Vesa Holappa: Onko työmo­ti­vaa­tiota jo liikaa?

Osaavalle työvoi­malle on kysyntää. Hyvä niin, mutta miten osaaminen saavutetaan?

Pohja luodaan perus­kou­lu­tuk­sessa ja sen jälkei­sissä koulu­tuk­sissa. Yleensä siis toisella asteella tai korkea­kou­luissa. Tähän asti kaikki hyvin, sillä suoma­lainen koulu­tus­jär­jes­telmä on kansain­vä­li­sesti vertaillen tai histo­riaan peilaten laadukas ja kattava. Ei täydel­linen, mutta kuitenkin kärkipäässä.

Entä kun tavoit­teena on uusi tutkinto? Edelleen on paljon hyvää nähtä­vissä. OECD:n tuoreen raportin mukaan Suomi on kärki­päässä sekä tutkin­toon että ei-tutkin­toon johta­vassa aikuis­kou­lu­tuk­seen osallis­tu­mi­sessa. Työpo­liit­ti­sessa aikakaus­kir­jassa (2/​2019) TEM:in erityis­asian­tun­tijat Maija Lyly-Yrjänäinen ja Talla­maria Maunu toteavat artik­ke­lis­saan, että myös työn ohessa tapah­tu­vassa oppimi­sessa Suomi pärjää tilas­tojen valossa hyvin.

Kuvaa on kuitenkin syytä tarkentaa. Miksi? Jo maini­tusta artik­ke­lis­takin käy ilmi, että työhön tai ammat­tiin liitty­vään aikuis­kou­lu­tuk­seen osallis­tu­minen on varsin valikoi­tu­nutta. Ylempien naistoi­mi­hen­ki­löiden osallis­tu­mi­saste oli 73 prosenttia, mutta naistyön­te­ki­jöillä se oli 35 prosenttia. Numerot ovat miehillä saman­kal­taiset. Heikoin osallis­tu­mi­saste, vain 16 prosenttia, oli maatalousyrittäjänaisilla.

Koulu­tuk­seen osallis­tu­minen on laskusuun­nassa ensim­mäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen.

Kuva tarkentuu entises­tään, kun mitataan koulu­tus­päi­vien kestoa. Aikuis­kou­lu­tus­tut­ki­muksen (2017) mukaan se oli työnte­ki­jöillä keski­määrin 2,5 päivää ja ylemmillä toimi­hen­ki­löillä 5,5 päivää. Toisaalta entisen Metal­li­liiton jäsen­ky­se­lyjen henki­lös­tö­kou­lu­tusta käsit­te­le­vissä osissa yleisin vastaus vuodesta toiseen yli 60 prosentin osuudella oli ”Ei mitään koulutusta”.

Myös sisällöt antavat viitteitä siitä, keille henki­lös­tö­kou­lutus on suunnattu. Suosi­tuimmat aihepiirit liittyivät liike­ta­lou­teen ja oikeus­tie­tei­siin, kun taas esimer­kiksi Teolli­suus­liiton jäsenistöä lähellä olevat tekniikka, tuotanto tai raken­ta­minen olivat aiheina häntä­päässä. Lisäksi henki­lös­tö­kou­lutus on yleisempää julki­sella kuin yksityi­sellä sekto­rilla, jolla Teolli­suus­liiton jäsenet pääosin työskentelevät.

Koulu­tuk­seen valikoi­tu­misen ja koulu­tuksen keston epätasa-arvon rinnalla huole­nai­hetta voi nähdä siinä, että osallis­tu­mi­saste on laskusuun­nassa ensim­mäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen. Lisäksi koulu­tuk­seen suunnatut panokset ovat laske­neet vuosien 2010 ja 2015 välillä, vaikka yleinen kustan­nus­taso on pikem­minkin kasvanut kuin alentunut.

Edellä kuvattu on risti­rii­dassa julki­suu­dessa mantran tavoin toistetun osaamis­vaa­teiden kasvun kanssa, mutta istuu kyllä hyvin ajan henkeen, jossa pitää saada enemmän tuloksia vähemmin panoksin. Kun tiede­tään, että työhön tai ammat­tiin liittyvän koulu­tuksen keskeinen pitkän aikavälin vaikutus on työmo­ti­vaa­tion kohoa­minen, voi jolle­kulle tulla mieleen aiheel­linen ihmetys. Onko työmo­ti­vaa­tiota suoma­lai­sessa työelä­mässä liikaa, kun sen kasvuun ei haluta kaikilta osin sijoittaa?

VESA HOLAPPA
Murikka-opiston rehtori

KUVA JYRKI LUUKKONEN

8.8.2019