Asfalttiprinssi vai sorateiden virtuoosi? Teollisuuden kuljetukset kärsivät tiestön rapautumisesta
TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN
Tienpidon rahoitus junnaa Suomessa tasaista alinopeutta. Vaikutukset ovat yksityisautoilijalle harmillisia, mutta pikkuteiltä raaka-aineensa hakevalle teollisuudelle ne voivat olla kohtalokkaita.
Tästä on kyse
- Suomen tieverkon korjausvelka on yli 2,5 miljardia euroa ja se kasvaa. Erityisesti alempi tieverkko rapautuu, mikä vaikeuttaa teollisuuden kuljetuksia.
- Huonokuntoiset tiet nostavat logistiikan kustannuksia muun muassa kaluston rikkoutumisen ja polttoaineen kulutuksen kasvun myötä.
- Tiestön kunto on työturvallisuuskysymys ammattikuljettajille. Yksityisautoilijalle se tarkoittaa lisää nopeusrajoituksia ja venyviä työmatkoja.
- Yhdeksi ratkaisuksi pikkuteille tarjotaan asfaltin ja muuttamista soratieksi, jota on helpompi pitää ajokelpoisina.
Suomessa riittää ajettavaa, sillä meillä on noin 450 000 kilometriä tietä. Tuosta määrästä noin 350 000 kilometriä on kuitenkin metsäauto- ja yksityisteitä, joille ei joka autoilijalla ole asiaa. Valtion kontolla on 78 000 tiekilometriä, josta moottoriteitä 900. Kunnat ja kaupungit puolestaan vastaavat noin 26 000 kilometrin katuverkosta.
Asfaltoitua tietä on 50 000 kilometriä, ja asfaltti jos mikä pitää pyörät pyörimässä: ihmiset ajavat autoillaan töihin, mökeille, hiihtolomalle, synttäreille, hautajaisiin, peltomarketteihin, herätysjuhlille, joogatunnille ja lasten futisturnauksiin.
Ihan kaikkialla asfaltti ei ole kuitenkaan tuoretta eikä moottoritie kuuma. Tieverkolla alimpaan päällysteiden korjausluokkaan kuuluu noin 27 000 kilometriä ja sorateitä on suunnilleen saman verran. Kaikkia näitä teitä ei ole nykyisellä rahoituksella mahdollista pitää riittävän hyvässä kunnossa.
Väyläviraston johtava asiantuntija Vesa Männistö kuvailee tiestön tilannetta kolmijakoiseksi.
– Keskeinen tieverkko on ihan hyvässä kunnossa. Väliverkonkin kanssa on pärjätty kohtuullisesti lisärahoituksen turvin. Mutta vähäliikenteisillä osuuksilla huonokuntoisten teiden määrä on noussut tasaisesti kymmenen vuotta. Se on ollut strateginen valinta: panostamme sinne, missä on enemmän liikennettä.
Hiljaisten teiden kunto ei hetkauta suurinta osaa autoilijoista, mutta teollisuutta se hetkauttaa. Pienten mutkateiden varsilta haetaan puu metsäteollisuuden rattaisiin tai maito ja munat elintarviketeollisuuden jalostettavaksi. Toiseen suuntaan kulkee esimerkiksi lannoitteita tai rehua eläinten appeeksi.
RAAKA-AINE EI KASVA MOOTTORITIEN VARRESSA
Metsäteollisuuden logistiikkapäällikkö Ilkka Hamunen sanoo, että alempi tieverkko on vientiteollisuuden elinehto, koska rekat eivät poimi raaka-ainetta valtatien varresta. Metsäteollisuus vastaa kolmanneksesta maanteiden tonnikilometreistä ja on Suomen viennin selkärankaa.
– Ei tieverkon tulevia ongelmia hoideta enää meidän ajoja suunnittelemalla ja kelirikkoja välttämällä. Jos korjausvelka kasvaa vielä miljardeilla, ajoja jää jo oikeasti ajamatta.
Tienpito budjetoidaan pitkälti liikennemäärän mukaan, mutta se ei huomioi kaikkia näkökulmia.
– Veikkaan, että puurekan aluetaloudellinen vaikutus on suurempi kuin kymmenen henkilöauton. Metsäteollisuuden ja elintarviketuotannon kannalta olisi järkevämpää katsoa, mitä kuljetukset sisältävät ja mitkä niiden vaikutukset ovat.
Huonokuntoisten pienten teiden määrä on kasvanut tasaisesti.
Männistö Väylävirastosta sanoo, että teollisuuden kanssa käydään vuoropuhelua, jotta niukat eurot voitaisiin kohdentaa sinne, missä tarvetta on eniten.
– Ala on kilpailtu, eivätkä yhtiöt halua paljastaa suunnitelmiaan kilpailijoille, mutta ilman täsmäinformaatiota tulevien vuosien tarpeista meidän on mahdotonta toimia. Kaikkien vähäliikenteisten teiden korjaamiseen ei rahoitus riitä.
Hamunen muistuttaa, että tiestön kunto ei ole vain valtion ongelma, vaan se siirtyy suoraan yritysten kustannuksiin.
– Destian raportin mukaan heikkenevä tieverkko aiheuttaa seuraavan kymmenen vuoden aikana miljardin euron lisäkustannukset logistiikalle. Nämä koostuvat lisääntyneestä polttoaineen kulutuksesta, kaluston rikkoutumisesta ja pidentyneistä matka-ajoista.
HUONO TIE VENYTTÄÄ TYÖMATKAA
Teiden kunnolla on myös merkitystä siihen, kuinka helposti ja turvallisesti työntekijät pääsevät työpaikoilleen. Teiden huonoon kuntoon vastataan usein laskemalla nopeusrajoituksia. Se tarkoittaa matka-aikojen pidentymistä.
– Silloin koti on tavallaan kauempana työpaikasta kuin aikaisemmin, sanoo Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen.
– Aika on rahaa, mutta sillä on myös sosiaalinen ulottuvuus. Ihminen mukautuu tien kuntoon. Jos asutaan tosi huonon tien päässä, kynnys lähteä ylipäätään mihinkään voi nousta, ja sillä on elämänlaadullinen merkitys.
Alempi tieverkko on vientiteollisuuden elinehto, koska rekat eivät poimi raaka-ainetta valtatien varresta.
Huonosta tiestä kärsivät myös autot. Mitä enemmän kuoppia ja monttuja, sitä nopeammin autojen alustat ryskyvät korjauskuntoon. Myös liikenneturvallisuus kärsii.
– Kun ei ole rahaa, ei voida parantaa esimerkiksi vaarallisia risteysalueita, joissa on tapahtunut paljon onnettomuuksia.
Duunarin arkeen vaikuttavat myös energiakustannukset: kun bensan hinta nousee, töihin meno on kalliimpaa.
TIESTÖ KOETTELEE KULJETTAJIA JA AUTOJA
AKT:n työsuojelutoimitsija Pasi Ritokosken mukaan tiestön alamäki kiihtyi, kun raskaiden ajoneuvojen massoja nostettiin 76 tai jopa 90 tonniin. Tiestö ei kuitenkaan saanut vastaavaa vahvistusta.
– Pienimpiä teitä ei ole tarkoitettu tuollaisille massoille. Jotkut sanovat, että akseleiden lisääminen auttaa painon jakautumisessa, mutta akseleiden ja renkaiden määrä ei poista tosiasiaa, että kokonaispainot ovat kasvaneet.
Kuljettajien stressipisteet ovat korkealla.
Toinen kriittinen tekijä on ilmastonmuutos. Pakkastalvet ovat vaihtuneet nollan molemmin puolin sahaavaan märkyyteen, mikä syö tien rakennetta. Kun tähän yhdistetään kova kuormitus, tien rakenne ei kestä ja tuloksena on monttuja ja halkeamia – tai jopa pahempaa.
– On nähty tilanteita, joissa kokonaisia kaistoja on romahtanut. Sellaista ei ennen kokonaispainojen nostoa Suomessa tapahtunut, Ritokoski sanoo.
– Raskaalla kalustolla ei tehdä samanlaisia väistöliikkeitä kuin henkilöautolla. Kuopista kärsii kalusto, pahimmillaan myös lastit. Ja kun talvikunnossapidostakin karsitaan, vaarat kasvavat, etenkin jos ollaan liikkeellä vaarallisten aineiden kanssa. Kuljettajien stressipisteet ovat korkealla.
KORJAUSVELKA KASVAA, VEROTUOTTO KUTISTUU
Liikenne ja autoilu ovat raskaasti verotettuja elämänalueita. Sieltä kerätään vuosittain noin kahdeksan miljardia euroa auto-, ajoneuvo- ja polttoaineveroina sekä polttoaineiden, uusien autojen ja autojen osien arvonlisäveroina.
Suurin osa rahasta kilahtaa valtion isoon kirstuun, mutta tienpitoon ohjautuu vain noin 1,5 miljardia.
Verotulot myös vähenevät sähköautoilun myötä, ja kun tienpitoon tarvittaisiin rahaa yhä enemmän, yhtälö ei ole helppo. Tiestön korjausvelka on yli 2,5 miljardia ja se kasvaa, eikä autoilijoiden verotaakan kasvattaminen ole mahdollista – tai ainakaan poliittisesti helppoa.
Eduskunnan Liikenne 12 -suunnitelman yhtenä tavoitteena on parantaa teiden kunnossapitoa. Ilkka Hamusen mukaan lähivuosien rahoitus on silti riittämätön, koska suunnitelman isoimmat painotukset osuvat pitkälle 2030-luvulle.
– Kun korjauskustannukset nousevat koko ajan, korjausvelka voi kasvaa kymmenessä vuodessa jopa kuuteen miljardiin. Tämä ei kuulosta houkuttelevalta.
Jos tiellä on huono rakenne, päällysteen pitäminen kunnossa on mahdotonta kohtuukustannuksilla.
Yhdeksi ratkaisuksi on tarjottu päällystettyjen pikkuteiden muuttamista sorateiksi, tätä on väläytellyt muun muassa valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä. Väyläviraston Vesa Männistön mukaan asia ei sisällä suurta dramatiikkaa. Päällystetyiltä teiltä kuoritaan asfalttia pois noin 50 kilometriä vuodessa, eikä sillä saada suuria säästöä.
– Jos tiellä on huono rakenne, päällysteen pitäminen kunnossa on mahdotonta kohtuukustannuksilla. Ja tienkäyttäjän kannalta hyväkuntoinen soratie voittaa reikäisen asfaltin.
Männistö huomauttaa, että tieverkkoon kuuluvat olennaisena osana myös Suomen 15 000 maantiesiltaa. Niistäkin iso osa on lähivuosina tulossa elinkaarensa päähän ja siltaremontit tulevat tutuiksi kaikenkokoisilla teillä.
– Huonokuntoisille silloille asetettavat painorajoitukset osuvat ensin raskaaseen liikenteeseen ja sitä kautta jopa huoltovarmuuteen.
AUTOLLA MUKAVIEN ASIOIDEN ÄÄRELLE
Yhteenvetona voi sanoa, että Suomen isot tiet ovat kunnossa. Tiestön alennustila koskee pikkuteitä, joiden varsilla asuu yhä vähemmän ihmisiä. Heille vaikutukset ovat toki isoja, mutta vielä suuremmat huolet liittyvät teollisuuden tarpeisiin ja jopa Suomen menestykseen.
Joka tapauksessa korjausvelka kasvaa, ja on järjetöntä päästää isoa osaa kansallisvarallisuudesta rapautumaan. Tiestöä tarvitsevat kaikki.
– Sinne missä ihmiset asuvat, menee aina tie ja sitä tarvitaan elämiseen, Autoliiton Pasi Nieminen kiteyttää.
On järjetöntä päästää kansallisvarallisuutta rapautumaan. Tiestöä tarvitsevat kaikki.
Teitä tarvitaan myös ilonpitoon. Suomessa on puoli miljoonaa harrasteajoneuvoa mopoista museoautoihin, jotka kaivetaan esille kesäksi. Myös automatkailu on syvällä suomalaisessa kulttuurissa.
– Monet myös vuokraavat auton tai käyttävät yhteiskäyttöautoja kesällä. Kaipuu luontoon, mökille ja saunaan on ymmärrettävää, ja kotimaan matkailussa auton osuus on ratkaiseva.
Niemisen vinkki kesälomalaisille on kääntää keula pois moottoritieltä.
– Yllättävimmät paikat, kuten takapihojen traktorimuseot, pienet kyläkaupat tai kiinnostavat kesäkahvilat löytyvät juuri pienten teiden varsilta, sattumalta harhaillen. Kuntien matkailusivutkin ovat täynnä piilotettuja helmiä, joihin pääsee vain kumipyörillä.
Pikkuteille suunnistamista helpottaa nyrkkisääntö: mitä pienempi tie, sen isompi numero.
