Jari Nilosaari: Tekno näytti sopimisen mallin

Teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den uusi työe­htosopimus (tes) sisältää kil­pailukykysopimuk­sen (kiky) mukaisen 24 palkat­toman tun­nin pois­ton, 3,3 pros­entin palkanko­ro­tuk­set ja uusia avauk­sia tek­stei­hin. Sen kanssa voimme elää ja valmis­tau­tua seu­raavi­in kier­roksi­in. Samal­la kysymyk­sessä on hyvä esimerk­ki meille ja muille, että sopimi­nen on han­kalis­sakin asetelmis­sa mah­dol­lista.

Elinkei­noelämän keskus­li­it­to EK:lle ja Suomen Yrit­täjille teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den tes sitä vas­toin näyt­tää ole­van kovin vaikea paik­ka. Vaik­ka ne eivät ole neu­vot­telu­os­a­puo­lia, ovat ne huu­ta­mas­sa huonos­ta neu­vot­te­lu­tu­lok­ses­ta ja yllyt­tävät mui­ta työ­nan­ta­ja­jär­jestöjä vaa­ti­maan sel­l­aista, mikä ei jäse­nillemme käy. Teknolo­gia­te­ol­lisu­udessa kelvol­lisek­si tode­tun sopimuk­sen kieltämisel­lä ne tekevät itses­tään ei-liik­keen. Tämä ajaa neu­vot­telu­os­a­puo­let tilanteeseen, jos­sa työ­tais­te­lut ovat näköjään väistämät­tömiä.

Teol­lisu­us­li­itol­la oli ja on vah­va halu sopia ilman kon­flik­te­ja. Silti olemme jälleen tilanteessa, jos­sa olemme joutuneet jät­tämään lakko­varoituk­sen kemi­ante­ol­lisu­u­den eri sopimusa­loille, mekaaniseen met­sä­te­ol­lisu­u­teen ja malmikai­vok­si­in. Kah­den viikon lakon uhka ja yli­työkiel­to voivat tun­tua rajuil­ta toimen­piteiltä, mut­ta jos painet­ta ei ole riit­tävästi, ei näytä neu­vot­te­lu­tu­lostakaan syn­tyvän. Toiv­ot­tavasti tulok­sia kuitenkin saadaan aikaisek­si ennen kuin lakot ovat edessä.

”Työ­nan­ta­jien vaa­timus­lista on edelleen pitkä kuin nälkävu­osi ja esi­tyk­set ovat sitä luokkaa, että hyvää ei seu­raisi, jos ne meni­sivät läpi.”

Mik­si työ­nan­ta­jat eivät ole valmi­ita sopi­maan? Tästä työ­nan­ta­jien pitkän lin­jan toimin­nas­ta saimme koet­tel­e­vat käytän­nön koke­muk­set viime vaa­likaudel­la, jol­loin maas­samme vaikut­ti työ­nan­ta­jien kannal­ta paras hal­li­tus vuosikausi­in. Esimerkke­jä siitä agen­das­ta ovat pakko­lakivään­nöt ja muu­tok­set eri lakei­hin, joil­la kur­jis­tet­ti­in vähempio­sais­ten, työt­tömien ja työn­tek­i­jöi­den ase­maa. Taus­ta kuitenkin ulot­tuu ajas­sa pidem­mälle taak­sepäin.

EK teki eri työ­nan­ta­ja­jär­jestö­jen kanssa jo vuosikym­meniä sit­ten yhteis­tu­umin ne lin­jauk­set, jot­ka näkyivät etenkin viime eduskun­tavaa­likaudel­la ja vaikut­ta­vat nyt myös työe­htosopimus­neu­vot­teluis­sa. Ay-liike on hei­dän mielestään uhka, joka rajoit­taa työ­nan­ta­jien päätän­tä­val­taa. Todel­li­nen tah­toti­la ei ole paikallisen sopimisen lisäämi­nen vaan työ­nan­ta­jien määräämis­val­lan lisäämi­nen ja ay-liik­keen murent­a­mi­nen.

Työ­nan­ta­jien vaa­timus­lista on edelleen pitkä kuin nälkävu­osi ja esi­tyk­set ovat sitä luokkaa, että hyvää ei seu­raisi, jos ne meni­sivät läpi. Kikyn 24 palkat­toman tun­nin pois­t­a­mi­nen, 3,3 pros­entin palkanko­ro­tuk­sien vas­tus­t­a­mi­nen ja jotkut tek­stimuu­tok­set eivät voi olla heille kyn­nyskysymys, vaan he tähtäävät siihen, että työn­tek­i­jät suos­tu­isi­vat läh­es mihin tahansa ilman ehto­ja ja ay-liik­keen vah­vaa valvon­taa.

On san­ot­tu, että puh­das ide­olo­gia ja puh­das maalaisjär­ki eivät mah­du samaan pöytään. Ay-liike on viime vuosi­na ollut jär­jel­lä mukana. Sitä soisi nyt myös työ­nan­ta­jien käyt­tävän niin, että sopimuk­set syn­tyvät ilman työ­tais­telui­ta.

JARI NILOSAARI
Teol­lisu­us­li­iton 2. vara­puheen­jo­hta­ja