Työttömyydestä ja työttömistä käyty keskustelu on toistunut vinoutuneena läpi vuosikymmenten. Hallitsevana teemana on ollut työttömien syyllistäminen työttömyydestään ja käsitys, että ihmiset muuttuvat työttömyyden seurauksena kelvottomiksi. Alakynteen ovat jääneet näkemykset, joiden mukaan työttömyys johtuu yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden kohtaamien ongelmien aiheuttamista henkilöstön vähentämisen tarpeista, ja joiden mukaan työttömät ovat elämässään eteenpäin pyrkiviä työhaluisia aktiivisia ihmisiä.
Tämän vinoutuneen keskustelun yksi merkkipaalu oli 1990-luvun alkupuolen lama, jolloin työttömyysaste ylitti 18 prosenttia, ja enimmillään työttömänä oli puoli miljoonaa ihmistä. Väite, jonka mukaan töitä löytyy, jos niitä vain viitsii hakea, toistui taajaan. Näin siitä huolimatta, että avoimia työpaikkoja oli murto-osa työttömien määrään nähden. Toisaalta ymmärrystä syntyi myös sille, että irtisanominen voi kohdata melkein kenet tahansa. Korkeasti koulutetut ja johtavissa asemissa olevatkaan eivät olleet työttömyydeltä suojassa.
Perusongelmana työttömyyden hahmottamisessa on vaikeus erottaa yksilö ja toimintaympäristö toisistaan. Tarvittavan rajanvedon sijaan toimintaympäristön ongelmat sysätään yksilöiden vastuulle, minkä jälkeen heitä moititaan siitä, että eivät pysty tilannettaan korjaamaan ongelmallisessa toimintaympäristössä. Se on virhe, jossa järjestelmän ominaisuudet siirretään yksilön ominaisuuksiksi. Samalla se on epäreilu asetelma, joka vaikeuttaa ihmisten pärjäämistä.
Rankimpia asioita, joita työttömät kuvailevat kohtaavansa, on sosiaalisen erottelun ja siihen liittyvän mitätöinnin kokemus. Se kuluttaa voimavaroja keneltä tahansa, ja on yksilön ja yhteiskunnan kannalta huono tilanne. Ratkaisu ongelmaan ei ole työttömien patistaminen, vaan toimintaympäristön muuttaminen niin, että ihmiset voivat löytää paikkansa.
Työttömyys on pysyvä ilmiö työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Sen takia työttömyys on nähtävä normaalina tilanteena, joka ei leimaa ihmistä. Yhtä lailla työnhaku on nähtävä arvokkaana toimintana silloinkin, kun se ei johda tulokseen, jolloin toimintaympäristöstä saatava tuki ja kannustus auttavat eteenpäin.
Tuki ja kannustus on moniosainen kokonaisuus. Se koostuu ensinnäkin yhteiskunnan rakenteista, jossa työttömille keskeisimmät osat ovat työmarkkinat, työttömyysturva ja niihin liittyvät ohjausjärjestelmät sekä viranomaisten tarjoamat palvelut ja toimintatavat niiden toteuttamiseksi. Toinen tärkeä taso muodostuu ihmisten sosiaalisista verkostoista.
Näissä kaikissa paras lähtökohta on kohdella työttömiä samalla tavalla kuin töissä oleviakin. Arvostavasti ihmisinä, jotka haluavat tienata omat rahansa, viettää itsenäistä elämää, elättää itsensä ja perheensä ja hoitaa asiansa vastuullisesti. Muillakin tavoilla orientoituvia toimijoita tietysti on, mutta kysymyksessä on marginaalinen ryhmä, jonka kautta kokonaisuutta ei pidä ohjata.
”Teollisuuden työttömyyskassa on toistaiseksi pysynyt hyvin aikataulussa päivärahojen maksatuksessa”, kertoo kassan asiakkuuspäällikkö Juha Vierimaa.
11.5.2020
– Meillä on ollut noin viikon käsittelyaika siitä, kun hakemus saapuu meille, Teollisuuden työttömyyskassan asiakkuuspäällikkö Juha Vierimaa kertoo.
Koronakriisin seurauksena hakemusten määrä kasvaa koko ajan.
– Seuraamme tilannetta, että osaamme siihen varautua. Päivittäin tulee satoja hakemuksia. Arvioisin, että meillä on 5 000–6 000 päivärahansaajaa enemmän kuin normaaliaikana.
Kassan tekemien ennusteiden mukaan hakemusten määrä lisääntyy edelleen toukokuussa, mikä todennäköisesti johtaa siihen, että käsittelyaika kasvaa.
Juha Vierimaa ja Elina Laine. KUVAT KITI HAILA
– Näillä näkymin ennuste sanoo, että pahin ruuhka olisi toukokuun puolivälissä. Ennuste perustuu luottamusmiehiltä saatuihin ilmoitusmääriin. Tämä tilanne elää, Teollisuuden työttömyyskassan palvelupäällikkö Elina Laine sanoo.
– Me lähdemme tähän tilanteesta, jossa meille on tullut jo tosi paljon hakemuksia, ja niiden määrä koko ajan kasvaa. Toistaiseksi olemme hyvin päässeet mukaan tähän imuun.
Teollisuuden työttömyyskassassa eletään kiireistä aikaa, mutta Laineen mukaan tilanne on hallinnassa.
– Meillä on ylityöt käytössä ja rekrytoimme lisää porukkaa.
Koronakriisi on aiheuttanut runsaasti muutoksia kassan toiminnassa.
– Selkein on se, että koronan takia on siirrytty pitkälti etätyöhön, sanoo Laine.
Kassassa oli noin 85 työntekijää, ja heitä palkataan lisää.
– Viisi uutta määräaikaista etuuskäsittelijää aloitti 27.4. Me teemme lisää rekrytointeja ja tavoite on, että seuraavat uudet pääsisivät aloittamaan toukokuun puolivälissä.
Teollisuusliiton puolelta apuun on tullut 40 työntekijää.
– Edellisellä viikolla liiton työntekijät olivat vastanneet jo 40 prosenttiin puhelinpalveluumme tulleista puheluista.
Vierimaan mukaan ammattitaito palvelussa karttuu koko ajan.
– Pyrimme mahdollisimman tehokkaaseen toimintaan puhelinpalvelussa, jotta saamme vastattua mahdollisimman monelle soittajalle.
NETTISIVUJA KANNATTAA SEURATA
Laineen mukaan kannattaa seurata kassan verkkosivuja jo ennen kuin soittaa, koska sieltä löytyy vastaus moneen kysymykseen.
– Sieltä saa viimeisimmän tiedon nopeimmin. Jos joutuu lomautetuksi ensimmäistä kertaa elämässään, sieltä löytyy ohjeet ja videota, miten menetellä.
– Olemme julkaisseet verkkosivuilla valmista materiaalia ja usein kysyttyjä kysymyksiä. Siellä on vastaukset moneen sellaiseen kysymykseen, joita meille tulee puhelinpalveluun. Olemme tekemässä myös viron- ja venäjänkielistä osiota.
Vierimaan mukaan kassan henkilöstön tavoittaa myös sähköisen asioinnin kautta.
– Siellä voi täyttää hakemuksen, lähettää sen kassaan liitteineen ja seurata hakemuksen käsittelytilannetta. Käsittelyn jälkeen maksupäivä on nähtävillä. Lisäksi asioinnin kautta voi lähettää kassalle viestejä suojatulla yhteydellä.
LUOTTAMUSHENKILÖILLÄ OMA PALVELU
Luottamushenkilöille on Laineen mukaan omat sivut, joilla on heille ohjeita.
– On monia sellaisia henkilöitä, joiden luottamusaikana ensimmäistä kertaa tulee vastaan lomautuksia. Heille on sivuille koottu paljon tietoa. Luottamushenkilöille on myös erillinen puhelinpalvelu.
Kassa on valmistelemassa tietoiskuja usealla eri kielellä.
– Jos työpaikalla on porukkaa, joka ei oikein hyvin osaa suomea tai englantia, niin sivuilta löytyy materiaalia, jota luottamushenkilö voi tulostaa.
Vierimaa toivoo, että luottamushenkilöt jakavat tietoa työntekijöille, jotta hakemukset tulevat kassalle mahdollisimman oikein täytettynä.
– Se on tärkeää, että meidän ei tarvitse enää kysellä lisää hakemuksesta, vaan saadaan ne kerralla maksuun.
”Koronakriisin kielteiset vaikutukset tulevat olemaan mittavat. Siitä ei päästä mihinkään, mutta ei tämä totaalinen stoppi ole. Me selviydymme tästä yhdessä”, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto pitää työmarkkinajärjestöjen koronaepidemian takia 18. päivä maaliskuuta solmimaa työmarkkinoiden kriisipakettia erinomaisena suorituksena. Etenkin sitä taustaa vasten, että vasta vähän aikaa sitten osapuolet olivat työehtosopimusneuvotteluissa konfliktiasetelmassa.
– Kriisipaketin nopea valmistuminen kertoo siitä, että yhteiskunnallisesti vastuullisessa asemassa olevat ihmiset kantavat vastuunsa silloin, kun tarve on. Ongelmatilannetta lähestytään käytännönläheisesti muut asiat syrjään sysäten ja katsotaan, mitä on syytä tehdä.
Koronakriisin keskellä on tarpeen havaita myös myönteiset asiat. Vain osassa yrityksiä puhutaan lomautuksista. Toisaalta esimerkiksi terveydenhoidon ja siivoustyön arvo on löydetty uudestaan.
Aallon mukaan kriisipaketin nopea valmistuminen rakensi työmarkkinajärjestelmään vakautta ja uskottavuutta.
– Vakaudelle on aina olemassa tarve, mutta vallitsevassa tilanteessa se on tavallistakin tärkeämpää. Emme tiedä, miten nyt tehdyt yritysten asemaa tukevat ja kansalaisten työttömyys- ja sosiaaliturvaa parantavat toimenpiteet vaikuttavat. On hyvä varautua siihen, että työmarkkinaosapuolten toimenpiteitä tarvitaan vielä lisää. Mitä ne sitten ovat tai koska ne ovat esillä? Sitä ei vielä pysty sanomaan.
TIEDON JA TUEN TARVE
Teollisuusliitto on työmarkkinoiden kriisipakettiin nojaten tehnyt sopimusaloilleen lukuisan joukon määräaikaisia soveltavia erillissopimuksia. Niiden tarkoitus on tukea ja selventää toimintaa työpaikoilla poikkeuksellisessa tilanteessa.
– Samalla on hyvä pitää mielessä, että kaikkiin asioihin ei ole vielä vastauksia, ja jotkin kysymykset saattavat olla sellaisia, että niihin haetaan aikanaan oikeuden kautta ratkaisut. Kriisin kenties hankalin piirre on sen aiheuttama epävarmuus. Siihen meidän on nyt tottuminen.
Koronakriisi on asettanut Teollisuusliiton ja ennen muuta Teollisuuden työttömyyskassan kovan paineen alle. Palvelujen kysyntä on noussut nopeasti ja voimakkaasti.
– Liiton puolella tämä on näkynyt luottamushenkilöiden ja jäsenten tiedon tarpeen kasvuna. Toisaalta olemme peruuttaneet kaikki omat tapahtumat ja Murikka-opiston koulutukset kesäkuun loppuun asti. Myös ammattiosastot siirtävät kokouksiaan ja ovat peruneet tilaisuuksiaan.
Kriisistä selviydytään yhdessä tekemällä ja yhdessä huolehtimalla. Tietyllä tavalla se kiire loppuu, kun huomaa kuinka tärkeitä ihmisiä itse kullakin ympärillänsä on.
– Työttömyyskassan palvelutilanne on erittäin vaativa. Siksi on tärkeää, että työttömyysturvajärjestelmä saadaan nyt toimimaan joustavasti niin, että maksatukset saadaan nopeasti ihmisten tileille. Työttömyyskassan talous on hyvässä kunnossa ja työttömyyskassajärjestelmän rahoitus on kestävällä pohjalla. Sen suhteen ei ole huolta.
Aallon mukaan niin kutsuttujen Emu-puskureiden käyttäminen on vallitsevassa tilanteessa järkevää.
– Emu-puskurit perustettiin ja niihin ryhdyttiin kokoamaan varoja ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksesta. Se oli aikanaan viisas päätös, jonka seurauksena meillä on Työllisyysrahaston ja eläkejärjestelmän sisällä taloudelliset puskurit olemassa. Niiden varojen käyttämisen aika on nyt.
ETEENPÄIN YHDESSÄ TOIMIMALLA
Koronakriisin vaikutuksia on Aallon mukaan mahdotonta vielä arvioida. Pelkästään yritysten tuotanto- ja hankintaketjut ovat vaikeasti hahmotettava kokonaisuus.
– Se kuitenkin on jo ollut nähtävissä, että tilannekuva ei ole yhteneväinen. Useilla isoilla työpaikoilla on neuvoteltu tai neuvotellaan lomautuksista. Sitten on niitä yrityksiä, jotka vielä viikko sitten ilmoittivat, että tilaukset ovat nousseet. Hankaluus on siinä, että kukaan ei voi sanoa mitään varmaa. Jos tilauskirja on tänään täynnä, voi se huomenna olla tyhjä, tai sitten ei.
– Tilanne on ennen kokematon ja todella vaikea, mutta tämän epidemian jälkeenkin tehdään töitä, ihmisille maksetaan palkkaa ja uusia yrityksiä syntyy.
– Suomalainen yhteiskunta pystyy selviytymään tästä yhdessä tekemällä ja yhdessä huolehtimalla. Se on avain meille jokaiselle omaan jaksamiseen. Se on nyt tärkein asia, Aalto sanoo.
”Lieksa on liian suuri, liian kaikkea, eikä sovi Koppeloille.” Näin kuuluu loppurepliikki ohjaaja Markku Pölösen elokuvassa Lieksa! Mielikuvituksellisessa draamassa Koppeloiden räätälisuku vaeltaa kohti unelmaansa, kultaista Eldoradoa – pikkukaupunkia, jossa elämä tapahtuu yhden pitkän kadun varrella. Elokuva on fiktiota, Lieksa faktaa – kaikkea ja suurtakin.
KUVA YLLÄ: Janne Åman opiskelee kunnossapidon ammattilaiseksi Riverian Lieksan-yksikössä. Åmanilla on reilut 300 opiskelukaveria. KUVA JARNO ARTIKA
Koneenasennusta ja kunnossapitoa Riveria-ammattikoulussa opiskeleva Santeri Karjunen on mietteliäs. Karvinen ja opiskelutoverinsa Topi Virkkunen ilmoittautuivat viime tingassa mukaan Taitaja-kisan parikilpailun karsintaan. Ensikertalainen kaksikko singahti finaaliin, joka kisataan Joensuussa toukokuussa.
– Vähän oudolta tuo tuntuu, kun heti tärppäsi, lieksalaisnuorukainen toppuuttelee vaatimattomasti.
Riverian Lieksan-yksikössä on tärpännyt monesti aiemminkin. Menestys kertoo opiskelumotivaatiosta ja opetuksen laadusta. Esimerkiksi viime vuonna lieksalaiset nappasivat sähköasennuksen taidoissa Taitaja-kisan tuplavoiton.
Riverian koulutuspäällikkö Juha Liiten on seurannut nuorten ja aikuisopiskelijoiden polkuja vuodesta 2008.
– Suurin osa opiskelijoista on nuoria, mutta aikuisopiskelijoiden osuus kasvaa. Valtaosa tulee Lieksasta ja noin 150 kilometrin säteeltä. Prosessipuolen koulutus vetää tulijoita kauempaakin.
Prosessimo on prosessiteollisuuden moniosaajien oppimisympäristö ja Riverian ylpeydenaihe. Prosessimossa rinta rinnan opiskelevat sähkön ja automaation sekä prosessitekniikan ja kunnossapidon opiskelijat. Tilat ja teknologia ovat viimeisen päälle.
Riverian opiskelijat Santeri Karjunen (edessä), Tommi Kuiri sekä Miro Turunen (takana) vesiprosessin äärellä Prosessimossa. Karjunen opiskelee koneenasennusta ja kunnossapitoa ja Kuiri sähköalaa. Turusen prosessialan opinnot ovat loppusuoralla; ”viimeinen näyttö ja se on sitten siinä”. KUVA JARNO ARTIKA
UUSI KOULUKAMPUS KOKOAA NUORET YHTEEN
Kahdeksan miljoonaa euroa – se on Lieksan mielestä kannattava sijoitus nuoriin. Sillä rahalla Lieksaan rakennetaan uusi koulukampus, jonne sijoittuvat yläkoulu, lukio sekä Riverian ammatillinen opetus. Kampuksen ytimessä säilyy nykyinen Prosessimo. – Nuoria on vähän ja porukka nyt hajautuneina eri kouluissa. Uusi kampus kokoaa nuorten massan yhteen. Opintopolut ja myös kaksoistutkinnon tekeminen helpottuvat. Ja mikä tärkeintä, tunnemme jokaisen nuoren yläasteiästä lähtien, Riverian koulutuspäällikkö Juha Liiten painottaa. Koulukampuksella yhteisöllisyyttä vahvistaa sekin, että muun muassa ruokailu sekä avustava henkilöstö kuraattorista terveydenhuoltoon on yhteistä. Kampuksen rakentaminen käynnistyy ensi kesänä. Materiaalina on puu.
MAHTAVA BOOGIE
Vielä 1980-luvulla Lieksan iltaelämä oli vilkasta. Kun viikonloppu koitti, naapurikunnista nuoriso kirmasi Lieksan humuun. Niin teki vuorollaan myös enolaissyntyinen Jarkko Määttänen. Boogie oli mahtava, kun Katraanhoviin ja Simo Hurttaan jonotettiin.
– Lieksa oli nuoren unelma, kuin se elokuvan Eldorado, Määttänen hymyilee muisteloille.
Nyt Määttänen hymyilee Lieksan kaupunginjohtajan roolissa. Ei sillä, että jokainen päivä olisi silkkaa riemun aihetta. Vaan olkoon hymy vastakohtana sille epäuskolle, joka paluumuuttajalla oli vastassaan vuonna 2015.
– Ei muuta kuin tuhkaa päälle… se oli tunnelma. Ajattelin, että eihän tämä nyt voi olla todellinen kuva Lieksasta, filosofian tohtori ja viimeksi Muuramessa palvelujohtajana työskennellyt yliopistomies kuvailee.
Muutakin oikomista Lieksaa koskevissa faktoissa on piisannut.
– Ei – Lieksa ei ole ”jossain päin Lappia”. Kovin moni ei tiedä sitäkään, että Kolin ja Patvinsuon kansallispuistot sijaitsevat Lieksassa puhumattakaan Ruunaasta ja Eeva Ryynäsen kansainvälisestikin merkittävästä ateljeesta.
Lieksa on musiikin ja vaskien kaupunki. Veteraanien tueksi järjestetyssä konsertissa musiikkineuvos ja Lieksan Vaskiviikon perustaja Erkki Eskelinen (edessä), huilisti Johanna Kärkkäinen ja trumpetisti Maria Suhonen availevat ääniä. Kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen osallistuu ahkerasti kaupunkilaisten tapahtumiin laturetkistä raveihin ja yhdistysten tilaisuuksiin. Yhteisissä riennoissa kuulee kaupunkilaisten tunnot parhaiten. KUVA JARNO ARTIKA
VIHREÄÄ KULTAA
Lieksan noin 4 068 neliökilometrin pinta-alasta metsää on noin 291 000 hehtaaria. Suurimpia metsänomistajia ovat valtio, Tornator Oy sekä Lieksan seurakunta. Koko maan evankelisluterilaisista seurakunnista metsäomistuksen piikkipaikkaa pitävä Lieksan seurakunta omistaa noin 5 000 metsähehtaaria.
Olipa näkökulma maallinen tai henkinen, metsä on Lieksalle todellista vihreää kultaa. Lieksan teollisista työpaikoista 45 prosenttia on metsäteollisuudessa. Ei siis ihme, että metsävaroihin toimintansa ja investointinsa perustavat yritykset piirtävät kukin vuorollaan harpilla komean ympyrän osoittamaan raaka-ainevarantojen likeisyyden.
Metsään ja bioteollisuuteen uskoo myös kaupunki, joka rakensi Lieksan Kevätniemeen reilun kahdeksan hehtaarin bioteollisuusalueen. Bioteollisuusalue tukee siellä jo olevaa yritystoimintaa ja mahdollistaa myös uusien bio- ja metsäklusterin yritysten sijoittumisen alueelle. Kevätniemeen arvioidaan syntyvän useita kymmeniä uusia biotalouden työpaikkoja.
NYT INVESTOIDAAN!
Väkilukuun suhteutettuna Lieksa on Pohjois-Karjalan teollistunein kunta. Keskeisiä työllistäjiä ovat Pankaboardin kartonkitehdas, Binderholz Nordicin saha, Pielisen Betoni, Anaika Woodin saha sekä elintarviketeollisuudelle joustopakkauksia valmistava Amcor Flexibles Finland. Iso työllistäjä on myös Kelan yhteyskeskus. Porokylän Leipomo valmistaa Lieksassa gluteenittomia tuotteita koko Suomelle.
Teollisuuden investoinneissa Lieksa tuikkii koko Pohjois-Karjalan tähtenä. Binderholz sijoitti juuri uuteen sahalinjaan reilut 20 miljoonaa euroa. Anaika Wood satsaa uuden sahalinjan sekä lajittelu- ja paketointilaitoksen rakentamiseen useita miljoonia kuluvan ja ensi vuoden aikana. Pankaboard uudisti tuotannonohjausjärjestelmänsä 5,5 miljoonalla eurolla. GFN Lieksa Oy puolestaan aikoo rakentaa bioöljytehtaan Kevätniemen teollisuusalueelle. Kokonaisinvestointi on lähes 25 miljoonaa.
Myös elintarvikeala kasvaa. Porokylän Leipomo tuplasi juuri gluteenittomien tuotteiden toimitilansa Lieksassa. Investoinnin arvo on noin 1,5 miljoonaa. Teollisuuden rinnalla matkailu on Lieksan toinen painopistealue. Matkailun kokonaisinvestoinnit ovat 140 miljoonan euron luokkaa. Investointitahti Lieksassa ei osoita edelleenkään hyytymisen merkkejä.
VÄKI VÄHENEE, TAHTO TIIVISTYY
Nykyisen kaupunginjohtajan syntymävuonna 1968 Lieksassa oli reilut 20 000 asukasta. Vuoden 2018 lopussa lieksalaisia oli tarkalleen 11 097. Väestön ikärakenne on koko Suomen tapaan kallellaan: yli 65-vuotiaiden osuus on 35 prosenttia. Alle 14-vuotiaita on kymmenisen prosenttia. Vauvoja Lieksaan syntyi viime vuonna 52.
Vielä pari vuotta sitten Lieksan työttömyysprosentti oli 20,1. Vuoden 2018 marraskuun lopussa työttömyys oli painunut reiluun 14 prosenttiin. Suunta on oikea, muttei riittävä. Lieksassa on jatkuvasti auki huomattava määrä työpaikkoja, joihin on haasteellista saada tekijöitä. Rakennetyöttömyys, nuorisotyöttömyys ja kohtaanto-ongelma kurittavat Lieksaa, kuten niin monia suomalaisia paikkakuntia.
– Tuoreet investoinnit ovat tuoneet Lieksaan lukuisia uusia työpaikkoja. Samaa aikaan väkeä myös eläköityy. Yhteisvaikutuksesta tarjolle on lyhyellä aikavälillä tullut nelisen sataa työpaikkaa, laskee Määttänen.
Aktiiviselle elinkeinopolitiikalle hyvä taloussuhdanne on viimeiset pari vuotta antanut vetoapua. Markkinat vetävät, yritykset investoivat, työvoimaa tarvitaan. Riveria on ahkera oppisopimuskouluttaja, oppisopimuksella kouluttautuu parhaillaan 30 henkilöä. Oppisopimuksella leipureita kouluttaa myös Porokylän Leipomo, joka palkkaa vuosittain 5–10 uutta työntekijää.
Kunnossapidon opiskelija Janne Åman hurauttaa talvisen koulumatkansa moottorikelkalla. Noin 16 kilometrin kelkkareitti Kylänlahdelta keskustaan kulkee Pielisen saarten lomitse. KUVA JARNO ARTIKA
Väkeä on onnistuttu aktivoimaan töihin myös työkokeilun, kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuen avulla. Alle 30-vuotiaiden nuorten Ohjaamo-toiminnan lisäksi on rakennettu palvelupolkuja myös aikuisille. Konsepti on ollut ollut toimiva osaamisen kartuttamisessa ja työkyvyn vahvistamisessa kohti avoimia työmarkkinoita.
Riuska työrukkanen on vuonna 2017 perustettu Lieksan Kehitys Oy LieKe. LieKen strategiana on toteuttaa suoraviivaista yritysten kehittämistä ilman hankehimmeleitä.
– Tavoitteet on asetettu ja tuloksia pitää syntyä, toistaa Määttänen. Hänen tarmokkuutensa vaikuttaa tarttuneen virkamiehistä politiikan tekijöihin, työmiehistä ja -naisista yritysjohtajiin.
Nuorten työttömyys on iso huoli. Nuorten ongelmat ovat moninaisia. Olipa pulma mikä tahansa, Lieksassa jokaista aiotaan ottaa kädestä kiinni ja katsoa, millä keinoilla nuori pääsee elämässään eteenpäin.
– Meillä on nuoria, joilla on koulutus ja työkyky, muttei mallia ja sitä myöten kiinnostusta työn tekemisen. Osa nuorista asuu kotona ja viettää laatuaikaa kalastelemalla ja metsästelemällä. Puuttuu se ymmärrys, ettei tämä maailma sillä systeemillä toimi.
INHIMILLINEN RATKAISU
Työttömyysprosentin aleneminen toi Lieksalle työmarkkinatukimaksuihin noin 300 000 euron säästön viime vuonna. Säästöillä ei kuitenkaan ilakoida.
– Emme lähde temppuilemaan työmarkkinatukimaksujen kanssa, vaan haemme kestävää ratkaisua. Vaikka säästöä tulikin, edelleen maksettavaa jäi reilun miljoonan verran. Sen miljoonan satsaamme mielellämme työttömyyden taittamiseen; nollasummapeli kääntyy lopulta plussan puolelle sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön vähenemisellä, kaupunginjohtaja tietää.
Moni pitkään työttömänä ollut ei ole vuosiin päässyt lääkärin tai terveydenhoitajan pakeille. Kaupungin päättäjät pitävät tilannetta epäinhimillisenä. Lieksa on yrittänyt löytää ratkaisua sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän Siun Soten kanssa. Pitää saada selvyys, kuinka paljon pitkäaikaistyöttömien joukossa on lopulta heitä, jotka kuuluvat oikeasti eläkeselvittelyyn, eivät kortistoon.
Siun Sote ei Lieksan tarpeeseen ole pystynyt vastaamaan. Siksi Lieksa aikoo ostaa pitkäaikaistyöttömille lääkäri- ja terveydenhoitajapalveluja jatkossa itse. Tätä varten haussa on ESR-hanke.
– Jokaisen työttömän elämäntilanne päästään katsomaan henkilökohtaisesti. Kyse on ihmisistä ja inhimillisestä ratkaisusta.
ELÄVÄ KAUPUNKIKESKUSTA
Lieksan kaupunki tiivistyy keskustaa halkovan Pielisentien ympärille. Horisonttia reunustaa kaupungin vihreä kulta – Lieksan teollisuus nojaa vahvasti metsään. KUVA JARNO ARTIKA
Lieksan pitkä pääkatu on Pielisentie. Kuutisen vuotta sitten tehty massiivinen katuremontti maksoi nelisen miljoonaa euroa. Pääkatua kavennettiin, ja pyöräilijät ja jalankulkijat saivat lisää tilaa. Autoilijoitakaan ei unohdettu, parkkipaikka keskustasta löytyy vaivattomasti.
Lieksan Vaskiviikolla Pielisentie muuttuu kilpaladuksi, kun yhdistetyn eturivin tallukset, manniset ja herolat hyppäävät Riihivaaran hyppyrimäestä ja paahtavat sen jälkeen kilpaa Pielisentiellä. Kisa on osa Lieksan Vaskiviikkoa, joka on kansainvälisesti tunnettu puhallinmusiikin tapahtuma. Joka heinäkuu tarjolla on kymmeniä konsertteja saleissa, Mätäsvaaran kaivoslaguunissa, kirkossa ja ulkoilmassa.
Maaliskuisena keskiviikkona tiivistyneessä kaupunkikeskustassa käy kuhina, on markkinapäivä. Päivittäistavarakaupoissa on valinnanvaraa, kun S-market, Citymarket ja Tokmanni kilpailevat kävijöistä rinta rinnan. Lieksaan tullaan ostoksille myös naapurikunnista. Erikoistavarakauppojakin löytyy, kuten myös tyhjää liiketilaa. Verkkokaupan kasvu on vaatinut osansa yhtä lailla Lieksassa kuin etelän suurissa kaupungeissa.
RAKENNEMUUTOS – HIDASTE, VAAN EI ESTE
Sotien jälkeen Lieksa oli keskeistä jälleenrakennusaluetta. Karjalan siirtolaisille ja rintamalta palaaville miehille perustetiin satamäärin asutustiloja. Tyyppiesimerkki on Lieksan Egyptinkorpi – tyhjä korpi, jonne sijoitettiin kerralla 40 raivaamatonta ja rakentamatonta kylmää tilaa. Vielä 1950-luvulla Lieksan työkykyisistä miehistä yli kolmannes oli metsätyömiehiä. Siirryttäessä 1960-luvulle väestön kasvu taittui ja maatalouden koneellistuminen tyhjensi kylät. Suomessa oli käynnistynyt kaikkien aikojen suurin muuttoliike pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomesta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Kehitysaluerahasto perustettiin vuonna 1971. Aluepolitiikan välineitä olivat ammattikoulutuksen tehostaminen, korkotuki kehitysalueiden kunnille yritystoiminnan edistämiseen, teollisuuskylien perustaminen, työvoimapoliittinen rahoitus tuotannollisiin investointeihin ja kuljetustuet. Lieksan teollisuuskylä perustettiin vuonna 1973. Teollisuuskylä vauhditti merkittävästi alueen teollisuutta monipuolistumaan ja työllistämään. Vuonna 1969 yliopisto tuli Joensuuhun. Maakunnan keskuskaupungin vetovoima kasvoi, Lieksan väkimäärä jatkoi laskuaan. Samaan aikaan teollisuudessa automaatioaste nousi, työvoiman tarve väheni. Vielä 1980-luvulla lieksalainen vaatetusteollisuus oli voimissaan, kunnes vienti Neuvostoliittoon tyssäsi. Hetken myös metsäteollisuus näyttäytyi auringonlaskun alana. Se kehitys olisi ollut Lieksallekin myrkkyä.
LEAN ON ZEN
Siirrytään ydinkeskustasta Kerantielle. On kulunut piirun yli vuosi siitä, kun komposiittirakenteita valmistanut Joptek meni konkurssiin. Konkurssiuutisen firman 80 työntekijää kuulivat 1. helmikuuta. Jo 16. maaliskuuta puolikkaan konkurssipesästä oli pelastanut muovikomposiittituotteita valmistava EC Engineering. Koskenkorvalla pääpaikkaansa pitävä firma halusi pitää kiinni alan osaajista.
– Joptekin vaikeudet olivat tiedossa, konkurssi oli vain ajan kysymys, muistelee EC Engineeringin pääluottamusmies Jari Vatanen. Hän on työskennellyt talossa Joptekin ajoista lähtien jo 16 vuotta.
Vatasen pohdinnoista on helppo päätellä, että nousujen ja laskujen hallitsemattomuus söi miestä ja naista. Joptek kaatui lopulta tappiollisiksi osoittautuneisiin kauppoihin.
Nyt EC Engineeringissä sonnustaudutaan kasvuun. Vihreän aallon imussa joukkoliikenteen tulevaisuus näyttää hyvältä. Raitiovaunut tulevat Tampereelle, ja VR uusii kalustoaan. EC Engineeringin yksi merkittävimmistä asiakkaista on Euroopan johtava kiskokalustovalmistaja Transtech Oy.
EC Engineeringin tehtaanjohtaja Jari Jormanainen (vas.), tuotantomekaanikko Pasi Oinonen sekä työharjoittelija Ali Saleem tarkastelevat junavaunun seinäosien laatua. Maahanmuuttoohjelmassa mukana oleva irakilainen Saleem on yrityksessä työelämän tutustumisjaksolla. Hän aikoo syksyllä jatkaa sähköautomaatiotekniikan opintoja Riveriassa. KUVA JARNO ARTIKA
Lieksan tehtaanjohtaja on Jari Jormanainen. Hän on Lean-mies. Lean-johtaminen ja toimintatapa on hitsannut EC Engineeringin yli 30 työntekijän porukan yhteen. Tehdassalissa on zen-tunnelma – ei hosumista, epäjärjestystä, saati sotkua. Keskeneräiset tuotteet ja raaka-aineet eivät loju lattioilla. Tuotteiden turha kuljettelu vaiheesta toiseen loppui, samalla joidenkin osien valmistukseen kuluva aika puolittui.
– Talossa pitkään ollut porukka on nähnyt tuskan, saneerauksen ja konkurssin. Kaikki tietävät, ettei vanhoilla konsteilla enää pärjätä, asioita on tehtävä toisin, Jormanainen sanoo.
Tehtaan lay-out ja toimintatavat pantiin uuteen malliin. Tärkeä osa uudistumista oli sekin, että työntekijät ovat voineet itse suunnitella työpisteensä. Pääluottamusmies Vatanen komppaa Jormanaista.
– Hommat ovat järkeistyneet, kehitystä on tapahtunut. Tekemisen kulttuuri on avoimempaa. Ennen oli vähän semmoista, että väliportaita johdon ja työntekijöiden välillä oli liikaa. Nyt asioista voidaan keskustella suoraan ilman mutkia.
TYÖPERÄISTÄ MAAHANMUUTTOA
Puolan luoteisosasta Policen kaupungista kotoisin oleva Daniel Baran työskentelee laminoitsijana EC Engineeringillä. Baran tuli työn perässä Lieksaan vuonna 2011. Tullessaan hän arvioi viipyvänsä parisen vuotta. Nyt mies aprikoi, että ainakin seuraavat viisi vuotta työ pitää hänet Lieksassa. Baranin kaltaisia työperäisiä maahanmuuttajia Lieksa – kuten koko Suomi – tarvitsee lisää.
– Puolassa on töitä tarjolla, mutta usein ilman sopimuksia ja takeita jatkosta. Täällä voin luottaa siihen, että sopimuksista pidetään kiinni ja taustalla ammattiliitto huolehtii monesta. Teen mielekästä työtä, säästän rahaa ja ehkä Puolaan palatessani voin sitten ostaa perheelle oman kodin, Baran suunnittelee. Baran laskee ansaitsevansa työstään 35–40 prosenttia parempaa palkkaa Suomessa verrattuna Puolaan.
Jari Vatanen (vas.) toimii EC Engineeringillä sekä pääluottamusmiehenä että työsuojeluvaltuutettuna. Puolalainen Daniel Baran on laminoitsija. Työtovereiden yhteinen ilonaihe on sekin, että takana on vuosi ilman yhtään työtapaturmaa. KUVA JARNO ARTIKA
Baranin vaimo ja 4-vuotias poika asuvat Puolassa, päivittäisen Skype-yhteyden päässä. Muutaman kerran vuodessa Baran viettää pidempiä jaksoja perheensä luona.
Lieksassa arki rullaa, ystäviäkin on löytynyt. Tosin englanniksi kommunikoiva Baran ihmettelee lieksalaisten ujoutta heittäytyä keskusteluun vieraalla kielellä.
KANSALLISTOSSUJEN KITKAA
Jatketaan matkaa Kerantiellä. Kadun nimi juontuu 1970-luvulla perustetusta Kehitysaluerahastosta. Vuonna 1974 Lieksan Kerantielle sijoittui myös Nokian Renkaat. Parhaimmillaan kumipyörien valmistuksessa Lieksassa työskenteli yli 350 henkilöä. Nyt massiivisessa teollisuushallissa Nokian Renkaat valmistaa enää vain raskaiden ajoneuvojen sisäkumeja.
Hallin toisessa päässä yrittäjäkaksikko Arto Huhtisen ja Tuire Erkkilän omistama PK Kappi Oy on valmistanut Aino- ja Reino-kotikenkiä. Yrittäjien toinen firma Suomi Tyres Oy valmistaa naapurihallissa polkupyörän nastarenkaita. Huhtisen ja Erkkilän yrittäjätaival alkoi vuonna 2004, jolloin he palauttivat aiemmin Nokian Jalkineiden omistuksessa olleiden Ainojen ja Reinojen valmistuksen Euroopasta Lieksaan.
Maaliskuun lopulla PK Kapissa ilmeet ovat vakavia. Asianajotoimisto Fennon lakimiehet ovat tulleet kertomaan kotikenkien askelten päättymisestä konkurssissa. Irtisanomislapun sai käteensä 17 työntekijää, yksi heistä on ompelija Satu Turunen. Hän on ommellut Ainoja ja Reinoja Lieksassa jo liki 11 vuotta. Konkurssiuutinen oli yllätys.
Tossu lestin päälle, sinkillä ryyditetty solurouhe muottiin, kantapala ja huopa paikoilleen ja paistumaan. Jyrki Kärkkäinen työskentelee PK Kappi Oy:ssä Aino- ja Reino-kotikentien paistajana. Paistolämpötila on 160 astetta ja paistoaika 20 minuuttia. Satu Turunen vierellä tietää, että paistolinjalla tulee lämmin. KUVA JARNO ARTIKA
Konkurssin Turunen on kokenut tekstiilialan yrityksessä kerran aiemminkin. Siitä mieleen jäivät ikävät muistot ja lakimiesten tympeä käytös. Nyt tunnelma oli Turusen mukaan kovin toisenlainen.
– Yrittäjät kertoivat avoimesti konkurssin taustoista. Anteeksi pyysivät meiltä työntekijöiltä. Ymmärrän yrittäjiä, ei ole helppoa eikä kadehdittavaa heidänkään asemansa. Erityisen hyvältä tuntui sekin, että lakitoimiston miehet olivat ystävällisiä ja inhimillisiä. Ei ollut mitään tylyttämistä.
USKO NOUSUUN ELÄÄ
Aino-kotikenkiä on valmistettu vuodesta 1930. Reinojen ompeleminen alkoi pari vuotta myöhemmin. Suomalaiskotien lattiat olivat kylmiä, Ainoja ja Reinoja tarvitsi jokainen. Tossutuotannon kulta-aikaa elettiin vuonna 2010. Ennen konkurssia Lieksassa ehdittiin valmistaa suomalaisille noin 2,6 miljoonaa tossuparia.
Yhdeksän tossuparia kymmenestä on myyty Prismoista ja Citymarketeista. Vielä viime vuonna jakelutie myi neljä kertaa enemmän tossuja kuin mitä ennakkotilauksia saatiin kokoon kuluvan vuoden alussa. Heti konkurssiuutisen julkaisemisen jälkeen PK Kapin verkkokauppa täyttyi uusista tilauksista, kysyntäpiikki oli joulusesongin luokkaa.
Tehtaalla on raaka-ainetta, tilauksia on sisällä ja asiakkaat ovat valmiita ottamaan tavaraa vastaan – tuotannon jatkamiselle on edellytykset. Tähän uskovat työntekijät ja myös konkurssipesän pesänhoitaja, asianajaja Jussi Laakkonen.
– Tavoitteena on löytää yritykselle jatkaja mahdollisimman pian niin, että uusi yrittäjä pääsee hyppäämään liikkuvaan junaan.
Satu Turunen ja Milo-koira Pielisentiellä Lieksan keskustassa. KUVA JARNO ARTIKA
Vastoinkäymisistä huolimatta myös Satu Turunen näkee työssään jalkinetehtaalla ja elämässään Lieksassa paljon hyvää.
– Lieksassa on hyvin palveluja, uusi liikuntahallikin on hieno asia. Milo-koiran kanssa lenkki läheisellä Pärnän pururadalla on nautinto, Turunen pohtii.
– Ostin Lieksasta itselleni kaksion. Samaan aikaan veli Porvoossa osti auton. Maksoimme ostoksistamme kutakuinkin saman hinnan!
AINOJEN JA REINOJEN TARINA SAAMASSA JATKOA
Aino- ja Reino-kotikenkiä valmistava PK Kappi Oy meni konkurssiin 28. maaliskuuta. Heti uutisen julkistamisen jälkeen tossujen verkkokauppa meni tukkoon – tilauksia tuli tulvimalla sisään. Tossuvarastot myytiin hetkessä tyhjäksi, ja tuotanto jatkoi täyttä päätä sisään tulleiden tossutilausten valmistamista. Puhutaan tuhansista tossupareista. Ainojen ja Reinojen brändi näytti voimansa. Valtakunnan media uutisoi kansallistossujen historiaa ja tilannetta päivästä toiseen. Konkurssipesä sai lukuisia yhteydenottoja. Liiketoiminnan tarjouskilpailu päättyi 10. huhtikuuta. Kiinnostus liiketoiminnan jatkamiseen on ollut valtava. Uuden nousun toivossa eletään – jopa niin, että tuotanto voisi jatkua Lieksassa.
Torstaina 18.4. kodintekstiilivalmistaja Finlayson ja sen omistaja ilmoitti tiedotteessa ostaneensa tavaramerkin. Tällä hetkellä tuotannon jatkuminen Suomessa näyttää tosin epätodennäköiseltä. ”Uudet omistajat etsivät tossuille uutta luotettavaa valmistajaa, joka täyttää tiukat kriteerit laadun, kustannusten ja vastuullisuuden osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että tossujen valmistus ei valitettavasti voi jatkua Suomessa”, tiedotteessa kerrotaan.
Juttua on päivitetty 18.4 klo 9.45 Finlaysonin ostettua Reino- ja Aino tavaramerkit.
Sosiaaliturvan kokonaisuudistus käynnistetään seuraavan hallituskauden aikana. Kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa ansioturva ja työttömyysturva sekä uuden ammatin tai työpaikan löytämiseen liittyvät koulutus- ja muut palvelut.
Nykyinen työttömyysturvalaki on tulos useiden vuosikymmenten kuluessa tehdyistä kuhunkin ajankohtaan sopiviksi arvioiduista muutoksista. Laki on kasvanut laajaksi ja monitahoiseksi. Sitä ei ole käyty kertaakaan läpi kokonaisuutena. Siksi monet haluavat sitä nyt selkeyttää. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa lain romuttamiseen.
Ansiosidonnainen työttömyysturva on luotu kolmikantaisella yhteistyöllä. Siihen tehdyt muutokset ovat olleet osa tulopoliittisia ratkaisuja. Ansioturvan käsite muuttuu, jos kolmikannassa päätettyjä osia karsitaan pois.
Esimerkiksi Suomessa toimivan lomautusjärjestelmän vuoksi lomautettuja koskevat työttömyysturvan säädökset poikkeavat työttömän tai osa-aikaisesti työtä tekevän säädöksistä. Toinen esimerkki ovat työttömyysturvan lisäpäivät. Ne on luotu työttömyyseläkkeen tilalle turvaamaan ikääntyneiden työttömien toimeentulo.
TYÖTTÖMIEN ASIOINNIN VOISI KESKITTÄÄ KASSOILLE
Ansiosidonnainen työttömyysturva on vakuutus, jonka työttömyyskassan jäsen ottaa turvaamaan toimeentulonsa työsuhteiden välisinä aikoina ja lomautustilanteissa. Lainsäädännöllä on varmistettava, että väliinputoamista tai etuuden menetystä ei tapahdu. Etuuden hakemisen pitää olla helppoa ja maksatuksen sujuvaa.
Ansioturvan toimeenpanossa ammattialoihin erikoistuneiden työttömyyskassojen etuna on se, että niillä on mahdollisuus selvittää omien palkansaajajärjestöjensä kautta eri alojen työehtojen erityispiirteet. Jotta työttömyysetuus voidaan ratkaista oikein, on tuntemusta oltava esimerkiksi kunkin alan lomautuksista, työaika- ja työvuorojärjestelmistä tai vaikka arkipyhäkorvausten määräytymisestä.
Me Teollisuuden työttömyyskassassa emme ansioturvan toimeenpanijana koe eri alojen erityispiirteiden huomioimista monimutkaiseksi. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että työttömyysturvaa pitää kehittää sosiaaliturvan osana. Järjestelmään saadaan selkeyttä yksinkertaistamalla lain koukeroita ja tulkitsemalla lakia suoraviivaisemmin. Silti vuosikymmenten saatossa rakennetut, eri tilanteissa olevien työttömien toimeentulon turvaamiseen tarkoitetut yksityiskohdat voidaan säilyttää.
Työttömyyskassojen roolia työttömien asioiden hoitamisessa voidaan kasvattaa. Olisi järkevää, että kassa hoitaisi kaikki jäsentensä työttömyystilanteeseen liittyvät tehtävät. Työttömyyskassoille voidaan siirtää TE-toimistojen nykyiset tehtävät ja Kelan maksamat työttömyysetuudet. Yhden luukun periaate toteutuu, kun työttömän asiointi, palvelut ja etuuden maksatus hoituvat kokonaisuudessaan työttömyyskassan kautta.
Kaiken kaikkiaan uudistetun sosiaaliturvajärjestelmän pitää olla aikaa ja muutoksia kestävä, joustavasti yhteen sovitettava ja tasapuolinen.
HANNU SILTALA Teollisuuden työttömyyskassan hallituksen puheenjohtaja
IRENE NISKANEN Teollisuuden työttömyyskassan johtaja
Nykyinen työttömyysturvan palvelujärjestelmä on hajautunut ja vaikeasti ymmärrettävä.
Työtön työnhakija asioi tällä hetkellä työttömyyden eri vaiheissa useilla luukuilla. Työttömyyden alkaessa hänen on ilmoittauduttava TE-toimistoon työnhakijaksi. Sen jälkeen hän hakee joko Kelasta peruspäivärahaa tai työttömyyskassasta ansiosidonnaista päivärahaa. Ansiosidonnaisen enimmäisajan jälkeen hän siirtyy taas Kelan asiakkaaksi hakemaan työmarkkinatukea. Kaikki nämä tahot tekevät omat päätöksensä.
TE-toimisto, työttömyyskassa ja Kela tarvitsevat työttömältä osittain samoja tietoja, mutta vain osa tiedoista saadaan viranomaisten välisellä automaattisella tiedonvälityksellä. Palveluprosessi on sekava. Maakunta- ja sote-uudistusten yhteyteen kaavailtu järjestelmän ulkopuolisten yksityisten palveluntuottajien mukaantulo ei ainakaan tuo sujuvuutta työttömän asiointiin.
MITEN TYÖTTÖMÄN PALVELUT SAISI SUJUVAMMIKSI?
Kansallisen tulorekisterin tietojen käyttöönotto työttömyysetuuden maksatuksessa ensi vuoden alussa tuo jo helpotusta työttömälle, kun etuuden maksaja saa palkan määrää koskevat tiedot suoraan rekisteristä. Huono puoli on se, että rekisteristä puuttuvat tiedot joudutaan edelleen pyytämään työttömältä.
Meidän on luotava työnhakijan asiointiin aito yhden asiointiluukun periaate ja käytäntö, vaikka asiaa hoitavia viranomaistahoja olisi useampi. Työttömän turha pompottelu Kelan ja työttömyyskassan välillä poistuisi, jos kassa hoitaisi jäsenensä koko työttömyysajan etuuden. Työttömyyskassalla on valmiudet hoitaa jäsentensä ansiopäivärahan lisäksi myös peruspäivärahan ja työmarkkinatuen, tai niiden tilalle mahdollisesti luotavan etuuden, maksatus. Lisäksi osan niistä TE-toimiston tehtävistä, jotka jaetaan maakunta- tai muun mallin voimaan tullessa, voi siirtää työttömyyskassalle hoidettavaksi. Toisaalta työnhakijan kaiken tiedon, jota eri viranomaistahot tarvitsevat, on oltava myös kaikkien tahojen saatavissa reaaliaikaan.
Digitalisaatio on hyödynnettävä ja järjestelmät on rakennettava niin, että ne palvelevat työtöntä. Palvelupolkua on lyhennettävä. Työttömäksi ilmoittautumisesta ja etuuden hakemisesta pitää tulla automaattista ja helppoa. Ei saa käydä niin, että työttömälle tulee etuuden menetyksiä, jos asiointi järjestelmässä ei ole riittävän selkeää.
Lainsäädäntömuutoksia tehtäessä tarvitaan uudenlaista ajattelua vallitsevien rakenteiden purkamiseksi. Saisimmeko uudistusten yhteydessä esimerkiksi työttömyysturvaan hakemusehdotuksen, jonka tiedot hakija kuittaisi tai muuttaisi? Veroehdotus on hyvin toimiva esimerkki palvelusta, jossa tiedot haetaan henkilön puolesta. Turhia liitteitä ja jollain viranomaisella jo olemassa olevia tietoja tarvitse erikseen toimittaa.
IRENE NISKANEN Teollisuuden työttömyyskassan johtaja
