Turja Lehto­nen: Johta­jia riit­tää, johta­juutta puuttuu

Viime vuosina olemme nähneet epäva­kau­den ympä­ril­lämme lisään­ty­neen. Epäva­kaus luo turvat­to­muutta. Uskon sen vaikut­ta­van myös Suomen talous­ti­lan­tee­seen niin, että ihmi­set yhä sääs­tä­vät ja varau­tu­vat huonom­piin aikoihin.

Olemme nähneet, kuinka insti­tuu­tioi­den merki­tys ja luotet­ta­vuus heik­ke­ne­vät. Mediaa, yliopis­toja, oikeus­val­tiota ja ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä haas­te­taan yhä kovem­min. Kehi­tys on vaaral­li­nen: ilman toimi­via insti­tuu­tioita yhteis­kunta jää yksit­täis­ten johta­jien oikku­jen varaan.

Sama näkyy kansain­vä­li­sesti. YK:n rooli mure­nee, kansain­vä­li­nen oikeus menet­tää merki­tys­tään. Gazassa se on näky­nyt karulla tavalla. Suur­val­lat, Yhdys­val­lat etune­nässä, suhtau­tu­vat kansain­vä­li­siin sopi­muk­siin kuin kaup­pa­ta­va­raan: tänään alle­kir­joi­te­taan diili, huomenna riko­taan se. Yhteistä etua ei etsitä, on vain voit­ta­jia ja häviä­jiä. EU:n ja Yhdys­val­tain tulli­so­pi­musta on kutsuttu jopa ”antau­tu­mis­so­pi­muk­seksi”. Trum­pin poli­tii­kan tavoit­teena ei ole vahvis­taa liit­to­lai­sia, vaan nähdä kaikki kilpai­li­joina ja kaikki mahdol­li­nen kauppatavarana.

Samalla Yhdys­val­lat itse on ajau­tu­massa sisäi­seen krii­siin. Hyök­käyk­siä kohdis­te­taan tiedettä, oikeus­val­tiota, sanan­va­pautta ja mediaa vastaan. Totuu­den arvoa kysee­na­lais­te­taan ja ihmi­set altis­tu­vat valhe­po­pu­lis­min houku­tuk­sille. Kiina seuraa tilan­netta tyyty­väi­senä ja vahvis­taa asemaansa maail­massa ilman haastetta.

Ilman toimi­via insti­tuu­tioita yhteis­kunta jää yksit­täis­ten johta­jien oikku­jen varaan.

Suomi ei ole tästä irral­laan. Meil­lä­kin ideo­lo­giat ja aatteel­li­nen puhda­sop­pi­suus pyrki­vät kaap­paa­maan työmark­ki­nat. Terve järki ja sopi­mi­sen perinne halu­taan lait­taa sivuun. Ammat­ti­liit­to­jen asemaa ja työn­te­ki­jöi­den mahdol­li­suutta puolus­taa oikeuk­si­aan yrite­tään horjut­taa. Näin rapau­te­taan luot­ta­musta ja vakautta, jotka ovat olleet suoma­lai­sen sopi­musyh­teis­kun­nan kulmakiviä.

Siksi olen huolis­sani. Suomi, Eurooppa ja koko maailma näyt­tä­vät olevan suun­nassa, jossa järki ja johta­juus katoa­vat näky­vistä. Tällai­sina aikoina moni huutaa vahvem­pien johta­jien perään. Minä en. Sellai­sia on nähty, niin idässä kuin lännessä, eikä tulos ole houkutteleva.

Me emme tarvitse vahvem­pia johta­jia. Me tarvit­semme viisaam­paa ja ratkai­su­kes­kei­sem­pää johta­juutta. Johta­jat ja johta­juus ovat eri asioita. Johta­jia kyllä riit­tää, mutta johta­juus on tällä hetkellä vähissä. Juuri sitä tämä aika tarvit­see enem­män kuin koskaan.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton varapuheenjohtaja.