Valtiontalous ei perustele työntekijöihin kohdistuvia heikennyksiä

Valtiontalouden tasapaino on tärkeä tavoite, ja sen tasapainossa pitäminen on tärkeä tehtävä. Valtion ei pidä joutua velka- tai velanhoitokriisiin. Siitä kärsivät kaikki. Valtiontalous ei kuitenkaan ole kriisissä. Jotain tästä kertonee jo sekin, että valtionvelan kansainväliset luottoluokittajat ovat arvioineet Suomen talouden näkymät vakaiksi ja pitäneet Suomen luokituksen ennallaan toiseksi parhaimmalla mahdollisella tasolla.

Leikkauksiksi ja heikennyksiksi luonnehdittavia kansalaisiin kohdistuvia politiikkatoimia on tyypillisesti perusteltu valtiontaloudesta huolehtimisella. Kielenkäyttö on usein nojannut pakkoon. Raskaiden toimenpiteiden toteuttaminen on välttämätöntä tai muuten käy kalpaten. Politiikkatoimet eivät kuitenkaan ole automaattisia seurauksia jostain tietystä taloudellisesta tilanteesta. Ne ovat valintoja.

Joskus aikaisemmin kansalaisten palveluihin ja erityisesti huonommassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvia leikkauksia perusteltiin negatiivisella yhdenvertaisuudella. On jokaisen velvollisuus osallistua ja kiristää vyötä. Vallitseva tilanne on toinen. Kaikki eivät ole talkoissa mukana. Maan hallituksen linjaamat heikennykset kohdistuvat työntekijöihin ja työttömiin.

Näköala on synkkä. Kun irtosanomiskynnystä madalletaan, seuraus on työsuhteiden epävarmuuden lisääntyminen. Kun työttömyysturvan tasoa alennetaan rajusti nykyiseen verrattuna, astuvat taloushuolet ja epävarmuus aikaisempaa herkemmin osaksi työttömien arkea.

Edunvalvonnan aika on nyt.

SAK:n laskelmien mukaan suurimmalle osalle työttömistä jäisi maan hallituksen toteuttamien heikennysten jälkeen käteen 900 euroa kuukaudessa. Se on pieni summa missä päin Suomea tahansa. Kun edellä kuvatun lisäksi työttömyyden aikana ei saisi tulevaisuudessa ansaita itsenäisesti senttiäkään ilman, että työttömyysturvaa leikataan, eikä aikuiskoulutustukea ole saatavilla, on rakennettu ilkeä loukku.

Valtion ensi vuoden talousarvio vaikuttaa suoraan kansalaisten käytettävissä oleviin tuloihin ja tukipalvelujen määrään ja laatuun. Erityisen huonossa asemassa ovat ihmiset, jotka joutuvat useiden heikennysten kohteeksi. Ahdinko ja sen kasautuminen vaikeuttavat elämässä eteenpäin pääsemistä. Tämän vaihtoehtona päättäjillä on edelleen käytettävissä leikkausten välttäminen ja kannustavien tukipalvelujen tarjoaminen.

Maan hallituksen työntekijöihin kohdistamiin heikennyksiin reagoitiin ay-liikkeessä, Teollisuusliitossa ja sen aktiivisten jäsenten keskuudessa ensin ehkä hieman epäuskoisesti; voiko tämä olla totta? Tilanteen valjettua tahtotila vahvistui nopeasti.  Työntekijöiden ja heitä edustavien tahojen useat viestit on jo raportoitu mediassakin. Edunvalvonnan aika on nyt.