missä töitä on.
Aivan ymmärrettävää on, että nuoret lähtevät sinne, missä töitä on.
Itärajan Karppanen näkisi mieluiten asuttuna. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, se voi Karppasen mukaan olla kiinni ”parista hullusta”, jotka voivat kriittistä nappia maailmassa painaa.
– Siinä olisi isommat kaupungit pian murusina. Vaan tänne Rääkkylään sitten sopii tulla. Meillä on täällä upea luonto, Suomen ensimmäinen ja kattava valokuituverkko ja huomattavan kohtuuhintaisia asuntoja myynnissä. Vuokrataso ei ihan niin kilpailukykyinen olekaan, Joensuun hinnoissa jo.
Rääkkylään mielivää perhettä saattaa houkutella sekin tieto, että kunta aikoo rakentaa uuden koulun. Miljoonahankkeeseen ryhdytään, sillä nykyinen koulurakennus ei ole enää järkevin kustannuksin remontoitavissa. Muilla järjestelyillä osasaaristokunnan lasten koulumatkoista tulisi liian pitkiä.
Karppanen tervehtii myönteisesti ajatusta Itä-Suomen erityistalousalueesta. Itä-Suomen tulevaisuutta pohtinut työryhmä on heittänyt pallon hallitukselle, jonka on määrä selvittää, voidaanko itäiseen Suomeen perustaa erityistalousalue. Erityistalousalue voisi saada käyttöönsä esimerkiksi verokannustimen tai jonkin alueellisen tuen. Alue tai alueet voisivat koostua esimerkiksi vihreää siirtymää edistävistä teollisista keskittymistä.
– Voisi Rääkkyläkin olla osa Suomen Monacoa. Vaan saattaa puhe erityistalousalueesta olla ihan vaan sanahelinää.
Tekijä kysyi Teollisuusliiton jäseniltä, millaiset asiat kiinnostavat heitä eniten alueellisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa. Lue muut haastattelut:
Sodankyläläinen Antti Mattila toivoo kuntapäättäjiltä sopeutumista uuteen
Helsinkiläinen Laura Bergdahl haluaa nuorille töitä ja enemmän teollisuutta pääkaupunkiin
Tamperelainen Tuomas Antila äänestää puoluetta, joka ajaa työntekijöiden etuja
LUE MYÖS:
Huoli palveluista ajaa äänestämään alue- ja kuntavaaleissa
Riku Aalto: ”Alue- ja kuntavaaleissa mitataan myös hallituksen kannatus”