Mirja Suhonen: Voitaisko sopia – sovit­telu osaksi työpaik­kojen keinovalikoimaa

Teolli­suus­liiton kuten muidenkin ammat­ti­liit­tojen työsarkaa on erilaisten erimie­li­syyk­sien selvit­tely työpai­koilla. Ei ole harvi­naista, että jäsen tai luotta­mus­mies ottaa yhteyttä joko työnte­ki­jöiden keski­näisen tai työnan­tajan edustajan ja työntekijän välisen riidan tai konfliktin vuoksi. Ei ole sekään harvi­naista, että vastausta ei saada lakikir­joista tai työeh­to­so­pi­muksen kirjauk­sista. Kyse on usein ihmisten välisestä monimuo­toi­sesta vuoro­vai­ku­tuk­sesta, ja sitä on vaikea säädellä lain kirjaimen avulla.

Joku ei tervehdi, toinen mököttää vuosi­kausia, kolmas ei suostu samaan vuoroon kuin neljäs ja viides ei suvaitse kuudetta samaan aikaan kahvi­tauolle, esimies moittii kaikkien kuullen ja porukan kapinal­linen ei noudata yhteisiä pelisään­töjä. On kiusaa­mista, häirintää, huonoa kohtelua. Tuttuja juttuja, mutta mikä avuksi?

Tilan­teiden kärjis­tyessä työpai­kalla, saattaa työnan­taja huomauttaa työnte­kijää ja jopa antaa varoi­tuksen. Varoitus saattaa olla se signaali, joka pysäyttää vaikkapa kiusaa­misen, mutta harvoin se parantaa vuoro­vai­ku­tus­suh­teita. Päinvas­toin, varoitus saattaa olla jolle­kulle se pisara, joka saa maljan vuota­maan yli. Sitä saattaa olla vaikea ymmärtää, se voi loukata, jos syy ei ole selvillä. Olen myös miettinyt, onko irtisa­no­mi­suh­kainen varoitus hyvä tapa saada asioista parem­malle tolalle. Sehän koetaan rangais­tuk­sena. Onko rangaistus ja sillä uhkaa­minen paras tapa nyky-yhteis­kun­nassa tarttua konflik­tien tai risti­rii­tojen hoita­mi­seen. Kuulostaa enemmänkin keskiai­kai­selta inkvi­si­tio­lai­tok­selta – toki ilman väkivaltaa – kuin nykyajan johtamistyyliltä.

Suomen työlain­sää­dän­nössä on jokseenkin suora­vii­vainen ohjeistus yksilö­pe­rus­tei­seen irtisa­no­mi­seen. Lakipy­kälä irtisa­no­mista edeltä­vistä toimista on lyhykäi­syy­des­sään tällainen: Työnte­kijää, joka on laimin­lyönyt työsuh­teesta johtu­vien velvol­li­suuk­siensa täyttä­misen tai rikkonut niitä, ei kuiten­kaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoi­tuk­sella annettu mahdol­li­suus korjata menettelynsä.

”Sopimisen avulla erimie­li­syydet voidaan ratkoa yritysten sisäi­sinä ja joskus säästää kulujakin, kun oikeu­den­käynnit vältetään.”

Entäpä jos nykyai­kais­tai­simme lainsää­dän­töämme? Mitä jos varoi­tuksen sijaan ensisi­jainen toimi olisikin vuoro­vai­kut­teinen asian selvit­tä­minen, esimer­kiksi työyh­tei­sö­so­vit­telu? Saisiko reilu puhuminen, kuulluksi tuleminen, asioiden pohdinta eri puolilta aikaan jotain parempaa kuin eteen lätkäisty varoitus ja sen jälkeinen pelko irtisa­no­mi­sesta? Lisäi­sikö se enemmän luotta­musta työpai­koilla kuin suora­vii­vainen varoita ja potkaise pois ‑menetelmä?

Olen varmas­tikin kymmeniä kertoja työurani aikana kuullut kerto­muksia siitä, miten epäoi­keu­den­mu­kai­selta tuntuu saada varoi­tus­lappu käteen, usein ahdistus tai kiukku seurauk­sena, harvemmin aito tunne siitä, että asioiden pitää muuttua. Moni joutuu jäämään sairas­lo­malle ahdis­tavan tilan­teen vuoksi, ja epäilenpä, että raken­nusai­neita parem­paan kanssa­käy­mi­seen ja työnte­koon saadaan harvoin, jos koskaan.

Tärkeä näkökulma on, että työtur­val­li­suus­lain mukaan työnan­ta­jalla on vastuu työpaikan turval­li­suu­desta ja ettei kenen­kään terveys vaarannu. Mutta etenkin erilaiset vuoro­vai­ku­tuksen ongelmat ja henkinen väkivalta ovat monisyisiä juttuja. Taustalla voi olla hyvinkin kaukainen asia, ratkai­se­maton konflikti, vääri­nym­märrys. Työyh­tei­sö­so­vit­telua kauan tehneet kertovat, että vaikeakin asia on ratkot­ta­vissa, kunhan ihmiset saavat olla osallisia asian ratkai­se­mi­sessa ja heille tulee kokemus kuulluksi tulemisesta.

Sopiminen voimaan­nuttaa, siirtää konfliktit tasolle missä niistä voidaan puhua, opettaa empaat­ti­suutta ja erilaisten näkökul­mien ymmär­rystä. Sen avulla erimie­li­syydet voidaan ratkoa yritysten sisäi­sinä ja joskus säästää kulujakin, kun oikeu­den­käynnit välte­tään. Myös aikaa säästyy, kun ongel­mien hauto­minen loppuu ja yhteistyö sujuu kitkattomammin.

MIRJA SUHONEN
Teolli­suus­liiton sopimusasiantuntija