Harmaan talouden kitkentä on reilun yhteiskunnan edellytys
Suomessa tehdään pimeää työtä jatkuvasti ja paljon; verottajan arvion mukaan 900‑1400 miljoonan euron edestä vuosittain. Se tarkoittaa 300–480 miljoonan euron suuruista verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen menetystä vuodessa, mikä on rutkasti rahaa etenkin valtion talouden nykyisessä kireässä tilanteessa.
Pimeä työ on osa harmaata taloutta, joka esimerkiksi työsuojeluviranomaisten näkökulmasta tarkoittaa sitä, että yritykset hamuavat itselleen taloudellista etua laiminlyömällä lakisääteisiä maksuja ja velvoitteita työnantajavelvoitteet mukaan lukien. Tämä merkitsee epäreilua kilpailuasetelmaa sääntöjen mukaan toimiville yrityksille sekä alipalkkausta ja työsuhteeseen liittyvien etuuksien menetystä harmaan talouden piiriin ajautuville työntekijöille. Räikeintä harmaata taloutta edustaa työntekijöiden työperäinen hyväksikäyttö, josta on syksyn aikana saatu runsaasti murheellista todistusaineistoa.
Jo varhaiset moraalifilosofit ja talousajattelijat pitivät järjestelmän ja siihen osallistuvien muiden toimijoiden taloudellista kuppaamista vahingollisena ja tuomittavana tekona. Silti tällainen toiminta ja hyväksikäyttö on edelleen mahdollista ja siihen kohdistuvat sanktiot ovat joko vähäiset tai niitä ei ole. Vakavin seuraus, jonka alipalkkauksesta voi saada, on asianmukaisen palkan maksaminen jälkikäteen, mikäli sattuu jäämään vilpillisestä toiminnasta kiinni. Se ei ole sanktio. Se on pään silittelyä, jonka todennäköisin seuraus on se, että vilpillinen toimija jatkaa huijaamista kuten ennenkin, mutta yrittää hieman tarmokkaammin olla jäämättä uudestaan kiinni.
Alipalkkaus pitää säätää rangaistavaksi teoksi pikimmiten.
Suomi on edelleen verrattain reilu maa ja yhteiskunta elää ja asua. Se voisi kuitenkin olla nykyistä paljon reilumpi. Tämä puolestaan on tavoite, jonka eteen pitää tehdä määrätietoisesti töitä eduskunnasta aloittaen. Alipalkkaus pitää säätää rangaistavaksi teoksi pikimmiten. Työperäinen hyväksikäyttö on kitkettävä juurineen. Mitä vakavampia tai toistuvampia rikkeet ovat, sitä enemmän tarvitaan sääntöjä ja välineitä, joilla epärehelliset toimijat voidaan asettaa korvausvastuuseen ja huolehtia siitä, että korvaukset tulevat myös perityiksi. Viime kädessä tarvitaan keinot, joilla epärehellisilta toimijoilta voidaan tarvittaessa estää pääsy yritystoiminnan piiriin ja työn teettäjän asemaan.
Muita harmaan talouden torjunnassa tarvittavia toimenpiteitä ovat ammattiliittojen kanneoikeus, tilaajavastuulain ulottaminen koko alihankintaketjuun, hankintalain terästäminen ostajan vastuun lisäämisellä ja viranomaisten resurssien vahvistaminen.
Harmaa talous ei mahdu reiluun yhteiskuntaan. Sen kitkeminen on yhteinen etu.

