Yleis­si­to­vuus on työmark­ki­noiden normi

Meneil­lään olevalle työeh­to­so­pi­musten neuvot­te­lu­kier­rok­selle lähdet­tiin epävar­muuden valli­tessa. Pakkaa sekoit­tivat työnan­ta­jien Metsä­teol­li­suus ry ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry, joista ensim­mäinen vuoden 2020 lokakuussa ja toinen 2021 maalis­kuussa ilmoitti luopu­vansa työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta. Ne ryhtyivät edunval­von­ta­jär­jes­töiksi ilman neuvottelumandaattia.

Mekaa­nisen metsä­teol­li­suuden työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­telut siirtyivät yritys­koh­tai­siksi. Tekno­lo­gia­teol­li­suu­teen perus­tet­tiin sopimus­neu­vot­te­luja varten uusi työnan­ta­ja­jär­jestö Tekno­lo­gia­teol­li­suuden työnan­tajat ry. Kesti kuitenkin lokakuun loppu­puo­lelle asti ennen kuin järjes­töön liitty­neiden yritysten katta­vuus nousi sille tasolle, että Teolli­suus­liitto saattoi arvioida sen neuvotteluosapuoleksi.

Uudessa asetel­massa esitet­tiin ennus­tuksia työmark­ki­noiden muutok­sesta. Vaihtelu oli ennus­ta­jista riippuen radikaa­lista murrok­sesta ei välttä­mättä kummoi­seen muutok­seen. Nyt näyttää siltä, että murrok­sesta ei voida puhua. Tekno­lo­gia­teol­li­suu­teen syntyi valta­kun­nal­linen yleis­si­tova luotta­mus­hen­ki­lö­jär­jes­telmän sisäl­tävä työeh­to­so­pimus. Mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa neuvo­tel­laan muuttu­neessa asetel­massa, mutta yritys­koh­tainen kierros on siinä määrin kesken, että johto­pää­tösten vetäminen on ennenaikaista.

Teolli­suus­liiton muiden alojen sopimus­pöy­dissä neuvo­tel­laan totut­tuun tapaan alakoh­taisten aikatau­lujen mukai­sesti yleis­si­to­vista valta­kun­nal­li­sista työeh­to­so­pi­muk­sista. Myös muiden ammat­ti­liit­tojen edusta­milla sopimus­aloilla neuvot­telut käydään paperi­teol­li­suutta ja mekaa­nista metsä­teol­li­suutta lukuun ottamatta vanhalta pohjalta.

Teolli­suus­liitto on osoit­tanut kykynsä kehittyä ja valmiu­tensa hoitaa myös tulevia neuvottelukierroksia.

Yleis­si­to­vuus on edelleen työmark­ki­noiden normi. Sen rinnalla luotta­mus­hen­ki­löiden asema jopa vahvistui tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa, ja asema on tunnus­tettu myös mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa solmi­tuissa yritys­koh­tai­sissa työehtosopimuksissa.

Käynnissä oleva neuvot­te­lu­kierros ei ole päätea­sema. Se jättää solmit­tujen sopimusten lisäksi jälkeensä langan­päät, joita arvioi­malla ja sommit­te­le­malla osapuolet ryhtyvät seuraavaa neuvot­te­lu­kier­rosta pohjus­ta­maan. Kehitys on jatkuvaa. Osapuolten intressit säilyvät, muuttuvat ja hioutuvat. Ei tarvitse olla ennus­taja nähdäk­seen, että risti­veto työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuu­desta ja yritys­koh­tai­suu­desta tulee jollain tasolla jatku­maan. Luotta­muk­seen perus­tuva neuvot­te­le­minen ja sopiminen on työmark­ki­noille ja yhteis­kun­taan vakautta ja jatku­vuutta tuotta­vana mallina edelleen paras tapa toimia.

Teolli­suus­liitto on ollut paljon varti­jana, joskaan ei yksin, ja onnis­tunut tehtä­väs­sään hyvin. Se on säilyt­tänyt asemansa jäsen­tensä edunval­vo­jana ja työeh­to­so­pi­musten neuvot­te­li­jana riippu­matta sopimusten muodosta. Tämä ei olisi voinut toteutua ilman huolel­lista valmis­tau­tu­mista ja uudis­tu­mista, joka liitossa neuvot­te­lujen hoita­mi­seksi toteu­tet­tiin. Teolli­suus­liitto on osoit­tanut kykynsä kehittyä ja valmiu­tensa hoitaa myös tulevia neuvottelukierroksia.

Kirjoit­taja on Tekijä-lehden päätoimittaja.