Paljon on saavutettu sopimalla

teollisuusliitto

Suomalainen sopimisen kulttuuri on rehellisyyttä, kohtuullisuutta, maalaisjärkeä ja yhteistä hyötyä, kertovat Teollisuusliiton sektorijohtajat. Joidenkin työnantajajärjestöjen irtiotot työehtosopimustoiminnasta rapistavat luottamusta.

20.8.2021

Suomalaisesta sopimisen kulttuurista puhutaan usein. Mitä tällä tarkoitetaan, miten se on syntynyt ja miltä sen tulevaisuus näyttää?

– Suomalainen sopimisen kulttuuri on vuosikymmenten aikana meidän työmarkkinoillamme syntynyt tapa hoitaa yhteisiä asioita, sanoo Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen.

Hänen mielestään tulopoliittiset tupo-ratkaisut olivat merkki hyvästä sopimisen kulttuurista. Työmarkkinaosapuolet ja valtiovalta katsoivat yhdessä kokonaisuutta, ja sen pohjalta vedettiin suuria linjoja.

– Sopimisen kulttuuri syntyy siitä, että kukaan ei ole kohtuuttomin vaatimuksin liikkeellä.

Työnantajapuolen Elinkeinoelämän keskusliitto EK lopetti vuonna 2016 keskitettyjen tupo-ratkaisujen tekemisen. Metsäteollisuus ry ilmoitti loppuvuonna 2020, ettei se enää neuvottele valtakunnallisia työehtosopimuksia.

– Mennään vastakkainasettelun ja ehdottomien vaatimusten suuntaan, missä on katastrofin ainekset, Alapartanen arvioi.

Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen pohtii, että hyvään sopimisen kulttuuriin kuuluu asiallinen ja maalaisjärkeen perustuva sopiminen.

Teknologiateollisuus ry ilmoitti alkuvuonna 2021, ettei se enää tee työehtosopimuksia. Samalla perustettiin uusi Teknologiateollisuuden työnantajat ry, johon valtakunnallisia työehtosopimuksia haluavat yritykset voivat liittyä.

Virtanen näkee, että nykyiseen työmarkkinatilanteeseen on tultu parin vuosikymmenen kehityksen kautta.

– Työnantajapuoli pyrkii heikentämään ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvahvuutta ja vahvistamaan omaa määräysvaltaansa.

Työnantajapuolen ratkaisut vievät työmarkkinoita väkisinkin rauhattomaan suuntaan.

– Työnantajajärjestöt arvostelevat järjestelmää milloin mistäkin syystä, jolloin unohdetaan, että sopimuksissa on useita asioita työnantajan aseman turvaamiseksi. Sopimusten ansiosta muun muassa työrauha yrityksissä on tässä maassa hyvä, Virtanen sanoo.

SOPIMISELLA PITKÄ HISTORIA

Teollisuusliiton erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist pohtii, että suomalaisen sopimisen kulttuurin merkkihetki oli niin sanottu tammikuun kihlaus vuonna 1940, jolloin työnantajaosapuoli tunnusti työntekijäliitot neuvotteluosapuoliksi.

– Paljon on saavutettu neuvonpidoissa, jotka ovat hyödyttäneet molempia osapuolia.

Työnantajapuolen irtiottoja seurataan erityisalojen sektorilla tarkasti, vaikka sektorin 16 sopimusalalla ollaan jatkamassa neuvotteluja entiseen tapaan.

Juha Sipilän hallituksen vuonna 2016 läpi ajama työehtoja heikentänyt kilpailukykysopimus oli isku suomalaiselle sopimisen kulttuurille, arvioi Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

– Välit loittonivat työpaikoilla, ja hyvä paikallinen sopiminen katosi.

Hänen arvionsa mukaan hyvä sopimisen kulttuuri on palautettavissa entistä paremmalle tasolle. Kemian sektorin työehtosopimuspöydistä ei ole tullut irtiottoja, joten neuvottelut jatkuvat entiseltä pohjalta.

On tärkeää, että neuvottelupöydän molemmin puolin ollaan vilpittömiä ja sopimuksiin kirjataan selkeästi, mitä on tarkoitettu.

– Suomalainen sopimisen kulttuuri on rehellistä sopimista, Laiho toteaa.

Yleissitovat työehtosopimukset ovat työmarkkinoiden perusta

Yleissitovat työehtosopimukset ovat keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita.

Yleissitovalla työehtosopimuksella tarkoitetaan työehtosopimusta, jota jokainen alan työnantaja on velvollinen noudattamaan vähimmäistasona solmimissaan työsuhteissa.

– Yleissitovuus luo yrityksille tasapuolisen kustannustason. Samalla yksittäisen työntekijän riistoon liittyvät mahdollisuudet pienenevät oleellisesti, puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen toteaa.

Yleissitovan tessin pitää olla valtakunnallinen ja alalla edustavana pidetty. Sopimuksesta tulee yleensä yleissitova, jos sopimuksen piirissä on vähintään noin puolet sopimusalan palkansaajista.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta päättää, onko työehtosopimus yleissitova. Yleissitoviksi vahvistetut työehtosopimukset löytyvät Finlex-verkkopalvelusta.

Työ- ja elinkeinoministeriön Työehtosopimusten kattavuus vuosina 2017/2018 -julkaisun mukaan yksityisen sektorin palkansaajista kaksi kolmasosaa työskenteli järjestäytyneelle työnantajalle. Yli neljännesmiljoona suomalaista palkansaajaa kuului työehtosopimusten piiriin yleissitovuuden perusteella.

Jos työehtosopimus ei ole yleissitova, on se normaalisitova. Työnantaja on velvollinen noudattaman normaalisitovaa työehtosopimusta, jos se kuuluu sopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon tai on neuvotellut yrityskohtaisen työehtosopimuksen ammattiliiton kanssa.

EDUNVALVONTA TIUKKENEE

Puutuotesektorilla Metsäteollisuus ry:n irtiotto tarkoittaa, että mekaanisessa metsäteollisuudessa neuvotellaan yrityskohtaisesti.

– Kun mennään uuteen maailmaan, edellyttää se ammattiliitolta entistä tiukempaa edunvalvontaa, Alapartanen sanoo.

Hän arvioi, että työehtosopimusten merkitys työrauhan takeena ei ole muuttunut ajan kuluessa. Edelleen yrityskohtaisissakin neuvotteluissa on kyse siitä, paljonko työnantaja on valmis maksamaan työrauhasta.

Bioteollisuuden työehtosopimus on ollut aiemminkin taustaltaan yrityskohtainen Vapo Oy:tä tytäryhtiöineen koskeva sopimus, joten sen neuvotteluihin Alapartanen ei ennakoi mullistuksia. Myöskään puusepänteollisuuden sopimusalalle ei ole tiedossa muutoksia sopimisen kulttuuriin.

Tällä hetkellä näyttää, että suhdannekehitys on suotuisa ja tilauskirjat täynnä, mikä voi heijastua neuvotteluihin. Alapartanen kuitenkin toivoo, että osapuolet pystyvät katsomaan sopimisen pidempää linjaa, sillä suhdanteet vaihtelevat.

– Jos päällimmäisenä ovat suhdannekysymykset, neuvotteluprosessi menee entistä raadollisemmaksi. Se ottaa, kellä on voima, Alapartanen toteaa.

Paikallisen sopimisen lisääminen on työnantajapuolen asialistalla korkealla. Yleissitovien työehtosopimusten tekemisen lopettaminen sopii huonosti tavoitteeseen, sillä työlainsäädännössä paikallinen sopiminen on sidottu yleissitoviin tesseihin.

– Tosiasiassa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia heikennetään, Alapartanen sanoo.

Jos työehtosopimusten ulkopuolisten yritysten määrä kasvaa, kasvaa myös valtiovallan valvontaurakka työehtojen suhteen. Nykyisessä järjestelmässä ajatuksena on ollut, että työmarkkinaosapuolet valvovat sopimusten noudattamista.

– Järjestelmä on rakennettu yleissitovien työehtosopimusten maailmaan, Alapartanen sanoo.

SÄÄNNÖT TORJUVAT SEKASORTOA

Teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen vertaa työehtosopimusta liikennesääntöihin. Sekasorto valtaa helposti liikenteen tai työpaikan, jos yhteisiä sääntöjä ja tulkintoja ei ole.

– Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on ollut neuvotella jäsenille minimiturva. Sen päälle on saanut sopia mitä tahansa työpaikoilla, Virtanen toteaa.

Hän ihmettelee, miksi työpaikoilta on karsittu kannustinjärjestelmiä ja samalla alettu puhua, että työehtosopimuksiin täytyy saada lisää kannustinelementtejä.

– Työnantajat haluavat eriarvoisen jakopolitiikan minimiehtoihin, Virtanen toteaa.

Teknologiateollisuus ry:n päätös lopettaa työehtojen neuvotteleminen ja perustaa uusi työnantajajärjestö valtakunnallisten tessien neuvottelijaksi luo alalla hajaannusta.

Osa yrityksistä jatkaa valtakunnallisten sopimusten piirissä, osa sopii yrityskohtaisesti ja osa poistuu työehtosopimusjärjestelmästä kokonaan.

Neuvottelemisen määrä kasvaa ja rauhattomuus lisääntyy, sillä nykyisin yli 3 500 työpaikkaa noudattaa teknologiateollisuuden yleissitovaa työehtosopimusta. Työnantajan irtiotto koskettaa myös malmikaivosten sopimusalaa.

– En usko, että moni yritys on halunnut tällaista. Ne, jotka ovat kovimmin huutaneet, ovat saaneet tahtonsa läpi, Virtanen kuvailee.

Teknologiateollisuuden uuden työnantajayhdistyksen jäsenyritysten määrä ja sitä kautta kattavuus selviävät vasta neuvottelujen kynnyksellä.

– Neuvotellaanko kokonaan uutta, vai onko vanha sopimus pohjalla. Vaikealta näyttää tällä hetkellä. Tässä ei välttämättä luottamus ole kaikista vahvinta, Virtanen toteaa.

TYÖMARKKINAOSAPUOLET TUNTEVAT ALANSA

– Kyllähän työehtosopimuksien lähtökohtana on molempien osapuolien hyöty, toteaa erityisalojen sektorin johtaja Marko Rosqvist.

Yksittäinen työntekijä tarvitsee tuekseen joukkovoimaa, jotta voi neuvotella tasaväkisesti työnantajaosapuolen kanssa. Työnantaja puolestaan ostaa sopimuksilla ennustettavuutta ja työrauhaa.

– Kun on vakaat työmarkkinat ja sopimusta noudatetaan, kukaan ei saa ansiotonta etua, Rosqvist toteaa.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on arvoitu, että minimiehdot on parasta määrittää alakohtaisesti sopimalla, eikä lakia säätämällä, koska sillä olisi liian ohjaava vaikutus.

– Työmarkkinaosapuolet tuntevat omat alansa ja niiden lainalaisuudet, joten ne osaavat paremmin määritellä palkan ja muiden etujen muodostusta, Rosqvist perustelee.

Erityisalojen sektorin 16 sopimusalalle syksyn neuvottelukierros ei ole tuomassa työnantajapuolen irtiottoja.

– Aloilla tuntuu olevan hyvin toisia kunnioittava ja neuvotteleva sopimiskulttuuri, Rosqvist kuvailee.

Haastavia neuvotteluja sektorijohtaja ennakoi turvetuotantoalalle sekä media- ja painoalalle, joissa näkymät ovat olleet heikkoja.

– Yleinen näkymä on, että mitään ylivoimaista ei ole tulossa vastaan erityisaloilla, Rosqvist sanoo.

SOPIMINEN KILPAILUVALTTINA

Kemian sektorilla työehtosopimusneuvotteluihin lähdetään perinteisistä asetelmista. Sopimusaloja on 12 ja neuvottelukumppaneita kolme.

– Jos halutaan tehokkuutta ja tuottavuutta, yleensä saavutetaan parempi tulos sopimalla kuin määräämällä, sanoo kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

Hänen mukaansa työehtosopimuksen tehtävä on määritellä selkeät säännöt, mutta samalla antaa soveltuvilta osin poikkeamismahdollisuuksia.

– Sellaista työehtosopimusta ei voi tehdä, joka antaisi vastauksen kaikkiin tilanteisiin, Laiho sanoo.

Hän muistuttaa, että paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat tähän asti olleet työehtosopimuksissa laajempia kuin niiden toteutunut käyttö.

Jos halutaan tehokkuutta ja tuottavuutta, yleensä saavutetaan parempi tulos sopimalla kuin määräämällä.

Korona-aika lyö vielä leimansa tulevaan työmarkkinakierrokseen.

– Jos ajattelee EU:n ja jenkkien maksamia elvytysrahoja, on mahdollista, että nähdään syksyllä isoja kasvulukuja, Laiho pohtii.

Kenkä- ja nahkateollisuuden edelliset neuvottelut ajoittuivat syvään korona-aikaan, mikä näkyi lopputuloksissakin.

– Mietintä on erilaista ja keskustelu on vaikeampaa, kun ollaan syvällä kuopassa, Laiho sanoo.

Sopiminen on kuitenkin mahdollista ja kannatettavaa kaikenlaisina aikoina.

– Suomalainen yhteiskunta pärjää minkä tahansa kilpailijamaan kanssa, kun sovitaan asioista, Laiho sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN