Avainsana: politiikka

Jari Nilosaari: Asiantuntijat hakusessa

Kesälomat on pian pidetty ja hiljaiselo päättyy. Loman aikana seurasin julkista keskustelua niin politiikan, koronaepidemian kuin työmarkkinoidenkin osalta. Usein ihmettelin eri ”asiantuntijoiden” kommentteja sekä lausuntoja milloin mihinkin asiaan. Etenkin ihmettelin sitä, että samoilta henkilöiltä kyseltiin kaikkiin noihin kolmeen aihepiiriin kommentteja. Ja mikä ihmeellisintä, näitä lausuntoja sitten leviteltiin mediassa asiantuntijalausuntoina ja todisteina siitä, kuinka huonosti koronaepidemiaa on hoidettu, kuinka väärää politiikkaa nykyinen valtioneuvosto tekee tai kuinka työmarkkinoita sekä paikallista sopimista tehdään täysin väärin.

Kuinka moni näistä lausuntojen antajista tietää, mitä työehtosopimuksissa on sovittu ja mitä näiden pykälien takana on sekä mitä niillä on tarkoitettu sovittavaksi? Osa lausuntojen antajista ei tiedä, mitä lain mukaan voi sopia, jos työehtosopimusta ei ole. Silti nämä lausuntojen antajat ja media levittävät tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Työehtosopimukset eivät estä sopimista, vaan mahdollistavat sen noudattaen sopimisjärjestystä ja sopimisen tapoja, jotka on sovittu yhteisesti yrityksiä edustavien järjestöjen kanssa.

Jos työehtosopimukset poistuvat, kapenevat sopimisen mahdollisuudet etenkin työaikojen ja osin muiden sopimismahdollisuuksien, kuten vuosilomien, osalta. Niin sanotut ”asiantuntijat” kuitenkin väittävät, että työehtosopimusten poistuminen helpottaa paikallista sopimista ja vain taivas on rajana sopimisille. Näin ei kuitenkaan ole, koska tällöin sopimista rajoittavat pakottavat lait sekä alojen yleinen taso tai pitkäaikaiset käytännöt. Tämä voi olla myös työnantajille todellinen yllätys, joka vaikeuttaa yritysten liiketoimintaa ja kilpailukykyä.

Työehtosopimukset eivät estä sopimista, vaan mahdollistavat sen.

Asiantuntijoita työmarkkinoilla ovat ne, jotka ovat sopimukset tehneet ja soveltavat niitä. Eivät ne, jotka ovat niitä silloin tällöin lukeneet tai kuulleet niistä. Jotkut väittävät, että työntekijäliitot eivät tiedä paikallisista sopimuksista eivätkä paikallisesta sopimisesta mitään. Puhutaan vain liiton ”herroista” tai ”rouvista” tai liiton norsunluutornista. Kuinka monet näistä niin sanotuista ”asiantuntijoista” edes tietävät, ketkä ovat työntekijäliiton osalta neuvottelijoina neuvottelukunnissa, johtokunnissa tai liiton hallituksessa. Väitän, että monikaan ei tule ajatelleeksi sitä, että näissä paikoissa istuvat ne todelliset asiantuntijat, jotka myös soveltavat sopimuksia käytäntöön ja tekevät paikallisia sopimuksia. Neuvotteluissa ovat mukana myös liittojen henkilökunnan parhaat asiantuntijat, jotka tietävät, mitä on sovittu ja mitä sopimuksilla on tarkoitettu.

Miksi meiltä ei sitten useinkaan kysytä lausuntoja työmarkkina-asioihin? Siinäpä kysymys, jota on hyvä miettiä. Halutaanko, että äänemme ei kuulu? Onko kyseessä tahto heikentää työntekijöiden asemaa työpaikoilla? Syynä voi olla myös ideologinen toive, että liittojen toimintaa pitää rajoittaa.

Toivonkin, että todellisia asiantuntijoita kuullaan ja oikeaa tietoa paikallisista sopimisesta välitetään niin tiedotusvälineissä kuin myös työpaikoilla.

JARI NILOSAARI
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

10.8.2021

VIERAILIJA: Antti Puupponen: Ketä päättäjä kuuntelee?

”Hyvää päivää. Onko valtuutettu puhelimessa? Huomasin, että tulevan kokouksenne esityslistalla on edustamaani yhteisöä koskeva asia. Päätösehdotuksessa ei ole nyt huomioitu meidän näkökulmaamme. Mielestäni ehdotus on myös lainvastainen. Haluan perustella asiaa vielä tarkemmin.”

Tällainen puhelu saattaa kuulostaa kunnallisen luottamushenkilön korvaan tutulta. Sitä voidaan pitää vaikuttajaviestintänä tai lobbauksena. Niillä tarkoitetaan pyrkimyksiä vaikuttaa päätöksentekoon erilaisen vuorovaikutuksen ja keskustelujen kautta.

Koronakriisin ohella on menossa useampia yhteiskunnallisia murroksia, kuten talouden murros ja kestävyysmurros. Osa ihmisistä ja yrityksistä näkee murroksessa mahdollisuuden. Toisille se tuntuu pelottavalta, ja heistä entinen toimintatapa vaatii puolustamista. Lobbaamista tehdäänkin sekä uusien asioiden puolesta että niitä vastaan. Tällä on iso vaikutus yhteiskunnalliseen kehitykseen ja sen nopeuteen. Asia on havaittavissa esimerkiksi kestävyysmurroksessa etsittäessä ratkaisuja liikennejärjestelyihin, yhdyskuntasuunnitteluun tai kestävämpiin julkisiin hankintoihin.

Koronakriisi on korostanut sähköisen viestinnän merkitystä. Poliittinen päätöksentekijä kohtaakin lobbausta todennäköisesti ensimmäiseksi sähköpostin välityksellä. Kriisin alussa moni päättäjä huomasi, miten erilaisten sähköpostiviestien määrä kasvoi. Toisaalta myös roskapostia tuli enemmän, ja erilaiset huijaritkin aktivoituivat.

Päättäjän on syytä selvittää lobbaamisen taustat ja motiivit.

Kuntavaalit osuvat nyt keskelle kriisin hoitoa. Vaikka lobbauksen kannalta EU, eduskunta ja lainsäädäntötyö ovat kiinnostavampia kohteita, niin myös tulevia kuntapäättäjiä lobataan. Esimerkiksi yritykset, järjestöt, puolueet ja ammattiliitot lobbaavat myös kunnissa. Myös tavalliset kuntalaiset tekevät lobbausta itselleen tärkeissä kysymyksissä. Lobbaus onkin sekä ammattimaista että arkipäiväistä toimintaa.

Lobbauksen merkitystä perustellaan sillä, että kukaan päättäjä ei ole kaikkien alojen asiantuntija. Osaavalta ja asiantuntevalta lobbaustaholta voi saada arvokasta tietoa päätöksentekoon. Parhaimmillaan tämä johtaa hyvähenkisiin dialogeihin ja auttaa tekemään päätöksiä. Myös kuntapäättäjän on itse hyvä hallita tiettyjä lobbaustaitoja edistäessään kuntansa asioita laajemmassa verkostossa. Kyse on pohjimmiltaan edunvalvontatyöstä.

Koronakriisin yhteydessä on ollut nähtävissä myös asian toinen puoli. Kun muutos on nopeaa ja päätöksiä on tehtävä ripeästi, niin helposti tulee myös virhearviointeja ja hätiköityjä ratkaisuja. Päättäjän onkin oltava tarkkana siinä, ketä kuuntelee. Vastuu päätöksestä jää päättäjälle.

Miten sitten arvioida lobbauksen luotettavuutta? Lobbarin on hyvä toimia avoimesti. Päättäjän on syytä selvittää lobbaamisen taustat ja motiivit sekä miettiä, mitä muita tahoja tulisi kuunnella, jotta näkökulma pysyy riittävän monipuolisena. Lisäksi päättäjät tarvitsevat myös koulutusta kriisitilanteiden päätöksentekoon ja siihen, miten toimitaan erilaisten sidosryhmien kanssa. Hyvänä ohjenuorana toimii myös kuntalaki, joka velvoittaa edistämään kunnan ja sen asukkaiden etua sekä toimimaan arvokkaasti luottamustehtävän edellyttämällä tavalla.

Koronakriisin alussa nostettiin esiin vanha viisaus: ”Pidä pää kylmänä ja sydän lämpimänä.” Se on hyvä ohje myös kunnalliseen päätöksentekoon ja sidosryhmätoimintaan. Suoranaisia huijausyrityksiä varten on olemassa myös tietokoneen delete-näppäin. Sekin voi olla joissain tilanteissa keino edistää kestävämpää murrosta ja päätöksenteon laillisuutta. Siitä hyötyvät lopulta kaikki.

ANTTI PUUPPONEN
Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan dosentti, joka työskentelee Jyväskylän yliopistossa yliopistotutkijana Just food -hankkeessa, jossa tutkitaan reilua, kestävää ja ilmastoviisasta ruokajärjestelmää. Hänellä on kokemusta myös kunnallisista luottamustehtävistä.

10.3.2021

KUNTAVAALIT: Riku Aalto: Kunnissa päätetään ihmisten arjesta

”Kunnissa päätetään ihmisten arkeen monin tavoin vaikuttavista asioista. Teollisuusliiton jäsenten pitää huolehtia siitä, että heidän äänensä kuuluu kunnallisessa päätöksenteossa”, Riku Aalto sanoo.

KUVA YLLÄ: Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti oli noin 59 prosenttia. Jokaisen annetun äänen painoarvo oli siten melkein kaksi ääntä, kun joka toinen ääni jätettiin antamatta. Miksi luovuttaa valta muille, kun se on mahdollista pitää itsellä, Riku Aalto kommentoi.

5.2.2021

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan kunnallinen päätöksenteko on monella tavalla yhteydessä liiton jäsenten arkeen.

– Jäsenemme käyttävät julkisia palveluja todella paljon. Esimerkkeinä voi mainita päiväkodit, koulut, terveydenhoidon, sosiaalipalvelut ja vapaa-ajan aktiviteetit. Melkoinen osa elämässä viihtymisestä muodostuu siitä, että nämä palvelut ovat kunnissa kunnossa.

Edellisen lisäksi kunnilla on Aallon mukaan tärkeä rooli yritysten toimintaedellytysten luomisessa.

– On erittäin tärkeää, että kunnissa toimii yksityisiä yrityksiä, jotka tuovat työpaikkoja ja sitä kautta julkiselle sektorille verorahoja. Vain sillä tavalla voidaan hyvinvointiyhteiskunta rahoittaa ja vain siten pystytään lunastamaan kansalaisille annettu hyvinvointilupaus.

– Käytännön keinoja ovat esimerkiksi kaavoitus, luvittaminen ja muut yrityksille suunnatut palvelut, joilla vaikutetaan niiden mahdollisuuksiin toimia ja investoida. Kysymys on samalla myös siitä asenteesta, millä yritystoimintaan kunnissa suhtaudutaan. Meille on tärkeää, että kunnissa ymmärretään teollisuuden merkitys hyvinvoinnin tuottajana.

TYÖNTEKIJÖIDEN ÄÄNI KUULUVIIN

Aallon mukaan kuntiin tarvitaan lisää teollisuustaustaisia työntekijöitä päättämään asioista.

– On melko tyypillistä, että kuntien palkkalistoilla työskentelevät ovat valtuustoissa ja hallituksissa hyvin edustettuina, mutta palveluiden käyttäjien edustus voi olla vähän heikommissa kantimissa.

– Kuntavaalit ovat erinomainen paikka tasapainottaa tätä asetelmaa niin, että kuntien tuottamia palveluja ovat aikaisempaa enemmän päättäjinä arvioimassa myös teollisista taustoista tulevat ihmiset.

Ihmiset maksavat kuntaveroja aika paljon. Pelkästään siksi on hyvä olla kiinnostunut kuntien palveluista ja niistä päättämisestä.

Teollisuusliiton tavoitteena on Aallon mukaan se, että liiton jäsenten ja teollisuustyöntekijöiden ääni kuuluu kunnallisessa päätöksenteossa.

– Kun asioita tarkastellaan ja perustellaan eri näkökulmista, tulee päätöksenteosta avoimempaa ja laajemmin kuntalaisten tarpeet huomioon ottavaa. Tässä on teollisen toiminnan ja hyvinvoinnin yhteyden esiin nostamisen rinnalla se toinen syy, miksi Teollisuusliitto tukee taloudellisesti ja viestinnällisesti kuntavaaleissa ehdolla olevia jäseniään puoluekantaan katsomatta.

ARVOKASTA JA KUNNIOITETTAVAA

Hallintotieteiden maisteriksi kunnallispolitiikan oppiaineesta aikanaan valmistunut Aalto kehottaa Teollisuusliiton jäseniä ryhtymään ehdokkaiksi ja äänestämään kuntavaaleissa.

– Ihmiset maksavat kuntaveroja aika paljon. Pelkästään siksi on hyvä olla kiinnostunut kuntien palveluista ja niistä päättämisestä. Toinen puoli on sitten se, että itselle ja työkavereille tärkeät asiat tulevat varmimmin kunnallisessa päätöksenteossa huomioon otetuiksi, kun niitä on viemässä eteenpäin teollisuustaustaisia, palkansaajien asioita tuntevia ihmisiä.

– Kannustan liittomme jäseniä ryhtymään ehdokkaiksi tai aktiivisesti tukemaan ehdokkaiksi ryhtyneitä jäseniä. Tukemisen ei välttämättä tarvitse olla muuta kuin keskustelua siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja miten kuntalaiset kokevat palvelut. Sekin riittää jo monesti, että on ehdokkaan rinnalla, antaa palautetta ja merkin siitä, että ehdokkuus on huomioitu.

– Kunnallispolitiikkaan osallistuminen on arvokasta ja kunnioitettavaa työtä, Aalto toteaa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA KITI HAILA

Riku Aalto: Työmarkkinat politisoituvat

Viimeaikaiset tapahtumat niin työmarkkinoilla kuin politiikassakin haastavat ammattiyhdistysliikettäkin miettimään omia toimiaan ja tekemistään yhteiskunnallisissa asioissa.

15.12.2020

Työnantajapuoli näyttää siirtävän panoksiaan enemmän poliittiseen vaikuttamistyöhön kuin varsinaiseen työmarkkina-asioiden hoitamiseen ammattiliittojen kanssa. Työnantajapuoli tekee sen myös hyvin taitavasti.

Työnantajien edunvalvonta politisoituu. Entistä vähemmän on niitä, jotka uskovat sopimusyhteiskunnan kykyyn tuottaa tasapainoisia ratkaisuja, joissa huomioidaan niin työnantajien kuin myös työntekijöiden tarpeet mahdollisimman hyvin.

”Politiikka pois ay-liikkeestä” on ollut mantra, jota ovat hokeneet niin työnantajat kuin myös palkansaajat vuosien mittaan. Näyttääkin siltä, että työnantajapuoli asemoi itsensä entistä enemmän poliittiseksi toimijaksi ja vaikuttajaksi. Tähän kun vielä lisätään Suomen Yrittäjien ja Keskuskauppakamarin voimakas yhteiskunnallinen rooli, niin minusta asia näyttää siltä, että erilaiset työnantajajärjestöt tms. käyvät kilpailua siitä, kenellä on parhaimmat vaikuttamismahdollisuudet poliittisiin toimijoihin.

Miten ammattiyhdistysliikkeen pitäisi reagoida asiaan vai pitäisikö reagoida mitenkään? On hyvä huomata, että liittojen jäsenmäärät ovat vuosien aikana pääsääntöisesti pienentyneet. Entistä suurempi joukko työntekijöistä ilmoittaa, että heitä eivät kiinnosta työehtosopimukset ja niistä saatavat edut.

Eivät kiinnosta luottamushenkilöt, lomakorvaukset eikä sairausajan palkat, muutamia mainitakseni. Lieneekö niin, että niiden menetyksen huomaa vasta sitten, jos niitä ei enää ole.

Jos työntekijöitä ei tulevaisuudessa enää kiinnosta kollektiivinen sopiminen, voittaako vai häviääkö yksittäinen työntekijä jotain, tämä on varmaan avainkysymys. Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Se lienee selvää, että työnantajajärjestöjen muuttuminen entistä poliittisemmiksi vaikuttaa samalla tavalla myös työntekijäjärjestöihin.

Voi myös pohtia, miten työmarkkinoiden silloin käy. Onko meillä säällisiä työpaikkoja ja millä ehdoilla töitä tehdään? Ja toisaalta, missä työrauha myydään? Se on itselleni tullut selväksi, että ainakaan Metsäteollisuus ei ole pohtinut edellä mainittuja asioita juurikaan.

Toimintaympäristömme on osittain muuttunut. Teollisuusliitto toimii muuttuneessa ympäristössä samoilla periaatteilla kuin aikaisemminkin. Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Talouteen vauhtia velkarahalla – ”Ensin hoidetaan kriisi ja sen jälkeen elvytetään”

Työelämäprofessori Vesa Vihriälän vetämän ”talousviisaiden” työryhmän ehdotukset Suomen talouden nostamiseksi koronakriisin aiheuttamasta montusta kestävään kasvuun saavat osakseen sekä kiitosta että ankaraa kritiikkiä.

– Olen samaa mieltä Vihriälän työryhmän kanssa siitä, että ensin hoidetaan kriisi ja sen jälkeen elvytetään velkarahalla. Akuutin kriisin aikana yritysten kiinteät kustannukset, kuten vuokrat, tulisi korvata valtion tuilla, etteivät yritykset menisi konkurssiin, Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen toteaa.

Hänen mielestään raportin arvio, että julkisen talouden 10 miljardin kestävyysvajetta pitäisi ryhtyä kuromaan umpeen vuodesta 2023 lähtien, olisi kannattanut jättää tekemättä.

– Taloustilanne ehtii elää sitä ennen mahdollisesti paljonkin. Tämän takia on liian aikaista arvioida julkisen talouden tilaa ja pidemmän aikavälin sopeutustoimien tarvetta.

POLITIIKKASUOSITUKSIA MUTUTUNTUMALLA

Vihriälän työryhmän raportissa väitetään, että tuloveroja ei voi korottaa, koska se heikentäisi talouden toimeliaisuutta. Siksi julkisen talouden kestävyysvajetta pitäisi ryhtyä kuromaan julkisia menoja leikkaamalla, rakenteellisilla uudistuksilla sekä kulutus- ja ympäristöveroja nostamalla.

Kososen mukaan raportin politiikkasuosituksissa ei ole huomioitu empiirisen taloustieteen tutkimustuloksia verokorotusten vaikutuksista talouskasvuun eikä muutenkaan syvällisesti analysoitu tilannetta.

– Taloustieteellinen tutkimus ei puolla näkemystä, jonka mukaan tuloverotuksen kiristämisellä olisi suuri negatiivinen vaikutus työllisyyteen, eikä tutkimus tue näkemystä, jonka mukaan tuloverojen kiristäminen olisi haitallista. Tuloverotus on vain yksi valtion talouspolitiikan instrumentti muiden joukossa.

Kosonen arvostelee raporttia myös siitä, että sen politiikkasuositusten vaikutuksia tulonjakoon ei ole otettu huomioon lainkaan.

– Jos julkista taloutta halutaan sopeuttaa sosiaaliturvaa leikkaamalla, muita kuin tuloveroja korottamalla tai “rakenteellisilla uudistuksilla”, jotka yleensä tarkoittavat työttömyysturvan heikennyksiä, suosivat uudistukset isompituloisia, Kosonen arvioi.

Hänen mukaansa raportin tarjoamat lääkkeet kasvattaisivat tuloeroja.

– Kulutusverot kohdistuvat suhteellisesti enemmän pienituloisiin kuten myös tukien leikkaukset. Sen sijaan valtion tuloveron kiristys kohdistuisi enemmän suurituloisiin. Raportin suositukset kuulostavat enemmän poliittisilta kuin tutkimukseen perustuvilta.

Vihriälän taloustyöryhmän mielestä nykyisen tasoisia hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa ei ole mahdollista rahoittaa. Pitääkö se paikkansa?

– Hyvinvointivaltiota voidaan pitää yllä, vaikka se vaatisi verojen kiristyksiä, jos niin halutaan. Maailma ei siihen lopu, jos tuloverojen tasoa vedetään pari pykälää takaisin ylöspäin. Jos tuloveroja ja kulutusveroja nostettaisiin laajapohjaisesti niin, aika pienillä verojen kiristyksillä saataisiin miljardeja valtion kassaan, tutkimusjohtaja Kosonen vastaa.

 

Kriisiajan talouspolitiikan viritykset

Suomen talous on nyt syöksykierteessä. Millä keinoin tästä taantumasta pitäisi pyrkiä ulos?

– Talouden kasvuun kääntämiseen tarvitaan miljardien eurojen suuruinen elvytyspaketti. Meidän mielestämme sen pääpainon tulisi olla julkisissa investoinneissa. Perinteisten infrahankkeiden lisäksi nyt olisi perusteltua panostaa myös ilmastonmuutoksen hillintään sekä koulutukseen ja tutkimukseen. Julkisen velan kasvua ei ole syytä tässä vaiheessa pelätä, SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta linjaa.

Hänen mielestään velkarahaa ei kannata silti tuhlata yleisiin tuloverojen alennuksiin, koska osa rahoista menee kuitenkin säästämiseen.

– Tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi tapa tukea ostovoimaa olisi parantaa määräajaksi työttömyysturvaa.

Kaukoranta painottaa, että varsinaisen laajamittaisen finanssipoliittisen elvytyksen aika ei ole vielä nyt.

– Hyvinvointipalvelujen merkitys korostuu kriisin keskellä. Poikkeusolot kasvattavat terveydenhuollon ja lastensuojelun kustannuksia. Siksi yritysten pystyssä pitämiseksi päätettyjen tukien lisäksi valtion tulisi vahvistaa kuntien rahoitusta, jotta tärkeät palvelut ja työpaikat voitaisiin turvata.

TYÖMARKKINOIDEN RAKENTEET HYVÄSSÄ JAMASSA

Vihriälän työryhmän raportti patistaa työmarkkinajärjestöjä uudistamaan työehdoista sopimisen käytänteitä ja purkamaan työmarkkinoiden säätelyä. Sen mielestä Suomen työmarkkinoiden jäykät rakenteet jarruttavat talouden ja työllisyyden kasvua. Kaukoranta muistaa kuulleensa samat marinat työmarkkinoiden suurista ongelmista ja joustojen tarpeesta monta kertaa aikaisemminkin. Hänen mukaansa työnantajajärjestöjen väitteet radikaalien työmarkkinauudistusten välttämättömyydestä perustuvat kuitenkin enemmän mielipiteisiin kuin tutkittuun tietoon.

– Muutama vuosi sitten julkaistun OECD:n raportin mukaan paras työllisyys ja alhaisin työttömyys saavutetaan sellaisissa työmarkkinajärjestelmissä, joissa työehdoista sopiminen on keskitettyä tai koordinoitua.

Kaukorannan mukaan tutkimustiedon valossa näyttää vahvasti siltä, että vahvoihin työehtosopimuksiin ja koordinaatioon rakentuva työmarkkinamalli on paras, kun taas laajan paikallisen sopimisen varaan rakentuva malli on työllisyyskehityksen kannalta huono.

VYÖNKIRISTYKSILLÄ PELOTTELU SYÖ KASVUN EVÄITÄ

Vihriälän työryhmä arvioi, että velkaelvytyksen jälkeen Suomen julkinen talous pitää palauttaa vakaalle pohjalle menojen leikkaamisesta, verojen korotuksista ja työehtojen heikentämisestä koostuvan kipupaketin avulla. Raportin mukaan sen toimeenpanemisen aikataulusta pitäisi pystyä sopimaan jo syksyllä. Kaukoranta on eri mieltä.

– Kriisin keskellä ei kannata tehdä hätäpäissään pitkälle meneviä rakenteellisia ratkaisuja, vaan suuret uudistukset tulee valmistella aina huolella.

Kaukoranta uskoo, että jo pelkkä keskustelu edessä olevista vyönkiristystoimista vaikuttaisi lamauttavasti kulutukseen ja investointeihin, mikä puolestaan heikentäisi kaavailtujen elvytysruiskeiden tehoa.

KENEN LAULUJA TALOUSTYÖRYHMÄN RAPORTISSA LAULETAAN

– Vihriälän työryhmän raportti painottaa, että nyt ei ole menoleikkausten aika, ja että kriisin jälkeen kasvu pitää käynnistää finanssipoliittisella elvytyksellä. Toivon, että poliitikot toimivat näiden ohjeiden mukaisesti, julkistalouden professori Matti Tuomala sanoo.

Hänen mielestään raportin pitkän aikavälin politiikkasuositukset rakentuvat kuitenkin jo ajat sitten paikkansa pitämättömiksi osoitetuille väitteille muun muassa julkisen sektorin oman tuotannon tehottomuudesta.

– Raportin uusliberalismin makuiset linjaukset eivät toki tulleet yllätyksenä. Ovathan sekä Vihriälä että Sixten Korkman markkinauskovaista sanomaa levittävän Elinkeinoelämän valtuuskunnan entisiä toimitusjohtajia, ja myös Bengt Holmström on julistautunut oikeistolaiseksi.

Tuomalan mielestä sitä voi silti pitää erikoisena, että neljää enemmän tai vähemmän oikeistolaista ekonomistia on pyydetty valmistelemaan kasvustrategia vihervasemmistoenemmistöiselle hallitukselle.

VÄHEMMÄN VIISAITA NEUVOJA

Vihriälän työryhmän raportin mukaan talouteen pitää ensin panna vauhtia julkisia menoja lisäämällä, mutta heti kun talous on saatu kasvuun, menoja pitää ryhtyä leikkaamaan tai veroja korottamaan. Tuomalan mielestä raportin tuputtamalle leikkausten tielle lähtemiselle ei ole mitään tarvetta, jos elvytys toimii niin kuin on tarkoitus.

– Kun talous on saatu kohtuulliseen kasvuun, niin se helpottaa nykyistasoisten hyvinvointipalvelujen ja sosiaalietuisuuksien ylläpitoa ja luo edellytyksiä niiden parantamiseen.

Tuomalan mielestä on tarpeetonta lyödä lukkoon sopeutustoimien keinovalikoimaa ja mittaluokkaa vuosiksi eteenpäin.

– Kukaan ei pysty ennustamaan talouden kehitystä vuosien päähän. Sen takia tällaisten tavoitteiden asettaminen on vahingollista talouden kehitykselle. Sopeutustoimista ennalta sopiminen rajoittaisi tarpeettomasti talouspolitiikan mahdollisuuksia tukea työllisyyden kasvua kulloisenkin suhdannetilanteen edellyttämin keinoin.

VELKAA NYKYISTEN JA TULEVIEN SUKUPOLVIEN PARHAAKSI

Valtion velka kasvaa kriisin aikana miljarditolkulla kuukaudessa, ja keskustelu siitä, keiden maksettavaksi velkavuori lopulta jää, käy kuumana.

– Vihriälän työryhmän raportissa toistetaan väärinkäsitystä, jonka mukaan nyt elävät ihmiset ottaisivat lainaa pelkästään lastemme kustannuksella.

Tuomala muistuttaa, että tosiasiassa suurinta osaa nyt otettavista veloista tulevat maksamaan jo elossa olevat ihmiset. Hänen mukaansa velan kasvua ei ole syytä kauhistella niin kauan kuin rahat käytetään talouden kehitystä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tukeviin julkisiin investointeihin.

– Valtio saa lainaa olemattomalla korolla, ja tällä hetkellä edes euroalueen jäykät alijäämäsäännöt eivät ole esteenä järkevän talouspolitiikan harjoittamiselle.

Tuomalan mielestä velkaelvytyksessä suurimmat panostukset tulisi panna nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaatua parantaviin kohteisiin, kuten koulutukseen, tutkimukseen, hyvinvointipalveluihin ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Petteri Männistö: Annetaan nuorille tilaa vaikuttaa

Yhä edelleen voi ay-aktiivien keskusteluissa kuulla lauseet: ”Nuoria ei vaikuttaminen kiinnosta. Miten heitä voisi saada mukaan toimintaan?”

Uskallan kuitenkin väittää, että nuoria kiinnostaa vaikuttaminen ja politiikka enemmän kuin koskaan aikaisemmin 2000-luvulla. Kun nuorisobarometriä tarkastelee ja omia kokemuksia analysoi, voi väittämän takana vahvasti olla.

Yhteiskunta, työ- ja sosiaalinen elämä ovat muuttuneet merkittävästi 2000-luvun aikana. Samalla ammattiliittojen rooli on muuttunut liittojen ”kultaiseen” aikaan verrattuna. Aikaisemmat tavat, puheet, toimintamallit ja tapahtumat eivät välttämättä enää sovi nuorten ajatusmaailmaan. Asioiden henkilökohtainen merkitys ja käytännönläheisyys korostuvat nuorilla yhä enemmän.

Elämme maailmassa, jossa olemme jatkuvasti maailmanlaajuisten uutissyötteiden ruokkimia. Tämän tietovirran alla ja jatkuvan nopean muutoksen aikana ihmisten sitoutuminen tiettyyn yksittäiseen toimintaan on lyhentynyt. Siksi nuorille pitää antaa vaikuttamisen mahdollisuus asioissa, jotka he arvioivat ja kokevat tärkeiksi. Ei siis mennä opastamaan nuoria, mihin heidän pitäisi vaikuttaa. Tässä olemme ammattiliitossa monesti menneet mönkään.

”Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.”

Nuorille pitää kokouksissa istumisen sijaan antaa aitoja mahdollisuuksia ottaa osaa ja toimia. Heille pitää tukea osoittaen tuottaa kokemuksia asioiden edistämisestä parempaan suuntaan. Hyvänä esimerkkinä nostan esille Operaatio Vakiduuni -kampanjan. Siinä nuoret siirtyivät yhdessä olemisesta yhdessä tekemiseen. He ryhtyivät taistelemaan nollatuntisopimuksia vastaan. Kokoushuoneista mentiin kaduille ihmisten joukkoon.

Tätä mallia käyttäen nuoret ovat useamman kerran todistaneet, että jopa 16-vuotias ammattikoulussa opiskeleva haluaa ja pystyy vaikuttamaan, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus, ja kun hänen annetaan itse päättää päämäärä, mihin vaikuttaa. Ammattiliiton tehtävä on tukea tätä toimintaa.

Paniikkinappulaa ei siis tarvitse painaa pohjaan. Sen sijaan meidän pitää rohkeasti siirtyä aikaisemmin opitusta pois ja kokeilla uusia toimintatapoja. Käytännön esimerkki on oppilaitosjärjestäminen, jossa tuemme opiskelijajäseniämme järjestäytymään ja vaikuttamaan asioihin silloin, kun he ovat havainneet jonkin epäkohdan oppilaitosten toiminnassa.

Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.

Nuorissa on tulevaisuus. Annetaan heille mahdollisuus ja tuki vaikuttaa.

PETTERI MÄNNISTÖ
Teollisuusliiton järjestötoimitsija

Kasvu, työllisyys ja toimeentulo

Teollisuusliiton omaksuman teollisuus- ja elinkeinopoliittisen ajatusmallin kolme kärkeä ovat vakaa talouskasvu, mahdollisimman korkea työllisyysaste ja työntekijöiden kunnollinen toimeentulo. Niiden saavuttamiseksi tarvitaan ymmärrys vientiteollisuuden merkityksestä talouden tukipilarina, vankkaa kilpailukykyä, laadukkaita tuotteita ja palveluja, toimenpiteitä työllisyysasteen kohottamiseksi sekä oikeudenmukainen palkkaus ja työehdot.

Tätä kokonaisuutta pohjustavat keskeiset taloudelliset ulottuvuudet ovat maailmantalous ja EU:n sisämarkkinat. Suomen on vaikutettava avoimen talouden, esteittä toimivien markkinoiden ja terveen kilpailun puolesta.

Kansantalouden tasolla jo mainittujen tavoitteiden edistämiseen niveltyy joukko tiiviisti toisiinsa kytkeytyviä osia. Palapelin voi aloittaa työvoimasta. Yrityksissä tarvitaan koulutettu, osaava ja motivoitunut henkilöstö sekä turvalliset, kehittyvät, laadukkaasti suunnitellut ja toteutetut työolot ja -prosessit. Ilman niitä esimerkiksi uusien teknologioiden käyttöön ottamisesta ei tulla saamaan saavutettavissa olevaa hyötyä irti. Oikeudenmukaisella palkkauksella puolestaan tarkoitetaan pohjimmiltaan sitä, että työstä saatavalla tulolla voi tulla toimeen, elättää itsensä ja perheensä. Sen toteutumiseksi tarvitaan esimerkiksi ostovoiman turvaavia palkkaratkaisuja.

Teollisen toiminnan edistämiseksi tarvitaan kasvuun ja menestymiseen tähtäävää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikkaa sekä rohkeutta ja kärsivällisyyttä tuloksia tavoiteltaessa. Innovaatioiden ja tuotekehityksen yksi tärkeä rajapinta on kestävä ja vastuullinen ilmastopolitiikka. Suomessa toimiva teollisuus on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna jo edistyksellisen toimijan asemassa, mutta paljon on vielä saavutettavissa.

Järkevä ohjenuora on kehittää teollisuutta ennemmin Suomessa kuin päästää se rajojen tuolle puolen, jolloin takeet kestävän kehityksen huomioon ottamisesta voivat olla kevyet. Silloin huomio on kiinnitettävä kotimaassa toimivan teollisuuden toimintaympäristöön. Suomessa se on vakaa. Muita tarvittavia tekijöitä ovat esimerkiksi kilpailukykyinen sähkön hinta ja saatavuus sekä hyvin toimiva infrastruktuuri.

Edellä kuvatun lisäksi tarvitaan myös yhteiskuntavastuullista yrityspolitiikkaa, jotta kasvun, toimeentulon ja työllisyyden tavoitteet voivat rinnakkain toteutua. Kysymyksessä on vuorovaikutussuhde. Viennin ja teollisuuden menestys ovat Suomen hyvinvoinnin ja työllisyyden kulmakiviä. Verovaroin ylläpidettävän hyvinvointimallin tarjoamat julkiset palvelut kuten koulutus sekä toimintaympäristöä muokkaavat ja kehitystä edistävät ohjelmat ja rahoitusmallit puolestaan ovat kestävän elinkeinopolitiikan harjoittamisen edellytyksiä. Niiden kanssa täysin verrannollisia kasvun ja menestyksen rakentajia omassa roolissaan ovat osaavat ja yrityksille tulosta tekevät työntekijät.

Siinä on samalla piirrettynä se iso kuva, joka on olemassa myös silloin, kun on aika neuvotella työehdoista, palkkauksesta ja työajoista, jossa kokonaisuudessa yksi osa on Teollisuusliiton tavoittelema palkattomien kiky-tuntien poistaminen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Lue tästä Teollisuusliiton teollisuus- ja elinkeinopoliittinen ohjelma