Käytä sananvapauttasi, mutta älä solvaa tai loukkaa

Taitava julkisuuden käyttö saattaa olla tehokasta edunvalvontaa.

Sananvapaudella on keskeinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa – ja myös työelämässä. On tärkeää, että epäkohtia nostetaan esiin. On kaikkien etujen mukaista, että tärkeitä päätöksiä käsitellään monelta kantilta ja päätösten tekijöiltä vaaditaan perusteita valinnoilleen.

Esimerkiksi työelämän kriisitilanteissa, tyypillisesti yt-neuvotteluissa, on välttämätöntä, että henkilöstön edustajat tuovat esille omia tuntojaan ja vaihtoehtojaan. Luottamusmiesten kannattaa mieltää, että taitava julkisuuden käyttö saattaa olla tehokasta edunvalvontaa.

Sananvapauden ympärillä on kuitenkin melkoinen lakiviidakko, joka voi aiheuttaa epävarmuutta. Siitä saattaa seurata pelotevaikutus, joka pahimmillaan tukkii suut. Jotta niin ei kävisi, on tärkeä tuntea sananvapauteen liittyvät säädökset.

SANANVAPAUTEEN KUULUU VASTUU

Sananvapauteen kuuluu myös kärjekkäiden ja provosoivien ilmaisujen esittäminen, kunhan ei ylitetä sitä, mitä voidaan pitää yleisesti hyväksyttävänä. Vastuu onkin olennainen osa sananvapautta – se unohdetaan liian usein. Jokainen, joka seuraa Facebookia, lehtien kommenttipalstoja tai Twitteriä, tietää, miten vihaista ja repivää sanankäyttö saattaa olla. Ylilyöntejä on päivittäin. Niihin syyllistyneet puolustautuvat usein vetoamalla sananvapauteen. Siitä onkin perustuslaissa erittäin selkokielinen pykälä:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Tuolta pohjalta usein ajatellaan, että Suomessa on täydellinen sananvapaus. Että voi kirjoittaa tai sanoa ihan mitä tahansa. Se ei pidä paikkaansa. Nimittäin monissa muissa laeissa, varsinkin rikoslaissa, on lukuisia rajoitteita. On täysin ymmärrettävää, että sananvapautta ei saa käyttää esimerkiksi rikokseen yllyttämiseen, yksityiselämän loukkaamiseen, kunnianloukkaukseen, uskonrauhan rikkomiseen tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

ERITYISRAJOITUKSIA TYÖELÄMÄSSÄ

Työelämään liittyy erikseen sananvapautta rajaavia säädöksiä. Työntekijä ei työsopimuslain mukaan saa käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksia. Niillä tarkoitetaan yrityksen sopimuksia, organisaatiota, markkinointia ja hintapolitiikkaa koskevaa tietoa sekä teknisiä ja turvallisuuteen liittyviä salaisuuksia.

Työnjohto- eli direktio-oikeus on työsopimuslain työnantajalle takaama oikeus johtaa työtä ja antaa työnjohdollisia ohjeita ja määräyksiä. Samalla työntekijä, työsopimuksen toinen osapuoli, sitoutuu tekemään työtä työnantajalle, tämän johdon ja valvonnan alaisena, sovittua korvausta vastaan – vieläpä kuuliaisesti.

Edelleen työsopimuslain mukaan työntekijällä on yleinen lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan. Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä vaadittavan menettelyn kanssa.

Työnantaja ei saa työjohto-oikeuden tai lojaliteettivelvoitteen nojalla rajoittaa työntekijöiden mielipiteiden ilmaisua, poliittista toimintaa tai ay-toimintaa.

Direktio-oikeus ja lojaliteettivelvollisuus ovat käsitteitä, joiden sisältöä ja rajoja ei ole etukäteen selvästi määritelty. Keskeinen kysymys kuuluu, mikä on yrityksen edustajan työnjohto-oikeuteen tai lojaliteettiin perustuva valta puuttua työntekijän sananvapauteen. Siihen ei ole selvää vastausta.

Mutta: Työnantajan sananvapautta koskevien määräysten ja ohjeiden pitää liittyä työn suorittamiseen. Lisäksi on huomioitava, että direktio-oikeuteen liittyy syrjintäkielto ja tasapuolisen kohtelun vaatimus. Se tarkoittaa sitä, että työnantaja ei saa asettaa työntekijöitä eriarvoiseen asemaan mielipideasioissa. Työnantaja ei siis saa käyttää direktio-oikeutta syrjintään johtavalla tavalla. Jos käyttää, niin joutuu tekemisiin yhdenvertaisuuslain tai tasa-arvolain kanssa.

Kaikkinensa työnantaja ei saa työnjohto-oikeuden tai lojaliteettivelvoitteen nojalla rajoittaa työntekijöiden mielipiteiden ilmaisua, poliittista- tai ay-toimintaa. Työntekijällä on siten lähtökohtaisesti oikeus ilmaista mielipiteensä työnantajastaan – kunhan mielipide ei ole työantajaa vahingoittava, solvaava tai erityisen loukkaava.

Lisäksi pitää huomioida, että joskus työntekijällä voi olla myös lakiin perustuva oikeus tehdä viranomaiselle ilmoitus työpaikan epäkohdista. Tällainen oikeus voi perustua esimerkiksi työturvallisuuslainsäädäntöön.

 

ESIMERKKEJÄ ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ

Perustuslain ihanteellinen sananvapauspykälä on siis ristiriidassa muiden lakien kanssa. Siitä seuraa, että joskus sananvapauden rajoja joudutaan ratkomaan oikeusistuimissa. Jos oikeuteen joudutaan, toisessa korissa ovat lojaliteettivelvoite, direktio-oikeus, salassapitovelvoite tai henkilön käyttäytyminen ja toisessa perustuslain sananvapauspykälä.

Oikeustapauksia seuranneet suomalaisjuristit ovat päätyneet siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa painottuu sananvapaus. Suomessa tehdyissä ratkaisuissa tilanne on toinen – etusijalla ovat olleet lojaliteetti ja direktio-oikeus. Ay-liikkeen juristien kannattaa panna tämä havainto korvan taakse.

Posti antoi kirjallisen varoituksen luottamusmiehelle tämän kerrottua sanomalehdelle postinjakelun ongelmista. Jutussa kritisoitiin työnantajaa päätöksestä vähentää resursseja, mikä oli suututtanut asiakkaita, jotka jopa olivat uhanneet jakajia. Kyseessä oli luottamusmiehen mielestä siis yleisen sananvapauden lisäksi normaali edunvalvonta. Posti puolestaan perusteli varoitusta salassapito- ja lojaliteettivelvoitteen rikkomisella.

Ammattiliitto PAU ei nähnyt varoitukselle perusteita. Oikeusjuttua asiasta ei kuitenkaan nostettu, vaan PAU vei asian Julkisen sanan neuvostoon, joka asettui luottamusmiehen puolelle. Haastattelussa kerrottiin asioita, joilla JSN:n mukaan on yleistä yhteiskunnallista merkitystä. JSN:n mielestä varoituksen antaminen oli sananvapauteen kohdistuva toimenpide.

Työntekijällä on lähtökohtaisesti oikeus ilmaista mielipiteensä työnantajastaan – kunhan mielipide ei ole solvaava tai erityisen loukkaava.

Helsingin käräjäoikeudessa oli tapaus, jossa koruliikkeen työntekijä oli perustanut Facebook-sivun, jossa kerrottiin koruliikkeen kohtelevan työntekijöitään epäasiallisesti. Liikkeen nimi mainittiin. Lisäksi väitettiin, että ketju irtisanoo määräaikaisia työntekijöitä ilman perusteita. Siksi Fb-sivulla kehotettiin asiakkaita boikotoimaan yritystä.

Yritys vaati 5 000 euron vahingonkorvauksia negatiivisen kirjoittelun takia. Työntekijä vetosi sananvapauteen, ja se auttoi osaksi. Työntekijää ei nimittäin tuomittu maksamaan korvauksia, koska yritys ei pystynyt näyttämään toteen, että se olisi kärsinyt kirjoituksista johtuvia taloudellisia menetyksiä. Oikeus kuitenkin katsoi, että työntekijä oli rikkonut lojaliteettivelvoitetta, vaikka kritiikki ei sinänsä ollut perätöntä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelemässä tapauksessa työntekijä oli tyytymätön vanhainkodin työoloihin ja katsoi, että hoidettavat eivät olleet saaneet asianmukaista hoitoa. Työntekijä oli kannellut asiasta vanhainkodin johdolle ja tehnyt rikosilmoituksen petoksesta, koska vanhainkoti ei ollut antanut luvattua hoitoa. Työntekijä oli myös levittänyt lentolehtisiä asiasta. Hänet irtisanottiin. EIT katsoi, että työntekijä ei ollut antanut vääriä tietoja. Työnantaja oli siten loukannut työntekijän sananvapautta.

 

TEKSTI TUOMO LILJA
KUVITUS EMILIE UGGLA

AVAAJA: Ei mielivallalle, kyllä irtisanomissuojalle

Useimmat toivovat työsuhteeltaan turvaa ja jatkuvuutta. Irtisanomiselle pitää olla asialliset perusteet, jotta ihmisiä ei kohdella mielivaltaisesti. Irtisanomisjärjestyksen kirjaaminen lakiin parantaisi työntekijöiden asemaa.

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevilta ihmisiltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä (16.12. alkaen). Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

SAK:n työehdot-osaston johtajan Heli Puuran mukaan irtisanomissuojalla on työntekijälle suuri merkitys.

Heli Puura.

– Jos sitä ei olisi, se mahdollistaisi täysin mielivaltaisen työsuhteen päättämisen.

– Työntekijälle on tärkeää se, että työsuhteessa on jatkuvuutta. Varmasti työtekijäpuolella pääsääntöisesti on toive vakituisesta työsuhteesta ja toimeentulon jatkuvuudesta. Aina kun työnantaja on irtisanomassa työntekijää, se on haasteellinen juttu, koska sekä palkanmaksu että työnteko loppuvat. Kun ihminen joutuu työttömyysturvalle, tulot pienenevät tuntuvasti.

Irtisanomissuoja kuuluu Puuran mukaan työelämän reiluihin pelisääntöihin.

– Ihmistä ei saa kohdella mielivaltaisesti. Laissa on pakottavat säännökset, että pitää olla asiallinen peruste irtisanomiselle. Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Reilut pelisäännöt ovat työnantajankin etu.

– Se tuo työelämään ennustettavuutta. Ne auttavat, että sitoudutaan puolin ja toisin.

TYÖNANTAJAN VALTA VAHVA

Suomessa työnantaja voi irtisanoa taloudellista ja tuotannollista tai henkilöperusteisistä syistä.

– Työsuhdeturvan eri osista on tehty kansainvälisiä vertailuja. Niiden päälinja on se, että Suomessa on irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä verrattain helppoa vertailtaessa vastaavan tyyppisiin länsimaihin. Työntekijän henkilöön liittyvissä irtisanomisperusteissa se saattaa olla keskitasoa hieman tiukempaa.

Useissa länsimaissa irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä on kalliimpaa kuin Suomessa.

– Saksassa ja monessa muussakin maassa on erilaisia erorahajärjestelyjä. Useassa maassa toimivat yritykset ovat todenneet, että tehtaan lopettaminen osuu Suomeen ehkä senkin takia, että meillä on edullisemmat säännöt lopettaa tehdas ja työsuhteita.

Ruotsissa heikommassa asemassa olevien työntekijöiden turvana on laajempi työvoiman vähentämisjärjestys kuin Suomessa.

– Teollisuuden työehtosopimuksissa ja julkisella sektorilla meillä on työvoiman vähentämisjärjestys, mutta monilta aloilta se puuttuu. Lainsäädännössä ei vähentämisjärjestystä ole.

Silloin kun on perusteita sanoa irti ihmisiä, irtisanomisjärjestys selkeyttäisi, millä kriteereillä heitä valitaan.

SAK:n vuoden 2019 eduskuntavaalitavoitteena oli irtisanomisjärjestyksen kirjaaminen lakiin, mutta hallitusohjelmaan sitä ei saatu.

– Olemme ajatelleet, että silloin kun on perusteita sanoa irti ihmisiä, irtisanomisjärjestys selkeyttäisi, millä kriteereillä heitä valitaan.

Huolimatta irtisanomisjärjestyksestä muun muassa teollisuuden työehtosopimuksissa työnantajan oikeus valita irtisanottavia on vahva.

– Työnantaja voi aina jättää irtisanomatta keskeiset avaintyöntekijät ja tärkeimmät ammattityöntekijät. Vaikka olisikin työvoiman vähentämisoikeus, valintaoikeus säilyy työnantajalla.

Irtisanomisjärjestys luo turvaa haavoittuvimmassa asemassa oleville.

– Siinä pitää ottaa huomioon perheenhuoltovelvollisuus, työsuhteen kesto ja myös se, jos ihminen on menettänyt tapaturmaisesti työkykyään työnantajan palveluksessa. Näitä ihmisiä pitäisi lojaliteettiperiaatteen perusteella jättää irtisanomatta.

SUOJAISIKO PAREMPI TURVA SUOMALAISTA TYÖTÄ?

Tekijänkin monet jutut ovat kertoneet siitä, miten matala kynnys isoilla ja vakavaraisillakin työnantajilla on sanoa ihmisiä irti tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

– Ei siihen iso kynnys ole, kun katsotaan, miten paljon ihmisiä Suomessa on joutunut irtisanotuiksi. Ei laki suuria ongelmia tuota työnantajapuolelle. Voittoa tuottava, kannattava firma voi laillisesti irtisanoa ihmisiä. Se voi myös päättää, että tehdas lopetetaan. Näissä tilanteissa ei ole mitään ylimääräistä vastuuta työnantajalla. Tämä tuli esiin muun muassa silloin, kun Kaipolan paperitehdasta ajettiin alas.

Monissa maissa on erorahajärjestelmiä, ovat ne sitten lakiin perustuvia, työehtosopimuksissa olevia tai talokohtaisia sopimuksia.

Puuran mukaan ilmiötä seuratessa on Suomessakin mietitty, pitäisikö asioita arvioida uudestaan.

– Monissa maissa on erorahajärjestelmiä, ovat ne sitten lakiin perustuvia, työehtosopimuksissa olevia tai talokohtaisia sopimuksia. Ne ovat sellaisia, että saatetaan maksaa vuoden tai kahden vuoden palkka irtisanotulle.

– Ei meilläkään mitään esteitä ole, etteikö talokohtaisesti voitaisi sopia vaikka minkälaisista erorahapaketeista. Mutta meillä ei aina ole siihen pystytty. Mieleen tulee, pitäisikö siinä olla lainsäädännöllistä pohjaa nykyistä enemmän. En sitä ainakaan vastustaisi.

– Mutta eri asia on, onko realistista saada erorahajärjestelmää aikaiseksi, jos mitään sen tyyppistä ei ole esimerkiksi hallitusohjelmassa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA

TYÖYMPÄRISTÖ: Lähdetään työmatkallekin ihan nollilta!

”Liikenne on monelle työpäivän vaarallisinta aikaa. Työpaikoilla on sovellettava nolla tapaturmaa -ajattelua myös työmatkoihin ja asetettava selkeät tavoitteet tapaturmien vähentämiseksi”, sanoo Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Kerttuli Harjanne.

Tapaturmavakuutuskeskuksen viimeisimmän, vuoden 2019 ennakkotilaston mukaan Suomessa sattui 24 000 työmatkatapaturmaa. Lukumäärä on kasvanut noin 7 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna.

Työmatkatapaturmista suurin osa, yli 70 prosenttia, on liukastumisia, kaatumisia ja kompastumisia. Vuonna 2015 sattui 14 807 näihin liittyvää työmatkatapaturmaa. Toiseksi yleisin työmatkatapaturman sattumistapa on yhteentörmäys auton kanssa (yli 10 prosenttia).

Vaikka useat työmatkatapaturmat liittyvät erilaisilla kulkuvälineillä liikkumiseen, yhteen laskettunakin näiden osuus on pienempi kuin kävellessä sattuneiden työmatkatapaturmien. On kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi autosta ulos astuessa ja liukastuessa liikkumistavaksi tilastoihin merkitään ”jalan”.

Vuosina 2005–2014 työmatkatapaturmissa on kuollut yhteensä 177 palkansaajaa. Suurimmassa osassa kuolemaan johtaneista työmatkatapaturmista sattumistapana on ollut yhteentörmäys auton kanssa tai ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen.

Julkisessa liikenteessä sattuu verrattain vähän työmatkatapaturmia. Naisille sattuu miehiä enemmän havereita. Naiset kulkevat työmatkansa useammin jalan kuin miehet, jotka menevät töihin enemmän henkilöautolla. Naiset käyttävät myös liukastumisille altistavia, sileäpohjaisia ja korkeakorkoisia kenkiä.

HYÖTYJÄ JA RISKINARVIOINTIA

Työmatkaliikunnan hyödyt ovat haittoja suuremmat. On niin työntekijän kuin työnantajan etu, että yhä suurempi osa työmatkoista tehtäisiin jalan tai pyörällä. Ratkaisevan tärkeä merkitys kevyiden kulkumuotojen lisääntymiseen on työnantajan tarjoamilla kunnollisilla suihku- ja pukeutumistiloilla ja pyörien säilytystiloilla.

Työpaikan lähiympäristön pitää olla turvallinen niin autolla, kävellen, polkupyörällä kuin joukkoliikenteelläkin työmatkojaan kulkeville. Työmatkatapaturmien tarkastelu on hyvä ottaa mukaan työsuojelun yhteistoimintaan ja riskien arviointiin.

Vaaralliset paikat työpaikan lähiympäristössä voidaan kartoittaa työntekijöille tehtävällä kyselyllä. Sen jälkeen laaditaan suunnitelma, jonka toteutuksella tavoitellaan nollaa tapaturmaa liikenteessä. Turvallisuuden edistämiseen liittyvät hankkeet, kampanjat ja kilpailut sekä niihin liittyvä palkitseminen kannustavat työyhteisöä toimimaan.

Työnantaja voi vaikuttaa siihen, milloin ja missä työ alkaa ja sallia joustoja vuorojen alkuun etenkin pahimmilla keleillä. Piha-alueiden valaistus, liukkaudentorjunta ja lumenpoisto on hoidettava kunnolla. Työnantaja voi levittää tietoa turvallisesta työmatkaliikkumisesta ja jakaa heijastimia, heijastinliivejä, pyöräilykypäriä tai liukuesteitä.

Itse kukin voi sitten tehdä oman osuutensa. Päivän sää ja oma mahdollinen väsymystila pitää ottaa huomioon kulkutavan valinnassa. Heijastimet heiluvat pimeällä, pyörä ja sen varusteet ovat kunnossa kaikissa keleissä, kiirettä ei pidetä eikä omaa tai toisten kulkua riskeerata istumalla auton rattiin, vaikka arviointikykyä sumentaisi alkoholi tai huumaavat lääkkeet tai aineet.

LAKI MUUTTUI

Tieliikennelain uudistukset astuivat voimaan kesäkuun alussa. Yhtenä merkittävänä uudistuksena on ennakointivelvollisuus. Tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi.

Pyörässä on nyt oltava punaista valoa näyttävä takavalo, kun ajoneuvoa ajetaan tiellä pimeän tai hämärän aikaan taikka näkyvyyden ollessa huonontunut. Laissa todetaan myös, että jalankulkijan on ”yleensä” käytettävä heijastinta pimeällä liikkuessaan ja pyöräilijän kypärää ajaessaan.

Koko liikennekulttuuria ajatellen merkittävä uudistus on pyöräkadun saapuminen Suomeen. Auto väistää pyöräilijää eli autoilijan on annettava pyöräkadulla polkupyöräilijälle esteetön kulku. Ajonopeus on hidastettava pyöräilijöille sopivaksi. Auton pysäköinti pyöräkadulla on sallittu vain merkityllä pysäköintipaikalla.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

KUVA LEHTIKUVA/ DANIEL SIMON

LÄHTEET:

Tapaturmavakuutuskeskus, Työturvallisuuskeskus, Traficom

Jenni Uljas: Työperäisen syövän torjunnan lait muuttuvat

Työperäinen syöpä on edelleen valtava ongelma. Töissä tapahtuva syöpävaarallisille aineille altistuminen aiheuttaa Euroopassa vuosittain arviolta 120 000 syöpään sairastumista ja 80 000 kuolemaa. Syöpää aiheuttavien aineiden oletetaankin olevan useimpien kuolemaan johtavien ammattitautien syynä EU:ssa. Ongelma on ajankohtainen ja todellinen myös Suomessa.

Syövän kehittyminen vaatii usein pitkän altistusajan. Aikaväli altistumisen alkamisesta sairastumiseen on tyypillisesti kymmeniä vuosia. Suuri osa työperäisistä syöpätapauksista johtuu edelleen asbestista, vaikka sen vaarallisuuteen on lainsäädännössäkin herätty jo 1990-luvulla.

Asbesti ei kuitenkaan ole ainoa syöpää aiheuttava aine työpaikoilla. EU:n syöpädirektiivin kolmessa vaiheessa toteutettavissa päivityksissä on sovittu yli 20 merkittävimmän altisteen raja-arvoista hengitysilmassa. Lisäksi direktiiviin on kirjattu syöpävaarallisina ihon kautta imeytyvät tietyt PAH-yhdisteet ja mineraaliöljyt, joita on käytetty polttomoottoreiden osien jäähdytykseen. Raja-arvoja säädetään esimerkiksi kvartsipölylle ja dieselpakokaasuille sekä useille metalleille kuten kromi(VI)-yhdisteille. Lisäksi nykyinen kovapuupölyn sitova raja-arvo kiristyy.

”Teollisuusliiton työympäristöyksikkö on mukana valmistelemassa lainsäädäntöä ja vaikuttamassa siihen, että jäsentemme työ olisi mahdollisimman turvallista.”

Syöpädirektiivin ensimmäinen päivitys pitää saattaa kansalliseen lainsäädäntöön vuoden 2020 alusta. Se toteutetaan päivittämällä valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta. Osa raja-arvoista tulee voimaan vasta eripituisten siirtymäaikojen jälkeen. Joillekin altisteille on puolestaan määritelty alakohtaisia siirtymäaikoja. Esimerkiksi dieselpakokaasujen raja-arvo astuu voimaan kaivoksilla myöhemmin kuin muilla aloilla.

Suomessa on päädytty uudistamaan myös niin kutsuttu ASA-laki, jossa säädetään syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille ammatissaan altistuvien rekisteröinnistä. Työnantajan tehtävänä on ilmoittaa ASA-rekisteriin vuosittain työntekijät, jotka ovat työssään merkittävästi altistuneet listatuille syöpäsairauden riskin aiheuttaville tekijöille. Rekisteriin pitää ensi vuoden alusta lukien ilmoittaa myös ne työntekijät, jotka ovat merkittävästi altistuneet CLP-asetuksen mukaisille syöpää aiheuttaville tai perimää vaurioittaville kategorian 1A tai 1 B aineille. Lisäksi rekisteriin pitää ilmoittaa ne työntekijät, jotka altistuvat tietyissä työprosesseissa syntyville altisteille, kuten kvartsipölylle, kovapuupölylle, dieselpakokaasuille sekä ruostumattoman teräksen hitsaushuuruille. Kovapuupölyksi katsotaan jatkossa myös koivun pöly.

Syöpädirektiiviin on näillä näkymin lähivuosina tulossa ainakin vielä yksi päivitys, joten työ jatkuu myös Suomessa. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö on mukana valmistelemassa lainsäädäntöä ja vaikuttamassa siihen, että jäsentemme työ olisi mahdollisimman turvallista. Kenenkään ei pidä sairastua työnsä ja toimeentulonsa takia.

JENNI ULJAS
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA