Irene Niskanen, Teollisuuden työttömyyskassan johtaja. KUVA KITI HAILA

Irene Niskanen: Työttömän kannattaa vaatia sujuvammat palvelut

Nykyinen työttö­myys­turvan palve­lu­jär­jes­telmä on hajau­tunut ja vaikeasti ymmärrettävä.

Työtön työnha­kija asioi tällä hetkellä työttö­myyden eri vaiheissa useilla luukuilla. Työttö­myyden alkaessa hänen on ilmoit­tau­dut­tava TE-toimis­toon työnha­ki­jaksi. Sen jälkeen hän hakee joko Kelasta perus­päi­vä­rahaa tai työttö­myys­kas­sasta ansio­si­don­naista päivä­rahaa. Ansio­si­don­naisen enimmäi­sajan jälkeen hän siirtyy taas Kelan asiak­kaaksi hakemaan työmark­ki­na­tukea. Kaikki nämä tahot tekevät omat päätöksensä.

TE-toimisto, työttö­myys­kassa ja Kela tarvit­sevat työttö­mältä osittain samoja tietoja, mutta vain osa tiedoista saadaan viran­omaisten välisellä automaat­ti­sella tiedon­vä­li­tyk­sellä. Palve­lu­pro­sessi on sekava. Maakunta- ja sote-uudis­tusten yhtey­teen kaavailtu järjes­telmän ulkopuo­listen yksityisten palve­lun­tuot­ta­jien mukaan­tulo ei ainakaan tuo sujuvuutta työttömän asiointiin.

MITEN TYÖTTÖMÄN PALVELUT SAISI SUJUVAMMIKSI?

Kansal­lisen tulore­kis­terin tietojen käyttöön­otto työttö­myy­se­tuuden maksa­tuk­sessa ensi vuoden alussa tuo jo helpo­tusta työttö­mälle, kun etuuden maksaja saa palkan määrää koskevat tiedot suoraan rekis­te­ristä. Huono puoli on se, että rekis­te­ristä puuttuvat tiedot joudu­taan edelleen pyytä­mään työttömältä.

Meidän on luotava työnha­kijan asioin­tiin aito yhden asioin­ti­luukun periaate ja käytäntö, vaikka asiaa hoitavia viran­omais­ta­hoja olisi useampi. Työttömän turha pompot­telu Kelan ja työttö­myys­kassan välillä poistuisi, jos kassa hoitaisi jäsenensä koko työttö­myy­sajan etuuden. Työttö­myys­kas­salla on valmiudet hoitaa jäsen­tensä ansio­päi­vä­rahan lisäksi myös perus­päi­vä­rahan ja työmark­ki­na­tuen, tai niiden tilalle mahdol­li­sesti luotavan etuuden, maksatus. Lisäksi osan niistä TE-toimiston tehtä­vistä, jotka jaetaan maakunta- tai muun mallin voimaan tullessa, voi siirtää työttö­myys­kas­salle hoidet­ta­vaksi. Toisaalta työnha­kijan kaiken tiedon, jota eri viran­omais­tahot tarvit­sevat, on oltava myös kaikkien tahojen saata­vissa reaaliaikaan.

Digita­li­saatio on hyödyn­net­tävä ja järjes­telmät on raken­net­tava niin, että ne palve­levat työtöntä. Palve­lu­polkua on lyhen­net­tävä. Työttö­mäksi ilmoit­tau­tu­mi­sesta ja etuuden hakemi­sesta pitää tulla automaat­tista ja helppoa. Ei saa käydä niin, että työttö­mälle tulee etuuden menetyksiä, jos asiointi järjes­tel­mässä ei ole riittävän selkeää.

Lainsää­dän­tö­muu­toksia tehtäessä tarvi­taan uuden­laista ajattelua vallit­se­vien raken­teiden purka­mi­seksi. Saisim­meko uudis­tusten yhtey­dessä esimer­kiksi työttö­myys­tur­vaan hakemuseh­do­tuksen, jonka tiedot hakija kuittaisi tai muuttaisi? Veroeh­dotus on hyvin toimiva esimerkki palve­lusta, jossa tiedot haetaan henkilön puolesta. Turhia liitteitä ja jollain viran­omai­sella jo olemassa olevia tietoja tarvitse erikseen toimittaa.

IRENE NISKANEN
Teolli­suuden työttö­myys­kassan johtaja

KUVA KITI HAILA