Yleissitovuus antaa vähimmäisehdot

teollisuusliitto

Joka viidennen työntekijän palkka määräytyy yksityisellä sektorilla yleissitovuuden perusteella.

Suomessa työsuhteen vähimmäisehdot turvataan yleissitovilla työehtosopimuksilla. Monissa muissa maissa palkkatason minimistä säädetään lailla.

– Yleissitovuus varmistaa sopimusturvan kaikille työntekijöille työnantajasta riippumatta. Kaikki työntekijät tietävät saavansa samat sopimuksissa sovitut etuudet ja heillä on samat sopimuksiin kuuluvat velvollisuudet kuin saman alan muilla työntekijöillä, Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen tutkija, professori Harri Melin sanoo.

Järjestelmästä on hyötyä myös työnantajapuolelle.

– Yleissitovuus on koko sopimusjärjestelmän kivijalka. Sillä luodaan tasaveroiset kilpailuedellytykset yritystoiminnalle ja vähimmäisehtoturva palkansaajille, toteaa SAK:n emeritus puheenjohtaja, kansanedustaja Lauri Ihalainen.

Työnantajaliittoihin järjestäytyneet sekä niihin järjestäytymättömät työnantajat eivät voi alittaa työehtojen minimiä, jos alan työehtosopimus on vahvistettu yleissitovaksi.

Sopimusten yleissitovuutta tarkistettiin viimeksi edellisen liittokierroksen yhteydessä. Yrityskaupat, liittofuusiot, työntekijöiden järjestäytymisasteen muutokset ja yritysten työnantajaliittojen vaihdokset voivat muuttaa yleissitovuutta.

Yleissitovuudesta päättää työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamislautakunta.

Aika ajoin yksittäisen työehtosopimuksen yleissitovuudesta väännetään kättä, joskus työnantajapuolen ja joskus palkansaajapuolen aloitteesta. Viime kädessä asian ratkaisee työtuomioistuin.

HAASTETTU AIEMMINKIN

Koko yleissitovuusperiaate haastetaan aika ajoin.

Suomen Yrittäjät moittii yleissitovuutta rajoittavaksi ja saa tukea muutamilta oikeistopolitiikoilta.

Yleissitovuutta yritetään taas saada purettua kantelulla. Ajatuspaja Libera pitää yleissitovuutta EU:n sisämarkkinasopimuksen vastaisena (ks. sivu 22).

Unioni on jo kertaalleen todennut yleissitovuuden päteväksi. Vuonna 2006 asiasta kanteli Suomen Yrittäjät, joka vetosi yhdistymisvapauteen. SY:n mukaan yleissitovat työehdot rajoittivat työnantajaliittoihin kuulumattomien yritysten yhdistymisvapautta. Järjestöä haittasi etenkin se, etteivät yleissitovuuden piirissä olevat järjestäytymättömät yritykset päässeet hyödyntämään paikallista sopimista.

KOSKEE VAIN OSAA

Yksityisen sektorin palkansaajista yleissitovien työehtosopimusten piirissä on vajaa viidennes. Työ- ja elinkeinoministeriön viimeisimmän selvityksen mukaan 18,1 prosenttia yksityisen sektorin palkansaajista on sellaisen työnantajan palveluksessa, joka ei ole järjestäytynyt, mutta jonka ala kuuluu yleissitovan sopimuksen piiriin. Arvio perustuu vuoden 2014 tietoihin.

Suurin osa palkansaajista on normaalisitovien työehtosopimusten piirissä.

Harri Melin ennakoi, että seuraavalla hallituskaudella käydään kovaa vääntöä yleissitovuudesta.

– Etenkin pienet työnantajat haluavat päästä eroon yleissitovuudesta. Mielestäni yleissitovuudesta ei tule luopua ja sen puolesta kannattaa kamppailla.

Minimipalkan vaihtoehto

Palkkojen vähimmäistasosta pitäisi määrätä lailla, jos yleissitovuutta ei olisi. Näin on monissa maissa.

Suomessakin yleissitovuus syntyi osittain vähimmäispalkkakeskustelusta. Ensimmäisiä kertoja yleissitovuutta yritettiin saada aikaan 1960-luvulla. Kansanedustaja, kivenhakkaaja Aarne Saarinen (SKDL) esitti 1966 työsopimuslakiin muun muassa muutosta, että työsopimuksen vähimmäisehtoina tulisi noudattaa ”asianomaisen alan työehtosopimuksen määräämiä ehtoja”.

Metsä- ja uittotöihin oli aiemmin säädetty lailla vähimmäispalkka. Kun keskustelu eräiden muiden alojen vähimmäispalkasta eduskunnassa eteni, monissa lakialoitteissa esitettiin työehtosopimusten yleissitovuutta joko suoraan tai epäsuorasti. Ehdotuksia tuli myös keskustapuolueesta.

Yleissitovuus hyväksyttiin vuonna 1970 osana työsopimuslakia. Laki astui voimaan vuonna 1971.

– Yleissitovat työ- ja virkaehtosopimukset ovat parempia kuin minimipalkka, sillä ne ottavat huomioon kyseisen alan maksukyvyn, Lauri Ihalainen sanoo.

Työnantajat ovat hyötyneet sopimusten yleissitovuudesta muun muassa silloin, kun palkkaliukumat ovat uhanneet kasvaa.

Palkansaajapuolella yleissitovuus on turvannut palkankorotukset järjestäytymättömän työnantajan palveluksessa oleville ja estänyt alipalkkauksen, kuten eduskunta aikoinaan toivoi.

Ongelmana on edelleen, että monet pienet työnantajayritykset eivät tiedä yleissitovuuden koskevan myös niitä. Alalla yleissitovaa työehtosopimusta pitää noudattaa, vaikka siitä ei erikseen ilmoiteta.

Järjestäytymättömät työnantajat eivät pysty hyödyntämään työehtosopimuksissa olevia joustoja, vaikka niiden on noudatettava muita työehtoja. Tämä herättää edelleen pahaa verta.

EDUSTAVA JA VAKIINTUNUT

Työehtosopimusten yleissitovuus tarkastetaan, kun siihen on tarvetta, eli kun sopimuksen kattavuudessa on tapahtunut olennainen muutos, kuten liittofuusio tai uuden työmarkkinajärjestön perustaminen. Myös suurten yritysten vaihtaessa työnantajaliittoa työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamislautakunta ottaa sopimuksen uudelleen tarkasteluun.

Lautakuntaan kuuluu puheenjohtajan lisäksi kaksi jäsentä, jotka eivät saa edustaa työnantajien eivätkä työntekijöiden etua.

Hallitusneuvos Tarja Kröger työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo, että ongelmia työehtosopimusten yleissitovuuden määrittelyssä ei ole juuri ollut lautakunnan perustamisen jälkeen. Päätöksestä valitetaan hyvin harvoin työtuomioistuimeen.

Vahvistamislautakunnasta ja uusista yleissitovuuden kriteereistä sovittiin vuoden 2001 työsopimuslain uudistamisen yhteydessä. Sitä aiemmin erimielisyydet ratkaistiin työtuomioistuimessa.

Viime vuosina uudelleen arvioitavaksi on joutunut muun muassa turkistuotantoalan työehtosopimus. Se todettiin yleissitovaksi.

Aiemmin yleissitovuuden ehtona oli, että sopimuksen piirissä olevista työntekijöitä yli 50 prosenttia työskentelee alan järjestäytyneen työnantajan palveluksessa. Nykyisin yleissitovuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös ainakin työehtosopimustoiminnan vakiintuneisuus kyseisellä alalla sekä niin sanottujen liityntäsopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden määrä.

Työehtosopimuksesta voi tulla yleissitova vain, jos sen soveltamisala on alun perin valtakunnallinen.

LASKENTA VAIKEAA

Yleissitovuuden laskentapohjassa on yhä horjuvuutta, sillä työssäkäyntitilastot ovat vanhoja ja viralliset työttömyysluvut ajantasaiset. Päänvaivaa aiheuttavat osa-aikatyö, julkisomisteisten yhtiöiden asema sekä se, että kaikkien samassa työpaikassa olevien katsotaan kuuluvan samaan sopimusalaan ammateista riippumatta.

Myös suhdanteet vaikuttavat yleissitovuuteen. Taantuman aikana henkilöstöä vähennetään herkemmin pienistä järjestäytymättömistä kuin suurista järjestäytyneistä yrityksistä.

Teollisuudessa työehtosopimukset ovat yleissitovia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

REI’ITTÄMISTÄ ON YRITETTY

Yleissitovuuden avaaminen on toistaiseksi pystytty estämään.

– 1990-luvulla yleissitovuutta yritettiin rei’ittää sallimalla nuorille alle vähimmäispalkan alittavia palkkoja. Esitys meni jo eduskuntaan saakka, mutta SAK antoi lakkouhkan. Hallitus perääntyi, ja alakohtaisiin työehtosopimuksiin tehtiin suosituksia nuorten vähimmäisehdoiksi, Ihalainen kertoo.

Nykyhallituksen esitys lakisääteisestä paikallisesta sopimisesta olisi ollut portti yleissitovuuden muuttamiseen.

– Tämä saatiin pois pöydältä kiky-sopimuksen myötä. Vaikka kiky-sopimus oli monelta kohtaa kova, on tärkeä havaita, että isot rakenteelliset muutokset estettiin. Aineellisia etuja pystyy hankkimaan takaisin. Jos perusrakenteet saadaan murrettua, niin sitten ollaan suurissa vaikeuksissa.

UUDET ALAT HAASTAVAT

Digitalisaation ja robotisaation myötä henkilöstö vähenee monilta perinteisiltä aloilta. Työpaikkoja syntyy uusille aloille, joilla ei välttämättä ole edes normaalisitovaa työehtosopimusta. Ihalainen ja Melin luottavat, että yleissitovuudella on paikkansa tulevaisuudessakin.

On mahdollista, että yleissitovuus purkautuu joko poliittista tietä tai työmarkkinoiden muuttuessa. Melin kommentoi, että yleissitovuuden poistuminen ei välttämättä olisi kovin suuri muutos.

– Monissa maissa sopimusten piirissä on valtaosa työntekijöistä, vaikka yleissitovuutta ei olisikaan.

– Työntekijöiden tulisi vaatia yrityskohtaisesti, että sopimukset koskevat myös heitä. Paikallinen sopiminen ja erilaiset villit järjestelyt yleistyisivät, hän arvioi.

Ay-liikkeelle yleissitovuuden purkaminen olisi kuitenkin arvovaltatappio. Yleissitovuus on ollut merkki siitä, että ay-liike pitää työntekijöiden eduista huolta, vaikka näiden työnantajat eivät olisi järjestäytyneitä. Yleissitovuus on yksi syy kuulua ammattiliittoon.

Ihalainen tähdentää, että Suomessa sopimusjärjestelmä rakentuu yleissitovuudelle.

– Neuvottelujärjestelmää voidaan kehittää, mutta työehtosopimusten yleissitovuudesta täytyy pitää kiinni. Jos yleissitovuutta ryhdytään purkamaan, se räjäyttää muun muassa palkkaerot miesten ja naisten välillä suuriksi.

Kun neuvottelujärjestelmää kehitetään paikallisen sopimisen suuntaan, yleissitovat työehtosopimukset ovat niihin hyvä perälauta.

– Jos tätä ankkuria ei ole, paikallinen sopimus ei tuota yhtä hyvää tulosta.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA/UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN

LUE MYÖS:

VÄITTÄJÄT: Onko yleissitovuus kehityksen jarru? (Tekijä 11.12.2018)