Valtion­ta­lous ei perus­tele työn­te­ki­jöi­hin kohdis­tu­via heikennyksiä

Valtion­ta­lou­den tasa­paino on tärkeä tavoite, ja sen tasa­pai­nossa pitä­mi­nen on tärkeä tehtävä. Valtion ei pidä joutua velka- tai velan­hoi­to­krii­siin. Siitä kärsi­vät kaikki. Valtion­ta­lous ei kuiten­kaan ole krii­sissä. Jotain tästä kerto­nee jo sekin, että valtion­ve­lan kansain­vä­li­set luot­to­luo­kit­ta­jat ovat arvioi­neet Suomen talou­den näky­mät vakaiksi ja pitä­neet Suomen luoki­tuk­sen ennal­laan toiseksi parhaim­malla mahdol­li­sella tasolla.

Leik­kauk­siksi ja heiken­nyk­siksi luon­neh­dit­ta­via kansa­lai­siin kohdis­tu­via poli­tiik­ka­toi­mia on tyypil­li­sesti perus­teltu valtion­ta­lou­desta huoleh­ti­mi­sella. Kielen­käyttö on usein nojan­nut pakkoon. Raskai­den toimen­pi­tei­den toteut­ta­mi­nen on vält­tä­mä­töntä tai muuten käy kalpa­ten. Poli­tiik­ka­toi­met eivät kuiten­kaan ole auto­maat­ti­sia seurauk­sia jostain tietystä talou­del­li­sesta tilan­teesta. Ne ovat valintoja.

Joskus aikai­sem­min kansa­lais­ten palve­lui­hin ja erityi­sesti huonom­massa asemassa oleviin ihmi­siin kohdis­tu­via leik­kauk­sia perus­tel­tiin nega­tii­vi­sella yhden­ver­tai­suu­della. On jokai­sen velvol­li­suus osal­lis­tua ja kiris­tää vyötä. Vallit­seva tilanne on toinen. Kaikki eivät ole talkoissa mukana. Maan halli­tuk­sen linjaa­mat heiken­nyk­set kohdis­tu­vat työn­te­ki­jöi­hin ja työttömiin.

Näkö­ala on synkkä. Kun irto­sa­no­mis­kyn­nystä madal­le­taan, seuraus on työsuh­tei­den epävar­muu­den lisään­ty­mi­nen. Kun työt­tö­myys­tur­van tasoa alen­ne­taan rajusti nykyi­seen verrat­tuna, astu­vat talous­huo­let ja epävar­muus aikai­sem­paa herkem­min osaksi työt­tö­mien arkea.

Edun­val­von­nan aika on nyt.

SAK:n laskel­mien mukaan suurim­malle osalle työt­tö­mistä jäisi maan halli­tuk­sen toteut­ta­mien heiken­nys­ten jälkeen käteen 900 euroa kuukau­dessa. Se on pieni summa missä päin Suomea tahansa. Kun edellä kuva­tun lisäksi työt­tö­myy­den aikana ei saisi tule­vai­suu­dessa ansaita itse­näi­sesti sent­tiä­kään ilman, että työt­tö­myys­tur­vaa leika­taan, eikä aikuis­kou­lu­tus­tu­kea ole saata­villa, on raken­nettu ilkeä loukku.

Valtion ensi vuoden talous­ar­vio vaikut­taa suoraan kansa­lais­ten käytet­tä­vissä oleviin tuloi­hin ja tuki­pal­ve­lu­jen määrään ja laatuun. Erityi­sen huonossa asemassa ovat ihmi­set, jotka joutu­vat usei­den heiken­nys­ten kohteeksi. Ahdinko ja sen kasau­tu­mi­nen vaikeut­ta­vat elämässä eteen­päin pääse­mistä. Tämän vaih­toeh­tona päät­tä­jillä on edel­leen käytet­tä­vissä leik­kaus­ten vält­tä­mi­nen ja kannus­ta­vien tuki­pal­ve­lu­jen tarjoaminen.

Maan halli­tuk­sen työn­te­ki­jöi­hin kohdis­ta­miin heiken­nyk­siin reagoi­tiin ay-liik­keessä, Teol­li­suus­lii­tossa ja sen aktii­vis­ten jäsen­ten keskuu­dessa ensin ehkä hieman epäus­koi­sesti; voiko tämä olla totta? Tilan­teen valjet­tua tahto­tila vahvis­tui nopeasti.  Työn­te­ki­jöi­den ja heitä edus­ta­vien taho­jen useat vies­tit on jo rapor­toitu medias­sa­kin. Edun­val­von­nan aika on nyt.