Kauluspaitaan pukeutunut mies katsoo kameraan. Kuvassa on teksti "Petteri Raito, päätoimittaja".

Valtion­ta­lous ei perus­tele työnte­ki­jöihin kohdis­tuvia heikennyksiä

TEKSTI PETTERI RAITO

Valtion­ta­louden tasapaino on tärkeä tavoite, ja sen tasapai­nossa pitäminen on tärkeä tehtävä. Valtion ei pidä joutua velka- tai velan­hoi­to­krii­siin. Siitä kärsivät kaikki. Valtion­ta­lous ei kuiten­kaan ole kriisissä. Jotain tästä kertonee jo sekin, että valtion­velan kansain­vä­liset luotto­luo­kit­tajat ovat arvioi­neet Suomen talouden näkymät vakaiksi ja pitäneet Suomen luoki­tuksen ennal­laan toiseksi parhaim­malla mahdol­li­sella tasolla.

Leikkauk­siksi ja heiken­nyk­siksi luonneh­dit­tavia kansa­lai­siin kohdis­tuvia politiik­ka­toimia on tyypil­li­sesti perus­teltu valtion­ta­lou­desta huoleh­ti­mi­sella. Kielen­käyttö on usein nojannut pakkoon. Raskaiden toimen­pi­teiden toteut­ta­minen on välttä­mä­töntä tai muuten käy kalpaten. Politiik­ka­toimet eivät kuiten­kaan ole automaat­tisia seurauksia jostain tietystä talou­del­li­sesta tilan­teesta. Ne ovat valintoja.

Joskus aikai­semmin kansa­laisten palve­luihin ja erityi­sesti huonom­massa asemassa oleviin ihmisiin kohdis­tuvia leikkauksia perus­tel­tiin negatii­vi­sella yhden­ver­tai­suu­della. On jokaisen velvol­li­suus osallistua ja kiristää vyötä. Vallit­seva tilanne on toinen. Kaikki eivät ole talkoissa mukana. Maan halli­tuksen linjaamat heiken­nykset kohdis­tuvat työnte­ki­jöihin ja työttömiin.

Näköala on synkkä. Kun irtosa­no­mis­kyn­nystä madal­le­taan, seuraus on työsuh­teiden epävar­muuden lisään­ty­minen. Kun työttö­myys­turvan tasoa alenne­taan rajusti nykyi­seen verrat­tuna, astuvat talous­huolet ja epävar­muus aikai­sempaa herkemmin osaksi työttö­mien arkea.

Edunval­vonnan aika on nyt.

SAK:n laskel­mien mukaan suurim­malle osalle työttö­mistä jäisi maan halli­tuksen toteut­ta­mien heiken­nysten jälkeen käteen 900 euroa kuukau­dessa. Se on pieni summa missä päin Suomea tahansa. Kun edellä kuvatun lisäksi työttö­myyden aikana ei saisi tulevai­suu­dessa ansaita itsenäi­sesti senttiä­kään ilman, että työttö­myys­turvaa leika­taan, eikä aikuis­kou­lu­tus­tukea ole saata­villa, on raken­nettu ilkeä loukku.

Valtion ensi vuoden talous­arvio vaikuttaa suoraan kansa­laisten käytet­tä­vissä oleviin tuloihin ja tukipal­ve­lujen määrään ja laatuun. Erityisen huonossa asemassa ovat ihmiset, jotka joutuvat useiden heiken­nysten kohteeksi. Ahdinko ja sen kasau­tu­minen vaikeut­tavat elämässä eteen­päin pääse­mistä. Tämän vaihtoeh­tona päättä­jillä on edelleen käytet­tä­vissä leikkausten välttä­minen ja kannus­ta­vien tukipal­ve­lujen tarjoaminen.

Maan halli­tuksen työnte­ki­jöihin kohdis­ta­miin heiken­nyk­siin reagoi­tiin ay-liikkeessä, Teolli­suus­lii­tossa ja sen aktii­visten jäsenten keskuu­dessa ensin ehkä hieman epäus­koi­sesti; voiko tämä olla totta? Tilan­teen valjettua tahto­tila vahvistui nopeasti.  Työnte­ki­jöiden ja heitä edusta­vien tahojen useat viestit on jo rapor­toitu medias­sakin. Edunval­vonnan aika on nyt.