Koulutus puree työvoimapulaan

Työvoimapula on monilla tuotannonaloilla todellinen ongelma. Se muuttuu erityisen kouriintuntuvaksi, kun töihin pitäisi saada osaaja yrityksen tuotantolinjan tiettyyn tehtävään. Mitä erikoistuneemmasta työstä on kyse, sitä vaikeammaksi rekrytointi saattaa muuttua. Mitat täyttäviä henkilöitä ei välttämättä osu haaviin ensimmäistäkään, ei ainakaan kovin nopeasti.

Samanaikaisesti työmarkkinoilla on suuri määrä työttömiä ja työstä toiseen tähyäviä, työhaluisia ja -kykyisiä ammattilaisia. Osa heistä löytää töitä, mutta osa joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan, että työpaikkaa ei hakemuksista huolimatta ole löytynyt, tai että asetetut osaamisvaatimukset ovat niin korkeat tai erityiset, että niiden täyttämiseen oma ammattitaito ei riitä.

Jos näissä asetelmissa työnhakuilmoituksissa lukisi, että tehtävään järjestetään tarvittaessa koulutus, painuisi hakukynnys alemmaksi. Toinen vahva kannustava viesti olisi avoin ilmaus, että iällä ei ole valinnassa merkitystä. Yhdessä ne avaisivat portin koulun penkiltä juuri valmistuneille ja työelämässä kouliintuneille konkareille. Hakemuksia tulisi todennäköisesti avoimia työpaikkoja kohden enemmän, kun niitä voisi tavoitella kelvollisen perusammattitaidon tai jonkin kyseessä olevaan työhön rinnastettavissa ja koulutuksella päivitettävissä olevan ammattitaidon varassa.

Edellä olevien keinojen käyttäminen oletettavasti toisi työntekijöitä rekrytoiville työnantajille lisää valinnanvaraa ja mahdollisuuksia vertailla hakijoita. Monissa hakuprosesseissa esimerkiksi työnhakijan vahvaa työmotivaatiota osoittava asenne on yksi valintaan johtava tai sitä tukeva tekijä. Jos työllisyysastetta halutaan kohottaa ja työelämässä tapahtuvaa syrjintää suitsia, olisi tällaisten toimintatapojen yleistyminen askel oikeaan suuntaan.

Henkilöstön koulutus on pidemmällä aikavälillä keino pitää huolta yrityksen käytössä olevasta osaamisesta, työvoiman ammattitaidosta ja sen kehittymisestä. Tämä on parin viime vuosikymmenen aikana ollut alihyödynnetty keino. Liian harvoin on kuultu ilahduttavia uutisia esimerkiksi siitä, että yrityksissä on käännetty katseet heikompia aikoja kohdattaessa tulevaisuuteen ja päätetty kouluttaa henkilöstöä lomautusten sijaan. Sama pätee korkeaan suhdanteeseen. Ammattitaidon kehittäminen saatetaan siirtää syrjään kiireen tieltä.

Pelko yrityksessä koulutettujen työntekijöiden muualle siirtymisestä on sillä tavalla rajallinen, että hyväksi koetusta työpaikasta pidetään mielellään kiinni. Sellaisesta työpaikasta myös kerrotaan kernaasti. Näitä puskaradioilmiöitä on nähty ja kuultu eri puolilla Suomea. Hyvä maine työnantajana on valttikortti myös rekrytoinnissa. Maine pitää kuitenkin ansaita. Sitä ei pelkillä imagokampanjoilla rakenneta.

Työvoimapula on todellinen ilmiö, josta pitäisi päästä eroon. Ilmiö on kuitenkin erotettava niistä työmarkkinoilla nähdyistä vinoutuneista virtauksista, joissa työtä yritetään teettää alle työehtosopimuksissa määriteltyjen palkkojen ja työsuhteen muiden ehtojen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Hannu Siltala: Ammatillisen koulutuksen korjaussarja

Hallitusohjelman kirjaus oppivelvollisuusiän korottamisesta 18 vuoteen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuus ovat pitkään odotettuja uudistuksia. Ne edistävät yhteiskunnallista tasa-arvoa ja parantavat vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuuksia ammatillisiin tai lukio-opintoihin. Peruskoulu-uudistukseen verrattavissa oleva muutos on niin merkittävä, etteivät sitä peruuta tulevatkaan hallitukset.

Maksuttomuus merkitsee opiskelijalle muun muassa oppimateriaalien ja ammatillisissa opinnoissa tarvittavien kalliiden työkalujen ilmaista käyttöön saamista. Epäselvää vielä on, koskeeko maksuttomuus myös yli 18 vuotta täyttäneitä opiskelijoita, mutta uudistus on saatettava näiltäkin osin tasa-arvoisesti maaliin.

Ammatillisen koulutuksen laatua parannetaan ja reformin toteutuksessa esiin tulleita puutteita korjataan. Koulupäivistä ja viikoista tehdään koulukohtaisella suunnittelulla eheitä. Hyppytuntien ja välipäivien aiheuttama tyhjäkäynti jää opiskelusta pois. Tavoitteena on saavuttaa mielekäs opintoja eteenpäin vievä opiskelurytmi.

Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös työpaikoilla tapahtuva koulutussopimusoppilaiden tehokas ohjaaminen. Tavoitteiden toteuttamista auttaa luvattu 1 000 määräaikaisen opettajan rekrytointi, joiden palkkaamiseen on vuosien 2019 ja 2023 välisenä aikana jaettavissa tulevaisuusinvestointina yhteensä 235 miljoonaa euroa.

”Jatkuva oppiminen vastaa ihmisten tarpeeseen uudistaa ja kehittää osaamistaan läpi koko elämän.”

Ammatillisen koulutuksen krooninen rahoitusvaje on 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmat hallitukset ovat leikanneet ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksesta vuositasolla yli 300 miljoonaa euroa. Se on pakottanut koulutuksen järjestäjät muun muassa vähentämään opetus- ja muun henkilöstön määrää 1 600 hengellä. Tulevaisuusinvestointien lisäksi perusrahoitusta pitäisi nostaa vähintään 60 miljoonalla eurolla.

Myös parlamentaariseen toteutukseen tuleva jatkuvan oppimisen uudistus on merkittävä satsaus. Jatkuva oppiminen vastaa ihmisten tarpeeseen uudistaa ja kehittää osaamistaan läpi koko elämän. Uudistus toteutetaan kolmikantaisesti koulutuksen järjestäjien kanssa. Tarkasteluun kuuluvia asioita ovat esimerkiksi koulutuksen tarjonta, rahoitus, sosiaaliturva, muutosturva ja työttömyysturva.

Osana edellä mainittuja tavoitteita luodaan kansalliset osaamisen tunnistamisen periaatteet. Niiden avulla on tarkoitus kartoittaa eri tavoin hankittu yksilön osaaminen työelämässä ja opiskelussa. Tällä voidaan välttää turha moneen kertaan tapahtuva samojen asioiden opiskelu ja tehdä näkyväksi myös maahanmuuttajien kotomaissaan hankkima osaaminen.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Vesa Holappa: Onko työmotivaatiota jo liikaa?

Osaavalle työvoimalle on kysyntää. Hyvä niin, mutta miten osaaminen saavutetaan?

Pohja luodaan peruskoulutuksessa ja sen jälkeisissä koulutuksissa. Yleensä siis toisella asteella tai korkeakouluissa. Tähän asti kaikki hyvin, sillä suomalainen koulutusjärjestelmä on kansainvälisesti vertaillen tai historiaan peilaten laadukas ja kattava. Ei täydellinen, mutta kuitenkin kärkipäässä.

Entä kun tavoitteena on uusi tutkinto? Edelleen on paljon hyvää nähtävissä. OECD:n tuoreen raportin mukaan Suomi on kärkipäässä sekä tutkintoon että ei-tutkintoon johtavassa aikuiskoulutukseen osallistumisessa. Työpoliittisessa aikakauskirjassa (2/2019) TEM:in erityisasiantuntijat Maija Lyly-Yrjänäinen ja Tallamaria Maunu toteavat artikkelissaan, että myös työn ohessa tapahtuvassa oppimisessa Suomi pärjää tilastojen valossa hyvin.

Kuvaa on kuitenkin syytä tarkentaa. Miksi? Jo mainitusta artikkelistakin käy ilmi, että työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen osallistuminen on varsin valikoitunutta. Ylempien naistoimihenkilöiden osallistumisaste oli 73 prosenttia, mutta naistyöntekijöillä se oli 35 prosenttia. Numerot ovat miehillä samankaltaiset. Heikoin osallistumisaste, vain 16 prosenttia, oli maatalousyrittäjänaisilla.

”Koulutukseen osallistuminen on laskusuunnassa ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen.”

Kuva tarkentuu entisestään, kun mitataan koulutuspäivien kestoa. Aikuiskoulutustutkimuksen (2017) mukaan se oli työntekijöillä keskimäärin 2,5 päivää ja ylemmillä toimihenkilöillä 5,5 päivää. Toisaalta entisen Metalliliiton jäsenkyselyjen henkilöstökoulutusta käsittelevissä osissa yleisin vastaus vuodesta toiseen yli 60 prosentin osuudella oli ”Ei mitään koulutusta”.

Myös sisällöt antavat viitteitä siitä, keille henkilöstökoulutus on suunnattu. Suosituimmat aihepiirit liittyivät liiketalouteen ja oikeustieteisiin, kun taas esimerkiksi Teollisuusliiton jäsenistöä lähellä olevat tekniikka, tuotanto tai rakentaminen olivat aiheina häntäpäässä. Lisäksi henkilöstökoulutus on yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla, jolla Teollisuusliiton jäsenet pääosin työskentelevät.

Koulutukseen valikoitumisen ja koulutuksen keston epätasa-arvon rinnalla huolenaihetta voi nähdä siinä, että osallistumisaste on laskusuunnassa ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen. Lisäksi koulutukseen suunnatut panokset ovat laskeneet vuosien 2010 ja 2015 välillä, vaikka yleinen kustannustaso on pikemminkin kasvanut kuin alentunut.

Edellä kuvattu on ristiriidassa julkisuudessa mantran tavoin toistetun osaamisvaateiden kasvun kanssa, mutta istuu kyllä hyvin ajan henkeen, jossa pitää saada enemmän tuloksia vähemmin panoksin. Kun tiedetään, että työhön tai ammattiin liittyvän koulutuksen keskeinen pitkän aikavälin vaikutus on työmotivaation kohoaminen, voi jollekulle tulla mieleen aiheellinen ihmetys. Onko työmotivaatiota suomalaisessa työelämässä liikaa, kun sen kasvuun ei haluta kaikilta osin sijoittaa?

VESA HOLAPPA
Murikka-opiston rehtori

KUVA JYRKI LUUKKONEN

Koulutus kannattaa

Suomen 15–29-vuotiaista nuorista noin 60 000 on vailla koulutusta ja työtä. Pelkän peruskoulutuksen varaan jäävä ihminen aiheuttaa elämänsä aikana julkiselle taloudelle keskimäärin 370 000 euron menetyksen koulutukseen saaneeseen ihmiseen verrattuna.

Edellä kuvattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa tehty laskelma on pitkän tarkasteluaikavälin ja asetelmassa vaikuttavien erinäisten ja osin ennustamattomienkin muuttujien takia nähtävä suuntaa antavaksi. Samalla se kuitenkin on oikeansuuntainen aina siihen mittaan asti, että se kannattaa ottaa vakavasti.

Koko 60 000 kouluttamattoman henkilön joukkoon suhteutettuna laskelma nimittäin tarkoittaa sitä, että valtion talouden kestävyysvaje tulisi jotakuinkin hoidettua, jos puoletkin näistä ihmisistä vain saisi koulutuksen ja pääsisi töihin. Vaikuttavimmat mekanismit ovat työttömyyden alentuminen ja työllisyysasteen kohoaminen. Niistä seuraavan valtion talouden vahvistumisen rinnalla voitaisiin todennäköisesti helpottaa myös eri tuotannonaloja vaivaavaa työvoimapulaa, kun työmarkkinoiden käytettävissä olisi nykyistä enemmän ammattitaitoisia työntekijöitä.

Edellä oleva kuulostaa miltei jopa liian yksinkertaiselta yhteiskuntapolitiikalta, mutta kysymys on mahdollisuudesta, jota ei pidä jättää käyttämättä. Vähintä mitä voidaan tehdä, on kehittää koulutusjärjestelmä sellaiseksi, että pullonkauloja ei sen sisälle tai takia pääse syntymään. Tavoitteeksi pitää asettaa katkeamaton opintie peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja edelleen kohti työelämää. Aikuiskoulutuksen tehtävänä puolestaan on antaa eväät ammattitaidon kehittämiselle, sujuvalle ammatista toiseen siirtymiselle ja mahdollisten työttömyysjaksojen ylittämiselle. Kun nämä elementit on saatu toimimaan, ei kaikki valtakunnassa silloinkaan vielä ole hyvin, mutta askel parempaan on otettu. Julkinen rahoitus raksuttaa investointina tulevaisuuteen, jolloin tarve sen vaihtoehdolle eli passiivisten tukien maksamiselle vähentyy.

Yhteiskunnan tehtävä on tarjota ihmisille heidät yksilöinä huomioon ottavia mahdollisuuksia pärjätä elämässä. Yksilöiden vastuulla puolestaan on käyttää tarjotut mahdollisuudet hyödykseen. Tarttua koulutus- ja työtilaisuuksiin ja siten osallistua yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Yhtälön tulos on hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ja köyhyyden ennalta ehkäiseminen.

Koulutuksella oletettavasti saavutettavissa olevia makrotason hyötyjä tavoiteltaessa on tarpeen pitää mielessä, että asian ytimessä on aina ihminen. Tietämyksen, ymmärryksen ja osaamisen kasvattaminen ja syventäminen tarkoittaa tyypillisesti vanhoihin rajoihin törmäämistä ennen kuin ne voidaan ylittää. Oivaltamisen ilo on hieno ja motivoiva kokemus, mutta usein hermojakin koettelevan työn takana. Se on hyvä muistaa myös koulutusjärjestelmiä kehitettäessä.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

NÄKIJÄ: Matti Tuomala: Vyönkiristysten tie on kuljettu loppuun – ”Aiemmista virheistä olisi aika oppia”

Alkaneen vaalikauden aikana julkisia investointeja tulisi kasvattaa reippaasti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen turvaamiseksi, Tampereen yliopiston taloustieteen professori Matti Tuomala sanoo.

MATTI TUOMALA on taloustieteen professori Tampereen yliopistossa. Toimii tällä hetkellä Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston WIP-konsortion (Work, Inequality, Public policy) johtajana. Erikoistunut julkiseen talouteen, verotukseen sekä taloudelliseen eriarvoisuuteen. Selvittänyt tuloerojen kehitystä 1990-luvulta lähtien yhdessä tutkijakumppaneidensa kanssa. Julkaissut laajasti optimaalisen verotuksen teoriasta. Viimeistelee parhaillaan kirjaa Markkinat, valtio ja eriarvoisuus (Vastapaino).

Matti Tuomala sanoo, että seuraavan hallituksen pitäisi panostaa hyvinvointipalveluihin, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja tutkimukseen, jotta tämän vuosikymmenen aikana toteutettujen julkisten menojen sarjaleikkausten luomaa hyvinvointi- ja osaamisvajetta pystyttäisiin kuromaan umpeen.

– Samalla hallituksen tulisi kasvattaa julkisia investointeja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tuomalan mielestä näitä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia ei ole varaa lykätä hamaan tulevaisuuteen, vaan niihin panostaminen pitäisi nostaa hallituspolitiikan kärkitavoitteiksi.

HYVINVOINTIVALTIO KUNTOON REILULLA VEROUUDISTUKSELLA

– Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita. Kaikki varallisuuteen, perittyyn varallisuuteen ja siitä koituvaan tuloon eli pääomaan kohdistuva verotus on mennyt alaspäin aina 1990-luvun alusta lähtien, Tuomala toteaa.

Hänen mukaansa pääoman ja varallisuuden verottamista täytyy kiristää, mikäli pohjoismaiselle mallille tyypillisten korkeatasoisten julkisten palvelujen ja hyvän sosiaaliturvan rahoitus halutaan turvata lisäämättä palkansaajien verotusta.

– Ansiotulot ja pääomatulot pitäisi panna samalle viivalle, jotta ansiotulojen ja pääomatulojen erilaisen kohtelun aiheuttamasta tulojenmuunto-ongelmasta päästäisiin eroon.

Tuomalan mukaan Suomen verojärjestelmä ei ainoastaan kasvata tuloeroja, vaan vääristää myös pääoman kohdentumista esimerkiksi luomalla listaamattomille yrityksille kannustimet sijoittaa arvopapereihin ja kiinteistöihin verotuksen minimoimiseksi.

– Verojärjestelmämme on osaltaan vaikuttanut siihen, että [Euroopan keskuspankin] EKP:n rahapoliittisen elvytyksen kautta Suomen talouteen virrannut raha on mennyt pikemminkin kiinteistöihin, arvopapereihin ja osakkeisiin kuin tuotannollisiin investointeihin. Samalla se on kasvattanut kaupunkimaan, kiinteistöjen ja osakkeiden arvoa, joita omistaa pääasiallisesti varakkaampi väki.

”Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita.”

Tuomalan mukaan se, että verojärjestelmä suosii sijoittamista rahoitusvarallisuuteen ja kiinteistöihin tuotannollisten investointien kustannuksella heikentää ratkaisevasti suomalaisten hyvinvoinnin kasvun edellytyksiä.

– Jos tuotannollinen pääoma ei kasva, niin työntekijöiden tuottavuuden on myös vaikea nousta ja sen johdosta reaalipalkatkaan eivät voi juuri nousta.

Tuomalan mukaan nykyisen pääoma- ja varallisuusverotuksen epäkohtien korjaaminen lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, kasvattaisi tuottavuutta ja parantaisi tuotannolliseen toimintaan investoimisen kannustimia.

ILMASTOINVESTOINNIT KÄYNTIIN HETI EDULLISELLA VELKARAHALLA

Kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat sitoutuneet tiukkoihin päästöjen vähennystavoitteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Konkreettiset toimenpide-ehdotukset tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi.

– Päättäjät pelkäävät ehkä sanoa ääneen, että ilmastonmuutosta tehokkaasti hillitsevien toimien käynnistämiseksi valtion olisi otettava lisää velkaa.

Tuomalan mielestä julkisen velan kasvattaminen olisi tässä yhteydessä oivallinen keino, koska se keventäisi nykypolvelle koituvaa verotaakkaa.

– Tulevat sukupolvet hyötyisivät ilmastonmuutosta hillitsevistä investoinneista eniten. Siksi olisi oikeudenmukaista, että he osallistuisivat tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavien investointien kustannuksiin.

Tuomala korostaa, että suurinvestoinnit ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on aloitettava välittömästi, muuten voi olla myöhäistä. Hänestä ilmastoinvestointien käynnistäminen velkarahalla olisi tulevien sukupolvien etujen mukainen ratkaisu.

SILMÄNKÄÄNTÖTEMPPU

– Sipilän porukka ja sen taustajoukot ovat sepittäneet tarinan, jonka mukaan Suomi nousi kuilun reunalta hallituksen talouspolitiikan ansiosta. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Tuomala muistuttaa, että porvarihallituksen toteuttamat neljän miljardin euron julkisten menojen leikkaukset heikensivät kotimaista kysyntää, mikä puolestaan hidasti talouden toipumista. Hänen mukaansa myöskään työehtoja heikentäneellä kilpailukykysopimuksella (kiky) ei ole ollut osaa Suomen talouden kääntymisessä kasvuun.

– Bruttokansantuotteen nousu ja vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyn voimaantuloa. Investoinnit kääntyivät kasvuun vuonna 2015, ja 2016 oli selvä huippukohta, Tuomala sanoo.

”Vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyä.”

– Nimenomaan rakentaminen kasvoi. Julkisilla infrahakkeilla on ollut suuri merkitys.

– Kiky-sopimuksen voimassaolon aikana investoinnit ovat vähentyneet. Ennusteetkin viittaavat siihen, että yksityiset tuotannolliset investoinnit ovat hiipumassa.

Tuomalan mukaan vientikysynnän piristyminen veti Suomen talouden vuonna 2016 reippaaseen kasvuun, mutta kansainvälisen talouden suhdannehuippu on jo takanapäin.

TAANTUMAA PUKKAA

Maailmantalouden kasvunäkymät ovat viime kuukausien aikana heikentyneet dramaattisesti. Euroopan keskuspankin ennusteen mukaan euroalueen talouskasvu hidastuu tänä vuonna merkittävästi. EKP päättikin jatkaa poikkeustoimia rahapoliittisen elvytyksen tehostamiseksi.

– Taloustunnelmat ovat synkistyneet. EKP:n toimet kertovat epätoivosta, joka johtuu siitä, ettei talouden piristämiseksi ole käytössä muita keinoja kuin rahapoliittinen elvytys.

Tuomalan mukaan rahapoliittista elvytystä tehokkaampi finanssipoliittinen elvytys on euroalueella poistettu talouspolitiikan työkalupakista ideologisin perustein.

– Suomi on peesannut Saksan vaatimaa tuhoisaksi osoittautunutta talouskuripolitiikkaa. Mielestäni seuraavaan hallituksen tulisi toimia aktiivisesti EU-maiden tasolla koordinoidun finanssipolitiikan käynnistämisen puolesta hidastuneen kasvun vauhdittamiseksi.

Tuomalan mukaan hallituksen tulisi varautua myös pitämään talous kasvussa julkisten investointien käynnistämisellä, joista ilmastonmuutosta torjuvat hankkeet ovat tärkeä kohde.

– Näin voitaisiin välttyä vuonna 2008 puhjenneen finanssikriisin jälkeen tehtyjen virheiden toistamiselta. Tuolloin Suomessa VM:n virkamiesjohto toivoi finanssikriisin pikaista ohimenoa. Sen sijaan että vientikysynnän romahtaessa olisi ollut valmiina heti käynnistettäviä julkisia investointiprojekteja.

Tuomala muistuttaa, että Suomen kansantuote nousi vuoden 2008 tasolle vasta viime kesänä. Hänen mukaansa talouden ennätyspitkään taantumaan vaikutti merkittävästi se, että Suomessa keskellä eurokriisiä kiristettiin finanssipolitiikkaa.

– VM:n virkamiesjohto näyttää taas uudelleen tuputtavan seuraavalle hallitukselle julkisten menojen leikkauksia talouden vientikysynnän hiipuessa. Aiemmista virheistä olisi aika oppia.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

VÄITTÄJÄT: Sisältääkö ammatillinen koulutus tarpeeksi työelämätietoa?

Ammatillinen koulutus uudistui. Opetetaanko nuorille riittävästi työelämän perusasioita?

Katso video, kuinka ammatillisen koulutuksen sisältöjen rakennelma kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT


JAANA VILLIKKA-STORM
YLI-INSINÖÖRI
OPETUSHALLITUS


KARI HYYTIÄ
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ASIANTUNTIJA
TEOLLISUUSLIITTO

SANOTAAN, ETTÄ NUORET TUNTEVAT HUONOSTI TYÖELÄMÄN PELISÄÄNTÖJÄ, JA TÖIHIN TULLAAN MITEN SATTUU. PITÄÄKÖ OLLA HUOLISSAAN?

KARI HYYTIÄ: Oppilaitosten ja yhteistyökumppanien palautteesta päätellen petraamista on. Kaikilla ei välttämättä ole tietoa, milloin töihin tullaan, miten pidetään tauot tai mitä työturvallisuus tarkoittaa. Voi myös miettiä, onko opettajilla riittävästi aikaa opettaa näitä.

JAANA VILLIKKA-STORM: Opetusministeriön mielikuvatutkimuksen mukaan ammatillinen koulutus antaa hyvät perusvalmiudet, mutta työelämätaidot nostettiin kehittämisalueeksi. Valmiudet opiskelijoilla vaihtelevat, kirjo on iso ja riippuu siitä, miten paljon on kokemusta työelämästä. Suurimmalla osalla on kokemusta, mutta esimerkiksi prosessiteollisuudessa on työpaikkoja, jonne otetaan vain jo 18 vuotta täyttäneitä.

HYYTIÄ: Ikäkysymys on myös työturvallisuuskysymys. Tietenkin sekin vaikuttaa, jos kotona on työttömyyttä tai vieraantumista työelämästä ja työn mallia ei ole saatu.

”Sekin vaikuttaa, jos kotona on työttömyyttä tai vieraantumista työelämästä ja työn mallia ei ole saatu”, Kari Hyytiä sanoo. KUVA LAURI ROTKO

ONKO KOULUTUKSEN OPPISISÄLLÖISSÄ TARPEEKSI TYÖELÄMÄTIETOA?

VILLIKKA-STORM: Perustutkintoihin on sisällytetty työelämäosaamista ja taitoja, jotka arvioidaan näytöissä aidoissa työelämän tehtävissä. Myös yhteiset tutkinnon osat sisältävät työelämäosaamista. Opiskelijan on tunnettava työelämää ja alan osaamistarpeita, hänen pitää ymmärtää mikä on esimerkiksi työsopimus ja hän saa valmiuksia toimia työelämän pelisääntöjen mukaan. Näiden lisäksi voi opiskella myös yrittäjyyttä.

HYYTIÄ: Yrittäjäjärjestöt lobbaavat hyvin asiaansa, ja on hienoa, että yrittäjyydellä työllistetään ihmisiä. Mutta myös ammattiliitoilla on valmiuksia ja halua tulla kertomaan työelämän asioista.

KUULLAANKO AMMATTILIITTOJA OPINTOSISÄLTÖJEN SUUNNITTELUSSA?

HYYTIÄ: Kyllä meiltä pyydetään perusteluja ja lausuntoja.

VILLIKKA-STORM: Työelämä on vahvasti mukana tutkinnon perusteiden laadinnassa niin työelämätoimikuntien kuin järjestöjen kautta. Perusteisiin voi ottaa kantaa jo valmistelun aikana.

”Jos opiskelijalla on valmiuksia hankkia osaamista työpaikalla, siellä oppiminen voi olla hyvinkin isossa osassa”, Jaana Villikka-Storm näkee. KUVA LAURI ROTKO

OPISKELIJALLE LAADITAAN HENKILÖKOHTAINEN OSAAMISEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA (HOKS). VOIDAANKO HENKILÖKOHTAISET TARPEET HUOMIOIDA RIITTÄVÄN HYVIN?

VILLIKKA-STORM: Opintopisteet kertovat vaaditun osaamisen tasosta, mutta oppilaitokset tekevät suunnitelmat, miten asiat opetetaan. Jos opiskelijalla on valmiuksia hankkia osaamista työpaikalla, siellä oppiminen voi olla hyvinkin isossa osassa.

HYYTIÄ: Työelämätaitojenkin konkreettinen harjoittelu painottuu enemmän työpaikoille, mutta muuten se voi olla aika minimaalista. Puutteita näissä asioissa voi olla myös yrittäjien, esimiesten tai opinto-ohjaajien taholla.

VILLIKKA-STORM: On tärkeää, että kouluissa noudatetaan tiettyjä pelisääntöjä, se että tunnille tullaan ja osallistutaan työpajoihin. Siellä nuori jo oppii, että töihinkin tullaan ajoissa. Kyse on pitkälle asenteesta.

HYYTIÄ: Järjestelmä tukee nyt oma-aloitteisia ja rohkeita nuoria, jotka uskaltavat kysyä. Ne jotka tarvitsevat apua, eivät kehity niin hyvin. Kyllä tämä nykyinen pelimaailma asettaa osalle opiskelijoista oman haasteensa, kun yöt pelataan ja aamulla pitäisi lähteä töihin.

OSAAVATKO OPETTAJAT OPETTAA TYÖELÄMÄN PELISÄÄNTÖJÄ, MILLAINEN KOSKETUS HEILLÄ ON TYÖPAIKKOJEN TYÖELÄMÄÄN?

VILLIKKA-STORM: Hajontaa varmasti on. Toisilla työelämän tuntemus saattaa olla 20 vuoden takaa, mutta on myös opettajia, joilla on oma yritys ja jotka samalla tekevät opetustöitä. Yleisesti opettajilla on hyvät yhteydet työelämään.

HYYTIÄ: Hyvällä opettajalla on erittäin suuri rooli, ja hänen tehtävänsä on tehdä oppilaista yhteiskuntakelpoisia. Hänen työ- ja elinkeinoelämän tuntemuksellaan on merkitystä. On paljon niitä, jotka ovat tulleet ammattikoulutuksen ja työelämän kautta opettajan työhön – heillä työelämän kokemus on vahvaa. Näitä osaajia siirtyy paljon eläkkeelle, eikä uusia tule nopeasti.

”Hyvällä opettajalla on erittäin suuri rooli, ja hänen tehtävänsä on tehdä oppilaista yhteiskuntakelpoisia”, Kari Hyytiä muistuttaa. KUVA LAURI ROTKO

AMMATILLINEN KOULUTUS UUDISTUI. MITEN UUSI JÄRJESTELMÄ ON LÄHTENYT KÄYNTIIN?

VILLIKKA-STORM: Uusi lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2018 alussa, ja ensimmäiset yhteishaun kautta tulleet opiskelijat aloittivat vasta syksyllä. Ollaan siis vielä aika alkuvaiheessa, ja järjestäjäkohtaisesti ollaan hyvin eri tilanteissa.

HYYTIÄ: Oppilaitoksissa on ollut yt-neuvotteluja, siellä on tilahaasteita, ja koko rahoitus on muuttunut tulospohjaiseksi. Samoin on tekemistä siinä, miten työpaikoilla hoidetaan riittävä perehdytys ja ohjaus. Samalla kun tutkintojen rakenne muuttuu, yhtälö on iso, eikä kaikki ole vielä kunnossa.

MILLAISIA AMMATTILAISIA OPPILAITOKSET NYT TUOTTAVAT?

HYYTIÄ: Laatukriteereissä pitää olla tarkkana nyt ja jatkossa. Me tarvitsemme kovan tason osaajia, ja siksi tutkinnoista ei saa päästä liian helposti läpi. Nämä järjestelmät tietyllä lailla takaavat, että näin tapahtuu.

VILLIKKA-STORM: Uusi ammatillinen koulutus, jossa näytöt tapahtuvat työelämässä ja arvioijina on myös työelämän edustajia, takaa paremmin sen, että meille valmistuu ammattilaisia, jotka täyttävät työelämän vaatimukset.

”Uusi ammatillinen koulutus, jossa näytöt tapahtuvat työelämässä, takaa paremmin ammattilaisia työelämän vaatimuksiin”, Jaana Villikka-Storm sanoo. KUVA LAURI ROTKO

TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA

Toisen asteen ammatilliset perustutkinnot sisältävät yhteiset tutkinnon osat, joihin on sisällytetty yhteiskunta- ja työelämäosaamista. Alueina ovat mm. työelämässä toimiminen ja yrittäjyyteen liittyviä osin valinnaisia osia. Perustutkintoihin sisältyy työelämäosaamista myös kunkin toimialan tarpeen mukaan. Ammatilliset perustutkinnot ovat osaamisperusteisia. Osaaminen määritellään osaamispisteillä, ei opintoviikoilla. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista tehdään joko koulutussopimuksella (palkatta) tai oppisopimuksella (palkallinen).

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

Verkostoitumiskurssi Vantaalla: Uusia ideoita ammattiosaston toimintaan

Maaliskuussa pidetään ammattiosastojen verkostoitumiskurssit ympäri maata. Vantaalla Helsinki-Uusimaa-alueen koulutuksessa 9.–10.3. osallistujat jakoivat hyviä käytäntöjä ja ideoivat uutta puhtia osaston toimintaan.

KUVA YLLÄ: Miia Heiskari kertoo, että perheellisiä on vaikea saada mukaan ammattiosaston toimintaan. Väinö Achrèn ja Vesa Laitinen sanovat, että tarvitaan lisää matalan kynnyksen tilaisuuksia. KUVA PEKKA ELOMAA

Kun ammattiosastojen nuoret pääsevät tutustumaan toisiinsa ja perehtymään ay-asioihin laskettelun ohessa, verkostoja alkaa syntyä varsin luontevasti.

Orionin ammattiosasto 402:n sihteeri ja nuorisovastaava Väinö Achrén kertoo, kuinka he saivat koottua 30 nuorta koulutukseen Himokselle neljästä eri osastosta eri puolilta Suomea. Verkostoidu, tutustu ja toimi yhdessä! -kurssin muut osanottajat kuuntelevat tarkkaan. Vantaan Flamingoon on kokoonnuttu Helsingistä ja muualta Uudeltamaalta nimenomaan verkostoitumaan ja hakemaan ideoita oman ammattiosaston toimintaan.

Heidi Tuomi-Nikula ja Inga Jaskola-Ihalmo Grafinet-yhdistyksestä hakivat uusia eväitä ammattiosastonsa toimintaan. Ammattiosaston vuosikello on heidän mielestään hyvä muistuttaja. KUVA PEKKA ELOMAA

Ryhmätöissä on pohdittu muun muassa ammattiosaston ja luottamusmiehen suhdetta, osaston tulevaa toimintaa ja kuinka jäsenistön saisi puhumaan yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kun pari osanottajaa epäilee, ettei keskustelu yhteiskunnallisista aiheista onnistu kaikkien kanssa, kouluttaja Arja Salo neuvoo aloittamaan vaikka bensanhinnasta tai päivähoidosta.

Yhteishenki ja luottamus ovat syntyneet vajaan parin päivän aikana kymmenen hengen ryhmään. Osanottajat haastavat tuon tuosta perinteiset näkemykset. Esimerkiksi uusia jäseniä oltaisiin ottamassa mukaan jäsenmaksualennuksella siten, että alennuksen saisi kaksi vuotta jäsenenä oltuaan.

– Nuorisotoimintaa voisi tarjota joiltakin osin oppilaitosten ei-jäsenille. Kun nuoret näkevät, mitä osastoissa tehdään, kynnys tulla mukaan on matalampi, Achrén sanoo.

SUHTEET AKTIIVEIHIN KUNTOON

Keskustelu käy vilkkaana, kun työryhmissä pohditaan sekä liiton että ammattiosaston tulevia haasteita.

Helsingin Puuseppäin ammattiyhdistys 701:n opintosihteeri Vesa Laitinen tekee kyselyn kaikille yhdistyksessä mukana oleville luottamusmiehille heidän koulutuksistaan ja koulutustarpeistaan. Laitinen sanoo, että ylipäätään työpaikoilla tarvittaisiin koulutusta yhteistoimintaan ja paikalliseen sopimiseen.

Ammattiosastoon kuuluu jäseniä monesta eri yrityksestä, joten luottamusmiesten ja osaston yhteistyökuvio on hieman toinen kuin yhden yrityksen ammattiosastoissa.

Vesa Laitinen ja Väinö Achrén kuuntelevat, kun Tiina Holma arvioi ammattiosaston ja pääluottamusmiehen suhdetta. ”Pääluottamusmiehen toimintaan tarvitaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä”, Holma sanoo. KUVA PEKKA ELOMAA

Syksyllä Laitinen valittiin työpaikkansa Transval teollisuuspalvelujen (ent. Vindea) pääluottamusmieheksi. Ensitöikseen hän aikoo selvittää edustamiensa yksiköiden ammattiosastot. Yrityksellä on kaikkiaan 21 yksikköä Uudeltamaalta Pohjanmaalle.

– Pyrin käymään niitä läpi vähintään kerran kuukaudessa. Joskus tuntuu, etteivät 20 luottamusmiestuntia riitä. Liiton jäsenrekisteristähän noiden tietojen pitäisi löytyä, mutta yksiköiden hajanaisuudesta johtuen homma on hieman kesken. Tietoa ei näe suoraan nettipalvelusta.

Laitinen raportoi firman paikalliset kuulumiset omalle yksikölleen viikon, kahden välein. Maakuntiinkin hän haluaa kertoa asiat kasvotusten. Tosin akuutit asiat hoidetaan puhelimitse tai sähköpostilla. Laitinen ei ole aivan vielä lämmennyt asioiden hoitamiseen nettiyhteyden avulla.

LUOTTAMUSMIES MUKAAN OSASTON TOIMINTAAN

Teknoksen maalitehtaan ammattiosasto 404:n puheenjohtaja ja varapääluottamus Miia Heiskari kertoo, että ammattiosaston hallituksen kokouksen koolle saaminen on joskus vaikeaa vuorotyön takia. Suhteet pääluottamusmieheen toimivat, sillä tämä on mukana osaston hallituksessa.

Achrénin ammattiosasto toimii sekä Espoossa että Salossa ja kummassakin toimipisteessä on omat pääluottamusmiehet.

”Se on hyvä esitys: uusille jäsenille perehdytys ammattiosaston toimintaan”, kouluttaja Arja Salo kommentoi ryhmätöitä. KUVA PEKKA ELOMAA

Keskustelussa tulee esille, ettei jäsenistö tiedä kaikilla työpaikoilla, kuka on luottamusmies. Joskus ongelmana ovat heikot tai jopa olemattomat suhteet ammattiosastoon.

Kouluttaja muistuttaa, että tosiasiassa luottamusmies on juuri ammattiosaston jäsenten edustaja ja tilivelvollinen näille. Tosin luottamusmiestä sitoo salassapitovelvollisuus osasta yrityksen asioista.

MATALAN KYNNYKSEN TAPAHTUMIA

Uusien aktiivien saaminen ammattiosastoon on joskus vaikeaa. Tilanne voi tuntua jäsenestä yhtä hankalalta. Osaston johto tuntee toisensa, mutta uutena mukaan tuleva ei tunne ketään. Osaston toiminta voi vaikuttaa hyvin sisäänpäin lämpiävältä.

Esille tulee idea hallitusten jäsenten määräaikaisuudesta, jotta uusia kasvoja saataisiin mukaan. Miltei samaan hengenvetoon toivotaan, että puoluepolitiikkaa ei harrastettaisi osasto- eikä aluetoiminnassa. Se vieroittaa uudet jäsenet.

Koulutukseen osallistujat toivovat matalan kynnyksen tapahtumia. Tarvitaan jotain sellaista, joka kiinnostaisi muitakin kuin aktiiveja.

Inga Jaskola-Ihalmon mukaan pääluottamusmiehen toimintamahdollisuuksia on rajoitettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. KUVA PEKKA ELOMAA

– Voihan sitä mennä lätkämatseihinkin, Orionin Achrén huomauttaa, kun tulee puhe teatteri-illoista.

Miia Heiskari kertoo, että jäsenille on pohdittu frisbeegolf-iltaa. Perheellisiä on hänen mukaansa vaikea saada ammattiosaston toimintaan. Heille on ideoitu yhteistä retkeä. Luvassa olisi yhdessäoloa, verkostoitumista ja vastinetta jäsenmaksulle. Viime kesänä ammattiosasto järjesti perheille alennuksen Linnanmäen lippuihin.

VERKOSTO KASVOI – KAVERILTA VOI KYSYÄ

Kohta kahden päivän kurssi on pulkassa. Ammattiosaston tehtävät ja velvollisuudet yhdistys-, kirjanpito- ja verolakeineen on palautettu mieliin, uusia toimintatapoja on pohdittu ja verkosto on kasvanut.

Miia Heiskari sanoo, että koulutuksesta on aina hyötyä.

– Näkee, mitä muut ovat tehneet. Meidän ammattiosasto pieni, vaan työpaikan sisäinen. Tämä oli sopivan tiivis koulutus ja pieni porukka, ehti tutustua toisiin.

Vesa Laitinen ja Väinö Achrén ovat tyytyväisiä kurssin antiin. KUVA PEKKA ELOMAA

Hän toivoo liiton pitävän huolta ammattiosastojen toiminnasta tarjoamalla esimerkiksi taloudenhoitajille koulutusta viikonloppuisin, sillä työnantajat eivät anna helposti arkisin vapaata.

Achrén aikoo esittää, että osasto pitäisi Skype-kokouksia, sillä väkeä on sekä Espoossa että Salossa.

– Parasta on ollut, että on saanut osaston toimintaan ideoita ja että on kasvattanut verkostoa. Voi soittaa muille ja kysellä, mitä siellä on tehty, Vesa Laitinen sanoo.

VERKOSTOIDU, TUTUSTU JA TOIMI YHDESSÄ!

Kurssi on tarkoitettu ammattiosastojen hallitusten jäsenille ja osaston toiminnasta kiinnostuneille. Kurssilla pohditaan ammattiosastoja aktiivisina toimijoina liitossa, tutustutaan aluetoimiston rooliin ja toimintaan ja tehdään tulevaisuuden pajatyöskentelyä ja yhteistyötä.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVAT PEKKA ELOMAA

Juha Sutinen: Teknologia valjastettava turvallisuuden aisapariksi

Tulevaisuuteen on kiva kurkistella ja arvioida, miten esimerkiksi työelämä kehittyy. Ennustaminen on hankalaa, vaikka teknologian kehitystä näkee noin 20 vuoden päähän. Esimerkiksi digitelevisioita oli jo 80-luvulla, mutta kaupalliset versiot ovat yleistyneet vasta viime vuosina.

Epävarmuuden tulevaisuuden ratkaisuista tai siitä, mitkä tekniikat hyväksytään käyttöön, aiheuttavat ihminen sekä poliittiset valinnat.

Linjauksia on vedettävä esimerkiksi sen suhteen voiko Suomessa ajaa itseohjautuvalla autolla tai saako tekoäly tehdä ratkaisuja vaikkapa lääkehoidossa.

Vielä tänä päivänä tuntuu lähes tieteiselokuvalta, että jääkaappi kertoo sinulle, mitä voit syödä ja mitkä ruuat aiheuttavat terveydellesi riskejä. Kuitenkin tämä teknologia on jo olemassa.

Meihin laitetaan siru, joka mittaa erilaisia asioita kehosta. Jääkaappiin asennetaan lukija, joka koodaa kaapissa olevat ruuat ja niiden koostumuksen sekä sinun tietosi. Kun yrität ottaa sitä lempimakkaraasi, kone ilmoittaa, että kannattaisi harkita vielä.

KOHTI TURVALLISEMPIA TYÖYMPÄRISTÖJÄ

Teknologian kehittyminen on mahdollistanut robotit yksinkertaisissa ja vaarallisissa töissä. Turvallisuus ja työviihtyvyys ovat kiistatta lisääntyneet ja monista työvaiheista on tullut turvallisempia ja siistimpiä. Teknologialla voidaan hallita riskejä.

Edellä kuvattu kehitys jatkuu tulevaisuudessa. Turvallisuus ei sen myötä kuitenkaan lisäänny automaattisesti, vaan riippuu siitä, miten huolto, kunnossapito ja perehdytys toteutetaan.

Teknologia voi olla myös riski työturvallisuudelle. Työt saattavat pirstaloitua ja perinteiset työsuojelun yhteistoimintaelimet voivat hajota.

Työsuojeluvaltuutettujen ja työsuojelutoimikuntien toiminta voi pahimmassa tapauksessa lakata kokonaan.

Työterveyshuollon järjestäminen voi muuttua hankalaksi. Vastuu näiden asioiden järjestämisestä voi hämärtyä epäselväksi. Kehitys tuo haasteen meille edunvalvojille.

Meidän pitää olla mukana lainsäädännön valmistelussa, jotta työsuojelun yhteistoiminnan edellytykset varmistetaan myös tulevaisuudessa.

Keinoja voisivat esimerkiksi olla tilaajan pääasiallisen määräysvallan tai velvollisuuksien lisääminen.

TURVALLISUUS ALKAA KOULUTUKSESTA

Kun tulevaisuuden osaajia koulutetaan, ei ammatillisen opetuksen roolia voi vähätellä. Koulutuksen pitää olla monipuolista ja tulevaisuuteen tähtäävää.

Prosessinhoitajan pitää tietenkin saada perustaidot prosessin hoitamisesta ja koneistajan koneistamisesta työympäristö- ja turvallisuusasiat mukaan lukien.

Tähän pitäisi kuitenkin liittää myös ymmärrys tulevaisuudesta ja esimerkiksi siitä, mitä esimerkiksi tekoäly voisi tarkoittaa alalla tulevaisuudessa.

Ammatillinen koulutus muutettiin 1.8.1998 alkaen kestoltaan kolmevuotiseksi. Tämä toi tullessaan hyppytunteja ja erikoisia koulupäivän kestoja.

Koulutus pitäisi palauttaa takaisin kaksivuotiseksi, ja sillä tavalla työssä käynnin kaltaiseksi, että koulussa ollaan kahdeksan tuntia päivässä. Tämä loisi enemmän valmiuksia työelämää varten kuin epämääräiset pätkäkoulupäivät.

Ammatillisen koulutuksen reformia odotellessa.

JUHA SUTINEN 
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Hannu Siltala: Ammatillinen koulutus murrosvaiheessa

Ammatillisen koulutuksen uusi nuoriso- ja aikuiskoulutuksen yhdistävä lainsäädäntö tuli voimaan tämän vuoden alusta. Tutkittua tietoa siitä, miten uudistus on onnistunut, ei vielä ole, sillä ammatilliset oppilaitokset aloittivat syyslukukauden vasta muutama viikko sitten. Erityisesti odotetaan, miten työpaikoilla tapahtuva koulutussopimusoppilaiden oppiminen ja työpaikkaohjaus onnistuvat. Tulossa on lähiaikoina muun muassa SAK:n luottamusmiespaneelin kysely reformin toteutumisesta työpaikoilla.

Ammatillisen koulutuksen reformi on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeita. Yhtä jalkaa reformin kanssa on toteutettu parinsadan miljoonan euron ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkaukset. Reformin ehkä keskeisin uudistus on koulutuksen painopisteen siirtyminen entistä enemmän työpaikoille. Tämän varaan hallitus on laskenut osittain ammatillisesta koulutuksesta tulevat säästöt. Koulujen resursseja supistetaan opetushenkilökunnan ja tilojenkin osalta. Tämä on vaarallista, sillä ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettu, että ammattiin opiskeleville löytyisi riittävästi laadukkaita koulutussopimuspaikkoja yrityksistä.

Opiskelun painopisteen siirtyminen työpaikoille merkitsee entisen työssäoppimisjaksojen muuttumista koulutussopimuksiksi. Koulutussopimusten rinnalla säilyvät edelleen oppisopimukset. Koulutussopimuksen ja oppisopimuksen tärkein ero on, että oppisopimus on määräaikainen työsopimussuhde, josta kuuluu maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Koulutussopimusoppilaat eivät ole työsuhteessa, vaan ovat oppilaitoksen vastuulla olevia opintososiaalisten tukien varassa opiskelevia opiskelijoita.

”Koulutusuudistus on iso haaste myös luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Tärkeää on, että koulutussopimusoppilaista huolehditaan.”

Koulutussopimus tuo vahvoja velvoitteita koulutuksen järjestäjille (oppilaitoksille) ja työnantajille. Koulutussopimus tehdään koulutuksen järjestäjän ja työantajan välillä. Työnantajat eivät saa koulutuskorvausta oppilaan ohjaamisesta. Koulutussopimusoppilaille on tehtävä jokaista koulutussopimusjaksoa varten henkilökohtaistamisohjelma, jossa määritellään tarkasti, mitä opiskeltavan tutkinnon osaa koulutussopimusjakso koskee, eli millaisia tehtäviä oppilaan on tehtävä täyttääkseen tutkinnon edellytykset. Henkilökohtaistamisessa otetaan huomioon aiemmin hankittu osaaminen.

Koulutussopimusoppaille on nimettävä henkilökohtainen työpaikkaohjaaja, jonka tulisi olla opittavan ammatin vahva osaaja sekä tuntea tutkinnon perusteet sekä osata ohjata opiskelijaa oppimaan ammatti. Vastuu työpaikkaohjaajien perehdyttämisestä ja kouluttamisesta tehtävään on koulutuksen järjestäjillä. Koulutuksen järjestäjät tarjoavat oppilaitoksissaan ilmaista työpaikkaohjaajakoulutusta.

Koulutusuudistus on iso haaste myös luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Tärkeää onkin, että koulutussopimusoppilaista huolehditaan. Työpaikoilla ei saa syntyä tilanteita, joissa koulutussopimusoppilaita hyväksikäytetään toisarvoisissa tehtävissä ilmaisena työvoimana. Koulutussopimusoppilaille kannattaa tarjota liiton oppilaisjäsenyyttä ja saada heidät osaksi Teollisuusliiton jäsenperhettä.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA