Anu-Hanna Anttila: Miten kävisi palkkojen, jos työntekijä sopisi niistä itse ilman työehtosopimuksia?

Esitimme tämän kysymyksen Teollisuusliiton pääluottamusmiehille huhtikuussa suhdannekyselyssä. Erilaisilla kysymyspatteristoilla selvitimme, minkälainen ja minkä tasoinen palkoista ja työehdoista sopiminen tuntuisi toimivimmalta. Vaihtoehtoja tarjottiin useita.

93 prosenttia pääluottamusmiehistä (N=1 013) kannatti nykyistä liittotasoista sopimista, jonka tuloksena syntyy yleissitova työehtosopimus.

Otsikossa esitetty kysymys mittaa palkkatason mahdollista muutosta nykyiseen. Kysymys on monella tavalla hankala, sillä vastauksen muodostamisessa pitäisi tietää ainakin kaksi keskeistä asiaa. Ensinnäkin se, minkälainen palkanmaksukyky työnantajayrityksellä on. Ja toiseksi tietenkin, onko työnantajalla palkanmaksuhalua.

Nykyinen laki yhteistoiminnasta yrityksissä (334/2007) velvoittaa työnantajaa antamaan tietoa pääluottamusmiehelle tuotannon, työllisyyden, kannattavuuden ja kustannusrakenteen näkymistä. Joten pääluottamusmiehillä pitäisi olla käsitys työnantajansa taloudellisesta tilasta eli palkanmaksukyvystä. Suhdannekyselyn vastausprosentti oli hyvä (44,9 %), joten tieto ja kokemus siivittivät pääluottamusmiesten arvioita.

Yleisimmin (68 %) pääluottamusmiehet arvioivat, että jos työtekijä itsekseen sopisi palkastaan ilman tessiä, niin lopputuloksena osan palkat laskisivat, osan nousisivat ja osan pysyisivät ennallaan. Näillä työpaikoilla palkkaerot väistämättä kasvaisivat.

Koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa?

Työnantajan maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta kertoo joka kuudes pääluottamusmies. Heidän työpaikoillaan laskisivat kaikkien palkat. Kymmenesosa veikkaisi käyvän niin, että kaikkien palkat pysyisivät ennallaan. Kaikkien palkat nousisivat -vaihtoehtoon ei uskottu (0 %) lainkaan.

Pääluottamusmiesten kirjoittamissa avovastauksissa (N=909) korostuu etenkin työnantajan palkanmaksuhalu. Toisin sanottuna asenne: koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa.

Kokemus puhuu pääluottamusmiehen äänellä. Vaikka palkanmaksukykyä olisi, ei monilta palkanmaksuhalua löydy. Metalliteollisuuden pääluottamusmiehet toteavat, ettei palkkoja haluta nostaa, vaikka ”Firma on tehnyt voittoa viimeiset kahdeksan vuotta” ja ”Jos yrityskohtaisesti ruvetaan sopimaan, silloin ”kasvoton raha” niittää kyllä kaiken tekemisen hinnan minimiin”.

Myöskään palkkaerojen kasvattamista ei katsota hyvällä. Työrauha häiriintyy ja palkkatasa-arvo pakenee, jos samasta tai samanarvoisesta työstä voisi maksaa mitä vain. Silloin neuvottelijan ”pärstäkerroin” tai konsernijohdon tuotto-odotukset vaikuttavat palkan tasoon entistä enemmän.

Kelvollisen palkkatason ja palkkatasa-arvon ehtona ovat yleissitovat työehtosopimukset. Niiden mukana sovitaan monista muistakin työn teettämisen ehdoista ja pelisäännöistä työpaikoilla. Siitä pääluottamusmiehet ovat erittäin yhtä mieltä. Näin nasevasti asian toteaa metallialan pääluottamusmies: ”Liitto ja työnantajat pitää saada pysymään neuvottelupöydässä. Se on loppupeleissä molempien etu.”

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton Toimialakatsaus (kevät 2021) löytyy täältä.

11.6.2021