OIVALTAJA: Eero Vekkeli: ”En ole yksin työelämän haasteiden kanssa”

Paperiliittolainen pääluottamusmies Eero Vekkeli kuuli Metsäteollisuus ry:n ilmoituksen työehtosopimustoiminnasta irtautumisesta 1. lokakuuta kello 15. Kello 18 hän jo kommentoi metsätyönantajan yllättävää ilmoitusta suorassa tv-lähetyksessä Yleisradion toimittajalle.

LUOTTAMUSMIESTEN JATKOKURSSI

EERO VEKKELI

Pääluottamusmies
Metsä Board Äänekoski
Paperiliiton Äänekosken ao. 13

Vuoden kovimman työmarkkinauutisen nopea kommentointikokemus takanaan Vekkeli odotti Murikka-opiston luottamusmiesten jatkokurssin marraskuun lopun toista viikkoa, jossa harjoiteltiin viestintätaitoja. Vekkelin piti osallistua jo viime talvena Kiljavan opistolla televisioesiintymisen koulutukseen, mutta kurssi peruuntui. Siitä olisi ollut hyötyä uutispäivänä.

– Tv-esiintyminen meni ihan hyvin siihen nähden, etten ollut ehtinyt asiaa paljoa prosessoimaan. En kyllä ollut tilanteessa mukavuusalueellani, ja ajattelin, että tätä pitää treenata.

Murikka-opisto on toiminut Teollisuusliiton lisäksi myös Paperiliiton ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton jäsenten koulutuspaikkana vuoden 2020 alusta lähtien. Vekkelille koulutusyhteistyö ja asioiden jakaminen näyttäytyi hedelmällisenä.

– Liittojen ja sopimusalojen työehtosopimuksia vertailemalla sai uutta perspektiiviä asioihin. Eroja on yllättävissä kohdissa. Verkostoituminen muiden liittojen luottamusmiesten kanssa oli hienoa, mutta niin oli myös se, että 14 hengen kurssilla oli toinenkin paperiliittolainen.

Murikan nykyaikaiset ja remontoidut tilat tekivät Vekkeliin vaikutuksen. Sekä Murikan että Kiljavan kursseja käyneen Vekkelin mielestä opettajat ovat molemmissa paikoissa ammattitaitoisia.

Jutut jatkuivat illalla baarin puolella.

– Mutteri-klubilla ruodittiin omia ja muiden tekemisiä. Huomasin, etten ole yksin työelämän haasteiden ja nopeiden muutosten kanssa.

Ensi vuoden koulutuskalenteriinsa Eero Vekkeli on jo varannut niin työoikeuden kurssin kuin pääluottamusmiesten täydennyskoulutuksen.

Uusi tilanne työehtojen sopimisessa puhutti kurssilaisia.

Tulevassa paikallisessa ja yrityskohtaisessa sopimisessa on näkemyseroja esimerkiksi siitä, säilyvätkö vanhan työehtosopimuksen ehdot pohjana seuraavissa neuvotteluissa, vai aloitetaanko neuvottelut puhtaalta pöydältä.

Nähtäväksi jää myös se, yritetäänkö yleistä edunvalvontaa murentaa.

Vekkelin mukaan ammattiliitot ovat nyt paljon vartijana. Jos yrityskohtainen sopiminen on työnantajan mielestä hyvä ratkaisu jollain alalla, ilmoituksia voi tulla muillekin aloille.

Vekkeli tarttuu opiskelumahdollisuuksiin hanakasti. Kun hän kaksi vuotta sitten aloitti pääluottamusmiehen tehtävänsä, hänelle näytettiin, että tuossa on puhelin ja tietokone.

– Kysyin, onko mitään kesken. Ei ollut. Katselin tyhjää pöytää ja tuumin, että tästä pitäisi lähteä rakentamaan omaa toimintaa.

Vaikka pääluottamusmiehen työ on välillä kuluttavaa ja asiat jäävät askarruttamaan vielä työpäivän jälkeen, Vekkeli ei ole katunut edunvalvontatyöhön ryhtymistä.

– Opiskelu on ensiarvoisen tärkeää pääluottamusmiehelle, jonka on työehdoista ja lainsäädännöstä perillä olemisen lisäksi hyvä omata jonkinlaisia terapeutin ja keittiöpsykologin taitoja sekä osattava avata ja sulkea suu oikeaan aikaan.

TEKSTI PIA KOIVISTO
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Mikko Hakkarainen: Suutarin lapselle kengät eli toimitsijan luottamuksellinen kalibrointi

En ole ydinosaamis- tai syväterävyysalueellani, kun luottamusmiesasioista puhutaan. En ole toki luottamusmieskään, mutta tämä ei riitä selitykseksi: ammattiliiton jokaisen palkollisen on hyvä näistä asioista jotain tietää. Ja jotain sinänsä tiedänkin, 19 vuotta töitä ammattiyhdistysliikkeessä on yleissivistänyt monella tavalla.

Aihepiiri ei kuitenkaan ole ikinä kuulunut varsinaiseen työnkuvaani, ja siksi ymmärrykseni siitä on ohuehko. Nykykielisesti ilmaistuna tilanne huutaa toimitsijan päivittämistä, vuosihuoltoa ja kalibrointia tai muuten olotila on kuin sillä kuuluisalla suutarin lapsella, joka kengittä kylillä rämpii.

Kurssille siis! Ja minnekäs muualle kuin Näsijärven rannalle Murikkaan, tuohon liiton kruununjalokiveen, johon on kymmenienkin kertojen jälkeen aina yhtä sykähdyttävää päätyä. Viisipäiväisiä luottamusmiesten peruskursseja järjestetään monta kertaa vuodessa, minulle löytyy tilaa syyskuun loppupuolen sessiosta.

Viidentoista kurssikaverin kokoonpanon voidaan sanoa olevan kiitettävän edustava: luontaisista syistä suurin osa teknologiasektorilta, mutta mukana myös autoalan ja mekaanisen metsäteollisuuden edustajia sekä liittorajat ylittävänä bonuksena kaksi elintarviketyöläistä ja yksi paperiliittolainen.

Eri puolilta Suomea, nuoria ja ”vanhoja”, miehiä ja naisia, pitkiä ja pätkiä, oletettuja tai olettamattomia. Kaiken kaikkiaan monipuolinen paketti, kuten itse kurssikin.

Joukon dynamiikka on turvaväleinkin samanlainen kuin missä tahansa ihmisryhmässä. Illalla Mutterissa on toisenlainen meininki, mutta alussa on pidättyväisempää ja hiljaisempaa, kun ei vielä tunneta: ensin on aina hyvä vähän katsella, että keitäs ne vieruskaverit ovat. Esittäytymiskierros hiukan itseäni jännittää, koska siinä paljastuu, että olen liitossa töissä, enkä ollenkaan luottamusmies.

Minua ei kuitenkaan naureta pihalle tai kiusata välitunneilla, mistä lausun lämpimät kiitokseni. Mukava päästä osaksi porukkaa.

Opetusohjelmassa on sen verran tavaraa, että tässä ei ole tilaa luetella kaikkea. Siinä pureudutaan luottamusmiehen perustehtäviin, velvollisuuksiin, oikeuksiin sekä mahdollisuuksiin. Läpi käydään työlainsäädännön pykäliä, työaika-asioita, vuosilomakysymyksiä, työehtosopimusten tulkintaa, järjestäytymisen alati kasvavaa merkitystä ja niin edelleen.

Kurssin aikana päästään myös puimaan osallistujien omia kysymyksiä päällä olevista tilanteista. Luentojen ja ryhmätöiden lisäksi metodina ovat neuvotteluharjoitukset, joissa hurjimmillaan ylitetään arkielämän raamit dramaattisin suorituksin, vaikka niissä usein onkin totta toinen puoli.

On ilahduttavaa, että kursseja kyetään pitämään korona-aikanakin. Luottamusmies on monessa mielessä liikkeen tärkein osanen, kun ay-liikettä taas vaihteeksi syytetään ja syyllistetään. Hän on eturintamassa, kun työntekijöiden oikeuksia puolustetaan, oli työehtosopimus sitten sektorinlaajuinen tai se Metsäteollisuuden himoama yrityskohtainen.

Nykymaailmassa ja -ilmapiirissä käy kehnosti, jos osaaminen ei ole päivän vaatimusten edellyttämällä tasolla: kurssilta luottamusmies saa vahvuutta, varmuutta ja vertaistukea, eikä se pahitteeksi meille työntekijöiden työntekijöillekään ole. Voin suositella kokemusta: oppi ei ojaan kaada ja sen sauna on autuas aina – etenkin jos kyseessä on Murikan rantasellainen.

MIKKO HAKKARAINEN
luottamusmieskurssikokemusasiantuntija keskustoimiston kansainvälisestä yksiköstä

KUVA KITI HAILA

OIVALTAJAT: Juho Kallio ja Juhani Rinne: ”Toiminta ja lepo tasapainoon”

Juho Kallio ja Juhani Rinne perehtyivät työntekijän oikeuksiin, velvollisuuksiin ja vaikutusmahdollisuuksiin viiden päivän ajan Murikka-opistolla. Kurssiin kuului myös ohjattua liikuntaa ja asiaa hyvinvoinnista. Iltaisin miehet edistivät terveyttään lenkkeillen, kuntosalilla sekä kylpien ja saunoen.

KUVA YLLÄ: Juho Kallio ja Juhani Rinne saivat Murikassa tietoa sekä työelämän pelisäännöistä että hyvinvoinnista. Varalan urheiluopisto järjesti kurssilaisille ohjatun tutustumisen eri liikuntalajeihin joka päivä.

FIRST STEP – TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT JA LIIKUNNAN ILO

JUHO KALLIO

Huoltoasentaja
UTU Oy
Ulvilan Metallityöväen ao. 92

JUHANI RINNE

Koneenasentaja
Sandvik Mining and Construction Oy, Tampere
Tampereen Teollisuustyöväen ao. 7

Ensimmäinen kurssikokemus Murikasta oli antoisa. Kallio on tyytyväinen siitä, että työehtosopimus tuli tutuksi.

– Olen ollut töissä Utulla neljä vuotta, ja sinä aikana olisi ollut mahdollisuus lukea työehtosopimusta monta kertaa, mutta sitä ei ole vain tullut tehtyä.

Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa, Kallio arvioi.

Vaikuttamisessa luottamusmiehellä on keskeinen asema.

– Työnantaja antaa luottamusmiehelle vaihtoehdon, että kokeillaanko jotain uutta vai ei. Luottamusmies taas kysyy meiltä työntekijöiltä, mitä tehdään.

Kallion työ on ajoittain reissupainotteista. Kun hotelliöitä ja autossa istumista kertyy viikko toisensa jälkeen, hän pitää itsestään huolta lähtemällä joka ilta kävelylle tai lenkille.

Ruokavalion merkitys hyvinvoinnille kirkastui Murikassa entisestään.

– Paras lopputulos seuraa kaikkien kolmen osa-alueen, liikunnan, palautumisen ja ruokavalion yhteistyöllä. Hotellielämää viettäessä kannattaa pitää huolta siitä, ettei herkuttele liikaa. Ulkoilu virkistää ja liikuntaa seuraa kokonaisvaltaisen hyvä olo.

Juhani Rinteen mielestä Murikan kurssi oli loistava etenkin liikuntapainotteisuuden takia.

– Meininki oli hyvä, ja aion mennä Murikkaan uudestaan. Liikuntahetket olivat keskellä päivää, ja niiden jälkeen jaksoi taas paremmin perehtyä asioihin luokkahuoneessa.

Frisbeegolf oli Rinteen suosikki ohjatusta liikunnasta. Sauvakävelyä hän kokeili Murikassa ensimmäistä kertaa.

– Sauvakävely on yllättävän miellyttävää, kokonaisvaltaista liikuntaa. Kuntonyrkkeily on ennestään tuttua. Se on hyvä laji, jossa saa hartiat liikkeelle ja veren kiertämään.

Liittoon kuuluminen on Rinteelle tärkeää, vaikkei hän itseään varsinaiseksi ay-aktiiviksi kutsukaan.

– Olot olisivat erilaiset ilman järjestäytyneisyyttä. Sitä olisi heikoilla, jos joutuisi yksin neuvottelemaan työsuhdeasioista. Ilman ammattiliittoja työelämä olisi työnantajan sanelua.

Rinteelle jäi kurssiviikolta mieleen varsinkin viimeisen päivän luento. Jos ihminen on joutunut ylikuormitustilaan, rasituksesta palautuminen voi kestää kauan. Rinteellä on omakohtaista kokemusta liian vähistä yöunista.

– Kyseessä oli itse aiheutettu univaje. Olin aktiivinen iltamyöhällä, touhusin ja tuijottelin näyttöjä. Vähitellen hyväksyin kantapään kautta, että kuuden tunnin yöuni ei riitä. Yritän rauhoittua ja tehdä ilta-askareet hyvissä ajoin, enkä enää mene täydestä vauhdista sänkyyn.

TEKSTI PIA KOIVISTO
KUVA MARJO NURMI

OIVALTAJA: Suvi Luukkonen: ”Turvallisuus oli huomioitu hyvin Murikassa”

”Pystyimme pitämään turvavälit, ja käsidesiä oli tarjolla joka paikassa. Ryhmätyöt tehtiin nyt pareittain. Hanskoja ja maskeja sai, jos halusi. Turvallisuus oli hyvin huomioitu, ja siitä huolehtimista painotettiin heti maanantaina, kun tulimme opistolle”, kertoo Suvi Luukkonen.

LUOTTAMUSMIESTEN JATKOKURSSI

SUVI LUUKKONEN

Logistiikkatyöntekijä, logistiikkaosaston luottamusmies
Metso Outotec, Tampere
Tampereen Teollisuustyöväen ao. 7

Suvi Luukkonen osallistui luottamusmiesten jatkokurssille Murikka-opistossa helteisellä elokuun viikolla ensimmäisten joukossa, kun opiston ovet avattiin kevään ja kesän jälkeen. Kurssilaisten turvallisuus koronavirukselta oli varmistettu niin hyvin, ettei Luukkonen jännittänyt tartuntavaaraa.

Ryhmäkokoja on opistossa pienennetty, ja Luukkosen kurssille osallistui kahdeksan henkilöä. Samaan aikaan Murikassa järjestettiin kaksi muuta kurssia. Luukkonen laskeskelee, että opistolla oli silloin kaikkiaan alle 30 kurssilaista.

Pystyimme pitämään turvavälit, ja käsidesiä oli tarjolla joka paikassa. Ryhmätyöt tehtiin nyt pareittain. Hanskoja ja maskeja sai, jos halusi.

–Turvallisuus oli hyvin huomioitu, ja siitä huolehtimista painotettiin heti maanantaina, kun tulimme opistolle. Saimme myös toimintaohjeet siltä varalta, jos tulee oireita.

Keväällä piirit olivat pienet, Luukkonen kuvaa korona-aikaa. Ystävien ja sukulaisten tapaaminen oli vähissä. Perustyönsä hän on voinut tehdä turvallisin mielin, sillä töissäkin kivenmurskauskomponenttien vastaanotossa, hyllytyksessä ja tuotantoon toimittamisessa on tilaa eikä kukaan työkaveri ole ihan vieressä.

Viikon poissaolo perusarjesta piristi Luukkosta. Tiedollisen hyödyn lisäksi hän nautti siitä, että sai käydä valmiiseen ruokapöytään, lenkkeillä iltaisin kauniissa järvimaisemissa ja tutustua uusiin ihmisiin.

Luukkonen haki kurssilta syventävää tietoa luottamusmiehen toimintaan. Häntä kiinnosti muiden työpaikkojen käytännöt ja toimintatavat. Keskustelut ja kertomukset siitä, miten muissa työpaikoissa oli viety asioita eteenpäin ja ratkottu esimerkiksi työaikaongelmia tai sairausajan palkanmaksua, olivat hyödyllisiä.

– Kävimme läpi harjoitustapauksia ja eri työpaikkojen ongelmakohtia ja haimme niihin ratkaisuja. Selvitimme ongelman ydintä ja pohdimme, miten lakitekstejä tulkitaan.

Tietoja etsittiin Finlexistä, oman alan eli teknologiateollisuuden työehtosopimuksesta ja luottamusmiehen lakikirjasta.

– Tykkään tutkia ja etsiä tietoa. On tärkeää osata perustaa argumentit tietoon – lakiin tai ennakkotapaukseen – eikä vain mielipiteeseen. Kehittyminen on kivaa.

Kurssipäivät kuluivat nopeasti eivätkä tuntuneet raskailta, koska koulutus oli jaksotettu keskusteluihin, tiedonhakuun ja liiton lakimiehen luento-osuuksiin.

Luukkonen arvostaa oikeudenmukaisuutta ja lähti siksi mukaan luottamustoimintaan. Kaikkien ihmisten tasapuolisen kohtelun merkitys näkyi jo ala-asteella, kun hän sai luokkakaveriaan paremmat pisteet täysin samanlaisesta koevastauksesta. Luukkosen oli pakko selvittää opettajalta, mistä epäoikeudenmukaisuus johtui. Lopulta kaverin arvosana nostettiin samaksi kuin Luukkosen.

TEKSTI PIA KOIVISTO
KUVA MARJO NURMI

OIVALTAJA: Mari Nykänen: ”Oli helppo mennä uutena joukkoon, vaikkei tuntenut ketään”

”Se oli hyppy tuntemattomaan. En ollut ikinä käynyt missään liiton koulutuksissa. Enkä tiennyt, että tällainen mahdollisuus on ja että kurssia varten saa vapaata töistä”, kertoo Mari Nykänen.

FIRST STEP – TYÖTURVALLISUUTEEN JA TERVEYTEEN -KURSSI

MARI NYKÄNEN

Taimitarhatyöntekijä, Pieksämäki
UPM Kymmene Oyj, Joroisten taimitarha
Varkauden Teollisuusliiton ao. 24 hallituksen jäsen

Nykänen haki First Step – Työturvallisuuteen ja terveyteen -kurssille omien sanojensa mukaan ”hetken mielijohteesta” nähtyään Tekijässä Teollisuusliiton jäseniä kouluttavan Murikka-opiston mainoksen. Töistä järjestyi vapaata, ja hän pääsi osallistumaan kurssille Tampereelle.

Nykäsen ennakko-odotuksissa oli liikuntaa, ruokaa ja sikeitä yöunia. Nämä toiveet toteutuivat, ja lisäksi hän nautti hyvästä seurasta.

– Siellä oli lämmin ilmapiiri, me-henki. Oli helppo mennä uutena joukkoon, vaikkei ketään tuntenut etukäteen. Opettajatkin olivat mukavia ja kannustavia. Ruoka oli hirvittävän hyvää ja sitä oli tarjolla riittävästi. Välillä tuntui, että vähän liikaakin, hän naurahtaa.

First Stepistä suurin piirtein puolet oli teoriaa, puolet käytäntöä eli liikuntaharjoitteita. Illat olivat vapaa-aikaa. Kun sääkin oli lämmin ja kaunis, Nykänen tutustui Näsijärven rannalla sijaitsevan Murikan maastoihin.

– Olin ulkona kaikki illat. Pururatahan on siellä hyvä. Kallioilla oli kiva kiipeillä ja istua tuijottamassa vettä. Kävin rantasaunassa ja uimassa.

Tuli taas intoa ja halu treenata. Nyt olisi tarkoitus mennä lokakuussa Lissaboniin juoksemaan, jos maailman tilanne silloin sallii, hän suunnittelee.

Treenausinnon lisäksi kurssi tuotti epäsuorasti toisenkin muutoksen elämään. Murikasta palattuaan Nykänen otti yhteyttä omaan ammattiosastoonsa kysyäkseen, tukeeko se kurssilla käyviä jäseniään. Häntä pyydettiin käymään ammattiosaston toimistolla ja kertomaan asiasta kasvokkain.

– Sille tielle minä sitten jäin.

Nykästä alkoi kiinnostaa ammattiosaston toiminta, ja kuluvan vuoden alusta hänestä tuli hallituksen jäsen. Hän myös lähti Murikkaan uudestaan ja kävi joulukuussa Järjestötoimijan perusteet -kurssin.

– Kokouskäytäntöjen harjoittelu oli hyödyllistä, kun en ollut niin paljon kokouksissa istunut.

Opintosihteerien seminaariinkin hän oli menossa, mutta se peruuntui koronaviruksen takia. Loppuvuodesta suunnitelmissa olisi vielä ammattiosaston toimintaan ja kirjoittamiseen liittyvät kurssit.

Murikkaan opiskelemaan kannattaa Nykäsen mielestä mennä useammasta syystä.

– Siellä saa uusia kokemuksia ja tapaa uusia ihmisiä. Murikassa on luontoa ja rauhaa. Se on hyvä irtiotto, unohtaa kotiarjen. Ja se ilmapiiri – tulee tunne, että me ollaan me.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Taiteilijat joukossamme – Länsi-Suomen vuoro

Teollisuusliiton vuotuinen kuvataide- ja harrastetöiden näyttely kokosi Murikkaan yhteensä 44 hienoa teosta.

Tällä kerralla näyttelyvuorossa olivat Varsinais-Suomi ja Satakunnan alueet. Seuraavan näyttelyn työt kerätään Hämeen ja Pirkanmaan alueilta. Näyttelyaika on 17.10.2020 – 26.2.2021. Paikkana on jälleen Murikka.

Ohessa on kuvakollaasi nyt helmikuun lopussa päättyvän näyttelyn annista.

Teemu Laulajainen. Janus, eli mies peilin edessä.

KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Industrifacket satsar på mer utbildning på svenska 2020 – ”Viktigt få fram att det är vi tillsammans som bygger facket”

Utbildning är nyckeln till allt och lärande är närande, heter det. Industrifackets svenskspråkiga medlemmar kommer att få ta del av ett mångsidigt kursutbud år 2020. Det är viktigt att ta vara på chansen.

Något som är nytt för 2020 är att Industrifacket för första gången självständigt fixar kurser i arbetarskydd. Först ute i början av februari är en startkurs för nyvalda arbetarskyddsfullmäktige. Arbetarskyddsvalet pågår som bäst, och ska stå klart före årsskiftet.

Kursen ger dem som blivit valda till arbetarskyddsfullmäktige en första insyn i vad uppdraget för med sig. Kursen är öppen för alla valda arbetarskyddsfullmäktige i Svenskfinland.

–Vi kommer bättre åt att behandla frågor som uttryckligen berör arbetarskyddsfrågor inom industrin och läget på våra arbetsplatser, säger organisationsombudsman Nina Wessberg. Hon utbildar på flera av kurserna.

Tidigare har Industrifackets kurser för arbetarskyddsfullmäktige anordnats i samarbete med Fackförbundet för kommunal- och välfärdstjänsterna JHL och förbundets JHL-institut i Helsingfors.

Den första grundkursen för förtroendemän inom Industrifacket ordnades i Helsingfors 13-17.5.2019 .
Från vänster: Mats-Johan Kaars, Elin Sundbäck, Eric Häger, Mikael Nyman, Lotta Asp, Mathias Eklund, Johnny Söderholm, Tommy Ljungkvist, Stefan Kihlström, Anders Åkerblom, Lena-Maria Lind, Thomas Källström, Remus Mihalache och Rose-Mari Eklund.

Förväntningarna på förtroendevalda är höga, också från arbetsgivarhåll. I Industrifackets fullmäktige har ett förslag om att en avklarad grundkurs för förtroendemän ska vara minimikravet för huvudförtroendemän som vill ingå betydande lokala avtal på sin arbetsplats.

– Arbetsgivarna driver allt fler frågor till lokala förhandlingar. För dem är det ju lättare att få sin vilja igenom, om förtroendemannen inte har en tillräcklig utbildning bakom sig, säger Wessberg.

Fackavdelningarna från Svenskfinland får chansen att mötas i mars för att tillsammans hitta nya lösningar på problem och helt enkelt sätta fart på verksamheten. Under veckoslutskursen i Murikka diskuteras frågor som dykt upp under utvecklingssamtalen med fackavdelningarna.

Här ska idéer för framtidens verksamhet inom fackavdelningen, som ju utgör grundstenen i det fackliga arbetet, vaskas fram. Helgkursen Fart på fackavdelningen går av stapeln i mitten av mars i fackets utbildningscentrum Murikka, som förövrigt nyligen vunnit ett pris för den fina arkitekturen.

– Jag tycker det är viktigt att få fram att det är alla som vi tillsammans som bygger facket. Facket är inte något som bara finns ”någonstans där borta i Helsingfors”, säger Wessberg.

VIKTIGT ATT TRÄFFA MEDLEMMAR

Det ”nya” Industrifacket är en organisation som börjar ha några år på nacken. Våren 2019 inleddes den första grundkursen för förtroendemän på svenska i Industrifackets regi. Under hösten deltog en del av gänget i fortsättningskursen.

I sammandraget av feedbacken som kursdeltagarna gav, kom det tydligt fram hur viktigt det är att träffa svenskspråkiga medlemmar och förtroendevalda från andra delar av landet.

Här berättar Industrifackets arbetsmiljöexpert Jenni Uljas om ämnet Kemikalier och arbetsmiljö. FOTO JYRKI LUKKONEN

Merja Westman är utbildningsplanerare på Industrifacket. Hon säger att det tydligt finns en efterfrågan på utbildning på svenska.

–Det är klart att vi ska erbjuda kurser på svenska. Det är något vi ofta får höra om på fältet, säger Westman.

Hon påminner ändå om att det gäller att ta vara på chansen när den kommer.

– Det har tyvärr hänt att man varit tvungen att avboka kurser eftersom det inte kommit tillräckligt många anmälningar, eller deltagare dragit tillbaka sin anmälning, säger Westman.

Innehållet på kurserna lever också naturligtvis efter behov och vad som råkar vara aktuellt. Westman nämner den nya arbetstidslagen som något som är ytterst viktigt att förtroendemän och medlemmar har koll på. Därför skadar det verkligen inte med jämna mellanrum delta och ”uppdatera sin kunskap”, som det heter på konsultspråk. Det gynnar alla.

Information om kurser och andra evenemang kommer att publiceras på webben. Dessutom publiceras en kursruta på de svenskspråkiga sidorna i varje nummer av Tekijä.

SVENSKSPRÅKIGA KURSER 2020

1.2 Startkurs för arbetarskyddsfullmäktige / Scandic Vasa

14–15.3 Fart på fackavdelningen / Murikka

6–8.4 Kompletteringskurs / Murikka

20–24.4 Grundkurs för arbetarskyddsfullmäktige / Helsingfors

4–8.5 Grundkurs för förtroendemän / Helsingfors

20–23.8 Våga fråga / Regatta Spa Hotel Hangö

5–9.10 Fortsättningskurs för arbetarskyddsfullmäktige del 1 / Helsingfors

26–30.10 Fortsättningskurs för förtroendemän del 1 /Helsingfors

29.10–3.11 Fortsättningskurs för arbetarskyddsfullmäktige del 2/ Murikka

23–27.11 Fortsättningskurs för förtroendemän del 2 / Murikka

Tvärfackliga kursveckoslut för alla medlemmar i FFC-förbund

7–8.3 FFC Tvärfacklig kurs i Åbo

28–29.3 FFC Tvärfacklig kurs i Vasa

14–15.11 FFC:s svenskspråkiga seminarium i Helsingfors

PAPPERS- OCH LIVSMEDELSARBETARE I MURIKKA

Nytt för år 2020 är att Pappersförbundet och Livsmedelsarbetareförbundet SEL kommer att flytta utbildningsverksamheten till Industrifackets Murikkainstitut.

SEL:s förbundssekreterare Henri Lindholm anser att det verkar som en lösning som kan fungera bra, då det rör sig om industribranscher.

–Vi har absolut ett behov av svenskspråkig utbildning. Det gäller i vårt fall speciellt Åland, där vi har många helt svenskspråkiga medlemmar, säger Lindholm. Där finns som chipstilleverkaren Orkla, kötthuset Dahlmans och ÅCA-mejeriet. Sammanlagt har vi närmare 40 arbetsplatser dit informationen går på svenska och finska, säger Lindholm.

– SEL:s styrelse har besökt Murikka och de verkade nöjda med vad de såg där, säger Lindholm.

Pappersförbundets svenskspråkiga medlemmar från bland annat Jakobstad och Kristinestad, får också första gången på flera år chansen till utbildning på modersmålet.

TEXT JOHANNES WARIS
FOTO KITI HAILA

OIVALTAJA: Vesa Holappa: ”Viisaus kumpuaa paikalla olijoista”

AMMATTIOSASTOJEN KEHITTÄMISVIIKONLOPUT

VESA HOLAPPA

Rehtori
Murikka-opisto
Tampere

Ensi vuoden ammattiosastojen kehittämisviikonlopuissa Murikassa kirkastetaan toimintaa ja etsitään keinoja kiinnittää jäsenet tukevammin mukaan osaston toimintaan. Tavoitteena on päästä pois pelkkien sääntömääräisten kokousten ja pilkkikisojen järjestämisestä kohti oman toiminnan virkistymistä.

– Tämä on liitolta kädenojennus osastoille, viikonloput ovat ilmaisia eikä ammattiosastojen tarvitse osallistua kustannuksiin. Joka viikonlopun aloittaa varmaankin jokin ajatuksia herättelevä alustus, mutta loppu on osallistujien varassa. Viisaus lähtee paikalla olijoista. Tavoitteena on miettiä ammattiyhdistysliikkeen arvoja ja sitä, mikä on ydintoimintaamme, Murikka-opiston rehtori Vesa Holappa kaavailee.

Kutsut ensimmäisiin tilaisuuksiin ovat lähdössä loppusyksyn aikana. Kolme kehittämisviikonloppua pidetään kevätkaudella, kolme syyskaudella. Joka alueelta kutsutaan ammattiosastojen hallituksista 8 henkilöä kustakin. Jos Murikan yhden hengen huoneiden kapasiteetti eli 100 henkeä ylittyy, ryhdytään osallistujamääriä rajoittamaan, Holappa toteaa kehittämisseminaarien käytännön kulusta.

”Voisivatko ammattiosastot löytää uusia yhteistyön muotoja? Voisivatko ammattiosastot tiivistää esimerkiksi edunvalvontaa alueellisesti?”

– Tämä ei ole lupaus, että viikonlopun jälkeen kaikki ongelmat osaston toiminnassa tulisivat taklatuiksi. Mutta tämä on jatkoa ammattiosastojen kehityskeskusteluille. Niissä on nähty, mitkä asiat hiertävät, kun useinkaan toiminta ei puhuttele tavallista rivijäsentä, varsinkaan nuoria jäseniä.

– Viikonlopuissa yritetään löytää vielä kerran se, miksi ammattiosastot ja ylipäänsä ammattiyhdistysliike ovat olemassa. Jaetaan ideoita ja keskustellaan siitä, miten jäsensuhdetta tiivistetään.

Viikonlopun aikana yritetään löytää sellainen yhteinen sävel alueen ammattiosastojen välille, että voidaan puhua jonkinlaisesta loppujulkilausumasta ja sitoutumisesta jatkamaan toiminnan päivitystyötä.

– Aluetoimistot tulevat mukaan tämän työn seuraamiseen ja tukemiseen, Holappa lupaa.

Murikka-opiston rehtori on hyvin tietoinen siitä, miten suuressa puristuksessa koko ay-liike on. Työelämän rakenteet muuttuvat, ja työnantajat haluavat painaa työn ehtoja aina vain kehnommiksi kansainväliseen kilpailukykyyn vedoten.

– Melkoisissa puolustusasemissa me olemme. Mutta voisivatko ammattiosastot löytää uusia yhteistyön muotoja? Voisivatko ammattiosastot tiivistää esimerkiksi vaikuttamistyötään ja edunvalvontaa alueellisesti, yhdessä, Holappa yllyttää miettimään uusia voimaantumisen keinoja.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA

Vesa Holappa: Onko työmotivaatiota jo liikaa?

Osaavalle työvoimalle on kysyntää. Hyvä niin, mutta miten osaaminen saavutetaan?

Pohja luodaan peruskoulutuksessa ja sen jälkeisissä koulutuksissa. Yleensä siis toisella asteella tai korkeakouluissa. Tähän asti kaikki hyvin, sillä suomalainen koulutusjärjestelmä on kansainvälisesti vertaillen tai historiaan peilaten laadukas ja kattava. Ei täydellinen, mutta kuitenkin kärkipäässä.

Entä kun tavoitteena on uusi tutkinto? Edelleen on paljon hyvää nähtävissä. OECD:n tuoreen raportin mukaan Suomi on kärkipäässä sekä tutkintoon että ei-tutkintoon johtavassa aikuiskoulutukseen osallistumisessa. Työpoliittisessa aikakauskirjassa (2/2019) TEM:in erityisasiantuntijat Maija Lyly-Yrjänäinen ja Tallamaria Maunu toteavat artikkelissaan, että myös työn ohessa tapahtuvassa oppimisessa Suomi pärjää tilastojen valossa hyvin.

Kuvaa on kuitenkin syytä tarkentaa. Miksi? Jo mainitusta artikkelistakin käy ilmi, että työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen osallistuminen on varsin valikoitunutta. Ylempien naistoimihenkilöiden osallistumisaste oli 73 prosenttia, mutta naistyöntekijöillä se oli 35 prosenttia. Numerot ovat miehillä samankaltaiset. Heikoin osallistumisaste, vain 16 prosenttia, oli maatalousyrittäjänaisilla.

”Koulutukseen osallistuminen on laskusuunnassa ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen.”

Kuva tarkentuu entisestään, kun mitataan koulutuspäivien kestoa. Aikuiskoulutustutkimuksen (2017) mukaan se oli työntekijöillä keskimäärin 2,5 päivää ja ylemmillä toimihenkilöillä 5,5 päivää. Toisaalta entisen Metalliliiton jäsenkyselyjen henkilöstökoulutusta käsittelevissä osissa yleisin vastaus vuodesta toiseen yli 60 prosentin osuudella oli ”Ei mitään koulutusta”.

Myös sisällöt antavat viitteitä siitä, keille henkilöstökoulutus on suunnattu. Suosituimmat aihepiirit liittyivät liiketalouteen ja oikeustieteisiin, kun taas esimerkiksi Teollisuusliiton jäsenistöä lähellä olevat tekniikka, tuotanto tai rakentaminen olivat aiheina häntäpäässä. Lisäksi henkilöstökoulutus on yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla, jolla Teollisuusliiton jäsenet pääosin työskentelevät.

Koulutukseen valikoitumisen ja koulutuksen keston epätasa-arvon rinnalla huolenaihetta voi nähdä siinä, että osallistumisaste on laskusuunnassa ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen. Lisäksi koulutukseen suunnatut panokset ovat laskeneet vuosien 2010 ja 2015 välillä, vaikka yleinen kustannustaso on pikemminkin kasvanut kuin alentunut.

Edellä kuvattu on ristiriidassa julkisuudessa mantran tavoin toistetun osaamisvaateiden kasvun kanssa, mutta istuu kyllä hyvin ajan henkeen, jossa pitää saada enemmän tuloksia vähemmin panoksin. Kun tiedetään, että työhön tai ammattiin liittyvän koulutuksen keskeinen pitkän aikavälin vaikutus on työmotivaation kohoaminen, voi jollekulle tulla mieleen aiheellinen ihmetys. Onko työmotivaatiota suomalaisessa työelämässä liikaa, kun sen kasvuun ei haluta kaikilta osin sijoittaa?

VESA HOLAPPA
Murikka-opiston rehtori

KUVA JYRKI LUUKKONEN

Muksut mukana Murikassa: ”Huikea juttu, että voin opiskella eikä tarvitse olla viikkoa erossa lapsesta”

Perinteiset muksukurssit järjestettiin Murikka-opistolla kesäkuun ensimmäisellä ja toisella viikolla. Vanhempien opiskellessa lapset temmelsivät oman ohjelman parissa.

KUVA YLLÄ: Syksyllä kouluun menevien lasten ryhmä, Keltaiset perunabanaanit, piirsi katuliiduilla ohjaaja Hanna Mäntysen ääriviivat asfalttiin Murikka-opiston muksukurssilla.

Kymmenen seitsemänvuotiasta piirtää eri värisillä katuliiduilla mustaan asfalttiin Murikka-opistolla Tampereen Teiskossa.

– Olemme etsineet Murikan tähteä ja käyneet metsäretkellä, kertoo porilainen Jimi Nuora muksukurssin ohjelmasta.

Jimi Nuora (vas.) löysi muksukurssilta uuden kaverin, Santeri Hynysen. Mukana leikeissä oli myös Nella Hunajanalle.

Yhteensä runsas 120 aikuista ja liki kaksisataa lasta viettivät kesäkuun ensimmäisen ja toisen viikon Murikka-opistolla. Muksukurssin ideana on, että kurssille tuleva isä tai äiti voi ottaa lapsen tai lapset mukaansa.

– Muksukursseille osallistuvat lapset ovat 3–13-vuotiaita ja heille järjestetään omaa toimintaa ikäryhmittäin, kertoo Murikka-opiston opettaja Heli Hokkanen.

Lasten oma ohjelma alkaa aamupalan jälkeen kello 8.30 ja kestää lounaaseen. Lounaalla lapset käyvät porrastetusti vanhempansa kanssa.

Lapsiryhmätoimintaa on iltapäivällä vielä runsas kolme tuntia. Välissä juodaan päiväkahvit. Vapaa-aika alkaa kello 17.

Ninja Kock valmistautuu ylittämään esteen molympialaisten keppariradalla. Vastaava ohjaaja Teemu Lindqvist kannustaa.

Pedersörestä kotoisin oleva Ninja Kock, 8, on viihtynyt muksukurssilla.

– Olen leikkinyt paljon, uinut ja saanut uusia kavereita. Täällä voin oppia myös vähän suomea, Kock kertoo ruotsiksi.

Muksukurssin kaikilla ohjaajilla on koulutusta tai kokemusta lasten ja nuorten ohjaamisesta, kertoo opettajaopiskelija Teemu Lindqvist, joka on toinen kurssin vastaavista ohjaajista.

– Kurssilla on yhteensä 21 ohjaajaa. Murikka-opistolla henkilöstömitoitus on tiukempi kuin varhaiskasvatuksessa. Yhden ohjaajan vastuulla on maksimissaan neljä alle kouluikäistä lasta.

Kuusivuotiasta koostunut ryhmä Vaaleansiniset puhkeaa kannustushuutoon tullessaan molympialaisten keppariradalle.

Murikan tähden etsimisen lisäksi muksukurssin ohjelmaan kuuluu perinteisesti lasten olympialaiset eli murikkalaisittain molympialaiset.

Ryhmä Keltaiset perunabanaanit on jo selvittänyt kaikki rastit.

– Kepparirata oli kiva ehkä siksi, että mä ratsastan, tuumaa vaasalainen Aava Salo, 7.

Liikuntasalissa ryhmä Värittömät kisaa vielä nenäpallossa. He pökkivät mandariinia nenällä ja koittavat selvittää viidestä puupalikasta koostuvan radan mahdollisimman nopeasti.

Nenäpallossa vuorossa on Alina Manninen ryhmästä Värittömät.

– Täällä on kivaa. Ryhmähenki on hyvä. Kaikki otetaan mukaan, eikä ketään syrjitä, ja toiminta on mukavaa, kertoo Alina Manninen, 13, Konnevedeltä.

Viereisellä kentällä Punaiset pelaavat vilttipalloa. Ryhmä on jaettu kahteen joukkueeseen. Jokainen pitää kiinni viltin reunasta, kun joukkueet yrittävät kopitella palloa viltiltä toiselle.

Muksukurssin viimeisen illan kruunaa molympialaisten ja Murikan tähden palkintojenjako sekä disko limbokisoineen.

Seuraavat muksukurssit järjestetään Murikka-opistolla ensi kesänä.

Ryhmä Punaiset pelaa vilttipalloa Murikan liikuntasalissa. Ryhmä koostui 11–12-vuotiaista lapsista.

Lapset ja vanhemmat viihtyivät Murikassa

TOMI PIIPPONEN JA LAHJA PIIPPONEN, 7
Asentaja, Hausjärvi, Millog Oy

Hausjärvellä asuva Tomi Piipponen on ensimmäistä kertaa Murikka-opistolla. Mukana hänellä on 7-vuotias tytär Lahja Piipponen.

– Tämä on hieno paikka, ja kaikki on hyvin järjestetty. Ruokaa on riittävästi, ja lapsella on hyvä hoito, Tomi Piipponen kiittelee.

Hän työskentelee asentajana Millogilla Riihimäellä ja tuli Murikkaan Työsuojelun jatkokurssille. Työsuojelun perusteet hän suoritti Helsingin Hakaniemessä.

– On ihan erilaista tulla lapsen kanssa kurssille. Syömme täällä yhdessä, ja illat on omaa, yhteistä aikaa. Hyvä, että tällaisia kursseja järjestetään.

Myös Piipposen Lahja-tytär on viihtynyt muksukurssilla.

– Kylpylässä uiminen on ollut parasta. Tänään illalla on disko, ja mä saan laittaa sinne mun uuden sinisen mekon, Lahja Piipponen iloitsee.

MUKSUKURSSI MAHDOLLISTI

EERO SALMINEN JA HEMMO SALMINEN, 4
Vuorotyöntekijä, Kouvola, Neste Oyj Porvoon jalostamo

Eero Salminen saapui Murikkaan 4-vuotiaan poikansa Hemmo Salmisen kanssa Kouvolasta.

– Kotona Hemmoa välillä kiukuttaa, kun joudun lähtemään kesken legojen rakennuksen hoitamaan veljiä. Täällä kerkeämme olla hyvin yhdessä, Eero Salminen kertoo.

Nesteen Porvoon jalostamolla vuorotyöntekijänä työskentelevä Salminen osallistui Murikassa Luottamusmiesten jatkokurssille. Kotiin jäivät vaimo ja 1-vuotiaat kaksospojat.

– Muksukurssi helpottaa perheellisten osallistumista. Jos en olisi voinut ottaa Hemmoa mukaan, olisin todennäköisesti tullut kurssille vasta vuoden tai kahden päästä.

Iltaisin Salmiset ovat käyneet muun muassa Murikan spa-osastolla.

– Täällä on ollut kivaa. Parasta on uudet kaverit – kaikki, ketkä on mun ryhmässä, Hemmo Salminen kertoo.

”ENSI VUONNA UUDESTAAN”

TANJA LEVANIEMI JA EMMI AHONEN, 10
Tekstiilihuoltaja, Hämeenlinna, Lindström Oy

Maanantaista perjantaihin kestänyt muksukurssi oli ihana kokemus, sanoo Tanja Levaniemi Hämeenlinnasta. Matkaseurana hänellä oli tytär Emmi Ahonen, 10.

– Muksukurssi on huikea juttu. Voin opiskella eikä minun tarvitse olla viikkoa erossa lapsesta. Kurssi oli hirveän odotettu, ja tyttö on viihtynyt todella hyvin.

Tekstiilihuoltajana Lindströmillä työskentelevä Levaniemi tuli Murikkaan Järjestötoimijan perusteet -kurssille.

– Olen oppinut paljon uusia asioita, joita pystyn hyödyntämään ammattiosaston toiminnan kehittämisessä ja työpaikan edunvalvontatyössä.

Tytär Emmi Ahonen puolestaan on saanut Murikassa paljon uusia kavereita.

– Tällä on todella hauskaa. Jos en olisi täällä, istuisin kotona pleikalla tai olisin mummolla. Ensi vuonna uudestaan!

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN