Jari Nilosaari: Tekno näytti sopimisen mallin

Tekno­lo­gia­teol­li­suuden uusi työeh­to­so­pimus (tes) sisältää kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muksen (kiky) mukaisen 24 palkat­toman tunnin poiston, 3,3 prosentin palkan­ko­ro­tukset ja uusia avauksia teksteihin. Sen kanssa voimme elää ja valmis­tautua seuraa­viin kierrok­siin. Samalla kysymyk­sessä on hyvä esimerkki meille ja muille, että sopiminen on hanka­lis­sakin asetel­missa mahdollista.

Elinkei­noe­lämän keskus­liitto EK:lle ja Suomen Yrittä­jille tekno­lo­gia­teol­li­suuden tes sitä vastoin näyttää olevan kovin vaikea paikka. Vaikka ne eivät ole neuvot­te­luos­a­puolia, ovat ne huuta­massa huonosta neuvot­te­lu­tu­lok­sesta ja yllyt­tävät muita työnan­ta­ja­jär­jes­töjä vaati­maan sellaista, mikä ei jäsenil­lemme käy. Tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa kelvol­li­seksi todetun sopimuksen kieltä­mi­sellä ne tekevät itses­tään ei-liikkeen. Tämä ajaa neuvot­te­luos­a­puolet tilan­tee­seen, jossa työtais­telut ovat näköjään väistämättömiä.

Teolli­suus­lii­tolla oli ja on vahva halu sopia ilman konflik­teja. Silti olemme jälleen tilan­teessa, jossa olemme joutu­neet jättä­mään lakko­va­roi­tuksen kemian­teol­li­suuden eri sopimus­aloille, mekaa­ni­seen metsä­teol­li­suu­teen ja malmi­kai­vok­siin. Kahden viikon lakon uhka ja ylityö­kielto voivat tuntua rajuilta toimen­pi­teiltä, mutta jos painetta ei ole riittä­västi, ei näytä neuvot­te­lu­tu­los­ta­kaan syntyvän. Toivot­ta­vasti tuloksia kuitenkin saadaan aikai­seksi ennen kuin lakot ovat edessä.

”Työnan­ta­jien vaati­mus­lista on edelleen pitkä kuin nälkä­vuosi ja esitykset ovat sitä luokkaa, että hyvää ei seuraisi, jos ne menisivät läpi.”

Miksi työnan­tajat eivät ole valmiita sopimaan? Tästä työnan­ta­jien pitkän linjan toimin­nasta saimme koette­levat käytännön kokemukset viime vaali­kau­della, jolloin maassamme vaikutti työnan­ta­jien kannalta paras hallitus vuosi­kausiin. Esimerk­kejä siitä agendasta ovat pakko­la­ki­väännöt ja muutokset eri lakeihin, joilla kurjis­tet­tiin vähem­pio­saisten, työttö­mien ja työnte­ki­jöiden asemaa. Tausta kuitenkin ulottuu ajassa pidem­mälle taaksepäin.

EK teki eri työnan­ta­ja­jär­jes­töjen kanssa jo vuosi­kym­meniä sitten yhteis­tuumin ne linjaukset, jotka näkyivät etenkin viime eduskun­ta­vaa­li­kau­della ja vaikut­tavat nyt myös työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luissa. Ay-liike on heidän mieles­tään uhka, joka rajoittaa työnan­ta­jien päätän­tä­valtaa. Todel­linen tahto­tila ei ole paikal­lisen sopimisen lisää­minen vaan työnan­ta­jien määrää­mis­vallan lisää­minen ja ay-liikkeen murentaminen.

Työnan­ta­jien vaati­mus­lista on edelleen pitkä kuin nälkä­vuosi ja esitykset ovat sitä luokkaa, että hyvää ei seuraisi, jos ne menisivät läpi. Kikyn 24 palkat­toman tunnin poista­minen, 3,3 prosentin palkan­ko­ro­tuk­sien vastus­ta­minen ja jotkut teksti­muu­tokset eivät voi olla heille kynnys­ky­symys, vaan he tähtäävät siihen, että työnte­kijät suostui­sivat lähes mihin tahansa ilman ehtoja ja ay-liikkeen vahvaa valvontaa.

On sanottu, että puhdas ideologia ja puhdas maalais­järki eivät mahdu samaan pöytään. Ay-liike on viime vuosina ollut järjellä mukana. Sitä soisi nyt myös työnan­ta­jien käyttävän niin, että sopimukset syntyvät ilman työtaisteluita.

JARI NILOSAARI
Teolli­suus­liiton 2. varapuheenjohtaja