Riku Aalto: Uuden työnantajayhdistyksen jäsenmäärä näyttää vähäiseltä

Teknologiateollisuuden uusi työnantajayhdistys kertoi jäsenmäärästään ensi kertaa. Nykytiedoilla on vaikea arvioida, onko yhdistys todellinen neuvottelukumppani Teollisuusliitolle.

6.9.2021

Teknologiateollisuuden työehtosopimus päättyy marraskuun lopussa, mutta neuvottelukierroksen ympärillä on vielä useita avoimia kysymyksiä.

Tilanne johtuu Teknologiateollisuus ry:n maaliskuisesta ilmoituksesta luopua valtakunnallisten työehtosopimusten tekemisestä ja perustaa uusi työnantajayhdistys neuvottelemaan valtakunnallisesti.

Uusi Teknologiateollisuuden työnantajat ry kertoi 6. syyskuuta järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, että se on hyväksynyt jäsenikseen hieman yli 200 yritystä, joissa työskentelee noin 33 000 työntekijää. Näiden lisäksi noin 60 yritystä oli hakenut jäsenyyttä, mutta hakemuksia ei oltu vielä käsitelty.

Uudessa yhdistyksessä mukana olevia yrityksiä ei nimetty, joten tässä vaiheessa ei ole tietoa, kuinka moni yrityksistä ja niiden työntekijöistä toimii teollisuusliittolaisilla sopimusaloilla.

Työehdoista tulee koko alaa koskevia, eli yleissitovia, jos työehtosopimuksen neuvotelleen työnantajayhdistyksen jäsenyrityksissä työskentelee vähintään noin puolet alan työntekijöistä.

Uuden työnantajayhdistyksen toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemi kertoi tiedotustilaisuudessa, ettei jo liittyneistä yrityksistä kerrota tarkemmin julkisuuteen, jotta jokainen yritys tekisi liittymispäätöksen omista lähtökohdistaan ja näin vältettäisiin ”sopuli-ilmiö”. Hän uskoi yleissitovuuden syntyyn teollisilla aloilla.

ONKO UUSI YHDISTYS NEUVOTTELUKYPSÄ?

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto toteaa, että uuden työnantajayhdistyksen jäsenmäärä näyttää vielä vähäiseltä. Lisätietoa tarvitaan muun muassa siitä, miten jäsenyritysten työntekijämäärä jakautuu sopimusaloittain ja henkilöstöryhmittäin.

– Ensin tutustutaan yhdistykseen ja sitten päätetään, onko uusi yhdistys neuvottelukypsä, Aalto toteaa.

Nykyisin teknologiateollisuudessa noin kaksi kolmesta yrityksestä on soveltanut työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella.

– Yrityksissä, jotka eivät ole liittyneet uuteen yhdistykseen, voidaan valmistautua tilanteeseen, jossa ei ole työehtosopimusta joulukuun ensimmäisenä päivänä, Aalto sanoo.

Aalto viestittää Teollisuusliiton jäsenille, että tulipa teknologiateollisuuteen yleissitovuutta tai ei, liitto neuvottelee jäsentensä työehdot työehtosopimuksen tasolle.

– Se voi olla pitkä tie, mutta työntekijöiden ei tarvitse pelätä ehtojen heikkenemistä, Aalto sanoo.

AIKATAULU ON TIUKKA

Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen korostaa, että ennen neuvottelujen alkua pitää olla tiedossa, ketä uusi työnantajayhdistys edustaa.

Aikataulu käy tiukaksi, sillä ilman uutta sopimusta joulukuussa ollaan sopimuksettomassa tilassa, jossa työrauhavelvoitetta ei enää ole.

– Totta kai meidänkin tavoitteemme on, että saadaan neuvoteltua sopimus. Ei ole itsetarkoitus ajaa työmarkkinakenttää sekasortoiseen tilaan, Virtanen toteaa.

Jyrki Virtanen
Jyrki Virtanen

Paikallisen sopimisen lisääminen toistuu työnantajapuolen tavoitteissa. Virtanen muistuttaa, että teknologiateollisuuden nykyisessä työehtosopimuksessa voidaan 70 kohdasta sopia toisin paikallisesti.

– Työpaikalla osapuolilla pitää olla sopimisen kulttuuri. Asia ei ratkea sillä, että sopimus vaihdetaan, kun paikallinen sopiminen on mahdollista nykyisissäkin sopimuksissa, Virtanen sanoo.

ITSENÄINEN TOIMIJA VAI BULVAANI?

Uudessa työnantajayhdistyksessä katsotaan, että suomalaista vientivetoista palkkamallia ei ole kuopattu, vaikka työnantajapuoli on hajauttanut työehdoista sopimista.

– Onko mitään relevanssia vientivetoisella mallilla, kun työnantajat eivät tunnu itsekään uskovan malliin, Aalto kysyy.

Virtanen pitää erikoisena, että työnantajapuoli toisaalta ajaa vientivetoista mallia, jossa kustannukset olisivat kaikille samat, mutta toisaalta haluaisi osalle yrityksistä eri ehdot, joiden myötä myös työvoimakustannukset poikkeaisivat yhteisesti sovitusta mallista.

– Toistaiseksi mietityttää kovasti, onko uusi yhdistys oikeasti itsenäinen toimija vai eräänlainen bulvaani työmarkkinoilla, Virtanen sanoo.

Uusi työnantajayhdistys toimii ainakin tämän vuoden ajan yhteisillä resursseilla Teknologiateollisuus ry:n kanssa. Toimitusjohtaja Ruohoniemi vakuutti tiedotustilaisuudessa, että uusi työantajayhdistyksen hallitus tekee päätökset itsenäisesti ja yhdistys on ensi vuonna aloittamassa oman jäsenmaksun perimisen.

TYÖEHTOJA OLTAVA VALMIS PUOLUSTAMAAN

Teknologiateollisuudessa yritysten tilauskannat ovat nyt yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n tiedotustilaisuudessa maalattiin kuitenkin kuvaa, jossa hyvä vaihe on väliaikainen ja johtuu koronatilanteen helpottamisesta ja julkisesta elvytyksestä.

Virtanen toteaa, ettei muista sopimusneuvotteluja, joiden alla työnantajien näkymä tulevaisuudesta olisi ollut positiivinen. Hän korostaa, että parasta on katsoa suurempaa kuvaa.

– Tilauskannat menevät ylös ja alas. Sopimukset pitää neuvotella johonkin siihen väliin.

Työnantajapuolen toimien takia tilanne on kiristynyt työmarkkinoilla, joten viimeistään nyt jokaisen työntekijän kannattaa kiinnostua työehtojen tulevaisuudesta.

– Jokaisen täytyy olla valmis puolustamaan omia työehtojaan, Virtanen sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT KITI HAILA

Työehtosopimus on tärkein jäsenetusi

Työehtosopimus on Teollisuusliiton sopimusaloilla tehtävää työtä ja sen teettämisen ehtoja määrittelevä perussopimus. Työehtosopimuksen sisältämät ehdot ovat luonteeltaan minimiehtoja, joita työnantajan pitää vähintään noudattaa kaikkiin työntekijöihinsä.

30.8.2021

KUVA YLLÄ: Vuonna 2019 teknologiasektori avasi tes-neuvottelut. Takaa vasemmalta sektorijohtokunnan puheenjohtaja Janne Vainio, sektorin johtaja Jyrki Virtanen, liiton puheenjohtaja Riku Aalto ja 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen sekä sektorijohtokunnan varapuheenjohtaja Juha Pöllänen. Selin Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle ja toimitusjohtaja Jaakko Hirvola. KUVA PEKKA ELOMAA 

Työehtosopimuksista (tes) on neuvoteltu jo vuosikymmenten ajan. Niistä on tullut suomalaisen työelämän sääntelyn ja kehittämisen kivijalka. Tähän asti Teollisuusliitto on neuvotellut ja solminut työehtosopimukset yhdessä työnantajaliittojen kanssa.

Sopimusneuvottelujen tapa on nyt kuitenkin osittain muuttumassa, koska osa työnantajaliitoista on ilmoittanut jättäytyvänsä pois sopimustoiminnasta. Metsäteollisuus ry ilmoitti muutoksesta mekaanisessa metsäteollisuudessa lokakuussa 2020. Teknologiateollisuus ry päätti irtautua sopimustoiminnasta omilla sopimusaloillaan tämän vuoden maaliskuussa, ja sen rinnalle perustetun työehtosopimuksia tekevän Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäsenmäärästä ja kattavuudesta ei ole vielä varmuutta.

Näin tes-neuvottelut etenevät

ESITYKSISTÄ TAVOITTEIKSI

  • Liitto pyytää ammattiosastoilta muutosesityksiä työehtosopimuksiin.
  • Keskustoimisto ja sektorijohtokunnat johtavat osastojen esityksistä liiton yleiset ja sopimusalakohtaiset neuvottelutavoitteet.
  • Hallitus käsittelee kokonaisuuden ja lyö lukkoon keskeiset linjat ja tavoitteet niin, että sopimusalojen alakohtaisille tavoitteille jää tilaa.

IRTOSANOMISESTA KOHTI NEUVOTTELUJA

  • Hallitus irtisanoo sektorijohtokuntien esityksestä sopimusalojen työehtosopimukset päättymään niiden sopimuskausien lopussa.
  • Työehtosopimukset irtisanotaan kussakin sopimuksessa määriteltyä irtisanomisaikaa noudattaen.
  • Tieto irtisanomisista toimitetaan asianosaisiin työnantajaliittoihin ja valtakunnansovittelijalle.

VALMISTELUA JA TUNNUSTELUA

  • Neuvotteluja valmistellaan A) liiton toimistolla, B) sopimusalojen työehtoneuvottelukunnissa ja C) sektorijohtokunnissa.
  • Työnantajaliittojen kanssa käydään tunnusteluja ja sovitaan neuvottelujen aloittamisajankohdista sopimusaloittain.

NEUVOTTELUT SOPIMUSALOITTAIN KÄYNNISTYVÄT

NEUVOTTELUTULOKSESTA HYVÄKSYNTÄÄN/HYLKÄÄMISEEN

  • Jos neuvottelutulos syntyy, työehtoneuvottelukunta esittää sektorijohtokunnalle sen hyväksymistä.
  • Sektorijohtokunta tekee hallitukselle esityksen joko neuvottelutuloksen hyväksymisestä tai sen hylkäämisestä.
  • Hallitus joko A) hyväksyy ⇒ SOPIMUS SYNTYY tai B) hylkää esityksen tai C) voi lähettää asian liiton valtuuston päätettäväksi. Erityisten tilanteiden varalta myös liittoäänestys on liiton sääntöjen mukaan mahdollinen.

HYLKÄÄMISESTÄ JATKOTOIMENPITEISIIN

  • Jos neuvottelut eivät johda Teollisuusliittoa tyydyttävään tulokseen, hallitus päättää jatkotoimenpiteistä kyseessä olevan sopimusalan sektorijohtokunnan esityksestä.

NEUVOTTELUA TYÖTAISTELU-UHAN ALLA

  • Jos julistetaan työtaistelutoimenpide, kuten ylityökielto tai lakko, siitä tehdään ilmoitus valtakunnansovittelijalle ja asianosaiselle työnantajaliitolle. Tässä vaiheessa kyse on työtaistelu-uhasta.
  • Liiton keskuslakkotoimikunta aloittaa mahdollisen työtaistelun valmistelun.
  • Neuvotteluja pyritään jatkamaan työnantajaliiton kanssa.

SOVITELLEN SOPIMUKSEEN

  • Jos neuvottelut eivät etene, valtakunnansovittelija ottaa yhteyttä ja käynnistää johdollaan neuvottelut. Valtakunnansovittelija antaa sovintoehdotuksen työehtosopimukseksi.
  • Sektorijohtokunta tekee liiton hallitukselle esityksen ehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
  • Hallitus päättää sovintoehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
  • Jos sovintoehdotus hyväksytään, työtaistelu-uhka perutaan ja solmitaan uusi työehtosopimus. ⇒ SOPIMUS SYNTYY

HYLKÄÄMISESTÄ JATKOTOIMENPITEISIIN

  • Jos sovintoehdotus hylätään, sovittelu keskeytetään ja työtaistelu aloitetaan tai yritetään sopua liittojen keskinäisin neuvotteluin.

SOVITELLEN SOPIMUKSEEN

  • Jos liittojen neuvottelut eivät edelleenkään tuota tulosta, valtakunnansovittelija pyrkii tekemään uuden sovintoehdotuksen, jonka osapuolet voivat hyväksyä. ⇒ SOPIMUS SYNTYY

MEKAANISEN METSÄTEOLLISUUDEN yrityskohtainen malli poikkeaa valtakunnallisten työehtosopimusten neuvottelutavasta siinä, että työehtoneuvottelukunnan rinnalla toimivat neuvottelutiimit, jotka koostuvat Teollisuusliiton puutuotesektorin vastuuhenkilöistä ja kulloisenkin yrityksen pääluottamusmiehestä tai pääluottamusmiehistä. Neuvottelutiimi hyväksyy neuvottelutuloksen, jota mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunta käsittelee ja esittää sektorijohtokunnalle neuvottelutuloksen hyväksymistä tai hylkäämistä. Näillä johtokunnan päätösesityksillä sopimus etenee liiton hallitukselle hyväksyttäväksi. Hallitus voi siirtää sopimusten hyväksyntäoikeuden myös liiton johtoryhmälle.

TEKNOLOGIATEOLLISUUDESSA ei ole vielä valmisteltu virallista hyväksymismallia yrityskohtaisille työehtosopimuksille. Teknologiateollisuuden työnantajien yhdistyksen kanssa mahdollisesti neuvoteltavan sopimuksen kanssa toimitaan kuten aiemmin toimittiin Teknologiateollisuus ry:n kanssa.

SANASTOA

EURO- TAI SENTTILINJA tarkoittaa kaikille palkansaajille sovittuja euro- tai senttimääräisiä korotuksia prosentuaalisten korotusten sijaan.
LIITTOERÄ on yleiskorotuksen lisäksi sovittava palkkojen korotuserä, jonka työehtosopimusosapuolet voivat sopia siirrettäväksi paikallisesti sovittavaksi.
NORMAALISITOVUUS tai normaalisitova työehtosopimus koskee vain alalla toimivia, työehtosopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon järjestäytyneitä yrityksiä. Työntekijäliiton ja työnantajaliiton kesken solmituissa työehtosopimuksissa voi olla laista poikkeavia kohtia mm. vuosilomasta, ylitöiden määräytymisestä ja työajan tasaamisesta, sekä paikallisesti sovittavia kohtia.
PALKKARATKAISU on ammattiliiton ja työnantajaliiton työehtosopimusneuvotteluissa tehty sopimus palkoista.
PERÄLAUTA tarkoittaa työehtosopimusmääräystä, jossa on määritelty menettelytavat, ellei asiasta ole paikallisesti toisin sovittu.
REAALIPALKKA on palkan ostokyky. Se kertoo, kuinka paljon palkalla voi ostaa tavaroita ja palveluja.
SOPIMUSKAUSI on työehtosopimuksen voimassaoloaika.
TYÖEHTOSOPIMUS on ammattiliiton ja työnantajaliiton neuvottelema sopimus kyseisen alan työntekijöiden työsuhteiden vähimmäisehdoista.  Se sisältää määräykset esimerkiksi palkasta, työajasta, sairausajanpalkasta ja arkipyhäkorvauksista.
VALTAKUNNANSOVITTELIJAN tehtävänä on sovitella ammatti- ja työnantajaliiton välisiä työehtosopimuksiin liittyviä riitoja.
YLEISSITOVUUS ja yleissitova työehtosopimus tarkoittavat sopimusta, jota jokaisen kyseessä olevalla alalla toimivan työnantajan on noudatettava. Yleissitovan työehtosopimuksen soveltamisessa ei ole väliä kuuluuko työnantaja työnantajaliittoon tai työntekijä ammattiliittoon.
YRITYSKOHTAINEN TYÖEHTOSOPIMUS koskee vain yhtä yritystä. Yrityksen ja työntekijäliiton välisissä neuvotteluissa on tyypillisesti myös edustaja siitä yrityksestä, jota työehtosopimus koskee.
Lue lisää: www.teollisuusliitto.fi/suomi-tes-sanakirja

Lisätietoa työehtosopimuksista ja syksyn neuvotteluista on liiton verkkosivuilla www.teollisuusliitto.fi.

Paljon on saavutettu sopimalla

Suomalainen sopimisen kulttuuri on rehellisyyttä, kohtuullisuutta, maalaisjärkeä ja yhteistä hyötyä, kertovat Teollisuusliiton sektorijohtajat. Joidenkin työnantajajärjestöjen irtiotot työehtosopimustoiminnasta rapistavat luottamusta.

20.8.2021

Suomalaisesta sopimisen kulttuurista puhutaan usein. Mitä tällä tarkoitetaan, miten se on syntynyt ja miltä sen tulevaisuus näyttää?

– Suomalainen sopimisen kulttuuri on vuosikymmenten aikana meidän työmarkkinoillamme syntynyt tapa hoitaa yhteisiä asioita, sanoo Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen.

Hänen mielestään tulopoliittiset tupo-ratkaisut olivat merkki hyvästä sopimisen kulttuurista. Työmarkkinaosapuolet ja valtiovalta katsoivat yhdessä kokonaisuutta, ja sen pohjalta vedettiin suuria linjoja.

– Sopimisen kulttuuri syntyy siitä, että kukaan ei ole kohtuuttomin vaatimuksin liikkeellä.

Työnantajapuolen Elinkeinoelämän keskusliitto EK lopetti vuonna 2016 keskitettyjen tupo-ratkaisujen tekemisen. Metsäteollisuus ry ilmoitti loppuvuonna 2020, ettei se enää neuvottele valtakunnallisia työehtosopimuksia.

– Mennään vastakkainasettelun ja ehdottomien vaatimusten suuntaan, missä on katastrofin ainekset, Alapartanen arvioi.

Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen pohtii, että hyvään sopimisen kulttuuriin kuuluu asiallinen ja maalaisjärkeen perustuva sopiminen.

Teknologiateollisuus ry ilmoitti alkuvuonna 2021, ettei se enää tee työehtosopimuksia. Samalla perustettiin uusi Teknologiateollisuuden työnantajat ry, johon valtakunnallisia työehtosopimuksia haluavat yritykset voivat liittyä.

Virtanen näkee, että nykyiseen työmarkkinatilanteeseen on tultu parin vuosikymmenen kehityksen kautta.

– Työnantajapuoli pyrkii heikentämään ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvahvuutta ja vahvistamaan omaa määräysvaltaansa.

Työnantajapuolen ratkaisut vievät työmarkkinoita väkisinkin rauhattomaan suuntaan.

– Työnantajajärjestöt arvostelevat järjestelmää milloin mistäkin syystä, jolloin unohdetaan, että sopimuksissa on useita asioita työnantajan aseman turvaamiseksi. Sopimusten ansiosta muun muassa työrauha yrityksissä on tässä maassa hyvä, Virtanen sanoo.

SOPIMISELLA PITKÄ HISTORIA

Teollisuusliiton erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist pohtii, että suomalaisen sopimisen kulttuurin merkkihetki oli niin sanottu tammikuun kihlaus vuonna 1940, jolloin työnantajaosapuoli tunnusti työntekijäliitot neuvotteluosapuoliksi.

– Paljon on saavutettu neuvonpidoissa, jotka ovat hyödyttäneet molempia osapuolia.

Työnantajapuolen irtiottoja seurataan erityisalojen sektorilla tarkasti, vaikka sektorin 16 sopimusalalla ollaan jatkamassa neuvotteluja entiseen tapaan.

Juha Sipilän hallituksen vuonna 2016 läpi ajama työehtoja heikentänyt kilpailukykysopimus oli isku suomalaiselle sopimisen kulttuurille, arvioi Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

– Välit loittonivat työpaikoilla, ja hyvä paikallinen sopiminen katosi.

Hänen arvionsa mukaan hyvä sopimisen kulttuuri on palautettavissa entistä paremmalle tasolle. Kemian sektorin työehtosopimuspöydistä ei ole tullut irtiottoja, joten neuvottelut jatkuvat entiseltä pohjalta.

On tärkeää, että neuvottelupöydän molemmin puolin ollaan vilpittömiä ja sopimuksiin kirjataan selkeästi, mitä on tarkoitettu.

– Suomalainen sopimisen kulttuuri on rehellistä sopimista, Laiho toteaa.

Yleissitovat työehtosopimukset ovat työmarkkinoiden perusta

Yleissitovat työehtosopimukset ovat keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita.

Yleissitovalla työehtosopimuksella tarkoitetaan työehtosopimusta, jota jokainen alan työnantaja on velvollinen noudattamaan vähimmäistasona solmimissaan työsuhteissa.

– Yleissitovuus luo yrityksille tasapuolisen kustannustason. Samalla yksittäisen työntekijän riistoon liittyvät mahdollisuudet pienenevät oleellisesti, puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen toteaa.

Yleissitovan tessin pitää olla valtakunnallinen ja alalla edustavana pidetty. Sopimuksesta tulee yleensä yleissitova, jos sopimuksen piirissä on vähintään noin puolet sopimusalan palkansaajista.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta päättää, onko työehtosopimus yleissitova. Yleissitoviksi vahvistetut työehtosopimukset löytyvät Finlex-verkkopalvelusta.

Työ- ja elinkeinoministeriön Työehtosopimusten kattavuus vuosina 2017/2018 -julkaisun mukaan yksityisen sektorin palkansaajista kaksi kolmasosaa työskenteli järjestäytyneelle työnantajalle. Yli neljännesmiljoona suomalaista palkansaajaa kuului työehtosopimusten piiriin yleissitovuuden perusteella.

Jos työehtosopimus ei ole yleissitova, on se normaalisitova. Työnantaja on velvollinen noudattaman normaalisitovaa työehtosopimusta, jos se kuuluu sopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon tai on neuvotellut yrityskohtaisen työehtosopimuksen ammattiliiton kanssa.

EDUNVALVONTA TIUKKENEE

Puutuotesektorilla Metsäteollisuus ry:n irtiotto tarkoittaa, että mekaanisessa metsäteollisuudessa neuvotellaan yrityskohtaisesti.

– Kun mennään uuteen maailmaan, edellyttää se ammattiliitolta entistä tiukempaa edunvalvontaa, Alapartanen sanoo.

Hän arvioi, että työehtosopimusten merkitys työrauhan takeena ei ole muuttunut ajan kuluessa. Edelleen yrityskohtaisissakin neuvotteluissa on kyse siitä, paljonko työnantaja on valmis maksamaan työrauhasta.

Bioteollisuuden työehtosopimus on ollut aiemminkin taustaltaan yrityskohtainen Vapo Oy:tä tytäryhtiöineen koskeva sopimus, joten sen neuvotteluihin Alapartanen ei ennakoi mullistuksia. Myöskään puusepänteollisuuden sopimusalalle ei ole tiedossa muutoksia sopimisen kulttuuriin.

Tällä hetkellä näyttää, että suhdannekehitys on suotuisa ja tilauskirjat täynnä, mikä voi heijastua neuvotteluihin. Alapartanen kuitenkin toivoo, että osapuolet pystyvät katsomaan sopimisen pidempää linjaa, sillä suhdanteet vaihtelevat.

– Jos päällimmäisenä ovat suhdannekysymykset, neuvotteluprosessi menee entistä raadollisemmaksi. Se ottaa, kellä on voima, Alapartanen toteaa.

Paikallisen sopimisen lisääminen on työnantajapuolen asialistalla korkealla. Yleissitovien työehtosopimusten tekemisen lopettaminen sopii huonosti tavoitteeseen, sillä työlainsäädännössä paikallinen sopiminen on sidottu yleissitoviin tesseihin.

– Tosiasiassa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia heikennetään, Alapartanen sanoo.

Jos työehtosopimusten ulkopuolisten yritysten määrä kasvaa, kasvaa myös valtiovallan valvontaurakka työehtojen suhteen. Nykyisessä järjestelmässä ajatuksena on ollut, että työmarkkinaosapuolet valvovat sopimusten noudattamista.

– Järjestelmä on rakennettu yleissitovien työehtosopimusten maailmaan, Alapartanen sanoo.

SÄÄNNÖT TORJUVAT SEKASORTOA

Teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen vertaa työehtosopimusta liikennesääntöihin. Sekasorto valtaa helposti liikenteen tai työpaikan, jos yhteisiä sääntöjä ja tulkintoja ei ole.

– Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on ollut neuvotella jäsenille minimiturva. Sen päälle on saanut sopia mitä tahansa työpaikoilla, Virtanen toteaa.

Hän ihmettelee, miksi työpaikoilta on karsittu kannustinjärjestelmiä ja samalla alettu puhua, että työehtosopimuksiin täytyy saada lisää kannustinelementtejä.

– Työnantajat haluavat eriarvoisen jakopolitiikan minimiehtoihin, Virtanen toteaa.

Teknologiateollisuus ry:n päätös lopettaa työehtojen neuvotteleminen ja perustaa uusi työnantajajärjestö valtakunnallisten tessien neuvottelijaksi luo alalla hajaannusta.

Osa yrityksistä jatkaa valtakunnallisten sopimusten piirissä, osa sopii yrityskohtaisesti ja osa poistuu työehtosopimusjärjestelmästä kokonaan.

Neuvottelemisen määrä kasvaa ja rauhattomuus lisääntyy, sillä nykyisin yli 3 500 työpaikkaa noudattaa teknologiateollisuuden yleissitovaa työehtosopimusta. Työnantajan irtiotto koskettaa myös malmikaivosten sopimusalaa.

– En usko, että moni yritys on halunnut tällaista. Ne, jotka ovat kovimmin huutaneet, ovat saaneet tahtonsa läpi, Virtanen kuvailee.

Teknologiateollisuuden uuden työnantajayhdistyksen jäsenyritysten määrä ja sitä kautta kattavuus selviävät vasta neuvottelujen kynnyksellä.

– Neuvotellaanko kokonaan uutta, vai onko vanha sopimus pohjalla. Vaikealta näyttää tällä hetkellä. Tässä ei välttämättä luottamus ole kaikista vahvinta, Virtanen toteaa.

TYÖMARKKINAOSAPUOLET TUNTEVAT ALANSA

– Kyllähän työehtosopimuksien lähtökohtana on molempien osapuolien hyöty, toteaa erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist.

Yksittäinen työntekijä tarvitsee tuekseen joukkovoimaa, jotta voi neuvotella tasaväkisesti työnantajaosapuolen kanssa. Työnantaja puolestaan ostaa sopimuksilla ennustettavuutta ja työrauhaa.

– Kun on vakaat työmarkkinat ja sopimusta noudatetaan, kukaan ei saa ansiotonta etua, Rosqvist toteaa.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on arvoitu, että minimiehdot on parasta määrittää alakohtaisesti sopimalla, eikä lakia säätämällä, koska sillä olisi liian ohjaava vaikutus.

– Työmarkkinaosapuolet tuntevat omat alansa ja niiden lainalaisuudet, joten ne osaavat paremmin määritellä palkan ja muiden etujen muodostusta, Rosqvist perustelee.

Erityisalojen sektorin 16 sopimusalalle syksyn neuvottelukierros ei ole tuomassa työnantajapuolen irtiottoja.

– Aloilla tuntuu olevan hyvin toisia kunnioittava ja neuvotteleva sopimiskulttuuri, Rosqvist kuvailee.

Haastavia neuvotteluja sektorijohtaja ennakoi turvetuotantoalalle sekä media- ja painoalalle, joissa näkymät ovat olleet heikkoja.

– Yleinen näkymä on, että mitään ylivoimaista ei ole tulossa vastaan erityisaloilla, Rosqvist sanoo.

SOPIMINEN KILPAILUVALTTINA

Kemian sektorilla työehtosopimusneuvotteluihin lähdetään perinteisistä asetelmista. Sopimusaloja on 12 ja neuvottelukumppaneita kolme.

– Jos halutaan tehokkuutta ja tuottavuutta, yleensä saavutetaan parempi tulos sopimalla kuin määräämällä, sanoo kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

Hänen mukaansa työehtosopimuksen tehtävä on määritellä selkeät säännöt, mutta samalla antaa soveltuvilta osin poikkeamismahdollisuuksia.

– Sellaista työehtosopimusta ei voi tehdä, joka antaisi vastauksen kaikkiin tilanteisiin, Laiho sanoo.

Hän muistuttaa, että paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat tähän asti olleet työehtosopimuksissa laajempia kuin niiden toteutunut käyttö.

Jos halutaan tehokkuutta ja tuottavuutta, yleensä saavutetaan parempi tulos sopimalla kuin määräämällä.

Korona-aika lyö vielä leimansa tulevaan työmarkkinakierrokseen.

– Jos ajattelee EU:n ja jenkkien maksamia elvytysrahoja, on mahdollista, että nähdään syksyllä isoja kasvulukuja, Laiho pohtii.

Kenkä- ja nahkateollisuuden edelliset neuvottelut ajoittuivat syvään korona-aikaan, mikä näkyi lopputuloksissakin.

– Mietintä on erilaista ja keskustelu on vaikeampaa, kun ollaan syvällä kuopassa, Laiho sanoo.

Sopiminen on kuitenkin mahdollista ja kannatettavaa kaikenlaisina aikoina.

– Suomalainen yhteiskunta pärjää minkä tahansa kilpailijamaan kanssa, kun sovitaan asioista, Laiho sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Työehtosopimus takaa kaikille samat säännöt

Yleissitova työehtosopimus on tärkeä, koska se määrittää palkan ja työehtojen vähimmäistasot. Näin se suojaa työntekijöitä. Tes hyödyttää myös työnantajia estämällä sitä, että jotkin yritykset pyrkisivät saamaan kilpailuetua ja vähentämään kustannuksiaan polkemalla palkkoja.

16.8.2021

Molempien osapuolten edun mukaista on, että kun työehtosopimuksessa on määritelty paljon asioita, niistä ei jouduta enää erikseen kiistelemään työpaikalla. Sen sijaan paikallisesti on mahdollista sopia asioista toisin kuin työehtosopimuksessa, kunhan minimitasoista pidetään kiinni. Onnistuneen paikallisen sopimisen edellytyksenä on, että neuvotteluja käydään tasavertaisesti ja otetaan huomioon sekä työnantajan että työntekijöiden edut.

Tekijä haastatteli neljää pääluottamusmiestä, joiden työpaikat edustavat liiton eri sektoreita ja sopimusaloja. Yrityksistä kaksi jatkaa työehtosopimusten tekemistä, yhdessä tilanne on vielä auki ja yhdessä työehtosopimusta ei enää vuodenvaihteen jälkeen uusita, vaan työehdot sovitaan paikallisesti.

Kai Hagelberg
Kai Hagelberg

”Työnantaja ei voi ehdottaa ihan mitä vain”

KAI HAGELBERG

Varastotyöntekijä, pääluottamusmies
Tikkurila Oyj, Vantaa
Työntekijöitä noin 200

– Yleissitova työehtosopimus on todella tärkeä. Se on viimeinen perälauta, jota huonommin ei paikallisesti voi sopia. On paljon asioita, joita ei tarvitse edes ruveta käsittelemään, koska tes on olemassa. Työnantaja ei voi ehdottaa meille ihan mitä vain, sanoo Kai Hagelberg.

Tikkurilan maalitehtaalla kymmenen vuotta pääluottamusmiehenä toiminut Hagelberg pitää selvänä, että osapuolet eivät olisi tasaveroisia paikallisessa sopimisessa, jos työehtosopimusta ei olisi olemassa.

– Ankeita aikoja se toisi tullessaan. Isot firmat toimivat kansainvälisillä markkinoilla. Rahallisista korvauksista ja pekkasista väännettäisiin… vai tulisiko edes vääntöä ilman perälautaa? Työnantajan saneluksihan se varmaan menisi.

Ainakaan aivan pian tuollainen tilanne ei ole Tikkurilan työntekijöillä edessä. Kemianteollisuuden työnantajaliitto ei ole vihjaillut irtautuvansa valtakunnallisista työehtosopimuksista.

– Varmaan työehtosopimus on ihan hyödyllinen opus myös työnantajille. Se määrittelee, mitä kuuluu heidän direktio-oikeutensa piiriin ja mitä ei. Ehkä jossain kohtaa työnantajapuoli kokee ne tessin määrittämät minimitasot ongelmaksi. Mutta ilman niitä alettaisiin työsuhteessa olevia kyykyttää pahasti, Hagelberg sanoo.

”OSINGOT YKKÖSPRIORITEETTI YRITYKSILLE”

Vaikka työehtosopimukset eivät ole maalitehtaalla liipasimella, paikallisia sopimuksia on viimeisen vuosikymmenen mittaan irtisanottu työnantajan puolelta. Alkuna tälle kehitykselle oli Tikkurilan listautuminen pörssiyhtiöksi vuonna 2009.

– Meidän paikallisia sopimuksia on karsittu aika reilulla kädellä. Kaikilta henkilöstöryhmiltä on esimerkiksi palvelusvuosilahjoja otettu pois, vain tasavuosikymmenistä yrityksen palveluksessa saa vapaita. Ammattiosastojen virkistystoimintaakin tuettiin ennen, nyt on kaikki tällaiset jutut poistettu, kertoo Hagelberg.

Kaikki toiminta tähtää siihen, että pystyttäisiin maksamaan osinkoja.

Aikanaan Tikkurila kuului paikallisen sopimisen edelläkävijöihin.

– Työaikapankit on tehty ajat sitten. On ollut Savutonta Tikkurilaa ja muita projekteja. Mutta viimeiset vuodet on pääsääntöisesti saatu kuulla työantajalta siitä, mitä on jätetty pois käytöstä.

Ajatus ilman yleissitovuutta ja työehtosopimuksia saavutettavasta yhteisestä hyvästä ei siis ole Tikkurilan työntekijöiden kokemusten perusteella uskottava.

– Ykkösprioriteetti yrityksille on osingot, kaikki toiminta tähtää siihen, että niitä pystyttäisiin maksamaan. Muutenkin maailma on sellaisessa mallissa, että usko yhteiseen hyvään on koetuksella.

PAIKALLINEN SOPIMINEN TOIMII, JOS KUMPIKIN SAA JOTAIN

Kun Tikkurilassa käsitellään työehtoja tai -oloja, pääluottamusmies pyrkii aina selvittämään työntekijöiden näkemykset.

– Ensin asioita käsitellään ammattiosaston johtoryhmässä. Sitten on edunvalvontaryhmä, jossa kaikki osastot ovat edustettuina. Meillähän on kolme tehdasta: tuotanto, logistiikka ja kunnossapito, kertoo Hagelberg.

Keskusteluyhteys työantajan kanssa on toimiva.

– Kuukausittaiset vakiopalaverit on hr-osaston kanssa sovittu. Vaikkei olisi aina erityisesti agendaakaan, pidetään kuitenkin yhteyttä.

Hagelberg painottaa, että eräistä negatiivisista kokemuksista huolimatta hän on paikallisen sopimisen kannattaja.

– Mutta työehtosopimuksen pitää aina olla siellä sopimisen taustalla. Silloin paikallinen sopiminen toimii, kun molemmilla osapuolilla on puhtaat jauhot pussissa ja molemmat saavat siitä itselleen jotain. Tänä päivänä työnantajapuolelle paikallinen sopiminen usein vain tarkoittaa, että he sanovat, mitä tehdään, ja henkilöstöryhmät kumartavat.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA ANNIKA RAUHALA

 

Harri Saarenmaa
Harri Saarenmaa

Työehtosopimus antaa selkänojan pääluottamusmiehelle

HARRI SAARENMAA

Koneenhoitaja, pääluottamusmies
Suominen Kuitukankaat Oy, Nakkila
Työntekijöitä noin 75

Toimintaedellytyksiä ei pääluottamusmiehellä oikein olisi ilman työehtosopimusta, arvioi Harri Saarenmaa.

– Työehtosopimus on ihan olennainen osa tätä hommaa. Se antaa selkänojaa kaikelle, mitä tehdään. Sen ansiosta pääluottamusmies on oikeutettu tiedonsaantiin yrityksen tilanteesta ja työnantaja on velvollinen antamaan tietoa, jotta voidaan sopia asioista tasapuolisesti.

Kun työnteon vähimmäisehdot on määritelty työehtosopimuksessa, neuvottelujen käyminen työpaikalla on lähtökohtaisesti paljon helpompaa.

– Yleissitovuuden merkitys on siinä, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä, eli työmarkkinoille ei tule monen kerroksen väkeä. Jotkin yritykset kuitenkin haluavat aina teettää hommat mahdollisimman halvalla, ja se tuottaisi epätervettä kilpailua.

Työehtojen pysyminen ”säädyllisinä” on yleissitovan työehtosopimuksen ansiota, näkee Saarenmaa. Mikään itsestäänselvyys asia ei ole, koska työnantajia on niin monenlaisia. Mutta kun joka asiasta ei tarvitse erikseen kinastella, myös työrauha pysyy paremmin yllä.

KAIKENKATTAVA PAIKALLINEN SOPIMINEN HANKALAA

Kuinka pääluottamusmies Saarenmaa toimisi, jos hän itse joutuisi tilanteeseen, jossa kaikki työehdot olisi sovittava työpaikalla?

– Heikkoa semmoinen paikallinen sopiminen olisi. Täytyisi varmaan porukalla kokoontua ja miettiä, mitä ruvetaan sopimaan ja mitkä ovat tavoitteet. Mutta lomapalkka, lomarahat, pekkaset, kaikki on sovittu tessissä. Eli se olisi vaikeaa. Ei se ainakaan niin helppoa tule olemaan, mitä Teknologiateollisuus ehkä ajattelee, Saarenmaa miettii.

– En oikein usko, että sellaista meidän työnantajakaan haluaisi, ainakaan ihan suoralta kädeltä.

Toistaiseksi kyse onkin vasta ajatusleikistä, sillä Suominen Kuitukankaat on Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n jäsen, eikä tämän työnantajaliiton suunnalta ole väläytelty työehtosopimuksista irtautumista.

Yleissitovuuden merkitys on siinä, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä, eli työmarkkinoille ei tule monen kerroksen väkeä.

Saarenmaa miettii vielä, mihin johtaisi sellainen tilanne, jossa pääluottamusmieskin ohitettaisiin työehdoista sovittaessa.

– Entä jos mentäisiin siihen, että työnantaja neuvottelee yksittäisten työntekijöitten kanssa? Silloin varmaan pärjäisivät ne, jotka ovat isoäänisimpiä, ja hiljaisemmat jäisivät jalkoihin.

UUSI TYÖAIKAMALLI TYÖNTEKIJÖIDEN ALOITTEESTA

Suominen Kuitukankaat noudattaa tekstiili- ja muotialan työehtosopimusta, joka antaa laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen. Tätä mahdollisuutta Nakkilassa on myös paljon käytetty. Viisi vuotta sitten yrityksessä aloitettiin kokeilu 12-tuntisesta työajasta. Ensin tehdään kaksi vuoroa kello 6–18, sitten kaksi yövuoroa kello 18–6, sen jälkeen seuraa kuuden päivän vapaa.

– Kokeilu meillä kesti yhden vuoden, ja sitten porukka äänesti jatketaanko tätä. Siinä vaiheessa, kun kokeiluun lähdettiin, noin kaksi kolmasosaa kannatti. Kun äänestettiin jatkosta, 93 prosenttia oli puolesta. Nekin, jotka vastustivat, eivät olleet erityisesti systeemiä vastaan. Heille vain olisi omaan elämäntilanteeseen 8 tuntia sopinut paremmin, Saarenmaa selvittää.

Hän uskoo, että nyt työaikakäytännölle ei löytyisi enää ollenkaan vastustajia. Järjestelyllä on ollut tekstiilialaan laajempaakin vaikutusta.

– Silloisen työehtosopimuksen mukaan 12-tuntinen työpäivä ei olisi ollut mahdollistakaan, mutta seuraavalla sopimuskierroksella se jo vietiin tessiin. Nyt sitä käytetään joissain muissakin paikoissa.

Saarenmaa korostaa vielä, että aloite asiassa tuli työntekijöiden puolelta.

– Ihan lattiatasolta sitä juttua lähdettiin viemään eteenpäin. Tämä on hyvä esimerkki tuloksesta, joita saavutetaan yhdessä neuvottelemalla eikä sanelemalla.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA JUSSI PARTANEN

 

Jani Närhi
Jani Närhi

”Jos vihreää kirjaa karsisi, lähtisi paljon hyvää pois”

JANI NÄRHI

Pääluottamusmies
Moventas Gears Oy, Jyväskylä
Työntekijöitä noin 200

Valtava työkuorman lisäys sekä työnantajalle että työntekijöiden luottamushenkilöille. Tätä tarkoittaisi yleissitovasta työehtosopimuksesta luopuminen ja sen korvaaminen paikallisesti neuvotelluilla työehdoilla, ennustaa Jani Närhi.

– Jos ajattelee työehtosopimuksen laajuutta, eihän yrityksistä löydy sen paremmin työnantajan kuin työntekijöittenkään puolelta ketään, joka osaisi sellaisia asioita sopia, sanoo Närhi.

Hän muistuttaa, että laki ei suojaa tai paranna työntekijöiden työehtoja niin kuin työehtosopimus. Lisäksi lainsäätäjät eivät ole työelämän asiantuntijoita, mutta neuvotteluosapuolet työehtosopimusneuvotteluissa ovat. He edustavat työelämää ja omaa alaansa.

– Voihan aina lyödä vaikka yhden A4-arkin tai 10 sivua täyteen tekstiä nykyisen 168 sivun sijaan ja sanoa, että siinä on meidän tes. Mutta jos nykyistä vihreää kirjaa ryhtyy karsimaan, kukaan ei voi sanoa, ettei kyse olisi työehtojen heikentämisestä. Sieltä lähtisi paljon hyvää pois.

JATKUUKO TES-AIKA MOVENTAS GEARSILLA?

Riittävän laaja ja yksityiskohtainen paikallinen sopiminen voisi pääluottamusmies Närhen mielestä ehkä jotenkuten onnistua isoissa konserneissa. Niillä on aikaa käytettävänä sekä resurssit hankkia neuvotteluihin tarvitsemansa apu ja tieto.

– Mutta pienissä yrityksissä, joissa omistaja voi olla yksi työntekijä muitten joukossa, ei ole aikaa perehtyä pykäliin eikä varaa ostaa lakipalveluita. Se, että yrityksissä on täysin erilaiset työehdot, asettavat ne kilpailutilanteessa ihan eri asemaan. On muistettava, että 93 prosenttia kaikista yrityksistä on pieniä, alle kymmenen hengen yrityksiä, sanoo Närhi.

Tuulivoimaloiden vaihteita valmistava Moventas Gears Oy on valinnan edessä. Aikooko yritys liittyä työehtosopimuksia neuvottelevan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäseneksi vai neuvotella työehdoista paikallisesti? Työnantaja ei ole suostunut kommentoimaan asiaa, joten tietoa ei ollut saatavissa vielä tämän lehden mennessä painoon.

”KUIN SEINÄ SELÄN TAKANA”

Vaikka työehtosopimus on tärkein turva työntekijöille, se ei ole riittävä. Siihen on kirjattu vain minimiehdot.

– Se on kuin seinä selän takana, siitä sinua ei voi työntää läpi. Mutta jos yrityksessä asiat toimivat hyvin, sitä seinää ei huomata ollenkaan. Kaikki eivät edes tiedä, että monet asiat eivät tule työehtosopimuksesta, vaan että ne on paikallisesti sovittu, vertaa Närhi.

Työpaikka ei voi toimia pelkästään työehtosopimuksen pykälien varassa, koska ne eivät ota huomioon kaikkien yritysten olosuhteita.

– Yrityksillä on erilaiset tilauskannat ja toimitusaikataulut. Sama ei toimi kaikkialla. Kun sovitaan paikallisesti, työnantaja saa myytyä, asiakas saa tuotteen ajallaan ja työntekijä saa ehkä jonkin lisäansion tai palkallista vapaata siitä, että tulee tiettyyn aikaan töihin.

On ihan eri asia, huutaako yksi ihminen Hakaniemessä parvekkeelta vai huutaako miljoona ihmistä.

Työvuoromallit onkin yksi lukuisista asioista, joista Moventasilla on sovittu. Muita ovat esimerkiksi vuosiloman palkanmaksu, matka-ajan korvaus ja nollatuntisopimuksien käyttö.

– Aikapalkka on sidottu osaamiseen. Ei tähdätä pelkästään siihen, että palkka ei voi pudota, vaan että meillä palkka voi myös nousta. Työhön opastuksesta ja perehdytyksestä maksetaan lisää, viikkolepokorvauksestakin on sovittu paremmin kuin työehtosopimuksessa, Närhi luettelee.

Sopiminen ei ole helppoa työtä. Oikeanlainen paikallinen sopiminen kuitenkin tuottaa win-win -tilanteita eli ratkaisuja, joista hyötyvät sekä työntekijä että työnantaja.

– Kun molemmat osapuolet kokevat saavansa jotakin, molemmat voittavat. Yleensä se, että molemmat osapuolet saavat jotakin, tarkoittaa sitä, että myös molemmat luopuvat jostakin. Hyvä paikallinen sopimus on saamista ja luopumista oikeassa suhteessa.

JÄRJESTÄYTYMINEN ENTISTÄ TÄRKEÄMPÄÄ

Teknologiateollisuuden työehtosopimus on tarjonnut Suomen laajimmat mahdollisuudet siihen, että asioista voidaan paikallisesti sopia toisin. Pääluottamusmies arvioikin, että jos yritystason sopiminen ei ole toiminut riittävän hyvin, peiliin katsomisen paikka olisi lähinnä työnantajilla.

– Työnantajaliitto ei ole hoitanut omiaan. Meillä on kyllä Teollisuusliitossa hoidettu neuvottelukoulutukset, mutta onko työnantajapuolella? Närhi kysyy.

Näköpiirissä on, että Teknologiateollisuus ry:n toiminta tulee lisäämään lakkoja ja horjuttamaan työrauhaa monessa paikassa. Työntekijöiden turvana työehtosopimusten rapauttamista vastaan on järjestäytyminen.

– On ihan eri asia, huutaako yksi ihminen Hakaniemessä parvekkeelta vai huutaako miljoona ihmistä. Jäsenet ovat liiton voima. Tämän tilanteen pitäisi avata kaikkien silmät.

Närhi muistuttaa historiasta: Suomen ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus solmittiin vuonna 1900 kirjapainoalalle.

– Tätä korttitaloa on rakennettu nyt 121 vuotta. Jos joku puhaltaa sen nurin, mistä löytyy uusia rakentajia? Rikkominen onnistuu äkkiä, korjaaminen ei.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

Marko Lang
Marko Lang

Huoli tulevasta painaa, jäsenillä iso tiedon tarve

MARKO LANG

Pääluottamusmies
UPM Plywood Oy Pelloksen vaneritehdas, Mikkeli
Työntekijöitä noin 450

UPM:n työntekijät elävät nyt epävarmuuden keskellä, kertoo pääluottamusmies Marko Lang. Yritys on jäsenenä työnantajaliitto Metsäteollisuus ry:ssä, joka on ilmoittanut, että se ei enää solmi valtakunnallisia työehtosopimuksia.

– Metsäteollisuuden ilmoituksesta lähtien meidän jäsenillämme on tosi paljon pelkoa siitä, mihin työelämä menee ja mitä tapahtuu yksittäiselle työntekijälle. Millä ehdoilla ja millaisella palkalla tehdään töitä? Millä työajalla? Mitkä ovat sosiaaliset määräykset?

Keväästä asti UPM Plywood, Teollisuusliiton neuvottelijat ja Plywoodin Suomen tehtaiden pääluottamushenkilöt ovat käyneet neuvotteluja, joiden tarkoituksena on tuottaa sopimus korvaamaan vuoden lopussa umpeutuvaa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta.

– Olen varautunut siihen, että tämä ei tule olemaan helppo rasti vaan rankka rypistys. Kun nykytessiä katsoo, niin se on 92 sivua sisällysluetteloineen. Kirja on pitkän ajan aikana muotoutunut tällaiseksi. Mitään turhaa siinä ei ole, joka sivulla on merkitys. Tietysti työnantajalla ja työntekijöillä on molemmilla omat muutostarpeensa, sanoo Lang.

Teollisuusliitto on kuitenkin Langin mukaan valmistautunut sopimuskierrokseen hyvin. Hän kertoo saaneensa pääluottamusmiehenä liitolta tukea ja Hakaniemessä aina vastatun puhelinsoittoihin.

UHKANA TYÖEHTOJEN ERIYTYMINEN

Valtakunnallisen, yleissitovan työehtosopimuksen Lang näkee työntekijöiden yleisturvana.

– Sovitaan samat vähimmäismääräykset työntekijöille, estetään palkkakilpailua ja palkkojen dumppaamista.

Työnantajillekin työehtosopimus on tarjonnut varmuuden siitä, että kaikki yritykset lähtevät liikkeelle samalta viivalta.

– Urakkatarjouksia tehdessä on voinut luottaa, että kilpailijat noudattavat samoja työehtoja ja että niillä on samat palkkakulut.

Lang kertoo, ettei ole erityisen huolestunut isoista yrityksistä, mutta varsinkin pienimmille firmoille saattaa tulla houkutus kasvattaa katetta käymällä työntekijän palkkapussilla.

– Minä katson pitemmälle kuin vain tähän sopimuskierrokseen. Mietin, mikä tilanne on 10 vuoden päästä. Työehdot voivat lähteä eriytymään.

KYSYMYKSIIN VASTAAMISTA JA JALKATYÖTÄ

Viestintä jäsenille on nyt yksi Teollisuusliiton suurimmista haasteista.

– Moni on hoomoilasena. On ollut aika yleinen ajattelutapa, että työehdot ovat asia, joka vain tulee jostain. Parin vuoden välein ne tessit uusitaan, joskus niissä on vähän parempia juttuja ja joskus huonompia, kuvailee Lang.

Keskeneräisistä neuvotteluista tiedottaminen on kuitenkin herkkää puuhaa.

– Siinä saa olla sukkasillaan. Kun ihmisillä on epävarma olo, he oikovat lukiessaan ja tekevät helposti kaikenlaisia tulkintoja.

Esimerkkitapaukseksi Lang ottaa kesäkuussa julkaistun liiton tiedotteen, jossa kerrottiin, että ammattiosastot eivät tee yrityskohtaisia sopimuksia.

– Sitä tulkittiin niin, että sopimusneuvottelut olisivat poikki. Siitähän ei ollut kyse, jäsenille vain tiedotettiin valtuuston tekemästä muutoksesta liiton ammattiosastojen mallisääntöihin.

Työntekijän pitäisi tuntea olonsa turvatuksi ja tietää, mitä tapahtuu.

Yksittäinen luottamusmies on tiedon välittäjänä hyvin tärkeässä roolissa. Hänen on osattava vastata jäsenten kysymyksiin tai ainakin tiedettävä, mistä vastaus hankitaan. Jalkatyötä tarvitaan nyt paljon, korostaa Lang.

– Työntekijän pitäisi tuntea olonsa turvatuksi ja tietää, mitä tapahtuu ja milloin. Näen myös arvoa siinä, että jäsenillä on tietoa siitä, mitä me haluamme, mikä on meidän tavoitteemme ja mitä me ajamme sopimuksiin.

TES EI OLE ESTÄNYT PAIKALLISTA SOPIMISTA

Paikallista sopimista on UPM:ssä ja Pelloksen tehtaalla harjoitettu kauan. Tuloksia on tullut. Johtoajatuksena on ollut tehdä sopimuksia, jotka ovat sekä oikeudenmukaisia että tasapuolisia kaikille niille, joita ne koskevat.

– Viime vuonna saatiin sovittua iso palkkarakenneuudistus. Ennen meidän kolmella tehtaalla oli jokaisella oma palkkarakenne, nyt porttien sisäpuolella kaikkien palkka määräytyy samoin. Palkkauksesta tuli selkeämpi ja reilumpi. Myös 12 tunnin työpäivästä on sovittu, se on parantanut jaksamista.

Erikoista on kuitenkin, että julkisessa keskustelussa ja mediassa on toistuvasti vaadittu paikallisen sopimisen lisäämistä ikään kuin se olisi resepti kaikkiin yritysten ongelmiin. Työehtosopimuksista vetäytymisen on väitetty edistävän paikallista sopimista.

– Ymmärrän työnantajan kantaa ja näen, mikä heillä on pointtina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin asiasta samaa mieltä. Mutta lisääntyykö se tehdaspaikkakunnalla tehtävä aito paikallinen sopiminen vielä nykyisestä? En usko, että juurikaan lisääntyy, sanoo Lang.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA PAULA MYÖHÄNEN

Anu-Hanna Anttila: Miten kävisi palkkojen, jos työntekijä sopisi niistä itse ilman työehtosopimuksia?

Esitimme tämän kysymyksen Teollisuusliiton pääluottamusmiehille huhtikuussa suhdannekyselyssä. Erilaisilla kysymyspatteristoilla selvitimme, minkälainen ja minkä tasoinen palkoista ja työehdoista sopiminen tuntuisi toimivimmalta. Vaihtoehtoja tarjottiin useita.

93 prosenttia pääluottamusmiehistä (N=1 013) kannatti nykyistä liittotasoista sopimista, jonka tuloksena syntyy yleissitova työehtosopimus.

Otsikossa esitetty kysymys mittaa palkkatason mahdollista muutosta nykyiseen. Kysymys on monella tavalla hankala, sillä vastauksen muodostamisessa pitäisi tietää ainakin kaksi keskeistä asiaa. Ensinnäkin se, minkälainen palkanmaksukyky työnantajayrityksellä on. Ja toiseksi tietenkin, onko työnantajalla palkanmaksuhalua.

Nykyinen laki yhteistoiminnasta yrityksissä (334/2007) velvoittaa työnantajaa antamaan tietoa pääluottamusmiehelle tuotannon, työllisyyden, kannattavuuden ja kustannusrakenteen näkymistä. Joten pääluottamusmiehillä pitäisi olla käsitys työnantajansa taloudellisesta tilasta eli palkanmaksukyvystä. Suhdannekyselyn vastausprosentti oli hyvä (44,9 %), joten tieto ja kokemus siivittivät pääluottamusmiesten arvioita.

Yleisimmin (68 %) pääluottamusmiehet arvioivat, että jos työtekijä itsekseen sopisi palkastaan ilman tessiä, niin lopputuloksena osan palkat laskisivat, osan nousisivat ja osan pysyisivät ennallaan. Näillä työpaikoilla palkkaerot väistämättä kasvaisivat.

Koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa?

Työnantajan maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta kertoo joka kuudes pääluottamusmies. Heidän työpaikoillaan laskisivat kaikkien palkat. Kymmenesosa veikkaisi käyvän niin, että kaikkien palkat pysyisivät ennallaan. Kaikkien palkat nousisivat -vaihtoehtoon ei uskottu (0 %) lainkaan.

Pääluottamusmiesten kirjoittamissa avovastauksissa (N=909) korostuu etenkin työnantajan palkanmaksuhalu. Toisin sanottuna asenne: koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa.

Kokemus puhuu pääluottamusmiehen äänellä. Vaikka palkanmaksukykyä olisi, ei monilta palkanmaksuhalua löydy. Metalliteollisuuden pääluottamusmiehet toteavat, ettei palkkoja haluta nostaa, vaikka ”Firma on tehnyt voittoa viimeiset kahdeksan vuotta” ja ”Jos yrityskohtaisesti ruvetaan sopimaan, silloin ”kasvoton raha” niittää kyllä kaiken tekemisen hinnan minimiin”.

Myöskään palkkaerojen kasvattamista ei katsota hyvällä. Työrauha häiriintyy ja palkkatasa-arvo pakenee, jos samasta tai samanarvoisesta työstä voisi maksaa mitä vain. Silloin neuvottelijan ”pärstäkerroin” tai konsernijohdon tuotto-odotukset vaikuttavat palkan tasoon entistä enemmän.

Kelvollisen palkkatason ja palkkatasa-arvon ehtona ovat yleissitovat työehtosopimukset. Niiden mukana sovitaan monista muistakin työn teettämisen ehdoista ja pelisäännöistä työpaikoilla. Siitä pääluottamusmiehet ovat erittäin yhtä mieltä. Näin nasevasti asian toteaa metallialan pääluottamusmies: ”Liitto ja työnantajat pitää saada pysymään neuvottelupöydässä. Se on loppupeleissä molempien etu.”

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton Toimialakatsaus (kevät 2021) löytyy täältä.

11.6.2021

VIERAILIJA: Harri Järvinen: Perustuslaki suojelee myös työvoimaa

Työnantajan nykyinen kyltymätön halu ahdistaa työntekijät entistä alistetumpaan asemaan työmarkkinoilla näyttää olevan vahva valtavirta. Vai mitä mieltä pitäisi olla siitä, että valtakunnallisista työehtosopimuksista halutaan eroon, paikallista sopimista halutaan lisätä kertomatta varsinaista tavoitetta, palkka-avoimuutta kammoksutaan ja tietenkin työttömyysturvaa halutaan kaiken kukkuraksi heikentää. Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Kyllä tulee ikävä entisaikojen hetemäkejä, pekkasia, kahreja, somertoja, laatusia ja kumppaneita, jotka varmasti olivat porvareita, mutta ymmärsivät, miten Suomen ja suomalaisten hyvinvointi niin työnantajille kuin työntekijöille ja koko yhteiskunnalle syntyy. Yhdessä sopien.

Nykyään näyttää siltä, että työnantajalinnakkeissa tietynlaisella ideologialla, jopa puoluepolitiikalla, on suurempi merkitys kuin työmarkkinapolitiikalla, sen osaamisella. Selitykseksi ei riitä, että ajat ovat muuttuneet. Ei kai aikojen muuttuminen voi tarkoittaa sitä, että ennen suhteellisen tasa-arvoiset kumppanit olisivat jatkossa kuin kahden kerroksen väkeä: työnantajan valta kasvaisi ja työntekijän asema heikkenisi.

Kaiken työnantajamyllytyksen lopputulemana voi olla työehtosopimusten yleissitovuuden romuttuminen, mikä tarkoittaisi entisestään työntekijöiden aseman heikentymistä ja yritysten välisen epäterveen kilpailun lisääntymistä. Työnantajat ovat usein perustellusti olleet huolissaan epäterveestä kilpailusta, mutta miksi yleissitovuuden mahdollista poistumista ei nähdä sellaisena? Vai onko tavoitteena saada todellinen yliote työntekijöistä – maksoi mitä maksoi?

Työnantajat ovat huolissaan epäterveestä kilpailusta, mutta miksi yleissitovuuden poistumista ei nähdä sellaisena?

Työehtosopimusten yleissitovuudella on monia hyviä puolia. Se turvaa työnteon vähimmäisehdot, se ei mahdollista työsuhde-ehtojen polkemista kilpailuvalttina, se tekee työmarkkinoista ennakoitavammat, se säästää yrityksiä hallinnolliselta taakalta ja niin edelleen. Eikö tämä kaikki ole juuri sitä, mitä työnantajat ovat aina ainakin julkisesti halunneet. Miksi siis yrittää luopua yleissitovuudesta, kun se mahdollistaa kaiken edellä mainitun hyvän.

Kuten SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on todennut, yleissitovuuden purkaminen ja paikallisen sopimisen hallitsematon lisääminen eivät ole ratkaisuja Suomen talouden ongelmiin. Ei vaikka amerikkalaisessa todellisuudessa pitkään elänyt Nobel-palkinnonkin pokannut Bengt Holmström muuta väittäisi.

Kansainvälisiin vertailuihin kannattaa yleensäkin suhtautua vähintään varoen, ellei sitten peräti epäillen. Jokainen valtio, jokainen yhteiskunta on rakentunut oman historiansa ja kulttuurinsa yhteisesti päätettyjen ja sovittujen asioiden summana. Maailmalta haettujen yksittäisten toimien toimivuutta Suomessa ei takaa mikään. Vaikka Ruotsissa tehtäisiin noin ja USA:ssa näin, se ei välttämättä toimi Suomessa.

Nykyhallituksen – kuten tulevienkin – pitäisi muistaa, että työlainsäädännön lähtökohta on työmarkkinoiden heikomman osapuolen, työntekijöiden, suojeleminen. Ymmärrystä tähän voisi hakea nykyään niin suositusta, kaiken mahdollistavasta perustuslaista, jossa muun muassa todetaan: julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

HARRI JÄRVINEN
Kirjoittaja on SAK:n yhteyspäällikkö.

26.5.2021

Riku Aalto: Teollisuusliitto neuvottelee jatkossakin jäsentensä työehtosopimukset teknologiateollisuudessa

Puheenjohtaja Riku Aallon mukaan Teknologiateollisuus ry:n ilmoitus perustaa uusi yhdistys neuvottelemaan valtakunnallisista työehtosopimuksista käytännössä romuttaa alan työehtojen yleissitovuuden.

25.3.2021

Työnantajajärjestö Teknologiateollisuus ry ilmoitti 25.3. jakavansa toimintansa kahteen yhdistykseen. Jatkossa vastuu valtakunnallisista työehtosopimuksista on uudella Teknologiateollisuuden työnantajat ry:llä, jolla on kolme yritystä perustajajäseninä. 

Vanha Teknologiateollisuus ry keskittyy muun muassa tukemaan uuteen yhdistykseen kuulumattomia yrityksiä yrityskohtaisissa neuvotteluissa. Järjestöllä on noin 1 600 jäsenyritystä. 

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto otti Teknologiateollisuuden ilmoituksen vastaan surullisella mielellä. Ilmoitus tarkoittaa käytännössä yleissitovuuden poistumista teknologiateollisuudesta, jos uuteen yhdistykseen ei tule kattavaa edustusta alan yrityksistä. 

– Alan työehdot tulevat heikkenemään. Työehtosopimus on tarjonnut suojan myös niille alan työntekijöille, joilla ei ole riittävästi omaa neuvotteluvoimaa, Aalto sanoo. 

Aalto tulkitsee, että Teknologiateollisuuden ilmoituksessa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta kuin Metsäteollisuus ry:n viime lokakuisessa ilmoituksessa lopettaa työehtosopimusten solmiminen. 

– Asia on vain kääritty erilaiseen pakettiin, Aalto sanoo. 

SOPIMISEN EDELLYTYKSET HEIKKENEVÄT

Teollisuusliiton hallitus käsitteli Teknologiateollisuuden ilmoitusta 26.3. Kokouksen jälkeen julkaistussa tiedotteessa liitto toteaa, että Teknologiateollisuuden ratkaisu heikentää paikallisen sopimisen edellytyksiä ja lisää epävarmuutta työmarkkinoille. 

”Teollisuusliitto kiittää Teknologiateollisuutta vuosikymmeniä kestäneestä hyvästä ja vastuullisesta yhteistyöstä. Teollisuusliitto pitää valitettavana, ettei Teknologiateollisuus arvosta liittojen työehtosopimusten eteen tekemää työtä riittävästi jatkaakseen tätä yhteistyötä myös tulevaisuudessa”, tiedotteessa todetaan. 

– Teknologiateollisuuden kanssa emme aloita neuvotteluita, sillä järjestö itse on todennut, ettei se enää sopimuksia neuvottele, Aalto kertoo. 

Syyskuussa pystytään arvioimaan, onko uusi työnantajayhdistys varteenotettava neuvottelukumppani.

Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välinen yleissitova työehtosopimus päättyy 30.11.2021. Työnantajapuolen uuden yhdistyksen on määrä aloittaa toimintansa elokuussa, joten neuvotteluille jää lyhyt aika sopimuksen ollessa vielä voimassa. 

– Syyskuussa pystytään arvioimaan, onko uusi työnantajayhdistys varteenotettava neuvottelukumppani, Aalto sanoo. 

LUOTTAMUSMIESJÄRJESTELMÄ LAINSÄÄDÄNTÖÖN

Valtakunnallisen työehtosopimuksen päättyessä myös kaikki kyseisen sopimuksen piirissä tehdyt paikalliset sopimukset raukeavat. Näillä näkymin kaikki sopimusasiat, kuten luottamusmiesjärjestelmä, tulevat syksyllä neuvottelupöytään. 

– Tilanne on toinen, jos uusi yhdistys on kattava. Tulkintamme kuitenkin on se, että kaikki asiat joudutaan neuvottelemaan uudelleen, Aalto toteaa. 

Teollisuusliitto linjasi tiedotteessaan, että paikallista sopimista ei voi edistää, jollei luottamusmiesten asemaa turvata lainsäädännöllä. 

– Valitettavasti työnantajien toiminta on rapauttanut luottamusta niin paljon, että työehtosopimusten yleissitovuuden ollessa selvästi uhattuna on mielestämme välttämätöntä turvata järjestäytyneiden työntekijöiden asema lainsäädännöllä, Aalto toteaa. 

LIITTO NEUVOTTELEE SOPIMUKSET JATKOSSAKIN

Teollisuusliittolaisille puheenjohtajan viesti on selkeä. 

– Teollisuusliitto neuvottelee jatkossakin jäsentensä sopimukset valtakunnallisesti tai työpaikkakohtaisesti, Aalto sanoo. 

Teollisuusliiton jäsenistä noin 71400 työskentelee teknologiateollisuuden sopimusalalla. 

Jäsenet työskentelevät erilaisissa ammateissa metallituoteteollisuudessa, elektroniikka- ja sähköteollisuudessa, metallien jalostuksessa sekä kone- ja kulkuneuvoteollisuudessa. Ammattinimikkeitä on useita satoja. 

KOHTI RAUHATTOMAMPIA TYÖMARKKINOITA

Teknologiateollisuus perustelee ratkaisuaan paikallisen sopimisen lisäämisellä ja sitä kautta yritysten vientikilpailukyvyn parantamisella. 

– Nykyinen työehtosopimus olisi mahdollistanut sen hyvän, mitä Teknologiateollisuus lupaa, Aalto toteaa. 

Puheenjohtaja arvioi, että Teknologiateollisuuden ilmoittama malli voi toimia kilpailukykyä vastaan. 

– Työmarkkinat tulevat olemaan tästä eteenpäin paljon rauhattomampia. Sopimuksilla on pystytty takaamaan vakaus ja ennustettavuus, Aalto sanoo. 

Kun yhtä kulmaa heilutetaan, heiluu koko korttitalo.

Yleissitovan työehtosopimuksen päättyminen teknologiateollisuudessa tarkoittaa myös suomalaisen vientivetoisen palkkamallinloppumista. 

– Jos sopimukset tehdään yrityskohtaisesti, eivät ne anna merkkiä muille aloille. Se ajattelu menee romukoppaan, Aalto toteaa. 

Aalto muistuttaa, että työehtosopimusjärjestelmä on osa kokonaisuutta, johon kuuluvat myös työeläkejärjestelmä ja ansiosidonnainen työttömyysturva. Aika näyttää, millaisia keskusteluja kokonaisuudesta täytyy käydä. 

– Kun yhtä kulmaa heilutetaan, heiluu koko korttitalo, Aalto sanoo. 

Teollisuusliiton hallitus käsitteli Teknologiateollisuuden ilmoitusta perjantaina 26.3. Teollisuusliitto on julkaissut aiheesta tiedotteet 25.3 ja 26.3.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

Uutista on täydennetty 31.3.2021

Työmarkkinoiden joustavuutta on vähätelty

Keskustelu paikallisesta sopimisesta on jakautunut kahteen leiriin. Työntekijöiden näkökulmasta kysymys on neuvottelemisesta ja sopimisesta, joka tapahtuu paikallisesti, mutta tasavertaisessa asemassa työnantajan kanssa työehtosopimusten pohjalta. Työmarkkinoiden jäykkyydestä ääntä korottaneiden työnantajien tavoitteena sitä vastoin on sopimuskenttää hajauttamalla kasvattaa työnjohto-oikeutta ja valtaa suhteessa työntekijöihin. Se tarkoittaisi sanelun lisääntymistä ja aidon neuvottelemisen ja sopimisen vähentymistä työpaikoilla.

Työnantajien suosimien joustovaatimusten perustelu on työmarkkinoiden jäykkyys. Sen aiheuttajiksi ne asettavat keskitetyn sopimisen ja yleissitovat työehtosopimukset, mutta väittämän todenperäisyys on kyseenalainen. Teollisuuden palkansaajat TP:n teettämän tuoreen selvityksen mukaan Suomen työmarkkinat nimittäin ovat joustavat. Yleissitovuus ei niitä erityisemmin jäykistä.

TP:n arvio suomalaisten työmarkkinoiden joustavuudesta ei ole ensimmäinen laatuaan. Julkisuudessa nämä näkemykset ovat kuitenkin saaneet niukemmin sijaa kuin hokemat jäykkyydestä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se seikka, että sopimusjärjestelmä on perusteiltaan kunnossa. Se muodostaa kantavan alustan tulevaisuuden työmarkkinoiden rakentamiselle. Järjestelmää voidaan varmasti kehittää, mutta sen romuttaminen olisi epäviisas liike.

Työmarkkinoiden ja sopimustoiminnan kehittämisessä ovat tuottavuus ja työllisyys työnantajia ja työntekijöitä yhdistäviä tavoitteita. TP:n selvityksessä ei löydetty näyttöä sille, että paikallisella sopimisella olisi ollut myönteinen vaikutus niistä kumpaiseenkaan. Olettamus siitä, että paikallinen sopiminen edistäisi tuottavuutta ja työllisyyttä ei siis näyttäisi pitävän paikkaansa.

Herää kysymys, onko viimeaikainen keskustelu yleissitovista työehtosopimuksista ja paikallisesta sopimisesta käyty puutteellisen tiedon tai vinojen olettamusten varassa. Ehkäpä tilanne onkin se, että sokeiden pisteiden taustalla oleviin kysymyksiin paneutuminen voisi tuoda tarkennetun näkökulman ja uutta ymmärrystä sopimustoiminnan järjestämiseen työmarkkinoilla. Se kenties tarkoittaisi uusien selvitysten tekemistä, mutta niille saattaa olla tarve. Yhteisen tilannekuvan puuttuminen on tyypillinen syy sille, miksi useampia osapuolia koskettavat asiat eivät etene, vaikka keskusteluyhteys on olemassa.

TP:n selvityksen mukaan työnantajien valta kasvaa paikallisessa sopimisessa lyhyellä aikavälillä kuten yleisesti on ajateltu. Työnantajien kasvaneen vallan kuitenkin arvioidaan nostavan ajan kuluessa painetta etsiä ratkaisuja tilanteen tasoittamiseksi, esimerkiksi työntekijöiden tulkintaetuoikeudella tai yhteistoiminnan laajentamisella. Tällaisten rakenteellisten ratkaisujen taustalla vallan asetelmia muovaisi myös työntekijöiden uudelleen organisoituminen etujensa ajamiseksi ja asemansa parantamiseksi. Kysymys on voimasta ja vastavoimasta, joiden mittelöä voi kuvata heilurin liikkeen tavoin etenevänä kehityksenä.

Työmarkkinoiden heilurin liikkeiden laajuus on valloilleen päästämisen sijaan parasta pitää suppeana. Vakaus ja ennustettavuus ovat menestystekijöitä. Niiden taustalla kaiken perustana on luottamus. Siinä ovat syyt sille, miksi Suomi on pärjännyt 2000-luvun muutoksissa verrattain hyvin. Tätä pääomaa ei pidä hukata.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

18.3.2021

AVAAJA: Paikalliset joustot vähenevät, jos työehtosopimuksia ei ole

Toisin kuin luullaan, paikallinen sopiminen vähenee, jos yleissitovat ja normaalisitovat työehtosopimukset heitetään roskakoriin.

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevilta ihmisiltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä. Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

13.1.2021

Mekaaniseen metsäteollisuuteen ja biotuoteteollisuuteen ei enää solmita työehtosopimuksia, jos Metsäteollisuus ry:n päätös yksin määrittäisi asian.

Kolmen suuren metsäjätin lisäksi metsäteollisuudessa toimii pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Työntekijöistä kolmannes on metsäjättien palveluksessa. Bioteollisuudessa valtaosa työskentelee Vapossa ja Kekkilässä.

– Kartoitamme mahdollisia uusia sopimuskumppaneita toimialan sisältä. Toinen mahdollisuus ovat puhtaat yrityskohtaiset työehtosopimukset, Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen sanoo.

Jyrki Alapartanen.

Kilpailukyky ja yritysten toimintamahdollisuudet menisivät hänen mukaansa pelkän pakottavan lainsäädännön pohjalta toimittaessa kovin risaisiksi siksi, että sopimuskenttä ja yritysten kustannusrakenne sirpaloituisivat työehtojen yrityskohtaisen eriytymisen takia.

– En jaksa uskoa siihen, että tätä haluttaisiin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Järki voittaa. Isot yritykset kyllä pärjäävät, mutta pienten mahdollisuus selviytyä sopimustoiminnasta on heikko.

Alapartanen tähdentää, että uusi tilanne vaatii järjestäytyneen luottamusmiesorganisaation ja korkean järjestäytymisasteen.

– Teollisuusliitto huolehtii nykytasoiset työehtosopimukset tavalla tai toisella. Jos yrityskohtaisiin sopimuksiin mennään, meidän toimemme eivät ensivaiheessa kohdistu aivan pieniin yrityksiin, mutta niidenkin aika koittaa.

RIIDAT LISÄÄNTYISIVÄT

Luottamusmiehen asemasta, koulutuksesta, korvauksesta ja tiedonsaantioikeudesta sovitaan työehtosopimuksessa. Jollei työehtosopimusta ole, työntekijöiden edustajaksi voidaan valita luottamusvaltuutettu.

– Luottamusvaltuutetun toimintavaltuudet ovat yleensä selvästi suppeammat kuin luottamusmiehen, työehtosopimuksen määräyksistä riippuen. Lain mukaan luottamusvaltuutetulla on oikeus saada ”tarpeelliset tiedot” ja ”riittävästi vapautusta työstä”, Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön vt. päällikkö Susanna Holmberg kertoo.

Susanna Holmberg.

Työehtoja koskevat riidat sovitellaan normaalisitovan työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti ensin työpaikalla luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Mikäli sopua ei synny, erimielisyys viedään liittojen välillä ratkaistavaksi. Jos liitot eivät pääse yksimielisyyteen, asia viedään oikeuteen.

– Työehtosopimusta koskevat tulkintaerimielisyydet tulevat todennäköisesti lisääntymään siirryttäessä yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. Riitoja joudutaan ratkomaan aiempaa useammin tuomioistuimessa, Teollisuusliiton puutuotesektorin vastuujuristi Anne Heiskanen arvioi.

Anne Heiskanen.

Holmberg huomauttaa, että liittojen yhteiset tulkinnat työehtosopimuksen määräyksistä eivät enää pätisi. Jokaiseen yrityskohtaiseen sopimukseen pitäisi sopia omat tulkinnat tai hakea ne työtuomioistuimesta.

JOUSTOT LOPPUISIVAT

Siirtyminen yrityskohtaisiin sopimuksiin tuntuisi etenkin niiden jäsenten elämässä, joiden työehdot tulevat vain yleissitovuuden perusteella. Vuoden 2016 selvityksessä 18 prosenttia suomalaisista työskenteli yrityksessä, joka ei kuulunut työnantajaliittoon, mutta joka oli alan yleissitovuuden piirissä.

Työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä työehtosopimukset eivät Heiskasen mukaan muuttuisi välttämättä paljon, sillä yrityskohtainen sopimus voidaan tehdä vanhan normaalisitovan sopimuksen pohjalle. Joustot ja niitä koskevat paikalliset neuvottelut jäisivät kuitenkin pois.

– Laki rajaa paljon, mistä voidaan sopia paikallisesti, hän painottaa.

– Valtaosasta työntekijöiden lakisääteisiä etuja heikentävistä joustoista voidaan sopia vain valtakunnallisten työmarkkinayhdistysten välillä.

Paikallista sopimista rajoittavat lain määräykset.

Yrityskohtaisten työehtosopimusten myötä päivittäiset tauot, vuorokausilepo ja muun muassa enimmäistyöajan tasoittumisjakso palautuisivat lain sallimalle tasolle.

Vähitellen työehdot todennäköisesti eriytyisivät yritysten välillä. Toiset kilpailisivat hyvällä palkalla ja muilla työehdoilla. Osa yrityksistä polkisi palkkoja ja saisi näin kilpailuetua.

Ongelmana ovat yritykset, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon ja jotka eivät halua neuvotella ammattiliiton kanssa.

– Liiton merkitys luultavasti korostuu jäsenen apuna ja turvana, Heiskanen sanoo.

Holmbergin mukaan pienille ja keskisuurille työnantajille valkenee aika nopeasti, kuinka paljon aikaa menee työehdoista neuvotteluihin sekä oikeudelliseen ja hallinnolliseen työhön. Työehtosopimus kuitenkin tarvitaan työrauhankin takia.

– On kaikkien etu, että työehdot ovat kollektiiviset.

TYÖEHTOSOPIMUKSET

  • YLEISSITOVA TES Normaalisitova työehtosopimus todetaan yleissitovaksi, jos puolet alan työntekijöistä työskentelee työnantajaliittoon järjestäytyneessä yrityksessä. Yleissitova työehtosopimus koskee alan kaikkia työpaikkoja, myös niin sanottuja villejä työnantajia.
  • NORMAALISITOVA TES Normaalisitova työehtosopimus koskee vain alalla toimivia, työehtosopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon järjestäytyneitä yrityksiä. Työntekijäliiton ja työnantajaliiton kesken solmituissa työehtosopimuksissa voi olla laista poikkeavia kohtia, esimerkiksi vuosilomasta, ylitöiden määräytymisestä ja työajan tasaamisesta, sekä paikallisesti sovittavia kohtia.
  • YRITYSKOHTAINEN TES Työntekijöitä edustavan liiton ja yrityksen välinen työehtosopimus, joka koskee vain kyseistä yritystä. Sopimuskohdat eivät voi poiketa pakottavan lainsäädännön vähimmäismääräyksistä, vaikka sopijapuolet niin haluaisivat tai paikallisiin joustoihin olisi tarvetta.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVAT KITI HAILA

Kunnon työn päivän seminaari: Euroopan työnantajat hyökkäävät sopimista vastaan

Työnantajilla on menossa Euroopan laajuinen hyökkäys työehtosopimusjärjestelmän murentamiseksi. Tulitukea antaa valtavirtamedia vääristelyillään. Suomessa se väittää yleissitovuutta kummajaiseksi, vaikka se on normitilanne Euroopassa. Kunnon työn päivän seminaarissa puhuttiin myös järjestäytymisen tärkeydestä.

KUVA YLLÄ: Kunnon työn päivän seminaarissa 7.10.2019 Paasitornissa Helsingissä Lumonin pääluottamusmies Juho Siitonen ja Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Pirjo Rosqvist.

Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen kampanjapäivän 7.10. seminaarilla oli otsikko ”Kunnon työn päivä ja ajankohtaista tes-toiminnasta”. Tapahtuman järjestivät yhdessä Teollisuusliiton kanssa toimihenkilöiden Ammattiliitto Pro ja ylempien toimihenkilöiden YTN.

Teollisuuden maailmanliiton entinen pääsihteeri, nykyisin konsulttina toimiva Jyrki Raina on tehnyt laajan, vertailevan tutkimuksen kuuden Euroopan maan metalli-, kemia- ja paperiteollisuudesta. Tutkimuksen tilasivat Teollisuusliitto ja kolme muuta liittoa ja aiheina olivat yleissitovuus ja paikallinen sopiminen.

Rainan viesti työehtosopimusten laajasta kattavuudesta ja yleissitovuuden hyödyistä on yksiselitteinen. Ei vain kuudessa tutkitussa maassa, vaan muuallakin Euroopassa, työehtosopimusten yleissitovuus on normi.

Kunnon työn päivän seminaarissa Pron sopimusalavastaava Roni Jokinen ja Jyrki Raina.

Enemmistö alakohtaisista työehtosopimuksista on yleissitovia Belgiassa, Espanjassa, Hollannissa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Suomessa. Niitä sopimukset olivat myös Kreikassa, Portugalissa ja Romaniassa vuoteen 2011 asti.

Ruotsissa ei ole yleissitovia tessejä, mutta tähän on käytännössä kuitenkin päästy korkealla järjestäytymisasteella ja yrityskohtaisilla sopimuksilla. Ruotsissa työehtosopimukset kattavat 90 prosenttia kaikista palkansaajista. Suomen luku on 89.

Oikeus solmia kollektiivisesti työehtosopimuksia on YK:n alaisen työjärjestön eli ILO:n turvaama perusoikeus, Raina muistutti. Tutkimuksissa on löydetty todisteet siitä, että laajasti kattavat työehtosopimukset tervehdyttävät koko yhteiskuntaa.

– Työehtosopimukset auttavat tasoittamaan tuloeroja. Yrityksetkin voittavat, ne saavat tasapuolisen pelikentän.

EU:n komissiokin on alkanut Rainan mukaan kääntää kelkkaansa. Euroopan unioni, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Euroopan keskuspankki pakottivat esimerkiksi Portugalin purkamaan työehtosopimusjärjestelmänsä vuoden 2008–2009 talouskriisin jälkeen.

– Mutta komissio näki, mihin tuhoon se johti. Komissiossa on ryhdytty ajattelemaan uudelleen, Raina kuvaili.

Ruotsin, Tanskan ja Saksan ammattiliittojen edustajat olivat toistaneet Rainalle tämän tutkimuksen aikana, etteivät liitot halua poliitikkoja sotkeutumaan työehtoneuvotteluihin. Hallitukset vaihtuvat ja Euroopassa nousee myös poliittisia ääriliikkeitä oikealta laidalta. Paljon parempi turva työntekijöiden etujen puolustamiseen ovat yleissitovat työehtosopimukset ja vahvat liitot.

– Korkea järjestäytymisaste on tärkeää. Tehkää järjestämistyötä paljon enemmän kuin mitä nyt teette. Paikallinen sopiminen vaatii takuikseen turvalausekkeita, näihin neuvoihin Raina päätti paljon uutta tietoa sisältäneen esitelmänsä.

Jyrki Raina ja YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa

”KOUKKU ON NIELTY”

Ympäri koko Euroopan työnantajat ovat lähteneet yhteiseen hyökkäykseen saadakseen työehtosopimusjärjestelmän murrettua. Operaatio näyttää suunnitelmalliselta, ja median kautta tavallisille työntekijöille syötetään myyttejä ja vääristeltyä tietoa työmarkkinoista.

– Ei ole sattumaa, että Suomen työehtoneuvotteluissa puhutaan nyt yleissitovuudesta, ylempien toimihenkilöiden liiton eli YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa totesi.

Oksa kuvaili, että tavalliset työntekijät ovat nielleet median levittämät vääristelyt ”koukkuina kitusiin aika syvälle”.

– Palkanmuodostus Suomessa on jäykkää. Se on myytti. Muistuttakaa työpaikoilla, että jäykkyys ei ole totta!

Taloustieteessä kuvataan tulonsiirroilla yleensä sitä, miten verotuksen kautta saaduilla varoilla tuetaan köyhimpiä kansanosia. Suomessa tulonsiirto-käsite saa aivan uuden merkityksen. Työntekijöiltä on siirretty miljardikaupalla euroja yrityksille vuodesta 2012 lähtien.

Oksa esitteli kiistattomiin viranomaistietoihin perustuvat laskelmansa luetellen näiden ”tulonsiirtojen” piiriin muiden muassa vuoden 2010 yritysten Kela-maksun poiston, vuosien 2012 ja 2014 yhteisöveron alennukset ja vuosien 2017–2020 sotu-maksujen sälyttämisen entistä raskaampina työntekijöille. Ensi vuonna näiden eurojen yhteenlaskettu summa on 4 miljardia.

– Suhteellinen työn hinta on laskenut Suomessa 2012 lähtien, Oksa alleviivasi.

AY-LIIKE OLKOON GLOBAALI!

Raina sanoi omassa esityksessään olevansa erityisen ylpeä niistä voitoista, joita Indonesian ay-liike on saavuttanut pohjoismaisten ammattiliittojen tuella. Viidessä vuodessa vähimmäispalkat tuplattiin ja yli 200 miljoonaa indonesialaista saatiin kattavan sosiaaliturvan piiriin. Ammattiliitot ovat tehneet, toisin kuin Suomessa, hyvää yhteistyötä myös opiskelijaliikkeen kanssa.

Tytti Pernulle Indonesian esimerkki kuuluikin seminaaripäivän sykähdyttävimpiin anteihin. Pernu on Outokummun Tornion terästehtaan 1 800 tuotantotyöntekijän pääluottamusmies.

”Meidän tulee näyttää kaikille työntekijöille, että liitto ajaa ihan kaikkien juuri siinä ammatissa ja työssä olevien etuja”, Tornion terästehtaan pääluottamusmies Tytti Pernu sanoo.

– Oli todella mielenkiintoista kuulla, miten Indonesiassa on edistytty, vaikka siellä on ay-liike ollut täysin rapautunut tai sitä ei ole käytännössä ollut ollenkaan.

– Ay-liikkeen kuuluukin toimia maailmanlaajuisesti. Ei meidän pitäisi vain katsoa, että saadaan enemmän kuin paperiliittolaiset. Ay-liike on tätä isompi aate, Pernu alleviivaa.

Järjestäytymisasteesta puhuttaessa Pernu kertoo huolestuneen oloisena, että terästehtaallakin liittoon liittyneiden prosenttiluku on vaipunut alle 70 prosentin.

– Meneekö meillä liian hyvin, eikö kotonakaan enää opeteta toisista huolehtimista? Opetetaanko jo lapsillekin, että kunhan vaan itse pärjää ja selviytyy, niin silloin on voittaja?

Pernulle tällaiset ”voitot” ovat täysin vieraita eivätkä kelpaa elämisen ohjenuoriksi ollenkaan. Kritisoitavaa riittää Pernusta omankin liiton toiminnassa.

– Meidän pitäisi luoda me-henkeä. Meidän tulee näyttää kaikille työntekijöille, että liitto ajaa ihan kaikkien juuri siinä ammatissa ja työssä olevien etuja.

– Politikointi ei ole enää tätä päivää. Se on nuorille ihan vierasta. Nuori saattaa jättää liittymättä liittoon juuri siksi, että liiton toimintaa näyttää hallitsevan kaksi työväenpuoluetta.

Terästehtaan pääluottamusmies aloitti pestinsä tammikuun alussa. Pernu kertoo ottaneensa aivan uudenlaisen otteen jäsenten rekrytoimiseen monen muun teollisuusliittolaisen luottamusmiehen tapoihin nähden.

– Minä keskustelen kaikkien kanssa, myös YTK:laisten. Enhän minä itsekään haluaisi liittyä sellaiseen järjestöön, jonka edustaja ei edes puhu kanssani! Edunvalvonnan järjestelmää meidän on ylläpidettävä liittymällä liittoon, Pernu painottaa.

Ja sitten se julkisuus… Pernua suututtaa se, miten johdonmukaisen kielteisesti suomalainen media puhuu ammattiyhdistysliikkeestä.

– Me emme ylitä uutiskynnystä, tai jos ylitämme, meidän tekemisemme käännetään aina niin päin, että ne muuttuvat negatiivisiksi.

Entäs sitten se naisasia! Pernua kismittää omalla kohdalla eritoten sekin, että häntä on haastateltu tiedotusvälineisiin pestinsä aloittamisen jälkeen aina terästehtaan naispääluottamusmiehenä. Yle kunnostautui jopa niin perinpohjaisesti naisittelussaan ja ay-kielteisyydessään, ettei edes maininnut Pernun olevan nimenomaan Teollisuusliiton pääluottamusmies. Emmekä me itsekään näytä osaavan…

– Minua haastateltiin tänään kansainvälisen ay-liikkeen videolle. Vaikka olen ehtinyt olla niin Metalliliiton, Pron kuin nyt Teollisuusliitonkin luottamusmiehenä, niin silti minulta kysyttiin ensimmäiseksi, millaisia haasteita kohtaan naispääluottamusmiehenä.

Ja tämän päälle Pernu nauraa hersyvästi, mutta siinä rähisee roima annos kiukkua ja turhautumista.

AVOIMUUTTA TEOLLISUUSLIITTOONKIN

Seminaarissa puitiin paljastuksia työehtosopimusten yleissitovuuden yleisyydestä ympäri Euroopan, mutta myös Teollisuusliiton omaa ajankohtaista tes-neuvottelutilannetta.

– Tämähän oli ihan piikkipaikka saada tietoa meidän tes-neuvotteluistamme. Tuonne työpaikoille ei ainakaan vielä toistaiseksi ole paljoa tietoa tihkunut neuvotteluista. On myös mielenkiintoista kuulla eurooppalaisista tuulista.

Näistä syistä Kari Purmonen Koneen Hyvinkään hissitehtaalta osallistui seminaariin. Hän on tehtaan pääluottamus ja Koneen eurooppalaisen yritysneuvoston eli EWC:n henkilöstöedustajien puheenjohtaja.

– Kiinnitin huomiota siihen, että YTN:n edustaja lupasi heidän kertovan avoimesti tes-neuvotteluista. Sitähän meidän Teollisuusliitonkin jäsenistö toivoo. Ja minulla on taas sama vanha laulu neuvotteluihin, kun palkankorotuksista puhutaan; ei prosentti- vaan eurokorotuksia, eikä yleiskorotusten jakamista paikallisesti työpaikoilla, Purmonen vaatii.

Teollisuusliiton pitäisi perustaa sairauskassa jäsenilleen Rakennusliiton tapaan. Koneen hissitehtaan pääluottamusmies Kari Purmonen sanoo.

Järjestäytymisen kohennuskeinoiksi Purmonen esittää niitä, jotka voidaan napata naapuriliitosta.

– Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät kaikkein eniten ihmisiä, mutta niissä voi työterveyshuolto olla ihan minimissä. Rakennusliitto on jo päättänyt perustaa sairauskassan jäsenistöä varten. Teollisuusliiton pitäisi tehdä sama asia, se toisi konkreettista hyötyä monille jäsenille.

– Raksalla on myös Suomessa työtä tekeville maahanmuuttajille omia osastoja. Voisiko Teollisuusliittokin saada jäseniä tätä kautta? Ja miksei Teollisuusliitto voisi palkata lisää toimitsijoita, jotka osaavat esimerkiksi viroa, venäjää tai puolaa, Purmonen esittää.

AITOJA YT-NEUVOTTELUJA RUOTSIN MALLIIN

– Aion tutustua ihan kunnolla Rainan tutkimukseen. Varsinkin Ruotsin neuvottelumalli työehtosopimuksista kiinnostaa. Miksei Saksakin, koska niin Ruotsi kuin Saksakin ovat Suomen tärkeimpiä kilpailijamaita.

Näin kaavailee seminaaripäivän jälkeen lasityöntekijä, pääluottamusmies Juho Siitonen Lumon Oy:ltä Kouvolasta.

”Kaikille jäsenille pitäisi tiedottaa työnantajapuolen esittämät linjaukset ja liiton omat tavoitteet”, Lumonin pääluottamusmies Juho Siitonen sanoo.

Reijo Paananen edusti seminaarissa Nordic-INiä eli pohjoismaista ay-liikettä. Paananen oli omassa esityksessään kuvaillut tarkkaan sen, että Ruotsissa yt-laki eli myötämääräämislaki ei ole mitään yritysten sanelua. Uudistuksen alla olevasta laista ei ole tulossa ”irtisanomisautomaattia” Suomen tapaan, Paananen uumoili. Naapurissa laki takaa sen, että jopa vähäisistä muutoksista ja uudistuksista käydään aitoa, kahdenkeskistä neuvottelua työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä.

Paananen oli todennut myös, että Suomen eduskunnassa aiemmin käytössä ollut komitealaitos toimi äärimmäisen hyvin. Isot asiat valmisteltiin komiteoissa hallituksessa istuvien puolueiden ja opposition edustajien välisessä, yhteisessä konklaavissa. Paananen oli kuvannut komitealaitosta ”maailman halvimmaksi järjestelmäksi, joka tuottaa kestäviä tuloksia”.

– Siitä voitaisiin Suomessakin ottaa mallia, Siitonen tuumaa tarkoittaen ruotsalaismallisen ”diskuteeraamisen” tuomista niin suomalaisiin yt-neuvotteluihin kuin poliittistenkin päätösten valmisteluun.

Nordic IN:n Reijo Paananen

YTN:n edustaja oli luvannut seminaarissa, että järjestö ilmoittaa avoimesti kaikki tavoitteensa ja kulloisenkin neuvottelutilanteen.

– Minusta Teollisuusliiton pitäisi toimia samoin. Kaikille jäsenille pitäisi tiedottaa työnantajapuolen esittämät linjaukset ja liiton omat tavoitteet, Siitonen sanoo.

Järjestäytymisen merkitystä korostettiin seminaarissa moneen kertaan. Edes ay-liikkeen arkkivillitsijä ja mainio esiintyjä Jyrki Raina ei kuitenkaan suostunut esittelemään käytännön keinoja jäsenmäärän kasvattamiseen. Siitonen yrittää pitää oman tonttinsa kunnossa.

– Minun mielestäni jo amiksen ekaluokkalaisille pitää mennä puhumaan ay-liikkeestä. Olin itse juuri Mikkelissä oppilaitostiedotuksen kurssilla. Nuoret pitää saada jo koulun penkiltä liittymään liittoon. Ja tietysti jokaista uutta työntekijää on pyydettävä liittymään.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA