Teollisuusliiton ensimmäinen työehtosopimuksista neuvottelemisen kierros päättyi puheenjohtaja Riku Aallon mukaan työntekijöiden kannalta onnistuneeseen lopputulokseen. ”Sama tulos olisi voitu saavuttaa jo viime syksynä, mutta työnantajat ajoivat tilanteen konfliktiksi”, Aalto toteaa.
29.4.2020
TYÖEHTOSOPIMUSNEUVOTTELUT 2019–2020
NÄIN NEUVOTELLAAN
- Liiton sopimusaloille on nimetty kyseisten alojen jäsenistä koostuvat TYÖEHTOSOPIMUSNEUVOTTELUKUNNAT. Jos neuvottelukuntien ja liiton työntekijöiden käymät neuvottelut tuottavat tulosta, allekirjoittaa neuvottelukunta neuvottelutuloksen ja esittää sen hyväksymistä oman sektorinsa SEKTORIJOHTOKUNNALLE.
- Alan jäsenistä koostuva sektorijohtokunta käsittelee neuvottelutuloksen ja esittää liiton HALLITUKSELLE joko sen hyväksymistä tai hylkäämistä.
- Päätöksen neuvottelutuloksen hyväksymisestä sopimusalan uudeksi työehtosopimukseksi tai sen hylkäämisestä tekee hallitus.
Jokainen työehtosopimuskierros on Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan omalla tavallaan vaikea. Viime vuoden elokuussa aloitetun ja tämän vuoden huhtikuun lopulla Teollisuusliiton sopimusaloilla valmiiksi saadun kierroksen koetinkivenä olivat kilpailukykysopimuksen (kiky) mukaiset 24 palkatonta työtuntia.
– Työnantajat tiesivät aivan hyvin, että kiky-tunnit poistuvat. Kerroimme sen Teknologiateollisuudelle jo silloin, kun edellistä työehtosopimusta allekirjoitettiin. Hallinnollemme puolestaan kerroimme, että kikyn erillinen allekirjoituspöytäkirja on kolmen vuoden lappu ja se lähtee pois. Siitä pidimme kiinni.
– Työnantajat puolestaan lähtivät siitä, että heille oli tavallaan kunnia-asia pitää kikystä kiinni. Muiden työnantajaliittojen tuki Teknologiateollisuudelle siinä, että kiky pitäisi neuvotella uusiksi, vaikeutti sopimukseen pääsemistä.
– Vientiteollisuuden sopimukseton tila on aina aikaisemmin johtanut neuvottelutahdin tiivistymiseen, mutta tällä kerralla niin ei tapahtunut. Työnantaja oli valmis tietoisesti ottamaan riskin, että syntyy työmarkkinahäiriöitä. Se oli heidän taktiikkansa, Aalto sanoo.
TYÖNANTAJIEN KOVA LINJA YLLÄTTI
Aallon mukaan sopimukset olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi jo viime vuoden syksyllä.
– Tarjosimme Teknologiateollisuudelle mahdollisuutta neuvotella kikyn 24 tunnista keskitetysti vientiliittojen kesken. Yritimme saada ongelmakohdan ratkaistua, jotta muissa asioissa päästäisiin eteenpäin. Teknologiateollisuus kieltäytyi ja totesi, että keskitettyä ratkaisua ei tulla tekemään. Heillä ei ollut halua edes aloittaa neuvottelua.
Työnantaja oli valmis tietoisesti ottamaan riskin, että syntyy työmarkkinahäiriöitä. Se oli heidän taktiikkansa.
– Jos työnantajat olisivat tarttuneet esitykseemme ja halunneet ratkaista tämän fiksusti, olisimme pystyneet tekemään lopputulokseksi muodostuneet työehtosopimukset jo viime syksynä. Työnantajien vahva asenne ja konfliktinhakuisuus kuitenkin johtivat siihen, että ne saatiin aikaiseksi vasta tämän vuoden puolella.
– Kuvaavaa on se, että kun vuosi vaihtui ja kikyn 24 talkootyötunnin allekirjoituspöytäkirjan voimassaolo päättyi, oli meillä neuvottelutulos nopeasti sen jälkeen valmis. Se päättyminen vapautti työnantajat ajattelemaan, että sitä ei tarvitse enää huomioida neuvotteluissa. Heillä oli tällainen tekosyy. Olisivat voineet ihan hyvin ajatella saman jo viime elokuussa.
Työnantajien kova taktiikka tuli Aallon mukaan Teollisuusliitolle yllätyksenä.
– Emme osanneet varautua siihen, että työnantajapuoli oli valmis ottamaan työtaistelutoimet vastaan niin kuin nyt tapahtui. Elimme vanhassa ajatuksessa, että työnantajat eivät halua päästää meitä lakkoon, koska sen vaikutukset ovat laajat ja kattavat. Toisaalta uskoimme siihen, että maineemme luotettavana sopimuskumppanina kantaisi neuvotteluja eteenpäin. Niin ei tapahtunut.
– Arvioni on, että työnantajat halusivat toisaalta kokeilla meidän kanttiamme ja toisaalta vaikeuttaa maan hallituksen oloa.
TÄRKEIMMÄT TAVOITTEET SAAVUTETTIIN
Teollisuusliitto neuvottelee kaikkiaan 35 työehtosopimusta 17 työnantajaliiton kanssa. Aallon mukaan Teollisuusliitto saavutti käydyllä neuvottelukierroksella keskeiset tavoitteensa.
– Onnistuimme kiky-tuntien poistamisessa. Talkootyöt loppuivat. Tilalle tuli erilaisia työaikaratkaisuja, joita pystyttiin tekemään sopimusalat huomioiden. Joistain sopimuksista kiky lähti ilman uusia kirjauksia. Tässä mielessä onnistuimme hyvin.
– Toisena päätavoitteenamme oli saada aikaan palkkaratkaisu, joka nostaa jäsenten reaaliansioita. Esimerkiksi Suomen Pankin mukaan sovitut 3,3 prosentin palkankorotukset noin kahden vuoden aikana nostavat jäsenten ostovoimaa hieman siten, että yritysten kilpailukyky ei heikkene. Tilanne on tietysti muuttunut koronaepidemian takia. Mihin se johtaa? Sitä ei kukaan osaa vielä sanoa.
– Lisäksi saimme uusia kirjauksia sosiaalisista määräyksistä työehtosopimuksiin ja parannettua luottamushenkilöiden asemaa. Hyvin moneen työehtosopimukseen tuli kirjaus muun muassa siitä, että vuokratyöntekijät otetaan huomioon luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen ajankäyttöä määriteltäessä. Tämä parantaa luottamushenkilöiden toimintaedellytyksiä.
Onnistuimme kiky-tuntien poistamisessa. Talkootyöt loppuivat. Tilalle tuli erilaisia työaikaratkaisuja, joita pystyttiin tekemään sopimusalat huomioiden.
Aallon mukaan lopputulokseen liittyy se, että työnantajat ovat pystyneet pitämään kustannustasosta kiinni.
– Sopimuskierroksen päänavaajan suojelu, että sitä sopimusta ei ylitetä, on meidän näkökulmastamme hyvä asia. Se vahvistaa ensimmäisen sopijan asemaa.
PUNTAROITAVIA KYSYMYKSIÄ
Teollisuusliitto sai Aallon mukaan käydystä neuvottelukierroksesta organisaationa uutta oppia niin, että se pohjustaa tulevaa neuvottelutoimintaa. Sen rinnalla myös kehittämisen kohteita ja parantamisen varaa löytyy.
– Yksi asia, joka mietityttää, on neuvottelujärjestys. Alun pitäen pyrimme siihen, että sopimukset päättyisivät mahdollisimman lähellä toisiaan, mutta haitari on edelleen sama kuin ennen sopimuskierrosta. Ehkä emme sisäistäneet riittävästi sitä, että sopimusalojen keskenään hieman eri mittaisten sopimuskausien kanssa käy niin, että palkankorotuksista tulee samoilla prosenteilla hieman eri tasoisia. Sitä meidän pitää arvioida, että mikä sopimusalakohtainen marssijärjestys on neuvotteluissa liiton ja jäsenten näkökulmasta toimivin.
Toinen ratkaistava asia Aallon mukaan on, miten liiton sisällä suhtaudutaan sopimusalojen kirjoon.
– Sopimusalat eivät ole yhteneväisiä. Niihin on vuosikymmenten aikana kehitetty toisistaan poikkeavat neuvottelukulttuurit, joissa yhtenä tekijänä mukana ovat myös työnantajat. Liikkuvia osia on niin paljon, että emme pysty täysin yhtenäistämään neuvottelu- ja tiedottamisprosesseja, emmekä niistä edes kaikilta osin yksin päättämään. Kysymys on siitä, pystymmekö organisaationa hyväksymään, että nämä asiat eivät mene samalla tavalla joka paikassa.
– Se ei välttämättä ole helppo harjoitus, mutta valmiutemme tähän keskusteluun on parantunut. Käyty työtaistelu kasvatti yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tiivisti sektoreiden yhteistyötä. Samalla kehittyi ymmärrys sopimusalojemme perusominaisuuksista ja erityispiirteistä.
Myös avoimuus on Aallon mukaan yksi pohdittava asia.
– Avoimuus on tärkeä periaate. Käytännössä saimme kuitenkin jälleen kokemuksen siitä, kuinka neuvottelutavoitteiden julkistaminen puolin tai toisin ajaa asetelman neuvottelupöydässä jumiin. Osapuolet linnoittautuvat tavoitteidensa taakse, kun eivät halua näyttää siltä, että omissa tavoitteissa jouduttaisiin perääntymään.
– Tätäkin keskustelua joudumme käymään, että miten mennään eteenpäin. Onko se julkisuusnäytös tärkeämpi kuin itse asia?
Aallon mukaan työehtosopimuskierroksesta käydään Teollisuusliiton organisaation läpäisevä arviointikeskustelu.
– Tavoite on se, että parannamme tapaamme tehdä asioita ja pystymme ottamaan erilaisia näkökohtia huomioon paremmin kuin käydyllä kierroksella.
SEURAAVA KIERROS VUODEN KULUTTUA
Teollisuusliitto kysyy noin vuoden kuluttua ammattiosastoiltaan esityksiä uusiksi työehtosopimuksiksi. Liiton hallitus asettaa aloitteiden pohjalta neuvottelutavoitteet ensi vuoden kesäkuussa. Sen jälkeen vuorossa ovat neuvottelut. Niihin Teollisuusliitto lähtee samalla neuvottelukuntien ja sektorijohtokuntien rakenteella kuin edellisellekin kierrokselle.
Aallon mukaan tavoitteena on saada sopimukset aikaiseksi neuvottelemalla.
– Se oli tavoitteemme tälläkin kierroksella, mutta työnantajat halusivat kokeilla toimintakykyämme. Saimme erinomaisesti selville, että meillä on erittäin laaja kentän tuki. Jäsenemme näyttivät, missä sitä voimaa on. Ilman heitä meillä ei tällaisia sopimuksia olisi. Se on todella suuren kiitoksen arvoinen asia. Lakko on raskain koettelemus nimenomaan jäsenille. Tällä kerralla se paine osui lujimmin mekaaniseen metsäteollisuuteen.
– Työtaistelutoimenpiteemme onnistuivat miltei sataprosenttisesti. Se alustaa seuraavaa kierrosta niin, että koneistomme on tässäkin suhteessa kokemusten kautta oppinut ja vahvistunut.
– Toivon, että myös työnantajat ottavat seuraavalla neuvottelukierroksella taktiikakseen neuvottelemisen. Se on työtaisteluja parempi vaihtoehto. Samalla meidän pitää muistaa, että jäsenemme odottavat, että pystymme hoitamaan neuvottelut fiksulla tavalla. Se on oikea odotus. Sitä varten me täällä olemme, Aalto toteaa.
Täysien mappien kanssa sovittelijalle
– Kun työnantajapuoli ei ollut halukas käymään aitoja neuvotteluja, jouduimme menemään täysien mappien kanssa valtakunnansovittelijan pakeille.
– Tilanne oli poikkeuksellinen. Yleensä sovittelijan luokse mennään jonkin rajatun, yksilöidyn ja konkreettisen ratkaisemattoman ongelman takia. Nyt sovittelija joutui hankalaan tilanteeseen ja hänen oli päätettävä, ryhtyykö tekemään kokonaisia työehtosopimuksia meille vai katsooko, mitä asioita voi soviteltavaksi ottaa, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto luonnehtii.
Teollisuusliiton sopimusaloista ensimmäisenä soviteltavana oli teknologiateollisuus. Sovittelun alkuvaiheessa osapuolten kannat olivat Aallon mukaan lukossa. Prosessi alkoi venyä. Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala teki sovintoesityksen, jonka molemmat neuvotteluosapuolet hylkäsivät.
– Kyllä siitä voi sen johtopäätöksen vetää, että hän teki sovintoesityksen siinä tarkoituksessa, että se kaatuu. Sovittelijan tehtävänä on hakea rajoja, missä puitteissa sovintoesityksiä voidaan tehdä. Se pitää ymmärtää osana prosessia.
– Mitä pidemmälle prosessi eteni, sitä paremmin sovittelija oli kärryillä eri sopimuksiimme liittyvästä problematiikasta. Kyllä hän sitten kykeni tekemään sovintoesityksiä tai pohjustamaan prosessia niin, että neuvottelutulokset saatiin aikaiseksi ilman sovintoesitystä.
Neuvotteleminen on aina parempi vaihtoehto kuin sovittelu.
Teollisuusliiton teknologia- ja kemian sektorilla tulokset saatiin lopulta aikaan ilman sovintoesitystä. Puutuotesektorilla ratkaisu syntyi sovintoesityksen hyväksymisen kautta. Erityisalojen sektorilla sopimukset solmittiin osapuolten välisin neuvotteluin.
– Neuvotteleminen on aina parempi vaihtoehto kuin sovittelu. Kun sovittelijan luo mennään, tarkoittaa se sitä, että osapuolet ovat epäonnistuneet neuvotteluissa. Avaimet eivät enää ole omissa käsissä. Ne ovat sovittelijan käsissä.
Aalto arvelee, että myös valtakunnansovittelija on saanut uutta oppia.
– Se, että hän ennen sopimuskierroksen alkua hyvin vahvasti paalutti päänavaajan tukemisen, oli meidän näkökulmastamme toisaalta hyvä asia. Toisaalta se kuitenkin sitoi muiden sopimusalojen kannalta tiettyjä kysymyksiä etukäteen. Se ei helpota sovintoesitykseen pääsemistä.
– Ehkä hän oppi siinä sen, että kannattaa miettiä, millä tavalla linjaa etukäteen erilaisia asioita suhteessa sovittelussa tarvittavaan liikkumatilaan.
TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA
