Ura-avain numero yksi

Yli 40 prosenttia perusopetuksen vuonna 2020 päättäneistä nuorista hakeutui ammatilliseen keskiasteen koulutukseen. Ammattiin pätevöittävien opiskelujen jälkeen he ovat ikäluokkansa ensimmäinen työelämään siirtyvä ryhmä. Työuran varrella yritysten muuttuvien tilanteiden ja henkilökohtaisten valintojen myötä vankka ammatillinen osaaminen ja sen kehittymistä tukeva koulutus on edelleen avain työstä tai työttömyyden kautta uuteen työhön siirryttäessä. Olennainen ero lähtöasetelmaan verrattuna on se, että työuran aikana tapahtuvan ammatillisen oppimisen tarve käsittää koko ikäluokan.

Siinä on lyhyesti kuvattuna tausta sille, miksi ammatillista koulutusta täytyy vaalia läpi työuran toteutuvana prosessina. Mitä paremmin kouluttamisessa onnistutaan, sitä vähemmän työmarkkinoilla on väliinputoajia. Se puolestaan tarkoittaa omalla työllään itsensä ja perheensä elättävien ihmisten joukon kasvua ja yhteiskunnallisen tuen tarvitsijoiden määrän vähentymistä.

Ammatillinen keskiasteen koulutus on parin viime vuoden aikana ollut lujilla. Se patistettiin ylhäältä ohjaten tiukalla aikataululla vaativan muutoksen polulle samalla kun resursseja leikattiin merkittävästi. Kehitystyötä on pystytty viemään vaativassa asetelmassa eteenpäin. Esimerkiksi oppilaitosten rooli opiskelijoiden työpaikoilla tapahtuvan oppimisen organisoinnissa ja toteuttamisessa on paikoitellen edistynyt verrattain lyhyessä ajassa huomattavasti.

Uuden toimintamallin rakentaminen valmiiksi valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi vie aikansa, joka mitataan vuosissa. Sen takia oppilaitoksille on syytä antaa työrauha ja riittävät resurssit uusien käytäntöjen suunnittelemista, testaamista ja toteuttamista varten. Tähtäin on asetettava toiminnan pitkäjänteisyyteen, saavutettavien kehitysaskelien pysyvyyteen ja järjestelmän eheyteen korkean ja tasaisen laadun tuottajana.

Samankaltainen kehityskaari on tarpeen saada aikaiseksi myös ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Koulutuksen järjestäjien yhteistyö työtä tarjoavien yritysten ja organisaatioiden kanssa on tehokkain tapa uudistaa, täydentää ja lisätä aikuisena opiskelevien ammattitaitoa. Samalla se on suorin reitti töihin. Toinen tärkeä elementti on koulutuksen korkea ja valtakunnallisesti tasavertainen laatu niin, että aikuiset opiskelijat voivat luottaa ammatillisen pätevyytensä koulutuksella kohentuvan ja työnantajat voivat luottaa saavansa osaavia työntekijöitä.

Koulutuksesta käytävällä keskustelulla on taipumus painottua järjestelmäkeskeiseksi. Sille on löydettävissä perustelunsa ja painotuksensa. Järjestelmä ei ole itsetarkoitus, mutta sen toimivuus, opiskelijoille osoitettava riittävä taloudellinen tuki mukaan lukien, on edellytys sille, että opiskelijat voivat saavuttaa oppimistuloksia ja kokea kasvavansa ammattilaisina ja ihmisinä. Siksi oppisisällöissä pitää olla pääasian eli ammatillisen pätevöitymisen lisäksi myös yleissivistäviä sekä ymmärrystä itsestä ja ympäröivästä todellisuudesta lisääviä aineksia.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

 

Mirja Suhonen: Uudet laman lapset – lääkkeeksi toisen asteen koulutus

Moni meistä muistaa 1990-luvun alkuvuodet, kun lapsiperheiden etuuksia leikattiin, työttömyys oli korkealla ja hyvinvointivaltio natisi liitoksistaan. Liima piti, mutta jäljet jäivät. Syntyi käsite laman lapset.

Tuolloin leikattiin ja karsittiin muun muassa päivähoidosta, äitiys- ja lastenneuvolasta sekä kouluterveydenhuollosta. Lapsiperheiden kotipalvelut katosivat lähes kokonaan, ja jopa 18 prosenttiin kohonnut työttömyysaste aiheutti osalle lapsista puutetta jokapäiväisessä elämässä. Koulutuksen puute on yksi osattomuuden tunnetta ja syrjäytymistä aiheuttava tekijä. Saammeko kaikille maksuttoman toisen asteen koulutuksen vihdoinkin toteutettua? Aika näyttää.

Laman vaikutuksia lapsiin ja perheisiin tutkittiin muun muassa seurantatutkimuksella, joka käsitteli vuonna 1987 syntyneiden lasten selviämistä ja sijoittumista työelämään. Osalle lapsista kehittyi myöhemmin mielenterveysongelmia, osa jäi vaille koulutusta ja työelämän ulkopuolelle. Vanhempien huoli arjesta heijastui lapsiin turvattomuutena. Jopa 21 prosenttia tuon ikäluokan lapsista tai nuorista on ollut mielenterveyshoidon piirissä. Huikea määrä.

Onko koronapandemian seurauksena samantapainen pahoinvoinnin ylisukupolvinen kierre kuin 1990-luvun lamalla?

Maaliskuusta asti olemme eläneet koronapandemian aikaa. Teollisuusliitonkin jäsenet ovat joutuneet lomautetuksi ja osa irtisanotuksikin pandemian aiheuttamien vaikutusten vuoksi. Onko tästä seurauksena samantapainen pahoinvoinnin ylisukupolvinen kierre kuin 1990-luvun lamalla? Kuka sen osaisi ennustaa, ei varmasti kukaan.

Koronapandemia on vaikuttanut meihin kaikkiin tavalla tai toisella. Suurin osa teollisuuden työntekijöistä ei tee etätöitä, mutta esimerkiksi työvuoroja on porrastettu ja erityyppisiä varokeinoja on otettu käyttöön tartuntojen ehkäisemiseksi. Perheissä monen mummot ja ukit ovat eläneet eristyksissä, sukujuhlia ja lomamatkoja on peruttu ja koululaisten opintie on kulkenut toisenlaisia polkuja aikaisempaan verrattuna.

Selviydymme ehkä paremmin tällaisesta kollektiivisesta lähes kaikkia koskevasta elämiseen vaikuttavasta uhasta kuin vain osaa koskettavista kriiseistä. Uhka on yhteinen. Onneksi valtiovalta on ymmärtänyt huolehtia työttömyysturvan parantamisesta edes tilapäisesti. Joillekin ansiopäivärahan ansaintaan ja maksamiseen tehdyt muutokset ja omavastuupäivien poisto poikkeuslakien turvin on tae sille, että uusia laman lapsia ei tule, vaan jaksamme pitää huolta toisistamme.

Toivon sydämestäni, että kansaedustajamme osaavat nyt olla kaukokatseisia, ja saamme suunnitellusti kaikille nuorille vähintään toisen asteen koulutuksen, mikä pitää heidät tutkitusti kiinni elämässä.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

UPM sulkee Jyväskylän vaneritehtaan – Pääluottamusmies: ”Ketään ei jätetä yksin”

UPM sulkee vaneritehtaansa Jyväskylässä heinäkuun lopussa ja jättää 147 ihmistä työttömäksi. Pääluottamusmies Jarno Kemiläinen toteaa, että huonossa tilanteessa hyvää on perusturvaa parempi paketti uudelleen työllistymiseen ja kouluttautumiseen. Eikä ketään jätetä yksin, Kemiläinen lupaa.

KUVA YLLÄ: UPM Plywoodin vaneritehtaan portilla vasemmalta Jari Savolainen, Milja Torstensson, pääluottamusmies Jarno Kemiläinen ja työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen. Heillä on takanaan yhteensä 105 työvuotta tehtaalla.

28.7.2020

Vaneritehtaalaiset ovat pääluottamusmiehen mukaan tavattoman pettyneitä siihen, että UPM päätyi lopettamaan tehtaan, vaikka UPM Plywood tahkosi viime vuonna kovaa tulosta ja koko konsernilla oli ennätysvoitot.

– Mutta se on sanottava, että saimme hyvässä hengessä neuvoteltua työnantajan kanssa perusturvaa paremman paketin, pääluottamusmies Jarno Kemiläinen kertoo.

”NYT JOS KOSKAAN!”

– Jos yhtään on miettinyt opiskelemista uuteen ammattiin, kannattaa opiskelukortti katsoa nyt!

Vaneritehtaalaisilla ei ole lomien jälkeen työvelvoitetta irtisanomisajaltaan eikä palkanmaksu katkea, vaikka saisi töitä tai lähtisi opiskelemaan. Jos opiskelupaikka tutkintoon heltiäisi heti syyskuussa, opintoja voisi suorittaa täydellä palkalla seuraavat kuusi kuukautta.

– Tämän perään voisi vielä opiskella 200 päivää korotetulla ja sitten vielä 200 päivällä tavallisen suuruisella ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella.

Jari Savolainen on työskennellyt tehtaalla 31 vuotta.

Tutkintoa opiskelevalle UPM korvaa tietokonekuluja, kirjoja ja kurssimaksuja 2 000 euron edestä.

– UPM maksaa myös maksullisia koulutuksia 5 000 euroon asti, jos se auttaa työllistymään jos haluaisi lähteä vaikka taksiajolupaa hankkimaan.

Kemiläinen kertoo, että vaneritehtaalla saatiin muutosturva kattamaan kaikki vakinaiset työntekijät, ei vain viisi vuotta talossa olleet kuten laki määrittelee.

VALMENNUSTA TULEVAAN, KAIKILLE

Jokainen saa halutessaan tavata konsulttiyrityksen henkilökohtaisen muutosvalmentajan. Työntekijöille on myös jo pidetty informaatiotilaisuuksia, joissa ovat olleet mukana Teollisuusliitto, Teollisuuden työttömyyskassa ja TE-keskus.

Pääluottamusmies tietää, että jotkut aktiivisimmat lähtivät jo heti yt-neuvotteluista uutisen kuultuaan soittelemaan Jyvässeudun työnantajille. Ja hyvä niin. Kaikille ei työn hakeminen ole kuitenkaan helppoa, kun viimeisimmästä opiskelusta on jo vuosikymmeniä.

– Jotkut ovat tehneet täällä 20–30 vuotta työtä. Oma tehtävä ja rutiinit osataan. Mutta ihan kaikilla ei ole edes pankkitunnuksia, vaikka yhteiskunnassa luotetaan, että kaikilla on. On todella haastavaa etsiä töitä, jos ei ole älypuhelinta eikä voi selata TE-palvelujen sivuilta vapaita työpaikkoja. Ja jos ei ole pankkitunnuksia, ei pysty edes ilmoittautumaan netissä työnhakijaksi TE-toimistoon eikä muidenkaan viranomaisten sivuille.

– Mutta jokaisen kanssa käydään läpi kaikki, ihan perusasiatkin, jos tarvetta on. Jokaisen kanssa katsotaan, mitä koulutusta tarvitaan. Ja jos ei tiedä, mitä CV tarkoittaa, ei sitä tarvitsekaan tietää ja osata. Ketään ei jätetä yksin, Kemiläinen alleviivaa.

Milja Torstensson on työskennellyt tehtaalla 14 vuotta.

Pääluottamusmies toteaa, että ylimääräistä tukea annetaan heille, jotka työllistyäkseen sellaista tarvitsevat.

Toisaalta tehtaan väessä on heitäkin, joilla on jo pitkään ”muhinut päässä” oman yrityksen perustaminen.

– Vaikka en olekaan sitä mieltä, että kaikkien suomalaisten työntekijöiden pitäisi ryhtyä mikroyrittäjiksi, oma yritys on varmasti hyvä vaihtoehto joillekuille. Henkilöllä on mahdollisuus saada 10 000 euron starttiraha, jos hän käy TE-toimiston yrittäjäkurssin ja saa Gradiasta yrityksen perustamisneuvonnasta myönteisen lausunnon liikeidealleen ja -suunnitelmalleen. Onhan se tuntuva summa.

KAUPUNKI JA YRITYKSET HEREILLE

– Kaikkihan tietävät, missä jamassa kuntien taloudet ovat. Samaan aikaan hoiva-aloilla on huutava pula käsistä.

Kemiläinen – Jyväskylän kaupunginvaltuutettu – kaavailee, että nyt kannattaisi koota kiinnostuneista vaneritehtaan työntekijöistä 20–30 hengen oppisopimuskoulutettavien ryhmä. Opiskelijat saisivat itselleen lähihoitajan koulutuksen, ja kaupungin kotihoito lisää työntekijöitä.

– Kaupunkikin saisi kiillotettua kuvaansa, Kemiläinen arvioi ja kertoo olevansa näinä päivinä kaupungin johtoon yhteyksissä.

Työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen on työskennellyt tehtaalla 40 vuotta ja viisi kuukautta.

Pääluottamusmies alleviivaa sitäkin, että vaneritehtaalta vapautuu nyt prosessiteollisuuden ammattilaisia, jotka ovat tottuneet vuorotyöhön.

– Pienellä muuntokoulutuksella yritykset saisivat itselleen hyviä työntekijöitä, olipa materiaalina puun sijasta muovi tai metalli, kun prosessiteollisuus on sinänsä jo tuttua.

Vaneritehtaalta on jo yksittäisiä ihmisiä hyväksynyt siirron UPM:n muille tehtaille. Kemiläinen kertoo, että samoin jotkut ovat saaneet työtä muista puualan yrityksistä, joita seutukunnalta onneksi löytyy. Työnantaja avustaa muuttokuluissa, samoin lokakuuhun asti vuokrassa ja työmatkakuluissa, jos asunto jää vielä Jyväskylän seudulle.

– Mutta on aivan luonnollista, että kaikki eivät voi lähteä kauaksi Jyväskylästä, perhe- tai muista syistä.

UPM, HÄIRIKÖINNIN KUNINGAS

Hyväksi hiottu muutospaketti ei poista vaneritehtaalaisten tavatonta pettymystä UPM:n toimintaan. UPM Plywoodin liiketoimintajohtaja Mika Sillanpää on puhunut ”työmarkkinahäiriöistä” yhtenä taustasyynä Jyväskylän tehtaan sulkemiseen viitaten työntekijäpuoleen, vaikka UPM on ollut ajamassa Metsäteollisuus ry:n kovaa linjaa. Työnantajapuoli esimerkiksi esti työntekijöitä tekemästä töitä viime vuoden tes-neuvottelujen aikaan kuuden päivän työsulullaan.

Pääluottamusmies Jarno Kemiläinen on työskennellyt tehtaalla 20 vuotta. Kemiläinen on nähnyt vaneritehtaalla viettämänsä kahden vuosikymmenen työrupeaman aikana, miten kovaa linjaa UPM on ryhtynyt vetämään suomalaisen sopimusyhteiskunnan murentamiseksi.

– UPM on itse ollut työmarkkinoiden häirikkö isoimmasta päästä. Sen toiminnan takia Teollisuusliitto on joutunut puolustamaan työntekijöiden oikeuksia. Meitä Jyväskylän vaneritehtaalla käytetään nyt sijaiskärsijöinä, kun Teollisuusliitolle halutaan antaa näpäytys.

– UPM:n ylimmälle johdolle työn teettäminen halvemmalla olisi muka avain kannattavuuteen. Tähtäimessä on ollut jo pitkään 3/7:n eli keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevien työntekijöiden palkkojen alentaminen, Kemiläinen toteaa miljardivoittoja tahkoavan konsernin suhtautumisesta suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan.

”Jos yhtään on miettinyt opiskelemista uuteen ammattiin, kannattaa opiskelukortti katsoa nyt”, kehottaa pääluottamusmies Jarno Kemiläinen (toinen oikealta). Tehtaan portilla myös Jari Savolainen, Milja Torstensson ja työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

OIVALTAJA: Päivi Lönnblad: ”Verkkokurssia voi tehdä omassa tahdissa”

”Perusasiat sai verkkokurssilta tosi hyvin haltuun. Minä tykästyin siihen. Toivon, että jatkokurssi tulisi myös verkkoon”, Päivi Lönnblad sanoo.

JOHDATUS LUOTTAMUSMIEHEKSI -VERKKOKURSSI

PÄIVI LÖNNBLAD

Elektroniikkatyöntekijä, varapääluottamusmies
Tepcomp Oy, Turku
Turun Teollisuustyöntekijät ao. 1

Päivi Lönnblad ryhtyi varapääluottamusmieheksi kesken kauden, kun edeltäjä vaihtoi työpaikkaa.

– Halusin vaikuttaa asioihin, työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu on minulle tärkeää. Ja varsinkin nykyään, kun on paljon paikallista sopimista, niin koen että sitä kautta pystyy vaikuttamaan.

Jotta luottamustehtävä tulisi hoidettua kunnolla, noin 30 työntekijän elektroniikkafirmassa työskentelevä Lönnblad halusi itselleen koulutusta. Hän ei ollut aiemmin käynyt Teollisuusliiton kursseilla, mutta ilmoittautui luottamusmiesten peruskurssille Murikka-opistoon. Koronakriisi muutti suunnitelmat.

Ensin olin menossa tammikuun kurssille, mutta se tuli täyteen ja myöhästyin siitä. Sitten maaliskuun kurssi peruuntui.

Onneksi Lönnblad huomasi Teollisuusliiton sivuilla käydessään, että koulutustarjonnassa on nyt uutuus: Johdatus luottamusmieheksi -verkkokurssi. Kun Murikka on kiinni, eikä paikallisia koulutuksiakaan voi järjestää perinteiseen tapaan, etäopiskelu paikkaa tilannetta.

Verkkokurssin Lönnblad kävi läpi yhden illan aikana. Hän arvosti sitä, että sai opiskella omaan tahtiinsa.

– Ehkä neljä tai viisi tuntia kului aikaa. Siellä oli videopätkiä ja erilaisia tehtäviä. Välillä jäin miettimään asioita, mutta jos joku juttu ei heti mennyt jakeluun, niin siihen kohtaan voi aina palata takaisin.

Osan kurssin asioista Lönnblad tunsi jo ennalta, mutta perustiedot tarkentuivat. Muun muassa kuva erimielisyyksien ratkaisusta työpaikalla selkeni.

Missä järjestyksessä kuuluu toimia, miten neuvotellaan ja kuinka prosessi etenee.

Kurssitiedostoon oli myös mahdollista lisätä omia ”muistilappuja”, joihin voi kirjata huomioitaan, tärkeinä pitämiään asioita ja yhteystietoja.

– Itse lisäilin sinne puhelinnumeroita. Että kenelle voi soittaa mistäkin asiasta, kertoo Lönnblad.

Hän on useimmiten soittanut Turun aluetoimistoon, jossa joko annetaan vastaus kysymykseen tai sitten kerrotaan oikea osoite, josta tiedon saa.

Lönnblad suunnittelee menevänsä opiskelemaan luottamusmiesten jatkokurssin Murikkaan, kun se jossain vaiheessa taas avaa ovensa. Mutta verkkokurssissa oli omat etunsa, ja se saattaakin olla tietyssä elämäntilanteessa kätevämpi vaihtoehto.

– Monelle voi olla vaikeaa lähteä Murikkaan viikoksi, perhesyistä tai töitten puolesta. Netissä voi tehdä vaikka tunnin päivässä, juuri niin kuin itselle sopii, sanoo Lönnblad.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

OIVALTAJA: Mari Nykänen: ”Oli helppo mennä uutena joukkoon, vaikkei tuntenut ketään”

”Se oli hyppy tuntemattomaan. En ollut ikinä käynyt missään liiton koulutuksissa. Enkä tiennyt, että tällainen mahdollisuus on ja että kurssia varten saa vapaata töistä”, kertoo Mari Nykänen.

FIRST STEP – TYÖTURVALLISUUTEEN JA TERVEYTEEN -KURSSI

MARI NYKÄNEN

Taimitarhatyöntekijä, Pieksämäki
UPM Kymmene Oyj, Joroisten taimitarha
Varkauden Teollisuusliiton ao. 24 hallituksen jäsen

Nykänen haki First Step – Työturvallisuuteen ja terveyteen -kurssille omien sanojensa mukaan ”hetken mielijohteesta” nähtyään Tekijässä Teollisuusliiton jäseniä kouluttavan Murikka-opiston mainoksen. Töistä järjestyi vapaata, ja hän pääsi osallistumaan kurssille Tampereelle.

Nykäsen ennakko-odotuksissa oli liikuntaa, ruokaa ja sikeitä yöunia. Nämä toiveet toteutuivat, ja lisäksi hän nautti hyvästä seurasta.

– Siellä oli lämmin ilmapiiri, me-henki. Oli helppo mennä uutena joukkoon, vaikkei ketään tuntenut etukäteen. Opettajatkin olivat mukavia ja kannustavia. Ruoka oli hirvittävän hyvää ja sitä oli tarjolla riittävästi. Välillä tuntui, että vähän liikaakin, hän naurahtaa.

First Stepistä suurin piirtein puolet oli teoriaa, puolet käytäntöä eli liikuntaharjoitteita. Illat olivat vapaa-aikaa. Kun sääkin oli lämmin ja kaunis, Nykänen tutustui Näsijärven rannalla sijaitsevan Murikan maastoihin.

– Olin ulkona kaikki illat. Pururatahan on siellä hyvä. Kallioilla oli kiva kiipeillä ja istua tuijottamassa vettä. Kävin rantasaunassa ja uimassa.

 Tuli taas intoa ja halu treenata. Nyt olisi tarkoitus mennä lokakuussa Lissaboniin juoksemaan, jos maailman tilanne silloin sallii, hän suunnittelee.

Treenausinnon lisäksi kurssi tuotti epäsuorasti toisenkin muutoksen elämään. Murikasta palattuaan Nykänen otti yhteyttä omaan ammattiosastoonsa kysyäkseen, tukeeko se kurssilla käyviä jäseniään. Häntä pyydettiin käymään ammattiosaston toimistolla ja kertomaan asiasta kasvokkain.

– Sille tielle minä sitten jäin.

Nykästä alkoi kiinnostaa ammattiosaston toiminta, ja kuluvan vuoden alusta hänestä tuli hallituksen jäsen. Hän myös lähti Murikkaan uudestaan ja kävi joulukuussa Järjestötoimijan perusteet -kurssin.

– Kokouskäytäntöjen harjoittelu oli hyödyllistä, kun en ollut niin paljon kokouksissa istunut.

Opintosihteerien seminaariinkin hän oli menossa, mutta se peruuntui koronaviruksen takia. Loppuvuodesta suunnitelmissa olisi vielä ammattiosaston toimintaan ja kirjoittamiseen liittyvät kurssit.

Murikkaan opiskelemaan kannattaa Nykäsen mielestä mennä useammasta syystä.

– Siellä saa uusia kokemuksia ja tapaa uusia ihmisiä. Murikassa on luontoa ja rauhaa. Se on hyvä irtiotto, unohtaa kotiarjen. Ja se ilmapiiri – tulee tunne, että me ollaan me.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Hannu Siltala: Vetovoimaa ammatillisiin opintoihin

Opinto-ohjaajat (opot) ovat keskeisessä roolissa, kun nuoret harkitsevat menisivätkö peruskoulun jälkeen lukioon vai ammatillisiin opintoihin. Erityinen haaste on, miten nuoret saataisiin hakeutumaan teollisuusaloille. Ammatillisten oppilaitosten opojen keskeinen tehtävä on ohjata nuoria koulutuskokonaisuuksien valinnoissa. Se on tärkeää, jotta opinnot eivät keskeytyisi väärien valintojen vuoksi.

Näitä ja monia muita teollisuusalojen ammatillisen koulutuksen haasteita käsiteltiin helmikuussa järjestetyssä Opetushallituksen Prosessiteollisuus ja tuotanto- sekä Teknologia ja palvelut –osaamisen ennakointityöryhmien työpajassa. Vastauksena teollisuusalojen ammatteihin hakeutumisen haasteeseen nähtiin, että teollisuusalojen työnantajien pitäisi avata peruskoulujen työelämään tutustumisjaksoille (TET) nykyistä huomattavasti enemmän harjoittelupaikkoja.

Peruskouluihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin kaivattaisiin kipeästi sellaisia opoja, joilla on riittävä tuntemus teollisuuden ammateista.

Teknisen koulutuksen korkeakoulututkinnon suorittaneilta pitäisi poistaa opoiksi pätevöitymisen muodolliset esteet. Nuorille kaivattaisiin teollisuusaloilla opiskelevia ja jo ammateissa työskenteleviä myönteisiä esikuvia. Yhtenä mahdollisuutena nähtiin, että nuoret esittelisivät videolla ammattejaan.

Perheiden rooli on tärkeä nuorten peruskoulun jälkeisissä koulutusvalinnoissa. Alan ammattien esittelyä nuorille ja heidän vanhemmilleen voisi lisätä järjestämällä teollisuusalojen yritysten ja oppilaitosten yhteisiä ammatti-iltoja perheille. Teollisuuden julkisuuskuva olisi saatava paremmaksi ja houkuttelevammaksi. Nuorten Taitaja-kilpailujen näkyvyyttä voisi parantaa hyödyntämällä televisiota ja sosiaalisen median eri kanavia. Teollisuuden ammateista voisivat kertoa myös nuoria kiinnostavat tubettajat.

Opintojen keskeyttäminen on iso ongelma osalle ammattiin opiskelevista. Keskeyttämisten taustalla on monia syitä. Yksi merkittävä syy on oppilaiden heikot perustaidot matemaattisissa ja luonnontieteellisissä aineissa sekä lukemisessa ja kirjoittamisessa. Nämä taidot olisi saatava kuntoon kertaamalla peruskoulussa opittua ennen kuin ryhdytään opiskelemaan varsinaisia ammattiaineita. Opintojen keskeyttämisiä voidaan välttää myös auttamalla oppilasta tekemään ajoissa motivaatiota ylläpitäviä valintoja opiskelukokonaisuuksissa tai antamalla tukea kokonaan uudelle alalle tähtääviin opintoihin ryhtymisessä.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Mistä syntyy työn imu? Oulun ja Lapin jäsenet pohtivat työtä ja viihtyvyyttä Kuusamossa

Työn imua etsimässä -kurssilla Kuusamon Tropiikissa pohdittiin, millaiset asiat tuottavat tyytyväisyyttä työelämässä ja millaiset alentavat viihtyvyyttä.

TYÖN IMUA ETSIMÄSSÄ, OULU–LAPPI, KUUSAMO 16.–17.11.2019

KUVA YLLÄ: Ryhmätyötä tekemässä Heli Greus Lumijoelta ja Tiina Karjalainen Muhokselta. Etualalla Jaana Teppola ja Piia Väyrynen Oulusta.

– Porukkahenki työpaikalla on tärkeä. Siihen voi yksittäinen ihminenkin vaikuttaa, onko hyvä henki vai mieli maassa, sanoo Kevitsan kaivoksella Sodankylässä koneenkuljettajana työskentelevä Tea Pikkarainen, joka on työpaikkansa ensimmäinen työsuojeluvaravaltuutettu.

Tea Pikkarainen Sodankylästä.

Porukkahenkeen voi vaikuttaa pienillä teoilla.

– Omaan vuoroon kun tuo pullaa, niin se parantaa työn henkeä. Jokainen omalta osaltaan vaikuttaa ilmapiiriin.

Kaivoksella tulee työporukalta aloitteita työhyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamiseen.

– Meillä pyritään kuuntelemaan ihmisten toiveita ja viemään niitä eteenpäin työsuojelun kautta. Osa on helposti toteutettavia. Pienikin asia voi olla merkittävä parannus. Rahallisen satsauksen ei aina tarvitse olla iso.

Pia Vattu Kärsämäeltä suunnitteli käyvänsä fatbike-ajelulla luentojen jälkeen.

Pikkaraisen mukaan työelämässä annetaan nykyisin entistä enemmän moitteiden sijasta tunnustusta.

– Hyvä palaute luo yhteishenkeä porukkaan. On hyvä sanoa joskus ääneenkin, että ”hyvä me!”.

Saija Kaikkonen Raahesta, Tellervo Sirviö Haapavedeltä ja Piia Väyrynen Oulusta tekemässä ryhmätyötä.

Pikkaraisen mukaan kaivoksessa johtamistyyli muuttui eurooppalaisemmaksi, kun kanadalainen omistaja vaihtui ruotsalaiseen.

– Ylhäältä alas johtaminen ja käskytys väheni. Se sopii paremmin suomalaisille, jotka eivät tykkää niskaan hengittämisestä.

Virallisen osuuden jälkeen kurssilaiset pääsivät rentoutumaan Kuusamon Tropiikin kylpylässä.

HILJAISENKIN ÄÄNI KUULUU

Kalajokilaisessa Solar-Kaihdin Ky:ssä kaihdintyöntekijänä ja pääluottamusmiehenä toimiva Noora Saukko luonnehtii työpaikkansa sellaiseksi, että vakituinen porukka on ollut töissä pitkään, ja kaikki ovat kavereita keskenään.

– Siellä pystyy puhumaan niin iloista kuin murheista.

Noora Saukko Kalajoelta.

– Kuten varmaan joka työpaikassa, meilläkin on huonompia hetkiä, mutta aika hyvin meillä pystyy viemään asioita eteenpäin. Kerran kuukaudessa pidetään palaveri asioista, jotka ihmiset ovat halunneet kertoa, ja ne käydään läpi. Koen, että siellä saa äänensä kuuluviin. Hiljaisiakin kuullaan. Jos ei asiasta halua puhua, niin meillä on vihko, johon saa nimettömänä kirjoittaa.

Noora Saukon arvion mukaan ihmiset ovat nykyisin avoimempia kuin ennen. He eivät ehkä kanna sisällään negatiivisia asioita yhtä paljon kuin ennen vanhaan.

Haapavetisen Darekon Oy:n elektroniikkatehtaalla testaajana ja pääluottamusmiehenä toimiva Tellervo Sirviö kokee, että 20 vuodessa työhyvinvointi on edistynyt huomattavasti.

Tellervo Sirviö Haapavedeltä.

– Monet parannukset ovat lähteneet työntekijöistä. Mutta työhyvinvointikulttuuri ei koskaan ole valmis. Ihminen voi parantaa työilmapiiriä ottamalla muut huomioon ja olemalla reilu työkaveri. Se edistää työpaikan hyvinvointia ja me-henkeä. Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa moniin asioihin työelämässä, kunhan mahdollisuuksiin tartutaan. Pitää olla rohkeampia, hän kannustaa.

Kalajokilaisen Fortaco Oy:n työsuojeluvaltuutetun Markus Saukon mielestä johtajuudella on työpaikan työhyvinvoinnille iso merkitys.

Markus Saukko Alavieskasta.

– Kun on hyvä johtaja, silloin työpaikkakin on hyvä. Hyvä johtaja on laajakatseinen. Hän osaa ennakoida ja puuttua asioihin tarpeeksi ajoissa. Johtaa pitää keskustelemalla. Työntekijän pitää pystyä ottamaan puheeksi, kun jokin asia vaivaa, ja puuttua epäkohtiin rohkeasti.

Kuusamon Työn imua etsimässä -kurssin osallistujat yhteiskuvassa.

TYÖN IMU

”Joillakin ihmisillä voi olla se harha, että joku ulkopuolinen pystyy tuottamaan meille työn imua työpaikalla. Sellaista ulkopuolista ei ole. Työn imu lähtee ihmisestä itsestään, siitä miten hän haluaa olla kehittämässä työyhteisöä. Jokaisella työpaikalla pitää olla työsuojeluyhteistyötä, johon kuuluu työhyvinvointi ja yhdessä tekemisen mahdollisuus. Vain tällaiselta pohjalta voi syntyä työn imua. On meistä itsestämme kiinni, miten niihin tartumme ja olemme työmaailmaa muuttamassa. Kannustan ihmisiä olemaan mukana siinä työn murroksessa, mitä työpaikalla tapahtuu, koska muuten mikään ei muutu.”


SARI HELMINEN
Teollisuusliiton koulutusasiantuntija

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JOUNI PORSANGER

Jyväskylän verkostotapaaminen osaajia etsimässä: ”Nykynuorille kerrottava teknologia-alan merkityksellisestä työstä”

Teollisuuteen kone- ja metallialalle tarvitaan lähivuosina tuhansia uusia ammattilaisia, mutta mistä ja miten he löytyvät? Tähän kysymykseen etsittiin vastauksia Teollisuusliiton Vaasan ja Keski-Suomen alueen verkostoseminaarissa.

Valtran, Valmetin, Moventasin ja Wärtsilän sekä niiden alihankintayritysten pääluottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen verkostotapaamisilla on Vaasan ja Keski-Suomen alueella pitkä perinne. Tällä kertaa seminaariin kutsuttiin myös työnantajien ja ammatillisen opetuksen asiantuntijoita, sillä tapaamisen teemana oli osaamisen kehittäminen ja työvoiman saatavuuden turvaaminen.

– Meillä on kaikilla yhteinen huoli: miten saadaan uusia osaajia työpaikoille ja teollisuus pysymään ja pyörimään täällä, Teollisuusliiton aluepäällikkö Jukka Seppälä alusti aihetta marraskuun ensimmäisenä päivänä Jyväskylässä.

Työvoimapula on Seppälän mukaan näkynyt joissain ammattiryhmissä jo joitakin vuosia, ja tulevaisuudessa moni nykyhetken osaaja eläköityy.

– Vuoteen 2021 mennessä teknologia-alalle tarvitaan 53 000 uutta osaajaa ja heistä 40 prosenttia ammatillisen koulutuksen puolelta, arvioi Kari Hyytiä, Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija.

TULOSSA PALAUTEKYSELY TYÖPAIKOILLE

Seminaarin aloitti opetushallituksesta yli-insinööri Jaana Villikka-Storm, joka kertoi ammatillisen koulutuksen uudistuksesta. Se tuli voimaan tammikuussa 2018.

– Uudistusta on sanottu vuosikymmenen suurimmaksi muutokseksi. Vielä ollaan matkalla, mutta tähtäin on korkealla ja sinne päin ollaan menossa.

Opetushallituksen yli-insinööri Jaana Villikka-Storm.

Tutkinnon perusteissa ei luetella, mitä pitää opettaa, vaan mitä opiskelijan pitää osata, kun on tutkinnon suorittanut. Opetusta viedään entistä enemmän käytännön työhön, ja tutkinto suoritetaan osaamisen näytöillä työtehtävissä ja mieluiten aidoissa työelämän tilanteissa.

– Tutkinnon osat pyrkivät olemaan työelämän työkokonaisuuksia tai työprosesseja. Toistaiseksi vaikuttaa kuitenkin, että näyttöjä annetaan edelleen enemmän oppilaitoksissa kuin työpaikoilla.

Uudistuksen myötä oppisopimusten määrä näyttäisi olevan nousussa. Valmistuville opiskelijoille tehdyssä palautekyselyssä uudistuksesta on tullut enimmäkseen hyvää palautetta.

– Asteikolla yhdestä viiteen koulutuksen kokonaisarvosanojen keskiarvo on kaikilla opiskelijoilla ollut 4,1 ja kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoilla 3,9.

Ensi kesänä valmistuu palautejärjestelmä, jossa myös työpaikat pääsevät arvioimaan uutta koulutusmallia.

ERIKOISTUMINEN TAPAHTUU YRITYKSESSÄ

Koulutusuudistus pyrkii aiempaa laaja-alaisempiin tutkintoihin, joten esimerkiksi kone- ja metallialan perustutkinto on muuttunut kone- ja tuotantotekniikan perustutkinnoksi. Wärtsilä Filnlandin henkilöstöjohtaja Kai Kamila toivotti laaja-alaiset tutkinnot tervetulleiksi.

Wärtsilän henkilöstöjohtaja Kai Kamila.

– Erikoistuminen tapahtuu sitten meillä yrityksessä, Kamila totesi puheenvuorossaan, jossa hän kertoi Wärtsilän keinoista varmistaa tulevaisuuden työvoima ja sen osaaminen.

– Olemme sijoittaneet Vaasaan 200 miljoonaa uuteen Smart Technology Hubiin, joka valmistuu vuonna 2022 ja jossa työskennellään moderneilla työkaluilla ja tavoilla. Sinne on tulossa myös Smart Partner Campus, jossa kohtaavat ihmiset eri puolilta, esimerkiksi yrityksistä, oppilaitoksista ja start-upeista, ja he voivat yhdessä innovoida ja kehittää uusia ratkaisuja.

Tavoitteena on päästä yksilöoppimisesta yhteisöoppimiseen ja eroon hierarkioista ja kontrollista.

– Tarvitsemme vastuullisia yksilöitä ja tiimejä, jotka osaavat ajatella kokonaisuutta, esimerkiksi laivamoottorin rakentamista alusta loppuun yhdellä tiimillä, johon erikoisosaajat liittyvät tarpeen mukaan.

WÄRTSILÄ KYSYI NUORILTA

Tulevaisuuden yritykset tarvitsevat Kai Kamilan mukaan itseohjautuvia moniosaajia. Mutta miten tällaisia kykyjä saadaan?

– Kehitettävää riittää varmasti vielä työelämän ja ammatillisen koulutuksen yhteistyössä. Wärtsilässä olemme esimerkiksi tehneet kuusiportaisen tavoiteohjelman siitä, mitä tehdään minkäkin oppilaitoksen kanssa, sillä kaikkien kanssa ei ole järkevä tehdä samoja asioita.

Kamilan mukaan koulutuksen rahoitus on varmistettava ja koulutukseen liittyvää byrokratiaa olisi syytä vähentää. Lisäksi kouluissa ja työpaikoilla tarvitaan ymmärrystä oppijoiden erilaisuudesta ja siitä, millaista tukea kukin tarvitsee – olipa kyse sitten nuoresta tai aikuisesta opiskelijasta.

Wärtsilässä on kysytty suoraan nuorilta, mikä saisi heidät viihtymään työssä. Vastauksissa korostuvat hyvä yhteishenki ja luotettava esimies, selkeät ohjeet, viihtyisä työympäristö, vapaa- ja työajan yhteensovittaminen sekä etätyö-, kehitys- ja urakiertomahdollisuudet. Tärkeiksi nuoret kokivat myös omat ja tiimin onnistumiset ja sen, että onnistumisesta palkitaan.

NÄIN VALTRA LÖYSI UUTTA VÄKEÄ

Kone- ja metallialan yritykset ovat kehittäneet ammattioppilaitosten kanssa koulutusratkaisuja, joista seminaarissa kuultiin useita käytännön esimerkkejä. Työvoimapulasta on kärsinyt muun muassa Valtra, joka valmistaa traktoreita ja maatalouskoneita Suolahdella Äänekoskella, puolen tunnin ajomatkan päässä kaupunkikeskustasta.

– Kävimme osaajapulassa aika syvällä, ja olemme viime vuonna palkanneet 70 ja tänä vuonna 90 uutta metallimiestä, henkilöstöjohtaja Jari Suuronen kertoi.

Uusia työntekijöitä yritys ei halunnut hamuta alueen muilta yrityksiltä tai omilta alinhakkijoiltaan, joten se palkkasi vuokratyöfirman etsimään koulutettavaksi minkä tahansa alan ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneet metallialasta. Lisäksi muodostettiin vuoden mittainen, Valtralle räätälöity maatalouskoneasentajan ammattitutkinto. Valtra on myös kehittänyt yhdessä Poken eli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston kanssa niin sanotun Valtra-polun kone- ja tuotantoteniikan kolmivuotisen perustutkinnon opiskelijoille. Ohjelmaan kuuluu paljon työssäoppimista tehtaalla.

– Sivupolkuna syntyi muutakin yhteistyötä koulujen kanssa. Kutsumme esimerkiksi lähialueen opettajia ja opoja päiväksi meille töihin eli kulkemaan päivän tuotannon esimiehen kanssa. Siten he näkevät mitä tämä työ on ja osaavat kertoa siitä oppilaille.

Valtran henkilöstöjohtaja Jari Suuronen.

PALKKA KUULUU MYÖS OPISKELIJALLE

Valtra-polku ja -ammattitutkinto eivät syntyneet tyhjästä.

– Alkusysäys tuli toimitusjohtajalta, joka näki työvoimatarpeen ja järjesti rahoituksen. Tarvittiin myös avainhenkilö, meillä Liimataisen Erkki, joka määrätietoisesti otti koulutusasiat hoitaakseen. Hän on ”rehtori”, joka pitää yhteyttä oppilaitokseen ja langat käsissään, Jari Suuronen esitteli.

Jos uudet koulutukset alkaisivat nyt, Suuronen kiinnittäisi enemmän huomiota työpaikkaohjaajien koulutukseen. Henkilöstö otti hänen mielestään kuitenkin uudet tulijat hyvin vastaan, valtralaisiksi valtralaisten joukkoon. Myös se on määritelty tarkkaan, mistä tulee opiskelijalle rahaa ja mistä ei.

– Palkkaa ja bonuksia saa, kun ammattitaito ja kyky työskennellä itsenäisesti kasvaa, Suuronen kertoi ja kehui pääluottamusmiestä, joka uusien koulutuspolkujen kehittämismatkalla on säännöllisesti pitänyt palkka-asioita esillä.

– Emme halua menettää hyviä osaajia. Siksikin on tärkeä pitää huolta motivaatiosta myös taloudellisesti.

MYÖS TYTTÖJÄ TARVITAAN

Monissa seminaarin puheenvuoroissa pohdittiin metallialan vetovoimatekijöiden puutetta ja lisäämiskeinoja. Alasta elää vanhentuneita ennakkoluuloja likaisesta työstä pimeissä ja pölyisissä tehdassaleissa, vaikka todellisuus on jo toisenlainen.

– Nykynuorille on tärkeä kertoa, että teknologia-alalla tehdään merkityksellistä työtä, joka voi muuttaa maailmaa. Ja että alalla tarvitaan myös tyttöjä, Kari Hyytiä korosti.

Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija Kari Hyytiä.

Liiton tehtäväksi ammatillisen koulutuksen kehittämisessä Hyytiä näkee erityisesti tuen tarjoamisen, koulutuksen seurannan ja yhteistyön niin oppilaitosten, yritysten kuin opetushallituksen kanssa.

– Tarvittaessa tukea saa sekä liiton alue- että keskustoimistoista.

 

Hyvät ideat jakoon

Kari Taivassalo (vas.) ja Pasi Mäkinen.

Millaisia ajatuksia seminaari herätti, pääluottamusmies Kari Taivassalo Jyvässeudun Komaksesta ja Componentan liiketoimintajohtaja Pasi Mäkinen?

– Että osaajapula on tunnistettu ja sitä on mietitty työpaikoilla, mutta täydellistä ratkaisua siihen ei kuitenkaan ole löydetty. Työssäohjaamisessa on myös oltava koko ajan hereillä ja mietittävä alanvaihtajien kouluttamista, jos peruskoulusta ei enää hakeuduta alalle riittävästi. Myös verkostoitumisen, tiedonvaihdon ja yhteistyön merkitys korostui.

Jari Suuronen (vas.) ja Ville Kivimäki.

Saitteko seminaarista ajatuksia kotiinviemisiksi, Valtran pääluottamusmies Ville Kivimäki ja henkilöstöjohtaja Jari Suuronen?

– Oli hyödyllistä kuulla, kuinka muut yritykset ovat pyrkineet turvaamaan osaavan työvoiman saannin. Ratkaisu ei ole rosvoaminen toimitusketjuista, kun työvoimaa ei saa suoraan markkinoilta. Ikäluokat pienenevät, joten on keksittävä uusia ideoita ja pystyttävä etsimään rohkeasti alan ulkopuolelta työvoimaa kouluttamalla työpaikoilla. Siihen tarvitaan työpaikkaohjaajien toimintaedellytysten tehostamista.

 

TEKSTI TUIJA MANNERI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Mirja Suhonen: Lisääkö tieto tuskaa?

Säilyykö työpaikka? Määrätäänkö karenssi? Johtaako varoitus potkuihin? Saanko vieläkään palkankorotusta? Pääsenkö opiskelemaan? Tällaisissa tilanteissa valtaosa meistä kokee epävarmuutta; tunnetta, minkä jotkut kestävät paremmin kuin toiset.

Viime viikkoina olen erityisesti pohtinut irtisanomisiin johtavia yhteistoimintaneuvotteluita. Yt- neuvottelut ovat monella työpaikalla menossa, monissa päättyneet. Kanssakulkijana olen ollut useinkin ja saanut olla antamassa tietoa eri tilanteissa.

Liittomme jäsenet ja luottamusmiehet selvästikin kaipaavat enemmän tietoa työnantajilta ja myös enemmän tsemppausta meiltä työehtoneuvonnassa työskenteleviltä. Luottamusmiehen tukea tarvitsee työpaikoilla moni, ja luottamusmies taas apua meiltä. Tilanteet ovat raskaita ja ahdistaviakin, epävarmuus päällimmäisenä.

Uskon, että neuvottelutilanteet ovat helpompia, jos kaikki asiat ovat pöydässä, faktat esillä ja niistä voi puhua avoimesti.

Ymmärrys lisääntyy ja on helpompi pohtia vaihtoehtoja. Silti olen monta kertaa törmännyt työnantajan vaatimukseen ehdottomasta salassapitovelvoitteesta. Luottamusmiehiä on kielletty puhumasta neuvotteluista mitään kenellekään.

Mahdollisten irtisanottavien määrät, kohdentumiset osastoineen tai toimintoineen ja esimerkiksi suunnitelmat tulevasta organisaatiosta jäävät salassapitomuurin taakse, mistä tietoja ei heru. Ja jos jokin tiedonmurunen tipahtaa, se pitää lakaista piiloon.

Luottamusmiehen tukea tarvitsee työpaikoilla moni, ja luottamusmies taas apua meiltä. Tilanteet ovat raskaita ja ahdistaviakin, epävarmuus päällimmäisenä.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tähän vanhaan viisauteen en usko. Uskon, että tieto auttaa ymmärtämään, helpottaa toimintaa ja rohkaisee tekemään uusia ratkaisuja.

Kun irtisanominen uhkaa, joutuu pakostakin sietämään epävarmuutta. Jos työmarkkinatilanne olisi toinen, ja avoimia työpaikkoja pilvin pimein, ongelmaa tuskin olisi tai se olisi vähäisempi. Työntekijät äänestäisivät jaloillaan ennen kuin irtisanominen osuu kohdalle.

Tuleva työttömyys, työpaikan vaihto tai jopa oman työpisteen muutos voi stressata ja lisätä epävarmuuden tunnetta, vaikka päätös olisi oma. Kuinka pärjään? Miten osaan? Onnistunko uudessa työssä?

Epävarmuutta voi sietää tai sitä voi kaikin tavoin opetella välttämään. Epävarmuuden sietämiseksi meillä on lait, säädökset ja ohjeet, joiden avulla työelämän polkuja voidaan viitoittaa.

Aina se ei auta. Epävarmuuden välttäminen voi johtaa siihen, ettemme esimerkiksi hae unelmiemme työpaikkaa, emme uskalla vaihtaa ammattia, emme uskalla kouluttautua uuteen työhön. Että jämähdämme.

Uskon, että epävarmuutta voi oppia sietämään paremmin. Ei sitä kaikessa elämässä voi välttää, ei ehkä pidäkään. Kannattaa oppia uutta, tarttua haasteisiin, nähdä tulevaisuus uteliain silmin.

Vain toimimalla on unelmista mahdollista tehdä totta.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

Onko työvoimapula tarua vai totta – miten saada koulutus, osaaminen, palkka ja alueelliset tarpeet kohtaamaan?

Työvoimapula on ristiriitainen käsite. Kyse on tekijöiden ja osaajien taidoista sekä ihmisten liikkumisesta työn perässä. Kyse on myös työnantajan haluttomuudesta maksaa ammattitaidolla tehdystä työstä. Onko todellista pulaa, onko pulaa osaajista, tai ovatko ihmiset väärässä paikassa tai väärin koulutettuja?

ITSENÄINEN JA JOPA KANSAINVÄLINEN TYÖURA PUUSEPPÄNÄ RAISIOSSA – MUTTA TEKIJÖISTÄ PULAA

”Viimeisten 20 vuoden aikana Paattimaakareilla ei ole kertaakaan lomautettu, ja aina on töitä riittänyt”, pääluottamusmies Mika Lehikoinen kertoo. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Paattimaakarit Oy:ssä Raisiossa näkyy tekemisen meininki. Yhdestä ovesta sisään tulee massiivipuuta, toisesta päästä on lähtenyt elementtejä jopa presidentin Kultaranta 8 -alukseen tai kilometreittäin kaiteita hyttikäytäville. Puusepistä vain on pulaa.

Mika Lehikoinen on ollut Paattimaakarit Oy:ssä töissä kaksikymmentä vuotta puuseppänä, viimeiset neljä niistä pääluottamusmiehenä.

– Kertaakaan ei ole lomautettu, aina on töitä riittänyt.

Yritys tekee sisustus- ja pintamateriaaliratkaisuja erityisesti laivanvarustamoille.

– Vuoden aikana ei tule kahta samanlaista kappaletta valmistettavaksi, Lehikoinen kertoo. Hän itse on päätynyt alalle merimiehen ammatin kautta, siirtynyt siitä veneiden sisustuspuusepäksi, tehnyt keittiökalusteita – ja ollut nyt 20 vuotta Paattimaakareilla.

Telakkateollisuus on se, mikä Paattimaakareita työllistää.

– Töitä tehdään kahdessa vuorossa, että päästään koneille. Kyllä työntekijöitä saisi olla enemmänkin, siltä tuntuu, Lehikoinen tuumaa.

Toimitusjohtaja Sami Nurmela sanoo, että puusepistä on Varsinais-Suomessa pulaa. Yrityksen 32 puusepästä seitsemän kokeneemman kaartin ammattilaista on jäänyt tai jäämässä eläkkeelle.

– Emme odota, että löytyy samanlainen taitaja, mutta jos edes nuori ammattimies, ei ole oikein niitäkään, Nurmela sanoo. Kokemuksen puute ei välttämättä ole pärjäämisen este. Jonkinnäköinen perusosaaminen pitää olla ja kyky omaksua uusia asioita sekä motivaatio tehdä työ kunnolla.

Puuseppiä koulutetaan Turussa vähän. Nurmela katsoo, että seudulla ei ole työttömänä ammattitaitoisia puuseppiä, jotka haluavat tehdä töitä. Vallalla on myös se ajatus, että kun on kouluttauduttu johonkin ammattiin, vasta sitten mietitään, mitä tehdään oikeasti elämässä.

Paattimaakarit tekee tekee sisustus­- ja pintamateriaali­ratkaisuja erityisesti laivanvarustamoille. Puuseppä Kyösti Kulju työssään. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Paattimaakareilla on ollut rekrytointi auki viimeiset pari vuotta suoraan tai rekrytointifirmojen kautta lähes koko ajan.

– Teollisuus ei ole nuorison mielestä kauhean seksikästä. Nuoret haluavat kehittämään tietokonepelejä. Telakkateollisuus meidätkin elättää, mutta kun uutisoidaan työvoimatarpeesta, niin se, että puusepille on kysyntää, ei tule välttämättä missään esille.

Nurmela sanoo, että palkat ovat alhaisemmat kuin monilla muilla teollisuudenaloilla, mikä vähentää työn vetovoimaa, mutta kannattavuuden ehdoilla eletään. Kilpailijat ovat ihan muualta kuin Suomesta.

– Elinehto on silti osaava henkilökunta, vain sillä voidaan pärjätä. Toinen ammattikunta ovat maalarit, heidän löytämisensä on yhtä tuskaista.

Uuden maalarin saaminen oli liki ihme. Maalaria oli haettu pitkään ilman minkäännäköistä tärppiä.

Kun Lehikoisen kanssa kierretään hallissa, siellä näkyy itsenäisen tekemisen meininki. Jokainen on keskittynyt tehtäväänsä.

– Tiedonkulku on tärkeää. Tämä on tällainen hallittu kaaos.

Työ on teollista työtä, jossa ratkaisut on pohdittava itse, vaikka työkavereiden kanssa voi yhdessä joskus miettiä hankalimpia tilanteita. Työssä on myös ripaus vapautta ja kansainvälisyyttä.

– Ruokailu ei kuulu työaikaan, mutta ruokatauon pituutta ei ole määrätty.

Lopputuotteita on käyty asentamassa Karibialle, Japaniin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan. Lehikoinen tekee työt kuitenkin mielellään ihan tutusti Raisiossa.

Paattimaakarit Oy:n puuseppä Oskari Koivisto. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

TYÖVOIMA JA TYÖPAIKAT EIVÄT SATU KOHDAKKAIN

Ammattibarometri kertoo työvoimapulasta tai ylitarjonnasta kaksi kertaa vuodessa. Barometrin mukaan pulaa on myös esimerkiksi konepaja- ja metallituotteiden kokoonpanijoista useissa maakunnissa. Paksulevysepistä on pulaa vain paikoitellen. Ohutlevysepistä on pulaa enemmän ja suorastaan huutava tarve itärajalla, akselilla Kaakkois-Suomi, Pohjois-Karjala ja Kainuu.

Teollisuuden ammattiryhmistä pulaa on myös hitsaajista sekä kaasuleikkaajista isossa osassa Suomea, mutta erityisesti Kainuun, Etelä-Pohjanmaan ja Kaakkois-Suomen kulmilla. Samalla barometri osoittaa juuri esimerkiksi hitsaajien osalta, että sekä kysyntää että tarjontaa löytyy. Hitsaajia on viimeisimpien kuukausitilastojen mukaan ollut työttöminä noin 1 600 ja työpaikkoja on tarjolla 1200.

Kovin pula sen enempää ohutlevysepistä ja hitsaajistakaan ei ole telakka-alueilla vaan Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Yle uutiset uutisoi 23.1.2019, että työvoimapulaa valittelevat telakat haalivat tekijöitä ulkomailta erilaisten alihankintaketjujen myötä. Samaan aikaan työttömät laivanrakentajat eivät tuntuneet kelpaavan. Työttöminä oli TE-toimistojen tilastojen mukaan sisustuskirvesmiehiä, putkiasentajia, hitsaajia, ohutlevyseppiä, paksulevyseppiä ja laivasähköasentajia yhteensä jopa tuhat.

– Ammattibarometri kertoo työvoiman tarpeesta eri puolilla Suomea. Se on puutteellinen siksi, että se ei selvitä pulan taustatekijöitä, työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala sanoo. Barometri perustuu TE-toimistojen tekemiin arvioihin.

Kun Varsinais-Suomen telakoille on tullut tilauksia, olisi voinut olettaa, että siellä näkyisi suurta pulaa teollisuuden osalta. Ammattibarometrin mukaan tilanne näytti kuitenkin samalta, mitä maassa keskimäärin.

Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala.

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila näkee metallialan esimerkkinä tietyntyyppisestä kohtaanto-ongelmasta, jossa työttömät eivät työllisty työvoimatarpeesta huolimatta.

Teollisuusliiton aktiivimallikyselyyn (2018) vastasi 2700 Teollisuusliiton jäsentä. Siinä selvisi, miten yksilöllisiä tilanteet voivat työttömien kohdalla olla. On esimerkiksi yli 55-vuotiaita, jotka eivät tahdo saada töitä mistään tai päästä edes haastatteluun. Osalla taidot voivat olla vanhentuneita tai ne eivät ole riittäviä, vaikka olisi pitkä työura takana. Tekijällä voi olla myös erityisammattitaitoja, mutta työnantajalla ei ole tälle osaamiselle käyttöä tai halua maksaa siitä.

Työvoiman kysynnässä ja tarjonnassa on eroja alueellisesti. Etelän ja lännen suurilla teollisuustyönantajilla ja niiden alihankkijoilla on kova tarve rekrytoida uusia osaajia, kun tilauskirjat ovat täynnä. Nuoret ja työikäiset ovat niitä, jotka muuttavat työn perässä.

Työvoimatarvetta paikataan myös vuokratyövoimalla tai alihankinnalla. Kun alihankintaa ketjutetaan, tilaajavastuulain velvoitteet loppuvat lyhyeen. Tilaajavastuulaki velvoittaa tilaajan seuraamaan vain oman sopimuskumppaninsa osalta, että tämä noudattaa yleisellä tasolla lakisääteisiä velvoitteita, kuten että yritys on maksanut veronsa. Kun alihankintaa ketjutetaan, yksi yritys valvoo toista ja ketjun päässä on usein ulkomaisia työntekijöitä.

Hyviäkin uutisia on.

– Veronumerot halutaan ottaa käyttöön telakoilla, tätä ehdotetaan hallitusohjelmassa. Ylipäätään ne tulisi saada kaikille aloille, Anttila sanoo. Tämä on keino lisätä valvontaa.

SEKÄ PULAA ETTÄ RATKAISUJA

Memar Oy:n tilaongelma ratkesi, kun yritys osti toimintansa lopettaneen kenkätehtaan tilat Seinäjoelta. Memarin toimitusjohtaja Jukka Koivusalo vielä tyhjässä hallissa. KUVA JOHANNES TERVO

Ammattibarometrissa teollisuuden aloista työvoimapulan liki kärkikymmeniköstä löytyvät koneenasentajat ja koneistajat. Pulaa niistä on esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla, jonka Memar Oy vahvistaa. Teollisuuden varaosa- ja koneenrakennusyritys Memar toimii Virroilla, Pirkkalassa, Seinäjoella ja Toijalassa. Kaikkiaan yrityksessä on noin 80 työntekijää.

– Näkisin työvoimapulan enemmän osaamispulana, Memar Oy:n toimitusjohtaja Jukka Koivusalo toteaa.

Yrityksellä on nettisivuillaan jatkuva haku CNC-koneistajista Virroille ja Seinäjoelle. Osittain on nostettu kädet pystyyn eli haetaan pikemmin teollisuustyöntekijöitä, joista yritetään itse kouluttaa sopivia tekijöitä. Koivusalo epäilee, että atk-ala on tullut kilpailemaan teollisuustyön puolelle. Koivusalo kertoo, että on itse käynyt ammattikoulun 1970-luvulla.

– Silloin ammattikouluun päästiin, hän painottaa. Nyt alasta kiinnostuneita on liian vähän. Aiemmin rassattiin pyöriä ja mopoja itse, nyt ne viedään korjaamoon. Kädentaitoja ei osata siten kuin ennen. Myös automaatio hoitaa tilannetta toisesta päästä.

– Pula on nimenomaan niistä, jotka oikeasti osaavat jotakin. Heitä ei oikein tahdo saada rahallakaan.

Memarin työnjohtaja Aku Hirvilampi. KUVA JOHANNES TERVO

Työnjohtaja Aku Hirvilampi Memarin Seinäjoen toimipaikasta näkee, että koneistajien pula on este jopa toiminnan laajentamiselle.

– Hakemuksiakin voi tulla, mutta jos haetaan suoraan CNC-koneistajia, hakemuksia ei tule välttämättä ollenkaan.

Yrityksessä ei riitä se, että osaa käyttää laitteita, kun joku muu on ensin tehnyt kaikki asetukset – siis tällin valmiiksi. Koneistajan täytyy itse osata enemmän.

– Me teemme tosi paljon yhteistyötä Sedun ammattikoulun kanssa työssäoppimispuolella. Opettajien kanssa keskustellaan ja opiskelijoita on harjoittelussa, kun koululta on tarpeita, Hirvilampi kertoo.

Paras ratkaisu on ollut lähteä puhtaalta pöydältä kouluttamaan itse oppimiskykyistä tekijää.

– Se on paras tie. Se ei ole se lyhin, mutta mikäpä olisi. Kaikki valmiit koneistajat ovat oikeasti töissä.

– Juuri otin vakituisesti töihin tämän kaverin koulusta suoraan, vaikka poika lähtee armeijaan tammikuussa, mutta hänellä on asenne kohdallaan. Hän oli meillä työssä oppimassa, siinä on hyvä oppiva nuori kaveri. Sillä tuli työpaikka.

”Vanhempani ihmettelivät, kun sain heti vakipaikan. Itsellä ei ole kokemusta työn hakemisesta, eikä sitä oikein käsitä, kuinka iso asia se on”, Seinäjoen Memarille työllistynyt Eetu Hirvi sanoo. KUVA JOHANNES TERVO

Eetu Hirvi opiskeli Seinäjoella ammattikoulussa kone- ja metallialalla ja valitsi kakkosvuonna suuntautumiseksi CNC-koneistuksen. Hän tuli Memariin harjoitteluun ja teki siellä myös loppuharjoittelun. Hirvi valmistui ammattikoulusta keväällä CNC-koneistajaksi.

– Kun oppilaita on paljon ja opettajia on vain yksi, ja koneet kaikki vähän erilaisia, niin koulu antoi perusteet. Mutta ei itseään valmiiksi voi kai koskaan sanoa, Hirvi tuumaa.

Loppuharjoittelussa hänelle alettiin puhua, että töitä olisi ja kiinnostaisiko työpaikka.

– Kyllä sitä on jotakin tehnyt vissiin oikein? Vanhemmat ihmettelivät varmaan enemmän, kun sain heti vakipaikan. Itselläni ei ole kokemusta työn hakemisesta, enkä oikein vielä edes itse käsitä, kuinka iso asia se on.

Hirven isä on tehnyt töitä metallialan yrittäjänä, ja poika pyöri siinä aina mukana.

– Ainakin tällä hetkellä ala tuntuu ihan mukavalta. Olen aina tottunut, että oikeasti tehdään, se ei minulle ole ollut mikään ongelma. Tämä on mukava työpaikka, kaikkien kanssa tulee toimeen ja olen tykännyt.

Opiskelukavereista ovat työllistyneet vähintäänkin osa-aikaisesti kaikki ne, joita koulu myös oikeasti kiinnosti.

– Meidänkin kouluun oli tosi vähän hakijoita, sinne tuli myös niitä, joilla ei oikein ollut mielenkiintoa. Ne, jotka todella halusivat tälle alalle, ovat aika hyvin saaneet töitä.

Memarin CNC-koneistaja Eetu Hirvi työssään. KUVA JOHANNES TERVO

 

TYÖSSÄ ENEMMÄN SUOMALAISIA KUIN KOSKAAN

Vuonna 2019 Suomessa on Tilastokeskuksen työvoimakeskuksen mukaan työllisiä enemmän kuin koskaan eli 2 571 000. Mika Tuomaalan kokoaman raportin mukaan yli 2,5 miljoonaan on päästy myös vuonna 2008 ja sitä ennen vuonna 1989. Tämän perusteella voisi ajatella, että nyt, jos koskaan on pula työntekijöistä, koska niin moni on töissä. Silti runsaat 200 000 ihmistä on myös työttöminä.

Työvoiman saatavuus on kuitenkin ammattibarometrin mukaan vaikeutunut kaikkialla Suomessa. Kainuussa lähestytään jo tilannetta, että puolella työvoimaa hakeneista on vaikeuksia rekrytoinneissaan.

RYNTÄYS METSÄALALLE OLISI TARPEEN

Metsäkoneyrittäjä, Kainuun Koneyrittäjien varapuheenjohtaja Markku Haverinen Hakka Oy:stä näkee, että työvoimapula on Kainuussa täyttä totta useammassakin yrityksessä.

– Se ei ole pelkästään metsäkonealan ongelma, metallipuolellakaan tekijöitä ei ole.

– Sanotaan, että euro on paras konsultti, mutta siinä pitäisi meidän asiakkaittemme [metsäteollisuuden] tulla kyllä vastaan. Me maksamme TES:in mukaisia palkkoja, jotkut jopa parempia. Toki sitä maksaisi työntekijöille enemmänkin, mutta ensin pitäisi saada rahaa asiakkailta.

Metsäteollisuudessa tehdään koko ajan hyvää tulosta, mutta koneyrittäjien mediaani liiketulos on Haverisen mukaan prosentti tai kaksi. Palkkojen nostaminen olisi hänen mukaansa suunta, jossa yritykset maksavat itsensä kuoliaiksi, vaikka metsäteollisuus tarvitsee puunsa.

– Me voimme pienentää yrityksemme tai jopa lopettaa ne.

Koneyrityksille tarvittaisiin siis Haverisen mukaansa enemmän katetta.

Maaseudulla näkee selkeästi sen, että osa nuorista opiskelee ja lähtee sitten pois paikkakunnalta. Osa jää pyörimään kylänraittia. Työntekijät eivät ehkä ole kadonneet, vaan työnteko ei jostakin syystä kiinnosta.

– Vaikka uusi hallitus on purkamassa aktiivimallia, joka ei ole hyvä, niin tarvittaisiin sitä, että työ kannustaisi aina.

”Viime vuonna en lomauttanut ketään, hädin tuskin lomat pidettiin.”

Metsäkonekuljettajilta vaaditaan kykyä itsenäiseen työhön. Haverinen näkee, että puhelimet eivät ole työssä haitaksi.

– Pojat puhuvat paljon. Aina kun heille soittaa, puhuvat he toista puhelua. Jotkut ovat sitä mieltä, että se vaikeuttaa työntekoa, mutta minä en ole sellaista huomannut. On seuraa siinä työssä.

Haverisen yritys Kuhmossa työllistää 20 henkeä.

– Metsätalous koko Suomessa on tärkeää, pikkukylillä vielä tärkeämpi.

Työhaluja yritetään myös herätellä, monella tavalla. Työvoimaa Kainuun metsiin -hanke jatkuu seuraavat pari vuotta. Hankkeessa tehdään metsätalouden mainetyötä ja houkutellaan ihmisiä vaihtamaan alaa ja kouluttautumaan metsäalan töihin.

Haverinen odotteleekin nyt ryntäystä alalle. Jos ennen ongelmana on ollut esimerkiksi  metsäkonealan kausiluontoisuus, talven kiire, kevään kelirikko, nämäkin ovat nyt tasoittuneet ja puuta tarvitaan koko ajan.

– Viime vuonna en lomauttanut ketään, hädin tuskin lomat pidettiin. Tästä huolimatta asiakas katsoi, että pitäisi vain saada puuta. Mutta kun ei ole ottaa ylimääräisiä ukkoja tuuraamaan, ja vakituisista jokainen on lomansa ansainnut.

Haverinen odottaa tilanteen muuttuvan.

– Kunhan mennään vuosi pari ja jos yksikin tehdashanke toteutuu, niin niitten on pakko ruveta huomaamaan, että kohta meidän ei tarvitse mennä sinne, missä on töitä, vaan sinne, missä ollaan valmiita maksamaan.

TYÖNHAKU ON VAIKEAA, MUTTA NIIN ON REKRYTOINTIKIN

– Kaikissa suhdannetilanteissa on jonkin verran työvoiman saatavuusongelmia, työvoiman rekrytointia tutkinut TEM:in tutkimusjohtaja Heikki Räisänen kertoo.

Työnantajille tehtyjen haastattelututkimusten mukaan vaikeuksia on ollut 40 prosentissa rekrytoinneista. 15 prosentissa se on merkinnyt todellista työntekijäpulaa: rekrytointiongelma ei ole ratkennut ollenkaan.

– Usein työvoimapula on osaamis- ja koulutuskysymys sekä kysymys siitä, onko se työvoima oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

”Rekrytointi ja sopivan hakijan löytäminen ei ole koskaan helppoa, jos ei työnhakukaan ole helppoa.”

Räisäsen muistuttaa myös, että Suomessa väestörakenne on sellainen, että väestönkasvu on vain maahanmuuton varassa. Olennainen kysymys on, miten nopeasti uudet tekijät saadaan töihin tai heille sopivaa osaamista. Oli maahantulon syy mikä tahansa, ennen pitkää se muuttuu työmarkkinakysymykseksi.

Hän uskoo, että työnhakijoille löytyy mahdollisuuksia, mutta on vaikeasti työllistyviä henkilöitä ja vaikeasti täytettäviä paikkoja. Helppo osuus alkaa olla töissä.

– Rekrytointi ja sopivan hakijan löytäminen ei ole koskaan helppoa, jos ei työnhakukaan ole helppoa, Räisänen sanoo.

AITO ONGELMA – JA KEPPIHEVONEN

Koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski vastaa SAK:ssa koulutus-, maahanmuutto- ja työvoimapolitiikan tiimistä. Hän näkee, että työvoimapula on aito ongelma, jota samalla käytetään keppihevosena, kun halutaan halpatyövoimaa.

Heinikoski muistuttaa, että takana oli 10 laihaa vuotta. Osa työnantajista tottui siihen, että oli helppo tehdä täsmärekrytointia. Hän onkin haastanut työnantajia nostamaan itse omien työntekijöidensä osaamistasoa.

– Välillä haetaan osaajia niin kovilla kriteereillä, että ne eivät ole tästä maailmasta.

Jo yli 50-vuotiaat kokevat syrjintää suomalaisessa työelämässä alasta ja koulutuksesta riippumatta.

– Tämä on räikeässä ristiriidassa tavoitteeseen työurien pidentämistä.

Myös työnantajien rekrytointimenetelmät ovat vanhentuneet kymmenessä vuodessa.

SAK:n ekonomistien läpikäymät tilastotiedot näyttävät, että palkkaliukumat eivät ole kasvaneet. Jos olisi todellinen työvoimapula, tulisi korotuksia TES-palkkojen tai yleiskorotusten päälle. Niitä on Heinikosken mukaan vähän, mutta ei läheskään sitä luokkaa, mitä voisi olla.

SAK::n koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski.

On tarpeen miettiä, minkälaisia osaajia tarvitaan 10 vuoden päästä, ettei tauti kroonistu.

– Koulutus on investointi, vastavalmistunut ei ole samanlainen kuin uusi kone, joka tuottaa heti, tarvitaan pitkäjänteistä ajattelua.

Heinikoski näkee, että esimerkiksi alan vaihtajille tulisi olla tarjolla lyhyempiä koulutuksia.  Oppisopimus ei ole ihmelääke kaikkeen, silti sen kehittämisessä olisi mahdollisuuksia. Rakennuspuolella on jo kokeiltu oppisopimusta jatkoksi toisen vuoden opintojen jälkeen.

– Teollisuuteenkin pitäisi kehittää tällaisia 2+1 -malleja.

Yhä useammassa työssä tarvitaan tietoteknisiä taitoja, joiden puuttuessa voi epäonnistua sekä työnhaussa että työssä suoriutumisessa. Tai rautaistakin osaamista on, mutta pitkän työttömyysjakson jälkeen sitä pitäisi päivittää.

– Oikeasti ne voivat olla asioita, joita ei ole mikään amerikantemppu opiskella. Vastaantuloa tarvitaan molemmin puolin. Työntekijän pitää rohjeta ja työnantajan ohjata.

Koulutuksessa tarvitaan isoja ratkaisuja, joita on nyt esimerkiksi hallitusohjelmassa oleva oppivelvollisuuden pidentäminen. Pelkän peruskoulun käyneillä työllisyysaste on 45 prosenttia, ammatillisen koulutuksen käyneillä 70 prosenttia.

Ammatillisen koulutukseen tarvitaan ehjiä koulupäiviä, koulutuksen laatua ja opettajia.

– Vähän on menty liikaa itseopiskelun ja ohjautuvuuden maailmaan. Tämä oli ihan hyvä suunta hallitukselta, että opettajaresursseja lisätään.

TYÖVOIMAN LIIKKUVUUTTA PITÄÄ MYÖS HYÖDYNTÄÄ

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila katsoo, että työvoimaa on saatavilla sekä kotimaasta että Euroopan unionista. Työvoiman liikkuvuus on yksi mahdollisuus, jolla työ löytää tekijänsä myös Suomessa. Suomen työehdoilla ja TES:in mukaisella palkalla myös muut kuin EU-kansalaiset voivat tehdä töitä suomalaisten rinnalla.

Anttilan mukaan työntekijöitä myös löydetään, kun maksetaan sopimusten ja ammattitaidon mukaisesti. Hyvällä työpaikalla on muitakin vetäviä keinoja: vakituinen työ, hyvä työilmapiiri ja toimiva johtaminen. Työvoimapulan käsite taas viittaa pikemmin haluun rakentaa Suomeen useamman portaan työmarkkinat.

– On ollut myös esityksiä siitä, että maahanmuuttajille pitäisi maksaa vähemmän palkkaa. Työvoimapulan käsite on viritetty tähän halpatyövoiman suuntaan, Anttila sanoo.

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.

Työvoimapulan sijaan Anttila puhuisi työvoiman kysynnästä ja alueellisesta saatavuusongelmasta. Teollisuusliiton pääluottamusmiehille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vuokratyön teettäminen sekä esimerkiksi alihankinta ovat lisääntyneet eli työntekijöitä löydetään kyllä. Osaajia löydetään myös rahalla.

– Tästä saatiin pääluottamusmiehiltä kymmenittäin vastauksia, että työnantaja rekrytoi lisärahalla. Oma työntekijä saa rekrytointipalkkion, jos vinkkaa toisesta työntekijästä, joka siirtyy taloon muualta.

Myöskään ammatillisen koulutuksen reformin tulokset eivät vielä näy. Reformin idea oli lisätä työssäoppimista ja uudistaa ammattikoulutuksen rahoitusta, niin että osa rahoituksesta tulee suoritetuista tutkinnoista ja siitä, että tutkinto tarjoaa edellytyksiä jatko-opintoihin. Muutos aiheutti sen, että monia ei- tuottavia linjoja lakkautettiin. Nuoret eivät myöskään rynnistä teollisuuden aloille, mikä osaltaan vaikuttaa työvoiman saatavuuteen, eikä uusia tekijöitä valmistu toivottua tahtia.

Työntekijätarpeeseen on vastattu myös organisoimalla työtä uudelleen automaation avulla esimerkiksi puutuoteteollisuudessa vaneritehtaalla.

– Sillä on aika mielenkiintoinen vaikutus, miesten ja naisten palkat ovat nimittäin lähentyneet toisiaan. Kun teollisuustyöstä on tullut enemmän älylaji uuden teknologian ansiosta, on syntynyt myös tasapalkka-aloja, Anttila toteaa.

TEKSTI SINI SILVÀN

”Teknologia-alan osaajista on pulaa”

”Kannattaa panostaa työntekijöiden palkkoihin ja alan imagoon”, ehdottaa Transtechin Otanmäen tehtaan pääluottamusmies Jouni Lämpsä.

Škoda Transtechin tiedotteen mukaan isot hankkeet, muun muassa vuonna 2021 alkava Latvian paikallisjunien valmistus merkitsee kainuulaisella Otanmäen tehtaalla satojen uusien työntekijöiden palkkaamista.

– Tulevaisuutta ajatellen se tuo varmuutta työntekijöille, pääluottamusmies Jouni Lämpsä sanoo.

Hänen mukaansa henkilöstölle isot tilaukset ovat myönteisiä uutisia.

– Kun tiedostetaan, että suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja osaajista on pulaa, niin tietyllä tavalla ovat työntekijöiden markkinat, joka toivottavasti näkyy plussana myös syksyn tes-neuvotteluissa.

– Silloin kun osaavasta työvoimasta on pulaa ja tulee kilpailua työntekijöistä, niin jollakin tapaa sen pitäisi olla signaali työnantajille, että mikäli he haluavat alan parasta työvoimaa käyttöön, niin palkalla ja työntekijöiden oikeuksia ja olosuhteita parantamalla pystyy lisäämään työn vetovoimaisuutta.

ALAA VAIHTANEISSA POTENTIAALISIA TEKIJÖITÄ

Lämpsän mukaan eläköitymisen ja alhaisen syntyvyyden takia osaavan työvoiman löytyminen on Kainuussa haaste, mutta teknologia-alalla on vielä mahdollista reserviä.

– Aikaisempien lamavuosien aikaan ihmiset vaihtoivat alaa muistakin kuin terveydellisistä syistä. Siellä on paljon henkilöitä, jotka ovat käyneet metallialalle toisen asteen koulutuksen, mutta he ovat uudelleen kouluttautuneet huonon työllisyystilanteen takia. Siellä voisi olla potentiaalista osaamista, vaikka he eivät ole tällä hetkellä työn hakijoina.

– Pitäisi selvittää, saisiko näitä ihmisiä vielä palaamaan alalle. Silloin syntyisi heidän jäljiltään muille aloille lisää työpaikkoja ja alueen työllisyys paranisi.

TODELLISUUS IMAGOA PAREMPI

Tekijöitä ehditään Lämpsän mukaan myös kouluttaa moniin uusien tilausten vaativiin tehtäviin muuntokoulutuksella. Jotta koulutukseen saadaan hakijoita, alan imago kaipaa kohennusta. Hänen mukaansa ihmisten mielikuva teknologiateollisuudesta on negatiivisempi kuin todellisuus, koska kehitystä on tapahtunut.

– Pitäisi edelleen panostaa olosuhteisiin, vaikka ne ovatkin parantuneet. Imagoon vaikuttavat investoinnit ja myös se, miten työntekijöiden asiat hoidetaan. En puhu pelkästään omasta firmasta vaan teknologia-alasta yleensäkin.

– Se on kuitenkin niin, että pelialat ja muut vastaavat kiinnostavat nuoria. Teknologia-alan imagolle täytyisi tehdä jotain. Pitäisi saada päivitetty tieto peruskouluihin ja toisen asteen koulutukseen, että nuoret valitsisivat alan.

TÖITÄ EUROOPASTA JA KOTIMAASTA

Škoda Transtech valmistaa Otanmäessä raitiovaunuja ja junia. Pelkästään vuonna 2021 alkavan ja 2024 päättyvän Latvian paikallisjunien tilauksen arvo on 250 miljoonaa euroa. Valmistusohjelmassa on myös raitiovaunujen teko Saksan Mannheimiin sekä kotimaiset VR:n ja kuntien raideliikenne-hankkeet.

Lämpsän mukaan Škodan tulo tehtaan omistajaksi on helpottanut kansainvälistymistä.

– Se on tuonut mukanaan referenssejä. Paremmin pääsee kansainvälisille markkinoille, kun on nimekäs omistaja.

Parhaillaan Otanmäen tehtaalla työskentelee runsaat 400 työntekijää ja yli sata vuokratyöntekijää.

TEKSTI JARI ISOKORPI

 

KUVITUS ERIC LERAILLEZ
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ JA JOHANNES TERVO